ļYŤã ąļĜ Įã ĽļĽ õ Ā Ĵè Ľčø ĴõŅĽļø𫥫ŝ ĽļĽŅąĽŅĮéºąļ ŝ øééąļó ŝéĴĽ ļõŅĮŅéĴĽ ğ Mielenkiintoisimmat ja haastavimmat laskut ovat tunturien väliin jäävissä kuruissa. Tosin Ykkösen ja Kakkosen erottava Isokuru on pääosin rajoitusaluetta, eli siellä ei saa laskea.
A
lkukauden aikana lunta oli tupruttanut säännöllisesti ja jo tammikuussa pääsin pidemmille retkille Pyhän tuntureille, joista puhekielessä käytetään helposti ymmärrettäviä nimiä. Kultakero, jolla pyörivät hissit, on Ykkönen. Seuraavaksi tulee Ukonhattu, joka on loogisesti Kakkonen. Kolmonen eli Noitatunturi on Pyhän korkein, 540 metriä. Laakakero ja Peurakero ovat Nelonen ja Viitonen. On mielenkiintoista, että Pyhällä ei ole Pyhätunturi-nimistä tunturia.
Syytä kysellessäni minulle kerrottiin, että eräs puistonvartija kielsi Isokurussa laskemisen 2000-luvun vaihteessa, kun Pyhä Extreme -buumi oli kovimmillaan. Silloin offarilaskijoita vilisi Isokurun rinteillä jonoksi asti – ainakin tarinoiden mukaan. Ilmeisesti puistonvartija oli huolissaan aluskasvillisuuden turmeltumisesta ja mahdollisista lumi- ja rakkavyöryistä. Kerrotaan, että hän kävi jopa tuhkaamassa rinteitä, jotta lumi sulaisi nopeammin ja laskijat pysyisivät loitolla.
Pyhän takamaastoilla on kolme selkeää pääpiirrettä. Ne jakautuvat puurajan yläpuolisiin avotunturialueisiin, puurajasta alkaviin metsälinjoihin ja tuntureiden väliin jääviin jyrkkiin kuruihin.
Kakkosen ja Kolmosen väliin jäävään Pikkukuruun solahtaa useita viettäviä linjoja. Sarvikuru Kolmosen ja Nelosen välissä on sen verran pieni, ettei sinne kannata laskulinjojen perässä vaivautua.
Avotunturialueet ovat pääpiirteittäin loivia. Lumi puurajan yläpuolella on yleensä niin sanottua arktista puuteria, eli tuulen pakkaamaa korppua.
Nelosta ja Viitosta erottavassa Peurakurussa on Pyhän viettävimmät ja teknisimmät laskut. Siellä Kimmo Oivo, Antti Pennanen, Mika Oksanen ja monet muut 2000-luvun alussa Pyhällä vaikuttaneet vapaalaskijat harjoittelivat jyrkällä laskemisen taitoja. Metsähallitus toivoo, että tämä seutu jätetään keväisin rauhaan, sillä se on monien petolintujen pesimäaluetta.
Metsälaskut vaihtelevat loivista jyrkkiin ja lyhyistä pitkiin. Jaksamisen laki pätee täälläkin: mitä pidemmälle lähtee, sitä suuremmalla todennäköisyydellä löytää koskematonta lunta.