Page 1

Numero 12 (2/2016)

Työntekijä aina syyllinen Lakeus puhuu kikystä sivu 14

sivu 18

Uudet työaika­ määräykset sivu 24


Hannu Siltala

Vaikutusvaltaa Olin ajatellut, etten pääkirjoituksessa lausu sanaakaan kikystä, joka on kansan syvissä riveissä ehditty nimeämään kidutusja kyykytyssopimukseksi. Tässä lehdessä on useita artikkeleita kentän ajatuksista ja kokemuksista kikystä, josta tuli pitkä henkinen krapula ay-liikkeelle ja sen toimijoille – itseni mukaan lukien. Vuosikymmenien ajan on aina totuttu menemään eteenpäin, tosin viime vuosina tehty maan pelastamiseksi nollasopimuksiakin. Äärioikeistohallituksen sanelemien pakkolakien tai kusettujen sellaisten edessä alistuttiin tällä kertaa. Toista kertaa ei tällaiseen ole varaa. Kun tästä loppuvuoden kikyilystä on päästy, alkaa valmistautuminen ensi syksyn liittokierrokselle. Nyt kannattaa ammattiosastoissa jo ruveta miettimään millaisia uusia avauksia saataisiin tes-pöytiin TEAMin aloilla. Palkkapainetta voisi hakea ja malli ottaa vaikka Ruotsin ammattiliitojen keskusjärjestöstä LU:sta, joka tavoittelee 2,8 prosentin palkankorotuksia ja matalapalkkaerää. SAK:ssa valmistellaan ns. Suomen mallia, jollaista kädenojennusta SAK tarjosi pakkolakipaineiden kuumimmassa vaiheessa työnantajille ja maan hallitukselle. Tällaisessa mallissa palkkapohjat koko maahan neuvoteltaisiin vientiteollisuuden ja kilpailulle alttiiden alojen toimesta. Saadaankohan SAK:ssa sellaista yksimielisyyttä, että palvelu- ja julkiset alat olisivat valmiita teollisuusvetoiseen palkkapolitiikkaan ja toisaalta haluavatko vientialat alistua keskusjärjestön säätelyyn asiassa?

”Tuli pitkä henkinen krapula ay-liikkeelle.” Sen verran lähellä uusi liitto on, että tässä olisi näytön paikka teollisuusliitoilla käyttää yhteistä edunvalvontavoimaa, jollaisesta ei kikyä neuvoteltaessa ollut tietoakaan. Saas nähdä, pitääkö Sipilän hallitus näppejään pois vieläkään työmarkkinapöydästä. Jotta näin ei pääsisi käymään, muistakaa hyvät toveri, että ensi keväänä on kuntavaalit, joissa voi jo harjoitusmielessä näyttää närhen munat oikeistoöykkäreille. Ehdokasasettelu on parhail-

Kuva: Juha Ruotsalainen

Fuusioliittojen vasemmisto­ ryhmien vetäjät kokouksessa Helsingissä marraskuussa 2016.

Päätoimittajalta laan menossa. Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokkaaksi voit ilmoittautua osoitteessa vasemmisto.fi. TEAM on tehnyt päätöksen, että se tukee jokaista liittonsa kuntavaaliehdokasta 300 eurolla kuitteja vastaan. Eduskuntavaalit ovat sitten 2019, jolloin palkansaajamyönteisille puolueille on saatava aikaan vaalivoitto. Muistakaa, että tällaisia puolueita ei tosin vaalien alusjuhlapuheista huolimatta löydy kuin perinteisistä työväenpuolueista. Jos niissä vaaleissa ei meno muutu niin ay-liike saa valmistautua todelliseen viimeiseen taistoon kaiken aloittamiseksi alusta.

• • • Liittofuusio on edennyt työteliään työryhmätyövaiheen jälkeen väliraportointiin. Yksitoista työryhmää jätti työnsä lokakuun puolessa välissä projektihallitukselle, joka kävi raportit perusteellisesti läpi niiden sisältöihin kuitenkaan puuttumatta. Liittojen valtuustot käsittelevät raportit syyskokouksissaan. Vielä ei kuitenkaan ole kyse varsinaisesta päätöksenteosta puolesta tai vastaan vaan mahdollisuudesta antaa palautetta ja kehittämisehdotuksia raportissa käsitellyistä asioista jatkotyöskentelyä varten. Lopullinen esitys uudeksi liitoksi ja työttömyyskassaksi tehdään 31.12.2016 valmistuvan loppuraportin jälkeen. Projekti-

hallitus antaa tämän perusteella liittofuusioesityksen liitoille 31.1.2017. Liittojen korkeimmat päättävät elimet tekevät toukokuussa tämän perusteella päätökset uuden liiton perustamisesta. TEAMilla, Paperi- ja Puuliitolla tämä merkitsee liittojen lopettamista ja liittymispäätöksen tekemistä Metallin liittokokouksessa perustettuun Uuteen teollisuusliittoon. Työtä uuden liiton perustamiseksi on tehty paljon ja vielä on jonkin verran säätämistä, jotta uudesta liitosta – josta tulee Suomen vahvin ja vaikutusvaltaisin ammattiliitto – saataisiin aidosti jäsentensä etua palveleva edistyksellinen ja moderni ammattiliitto. Tällaisessa liitossa ei saa jäädä roikkumaan menneisyyden haamuissa ja vanhoissa ”hyviksi” koetuissa toimintatavoissa. Kun yhteen mennään, jokainen fuusioliitto pienimmästä suurimpaan joutuu luopumaan jostain itselleen mieluista asiasta. Ei näissä asioissa pidä mennä suuruuden ekonomialla eikä tase edellä vaan järki ja parhaat käytännöt edellä.

• • • Ps. Arvoisat kannattajamme, vanhoilla kemian aloilla on menossa luottamusmiesvaalit, jos ette ole vielä ammattiosastossanne hoitaneet asiaa, niin tehkää se ja asettukaa vaaleissa rohkeasti ehdokkaaksi. Kirjoittaja toimii TEAM-liiton kehittämispäällikkönä ja Vasemmisto ja sitoutumattomat -ryhmän vetäjänä.


Topin muistolle Teksti: SULO KORHONEN

In memoriam

Toivo, Helalan Topi, poistui joukostamme 12.7.2016 vaikean sairauden murtamana vain 56 vuoden ikäisenä. Kaipaamaan jäivät Vappu-vaimo ja kolme adoptiolasta Emilia, Eetu ja Essi. Topi toimi Kemianliiton valtuuston varapuheenjohtajana 12 vuotta ja TEAM-liiton valtuuston varapuheenjohtajana yhden vuoden. Hänellä oli myös lukuisia muita luottamustehtäviä: kengän sopimusalan tes-neuvottelija, vasemmistoryhmän vetäjä, SAK:n paikallisjärjestön puheenjohtaja ja kunnanvaltuutettu. Topi työskenteli neljä vuosikymmentä Sievin jalkineella, 14 vuotta hän toimi pääluottamusmiehenä.

Luottamus, mistä se syntyy? Kun Helalan Topin jalanjälkiä tässä muistelen, löytyy tähän helposti vastaus. Luottamus on sellainen asia, että se ei synny suurella rahalla eikä pyrkyryydellä kuten esim. USA:n presidentinvaaleissa on nähty. Miljardeja on käytetty, mutta molemmat ehdokkaat ovat todellisessa kansan luottamuspulassa. Topi Helalan luottamus ei syntynyt rahasta eikä pyrkyryydestä. Se syntyi kauan sitten aidosta tahdosta toimia toisten ihmisten hyväksi. Topi oli aidosti ja laajalti arvostettu ihminen – luottamusmies. Ensinnäkin perheensä parissa, jossa he vai-

Toivo Helala.

monsa Vapun kanssa kasvattivat kolme adoptiolasta kiitettävällä tavalla. Vappuäiti sai tästä presidentin palkinnon. Toiseksi työmaalla, jossa hän pääluottamusmiehenä sai jakamattoman arvostuksen. Kun samat ihmiset ovat samoissa työtiloissa joka päivä, luottamuskin on ansaittava joka päivä. Sen Topi teki. Kolmanneksi Sievin kunnassa. On helppo ymmärtää, että tällainen ihminen valitaan luottamustehtäviin, on varma tieto, että asiat hoidetaan. Neljänneksi, mutta ei vähäisemmäksi, Topi teki ammattiliitossamme lähtemättömän jäljen. Olin Topin kanssa monissa työehtoneuvotteluissa ja voin vakuuttaa, että Topi toi ammattialansa tarpeet esille ammattitaidolla, joka syntyy vain täydellisestä alan tuntemisesta. Vastapuolikin joutui sitä arvostamaan ja jopa ihmettelemään. Topia ei ”uunotettu” Etelärannassa.

Vahva osaaja ja vaikuttaja Kun liittofuusio Kemianliitoksi rakennettiin reilu parikymmentä vuotta sitten, tarvittiin ihmisiä, jotka osasivat asiansa ja näkivät tulevaisuuden realiteetit. Topi oli vahva vaikuttaja Kumi- ja nahkatyöväenliiton edustajana. Voi vain kiitoksella muistella miten älykkäästi ja tarmokkaasti hän toimi. Niinpä hänet sitten valittiinkin yksimielisesti uuden liiton puheenjohtajistoon. Topilla oli myös ominaisuus, jota ei kaikille ole suotu. Iloinen mieli ja huumori korvasi joskus ärhäkkään kielenkäytön moninkertaisesti. Lisäksi Topilla oli hieno taito kun vapaa-aika koitti. Hän kiersi suositun yhtyeensä kanssa ympäri maata tanssittamassa ja viihdyttämässä ihmisiä. Joskus myös liiton kokousten loputtua vetäisimme karaokessa ”daa daa daa da daata”, ”Andreta” ym. Nöyrästi kiitoksella muistaen, toivotan Toivo Helalan perheelle jaksamista ja hänen ystävilleen ja tovereilleen muisteloja kiitoksin. Kevyet mullat Topi, ystäväni Kirjoittaja on entinen Kemianliiton liittosihteeri.

Päätoimittaja: Hannu Siltala, puhelin 040 579 6306 Toimitussihteeri: Reijo Korhonen, puhelin 0500 779 982 Toimitus: Marja Karmala, Sari Uusivirta, Petri Sorvali, Atte Kilpinen ja Marko Lähteenmäki Ulkoasu ja taitto: Juha Ruotsalainen

TEAMspirit-lehti on TEAM Vasemmisto ja sitoutumattomat ry:n ryhmälehti. Lehteen tarkoitetut kirjoitukset ja muu aineisto sähköpostiosoitteeseen: reijo.korhonen@teamliitto.fi Seuraavan lehden ilmestymisestä tiedotetaan ryhmän nettisivulla: www.teamvasemmisto.fi Painopaikka: Lönnberg Painot Oy, Helsinki 2016.


4 Kuva: Salla Virtanen/KSL

Poliitikkokoululaiset, kouluttajat ja puolueen johtoa KSL:n pihalla syyskuussa 2016.

Minustako poliitikko? Teksti: JUHA RUOTSALAINEN Talouden ja yhteiskuntapolitiikan vaikuttaja -koulutus eli lyhyemmin Poliitikkokoulu starttasi syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna 2016. Kansan Sivistystyön Liiton ja vasemmistoliiton järjestämä koulutus korkattiin perjantaina 2.9. vapaaehtoisella iltatapaamisella KSL:n tiloissa Helsingissä. 66 hakijasta 25 henkilöä tuli valituksi koulutukseen. Valintakriteereissä huomioitiin alueellinen ja sukupuolinen kattavuus sekä koulutus- ja järjestötaustan monipuolisuus. Yllättäen itsekin olin valit­ tujen joukossa. Ennakkotehtävät virittelivät tulevaan; puolueen Punavihreä tulevaisuus -asiakirjan analysoinnin lisäksi tehtävänanto sisälsi ansioluettelon tekoa ja oman poliittisen vision määrittelyä. Tutustuminen muihin koululaisiin ja KSL:n kouluttajiin Jukka Peltokoskeen ja Sini Salmenjokeen jatkui lauantaiaamuna. Osallistava toiminta antoi parempia eväitä tutustumiseen kuin peruskuiva

esittelykierros. Myös koulutuskäytäntö­jä käytiin läpi ennen lähtöä Joukkovoimamielenosoitukseen.

Joukkovoimamielenosoitus Ryhmittäydyimme oppilaiden kesken mielenosoituksessa oleviin eri blokkeihin, joita olivat mm. työväki, ympäristö, eläkeläiset ja koulutus. Itse osallistuin an-

”Soini,Orpo, Sipilä, emme alistu ikinä!” tirasismi-blokkiin kahden muun polii­ tikkokoululaisen kanssa. Saimme matkaamme ryhmätehtäviä, mm. valokuvaamista ja sometta­mista.

