Issuu on Google+

TALVI 2013–2014

s.68

NIPWITZIN

TARINA

s.50

LUMILAUTAILUN

PARADOKSI s.44

PYHÄN

TAKAMAASTOT

AVANTOUINTI • UMPIHANKIHIIHTO • POHJOLAN VILLIYRTIT • PUNAINEN RUKA!


JOKAISELLA ON OIKEUS Rukaa ja Pyhää yhdistää aito intohimo hiihtämiseen. Olemme tehneet kaikkemme

1

SUUNNITELTU HIIHTÄJILTÄ HIIHTÄJILLE

Ruka ja Pyhä ovat rakennettu rakkaudesta lumeen ja hiihtämiseen. Erityisesti lapset ja perheet on huomioitu rinnealueiden uudistuksissa. Perheet on huomioitu myös uuden Perhelipun ja nuorisolippujen hinnoittelussa.

2

PARHAAT HISSIT JA PISIN HIIHTOKAUSI

Huippunopeiden kuuden hengen tuolihissiemme yläasemilta avautuvat tuntureiden parhaat rinteet. Hiihtopäiväsi ei kulu jonoissa, vaan saat nauttia siitä, miksi olet tunturiin tullutkin – hiihtämisestä.


HIIHTÄÄ ENEMMÄN*

jo ennen lomaasi, jotta Sinä voit keskittyä hiihtämiseen ja rentoutumiseen.

3

SKI-INN MAJOITUKSESTA SUORAAN MÄKEEN

Myös majoitus Rukalla ja Pyhällä on suunniteltu hiihto mielessä. Ski-Inn huoneistossa laitat sukset jalkaan jo ulko-ovella. Autoa et tuntureissa lomallasi tarvitse – ajamisen sijaan voit hiihtää enemmän.


fall / winter collection 2013

rachael burks in blackburn down jacket & pemberton pant www.astebrandstore.fi


Ensivaikutelma: vaikuttava Uusi Audi A3 Sedan Alk. 28.133 € Täysin uuden Audi A3 Sedanin dynaaminen muotoilu muuttaa käsityksiä siitä, miltä kompakti sedan voi näyttää. Eikä urheilullisuus jää ainoastaan ulkokuoreen, siitä pitävät huolen erinomaiset ajo-ominaisuudet sekä tehokkaat ja taloudelliset TFSI- ja TDI -moottorit. Tyylikäs ohjaamo erottuu joukosta huippuluokan viimeistelyllä, joka ulottuu pienimpäänkin yksityiskohtaan. Uusi Audi A3 Sedan on täydellinen valinta sinulle, joka haluat autoltasi tavallista enemmän. Tutustu osoitteessa audi.fi

MAINOS

Audi Q5 2.0 TDI quattro S tronic 130 kW (177 hv): autoveroton hinta: 40.550 €, arvioitu autovero 14.439,96 €*, Audi A3 Sedan 54.989,96 1.4 TFSI 92€.kW (125 hv): autoveroton 22.700 arvioitu autovero 6,0 5.433,42 €*, kokonaishinta: kokonaishinta: Vapaa autoetu 1.005 €/kk,hinta: käyttöetu 810€,€/kk. Keskikulutus l/100 km. 28.133,42 €.159 Vapaa autoetu 625lisätään €/kk, käyttöetu 430 €/kk. Keskikulutus 5,3 l/100 *CO₂-päästöt 122 g/km. Hintaan lisätään *CO₂-päästöt g/km. Hintaan jälleenmyyjäkohtaiset toimituskulut. Kuvankm. auto erikoisvarustein. jälleenmyyjäkohtaiset toimituskulut. Kuvan auto erikoisvarustein.


HELLY HANSEN CATWALK

Aurelien Ducroz World Champion Freeride Skier Lofoten, Norway

Scandinavian Design is the cornerstone in all Helly Hansen gear. The optimal combination of purposeful design, protection and style. This is why professional athletes, patrollers and discerning enthusiasts choose Helly Hansen.

CONFIDENT WHEN IT MATTERS


BUFFALO SOLDIER

TM

Buffalo Soldier headphones feature powerful 40mm drivers combined with sustainably sourced FSC® certified wood, recycled aluminium and a woven fabric cord to create outstanding sound quality from earth-friendly materials.

MADE BETTER TO MAKE A DIFFERENCE BOB MARLEY™ MARLEY™ © Fifty-Six Hope Road Music Ltd., 2013. Right of Publicity and Persona Rights - Fifty-Six Hope Road Music Ltd. www.bobmarley.com


N

O T E I

Ä S SI

U L S Y LL

T T E

O L E PÄÄKIRJOITUS ......................................................... 12 TEKIJÄT......................................................................... 14 LUKIJAPALAUTE

Onnea Martti Lammaskoski! ............................................. 16

OMAN KYLÄN POIKA

Markus Perttunen Pelkosenniemestä ................................ 18

OMAN KYLÄN TYTTÖ

Kuusamon tyttö palasi Kaliforniasta kotiin ...................... 20

TUNTURIUUTISET

Uutuuksia Rukalla ja Pyhällä .............................................. 23

LADULLA

Suomalaista suksea arvostetaan maailmalla ..................... 28

OLDSCHOOL, NEWSCHOOL

Kissat lumella........................................................................... 30

FRONTTI TUTKITUSTI TOTTA Satu Järvelän kokoamat tilastot kertovat: Suomi on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä lumilautailumaista.

36

VIHERPIIPERTÄJÄ Kaivos ei kuulu kansallismaisemaan, saatika kumppaniksi puhtaaseen luontoon perustuvalle matkailuelinkeinolle, kirjoittaa toimittaja Sampsa Oinaala.

40

KALENTERI

Tunturissa tapahtuu koko talven ....................................... 34

VÄLINETOHTORI Vähemmän on enemmän...............................38

PYHÄKOULU Hiihdonopettajalle sattuu ja tapahtuu....................................................42


Kuva: Jaakko Posti

HUIPPUJUTUT PYHÄN TAKAMAASTOT

NIPWITZIN TARINA Urbaanilasketteluun erikoistuneen Nipwitz-ryhmän videoita on katsottu netissä yli miljoona kertaa. Matti Räty kertoo, mistä kaikki alkoi.

Nietoksen kaukomatkareportteri Juhani Toivio teki tällä kertaa lähimatkan Pyhän offareille.

68

44

LASKETTELUSUKSEN (R)EVOLUUTIO Antti Laihon kirjoittamassa jutussa perehdytään siihen, mitä kaikkea on tapahtunut laskettelusukselle sitten 1990-luvun alun. Kehitys on ollut huimaa.

62

LUMILAUTAILUN PARADOKSI Lumilautailukulttuurissa ääripäät tulevat toimeen sulassa sovussa ........................................................50

PUNAINEN RUKA Kari Jussi Aho loi Rukan logon ottamalla mallia Coca-Colasta ja Leviksestä .........................................58

KYLMÄ KASTE Avantouinti kuulostaa pahalta, mutta tuntuu hyvältä .......74

HUIPPUKUVAT Jani Kärppä, Matti Ollila, Dave Heath, Simo Vilhunen, Inka Salmirinne, Rami Hanafi ............................................ 78

AFTER SKI BISTRO Pohjoisen metsissä kasvaa paljon syötäväksi kelpaavaa puuta ja heinää ..........................................................90

HISSIFILOSOFI Mitä vähemmän pelkäät, sitä enemmän elämältä saat ............................................... 92

LASKIJAN SILMIN Kuvasatoa Nietoksen lukijoilta ......................................... 104

LUONTOHETKI Umpihangessa hiihdellään hitaasti ja hiljaisuudessa ....... 106

SLOPESTYLE Nietoksen omaperäisessä muotinäytöksessä perehdytään kerrospukeutumisen saloihin.

94

S O T TO


FRONTTI | PÄÄKIRJOITUS

LUKIJOIDEN

LEHTI ”LUKIJAT OVAT LEHDEN TEKIJÖITÄ”, HESARIN UUSI PÄÄTOIMITTAJA JULISTI ENSIMMÄISESSÄ PÄÄKIRJOITUKSESSAAN. SANAT OLIVAT LAINATTUJA HÄNEN EDELTÄJÄLTÄÄN 24 VUODEN TAKAA. Tiedämme Nietoksen toimituksessa tämän vanhan viisauden pitävän paikkansa, sillä saamme lukijoilta hyviä juttuehdotuksia ja -toiveita enemmän, mitä voimme toteuttaa. Lehden tekijöillä ei voi olla parempaa tilannetta kuin aloittaa uuden numeron suunnittelu käymällä läpi satojen palautteiden pinoa. Pyhän takamaastot on ollut yksi toivotuimpia juttuaiheita jo monena vuonna. Suostuttelimme Nietoksen kaukomatkareportteri Juhani Toivion poikkeuksellisesti talven mittaiselle lähimatkalle Pyhälle (sivu 44). Urbaaniin lasketteluun erikoistunutta Nipwitziä on katsottu netissä yli miljoona kertaa, mutta heidän tarinaa ei ole aikaisemmin julkaistu kirjoitetussa muodossa. Lukijoidemme toiveesta Matti Räty kertoo, miten kaikki alkoi ja mihin kaikki loppuu (sivu 68). Nipwitz on yksi laskettelusuksen vallankumouksellisen kehityksen ilmentymä. Antti Laihon artikkelissa pureudutaan siihen, millainen revoluutio lähti liikkeelle 1990-luvun puolivälissä, kun niin sanotut tiimalasisukset saapuivat kauppoihin (sivu 62).

NIETOS

12

Uuden ajan laskettelijat ovat ammentaneet paljon vaikutteita lumilautailijoilta, joille vapaus ja hauskanpito ovat aina olleet tärkeitä arvoja. Lumilautailukulttuuria, jossa monet ääripäät kohtaavat toisensa, on tutkittu suomalaisessa väitöskirjassakin (sivu 50). Nietoksen punaiseen lankaan, pohjoiseen elämäntapaan, kuuluvat myös perinteisemmät harrastukset. Umpihangessa pääsee matkalle hiljaisuuteen ja hitauteen (sivu 106). Avantouinti on hyytävä kokemus, mutta tuntuu hyvältä (sivu 74). Kannattaa kuitenkin olla varovainen, sillä siihen voi jäädä koukkuun! Oletko muuten koskaan pohtinut, miksi Rukan väri on juuri punainen? Sekin selviää tässä numerossa (sivu 58). Kiitos kaikille lukijoille palautteista. Toivottavasti jaksatte lähettää niitä tästäkin lehdestä!

Talvi- ja lukufiiliksiä toivottaen, Jusu Toivonen, päätoimittaja PS Pysy Nietos-yhteisön taajuudella talven mittaan osoitteissa nietos.fi ja facebook.com/NietosLehti


FRONTTI | TEKIJÄT

VILLE SAVIMAAN, 33, mielestä Lapin puut näyttävät talvella meheviltä marenkitortuilta ja juuri sellaista herkullista tunnelmaa hän halusi piirtää Nietoksen kanteen. Tyyliään hän kuvailee satukuvituksen ja poptaiteen sekoitukseksi. Täydellisen piirroksen tekeminen pitää Villen mielenkiinnon yllä. Hän uskoo, että elämässä hyvät asiat tapahtuvat luonnostaan, kun kehittää itsevarmasti omaa ilmaisuaan. Laskettelu pääsi Villeltä unohtumaan, kun tilalle tulivat valokuvaus, piirtäminen ja kirjoittelu. ”Siihen romanttiseen maailmaan ei enää sopinut skeittipunkki ja huimat temput. Nykyään laskeminen vois taas maistua.”

IINA THIEULON,

TUOMO PIRTTIMAA,

36, on arvostettu ruoka- ja viinitoimittaja, joka rakastaa rustiikkia maalaisruokaa ja herkullisia viinejä. Iina ei ole niin lumen perään; kylmänä talvipäivänä hän nauttii mieluiten lasillisen italialaista barolo-viiniä. Nietoksen Bistro-palstalle (sivu 90) Iina kirjoitti villeistä pohjoisen yrteistä, joista hän on aikaisemmin tehnyt Viettelevät villiyrtit -kirjan yhdessä Jouni Toivasen kanssa.

43, on syntynyt Nivalassa, mutta asunut jo puolet elämästään Kuusamossa. Tuomo kuvailee itseään pohjoissuomalaiseksi metsästäjä-kalastaja-keräilijäksi, joka asuu mieluiten – luonnollisesti – keskellä metsää. Eipä olekaan yllätys, että Tuomo viihtyy yksinään umpihangen hiljaisuudessa (sivu 106) ja on ollut pahasti koukussa avantouintiin (sivu 74).

MATTI RÄTY, 25, on yksi urbaanilasketteluun erikoistuneen Nipwitz-kollektiivin keulahahmoista. Kuopiossa syntynyt, mutta nykyään Rovaniemellä graafikoksi opiskeleva new school -tähti kirjoitti Nietokseen Nipwitzin tarinan (sivu 68). Tulevaisuudessa Matti toivoo pääsevänsä tekemään työtä, joka tuntuu yhtä makealta kuin laskeminen. Suosittelemme työhakemuksen lähettämistä toimitukseemme!

NIETOS

14


PĂ„Ă„TOIMITTAJA AD OIKOLUKU NIETOS.FI

Jusu Toivonen Harri Tarvainen Arttu Muukkonen KovaKoodarit Oy

jusu.toivonen@nietos.fi • harri.tarvainen@nietos.fi Nietos • HÜyläämÜtie 14 • 00380 Helsinki

NIETOS VERKOSSA: www.nietos.fi, Facebook: Nietos – Pohjoinen elämäntapa

KIRJOITTAJAT: (U[[P3HPOV4PSSH3HWWHSHPULU/LPKP3LOPRVPULU5VVYH3PU[\RHUNHZ ;\VTV7PY[[PTHH4H[[P9p[`0PUH;OPL\SVU1\OHUP;VP]PV

KUVAAJAT JA KUVITTAJAT: ,TPS)LY[LSS9\UL+HOS7H[YPJR-VYZISVT4H[[PHZ-YLKYPRZZVU 9HTP/HUHĂ„+H]L/LH[O(R\2HSS\URP1HUP2pYWWp(Y[[\ 4\\RRVULU=PSSL7L[[LYP4pp[[p4H[[P6SSPSH;\VTV7PY[[PTHH 1HHRRV7VZ[P;PPUH9LRVSH;LYV9LWV0URH:HSTPYPUUL1HYP:HSV =PSSL:H]PTHH,SPUH:PYWHYHU[H/HYYP;HY]HPULU:PTV=PSO\ULU

PAINO: -VYZZHU2PYQHWHPUV6` 2HUZP!.HSLYPL(Y[:PSRN7HWLYP!<74:[HY4H[[H N 0::53  Âś0::5  PAINOS JA JAKELU: 5PL[VZPSTLZ[``RLYYHU]\VKLZZHQHVU ]HS[HR\UUHSSPZLZZHQHRLS\ZZH:RP,_WVZ[HRLZppU5PL[VZWVZ[P[L[HHU UVPUVZVP[[LLZLLUSLOKLU[PSHHQPSSL9\RHUQH7`OpURH\ZPRVY[PU VZ[HQPSSLZLRpT\PSSLRHU[HHZPHRRHPSSL JULKAISIJA: 9\RHRLZR\Z6`

SAMPSA OINAALA, 34, on helsinkiläissyntyinen itseoppinut toimittaja ja dokumentaristi, joka muutti kymmenen vuotta sitten Valtimolle Pohjois-Karjalaan omavaraisen ja ekologisen elämäntyylin perässä. Journalistiksi hänet ajoi inhimillinen uteliaisuus. TyÜssään Sampsa on seurannut muun muassa Talvivaaran kaivosfarssia Helsingin Sanomille. Nietokseen hän kirjoitti kolumnin Rukalle suunnitteilla olevasta kultakaivoksesta (sivu 40).

441 612 Painotuote

3()&

1LHWRNVHQMDNHOXSLVWHHW (H]HSppRpYPRLZR\RZL[*P[`:WVY[/HS[P :[VYL/LSZPURP/VSPKH`*S\ISVTHHZ\UUV[9\RHSSHQH7`OpSSp/V[LSSP 7`Op[\U[\YP2HO]PSH2H\WWH`O[PÂ&#x20AC;3VTHYLUNHZTÂ&#x20AC;RP[9\RHSSHQH 7`OpSSp3ppRpYPRLZR\Z[LU]HZ[HHUV[V[7LHR7LYMVYTHUJL:[VYL/LS ZPURP7`Op)VVRPUNTÂ&#x20AC;RP[9\RHQH7`OpOPPO[VRLZR\RZL[:RP,_WV :RP0UUO\VULPZ[V[9\RHSSHQH7`OpSSp:RP:LY]PJL/LSZPURP3PZpRZP 5PL[VZ[H]VPS\RLHRHO]PSVPZZHQHRHTWHHTVPZZHLYPW\VSLSSH:\VTLH


FRONTTI | LUKIJAPALAUTE Kuva: Aku Kallunki

Henri Mustonen lähetti toimitukseemme epäsuomalaisen rohkeaa palautetta viime talven lehdestä. Kohtaan ”Haluaisin nähdä seuraavassa lehdessä” hän vastasi ”Haastattelun itsestäni”. Lisäksi Henri lähetti toimitukselle terveisiä seuraavalla linkillä: http://vimeo.com/54474913. Arvostamme näin ennakkoluulotonta asennetta ja luonnollisesti haluamme esitellä Henrin Nietoksen lukijoille! Kuka olet? Nimeni on Henri Mustonen ja olen kuusamolainen newschool-laskija. Opiskelen Kainuun ammattiopistossa ja samalla treenaan Rukan alppikoulun freestyle-linjalla. Kuinka vanha olet? 18-vuotias. Oletko sukua ”kumpare-Mustosten” kanssa? En ole sukua heille. Isäni nimi on myös Marko Mustonen, nimet menevät helposti sekaisin. Mitä tavoitteita sinulla on? Tavoitteina on kehittyä laskijana, tehdä paljon uusia temppuja ja päästä kilpailemaan ulkomaille. Miksi haluat nähdä itsestäsi haastattelun Nietoksessa? Itse haastatteluja en ole pahemmin lehdessä lukenut, joten ajattelin sen olevan hieno lisäys.

ONNEA MARTTI JA MUUT VOITTAJAT! NIETOKSEN LUKIJAPALAUTEKILPAILUN PÄÄPALKINNON, 500 EURON RUKAPYHÄ-LAHJAKORTIN, VOITTI MARTTI LAMMASKOSKI SUONENJOELTA. TOIMITUS ONNITTELEE MARTTIA JA KIITTÄÄ KAIKKIA PALAUTETTA LÄHETTÄNEITÄ. Onnea myös kaikille Haglöfsin, Haltin, Helly Hansenin ja Salomonin tuotepalkintojen voittajille. Tämän numeron lukijapalautekilpailu löytyy sivulta 109. Toimitus pidättää oikeuden palkita lukijoita täysin mielivaltaisesti esimerkiksi hyvistä kuvista tai nettikirjoituksista!

NIETOS

16


FR POSTIA NIETOKSEN

FR

ON

LUKIJOILTA LEHDESTĂ&#x201E; OLISI VOINUT JĂ&#x201E;TTĂ&#x201E;Ă&#x201E; POIS:

HALUAISIN LUKEA SEURAAVASSA LEHDESSĂ&#x201E;: Hiihtokoulun normipäivästä, mitä se pitää sisällään.

Vaatemainokset, joissa ei näy hinta. CDWDULQD

0LQQD 7RLPLWXVYDVWDD7`OpRV\S\WHSZ[HSSHZP]\ RLYYV[HHUTP[pRHPRRLHVKV[[HTH[VU [HOPPOKVUVWL[[HQHUšUVYTPWpP]pUpš]VP[H WHO[\H

7RLPLWXVYDVWDD ;\SRP[ZLTTLL[[p[HYRVP[H[ :SVWLZ[`SLVZPV[H1H[RHTTLVTHWLYpPZLU T\V[PUp`[Â&#x20AC;RZLTTL[LRVHT`Â&#x20AC;Z[\SL]HPZ\\ KLZZHT\[[H[pSSpRLY[HHSPZpZPTTLOPUUH[ [\V[L[PL[VPOPU

Kerrospukeutumisesta

Vastaan ei tullut yhtään turhaa juttua

$QQXNND

-RXNR

7RLPLWXVYDVWDD:P]\PSSH Âś:SVWLZ[`SL VZPVZZH]VPRH[ZVHQHS\RLHTP[LURLYYVR ZP[[HPURHUUH[[HHW\RL\[\H

7RLPLWXVYDVWDD,PTLPKpURppUTPLSLZ[p

HALUATKO JOULULAHJAKSI

LASKUPĂ&#x201E;IVĂ&#x201E;N

Andreas Romarin henkilĂśkuvan. $UL 7RLPLWXVYDVWDD(UKYLHZ9VTHYVUTLPKpU RPUTPLSLZ[pRPPUUVZ[H]HWLYZVVUH[VP]V[HHU L[[pVUUPZ[\TTLZHHTHHUOpUL[OHHZ[H[[L S\\U[\SL]HPZ\\KLZZH

Hienoja kuvia revontulista, joita tammi-helmikuussa oli. -RXNR 7RLPLWXVYDVWDD9L]VU[\SPR\]PHVU[HHZZP ]\PSSHTTL4\\UT\\ZZH/\PWW\R\]PZZH ZP]\

TERVEISENI TOIMITUKSELLE: Mahtava lehti, taas kerran! Olisi mukava, jos Nietos ilmestyisi monesti vuodessa. Tästä lehdestä olisin valmis maksamaankin. $WWH 7RLPLWXVYDVWDD2PP[VZRLO\PZ[H;VPZ[HPZLRZP QH[RHTTL5PL[VRZLU[LRLTPZ[pRLYYHU]\V KLZZHY`[TPSSpT\[[HS\WHHTTLL[[pSLOKLU ZHHQH[RVZZHRPUPSTHPZLRZP

Miten Pekka Hyysalo on kuntoutunut.

Pientä epäselvyyttä, mitkä on juttuja ja mitkä mainoksia.

