Page 1

INSANE 2/2012

Jyväskylän suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestölehti


Sisältö Pääkirjoitus

3

Sektorivastaava: Eino Lindberg

28

Sanelämää

4

Fuksijuttu

30

Tekstiviestipalsta

5

Kirjaston poika

32

Mötkökielen kielenvääntelyä

6

Tehtäväsivu

33

Kielestä kiinni, kielloista viis!

7

Runo: Aarrekartta

34

Testiryhmä: fyysisiä erikoisuuksia 8 Eme-Riitta

10

Vieraskynä: Eveliina Salomaa

11

Nolla mainosta tänks

12

Nimimerkillä kysynpä vaan

13

Pohojammaa

14

Henkilökuvassa Samuli Putro

15

Juliste: Samuli Putro

18

Vaihtoraportti

20

Vieraskynä: Marika Inkilä

21

Samuli Putro kertoo musiikistaan, ihmisyydestä, parisuhteista ja korkeakouluopinnoista.

Fennicummitusjahdissa

22

s. 15-19

Valoissa elekieli

24

Pöytälaatikosta

25

Opiskelijan keittiössä

26

Humanisti kokkaa alasti mutta syö pukeissa, s.26-27

10. vuosikerta JULKAISIJA  Jyväskylän yliopiston suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestö Sane ry   PÄÄTOIMITTAJA  Marianna Penttilä  TOIMITTAJAT Elisa Auvinen  Taimo Halme  Heli Hämä­ läinen  Marika Inkilä  Heli Joutsen  Kirjaston poika Mari Kivijärvi  Mari Koskela  Mari Kröger  Erja  Kyckling  Siiri Lehtonen  Nelli Miettinen  Reetta Niinisalo  Marianna Penttilä  Roosa Rentola  Aino Salo   Eveliina Salomaa  Teppo Suominen  Ella Taivassalo  Nea Takala   VALOKUVAT  Elina Kivelä  Mari  Koskela  Iiro Nahkamäki  Marianna Penttilä  Joni Pyöriä Roosa Rentola Satu Saari Teppo Suominen  PIIRTÄJÄ  Moona Matilainen ULKOASU  Eve Kolari Teppo Suominen  TAITTO  Eve Kolari Marianna Penttilä Susanna Stranius Teppo Suominen PAINOPAIKKA Kopijyvä Oy Jyväskylä  PAINOS 120 kpl 2


Pääkirjoitus

Kieltä tässä virittelen

K

ieli on  kovin  monimerkityksellinen  sana.  Kielellä  kommunikoidaan,  ohjelmoidaan  ja  soitetaan.  Sitä  näytetään,  tutkitaan,  pidetään  kurissa,  syödään  ja  viritetään. Ovatko myös kielen kanssa esiintyvät verbit mo­ nimerkityksellisiä? Voiko myös tätä viestintävälineenä käy­ tettyä kieltä virittää?  Tietysti  voi,  huutaa  vanha  ja  kunniakas  Kotikielen  Seura  viitaten  aikakauslehti  Virittäjäänsä.  Suomen  kielen  perussanakirja  ei  kuitenkaan  tunne  virittää­verbille  mitään  kielenhuollollista tai muutenkaan kieleen liittyvää merkitys­ tä, ellei sitten puhuta soittimen kielistä. Virittämisen ensisi­ jainen merkitys on esimerkiksi laitteen tai kappaleen asetta­ minen jännitystilaan tai toimintavalmiuteen: virittäminen on  pingottamista, jännittämistä ja säätämistä. Siis mitä, sanoiko joku juuri, että kielenhuolto on pin­ gottamista? Onko kukaan koskaan kiinnittänyt huomiota sii­ hen, kuinka karusta kielikuvasta tässä on kyse? Kirjoitetun  kielen  virittäminen  on  kiristämistä,  elävän  vuorovaikutus­ keinon vääntämistä yhä tiukempaan jännitystilaan. Pingotta­ minen, jännittäminen ja säätäminen ovat ehdottomasti juuri  niitä asioita, joita minä tahdon opiskeluissani harjoittaa. Muita virittää­verbin merkityksiä ovat tunnelmaan vi­ rittäminen sekä virikkeen tai sysäyksen antaminen johonkin  ("alustus  viritti  kiivaan  keskustelun").  Se  kuulostaa  paljon  mukavammalta.  Kielen  virittäminen  on  saattamista  uuteen  tunnelmaan. Se antaa kielelle sysäyksen soljua kauniimmin  ja saada aikaan jotain parempaa. Vai olisiko kyse sittenkin siitä virittämisestä, jota viisi­ toistavuotiaat harrastavat mopojen kanssa? Virittämisen joh­ dosta moottori muuttuu tehokkaammaksi, minkä seuraukse­ na ajatus kulkee ja vie perille. Tai päin mäntyä. Tässä  lehdessä  viritellään  kieltä  milloin  millekin  taa­ juudelle – rullalle, solmuun ja lautaselle. Suussa, päässä ja  kitarassa. Olkaa hyvät.

3


Sanelämää

Sanessa tapahtuu, vaikka lehti ilmes­ tyy vain kaksi kertaa vuodessa Elämää on myös kahden InSanen välissä. Toimitus keräsi muutamia kuvia Sanen elämästä kevään ja syksyn väliltä.

(Yllä) Sanen tuutorit viime keväältä. Fukseista ei tuolloin ollut kuin toive mielissä. (Oikealla) Kesällä ehtii fennistikin rentoutumaan, vaikka sitten jonglööraten. (Yllä) Sane juhli 45-vuotista taivaltaan 13.4.2012.

(Alla) Vappu tuli ja meni aurinkoisissa merkeissä, suurin piirtein samaan aikaan kuin viime vuonnakin.

(Alla) Fuksiaisia vietettiin 12.9., ja asukokonaisuuksien teemana oli Niksi-Pirkka.

KUVAT: TEPPO SUOMINEN JA SATU SAARI 4


Sana on vapaa

Tekstaripalsta 30.10.2012 18:18  Maa­ nantaina  saa  käydä  Mäk­

9.10.2012 23:26 Vain hullu opiskelee suomen kieltä.

kärillä!

15.10.2012 19:47 Millon päästään mökkiseminaariin?

31.10.2012  22:55  Jännä  huomio:  Fennicumilla  30.10.2012 13:53 Hei sinä on joissain työhuoneissa  tumma kaunotar SKIA607- valot  päällä  vielä  kym­ kurssilta! Huomaathan mi- meneltä illalla. nut, ihailen sinua kaukaa! FC

27.9.2012 21:23 Enemmän viinaa, vä­ hemmän villasukkia. 26.9.2012 22:42 Fuksia ei pelota, kun on niin paljon mukavia tyyppejä ympärillä.

!"#$#!%&!' &()*+' ,--./0' 1//2-,3,,343-0.56' ,34478,-8' 9:;5.'1-233.<

22.10.2012 11:34  Lozzi  on einestehdas! 5

30.10.2012 13:08 Sane - tylsää jo vuodesta 1962!

2.10.2012 17:19 Haalarimerkkien ompelu on syvältä...


Pakinointia

Mötkökielen kielenvääntelyä SARA TUISKU

S

uomen sanalla  kieli  on  kaksoismerkitys:  järjestel­ mä  tai  suussa  oleva  lihak­ sikas elin. Koska kaikki eivät saa  kielielintään rullalle eli ovat möt­ kökieliä  –  ja  huomio,  se  johtuu  geeneistä!  –  pohdin  ja  vääntelen  seuraavaksi  kieli­sanontoja  jäl­ kimmäisen merkityksen näkökul­ masta. Usein  haastavassa  tilantees­ sa  ollaan  kieli  keskellä  suuta  eli  toimitaan  esimerkiksi  huolelli­ sesti,  varovaisesti  tai  diplomaat­ tisesti.  Edistääkö  objektiivisena  pysymistä  se,  ettei  päästä  kum­ mallakaan puolelle edes kieltään?  Kirjoittamisen  ohessa  yritin  saa­ da  kieleni  sijoittumaan  ohjeen  mukaan  –  ei  onnistunut.  Varoi­ tettakoon siis, että en ole osannut  kirjoittaa tätä varovaisesti, diplo­ maattisesti tai muulla vastaavalla  tavalla. (Tai sitten olen niin nero,  että  kirjoitustilanne  ei  ole  tar­ peeksi  haastava.)  Missä  edes  on  suun  keskikohta  ja  voisiko  joku  laskea  siihen  koordinaatit?  (Ei,  en taida olla nero.) Entä  miksi  juuri  kissa  vei  kielen mennessään? Tuleeko aja­ tella,  että  kissa  on  viisas  eläin,  joka  esti  puhujaa  sanomasta  jo­ !"#$% &'()**'$% +,-."% /0"% $)12­ kasta)?  Vai  oliko  sillä  vain  tosi  iso nälkä? Niin  hyvää,  että  vie  kielen  mennessään  tarkoittaa  kai  perin­ teisesti  sitä,  että  ruoka  on  niin  herkullista, ettei pysty puhumaan. 

Kai sinullakin on joskus ollut kieli vyön alla? Jos ruoka  kuitenkin  ottaa  kielen  konkreettisesti  mukaansa,  minun  käsitykselläni  ihmisen  biologi­ asta  molemmat  suuntaavat  kohti  mahalaukkua.  Uusi  kiertoilma­ us  tukehtumiselle  on  syntynyt!  (Olen sittenkin nero!) 6

Kirjoittaja on  mötkökieli,  joka  suhtautuu  kielen  rullalle  saa­ mattomuuteensa  positiivisesti:  jos  geenit  estävät  vääntelemästä  kieltä, sitä ei todennäköisesti saa  solmuunkaan.


Pakinointia

Kielestä kiinni, kielloista viis! KRISTA HERRANEN

V

armasti jokainen  meis­ tä  on  joskus  kaukaisessa  nuoruudessaan,  miljoo­ nista  kielloista  ja  varoittavista  esimerkeistä  huolimatta,  läntän­ nyt  pakkasella  kielensä  johonkin  kuurasta  kimaltelevaan  rautaesi­ neeseen.  Näin  olen  tehnyt  myös  minä: eräällä talvisella, hieman jo  pimeällä  päivän  viimeisellä  väli­ tunnilla  joskus  ala­asteella  mie­ tin,  miltä  tuntuisi,  jos  nuolaisisi  keveästi kiipeilytelineen rautaista  tankoa.  Istuin  pari  metriä  maan  yläpuolella  olevalla  tangolla  ja  päätin  ottaa  pohdinnoistani  sel­ vää.  Minulle  selvisi  nopeasti,  et­

tei se ollutkaan kovin kivaa. Kieli  kun  ei  irronnutkaan  niin  helposti  tangosta  ja  kellot  soivat  välitun­ nin  loppumisen  merkiksi  minun  ollessani  kieli  kiinni  kiipeilyteli­ neessä.  Pienehkö  pakokauhu  si­ sälläni  vetäisin  voimalla  kieltäni  ja  niinhän  se  sitten  viimein  on­ neksi irtosi pois jättäen kuitenkin  suuhun  inhottavan  verenmaun,  kivun ja häpeän siitä, että minun  piti tämä töppäykseni tehdä juuri  koulun pihalla. Onnekseni minul­ la ei sentään ollut silminnäkijöitä! Varmasti olemme jo sen ver­ ran viisastuneet, ettemme talvisin  tunge  kieltämme  ainakaan  siihen  ensimmäisen  vastaantulevaan  rautatankoon,  mutta  väittäisin, 

että toimimme  kuitenkin  vielä  aika  lailla  samalla  tavalla.  Meitä  kielletään  tekemästä  tyhmiä  asi­ oita  ja  näemme  ympärillämme  lukuisia  varoittavia  esimerkkejä,  mutta  silti  toimimme  juuri  niin  kuin  itse  haluamme,  ja  lopulta  suuhun jää verenmakua, kipua ja  häpeää.  Eikö  ihminen  voi  oppia  mitään  ilman  kantapään  avustus­ ta? Eikö vanhuus teekään yhtään  viisaammaksi?  Vastausta  en  tie­ dä, mutta sen ainakin tiedän, etten  koskettele  kielelläni  enää  yhtään  jäistä  rautaesinettä.  Ehkä  asian  ydin onkin siinä, ettemme voi op­ pia aikaisemmin eläneiltä ihmisil­ tä  välttämättä  kovinkaan  paljon,  vaan  meidän  on  itse  pudottava  kuoppaan  ainakin  kerran  ennen  kuin  osaamme  väistää  sitä.  Mut­ ta haitanneeko tuo, sillä oppiahan  on ikä kaikki, ja eihän sitä turhia  asioita kannata opetella!  Kirjoittajan  mielestä  kieli  on  kiehtova  osa  ihmistä,  sillä  tällä  elimellä pystyy hallitsemaan usei­ ta eri kieliä sekä vaikkapa opetta­ maan kitaran kielten virittämistä.