Tapahtuma sujui rauhallisesti ainakin mielenosoittajien osalta. Antirasismiblokkiin kohdistui hie­man häiriökäyt­ täytymistä. ”Ei rasismia!” -banderollia kantaneen poliitikkokoululaisen päälle koitti ärtynyt ja juopunut henkilö heittää olutta. Irakilaisen miehensä kanssa ”Iraq is not safe” -lakanaa kantanut koululainen joutui kohtaamaan oletettavasti jenkkiläisen henkilön f-alkuisia sanoja sisältä­neen raivonpurkauksen. Poliisin arvion mukaan noin 3 000– 4 000 ihmistä osallistui mielenosoituskulkueeseen, joka huusi SOS-hallituksen vastaisia iskulauseita, kuten ”Soini, Orpo, Sipilä, emme alistu ikinä!”, ”Ei leikata!” tai ”Sipilä tuu ikkunaan, täällä huutaa kansa!”. Marssi kesti kaksi tuntia sotkien liikennettä Helsin­gin keskustassa, mutta porvarilehdistön mielestä tämä ei ollut uutinen: mm. Helsingin Sanomat jätti printtilehdessään tapahtuman huomiotta. Sateessa kastuneet koululaiset kokoontuivat illalliselle, jonka yhteydessä kuu­ losteltiin kunkin osaamisalueita sekä tunnelmia mielenosoituksesta. Jälkeenpäin ajateltuna blokki­valintani oli osuva; viik-


5 koa myöhemmin rasistinen natsijärjestö pahoinpiteli Helsingissä heidän mie­ lenosoitustaan arvostelleen miehen, joka muutaman päivän päästä kuoli saamiinsa vammoihin. Äärioikeisto ila­koi netissä kadun värjäytymisestä punikin verestä. Tapaus johti laajoihin rasisminvastaisiin mielenosoituksiin ympäri maata. Pelkästään Helsingissä Peli poikki -miekkariin osallistui 15 000–20 000 ihmistä. Natsien vastamielenosoitukseen osallistui noin 15 henkilöä – tällä yhteiskunnalla taitaa sittenkin olla toivoa.

Sari Janatuinen, Susanna Kuusto-Kovanen ja Juha Ruotsalainen valmistautumassa miekkariin.

Omat ja puolueen tavoitteet Sunnuntaina koulutusta jatkettiin omien poliittisten tavoitteiden ja vasemmistoliiton vuosille 2016–19 rakennetun tavoiKuva: Safaa teohjelman ruotimisel­la. Puolueen pu­ Alharbie heenjohtaja Li Andersson, puoluesihteeri Joonas Leppänen ja järjestö- ja kunnallis­ sihteeri Mikko Koikkalainen kertoivat lounastapaamisella ajankohtaisista ai- tulee syventää omaa osaamista, mutta tun ja haastatteluja sisältävän kuvaheista niin eduskunnas­sa kuin puolu- sen on myös hyödynnettäuksen omakohtaisista kokemuksiseen toiminnassakin. Vasemmistoliiton vä muita poliita puolue­politiikan ja ay-liikkeen tavoitteita lisätyöstettiin ryhmätöinä eri suhteesta. Toivottavasti ihmiset työfläppitau­luilla kiertäen. paikka-, ammattiosasto-, liitto- ja us t i Lo­puksi saimme matkes­kusjärjestötasolla suhtautuvat o s o en kaamme haasteelliset avoimesti haastattelupyyntöihini. a-miel 16. m i o v o väli- ja kehitystehtävät. Joukk issä 3.9.20 g Välitehtävistä ensimmäiHelsin Koulutuksen nen oli poliittisen profiilin terävöittäminen ja juljatko kaisu netissä. Toisena oli Tämän lehden ilmestyttyä koumahdollisesti myös muilutus on jo jatkunut lokata koululaisia hyö­dyntävän kuun lopun lähitapaamiselosaamiskartoituksen kirjoitla, jossa keskity­tään poliittitaminen. Kolmantena tehtäseen kampanjaan. Marrasvänä oli kampanjasuunnittelainen kuussa videoetätapaamiseslu, mikä käytännössä varmisa s t o u Juha R sa seurataan ja arvioidaan ti oman lähtöni kunnallisvaaKuva: puoluevaltuus­ton kokousliehdokkaaksi. ta sekä tutustutaan vasemmistoliiton Poliitikkokoulu on kevääseen 2017 asti kestävä koulutus, tikko- kuntapoliittiseen ohjelmaan. Lähitapaamiset ja välitehtävät jatkujoka välitehtävien lisäksi asetkoululaisia tai vataa luku­kauden mittaisen henkisemmistoliittoa. Itse suunnit- vat alkuvuodesta 2017 kuntatalouden lökohtaisen kehitystehtävän. Sen telen tekeväni artik­kelimuotoon kirjoite- ja poliittisen viestinnän parissa. Koulutus huipentuu kesäkuussa europarla­ mentaarikko Merja Kyllösen luona vierailuun Brysselissä, missä tutustutaan euKuva: Salla Poliitikkokoulu 2016–17. roparlamentin toi­mintaan. Virtanen/KSL Poliitikkokoulu on suunnattu vasemmistoaktiiveille ja vaalityöstä kiinnostuneille. Tarkoitus ei ole tuottaa vain poliittisia broilereita vaan vahvistaa aktiivien toimintakykyä ja vaikutusmahdollisuuksia sekä verkostoitumista. Koulutettavien joukossa on melkoista erikoisosaamista. Mukana on puoluetoimintakonkareita sekä korkeakouluoppineita. Itse lähinnä työmarkkina-asioihin keskittyneenä ay-aktiivina huomaan osaamisalueeni kapeuden ja uskon, että tämän haasteellisen koulutuksen myötä minullakin on mahdollisuus kasvaa – ehkä jopa poliitikoksi. Kirjoittaja on jyväskyläläinen ay-aktiivi ja vasemmistoliiton kuntavaaliehdokas.


6 Joukkovoima-mielenosoitus Helsingissä 3.9.2016.

Duunarin räppi Teksti: SARI UUSIVIRTA Kuvat: JUHA RUOTSALAINEN Onko olemassa yt jossa ei irtisanomisia lainkaan? Jättiosingot omistajille laitetaan maksuun samaan aikaan. Työnantaja muistuttaa että paikalles on tulijoita, kaikille työttömille ei edes riitä työmarkkinoita. Yhteiset talkoot sanoo meille hallitus. Vaan olipa aikamoinen työläisen jallitus. Kiky kurittaa palkansaajaa, omistajat ajaa entistä parempaa kaaraa. Hallituksen huoli tavoitteiden toteutumisesta tuskin aito, nyt on turha äänestäjän itkeä, kun kaatunut on jo maito.

Vaan missä on palkansaajan edunvalvojat? Herrat jotka toimistoissaan istuskelevat? Luottamusmiehet vain eturintamassa, tehtävässä kaikista paskimmassa. Kuuleeko kukaan? Lähde huutoon mukaan: liitto tuu ikkunaan, täällä huutaa kenttä! Työssäkäyvältä pois ja suoraan osakkeiden omistajille. Onko liiton väellä jotain hyviä perusteluja sille? Työpaikkoja ei tällä pelasteta, tuloksia nolla. Jos aiotaan työntekijöitä edustaa, täytyy jotain luottamustakin olla. Ahneus, valta ja puoluepolitiikka. Onko näihin kietoutunut liiton joka iikka? Mikä oli ammattiyhdistyksen alkuperäinen homma? Ehkä palkansaajan etujen ja asioiden ajajana olla? Vaan missä on palkansaajan edunvalvojat? Herrat jotka toimistoissaan istuskelevat? Luottamusmiehet vain eturintamassa, tehtävässä kaikista paskimmassa. Kuuleeko kukaan? Lähde huutoon mukaan: liitto tuu ikkunaan, täällä huutaa kenttä!

Telkkarissa samat sedät puhuu vuodesta toiseen. Kenttä alkaa oleen jo aika kyllästynyt moiseen. Paikkojen jakoon vaikuttaa toverisosialismi, kertoisiko joku kuinka tämä on parempi kuin kaverikapitalismi?

”Liitto tuu ikkunaan, täällä huutaa kenttä!” Nyt on viimeinen varoitus ja aika jotain muuttaa. Turhaa on kentälle työnantajien propagandaa tuuttaa. Työssäkäyvä äänestää voi ainakin lompakollaan, jäsenmaksujen vähetessä liitossakin vaikeuksissa ollaan. Vaan missä on palkansaajan edunvalvojat? Herrat jotka toimistoissaan istuskelevat? Luottamusmiehet vain eturintamassa, tehtävässä kaikista paskimmassa. Kuuleeko kukaan? Lähde huutoon mukaan: liitto tuu ikkunaan, täällä huutaa kenttä! Kirjoittaja toimii pääluottamusmiehenä ja on TES-jaoston jäsen.


7

Kolumni: Petri Sorvali

Kiky (eli kiva kyykyttää) Keskusjärjestöjen karkauspäivänä sopima kilpailukykysopimus on varmasti ollut yksi puhutuimmista aiheista työpaikoilla pitkin vuotta. Sipilän hallituksen pakkolakien sekä miljardiluokan lisäleikkausten pelossa varmasti päädyttiin moiseen hulluuteen myös SAK:n taholta. Näin jälkikäteen olen ainakin tykönäni aprikoinut, olisiko sittenkin pitänyt käyttää sitä usein mainostettua joukkovoimaa ja antaa piut paut moisille sopimuksille? Mitä pidempään asiaa työpaikalla vääntää ja kääntää, sitä suuremmaksi epäily suuresta kusetuksesta kasvaa.

”Olisiko sittenkin pitänyt käyttää joukkovoimaa?” Esimerkiksi omalla työpaikallani pelin henki on täysin selvä. Työnantajan ajatus kiky-sopimuksesta on pähkinän kuoressa se, että suora tulonsiirto työnantajalle on täysin oikein ja se tulee myös täysimääräisenä toteuttaa. Ei riitä, että työntekijöiden jaksaminen ja kantokyky on jo aiemmin venytetty äärirajoille. Kivaa on aina kyykyttää työntekijää! Erinomaisen irvokasta on mielestäni se, että ko. sopimus on kuitenkin kokonaisuus, mutta työnantajaa ei kiinnosta sopimuksen osalta muu kuin se kuuluisa 24 tunnin työajan lisääminen. No, työnantajan työeläkemaksujen, työttömyysvakuutusmaksujen sekä sosiaaliturvamaksujen aleneminenhan on automaattinen tulonsiirto yrityksille, mutta paikallisen sopimisen kehittäminen saati luottamusmiesten toimintaedellytysten parantaminen ovat jääneet täysin

toisarvoisiksi. Esimerkiksi edustamassani yrityksessä yritetään raivokkaasti vähentää luottamusmiesten määrää. Työsuojeluasiamiehiä ja toimikunnan jäseniä irtisanottiin mahdollisimman paljon jo edellisissä yt-neuvotteluissa. Näistä viis, kunhan kaikille saadaan lisää ilmaisia orjatyötunteja vähintäänkin tuo 24 kpl.

• • • Neuvotteluja käydessä olen huomannut yhden positiivisen asian, joka on näinä ankeina aikoina jopa väliin hymyilyttänyt allekirjoittanutta. Tuo ilopilkku on TEAMin neuvottelijoiden kumiteollisuuteen sopima perälauta. Se pitää sisällään edes jonkin rippusen oikeudenmukaisuudesta ja avaa tietynlaisia mahdollisuuksia edes istua noissa paikallisissa neuvotteluissa. Vitutukseenkin voi nimittäin kuolla! Jokainen ymmärtää, että tämä pakolla aikaansaatu kyykytyssopimus ei Suomea pelasta. Ei koskaan aiemminkaan ole sortovallalla saatu mitään hyvää ja rakentavaa aikaiseksi. Kun tilanne kuitenkin on tämä, noukitaan ne vähät rusinat niistä sopimuksista ja neuvottelutuloksista, mitkä noukittavissa on. Pidetään leuat rinnassa ja men-

nään kohti uusia pettymyksiä. Muistetaan kuitenkin, että vielä tulee aika työntekijänkin seistä happiletkun päällä. Silloin toverit, silloin sen letkun päälle voisi kivasti jopa kyykistyä! Kirjoittaja toimii pääluottamusmiehenä, ammattiosastonsa puheenjohtajana ja on TEAM-liiton hallituksen jäsen.


8 Rengasasentajan työ on fyysisesti raskasta ja kuluttavaa.

Gummi­ suutareiden työ kunniaan Teksti ja kuvat: PAAVO SALO Autonrengasasentajat, joita myös gummisuutareiksi kutsutaan, on jäsenmäärältään yksi pienimmistä TEAMin sopimusaloista. Jos on väkimäärältään vähäinen tämä raskasta ruumiillista työtä tekevien rengasasentajien joukko, niin eivät he keiku myöskään TEAMin palkkatilastojen kärjessä. Pientä lohtua pieneen palkkaan tuo kuitenkin olettamus siitä, että pienelle porukalle riittää alalla jatkossakin töitä. Näitä hommia on hieman vaikeampi siirtää Kiinaan. Tosin talouden taantuman

myötä vakituisen väen määrä on monissa rengasliikkeissä ajettu aivan minimiin. Sesonkiin sitten palkataan tilapäistä työvoimaa. Alalle on tyypillistä toimipaikkojen ketjuuntuminen sekä isojen yritysten hallitsemat monitoimipaikkayritykset. Suurimpia rengasalan toimijoita ovat Nokian Renkaiden omistama Vianor-ketju, Michelinin omistava Suomen Euromaster, sekä nimensä mukaisesti pohjoisemmassa Suomessa toimiva Lapin Kumi. Jonkinlainen ketjuuntuminen on rengasalallakin muoti-ilmiö. Monet yksityiset rengasliikkeet toimivat jonkun myynti- tai osto-organisaation tueksi luodun

markkinointinimen alla. Tällaisista saman nimen alla toimijoista voi mainita esim. Rengasmarket-ketjun, Rengasmaailman ja PointS:n.

