Page 1

2

Kilkkeen leirilehti 29.7.2010

HIKEÄ JA HIEKKAPÖLYÄ Raksaleirillä huhkittiin helteessä. Toimittaja raportoi työmaalta » sivu 16

”Tänä iltana ei tuu pakkeja” Leirihoroskooppi paljastaa väreilyt alaleirien pinnan alta » sivu 7

”30 astetta hellettä tai pakkasta – samantekevää!” Henkilökuvassa naparetkeilijä, joka toisi leireille lisää rakentamista » sivu 12

”Leiri ilman pakettiautoja?” Tarkastelussa suurleirin hiilijalanjälki » sivu 14

1


2


AVAJAISET

PÄÄKIRJOITUKSET

Metsä vain leikkikenttänä? Reppuretket metsään ovat ympäristöasennekasvatusta parhaimmillaan. Kun on omakohtaisesti saanut tutkia ötököiden elämää ja uida peilityynessä järvessä, jokainen ymmärtää, miksi partiolaisten ihanteena on rakastaa luontoa. Metsä on muutakin kuin toimintaympäristö. Suurleirillä ympäristökysymykset ovat vaikeampi pala. Pöly lentää, kun bussit, pakettiautot ja rekat suhaavat edes takaisin metsäteillä vieden ja tuoden tavaroita ja ihmisiä. Kilkettä varten rakennettu suurleirimaasto on kuin valtava leikkikenttä, josta eläimet hyttysiä ja ampiaisia lukuun ottamatta ovat paenneet. 10 000 ihmisen majoittamiseen ja viihtymiseen mättäät, järvet ja ötökät eivät riitä. Vaikka suurleirin tekijät tekisivät kaikkensa säästääkseen ympäristöä, yksittäisen metsän kannalta olisi parempi, jos suurleirit pysyisivät niistä kaukana. Mutta suurleiritkin kuuluuvat metsään. Jos Kilkkeellä teltat olisi pitänyt pystyttää hiekkakentälle kaupunkiin, epäilen, että leirifiiliksestä ja osallistujamäärästä olisi pudonnut vähintään puolet pois. Viime kädessä onkin meistä kiinni, jääkö luonto Kilkkeen jälkeen voitolle vai häviölle. Osaammeko suhtautua siihen muutenkin kuin leikkikenttänä?

Laura Saarikoski

Stora skräp är lättare att plocka För en vecka sedan samlades kring 600 hippier på ett internationellt läger i Leppävirta – och fick mer uppmärksamhet än något liknande scoutläger. Varför tyckte man att hippielägret var så intressant? Ingen söp och härjade, och det var inga stora slagsmål. Istället hörde närhet till naturen, gemenskap och drogfrihet till lägrets grundidéer. En polis som besökte lägret skröt på lägerdeltagarna och ansåg att dylik ideell verksamhet var ögonöppnande: ”Allting görs tillsammans, ingen bryter kvistar från levande träd och allt skräp som man hämtar med till lägret förs också bort”. Senast i det här skedet funderar du kanske att detta ju faktiskt låter ganska långt som ett scoutläger. Förutom att på vart enda scoutläger som ordnas under den sista lägerdagen förs sopsäck efter sopsäck fulla med godispapper, lemonadflaskor och byggnadsskräp till avstjälpningsplatsen eller återvinningscentralen. På Kilke hjälper explorerscouterna till med att återställa ett träsk. På mitt distriktsläger kompenserades koldioxidutsläppen genom att köpa ekologisk el från India. Stora och viktiga miljögärningar talas mycket om, men väldigt många kommer inte ihåg att skryta över scouten som plockar upp ett godispapper från marken. Det är ändå bara fast på oss själva. Så låt oss ge en applåd åt varje skräpplockande scout och låt oss göra Kilke ännu mycket bättre än ett hippieläger!

Anna Munsterhjelm

4 – 5

Kilkkeen kääntöpuoli Raksalla heiluteltiin vasaraa ja muutakin.

Kolumni: Kuusen alta Exploring Kilke anthills.

6 – 7 Kahvitauolla Avajaiset ohjannut Taina Kopra ei juokaan kahvia. Rymyä! & Yrmyy 8 – 9

Puheenaiheet Leiribussissa on tunnelmaa • Stefan Wallin och andra VIP-gäster • Liftaten leirille • Tervolalaiset hankkivat leirimaksunsa pullaa leipomalla.

Poppis Suomela s. 12 − 13

SUURI ILTANUOTIO 10 – 11 Rymyraati Mitä partioleireillä kautta aikain on opittu? Rymy valistaa Tutustu uuteen kaveriin. Partioperhesuhteita Isä on ikuinen sudenpentu. 12 – 13 Kari ”Poppis” Suomela Poppis johtaa alaleiriä, koska kesällä ei voi valloittaa napajäätiköitä. 14– 15

Partioilmiö: ympäristö Onko leiriläisen hiilijalanjälki suurempi kuin kaupunkilaisen? • Kasvisruoka - uhka vai mahdollisuus? • Leiriekologian helmet

16 – 18

Reportaasi: Raksapäiväkirja Toimittaja vietti viisi päivää rakennusleirillä ja ehti sekä saada rakkoja että ottaa tarpeeksi päiväunia.

Raksareportaasi s. 16−18

PÄÄTTÄJÄISET 19 – 24 Miia Nuutila ja savumerkit • Rymy testasi makuupaikat • Lemmen puuhanurkka • Leiriterapeutti • Terveisiä perheestä • Iltasatu • Partyo! Leiriruoan ekojalanjälki s. 14-15

Älä pussaile leirillä! Aikoinaan B-P lanseerasi arkikäyttöön ”puolitervehdyksen”, jossa partiotervehdykseen asetettu käsi nostetaan hartioiden tasolle, ei otsalle. Rymy ehdottaa, että partion satavuotissynttäreiden kunniaksi näin tehtäisiin Kilkkeelläkin. Vaihtamalla kättely ja suutelu partiotervehdykseen vähennetään myös Suomessa nyt liikkuvan enteroviruksen riskiä. Käsienpesu ja käsidesin käyttö aina vessakäynnin jälkeen ja ruokailua ennen kannattaa nekin muistaa. Pussaillaan sitten kaatajaisissa!

Suomen Partiolaisten suurleiri Kilkkeen leirilehti. Seuraava Rymy ilmestyy 31.7.2010. Rymy ilmestyy 5 kertaa kesän 2010 aikana. PÄÄTOIMITTAJAT Anna Munsterhjelm, Laura Saarikoski TOIMITUSPÄÄLLIKÖT Laura ’Tikku’ Ticklén, Karoliina Tikka AD Mari ’Pinja’ Vahteristo TOIMITUSSIHTEERI Janne ’Haukkis’ Haonperä

SIVUPOLKU Terveisiä juttukeikalta

Partiokipuja ja -käpyjä Teksti: Matteus Pentti

niihin asioihin, joista joskus tuntuu vaikealta puhua. Siitä ei ole epäilystä, etteikö partio olisi harSarjakuvan sankarina on nimetön parrastusten kuningas! Partiolla on hyvät arvot tiokonkari, jonka tarkoitukset ovat jalot, ja ylevät tavoitteet, mutta entä kun kaikki ei mutta toteutuspuolella menee välillä vähän menekään niin kuin lempielokuvassa? metsään. Konkari tulee huomaamaan, että Ensi-Rymyä ideoitaessa alkoi päässäni ihmisten kanssa toimiessa pitää tottua hahmottua ajatus sarjakuvasta, joka käsitte- yllätyksiin. lisi partion kipupisteitä huumorin keinoin. Toivon, että Käpyjä selän alla voisi olla Sarjakuvaa varten kyselin tutuilta partio- pelkän vitsin lisäksi myös herättelevä kesmuistoja, mikä taas palautti mieleeni myös kustelunavaaja. omia vaikeita tilanteita vuosien varrelta. Sopasta syntyi viisi näkökulmaa partioon – Lue Maten sarjakuva sivulta 10.

KUVATOIMITTAJA Eeva Helle TOIMITTAJAT Veera Räsänen, Anna Voutilainen, Sirkku Juhantila, Niina Partanen, Jaana Ketola, Eva Carlson, Oona Kantele, Milla Savo, Johanna Korhonen, Noona Rautajärvi, Teppo Lakiasuo, Mira Penttilä, Markus Helaniemi, Annika Santalahti, Rosa Heikkinen, Saana Kurkela, Tuuli Seppälä, Antti Keränen, Tobias Weissenmayer, Deborah Dryland, Martin Sebald VALOKUVAAJAT Alina Perälä, Tuomas Sauliala, Sacu Kouti, Juho Vainio, Ines Sirén, Sami Tarkiainen,

TAITTAJAT Elina Juola, Lauri Lankinen, Matteus Pentti, Jussi Peso, Kaisu Laulainen, Nicole Finell, Ester Pentti AVUSTAJAT Emma Storbacka TÄMÄN RYMYN TEKIJÄ OLI KESKIMÄÄRIN 23-vuotias, 169 cm pitkä sinkkunainen, jonka lempiruokaa on pizza. Tämä ruskeakutrinen rymytär on pukeutunut shortseihin ja valkoiseen paitaan. Kaulassa roikkuu sininen huivi ja partiovuosia on takana 15,5. KANNESSA RYMYÄÄ Aleksi Mannerjoki Jokikylän Pojista L-SP:sta. Kuvan otti Juho Vainio.

3


Kuvat: Alina Perälä

MITÄ SILMÄT EI NÄÄ Kuvia Kilkkeen kääntöpuolelta

Pois alta, täältä tulee Kilke! Raksaajan pakista löytyy vasara ja nauloja, niittipyssy ja moottorisaha. Vai sittenkin taitto-ohjelma, mönkijä ja sanakirja? Rakennusleirillä Kilkettä pantiin pystyyn perinteisillä ja vähemmän perinteisillä välineillä. Pala hämäläistä suotakin ehdittiin kulottaa.

Piirros: Jyrki Vainio

KANNON NOKASTA Piirtäjä dokumentoi Kilkkeen arkea

JOTAIN LAINATTUA Tätä meistä takanapäin puhutaan ”Partiolaisia on Suomessa 75 000 – yhtä paljon kuin porilaisia.” Nyt-liite 23.7.2010 ”Oon sitte seuraavat 12 päivää pois kaikesta sivistyksestä, joten soitelkaa ja pitäkää mut järjissäni!” Status Facebookissa 24.7.2010 ”Partioradio Kilkkeessä kuherrellaan ja mennään päin mäntyä” STT 27.7.2010

4

”Mieleen on jäänyt kuva pienestä partiolaisesta kaivamassa telttansa ympärille ojaa lusikka-haarukkayhdistelmällä.” Nyt-liite 23.7.2010 ”Heheei! Ei kenenkään autokyytiin 27. pvä mahtuisi kahta ihan sisäsiistiä sisarusta?” Kilkkeen facebook-ryhmän seinälle kommentoitu 25.7.2010

”Huomaa et alkaa jo hiiiukka jännittää tai jotain kun alkaa nähä jo unia kilkkeest ja siit porukast mitä siel on =) ei siin mittää iha söpöj jätkii ne oli, ja eiköhän ne oo oikeestikki ja tytöt oli kans tosi mukavii =DD” Kilkkeen Facebook-ryhmän seinälle kommentoitu 15.7.2010 ”Ensimmäistä kertaa liftasin auton kyytiin, partioleirillä.” Evokeskuksella kuultua 26.7.2010

”Sanokaa mulle yksikin syy mikä järki on rämpiä metsässä.” Partion Facebook-ryhmän seinälle kommentoitu 15.7.2010 ”Päätti että tälle leirille tulee mukaan vaan kivoja vaatteita kuten mekkoja, kaikki partiovaatteet saa jäädä kotiin!” Status Facebookissa 25.7.2010 ”Kilkkeen sijaan lähden muutamaksi päiväksi Ihan tavalliselle leirille. Se on


KUUSEN ALTA Kolumnissa maalaillaan leiriin liittyviä tunteita ja tuoksuja.

First Expressions: Exploring Kilke Anthills Eventually, the fresh water peels over the naked skin. I dive in the red dark water of Lammi, just 20 kilometers south of the campsite. A very hot journey, over 35 degrees, brought me to Finland from Germany, direct to Tampere airport in the middle of this natural paradise, in this Eldorado of lakes and pinewoods. Now, I dive in what I have expected since nine months ago, when I decided to attend Kilke Scout Camp. Coming up again opens the view of a huge, orange, glowing sky and the warm summer rain painting a double rainbow in the sunset. Incredible! On the shore, two Finnish boys are waiting with their bikes. – Are you a scout? We saw your scarf! – Yes, this is a scout scarf from Germany, I answered. What about you? The two boys show the scout greeting. – Surprise! Welcome to Finland! Are you on the way to Evo, to the big scout camp? – Yes, do you know how to go there? – Just follow the sunset! See you later in Kilke! Actually, after 15 kilometers hiking and following the sunset, I arrive at the campsite. At two o’clock in the morning I build up my tent by the lake during sunrise.

On the next day, the heat wakes me up and it wasn´t just a dream: I´m at Kilke now! Huge trucks are dumping mountains of stuff on the dusty roads. It looks like anthills with lots of working scouts running around with cars and motorbikes, transporting this “Kilke” somewhere in the forest. Everybody knows the way to go, they are building tents, showers and saunas. But where is the place for myself? Where do I have to go? It´s a secret! One moment I feel a bit lost between the anthills. I was figuring out how to get the green sign on my arm. – Hello, Tobi! We were waiting for you, calls a friendly voice out of the tent. Welcome to Kilke! How was your trip? – Hot and dusty, I said and wiped the sweat out of my face. – Ok, Tobi! Just slow down. You can build up your tent in subunit 336. Someone will guide you – and then, you are welcome to join the sauna tonight after dinner! The Finnish scouts told me that sauna is the way to make friends in Finland, and it´s also the way to get all the brand new information about the camp – even if it’s 40 degrees plus or 40 degree minus outside. So if you work for the international pages of “Rymy”, the Kilke paper, you are welcome to the hottest scout job around the world – sitting in the sauna all day and collecting information! Hopefully, you’ll find a cooler place under a pinewood and some ice cream for yourself to enjoy with “Rymy”!