Monenko kissan olet nähnyt takertuneen kielestään jäiseen kiipeilytelineeseen? 7


Testiryhmä

Saatko kielen rullalle? – ja muita fyysisiä erikoisuuksia Suomen kieltä opiskellessa voi joskus kieli olla tosi solmussa. Etuvokaalit ja takavokaalit sekaisin sanoissa, kuinka monta kertaa se r-äänne nyt osuukaan kitalakeen, mikä ääntämysero on äänteillä b ja p. Mutta saavatko suomen kielen fuksit kielen rullalle? Päätimme testauttaa vapaaehtoisia.

TEKSTI: ELINA KIVELÄ JA NEA TAKALA KUVAT: ELINA KIVELÄ MARI KOSKELA

T

eimme tutkimuspartnerini  Nean  kanssa  kyse­ lyn suomen kielen fukseille omassa Facebook­ ryhmässämme  ja  sähköpostilla.  Jotta  emme  rajoittuisi pelkkään kieleen, päätimme myös testaut­ taa pari muuta fyysistä erikoisuutta, kuten sierainten  levittelyn, korvien heiluttelun, ylähuulen kiinnittämi­ sen nenään, nyrkki suuhun, ilman puhaltaminen kyy­ nelkanavien kautta, yliliikkuvat nivelet, yms.  Saimme vastauksia valitettavan vähän: vain seit­ semän  fuksia  viitsi  vastata  kysymyksiin.  Eikä  kiel­ täkään haluttu kuvattavan. No, valitettavan vähäisen  vastausmäärän perusteella ei yleistyksiä anneta. 

Testauksessa opitut ja perinnölliset erikoisuudet Osa sai  kielen  rullalle,  osa  osasi  rullan  lisäksi  mui­ 8

takin mainittavia kielitemppuja, kuten kielen laittami­ sen  sivuttain,  kaksinkerroin  tai  tötterölle.  Enemmän  fuksit  esittelivät  käden  ja  sormien  taipumista  ja  yli­ liikkuvia niveliä. Osasipa muutama levitellä sieraimia  ja heiluttaa/raksuttaa korvia.  Muutama  oli  myös  kokeillut  perinteistä  kieli  rautaan  –tekniikkaa  ikävin  tuloksin.  Eivät  suosittele  testaamaan, vaikka talvinen pakkanen sen mahdollis­ taisikin. Testaaminen  herätti  keskustelua.  Sanotaan,  että  kielen  rullalle  saaminen  on  perinnöllistä,  ja  se  on  dominoiva  ominaisuus  siinä  missä  hymykuopat,  ni­ pukalliset  korvat,  tummat  hiukset  tai  käyrät  sormet.  Kuitenkin  fuksien  joukosta  löytyi  yksi,  joka  oli  itse  opetellut aikoinaan kielen rullaamista onnistuneesti ja  mahtavin tuloksin.  Lieneekö opettelun taustalla ollut uskomus myyt­ tiin, jonka mukaan kielen rullalle saaminen olisi ehto  vieraiden  kielten  lausumiselle.  Keskustelupalstojen  mukaan tästä syystä on joutunut jopa erityisopettajan  oppiin.

Faktaa vai fiktiota? Jos tämä myytti ei pidä paikkaansa, mitä hyötyä kie­ len rullaamisesta tai muista fyysisistä erikoisominai­ suuksista voi olla?  Ainakin  tätä  kautta  kehon  ja  lihasten  (kielihän  on  erittäin  vahva  lihas)  tunnistaminen  paranee.  Eri­ tyisyydet  rakentavat  yksilön  identiteettiä,  jolloin  itsetuntokin  ehkä  paranee.  Koska  suomalaisilla  on  –  melkoisesti  yleistäen  –  huono  itsetunto,  pitäisikö  meidän kenties alkaa heilutella kieltämme ja kieroja  sormiamme enemmän.  Se voi naurattaa tai ällöttää vastaantulijaa, se ei  !""!#$%&'#&(()(#$*!"+,$-.$*#/&$,,0*#"+!$!+'*"#1!"0"+1/#2 luetteloon. Vai kuuluisiko sittenkin? Mikä muka mää­


Testiryhmä

Fuksit demonstroivat erikoisuuksiaan – sekä perinnöllisiä että kenties opeteltuja. Ainakin keskustelua saa herätettyä kieltä rullaamalla. rittäisi sinua enemmän kuin erikoiset ja (aina­ kin melkein) uniikit ominaisuutesi?  Aloita siis tärkeiden ominaisuuksiesi kar­ toittaminen jo tänään. Ei kun kieltä rullaamaan  ja sormia vääntelemään!

9


Eme-Riitta

Selkeä kieli vinksahti ruttuun Lukeva tutkamme Eme-Riitta tarkastelee epäselvää kielenkäyttöä.

A

ina kun  on  mahdollisuus  kirjoittaa  vapaasti  kieliai­ heinen teksti, esitietoisuu­ dessani leijuu murteella revittelyn  idea.  Jälleen  kerran  harkitsin  tätä,  mutta  sitten  järkeni  energiansääs­ tölamppu  syttyi  hitaasti  ja  osoitti,  miten  riivaavaa  on  lukea  tekstiä,  jota  ei  ymmärrä.  Tuskin  muual­ ta  Suomenniemeä  kotoisin  olevat  InSanen  lukijat  hurraisivat,  kun  savolaesella  akankutaleella  alakas  tuassiisa  kielj’  livettämmään.  Ili­ man muuta ja muut iliman.   Yleensä  se  olen  siis  minä,  joka  puhuu  sekavia,  mutta  lukion  äidinkielen opettajana työskennel­ lessäni  olen  huomannut,  etteivät  selkeä  asiatyyli  ja  loppuun  asti  harkitun sanomisen tapa ole itses­ täänselvyyksiä  muillekaan.  Tämä  johtuu  pitkälti  siitä,  että  ihmiset  –  sekä  nuoret  että  varttuneemmat  – olettavat tekstin pullahtavan pa­ perille  samaan  tapaan  kuin  kar­ hunpennut  syntyvät  kevättalvella:  ulos  tulee  jotain  täysin  valmista,  jonka eteen tekijä ei edes huomaa  ponnistelevansa, koska makaa itse  horteessa havupieluksellaan.  Tosiasiassa  pennut  ovat  ke­ hittyneet  pitkän  aikaa  emon  sisäl­ lä,  ja  tätä  varten  emo  on  joutunut  hankkimaan riittävästi ravintoa en­ nen talviunia. Sama pätee tekstien  synnyssä: on oltava aineksia, mis­ tä  kirjoittaa,  ja  ne  on  järjesteltävä  niin, että niistä syntyy ehyt teksti.  Mistä  sitten  aineksia  saa?  Muun  muassa lukeminen on erinomainen  tuki kirjoittamiselle – kuinka moni 

merkittävä kirjoittaja  on  sanonut,  ettei ole koskaan lukenut mitään? Jotkut  ihmiset  rehvastelevat  sillä,  miten  vähän  he  ovat  käyttä­ neet teksteihinsä aikaa ja ajatusta.  Valitettavasti se kyllä näkyy, enkä  pidä  sitä  varsinaisesti  kunnia­asi­ ana.  On  se  toki  viihteellistä,  kun  hätäinen  kirjoittaja  kertoo,  että  ”kävin  kupassa”.  Yhden  a:n  puu­ tos  hilpeyttää  tekstiä  kummasti.  Toisaalta  omia  tekstejä  pitäisi  lu­ kea  silti  useaan  otteeseen,  vaikka  olisi  taitava  sanailija:  erään  mai­ nion,  kantaaottavan  aineen  alussa  kirjoittaja  julisti,  että  ”tämä  asia  jakaa ihmiset kahtia”. Auts. Keskeneräisen  ajatuksen  siir­ to  paperille  tuottaa  usein  myös  epäonnistuneita  sanontoja.  Muu­ an  tekstitaitaja  pohdiskeli  ajoissa  nukkumaanmenon  vaikeutta  ja  sitä,  kuinka  päivällä  sitten  ollaan  ”silmät  puolitangossa”.  Edes  mi­ nun mielikuvitukseni ei saa luotua  selkeää  kuvaa  siitä,  millaista  on  olla näköelimet puolitangossa. Toisaalta  myös  liian  asian­ tuntevaan  asiatyyliin  pyrkiminen  voi  aiheuttaa  aivojen  nyrjähdyk­ siä.  Entinen  opiskelijani,  nykyi­ nen  kielten  laitoksen  fuksi,  mai­ nitsi  taannoin,  kuinka  sivistynyttä  kieltä  laitoksen  suomenkielisillä  luennoilla kuulee: sanan satunnai­ nen sijaan voidaan käyttää surutta  sanaa  okkasionaalinen  sekä  ylei­ sen  sijaan  käsitettä  usuaalinen.  Nnnggh.  Suomea  on  ihan  oikeas­ ti  laillista  käyttää,  jottei  tarvitse  aina niin tutusti visailla käsitteiden   10

kanssa. Niin kauan  kuin  on  suomen  kieltä, ei ole mitään syytä olla kek­ simättä vieraskielisille ilmauksille  suomenkielisiä vastineita, eikä ole  lainkaan huono idea pohtia joskus  sanontojen  alkuperiä.  Kielen  ku­ vallisuuden  on  tarkoitus  havain­ nollistaa  eikä  päinvastoin.  Jokai­ nen intelligenttihän ymmärtää, että  eksakti  lingvistinen  presentaatio  formaalissa  kommunikaatiossa  on  ainoa  metodi  suomen  kielen  kontribuutioon,  ettei  se  jäisi  mui­ den kielten joukossa lapsenkengän  asemaan.

Heli Joutsen


Vieraskynä

Täyttä ymmärrystä vailla Vieraskynän kirjoittaja on opintojensa loppusuoralla oleva englannin kielen opiskelija, jota kieli kiehtoo aiheenakin.

A

joittain pitää vähän pysäh­ tyä  miettimään,  että  an­ teeksi mitä. Saman kielen  puhuminen  ei  aina  takaa  viestin  välittymistä,  varsinkaan  tänä  päi­ vänä. Vai  herättääkö  sljuibailu  tai  völläys  sanoina    tarkkaa  mieliku­ vaa  niiden  merkityksestä,  entäpä   tummua  tai  feissata?  Kyllä  minä  ymmärrän,  mitä  ystäväni  näillä  sanoilla tarkoittavat, en vain tiedä  mitä sanat merkitsevät.  Vuosi  pari    sitten  puhuttiin  !"#$%&'(&)#*+,*+-./'+0%12&'$"'2&)­ lannin  sekoittumisesta  toisiinsa.  Sitä ennen hypeiltiin kai vielä slan­ )2*+-"'$"'103-2*+-"4'5%*6%'&767*+-./' -26&%#%)*"&/'+%+*""#*+2&'128*"&'$"' 2010­luvun ilmiöiden vaikutuksen  alla  mukautuvaa  kieltä  kuvailla  yhdellä  sanalla?  Minun  on  vai­ kea  sanoa  edes  sitä,  missä  menee  kirjoitetun  ja  puhutun  kielen  raja,  sillä sosiaaliseen mediaan tuotettu  teksti  heijastaa  yleensä  täysin  pu­ hekieltä    ja  toisaalta  ainakin  kir­ joitetut lyhenteet siirtyvät helposti  puhekieleen  (imo).  Nykykieli  on  veikeää,  mutta  vaikeaa,  jos  siinä  ei  pysy  mukana.  Kun  kyse  ei  ole  enää  pienissä  piireissä  käytetyis­ tä  ilmauksista,  vaan  lähinnä  sosi­

aalisen median  kautta  leviävistä  merkityksistä,  saa  usein  pärskäh­ tää  nauruun silkasta ymmärtämät­ tömyydestä.  Uskallan  kuitenkin  väittää,  että  mikäli  pystyy  luke­ maan sujuvasti Facebookin seinää,  %+""' 179+' &":*)%*8"' &7676*2#2&' kiemuroissa varsin hyvin.  Kuluneen  vuoden  aikana  Suomen  kielitoimisto  lisäsi  sana­ kirjaansa muun muassa sanat ”hä­ läri”,  ”kääk”,  ”niisk”  ja  ”rohea”.  Itse  koen  vähän  hämmennystä  joidenkin  uutuussanojen  kohdal­ la. Olisikohan nyt ihan kunnollis­ ta  kirjoittaa  johonkin  esseeseen  ”niisk” koska se on suomea ja löy­ tyy sanakirjasta. Nykykieli on niin  täynnä  buustausta,  innovointia  ja  tylytystä  että  on  vaikea  sanoa,  minkä voi siirtää kirjoitettuun kie­ leen sujuvasti ja mikä kuuluu vain  puhekieleen.  Siitä,  mikä  on  kun­ nollista suomea, voisi taistella var­ maan kenen kanssa tahansa. Kieli  on intohimon asia kuitenkin.  Mutta  kyllä  rapakon  toisel­ lakin  puolella  osataan.  Yhdys­ valtalainen  Merriam  Webster  ;%##2)*"-2' <*=-*%&"37' #*+.+*' ,"62­ mistoonsa tänä vuonna ainakin sa­ nat ”earworm” ja ”man cave”.  Että 

11

ei täällä  huonosti  mene  vaikkei  kaikkea  sanavirtaa  aina  ymmär­ täisikään, meillä ei sentään puhuta  vielä miesluolista, vaan pitäydään  hihkumaan  virallisella  suomella  >?"0/' $*!!**' $"' $22>4' ' @0)03-*&6*&' :%*' +798.' &767..&' $0)03--*&"/' $%­ )03--*&"' -"*' $0603--*&"4' A*&","&' vaihtoehtoja  pitää  tarjoilla,  myös  kielessä, ymmärtää niitä tai ei. 

