Crocodilesin juniorijoukkue piti harjoituksia Jouppilanvuoren tekonurmella vuonna 2012, kun kentän laidalle ilmestyi neljän henkilön seurue. Zacokin perheen isä ja äiti sekä kaksi poikaa. Nuorempi pojista, Filip-nimeltään oli kilpaillut lapsena ja nuorena judossa Zacokien kotimaassa Slovakiassa, mutta nyt kiinnostivat uudet urheiluhaasteet. Jenkkifutis houkutti ja Filip toivotettiin tervetulleeksi harjoituksiin.
–K
yllähän me heti nähtiin, että toihan on 15-vuotiaaksi isokokoinen jätkä, muistelee tuolloinen Crocodiles-valmentaja ja nykyinen manageri Ari Havulehto ensikohtaamistaan Filip Zacokin kanssa. – Poika oli pihalla kuin lumiukko, mutta sen kokoiseksi pelaajaksi liike oli aivan uskomaton. Havulehto nostaa innokkuuden yhdeksi Zacokin tärkeimmistä ominaisuuksista. – Hän oli koko ajan halukas oppimaan lisää ja äärimmäisen nöyrä. Meillä ei ollut tuossa vaiheessa yhteistä kieltä, mutta kädestä pitäen häntä opetettiin – paljon myös väärinymmärryksen kautta. Kesällä 2012 Seinäjoelle muuttaneelle Filip Zacokille jenkkifutis ei ollut täysin uusi tuttavuus. – Kun muutimme Seinäjoelle, rupesimme etsimään minulle jotakin uutta harrastusta, Zacok muistelee. – Kävimme läpi monta vaihtoehtoa, mutta eniten innostuin jefusta, koska se on kontaktilaji ja pienempänä katsoin monesti NFLmatseja TV:stä. Ajattelin, että olisi kiva päästä kokeilemaan tätä urheilua. Havulehdon lumiukko-vertauksen Zacok kuittaa nöyrästi naurahtaen. – En tosiaan tiennyt lajista etukäteen paljoa. Tiesin suurin piirtein, miten sitä pelataan mutta säännöistä minulla ei ollut hajuakaan. Urheilullisen Zacokin palkintokaapissa oli entuudestaan mitaleja ja pokaaleja, joten urheilupiireissä pärjääminen ei ollut uutta. – Slovakiassa asuessani harrastin judoa yhdeksän vuotta. En tarkalleen muista, mitä kaikkia saavutuksia on tullut, mutta ainakin kerran olen voittanut Slovakian mestaruuden. Vapaa-ajalla pelattiin kavereiden kanssa lätkää, futista, tennistä ja kaikkea muutakin. Slovakiasta Pohjanmaalle muuttaminen, uuteen ympäristöön tutustuminen ja uuden kielen oppiminen ei ole helppo temppu. – Nyt tuota muuttoa muistelee kyllä hymy huulilla, mutta silloin se ei ollut hauskaa tai helppoa. Kaikki oli uutta minulle ja stressaavaa myöskin. Filipin isoveli ei Seinäjoelle juurtunut, vaan muutti pian Englantiin ja asuu parhaillaan Lontoossa. Mutta Filipillä oli pian parikymmentä veljeä – vihreisiin takkeihin pukeutunutta pelikaveria, jotka moikkasivat kadulla ja tiesivät uuden tulokkaan nimen. Crocodilesista tuli hänen toinen perheensä. – Ilman joukkuetta en olisi kotiutunut näin hyvin. Jenkkifutis auttoi minua kaikessa: kielen oppimisessa, kavereiden löytämisessä ja niin edelleen. Ja samalla sain tehdä jotain muuta kuin vain istua kotona. Valmentaja Havulehto muistelee lämmöllä sitä tapaa, jolla slovakialaisnuorukainen otettiin osaksi joukkuetta. – Joukkueemme oli todella tiivis – nuo 95-96 syntyneet pelaajat ovat sellaisia positiivisia hönöjä. He ovat kavereita kaikkialla, myös kentän ulkopuolella. Monesti sanotaan, että valmentajat tekevät töitä pelaajan eteen, mutta varsinkin tässä tapauksessa pääseminen joukkueen sisälle oli tärkeää. Se oli pelaajien ansiota. Tilannetta toki auttoi myös se, että sekä puolustuksen että hyökkäyksen linjassa pelannut Zacok nousi välittömästi yhdeksi joukkueensa avainpelaajista. Ulomman linjapuolustajan eli endin rooli nousi heti hänen suosikkipaikakseen. – Se oli minun ensimmäinen pelipaikkani ja heti ensimmäisestä hetkestä lähtien olen tykännyt siitä. Pystyin käyttämään kokoa ja voimaa päästäkseni hyökkäyksen linjamiehen ohi. Junioreissa pelasin myös hyökkäyksen linjassa, mutta tykkään enemmän taklata kuin blokata. Myös kentän ulkopuolella Filip omaksui asioita nopeasti. 1,5 vuotta hän kävi lukiota osin englanniksi, mutta kirjoitti sen jälkeen ylioppilaaksi suomeksi – yhdessä joukkuekavereidensa kanssa. Hän ei ollut enää Filip Slovakiasta, vaan Filip Törnävältä.