(HWX

0DUMR

7RLPLWXVYDVWDD,TTL[pSSpRLY[HHRPYQVP [H7LRHZ[HT\[[HOpULUR\U[V\[\TPZ[HQH -PNO[)HJRWYVQLR[PH]VPZL\YH[HVZVP[[LLZZH ^^^WLRRHO``ZHSVJVT

7RLPLWXVYDVWDD;LLTTLQVRHU\TLYVZZH RV]HZ[P[Â&#x20AC;P[pQV[[HTHPUVRZL[QH[VPTP[\RZLSSP ULUZPZpS[Â&#x20AC;LP]p[ZLRVP[\0STLPZLZ[P[LRLTPZ[p ]PLSpYPP[[pp;VP]V[[H]HZ[PVSLTTL[pSSp`YP[[p TpSSpVUUPZ[\ULL[]PPTLRLY[HHWHYLTTPU

ELLA SUITIALAN KANSSA? Nietos tuki lumilautailija Ella Suitialaa Kiririnki.fissä, jossa hän keräsi rahaa syksyn ensimmäiselle ulkomaan leirille. Tuimme projektia hankkimalla â&#x20AC;?laskupäivän Ellan kanssaâ&#x20AC;?. Nyt haluamme antaa kirityksemme joululahjaksi yhdelle Nietoksen lukijalle. Kiinnostuitko? Lähetä meille vapaamuotoinen viesti 20.12.2013 mennessä ja perustele lyhyesti, miksi juuri sinä ansaitset päästä mäkeen Ellan kanssa (sähkĂśposti: toimitus@nietos.fi tai facebook. com/NietosLehti).

ON

TT

I

TT


FRONTTI | OMAN KYLÄN POIKA

”ELÄMÄSSÄ ON JÄNNITTÄNYT IHAN HIRVEÄSTI MONTA KERTAA.”

Perttusen Markus Pelkosenniemestä Sanat: Jusu Toivonen Kuva: Rune Dahl

”Olen syntynyt Ruotsissa. Äitini muutti Tukholman lähelle Tyresöön suuren muuttoliikkeen aikaan. Sukuni on kuitenkin Pelkosenniemeltä, minne mekin muutimme mennessäni kolmannelle luokalle. Muistan, että koulun vaihtaminen jännitti hirveästi, vaikka minulla olikin kavereita Pelkosenniemellä. Olimme viettäneet siellä kaikki kesät ja monia joulujakin Ruotsissa asuessamme. Pelkosenniemellä ei lapsena ollut liikaa tekemistä lumettomaan aikaan. Serkkuni Jimmyn perheellä oli maatila, jossa oli paljon eläimiä ja metsää. Siellä leikimme monesti. Syksyisin meidät pakotettiin aina marjastamaan ja perunannostoon. Laskettelua koitin ensimmäisen kerran ala-asteella luokkakaverini Tapio Luusuan takapihalla. Tapio oli rakentanut sinne hyppyrin, jossa hän harjoitteli freestyle-temppuja. Laskin jyrkän alastulon syöksyllä suoraan pusikkoon. Siitä se lähti. Ensiksi suksilla ja myöhemmin, 13-vuotiaasta, lumilaudalla. Sen jälkeen ei sitten talvisin paljon muuta tehty. Kouluun mentiin laskuvaatteet päällä ja Pyhälle päästiin postiauton kyydissä. Tiistait ja perjantait olivat juhlapäiviä, koska silloin oli iltamäki. Monet

NIETOS

18

sen aikaiset kaverit lopettivat lautailun, kun he lähtivät ammattikouluun ysiluokan jälkeen. Itse en vielä silloin uskaltanut miettiä poismuuttoa. Lukion jälkeen olin töissä Pyhätunturin taidepajalla, jota Ulla Laine johti. Tein siellä kaikenlaista jokapaikanhöylän duunia, keräilin materiaaleja, tein somisteita, ajoin autoa ja niin edelleen. Aittokurun teatterissa olen viettänyt niin monia tunteja ja päiviä, etten osaa edes laskea. Taidepajan loppuminen on mielestäni yksi surullisimpia asioita, mitä Pyhällä on tapahtunut! Armeijan kävin Sodankylän sissikomppaniassa ja oli hyvin lähellä, ettei minusta tullut kapiaista, sillä ylikersantin paikkaa haettuani sain vastauksena tervetulokirjeen. Olin jo kasarmilla varustevarastolla jonottamassa, kun henkilökunta neuvoi palaamaan kahvitauon jälkeen. Odotellessani sotkussa mietin, mihin oikein olin ryhtymässä. Pohdittuani tilannetta kävelin esikuntaan ja ilmoitin, että suunnitelmani olivat muuttuneet. Se oli lähellä, sille tielle olisin varmasti jäänyt. Hiihtokouluun hain Turkian Vesan, joka oli opettajana myös Pelkosenniemen koulussa, ja hänen Marika-vaimonsa

kannustuksesta vuonna 2003. Vesa oli maailman coolein ope, rippasi rinteessä ja oli vauhdissa myös hotellilla iltaisin. Kun sain kutsun testeihin, jännitti ihan älyttömästi. Honkasen Matti lupasi minulle paikan, koska olin valmis tekemään töitä vaikka joka päivä. Syksyllä 2008 muutin taas Ruotsiin, kun pääsin arvostettuun tunturiopaskouluun Storumaniin. Epäröin pitkään lähdenkö kurssille, sillä vaihtoehtona olisi ollut kauden vietto Chamonix’ssa Ranskassa. Onneksi kaverit kannustivat aloittamaan opinnot. Silloinkin jännitti aivan hirveästi. Tavaroitani pidin lattialla lähtövalmiina ensimmäisen viikon. Tunturiopaskoulun jälkeen minulla on ollut hyvä onni ja olen saanut tehdä monia kiinnostavia töitä. Heti kurssin päätyttyä olin oppaana Kebnekaisella ja sen jälkeen ski patrollerina Riksgränsenillä. Laskeminen on aina ollut elämäni punainen lanka. Se on ollut mahdollista Pyhällä, Ruotsissa ja nykyisessä kotimaassani Norjassa, jonne muutin syksyllä 2011. Ensin asuin Tromssassa ja nyt Narvikissa. Haaveeni eivät ole muuttuneet nuoruuden vuosista. Toivon edelleen, että voin laskea pehmeää lunta hyvässä porukassa.”


FR

FR

ON ON

TT

I

TT


FRONTTI | OMAN KYLÄN TYTTÖ

2HPZHUS\V[ZHHTH)QHYTPH VUWLYPU[LPRpZZH]LU]HSHTV QVRH]HSTPZ[HHRpZP[`€UpRp`[ [€QH[HPKLRLYHTPPRRHH3PZpRZP )QHYTPHZZHT``KppUWVOQVPZ Z\VTHSHPZPHKLZPNURpZP[€P[pQH ZPZ\Z[\Z[\V[[LP[H

NIETOS

20


FR

FR

ON ON

KUN KAISA VALKAMA-KETTUNEN LÄHTI LUKION JÄLKEEN MAAILMALLE, HÄN EI ARVANNUT PALAAVANSA VIELÄ KUUSAMOON JA OTTAVANSA HARTEILLEEN KOKO PERHEYRITYKSEN TOIMINNAN.

Kuusamon tyttö tuli kotiin Sanat: Noora Lintukangas Kuva: Harri Tarvainen

”Vietin lukioikäisenä vaihto-oppilasvuoden Pennsylvaniassa USA:ssa. Siitä jäi kipinä matkustamiseen. Halusin heti lukion jälkeen kauas täältä, katsomaan maailmaa. Kuusamo tuntui todella pieneltä. Suomen rajojen sisäpuolella ei paljon Turkua kauemmas pääse, niinpä lähdin sinne opiskelemaan. En ajatellut palaavani, sillä minua kiehtoi kansainvälisyys. Turussa kuitenkin tajusin olevani todellinen talvi-ihminen. Kaipasin lunta ja kunnon pakkasta. Vähitellen huomasin, että halusin tulla lomilla takaisin Kuusamoon, hiihtämään ja laskettelemaan. Kesäisin ja jouluisin tulin auttamaan äitini keramiikkayritykseen, Bjarmiaan. Täydensin kansainvälisen liiketoiminnan opintoja vielä Helsingissä opiskelemalla kansainvälistä muotoilujohtamista. Luovempi työ veti puoleensa. Tässä vaiheessa äitini oli lopettelemassa 35-vuotista yrittäjän taivaltaan ja jäämässä eläkkeelle. Hiljaa keskusteluihin hiipi mahdollisuus, että palaisin takaisin Kuusamoon. Sovimme, että äiti odottaisi vielä vuoden, jotta voisin kypsytellä ajatusta. Olisiko minusta sittenkin perheyrityksen jatkajaksi? Lähdin vielä Stanfordin yliopistoon erään opiskeluprojektin vuoksi. Kalifor-

nian Piilaaksossa vietetyt kuukaudet olivat minulle käänteentekeviä.

”Eräällä aamulenkillä Kalifornian auringon alla ajatus kirkastui: tämä tyttö palaa yrittäjäksi Kuusamoon.”

Ilmapiiri oli käsittämättömän yrittäjämyönteinen ja kannustava. Siellä hoettiin, että jos sinulla on idea ja olet valmis tekemään sen eteen kovasti töitä, myös onnistut. Ja jos et onnistu, eteen tulee jotakin muuta. Reissu vakuutti minut yrittäjyydestä. Eräällä aamulenkillä Kalifornian auringon alla ajatus kirkastui: tämä tyttö palaa yrittäjäksi Kuusamoon. Ja niin siinä kävi. Muutin takaisin syksyllä 2007. Jätin etelään laajan kaveripiirin ja yhden elämänpolun. Lomilla käyminen pohjoisessa on aika erilaista kuin siellä asuminen. Olin ollut pois seitsemän vuotta, ja Kuusamo oli muuttunut paljon. Olin lähtenyt lapsena, tulin takaisin aikuisena. Näen Kuusamon nyt melko eri tavalla, ja paikkakunnalla on tietysti menty eteenpäin.

Jo puoli vuotta muuton jälkeen teimme Bjarmiassa ison remontin, jonka suuntaviivoista minä päätin. Puoli vuotta sen jälkeen toteutimme sukupolvenvaihdoksen, ja minusta tuli yrittäjä. Äitini käy tosin edelleen lähes päivittäin töissä, ’harrastamassa työntekoa’. Arvostan taas uudelleen lapsuudesta tuttua ja turvallista pikkukyläelämää, vapautta ja luonnonhelmassa kasvamista. Saimme juosta metsissä, käydä Rukalla laskemassa ja uida kesäisin järvissä mielin määrin. Edelleen, vaikka asun Kuusamon keskustassa, hiihtolatu lähtee suoraan kotioveltani ja Rukalle on 20 minuutin bussimatka. Yrittäjällä on jatkuva kiire, eivätkä työt lopu tekemällä, mutta elämänlaatu täällä pohjoisessa on parempaa. Kun muutin takaisin, moni piti minua hulluna. Olisin kaukana kaikesta. Mutta en kaipaa muuta kuin silloin tällöin Etelä-Suomen laajaa kulttuurikirjoa – ja rakkaita ystäviä. Helsinkiin pääsee kuitenkin täältä tarvittaessa lentokoneella tunnissa. Tapasin oululaisen mieheni täällä Kuusamossa, ja menimme viime talvena naimisiin. Olen onnellinen päätöksestäni palata takaisin. Maailman paras paikka löytyi sittenkin pohjoisesta, vaikkei se lukion jälkeen tuntunut ikimaailmassa mahdolliselta.”

TT

I

TT


VUOKRATAAN PUUTERILUNTA JA TAKKATULTA Vuokramökit, huoneistot & huvilat Rukalla, Pyhällä ja koko muussa talvi-Suomessa.

Varaa netistä tai soita!

0ÓNLWDON

b YLLNNR

NIETOS

22

0306 502 502

(p. 8,28 snt/puh + 3,2 snt/min, m. 19,2 snt/min)

Missä loma, siellä mökki.


FR

2VVUU\[!4PSSH3HWWHSHPULU1\Z\;VP]VULU

TUNTURIUUTISET

FR

ON ON

ANTTI AUTIN NIMIKKOTAPAHTUMA PYHร„LLE $QWWL$XWLQLVlQQ|LPl $QWWLVZRUOGFXSPXXWWDD XXVLLQPDLVHPLLQ3\KlOOH

TISKARIPOJASTA

RUKAN JA PYHร„N

TOIMITUSJOHTAJAKSI .XQ9LOOH$KRROLHQVLPPlLVWlNHUWDDW|LVVlWLVNDULQD 5XNDQ6NL%LVWURVVDNHYllOOlKlQHLYDUPDVWLDU YDQQXWHWWlROLVLMRQDLQSlLYlQlWRLPLWXVMRKWDMDSHU KHHQVlRPLVWDPLVVD5XNDQMD3\KlQKLLKWRNHVNXNVLVVD =PSSLV[[PSVRHR\\ZZH]HZ[HHU]PLZ[PRHW\SHU PZVZPZRVS[HHU0LLD3RUNNDODOWDQVURHHPZHWH YPUHOpUVU[LOU`[[ย€P[p[\U[\YLPZZH]\VKLZ[H  LSPRVRV4PPHU]\V[PZLU[VPTP[\ZQVO [HQHRH\KLUHQHU4PPHQH[RHHWLYOL`O[Pย€(OV .YV\WPZZHWYVQLR[P[LO[p]PZZp  :HTHSSHR\U[VPTP[\ZQVO[HQH]HPO[\P\\KPZ [\P]H[T`ย€Z[\U[\YLPKLUVYNHUPZHH[PVQHZ[YH

2HRZPWpP]pPZLZZpS\TPSH\[HPS\[HWHO[\THZZH VU(U[PUT\RHHUS\]HZZHTPLSPR\]P[\ZZL[[LQp QV[RHZVWP]H[RHPRLU[HZVPZPSSLSHZRPQVPSSLPRppU QHZ\R\W\VSLLURH[ZVTH[[Hยน7`YPTTL[LRL TppUZLSSHPZPHVIZ[HHRRLSLP[HQVPOPUSHZRPQH[ ]VP]H[WPRR\OPSQHH[V[\[LSSHQHUVZ[HH\ZRHS S\Z[HZVHHUยน(U[[PRLY[VV:\VYP[\ZWHPRRVQLU YHRLU[HTPZLZZH[LOKppU`O[LPZ[`ย€[p]HWW\UH QpYQLZ[L[[p]pU4H`+H`URHUZZH (U[[PZ^VYSKJ\WO\PWLU[\\SH\HU[HPURPZHHU T\[[HQVWLYQHU[HPUZLZZHYLPZZHWppZLLV[[H THHU[\U[\THHRPZHSHZR\POPU;HWHO[\THU HQHURVO[HZVWPPO`]PUT`ย€Z>HW W\SV\UHHURp]PQย€PSSLQV[RH]VP]H[QH[RHH7` OpS[pZ\VYHHU9\RHSSL3PZp[PL[VQHVZVP[[LLZZH ZRPW`OHร„[HWHO[\TH[

[LNPHยน(ZPHRRHPSSLUp`TTLQH[RVZZHLU[PZ[p ]HO]LTTPURHO[LUHVTHSLPTHPZLUH[\U[\YPUH T\[[HZPZpPZLZ[P[VPTPTTLHPLTWHH`O[LUpP ZLTTPUQH[LOVRRHHTTPU4``U[PUVZ[L[HHU ZPSSLR\\S\]HHUYVVSPPURVRV`O[Pย€U`RRย€ZHZP HRZPยน=PSSLS\WHH4``U[PQHTHYRRPUVPU[PQVO [HQHUHHSVP[[PZ``ZR\\ZZH.ULVWLLQD.XNNRKR YLQVRH[\VT\RHUHHUHY]VRHZ[HRVRLT\Z[H T\\UT\HZZH;HSSPUR:PSQHS[HQH)S\L!S[H

PYHร„N VIISIKYMPPISET TULOSSA, VOITA KAUSIKORTTI TAI SKI-INNCLUSIVE -MAJOITUS! 3\KlWl\WWllYXRWWDNDXGHO OD6\QWWlUHLWlMXK OLVWHWDDQPXXQPXDVVDMXKOD YXRVLNLUMDOODMRNDMXONDLVWDDQ MRXOXNXXVVD

(PULPZ[VH7`OpUOPZ[VYPHZ[HRLYp[ppUR\S\]HU RH\KLUHPRHUH6URVZPU\SSH7`OppUSPP[[`]Pp ]PPOK`[[p]Pp[HYPUVP[HRVZRL[[H]PHT\PZ[VQH[HP \WLP[HR\]PH& 3\]HZZHVUOPLUV[WHSRPUUV[ZPSSp7`OpWHS RP[ZLLRVSTLQ\OSH]\VZPWYVQLR[PPUVZHSSPZ[\]HH

QVRVRH\ZPRVY[PSSHHY]Vร[HPRHOKLUOLU NLU:20055JS\ZP]LTHQVP[\ZWHRL[PSSHHY]V ร3PZp[PL[VQHVZVP[[LLZZH ZRPW`OHร„W`OH :PZpS[ppTHQVP[\RZLUOPZZPSPW\[]\VRYH]pSPULL[[p`ZP OVPKVUQH7`Op2S\IPUWLYQHU[HPZ[HZ\UU\U[HPOPURH\KLSSH 

TT

I

TT


FRONTTI | TUNTURIUUTISET

HOW DO YOU DO?

KYLÄN UUSI

PÄÄLLIKKÖ

)YP[P[`SLPZ[`]p[[\U[\YPR\]HZZH R\UTH[RHUQpYQLZ[pQp0UNOHTZHS RHHSLUUp[[ppOLP[p7`OpUYPU[LPSSL 5PL[VRZLU[VPTP[\ZZL\YHHZ\\YLSSH TPLSLURPPUUVSSHTPSSVPU/V[LSSP 7`Op[\U[\YPU:TVV[O(M[LY ZRPUPTL[ppURLSSV]PPKLUPS[H WpP]p[LLRZP

´7XQQHOPDV\QW\\LKPLVLVWl´

9\RHVUZHHU\[VTHUR`SpWppSSPR€U;LO[p]ppUVUUPTP[L[[` V\S\SHPULU7XXNND3XLMRODQVRHVU[H\Z[HS[HHUWYVQLR[PZ\\UUP[ [LSPQH;\\RRH[PL[pp[LRL]pUZpOHY]PUHPZ[H[`€[p/pUVU`RZP :\VTLUOHY]VPZ[H[p`ZWpP]pPZPZ[pR`SpWppSSPR€PZ[p;\U[\YPZZH R`SpWppSSPR€U[pYRLPU[LO[p]pVU[LOKp9\RHURLZR\Z[HZ[HLU [PZ[pLSp]pPZLTWP¹;\UULSTHZ`U[``POTPZPZ[p/HS\HTTLZHH KHOLPKp[W`ZpO[`TppUR`SpSSL¹ ;\\RRH]L[pp`YP[[pQPZ[pRVVZ[\]HH9\RHURp]LS`R`Sp`OKPZ[`Z[p@OKPZ[`RZLURpKLUQpSRPVU[VPZ [HPZLRZPUpR`U`[T\\UT\HZZHTPUPZRLP[[PWHYRPUQHMYPZILLNVSMYHKHUWLY\Z[HTPZLZZH1V\S\UH ;\\RHU[PPTPRLYppY\RHSHPZL[`O[LLUR\\U[LSLTHHUQV\S\YH\OHUQ\SPZ[\Z[H2p]LS`R`Sp`OKPZ[`R ZLUZL\YHH]HUHWYVQLR[PUHVUYHRLU[HHT\\UT\HZZHRH\WWPHPSSL]\VRYH[[H]PH[VYPRVQ\QH

SKIPATROLLERI AUTTAA RINTEESSÄ 5XNDQMD3\KlQULQWHLOOlYRLERQJDWDSXQD WDNNLVLDVNLSDWUROOHUHLWDHQWLVWlXVHDPPLQ (SWLPS[H[\[\[¹YPU[LPKLUQpYQLZ[`ZTPLOL[¹]HZ [HH]H[[\Y]HSSPZ\\KLZ[HQHHU[H]H[[HY]P[[HLZZH HW\H:RPWH[YVSSLYPU[LO[p]pLPVSLWLSRpZ[ppU ULP[VQLUWLSHZ[HTPULUOpKpZ[p;H]HSSPZLUH [`€WpP]pUp]LYRV[L[HHUYPU[LP[pQHVOQH[HHU SHZRL[[LSL]PHHZPHRRHP[H 4HSSP[VPTPU[HHUVUV[L[[\THHPSTHS[HT\[[H Z\VTHSHPZLUZRPWH[YVSSLYPU[LO[p]p[V]H[VZP[ [HPURLZ`TWPpR\PULZPR\]PLUZH,ZPTLYRPRZP S\TP]`€Y`]HS]VU[HQpp]pOpPZLTTpRZPRVZRH UPPKLUYPZRPLPVSL3HWPZZHZ\\YP

NIETOS

24

:\VTLUOPPO[VRLZR\Z`OKPZ[`ZVURV\S\[[HU\[ ZRPWH[YVSSLYLP[H]PPTL]\VKLZ[HSpO[PLU2V\S\ [\RZLZZHOHYQVP[LSSHHURLPUVQH]pOLU[pp]H\O [PHQH]HHYHSSPZPH[PSHU[LP[H3HZRL[[LSPQH[VZH [HHUT`€ZRPUWHSH\[[HHZ\RZPSSLLUQVZOHH]LYP ]HYV[VPTLUWP[LPZ[pO\VSPTH[[HZH[[\\;\VSP OPZZPU]PVP[[\LZZHSHZRPQH[]VPKHHUL]HR\VPKH [\Y]HSSPZLZ[PTVULUTL[YPURVYRL\KLZ[H ;PL[VSpTTP[[ppZ\UU\U[HPSHZRPQHH]HPRRH ZRLUHHYPVVURPULWp[VKLUUpR€PULU

FRISBEELLÄ

TERÄSMIEHEKSI 5XNDRWWLPDOOLD3\KlVWlMD UDNHQVLULQWHLOOHHQIULVEHH JROIUDGDQ 2PSWH[HZVUYH[HHSRHH9\RHUR`SpZ[pQHR\SQL[ [HHWLSHHQHHL[\YPU[LPSSp:HHY\HZZH)H[[LY` 7HYRPZZHQH3HZ[LUTHHU`TWpYPZ[€ZZp2LU [pU]p`SppVUQHL[[\RVSTLLURVRVUHP Z\\[LLUQVPZ[HQVRHPULU]VPS€`[pp[HZVSSLLU ZVWP]HUYLP[PU2V]HR\U[VPZPTTH[RPLY[p]p[ RHPRRPYLPRppQHR\P[[HH]H[P[ZLSSLLU0YVU THUPU[P[[LSPU9H[HVUWLSHHQPLURp`[L[[p]PZZp THRZ\[[H2PLRRVQH]VP]\VRYH[H9\RHUR`SpU `YP[`RZPZ[p