Eveliina Salomaa


Kielimistä

Nolla mainosta tänks NELLI MIETTINEN

K

ieli on  kaikkialla.  Se  on  sanomalehden  sivuilla,  ravintolan  ruokalistal­ la,  ystävien  kanssa  illanvietossa.  Koska  kieli  näkyy  ja  kuuluu  –  ja  myös  tuntuu  ja  maistuu  –  joka  puolella, kantaa se itsessään myös  voimakkaita tunteita. Kieli voi he­ rättää  yhtä  lailla  kiihkeitä  intohi­ moja kuin etovia antipatioita. Pie­ ni mutta sitäkin kattavampi kysely  fennistien  keskuudessa  paljastaa,  mikä kielessä suomen kielen opis­ kelijoita  ihastuttaa  ja  toisaalta  vi­ hastuttaa. Oletko  toisinaan  ajatellut,  kuinka  hurmaavia  äänteitä,  sano­ ja  ja  ilmauksia  suomen  kielestä  löytyy?  Eräs  fennisti  hullaantuu  etuvokaaleista  ja  niiden  yhdistel­ mistä, toinen sanojen moninaisista  merkityksistä, kolmas kielikuvista  ja  sanonnoista.  Myös  salaperäiset  sanat,  joiden  mykistävää  ilmaisu­ voimaa kukaan muu ei tunnu tietä­ vän, muikistavat fennistin suun ar­ voitukselliseen  hymyyn.  Mitähän  pitäisi ajatella, jos kuulisit ystäväsi  ajaneen puuhun pahki? Kielessä  ihastuttavat  myös  rikkaat tavat, joilla sitä voi käyttää.  Kokenutta  opiskelijaa  kiehtovat  kielen  ilmaisuvoima  ja  vaikutus­ valta. Samoin kielellä leikkiminen,  taiturointi  ja  vääntely  herättävät  hilpeyttä  osuessaan  naulan  kan­ !""#$% &'(()% *'+)#% ,#-*./0.'(('&'"% sutkautuksia voita mikään. Kielel­ listä leikittelyä voi löytää myös ta­ hattomista tai tahallisista kirjoitus­ kömmähdyksistä,  jotka  lukija  voi  tulkita  mielensä  mukaan.  Riemu­ han  siitä  ratkesi,  kun  muuan  fen­ nisti löysi vessan seinästä puhelin­

numeron varustettuna sanoin mies  seuraa ja teepaketin kyljestä sanat  tee hetki. ”Virheellisetkin” yhdys­ sanat voivat näin kontekstista riip­ puen saada yllättäviä merkityksiä,  vaikka  muutoin  yhdyssanavirheet  tuntuvat  olevan  lähes  jokaisen  suomen kielen opiskelijan silmissä  punainen vaate. Ei ihastumista ilman vihastu­ mista.  Muutamat  kielelliset  asiat  saavat  fennistinkin  mielen  kiehu­ maan.  Toisinaan  kieli  tuntuu  riit­ tämättömältä.  Kieli  vain  saattaa  toistaa  itseään,  eikä  kykene  tarjo­ amaan tuoreita ja oivaltavia näkö­ kulmia.  Fennisti  kiroaa,  kun  kieli  ei  taivu  kuvaamaan  todellisuutta  tilanteeseen  sopivalla  tavalla  tai  sanat  tuntuvat  olevan  täydellisesti  hukassa. Riittämättömyyden tunne  iskee  myös  itse  kieltenopiskeli­ 1""#$% 23#% !)4)% "--.*&&'0#% !3&2'&­ saan yrittää tankata vieraan kielen 

12

kieliopin poikkeuksen  poikkeuk­ sia.  Kieliopin  kiemuroita  ja  kou­ keroita  väkevämpiä  tunteita  välit­ tää  kuitenkin  kielen  väärinkäyttö  toista kohtaan, sillä sen avulla voi  sivaltaa  ikävästi  ja  loukata  toista.  Onneksi  useimmiten  kielen  kei­ noin  on  mahdollista  ilahduttaa  ystävää, eikä näyttää ja käyttää ru­ maa kieltä. Koska  kieli  on  kaikkialla,  se  on  myös  naapurin  ovessa.  Sii­ nä  postiluukun  yläpuolella.  Nolla  mainosta  tänks.  Ihastuttaako  vai  vihastuttaako?


Pakinointia

Nimimerkillä Kysynpä vaan MARI KRÖGER

M

inä tiesin sen päivämää­ rän  jo  hyvissä  ajoin.  Niin  kaikki  eläkkeel­ le  jäämisestä  haaveilevat  ja  sitä  kauhulla  odottavat  tietävät.  Se  on  merkattu  kalenteriin  jollakin  tun­ teikkaalla  värillä.  Minä  käytin  ta­ voilleni uskollisena pinkkiä. Taisin  piirtää viereen jonkun kuvan, josta  en  myöhemmin  itsekään  ottanut  selvää.  Tänään  minusta  tulee  elä­ keläinen.  Toiset  jemmaavat  skumppa­ pullon  kolmeksi  viimeiseksi  vuo­ deksi  odottamaan,  että  voivat  sit­ ten  työuran  päättymisen  hetkellä  poksauttaa pullon auki. Toiset pak­ kaavat sen amerikkalaisten eloku­ vien avoimen pahvilaatikon vähin  äänin ja lähtevät yhtä hajuttomasti.  Minä  en  jemmannut  skumppapul­ loa  (ei  se  olisi  sinne  asti  säilynyt    

muutenkaan), enkä lähtenyt kovin  hiljaisesti.  Ensimmäisen eläkepäivän aa­ muun  heräsin  kuin  pienessä  kra­ pulassa.  Väsytti,  enkä  ollut  ihan  varma,  mitä  edellisenä  iltana  oli  tapahtunut.  Löysin  laukustani  ei­ lisen  muistoja:  muutamia  vuosi­ kokouksen esityslistoja ja penaalin  täynnä  kyniä.  Muistin  olleeni  rie­ mukkaansekavassa  mielentilassa  ja  onnitelleeni  ihmisiä  jostakin.  Olin päästänyt irti vallan kahvasta  ja  saanut  tittelini  etuliitteeksi  sa­ nan emerita.  Millainen eläkeläinen minusta  on tullut? Katson Salattuja elämiä  lähes  päivittäin  ja  päivittelen  sitä,  millaiseksi  nuoriso  on  muuttunut  ja  minkälaista  soopaa  televisios­ ta  tuleekaan  (salaa  olen  kuitenkin  onnellinen  siitä,  että  Dallas  tulee    

takaisin!). Ennen  eläkkeelle  jäämistäni  unelmoin  siitä,  miten  minulla  oli­ si paljon enemmän vapaa­aikaa ja  mahdollisuus  toteuttaa  kaikenlai­ sia villejä ideoita, kuten benji­hyp­ py  ja  karaokelaulaminen.  Benjiä  en ole hypännyt ja karaokessa lau­ lamista en myönnä. Olen kuitenkin  alkanut  ilmaista  itseäni  kirjoitta­ malla lehtiin siitä, millaista elämä­ ni  on  ja  mitä  mieltä  olen  asioista.  Nimimerkkejäni  ovat  Kysynpä  vaan ja Äly hoi, älä jätä!    Kirjoittaja  on  vihdoin  päässyt  irti  pitkästä  urasta  Sanen  hallituksen  puheenjohtajana ja viettää nyt an­ saittuja  eläkepäiviään  ylioppilas­ kunnan edustajistossa.

Kuvan ratsuponivarsa ei liity tapaukseen eikä oikeastaan paljon muuhunkaan. 13


Pohojammaa

Huuratetahan ny reiruhun Saammeko esitellä InSanen uuden kolumnistin! Tällä palstalla lurittelee jatkossa Pohojammaan oma likka Aino Salo.

N

y on  lavitta  puon  alla,  ja  minoon  valamis  kirioot­ tamahan.  Mullon  vaa  yks  mures: ireat on aiva kaikki. Hetken  meinas  tihkaasta,  mutta  sitte  tulin  siihen  loppupäätelmähän,  notta  aiva  asialtaasta  olis  kertua  vähä,  minkämoosia  hirveetä  riskurssi­ vaikeuksia  mullon  tää  Jyväskyläs  ollu.  Kylä mä tämän kieliroplematiikan  äkkäsin heti ensimmääsenä koulu­ päivänä.  Mä  tärkiää  olsin  toimit­ tanu  mun  maharottoman  tärkeetä  asioota, mutta voi taivahan tähäre,  ku koko kööri vain vahtaa monttu  auki ja rupiaa vääntämähän sitä ie­ vanan sie­mietä, ku ei ne muutakaa  taira.  Aluuksi  aattelin,  notta  kokeella­ hampa  puhua  sellaasta kieltä, jota  kaikki sakiat ja muuten vaan puo­ lijauhooset tajuaas. No ei se oikeen  putkehen  menny.  Pohojammaalla  ku  me  ruukatahan  olla  oikoosia  ja  sanotahanki  asiat  justihin  niin  ku  ne  on.  Joku  multa  kysyy  erel­ lis  vuonna,  notta  miltä  sen  kletut  näyttää. Enkai mä ny herran tähä­ re  rupia  fuskaamahan  ja  sanoon,  notta ”eikö sulla ny yhtään pareeta  tanttua  olsi  päälles  pistää”,  ku  ei 

ne rentut ny hääviä sen päällä ollu.  Voi ristus se emäntä kylä suivaan­ tuu  ja  alakoo  märäätä  niin  lujaa,  notta  teki  mieli  possoottaa  kauhi­ alla kiiruhulla pois.  No sitte kun mä opin valehtelema­ han  täällä,  seuraava  ongelma  oli,  ku mun puheesta ei oikeen taharot­ tu  saara  selevän.  Ykski  kerta  ke­ huun sarepäivänä, vai mitähän rä­ päskää  siältä  taivahalta  tuli,  notta  ”taas mun lesta on aiva märkänä”.  Nei varmahan tajunnu taas mitään,  ja  aattelivat  vaan,  notta  ”mie  en  taijjuu…  Oesko  tiällä  äffällä  ves­ soo?”.  Yleensä,  jos  sie­mie­kansalaiset  kuuloo jotaki, mitä ne honaa, niis­ tä  voi  heti  nähärä,  kuinka  niiren  aivotoiminta pirättää hetkeksi. Kai  sitä  olis  voinu  kaveriirensa  suh­ tehen  vähä  krantumpi  olla,  mutta  huomaanpahan  aina  säännöllisin  väliaijjoon,  miten  paljo  paree  mä  itte oon ku muut. Meirän ajatuksen  kuluku  ku  on  aina  vähä  sellaasta,  notta moon oikias, ja sinoot vääräs.

Aino Salo

PALINDROMIRUNOUTTA SIIRI LEHTONEN REETTA NIINISALO

Seksuaalivalistus Ni, vihta asuna.  Anu, saat HIVin!

Hole­in­one Kalaforniassa

Eukalyptuspuussa

Nollapaasto lokilla. Tempo hyvä!  Veli, Ile­vävy, hop!  Metallikolot saa pallon!

Allas’ koala, anna hali! Ehtoo on tullut. No oot heila, Hanna, alaoksalla.

14


Sielunmaisemien maalari Oikea sivupohja

Samuli Putro ei ole käynyt koulussa lukion jälkeen, paitsi neljä kuukautta Turussa. Se ei kuitenkaan estä häntä tutkimasta ihmisiä ja maailmaa jatkuvasti. Tutkimustulokset päätyvät lyriikoiksi levyille.

snro


Henkilökuva TEKSTI: MARIANNA PENTTILÄ KUVAT: TEPPO SUOMINEN

L

okakuisena Lutakon  keik­ kapäivänä  nuhainen  Samu­ li  Putro  istahtaa  kahviku­ pin  ja  nenäliinojen  kera  hetkeksi  juttelemaan.  Flunssa  on  iskenyt  edellispäivänä, mutta Putro luottaa  siihen,  että  esiintymistilanteessa  adrenaliini avaa äänen ja laulu su­ juu myös tänään. !"#$%%&%'&( )#*"+,&''&( -+"+%( on  hyvä.  Juha  Vainio  ­palkitun  muusikon  kolmas  kokopitkä  soo­ loalbumi  julkaistiin  kesällä  2012.  Nyt  Putro  kiertää  Suomea  ensin  syksyn, sitten kevään ja kesän. Ke­ vään keikat on jo myyty ja kesä on  menossa hyvää vauhtia. “Kun sitä  aina  kysytään,  miltä  tällanen  jon­ kinasteinen  suosio  tuntuu,  niin  se  tuntuu siltä, että mä sain vuodeksi  töitä.”

