otti olutta kellarista, vieritti rahat sijalle.
Lallin kotitalo
Tästä Lallin vaimo Kerttu tuli vihan vimmoihin. Hän huusi ja ärjyi piispa Henrikille. Kerttu vannoi, kun Lalli tulee kotiin, tämä kostaa piispa Henrikille. Surmavirsi kertoo myös Kertun vihasta:
Professori Jalmari Jaakkola kirjoittaa vuodelta 1936 peräisin olevassa kirjoituksessaan ”Vähän Lallista ja Lalloilasta” Lallin kotitalosta. Hän kertoo, että yleisen paikallisen perimätiedon mukaan Lallin kotipaikka on entinen Köyliön suurtila, Köyliön kartano.
– Paha vaimo pannahinen, Kerttu kelvoton emäntä. Sepä kirkui kiukahalta, parkui patsahan nenästä: ”Jahka Lalli kotihin saapi, vielä se luusi luisteleepi, suonesi sirotteleepi! ”
Jaakkola viittaa vuodelta 1748 peräisin olevaan tietoon. Siinä Köyliön silloinen kirkkoherra kertoo, että eräs Lalli-niminen pakana oli muinoin hallinnut Köyliön kartanoa. Tämä sama Lalli oli Köyliönjärvellä surmannut piispa Henrikin. Kirkkoherra kertoi myös, että Lallin vaimo oli tullut miehensä kuoleman jälkeen kristityksi. Hän oli seudun rikkain henkilö ja rakensi talon kellariin maanalaisen kirkon.
Piispa Henrikin ajomiestä, pientä poikaa alkoi pelottaa. Hän tiesi, että Lalli oli hirmuinen ja äkkipikainen mies. Poika olisi halunnut heti jatkaa matkaa. Piispa Henrik oli rauhallinen.
Myöhemmin kirkko otti kostoksi surmatyöstä kartanon haltuunsa. Aluksi se kuului Turun piispoille ja myöhemmin kuninkaalle ja valtiolle. Nykyään kartano on yksityisomistuksessa.
– Emme ole tehneet mitään väärää. Meille tapahtuu hyvän Jumalan tahdon mukaan. Ole rauhassa. Syödään ja juodaan. Kun olemme hieman levänneet, sitten jatkamme matkaa, piispa Henrik rauhoitteli poikaa.
Varmaa historiallista tietoa siitä, missä Lallin kotitalo sijaitsi ei ole, eikä siitä, kuka Lalli oli, ja oliko hän edes todellinen henkilö.
18