INTERSPORT RUKALLE 2\\ZHTVU0U[LYZWVY[PURH\WWPHH[V]H[H]HU ULL[9\RHUR`SppU\\KLUSPPRRLLUQVRHZP QHP[ZLLLU[PZLU[HPKLNHSSLYPHU[PSVPZZH@YP[[pQp[ [VP]V[[H]H[HZPHRRHH[[LY]L[\SSLPRZPRVRVRHU ZHU\YOLPS\RH\WWHHU


SHOPPAA UUSIA MERKKEJร„ 9\RH:[VYLUQH7`Op:OVWPU]HSPRVPTH[\\KPZ [\P]H[[pRZPRH\KLRZP9\RHUYLRLPS[pSย€`[`` U`[:\WLYUH[\YHSPUQH2HZRPURLYYHZ[VQH2VS THU[LUH\\[\\[LUH:[VYLLUZHHW\]H[YHUZ RHSHPZLU7PJ[\YLULRVSVNPZL[UL^ZJOVVSSHZ RL[[LS\]HH[[LL[ 7`OpU\\ZPHTLYRRLQpV]H[=VSJVT)LYNHUZ VM5VY^H`QH]pYPRRpPZ[p[HRPUZH\TVPZ[HHU [\UUL[[\5VYYยฅUH-XVVL.RVNLQLHPL=VSJVTPS [HRLY[VVL[[pTHHUSpOLPZL[]pYP[V]H[RH\KLU [YLUKP5\VYPSSHUpRLLLKLSSLLU\ZLHTWPLU ]pYPLUYHPSHRRHP[H`OKPZ[LSTPp:[YLL[W\VSLS SHZLRVP[L[HHU\YIHHUPH\SRVUpRย€pQH[LRUPZPp VTPUHPZ\\RZPH=HPRRH]HH[[LL[Up`[[p]p[[YLU KPRRpPS[pUPPKLU[p`[``RLZ[ppRV]HHRp`[[ย€p

PERHELIPPU MYร–S NETISTร„ 9\RH7`OpWLYOLSPWW\QHZHHU`[Rp[L]pZ[P T`ย€ZUL[PZ[p2HOKLU]HUOLTTHUVZ[HLZZH WpP]pUOPZZPSPW\[ZHHSHZ[LU]QH U\VY[LU]SPW\PZ[HWYVZLU[PUSPZp HSLUU\RZLU3PZp[PLKV[!ZRPY\RHร„OPZZPSPW\[[HP ZRPW`OHร„OPZZPSPW\[

TYKKร„ร„ PYHร„STร„ 7`OpSSpVUU`[VTH[-HJLIVVRZP]\[ MHJLIVVRJVTW`OHZRPYLZVY[7L\R\[[HTHSSH 7`Opp[PLKp[TP[p[\U[\YPZZH[HWHO[\\QHTPS [pZPLSSpUp`[[pp

TEEKKARI

FR

FR

ON ON

PAHANTEOSSA 

.HYllOOl$VWH%UDQGVWRUHQ PDLQRVKDKPRNDWRVL5XNDQ6SULQJ %UHDNWDSDKWXPDQDLNDDQ6\\WWl YlVRUPLRVRLWWLWHHNNDULHQVXXQWDDQ PXWWDYDUDVWDHLVDDWXNLLQQL =PPTLRL]ppUpQpSSLLU:WYPUN)YLHR]PPRVUSVWW\UH(Z[LLU ZPYR\Z[LLTHHZ`TIVSPZVPU\[[\U[\YPUVYZ\RH[VZP;pSSpRLY[HH [LRPQpVSP[VKPZ[L[\Z[P[LLRRHYPZPSSpOpU[\UU\Z[P[LRVUZHR\U [PL[VSL]PZPL[[pZ``SSPULUW`Z[`[ppU[\UUPZ[HTHHU]PKLV[HS SLU[LLS[H ,UULUR\PU[LLRRHYPWHSH\[[PWppUZpTLUL[[pULLUUVYZ\ OHOTVUZPSSpVSPRp`[`RH\WWHHT\\UT\HZZH7PZ[LLU[L YHZZPSSHQVZZHZL`YP[L[[PPU]HPO[HHUHPZLLUAVULUQVUVZZH `ย€UWPRR\[\UULPSSHHY]VVSPW\KVUU\[OHTW\YPSHPZLUOPU[HHU ยถSPLRย€WppVSS\[WVPRRP[pZZp]HPOLLZZHQ\OSPH 9LPWHZ[LLRRHYPVWPZRLSPQH[HYQV\[\PVTHHSVP[[LPZLZ[PZV]P[[H THHU[LRVUZHLUZPRZPRp[LPZLSSpT\[[H[PO\[`ย€UZpOPUUHU R\\S[\HHU[LRLTpSSpHPOL\[\ULLUOHP[HULKLZ[p[ย€P[p(Z[L )YHUKZ[VYLZZH[pUp[HS]LUH

=HYVP[\Z[LLRRHYP[!ZL\YHH ]HZ[HRLYYHZ[HUHWZHO[HH`ย€ [\U[\YPW\[RHZZHQHZLVU R`STpWHPRRH

CALLEN UUDET KASVOT

3\KlQ&DOOHWDORVVDKllUll XXVLGXR$IWHUVNLS\KlW|Q \ULWWlMLQlRYDWDORLWWDQHHW 0DUNNX.LYLPlNLMD3DQX :LOOJUpQ

2`UU`ZZPPY[`pWHSRVSSPZPZ[HVTHU[`ย€UZpOLY YVPRZPLPVSS\[RVYRLHZPSSpOLV]H[[`ย€ZRLUULS SLL[WP[RppU*HSSLUIHHYPTPRRVPUH ยน7HPRRHVURLOP[`ZRLSWVPULUยน4HYRR\[\\TPP 2LOP[`Z[pVURPU[HWHO[\U\[9\VRH[HYQVU [HHVUSPZp[[`QHZLZVURPUHIpUKP[OLP[[p]p[ RLPRRHHOHY]HZLPS[H6OQLSTHZ[H[PLKV[L[HHU HORLYHZ[P*HSSL[HSVU-HJLIVVRZP]\PSSHMHJL IVVRJVT*HYSZILYN/V\ZL

2HPRRLHLPR\P[LURHHUVSSHSHP[L[[\\\ZPRZP :PZ\Z[\ZQHOpT`PULU[\UULSTHV]H[WP[RpS[P LUUHSSHHU)HHYP[PZRPU`SpW\VSPULUR`WpYpYP]PZ [ย€RPUWpP]P[[``LKLSSLLUQHZP[pQH[RL[HHU[HY ]P[[HLZZHZLPUpUW\VSLSSL2P]PTpRPS\WHHL[[p *HSSL[HSVUPRR\UVPZ[HRHQHZ[HH]HSVWP[RpSSL `ย€Oย€Uยน6]L[V]H[H\RPUPPURH\HUR\PUHZPHR RHP[HYPP[[ppยน :LOpUVUZLS]pR\[Z\

TT

I

TT


FRONTTI | TUNTURIUUTISET

KIDE

KIERRÄTTÄÄ

LASKETTELUVAATTEET 0S[H[\U[\YPZZHLPRpTP[ppUWppSSLWHU[H]HH& 6[HZ\\UUHRZP2PKL3PMLHUK:[`SL:OVW 7`OpURH\WWHRLZR\RZLLU]PPTLRH\KLSSH H]H[[\W\[PPRRPWHS]LSLL[``SP[PL[VPZ[H[\U[\YP Rp]PQpp=HH[[LPKLUSPZpRZP]HSPRVPTPZ[HS€`[`` ZPZ\Z[\Z[\V[[LP[HT€RPU[HPRVKPURH\UPZ[\R ZLRZP

LUONTOYSTÄVÄN PÄIVÄUNI

0LNl5XNDVVDVDOSDDKHQJHQ"/XRQWRWRWWDNDL 7YV2\\ZHTV`OKPZ[`RZLU[H]VP[[LLUHVU ZpPS`[[pp2\\ZHTVS\VU[VRH\W\URPUH2L ZpSSpWLY\Z[L[[\RHUZHUSPPRLHTTLU[HH S\VU[VHKYLZZPZ[HQVURHRH\W\UNPU]HS[\\[L [\[HSSLRPYQVP[[P]H[]\V[[HZP[[LU1VZPSSVPU `TTpYYL[[PPUL[[p2\\ZHTVU[\SL]HPZ\\ZVU S\VU[VVUWLY\Z[\]PZZHLSPURLPUVPZZH 7YV2\\ZHTVUTPLSLZ[pRHP]VRZL[LP]p[THO K\9\RHU6\SHUNHURHUZHSSPZW\PZ[VUQH2P[ RHQpY]LUT\VKVZ[HTHHUS\VU[VRVSTPVVU 3PPRRLLUTPZZPVVU]HO]PZ[HHS\VU[V`Z[p]pS SPZPpLSPURLPUVQHR\[LUTH[RHPS\HYL[RLPS`p ZLRpWVYVQHTL[Zp[HSV\[[H

PYSY KARTALLA KOKO KAUDEN!

NIETOS

26

2`ZLPZL[LSPURLPUV[LP]p[ VSL\ORHS\VUUVSSL]HHU [VPTP]H[ZLULOKVPSSH 9\RHRLZR\ZVU7YV 2\\ZHTVURHUUH[\ZQp ZLU;pYRLPU[pVUR\P [LURPU[\RP[H]HSSPZPS[H RHUZHSHPZPS[HQV[RHRV RL]H[9\RHUQH6\SHU NHUS\VUUVU[pYRLPRZP 2HUUH[\ZQpZLULRZP]VP SPP[[`pVZVP[[LLZZH SURNXXVDPRð

;pSSpRH\KLSSHRPLYYp[`ZTPLSPZ[LURPURHUUH[[HH WPPWHO[HH2P[LLZZp2H\WHUWP[pQp$QQD.DL VD/XRPD$KRT``]HUOH[SHZRL[[LS\]HH[[LL[ WPLU[pWYV]PZPV[H]HZ[HHU2VZRH`OKLU[\Y O\\ZVU[VPZLUHHYYLZHH[[HHRPLYYp[`ZU\YR RH\RZLZZH[LOKp`SSp[[p]PpS€`[€Qp

EKOVALOA RINTEESSÄ

9\RHU\\KLZZH,HZ`>H`+V^UYPU[LLZZp R\Y]HPSSHHUWPTLpU[\S[\HSLK]HSVQLURLPSHZZH ,RV]HSV[LRUPPRHURp`[[€VU]PLSpOHY]PUHPZ [HOPPO[VRLZR\RZPZZHT\[[H9\RHSSHOHS\[HHU VSSHLKLSSpRp]PQ€P[p[pSSpRPUZHYHSSH,HZ`>H` +V^UVU[\U[\YPUO\W\S[HHSHZRPLT\Y[LSL]H YPUULQV[HWP[RPUHSVP[[LSPQH[RPUWppZL]p[OLS WVZ[PHSHZ9\RHUR`SppU

=PPTLPZPTTp[[\U[\YP\\[PZL[QHWpP]P[L[`[YPUUL[PLKV[S€`Kp[[HS]LUHPRHUHVZVP[[LPZ[H VNLS\KDðQHVNLUXNDð[HP7`OpUQH9\RHUVTPS[H-HJLIVVRZP]\PS[H7VOQVPZ[HLSpTpU [HWHH]VP[ZL\YH[H]LYRVZZHVZVP[[LPZZHQLHWRVðQHIDFHERRNFRP1LHWRV/HKWL


^^^LZHRVYWLSHÄ


FRONTTI | LADULLA

Sanat: Heidi Lehikoinen Kuvat: Tiina Rekola, Lahden kaupunginmuseo

KOTIMAISEN

SUKSEN

KUKOISTUS S

uomessa on osattu rakentaa suksia yli sadan vuoden ajan. Parhaimmillaan suksiseppiä tai -pajoja on ollut jopa yli pari sataa. ”Meidän talvet poikkeavat Keski-Euroopan talvista, joten osaamme tehdä suksia eri keleille. Se on suomalaisten vahvuus”, sanoo projektipäällikkö Asko Lahdelma Peltoselta.

NIETOS

28

SUOMALAISILLA SUKSILLA ON KAUTTA AIKOJEN HIIHDETTY KULTAA JA KUNNIAA, JA NIITÄ OVAT SUUNNITELLEET KUULUISAT TAITEILIJAT KUTEN AKSELI GALLENKALLELA. LAMPISET OLIVAT SUOMEN PRESIDENTTIEN LUOTTOSIVAKAT, KUNNES KEKKONEN VAIHTOI KARHUIHIN. KILPAILUISSA MAINETTA KAHMITTIIN 1950-LUVULLA JÄRVISILLÄ. SUOMALAISET MERKIT PORSKUTTAVAT KANSAINVÄLISESSÄ KILPAILUSSA YHÄ HYVIN MUKANA.

Yksi ensimmäisiä teollisia suksenvalmistajia oli porvoolainen Lampisen suksipaja, joka perustettiin 1906. Lampinen osasi markkinoinnin, sillä hänen kerrotaan lahjoittaneen suksia presidenttien lisäksi muille aikansa kuuluisuuksille. Adolf Hitlerkin sai kuulemma suomalaisvalmisteiset saranasukset. Näyttelypalkintojakin saaneita suksia suunnitteli muuan Akseli Gallen-Kallela.

L

ahtelaisen Esko Järvisen tietotaidon pohjalta ensimmäiset kapulat valmistettiin 1930-luvun alkupuolella. Maine kiiri vähitellen Amerikkaan asti. Vuonna 1951 Järvinen sai norjalaiselta tehtailijalta Petter Schou Østbyeltä sälesuksipatentin, jolla hän teki puusuksia aina vuoteen 1975 asti. Niillä hiihdettiin kultaa ja kunniaa: esimerkiksi vuoden 1954 Falunin MM-kisojen kaikki mitalit.


FR Kirvesniemikään ei jäänyt toimettomaksi, sillä Kiteen tehtaalla aloitetaan tänä vuonna Yoko-suksien valmistus. Aiemmin muun muassa hanskoistaan ja sauvoistaan tunnetun merkin taustalla on myös rallilegenda Marcus Grönholm. Yokoa hieman vanhempi uusi tulija kotimaisten suksimerkkien kirjossa on OneWay.

Nykyään voimissaan olevista suomalaismerkeistä Peltosen taival alkoi vuonna 1945. Määrät kasvoivat ja suksi kehittyi vähitellen, kunnes 1970-luvulla sillä voitettiin jo olympiakultaa. Peltonen oli ensimmäinen tehdas, joka toi markkinoille vapaan hiihtotavan suksen kaudelle 1984–85. 1990-luvun alun lamasta Peltonen selvisi kunniakkaasti ja se oli edelläkävijä suksimaailmassa jälleen 2007, jolloin se toi markkinoille nano-teknologiasukset. Peltonen on viime vuosina ollut suomalaismerkeistä suosituin. Tänä vuonna suksia valmistettiin 60 000 paria.

”Meidän talvet poikkeaa Keski-Euroopan talvista, joten osaamme tehdä suksia eri keleille. Se on suomalaisten vahvuus”

E

nsimmäiset Karhu-sukset tehtiin jo 1910-luvun lopulla. Kilpahiihdossa Karhu oli merkittävä suksi heti toisen maailmansodan jälkeen. Jopa viidennes maailman suksista oli Karhuja 1980-luvun loppupuolella. Hiihtäjälegenda Harri Kirvesniemi siirtyi uransa jälkeen Karhun hiihtäjästä tuotepäälliköksi, pian osaomistajaksi ja tehtaanjohtajaksi. Kiteen tehtaalla Karhuja ei enää valmisteta, sillä hollolalainen Startex osti syksyllä 2012 maastohiihdon lisenssioikeuden. Karhuja nähdään kuitenkin laduilla jatkossakin.

Asko Lahdelma uskoo suomalaisten pärjäävän hyvin pudotuskamppailussa, jota hän ennakoi yhdeksän maailman merkittävimmän suksimerkin lähivuosina käyvän. ”Uskon, että me pärjäämme, sillä toimintamme on vakaalla pohjalla. Kotimaisuus on tärkeämpää kuin on osattu luullakaan. Suomalaisilla suksilla on pitkät perinteet, ja niitä arvostetaan edelleen Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Keski-Euroopassa. Suomalaisuus on siellä valttia.”

ON

Lähde: Hiihtomuseon erikoisnäyttely: Suomen suksi - suksisepästä teolliseen muotoilijaan.

Lasikuitusuksen valmistus alkoi puusuksien rinnalla vuonna 1974. Kaksi vuotta myöhemmin, alun varauksellisen vastaanoton jälkeen, Järvisen tehdas suolsi niitä jo 322 300 paria vuodessa. Saman vuosikymmenen lopulla tehtaalta lähti parhaimmillaan yli 900 000 suksiparia vuodessa. Yrityksen kulta-aika maailman suksimarkkinoilla päättyi konkurssiin vuonna 1991.

Yoko aloitti vuosi sitten suksituotannon Salomonin tehtaalla. Kehitystyöhön osallistuu vahvasti huippuhiihtäjä Sami Jauhojärvi.

FR

ON

TT

I

TT


FRONTTI | OLDSCHOOL, NEWSCHOOL

Sanat: Jusu Toivonen Kuvat: Patrick Forsblom

KISSAT LUMELLA ENNEN RINNEKONEIDEN YLEISTYMISTÄ RINTEITÄ KUNNOSTETTIIN LAPIOILLA, SUKSILLA TAMPPAAMALLA JA ERILAISILLA HIIHTÄJIEN PERÄSSÄ VEDETTÄVILLÄ LANOILLA JA RULLILLA. TIETTÄVÄSTI HEVOSTEN VOIMIAKIN KÄYTETTIIN HYVÄKSI.

E

nsimmäiset lumikissoja muistuttavat koneet valmistettiin Pohjois-Amerikassa 1940-luvulla. Tuolloin niitä ei vielä hyödynnetty hiihtokeskusrinteiden kunnostamisessa vaan muun muassa metsätöissä ja arktisten alueiden tutkinnassa. Suomessa ensimmäinen lumikissa otet-

NIETOS

30

tiin käyttöön Rukalla vuonna 1963. Historiatiedon mukaan kyseessä oli Bombardierin osista itse rakennettu kone. Varsinaiseen rinteiden muokkaukseen se ei vielä kyennyt, mutta pehmeä lumi saatiin tasoitettua koneen perään kiinnitetyillä painatusrullilla. Rinnekoneiden yleistyminen alkoi 1970-luvulla Sapporon olympialaisten jälkeen.

L

umikissoista on sittemmin tullut hiihtokeskusten monitoimityökaluja. Rinnehuollon lisäksi niillä tehdään hiihtoladut ja rakennetaan parkit sekä paipit. Ne ovat myös käteviä työvälineitä monien raskaiden laitteiden, kuten lumitykkien siirtämisessä. Joissakin keskuksissa lumikissat toimivat jopa ruohonleikkureina, kun rinteiden pitkä aluskasvusto kynitään ennen lumen tuloa.


FR

Tamppareiden lumenmuokkausominaisuudet ovat kehittyneet huimasti 1980-luvulta, jolloin kuvan Yeti-kissa oli edistyksen kärkiyksilö. Ajaminen on kuin tietokonepelin pelaamista, sillä konetta ohjataan joystickillä, jolla taitavat kuskit pystyvät liikuttamaan puskulevyjä senttien tarkkuudella. Erityisen taipuvaisia ovat parkkikoneet, joiden puskulevyissä ja jyrsimissä on tavallisia kissoja suuremmat liikeradat ja enemmän säätömahdollisuuksia. Rinnekoneiden kyky kiivetä – ja laskeutua – jyrkkiä rinteitä kehittyi huimasti, kun ensimmäiset vinssit otettiin käyt-

töön 1980-luvulla. Kuvan Pisten Bullyn perälavalta kurottava vinssi on siirrettävää mallia. Se voidaan nostaa telakalle silloin kun sitä ei tarvita. Polttoainettakin säästyy, kun koneella on vähemmän painoa. Huomattavinta kehitys on kuitenkin ollut lumikissojen ympäristöystävällisyydessä. Modernit lumikissat ovat pihejä sekä polttoainekulutuksessa että -päästöissä. Tulevaisuudessa nämä ominaisuudet parantuvat entisestään, mistä pitävät huolen koko ajan tiukkenevat lait ja määräykset. Jo nyt uusimmat lumikissat kehräävät sähkömoottoreilla.

FR

ON ON

KOTIKISSA, JOKA

LÄHTI ULKOMAILLE Myös Suomessa on valmistettu lumikissoja. Niistä kuuluisin ja arvostetuin on Keiteleen Latukoneen kehittämä Paana, joka on suunniteltu erityisesti hiihtolatujen huoltoon. Paanan valmistus loppui Suomessa saksalaisen Pisten Bully -yhtiön ostettua Keiteleen Latukoneen vuonna 2007. Paanan arvostus ei ole omistaja- ja maavaihdoksen myötä hiipunut, sillä sitä pidetään edelleen latukunnostuksen kuumimpana kissana.

TT

I

TT


^^^LZHRVYWLSHÄ

MARKUS EDER • SMITHOPTICS.EU


FRONTTI | KALENTERI

RUKAN JA PYHÄN

TALVI-

TAPAHTUMAT FIS LUMILAUTAILUN MAAILMANCUP HALF PIPE 12.-13.12. RUKAN TALVIKAUDEN AVAJAISKARNEVAALIT 8.-10.11. INTERNATIONAL SKI CROSS PRE SEASON CAMP, PYHÄ 15.11.-1.12. RUKA FIS SLALOM RACE 23.-24.11. FIS WORLD CUP RUKA NORDIC OPENING 28.11.-1.12.

FIS FREESTYLE SKI WORLD CUP OPENING, RUKA 13.-14.12.

TAMMIKUU 2014 AUDI CUP, PYHÄ 10.-12.1. ÄIJÄ HIIHTOKOULU, RUKA 11.-12.1. TESTAA RUKA 17.-19.1.

FIS SUURPUJOTTELU, PYHÄ 2.-3.12. ITSENÄISYYSPÄIVÄ PYHÄLLÄ 6.-8.12. PARKKIKAUDEN AVAJAISET, RUKA 7.12.

TOMAATTEJA!TOMAATTEJA! STAND UP-FESTIVAALI, RUKA 23.-25.1. AUDI FREESTYLE SKI TOUR FABULOUS RUKA 23.-26.1.