Ihmisyydestä Putron lauluvetoinen musiikki up­ poaa  Suomen  kansaan.  Tarkkanä­ köiset  lyriikat  herättävät  tunteita,  niitä  kaikkein  syvimpiäkin.  Ai­ emmin miehen sielunmaiseman ja  tunteiden  tulkkina  tunnettu  Putro  on uudella levyllä muuttanut näkö­ kulmaa:  monen  laulun  puhuja  on  nainen.  “Tuntui  tuoreelta  vaihtaa  su­ kupuolta. Se on naamioleikki. Jos  esittäjä  alussa  kertoo  olevansa  ei­ minä,  niin  silloin  voi  tehdä  hir­ veästi  asioita,  joita  ei  välttämättä  itsenään voisi.” Tutkimusmatkalla  naiseuteen  Putron on mahdollista käyttää hy­ väkseen  näyttelijäkeinoja,  mut­ ta  muitakin  syitä  on.  Putrosta  on  mukava arvuutella, kuinka iso osa  esimerkiksi  hänen  ihannenaisku­ vastaan  on  median  ja  ympäristön  aikaansaannosta  ja  kuinka  paljon  mielipiteessä  on  mukana  häntä  it­

Putro kirjoittaa lyriikkansa aina suomeksi. Hän kuuntelee ulkomaalaistakin musiikkia, kuten brittiläistä rokkia, mutta ei lainkaan lyriikkalähtöisesti. “Eli mä en esimerkiks tiedä mistä Bob Dylan laulaa.” seään. Hän myös tiedostaa, että ei  voi koskaan irrottautua maailmas­ ta ympärillään. “Mä  olen  koko  elämäni  aja­ tellut,  että  mulla  ei  ole  mitään  tekemistä  sellasen  tietyn  patriar­ kaalisen  maailman  kanssa.  Mutta  vaikka  mä  näennäisesti  en  voisi  pitää  itseäni  jonkun  hetkellisen  perheen päänä, ja totta kai mä kan­ natan samapalkkaisuutta ja kaikkia  16

näitä asioita,  niin  silti  patriarkaa­ lisuus  on  minussa  jollain  tasolla,  jolla mä en vain jää itselleni kiinni.  Ja se on oksettavaa.” Elämänsä  aikana  Putro  –  ku­ ten  kaikki  muutkin  –  on  välillä  joutunut  miettimään,  miksi  esi­ merkiksi joku nainen toimii jollain  tietyllä  tavalla.  Hän  on  päätynyt  siihen,  että  olisi  liian  laiskaa  kui­ tata  toiminta  sillä,  että  toimija  on 


Henkilökuva nainen. Kun asiat perustelee suku­ puolella, tietyt käyttäytymiskaavat  automatisoituvat.  Pitäisi  miettiä,  kuinka asiat ovat oikeasti. “Mitä  jos  olisikin  semmoi­ nen yläkäsite kuin ihmisyys, jossa  sitten taas tietyt asiat on painottu­ neita sukupuoliroolien ja biologian  takia.  Ja  mitä  edes  on  sukupuoli­ roolit ja kuinka paljon ne on ope­ tettuja? Kaikki nämä asiat kiinnos­ tavat kaikin puolin.”

Parisuhteesta Laulujen  henkilögalleria  on  laa­ jentunut  sukupuolen  lisäksi  myös  Putro ei kärsi tyhjän paperin kammosta, vaan tehdessään kappaleita ikätasolla  erityisesti  vanhempien  hän luo koko ajan. Yhtä levyä varten syntyy neljästäkymmenestä kuuteenkymmentä kappaletta. ihmisten  suuntaan.  Putro  pyrkii  pääsemään  eroon  liian  vakavasta  joiden ongelmat johtuu pelkästään  soitti koululle ja koululta sanottiin,  ja  lukkiutuneesta  suhtautumisesta  yhdestä ihmisestä.” ettei sitä tyyppiä oo ollut täällä tänä   omaan itseensä.  vuonna ollenkaan. Se oli vähän hu­ ”Idea  on  se,  että  nyt  mä  en  Korkeakouluopinnoista ono veto multa. Mutta olin nuori.” laula  vain  siitä,  että  oi  nyt  oma  Musiikki vei miehen, kuinkas  parisuhteeni  on  hajonnut  ja  olen  Ihmisyyden kerroksia Samuli Put­ muuten.  Kunnioitus  korkeakou­ marttyyri tiekkö, koska se on suun­ ro  kuorii  suomen  kielen  avulla.  luopintoja  ja  esimerkiksi  suomen  nilleen  yhtä  tuoretta  kuin  viikon  Kieli  viehätti  Putroa  jo  lapsena,  kieltä  kohtaan  on  kuitenkin  kova.  vanha sukka. Se on tekijälleen var­ ja  häntä  kiinnostivat  hassut  sanat  Putron itsensä kohdalla äidinkiele­ masti tärkeää ja auttaa pääsemään  ja erikoiset tavat puhua ja käyttää  nopettajan kannustus yläasteella ja  elämässä  eteen­ kieltä.  “En  mä  oikein  lukiossa sai aikaan sen, että hänen  päin,  mutta  ei  tiedä,  mistä  se  on  tul­ itsetuntonsa suhteessa kirjoittamis­ anna  kuulijalle  lut, mutta mä oon saa­ een on aina ollut terveellä pohjalla.  oikein  mitään.  ”Idea on se, että nyt nut  siitä  lohtua  aina.  Zen Café ­yhtyeen ollessa alkuvai­ Se  on  runkkaa­ Oli luontevaa, että mä  heessa  Putro  sai  paljon  kritiikkiä  mä en laula vain mista  oman  su­ siitä, että oi nyt oma löysin  reitin  käyttää  jäykästä  ja  päälausepainotteisesta  runsa kanssa.” sitä myös työssä.” kielestään. Silloin hän saattoi pala­ parisuhteeni on Myös  niis­ Korkeakoulopin­ ta hetkeen, kun äidinkielenopettaja  hajonnut ja olen sä  kappaleissa,  toja  Samuli  Putrolla  kehui  kirjoittamista  –  juuri  niitä  joissa  Putro  ku­ ei  ole.  Lukion  jälkeen  selkeitä lauseita. marttyyri tiekkö.” vaa  väljähtänyt­ hän vietti hetken aikaa  “Mulla on kokemus siitä, että  tä  parisuhdetta,  Paasikivi­opistossa lu­ mä oon tullut luokan edessä kehu­ tarkoitus  on  kemassa  tiedotusop­ tuksi  omasta  kirjoittamisestani,  ja  saada  välimatkaa  omaan  itseen:  pia, mutta uutena kaupunkina Tur­ se on muisto johon mä oon pysty­ huumorilaulu  ”Huono  sängyssä”  ku  kiinnosti  opiskeluja  enemmän,  nyt  palaamaan  vuosikymmeniä  ja synkempi ”Anna nyt” pakottivat  joten  koulu  jäi  kesken  jo  ennen  myöhemmin  aina,  kun  mulla  on  lauluntekijän  tekovaiheessa  pääs­ joulua. ollut epäuskon paikkoja. Tässä on  tämään irti omasta parisuhteen si­ “Vanhemmille  tosin  valeh­ nyt  yhden  ihmisen  todistus  siitä,  sältä päin tarkkailustaan ja lopetta­ telin,  että  oon  koulussa  ja  kerroin  että  se  on  aika  merkittävää  työtä.  maan itsesyyllistämisen.  koko  vuoden  että  joo  joo  hyvin  Sen  merkitys  saattaa  olla  yhdelle  ”Eihän  ole  olemasta  parisuh­ menee. Sitten niiden piti saada mut  ihmiselle  koko  elämän  mittainen.  detta  tai  ylipäätään  kahta  ihmistä,  kiinni  seuraavana  keväänä  ja  ne  Että ei paineita.” 17


Vasen sivupohja

snro


Oikea sivupohja

snro


Vaihtoraportti

Pardon, je ne compreds pas Jos luit otsikon ja ajattelit, ”en ymmärrä”, voit todeta osaavasi ranskaa! ROOSA RENTOLA

V

ietän vaihtovuottani  Poh­ jois­Ranskassa  Caenissa  ja tätä kirjoittaessani vaih­ toa  on  kulunut  jo  pari  kuukautta.  Kuluneiden  viikkojen  aikana  olen  toistellut otsikon lausetta aika mo­ neen  kertaan,  viimeksi  eilen,  kun  joku yritti lainata minulta tietoko­ neluokassa  saksia.  Kun  hän  sanoi  ”scissors”  ja  näytti  leikkaavaa  lii­ kettä sormillaan ymmärsin lopulta,  mistä on kyse. Opiskelen  täällä  kirjallisuut­ ta ja sen lisäksi osallistun ranskan  kursseille.  Kouluranskani  on  kui­ tenkin  sen  verran  ruosteessa,  että  suurin  opiskelullinen  tavoitteeni  on ottaa kieli haltuun, kaikki kirjal­ lisuustietous on vain extraa päälle.  Välillä  luennoilla  on  iskenyt  epä­ toivo.  Tulenko  koskaan  ottamaan  tästä  kielestä  tolkkua  vai  jäänkö  loppuiäkseni  puolikieliseksi  kieli­ puoleksi  ranskani  kanssa?  Tulen­ ko  aina  vastaamaan  kysymykseen  ”osaatko  ranskaa?”  vain  ”oui,  un  peu, vähän” varmistaakseni selus­ tani? Näiden epätoivoisten hetkie­ ni vastapainoksi olen onneksi saa­ nut useaan otteeseen kannustuksia  pahoitellessani kielitaitoani ja pyy­ täessäni apua. Eräs ranskalaisopis­ kelija vakuutteli minulle ystävälli­ sesti: ”Don’t worry, you will soon  speak  perfect  French!”  Toinen  puolestaan sanoi, että puhun jo nyt  parempaa  ranskaa  kuin  ranskalai­ set,  turha  siis  murehtia.  Olivat  he  tosissaan tai eivät, välillä sitä vain  tarvitsee selkääntaputteluja. En kuitenkaan oleta, että kie­ litaitoni kohenisi itsekseen. Ylläpi­

Jos opiskelu ahdistaa, pidä tauko ja ota rennosti. Mallia voi ottaa ranskalaisesta kahvilaelämästä. tääkseni tasaista  nousevaa  käyrää  tä ei yleensä tarvitse etsiä. Riittää  oppimisen  suhteen  olen  kehittä­ kun  valitset  kaikista  ongelmista  nyt  kaikkia  pedagogisia  sääntöjä  sen, mihin juuri nyt haluan pureu­ kunnioittaen  pelin,  joka  yhdistää  tua. kaksi  maailmanmaineeseen  nous­ 2)  Älä  hätäänny,  ja  jos  hätäännyt,  sutta  konseptia.  Survivors  Lear­ etsi Survivors­kaveri. Vaihdossa se  ning  Language  ­elämä  on  erittäin  voi olla toinen vaihtari.  tehokas ja käytännönläheinen tapa  3)Kaiva esiin sanakirja. oppia  kieltä  ja  selvitä  arkipäivän  4) Valitse ongelmasi ydinsana (esi­ ongelmista.  Ohjeet  on  suunniteltu  merkkinä  käytän  tässä  verbiä  tu­ äärimmäisiin vaihtariolosuhteisiin,  lostaa) ja tarkista se sanakirjasta.  mutta  kekselijäs  lukija  osaa  var­ 5)  Paina  sana  huolella  mieleesi  ja  masti kehitellä omia variaatioitaan  tarvittaessa tarkista, kuinka se ään­ tilanteen  vaatimalla  tavalla.  Kie­ netään. lenoppimisen ei tarvitse enää kos­ Nyt tiedät sanan, mutta et ole  kaan olla tylsää! vielä omaksunut sitä, sillä se vaa­ Ohessa  säännöt  ja  pelin  vai­ tii sanan käyttöä ja paljon toistoja.  heet. Irrallisina sanat eivät jää  mieleen,  Survivors Learning Language vaan ne on helpompi muistaa kon­ Teoriavaihe: 1)  Aloita  etsimällä  tekstista.  Pelin  seuraava  vaihe  ra­ ongelma.  Jos  olet  vaihdossa,  nii­ kentuu  tämän  pedagogisen  näke­ 20