Tobias Weissenmayer

Kuva: Juho Vainio

KUIN KAKSI KARJAA

”Nestehukka, pölyset varpaat, kuuma teltta, varpuja tukassa, hirveesti autoja, hikiset kaverit. Täähän alkaa tuntua ihan leiriltä.” Status Facebookissa 26.7.2010

Hillopurkkeja.

hauskan ystäväni keksimä tapahtuma, jossa leikimme olevamme leirillä. Ihan tavallisella leirillä ei ole virallista järjestäjää eikä taustalla toimi mikään yhdistys. Ystäväni on vain olevinaan leirinjohtaja.” Ida Kukkapuro Kainuun Sanomissa 25.7.2010

Google löytää 82 200 iskua. Viittaus hakukoneeseen onkin paikallaan, sillä Evolla ei istuta riu’ ulla ja kuunnella pensassirkkua. Metsään on vedetty niin datakaapelit kuin viemäriverkostokin, leiri saa myös oman tapahtumaradionsa.” Aamulehden pääkirjoitus 23.7.2010

”Olen siis valmis seikkailemaan. Lähdin mun frendien matkaan. Näin kuvaillaan Kilke-jamboretta internetissä. Sieltä

”Hiki valuu Arttu Renvallin ohimoille, kun hän hakkaa tarmokkaasti vasaralla kakkosnelosta. Häkkyrästä tulee

Peltimunkkeja.

pöytä, jota tarvitaan ainakin keittiöissä. Renvall kiteyttää kavereidensa Lauri Ahosen ja Harri Hohkurin kanssa rakennusleirin ytimen: syvältä.” Helsingin Sanomat 27.7.2010

”Kaikki tarvii lämpöö.. 34.3 astetta ulkona, studios enemmän kuin kerrostalon pienes kiukaassa.” Radio Kilkkeen työntekijän FB-status 28.7.2010

”Nestehukka, pölyset varpaat, kuuma teltta, varpuja tukassa, hirveesti autoja, hikiset kaverit. Täähän alkaa tuntua ihan leiriltä.” FB-status 26.7.2010

”Kilkkeen kuningattareksi leirilehti Rymyn päätoimittajatar. Kuningattarelle luovutetaan palkinnoksi rypsiöljyllä kulkeva avoauto leirin ajaksi.” EK:n Kellarisanomat

5


KAHVITAUOLLA Avajaisten ohjaaja Taina Kopra

Ohjaaja seuraa vierestä, kun partiolaiset roikkuvat puussa Sorin Sirkus ja partiolaiset yhdistävät voimansa avajaisissa. Taina Kopra ohjaa ja organisoi tulevan spektaakkelin. Teksti: Mira Penttilä Kuva: Juho Vainio Olet oleellisesti mukana avajaisissa. Miten nakki tuli sinulle? Lauri ”Unski ” Untamo pyysi mukaan tekemään. Ohjasin edellisen Suurjuhlan päätapahtuman, ja ilmeisesti partiolaiset olivat tyytyväisiä, kun pyysivät uudelleenkin mukaan. Mitä ohjaaja tarkkaan ottaen tekee? Olen suunnitellut pohjatarinan, jonka jälkeen mietin, mitä täällä metsä-olosuhteissa voi tehdä. Hankin artisteja eri osa-alueilta ja harjoitutan temppuja. Konkreettinen harjoittelu aloitettiin vasta avajaisia edeltävänä tiistaina. Mikä olisi Aku Ankan sudenpentukenraalin arvonimesi? T.A.I.N.A – Topakka Ainapaikalla Iloisen Napakka Antaumuksellatoimija. Oletko tehnyt paljon yhteistyötä partiolaisten kanssa? Kolme vuotta sitten olin mukana Suurjuhlassa. Partiolaisten kanssa työskentely on mielenkiintoista, vaikka pitikin tehdä paljon taustatyötä, että selvisi, mitä partio on. Monet jutut tuntuvat vähän hölmöiltä, mutta meininki on lupsakkaa. Negatiivisia puolia ei niinkään ole, mutta vaatii työtä

päästä mukaan porukkaan. Enkä varmaan olisi lähtenyt uudestaan mukaan, jos negatiivisia puolia olisi positiivisia enemmän. Mistä ajatus avajaisten teemaan lähti? Idea lähti täysin siitä, että mitä voi tehdä järven rannalla, keskellä metsää. Halusimme luoda yhteisen, mystisen fiiliksen ja taianomaisen hetken, joka saisi leirin hiljentymään. Mitä haasteita on tullut eteen? Olosuhteet itsessään ovat haaste. Myös se, että partiolaiset tekevät tätä vapaaehtosesti, asettaa omat haasteensa. En voi käskyttää heitä samalla tapaa kuin palkallisia työntekijöitä Miten aiot viettää kahvitaukosi Kilkkeellä? En juo kahvia vaan teetä, mielellään vihreää. En kuitenkaan taida viettää teepausseja, koska ei ole aikaa. Mikä tavara kulkee aina mukanasi? Tällä hetkellä puhelin, kahtena kappaleena. Mutta jos lähtisin yksin metsään niin sitten ehdottomasti vessapaperi. Millä fiiliksellä olet tässä vaiheessa avajaisten suhteen? Fiilis on edelleen innostunut ja odottava. Pyyhettä ei ole vielä harkittukaan heitettäväksi kehään.

Kilkkeen avajaisia vietetään torstaina 29. heinäkuuta kello 22 alkaen Pitkänniemenjärven rantarinteillä. Mystiikkaa hämärtyvään kesä iltaan tuova esitys yhdistää musiikkia, akrobatiaa, kiipeilyä ja kirkkoveneitä. Se, mitä kaikkea avajaisissa tapahtuukaan, selviää illalla.

RYMYÄ! / YRMYY... Kilkkeen nousevat ja laskevat trendit

RYMYÄ! Hygienia. Puhtaat kädet on varmin tapa pysyä leirillä.

6

YRMYY... Yövasaranmetsästys. Kuka enää kaipaa bileitä?

Lämpö. Ei jätä ketään kylmäksi.

Torkutus. Alaleirien aamuherätyksiä on turha yrittää väistellä – edes viereisessä alaleirissä.

Eksyminen metsäisen metropolin sykkeeseen on yhtä helppoa kuin kavereiden löytäminen on vaikeaa.

Risusavotta jätti jälkensä iholle. Savotasta voittajina selvinneet ansaitsevat kansan kunnioituksen.


RYMYMENOT

Torstai 29.7. Play Station  Saukonojantien varrella Hengailumestassa Tulilaakson vieressä  Aukeaa torstaina, avoinna joka päivä klo 10–18  Play Stationissa voit tutustua ulkomaalaisiin leiriläisiin ja suorittaa samalla ystävyysmerkin. Ohjelmalaaksot  Lounaan jälkeen varsinainen ohjelma alkaa ja Tuli-, Maa-, Vesija Ilmalaaksot aukeavat ensimmäistä kertaa Partiomuseo  Kilkkeen suoralla avoinna klo 12 alkaen Aikuisten ilta  Kirjoittavatko lehden vääristä asioista? Tule keskustelemaan partion julkisuuskuvasta Lapaseen klo 18  Yli 22-vuotiaat tervetulleita! Rymyn julkkarit  Jos sinua haastateltiin tai kuvattiin tähän numeroon, tule Rymyn julkkarijuhliin Pressiklubille klo 18.30 Anni Suomalainen & Melkein Lilja  Bändi esiintyy Kalevan Kivikahvilassa noin klo 18–19 Avajaiset  Järvellä klo 21 alkaen  Kilkkeen avajaisissa luvassa on kiipeilyä, kirkkoveneitä, akrobatiaa ja pimenevän illan mystiikkaa. Voit seurata avajaisia myös Radio Kilkkeen kautta 19.30–22.30

3

3

Kolme nakkia,

joita olen tehnyt raksalla

Kolme asiaa,

joita voi käydä tekemässä Pressiklubilla

Ville-Matti Rissanen Ryttylän Eräveikot (Häme)

Mari Ahmajärvi Kittilän Kätkän Kävijät (Lappi)

1.

1.

2.

3.

Isot teltat. Pystytettiin Kilkkeen suoran valkoiset teltat, yhteensä 1100 neliötä. Kyläkeittiöiden pöydät. Maanantain jälkeen niitä on rakennettuna lähes 100 kappaletta. Lepo. Lisäksi olen syönyt, nukkunut ja saunonut.

2.

3.

Tekstarit. Pressiklubilla kirjoitetut viestit ilmestyvät jo heti seuraavassa Rymyssä. Juttuvinkit. Käy ideoimassa juttuja tai tule vinkkaamaan kiinnostavista aiheista. Rymyfiilis. Tule lueskelemaan uusinta Rymyä ja nauttimaan Rymyfiiliksestä!

KAS NÄIN!

Kuinka vältyt tiskaamiselta eli oiva vinkki vapaamatkustamiseen

Perjantai 30.7. Päiväkaraoke  Lapasessa lounaan jälkeen Hengailumesta avaa ovensa  Avoinna tarpojille klo 17.30–21 ja samoajille klo 17.30–22 Kilke Golf Open  Kalevan Kivi-kahvilassa klo 18  erityisesti leiritoimikuntaa ja alaleirien johtoa toivotaan paikalle Lägerbålet i Raffu Lapan alaleiri-ilta Tuikun kv-ilta Lauantai 31.7. Vierailupäivä K-STUDIO  Maalaakson Sirkusteltassa klo 16.00–19.30  Vaeltajille ja nuorille aikuisille suunnatussa seminaarissa samalle lavalle nousevat poliitikko, lobbaaja, aktivisti ja maailmanparantaja  Paneelikeskustelun jälkeen on mahdollisuus osallistua vaikuttavaan työpajaan Musiikkiteatteri lavalla  Radio Kilke seuraa tapahtumaa klo 19.30–22.30 Ko-Gi-tapaaminen Näädänpesässä Seuraava Rymy ilmestyy! Radio Kilke 91,7 MHz Juonna ite paremmin! Osallistu Radio Kilkkeen juontokisaan. Kisa käydään päivittäin klo 16.30. Global Corner Fri, Sun, Mon, Tues at 19–20 Your window to the world in and outside camp Kilke Kutuilua pe, su, ma, ti klo 20–21 Leiriheila hakusessa? Kutuilua kertoo tyttöjen ja poikien välisestä ystävyydestä

Teksti: Teppo Lakiasuo Kuvitus: Matteus Pentti 1. Kääri ensin vasemman käden sormesi sideharsolla ja taittele oikeaan käteesi partiohuivista kolmioside. Kainalosauvojakaan ei sovi unohtaa. Harjoittele peilin edessä mahdollisimman surkea pärstäkerroin. Mene tiskijonoon ja valitse viattoman näköinen pikkupartiolainen uhriksesi. Muista parkua ja voivotella!

2. Ja nyt voit vain hihitellä mielessäsi, kun toiset tiskaavat astiasi! Varo kuitenkin, ettei juonesi paljastu, kun suusi venyy korviisi asti pilasi onnistumisesta.

3. On tietysti suuri riski, että leirikokki on kehitellyt saman pilan kokkailujensa ohessa ja tulee pyörätuolilla valtavan patatiskin kanssa luoksesi parkumaan. Huomaat olevasi ainoa henkilö paikalla, kun muut ovat jo hyvissä ajoin pötkineet pakoon.

LEIRIHOROSKOOPPI Ajalle 29.-30.7. Kaleva Nyt vilkkuvat tähdet ja tuikkivat tuikut! Tänä iltana ei tuu pakkeja, joten sonnustaudu partiopaitaan, vedä leveä virne naamallesi ja harjoittele silmäniskentää peilin edessä ennen illan kahvilarientoja. Lapa O-ou! Nämä ovat niitä päiviä, kun pönäkimmänkin kapun ankkuriköysi lipsahtaa mereen ja hirvet juoksevat traktorin eteen. Taivaankappaleet määräävätkin lapalaisille riippumattoterapiaa ja muutaman kalevalaisen selänhierojan.

Leivo Leivolaisia ei nyt hemmotella jättipoteilla, superromansseilla tai unelmaduuneilla. Tyyni mieli, hidas arki ja kupillinen kahvia tulevat kuitenkin tarpeeseen hektisen viikon jälkeen. Pöpö Näinä päivinä ilmanpaine on Pöpölle erityisen suotuisa. Kakat kakataan ja unet unitaan ajallaan. Sinkkuäiti: varo naapuriteltan tummaa miestä!

Raffu ”Älä mee, tai viet multa kaiken!” laulaa useampikin ihailija korskeiden raffujen perään. Yksinäisyyden tummat pilvet uhkaavat jo horisontissa, joten nyt ei kannata nirsoilla. Iske kiinni, vaikka kohde olisikin särmättömähkö pääkaupunkiseutulainen. Tuikku Kesän mittaan astrologiset tuulet ovat tuiskauttaneet ylvään Tuikun jalustaltaan suoraan katajikkoon. Nyt tarvitaan enemmän nöyryyttä ja vähemmän huonoa huumoria.

7


PUHEENAIHEET

Yli 250 bussillista leiriläisiä Kilkkeen leirialueelle saapui jo tiistaina muutamia reissulaisia rinkkoineen, mutta suurin koitos oli edessä keskiviikkona. Kilkkeelle matkasi helteessä reilusti yli 250 linja-autoa. Teksti: Saana Kurkela Kuvat: Ines Sirén

Kilkkeen henkilökuljetusmestarit Martti Heinänen ja Lauri Kaski kertoivat tiistaina kehitelleensä B- ja C-suunnitelmat valmiiksi, joten kaikkeen on varauduttu. Martti odotteli keskiviikkoa luottavaisin mielin, ja sorateille muodostuvat bussiletkat oli myös tiedostettu etukäteen. Suomen pohjoisimmat matkalaiset tulivat Inarin tienoilta, mutta vieläkin pidemmän matkan saivat taittaa australialaiset partioystävät. Martti arvioi tiistaina, että viimeisetkin partiolaiset olisivat leirialueen sisäpuolella puoli kolmen kieppeillä iltapäivällä. Keskiviikko jää kuitenkin vain lämmittelyksi, koska viikonlopun vierailupäivät tuovat jälleen bussirumban leirin teille. Lahtelaisen Harjunalustan Siniveljet lippukunnan matka Evolle taittui nopeasti. Leirivarusteiden pakkaamisen tiimellyksessä myös Leiriläisen

kirjaa opiskeltiin kiitettävästi. 12-vuotiaalle Vikke Valtaselle ei ollut vielä valjennut nakkikioskin tarkoitus leirillä, mutta alaleirit olivat hanskassa – niitähän on kuusi perhe- ja palvelukylä mukaan lukien. Harjunalustan Siniveljien johtajistosta Saima Nivala ja Vilma Hakanen luettelivat Kilkkeelle saapuvien kansalaisuuksia ja saivat yllättyä, sillä niitä on jopa 29. Saima ja Vilma vinkkasivat myös, että nakkikioskilla voi pyörähtää, kun kaipailee nakkeja eli työtehtäviä. Bussin perältä löytyneet 13-vuotiaat Vilja Vihervuori ja Nea Vento muistivat Kilkkeen olevan jo kuudes finnjamboree. Fiilikset vain piristyivät leirialuetta lähestyttäessä, ja bussin pysähtely pyöräytteli lisää perhosia jokaisen vatsassa – onneksi edes ilmastoinnin tuulahdukset vähensivät hikeä.

Varainkeruuta tositarkoituksella Kekseliäät partiolaiset ovat järjestäneet varainkeruu-talkoita muun muassa taloyhtiöissä ja kaupoissa. Kerätyt rahat on käytetty pääosin Kilkkeen osallistumismaksuihin ja matkakustannuksiin, mutta lippukunnat ovat sijoittaneet myös leirivarusteisiin.