Oikeudet muutoksiin pidätetään • Viimeisimmät tiedot tapahtumista löytyvät osoitteista ski.ruka.fi ja ski.pyha.fi

NIETOS

34


FR

FR

ON ON

HUHTIKUU 2014 FREESTYLEN SM-KILPAILUT, RUKA 3.-6.4.

HELMIKUU 2014

CROSS GAMES PYHÄ INVITATIONAL 4.-5.4.

WINTER UNPLUGGED, PYHÄ 31.1.-2.2.

PYHÄN TÄHDET 10.-11.4.

NAPEROVIIKOT, RUKA 1.-15.2.

HIIHTOKOULUN PÄÄSIÄISKURSSIT, RUKA 14.-20.4.

TESTAA PYHÄ 7.-9.2.

SPRING BREAK, RUKA 24.-27.4. ANTTISWORLDCUP, PYHÄ 25.-26.4. PYHÄN WAPPU & MAYDAY 29.4.-4.5.

MAALISKUU 2014

RUKAN WAPPU & WAPPULOUNAS 30.4.-4.5.

RUKAPOP 8.-16.3. ST. PATRICS DAY -ETKOT, PYHÄ 14.-15.3. POPPIKARNEVAALIT, PYHÄ 21.-22.3.

TOUKOKUU 2014

LADIES SKI WEEK, RUKA 24.-30.3.

FABULOUS RUKA FREESTYLE SKI SUMMER CAMP 8.-11.5.

FREE’KEND, PYHÄ 27.-30.3.

BURTON & RUKA SUMMER SNOWBOARD CAMP 8.-11.5.

LADIES ONLY SKI SCHOOL, RUKA 29.-30.3.

KALLE PALANDER RUKA SUMMER SKI CAMP 8.-11.5.

Oikeudet muutoksiin pidätetään • Viimeisimmät tiedot tapahtumista löytyvät osoitteista ski.ruka.fi ja ski.pyha.fi

TT

I

TT


FRONTTI | TUTKITUSTI TOTTA

1\[\URPYQVP[[HQH:H[\1pY]LSpVU RV[PTHPZLUS\TPSH\[HPS\UWPVULLYP QVRH[VP:\VTLSSLLUZPTTpPZLU HPR\PZ[LUTHHPSTHUTLZ[HY\\KLU OHSMWPWL]\VUUH 

:\VTLUQHLORpQVWH THHPSTHUTLULZ[`ULPUSH\[HPSPQH VU7LL[\7PPYVPULU/pUVU]VP[[HU\[ HY]VZ[L[\US\TPSH\[HPS\U;;9RPLY[\LLU U`R>:;RPLY[\LULSQpRLY[HHQVPZ[HRVSTL WLYpRRpPU]\VZPUH QHULSQpUULU

MITALIROHMUT ,UP[LUTHHPSTHUTLZ[HY\\ZTP[HSLP[HVU (U[[P(\[[PSSH-0:RPLY[\L!R\S[HHOVWLH QHWYVUZZP(\[[PVUT`€ZLUZPTTpPULU LPHTLYPRRHSHPULU?NHTLZ RPSWHPS\U]VP[[HQH

MM-

OLYMPIA MITALISTIT

MITALISTIT

3\TPSH\[HPS\URHRZPVS`TWPHTP[HSPHVU ZHH]\[L[[\OHSMWPWLZ[H4HYRR\2VZRP [HP[LPSPWYVUZZPSSL;VYPUVZZHQH 7LL[\7PPYVPULUOVWLHSSL =HUJV\]LYPZZH

:\VTLU!Z[H44TP[HSPZ[HTPLOL[ V]H[]VP[[HULL[QHUHPZL[4P[HSP[ QHRH\[\]H[MYLLZ[`SLSHQPLU]pSPSSp ZL\YHH]HZ[P!IPNHPYZSVWLZ[`SL QHOHSMWPWL 

SUOMI VS MAAILMA

X-GAMES 3\TPSH\[HPS\ZZHVS`TWPHSHPZ[LU QpSRLLURV]PTTH[RPZH[V]H[ ?.HTLZP[:\VTLSSHVUUPPZ[p TP[HSPH1\ZZP6RZHULUQH ,UUP9\RHQpY]PV]H[TLULZ [`ULL[WHYOHP[LU,UUP ULSQpSSpQH1\ZZP]PPKLSSp TP[HSPSSH

:\VTPVU`RR€ULUMYLLZ[`SLSHQPLU THHPSTHUTLZ[HY\\ZTP[HSP[H\S\RVZZH :L\YHH]PUH[\SL]H[@OK`Z]HSSH[5VYQHQH 9HUZRH6S`TWPHTP[HSP[PSHZ[VZZH @OK`Z]HSSH[SVPZ[HHO\PTHSSH  TP[HSPSSHT\RHHUS\RPLURHPRRP S\TPSH\[HPS\USHQP[:\VTP VUZPQHSSH

Sanat: Satu Järvelä

MITALIENNÄTYSMIES 1HUUL2VYWP[LRPOPZ[VYPHH ]VP[[HTHSSHRHPRRPRVSTL-0:THHPS THUJ\WPURVRVUHPZRPSWHPS\HRH\KLSSH -YLLZ[`SLURVRVUHPZ RPSWHPS\ZPZpS[ppOHSMWPWLU IPNHPYPUQHZSVWLZ[`SLU

SADE

SUOMI ON YKSI MAAILMAN MENESTYNEIMMISTÄ LUMILAUTAILUMAISTA KAUTTA AIKOJEN. AIKUISTEN SARJOISTA KOTIIN ON TUOTU 24 OLYMPIA- JA MM-MITALIA VUODEN 1993 JÄLKEEN. NUORTEN SARJOISSA MENESTYS ON OLLUT VIELÄKIN HURJEMPAA.

NIETOS

36

NUORET MESTARIT 5\VY[LUTHHPSTHUTLZ[HY\\Z TP[HSLQHVURLY[`U`[:\VTLSSL O\PTH[RHWWHSL[[H0:- QH-0:QVPZ[HR\S[HPZPH VU 


^^^LZHRVYWLSHÄ

¡ŽŽ‡‡››–‹ǣ ‹–›’‘”–ȁ”‹•ƒƒŽ‡˜ƒƒ’‡”‡ȁ’‘”–‹ƒ—‘’‹‘ȁƒ”—•–‡Ǥ‡–   "¡•Ž‘’‘Ž‘’‘”–•Š‘’ȁ‹š’‘͖͔͕͗ǣƒ”—•–‡Ǥ‡–‹‘•ƒ•–‘͚͝͝ ΞWĂƐĐĂůdŽƵƌŶĂŝƌĞ

‹‡†—•–‡Ž—–ǣ

ƒ†‡”‡–›ȁ˜ƒ†‡”‡–̷˜ƒ†‡”‡–Ǥ…‘ȁ’Ǥ͔͖͔͕͔͛͗͗͘͜


FRONTTI | VÄLINETOHTORI

Sanat: Antti Laiho Kuvat: Valmistajat

VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN HARRASTAMINEN ON HAUSKINTA HYVILLÄ JA TURVALLISILLA VÄLINEILLÄ, SANOO NIETOKSEN VÄLINETOHTORI, JOKA ON MYÖS SITÄ MIELTÄ, ETTÄ KOMPROMISSIEN SIJAAN KANNATTAA PANOSTAA LAATUUN. SSpTLYRP[`[[\V[[LL[ZHH[H]PSSH9\RH:[VYLZ[H

ENSIMMÄISTÄ KERTAA SUOMEKSI

VARPAIDEN PALELU LOPPUU NYT

=HWHH3HZR\VULUZPTTpPULUZ\VTHSHP ULU[PL[VRPYQH]HWHHSHZR\Z[H]\VYPSSHSPPRR\ TPZLZ[HQHS\TP[\Y]HSSPZ\\KLZ[H:LH\[[HH SHQPUWHYPPUWppZLTPZLZZpT\[[H[HYQVHH S\L[[H]HHT`€ZRVURHYLPSSL;PL[VZPZpS S€UVOLSSHRPYQHZZHVURVZRL[[H]PH[HYPUVP[H ]\VYPSSHSPPRR\TPZLZ[HQHZLU]HHYVPZ[H ;PSH\Z!]HWHHSHZR\JVT:/! Á

/HQ]+HDW6RFNZ\RPZZH]HZ[\RZL[ SpTTP[[p]p[QHSRH[LYppWpRPpUHS[H (RR\RPPUUP[[``Z\RHU`SpVZHHU TVUVU]HYYLU`SpW\VSLSSL@OKLSSp SH[H\RZLSSHSpTW€pYPP[[ppQVWH [\UUPRZP:/!  Á

SUOJAA SELUSTASI :LSRpWHUZZHYPZ\VQHHSHZRPQHHUPPUWHYRPZ ZHTL[ZpZZpYPU[LLZZpR\PUYHKHSSHRPU 32&LQ6SLQH9HVWWHUZZHYPVURp`[[p QpUWppSSp[HPW\PZHT\[[H]HPTLU[HH PZR\[[LOVRRHHZ[P:LLPT`€ZRppU]pZ` LPRpTLUL[p]HPTLUU\ZR`R`ppURp`[€ZZp :/! Á

PULLAHDA PINTAAN KUIN KORKKI 3\TP]`€Y`YLW\UPKLHVU`RZPURLY[HPULU! SH\RHPZ[H]H[PSTH[``U`[RHZ]H[[H]H[SHZRPQHU [PSH]\\[[HQHH\[[H]H[W`Z`TppUSPPRR\]PLU S\TPTHZZVQLUWppSSp$%6!UQpYQLZ[LSTpp O`€K`U[p]p[\ZLH[LYPTLYRP[:/!Á

NIETOS

38


FR LAPSILLAKIN ON OIKEUS HAUSKANPITOON 9VJRLYLPVSLLUpp]HPUPZVQLUSHZRPQVPKLUQ\[[\ZPSSpLZPTLYRPRZP6DORPRQ 5RFNHU-5[HYQVHHHPR\PZ[LUZ\RZPZ[H[\[\[VTPUHPZ\\KL[Q\UU\TP[VPZZH ¶JT¶QH[HRHHOH\ZRHUWPKVU:/! Á

FR

ON ON

LUMILAUDALLA YLÄMÄKEEN 5pWWpYpSH\[HPSPQH]VP[LOKp[H]HSSPZLZ[HS\TP SH\KHZ[HT\\[HTHZZH[\UUPZZHZWSP[IVHYKPU 9RLOÒQ6SOLWNLWLOOÃ3H\[HOHSRHPZ[HHURHO[PHQH [HY]PRRLL[RPPUUP[L[ppUSH\KHUWPU[HHU ;DYLHU'H/H5XHQLZPTLYRRPS€`[``VZVP[[LLZ [HUPL[VZÄ ZWSP[[P :/! Á

NÄYTÄ KUVA – TAI MITÄÄN EI TAPAHTUNUT

SUUNTA SELVILLE

(J[PVURHTLYVPKLULOKV[VUO\PWW\*R3URQ +HUR%ODFN(GLWLRQR\]HH]PKLV[HMWZ UVWL\KLSSHQHV[[HHZ[PSSR\]PHTLNHWPRZL SPUYLZVS\\[PVSSH2p`[[€pOLSWV[[HH>P-PRH\ RVZppKPUQHZPPOLUSPP[[`]ppS`W\OLSPUZV]LSS\Z :/! Á

2\PURHTVU[HTpRLpSHZRP[& 2\PURHWP[RpVSPHHT\UOPPO[VSLURRP& 4PZZpTLVPRLPUS\TPRLURpPSPTTL& 2HPRRP[pTpQHWHSQVUT\\[HZLS]Ppp 6XXQWR$PELW!URLYppTPZ[p [PLKVPZ[HQV[RH]VP[V[[HRHPQHRHH RH]LYLPSSLUL[PZZp:/!Á

MAISEMAMAJOITUS TUNTURISSA 6SL[RVOHH]LPSS\[VTHZ[HZRPPUUTHQVP[\RZLZ[H& :L]VPO`]PURPUVSSHTHOKVSSPZ[H¶QH]PLSpWpTPZZp[HOHUZH[\U[\YPZZH;HS]PYL[RLPS` ]HH[PPZLPRRHPS\TPLS[pQHR\UUVU]HY\Z[LL[T\[[HWHSRP[ZLLYVORLHU3\V[L[[H]HRZP [\U[\YPTHQVP[\RZLRZPZVWPPLYPUVTHPZLZ[P+LOOHEHUJ.HURQ[LS[[H:/! Á

TT

I

TT


FRONTTI | VIHERPIIPERTÄJÄ

Sanat: Sampsa Oinaala Kuvitus: Emil Bertell

IHMISKUNNAN UUSIUTUMATTOMIIN LUONNONVAROIHIN KOHDISTUVA NÄLKÄ EI OSOITA KYLTYMISEN MERKKEJÄ. RAAKA-AINEITA ETSITÄÄN NYT AIEMPAA KÖYHEMMISTÄ MALMIOISTA. TÄMÄ ON TUONUT SUOMEENKIN UUDEN KAIVOSBUUMIN, VAIKKA 1980-LUVULLA KOKO TOIMIALAN POVATTIIN HIIPUVAN MAASSAMME.

K

aivos muokkaa aina lähiympäristöään voimakkaasti. Joskus malmivarat menevät kaiken muun edelle. Esimerkiksi Ruotsin Kiirunassa kokonaista kaupunkia siirretään laajenevan rautakaivoksen tieltä. Ristiriidattomimmin kaivoksia nousee seuduille, missä asukkaita on vähän, eikä louhinta joudu tukkanuottasille muun elinkeinotoiminnan kanssa. Esimerkiksi Sotkamon Talvivaarassa näytti pitkään tältä. Kun kaivosta alettiin rakentaa vuonna 2007, sitä ei vastustanut juuri kukaan, sillä se sijaitsi melkein asu-

NIETOS

40

mattomalla syrjäseudulla ja sen luvattiin olevan lähes päästötön. Asetelma kääntyi päälaelleen, kun hajuhaitat levisivät Vuokatin matkailukeskukseen ja vesistöpäästöt alkoivat tuhota Talvivaaran lähijärviä. Nyt kaivos uhkaa jo matkailua, joka on koko Sotkamon hyvän imagon perusta, ja yleinen mielipide on kääntynyt Talvivaaraa vastaan. Matkailu ja kaivostoiminta elävät sovussa esimerkiksi Kittilässä, jossa Suurikuusikon kultakaivos ja Levin laskettelukeskus

ovat riittävän kaukana toisistaan. Sen sijaan toisessa Länsi-Lapin matkailukeskittymässä Ylläksellä Hannukaisen kaivossuunnitelmat herättävät huolta. Samaa intressiristiriitaa joudutaan punnitsemaan myös Kuusamossa, jonne suunnitellaan Juomasuon kultakaivosta arvokkaisiin kansallismaisemiin Rukan matkailukeskuksen tuntumaan. Kaivos sijaitsisi vain muutaman kilometrin päässä Oulangan kansallispuistosta ja laskisi vetensä kuohuvista koskista ja rikkaasta kalastuksesta tunnettuun Kitkajokeen.


Rukan matkailuyrittäjät ovat asettuneet ymmärrettävästi kaivoksen suhteen kriittiselle kannalle. Matkailun tontille tunkeva kaivos vaikuttaisi väistämättä Rukan imagoon. Restelin suunnittelema kylpylähanke on jo pantu kaivosprojektin vuoksi jäihin. Matkailuinvestointien takaisinmaksuaika on pitkä. Siksi yrittäjän on oltava varma, että alueen houkuttelevuus säilyy vuosikymmenien päähän. Kaivos kansallismaisemassa ei ole matkailuvaltti. Levillä ja Ylläksellä tehdyn kyselyn mukaan lähes puolet matkailijoista suuntaisi muualle, jos matkailukeskusten läheisyyteen avattaisiin uusia kaivoksia. Kuusamossa ja Rukalla käy vuosittain yli miljoona matkailijaa. Ei ole ihme, että yrittäjät ja asukkaat ovat huolissaan tällaisten numeroiden edessä.

Hyötyjen ja haittojen vertailu ei liene tässä tapauksessa kovin vaikeaa. Kansallismaisemia ja matkailutoimialaa ei kannata uhata muutaman vuoden kaivostoiminnalla.

Matkailu ei ole Kuusamossa ainoa toimiala, joka perustuu puhtaaseen luontoon ja jolle kaivostoiminta on uhaksi. Kunnassa on itsenäinen meijeri, porotaloutta, kalastusta sekä merkittävää luonnonmarjojen jatkojalostustoimintaa. Esimerkiksi kalastajat ovat hyvin huolissaan vesistöjen tulevaisuudesta. Oulangan kansallispuisto ja Ruka ovat Kuusamon elinkeinon kivijalkoja. Pelkästään matkailu työllistää Kuusamossa yli 800 ihmistä ja alan kasvu on viime aikoina ollut kolme prosenttia vuodessa. Suurin osa matkailun verotuloista jää paikka-

kunnalle, kun kaivosteollisuuden veroista 45 prosenttia valuisi muualle. Toteutuessaan Juomasuon kaivos olisi huomattavan pieni. Siinä, missä Kainuun ja Lapin jättikaivokset työllistävät satoja ihmisiä, tarjoaisi kaivos Kuusamossa 80 työpaikkaa ja sen toiminta-aika olisi kymmenisen vuotta. Sen sijaan riskit olisivat merkittävät. Kuusamon kallioperän rikkipitoisuus on jopa seitsemän prosenttia ja se sisältää uraania enemmän kuin esimerkiksi Talvivaarassa. Veteen liuetessaan rikki happamoittaa vesistöjä. Kaivoksen ympäristövaikutukset jatkuisivat pitkään toiminnan lopettamisen jälkeenkin. Hyötyjen ja haittojen vertailu ei liene tässä tapauksessa kovin vaikeaa. Kansallisvesistöjä ja -maisemia, vakiintunutta ja kasvavaa matkailutoimialaa ei kannata uhata muutaman vuoden kaivostoiminnalla.


FRONTTI | PYHÄKOULU HIIHDONOPETTAJAN TYÖSSÄ PITÄÄ VARAUTUA KAIKKEEN MAHDOLLISEEN. ESIMERKIKSI PILAILEVIIN ASIAKKAISIIN JA KAATOPAIKALLA DYYKKAAMISEEN.

Sanat: Antti Laiho

KAATOPAIKALLA DYYKKAAMASSA ”Olipahan sekin homma”, Maarit Hyytinen muistelee 1990-luvun puolivälin seikkailua, kun hän ja kolme muuta opettajaa etsivät Pelkosenniemen kaatopaikalta hiihtokoulun takkeja. Takit olivat olleet pakattuina jätesäkkeihin Pyhän hotellilla. Ne piti viedä Rukalle, jossa pidettiin Pyhäkoulun lumileiri. Joku oli kuitenkin heittänyt epähuomiossa säkit roskiin. Takkeja ei koskaan löydetty, mutta tarinan mukaan niitä näkyi myöhemmin monen pelkosenniemeläisen päällä. Heistä yksi oli, Jimmy Perttunen. ”Siksihän minäkin olen hiihtokoulussa!”

IKÄVÄ YLLÄTYS Pyhäkoulun henkilökunnan varasto ja sosiaalitilat sijaitsevat Hotelli Pyhätunturin alakerrassa. Eräänä talvipäivänä siellä odotti tuskainen yllätys: hotellin viemäriputki oli mennyt tukkoon, kerän-

NIETOS

42

nyt painetta, räjähtänyt ja tulvinut sitä itseään joka puolelle varastohuonetta. Pilalle meni yhtä jos toistakin. Minttu Kuuvalla, Pinja Korkelalla ja Seba Katterilla oli edessään ikimuistoinen siivousurakka.

RÄJÄHDYS KUMPAREISSA Kumparelaskulla on Pyhällä pitkät perinteet, ja myös opettajat ovat käyneet säännöllisesti pukkelirännissä. Parikymmentä vuotta sitten eräässä yhteislaskusessiossa Patrick Neuhaus laski Polarin leikkauksen laitaan tehtyä pukkelikkoa vauhdikkaasti ja sujuvasti, kunnes täysin yllättäen räjähti: ilmassa sinkoili suksia ja monoja! Lumipilven laskeuduttua hangesta ilmestyi hölmistynyt opettaja vain sisäkengät ja monojen varret jaloissaan. Monojen ulkokuori oli käytön ja UV-säteilyn vaikutuksesta haurastunut niin, että materiaali oli antanut periksi. Monojakin kannattaa ajoittain päivittää!

ENSIMMÄINEN OPETUSTUNTI Uuden Pyhäkoululaisen Petteri Irannon ensimmäiselle tunnille saapui asiakkaiksi kolme miestä, jotka halusivat oppia laskemaan nykyaikaisilla suksilla. Lähtötasoa kartoittaakseen Petteri pyysi miehiä laskemaan omalla tyylillä hissille. Ammattimaisesti rinteen vakosamettia leikkaava joukkio oli alhaalla niin nopeasti, ettei opettaja meinannut pysyä perässä. Toisella laskulla yksi oppilaista karkasi offareille muiden tehdessä täydellisiä leikkaavia käännöksiä. Aloitteleva opettaja oli ihmeissään. Kolmannen laskun päätteeksi Wurstin terassilta kuului iloinen tervehdys. Naureskeleva kolmikko oli jo tilannut virvoketta – opettajallekin. Ensimmäinen oppilaista esittäytyi Kimmo Oivoksi, joka kertoi olleensa pitkään Pyhällä opettajana. Muut herrat seurueessa olivat itsekin paljon suksilla ja Pyhällä viihtyneet Kari Arola ja Jupe Peurakoski.