Vaihtoraportti KOLUMI Vanhanaikainen

M

inä en  ole  tekniikan  ihmelapsi.    Lähettelen  sujuvasti  sähköpostia,  tietokoneen käyttö sujuu suunnil­ leen  jne.,  mutta  annapa  minulle  tietokone, johon pitää asentaa ko­ konaan uusi ohjelma. Sitten alkaa  pelottaa. Entä jos koko vehje pok­ sahtaa?  Olen  tainnut  vähän  unohtua  viime  vuosikymmenelle  tai  jo­ honkin.  Jos  haluan  tallentaa  jon­ kin  ohjelman  digiboxille,  puhun  yhä nauhoittamisesta. Näin vuon­ Jos lukeminen on tylsää, hanki parempia materiaaleja. Kuvat auttavat ja na 1991 syntyneenä elin hyvän ai­ havainnollistavat. kaa  videoiden  ja  c­kasettien  ym­ myksen varaan. seet  myös  tuhannen  taalan  arvoi­ päröimänä... Käytäntö ja oppiminen: Tässä  sen  mahdollisesti  elämää  suurem­ Mutta  ihan  onneton  näiden  vaiheessa  kuvaan  astuu  larppaus­ man  ongelmanne.  Hip  hurraa,  laitteiden  kanssa  en  onneksi  ole.  versio  Afrikan  tähdestä.  Valitse  olette voittajia! Vielä  vuosi  sitten  vannoin,  etten  lähtöpisteesi,  kuten  kämppä,  ruo­ Varoituksen  sanana  todet­ ikinä  koskaan  hanki  kosketus­ kala tai mikä tahansa muu paikka,  takoon,  että  vaikka  pelin  tavoit­ näyttöpuhelinta.  Tämän  päätök­ sillä ei ole niin väliä. Voit edelleen  teisiin  kuuluu  kielenoppimisen  sen  olen  pyörtänyt.  Minulla  on  pitää  ystäväsi  mukana,  niin  opit­ ohella  ongelmanratkaisu,  joskus  Samsungin puhelin, jota olen op­ te  sanan  yhdessä.  Kaverin  kanssa  jotkut  ongelmat  voivat  jäädä  rat­ pinut käyttämään! (Mutta älä ku­ voi  tarvittaessa  myös  kiivetä  hel­ kaisematta.  Sille  tämäkään  peli  ei  vittele,  että  olisin  hankkinut  sen  pommin  kielimuurin  yli.  Kulke­ voi mitään, mutta jotta pelin keksi­ oma­aloitteisesti;  se  on  avomie­ kaa  eteenpäin  kohde  kohteelta,  jä vapautuisi kaikista mahdollisis­ heni entinen luuri.) kääntäkää  kiviä  ja  kantoja  ja  va­ ta  jälkivastuista  lisättäköön  vielä,  Tsemppiä  meille  vanhanai­ litkaa  tarvittaessa  uusi  reitti,  jos  että joskus asioiden kanssa on vain  kaisille,  kyllä  me  vielä  opitaan  edellinen  oli  umpikuja.  Sääntönä  opittava  elämään.  Jos  siis  tuntuu,  käyttämään näitä laitteita! on, että jokaisessa kohteessa kysy­ että  hakkaat  kielenopiskelun  suh­ essänne  neuvoa  toistelette  mielel­ teen päätäsi seinään, jätä seinä het­ PS. E­kirjat. Oikeasti, onko kaikki  lään  moneen  kertaan sanaa,  jonka  keksi rauhaan ja mieti, mikä auttai­ pakko  siirtää  elektroniseen  muo­ haluatte  oppia.  Ohessa  esimerkki­ si rentoutumaan. Joskus  stressi ja  toon?  Minä  tahdon  lukea  kirjan  kysymyksiä:   “Kysyisin  tulosta­ paineet  helpottavat,  kun  huoletta  misesta.  Minä  haluaisin  tulostaa.  heittää  kirjat  nurkkaan  ja  vaihtaa  kirjana ja sillä sipuli. Missä voisin tulostaa? Miten voin  vapaalle.  Oma  ratkaisuni  näihin  maksaa  tulostamisestani?  Voiko  tilanteisiin  on  tukku  ranskankieli­ Marika Inkilä täällä  tulostaa?” Matkan  varrella  siä  Disney­elokuvia.  Jos  en  jaksa  mahdollisesti vastaantulevat toiset  opiskella, pistän Leijonakuninkaan  vaihtaritutut toimivat hevosenken­ pyörimään. Hakuna matata! kinä,  joiden  avulla  saattaa  päästä  maaliin hieman nopeammin. Maa­ Kirjoittaja  kieliseikkailee  Nor­ liin  tiedätte  päässeenne,  kun  olet­ mandian tukikohdassa ja kirjoittaa  te  oppineet  sanan,  tiedätte  miten  suomenkielisiä tiedonantoja osoit­ käyttää  sitä  ja  olette  ehkä  ratkais­ teessa apinamanke.blogspot.com. 21


Reportaasi

Fennicummitusjahdissa Seminaarinmäen yössä kohoaa 1800-luvulta peräisin oleva rakennus. Fennicum, tuo rakas kotipesämme, on täynnä salaisuuksia. Kummitusmatkailijamme lähtivät selvittämään, kuka tai mikä on se salaperäinen hahmo, joka öisin vartioi rakennusta ja takaa sen ainutlaatuisen tunnelman. TEKSTI: JAN C. KYRKLEIG TALVIA SASAELLO KUVAT: MARKO N. ALIHIKIÄ On  synkkä  ja  myrskyinen  yö.  Tai  oikeastaan  kaunis,  ensiluminen  aamu,  kun  kummitusmatkailijat  Talvia Sasaello ja Jan C. Kyrkleig  suunnistavat  kohti  Fennicumia.  Olemme kuulleet, että siellä on te­ keillä jotain kummallista. Olemme aloittaneet taustatut­ kimuksen  jo  aiemmin,  mutta  al­ kuun  heikoin  tuloksin.  Vahtimes­ tari  katkaisee  puhelun  heti,  kun  mainitsemme  Fennicummituksen,  epäilyttävää.  Onneksi  amanuens­ sin  ohjeilla  onnistumme  ottamaan  Kummitusmatkailijat Jan ja Talvia tunsivat selvästi Fennicummituksen yhteyttä  luotettavampiin  tahoihin:  läsnäolon.   professori  Aila  Mielikäiseen  sekä    nenkin lakana traumatisoidu.” Ovi  on  lukittu,  eikä  ullakolle  ole  kummitustutkija Perttu Puraseen. Haastattelujen  tulokset  ovat  Cummitus-viitteitä ja kylmiä pääsyä.  Tämä  herättää  epäilyksiä:  mitä  salattavaa  Fennicumin  ulla­ kuitenkin  hyvin  ristiriitaisia.  Pro­ väreitä kolla on? Sielläkö Fennicummitus  fessori  Mielikäinen  ei  ainakaan  myönnä kuulleensa aiemmin Fen­  Astumme  jyhkeistä  ovista  raken­ tai luuranko majailee? Kaikesta  ristiriitaisuudesta  nicummituksesta,  mutta  toisaalta  nukseen.  Cummituksen  olemassa­ hän  kyllä  vihjaa  Fennicumin  his­ olo  tuntuu  edelleen  ristiriitaiselta.  huolimatta Fennicummituksen läs­ torian monista oudoista sattumista  Kuka  on  se  salaperäinen  hahmo,  näolosta  on  selviä  viitteitä.  Kel­ paljastaen erään esimerkin: “Pieniä  jonka  voi  öisin  nähdä  vilaukselta  larikerroksen  pattereiden  sihinä  kullanvärisiä  perhosia  täällä  tosin  Fennicumin ikkunassa? Professori  on  antanut  aihetta  epäilyille  ­  eh­ liiteli heti sen jälkeen kun suomen  Mielikäisen mukaan se on ainakin  käpä  Cummituksella  on  kylmät  kieli  muutti  tänne  eli  1970­luvun  1930­luvulla  ollut  luonnontieteel­ varpaat?  Myös  tuleva  äidinkie­ loppuvuosina. Ne asuivat kuulem­ lisenä  havaintovälineenä  käytetty  lenopettaja  Eeva  Åkerblad  kertoo  luuranko,  jonka  miesopiskelijat  oudosta  sattumasta,  joka  säikäytti  ma jossain vintillä.” Kummitustutkija Purasella on  siirsivät  katselemaan  ulos  Jyväs­ kaikki  opiskelijat  tänä  syksynä  kunnolla:  “Yhtäkkiä  salin  F106  asiaan  toisenlainen  näkemys:  hän  järvelle täydenkuun aikaan. Tästä  luurangosta  ei  ole  ny­ liitutaulun  ylläolevista  kaiuttimis­ on  kuulemma  tutustunut  Fenni­ cummitukseen ja tietää kertoa, että  kyisin  jälkeäkään,  vaikka  Fenni­ ta alkoi kuulua kovaäänistä ölinää.  Fennicum  on  toiminut  sotasairaa­ cumin ylimmästä kerroksesta löy­ Pian  tunnistimme  kappaleen:  se  lana:  “Eiköhän  siinä  yksi  jos  toi­  dämmekin salaisen oven ullakolle.   oli  Jaren  ja  Ville­Gallen  kappale  22


Reportaasi

Harva tulee tavallisena arkipäivänä ajatelleeksi, millaisia salaisuuksia armas pesäkolomme kätkee sisälleen. Pienissä häissä.  Opettaja  vetäi­ si  kauhuissaan  kaikki  piuhat  irti,  jolloin luokkaan levisi järkyttynyt  hiljaisuus. Kukaan ei tiennyt, mis­ tä tilasta kaiuttimia säädetään, eikä  edes  sitä,  että  ne  ovat  toimivia! 

Fennicum !" rakennettu 1881, arkkitehtina  Constantin Kiseleff !"  toiminut Jyväskylän semi­ naarin miesosastoston tiloina  ja poikaharjoituskouluna  !" luonnontieteiden lehtori Lud­ vig G. Kiljanderin mukaan  nimetty Kilistiikka­sali. !" toiminut 2.ms:n aikaan sota­ sairaalana  !" oli pitkään purku­uhan alla  1970­luvulla, mutta kunnos­ tettiin  !" nykyisin suomen kielen koti­ pesä ja suomalaisen viittoma­ kielen keskus

Asia jäi mysteeriksi.” Jan muistaa  tarinan  kuullessaan  kokeneensa  saman  edellisenä  keväänä  ja  hyti­ see  kauhusta.  Fennicummitus  on  selvästi tanssivaa sorttia! Päätämme  (häirittyämme  riittävästi  henkilökuntaa  yläker­ roksissa)  vielä  tutkia  kellarin,  jonka  yhteydessä  olemme  kuul­ leet  huhuttavan  saunasta.  Pitääkö  Fennicummitus  saunomisesta?  Ja  aivan  oikein:  kellarikäytävässä  ollessamme  tunnemmekin  yht­ äkkiä  kylmän  virtauksen!  Ei  kun  oho,  Talvia  vain  avasi  alaoven.  Saunaa  emme  lopulta  pääse  tar­ kistamaan,  se  Cummituksen  ku­ tale  on  tietysti  lukinnut  oven. 

heisyyttä kaipaavaksi  hahmoksi,  kun taas toiset uskovat siihen, että  Cummituksen  luonne  riippuu  täy­ sin uskojan asenteesta.  Kummitustutkija  Puranen  antaa  tiiviin,  molempia  tulkintoja  tukevan  vastauksen:  “Fennicum­ mitus  on  vähän  kuin  Kansanelä­ kelaitos. Se pelottelee jo valmiiksi  lyötyä  opiskelijaa.  Mutta  Kelasta  poiketen Fennicummitus ei tee tätä  huvikseen,  vaan  HOPS!  Se  onkin  eräänlainen tuutori, joka johdattaa  eksyneet fennistit omille opintopo­ luilleen.” Taitaa  siis  olla  parasta  uskoa  Purasta:  Fennicummitukseen  on  syytä  suhtautua  kunnioittavalla  ystävällisyydellä.  Olkaa  siis  kuu­ Pitääkö sitä pelätä? lolla,  kun  liikutte  Fennicumilla.  Kaiken  kaikkiaan  kummitustutki­ Pattereiden  kolinat,  lakanan  ka­ mus  tuottaa  ristiriitaisia  tuloksia  hahdukset  ja  muinaiset  suomen  myös  Fennicummituksen  luon­ kielen  äänteet  saattavat  paljastaa  teesta.  Haastatelluistamme  toiset  Fennicummituksen läsnäolon! povaavat  sitä  yksinäiseksi  ja  lä­ 23