Teksti: Veera Räsänen Kuva: Olli Salo

Tervalan Japulitytöt ja -pojat leipoivat talkoilla pullaa ja sämpylöitä Puolustusvoimien Tervalan varikolle koko kevään ajan. – Jokaiselle osallistujalle osui leivontavuoro kolmen viikon välein. Pullia ja sämpylöitä toimitettiin varikolle kaksi kertaa viikossa, kertoo Virva Kokko. Tempaukseen osallistui 12 tarpojaa ja yhteisvoimin leiri saatiin kustannettua 14 lähtijälle. Myös adventtikalenterimyynnin tuotot lippukunta ohjasi matkakustannuksiin. Tervala sijaitsee lähellä Kemiä ja matkaa Evolle kertyy noin 600 km.

– Näin kaukaa matkustaminen on kallista. Lähdemme tänään tiistaina kello 23 ja olemme perillä huomisaamuna yhdeksältä, Virpi huomauttaa. Perniössä Pyhän Laurin Ritarit aloittivat rahan keräämisen vuosi sitten. Talkoisiin osallistuneet tarpojat, samoajat ja vaeltajat tekivät kaupoissa inventaariota ja hyllyttämistä. 10–20 talkoolaisen leirimaksuista saatiin kustannettua hieman vajaa puolet. – Olimme myös lasten päivillä pukeutuneina eri hahmoiksi. Muun muassa Kidius-lehmää tuli esitettyä, naurahtaa Karoliina Skarp.

SÄHKEET Leirikirkolle toimitettiin rakennusleirin aikana peräkärryllinen roskia. Kannattaa käydä paikan päällä katsomassa, mihin roskia käytettiin.

8

Jan Lundström ja Henrik Vuornos voittivat heinäkuussa osana kolmen hengen joukkuetta rogainingin nuorten Suomen mestaruuden. Käyhän pyytämässä pojilta nimikirjoitukset.

Leirisairaalassa oli rakennusleirin aikana rauhallista. Ampiaisen pistoja suurempia tapaturmia ei sattunut. Leirilääkäri Anna muistuttaa edelleen leiriläisiä juomaan tarpeeksi.

Rakennusleirillä ei tarjoiltu lainkaan näkkileipää. Muonitusmestari Sirkka kertoi halunneensa hemmotella ahkeria raksalaisia pehmeällä leivällä.


Evolle pääsi pyörälläkin Teksti: Rosa Heikkinen Kuvat: Ines Sirén Aivan ensimmäiset partiolaiset saapuivat leirille lihasvoimin. Näin tekivät myös Petri Raias, Sakari Kumpula ja Valtteri Lehti Tuuspartiosta Uudeltamaalta. He pyöräilivät lähes 120 kilometriä Tuusulasta Evolle. – Joku heitti, että mennään pyörillä, ja sitten se oli vaan pakko tehdä, Valtteri selittää.

– Loppujen lopuksi aika turha reissu, toteaa Sakari. Matkaa ei paljoa tarvinnut suunnitella. – Reittiä me ruvettiin miettimään ehkä tuntia ennen lähtöä, Petri kertoo. Paluumatkan suunnitelmat ovat vielä auki. Autokyyti houkuttaisi, mutta pojat saattavat myös mennä julkisilla tai pyöräillen kotiin. – Tai sit jäädään tänne, Sakari letkauttaa.

Hitchhiker’s Guide to Finland: Don’t do it Teksti: Rosa Heikkinen Kuvat: Ines Sirén Lukas Kappeler and Astrid Wiederkehr came here from Switzerland, which is about 2000 kilometers from Evo. They planned to go by plane to Helsinki via Amsterdam and then hitchhike to Hämeenlinna, but when it comes to hitchhiking you have to have a plan B. – We decided to hitchhike because it’s cheap and adventurous. We had hitchhiked to Iceland’s Roverway last year and it worked, but here it didn’t work out that well, Astrid and Lukas explain. They didn’t get a ride from the

airport in Helsinki, so they jumped in a short-distance bus, which took them about 10 kilometers closer to their destination. From there they decided to hitch back to Helsinki because there was no public transport to the right direction. Lukas and Astrid didn’t have any problems with the language. – We were never lost, because we got help, says Astrid. The duo stayed in Helsinki and slept one night on a camping ground. Next day they decided to go to Hämeenlinna by train and continue by bus to Evo. – No hitchhiking anymore, they laugh.

EN YMMÄRRÄ

TILASTO Kilkkeen kaikki 10 587 osallistujaa eivät suinkaan saavu samana päivänä, vaan leiri on kasvanut päivittäin rakennusleirin alusta lähtien. Palkin korkeus kertoo leirillä kunakin päivänä olleiden lukumäärän ja palkin keltainen osa kyseisenä päivänä leirille saapuneiden lukuvmäärän.

Rymy kysyy hyviä tyhmiä kysymyksiä

To explore Finland and not go to a sauna is like scouting without a scarf and a uniform. But why do the Finnish scouts go to Sauna every day? Text: Tobias Weissenmayer

– Finnish scouts make saunas anywhere and anytime! All scout groups usually have their own sauna stove and tent sauna for camping, said Matti and Samuli, two 15-year old Finnish boys from Helsinki. They explain the tradition of sauna in “Rymy” for international guests. – It’s nice, it relaxes your muscles after a hard day of work. It feels free to be nude in the sauna and it’s healthy sweating all the dirt out of the skin. Jaakko loves to drink lots of water in sauna, especially sparkling water. – It refreshes your body! And it’s very important to drink a lot, he said. Sanna, a 20-year-old guide from Lapland, has a personal record of staying in a sauna for about 6 hours. – But you should not stay too long, Sanna said. Some people stay just for a couple of minutes and Sanna knows also some people in Finland who don’t like to go to a sauna, because it’s too hot for them or they do not feel comfortable being nude. – It’s natural to bath naked in the sauna but it might seem odd as we keep our clothes on everywhere else. So if you’re shy, just wear a swimsuit in the sauna – the most important thing is to feel comfortable!

Suurleirin rakentamiseen tarvitaan muun muassa 696 pulloa limua ja vissyä, 3000 pingispalloa, 9 mönkijää, 5 vesikävelypalloa sekä 180 tietokonetta.

Lapan kahvilamestari Eine pelasti sammakon – kahdesti. Sammakko oli pudonnut Lapan portin lähellä olleeseen jyrkkäreunaiseen kuoppaan, josta se ei päässyt omin avuin ylös.

Kilkkeen aikana 14 suomalaista vaeltajaa osallistuu World Scout Moot -vaeltajaleirille Nairobissa. Leirillä telttaillaan leijonien, norsujen ja kirahvien keskellä.

Rymyn edellisessä lehdessä kerrottiin lehden kaimoista. Rymyn kaima löytyy myös Kilkkeeltä, Raffun turvakymppi on Rauli ”Rymy” Kolehmainen.

9


RYMYRAATI 100 vuotta partiomuistoja

Mitä olet oppinut partioleireillä?

RYMY VALISTAA Tämäkin partiotaito pitäisi jo osata

4.

Koonneet: Sirkku Juhantila ja Anna Voutilainen

1920-luku

Saara Nevanlinna, 92, Helsingin Oravat Opin, että täytyy olla aina hyvällä tuulella ja rakastaa luontoa. Opin myös, että on korkeampi voima, joka ohjaa kaikkea. Leireiltä sai pohjan elämään.

1930-luku

Lassi Westerling, 85 vuotta, Töölön Siniset (Helsinki) sekä Kelovartijat (Espoo)

Leireillä olen oppinut kaveruutta ja ystävyyttä sekä taitoja, joista on ollut hyötyä koko elämän. Sota-aikana pioneerina ja myöhemmin kesämökillä ja veneillessä on tarvinnut leireiltä saatuja taitoja, esimerkiksi solmuja, joiden opettelua monet pilkkaavat turhaan.

1940-luku

Päkä Malmi, 77, Toimen Pojat (Helsinki) Opin runsaasti rakennelmien tekoa ja sen Suomen keleistä, että aina täällä sataa. Sekin tuli tutuksi, että melkein joka jamboree hukkui tulvaan.

1950-luku

Arja Rinkamo, 64, Karimo (Rauma) Ennen kaikkea käytännön taitoja. Opin työkalujen käyttöä, ojan kaivamista lapiolla ja perunoiden kuorimista. Erittäin tärkeä oppi oli myös asioihin tarttuminen ja se, että tekemällä oppii!

1960-luku Kuva: Sirkku Juhantila

Teija Lehtiranta, 52, Leirisiskot (Salo) Leireillä oppi monenlaista. Me tytöt emme paljoa rakennelleet, mutta opettelimme muita taitoja. Oli myös mukavaa saada uusia ystäviä, oppia tuntemaan toiset hyvin ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Opin selviytymistä, soveltamista ja sisukkuutta. Vaikka vettä tuli välillä taivaan täydeltä, senkin asian kanssa oppi elämään. Leirimuistot ovat ihania, positiivisia muistoja.

1970-luku

Jussi ”Jupo” Lares, 44, Lauritsalan Siniveljet (Lappeenranta) Karelia-leirillä käytiin mm. melomassa, rakennettiin sähkömoottori, opeteltiin kansantansseja, radiosuunnistusta ja erätaitoja, valmistimme jopa kuusenkerkkäteetä.

1980-luku

Jussi Salminen, 31, Kalevan Karhut (Tampere) Olen oppinut leireillä puukon käytön ja vuolemisen. Kantapään kauttahan nekin oppi – arvet ovat vielä jäljellä. Vuolemista harjoiteltiin leireillä paljon.

Näin tutustut uusiin ihmisiin Älä jää Kilkkeellä yksin. Näitä ohjeita noudattaen saat taatusti uusia tovereita. Teksti ja kuvat: Tuuli Seppälä

1.

2.

1. Suurleirillä partiolainen voi aivan sattumalta kohdata vallan vieraita ihmisiä tai aivan tieten tahtoen hakeutua heidän kanssaan puheisiin. Tähän on hyvä varautua jo ennakkoon erilaisin mielikuvaharjottein. 2. Jos kaksi toisilleen tuntematonta joutuu paikoillaan odottamaan, on luonnikasta aloittaa keskustelu. Pääluontoisesti ihmiset ovat ystävällisiä, vallan-

kin jos heille hymyilee. Kohtelias tervehtäminen ja reipas kädenpuristus tapaamistilanteessa antaa sivistyneen kuvan ihmisestä. 3. Ystävällissävyisen jutustelun voi aloittaa vaikkapa säätilasta tai muusta sen kaltaisesta aiheesta, jonka ei usko aiheuttavan eripuraa. Vasta paremman tutustumisen myötä keskusteluun voi lisätä hengeltään vaikeampia aiheita, kuten partiopolitiikkaa.

KÄPYJÄ SELÄN ALLA

1990-luku

Mikko ”Silli” Sillander, 27, Vaasan Metsäveikot Opin paljon käytännön taitoja: työkalujen käyttöä, melomisen, maauunin ja tuliporan teon sekä sen, miten tehdään kakku pesuvadissa. Opin myös huolehtimaan omista tarvikkeistani ja pitämään ne puhtaina ja kuivina.

2000-luku

2010-luku

Otso Sirkiä, 1,5 vuotta, äidin mukaan tuleva lippukunta Kätkän Kävijät (Kittilä) (äiti Kaisa Sirkiä auttoi vastaamisessa) Leireillä oppii esimerkiksi vuolemaan kiehisiä, pystyttämään teltan ja pakkaamaan omat tavarat.

10

Matteus Pentti

Matias Jääskeläinen, 16, Muuratpartio (Muurame) ja Kortepartio (Jyväskylä) Olen saanut kavereita ja oppinut tutustumaan toisiin. Leireillä tehdään paljon yhteistyötä. Lisäksi pieniä perustaitoja on oppinut paljon. Trangian käyttö saattaisi olla yksi juuri leirillä harjoitelluista.

3.

4. Kohdatessasi ulkomaalaisen, tulee sinun olla kahta kohteliaampi ja ystävällisempi, ettet pidä yllä suomalaisten synkkäluontoista mainetta. Keskustelun aloittamiseksi voit kohteliaasti tiedustaa englannin kielellä, mistä päin vieras on saapunut. Jos kielitaitosi on toivottomalla tolalla tahi teillä ei ole yhteistä kieltä, tulee sinun muistaa, että elekieli ilmaisee enemmän kuin sanotut sanat.


Kuva: Juho Vainio

Olli Kutvonen, 40, toimii Kilkkeellä keittiömestarin kakkosena perheleirissä ja hänen lapsensa Valtteri Kutvonen, 11, on leirillä sudenpentuna. PARTIOPERHESUHTEITA

Isä ja sen poika Perheleiri Pöpössä majailevat Olli ja Valtteri Kutvonen pitävät leirielämästä. Teksti: Johanna Korhonen

Olli

”Aloitin sudenpentuna vuonna -79 ja olen ollut siitä asti toiminnassa mukana, välillä aktiivisesti, välillä passiivisesti. En muista aloittamisen syytä, mutta partion hyvä maine ja sen ajan vähäiset harrastusmahdollisuudet luultavasti vaikuttivat päätökseen. Minun lisäkseni perheemme kaikki kolme lasta ovat partiossa. Valtteri ei ole enää mukana aktiivisesti, mutta tytöt ovat. Itse aloitin aktiivisen partiotoiminnan uudestaan, kun vanhin tytär meni sudenpentuihin. Parasta partiossa ovat leirit, retket, luonto ja ulkona oleminen. Tietääkseni suuria leirejä ei järjestetä muuten kuin partion toimesta. Uusiin ihmisiin tutustuminenkin on mukavaa. Partioharrastus ja leirielämä on muuttunut lasten vaikutuksesta vain majoituksen ja pestivalintojen suhteen. Majoittuminen tapahtuu perheleirissä ja pestin pitää olla sellainen, että voi olla lapsia lähellä ja tarpeen tullen myös hieman joustaa aikataulusta. Perheleirissä on mielestäni rauhallisempaa ja se on tiivis yhteisö, aivan kuin leiri leirissä. Myös tuttuja löytyy, sillä suurin osa vanhemmista on samaa

ikäluokkaa, kuten myös lapset. Lapset ovat innoissaan leireistä ja retkistä, ja pidän niistä itsekin. Suurleireillä on mukava tunnelma, kuten isoissa partiotapahtumissa yleensäkin. Aikaisemmin olemme Valtterin ja tyttöjen kanssa olleet Ilves -06 -leirillä perheleirissä sekä mukana lippukunnan leireillä. Partio ei ole kaikkien juttu, eikä minua haittaisi, jos joku lapsistani lopettaisi partion. Mielestäni olisi kuitenkin mukavaa, jos he jatkaisivat harrastusta, mutta lapsen pitäisi itse antaa valita harrastuksensa ja päättää, mikä on kivaa.”