%8))Â&#x160;LVDUHJLVWHUHGWUDGHPDUNSURSHUW\RI2ULJLQDO%XII6$ 6SDLQ

ÂŽ

LOCATION: KAUNERTAL (AUT)

FF ie B U H o od S alas a rc by M worn is fo r h o w n et s . n k r de tre boar the s snow hreding p o T s s t yl e

www.buff.fi

0DDKDQWXRMD %7UDGH.\S


Sanat: Juhani Toivio Kuvat: Jaakko Posti, Arttu Muukkonen ja Juhani Toivio

TALVI PYHÄN TAKAMAASTOISSA EéºĽčõĴºąļõ„ŅõčĀ„Ľõ„ĮºĜčĮĽĽºĮéļ:Ņã„ąéļdčéŝéčļ󊥥éļŝééĀºļļ Ľ„øŝºą„ļĜºĮ鹼ºéĴºąļŅøõčĀ„„ąļãééãĽčĀ„Ľõ„ąĴ„ļĽºõºĀŠĽĽŠļļ ó„ļŝéºĽĽéļõ„Ņ±ºąļYŤãŠąļĽŅąĽŅĮºéøø„ļó„ļõŅĮŅéĴĴ„ğ

ENSIMMÄINEN TALVI MONEEN VUOTEEN ILMAN LENTOLIPPUA KANADAAN. EI KAI ELÄMÄ VOI AINA SAMAA RATAA KIERTÄÄ, MIETIN VIIME SYKSYNÄ, KUN PÄÄTIN JÄTTÄÄ JOKAVUOTISEN HIIHTOREISSUN TEKEMÄTTÄ. TOISAALTA, ONHAN TÄMÄ LÄHIMATKAILU AINAKIN VASTUULLISTA JA TRENDIKÄSTÄ, KANNUSTIN ITSEÄNI. Vaikka Pyhä olikin tuttu jo entuudestaan, monet kysymykset askarruttivat. Miten viihdyn Lapissa kaamoksen pimeimmät ja kylmimmät kuukaudet? Saanko talven aikana yhtään puuterishottia naamalleni? Riittääkö Pyhän takamaastoissa tekemistä koko kaudeksi?

NIETOS

44


Myös lumetuksesta on iloa, sillä osa keinolumesta ajautuu tuulen kyydissä rinteiden reunoille ja kerrostuu kestäväksi pohjaksi. Tuulella on koko ajan suuri merkitys. Aamu voi yllättää pehmeillä käännöksillä, vaikka yön aikana ei olisi satanut yhtään lunta. Sitä kutsutaan tuulipyydaksi, jota kertyy tiettyihin paikkoihin tietyllä tuulella. Paikallistuntemus auttaa sen löytämisessä.

iime talvena lumi satoi Pyhälle hyvissä ajoin. Ensimmäiset hiutaleet putoilivat taivaalta jo lokakuun alussa, ja hiihtokausi alkoi ennen Ski Expoja.

Pohjoistuulet, varsinkin pitkään jatkuessaan, ovat lohduttomia. Niiden aikana ei kannata lähteä puuteriyllätykset mielessä rinteeseen. Arktiset puhurit tekevät tunturista timantinkovan ja yhdenkin pehmeän käännöksen saaminen tuntuu voitolta. Ne ovat ratalaskijoiden jiihaa-päiviä.

Takamaastoihin ei vielä marras- ja joulukuussa ollut lähtemistä, mutta lähioffareita pääsi laskemaan yllättävänkin aikaisin siihen nähden, että Pyhän rakkakiviset tunturit näyttävät paljaina siltä, että niiden peittyminen laskukuntoon vaatii vähintään metrin lunta.

Polarin reunat yhdistettynä kolmen hengen tuolihissilinjaan oli yksi alkukauden suosikkejani. Lounais-länsi-tuulilla rinteiden reunoille muodostui hauskoja lumidyynejä. Niitä kävivät kurvailemassa monet rovaniemeläiset lautailijatkin, muun muassa Antti Autti ja Miikka Hast kavereineen.

Onneksi tuuli tuivertaa säännöllisesti ja joskus aika kovaakin. Rakkakivet ja niiden väleihin jäävät tyhjiöt imevät tuulen kuljettamat lumet itseensä, ja teräväpintainen tunturi muuttuu nopeasti valkoiseksi ja sileäksi – tai ainakin melkein.

Myös Huttu-Ukossa ja Kultakeron rinteessä pääsee alkukaudesta laskemaan luonnonlumella, koska niiden lumetus aloitetaan vasta viimeisten joukossa tammikuussa. Uuden Pyhä Express -hissin ansiosta jalat ehtii laskea väsyneeksi nopeasti.

V


Déõõčļ<ºĴõ鱄Įõ„ŅĴļčéõº„„ąļ„éõ„„ąļčéõº„ĴĴ„ļĜ„éõ„ĴĴ„ğ

V

uoden liukuessa kohti loppuaan lunta oli kertynyt niin paljon, että pääsin kokeilemaan muitakin lähioffareita. Ensimmäisenä listalla olivat kuuluisat Aittakuru ja Jackson. Aittakuru tuli kotimaisille laskijoille tutuksi 1990-luvun lopulla, kun silloin aktiivinen Vapaalaskuliitto järjesti siellä kuuluisia Kukkulan kunkut -vapaalaskukisoja. Aittakurussa on paljon tekemistä. On droppeja pienistä suuriin, ja jyrkkiä käännöksiäkin pääsee tekemään. Kokemattomampi hiihtäjä voi käydä kurkistelemassa kurua leppoisaa sähkölinjaa kurvaillen, joka vie lopulta Wursti-rinneravintolalle ja pohjoisrinteiden ankkurihissille. Kansallispuiston rajan tuntumasta Kultakeron rinteen vierestä löytyy legendaarinen Jackson. Opin löytämään sieltä useita hauskoja linjoja. Metsän suojassa lumi pysyy usein hyvänä. Sen

NIETOS

46

sijaan puurajan yläpuolella puuterilumi on harvinaisempi löytö. Pyhän lähioffareiden kolmannelle päävyöhykkeelle, Saunakuruun ja sen kivikkoiselle takapuolelle, eli tuttavallisemmin Perseeseen, en vielä joulukuussa tohtinut lähteä. Marras-joulukuu vierähti nopeasti. Kaamos, jota olin etukäteen pelännyt, meni kuin huomaamatta. Jälkiviisaana voi todeta pimeän ajan olevan Lapissa huomattavasti valoisampi kuin kaupungeissa. Lapissa lumi peittää luonnon ja valaisee talvisen maiseman, vaikka aurinko kurkistaakin horisontin takaa vain lyhyen hetken päivässä. Kaupungissa sen sijaan tummat kadut ja rakennukset imevät vähäisetkin auringonsäteet ja antavat kaamokselle tilaisuuden katujen ja mielen pimentämiseen.


ļYŤãŠąļĜ„Į㄄ĽļĽ„õ„Ā„„Ĵè Ľčø„ĴõŅĽļø𫥫ŝŠĽļĽŅąĽŅĮéºąļ ŝŠøééąļóŠŠŝéĴĽŠļõŅĮŅéĴĽ„ğ Mielenkiintoisimmat ja haastavimmat laskut ovat tunturien väliin jäävissä kuruissa. Tosin Ykkösen ja Kakkosen erottava Isokuru on pääosin rajoitusaluetta, eli siellä ei saa laskea.

A

lkukauden aikana lunta oli tupruttanut säännöllisesti ja jo tammikuussa pääsin pidemmille retkille Pyhän tuntureille, joista puhekielessä käytetään helposti ymmärrettäviä nimiä. Kultakero, jolla pyörivät hissit, on Ykkönen. Seuraavaksi tulee Ukonhattu, joka on loogisesti Kakkonen. Kolmonen eli Noitatunturi on Pyhän korkein, 540 metriä. Laakakero ja Peurakero ovat Nelonen ja Viitonen. On mielenkiintoista, että Pyhällä ei ole Pyhätunturi-nimistä tunturia.

Syytä kysellessäni minulle kerrottiin, että eräs puistonvartija kielsi Isokurussa laskemisen 2000-luvun vaihteessa, kun Pyhä Extreme -buumi oli kovimmillaan. Silloin offarilaskijoita vilisi Isokurun rinteillä jonoksi asti – ainakin tarinoiden mukaan. Ilmeisesti puistonvartija oli huolissaan aluskasvillisuuden turmeltumisesta ja mahdollisista lumi- ja rakkavyöryistä. Kerrotaan, että hän kävi jopa tuhkaamassa rinteitä, jotta lumi sulaisi nopeammin ja laskijat pysyisivät loitolla.

Pyhän takamaastoilla on kolme selkeää pääpiirrettä. Ne jakautuvat puurajan yläpuolisiin avotunturialueisiin, puurajasta alkaviin metsälinjoihin ja tuntureiden väliin jääviin jyrkkiin kuruihin.

Kakkosen ja Kolmosen väliin jäävään Pikkukuruun solahtaa useita viettäviä linjoja. Sarvikuru Kolmosen ja Nelosen välissä on sen verran pieni, ettei sinne kannata laskulinjojen perässä vaivautua.

Avotunturialueet ovat pääpiirteittäin loivia. Lumi puurajan yläpuolella on yleensä niin sanottua arktista puuteria, eli tuulen pakkaamaa korppua.

Nelosta ja Viitosta erottavassa Peurakurussa on Pyhän viettävimmät ja teknisimmät laskut. Siellä Kimmo Oivo, Antti Pennanen, Mika Oksanen ja monet muut 2000-luvun alussa Pyhällä vaikuttaneet vapaalaskijat harjoittelivat jyrkällä laskemisen taitoja. Metsähallitus toivoo, että tämä seutu jätetään keväisin rauhaan, sillä se on monien petolintujen pesimäaluetta.

Metsälaskut vaihtelevat loivista jyrkkiin ja lyhyistä pitkiin. Jaksamisen laki pätee täälläkin: mitä pidemmälle lähtee, sitä suuremmalla todennäköisyydellä löytää koskematonta lunta.


ąĽĽéļ>ºŅõŅ¯ļLĴĴéļ,„øõčø„¯ļļ :Ņã„ąéļdčéŝéčļó„ļ_„øø„ļ_éĜ„Įéļļ ĽŠãŤĴĽŠŝŠĽļøéąóčó„ļYŤãŠąļĽ„õ„Ā„„ĴĽčéĴĴ„ğ

Lumiturvallisuus pitää ottaa tosissaan kaikissa kuruissa – kuten muuallakin takamaastoissa. Esimerkiksi Kuorinkikurussa, jossa on paljon droppipaikkoja ja lyhyitä mutta jyrkkiä muutaman käännöksen linjoja, laskija on hautautunut lumivyöryyn.

M

aaliskuussa kotimaiset vapaalaskijat kokoontuivat Pyhälle Free’kend-tapahtumaan. Mukana oli monia nimekkäitä laskijoita ja myös Pilke-vapaalaskuleffan tiimi saapui paikalle. Free’kendin jälkeen he halusivat lähteä tunturiseikkailulle kuvaamaan Pyhän takamaastoja. Kuvaaja-tuottaja Arttu Muukkonen laittoi kamerat pyörimään ensimmäisen kerran Karhunjuomalammen liepeillä. Ossi Halkolan ja Antti Leukun ensikäännökset Pyhän takamaastoissa tuskin

NIETOS

48

päätyivät lopulliseen leikkaukseen, mutta kuvaukset saatiin iloisesti käyntiin. Matkamme jatkui Kuorinkikurun pohjaa pitkin kohti Laakakeron etelärinteitä. Ensimmäisen päivän reilun 10 kilometrin retki päättyi Huttujärven vuokratuvalle, jonka olimme varanneet kahdeksi yöksi luontokeskus Naavasta. Mökissä on kaksi huonetta, keittonurkkaus, takka ja kamiina. Sauna on erillisessä rakennuksessa. Nukkumapaikat on virallisesti neljälle. Seikkailimme kaksi seuraavaa päivää Huttuloman ja Peurakeron rinteillä, joilta tallentui Pilkkeen filmille laskuja, joita ei ole aikaisemmin Suomessa nähty.


Laakakero 520m Noitatunturi 540m

Peurakero 504m

7

5 Ukonhattu 490m

4

6

Kultakero 500m

1

2 3

dŅĮŝ„øøéĴŅŅĴļºąąºąļõ„éõõº„

E

hdin koluta Pyhän tunturit ja kurut moneen kertaan ennen kuin kevätaurinko sulatti lumet. Tekemisen pula tai kyllästyminen ei päässyt iskemään missään vaiheessa. Se on myönnettävä, että syviä käännöksiä oli välillä ikävä. Ne ovat harvinaisia Lapissa. Toisaalta vaihtelevassa lumessa laskiessa takamaastohiihtoa oppii arvostamaan muistakin syistä kuin vain puuterilumen takia. Tuntureilla retkeily vapauttaa mielen yhtä lailla kuin vuorillakin. Parasta Pyhän takamaastoissa hiihtelyssä on harrastamisen helppous. Lähimmille tuntureille voi lähteä hetken mielijohteesta eikä pitkienkään päivien takia tarvitse perustaa retkikuntaa. Laskut ovat luonnollisesti lyhyempiä kuin ulkomailla, mutta niin ovat nousutkin. Vertikaalipuutosta pystyy tyydyttämään toistojen määrällä. Maisemaa ei hallitse kilometrien korkuiset vuoret, vaan Lapin kaunis valkoinen tunturierämaa.

Tarkemmat neuvot Pyhän takamaastoihin löytyvät Antti Laihon kirjoittamasta oppaasta osoitteessa ski.pyha.fi/vapaalasku. Takamaastoissa liikuttaessa pitää huomioida oma kokemus- ja taitotaso. Rinnealueiden ulkopuolelle ei ole asiaa ilman lumiturvallisuusvälineitä. Niiden käyttö pitää myös olla hallinnassa.

LÄHIOFFARIT

TAKAMAASTOJEN KURUT

1. JACKSON Metsälaskua Amerikan tyyliin

4. ISOKURU

2. SAUNAKURU Droppeja ja kikkailua

3. AITTAKURU Jyrkkiä laskuja ja erikokoisia droppeja

Ikävä kyllä pääosin rajoitusaluetta

5. PIKKUKURU Viettäviä linjoja molemmilta tuntureilta 6. KUORINKIKURU Jyrkkää mutta lyhyttä 7. PEURAKURU Pyhän jyrkimmät ”seinät” löytyvät täältä


LUMILAUTAILUN

PA R A D O K S I Sanat: Noora Lintukangas Kuvitus: Jari Salo

LUMILAUTAILUKULTTUURISSA ÄÄRIPÄÄT KOHTAAVAT TOISENSA. LAUTAILU ON YHTEISÖLLISTÄ, MUTTA SAMALLA KOROSTETAAN YKSILÖLLISYYTTÄ JA VAPAUTTA. LAJI HALUAA SÄILYTTÄÄ AUTENTTISEN MAINEENSA, VAIKKA KAUPALLISUUS JA KILPAILUT KASVAVAT. SUOMALAINEN VÄITÖSKIRJA POHTII NÄITÄ RISTIRIITOJA JA SITÄ, MISTÄ LUMILAUTAILUKULTTUURISSA ON KYSYMYS.

NIETOS

50


L

”Lumilautailukulttuuri on hyvä esimerkki myöhäismodernista kulutusyhteiskunnasta, jossa ei kuluteta pelkästään tavaraa, vaan ideologioita ja arvoja. Omaa arkielämää jäsentämään poimitaan juttuja, jotka määrittävät kuka minä olen ja millaisia valintoja teen”, sanoo filosofian tohtori Riitta Hänninen.

umilautailun suosio kasvoi kiivaimmin 1990- ja 2000-luvuilla. Ennen niin poikavoittoinen harrastajajoukko on saanut runsaasti myös naispuolisia jäseniä. Suosion kasvu on aiheuttanut jonkinmoisia haasteita lumilautailulle, ja samalla kilpailuhenkisyys on lisääntynyt.

Hänninen on paneutunut väitöstutkimuksessaan suomalaiseen lumilautailukulttuuriin ja tietää yhtä sun toista lautailijan tyylistä, asenteesta ja näihin liittyvästä nuorisokulttuurista.

”Pitäisi pystyä säilyttämään aito ja alkuperäinen vapaus-ideologia, hengailu ja omaehtoisuus, mutta toisaalta mukaan tulee paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät ainakaan heti jaa näitä arvoja”, Riitta Hänninen pohtii.

Esimerkiksi vapaus voi olla elämänohjeena myös lautailijan arkielämässä. ”Monilla eri tavoilla ilmaistava vapauden kaipuu jostakin ja jonnekin on hyvin keskeinen osa tätä järjestelmää”, Hänninen toteaa.

J

uuri vapauden ja yhteisöllisyyden kaipuuta lumilautailu aikoinaan tuli täyttämään. Yhdysvalloista 1960-luvulla liikkeelle lähtenyt The New Leisure Movement -vapaa-ajanliike syntyi kyllästymisestä kilpailuhenkiseen ja suorituskeskeiseen urheiluun. Liikkumisen ja ulkonaolon piti olla vapaamuotoista ja kivaa yhdessä tekemistä. Suomalainen lumilautailukulttuuri alkoi kehittyä 1980-luvulla. Vaikkei meillä ollut pohjana omaa surffikulttuuria tai edes vuoria, keräsi amerikkalaisperäinen vapauden ja yhteisöllisyyden ihannointi hyvää vauhtia kannattajia. Vapaus, yhteisöllisyys ja hauskuus ovat koko lautailun historian ajan olleet avainasemassa lajin harrastajille.

Joillekin harrastajille lautailuun liittyvä elämäntapa on sivuseikka. Kaupallistumisen myötä mukana on myös ihmisiä, joita houkuttavat ennen kaikkea lumilautailukulttuuriin liittyvä tyyli ja asenne.

H

änninen luonnehtii tyylin tehtävää lumilautailussa yhteisöllisyyden ylläpitämiseksi ja samalla erottautumiseksi. Se on tietyllä tapaa paradoksi. Tällaisia ääripäitä lautailusta löytyy enemmänkin, ja kuin ihmeen kaupalla ne elävät sulassa sovussa: lumilautailijat ovat eittämättä yhteisö ja yhteisöllisyys on iso osa kulttuuria, samalla jokainen kuitenkin puolustaa oma vapauttaan toteuttaa unelmiaan ja tehdä kuten itse haluaa. ”Yhteisöllisyyden kääntöpuoli on individualismi, joka on myöhäismodernia länsimaista yhteiskuntaa yleisemminkin kuvaava määre”, Hänninen toteaa.


NIETOS

Monelle lumilautailijalle lajin suosion kasvuun selvästi vaikuttanut tyyli on kokonaisvaltainen ilmiö. Se koskee tyylillisen ilmaisun esteettistä tasoa, kuten pukeutumista ja musiikkimakua, mutta myös eettistä tasoa, eli arvoja ja ideologiaa.

”Anarkia vastustaa ensisijaisesti yhteiskunnan vallitsevia rakenteita – ilmiökohtaisesti yleensä jotakin tiettyä rakennetta tai instituutiota, mutta ei niinkään yhteisöllisyyttä”, Hänninen selventää.

Väitöskirjassaan Hänninen on tunnistanut akselin, jolla lumilautailija tyyliään ja kulttuuriaan ilmentää. Taas päästään ääripäihin, joista toinen on nostalgia: 60-luvulta liikkeelle lähteneen vapauden ja yhteisöllisyyden ihannointi. Toinen taas on anarkia, eli oman tahdon vahva ilmaisu ja kapina vallitsevia yhteiskunnallisia normeja vastaan. Anarkia liittyy tässä yhteydessä enemmän vapauden tavoitteluun kuin yhteisöllisyyden vastustamiseen.

äripäät ovat siis pysyvästi olemassa, mutta niiden välillä ei ole jatkuvaa ristiriitaa. Hänninen sanoo, että lumilautailukulttuurin ydin rakentuu siellä, missä nämä ääripäät kohtaavat. Koko lumilautailukulttuuri, mutta myös yksittäisen lumilautailijan tyyli liikkuu samalla akselilla, näiden keskenään keskustelevien ääripäiden välissä.

52

Ä


”Tyyli on kulttuurista kommunikaatiota. Se on kuin yhteisesti jaettu kieli. Tyylillisen ilmaisun ulkokuori on väline, joka tuo mukanaan sanoman”, Hänninen pohtii akateemisesti. Lautailijoiden tyylissä on hyvin samantyyppinen perusrakenne ympäri maailman. Kyseessähän on sama amerikkalaisperäinen nuorisokulttuuri. ”Tyylin osalta maailma yhdentyy samalla tavalla kuin muutenkin, virtaukset liikkuvat sosiaalisen median ja netin välityksellä”, Hänninen toteaa. Suomalaiset erityispiirteet liittyvät tyylilliseen ilmaisuun, mutta niitä ei ole kovin helppo erottaa. Pienempiä paikallisia muoti-ilmiöitä esiintyy kyllä, kaveripiirissä saattaa elää vaikkapa sanontoja. ”Suomalaiset ammattilaskijat liikkuvat paljon maailmalla, joten he ovat osa globaalia lumilautailukulttuuria. Matkustaessaan lumen perässä he ovat jatkuvasti määrittämässä ja luomassa tätä kulttuuria.”

A

mmattilaistuminen on tuonut lumilautailuun uuden nyanssin. Merkittävä kaupallistuminen alkoi ESPN:n X-Games-tapahtuman perustamisesta. Lumilautailu tuli mukaan 1990-luvun puolivälissä ja voimistui 2000-luvulla. ”2010-luvulla joudutaan tosiaan miettimään, mikä on hyvää ja oikein sekä mikä on lumilautailukulttuurin tulevaisuus. Kaupallisuuteen suhtautuminen on kaksijakoista”, Hänninen toteaa. Toisaalla ollaan hyvin kriittisiä kaupallistumisen suhteen. Pelätään, että lajin autenttisuus ja aitous katoaa. Missä on ilo, jos kaikki on yhtä mainontaa? Kuitenkin kaupallisuus ja am-

KUN KILPAILUT JA PALKINNOT KASVAVAT, KYSELLÄÄN, ONKO LUMILAUTAILU KAUPPATAVARAA JA MITEN JOKIN HAUSKA JA OMAEHTOINEN VOI MUUTTUA TYÖKSI.

mattimainen urheilu liittyvät selkeästi yhteen. ”Kun kilpailut ja palkinnot kasvavat, kysellään, onko lumilautailu kauppatavaraa ja miten jokin hauska ja omaehtoinen voi muuttua työksi.” Toisella puolella ovat kaupallisuuteen myönteisesti suhtautujat, jotka näkevät sen mahdollisuutena ja resurssina kehittää kulttuuria. Hyville laskijoille tarjoutuu muun muassa


K

ilpailunkin suhteen lumilautailussa vallitsee kaksijakoinen maailma. Osa suurimmista kisoista on lumilautailijoiden, osa kansainvälisen hiihtoliitto FIS:n eli ”suksijoiden” järjestämiä.

VAPAUS, YHTEISÖLLISYYS JA HAUSKUUS OVAT KOKO LAUTAILUN HISTORIAN AJAN OLLEET AVAINASEMASSA LAJIN HARRASTAJILLE. tilaisuuksia lähteä ulkomaille, jolloin individualistinen ilmaisu pääsee kehittymään aivan toisella tavalla kuin kotirinteessä. Lisäksi laji saa näkyvyyttä. ”Tosin sillä rajoituksella, että lumilautailijoiden näkökulmasta julkisuuskuvan pitäisi olla tietynlainen. He seuraavat ja pyrkivät kontrolloimaan sitä”, Hänninen lisää.