Fyysisesti raskasta työtä Rengasasentajan työ on ollut perinteisesti fyysisesti raskasta ja kuluttavaa. Työtä on opittu tekemään huonoissa työasennoissa, vanhanaikaisilla työvälineillä ja kaikenlaisten apuvälineiden käyttö tai niiden puuttuminen on työn suorittamisessa leimallista.


9 Asiakaspaineet myös luovat kiirettä työn suorittajille. Lisäksi pohjoisen sijaintimme vuoksi alalla on kaksi vuosittaista kiirejaksoa; kevät- ja syyssesonki. Sesonkiaikaan sekä päivittäiset että viikoittaiset työtuntimäärät nousevat. Töitä tehdään yleensä noin 10-tuntisina päivinä kuutena päivänä viikossa suurella kiireen tuomalla paineella. Monesti työpäivät venyvät vielä tuostakin paljon pidemmiksi, eikä mitenkään harvinaista ole, että esim. työaikalain mukaiset vuorokausilepomääräykset eivät ole päällimmäisenä mielessä.

Gummisuutari työssään.

Vakavien tapaturmien ala Fyysisesti raskas työ, huonot työasennot, vanhanaikaiset työtavat sekä nykyaikaisten työ- ja apuvälineiden puuttuminen tai niiden käytön vähäisyys on pitkään jatkuessa ihmiskeholle varsin kuluttavaa. Niinpä erilaiset tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja -vaivat ovat pitkään gummisuutarin ammatissa työskennelleiden riesana varsin yleisiä. Lisäksi oman mausteensa soppaan tuo työn turvalliseen suorittamiseen liittyvät riskit. Vakavia tapaturmia sattuu alalla varsin paljon ja vielä joitakin vuosia sitten jopa kuolemaan johtaneita tapaturmia sattui useita. Kuolemaan johtaneissa tai muissa vakavissa tapaturmissa yleisin syy on ollut renkaasta syntynyt äkillinen paineen purkautuminen tai renkaan räjähtäminen. Niinpä alalle on kehitelty Työturvallisuuskeskuksen toimesta oma turvallisuuskoulutusjärjestelmä. Tämän koulutuksen oheistuotteena on Rengasalan turvallisuuskortti, joka on 10-vuotisen his-

Oman mausteensa soppaan tuovat työturvallisuusriskit.

toriansa ohella edelleen ainut täysin alakohtainen turvallisuuskorttijärjestelmä Suomessa.

Panokset järjestäytymiseen Yhtenä rengasalan ominaispiirteenä on lukumäärältään suuri, mutta henkilöstömäärältään pieni työpaikkojen määrä. Tämä asettaa omat erityishaasteensa alan edunvalvonnalle. Keskimääräinen rengasalan työpaikan koko on noin 4–7 henkilöä. Lisäksi sesonkiaikaan on tilapäistyöntekijöi-

den joukko alan työpaikoilla suuri. Luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen määrä alalla on varsin vähäinen, eikä työpaikkojen pieni koko ole omiaan edesauttamassa luottamusmiesten lukumäärän kasvattamisessa. Tietämys alan työehdoista ei työpaikoilla ole kovinkaan korkealla tasolla; samoin kuin edellytykset paikalliselle sopimiselle eivät ole kummoiset. Osaamista ei oikein ole kummallakaan osapuolella.

”Työaikalain mukaiset vuoro­ kausi­lepo­ määräykset eivät mielessä.” Ammattiosastot ovat jäsenmäärältään pieniä, mutta onneksi on myös joitakin ammattiosastoja, joiden toiminnassa ammattiylpeys paistaa läpi ja näkyy toiminnassa. Jotenkin ne asiat kuitenkin työpaikoilla tulee sovituksi ja työt tehdyksi. Liittoa tarvitaan jäsenten edunvalvonnassa, mutta liitto ei ole mitään ilman jäsenistöä. Ainut tie autonrengasalan edunvalvonnan parantamiseksi ja ammatinarvostuksen nostamiseksi on ammatistaan ylpeiden gummisuutareiden järjestäytyminen ja yhdessä toimiminen alan työ- ja palkkaehtojen parantamiseksi. Kukas sen kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. Kirjoittaja toimii TEAM-liiton edunvalvontaosastolla työehtosihteerinä.


10 Kuva: 123RF

Pahinta on köyhyydessä elävien lasten tilanne.

Vasemmisto vuonna 2016 Teksti: JUHA JUNTUNEN Ajanlaskumme alun jälkeinen vuosi 2016 alkaa kohta vetelemään viimeisiään. Eteläisessä Suomessa sataa ja tuulee kuin vanhoissa neuvostoliittolaisissa elokuvissa. Pimeydessä vastaan tarpovia kanssaihmisiä näyttää suun asennosta päätellen selvästi kyrsivän tämä ihmiselon kurjuuteen päin kallistuva ihanuus. En yhtään ihmettele. Itseänikin ahdistaa. Oman mieleni usein tummuessa yritän tosin takoa päähäni, ettei minulla ole mitään syytä synkistelyyn. Minulla ja perheelläni on kaikki hyvin. Rehellisesti sanottuna erittäin hyvin. Uusimpien tilastojen mukaan kuitenkin selvästi useampi kuin joka kymmenes kadulla vastaan tuleva on köyhä. Ja vielä paljon useampi keikkuu köyhyyden ja pienituloisuuden rajamailla, vailla varmuutta tulevasta. Vailla edes pientä

mahdollisuutta kustantaa itselleen jotain pientä ylimääräistä iloa arkipäivän harmaan selviytymisen ja pakollisten menojen lisäksi. Joskus suorastaan havahdun siihen takaraivossa kolkuttavaan omantunnon ääneen katsellessani lastani leluvuoren kes-

”Joka kymmenes kadulla vastaan­ tulija on köyhä.” kellä Gore-Tex –kenkineen ja merkkivaatteineen. Puhumattakaan siitä, kun istun Audini nahkapenkille ranteessani sveitsiläinen kello. Pahimmillaan valittaen milloin mistäkin.

Valtio unohtanut köyhät Silmät avatessaan voi köyhyyttä nähdä jopa pelottavan paljon. Kaikista pahimmalta näyttää ja tuntuu varsinkin köyhyydessä elävien lasten tilanne. Suomessa on tällä hetkellä yli 100 000 lasta, jotka elävät köyhyysrajan alapuolelle sijoittuvissa perheissä. Lasten maailma ei ole helppo, eikä aina varmasti aikuisten ymmärrettävissä. Miten köyhyyteen tulisi sitten puuttua? Perinteisesti Suomessa, pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, köyhyyttä on pidetty valtion asiana. Varsinkin poliittinen vasemmisto on vaatinut valtiota puuttumaan asiaan ja auttamaan köyhiä. Amerikkalaistyyppistä hyväntekeväisyyttä ei ole pidetty hyvänä, koska sen on oletettu rapauttavan valtion tahdon toimia köyhien puolesta. Todellisuus vuonna 2016 on kuitenkin se, että valtiolla ei


11 ole tahtoa toimia köyhien puolesta. Jatkammeko samaa laulua ja valtion syyttelyä? Vai onko tajuttava se tosiasia, että valtio ei auta ja ihmisten on ainakin jossain määrin alettava auttamaan toisiaan. Jonkinlaista liikehdintää asiassa on perinteisten toimijoiden oheen jo syntynyt. Vähävaraisille perheille on viime vuosina kerätty jouluapua sosiaalisen median avulla, monet kaupat lahjoittavat myymättä jääneen ruoan sitä tarvitseville jne.

Menetetty vaikutusvalta Voisiko tilanteessa olla itse asiassa alku uudelle vasemmistolaiselle liikkeelle? Liikkeelle, joka toisaalta palaisi alkujuurilleen, jättäisi ainakin osittain paikkansa valtion hallinnossa eli väkivaltakoneistossa ja ryhtyisi toimimaan ihmisten keskuudessa ihmisten tarpeiden eteen solidaarisuus suurimpana suuntaviivanaan. Onko tämä itse asiassa väistämätön kehityskulku? Vasemmisto on menettänyt tai luovuttanut vaikutusvaltansa toimia päättäjinä sillä tavalla, että köyhyyteen voitaisiin oikeasti puuttua. Onko tavallaan luonnollista, että köyhät rakentavat vasemmiston uudelleen? Tämä artikkelin lukijoista suurin osa ei köyhiä. Jos sinulla on suurin piirtein normaali työpaikka ja –aika, saati taloudessa kaksi palkansaajaa, tilanteesi on oikein hyvä. Onko poliittinen vasemmisto itse asiassa enää sinua varten? Haluatko suuria muutoksia ja mullistuksia ihmisarvoisen elämän puolesta? Vai riittääkö, että elämä pysyisi mukavana ja tulevat palkankorotukset antaisivat hieman lisää elintasoa ja valinnanmahdollisuuksia? Onko vasemmistosta tullut käytännössä keskiluokkainen ideologia, vai pitäisikö sinun oikeastaan äänestää keskustaa?

Paluu juurille Minun mielestäni vasemmistolaisuus on ideologia, joka kumpuaa kaikkein kurjimmista. Oikeasti köyhistä, kurjista ja sorsituista. En ole sellaisia liiton ryhmätoiminnassa tavannut. Tai liiton missään muussakaan toiminnassa. Ammattiyhdistysliike ei enää pitkään aikaan ole ollut köyhien edunvalvo-

Kuva: Juha Ruotsalainen

Vastaako vasemmiston ja ay-liikkeen toiminta kasvavaan eriarvoisuuteen ja köyhyyteen? ja, vaan siitä on tullut työssäkäyvän keskiluokan edunvalvoja. Se ei kuitenkaan välttämättä järkytä olemassaolomme oikeutusta tai pakota meitä luopumaan toiminnasta. Edellytyksenä on, että muistamme ketä me olemme ja minkä puolesta toimimme. Meidän täytyy nähdä ja tunnistaa oikeasti avun tarpeessa olevat ja antaa sitä mitä meillä on. Se voi olla puhtaasti ta-

”Vasem­mistosta tullut keski­ luokkainen ideologia?” loudellista tukea niille, joilla on tarve tai joilla ei ole ihan mitään. Se voi olla tukea niille, jotka ovat yksin tai voimattomia. Se voi olla mikä tahansa osoitus ihmisyydestä niille, joilta ihmisyys on tavalla tai toisella viety. Riittää, että palaamme juurillemme ja muistamme, mistä vasemmistolaisuus ja ammattiyhdistysliike on saanut alkunsa. Se vaatii solidaarisuutta, jota on ikävä kyllä harvemmin ja harvemmin havaittavissa

TEAMin vasemmisto­ ryhmän verkkosivut: www.teamvasemmisto.fi

näissä liikkeissä, etenkään ammattiyhdistysliikkeessä.

Sosiaaliseen asemaan nostetta Toisaalta on hyvä, että osa tovereista on paremmassa asemassa. Paremmasta asemasta käsin on helpompi toimia. Köyhyyden täysin nujertamana energia menee elämiseen, eikä toivoa tulevasta ole sen vertaa, että edes haluaisi välttämättä yrittää. Silloin tarvitaan meitä paremmassa asemassa olevia, jotka ymmärtävät köyhän tilanteen ja ovat valmiita antamaan solidaarisesti edes jotain omastaan. Olipa se materiaalista apua, aikaa tai edes henkistä tukea. En oikein ymmärrä sellaista aatteellisuutta, jossa tarkoituksella ajetaan itsemme jonkinlaiseen nurkkaan, hankaluuteen tai jopa köyhyyteen. Ei solidaarisen vasemmistolaisen tarvitse olla kuitenkaan itse köyhä. Eikö jonkinlaisen sosiaalisen nousemisen pitäisi olla mahdollista ja jopa tavoiteltavissa oleva asia myös köyhän lapselle? Näin minä ainakin ajattelen ja toivon. Eikös sen tulisi olla myös koko vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen yhteinen tavoite. Kirjoittaja toimii TEAM-liiton edunvalvontaosastolla lakimiehenä.