Tositarina

Valoissa elekieli ELISA AUVINEN Vihreä palaa. Hei seisovat risteyk­ sessä yhtenä myttynä, heitä on vai­ kea erottaa toisistaan. Kun käsitän,  etteivät  he  aio  ylittää  tietä,  alan  miettiä  syytä.  Pojan  kädet  ovat  tytön ympärillä, halaus on syvä ja  lämmin.  Itkeekö  tyttö?  Onko  poi­ ka  lähdössä  juna­asemalle?  Ehdin  helposti tien yli vihreiden vielä pa­

laessa. He halaavat yhä. Olen  muutaman  metrin  pääs­ sä  ja  viimein  he  irrottautuvat  toi­ sistaan.  Katsovat  toisiaan  kuin  hahmot Madonnassa. Hymy kiipe­ ää väkisinkin suupieliini, mutta ei­ vät he sitä huomaa. Yritän kuulla,  mitä  he  puhuvat  toisilleen,  mutta  tuulee aivan liikaa, näen vain huul­ ten liikkuvan. Kunnes ne painuvat  kiinni toisiinsa. En käännä katset­ tani pois – eivät he huomaa kuiten­

kaan. Sisälläni pulpahtaa. Poika on kaunis, tyttö ei niin­ kään.  Mietin,  miten  he  ovatkin  päätyneet yhteen edellisenä iltana.  Käyn päässäni läpi kaupungin vii­ me yön tapahtumat ja keksin tari­ nan  –  he  ovat  juuri  sen  näköisiä,  että ovat olleet juuri niillä jatkoilla.  Molempien tennarit, pojan nuhjui­ nen  villapipo,  etnistä  vapautta  ju­

listava likainen kangaskassi tytön  olalla. Tyttö  lähtee  ylöspäin  risteä­ vää  katua,  poika  jatkaa  toiseen  suuntaan. Tyttö ehtii liikkeelle en­ nen kuin ohitan heidät, kuljen ai­ van hänen kannoillaan. Poika kat­ soo  kauan  tytön  perään,  kääntää  vähän väliä päätään kävellessään.  Olen ristitulessa. Edelläni kävele­ vä  tyttö  ei  ymmärrä  katsoa  taak­ seen,  vaikka  pojan  silmät  suoras­ 24

taan huutavat  häntä  vilkuttamaan.  Viimein  hän  aistii  tuijotuksen,  heittää  lentosuudelman,  toisenkin,  ja  sitten  punainen  lapanen  heilah­ taa. Tyttö on kuin prinsessa Diana,  vaikka ei kovin kaunis. Tunnen  silti  onnea  heidän  puolestaan.  Mieleni  tekisi  pysäyt­ tää  hänet,  kertoa  kuinka  suloisilta  he  näyttivätkään  siinä  suudelles­ saan,  kuinka  yksinäinen  sydämeni riutuukaan kat­ sellessani moista hempei­ lyä. Sanoa, että oli minul­ lakin  kerran  joku,  mutta  ei enää – ja silti olen on­ nellinen heistä.  Tyttö  pysähtyy  heti  kerrostalon  kohdalle  päästyään,  he  eivät  enää  näe toisiaan. Kävelen hä­ nen ohitseen, enkä katso­ kaan kohti. Jään  ajatuksissani   tuijottamaan  asuntoväli­ tyksen  ilmoituksia.  Ehkä  he  ostavat  pian  yhteisen  huoneiston.  Tai  ainakin  vuokraavat.  Vaikka  ei­ hän  yksi  yö  vielä  mitään  merkitse.  Tai  yksi  syvä  suudelma. Ehkä he unoh­ tavat  toisensa  ja  jatkavat  elämäänsä. Pojan katse – siinä oli  muutakin kuin yhden illan sokeaa  intohimoa.  Ehkä  he  menevät  syö­ mään seuraavalla viikolla. Heidän  on pakko. Tyttö  saavuttaa  minut.  Hän  puhuu  puhelimessa.  En  mä  tiedä,  ehkä.  Saa  nyt  nähä.  Hänellä  on  ujoa  hymyä  äänessään.  Vai  onko  se välinpitämättömyyttä? Mikseivät  he  ylitä  tietä,  vaikka vihreä palaa?


Pöytälaatikosta

Kiire!

TEPPO SUOMINEN

S

yksyisin on  helposti  kiire.  Toki  keväälläkin  on  kiire,  mutta siihen mennessä opis­ kelija on taas ehtinyt normalisoitua  yliopiston toisinaan hektiseen sys­ teemiin  eikä  kiire  kasvavan  valon  ja  häämöttävän  loman  keskellä  tunnu niin kauhealta. Syksyllä,  melkein  neljän  kuukauden  loman  jälkeen,  tuntuu 

kuitenkin melkoisen  polttava  kii­ re,  kun  opiskelija  taas  syyskuun  toisella viikolla tiputetaan suoraan  altaan  syvään  päähän.  Kun  koto­ naan  viihtyneet  opiskelijat  ovat  toukokuusta  lähtien  käyttäneet  kieltä  rupatteluun,  hassutteluun  ja  sosialisointiin, ei syntaksioppi tun­ nu kovinkaan helpolta. Itse olen huomannut, että kii­ re  jää  helposti  päälle.  Kun  dead­ linet  paukkuvat,  työtuntien  määrä  kasvaa.  Kun  töitä  on  vääntänyt  kahdeksan  tuntia,  ja  lopulta  repii  itsensä  irti  ja  lähtee  kotiin,  huo­ maa  sielläkin  olevansa  kiireinen.  Mitään tehtävää ei välttämättä ole,  mutta  sohvalla  istuessakin  tuntuu,  että  jotain  pitäisi  nyt  tehdä.  Rau­ hoittumisesta  on  tullut  mahdotto­ muus. Viime  vuosina  olen  opetellut  irroittamaan  itseni  kiireestä,  joka  minulle on luotu. Kiire on lopulta  kuitenkin keinotekoista, eikä stres­ saaminen ainakaan auta töiden val­ mistumista.

25

Viikonlopuista on  tullut  työ­ vapaata aluetta. Perjantaina neljäl­ tä  töiden  tekeminen  loppuu,  eikä  jatku ennen maanantaita. Toki toi­ sinaan, pakon edessä, tästä on pak­ ko luistaa, mutta pyrkimys pysyy. Teimme menneenä viikonlop­ puna Taimon kanssa ruokaa. Koko  sunnuntai oli varattu tälle: kävim­ me vaaliuurnilla, keitimme kahvit,  kokkasimme. Kenelläkään ei ollut  kiire  minnekään,  koska  olimme  päättäneet  niin.  Tällaisen  päivän  tarpeen  ymmärsi  kunnolla  vasta  illasta  –  tuntui,  kuin  olisi  pitänyt  pidemmänkin loman. Vaikka  kuinka  tuntuu,  että  olisi  jatkuva  kiire,  kannattaa  joka  viikko ottaa edes hetki aikaa itsel­ le.  Rauhoittuu  sitten  yksin  tai  ys­ tävien  seurassa,  ei  itselle  annettu  aika varmasti mene hukkaan.


Opiskelijan keittiössä

Fennistin lingvistiä punaviinikastikkeessa Apupoika, viiniä, hidas sunnuntai, kokeilunhalua ja muutama koemaistaja, muuta et ainesten lisäksi tarvitse!

Itse prosessi

TEKSTI: TAIMO HALME KUVAT: JONI PYÖRIÄ APUPOIKA: TEPPO SUOMINEN

P

äätin aloittaessani, että tähän  artikkeliin  ei  sitten  sisälly  yhtään  kaksimielistä  kieli­ vitsiä, koska kahdessa parissa mie­ hen pakaroita, kolmessa kielessä ja  kahdessa pullossa viiniä on jo mie­ lestäni  tarpeeksi  aineksia  pikku­ tuhmiin juttuihin. Tarkoituksemme  oli  vain  pitää  hauskaa  ja  osoittaa,  että  gourmet  ei  ole  aina  kallista.  Kaikki on tapahtunut paljain paka­ roin, avoimin mielin ja vesi kielel­ lä – sillä kuuluisalla miehekkäällä  latinotavalla. Otimme  siis  Tepon  kanssa  nautaa  kielestä  ja  päätimme  to­ distaa,  että  näinkin  öklöttävästä  mötkäleestä  saamme  loihdittua  herkullista  ruokaa  järkihintaan.  Verisuonet,  rauhaset  ja  nystyt  ei­ vät  ole  niitä  kaikkein  ruokahalua  herättävimpiä  asioita  sapuskasi  raaka­aineessa, vaikka liha itse on­ kin  todella  mureaa,  laadukasta  ja  halpaakin vielä.  Kieli  maksoi  Mestarin  her­ kussa  8,50  euroa  kilolta,  mikä  on  noin  sika­naudan  hinta.  Oma  pikku  lingvistimme  oli  putiikin  pienin,  muut  herkkupalat  olivat  yli  kilon  painoisia  ja  noin  naisen  käsivarren  kokoluokkaa.  Silti  600

Alastomat kokkinne tarpeineen. grammaa kieltä oli sellainen mää­ rä,  että  siitä  söi  neljä  henkeä  vat­ sansa täyteen. Lisukkeeksi  käy  uuniperuna,  kastikkeeksi  taas  sopii  hyvin  pe­ rinteinen punaviinikastike. Resep­ tin pohja tuli Alkon sivuilta, mutta  kokkiduo Batman & Robin päätti­ vät kuitenkin soveltaa sitä hieman  mieltymystensä  ja  kokemustensa  mukaan. Tärkeintä kastikkeen vii­ !"##$% &!% '()#*)% +% ,&*-% ."!"'/"% kutsuisi  sitä  tanniinisuudeksi  tai  luonteikkuudeksi:  hyviä  ovat  siis  Shirazit tai vahvat Carmeneret. Ruokajuomaksi  sopii  raikas,  kuiva valkoviini. Kannattaa suosia  Chardonnayta  tai  Chenin  blancia,  jossa on häivähdys sitrushedelmiä.  Alkudrinkin  kehittelimme  yhdes­ sä minun ja kuvaaja Joni Pyöriän  vuoden kestäneen kämppiksyyden  kunniaksi.  Paukku  maistuu  aivan  Lauantaipussissa olevilta vaalean­ punaisilta vaahtosieniltä. 26

Kielen valmistaminen ei  ole  ihan  pieni  prosessi,  koska  mötkäleen  pitää  kiehua  useampi  tunti  kypsyäkseen.  Naudan  kieltä  keittäessä  veteen  ei  saa  lisätä  suolaa,  se  sitkostaa  sapuskan  epä­ miellyttäväksi  ja  tekee  tuonnempana  tehtäväs­ tä  nylkemisprosessis­ ta  lähes  mahdotonta.  Kielellähän  on  nahka,  josta  täytyy  hankkiutua  eroon.  Ennen  keittämistä  kieli  pitää  muistaa  har­ jata  hyvin  kylmän  ve­ den alla (esimerkiksi tiskiharja käy  harjaamiseen), koska Mansikki on  voinut sillä nuo­leskella muutakin  kuin nuolukiveä. Kolme–neljä tun­ tia on hyvä aika kannen alla kielen  koosta riippuen. Puolen tunnin jäl­ keen  kattilaan  voi  paiskata  maus­ teet:  kokonaisia  mustapippureita,  laakerinlehtiä  ja  yrttejä,  ei  suo­ laa. Tuoksu  on  huumaava  ja  liha­ keittomainen,  naapurisi  haistavat  varmasti,  että  jossain  porisee  aito  gourmet. Kypsyyskoe  tehdään  tikulla:  kun liha on mureaa, kieli on kyp­ sää.  Kieli  nostetaan  kattilastaan  suolavesiastiaan  jäähtymään.  Vesi  saa  olla  suolaista,  pari  ruokalusi­ kallista suolaa kahteen litraan kyl­ mää  vettä  on  hyvä  suhde.  Kielen  jäähdyttyä  otetaan  terävä  veitsi,  Viiltäjä­Jackin  asenne  ja  leikkuu­ lauta. Nylje kielestä nahka pois ja  poista  kielen  alla  olevat  rauhaset.  Rauhaset  tunnistat  varmasti  –  ne 


Opiskelijan keittiössä näyttävät juuri siltä, ettet ole ikinä  nähnyt  vastaavia  lähietäisyydeltä.  Nylkemisen  jälkeen  leikkaa  kieli  näteiksi siivuiksi. Punaviinikastike  on  teoriassa  yksinkertainen  valmistaa,  käytän­ nössä  sen  saaminen  hyväksi  on  pienoista  taidetta,  kuten  kaikkien  kastikkeiden  tekeminen.  Valmista  ensin lihaliemi, lisää siihen sokeri,  rosmariini, puolikas sipuli ja puna­ viini.  Punaviiniä  lisätessä  muista,  että se, mikä menee ruokaan, me­ nee aina myös kokkiin. Kaada siis  itsellesikin iso lasillinen. Keitä 20  minuuttia  miedolla  lämmöllä,  sen  jälkeen  siivilöi  sipuli­rosmariini  ­sekoitus  talteen  tarjoiltavaksi  pe­ runan kaverina. Lorota kastike ta­ kaisin  kattilaan,  lisää  soijakastike  ja suurusta. Suurusta rakkaudella –  tunnin päästä kielesi saavat ylleen  jotain mahtavaa. Hyvää comboa täydentämään  lisäkkeeksi  sopii  uuniperuna,  val­ mistuksessa  kannattaa  suosia  ”no  tää  ei  ainakaan  mee  reisille”  ­pe­ riaatetta:  peruna  folioon,  öljyä  päälle, suolaa, pip­puria, yrttiseos­ ta sekä rosmariinia päälle. Vetäise  pottuun muutama viilto ja paiskaa  nyytit  noin  tunniksi  200­asteiseen  uuniin.