”Osa lautailijoista ei halua osallistua lainkaan kilpailuihin, osa ei halua osallistua ’suksijoiden’ kilpailuihin. Monille lumilautailijoille on tärkeää, että valta lumilautakilpailun määritelmästä, esimerkiksi siitä miten kilpailuja järjestetään, pysyy lautailijoilla”, Hänninen sanoo. Kaiken kilpailu- ja kaupallisuuskriittisyyden keskellä kisat kasvavat jatkuvasti ja lumilautailijat muuttuvat suuremmiksi tähdiksi. Silti lumilautakisoista ja menestyneiden lumilautailijoiden haastatteluista välittyy erilainen tunnelma kuin perinteisestä kilpaurheilusta. Tuntuu sille kuin hauskuus, yhteisöllisyys ja kilpailu saataisiin sovitettua samaan muottiin. Hänninen myötäilee ajatusta. ”Joskus saattaa olla sopimus, että finaalissa kilpailijat jakavat voittopotin keskenään jo ennen kilpailua. Tämä poistaa osan kilpailuelementistä ja antaa mahdollisuuden hauskanpitoon. Lisäksi kilpailijoiden huomio keskittyy itse laskemiseen. Tällaiseen ilmiöön en ole törmännyt muualla.” Niinpä vaan lumilautakulttuuri taitaa selvitä tästäkin paradoksista. Se tuo vastakohdat säyseästi yhteen, eikä näe ristiriitaa niiden välillä. Anarkia ja nostalgia, yhteisöllisyys ja individualismi, kaupallisuus ja autenttisuus, kilpailu ja hauskanpito – ääripäistä on lumilautailukulttuuri tehty.

NIETOS

54


F

ilosofian tohtori Riitta Hännisen (s. 1977) etnologian väitöskirja Puuterilumen lumo, tutkimus lumilautakulttuurista tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa joulukuussa 2012. Väitöstutkimus on yksi harvoista suomalaista lumilautakulttuuria selvittäneistä tutkimuksista ja kertoo nuorisokulttuurin kehityksestä. Hänninen tutki lisensiaattityössään kulttuurista leikkiä ja leikkiin liittyviä elementtejä. Vanhana lumilautailijana hän keksi yhdistää harrastuksensa väitöstutkimukseen. Nykyään Hänninen työskentelee Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella tutkijatohtorina, jossa hän tutkii erityisesti nuorten aktiivista toimiuutta, nuorisotyöttömyyttä ja nuorisokulttuurien kaupallistumista. Tutkimus löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta: http://urly.fi/8fC


VALLANKUMOUS JATKAA ETENEMISTÄÄN!

SENSAATIOTA VOI PARANTAA VAIN LISÄÄMÄLLÄ YKSILÖLLISYYTTÄ. Soma VACUUM Ranger 12 Ranger 12 laskukengän istuvuus on muotoiltavan VACU-PLASTIN

DER ERSTE SKISCHUH,

ansiosta äärimmäistä huippuluokkaa. 100% muotoutuva sisä- ja ulkokenkä mahdollistaa kenkäosan täydellisen anatomisen mukautu-

CERTIFIED RETAILER

RUKA STORE RUKATUNTURINTIE 13 93825 Rukatunturi 0400 101 615

misen ja vertaansa vailla olevan laadun. Säädettävä varren jäykkyys ja sisäkengän nilkan kääntöpiste optimoivat kengän suorituskyvyn erilaisiin olosuhteisiin. Vibram-kumipohja tekee kengällä kävelemisen turvalliseksi ja tehokkaaksi.

fischersports.com


6+,;6;/6:,

>/6:/6=,3 :56>:6 ;/,@*(5 -3@


Sanat: Jusu Toivonen Kuvat: Rukan arkistot

RUKAN PUNAVALKOINEN LOGO SYNTYI MARKKINOINNISTA INNOSTUNEEN KAUPPAKORKEAKOULUOPISKELIJAN VISIOSTA 1980-LUVULLA. KARI JUSSI AHO SAI OMIEN SANOJENSA MUKAAN KÄYTTÄÄ PERHEENSÄ YRITYSTÄ KOELABORATORIONA. MALLIA OTETTIIN MUUN MUASSA COCA-COLASTA JA LEVIKSESTÄ.

PUNAISEN RUKAN TARINA NIETOS

58


K

ari Jussi ”KJ” Aho vietti 1980-luvulla nuoren opiskelijan unelmavuosia. Armeija oli suoritettu ja opinnot Helsingin kauppakorkeakoulussa aloitettu. Oma asuntokin oli hankittu ASP-lainalla. Markkinointi kiinnosti KJ:ta eniten uudessa opinahjossa, sillä hän oli itsekin tunnistanut tuotemerkkien ja mainonnan vaikutuksen omassa elämässään. ”Huomasin juovani Cokista ja käyttäväni Leviksiä, koska niillä oli erottuvat ja uskottavat tuotemerkit. Haaveilin jo nuorena, että pääsisin tekemään markkinointia Rukalle.” Ensimmäiset kädenjälkensä Rukan markkinointiin KJ oli päässyt jättämään ollessaan armeijassa. Silloin hän suunnitteli iltavapailla mainoksia yhdessä Skimbaajan perustajan, Ari Heinilän, kanssa.

oli yhteys hiihtokoulun Punaisiin piruihin, vaikka Rukalla ei vielä ollut varsinaista omaa tunnusväriä.” Huutomerkin lisääminen Ruka-tekstin perään oli Vainion idea, jota KJ piti erinomaisena. ”Huutomerkki erotti logoa entisestään muista.” Sen suurempaa tai syvällisempää merkitystä ei sillekään valinnalle ollut.

”On vanhaa viisautta olla koskematta sellaiseen, mikä toimii.”

Armeijan jälkeen, kun opiskelut kauppiksessa alkoivat, KJ pääsi toteuttamaan haavettaan. ”Sain isältäni Juhani Aholta ja Rukan muilta yrittäjiltä vapaat kädet Rukan logon ja yhteismarkkinoinnin kehittämiseksi. Se oli makeaa aikaa, kun pääsi soveltamaan koulussa opittuja teorioita heti käytäntöön. Brändimarkkinointia ei ollut millään muulla kotimaisella hiihtokeskuksella vielä 80-luvulla.”

Rukan logoa on muutettu hyvin vähän vuosien saatossa. Ruka!-tekstin alla olevan niin sanotun sloganin faktat vaihtuivat kuitenkin tiuhaan 1980-luvulla, jolloin rinteiden ja hissien määrä oli tärkeä kriteeri markkinointiviestinnässä.

Mikä parasta, koulussa opittujen teorioiden ja KJ:n omien näkemyksien soveltaminen käytäntöön tuottivat tulosta.

Yksi Ruka!-tuotemerkin suurista tarinoista syntyi, kun Juhani Aho sai idean Ruka!-tarrojen painamisesta ja niiden jakamisesta ystäville ja liikekumppaneille. Syntyi yksi Suomen kaikkien aikojen suurimmista tarra-ilmiöistä. ”Niitä näki todella paljon Helsingissä, jopa vuorineuvosten autoissa. Olin pettynyt, jos en kymmenen kilometrin työmatkalla nähnyt vähintään kahta autoa, jossa oli meidän tarra”, KJ kertoo huvittuneena.

R

ukan logon suunnittelun KJ aloitti mainostoimisto PKV:n kanssa. Sen perustaja, Pekka Vainio, oli Rukan pitkäaikainen kanta-asiakas. Ensimmäinen logo oli yksinkertainen teksti valkoisella fontilla ja huutomerkillä, mutta jo seuraavana vuonna siihen lisättiin punainen tausta. Yleensä logon väri, muoto ja muut visuaaliset ominaisuudet suunnitellaan tarkkaan, onhan se yrityksen tärkein päivittäin toistuva visuaalinen viesti asiakkailleen. Logo vaikuttaa suuresti siihen, millainen mielikuva yrityksestä välittyy kuluttajalle ja miten se erottuu kilpailijoista. KJ:n mukaan kriteerit Rukan logon väri- ja muille valinnoille olivat yksinkertaiset ja suoraviivaiset. ”Valitsin punaisen, koska se toimi suurilla kansainvälisillä tuotteilla, kuten Leviksellä ja Coca-Colalla. Punainen oli sopiva valinta siinäkin mielessä, että sillä

”On vanhaa viisautta olla koskematta sellaiseen, mikä toimii”, KJ perustelee, miksi suuria muutoksia ei ole haluttu tehdä.

Tarrailmiö levisi nopeasti koko maahan, ja eräässä Helsingin Sanomien kolumnissa kirjoitettiin, että Rukasta oli tullut Suomen suosituin automerkki. Kaikki halusivat oman Ruka!-tarransa. ”Tarkistin postituslistat henkilökohtaisesti joka vuosi, sillä monet ihmiset olivat syvästi loukkaantuneita, jos eivät jostain syystä saaneet Valkoista kirjaa ja uutta tarraa postin mukana.” Ruka!-tarrat ovat säilyttäneet suosionsa vielä 2010-luvullakin. Nykyään ne vain näkyvät enemmän harrastajien välineissä kuin autoissa.


P

itkäjänteisten markkinointipanostusten ja suurten investointien vuoksi Rukan asema maan johtavana hiihtokeskuksena vahvistui 1980-luvun edetessä. Vuosikymmenen vaihduttua Suomeen iski ankara lama eivätkä hiihtokeskuksetkaan säästyneet sen kuritukselta. Kaksi kolmesta kotimaisesta keskuksesta ajautui konkurssiin ja joka kolmas, noin 50, joutui lopettamaan toimintansa kokonaan.

Tyyli ja laatu olivat avainasemassa Valkoisen kirjan suunnittelussa. ”Mainoksetkin valittiin tarkkaan, hyväksyimme vain kunkin alan ykkösmerkit”, KJ kertoo. Parhaimmillaan Valkoista kirjaa painettiin 100-sivuisena 250 000 kappaletta.

Myös Ruka taisteli henkensä edestä, mutta se ei asiakkaille näkynyt, sillä epäsuomalaiseen tyyliin säästöleikkuri iski kaikkeen muuhun paitsi markkinointibudjettiin.

V

”Kyse oli pitkälti psykologiasta. Mainostilan hinta medioissa laski laman myötä. Kun kasvatimme absoluuttista markkinointirahaa, näkyvyyttä saatiin aikaisempaa huomattavasti enemmän eikä tiukka taloudellinen tilanne välittynyt ulospäin”, KJ kuvailee vaikeina aikoina tehtyjä strategisia päätöksiä. Kun Ruka pysyi parrasvaloissa, pysyi innostus korkealla myös henkilökunnan keskuudessa, vaikka koko maa rämpi suurissa talousongelmissa.

astuu ja vapaus korostuvat säännöllisesti KJ:n puheissa, kun hän muistelee Rukan tuotemerkin luomisvuosia. Isä-Juhani antoi esikoiselleen vapaat kädet toteuttaa visioitaan, kuten hän on myöhemmin antanut muillekin lapsilleen. ”Töitä tehtiin henkilökohtaiseen luottamukseen perustuen 1980ja 1990-luvuilla. Esimerkiksi alueen yhteismarkkinointirahat siirrettiin suoraan Rukakeskus Oy:n tilille, josta niitä käytettiin hyväksytyn suunnitelman mukaan. Toiminta oli suoraviivaista, nopeaa ja asiakaslähtöistä.” Rukan kasvaessa markkinointityö muuttui monimutkaisemmaksi, kun yrittäjien, tuotteiden, sesonkien ja kohderyhmien määrä lisääntyi. Päätöksentekoon tuli mukaan enemmän näkemyksiä ja mielipiteitä. Suuri suunnanmuutos tapahtui vuonna 2002, kun Rukan matkailuyhdistys perustettiin. Samalla alkoi panostus kesämatkailuun. ”Päätöksenteko muuttui silloin demokraattisemmaksi ja poliittisemmaksi. Aikaisemmin oltiin menty puhtaasti markkinanäkökulmasta, mutta pikkuhiljaa jouduttiin tekemään enemmän kompromisseja”, KJ kuvailee muutosta.

”KJ tietää omasta kokemuksesta, että ihmiset sitoutuvat huolellisesti luotuihin ja luotettaviin tuotemerkkeihin.”

Laman jälkeen myös muut keskukset vahvistivat tuotemerkkejään tyylikkäillä logoilla ja esitteillä Rukan esimerkkiä seuraten. Niinpä KJ:n piti juonia uusia kuvioita, jotta etumatka kilpailijoihin voitiin säilyttää. Luotiin valkoinen linja ja sen kärkenä Valkoinen kirja. ”Jotain oli tehtävä erottautuaksemme muista. Tukholmassa törmäsin Snö Resorin Vita Boken -esitteeseen, josta kopioin idean Valkoiseen kirjaan”.

NIETOS

60

Vuonna 2002 tapahtui myös toinen suuri muutos, kun vastuu Rukan markkinoinnista siirtyi KJ:n veljelle Villelle. Nykyään KJ työskentelee Rukakeskus-konsernin, johon kuuluu myös Pyhän hiihtokeskus, hallituksen puheenjohtajana. Päivittäinen työ kuluu pääosin yrityksen ja toimialan edunvalvontaan liittyvien kysymysten parissa. Rukan markkinointia KJ ehti tehdä 20 vuotta. Sinä aikana hän nosti Rukan Suomen tunnetuimmaksi matkailualan tuotemerkiksi, johon luotetaan vielä 2010-luvullakin. KJ tietää omasta kokemuksesta, että ihmiset sitoutuvat luotettaviin tuotemerkkeihin. ”Käytän edelleen Leviksiä lähes päivittäin ja juon Cokistakin aina silloin tällöin.”


MARKKINOINTIMIES TIUKASSAKIN PAIKASSA

Kari Jussi Aho joutui vakavaan onnettomuuteen palatessaan Rukalta Helsinkiin marraskuussa 1987 lentokoneen tehdessä pakkolaskun pellolle vain 10 kilometriä HelsinkiVantaan lentokentästä. KJ ja muut matkustajat selvisivät uhkaavasta tilanteesta kuin ihmeen kaupalla, vaikka Cessna romuttuikin rytäkässä korjauskelvottomaksi. KJ:n markkinointivaisto pysyi tarkkana järkyttävässä tilanteessa. Lehtimiesten saapuessa ottamaan kuvia matkustajista pimeässä pakkasyössä, hän huomasi avata hiihtotakkinsa, jonka alta paljastui punavalkoinen Ruka-college. Näin lentoturmatilanne kääntyi nerokkaaksi mainostempuksi.


Sanat: Antti Laiho Kuvat: Tero Repo, Elina Sirparanta, Mattias Fredriksson

Laskettelusuksen (r)evoluutio TIIMALASIT, TWIN TIPIT, ROCKERIT – LASKETTELUSUKSI ON KOKENUT MONTA MULLISTUSTA VIIMEISEN 20 VUODEN AIKANA. ANTTI LAIHON KIRJOITTAMASSA JUTUSSA PEREHDYTÄÄN SIIHEN, MITÄ KAIKKEA ON TAPAHTUNUT LASKETTELUSUKSELLE SITTEN 1990-LUVUN ALUN. KEHITYS ON OLLUT VALLANKUMOUKSELLISTA.

UUSI MUSTA. SVEITSILÄINEN SAMUEL ANTHAMATTEN KOKEILEE VAPAALASKUSUKSIENSA PITOA ZERMATTIN JÄISELLÄ VUORENSEINÄMÄLLÄ.

NIETOS

62


Lumilautailijat näyttivät alppihiihtäjille, että laskeminen voi olla jatkuvaa kehittymistä ja hauskanpitoa.

onien niin sanottujen actionlajien, kuten maastopyöräilyn, kiipeilyn, skeittauksen, purjelautailun ja lumilautailun kehityksen kulta-aika osui 1980- ja 1990-lukujen taitteeseen. Mutta mitä tapahtui alppihiihdossa? Ei juuri mitään. Sukset olivat 1990-luvun puolivälissä hyvin samanlaisia kuin 20 vuotta aiemmin: suoria, kapeita, pitkiä ja jäykkiä – suunniteltu vauhdikkaaseen pujotteluun jäisissä rinteissä.

Lumilautailu osoitti alppihiihtäjille, että laskeminen voi olla jatkuvaa kehittymistä ja hauskanpitoa. Kun lautailu hyväksyttiin hiihtokeskuksissa, tarjolle tuli muutakin kuin sileää rinnettä. Silloin syntyivät esimerkiksi paipit ja parkit. Monet konservatiiviseen alppihiihtoon kyllästyneet tekivät irtioton ja vaihtoivat lajia. Mutta eivät kaikki. Osa uskoi suksilla laskemiseen ja halusi viedä lajia eteenpäin. Mitä alppihiihdolle ja laskettelusukselle on sitten tapahtunut 1990-luvun jälkeen?

S

ivuleikkaus on yksi merkittävimmistä asioista laskettelusuksen ja alppihiihdon kehityksessä. Aiemmin vain maailman parhaat laskijat saivat suksensa leikkaamaan, mutta helposti kääntyvillä ”tiimalasisuksilla” harrastajatkin pystyivät tekemään hauskoja ja kurvikkaita käännöksiä. Sivuleikkaus sinällään ei ollut uusi asia. Jo 1800-luvun lopulla oli huomattu, että suksen kaareva muoto helpotti kääntymistä. Vuosikymmeniä mitat pysyivät kuitenkin maltillisina. Vasta 1980-luvulla tehtiin ensikokeiluja uudenlaisella suksen muodolla. Yksi varhaisista yrityksistä oli Olinin voimakkaasti leikattu, asymmetrinen Albert-suksi, jolla haluttiin nimen-

omaan helpottaa laskemista.

Vähitellen alkoi vahvistua ajatus, että lisäämällä sivuleikkausta suksi saadaan kääntymään helpommin ja kulkemaan puhtaammin kantillaan. Elanilla oivallettiin sivuleikkauksen mahdollisuudet ensimmäisten joukossa. Äärimmilleen Elan vei kokeilunsa kehittämällä kärjestä ja kannasta halkaistun suksen, jonka sivukaarevuutta saattoi muuttaa. Vähitellen muutkin merkit pääsivät vauhtiin. Esimerkiksi Kneissl Ergo, Fischer Revolution Ice ja Head Cyber olivat 1990-luvun alun ja puolivälin klassikoita. Kehityksessä tapahtui toinenkin merkittävä muutos. Enää ei mietitty vain kisasuksien ominaisuuksia, vaan välineitä suunniteltiin myös muunlaista käyttöä varten. Paras esimerkki uudenlaisesta ajattelusta oli Suomessakin huippusuosituksi noussut Salomon X-Scream, joka leikkasi kovalla alustalla, mutta toimi leveytensä ansiosta totuttua paremmin vaihtelevissa olosuhteissa. Nykypäivänä on vaikea kuvitella yksittäistä suksea, joka voisi nousta samankaltaiseen kulttisuosioon kuin X-Scream kulta-aikoinaan.

S

uksien sivuleikkauksen kasvuun vaikutti keskeisesti lumilautailu. Ratalautailijoiden kurvailu kainalot rinteen pintaa viistäen osoitti viimeistään, että reilu sivuleikkaus lisää hauskuutta ja uusia mahdollisuuksia rinnelaskussakin. Lumilautailu ei kuitenkaan ollut ainoa alppihiihdon kehitykseen 1990-luvulla vaikuttanut laji. Freestyle-hiihto, 1970-luvun lopulla villinä ja vapaana syntynyt laskettelun uusi muoto,


oli vakiinnuttanut asemansa oikeana kilpaurheiluna. Siitä seurasi myös jäykkyyttä. Osa freestylelaskijoista koki, että kumpareiden ja hyppyjen tiukat säännöt rajoittivat kehitystä. He halusivat laskea uudella tavalla ja hyödyntää lumilautailuinnostuksen seurauksena yleistyneitä parkkeja ja paippeja.

Nuorten harrastajien ei enää tarvitse odottaa viikonloppua tai hiihtolomaa, jotta pääsee mäkeen. Urbaanilaskettelua voi harrastaa kotikylän kaduilla tai ostoskeskuksen rappusilla.

Yhtenä uudenlaisen laskettelun, eli new school -hiihdon, uranuurtajista pidetään amerikkalaista Jason Levinthalia, joka rakensi vuonna 1995 opiskelutyönään lyhyet pätkäsukset, jotka olivat saaneet voimakkaasti vaikutteita lumilaudoista. Kanta oli kärkien tapaan kohollaan ja sivuleikkaus voimakas, leveyttä ja pituutta oli napattu lumilaudan mitoista pois. Niillä Levinthal kavereineen pääsi uudenlaisiin laskufiiliksiin. He tahkosivat Amerikan itärannikon keskusten parkkeja, hioivat hyppyjä ja liukuivat ennakkoluulottomasti reileillä. Levinthal uskoi tuotteeseensa ja perusti Line-suksimerkin. Samoihin aikoihin tapahtui myös uuden mantereen länsirannikolla. The New Canadian Air Force, joukko kanadalaisia freestylehiihtäjiä, kiersi eri suksitehtailla esittelemässä ideoimaansa kärjestä ja kannasta kippuraa freestylesuksea. Salomon, joka tuolloin myi valtavia määriä omaa pätkäsukseaan Snowbladea, kiinnostui ajatuksesta ja aloitti yhteistyön kanadalaisten kanssa. Valmistui Salomonin ensimmäinen twin tip -suksi: 1080. Niillä Mike Douglas, JF Cusson, Vincent Dorion, JP Auclair ja kumppanit valloittivat lumilautaparkit ja viitoittivat laskettelun yhden uuden suunnan.

NIETOS

64

T

win tip -suksien ja new school -hiihdon vallankumouksen rinnalla myös vapaalaskusuksen kehitys pääsi vauhtiin. Enää ei rinteiden ulkopuolella laskettu pitkillä ja kapeilla suurpuikkareilla, vaan leveillä vapaalaskusuksilla. Yksi edelläkävijöistä oli Völkl, jonka malleista esimerkiksi Mantra ja Gotama nousivat huippusuosituiksi.