Valtteri

”Aloitin partion kuusivuotiaana sudenpennuissa. Olin mukana aktiivisesti viime vuoteen saakka, mutta sitten innostus loppui, kun kaverit lopettivat ja tunsin itseni yksinäiseksi. Sen jälkeen olen käynyt vain leireillä. Harrastan myös jalkapalloa, kitaransoittoa ja aloitan kohta uinnin. Partio on ihan kiva harrastus. Pidän paljon leireistä, kun saa tehdä kaikkea kivaa, esimerkiksi uida ja rakennella. Isot leirit ovat parhaita, enkä pelkää, vaikka joka puolella onkin paljon ihmisiä. Suurissa ihmismäärissä haittaa vain se, kun pitää jonottaa joka paikkaan. On kivaa, kun vanhemmat on partios-

Ei minua haittaisi, jos joku lapsistani lopettaisi partion. Olli

sa, koska silloin on joku tuttu ja turvallinen mukana. Ilman omaa vanhempaa ei olisi ketään kunnolla tuttua lähellä. Sitä paitsi sudenpennuilla pitää aina olla aikuinen johtaja, niin ei se tunnu oudolta, että on vanhempi mukana. Ilman vanhempia olen kuitenkin vähän villimpi. Innostuin tulemaan Kilkkeelle, kun siskotkin tulivat mukaan ja viime leiristä on pitkä aika. Minulla on myös muutama kaveri ja sukulainen täällä. En tiedä tulevaisuudesta. Se on sattuman kauppaa, saanko jonkun kaverin mukaan ja jatkanko harrastusta. Vanhempana voisi olla kivaa olla johtaja.”

Ilman vanhempia olen vähän villimpi. Valtteri 11


12


Valmis vaikka kuuhun HENKILÖKUVA

Raffun alaleirinjohtaja Kari ”Poppis” Suomela ei ole ideologian miehiä. Hän jättää syvälliset pohdiskelut muille ja tarttuu itse mieluummin toimeen. Samalla asenteella Poppis on seikkaillut myös napajäätiköillä.

Joku voisi kutsua kymmenissä seikkailuissa marinoitua miestä jopa suuruudenhulluksi. Moni ihminen onkin ihmetellyt, onko tavallisissa jutuissa enää mitään haastetta hänelle, mutta Poppis kertoo nauttivansa kyllä lähimetsässä retkeilystä tai vaikka hiihtoretkestä poikansa kanssa. – Ne ovat eri tavalla tärkeitä asioita, eikä toisen haastavuus vähennä toisen arvoa. Saattaa olla, että reissun jälkeen saa erilaisen perspektiivin, eikä joku pieni asia tunnu enää samalta. Mutta sitä palaa kuitenkin arkeen ja on samalla tavalla onnellinen ja surullinen pienistä asioista, hän tiivistää.

Teksti: Niina Partanen Kuva: Sakari Kouti Raffun alaleirissä kaikuu todellakin kilke. Kaiken keskellä alaleirin johtaja Kari ”Poppis” Suomela lentää paikasta toiseen. Poppis vastaa töiden sujumisesta, mutta huolehtii myös siitä, että jokaisella on hyvä olla ja kiireessäkin kiva tehdä hommia. Huhkimisesta huolimatta haastatteluun tulee hymyilevä, hyväntuulinen mies. Rakentaminen on hyvässä vaiheessa ja Suomen kesäsää suosii. Googlettamalla paljastuu, että Poppis on melkoinen monitoimimies. Hänen ammateikseen luetaan naparetkeilijä, graafikko, valokuvaaja, retkeilytoimittaja ja kirjailija. Nyt naparetkeilijä nauttii helteistä, vaikka viihtyykin enemmän pakkasessa. – On ihan sama, ollaanko 30 asteen pakkasessa vai helteessä. Parin viikon jälkeen molempiin tottuu, viiman ystävä naurahtaa. Kilke-pestiinsä Poppis lähti, koska haluaa olla mukana luomassa leiristä hyvän kokemuksen. Alaleirinjohtajan pesti on siihen hyvä paikka. Poppis – siviilissäkin isä – on nyt eräänlainen isähahmo alaleirissä, vaikkei hän itse sitä niin koekaan. Yhdistävänä tekijänä hän kuitenkin näkee sen, että molemmissa ympäristöissä huolehditaan ja tehdään toisia varten. Poppis kokee itsensä innostajaksi niin alaleirinjohtajana kuin isänäkin. – Annetaan lasten oppia omaa elämää, eikä tehdä kaikkea niiden puolesta. Raffun johtaja on perehtynyt alaleirinsä nimikkomieheen ja nimeää tämän parhaaksi ominaisuudeksi lapsenomaisen suhtautumisen asioihin. Rafael ”Raffu” Helanko nimittäin käytti ja kehitti toiminnassa paljon leikkiä ja musiikkia. – Sellaista partiohauskaa. Jokainen partiolainen tietää, mitä se tarkoittaa. Kilkkeellä tämä alaleirinjohtaja kehottaisi leiriläisiä huomioimaan kaverit ja nauttimaan ulkona elämisestä. Poppis muistuttaa myös, että leiri menee yllättävän nopeasti ohi. – Eläkää hetkessä! hän painottaa.

Leirillä me tehdään toisille, naparetkellä ollaan vain itseämme varten. Jatkossakin Poppis aikoo pitää mielensä avoinna haasteille. – Joku on kysynyt, haluaisinko lähteä kuuhun. Ei ole kyse siitä, haluaisinko tehdä jotain yksittäistä asiaa. Voisin lähteä, jos tulisi tilaisuus. Oli sitten kyse isoista fyysisistä suorituksista tai kevyestä partioretkeilystä, täytyy Poppiksen mukaan keskittyä käsillä olevaan projektiin ja tehdä se. – Täällä leirillä me tehdään toisille, naparetkellä sitä tekee lähinnä itselleen, mies pohdiskelee. Poppis on ollut partiossa yli 30 vuotta. Tällä hetkellä konkari toimii aktiivisesti Rajamäen Metsänkävijöissä Uudenmaan Partiopiirissä. Hänen kotilippukuntansa on kuitenkin somerolainen Marjatat ja Mikon pojat. Partio on Poppiksen näköinen harrastus. Siinä on paljon elementtejä, joita hän haluaa korostaa muussakin elämässään. – Meillä on täällä leirillä joku kiipeilyseinä tai Big jump tai vaikka haikki. Pidetään kiinni siitä, että partiossa retkeillään. Jos Poppis saisi muuttaa partiossa jotain, hän toisi mukaan lisää rakentamista. Leirillä pitäisi näkyä enemmän partiomaista rakentamista kuin valkeita telttoja ja pressukatoksia. Jos toiminnan mies järjestäisi suurleirin, sen pitäisi jäädä mieleen hienoista partiorakennelmistaan. Kaikessa nykyaikaistuminen ei kuitenkaan ole pahasta. Retkivarusteiden kehittyminen saa retkeilijä-

hirmulta kiitosta. Hyvät retkivarusteet helpottavat maastossa olemista. Muu varusteiden kehittyminen näkyy leirillä esimerkiksi tietotekniikan käytön lisääntymisenä. Siihen Poppis suhtautuu vähän varauksella. – Jos niitä käytetään hyvin, ei siitä mitään haittaa ole. Retkeilyssäkin hyvät varusteet on tärkeät, mutta ne eivät saa olla itsetarkoitus. Partiossa on myös osa-alueita ja asioita, joita Poppis ei koe läheisiksi. – Mieluummin teen ja toimin kuin pohdin, minkälainen on partioaate. Lempipartioihanteekseen Poppis valitsee sudenpentujen vanhasta ohjelmasta tutun tunnuksen Tahdon tehdä parhaani. Hänen mielestään se on nykypäivän ihmisiltä vähän kateissa. Kareliaa lukuun ottamatta kaikki finnjamboreet kiertäneellä Poppiksella ei ole pulaa suurleirimuistoista. – Taruksella tunnelma kulminoitui päättäjäisissä, kun kaikki kokoontuivat yhteen. Oli mahtavaa nähdä ihmiset ympärillä ja aistia se hyvä fiilis, Poppis muistelee. Toinen miehen muisto on Tervakselta, niin ikään päättäjäisistä. Siellä hän oli itse lavalla kokoamassa leirin fiilistä yhteen. Tällä kuudennella finnjamboreella Poppis toivoo, että savuja ja savunjohtajia tuetaan mahdollisimman paljon. Hänen mielestään on tärkeää pyrkiä rakentamaan sellaiset puitteet, että leiriläisillä on hyvä olla. Leiri tehdään kuitenkin heidän takiaan. – Raffun tunnus on Koti keskellä Kilkettä. Haluan, että kun leiriläiset tulevat ohjelmista omaan alaleiriin, on heillä sellainen tunne, että he tulisivat kotiin. Kun ihminen kokee hyvän fiiliksen tullessaan kotiin, hänellä on asiat hyvin.

Mitä tulee mieleen? KILKE – suurleiri RYMY – alaleirin turvallisuus OSMONSOLMU – partiohuivi BP – tärkeä ihminen NYYTTÄRIT – paljon hyvää syömistä AHKIO – talvi UUSI IHANNE Usko itseesi ja tekemiseesi!

13


KOLUMNI

PARTIOILMIÖ

Yksityisautoilun autuus

Omakotitalon pihalla on leikkimökki, valtava trampoliini ja kolme iloista punaposkista lasta. Auringosta ruskeat vanhemmat valmistavat pihagrillissä kabanossia iltapalaksi. Kaasulla. Perheessä on kaksi autoa, joilla vanhemmat sahaavat jokaisena arkipäivänä töihin ja takaisin. Illalla pitää vielä kuskata lapsia harrastuksiin. Kerran viikossa perhe käväisee ruokaostoksilla moottoritien varteen rakennetusssa automarketissa. Nuorimmainen harrastaa jazztanssia ja huilunsoittoa, mutta ykkösharrastus on luonnollisesti partio. Ihanteellisen ydinperheen elämä ei ympäristön kannalta ole kovin kestävää. Eikä vähiten autoilun vuoksi. Noin neljäsosa Suomen hiilidioksidipäästöistä aiheutuu liikenteestä. Partiokin on tehnyt osansa. Osaatko edes kuvitella partioleiriä ilman pakettiautoa? En omista autoa, enkä edes ajokorttia. Partion harrastaminen on ajokortittomalle usein varsin haasteellista, koska käytännön pakosta leirit pidetään kaukana asutuksesta. Kukaan ei halua takapihalleen kymmeniä, saati tuhansia partiolaisia. Metsään taas harvoin menee julkisia kulkuvälineitä. Jos aikuiset mahdollistavat lasten partion, oma auto tekee aikuisen partion. Kyse ei kuitenkaan ole ehdottomasta välttämättömyydestä, vaan ansaitusta mukavuudesta. Jotain etuja kädet likaavalla vapaaehtoistyöntekijälläkin pitää olla. Ystäväni vertasi osuvasti partiolaisten ihanneyhdyskuntaa ex-pääministeri Matti Vanhasen ajatukseen hajasijoitetusta puutarhakaupungista. Kylmien ja tiiviiden betonislummien sijaan kaupunkien tulisi Vanhasen mielestä olla idyllisiä omakotitalorykelmiä, ripoteltuna ympäri maakuntia. Jos kodin turvasta johonkin pitää joskus lähteä, lyhyet välimatkat hoituvat kätevästi omalla autolla. Tulevaisuudessa ehkä sähköautolla, toistaiseksi vielä polttomoottori huristen. Tutustumatta tutkimuksiin uskallan väittää, että keskivertopartiolaisesta Vanhasen malli kuulostaa lähes täydelliseltä. Tilaa, vapautta ja omaa rauhaa. Sitä samaa auvoa, jota partiolainen hakee retkiltä ja leireiltä. Partiossa tehdään siistejä juttuja, seikkaillaan ja saadaan kokemuksia, joita ei varmasti muualta saa. Tekijöiden mielenrauhan säilyttämiseksi joskus tarvitaan mönkijää ja bensasyöppöä moottorisahaa. Mutta suur- ja piirileirien väliin täytyy mahtua myös moottoroimattomia retkiä. Eikä vain ympäristön vuoksi. Parhaat muistot syntyvät ääriolosuhteissa ponnistellen.

Janne Haonperä Kirjoittaja vastustaa yksityisautoilua. Ei niinkään ympäristösyistä kuin silkasta laiskuudesta.

14

Jokainen voi Kilkkeellä vaikuttaa oman hiilijalanjälkensä suuruuteen. Syö kasviksia ja suosi kimppakyytejä. Teksti: Milla Savo Kuvitus: Jussi Peso Aamiaiseksi kaksi palaa paahtoleipää ja lasi mehua. Aamupäivällä kyyti kevytmoottoripyörällä, matka noin 2 kilometriä. Lounaaksi salaattia. Myöhemmin iltapäivällä jäätelö ja limu. Iltapäivällä kotiin kävellen. Päivälliseksi riisiä, kanaa ja maitoa. Tietokoneella tunti, iltapalaksi leipä. Illan elokuvan seurana sipsejä ja limua. Tavallinen suomalainen tuottaa hiilidioksidia keskimäärin – laskentatavasta riippuen – noin 9000 kilogrammaa vuodessa. Toimitta-

jan normaalipäivän hiilijalanjälki on hiukan pienempi. Meiltä jokaiselta jää jälkeemme hiilijalanjälki. Omat elämäntottumukset vaikuttavat siihen, kuinka suuri hiilijalanjälki on. Monet ovat tottuneet kulkemaan jatkuvasti eri ajoneuvoilla päästöttömien kulkutapojen sijaan sekä valitsemaan ruokansa sen enempää miettimättä, kuinka ruoan tuottaminen on vaikuttanut ympäristöön. Välinpitämätön elämäntyyli on haitaksi ympäristölle, joten myös jokaisen partiolaisen on hyödyllistä mittauttaa oman jalanjäljen suuruus nähdäkseen elämäntyylin

vaikutukset luonnolle. Sitran ekotehokkuusasiantuntija Karoliina Auvinen kertoo, että hiilijalanjälki on elinkaarianalyysi, jonka jokainen voi itse käydä laskemassa esimerkiksi Helsingin Sanomien verkkosivuston hiilijalanjälkilaskurilla. – Hiilijalanjälkeen vaikuttaa asuminen, liikkuminen ja ruokailutottumukset . Eniten siihen vaikuttaa se, kuinka paljon sähköä ja lämpöä käyttää. Myös hyvin liha- ja maitopainotteinen ruokavalio suurentaa hiilijalanjälkeä, sanoo Karoliina.

Leiriekologian helmet Teksti: Mira Penttilä Kuvat: Juho Vainio ja Lauri Lankinen

Bajamaja Tämän leirien oleellisimman muovikopperon aromi leijailee nenääsi missä ikinä kuljetkin. Vaikka tahtoisitkin säilyttää tuon ihanan aromin mukanasi, älä unohda pestä käsiäsi!