12 Pirkanmaalaiset voittivat alueryhmien välisen mölkkykisan.

Alueryhmät piknik-risteilyllä Teksti ja kuva: REIJO KORHONEN Lauantaina 6. päivänä elokuuta kokoontui joukko Satakunnan ja Pirkanmaan alueryhmien aktiiveja Porin Reposaaressa. Reposaaren vierasvenesatamasta suuntasimme kolmella veneellä kohti Porin Veneilijöiden tukikohtaa Huhtakaria. Retken organisoijana ja pääkipparina toimi Arto Träskelin. Merimatka Huhtakarille kesti reilun tunnin ja matkan aikana sai hyvän käsityksen Porin saaristosta. Eihän sitä voi verrata mitenkään Turun saaristoon, mutta mielenkiintoisia nähtävyyksiä oli matkan varrella. Kapeita suntteja, omatekoinen saari keskellä meren selkää ja tuhatpäisiä merimetsoparvia. Matkan pääkohde oli Porin Veneilijöiden Huhtakari, talkootyön loistonäyte ja

veneilijöiden paratiisi. Tuli mieleen, että mitenkä tämä nykyinen nuori multimediasukupolvi pystyisi huolehtimaan ja rakentamaan samanlaisen tukikohdan, kuin Huhtakarin rakentajat ja ylläpitäjät ovat tehneet ja aikaansaaneet. Voi olla, ettei älykännyköitä näpyttelemällä ja pelaamalla pokemon-pelejä syntyisi samanlaista jälkeä.

Kiky huono torpparikontrahti Perillä Huhtakarilla meitä kohdeltiin kuin piispaa pappilassa. Perinteiseen tapaan liiton toimitsija kertoi miltä maailma näyttään ammattiliitosta katsottuna. Yhdessä naisissa ja miehissä haukuttiin maan hallitus ja kilpailukykysopimus. Näin huonoa sopimusta ei ole teh-

ty sitten torpan kontrahtien, totesivat tilaisuuteen osallistujat. Pelin politiikkaa harrastettiin mölkkypelin merkeissä. Satakunta haastoi Pirkanmaan ja kohteliaina isäntinä antoivat vieraiden voittaa. Sauna oli lämmitetty ja elokuinen merivesi houkutteli saunojia virkistäytymään ulkoisesti ja ohrajuoma sisäisesti. Saunomisen jälkeen söimme Arton reseptin mukaan valmistettua lohikeittoa, joka oli niin hyvää että se vei syöjän kielen mukanaan. Illalla veneet kuljettivat vieraat takaisin Porin Reposaareen ja maailman parantamista jatkettiin majoituspaikassamme Siikarannan Camping-alueella. Kirjoittaja toimii TEAM-liiton edunvalvontaosastolla työehtosihteerinä.


Aktiivit valmiina fuusioon

Monia mahdollisuuksia

vaa oli kuulla suomalaisen laivanrakennusteollisuuden positiivista tulevaisuuden näkymistä ja saaduista tilauksista 2020-luvulle asti. Kaikki varmaan muistavat, miten laivanrakennusteollisuus nähtiin edellisen hallituksen aikana auringonlaskun alana. Laivanrakennuksen työllistävä vaikutus on alihankintaverkostoissa ja palvelualoilla moninkertainen verrattuna siihen mitä telakalla on töissä omaa väkeä. Parhaimmillaan kokonaisvaikutus yltää yli 20 000 työpaikkaan. Myös kuulumiset loistokkaita moottoripursia valmistavalta Nauticat Yachthiltla avarsi TEAMilaisten näkemystä liittokumppanien työmaista. Fuusiosta keskusteltiin hyvässä ja rakentavassa hengessä ja nähtiin siinä monia mahdollisuuksia parantaa yhteisen liiton edunvalvontaa sekä edistää myös ay-poliittista toimintaa alueella. Sellaista tilaisuutta ei ole, ettei myös kikystä puhuttaisi. Kyllä tämänkin porukan mieliin kiky on jättänyt pahat arvet ay-liikkeen pakon edessä tekemän sopimuksen hyväksymisestä. Paljon pantiin toivoa 2019 eduskuntavaaleihin, joissa työväenpuolueiden on menestyttävä tai meno jatkuu vielä entistä pahempana.

Vieraat pitivät meille mielenkiintoiset alustukset liittojensa ja poliittisten ryhmiensä toiminnasta. Erityisen kiinnosta-

Kirjoittaja toimii TEAM-liiton kehittämispäällikkönä ja Vasemmisto ja sitoutumattomat -ryhmän vetäjänä.

Teksti ja kuva: HANNU SILTALA Varsinais-Suomen alueryhmä kokoontui perinteisen Ahvenanmaan piknik-risteilyn merkeissä 24.9.2016 syystapaamiseen. Aikaisesta lähdöstä huolimatta risteilylle osallistui parikymmentä TEAM Vasemmiston aktiivia. Liiton toimistosta mukana olivat Varsinais-Suomen aluevastaava liiton lakimies Juha Juntunen ja allekirjoittanut. Tällä kertaa mukana oli myös vieraita TEAMin fuusiokumppaniliitoista. Metallityöväen Liitosta mukana oli Meyerin Turun telakan pääluottamusmies ja Metallin hallituksen jäsen Jari Aalto. Meyerin telakalla valmistetaan mm. loistoristeilijöitä. Puuliittoa edusti Nauticat Yachtsin pääluottamusmies Matti Rajala. Matti on myös Puuliiton vasemmiston LounaisSuomen toimintaryhmän puheenjohtaja. Nauticat Yachthilla valmistetaan moottoripurjeveneitä.

13

Alue­ ryhmät ja vastuu­ toimitsijat Varsinais-Suomi Vastuutoimitsija Juha Juntunen puhelin 050 303 9284

Satakunta Vastuutoimitsija Reijo Korhonen puhelin 0500 779 982

Pirkanmaa ja Häme Vastuutoimitsija Reijo Korhonen puhelin 0500 779 982

Helsinki-Uusimaa Vastuutoimitsija Hannu Siltala puhelin 040 579 6306

Pohjanmaa ja Oulun alue Vastuutoimitsija Kari Mäkelä puhelin 050 303 9271

Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala Vastuutoimitsijat Marja Karmala ja Nina Laine puhelin 050 303 9282 ja 050 303 9270

Keski-Suomi, Etelä-Savo ja Kaakkois-Suomi Vastuutoimitsijat Marja Karmala ja Nina Laine puhelin 050 303 9282 ja 050 303 9270

Lappi ja Kainuu Vastuutoimitsija Hannu Siltala puhelin 040 579 6306

Varsinasi-Suomen alue­ ryhmän syystapaaminen.

Ryhmäsihteeri Raisa Rasilainen puhelin 050 303 9274 www.teamvasemmisto.fi


14

Lakeus puhuu kikyTeksti ja kuvat: REIJO KORHONEN Jatkosodan alkaessa kerrottiin tarinaa, että pohjalaisia sotilaita piti sitoa puuhun kiinni etteivät he lähteneet ennen aikojaan. Se kuvastaa sitä, että jos johonkin ruvetaan niin tehdään se sitten kunnolla ja ajoissa. Sama pätee pohjalaisiin urheilijoihin ja myös alueen työntekijöihin. Jos on hyvä alan ammattilainen, niin on turha olla liian vaatimaton. Mikä on sitten sellainen asia työelämässä, mitä ei pohjanmaalla hyväksytä? Kyllä se on kilpailukykysopimuksen eli kikyn 24 tunnin työajanpidennys ilman korvausta. Se on niin syvältä, ettei sille löydy puolestapuhujia.

Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Keski-Pohjanmaan Kirjapainon kustantamien lehtien taitto ja ilmoitukset tehdään osittain myös Ylivieskassa. Päälehti on KeskiPohjanmaa mikä ilmestyy seitsemänä päivänä viikossa, muut yhdeksän lehteä ilmestyvät harvemmin, lehdet painetaan Kokkolassa Botniaprintissä. Kirjatyöntekijöiden pääluottamusmiehenä toimii painopinnanvalmistaja Olli Salo. Hän on aloittanut työt yrityksessä vuonna 1999. Pääluottamusmies Olli Salon mielestä tehty kilpailukykysopimus on heikoin ja huonoin koskaan tässä maassa aikaansaatu sopimusratkaisu. Sillä että työaikaa lisätään 24 tuntia vuodessa ilman korvausta, ei tähän maahan saada yhtään työpaikkaa lisää.

”Tällaiset kikyt näivettävät kulutuksen ja lisäävät työttömyyttä.” – Se, että palkkataso pienenee suhteessa työaikaan, ei paranna ihmisten ostokykyä ja ostokyvyn positiivista kehitystä nyt tarvittaisiin, sanoo Olli Salo. – Ymmärrän sen, että nyt työttömänä olevat sadattuhannet ihmiset tulee saada töihin ja maksamaan veroja sekä kuluttamaan rahansa suomalaisiin palveluihin ja tuotteisiin. Silloin kansakunta vaurastuu,

mutta tällaiset kikyt näivettävät kulutuksen ja vain lisäävät työttömyyttä. Tällainen peli ei vetele, kansaa köyhdyttämällä ei markkinatalouteen saada lisää ostokykyisiä kuluttajia, toteaa pääluottamusmies Salo ja jatkaa. – Samalla kun duunaria patistetaan kuluttamaan kotimaiseen tuotantoon ja palveluihin – mitä kiky ei suosi – niin suomalaiset yritykset ostavat palveluita halvalla ulkomailta. Esimerkiksi leipätaikinan tekeminen ja pyykinpesu suoritetaan mm. Virossa ja kirjoja tilataan Kiinasta, Puolasta ja Baltian maista. Ollin mukaan kotimaassa työn teettäminen kannattaa ja yritystenkin pitäisi kantaa kortensa kekoon työllisyyden hyväksi, eikä ulosmitata säästöistä saatuja voittoja ylisuu-

rina johtajien palkkioina ja suurina osinkoina.

Botniaprint alueensa ykköspaino Kokkolassa toimiva Botniaprint painaa kaikki Keski-Pohjanmaan Kirjapainon kustantamat lehdet, sekä paljon myös muita lehtiä. Botniaprint Oy:n omistaa 65-prosenttisesti Keski-Pohjanmaan Kirjapaino ja loput 35 prosenttia omistaa HSS-Media. Kilpailu alalla on kovaa, mutta toistaiseksi lehtipaino on pystynyt vastaamaan haasteisiin, eikä yhtään lomautuksiin tai irtisanomisiin johtavia yt-neuvotteluja ole käyty yrityksen toimintavuosien aikana.


15

-sopimuksesta Keski-Pohjanmaan Kirjapainon pääluottamusmies Olli Salo on ammatiltaan painopinnanvalmistaja.

käyttöön, eikä kuunnella ammattitaidottoman hallituksen pakkokeinoilla uhkailua. Työelämäasioissa maamme hallitus on ulkona kuin lumiukko ja se näkyy myös hallituksen päätöksenteossa. Alallemme on neuvoteltu uudet työaikamääräykset, mitkä eivät tosin koske sanomalehtityötä. Mutta ne voidaan ottaa käyttöön myös lehtitaloissa, jos näin paikallisesti työpaikalla sovitaan. – Toivon, että lehtitaloissa pysytään nykyisissä tes-määräyksissä, eikä mennä muunlaisiin järjestelmiin. Botniaprint Oy:ssä on pystytty työt tekemään nykyisillä työaikajärjestelmillä, meillä on yhteisesti sovittu aikaurakka käytössä ja siihen ovat osapuolet erittäin tyytyväisiä. Emme kaipaa työaikoihin ja niistä sopimisiin minkäänlaisia muutoksia nyt eikä tulevaisuudessakaan, toteaa pääluottamusmies Jarmo Ahonen.

I-Mediat Oy:n kirjatyöntekijöiden pääluottamusmiehenä toimii herramies ja filosofi Jorma Salovaara, hän on toiminut pääluottamusmiehenä 10 vuotta ja ollut koko pienen ikänsä töissä ’’Ilkalla’’. – Eläkeikä tulee mittariin ensi talvena, mutta eläkkeelle... mahdollisesti, sanoo Jorma.

I-Mediat toimii Seinäjoella

Keskustelu kääntyy kiky-sopimukseen ja 24 tunnin lisätyöhön ilman palkkaa. Näen edessäni mietteliään miehen. – Jos tarkoitus olisi todella nostaa Suomi jaloilleen, eikä tuhota suomalaista ammattiyhdistysliikettä, niin asiaan voisi suhtautua tietyin varauksin. Kaikkien tulisi olla talkoissa mukana, niin yritysten kuin palkansaajienkin. Ei voida mennä sellaisiin pelastumistoimiin, mikä olisi joillekin pakol-

I-Mediat julkaisee sanomalehtiä Ilkkaa ja Pohjalaista, sekä viittä paikallislehteä ja kahta kaupunkilehteä, lehdet painetaan Seinäjoella. I-Mediat on Ilkka-Yhtymä Oyj:n tytäryhtiö ja Ilkka-Yhtymä Oyj on Alma Media Oyj:n suuromistaja.

”Ay-liikkeen olisi pitänyt ottaa järeämmät aseet käyttöön.”

Pääluottamusmies Jarmo Ahonen painokoneen valvontapöydän ääressä.