Vuosituhannen vaihteen vapaalaskusukset eivät kuitenkaan olleet historian ensimmäiset leveät sivakat. Sellaisia oli kehitetty jo toistakymmentä vuotta aiemmin, kuten Atomicin 115 millimetriä leveät Magic Powder -sukset, jotka Rubert Huber kehitti lumilautailutrendin innoittamana. Magic Powdereita pidetään maailman ensimmäisinä leveinä puuterisuksina. Vähitellen suksivallankumouksen kolme keskeistä innovaatiota – sivuleikkaus, twin tip ja leveys – risteytyivät keskenään. Yksi tämän kehityksen suurista ilmentymistä oli Salomonin Pocket Rocket.

K

un historian rasitteista oli päästy irti, alkoi esiin pulpahdella lisää ennakkoluulottomia innovaatioita. Yksi erikoisuus oli vuonna 2001 julkaistu Volant Spatula, jossa oli ensimmäisenä sarjavalmisteisena suksena sekä käänteinen jalkavuus että käänteinen sivuleikkaus. Suksen ideoinut Shane McConkey näytti epäilijöille, että radikaalisti erilainen, leikkisä suksi toimi ja avasi uusia mahdollisuuksia erityisesti pehmeässä lumessa laskemiseen.


NEW SCHOOL. KANADALAINEN JP AUCLAIR ON YKSI TWIN TIP -INNOVAATION KEHITTÄJISTÄ JA LASKETTELUN UUDEN KOULUKUNNAN PIONEEREISTA.


Spatula sai maailmalla paljon huomiota ja vaikutti suksikehityksen ohella tapaan, jolla tänä päivänä pehmeässä lumessa lasketaan. Nopeasti markkinoille tuli muitakin Spatulan tyyppisiä suksia, kuten K2:n suosittu Pontoon.

Twin tip -suksien menestystarina huipentuu tänä talvena Sotshin talviolympialaisiin, kun new school -hiihtäjät kisaavat lumikourussa ja slopestylessa.

Käänteinen jalkavuus ja etenkin käänteinen sivuleikkaus olivat radikaaleja muutoksia. Ääripäihin edennyt kehitys inspiroi ja herätti suunnittelijat ajattelemaan suksen ominaisuuksia uudella tavalla. Toisin kuin käänteisen jalkavuuden alkuvuosina ajateltiin, rocker ei ole vain puuterisuksen yksittäinen ominaisuus vaan uudenlainen tapa ajatella suksen profiilia. Perinteisellä jalkavuudella, jossa tasaisella alustalla lepäävästä suksesta vain kärki ja kanta ovat lumessa ja keskiosa kohollaan, on haluttu jakaa painetta suksen ääripäihin. Näin kärki ja kanta purevat paremmin rinteen pintaan. Ensimmäisten rocker-suksien, kuten Spatulan tai Pontoonin, jalkavuus oli kokonaan käänteinen. Ne toimivat erinomaisesti pehmeässä lumessa, mutta eivät kovalla alustalla. Niinpä rockeria kehitettiin edelleen. Esimerkiksi rocker-kannan ja -kärjen väliin liitettiin normaali jalkavuus parantamaan suksen ominaisuuksia kovalla alustalla. Toimivaksi on osoittautunut myös rocker pelkästään suksen kärjessä. Se helpottaa menoa vaihtelevissa olosuhteissa, mutta normaali kanta antaa pitoa ja vakautta.

NIETOS

66

Vapaalaskusuksista rocker laajeni ensin all mountain -suksiin. Vähitellen rockerista alkoi kehittyä yleisteknologia, jota hyödynnetään hyvin erilaisissa suksissa monin eri tavoin. Esimerkiksi harrastajan rinnesuksiin rocker tuo helppoutta: kun kärkeä on hieman kohotettu, kantit eivät nappaile kiinni ja laskeminen on vaivatonta.

Nykyään rocker onkin suksen muihin ominaisuuksiin, kuten sivuleikkaukseen, leveyteen tai jäykkyyteen verrattava ominaisuus. Sitä hyödyntävät kaikki suksivalmistajat.

S

uurten muutosten ohella suksikehityksessä tehdään jatkuvasti monia pienempiä kokeiluja. Usein ne herättävät tunteita ja keskustelua, mutta lopulta aika näyttää, mikä toimii, myy ja vakiinnuttaa paikkansa markkinoilla. Onko vuosien varrella menty myös metsään? Varmasti ja monta kertaa, mutta yleensä virhearviot ovat koskeneet yksittäisiä tuotteita. Mikään suurista kehitystrendeistä ei ole osoittautunut umpikujaksi, josta koko alan olisi pitänyt palata häntä koipien välissä takaisin menneeseen. Oikeastaan ainoita sudenkuoppia ovat olleet äärimmäisyyksiin viedyt kokeilut esimerkiksi suksien leveydessä ja leikkauksessa. Mutta eivät nekään ole turhia olleet, sillä juuri rajojen rikkominen on ollut suksikehityksen vallankumouksen edellytys.


PUUTERIKYLPY. RUOTSALAINEN MATILDA RAPAPORT NAUTTII ROCKER-SUKSIENSA SULAVASTA KYYDISTÄ PEHMEÄSSÄ LUMESSA.


Sanat: Matti Räty Kuvat: Ville-Petteri Määttä

AI4EG8A

4<A<GF844 I 4 = 4 <?? B 7 ; 8 4 <?? @ B

URBAANILASKETTELUUN ERIKOISTUNEEN NIPWITZ-LASKIJARYHMÄN VIDEOITA ON KATSOTTU NETISSÄ YLI MILJOONA KERTAA. SILTI HEISTÄ ON KIRJOITETTU SUOMALAISISSA LEHDISSÄ HYVIN SÄÄSTELIÄÄSTI. HARVA EDES TIETÄÄ, MITEN KAIKKI ON LÄHTENYT LIIKKEELLE JA MITÄ NIMI NIPWITZ TARKOITTAA. NIETOS PYYSI NIPWITZIN KEULAHAHMOA, MATTI RÄTYÄ, KERTOMAAN MISTÄ KAIKKI ALKOI JA MIHIN ON TULTU.

NIETOS

68


HHE8G Kuudes marraskuuta vuonna 2009. Oskari Raitanen herää hyvin juhlitun yön jälkeen varavuoteelta. Matolla vielä lepäävää Aarni Toiviaista väistäen hän etsii housujaan, joiden taskussa pirisevä puhelin aiheuttaa päänsärkyä. Tämä tuska ei ole mitään verrattuna siihen, mitä edellisenä iltana ensiesityksensä saaneen Face Shot -laskuelokuvan kuvauksissa kaduilla on saanut kokea. Jatkuvat yhteentörmäykset raastinrautaportaiden ja betonin kanssa tuntuvat jo nyt nuoren miehen aamuissa. Urbaanispoteilla vietetyt yöt ja omien rajojen hakeminen on kuitenkin kannattanut, sillä eilinen ensi-ilta oli menestys. Puhelimen piinaava ääni on lakannut ja Oskari raivaa itselleen tilaa sängynkulmasta. Hän painaa pään käsiensä väliin ja miettii minkä harhailevilta ajatuksiltaan pystyy. Syksyinen Helsinki näyttää harmaimman puolensa sadepisaroiden valuessa pitkin halpishotellin ikkunaa. Eilisestä juhlatunnelmasta huolimatta jotain puuttuu. Mitä tulevana talvena, tuttu rumbako uudestaan? Kahden kuukauden päästä asiat ovat toisin. Silloin kirkastunut pääkaupunki pääsee vastaanottamaan uutta intoa sykkivän kuvausryhmän, Nipwitzin, joka toimii omilla ehdoillaan ja vain itseään varten.

Nipwitz perustuu kuvaaja Aarni Toiviaisen ja laskijoiden Oskari Raitasen ja Tommi Kostilaisen ajatuksiin omaperäisistä laskuvideoista. Jyväskyläläisten yhteistyö ulottuu paljon Nipwitziä varhaisemmalle ajalle, jolloin Aarni vastasi kaveriporukan kuvauksista ja editoinneista, tosin esiintyen itsekin linssin toisella puolella sukset jalassa. Taitojen ja kunnianhimon kasvaessa he kaikki pääsivät mukaan suomalaisia maailmalla tunAarnin päässä napsahti netuksi tehneen Lasse Nevantaustan ja Verse Productionsin ja Nipwitz iski kuin tuhat elokuvaprojekteihin, ensin Ospesäpallomailaa. kari ja Tommi laskijoina ja sitten Aarni kakkoskuvaajana. Samoilta vuosien 2006-2009 ajoilta Nipwitz-remmiin on tarttunut myös jämsäläinen, raamatulliset hiukset omistava Riku Laakso ja minä, Matti Räty. Kaksinkertainen halfpipen maailmancupin kristallipallon voittaja Kalle Leinonen kuuluu myös Nipwitzin kiinteään kalustoon. Hänen kohdallaan huippu-urheilu-uran tarjoamat virikkeet jäivät toiseksi kilpailussa luovien laskukuvausten kanssa. Mukana on ollut muitakin laskijoita, muun muassa Jussi Mononen, Antti Ollila ja Jarkko Ronkainen sekä Real Skifin kuvausporukka.


O?>H Syksy 2009 oli Nipwitzin synnyn kannalta tärkeää aikaa. Silloin fiilikset ”oikeisiin” laskuleffakuvauksiin kuivahtivat, kun omasta mielestä hyvät shotit hukkuivat valtavirtamassan sekaan. Pahimmillaan joku täysin ulkopuolinen editoi kauden matskut ja lopputulos saattoi olla mitä sattuu. Ennen netin videopalveluiden räjähdystä oli kuitenkin välttämätöntä päästä mukaan johonkin isompaan porukkaan, jos halusi saada itseään esille oman kaveripiirin ulkopuolella. Silläkin hinnalla, että kontrolli lopputulokseen hävisi. Kun Aarni hankki oman kameran alkutalvesta 2009, aukesi mahdollisuus tehdä jotain uutta ja persoonallista. Nipwitzin ensimmäisellä tuotantokaudella lähdettiinkin tarkoituksella hakemaan omaa linjaa. Parkkikuvauksia ei tietoisesti jätetty pois, niitä ei vain kiinnostanut enää tehdä. Aarninkin otsalohkoissa kutkuttelivat ajatukset omannäköisten videoiden tuottamisesta, jossa ohjakset saisi pitää alusta loppuun itsellään.

Saavutus maistuu makeammalta, kun sen eteen on saanut vähän ponnistella ja käyttää mielikuvitustaan.

Konseptina kauden mittaan ilmestyvät, ilmaiseksi nähtävät laadukkaat lyhyet videot olivat laskuskenessä jotain ihan uutta. Oli siistiä lähteä ajatuksesta, että jokaisessa ilmestyvässä jaksossa pystyisi näyttämään parhaita shotteja, eikä pyörittämään videoblogien tyyliin b- tai c-luokan temppuja huonoista

NIETOS

70

kuvakulmista. Tavoite oli saada omalle tekemiselle arvoisensa näkyvyys. Projektin alkuperäisenä työnimenä oli valokuvaaja Rami Lappalaisen ehdotus Diary:EA, joka kuulosti hauskan likaiselta englanniksi lausuttuna. Jossain vaiheessa Aarnin päässä napsahti ja Nipwitz iski kuin tuhat pesäpallomailaa. Aarnin keksimä nimi on osoittautunut yllättävän hyväksi, sillä sanana sillä ei ole mitään aiempaa merkitystä. Nipwitz voisi olla vaikka bändin nimi, ja se kuulostaa kaikilla kielillä sopivan rähjäiseltä. Kun googlaa sanalla Nipwitz, saa osumiksi pelkästään meihin liittyviä linkkejä.

AFC<E44G<B Suomi on kaupunkilaskettelun luvattu maa. Kadut, taajamat ja teollisuusalueet ovat täynnä mielenkiintoisia kuvauspaikkoja, joiden löytäminen on omasta mielikuvituksesta kiinni. Palkitsevinta on, kun löytää tietylle tempulle sopivan, näyttävän kuvauspaikan ja sen saa rakentaa juuri itselleen sopivaksi. Tässä voi nähdä jotain yhtymäkohtia isoilla vuorilla käännöstensä eteen haikkaavien laskijoiden mentaliteetin kanssa. Saavutus maistuu makeammalta, kun sen takia on saanut vähän ponnistella ja käyttää mielikuvitustaan.


NIPWITZIN LASKIJAT AMMENTAVAT INSPIRAATIOTA URBAANEISTA KUVAUSPAIKOISTA, JOISSA HE VOIVAT ILMAISTA TYYLIÄÄN HALUAMALLAAN TAVALLA. KUVASSA KALLE LEINONEN KIROVSKISSA.


NIPWITZ ON JULKAISSUT KOLMEN VUODEN AIKANA 12 WEBISODIA. JAKSOISSA ON LASKETTU MONISSA EKSOOTTISISSA PAIKOISSA, KUTEN SARAJEVOSSA JA VENÄJÄLLÄ. NYT TYÖN ALLA ON KOKOPITKÄ LASKULEFFA BRAIN MASSAGE.

NIETOS

72


Nipwitziä yhdistää intohimo tekemiseen, jossa lopputulos on suurempi kuin sen osien summa. Perinteisesti laskuleffat pohjautuvat yksilön taitojen korostamiseen, mutta meidän lähtökohta on luoda viihdyttävä kokonaisuus, jossa on hyvä tunnelma ja jokainen laskija pääsee tuomaan parhaat puolensa esiin. Ryhmässä rakennetut monet isot tai pienemmät kuvauspaikat jäisivät tekemättä, jos Nipwitzin ajatusmaailmaan ei kuuluisi kaverin auttaminen. Usein spotteja valmistellaan vain yhden tai kahden laskijan temppuja varten, mutta kaikki tietävät, että samaan koriin pelaamalla voidaan saada suurempia asioita tehtyä Tavallisessa laskuleffaprojekSyksyllä 2014 ilmestyvä tissa kuvauspaikat valitaan elokuva tulee olemaan paras monesti niin, että mahdolNipwitz – ja viimeinen.

?BCCH Hyvistä hetkistä, yli miljoonasta katsojasta ja kahdesta kansainvälisestä palkinnosta huolimatta kuvauksiin tarvittavan budjetin kasaaminen on äärimmäisen tiukassa. Vaikka palkinnot ja katsojien kiinnostus tuntuvat hyvältä, ei niillä kustanneta videoiden tekemistä. Laskettelubisneksen tilanne näkyy kielteisenä vastauksena yhteistyökysymyksissä. Laaja näkyvyys kelpaisi monelle, jos sen saisi ilmaiseksi. Opiskelijoina tai työssäkäyvinä elämän realiteetit tulevat vastaan, kun laadukasta tuotantoa tehdään kaiken muun ohella. Millä budjetilla kuvausreissut toteutetaan, ja millä maksetaan vuokra, kun reissun ajalta opintopisteet jäävät saamatta tai töistä otetaan palkatonta vapaata? Onneksemme Nipwitziä tuottava Flatlight Films on pysynyt projektin takana ja kuvauksiin tarvittava kalusto on hoitunut ongelmitta.

lisimman moni laskija voi saada kuvauksia samalta paikalta. Näin materiaalia syntyy paljon, mutta lokaatiot alkavat nopeasti toistaa itseään. Erilaiset laskijat tykkäävät erilaisilla spoteilla kuvaamisesta, minkä vuoksi Nipwitzissä nähdään monenlaisia paikkoja ja temppuja, jotka kaikki on valittu laskijan oman kiinnostuksen mukaan.

Alunperin massasta erottumiseksi tehty valinta julkaista videoita kauden mittaan on ollut onnistunut konsepti. Pitkällä aikavälillä se on kuitenkin osoittautunut kuluttavaksi ja stressaavaksi julkaisurytmiksi. Editointiin ja musiikkien etsimiseen käytetty aika on suoraan pois yllättävän lyhyestä kaupunkikuvauksiin soveltuvasta talviajasta.

Kantavana perusajatuksena on aina ollut tehdä videoita, joita on kiinnostava kuvata ja joiden lopputuloksesta voi olla ylpeä. Kuvaaja-ohjaaja-editoija Aarnin panos tämän hengen luomisessa on valtava. Pelkät laskukuvaukset toimivat silmäkarkkina, mutta kaikki muut laskemisen kautta koetut asiat ja ideat tuovat videoihin syvyyttä ja jotain, mihin tarttua. Inspiraatio syntyy kuvauspaikoista, itseironiasta, parodioinnista ja dramatisoinnista.

Tämä yhdistettynä haluun paneutua rauhassa ilman kompromisseja tehtävään isompaan tuotantoon ovat syynä sille, miksi Nipwitz ei julkaissut viime talvena yhtään videota. Kausi 20122013 oli ensimmäinen niistä kahdesta, jolloin kuvaamme oman elokuvan. Kolme vuotta lyhytelokuvia on opettanut, mitä hyvän laskuleffan tekeminen vaatii, ja kaksivuotinen elokuvaprojekti mahdollistaa sellaisen toteuttamisen. Syksyllä 2014 ilmestyvä elokuva tulee olemaan paras Nipwitz – ja viimeinen.


2 ` S Tp RH Z[L Sanat: Tuomo Pirttimaa Kuvat: Patrick Forsblom

NIETOS

74


/

ämärän läpi vievä polku johtaa järven jäälle. Pumppu pyörittää avannossa vettä, joka on mustempaa kuin tähtitaivas. Talven ensimmäisellä uintikerralla itsesuojeluvaisto yrittää kammeta vastaan ja estää työntymästä hyiseen pimeyteen. On siirrettävä ajatukset sivuun, ohitettava vaistot ja keskityttävä pelkkiin liikkeisiin miettimättä niiden tarkoitusta. Siirtele jalkoja, mene rappusten ääreen, laskeudu askelma kerrallaan vauhtia hidastamatta. Näin se käy, ja ajattelun voi käynnistää uudelleen, kun on kaulaansa myöten vedessä. Huooh. Ilma puristuu ulos, keuhkot tyhjenevät, hengitys lähtee salpaantumisen jälkeen liikkeelle lyhyenä puuskutuksena. Viime talven karaistuminen on sulanut kesän aikana eikä kylmänsietokykyni ole keskitasoa kummempi.

Vähä vähältä avanto ei enää tuntunut samalta, yhtä hyvältä. Olin koukussa. Nämä iini-loppuiset aineet ovat näppäriä nykäisemään mukaansa, nyt se oli beetaendorfiini eli mielihyvähormoni. Avantouinti rentoutti ja sen puute alkoi kiristää pinnaa. Jääaukkoon oli päästävä aina uudestaan hormoniruiskeen saamiseksi, mutta elimistö oli jo turtunut. Annosta piti suurentaa, vedessä vietettyä aikaa oli pidennettävä. Mutta siinä tulee nopeasti raja vastaan.

3

asken vedessä vietettyjä sekunteja. Kahdenkymmenen jälkeen on päästävä pois. Rasva eristää lämpöä, mutta sitä minun elimistössäni on kovin vähän ja alan yksinkertaisesti kangistua. Jos olisin erehtynyt kastelemaan pääni, olisin todennäköisesti jo hypotermian rajoilla, sillä märkä pää luovuttaa nopeasti lämpöä.

On potkaistava jalat irti tikapuiden puolasta. Huohotus on hapen tarpeen lisääntymistä. Pulssi kasvaa ja aivojen verenkierto vilkastuu, mutta raajojen ja ihon verenkierto vähenee hapenpuutteen rajoille saakka. Elimistö tuntee olevansa vaarassa, joten se lisää vereen stressihormoneja, adrenaliinia ja kolesteroleja.

Aivojen verisuoniin tulvii verta. Jostain mieleen ilmestyy ajatus, kuinka kaunis sana avanto on. Avattu jää. Vanhat kuusaEn ymmärrä niitä, jotka avannossa molaiset sanovat avento. Oulankajoessa on Aventolampi vähän Kiutakönkäydessään sanovat nauttivansa itse kään yläpuolella. Onko nimi tullut uimisesta. Minulle vedessä olo on vain talvikalastuksesta? Tai ehkä veden pakollinen vaihe koko kokemuksessa. virtauksen synnyttämästä uveavannosta. Kaunis sana siinäkin.

Kuulostaa pahalta, mutta tuntuu hyvältä. Keho käyttää vereen tulvahtaneen sekoituksen hyväkseen taistelussa kylmyyttä vastaan.

=

uosikausia kävin avannossa kastautumassa nopeasti enkä muuta halunnutkaan. Veteen, ylös ja kiireellä saunaan. Otin vain pikku sävärit. Tuli talvi, jolloin auton perällä kulki aina jääkaira ja saha, ja käytin jokaisen mahdollisen tilanteen avannossa kastautumiseen. Kerran kevättalvella hakkasin paksuun jäähän verkkoavannon tuuralla, hikisenä heitin vaatteet pois ja pyörähdin vedessä. Kuivattelin auringossa, pukeuduin ja jatkoin verkkojen laittamista. Sinä talvena yleensä vilunherkkiä sormia ja varpaitani ei palellut, olipa kuinka kylmä tahansa.

Tässä avennossa tunnen, miten kehoni jäähtyy. Lämpö katoaa pimeään veteen ihon jokaiselta neliösentiltä huimaavaa vauhtia, se korvautuu kylmyydellä ja tuo selkeästi mieleen hyvin äärimmäisen ajatuksen: teen nyt jotain, minkä jatkaminen johtaisi nopeasti kuolemaan. Muutama minuutti erottaa minut ja mustan pohjan. Käännyn, otan kohta kiinni portaista ja nousen laiturille. Saunaan vaiko pukuhuoneeseen kuivattelemaan? Haluan saunaan. Tasaan hetken lämpötilaa ja istun lauteille. Ja sieltä se tulee. Aivan kuin rintakehän sisällä olisi toinen kiuas ja sillekin heitetty löylyä. Enemmän. Sisälläni on aurinko. Näen sen silmät kiinni. Talven ensimmäinen kerta on aina paras.


UV^H]HPSHISLPU


Angry Birds™ © 2009 - 2013 Rovio Entertainment Ltd.

Riemua kuten haluat

Angry Birds -loma Kuusamon Tropiikissa alk. 63 €/hlö

Aktiivinen Angry Birds -loma koostuu virkistävästä kylpylästä, yhdessäolosta ja tietenkin vierailusta uuteen, upeaan Angry Birds Activity Parkiin! Perheloma alk. 184 €. Sisältää majoituksen 2 hh tai perhehuoneessa max. 2 aik.+2 lasta, aamiaiset, kylpylän vapaan käytön sekä liput Angry Birds -puistoon. Perhehuoneen hintaan kuuluu 4 lippua/vrk ja 2 hh hintaan 2 lippua/vrk Angry Birds -puistoon. Tarkista aukioloajat ja lippujen hinnat holidayclub.fi/angrybirds Varaa loma netistä holidayclub.fi tai soita 030 68 600 ma–pe 8–18, la 10–15

Puheluiden hinnat 030-numeroihin: Lankapuh: 0,0828 €/puh. + 0,07 €/min., matkapuh: 0,0828 €/puh + 0,17 €/min


Jani K채rpp채, Matti Ollila, Dave Heath, Simo Vilhunen, Inka Salmirinne ja Rami Hanafi. Huippukuvien valokuvaajat viidell채 aukeamalla.