Harri-harmaavesisäiliö Isot tynnyrit, jotka ovat täynnä harmaata vettä, kantavat nimeä Harri. Älä missään tapauksessa unohda sadesäällä Harrin kantta auki, sillä ylitsevuotava tiski- ja hammaspesuvesi ei ole mukava yllätys. Tarukselta tuttu.

Bajamajan kolme käskyä

Elokuu-pesuaineet Nämä täysin ekologiset ja biohajoavat pesuaineet ovat erittäin ympäristöystävällisiä. Aineet eivät kuitenkaan ole kovin riittoisia, sillä vaikka käyttäisit puoli pulloa pesuainetta, kattila on edelleen rasvainen.

2 Suorita aktiviteettisi aina istuen

1 Huomioi muut kävijät ja käytä vessaa siististi

3 Jos wc-paperi loppuu ilmoita vessan oven sisäpuolella oleva numero ympäristön toimistoon tai soita vessamestarille puh. 040 4555 120


Lihapatoja ja porkkanoita

Kilkkeelle tulee sekä kasvissyöjiä että sekaruokavaliota nauttivia sekasyöjiä. Erillistä kasvisruokapäivää Kilkkeellä ei ole, mutta kasvisateria muiden teema-aterioiden joukossa kyllä on. Lisäksi kasvisruokailijoille on joka aterialla tarjolla kasvisvaihtoehto. Vannoutunut sekasyöjä Kalle Saukkolin sekä kasvissyöjä Hanna Virtanen kertovat, miksi he ovat valinneet oman ruokavalionsa. Teksti: Johanna Korhonen Kuva: Juho Vainio 1. Miksi syöt niin kuin syöt? 2. Voisitko koskaan ajatella syöväsi vain kasvisruokaa tai palata sekaruokavalioon? 3. Mielipiteesi vastapuolen ruokailijoista? 4. Miten partio-olosuhteet vaikuttavat syömiseesi? 5. Jos Kilkkeellä olisi kasvisruokapäivä...

Aamupalaksi puuroa, ruisleipä ja mehua. Aamupäivällä kävely ohjelmalaaksoon haastattelemaan ihmisiä. Lounaaksi lihakeittoa ja mehua. Iltapäivällä jutun kirjoittamista tietokoneella pari tuntia. Välipalaksi leipä ja mehua. Kirjoittaessa karkkia. Iltapalaksi leipä ja banaani sekä mehua. Kävely johtajakahvilaan, siellä suklaata ja limu. Kilkkeellä välimatkat ovat pitkiä, mutta toimittajan matka taittuu nyt ilman kevytmoottoripyörää. Henkilökohtainen hiilijalanjälki jääkin leirillä pieneksi. Suurleirillä hiilijalanjälkeä voi Karoliinan mukaan pienentää esimerkiksi suosimalla kasvis -ja kalaruokaa sekä käyttämällä kimppakyytejä tai lippukunnan järjestämiä kuljetuksia. Kilkkeen ympäristövastaava Risto Seppälä kertoo, että leirillä kierrätetään ahkerasti eikä sekajätettä juurikaan synny. Autojakaan ei juuri ole leirin aikana ajossa, sillä autoilulupia on myönnetty vain ajoneuvoille, jotka kuljettavat suuria lasteja. Tällaisia ajoneuvoja on muun muassa bajamajojen huoltotiimillä. Risto kertoo, että Kilkkeelle on tehty paljon hankintoja, mutta tavaroiden jatkokäyttö on mietitty

mahdollisimman pitkälle. Jos ohjelmalaaksojen käyttämiä tarvikkeita ei voida enää käyttää, ne huutokaupataan tai käytetään tulevilla leireillä. Osa tavaroista voidaan myös vuokrata eteenpäin. Risto toivoo myös leiriläisten miettivän leirin ekologisuutta esimerkiksi suosimalla biohajoavia

pesutuotteita. Hänen mukaansa leiriläiset voivat auttaa hiilijalanjäljen pienenä pitämisessä myös kierrättämällä. – Minkä tuot Evolle, sen myös viet pois, muistuttaa Risto.

Kalle Saukkolin, 17, Nummen Samoojat (Uusimaa), kahvilatyöntekijä 1. Olen sekasyöjä, sillä jo ajatus kasvissyöjästä on hyvin sekava omine semi- ja megahypervegaanietuliitteineen. Lihansyöjänä voin myös huoletta nauttia ruoasta ilman minkäänlaista miettimistä lounaalla, että onkohan tuossa nyt punaista lihaa tai muuta salaperäistä. 2. En voisi kuvitella olevani kasvissyöjä, sillä monet miljoonat ihmiset näkevät nälkää jo muutenkin ja sitten pitäisi alkaa vielä pelleilemään ruoalla ja hengellään. 3. Sana kasvissyöjä tuo ensin mieleeni aivan superhyperekologisen persoonan, joka kierrättää vielä toistenkin jätteet ja yrittää puhdistaa Itämeren omilla pikku tekosillaan. 4. Partiossa on usein ollut hyvää ruokaa ja näin sen kuuluukin olla. Saattaisi tulla vain paha mieli, jos alettaisiin pitää pelkästään kasvisruokapäiviä. 5. Ottaisin seuraavan bussin lähimpään kebabravintolaan.

Hanna Virtanen, 26, Nastapartio (Häme), haikin muonittajamestari 1. Alun perin taisin ryhtyä kasvisyöjäksi, koska se teini-ikäisenä oli jotenkin hienoa. Sittemmin totuin kasvissyöntiin ja nykyään ajattelen toki myös eettistä puolta: ilmastoa, eläimiä ja ympäristöä jne. 2. En pidä ajatusta täysin mahdottomana, jos jossain tilanteessa se olisi täysin ohittamatonta, mutta jos se itsestäni riippuu, en tule luultavasti syömään enää punaista lihaa

Mikä hiilijalanjälki?

Mittari, joka arvioi kulutusvalintojen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen

Yksikkönä käytetään kilogrammeja, tonneja tai hiilidioksidiekvivalentteja Suorat päästöt syntyvät kuluttajan omasta toiminnasta, esimerkiksi autolla ajamisesta Epäsuorat päästöt syntyvät esimerkiksi joukkoliikennevälineiden käytöstä ja hankinnoista

3. En arvota ihmisiä heidän syömistensä perusteella. Jokainen saa mielestäni syödä juuri sitä ruokaa, mitä haluaa. 4. Kasvisvaihtoehto on nykyään saatavilla melkein joka paikassa, kuten myös Kilkkeellä. 5. Kasvisruokapäivä olisi hieno juttu millä tahansa partioleirillä!

15


Virittäkää soppakauhanne, akkuporakoneenne ­­­ ja­vessankuurausharjanne! Rymyn toimittaja lähti selvittämään rakennusleirin koruttoman puolen ja koki sisäsiistin työn ilot ja likaisen ulkotyön surut. REPORTAASI Teksti: Annika Santalahti Kuva: Alina Perälä

Torstai 22.7. Saapuminen

Matkapahoinvoinnista kärsivänä huokaisen helpotuksesta nähdessäni viimein Kilkkeen logon siintävän horisontissa. Kulkuneuvosta poistuessani vedän keuhkot täyteen raikasta ilmaa, ja sillä samalla hetkellä ohi pyyhältävä rekka pöllyttää silmäni ja suuni täyteen hiekkaa. Tervetuloa leirille. Vastaanottoständillä saamme raksarannekkeet ja opaskirjat. On aikatauluja, puhelinnumeroita, mestareita ja päälliköitä. Koko homma haiskahtaa byrokraattiselta, ja epäilenkin, että seuraavat kuusi päivää tulen puurtamaan niska limassa natsikenraalin vahtiessa vierestä. Kamojen purkamisen jälkeen päätän marssia nakkikioskille hakemaan itselleni töitä. Toiveita kysyttäessä pyydän mahdollisimman likaista ja ikävää jobia, ja pääsenkin oitis vessatiimiin. Oi iloa. Työpiste sijaitsee Kilkkeen suoran pohjoispäädyssä. Riveittäin bajamajoja, komposteja ja kuivakäymälöitä odottamassa tulevansa tärvellyiksi. Hajuhaittaa ei tosin vielä ole, sillä ovathan lootat iskemättömässä kunnossa. Saniteettiaineen kanssa sotkemisen sijaan pääsen pystyttämään majoitetta. Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, eikä minulla luonnollisesti ole vettä tai päähinettä mukanani. Työn päättymisen jälkeen raahustan puolikuolleena tavaroideni luo, levitän makuualustan puun juureen ja lähetän parit sähköpostit nojaten männyn runkoon. Seuraava muistikuvani on se, kun herään metsästä kaksi tuntia myöhemmin, maaten pitkin pituuttani puhelin selän alla. Ennalta odottamattomien päiväunien jälkeen raahaudun työnvälitystoimistolle ja pyydän päästä tekemään jotakin mahdollisimman aivotonta. Seuraavan vartin istun sitten repimässä teipin paloja, odottaen seuraavaan ateriaa. Loppupäivä kuluu risusavotassa ja muissa miehisissä hommissa. Ohjeistus on, että kaikki pariakymmentä senttiä pienemmät oksat pois ja juuret ja muut pikkupuut vesurilla alas. Partiolainen, oikea luonnon ystävä.

16

Vielä keskellä yötä istun ystävieni kanssa Kaleva-alaleirin perukoilla odottaen, että Nigermallinen telttamme pystyttäisi itse itsensä. Itse veistettyjen kiilojen hakkaaminen maahan osoittautuu niin työlääksi, että on lähdettävä infopisteelle puolen yön aikaan lainaaman lekaa. Kun majoite on pystyssä, kaadun petiin tietäen, että aivojeni tiedostamaton tila tulee olemaan vähintään yhdeksän tunnin mittainen.

Perjantai 23.7. Laiskuus on hyve

Tietoisuuden tila koittaa jopa myöhemmin kuin olen suunnitellut. Kello sanoo 12 reikäleipä, joten olen nukkunut ohi aamiaisesta ja melkein jo lounaastakin. Perjantaipäiväni on äärimmäisen toimintarikas. Tässä tiivistelmä: laiskottelua, makaamista, lepäilyä, lusmuilua ja päiväunet. Eikä minuuttiakaan rehellistä työtä. Jaksan käyttää jalkojani vain välttämättömien ruumiintarpeiden tyydyttämiseen, joten matkani kulkee reittiä teltta– ruokailukatos–bajamaja. En tosin ole ainoa vetelehtijä. Lautakasojen ja konttien päällä makaa useita auringonpalvojia ja vastaantulijoiden bikinivarustus kertoo, että aikaa on riittänyt myös rannalla makoiluun. Edellisenä iltana loistavaksi osoittautunut Evokeskuksen sauna houkuttaa, mutta tällä kertaa päätän kokeilla jotakin astetta partiomaisempaa. Kalevan rantaan rakennetun telttasaunan edessä istuva vahti ilmoittaa jo heti­ ­kättelyssä, ­ettei erillisiä pukeutumistiloja vielä toistaiseksi ole, ja että pesuvettä ei saa kaataa järveen, mutta pusikkoon tai hiekalle kylläkin. En ymmärrä logiikkaa, mutta sama se. Rannassa on mutaa enemmän kuin vettä, ja iho on mustassa ­nukassa peseytymisen jälkeen. Huuhtominen uima-asu päällä osoittautuu sen verran hankalaksi, että päätän muuttaa paikan nudistirannaksi kylpemällä yläosattomissa sen enempää häpeilemättä. Ihon pintakerroksen bakteerikan-

Pyydän mahdollisimman likaista ja ikävää jobia ja pääsenkin oitis vessatiimiin. Oi iloa!”


nan eliminoinnin jälkeen siirryn pitkille treffeille Nukku-Matin kanssa, jo toistamiseen samana päivänä.

Lauantai 24.7. Risuja ja ruusuja

Päivän sana on risusavotta. Saavat olla kiitollisia ne ihmiset, jotka pistävät petinsä risuttomalle maaperälle. Nyt saa keppien ja käpyjen noukkiminen riittää! Aikani kuluksi päätän marssia Evokeskukselle ottamaan viimein selvää, olenko todella koko toimituksen ainoa jäsen raksalla. Kävelen tien viertä punaisen tietokonelaukkuni kanssa yrittäen näyttää mahdollisimman tärkeältä ja kiireiseltä, jottei nakki napsahtaisi toimettomalle. Paikan päällä onnistun puhumaan itseni sisään viestinnän atk-tiloihin, ja seuraava tunti vierähtääkin luonnollisesti feisbuukkia päivitellen. Illalla on vuorossa Miilunmutkan sekasaunan testaus. Vien ensimmäisenä peseytyjänä juuri rakennetun naistenpuolen neitsyyden roiskimalla saippuan kanssa pitkin seiniä. Suihkunraikkaana ja

jälkeen saan tietää, ettei työläiselle ole tarvetta, mutta olen kuulemma tervetullut seuraavana päivänä uudestaan. Siispä takaisin snägärille. Seuraavaksi suuntaan pöydän­ rakennustiimin luo. Ei töitä ja paluu lähtöpisteeseen. Istuskelen kymmenisen minuuttia odottaen tietoa seuraavasta työpisteestä. Oikeat ihmiset ovat liuenneet paikalta, eikä kukaan tiedä mitään. Kun viimein taas pääsen lähtemään, palaan bumerangina takaisin ennätysnopeudella. Työnjohtaja ei ole paikalla. Mainiota. Tunnen itseni halvaksi ja hylätyksi. Vapaaehtoisesti ja vieläpä ilmaiseksi tarjoan itseäni, mutta palvelukseni eivät kelpaa kenellekään. Minä ja parittajani sovimme jälleen uudesta tehtävästä. Jospa sillanrakennuspestistä urkenisi ura. Leivoon päin kävellessäni sil­ mä­ilen ympäristöä ja edestakas kiitäviä ihmisiä. Leirialue alkaa jo hahmottua, eikä karttaa tarvitse enää vilkuilla jatkuvasti. Ei uskoisi, että kolmen päivän päästä 10 000 leiriläistä valtaa samat tiet ja savut. Tälläkin hetkellä vilske on kova, ja jokaisella näyttää olevan tehtävä toimitettavana. Kaikki on niin kes-

Ruokaa tulee rekkalasteittain ja työntekijöitä on aivan liian vähän. Varastolla työskennellessä tajuan, kuinka paljon sapuskaa leirin aikana todella kuluu.” matkalla unten maille haistan käryä. HAMKin miehet tekevät kulotusta lähellä leirialuetta. Yön ääniä säestävät sade, tuuli ja salamat.