Yritys työllistää noin 30 kirjatyöntekijää ja heidän pääluottamusmiehenään toimii painaja Jarmo Ahonen, hän on myös liittomme kirjatyöntekijöiden työehtosopimusjaoston jäsen. – Olen erittäin kiukkuinen tällaisesta kiky-sopimuksesta. Ammattiyhdistysliikkeen ei olisi pitänyt ryhtyä edes neuvottelemaan näin ala-arvoisesta ratkaisusta. Maan tilanne ei parane sillä, kun palkansaajien etuja vain leikataan ja muutenkin potkitaan persuksille. Nyt työnantajille annetaan vain mahdollisuuksia, mutta ei velvollisuuksia. Työehtoja heikentämällä ja palkkoja pienentämällä ei työmotivaatio kasva eikä uusia työpaikkoja synny. Jarmo uskoo, että ammattiyhdistysliikkeen olisi pitänyt ottaa järeämmät aseet


16 Pääluottamusmies Jorma Salovaara on tehnyt Ilkka-lehteä vuosikymmenet.

lista ja toisille vapaaehtoista – kuten pääministerimme on esittänyt hyvätuloisten suhteen. Minä kun en usko rikkaitten vilpittömyyteen. – Mistä meille ja tuhansille muille saataisiin lisätyötä 24 tuntia vuodessa, kun sitä ei nytkään riitä aina edes kahdeksaksi tunniksi joka päivä. Tällaisia yrityksiä on tässä maassa tuhansia. Vai onko se niin, että silloin töitä löytyy kun se on ilmaista, Jorma kiteyttää ja jatkaa. – Kiky on liian yksipuolinen, siis työnantajamielinen. Maan hallitus ei ole tasapuolinen, se on EK:n käsikassara. Duunarit ja ay-liikkeen he näkevät mörköinä joka puolella.

”Suomen Yrittäjät on suurin työ­elämän ongelma.” Jorman mukaan yksi suuri työelämän ongelma tässä maassa on, ja se ongelma on Suomen Yrittäjät. Eli yrittäjäjärjestö, joka ei tunnusta yleissitovia työehtosopimuksia, varsinainen työmarkkinahäirikkö. Suomen Yrittäjien tarkoitus on markkinoida paikallista sopimista työpaikoille. Mutta heidän tarkoituksenaan olisi vain yksipuolisesti sanella työehdot yrityksissä. – Ammattiyhdistysliikkeen ja järjestäytyneen yrityssektorin tapa on sopia asiat yhdessä ja laittaa nimet paperiin, ei sanella. Näissä tavoissa on jumalaton ero, muistuttaa Jorma Salovaara.

Vaasassa työtilanne hyvä Sari Tantarimäki (ammattiosaston sihteeri), Mauri Lae (ammattiosaston hallitusjäsen), Veli-Matti Ahde ja oloneuvos Tarmo Määttälä edustavat vaasalaisia kir-

jatyöntekijöitä. Vaasassa on noin 300 järjestäytynyttä kirjatyöntekijää ja heidän ammattiosastonsa on Vaasan Kirjatyöntekijäin Yhdistys. Työtilanne Vaasan alueella on muuhun maahan verrattuna hyvä, mitään suuria yt-neuvotteluja ei ole käyty eikä ole näköpiirissäkään. Haastateltavien työpaikoilla on keskusteltu runsaasti kilpailukykysopimuksesta. Kiky ei saa minkäänlaista hyväksyntää työpaikoilla vaasalaisten kirjatyöntekijöiden keskuudessa. Erityisesti uusien työntekijöitten mahdollinen palkkaaminen keskusteluttaa. – Nyt kun on ollut orastavaa edistystä yritysten tilauskannassa, niin korvataanko ainakin aluksi uudet työntekijät 24 tunnin palkattomalla lisätyöllä. Ei siinä silloin paljon työllisyys parane ja ostokyky kasva, ainakaan duunarin ostokyky. Lomien lyhentäminen, pekkaspäivien vähentäminen tai arkipyhien muuttaminen työpäiviksi ei myöskään ole aiheuttanut riemunkiljahduksia työpaikoilla. Nyt on usko koetuksella, summaa UPC-Printissä työskentelevä Mauri Lae. Lakeuden edustajien mielestä kiky-sopimuksen epäkohdat ja rimanalitukset tulee pikaisesti korjata seuraavissa neuvotteluissa. Periksi antaminen on lopetettava. Kirjoittaja toimii TEAM-liiton edunvalvontaosastolla työehtosihteerinä.

Vaasalaisia kirjatyöntekijöitä: Tarmo Määttälä, Veli-Matti Ahde, Sari Tantarimäki ja Mauri Lae.


17

Untuvikko ja konkari Teksti: MARJA KARMALA Kiireisen työmarkkinakevään, kikyn ja erilaisten fuusiokaavailujen tiimellyksessä, jäi varmasti monelta huomaamatta, että SAK:n Tampere-talolla 6.–8. kesäkuuta 2016 pidetty SAK:n edustajakokous jäi lajissaan viimeiseksi. Ylintä päätöksentekovaltaa käyttänyt SAK:n edustajakokous kokoontui kerran viidessä vuodessa ja lisäksi SAK:n valtuusto kaksi kertaa vuodessa. Näiden toimielimien tilalle tullut edustajisto kokoontuu ainakin kaksi kertaa vuodessa. Muutoksen tarkoituksena oli ketteröittää ja nykyaikaistaa jäykkää rakennetta ja antaa mahdollisuus reagoida entistä nopeammin muuttuviin tilanteisiin. Edustajisto edustaa ylintä päätösvaltaa SAK:ssa ja esityksiä edustajistolle saavat tehdä SAK:n hallitus ja jäsenliitot. Edustajistoon valitaan kaikista jäsenliitosta yksi varsinainen jäsen ja hänelle kaksi henkilökohtaista varajäsentä. Jos liitossa on yli tuhat jäsentä, saa liitto asettaa vielä yhden varsinaisen jäsenen ja kaksi varajäsentä kutakin alkavaa 10 000:ta jäsentä kohden. 129 jäsenestä TEAM:in

Kuva: Hannu Siltala

edustajia on SAK:n edustajistossa seitsemän kappaletta. TEAM:in vasemmistoryhmää edustavat Jari Lehti ja Eveliina Koivisto.

Asioiden valmistelu Jari on toiminut jo edellisen viisivuotiskauden SAK:n valtuuston jäsenenä, joten on jo konkari isossa toimielimessä. Edustajiston toimikausi on neljä vuotta. Eveliina aloittaa ensimmäistä kauttaan. Eveliina on ensimmäinen varhaisjakelutaustainen jäsen, joten sikälikin kyse on historiallisesta valinnasta. Jari kertoo, että hän valmistautuu kokouksiin perehtymällä ennakkoon lähetettyyn materiaaliin, josta on luettavissa muun muassa kaikki jäsenliittojen esitykset. TEAMin esitysten osalta on ennakkoon sovittu ja valmisteltu esitykset, sekä puhujat niihin esityksiin ja aiheisiin, joihin TEAM ottaa kantaa. Eveliinan aikomus on valmistautua kokouksiin tutustumalla etukäteen lähetettyyn materiaaliin ja pitämällä itsensä mahdollisimman hyvin ajan tasalla ajankohtaisista asioista. Eveliina toivoo, ettei vaikutusmahdollisuutta ja tätä kanavaa hukattaisi, vaan hyödynnettäisiin aktiivisesti molempia innokkaita valittuja asioiden eteenpäin viemisessä. Jari kertoo, että puheet laaditaan yhdessä liiton kanssa ja tarvittaessa on mahdollisuus saada myös taustaselvityksiä esillä olevaan asiaan. Lisäksi on tapana kokoontua ennen varsinaista SAK:n kokousta ja käydä yhdessä asioita läpi.

Eurooppa, Suomi ja TEAM-liitto

Jari lehti.

Eveliina Koivisto.

Molemmat kokevat tärkeiksi asioiksi Euroopan tasolla yhteistyön ja verkostoitumisen ay-organisaatioiden kesken. Eveliina korostaa yhteistyötä myös yli ay-rajojen. Kansallisella tasolla Jarin mielestä on tärkeää ottaa kantaa esimerkiksi vallitseviin työmarkkinatilanteisiin ja muutosta tarvitseviin lakikohtiin. Eveliina pohtii, että kun valtakunnan tasolla luodaan kuvaa ay-liikeestä kehitystä hidastavana tekijänä, tulisi sen profiilia entisestään vahvistaa yhtenä tärkeimmistä hyvinvointiyhteiskuntaa ylläpitävistä

Kuva: Kaisa Henttinen

tahoista. Liittotasolla Jari kokee tärkeäksi, että liittomme ottaa kantaa ja on aktiivinen edunvalvoja SAK:n organisaatiossa. Ylipäätänsä liitoilta tulevia esityksiä on laidasta laitaan, koska työmarkkina-alueet ovat myös toisistaan hyvin poikkeavia. Esimerkkinä ääripäistä Jari mainitsee taidetyötä tekevät verrattuna esimerkiksi valimotyöntekijöihin. Tärkeintä on, että liitot tuovat oman kenttänsä äänen kuuluviin. Liitot tekevät paljon esityksiä, toki riippuen vallitsevista olosuhteista. Eveliina toivoo liittotasolla TEAM:in ottavan SAK:ssa näkyvästi kantaa sekä sen

”Ay-liike tärkein hyvinvointi­ yhteiskuntaa ylläpitävä taho.” omaa jäsenistöä koskeviin, että yleisiin ajankohtaisiin työmarkkinakysymyksiin. Jari näkee edustajistomuutoksen hyvänä, sillä se tuo SAK:n päätöksentekoon ja reagointiin ketteryyttä lisää. Lisäksi Jari kokee päätöksenteon olevan nyt lähempänä ”kenttää”. Eveliina haluaa erityisesti esittää nöyrimmät kiitokset valituksi tulemisesta ja tästä luottamuksesta. Ay-liike yhteiskunnallisena vaikuttajana on aina kiinnostanut häntä. Eveliina lähtee innolla ja rohkeasti tekemään parhaansa vastuullisessa tehtävässä. Kirjoittaja toimii TEAM-liiton edunvalvontaosastolla työehtosihteerinä.


18 Kuva: 123RF

Työntekijä aina syyllinen Teksti: ATTE KILPINEN Nykyhallituksen aikana on aika selvästi käynyt ilmi, miksi suomen vienti ei vedä. Syyt tuntuvat löytyvän ahneista työntekijöistä, joille täytyy maksaa ahneiden työmarkkinajärjestöjen neuvottelemien työehtosopimusten mukaista palkkaa. Sekä laiskoista työttömistä, joita ei saa orjatyövoimaksi nollatuntisopimuksilla alle tuon yleissitovan työehtosopimuksen määrittelemän minimipalkan; hehän saattavat saada jopa ansiosidonnaista päivärahaa, joka on ansaittu ajalta ennen kuin heidänkin työpanoksensa on siirretty voiton maksimoimiseksi halvemman työvoiman maihin Tämähän ei käy, vaan ansiosidonnaisen päivärahakauden kestoa tulee lyhen-

tää ja saada työttömät ilmoittautumaan useammin työvoimaviranomaisille ja lähtemään vaikka junaratojen varsille risusavottaan.

”Ahneilta työn­ tekijöiltä ulos­ mitattava kolmen päivän palkka.” Samoin on hyvinkin loogista, että näiltä ahneilta työntekijöiltä on ulosmitatta-

va vuosiansiosta kolmen päivän palkka, keinolla millä hyvänsä ja siirrettävä työnantajan taskuun. Tämä on kapeakatseista talouslaskentaa, jossa tuijotetaan vain viivan alle jäävää summaa, ottamatta huomioon pystyykö yritys edes tarjoamaa tuottavaa ja tulosta tekevää työtä noiden työajan pidennyksien ajaksi.

Duunarit altavastaajia Syitä ei liene tarkoituksenmukaista hakea pörssiyhtiöiden johtajien optioista eikä kauppojen katteista, joista näppärällä verosuunnittelulla jää Suomi-neidon taskuun lähinnä nukkaa tai reikä. Puhumattakaan innovatiivisen tuotekehityksen taantumasta, ihan siitä perusajatuksesta,


19 että saataisiin ulkomarkkinoille mahdollisimman valmiita, hyvin kaupaksi meneviä ja Suomessa suomalaisella työvoimalla tuotettuja tuotteita, joiden tuotantoketjussa joka portaasta jäisi verotuloja suomeen. Tuottavuuden parantaminen ja kysynnän kausivaihtelut tuovat kovia haasteita henkilöstötarpeen suunnittelussa, missä onnistutaan vaihtelevalla menestyksellä. On harmillista lukea yt-uutisia lähes päivittäin; tuotantokapasiteettia ja työn tuottavuutta hiotaan yhteistoimintalain mukaisilla neuvotteluilla, joissa työntekijät ovat aina altavastaajina ja yleensä osa henkilöstöstä joutuu lomautetuksi tai irtisanotuksi. Nykytilanne kertoo kvartaalitalouden heikkouden. Vuosi budjetoidaan sijoittajien näkökulmasta otolliseksi ja optimaaliseksi – ja neljänneksittäin tarkasteltuna, jos tavoitteeseen ei päästä, alkaa yt-kortti viuhumaan. On myös työnantajia, jotka vastaavat tuotantokapasiteetin vaihteluun pehmeämmin keinoin, esimerkiksi sopeuttamalla tuotantoa vuorojärjestelyillä, tavalla jolla kaikille kuitenkin löytyy mahdollisesti tuottavaa työtä ja joka pitää tuotannon ulostulon optimaalisena.