Läpimurto liigassa
Crocodilesin edustusjoukkueessa on vuosien saatossa nähty lukuisia ulkomaalaispelaajia ympäri Eurooppaa. Suuri Vaahteraliiga-yleisö ei siksi alkukaudesta 2015 kiinnittänyt huomiotaan Crocodilesin kokoonpanossa olleeseen, Slovakian passilla pelanneeseen nuoreen mieheen. Juniorisarjojen pelaajat – varsinkin
pelinrakentajat – ja valmentajat tiesivät kyllä, kuka oli kyseessä ja mihin tämä Zacok-niminen pelaaja pystyy. – Pitää vaan luottaa itseensä ja antaa kaikkensa joka ikisessä pelissä, Zacok kertoo ennakkoluulottomasta asenteestaan. – Aina, kun saa sen mahdollisuuden päästä kentällä, niin se pitää käyttää täysillä. Crocodiles hankki kaudeksi 2015 puolustuksen linjan keskustaan Yhdysvalloissa sekä painimolskeilla että jefukentillä tuhoja tehneen mörssärin, Lane Stuhtin. Räjähtävästi liikkeelle lähtenyt Stuht rikkoi hyökkäysten linjojen keskustoja ja sitoi toisinaan kolmekin pelaajaa itseensä. Kun linja vielä loppukaudesta vahvistui brittiläisellä Thomas Malagodilla, oli Seinäjoella koossa yksi 2010-luvun parhaista puolustuksen eturiveistä. Uusi tähti syttyi kuitenkin tuon linjan vasemmassa päädyssä. Ja se tähti loisti pian kaikkein kirkkaimmin. Yhdeksässä pelissä Filip Zacok säkitti vastustajan pelinrakentajan 7,5 kertaa ja voitti Vaahteraliigan säkitystilaston. Stuht oli tilastossa toisena kuudella suorituksella. Kauden päätteeksi Zacok sai liigahopeaa ja valinnan sekä all starsiin että vuoden tulokkaaksi. Viimeistään tässä vaiheessa hitaimmatkin oppijat olivat oppineet lausumaan sukunimen oikein. Seuraavallakin kaudella Zacokin nimi löytyi kärkisijoilta niin säkityksissä kuin aloituslinjan takana tehdyissä taklauksissakin. Jälleen kaulaan ripustettiin hopeaa, ja jälleen hänet myös nimitettiin all starsiin. Ennen kaikkea hän osoitti, että tekee tärkeitä pelejä myös ilman Lane Stuhtin apua. Zacok itse osoittaa suuren kiitoksen linjavalmentaja Janne Pistolle, joka on vuosien varrella tehnyt valtavasti töitä nuoren pelaajan kanssa.
Indiana kutsuu
Vuosi sitten, alkukesästä 2017 Zacokin elämässä alkoi olla koossa osat seuraavaan siirtoon – lähtöön kokeilemaan siipiä USA:n kentille. Muutoksen tuulet tosin alkoivat puhaltaa jo talvella, kun hänelle myönnettiin Suomen kansalaisuus. – On kiva olla täyssuomalainen, Zacok naurahtaa. – No, periaatteessa se ei muuta mitään, ja sydämessäni olen aina slovakialainen. Sen sijaan suuremmat muutokset alkoivat näkyä jenkkifutisuralla. Zacok pääsi värväystoimisto Eliten kautta Yhdysvaltoihin college-kiertueelle. Ohjelmassa oli viisi eri koulua ja niiden try out -leirit. NCAA I-divisioonassa FCS-tasolla pelaava Indiana State vakuuttui Zacokista ja pelaaja puolestaan vakuuttui koulusta. Peliesitykset toivat hänelle täyden stipendin. Yliopistourheilun kattojärjestö NCAA:n säännöt ja niiden tulkinnat ovat välillä haastavia, ja tämän sai myös Zacok todeta. Syksyn mittaan hän joutui jäljittämään koulutodistuksiaan aina Slovakiaan asti, jotta sai paperien perusteella varmistettua paikkansa ja vastattua byrokratian huutoon. Jännityksen aisti elokuussa 2017: – Tällä hetkellä haluan ainoastaan päästä Amerikkaan pelaamaan ja tulla paremmaksi pelaajaksi. Toivon vaan, että olen NCAA:n sääntöjen mukaan pätevä pelaamaan yliopistojefua, totesi Zacok tuolloin ja pohti samalla tulevaisuuttaan pidemmällekin. – Totta kai olisi kiva sitten collegen jälkeen ruveta proksi ja päästä NFL:ään pelaamaan, mutta se on kaukana tulevaisuudessa. Ja minulle on aika iso saavutus jo Amerikkaan pääseminen. Seinäjoella Crocodiles tuki kasvattiaan kaikin tavoin unelman täyttämiseksi. Kausi 2017 oli vesiliskoille raskas ja joukkue jäi lopulta sarjassa viimeiseksi. Alkukaudesta Zacok vielä pelasi, mutta kesäkuun jälkeen häntä ei kentällä nähty, vaikka mies olisi varmasti itse halunnut. Päävalmentaja Vesa Jalava ja linjavalmentaja Janne Pisto kuitenkin päättivät, ettei Zacokin kannata ottaa yhtään ylimääräistä riskiä ennen kuin college-kortti on katsottu. Zacok harjoitteli kyllä joukkueen mukana mutta ei pelannut. Lopulta Zacok sai täyden pelioikeuden Indiana Stateen marraskuun lopulla, ja jo tammikuussa hän lensi Yhdysvaltoihin.
College-debyytti lähestyy
Huhtikuussa Indiana Staten kampuksella puhelimeen vastaa tuttu rauhalli-
49