Osittain muumioitu Kaitsu Toivoniemen lintutornissa.
Puronotkossa havaitsimme ensimmäisen sinirinnan, pari laulavaa pajulintua ja lapinsirkun sekä läjän urpiaisia. Lapinuunilintua emme sen sijaan kuulleet, vaikka yritimme houkutella sitä esiin muutamassa paikassa atrapin avulla. Notkossa oleva puro oli pieni ja kirkasvetinen, joten Jalmari rupesi heti haaveilemaan kumipatjasta, jolla voisi lipua mutkaista ränniä pitkin. Tovin kuluttua sitä mentiinkin jo sitten moottoriveneellä ajatuksissa… Seuraava tavoite oli virtavästäräkki, joka oli ilmoitettu lukuisia kertoja Tunturikeskuksen nurkilta kesän mittaan. Pääsimme juuri ja juuri rakennusten liepeille, kun hoksasimme virtaväinön käppäilemässä puron rantaviivassa. Lintu oli komea ja uusi tuttavuus monelle. Kaitsu ei sen sijaan lämmennyt lajista yhtään edellisvuoden Azorien virtavästäräkkitulvasta johtuen (Lintuja maailmalla VIII). Parkkialueen liepeillä näimme myös yksinäisen merikotkan, joka lensi korkealla ylitsemme. Tiuku repi jo puolta yhtätoista, joten oli ruokailuaika. Laitoimme trangiat tulille bussin kupeeseen ja aloimme pomputella pientä jalkapalloa Jalmarin ja Tonin kanssa suurella parkkialueella. Pian kehässä oli myös Jere, Joni, Miikka ja Late sekä oikea jalkapallo. Lämpötila nousi mukavasti auringon kanssa, joten vaatteiden vähentäminen oli paikallaan. Syömisen jälkeen jatkoimme pohjoiseen vaaroja katsellen ja poroja väistellen. Bussista käsin lajilistaamme tarttui muun muassa ampuhaukka, käki ja riekko. Inarissa kurvasimme Kaamasen Toivoniemen korkeaan lintutorniin, josta oli muhkeat näkymät Vastusjärvelle ja Kaamasjoen suistoalueelle. Seuloimme vesialueet tarkasti, mutta emme plokanneet sen erikoisempia lajeja. Uusia retkipinnoja olivat kuitenkin tukkasotka, haapana ja pajusirkku. Lintutornin jälkeen ajoimme suoriltaan Utsjoelle täydentämään muonavarastojamme tuo-