Henkilökohtainen tragedia Olipa keinot sitten pahimpia tai pehmeimpiä mahdollisia ja syyt valtionhallintovetoisia tai tuotantokapasiteetin optimoimiseen pyrkiviä, on kohteena kuitenkin aina työntekijä. Yksilö jonka henkilökohtaiseen elämään ratkaisuilla on aina lähes dramaattinen vaikutus. Muutos huonompaan voi juuri muutoksen

Kuva: Sakari Piippo, valtioneuvoston kanslia

Kuva: Laura Kotila

hetkellä olla lähes ylitsepääsemätön asia, riippumatta lähtötasosta tai tasosta johon muutos johtaa. Sillä hetkellä kun työaika-

”Hallituksen helppo käsitellä työttömiä kasvottomana massana.” muoto muuttuu työntekijälle vähemmän edulliseksi ja mahdollisesti ansiot puto-

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström.

aa, voi henkilökohtaisella tasolla edessä olla yhtä iso kriisi kuin osa-aikatyöläisellä tuntien vähetessä. Totutusta ansiotasosta tinkiminen, olipa taso sitten mikä hyvänsä, aiheuttaa aina muutoksia yksilön elämänlaadussa, varsinkin kun kaikki muu on viime aikoina kallistunut. Vähemmän vuosittaista työaikaa kerryttävästä työaikamuodosta siirtyminen muuhun työaikamuotoon voi esimerkiksi nostaa lasten päivähoitomaksuja, kun hoitotunnit lisääntyvät vaikka tulotaso pienenee. Puhumattakaan perheellisestä, tarvittaessa töihin kutsuttavasta työntekijästä, jonka täytyy maksaa hoitopaikasta siltä varalta, jos töitä sattuisi olemaan. Nämäkin asiat voivat suistaa yksittäisen ihmisen talouden sellaiseen epätasapainoon, ettei siitä selviä kuin vuosien ulosotto- ja maksuhäiriömerkintäkierteellä, jos silläkään.

Hallitus ajaa tuloeroja Tämä on paljon puhuttujen kannustinloukkujen se puoli, jolta tavalliset ihmiset joutuvat asiaa tarkastelemaan. Kovin on helpon oloista hallituksen ja työnantajien käsitellä työntekijöitä ja työttömiä kasvottomana massana ja tehdä kollektiivisia päätöksiä, jotka voivat ajaa yksittäisiä ihmisiä syvemmälle suohon ja tehdä loppujenlopuksi elämästä kestämätöntä – työttömyyskään kun harvemmin on oma valinta. Tätäkö porvarihallitus haluaa? Tuloerot kasvavat, työhyvinvointi vähenee, leipäjonot pitenee, maksuhäiriömerkinnät lisääntyy, terveydenhuollon jonot kasvavat, mielenterveysongelmat ja syrjäytyminen uhkaa yhä useampia ja useampia. Valitettavasti ihmiset eivät ole enää lähellekään samanarvoisia, eikä Suomi ole enää hyvinvointivaltio. Kirjoittaja toimii pääluottamusmiehenä ja on TEAM-liiton valtuuston jäsen.


20

Monessa mukana Teksti ja kuvat: MARJA KARMALA

Pääluottamus­ mies Arja Klubb.

Pääluottamusmies Arja Klubb työskentelee 17 TEAMilaisen kanssa erityisessä paikassa Helsingin Pukinmäessä. Arjan työpaikka on K. A. Weiste Oy, joka on Pohjoismaiden ainoa ja Euroopan johtavia ja vanhimpia joulukoristevalmistajia. Helsingin Pukinmäen lisäksi tuotantoa on Hangossa. ja varastotiloja Veikkolassa. Tehdas Veikkolasta on lopetettu. K. A. Weisteen pajassa valmistetaan mm. punoksia, köynnöksiä, lametta, kransseja ja palloja. Kotikäyttöön tarkoitettujen joulukoristeiden lisäksi valikoimissa on runsaasti julkisten tilojen somistukseen sopivia suurempia koristeita. Yrityksellä on vankka jalansija Suomessa ja yli 80 prosenttia tuotannosta toimitetaan ulkomaille. Arja kertoo, että iso osa viennistä menee Ranskaan ja mui-

”Ostakaa kotimaista!” ta isoja ostajamaita ovat Englanti, Espanja ja Portugali. Myös Australiaan ja Japaniin on myyty. Raaka-aine, eli kalvorullat tulevat pääosin Kiinasta. Liikutaan siis yllättävän globaaleilla markkinoilla. Eri maissa värimieltymykset eroavat toisistaan. Arjan mukaan englantilaiset tykkäävät raikkaista väreistä ja ranskalaiset taas hillityimmistä. Arjan omat jouluvärit ovat perinteiset vihreä ja punainen, vaikka minkälaiseen väri-ilotulitukseen olisi työn puolesta mahdollisuus. Ulkomailla alkuvuodesta järjestettävillä alan messuilla kysytään aina uutuuksia ja teh-

Tehtaalla tehtiin aikaisemmin myös silkkinauhat seppeleisiin, mutta niiden tekeminen ei enää kannattanut. Lomautuksia on ollut kerrallaan noin 90 päivää. – Myös Venäjän myynti on ollut huonompaa kuin aikaisempina vuosina, vaikea sanoa johtuuko se boikotista vai mistä syystä. Ylitöitä ei tähän sesonkiin tarvinnut tehdä, Arja kertoo.

Ammattiosasto ja TES-jaosto

taalla on kaksi suunnittelijaa, jotka niitä kehittelevät.

Sesongit rytmittävät Tehtaalla vieraillessani pahin joulutohina oli jo ohi ja työn alla oli uuden malliston malliköynnökset ja muut koristeet. Joulumyyntiin tarkoitetut tavarat olivat jo lähteneet eteenpäin. Joulusesonki on kuitenkin vain kerran vuodessa ja tavaran tilaajat haluavat tilatut tuotteet suunnilleen samaan aikaan, joten työtä ei hyvällä tahdollakaan voi jakaa koko vuodeksi. Suomessa tehtaan tuotteita menee muun muassa Keskiselle, Puuiloon ja Hong Kongiin.

K. A. Weiste Oy valmistaa mm. joulukoristeita.

Helsingin Teva ry 501 on osasto, jota Arja puheenjohtajana luotsaa. Tilanne on sama kuin monessa muussa ammattiosastossa; nuoria on vaikea saada innostumaan mukaan osaston toimintaan. Transmerin työntekijöiden mukaantulo on tosin tuonut myös nuoria mukaan. Osasto on järjestänyt kaikenlaista toimintaa, jotta saataisiin houkuteltua jäseniä mukaan. Arjan mukaan osasto järjestää paljon matkoja, teatteriretkiä ja niiden yhteydessä henkisen pääoman lisäksi saavat jäsenet myös syödäkseen. Osaston hallitus kokoontuu työväentalolla ja hallitus koostuu työssä käyvistä jäsenistä uuden mallisäännön mukaisesti. Arja on TES-jaoston jäsen. Tekstiili- ja Vaateteollisuuden TES vaihtoi nimensä Tekstiili- ja muotiteollisuuden työehtosopimukseksi, joten Tekstiili- ja kenkäteollisuuden yhteinen TES -jaosto lienee nimeltään TEMUKENA. Kuulostaapa Japanilaiselta.

Epäkohtia löytyy Arja kertoo, että palkanlaskennan ulkoistaminen on vaikuttanut myös heillä. Aivan samoin, kuin monessa muussa yrityksessä, tilinauhoissa ei ole enää eriteltynä palkat niin, että ne olisi helposti todennettavissa mistä mikin palkan osa muodostuu. Tällöin on vaikeampi havaita mahdolliset virheet heti. On hankalaa lähteä selvittämään asioita, jos on kyse pitkän ajan virheellisestä merkinnästä ja saatavat voivat nousta isoiksikin. Pienissä yrityksissä myös helpommin laiminlyödään jopa lain velvoittamat suunnitelmat. Helposti unohtuu esimerkiksi tasa-arvo- tai yhdenvertaisuussuunnitelma, tai jos ne joskus tehty, niin ne unohdetaan päivittää ajan tasalle ja ennen kaikkea elää niiden mukaan. – Ostakaa kotimaisia koristeita, Arja muistuttaa lopuksi. Kirjoittaja toimii TEAM-liiton edunvalvontaosastolla työehtosihteerinä.


21

Lokalt förhandlan­ de startade trögt Text: PENTTI ISO-AHO Regeringen och centralorganisationer ville i konkurrenskraftsavtalets anda utöka lokalt förhandlade och därmed kunna smidigt förbättra produktivitet, konkurrenskraft och förbättra sysselsättningen. På arbetstagarsida började man omedelbart fundera ut olika metoder för att nå detta ädla mål.

”Arbetsgivarna är rädda för anställdas inflytande.” Arbetstidsbank som nämndes i avtalet såg man på många håll som ett bra alternativ. Banken bjöd till sätt för att kunna handskas med 24 timmars kostnadsneutrala arbetstidsförlängning som kändes besvärlig för arbetstagarsidan . Arbetstidsbank i sig är ju ingen ny botemedel till arbetslivets annars stela arbetstidsbestämmelser. Den finns i bruk på många arbetsplatser, där lokalt förhandlande ingår i kulturen och uppskattas som medel till att utjämna konjunkturväxlingar och som sätt att förbättra konkurrenskraft. För att kunna ordna arbetstidsförlängningen på ett förnuftigt sätt hittade man på oändligt många andra förslag också. Man hade förhoppningar om att få utökad inflytande genom att få arbetarnas representanter i större omfattning till företagens ledningsgrupper och styrelser. Arbetstagarna med andra ord förberedde sig med positiva tankegångar till kommande förhandlingar trots det svåra utgångsläget

Ändrade tongångar Första mötena med arbetsgivarna var så klart mera kartläggande diskussioner. Till början verkade arbetsgivarna också vara rätt så uppfinningsrika och optimistiska, rentav tillmötesgående. Ju längre förhandlingarna pågick desto mer styrde ar-

Kort på svenska betsgivarna dem enbart mot arbetstidsförlängningens håll. Få var de arbetsgivare som såg en möjlighet att i dessa förhandlingar kunna förändra kulturen i företagen till mera innovativt tänkande i samarbete med de anställda. Det fanns dock enstaka arbetsgivare som inte tyckte att man kunde förbättra konkurrenskraften enbart med arbetstidsförlängningen, och sa sig strunta i konkurrenskraftsavtalet helt och hållet. I sådana företag hade man tydligen lokalt förhandlande på så hög nivå redan att man kunde glömma regeringens inblandning i företagens sätt att driva verksamheten. Tillvägagångssättet hur man skulle förlänga arbetstid med 24 timmar verkade vara på något sätt centralstyrt av arbetsgivarorganisationer. Flertalet arbetsgivare inriktade sig plötsligt på överenskommelser som gick ut på att förlänga den årliga arbetstiden enbart med åtta timmars arbetsdagar, allt annat var otänkbart.

Kuva: 123RF

Efter den här förhandlingsrundan har det framkommit att lokalt förhandlande på sina ställen har tagit några steg bakåt. Arbetsplatser med anrika traditioner på lokalt förhandlande har nu haft svårigheter att hitta lösningar som skulle ge bästa möjliga resultat till båda parter. Vad det beror på, är svårt att säga. Kanske har man svårt att förhandla under tvång om någonting man inte har behov av. På sådana arbetsplatser där lokalt förhandlande fortfarande är i barnskor blir det osannolikt större framgångar i samarbetet heller, för där är arbetsgivarna rädda för anställdas inflytande i företaget. Slutliga resultat av konkurrenskraftsavtalet lär vi få vänta på till slutet av avtalsåret, kanske ännu längre ändå. Att förhandlingarna mestadels har gällt förlängning av arbetstid, och att man har förbigått andra sätt att förbättra konkurrenskraft tyder på misslyckande för nuvarande arbetsmarknadspolitiken. Skribenten jobbar inom skoindustrin som huvudförtroendeman och deltar i TEAM:s styrelsearbete.


22 AKHP Oy:n varapääluottamusmies Juha Mattila ja pää­ luottamusmies Harri Sarlin. Taustalla Hansaprint Oy:n pääluottamusmies Mikael Kaartoaho.

Huoltomiestä aina tarvitaan Teksti ja kuvat: REIJO KORHONEN Artukaisten kiinteistö- ja huoltopalvelu Oy (AKHP) kuuluu TS-Yhtymän omistamiin yrityksiin. Yritys vastaa yhtymän omistamien yritysten koneiden korjauksista, asennuksista ja huolloista. Se hoitaa niin ikään kiinteistöjen korjaukset sekä saneeraukset ja myöskin ympäristönhoidon ja viheralueet. Yritys työllistää 50 henkilöä, joista perusduunareita on noin 40 työntekijää. Työntekijöitten järjestäytymisaste on tasan 100 prosenttia. Yt-neuvottelut ovat koetelleet myös AKHP:n väkeä. Nytkin on yt-kierros menossa ja yrityksen väkeä on viime vuosina tasaisesti vähennetty.