Sunnuntai 25.7. Orjakaupassa

On jännittävä ilmiö, kuinka hyt­ tyset katoavat päiväksi, mutta ilmaantuvat päivä päivältä verenhimoisempina aina ilta-aikaan. Koko kroppani on punaisilla paukamilla ja kenkien laittaminen jalkaan tekee äärimmäisen kipeää vereslihalle raavittujen haavojen takia. Risusavotta on tehnyt tehtävänsä, sillä lihakset ovat totaalisen jumissa. Aloitan päiväni aikaisin ja saavun keittiökatokselle pahimpaan ruuhka-aikaan. Pakollisten kokousten ja muiden velvollisuuksien jälkeen päätän hankkia kunnollisia töitä. Nakkikioskilta saan lähetyksen leirin pohjoiselle muonavarastolle, Raffun ja Lapan taakse. Kymmenen minuutin kävelyn ja lähes puolen tunnin istuskelun

keneräistä ja puoliksi tehtyä. Näyttää siltä, että kaiken viimeistelyyn tarvitaan pikemminkin muutama kuukausi kuin muutama päivä. Kuten arvata saattaa, en pääsekään sillanrakennustöihin. Sen sijaan heiluttelen loppupäivän lekaa ja sahaa Näädänpesän johtajakahvilan rakennustyömaalla. Pääsen jopa niin työn makuun, että ylenen pestissäni opastamaan muita. Olen ollut niin touhukas, että jokapäiväiset päiväunetkin ovat jääneet välistä. Nyt on kuitenkin hyvä ja tarpeellinen olo.

Maanantai 26.7. Moottoritie on kuuma

Verkostoituminen on partiossa välttämätöntä. Siirtyäkseen jouhevasti byrokratian portaalta toiselle ja napatakseen itselleen parhaat hommat on tunnettava oikeat henkilöt. Piirin tapahtumissa tuttuihin ei voi olla törmäämättä, mutta näin valtakunnallisessa kokoontumisessa tilanne on toinen. Vanhoja partiotuttuja on raksan edetessä

17


valunut alueelle kourallinen, mutta tänään yli kolmen sadan uuden tulokkaan joukossa on hirvittävä määrä tuttuja. Minnekään ei voi enää mennä joutumatta morjestamaan entisiä tovereita vuodelta lanttu ja nauris. Positiivista on kuitenkin se, ettei ruokatauolla tarvitse kärvistellä kiusallisessa hiljaisuudessa. Luonaan jälkeen suuntaan jälleen pohjoiselle muonavarastolle työn perässä. Ja hommaa totta vie riittää. Monen kuuman ja hikisen tunnin ajan kannan, nostan ja raahaan elintarvikkeita. Käytän kaikki tilaisuudet hyväksi päästäkseni kylmätiloihin viilentymään. Täytän pulloni puutarhaletkusta, joka valuttaa lämmintä ja raudan­ makuista vettä, mutta kelpaa paremman puutteessa. Hiekkatie pölyää ja keskipäivän aurinko porottaa polttavana suoraan niskaan. Nyt on tukalaa. En halua jättää enää yhtäkään ruokailua väliin nähdessäni ne herkut, joita varastoon kannetaan. Ruokaa tulee rekkalasteittan ja työntekijöitä on aivan liian vähän. Varastolla työskennellessä tajuaa, kuinka paljon sapuskaa todella kuluu viikon mittaisen leirin aikana. Rullakoiden ja säkkien siirteleminen on raskasta ja uusia lasteja tulee pitkin päivää. Muona­­varaston johtajan Mauri Sarnaston päivä saattaa työvoiman puutteessa­ ­­­venähtää hyvinkin pitkäksi. Onneksi leppoisa ilmapiiri keventää tunnelmaa, sillä työn touhussa ovat mukana vaimo, tytär ja vävy. Illalla on hulluttelun vuoro. Yhdessä ystävieni kanssa istahdamme autoon ja hurautamme Hämeenlinnan keskustaan suklaaostoksille. Pamahdamme kauppaan viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa ja kassaneiti huo-

18

mauttaa ajoneuvomme roikkuvasta etupuskurista. Jesaria ei tähän hätään löydy, joten ongelma ratkaistaan partiomaisen nerokkaasti. Tällä kertaa ei paikatakaan purukumilla vaan ensiapupakkauksesta löytyvillä laastareilla. Ja matka jatkuu.

Tiistai 27.7. Alkufiilistelyä

Viimeinen raksapäivä ja kiirettä pitää itse kullakin. Heti aamusta pyrähdän fillarilla leirin läpi ja huomaan kuin itsestään valmistuneet leiriportit. Kalevan karhunpesä ja Raffun kitara toisiaan vastapäätä kilpailevat loistollaan. Mukava nähdä, että kerrankin rakenteluun on viitsitty nähdä vaivaa. Koko päivä kuluu kirjoitustöissä ravaten leirialueen ja Evokeskuksen väliä pyörällä, kävellen ja sukkulabussilla. Työrauhasta ei ole tietoakaan sillä kolmannen kerroksen avajaisharjoitukset pilleineen ja rumpuineen saavat pääni räjähtämään. Raksalaisia on saapunut jo yli tuhat ja ruokajono venyy parhaimmillaan satametriseksi. Ilmassa alkaa olla leirin tuntua, sillä Kilkkeen radiokin aloittaa ensimmäiset lähetyksensä tänään. Suurin osa raksalaisista on jäämässä itse leirille ja mahdollisesti vielä purkamaankin, mutta muiden työläisten kanssa keskustellessa käy ilmi, että osalle lähtö kotiin koittaa jopa jo tänään tai huomenna. Siinä vasta partiolle antautumista. Hienoa, että joku haluaa rakentaa leiriä, josta ei itse pääse nauttimaan. Illan harjakaisia odotellessa ainoa toiveeni on, että pieni iltapäiväkuuro pistäisi Kilkkeen suoran pölyn matalaksi. Saankohan nukuttua ensi yönä sisaruksia ja muita ystäviä odotellen.

Ihanimmat pestit TOP 3 - Sohvan tamppaus - Puutarhakalusteiden öljyäminen - Äkkilähdöt leirialueen ulkopuolelle, esim. rautakauppaan Inhottavimmat pestit TOP 3 - Risusavotta - Leirirakennelmien nikkarointi - Tavaroiden siirtäminen ja kanniskelu

Raksalaisten kommentteja pesteistä: ”Oli todella surrealistisen tuntuista kanniskella pehmiskonetta keskellä metsää.” -Samuli Reunamo, Näädänpesän johtajakahvilan rakentelija. ”Työn toimenkuvaan kuului kaikki vähänkin toimistotyöhön liittyvä. Kaikki tehdään mitä käsketään.” - Sami Carlenius, toimistotyöntekijä. ”Työ oli sika mahtavaa! Pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin ja kiitoksia sateli paljon. Tekemisen ohessa sai rentoutua ja olla kontaktissa muiden kanssa.” -Mia Airaksinen, saunamajuri. Lähde: Kilkkeen työnvälitystoimisto Nakkikioski


JULKKIS & PARTIO

GALLUP

Partiolaiset ovat aina metsässä ja lähettelevät savumerkkejä Näyttelijä Miia Nuutila olisi halunnut liittyä partioon, mutta sopivaa ryhmää ei ollut. Teksti ja kuva: Niina Partanen

Teksti: Annika Santalahti Kuvat: Annika Santalahti ja Tuomas Sauliala

Mitä partiosta ja partiolaisista tulee mieleen? Semmoinen ryhmä, johon olisin halunnut kuulua pikkutyttönä. Jännä juttu, että mulle jäi semmoinen ikuinen vaje siitä. Myöhemmin kävin vaeltamassa Karhunkierroksen. Mä liitän tämmöiset erämiestaidot partioon. En mä tiedä, mitä siellä oikeasti tehdään. Mulla on haavekuva siitä. Kai mä olen ollut entisessä elämässä joku maahinen. Rakastan metsää. Eikö partiolaiset ole aina metsässä?

1. Minne menossa? 2. Palvelutoiveita sukkulabussiin? 3. Ehdotus ekologisemmasta kuljetusvaihtoehdosta? Katleena ”Skeitti” Kortesuo, 34, Jaarlin Pojat (Häme) Mukana tyttäret Vilka, 3 ja Verka, 5

Voisitko itse tai voisivatko lapsesi liittyä partioon? Olin varmaan 8-vuotias, kun menin veljeni kanssa partion aloitustilaisuuteen. Siellä oli vaan pelkkiä poikia, eikä yhtään tyttöä. Semmoista ryhmää ei sitten perustettu, mihin mä olisin voinut mennä. Olin tosi kateellinen mun veljelle. Kävin katsomassa sitä leirillä. Olisin varmaan tykännyt partiosta. Mulla on geeniperimässä tämmöinen erähenkeily. Me on perheen kanssa lämmitetty saunaa ja käyty metsässä. En ole ajatellut, että liittyisin aikuisiällä partioon. Voiko niin tehdä? Luulen, ettei olisi aikaa. Mutta olisi kiva, jos lapset liittyisivät. Haluaisin oppia solmujen tekemistä. Ja mitä siellä tehdään? Harjoitellaan savumerkkejä. Mä uskon, että olisin hyvä kaikessa tulentekoon liittyvässä.

1. Kotiin Hämeenlinnaan huoltokäynnille. Lasten kansa leireillessä ovat vaihtovaatteet vähissä ja sama reissu on tehtävä parikin kertaa. Illalla palaamme uudestaan leiriin. 2. Näin on oikein hyvä, mutta ehkä coktailpaloja ja viileää juotavaa. 3. Autokyyti on juuri sopiva ottaen huomioon tien kunnon ja matkan pituuden. Ei huomauttamista. Jouni ”Jones” Kröger, 41 Puijon Pakertajat (J-SP)

Mitä tarkoittaa siansorkka? Onnea matkaan! Entä väiski? Enhän minä pirulainen tiedä mistään mitään, kun en ole päässyt partioon. Olisiko se joku merkki? Mikä on hönderi? Se on varmaan joku savumerkki.

Miia Nuutilasta oli lapsena otettu myrtyneen näköinen kuva veljensä partioleirillä. Nyt hymy oli herkässä kesäteatterin väliajalla, kun hän pääsi hetkeksi leikkimään partiolaista.

PARTIOSSA ON VIRHE Kolumnissa annetaan pyyhkeitä

Partiota periferiassa Kuinka pitkä matka on kauas? Vastaus riippuu siitä, keneltä kysytään. Kaupunkilaisen kaukana on niin ajallisesti kuin maantieteellisestikin lähempänä kuin syrjäkylillä asuvan. Kun lippukunnan toiminta-alue kattaa koko kunnan, ei naapurikorttelissa ole toista koloa. Johtajista tai lapsistakaan ei tarvitse kilvoitella kuin korkeintaan paikallisen urheiluseuran kanssa. Vastaavasti rinnalta puuttuu luonteva yhteistyökumppani, kun jotain pitäisi järjestää. Yhtenäisen ja tasalaatuisen toiminnan tarjoaminen on utopia. Kaupunkisuunnistuksen toteuttaminen ei tunnu mielekkäältä paikkakunnalla, jossa kaksi tietä risteävät kerran peltoaukiolla. Luonnonläheiset tehtävät taas onnistuvat helposti, jos kolon pihalla voi hakata puita ja sytyttää nuotion. Tarpojat toimivat viikoittain kokoontuvissa vartioissa, tytöt ja pojat omissaan, kertovat SP:n nettisivut. Mutta mitä pieni sekalippukunta tekee sille tytölle tai pojalle, joka ainokaisena edustaa sukupuoltaan ikäluokassaan? Alueohjaaja kehotti lähettämään nuoren naapurilippukuntaan kaltaistensa joukkoon. Entä jos ei naapuria ole kahdenkymmenen kilometrin säteellä ja julkiset kulkevat satunnaisesti – paitsi iltaisin, jolloin ne vetäytyvät varikolle odottamaan aamuauringon ensisäteitä? Uusi ikäkausijärjestelmä toi lippukunnille uudenlaisia haasteita, eikä sen toteuttaminen monimuotoisella partiokentällä ole helppoa tai edes mahdollista. Me yhtenäistämme elämänlaadulliset erot, laulaa Ultra Bra. Tätä biisiä on taidettu kuunnella SP:nkin kokouksissa, kun uudistuksia on laadittu. Ajatus on usein jäänyt ideologian tasolle, eikä paikallisen toiminnan eroja ole pyritty tai kyetty huomioimaan.

Evokeskuksen ja Kilkkeen leirialueen väliä liikennöi sukkulabussi, joka kyydittää leiriläisiä ja henkilöstöä ilman maksua. Rymy hyppäsi kyytiin selvittämään, kuinka kuoppaista kyytiä on luvassa.

Piirejä on kehotettu yhdistymään, jotta kaikille taataan samanlainen partiotoiminta. Suuri on kaunista. Mutta ketä kiinnostaa iso yksikkö? Uudistukset ovat etäännyttäneet – niin kuvainnollisesti kuin maantieteellisestikin – päätöksenteon pois ulottuvilta. Äänellä on vähemmän painoarvoa, eivätkä yhteiset asiat tunnu enää yhteisiltä. Suuri alue hajoaa helposti yksiköihin, jotka jatkavat omaa elämäänsä laajemmista kokonaisuuksista kiinnostumatta. Mitä suuremman yksikön eduista päätetään, sitä harvemmat ovat kiinnostuneita. Kunnallispolitiikkakin herättää paljon enemmän aitoja tunteita kuin EU:n päätökset, joilla valtakunnallisesti on enemmän painoarvoa. Vastaavasti lippukuntatason ongelmat ovat kiinnostavampia kuin SP:n tai piirin. Mitä suurempi piiri on, sitä etäisemmäksi se käy jäsenilleen. Ennen ehti illan aikana tehdä muutakin kuin istua piirin jaoston kokouksissa, mutta se aika on kaukana. Kokoukseen matkoineen kului aikaa puolestatoista tunnista maksimissaan neljään. Nykyään kokousmatka kestää neljästä tunnista yli yhdeksään tuntiin arki-iltana. Onko kohtuullista vaatia tälläistä venymistä luottiksilta? Enkä edes tule piiristä, joka olisi pinta-alallisesti suurimmasta päästä, ja asun alueen keskipaikkeilla. Ovatko partiopäättäjät menneet metsään – vai jääneet kaupunkiin? Tuuli Seppälä Kirjoittaja on aluepolitiikasta kiinnostunut partiolainen, jonka sydän on maakunnissa.

1. Syömään leirialueen ulkopuolelle, koska rannekkeiden jakamisen loputtua ei iltaruokaa enää ole tarjolla. 2. Juomatarjoilu, sekä lisäksi leirin sisällä kulkeva riksa. Ei kuitenkaan missään nimessä karaokebussia. 3. Raksan aikana autokyyti hyvä kun ihmiset liikkuvat tehtävien mukana paikasta toiseen. Heikki Heinonen, 17 Savon Saukot (J-SP) 1. Leirille Lapa- alaleiriin 2. Ensisijaisesti nopeutta ja suurempia tiloja, mutta juomatarjoilu olisi myös paikallaan. 3. Hevosvaunut ovat hyvä menopeli.