Viimeinen tuomio Kieli maistuu  melko  lailla  perus­ pihviltä.  Maun  tunnistaa  kyllä  naudan  lihaksi,  mutta  koostumus  on hyvin kiehtova. Nystyistä ei ole  jälkeäkään,  maku  ei  tuo  mieleen  AIV­rehua  eikä  nuolukiveä.  Jos  takaraivossaan  unohtaa  ajatuksen  ellottavan näköisestä elimestä, ko­ konaisuus  on  syöjän  makunysty­ röitä hivelevä: perunan suolaisuus,  kielen  pehmeän  lihaisa  rakenne,  puna­viinikastikkeen luonteikkuus  ja hyvän valkoviinin raikkaus. Koemaistaja  söi  annoksensa  kokonaan,  ja  oli  hyvinkin  tyyty­ väinen  erityisesti  punaviinikastik­ keen pehmeyteen ja makuun. Ko­ Kuva ei ole lavastettu: ruoka oli kemus oli hyvä – ruoat onnistuivat,  oikeasti hyvää. kokkipojilla  oli  hauskaa,  opimme  uutta ruoanlaitosta ja saimme pitää  mukavalla  porukalla  miellyttävän  R e s e p t i t : ruokailuhetken. Lingivisti: 600 g naudan kieltä rosmariinia Alkudrinkki TJ365: pippuria 2 cl vodkaa laakerinlehtiä 4 cl Passoaa yrttiseosta rasvatonta maitoa Kastike: 3  dl  lihalientä  (yksi  lihaliemikuu­ tio) puolikas sipuli  1 dl punaviiniä 2 rkl sokeria hyppysellinen rosmariinia 1 rkl soijakastiketta maissi­ tai vehnäjauhoja suurusta­ miseen Potut: Neljä jauhoista perunaa ruokaöljyä pippurisekoitusta hyppysellinen suolaa basilikaa yrttiseosta ripaus chiliä

Tuleva ateria koko komeudessaan. 27


Sektorivastaava

Palloilupersoona ja kiekkokielen konkari MARI KIVIJÄRVI

O

n lokakuun viimeinen päi­ vä, edellisen päivän loskat  ovat  jäätyneet  jalkakäytä­ ville,  ja  vaikka  kuinka  yritän  pi­ tää kiirettä sovittuun tapaamiseen,  luonto  tuntuu  olevan  ponnistelu­ jani vastaan. Olen matkalla tapaa­ maan  toista  Sanen  liikuntavastaa­ vista, Eino Lindbergiä. Lindbergin  tehtävä  Nelli  Mietti­ sen parina on ehkä jäänyt monilta  suomen  kielen  opiskelijoilta  huo­ maamatta,  eikä  ihmekään.  Vuosi­ kokouksessa  selvästi  liikuntavas­ taavaksi valitun Lindbergin nimeä  ei  nimittäin  kokouksen  jälkeen  löytynyt julkaistusta pöytäkirjasta,  jonka  tarkastajana  myös  Lindberg  itse toimi. Hämmentävä  alku  on  vaih­ tunut  sektorivastaavuuteen,  jonka  sisältö lienee askarruttanut monia.  Olen kuitenkin päättänyt ottaa sel­ vää,  kuka  on  tämä  tapaus  Lind­ berg, liikuntavastaava ja lingvisti. Palloilupersoona betonin keskeltä Lindberg  esittäytyy  pian  21­vuo­ tiaaksi sporttiseksi palloilupersoo­ naksi  Kouvolasta.  Päälajikseen  Lindberg  mainitsee  palloilun  eri  vaihtoehtojen välillä. Mielenkiintoni  herää  heti,  kun  mainitaan  etenkin  arkkiteh­ tuuristaan  tunnettu  Suuri  ja  Mah­ Eino Lindbergin mielestä Sanen liikuntasektori on nyt kehityksentava Kouvostoliitto. Lindberg osaa  sä huipulla. Vaihtoehtoja tulevaisuuden suunnaksi on vain kaksi: arvostaa  kotikaupunkinsa  tavara­ alamäkee tai talviolympialaiset 2014. merkkiä,  sillä  hän  mainitsee  ko­ liikuntatilojen  tikaupunkinsa  parhaaksi  puoleksi  berg  vaikuttaa  varmalta  mielipi­ arkkitehtuuriin,  rakentamiseen..."  Lindberg  ke­ betonin. Vaikka  vastaus  tulee  pie­ teestään: nen  mietintätauon  jälkeen,  Lind­ "Se on paras vaihtoehto kaikkeen:  hottaakin  kouvolalaisesta  arkki­ 28


Sektorivastaava tehtuurista kiinnostuneita  tutustu­ maan Kouvolan jäähalliin. Kouvolassa pahinta taas Lind­ bergin  mukaan  on  se,  että  "sinne  saattaa oikeesti jäädä." Niin Sanen  liikuntasektorin  kuin  koko  Jyväs­ kylänkin  urheilupiirien  onneksi  Lindbergillä oli kuitenkin aina ol­ lut "kirkas visio päästä pois." 

riidoitta, ja  Lindberg  kehaiseekin  parinsa  työpanosta:  "Nelli  on  ollu  ihan loistava." Lindbergin mukaan  pesti  Sanen  liikuntavastaavana  on  ollut erittäin antoisaa, työ itsessään  palkitsee. Vaikka Lindberg ei pidä mer­ kittävästä  työstään  suurta  meteliä,  suostui  hän  hieman  raottamaan  kauttani  InSanen  lukijoille,  miltä  näyttää päivä liikuntavastaavana: "Aamulla  kun  herään,  venyttelen  pitkään..."  Lindberg  aloittaa  ja  täsmentää  liikuntavastaavan  paik­ kojen  kipeytyvän  usein.  Päivän  mittaan  Lindberg  usein  motivoi  kanssaopiskelijoita  urheilemaan  kehottamalla  heitä  suksimaan  eri­ laisiin  paikkoihin.  Myös  oman  liikkumisensa  määrästä  Lindberg  pitää  huolta  reittisuunnittelun  avulla: "kierrän monet liikuntapai­ kat kaukaa." Niin  jokapäiväisessä  liikun­ tavastaavan  työssä  kuin  laajem­ mallakin tasolla Lindberg korostaa  teemaa, jonka hän on valinnut toi­ meensa  vuoden  ajaksi:  "Painotan  tätä  levon  tärkeyttä."  Aktiivisem­

voi välttyä." Lindberg puhuu kaik­ kia  niitä  kieliä,  mitä  vain  sattuu  huvittamaan, mutta "enimmäkseen  ei huvita." Tehtäväänsä  paneutunut  Lindberg  löytää  myös  maailman  kauneim­ man  kielen  liikunnan  parista:  "Se  on se kieli, jolla katsojat kommu­ nikoi  tuomareille  jääkiekossa."  Lindberg  luonnehtii  ihailemaansa  Kantavana teemana levon kieltä tehokkaaksi ja tarkoituksen­ tärkeys mukaiseksi sekä yllättävän univer­ Jyväskylään  urheilullista  saaliksi  paikallisista  vaihteluista  nuortamiestä  veti  erityisesti  lii­ huolimatta. kuntatieteellinen tiedekunta, jonka  Pitkän  urheilu­uransa  ansiosta  Lindberg  ajatteli  tuovan  kylälle  Lindberg  onkin  päässyt  tutustu­ paljon samanhenkisiä urheilijanuo­ maan  tähän  maailman  kauneim­ ria. Liikuntatieteen pääsykokeisiin  paan kieleen myös lähietäisyydeltä  Lindberg  ei  kuitenkaan  osallistu­ niin  tarkkailijana  kuin  kouluttaja­ nut  koska  "siellä  olis  pitäny  tehä  nakin.  Lindberg  kertoo  perehdyt­ liikaa juttuja. Treenasin kyl kovas­ täneensä monia niin kielen kuullu­ ti." nymmärtämiseen  kuin  itsenäiseen  tuottamiseenkin.  Perehdytettyjen  Kirkkaan  vision  ja  suomen  kielen  joukossa  on  monia  kielen  parissa  opintojen yhdistelmä johti hetkeen,  nykyisin  hyvin  ansioituneita  teki­ jolloin Lindbergistä tuli Sanen lii­ jöitä. kuntavastaava:  oli  helmikuinen  Tulevaisuus  jääkiekon  katsoja­ vuosikokousilta, sektorivastaavien  tuomari  ­kommunikaation  kielen  valinta  oli  pitkä  prosessi  ja  Opin­ parissa voisi olla Lindbergin osalta  kiven  saunan  löylyt  houkuttelivat  esimerkiksi  kielen  normiston  ke­ nuorta  miestä  jo  suuresti.  Lind­ Maailman kaunein kieli hittämisen  parissa.  "Mulla  on  hy­ kaukalon laidalta bergillä  on  yksinkertainen  selitys  vin  puristinen  suhtautuminen  sii­ sille,  miksi  hänestä  tuli  Sanen  lii­ hen", Lindberg kertoo. kuntavastaava:  "En  osannu  pitää  pia  tapahtumia  järjestävän  Mietti­ Tapaamisen  jälkeen  kävelen  suutani kiinni." sen rinnalla Lindberg onkin omalta  kotia kohti leppoisan hitaasti. Mitä  Rooliaan  liikuntavastaavana  osaltaan toteuttanut riittävän levon  suotta  huhkimaan  ja  hikoilemaan,  Miettisen  rinnalla  Lindberg  luon­ periaatetta onhan  lepo  toisen  liikuntavastaa­ nehtii lähinnä äänettömäksi yhtiö­ Suhdettaan  kieleen  Lindberg  ku­ vamme pääteema tänä vuonna. mieheksi.  Yhteistyö  toimii  risti­ vaa  pakolliseksi:  "Ei  siltä  oikein 

Palindromirunoutta REETTA NIINISALO

Juhlat

Vaimon epäonni

Säröilevä suhde

Anna kukka komia,  aimo kakku kanna.

Naisella valitus: avio­not­onni on ojassa, kauhua, kassajono, innoton Oiva suti lavalle sian.

Otti iloi,  vaara tahallista, Fatsilla hatara avioliitto.

29


Fuksijuttu

Päädyttiin suomeen! Fuksit tulevat – taas! 2012-vuosikerta on kiivennyt Seminaarimäelle eri puolilta Suomea ja aloittanut suomen opinnot tosissaan.

Tytti Hämäläinen on kasvin kimpussa, Iida Vatja kaavailee fläppitaululle, Inka Huuskonen dataa edessä, Elina Kivelä moikkaa kameraa ja Nea Takala lukee oikealla. MARI KOSKELA iukka  syksy  kuluu  muun  muassa  suomen  kieliopin,  kielitieteen,  kirjallisuu­ den  ja  kielenhuollon  parissa,  ja  tällä  tahdilla  on  mahdollista,  että  meidänkin  kanssamme  voi  jonain  päivänä  keskustella  ihan  ymmär­ rettävää suomea, tervetuloa kokei­ lemaan!  Tulevaisuutta  emme  osaa  en­ nustaa,  ja  kun  syksyn  täyttävät  lähinnä  opiskelukuulumiset,  lie­ nee parasta keskittyä menneeseen. 

T

Kaivakaamme siis  päivänvaloon  pimeimmät henkilöhistoriat: jutut­ takaamme muutamia alanvaihtajia  ja muualla opiskelleita.

opiskelu ei  ollut  kuitenkaan  mah­ dollista, ja koska halusin äidinkie­ lenopettajaksi,  avointa  yliopistoa  lukuun  ottamatta  ei  vaihtoehtoja  ollut. Tulin sitten Jyväskylään.” Rannikolta sisämaahan Miksi juuri tänne?  opeopintojen perässä ”Jyväskylää oli moni kehunut  kivaksi paikaksi asua ja opiskella.  Nea Takalan entinen elämä Vaasan  Lisäksi  suoravalinta  opettajakou­ yliopistossa liippasi lähimpää suo­ lutukseen houkutteli. En  ole kyllä  men kielen opintoja. Nea, mitä teit  yhtään katunut päätöstäni! Asunto  rannikolla?  ja kaverit ovat todella mukavia, sa­ ”Opiskelin nykysuomea. Vaa­ moin kuin suurin osa tähänastisista  san  yliopistossa  kasvatustieteiden  kursseista.” 30


Fuksijuttu Kukkakaupasta kielikukkasia

kitkemään ennen kuin vaihdoin suomen kieltä  makasvatuksen perusopinnot, joita 

Kuopiolainen Tytti  Hämäläinen  sen  sijaan  on  puuhastellut  maan­ läheisempien  juttujen  parissa,  vai  mitä Tytti?  ”Opiskelin  ammattikoulus­ sa  puutarhataloutta!  Nyt  kevääl­ lä  2012  valmistuin  puutarhuriksi.  Voisin siis työskennellä kukkakau­ passa.” Tulit  kuitenkin  Jyväskylään  opiskelemaan suomen kieltä? ”Totta.  Käsi­ihottumani  takia  minulle  suositeltiin  alan  vaihta­ mista. Tekikin jo vähän mieli läh­ teä Kuopiosta, ja kun Jyväskylä oli  mukavan  lähellä,  kouluaikainen  lemppariaineeni äikkä tuntui täällä  luontevalta vaihtoehdolta.” Millaisia  mietteitä  sinulla  opinnoistasi nyt on? ”Alan  vaihtaminen  ei  ollut  laisinkaan  maailmanloppu  minul­ le. Enhän minä nyt vieläkään tiedä,  mihin tämä elämä vie, mutta näillä  näkymin  minusta  tulee  äidinkie­ lenopettaja jonain päivänä. Hienoa  on se, että ehdin toisen ammattini  kautta  työskentelemään  jonkin  ai­ kaa  asiakaspalvelun  parissa,  ja  se  kasvatti  minua  ihmisenä.  Ehkäpä  pääsen jonain sesonkina täällä Jy­ väskylässäkin harjoittamaan entis­ tä ammattiani!”