– Vähenemä näkyy työmäärän kasvuna ja siinä, että henkilökuntaa on vain yksinkertaisesti liian vähän, toteaa yrityksen pääluottamusmies Harri Sarlin. Harri Sarlin on ammatiltaan laitosmies ja tullut taloon vuonna 1975, eli työsuhde on kestänyt yli 40 vuotta. Varsinainen työnsankari.

Työaikoja joka lähtöön Kiinteistö- ja huoltopalvelun henkilöstö tekee kaikkia mahdollisia työaikamuotoja mitä on käytössä niin Turun Sanomien lehtipainossa kuin Hansaprintissäkin. Käytössä ovat kaikki vuorotyömuodot ja viikonloppuvuoro.

– Kaikille viikon tunneille löytyy tekijänsä, työaikojen suhteen joustavuus on sataprosenttista. Näin olemme sopineet ja sopimus pitää ainakin meidän osaltamme, toteaa yrityksen pääluottamusmies. Yrityksen varapääluottamusmies ja työsuojelun varavaltuutettu, sähkömiehenä työskentelevä Juha Mattila, on huolissaan uusista työaikamääräyksistä. – Olin Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen järjestämässä luottamusmiestapaamisessa, missä oli liiton edustaja kertomassa mm. työaikakompensaatioista. Aloin voida pahoin kun kuuntelin mitä uutta olisi tulossa työaikarintamalla. Jos jotain hyvää on saatu aikaan paikallisella tasolla, niin tuskin liittojen välinen tuomioistuin konsensushengessään pystyisi


23 muuhun kuin sopimusten heikennyksiin. Tulisi uusi kiky, eikä kun jytky-kiky!

Kompensaationeuvotteluja

Juha Mattila ei toivo uutta jytkykikyä.

AKHP Oy:ssä ei ole aloitettu minkäänlaisia työaikakompensaationeuvotteluja. Odotellaan todennäköisesti mitä tapahtuu Hansaprint Oy:ssä. Pääluottamusmies Harri Sarlinin mielestä turhaan melutaan kirjapainojen paikallisesti sovittujen yövuorolisien tasosta. Alallahan on surkeat taulukkopalkat ja jos niitä hivenen pystytään kompensoimaan näillä työaikalisillä, niin ei niistä ole yhtään varaa leikata pois.

”Suomessa ei eletä Puolan palkoilla.” – Työaikalisistä huolimatta alamme keskipalkat ovat teollisuuden heikompia. Jos alan työnantajilla on tarkoitus tehdä viestintäalasta matalapalkka-ala, niin tulee muistaa ettei Suomessa eletä Puolan palkoilla. Tähän haasteeseen tulee myös liittomme pystyä vastaamaan. Pääluottamusmies ja varapääluottamusmies näkevät tulevaisuuden asiat hyvinkin samanlaisina. – Mielestämme tämä kiky-sopimus tehtiin jo kahteen kertaan: ensimmäisen ja viimeisen kerran. Palkkoja pienentämällä ja työaikaa lisäämällä ei työpaikko-

Harri Sarlinin työsuhde TS-Yhtymässä on kestänyt yli 40 vuotta.

ja pystytä lisäämään, onhan sen tunnustanut jo kapitalistinenkin tiedemies. Yritysriskin kantaa yrittäjä, ei yrityksen pieni- tai keskipalkkaiset palkansaajat. Aikaisemminkin on puututtu sellaisten myyntiorganisaatioiden toimintaan, jotka koko ajan menettävät töitään kilpailijoille, kohtaavatko silloin oikeanlaiset ostajat ja myyjät?

Liitolla näytön paikka Työnantajat, media sekä hallituksen ministerit ja heidän kannattajansa pitävät ti-

lastoista huolimatta suomalaisten palkkatasoa liian korkeana. – Tämä on asia johon tulisi ammattiyhdistysliikkeen enemmän puuttua ja lyödä selvät laskelmat pöytään, ettei asia tosiaan ole näin. Esimerkiksi palkkaliukuma on entistäkin harvinaisempaa herkkua työpaikoilla. Nykyään palkka muodostuu entistäkin useammin taulukkopalkasta, olosuhdelisistä ja paikallisesti sovituista lisistä.

”Kiky-sopimus tehtiin kahteen kertaan: ensim­ mäisen ja viimei­ sen kerran.” Nyt tapellaan paikallisesti sovittujen lisien alas ajamisesta. Tämäkö pelastaisi suomalaisen viestintäteollisuuden – ei pelasta. Sen pelastaa tilauskannan pysyvä ja jatkuva kasvu ja motivaatio tehdä työtä, siihen ei vaikuta paikallisten sopimusten nykyinen taso. – Nyt happiletkun päällä seisoo sopimustasoa leikkaava työnantaja, joka tappaa työpaikan työmotivaation. Nyt on myös ammattiliitolla näytön paikka, ei ainoastaan työpaikan luottamusmiehillä. Nyökyttäjien aika on ohi, toteavat Harri ja Juha. Kirjoittaja toimii TEAM-liiton edunvalvontaosastolla työehtosihteerinä.


24 Kirjatyöntekijöiden paikallinen sopiminen työajoista vaihtui työnantajan määräysvallaksi.

Kuva: 123RF

Uudet työaika­ määräykset Teksti: MARKO LÄHTEENMÄKI Edellisessä TEAMspiritin numerossa (11, 1/2016) Mikael Kaartoaho kirjoitti kolumnissaan (Aika loppuu) kuinka kirjatyöntekijöiden uudet työaikamääräykset astuvat siviilitaloissa voimaan 31.1.2017. Vielä viime metreillä liitot ovat järjestäneet uusista työaikamääräyksistä koulutusta, joista paikalla olevista koulutettavista vähemmistö on ollut pääluottamusmiehiä. Yritykset kouluttivat enemmän esimiehiään. Sama tilanne oli jo ihan ensimmäisissä koulutuksissa. Mieleeni ei voi olla juolahtamat­ta, ovatko neuvottelut työpaikoilla oikeasti aitoja paikallisia neuvotteluita jos toiselta osapuolelta pi­ mitetään koulutus? Omalla työpaikallani käytiin muutaman kerran eri asiayhteyksissä keskustelua yövuorokompensaa­tiosta. Työtekijäpuolen kanta oli, että kompensoitavaa on ja työnantajapuolen kanta oli, ettei kom­ pensoitavaa juuri ole. Yövuoroa ei ole tehty tai sitä on tehty niin vähän. Riippuu minkälaista aikajaksoa tarkastellaan.

Useita yt-neuvotteluita on tullut käytyä viime vuosina ja aina jossain muodossa työnantajan esityk­sissä on ollut kuinka kannattavuutta voidaan parantaa esimerkiksi työaikajoustoilla ja yövuorolla jne. Olen aina sanonut, että yt-neuvotteluissa ei tehdä paikallisia sopimuksia.

roa tehty, kun ei ollut oikein töitäkään. Olisi jälkiviisaana pitänyt sopia könttä­ kompensaatio.

”Yövuorot työnantajan direktio-oikeuden piiriin.”

Meillä ei yövuoroa oltu käytetty useisiin vuosiin. Oliko työnantaja kaukaa viisas, tiedä häntä? Vies­tinnän Keskusliitto oli jo useilla TES-kierroksilla lupaillut yrityksille, että seuraavalla TES-kierroksella sopimusta uudistetaan siten, että saadaan yövuorot työnantajan direktio-oikeuden piiriin. Joskus työnan­taja jo hyvissä ajoin etukäteen irtisanoi paikallisen yövuorosopimuksen, jota sitten hinguttiin takai­ sin kun yövuoroa ei työehtosopimukseen saatukaan neuvoteltua työnantajan mieleiseksi. Kuiten­kaan tehtyä sopimusta ei käytetty. Yöllä kyllä välillä tehtiin työtä, mutta työnantaja teetätti sen yli­työnä. Kuin tarkoituksena olisikin kiertää yövuoron teettämistä, joka olisi saattanut johtaa kompen­saatioon tulevissa neuvotteluissa,

Viimeksi käytyjen yt-neuvottelujen aikana kuitenkin ”sovittiin”, että kompensaatiota maksetaan vuoden 2016 yötyötunneille seuraavasti: tammi–kesäkuussa x euroa/tunti, heinä–joulukuussa x euroa/tunti. Eipä niitä montaa vuo-

Kompensaation kiertoa?


25 joista ei silloin ollut hajuakaan, vai oliko? Kauan joutuivat odottamaan ennen kuin yövuoromääräys työehtosopimukseen siviilipuolelle saatiin. Nyt odotus palkitaan ja kun uusi painokoneinvestointi saadaan vuodelle 2017, voidaan painokonetta pyörittää kolmessa vuorossa pienemmin kustannuksin. Pitää vaan yrittää saada läpi joku sopivampi vuorojär­jestelmä, kuin viisi yötä peräkkäin. Nopea kierto olisi enemmän mieleeni, mutta yhdessä tulee asioi­ ta miettiä työporukan kesken. Näin siis meillä ja koska yövuoroa ei oltu käytetty pitkiin aikoihin, ei meillä olisi ollut mitään kei­noa saada neuvotteluteitse tuota aiemman mainitsemaani kompensaatiosopimusta paremmaksi.

Pysyvä vaihtui määräaikaiseksi Ymmärrän toverieni ahdistuksen niissä siviilipainotaloissa, joissa jatkuvasti on tehty yövuoroa pai­kallisen sopimuksen perusteella. Talokohtaisissa sopimuksissa lienee hurjia eroja, mutta isossa osas­ sa työtä tehdään neljänä yönä ja palkka maksetaan viideltä yöltä. Tämän lisäksi yövuorosopimuksen korvaus on työehtosopimuksen yövuorokorvaukset päälle muutamasta eurosta jopa kymmeneen eu­roon tuntia kohden. Näinä aikoina liittojen edustajia on käynyt joissain yrityksissä kertomassa, että kompensaatiosopi­mus tulisi olla määräaikaan sidottu, eli kompensaatio sulaisi pikkuhiljaa pois jollain sovitulla aika­ välillä. Näin on liittojen välillä kuulemma sovittu ja siitä on oikein jotain paperia näytelty, missä to­sin ei ole kenenkään osapuolen sopijan allekirjoitusta. Työnantajapuoli tällaisesta paperista on tuntunut olevan hyvinkin perillä, mutta työntekijäpuolelle tällainen rustaus tuli täytenä yllätyksenä, on kuulemma Viestinnän Keskusliiton sivuilla ollut nähtä­vänä tosin salasanojen takana, joten normaali kaduntallaaja ei tällaista paperia ole voinut nähdä. Kirjatyöntekijöitä edustavat vasemmistoryhmän neuvottelijatkaan eivät kyseistä paperia ole näh­neet. Eli käytännössä tämä kompensaation sulaminen pois määräajan jälkeen tarkoittaa, että jatkuvasti yövuo­roa tehneiden työaika lisääntyy huomattavasti ja ansiot pienevät ja tähän päälle täräytetään kilpailuky­kysopimuksen 24 tunnin lisäys, joka Nokian Renkaiden pääluottamusmies Petri Sorvalin mukaan on per­ seraiskaus. Mikähän tuplanyrkkipano tämä kokonaisuus sitten on kirjatyöntekijöille? Liitot ovat ohjeistaneet viimeiseen asti: ”sopikaa tämä työpaikoilla”. Ei ole kenenkään etu jos tämä kompensaatiotyöryhmä tulee paikalle sopimaan teidän puolestanne. Tai mikä oikeus heillä olisikaan paikallisiin sopimuksiin puuttua? Kummastuttaa, että tähän kompensaatiotyöryhmään ei kirjatyöntekijöiden

puolelta valittu ainutta­kaan, joka olisi ollut neuvotteluissa mukana ja allekirjoittamassa neuvottelupöytäkirjaa.