Elisa Rissanen, 11, Helsingin Eräkaverit (PäPa) 1. Leirille alaleiri Tuikkuun. 2. Ensisijaisesti tilaa, nopeutta ja ilmastointia. 3. Jos useampi ihminen kulkisi samalla kyydillä, olisi matkanteko ekologisempaa.

Jasmin Kontkanen, 12 Karjalan Korvenkävijät (J-SP) 1. Leirialueelle omaan savuun, Lapan alueelle. Tätä on odotettu koko kesä. 2. Lähinnä juotavaa. 3. Autokyyti ei ehkä ole ekologisin vaihtoehto, mutta sopii näissä olosuhteissa. Olisi parempi kuljettaa ihmiset isolla bussilla niin useampi pääsisi samaan aikaan kyytiin.

19


NIKSIRYMY

Lemmentouhuja Kaipaatko leiriromanssia? Kutiaako kainalosi kumppania? Näillä niksipuuhan konsteilla käyt puita hurmaten! Teksti ja kuva: Niina Partanen

Jos sinulla on vaikeuksia lähestyä ihastustasi, tässä muutamia pelejä, joiden tiimellyksessä on helppo päästä kosketuksiin hänen kanssaan. Voit ehdottaa näitä pelattavaksi vaikka savun yhteisessä illanvietossa.

Testaa ensin, millaista kumppania etsit! 1. Mikä on ihannekumppanisi paras ominaisuus? a. Erätaidot b. Huumori c. Nuottikorva

KÄPYTWISTER

Pelaajat seisovat ringissä. Yksi pelaajista heittää kävyllä toista pelaajaa jalkaan. Jalka tulee siirtää siihen kohtaan, mihin käpy jalasta kimpoaa. Kävyllä heitetty pelaaja valitsee seuraavan uhrin. Jos pelaaja kaatuu tai ei kykene vaadittavaan akrobatiseen suoritukseen, hän putoaa pelistä. Muista yrittää liikuttaa ihastuksesi mahdollisimman lähelle itseäsi!

2. Millaiselle iskurepliikille lämpiät? a. ”Haluatko että näytän, miten puolijoukkueteltta kasataan yksin pimeässä silmät kiinni?” b. ”Onko sinun äitisi simpukka, kun sinä olet tuollainen helmi?” c. Ei mitään repliikkejä. Tyyppi voi vetäistä vaikka serenadin aamuyön tunteina teltan nurkalla.

HAMPURILAINEN

Pelaajat istuvat ringissä. Istuinpaikat on hyvä merkitä esimerkiksi istuinalustoilla. Pelinjohtaja istuu keskellä. Hän keksii erilaisia väittämiä tyyliin ”Söin puuroa tänä aamuna”, ”Minulla on kaksi kissaa” tai ”Sytyn tummista miehistä tai tulitikuista”. Jokaisen väittämän jälkeen hän antaa siirtymäohjeet esimerkiksi ”Kaksi paikkaa vasemmalle” tai ”Neljä paikkaa oikealle”. Jokainen pelaaja, joka allekirjoittaa väittämän, siirtyy annettujen ohjeiden mukaan. Mikäli paikalla on jo joku, istutaan luonnollisesti tämän henkilön syliin. Muista vinkata pelin johtajalle, kenen syliin haluat päätyä!

3. Miten mieluiten viettäisit leiritreffejä? a. Vuoleskellen yhteistä puukapulaa ja tehden erilaisia köytöksiä. b. Nauraen hyville jutuille. c. Laulaen tai kuunnellen musisointia. 4. Leirin jälkeen... a. haluan suunnata leiriromanssini kanssa kohti uusia leirejä ja eräkokemuksia. b. saatan pitää joskus hauskaa uuden tuttavuuden kanssa, mutta en halua mitään vakavaa. c. lähden leiriheilani kanssa festareille tai kuluttelen aikaa hänen bändikämpällään.

KANS.VÄL.VÄK.VALT.PELI

Tulokset Eniten a-vastauksia Leiriromanssisi on ERÄ-JORMA tai -JOHANNA Haluat, että kumppanillasi on erätaidot hanskassa. Hän on tosi partiolainen. Teistä tulee varmasti ensi vuoden partiopari ja pääsette Partiojohtajaan. Onnea! Löydät kumppanisi todennäköisesti fiksailemassa savun rakennelmia tai rakentamasta uusia. Kokeile myös Tuli-ohjelmalaaksoa. Tai suuntaa haikille, siellä erotetaan jyvät akanoista.

Pelaajat asettuvat rinkiin ja ottavat toisiaan käsikynkkään kiinni. Omat kätensä voi yhdistää valitsemallaan tavalla, esimerkiksi rukousasennolla. Yksi pelaajista toimii irrottajana. Hän yrittää repiä pelaajia irti toisistaan. Mikäli ote irtoaa, sitä ei saa liittää takaisin. Kun irrottaja saa jonkun pelaajan irti, tämän käsissä olleet kaksi pelaajaa saavat liittyä yhteen. Irroitetusta pelaajasta tulee myös irrottaja. Peli jatkuu niin kauan kuin irroitettavia riittää. Muista, että pikaliimalla ihastukseen kytkeytyminen ei ole pelisäännöissä sallittua!

Eniten b-vastauksia Leiriromanssisi on HUULIVEIKKO tai -VIRPI Et etsi mitään vakavaa. Haluat vain kuluttaa aikaasi pitäen hauskaa uusien ihmisten kanssa. Viihdyt siellä missä läppä lentää ja ihmiset nauravat. Leirikumppanisi löydät todennäköisesti kahvilasta. Suositeltavin aika heilan etsimiseen on silloin, kun kaikki muut puurtavat niska limassa jossain tylsässä ohjelmassa. Eniten c-vastauksia Leiriromanssisi on KULTAKURKKU tai -TOMAATTI Sinut saa syttymään hyvällä äänellä ja musiikillisilla lahjoilla. Musiikki on elämäsi. Löydät leiriheilasi todennäköisesti musisoimasta illalla savustaan. Voit myös yrittää soluttautua Kaleva-alaleirin Scout Talent -finaaliin tai värväytyä Kilke-kuoroon, sieltä takuulla löytyy laulutaitoisia musiikinystäviä. IKKA LE

A TÄ ST Ä

LES EL TS

I

OP

I SOPIVA MER

VARATTU

A ITSELL JOIT ES KIR IS

KK I

ME IVA RKKI

EN OIKEIN TIIJÄ

A ITSELL JOIT ES KIR IS OP

ME IVA RKKI

20

VAPAA

EN TYKKÄÄ KENESTÄKÄÄN

ETSIN VASENTA KÄTTÄNI

TYKKÄÄN TYTÖISTÄ

ETSIN SITÄ OIKEAA

TYKKÄÄN POJISTA

ETSISIN MUTTA UNOHDIN KOMPASSIN KOTIIN

TYKKÄÄN NAAPURIN MARSUSTA

NO OLI MULLA YKS

TYYPPI VIIME VIIKONLOPPUNA MUTTA SE EI OO SOITTANU MUT MUN KAVERI KYLLÄ TULKITSI SEN TEKSTIVIESTEJÄ ETTÄ SE OIS KIINNOSTUNU JA MUNKIN MIELESTÄ SE KATSO VÄHÄN SILLÄ SILMÄLLÄ


RYMY TESTAA

Parhaat ja pahimmat päiväunipaikat Laiturilla laineet liplattavat rentouttavasti, mutta onko alusta liian kova nukkumiseen? Sirkusteltassa olisi mukavasti varjoa, mutta onko siellä liikaa meteliä? Missä Kilkkeellä on mahdollista ottaa torkut? Rymy kävi testaamassa puolestasi leirin parhaat ja pahimmat päiväunipaikat. Teksti: Veera Räsänen Kuvitus: Juho Vainio

Bajamaja

Lava

VIP-leiri

Sirkusteltta

Laituri

Äänimaailma

Kumiseva. Vaimentaa tehokkaasti ulkoa tulevat äänet.

Satunnaisten aplodien ja hurraa-huutojen seassa kuuluu normaaleja luontoääniä.

Hyvin, hyvin hiljaista.

Kaiuttimista soi rentouttavaa musiikkia. Muuten paikalla oli rakennustöistä huolimatta melko hiljaista. Leirin aikana teltassa riittää varmasti vilinää ja vilskettä.

Laineet liplattavat rauhallisesti. Todella rentouttavaa. Äänimaailmassa ainoa häiritsevä tekijä ovat kiljuvat uimarit.

Kenelle

Rymy suosittelee Bajamajaa niille, jotka kaipaavat omaa tilaa. Bajamaja ei kuitenkaan sovi klaustrofobiasta kärsiville. Käytännöllinen paikka myös heikkorakkoisille.

Ohjelmalava on oiva vaihtoehto huomionkipeille partiolaisille.

VIP-vieraille. Edes Rymy ei päässyt testaamaan leirin keskellä sijaitsevaa Majavanpesä-laavua.

Sirkusteltta on hauska nukkumapaikka kaikille. Kukapa ei sirkuksessa viihtyisi. in! Hausk

Sopii erinomaisesti auringonpalvontaan. Merisairaille paikka ei ole paras mahdollinen.

Vesipatsasarvo ja SPF-kerroin

Kovamuovikuori suojaa erinomaisesti niin rankkasateelta kuin auringon porotukseltakin.

Lavan katto ja sivuseinät ovat muovia, takaseinä ohutta kangasta. Sade ja aurinko pääsevät sisään ainakin lavan etuosasta.

VIP-leirin laavu näyttää kaikin puolin tiiviiltä.

Vesipatsasarvo lienee ainakin 3000 mm. UV-säteilynkin teltta pysäyttää. Mukavan viileä paikka.

Ei katosta, olet luonnonvoimien arvoilla. Varaudu aurinkorasvalla tai sadevaatteilla.

Riskit

Pitkien päiväunien aikana oven eteen saattaa muodostua jonoa.

Ohjelmien aikana lavalla on vilinää. Aivan lavan reunalla ei auta nukkua, pudotus maahan on reilun metrin.

Sisään ei välttämättä pääse. Varaudu näyttämään tärkeältä.

Ohjelmalaaksojen käynnistyttyä maalaaksossa lentelevät niin jonglööripallot kuin kukkakepitkin. Paikka kannattaa valita huolelisesti.

Tärkeää! Älä ota laiturille kännykkääsi, jos se on kapeampi kuin 8 mm. makoillessa kännykkä tipahtaa helposti lautojen välisistä raoista järveen. (Jos sukeltaessa läydät Nokian musiikkipuhelimen, toimita se Rymyn toimitukseen.) Vaarallisin!

Vain h arvoille ja valit uille!

Pehmeys

Oma makuualusta ja tyyny mukaan.

Todella kova alusta. Jopa makuualustan kanssa hyvin epämukava. Näyttä vimmä t näkym ät!

Rymy testasi laavun Teltan lattialla on purua, edustan ja kovahan se oli. joka pehmentää pohjaa huomattavasti. Miellyttävä alusta nukkua. lusta! ävin a tt y l l Mie

Lautalaituri ei ole kovin pehmeä.

Huomionarvoista

Inva-Bajamajat ovat hyvin tilavia ja niissä nukkuminen saattaa jopa olla mahdollista. Hajukaan ei ollut paha – vielä.

Puitteet ovat vaikuttavan suuret. Back Stagella on ramppi, jota pitkin lavalle pääsee vaikka pyörätuolilla.

VIP-leirillä maisematkin ovat VIP-luokkaa.

Myös laitureissa kiinni olevat kirkkoveneet ovat varteenotettavia päiväunipaikkoja.

Maalaakso on varsinaisen leirialueen ulkopuolella. Päiväunet kannattaa ajoittaa niin, että tirsat ehtii ottaa ennen tai jälkeen maalaakson ohjelman.

21


ILTASATU

Painajainen ukkosen aikaan Teksti: Anna Voutilainen Kuva: Nicole Finell - Odota, tulen ihan pian. Kun hetken kuluttua käännyin, Piia ei enää leikkinytkään takanani. Juoksin ruokailukatokselle ja teltoille, mutta tyttö oli hävinnyt näkyvistä. Taisin jäädä juttelemaan naapurisavulaisten kanssa pidemmäksi aikaa kuin piti. Kai Venla tulee kohta. Menen edeltä. Pidän kiinni narusta, joka on tämän polun vieressä, ja sen toisella puolella on telttoja. Haluaisin asua tuossa vihreässä. Maassa on jännän muotoinen kivi. Se ei mahdu taskuun. Tuo valkoinen mahtuu.

Tuossa portissa on korkea torni. Sen päälle voisi rakentaa majan, jos joku aikuinen auttaisi. Otan huivin kaulasta. Äiti on sanonut, ettei se kaulassa saa kiipeillä. Yritän monta kertaa ja sitten pääsen yhdelle puulle, se on minua korkeammalla. Naurattaa. Täältä näkee kauas, ainakin melkein Venlan luo asti. Olen tosi korkealla. Mutta nyt joku käskee minun tulla alas. Olen kuin orava, kun kiipeän takaisin maahan. Jostain kuuluu jyrinää. Huusin Piiaa, kyselin ja juoksin savusta toiseen, toimistolle ja hiekkatietä

pitkin. Ei yhtään kadoksissa olevaa perheleiriläistä. Näin mielessäni Piian äidin ilmeen, kun hän tulee saunasta ja minä etsin hänen tyttöään. Pysähdyin. Näytin varmaan eksyneeltä, ja joku poika tuli kysymään, mikä oli vialla. Selitin. Poika sanoi lähtevänsä avuksi. Kiitin nopeasti, ja hän lähti hieman eri suuntaan kuin minä, puolijuoksua. Minua hävetti. Tunne painoi mielessä raskaana ja kovana. Ei minuun kai sitten voinutkaan luottaa. Taivas on ihan harmaa. Pilvet tulevat tännepäin, ja kohta koko taivas hukkuu.