Koneita ja kokkausta Melko tavallisesti  humanistit  vä­ hän  vierastavat  tekniikkaa.  Inka  Huuskonen  ei  taida  kuulua  tähän  ryhmään!  Mitä  Inka  olet  opiskel­ lut? ”Opiskelin  ohjelmistotek­ niikkaa  Jyväskylän  ammattikor­ keakoulussa.  Suuntauduin  elekt­ roniikkaan, sitä ennen ehdin tehdä  catering­alan  perustutkinnon.  Eh­ din lukea kaksi vuotta insinööriksi, 

lukemaan.” Tiedätkö nyt,  mitä  haluaisit  tehdä isona? ”Olen  haaveillut  aina  toimit­ tajan  ammatista.  Suomen  kielestä  voin  varmasti  sopivilla  sivuaine­ valinnoilla  saada  monipuolisen,  kiinnostukseni  kohteita  vastaavan  koulutuksen!  Olen  iloinen  siitä,  että aiemmat opiskeluvuoteni ovat  osoittaneet  minulle  mitä  haluan  elämälläni  tehdä,  ja  mitä  asioita  työltäni tulevaisuudessa haluan.”

E=MC^2? Vähän samoista  kuvioista  tulee  Iida  Vatja.  Iida,  luit  fysiikkaa.  Mikä toi tänne valoisalle  puolelle  Jyväsjärveä? ”Ajattelin,  että  äidinkielen  opettajana  toimiminen  voisi  olla  todella  hauska  työ!  En  ole  vielä  varma  mikä  minusta  tulee,  mutta  katsotaan  mitä  vuodet  ja  kurssit  tuovat tullessaan.” Olet  kotoisin  Eurasta.  Mikä  sinut toi Jyväskylään? ”Olin  Approssa  täällä  abi­ vuonna, olen nyt jäänyt sille tielle.  Ei vaan! Jyväskylä on ihana paik­ ka  asua.  Ynnällä  ja  fysiikan  lai­ toksella  oli  paljon  hyviä  tyyppejä  ja  tapahtumia,  mutta  niin  on  tääl­ lä  suomen  kielelläkin.  Ei  kaduta  vaihtaminen yhtään!”  

Avaimet itseilmaisuun

Toisin kuin  muut,  Elina  Kivelä,  sinä  et  vaihtanut  alaa  vaan  luit  kursseja avoimesta. Kerro siitä jo­ tain! ”Opiskelin  välivuonna  Hel­ singin avoimessa yliopistossa kas­ vatustieteiden perusopinnot ja yh­ den  kurssin  puheviestintää. Viime  tammikuussa  aloitin  myös  draa­ 31

on vielä vähän jäljellä. Niissä aion  edetä aineopintoihin.” Kasvatustieteen  saatkin  suo­ ravalittujen linjalla hyväksiluettua.  Miten käy muiden opintojesi? ”Äidinkielenopettajaksi  hain  ensimmäistä kertaa viime keväänä.  Itseilmaisun  opettaminen  on  kiin­ nostanut minua jo pidempään, sillä  draamakasvatus  on  minulle  todel­ la  tärkeä  oppiaine.  Olen  ajatellut,  että tämä ala sopisi siihen hienosti  rinnalle, ja tietysti valintaani  tulla  tänne  vaikutti  myös  se,  että  olen  aina pitänyt äidinkielen opiskelus­ ta paljon.” Miten  päädyit  juuri  Jyväsky­ lään? ”Jyväskylä  houkutteli  minua  erityisesti  puheviestinnän  kurssi­ en  takia.  Olen  iloinen  siitä,  etten  päässyt sekä tänne että Tampereel­ le, koska valinta olisi ollut todella  hankala!” Näiden  viiden  opiskelijan  kuulumisien  kera  haluamme  ter­ vehtiä koko vanhempaa opiskelija­ kaartia  ja  toivoa  mukavia  opiske­ luaikoja  täällä  Jyväskylässä  sekä  itsellemme että teille! Tulkaa jutte­ lemaan  meille,  vaikka  näyttäisim­ mekin vähän ujoilta!


Kuulumisia

Kirjaston poika

L

umi tuli tänä vuonna aikai­ sin,  ja  ensilumen  mukana  kirjaston  poikaan  kasau­ tui  sulamaton  romantiikannälkä.  Emme  tosin  voi  olla  varmoja,  su­ liko  hänen  rakkaudenkaipuunsa  kesälläkään. Kirjaston  poika  on  koko  kesän  ja  syksyn  harrastanut  salakuuntelua  kirjaston  kahvilassa.  Toinen  hyvä  vakoilupaikka on kirjaston toiseen  kerrokseen pystytetty keskittymis­ leiri.

siihen lonkerokeissiin? –  En  mä  tiedä,  kun  ei  se  oo  enää  suostunut  puhumaan.  Se  vaan  tekstaa  aina  välillä,  että  rahat  on  vähissä,  ja  että  voisin  vähitellen  maksaa  velkani  niistä  lonkeroista.  Ja  että  kuulemma  siinä  sängyssä­ kin olisi kivempi nukkua, jos mak­ saisin oman osuuteni pois. Siis mä  en ymmärrä! –  Tollasia  lahjoja  antavia  poikia  pitää varoa, kun ei tiedä, mitkä oi­ keesti on lahjoja ja millä ruvetaan  kiristämään jälkeenpäin.

kirjaston pojalle eikä koskaan edes  tervehtinyt. Vanhanaikaisena  tyyppinä  kirjas­ ton  poika  odottaisi  ensin  jonkin­ laista  elävän  elämän  kontaktia  ja  vasta  sitten  virtuaaliystävyyttä.  Esimerkiksi  hymy  voisi  olla  kiva  aloitus. * * * 

Hymy on  hymyilyttävä  asia.  Kir­ jaston  poika  on  yrittänyt  opetella  hymyilemään  rohkeammin  niille  vieraille, joihin hän haluaisi tutus­ Tietokoneen näytön korkeutta sää­ Onpa  ikävä  jätkä  sattunut  kiusaa­ tua.  Ennemmin  tai  myöhemmin  tämällä  saa  esteettömän  näkymän  maan nuorta tyttöä, kirjaston poika  hymyily  huomataan  ja  siihen  toi­ vastapäätä  istuviin  kuumuuksiin.  ajatteli ja katsahti tyttöjä. Katseen  vottavasti vastataan jotenkin. Tai omituisen stalkkerin maineen. ritarillisuus  haihtui,  kun  ”tytöt”  paljastuivat vähintään 40­vuotiaik­ Kirjaston  pojalta  meinasivat  jo  * * * si neitokaisiksi. loppua  usko  ja  poskilihasten  kun­ to kesken erään kirjastolla asuvan  Salakuuntelu  paljasti  eräänä  päi­ * * * tuntemattoman  takia.  Puolentoista  vänä, että lahjakkailla ei ole help­ vuoden  hymyily  tuotti  vastinetta  poa.  Kirjaston  poika  oli  syventy­ Kirjaston  kahvilan  vakioasiakkaat  vasta  äskettäin.  Kahvilan  pöytien  nyt  huomiota  herättävän  paksuun  alkavat  olla  toisilleen  niin  tuttu­ ollessa jatkuvasti täynnä tämä tun­ kirjaansa,  kun  samaan  pöytään  ja naamoja, että voisi tehdä kuten  tematon  joutui  istumaan  samaan  vaivihkaa  istuneet  tytöt  alkoivat  Ultra  Bran  laulussa  ja  alkaa  ter­ pöytään  kirjaston  pojan  kanssa.  tuohduksissaan  solvata  jotakuta  vehtiä,  vaikka  ei  tiedä  näitten  ni­ Pian alkoi tuttavallinen keskustelu. ”viimejouluista säätöä”. miä.  Näin  ainakin  kirjaston  pojan  mielestä. Nyt  kirjaston  pojalta  meinaa  taas  – Siis mä olin niin varma, että tää  loppua usko kesken. Kiinnostavas­ on jotain. Meillä oli niin paljon yh­ Kirjaston  poika  ei  tiedä,  pitäisikö  ta  tuntemattomasta  on  tullut  kiin­ teistä. Ja se osti meitä varten uuden  hänen  olla  otettu,  hämillään  vai  nostava  tuttu,  mutta  jokapäiväi­ sängynkin.  Mutta  en  tiedä,  mitä  kauhistunut,  kun  muuan  henkilö,  siksi  muuttuneet  keskustelut  eivät  sitten oikein tapahtui. Sen risteilyn  jonka  hän  näkee  päivittäin  kahvi­ tahdo  loppua  millään.  Kirjaston  jälkeen  kaikki  oli  vaan  jotenkin  lassa,  on  lähettänyt  hänelle  Face­ poika  jatkaisi  kernaasti  hymyily­ outoa. book­toveristumispyynnön.  Tämä  ään myös muille, mutta seurassa ei  – Niin sä kerroit siitä joo. Liittykse  henkilö  ei  ole  kertaakaan  jutellut  kehtaa.

32


Puuhasivu

Jatka kuvaa...

Piirr채 ympyr채lle kasvot

V채rit채

33


AARREKARTTA mittasuhde 1:2000 

OLET TÄSSÄ ,     tutun ja                   tuntemattoman                   !    rajalla.    Minä                     en ole    !            koskaan osannut olla             paikallani silloin                 !  kun olisi pitänyt;  "                 osannut olla       kävelemättä         sinne,                    mistä olisi kannattanut pysyä poissa.           !            Aina on edessä !    (HUOMAA, ETTÄ)  (ON JOITAIN PAIKKOJA,)  (JOISTA ON PYSYTTÄVÄ POISSA,)  (JOIHIN EI MENNÄ EDES LEIKILLÄ,)        (EI EDES SIKSI, ETTÄYRITTÄÄ)  (TODISTAA JOTAIN.)            "                       vahingossa            ! kompastu tähän            askel, että et        "    pehmeyteen.                             "  " Ota varovaisesti             Tähän, kun hiekka                 ! vaihtuu sammaleksi              kiertänyt kehää. !     varoittamatta ja                         olet     !           ! lehtipuut kasvavat yllesi                      Katso nyt, miten   "              siihen,                  pilvet.     !         !         missä piti olla   "                       


on suuruudestaan huolimatta  !           !  aarre          kuitenkin vain !        oleva         heiveröinen kirjain,          !   lopussa  "          on     matkan                   yksinkertaisesti  !  tämänkin            vain 

X

#$%%&'''''''"           tarkkaan,  liian   eteesi  katso !  Äläkä      tässä on vapaata maata, tässä on suora tie.      !  Nyt juokse,    "        tarvinnut jäädä.   "            ettei olisi   "  "                      Oli lähdettävä,  jotain enemmän.  !          kylmyys.            Niemen kärjessä         viiltävä    "               on kesäisin "       liian aikaisin ja ilmassa oli        satava lumi,     tummeni                  metsän       kun taivas   "         laidassa    "       lähdettävä                           keltaiseksi         Oli               hiljalleen  !          en ole miettinyt, miksi lähdin."  muuttuva                  !    Kertaakaan tämän matkan aikana   koivu.                   !!!!!    "              N                E 

Ota varovaisesti askel, " 

      E  sillä juuri tässä paikassa on           S   "              i                            I          k     a              O  !  r           u    !            J     u                r            H   "  k                     a            O    noussut syksyä vastaan   !        P    !    ja uhmaten sanonut:  me lähdemme             !

!

!

!

!

!

"##$$%!&''(')%*+,!-./-!


Vasen sivupohja

Suomen kielen opiskelija! Liity Saneen! Yhden lukuvuoden kestävä jäsenyys 5 € Koko opiskeluajan kestävä jäsenyys 20 € Hyödyt ovat mittaamattomia. Sanen jäsenmaksun voi maksaa Sane ry:n tilille 104530-191501 (Nordea). Jäsenmaksua tilille maksettaessa tulee käyttää viitenumeroa 1012.

snro

InSane 2/2012  
InSane 2/2012  
Advertisement