Kritiikkiä TEAM-liitolle Kun ensimmäisiä koulutuksia kävin uusista työaikamääräyksistä, niin siellä tuli selväksi, että yö­vuoron teettämiseen vaaditaan ”uusi suostumus”. Nyt viimeisimmässä koulutuksessa oman liittomme edustaja sanoi: ”jos olet joskus tehnyt yövuoroa ja suostumus on olemassa, sa-

”Huonommin ehdoin joutuu jatkossa työtä tekemään.” ma suostumus pätee siirryttäessä uusien työaikamääräysten tarkoitta­maan yövuoroon, vaikka sitä paljon huonommin ehdoin luultavasti joutuu tekemään”. Korviini on kantautunut tietoa yrityksistä, joissa työntekijät ovat aivan raivona omalle ammattilii­tolle tämän kompensaatioasian johdosta. On jopa puhuttu erosta ammattiliiton jäsenyydestä, koska liitto ei omien sään-

Kuva: 123RF ja Juha Ruotsalainen

Uudet työ­aika­määräykset herättävät närää työpaikoilla.

töjensä mukaisesti aja jäsenistönsä etua. Jopa lopputilien ottamisesta on puhuttu, kun huonommin ehdoin joutuu jatkossa työtä tekemään. Moni perhe joutuu tämän takia taloudellisiin vaikeuksiin. Aika näyttää miten jat­kossa edetään. Kipeää tulee tekemään joka tapauksessa. Miksei kukaan nosta nyt esiin suurella äänellä niitä työnantajien ja porvarihallituksen märkiä päi­väunia paikallisesta sopimisesta: ”yrityksissä tiedetään parhaiten miten ja mistä kannattaa sopia”. Tämä kirjatyöntekijöiden siviilipuolen paikallisesti sovittava yövuoro oli juuri malliesimerkki pai­kallisesta aidosta sopimisesta silloin kun pääluottamusmies sopi työnantajan kanssa asiasta. Molem­ milla osapuolilla oli oikeus sopia tai olla sopimatta ja hyvin usein sopimukseen päästiin kun tarve oli lisävuoroille. Sitten kun sopiminen on ”liian paikallista”, sille tulee saada suitset ja työnantajapuoli itse vaatii sitä työehtosopimusmääräyksiin, jotta saavat siihen työnjohto-oikeuden. Tämä ei ole sitä mi­hin paikallisella sopimisella tähdätään. Kun ammattiliittomme antautui Viestinnän Keskusliiton edessä tässä yövuoroasiassa, olisi ollut vi­hon viimeinen mahdollisuus neuvotella ehdoton työrauhavelvollisuus samalle tasolle kuin mui­den ammattiliittojen työrauha-asiat ovat. Kun työntekijöillä ei ole mitään painostuskeinoja neuvotteluissa, neuvotteluesitykset ja pyynnöt ovat kuin porukalla kerjäämistä. Kirjoittaja toimii pääluottamusmiehenä ja on TEAM-liiton valtuuston jäsen.


26

Vierestä kuultua Teksti: PENTTI ISO-AHO Olin hiljattain uimahallilla vesijuoksua kokeilemassa kunnon ylläpitomuotona, kun leikkausjonossa olo alkaa tympiä ja käydä peruskunnon päällekin pikkuhiljaa. Aikani siinä räpiköityäni hivuttauduin saunaan. Lauteilla istui kaksi maalliselta tomumajaltaan kovin toisistaan poikkeavaa yksilöä. Perisuomalaiseen tapaan komusin saunan nurkkaan reilun hajuraon päähän lauteilla istuvista vilkkaasti keskustelevista miehistä. Toinen heistä näytti olevan keskiiän jo ohittanut, vanttera, monien tuulten ja tuiskujen ahavoittama tervaskanto. Toinen oli nuorempi, jäntevä, salilta ja lenkkipoluilta ulkoisen olemuksensa hankkineen näköinen, sujuvasanainen karpaasi. Jutustelu siirtyi työelämän kiemuroihin. Vanhempi mies kertoi olleensa töissä kaivoksella, ahtaajana ja terästehtaalla. Nuorempi kehuskeli olevansa eräänlainen työpaikkojen suojelusenkeli. – Työhyvinvointia, kilpailukykyasioita ja sen semmoista olen viime aikoina kiertänyt opettamassa. Jonkin sortin konsultti, ajattelin ja kyyristyin korviani pidellen kun duunariksi itsensä esitellyt heitti murahtaen kiulusta pari litraa vettä kiukaalle. – Jaa, ettäkö sitä kikyn soveltamista työnantajille kulet neuvomasa, hän kysyi matalalla, hyisellä äänellä, joka tuntui viilentävän tulisen kiukaan henkäyksenkin. – Juurikin näin, tuumasi konsultti ja jatkoi: – Nyt kääritään hihat ja neuvotellaan paikallisesti asiat työpaikoilla kuntoon. Palautetaan vuosien saatossa rapautunut kilpailukyky Saksan ja muiden kilpailijamaiden edelle ja luodaan pääministerin lupaamat 110 000 työpaikkaa.

Novelli Kiukaasta kuului jälleen kiukkuinen sihahdus. Korvia poltteli, mutta en malttanut lähteä. Päätin seurata sanailun loppuun nahkani protestoinnista huolimatta. Työmies suoristi selkäänsä ja nojautui olkalihakset ja käsivarret pullistellen polviinsa, ja loi pitkän, tutkailevan katseen tuuheiden kulmakarvojensa alta karpaasiin.

– Liekkö ne työvoimakustannukset ja työajan pituus tähänkään asti ollu kilipailukyvyn tojellisia ongelmakohtia? Taitaa olla suomalaisen kapitalistin ahaneus se pahin ongelma. Ei sijoteta tarpeeksi saajusta tuotosta markkinointiin ja tuoteke-

hitykseen, eikä investoija koneisiin, eikä uusiin tuotantomenetelmiin. Rohomuavat kaiken tuoton ja tuloksen lyhytnäkösesti ommiin lakkareihinsa. Kahtoppa niitä saksalaisia. Ne pärijää oikein hyvin täälä sinun mukkaan kilipailukyvyttömäsä Suomesaki. Teettävät Mersuja ja luksusristeilijöitä suomalaisilla ammattitaitosilla työmiehillä, työehtosopimusten mukasilla palakoilla ja työajoilla. Pärijäävätki vielä ilimeisen hyvin kö investoivat telakkaanki alvariinsa. – Ei se kyllä noin mene. Tilastot osoittavat selvästi Suomen kilpailukyvyn olevan palkkojen, työajan ja Kuva: 123RF verotuksen osalta heikompi kuin kilpailijamaiden. Siitähän ovat yksimielisiä hallituksen lisäksi kaikki työmarkkinaosapuoletkin, innostui työpaikkojen pelastaja henkäilemään kiukaan taas sihahtaessa ilmoille tuliset terveisensä. Ilkikurinen pilke silmänurkassa proletaari nakkasi vielä vettä kiville. – Oon minä toisenlaisiaki käppyröitä ja tiakrammeja nähäny. Ne kö on siitä vekkuleita, että niillä voi esittää aivan mitä haluaa, jos vain oikiat muuttujat ossaa oikeisiin paikkoihin panna. Vasta viime viikolla uutisoitiin, että Suomesa on Euroopan kolomanneksi matalin yhteisövero, eikä ne palakatkaan kaikkein korkeimmat ollu, työajan lyhyyvestä nyt puhumattakaan. Jos tästä meinataan halapatyövoimavaltio Panglatessin tai Vietnamin malliin tehä, niin täältä loppuu asukkaat. Paleltuvat hengiltä ja kuolevat näläkään työläiset. Kuka niitä herroja sitte elättää, perkele? Vuodatuksen päätteeksi lennähti kiulullinen vettä kiukaalle. Polttava höyrypilvi levisi paineella katon, ja kaakeloitujen seinien kautta jo entuudestaan herkistyneisiin selkiimme. – Kaikenlaisia politrukkeja, jupisi konsultti pinkaistessaan kohti suihkuhuonet-


27 ta nopeasti kuin entinen valtionvarainministeri puolimaratonia. Onneksi oven avaaminen päästi osan tulisista löylyistä ulos, ettei myös minun tarvinnut paeta paikalta. – Mikäs se sinä oot miehiäs, kysyi löylyn lyöjä kotvan kuluttua. – Varastomies kenkätehtaalla, vastasin, kun en muutakaan keksinyt. – No sitte varmaan ymmärrät. Myivät tehtaan ulukomaille. Valtionomisteisen tehtaan, mitään ymmärtämättömät politiikonketkut! No ei menny kauan, niin jo saneerattiin ja meikäläinenki sitte joutu kortistoon. Vanaha mies. Eihän täsä oo ennää saumoja työmarkkinoilla, mutta ei pääse putkeenkaan. – Älä helevetti, puistelin päätäni ja yritin olla myötätuntoisen näköinen. Hetken hiljaisuuden jälkeen mies jatkoi otsan rypistyessä syviin juonteisiin. – Siinä tuo äskönen narukaula oli oikiasa, että on ne ammattiliitotki kovasti Sipilän asialla. Koko töisäolon ajan oon liittoon kuulunu, mutta nyt tuntuu, että hyvät, kaukaa viisaat johtajat ovat lorotel-

”Rohomuavat kaiken tuoton ja tuloksen lyhytnäkösesti ommiin lakkareihinsa.” leet meikäläisen näköelimiin oikeen kunnolla. Mahtavatkohan saaha jotaki poonuksia tuommosista sopimuksista? Edunvalavontajärijestöjä muka! Kenen lie etuja sitte ajavat? Ei näytä olevan pyhiä työttömien, jos ei työllistenkään tarpeet. Juuri kun olin vastaamassa mies nousi, keräsi hiestä kastuneen peffletin lauteilta mukaansa ja kääntyi vielä ovella sanomaan: – Ei pitäs mennä herrojen kans samoille marikoille. Sitä kö antaa pirulle pikkurillin, niin mennee koko käsi. Lähdin siitä mietteissäni, häpeissänikin, vaikka en kiky-intoilija olekaan, pesulle itsekin. Toivottavasti työttömyysturvan lisäheikennyshankkeet olisivat nyt viimeinkin liikaa keskusjärjestöille ja tämä surullinen episodi suomalaisessa työmarkkinahistoriassa tulisi tiensä päähän, pohdiskelin. Kun sitten nostin käteni hieroakseni pesuainetta kuontalooni, viiltävä kipu olkapäästä räjäytti tajuntani ja toi elävästi mieleen teräsmiehen viimeiset sanat. Kirjoittaja toimii pääluottamusmiehenä ja on TEAM-liiton hallituksen jäsen.

Tilaa TEAMspirit-lehtiä itsellesi tai jaettavaksi työpaikoille ja ammattiosastoihin! raisa.rasilainen@teamliitto.fi tai 050 303 9274


28

Vieraissa: Jari Myllykoski

Teollisuus tarvitsee tekijänsä Kolmen S:n hallitus, joka nyt on SOShallitus, pyrkii kaikin keinoin pelastamaan Suomi-neidon ja edesauttamaan vientiteollisuuden kilpailukykyä. Eihän tuohon ole periaatteessa vastaan sanomista. Vaan mistä tuota kilpailukykyä ollaan repimässä? Yllätys yllätys, työntekijän selkänahasta. Vaikka kuinka koettaa ymmärtää hallituksen toimia, ei voi sivuuttaa sitä tosiasiaa, ettei hallitus ole esittänyt yhtään parannusta vientiveturien kattilaan hiiliä lapioivien jaksamiseen, ja vain muruja osaamisen arkeen. Hallituksen avaukset ovat keskittyneet leikkaamaan työntekijöiltä ja siirtämään nuo eurot työnantajille ilman sitoumuksia, että niillä todella vauhditettaisiin tuottavuutta ja luotaisiin talouden kasvua, tai uutta työtä investoimalla Suomeen. Jäljelle jää vain toteamus ”ans kattoo kuinka äijän käy”. Todetaanko muutaman vuoden päästä pörssiyhtiöiden jakaneen kikyn saldon omistajille jättiosinkoina? Kiky-sopimuksessa alennetaan työnantajan maksamia työttömyysvakuutus- ja työeläkemaksuja ja työntekijöiden maksuja korotetaan. Työaikaa pidennetään palkkaa nostamatta. Julkisen sektorin työntekijöiden lomarahoista leikataan lähes kolmannes. Rahaa siirretään työntekijöiltä työnantajille, ja tämähän tarkoittaa sa-

malla yrittäjäriskin hivuttamista työntekijöille.

• • • Hallitus on tekemässä samaan aikaan toisen asteen koulutuksen reformia, joka nykytiedon valossa näyttää pikemminkin jättileikkauksilta. Toisen asteen koulutus kyllä kaipaa uudistamista, sillä nykymalli ei tällaisena sovellu 2000-luvulle.

Oppisopimuskoulutuksen kokemuksia tulee hyödyntää ammattikoulutusta kehitettäessä ja itse oppisopimusta tulee myös kehittää. Työnantajat huutavat opiskelijoita työpaikoille oppimaan/harjoittelemaan työtä ilman palkanmaksuvelvollisuutta, mutta kukaan ei ole kertonut, miten turvataan nuoren työssäoppiminen.

”Kikyn saldo osinkoihin?” EK, Suomen Yrittäjät ja hallitus haluavat auttaa erityisesti nuoria mutta myös työttömiä mahdollistamalla ”osaamisen näyttämisen” – nätti ilmaus palkattomalle työharjoittelulle. Aivan ”mahtavaa”, mutta kuinka se tehdään? Mistä tempaistaan ne pk-yritysten henkilöstöresurssit, joilla varmistetaan työssäoppiminen? Mitä tehdään, kun työtön osoittaa osaamisensa muutamassa viikossa? Alkaako siitä työsuhde, vai reenaillaanko vain palkatta koko jakso, ja vaihdetaan sitten uuteen näyttäjään? Paljon on toisen asteen koulutuksessa tehtävää. Esimerkiksi; tällä hetkellä meiltä puuttuu kanava, jonka avulla nuori voisi oppia työtä tekemällä ammatin, nekin joille koulumainen opiskelu ei maistu. Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja.

TEAMspirit 12  
TEAMspirit 12  

TEAM Vasemmisto ja sitoutumattomat ry:n ryhmälehti

Advertisement