Kuinka pimeää täällä tulee? Taas jyrisee. Se kuuluu kovempaa. Juoksen, mutten löydä ketään tuttua. Kompastun kantoon ja melkein kaadun. Joku huutaa minulle, mutta minä haluan löytää takaisin ja äidin enkä vastaa mitään. Alkaa sataa, ja vesi valuu taivaasta tänne kaikkialle. Itku nousee kurkkuun ja sitten silmiin. Minä juoksen ja itken. Koko taivas on ihan musta. Se jyrisee ja siellä on salamoita, ne voivat osua minne vain, voivatkohan minuun. Pelottaa. Minun täytyy löytää äiti tai Venla. Jos olen heidän kanssaan, salamat eivät tule. En ole koskaan pelännyt näin paljon. Joku poika juoksee vastaan ja hymyilee. Minä pysähdyn ja katson. - Piia on täällä! poika huusi, hän oli toinen polvi ylhäällä kyykyssä maassa ja nosti Piian syliinsä. Pienen tytön vaatteet olivat märät ja tarttuivat ihoon. Poskilla oli raitoja, tyttö oli pyyhkinyt itkuisia silmiä likaisilla käsillä. Juoksin viereen. - Kiitos, sanoin hengästyneenä. - Ei kestä, poika sanoi ja katsoi minua. Hän näytti jotenkin hämmentyneeltä. Piian äiti tuli takaisin savuun ja nosti tyttönsä syliin. - Kiitos lapsenvahdille, hän sanoi. En tiennyt, miten olisin voinut katsoa häneen. En mitenkään. - Piia oli vähän aikaa kateissa, sanoin sitten. - Meidän piti lähteä yhdessä kioskille, ja se lähti kai edeltä… Ja löydettiin vasta ukkosen jälkeen. Piian äiti vilkaisi tytärtään ja sitten minua. Ilmeeni kai kertoi paljon. - No mutta löytyi. En sanonut mitään. Tuntui pahemmalta kuin olisin osannut kuvitella. Olisin kai halunnut, että minulle olisi huudettu tai oltu pistävän vihaisia. Sen sijaan sain ymmärtävän hymyn. Äiti sanoi vielä: - Tiedän, ettei näin käy enää. Ilma oli puhdas, raikkaan kirpeä. Poika seisoi vieressä hiljaa. Muistin Piian säikähtäneen ilmeen, ja sisälläni kirveli. Poika katseli Piiaa, joka juoksi näyttämään taskusta ottamaansa kiveä äidilleen. Piia näytti unohtaneen ukkosen. Poika astui askelen minua kohti ja halasi.

Bongaa HAMIlainen!

Partiopariskunnan yhteinen projekti

Lisää vihjeitä julkaistaan myöhemmin...

Vierailupäivänä Mikko ja lapset tulevat tervehtimään Jenni-äitiä.

Bongattuasi HAMIlaisen kahdesti leirin aikana, saat hauskan palkinnon!

WWW.HAMK.FI

22

TERVEISIÄ PERHEESTÄ

Löydät HAMIlaisen täältä: On samanniminen kahvila kuin laite jolla keskiaikana lingottiin kiviä kohti vihollisen linnoja. Olen laitteen juurella, mustassa HAMIliivissä. Päivä on torstai 29.7. klo 17– 18.

Teksti: Nicole Finell ja Laura Ticklén Kun virolahtelainen Ojalan perhe suunnitteli Kilkkeelle lähtöä, he päättivät, että toinen vanhemmista lähtee ja toinen jää kotiin perheen kaksi- ja kuusivuotiaiden poikien kanssa. – On hienoa, että edes jompikumpi pääsee nauttimaan leiristä täysipäiväisesti, sanoo kotiin jäänyt Mikko Ojala. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Jenni Ojala on viikkoa kauemmin

poissa lasten luota. Koska sekä Mikko että Jenni ovat aktiivisia partiolaisia ja suurleirinkävijöitä, ymmärtää kotiin jäävä puoliso, kuinka hektistä meno leirillä voi olla. Muutaman rakennuspäivän Kilkkeellä ollut Mikko arveleekin, ettei Kalevan toimistomestarina toimiva Jenni ehdi leirin aikana paljon kotiasioita murehtia. – Pesti varmasti pitää hänet kiireisenä.


LEIRITERAPEUTTI Vieno Rymy-Möttönen ratkoo kaikki ongelmasi

Insinööristä ei ole leiriheilaksi Päivää leiriin! Oma Kilke-terapeuttinne Vieno Rymy-Möttönen on vetänyt metsäverkkarit jalkaan ja ratkoo nyt pikku pulmianne luonnon helmassa. Heti kärkeen ilmainen vinkki leirihehkeydestään huolestuneille: hiestä kiiltävä naama muuttuu mattapintaiseksi, kun menee hetkeksi seisomaan pölyävän maantien reunaan. Tomupuuteria poskeen ja puskaan! Mulla on neitimäinen vaiva, jota en kehtaa tunnustaa ees tyttöystävälle. Leirivessat (erityisesti Bajamajat) kuvottaa enkä pysty käymään niissä. Seurauksen varmasti tajuut. Joudun kans valehtelemaan ja keksimään kavereilleni tekosyitä, miks en voi lähteä heidän kanssaan vessaan. Haluisin olla leireillä mahdollisimman pitkään, mutta tän ”ongelman” takia se alkaa olla vaikeeta. Tulppa´89 Tulppa-muru! Hätä on nyt todellakin tämän näköinen. Konsultoin leirisairaalan ulostelogia ja hän kehotti kokeilemaan amerikkalaista perheterapiaa. Kerro pulmastasi rohkeasti lähipiirille! Pyydä tyttöystävääsi taluttamaan sinut Bajamajaan ja pitelemään sinua kädestä tuotantoprosessin ajan. Kaverit voivat huudella kopin ulkopuolella kannustavasti ja heilutella

tsemppibanderolleja. Ovi on pidettävä auki. Anna positiivisten energioiden virrata kehosi läpi äläkä pelkää näyttää tunteitasi – pian pörähtää! Jollet kehtaa kokeilla, ryhdy reilusti paperipartiolaiseksi. Mitä korkeampi pönötysprosentti, sitä helpommin pääset posliinille. Moro! Ollaan nyt kuusi päivää painittu siitä, mikä Ko-Gilinnuista on paras? Mikä on totuus? Mutaa jo korvissakin Mutis hyvä, paras on tietysti varis.

Kolmikymppiset insinöörimiehet ovat ihanteellisia poikaystäviä: luotettavia, tienaavat mukavasti ja partiossa heitä on eniten saatavilla. Kaikesta tästä huolimatta: ei vaan nappaa. Miten saan itseni ihastumaan insinööreihin? RyhtiRegina Dear Regina, sanon tämän kuin nainen naiselle: insinööri on tennissukka. Partiolaisinsinööri – vaellussukka. Se saattaa näyttää Intersportin alelaarissa ihan kivalta ostokselta ja tuntua ensimmäisellä käyttökerralla mukavan pehmeältä, mutta muistathan, miltä kumpparissa päivän mujunut sukka näyttää ja haisee? Niinpä. Henkilökohtaisesti suosin verkkosukkia. Miten olisi länsirannikolta tuleva, tuulessa ahavoitunut ja söpöjä palmikkovillapaitoja käyttävä kalastaja? Kanske det finns några i Raffu?

Voi pyly, unohdin puolet kamoistani kotiin! Hamasharja, alusvaateet, ruokailukamat ym. Mitäs ny? Pulero Pieksämäeltä Kipua ylös murheen alhosta! Mikä voisikaan olla parempi tapa hankkia itselleen uusia ulkkarikavereita! Kerro viattomille hyväuskoisille, että Suomessa partiolaiset jakavat keskenään kaiken. Saat näppärästi kiinnityksen brittikalsareihin, norjalaiseen hammastahnaan ja eteläafrikkalaiseen vuvuzelaan. Itsehän voit panna peliin vaikka pikkuveljesi.

Vaivaako leirikuppa? Menivätkö moottorisahan ketjut solmuun tai pupu shortsiin? Paina pääsi leiriterapeutin punaiselle makuualustalle ja kerro pulmasi Kilkkeen ainoalle todelliselle leidille. Avunhuutoja voit lähettää Pressiklubilla Kilkkeen suoran päässä, meilata osoitteeseen rymylehti@gmail.com tai tekstata numeroon 040 4555 208.

TEKSTARIT

Apua, mun boksereissa oli hämähäkki!

Lähetä tekstiviestit Rymyyn numerolla 040 4555 223 tai osoitteella rymylehti@ gmail.com. Voit myös käydä jättämässä viestisi Kilkkeen suoran ja Tervastien risteyksessä olevalle Pressiklubille.

Osaako joku auttaa teen juojaa: saako jostakin leirin kahvilasta perus-tee-litkun lisäksi jotakin muuta teetä, vihreää, rooibosta, yrttiteetä? Nimim. Omat pussit jäi kotiin Pusuja ja haleja kaikille Tuikun staabilaisille! Ootte parhaita <3

Tahtoisin mennä kuutamouinnille jonkun komean könsikkään kanssa. Turkulaisetkin käy. Laita viesti tälle palstalle nimimerkille Pulipuli.

Quakenet #partio-kanavan miitti perjantaina 30.7. klo 18:15 kahvila Katapultissa Kiitos se ihqu, nallekarhumainen rakennusmestari, joka teet meille kuorilaudasta komean ulkoverhoilun. <3 U Toimiston Tiina & Monistamon Moona

Huhuja liikkuu että neiti Sebach mrs Bajamaja ovat yhdessä, kumpikaan heistä ei ole myöntänyt suhdetta kerrotaan herrasmiesten seurahuoneelta.

Hei sinä ihana kuljetuspäällikkö, kiitos kun kuljetit kihartimeni leirille t. Infon Irmeli

Löydetty: 1 kpl söpöjä leiriheiloja, haettavissa tuntomerkkejä vastaan Radiokilkkeen kupeesta, Videon sisäpihalta. Ps. säilytystilamme on aika kortilla, joten haethan mahdollisimman pian pois!

KoGi-99 Närhet, ootte maanparhaita! Halataan isosti, kun törmätään <3 Kake oot ihanin, mulla on ikävä. Vaeltajavisionääri! Tapaaminen 3.8. klo 18.30 Näädänpesässä. Tiedossa jännää ja Silent Disco.

Hei te rymyn ihkut pinkkipäät vähäx olitte supafantsui ko muutitte mun teltan, pinkkiteam 4eva!!!11

Kahvila Kiven pystytys alkaa kohta! Kolme päivää myöhässä. Tämä on etusivun juttuvinkki. Brune on ihq t: ajo Voisitteko pliiss vähän hidastaa vauhtia kun ajatte leiriltä pois johtavaa tietä? Terkuin yks harmaa Evokeskukseen kulkija, joka joutuu aloittamaan työpäivänsä suihkulla.

Tekijäpalvelun Hama, sie oot semmonen helmi, ettei oo koko järvessä toista! T. Irma

Kovin iso kiitos Evokeskuksen tiistain leikkiseurueelle :-)

Ko-Gi’99: M/S Artic Sea Miilunmutkassa perjantaina klo 24 Synttärionnittelut Vesiviuksen Ollille! On muutes mahtavammat synttärit tänä vuonna. TV. Nihvi, Leenu ja Ella Onko kenenkään teltan kulmassa tilaa asunnottomalle?

Sinä super-ihq Leivon huoltomies! Odotan sua Näädänpesässä huomenna kello kuusi. Tule! Hejsan alla ni som kommer från Vandå! Jag kommer från Esbo. Terkkuja Helmille ja Linnealle Jähaan! Olisko mitenkään mahdollista, että kaikki te isomahaiset partiosedät huutaisitte vähän hiljempaa ja vähän kivempia juttuja? Kohteliaisuus on hei ihan ilmasta! Hi! Someone wants to be my pen-pal? Im very nice and interested in finnish girls. Pls let me know! 19-21 vuotiaat lsp-läiset! meillä on tosi kiva veejii ja se tartis tosi tosi kipeesti poikkiksen. laittakaa viestii alaleiritoimistolle.

23


3

yötä

1 yö

Arttu, 28, ja Janne, 22, Oulun Metsänkävijät (PP) Leirin web-päällikkö ei pärjäisi leirillä ilman Nokian N900-puhelinta. Mikrotukihenkilö Jannelle kysymys oli liian vaikea. ”Ei terveisiä kenellekään, koska kaikki kaverit ovat leirillä, paitsi ehkä sittenkiin 10.0.0.20:lle” ”Maisalle terveisiä”

Pippis, 30, Hyvinkään Metsätytöt (Uusimaa) Myynnin varastoon pestattu Pippi luottaa partioleireillä mukiin. ”Kaikille tutuille ja tuntemattomille terveisiä”

1 yö

Heikki, 23, Hiiden Hittavaiset (Uusimaa) Nettisisältömestarilla on kamera aina mukana. Heikin leirin erikoisin tilanne on tähän mennessä ollut ison kopiokoneen kantaminen portaita alas. ”Terveisiä kaikille Hiiden Hittavaisille täällä leirillä!”

2

0

yötä

yötä

Liisa, 24, Kaarnapartio (PäPa) ja Ville, 27, Suodenniemen Suonkierteet (Häme) Sairaankuljettaja ja palomies pakkaavat rinkkaan makuupussin ja ruokailuvälineet.

Elina, 29, Siniset Samoojat (J-SP) Kahvilamestarin luottoleiritavara on riittävän iso teemuki itselle sekä talouspaperia ja kosteuspyyhkeitä lapselle. ”Tutuille tietysti terveisiä”

Telttayöindeksi

4

yötä Heli, Roineen tytöt (Häme) Kalevan kyläpäällikkö vannoo juomapullon nimeen. Tämä synttärisankari on tottunut aina viettämään synttäreitään leirillä, tosin ei yleensä raksalla. ”Terveisiä vaelluskavereille sekä kaikille Kettu-kylän savunjohtajille”

Aikuiset ovat yli 22-vuotiaita partiolaisia, joiden pääasiallisena tehtävänä on tukea nuorempien ikäryhmien toimintaa. Rymy kysyi raksaleirin aikuisilta, montako telttayötä heillä on takana.

0,5

Antti, 26, ja Jussi, 36, Puijon Pojat (J-SP) Lapan turvan ja vesilaakson pojat luottavat kahvikuksaan ja -mukiin. ”Terveisiä marsulle”

yötä

Teksti: Laura Ticklén Kuvat: Alina Perälä

0

24

5

yötä Sirkka, 56, Myrskylinnut (Häme) Lääkkeet ja ruokailuvälineet, näitä rakennusleri- ja VPmuonitusmestari ei unohda kotiin. ”Terveisiä lapsenlapsille kotiin!”

yötä

Pekka, 56, Helsingin Siniset (PäPa) Partioaitassa työskentelevän Pekan luottovarusteisiin kuuluu huivi ja nappulat. Evo on Pekalle nostalginen paikka, koska hän on ollut täällä yhdeksällä Ko-Gikurssilla. ”Terveisiä tyttärelleni Ainolle!”

1 yö

Marianna, 25, Vammalan Nuotiosiskot (Häme) Nenäliinat ovat kahvila Katapuoltin vuorokympin ehdoton luottovaruste. Mariannalla on ollut jännittämistä, kun katapultti heilui sitä siirrettäessä. ”Terveisiä äiskälle ja iskälle”

4

yötä Matti, 22, Lahden Siniset (Häme) Telttayöindeksi 0, mutta kontti-indeksi 4 Radion tekniikkamies tarvitsee leirillä jesaria. Raksalla Matti on päässyt muun muassa peruuttamaan kirkkovenetraileria. ”Äiskälle kotiin terveisiä”

Rymy nro 2  

Rymyn toisessa numerossa hikoillaan raksaleirillä ja selvitetään, mitä naparetkeilijä tekee kesällä. Lisäksi painavaa asiaa ympäristöstä.