NIETOS

78


Jani K채rpp채 Tamok, Norja


NIETOS

80


Jani K채rpp채 Tamok, Norja Antti Autti


NIETOS

82


Matti Ollila Pyh채 Ville Liikala, Joel Lahti ja Arto Saraniemi


Dave Heath

NIETOS

84

Whitewater, Kanada

Trace Cooke


Simo Vilhunen

Rovaniemi


Inka Salmirinne

NIETOS

86

Ruka

Sami S채kkinen


Rami Hanafi

Tamok, Norja


LÄÄKÄRIASEMA BENE • RUKA

1.12.2013–1.5.2014 • Lääkäripäivystys / Doctor, Call 24/7

+358 40 70 77 123

NIETOS

88

Kauppakeskus Kumpare, Ruka


SKI-INNCLUSIVE* YHDESSÄ PAKETISSA KAIKKI HIIHTOPYHÄÄN ALKAEN

89 € / HIIHTÄJÄ *SKI-INN MAJOITUS *HISSILIPUT MAAN PARHAILLE RINTEILLE *VUOKRAVÄLINEET VAPAALLA VAIHTO-OIKEUDELLA *TÄYSIHOITO *PYHÄKLUBIN KUNTOSALI JA SAUNA

SKI-INNclusive* paketteja Pyhälle on tarjolla reilusti, mutta rajoitetusti koko kauden 89 €-129 € / hiihtopäivä ja yö. . Tarkka sisältö ja maan helpoin nettivaraus: www.ski-inn.fi Varaa omasi ennen kuin loppuvat!

PYHÄBOOKING*

(08) 8600 400, myynti@pyha.fi

SKI.PYHA.FI


AFTER SKI | BISTRO

Sanat: Iina Thieulon Kuvat: Harri Tarvainen

Mesiangervo – Filipendula ulmaria

VILLIYRTTIEN AINUTLAATUISTA MAKUMAAILMAA JA LÖYTÄMISEN ILOA EI MYYDÄ PURKITETTUINA. LÄHIMETSÄN HAVUISTA, NAAPURIPELLON KUKISTA JA TAKAPIHAN RIKKARUOHOISTA VOI TEHDÄ MAUKASTA KOTIRUOKAA.

E

n tajua, miksi minun pitäisi maksaa ruokakaupan naurettavan pienestä yrttipuskasta, jos voin poimia lähimetsästä tai pihalta vähintään yhtä maukkaita kasveja ilmaiseksi. Villiyrtit ovat oleellinen osa kotimaista lähiruoka- ja luomukulttuuria”, sanoo ravintoloitsija Jouni Toivanen.

Maitohorsma – Chamerion angustifolium

Michelin-tähdellä palkittu keittiömestari hullaantui pari vuotta sitten villiyrteistä. Huippukokinkin oli aloitettava yrttien opiskelu tyhjältä pöydältä. ”On uskomatonta löytää täysin uusia makuja keittiössä kokattaviksi, varsinkin kun herkut kasvavat ihan oman nenän edessä. Olen tehnyt huikean villiyrttilöydön esimerkiksi poikani päiväkodin pihalta.” Villiyrteiksi kutsutaan perinteisiä, alueelle tyypillisiä, luonnonvaraisia ravinto- ja maustekasveja. Suomessa niitä ovat muun muassa peltokanankaali, saksankirveli ja voikukka, joiden käyttö on kaupungistumisen myötä unohtunut lähes kokonaan. Ekologisuutta, kotoilua ja puhdasta lähiruokaa suosiva keräilykulttuuri nousee kuitenkin kovaa

Puna-apila – Trifolium pratense

NIETOS

90

vauhtia: marjojen ja sienten lisäksi kotikokkeja kiinnostavat nyt villiyrtit. Villiyrteiksi luokitellaan myös monet yleisimmät ja helposti tunnistettavat puulajimme, joista aloittelijan on helppo lähteä liikkeelle. Kataja on erinomainen poron mauste, mänty sopii graavisiialle ja hirvelle. Kuusenhavuilla voi maustaa lohen, kuusenkerkillä mansikat ja silputuilla koivunlehdillä mummonkurkut. Ja todellinen erämies keittää syysnuotiolla vahvat tammenterhokahvit.

T

oivanen innostui villiyrteistä alun perin ravintolaruoan kautta, mutta nyt kokin kotikeittiössä tehdään villiyrteistä esimerkiksi mäkimeiramiketsuppia ja nokkospastaa. Toivasen villiyrtti-innostuksesta ja kotiruokafilosofiasta syntynyt Viettelevät villiyrtit -keittokirja innostaa kotikokkeja tutustumaan lähimetsien aarteisiin. ”Parasta villiyrteissä on sienten tapaan niiden uniikki makumaailma, jota ei voi ostaa kaupoista. Itse poimitut villiyrtit saavat kotiruoan maistumaan entistä paremmalta. Löytämisen iloa ei myydä purkissa.


Nokkonen – Urtica dioica

KERÄÄ VIISAASTI! Käytä kasvien keräämisessä maalaisjärkeä ja ole tarkkana, sillä Suomenkin luonnosta löytyy myrkyllisiä kasveja. Hyödynnä LuontoPortin NatureGate-sovellusta, jolla voit ladata älypuhelimeen ilmaisen kukkakasvien tunnistustyökalun. Jos et tunnista kasvia varmasti, jätä se keräämättä. Vältä myös reheviä, epäpuhtaita kasvupaikkoja sekä vilkkaasti liikennöityjen teiden varsia. Lähde liikkeelle vaikka näistä helposti tunnistettavista ja laajalle levinneistä kukkakasveista. Monet niistä kasvavat Lapissa* erityisen ravinteikkaiksi ja hyvänmakuisiksi. Suluissa on kasvin sesonki, jolloin se on parhaimmillaan ruoanlaitossa

KUUSI (tammi–joulukuu)

Kerää kuusesta nuoret, vaaleanvihreät ja pehmeät versot eli kerkät. Kirpeän hapokkaat, raikkaan mentoliset ja miedon sitruksiset kuusenkerkät sopivat salaattien maustamiseen sekä savulohen tai mansikoiden kylkeen. Kuusen neulasia voi käyttää ruokien ja juomien maustamiseen ympäri vuoden. KALLIOIMARRE (tammi–joulukuu)

Kallioimarteella on makeanimelät, lakritsaiset juuret. Uuta niistä makua liemiin, pikkelöi juurta sienten joukkoon tai raasta sitä jäätelön mausteeksi. Kuivattu ja jauhettu juuri sopii fenkolille, rasvaisille kaloille, hedelmille, sienille ja vaalealle lihalle.

Metsästäjä voi maustaa sillä kaatamansa riekon. KANGASAJURUOHO * (touko–syyskuu)

Kangasajuruoho on Pohjolan timjami. Käytä sen lehtiä liha- ja kasvisruokien tai vaikka etikan maustamiseen timjamin tapaan. Erityisen hyvin kangasajuruoho sopii karitsalle. MAITOHORSMA * (touko–syyskuu) Nuorten horsmanversojen maku on parsamainen ja hieman kitkerä. Nauti kevään ensimmäiset versot parsan tapaan. Versot, lehdet ja nuput sopivat myös salaatteihin, keittoihin, pastoihin sekä lisäkkeiksi.

Voikukka – Taraxacum officinale

VOIKUKKA (huhti–kesäkuu)

Voikukka rakastaa sinihomejuustoa. Tee nuorista, tuoreista lehdistä raikas kesäsalaatti ja käytä juuret vihannesten tapaan. Pikkelöidyistä nupuista saat ruokapöytään mahtavan lisukkeen.

NOKKONEN (huhti–kesäkuu) AHOSUOLAHEINÄ (touko–lokakuu)

Mehevän ahosuolaheinän maku on suolainen, hapokas ja raikas. Lehdet sopivat salaatteihin, keittoihin sekä muna-, lihaja maitopohjaisiin ruokiin. Mausta sillä vaikka klassinen punajuuri-vuohenjuustosalaatti. KAMOMILLASAUNIO * (touko–lokakuu)

Aromaattisen, miellyttävän ja kukkean kamomillasaunion lehdet ja kukat toimivat erityisen hyvin maksan, lintujen, vihannesten ja suklaan kumppanina.

Nokkosen maku on vihreä, yrttinen ja raikas. Käytä nokkosen nuoria versoja, varsia ja lehtiä pinaatin tapaan munakkaissa, leipä- ja lettutaikinoissa, keitoissa ja kastikkeissa. Kokeile myös oivaa nokkospestoa. SIANKÄRSÄMÖ * (touko–syyskuu) Siankärsämössä on voimakas, rohdosmainen, eukalyptukseen vivahtava maku. Käytä lehtiä salaatteihin. Erittäin voimakasmakuiset kukat sopivat pieninä määrinä rasvaisten lihojen maustamiseen.

Lähteet ja lisätiedot: LuontoPortti.fi Jouni Toivanen. Viettelevät villiyrtit – luonnon herkkuja arkeen ja juhlaan. Teos 2013.

Siankärsämö – Achillea millefolium


AFTER SKI | HISSIFILOSOFI KEVÄÄLLÄ UUTISOITIIN AMERIKKALAISTUTKIMUKSESTA, JOHON OLI HAASTATELTU NOIN SATAVUOTIAITA IHMISIÄ. HEILTÄ KYSYTTIIN, MITÄ HE TEKISIVÄT ELÄMÄSSÄÄN TOISIN. LÄHES KAIKKI VASTASIVAT, ETTÄ MUREHTISIVAT VÄHEMMÄN, SILLÄ SIITÄ EI OLE MITÄÄN HYÖTYÄ.

Sanat: Noora Lintukangas Kuvitus: Harri Tarvainen

M

urehtiminen liittyy pelkoon. Pelkoon kivusta, muiden reaktiosta, kuolemasta – asioista, jotka kuuluvat elämään ja joita ei murehtimalla voi välttää. Nämä ovat myös asioita, jotka vievät meidät epämukavuusalueellemme. Jos käymme epämukavuusalueella vain pakon sanelemana, elämme säästöliekillä. Jyrkän rinteen pelko estää kehittymisen laskijana ja epäonnistumisen pelko on este uuden tempun oppimiselle. Pelon voittaminen voi usuttaa uskomattomiin onnistumisiin. Elämältä saa enemmän, kun uskaltaa elää, ottaa vastaan ja nauttia vaikeistakin hetkistä. Vapaalaskija kuulee oman hengityksensä korvissaan ja keskittyy ainoastaan käsillä olevaan käännökseen: pelolle ei ole tilaa, sillä se lamauttaa. Jos ottaa riskin, on mahdollista saada palkinto itsensä voittamisesta, ja itsensä voittaminen on hyvin terveellistä. Laskija kaatuu, kun usko loppuu. Itsesuggestiolla on valtava merkitys. Hitto vie, kyllä minä selviän! Kaikkien ei ole pakko kokeilla uusia temppuja tai päästä eroon jyrkän rinteen pelosta, mutta itsensä kannattaa haastaa jollakin elämänalueella. Jos pelko rajoittaa elämää ja estää tekemästä kiinnostavia asioita, on syytä tutkia sen syitä ja käydä omalla epämukavuusalueellaan.

NIETOS

92

Harjoittelun voi aloittaa ihan pienestä. Esimerkiksi sanomalla mielipiteensä vaikka jännittää. Menemällä hiihtokouluun hiomaan tekniikkaa, mikä tuo lisää itsetuntoa. Puhumalla totta, vaikka valkoinen valhe tekisi asiasta siedettävämmän. Juttelemalla tuntemattomalle hississä. Pelko liittyy aina tulevaan, sillä juuri tässä hetkessä ei ole mitään pelättävää. Juuri tällä hengenvedolla ei ole mitään hätää. Paras ankkuri tähän hetkeen onkin hengitys. Se on jatkuvaa, tuo lisää happea, voimaa ja energiaa, rauhoittaa ja rentouttaa: moni asia muuttuu paremmaksi hengittämällä. Hengittäminen on helppo tapa, johon jokaisella on mahdollisuus koska tahansa: sisään ja ulos. Pienillä arkisilla asioilla voi olla kokoaan suurempi merkitys. Oman vastarinnan kohtaaminen, pelon ja vaikeuksien ylittäminen hengenveto kerrallaan sekä nousu omille jaloilleen epäonnistumisen jälkeen muuttaa koko elämän. Pelkäämme jonkin menettämistä, mutta jo Newtonin luonnonlakien mukaan kaikki virtaa: kun jotakin katoaa, täyttyy tyhjä kohta pian uudella. Vääjäämättä, turhia murehtimattakin.

Kirjoittaja on toimittaja ja kundaliinijoogan opettaja, jonka mielestä suurimmat joogaharjoitukset tapahtuvat joogamaton ulkopuolella.




WELCOME ahh TO this is the life

.YLLUKVVY6` 7 NYLLUKVVY'NYLLUKVVYÃ&#x201E; ^^^KHYLIJVT


S L O P E S T Y L E

KERROKSET Talvivaatteiden tavoitteena on pitää liikkuja kuivana, lämpimänä ja tyylikkäänä. Nykytiedon mukaan se onnistuu parhaiten pukeutumalla kerroksiin, joita on yleensä säästä ja harrastuksesta riippuen kolme tai neljä.

KASK CREW JA LONGJOHN MERINOVILLA KERRASTO SMITH I/OS LASKULASIT ZO Ă ^^^LZHRVYWLSHĂ&#x201E;

NIETOS

94

ZOĂ WHP[HQH ZOĂ OV\Z\[ ^^^RHZRVMZ^LKLUJVT

SUPERNATURAL MID BASE BOXERIT

BRIDGEDALE ALL MOUNTAIN LASKUSUKKA

ZO

ZO  Ă c^^^IYPKNLKHSLJVT

Ă c^^^Z\WLYUH[\YHSĂ&#x201E;


BULA NATURAL PIPO

BUFF BALACLAVA MICRO ALL DEAD

ZOÁc^^^I\SHÄ

ZOÁc^^^I\MMÄ

RIDE HILLMAN POLY FLEECE ZO Ác^^^LZHRVYWLSHÄ

RIDE GEORGETOWN LASKUTAKKI ZO Á

RIDE BELLTOWN LASKUHOUSUT ZO Á

RIDE ANTHEM LUMILAUTAILUKENGÄT

RIDE KINK 147 LUMILAUTA

ZO Á

ZO Á


AFTER SKI | SLOPESTYLE

BULA PIPO ZOÁc^^^I\SHÄ

RIP CURL VIK LASKULASIT ZO Ác^^^YPWJ\YSÄ

ACLIMA WOMEN`S 3/4 MERINOVILLA ALUSHAALARI

BRIDGEDALE ALL MOUNTAIN LASKUSUKKA ZO  Ác^^^IYPKNLKHSLJVT

ZO  Ác^^^HJSPTHUV

HOUSE OF MARLEY KUULOKKEET ZO Ác^^^[OLOV\ZLVMTHYSL`JVT

NIETOS

96


PEAK PERFORMANCE S SOCK WARM ZOĂ  ^^^WLHRWLYMVYTHUJLJVT

SUPERNATURAL WOMEN`S SPORT BASE TEE JA SPORT BASE TIGHT HAGLĂ&#x2013;FS ACTIVES WARM ZIP TOP

ZO  Ă WHP[HQH Ă OV\Z\[ ^^^Z\WLYUH[\YHSĂ&#x201E;

ZO Ă c^^^OHNSVMZĂ&#x201E;

ALUSKERROS Alimman kerroksen vaatteilla halutaan pitää iho kuivana ja siirtää kosteutta ulospäin. Parhaita materiaaleja ovat keinokuidut ja merinovilla. Keinokuidut siirtävät kosteutta tehokkaasti ja kuivuvat nopeasti. Merinovilla lämmittää märkänäkin eikä siihen tartu hajut, se ei myÜskään kutita ihoa. Aluskerroksessa kannattaa välttää puuvilla-asuja.


AFTER SKI | SLOPESTYLE HAGLÖFS CHECKED PIPO ZOÁ ^^^OHNSVMZÄ

SMITH SENTRY LASKULASIT GIRO ONSET LASKULASIT ZO Á Á ^^^LZHRVYWLSHÄ

PICTURE STREET HOODED ZOÁ ^^^WPJ[\YLVYNHUPJJSV[OPUNJVT

GIRO COMBYN KYPÄRÄ ZO Á

NIETOS

98

ZO Á ^^^LZHRVYWLSHÄ

HAGLÖFS ESSENS II DOWN Q HOOD ZO

Á


BAJA HUPPARI

PYHĂ&#x201E; PASSION FOR SKIING HUPPARI

ZO  Ă c^^^IHQHJSV[OPUNĂ&#x201E;

ZO  Ă cZRPW`OHĂ&#x201E;

HALTI LUTO FLEECE

KJUS LADIES CHROMATIC DOWN TAKKI

HELLY HANSEN GRAPHIC FLEECE HUPPARI

ZO  Ă c^^^OHS[PĂ&#x201E;

ZO Ă c^^^RQ\ZJVT

ZOĂ c^^^OLSS`OHUZLUJVT

VĂ&#x201E;LIKERROS Välikerroksen vaatteet valitaan lämpĂśtilan ja harrastuksen mukaan. Niin sanotut väliuntsikat ja -kuitutakit ovat tällä hetkellä suosittuja. Ne ovatkin tehokkaita lämmittäjiä ja mukavia päällä, mutta hikisissä harrastuksissa ne kannattaa pitää repussa taukoon asti. Lämmittämisen lisäksi välikerroksen tehtävä on siirtää kosteutta ulospäin. Huokoiset ilmaa sitovat materiaalit kuten fleece toimivat hyvin.


AFTER SKI | SLOPESTYLE

KUORIKERROS Kuorivaatteet pitävät kosteuden ja tuulen loitolla eivätkä päästä välikerrokseen sitoutunutta lämmintä ilmaa karkaamaan. Mitä paksumpi kuorivaate on, sitä paremmin se suojaa ja toisaalta sitä vähemmän se hengittää. Koville talvikeleille ja hidastempoisiin harrastuksiin kannattaa siis valita paksuja kuorivaatteita, kun taas keväisille hiihtolenkeille riittää kevyemmät vaihtoehdot.

KJUS FORMULA TAKKI ZO Ă c^^^RQ\ZJVT

FISCHER RANGER 12 VACUUM FIT MONOT ZO Ă ^^^WH[YVSĂ&#x201E;

PEAK PERFORMANCE PURDEN HANSKAT ZOĂ ^^^WLHRWLYMVYTHUJLJVT

HALTI OLHAVA KUORIHOUSUT ZO

 Ă c^^^OHS[PĂ&#x201E;

PICTURE WELCOME KUORITAKKI ZO Ă ^^^WPJ[\YLVYNHUPJJSV[OPUNJVT

NIETOS

100


PEAK PERFORMANCE EMBO KNIT PIPO ZOÁ ^^^WLHRWLYMVYTHUJLJVT

RIP CURL ROLLER PIPO ZOÁc^^^YPWJ\YSÄ

RIP CURL VIK LASKULASIT ZO Á

SALOMON X-TEND LASKULASIT ZO Ác^^^ZHSVTVUJVT

HOODIE POLAR BUFF ZOÁc^^^I\MMÄ

PEAK PERFORMANCE HELI LOFT TAKKI JA HELI LOFT HOUSUT RIP CURL NILS TAKKI

ZOÁ[HRRP ÁOV\Z\[

ZO Á

SALOMON Q-LUX 167 SUKSET ZO

Á

BURTON BLUNT 150 LUMILAUTA ZOÁ

BURTON CUSTOM SITEET ZOÁc^^I\Y[VUJVT

RIP CURL SHRED GUM HOUSUT

SALOMON SHIVA SAUVAT

ZO Á

ZO Á

BURTON RULER LUMILAUTAKENGÄT ZOÁ

SALOMON QUEST 100W MONOT ZO

Á


AFTER SKI | SLOPESTYLE

SMITH VANTAGE KYPÄRÄ ZO

Ác^^^LZHRVYWLSHÄ

SMITH I/O LASIT ZO Á

ORIGINAL BUFF STAR WARS ZO  Ác^^^I\MMÄ

HELLY HANSEN MISSION TAKKI ZOÁc^^^OLSS`OHUZLUJVT

K2 COMP SAUVAT ZO Á

NIETOS

K2 ANNEX 108 SUKSET

HELLY HANSEN MISSION CARGO HOUSUT

ZOÁc^^^LZHRVYWLSHÄ

ZOÁ

102


VILLAWOOL JUST SKI IT PIPO V]O Ă c^^^]PSSH^VVSJVT

BULA OTHER PIPO V]OĂ c^^^I\SHĂ&#x201E;

HALTI NUNNU TAKKI ZO  Ă c^^^OHS[PĂ&#x201E;

HAGLĂ&#x2013;FS SKRĂ&#x2026; HANSKAT ZO Ă ^^^OHNSVMZĂ&#x201E;

PEAK PERFORMANCE HELI CHILKAT TAKKI ZOĂ ^^^WLHRWLYMVYTHUJLJVT

TOPPAKERROS Pakkasen kiristyessä on kiva vetäistä päälle paksumpaa toppavaatetta. Materiaaleista suosituimmat ja lämpimimmät ovat keinokuitu ja untuva. Kuitu- ja untuvatakit ovat myĂśs käteviä taukovaatteita. Esimerkiksi hiihtolenkin tauolla tai rinneravintolan terassilla on kiva vetäistä lämmintä päälle. RIDE EASTLAKE W HOUSUT ZO Ă ^^^LZHRVYWLSHĂ&#x201E;


AFTER SKI | LASKIJAN SILMIN

LASKIJAN

SILMIN

7lOOlSDOVWDOODMXONDLVWDDQ 1LHWRNVHQ)DFHERRNVLYXOOD MlUMHVWHW\QNXYDNLVDQRWRNVLD 1LHWRNVHQ\VWlYLHQOlKHWWlPLl NXYLDVHNlODVNLMRLGHQWXQQHO PLDULQWHHVWlMDULQWHLGHQXONR SXROHOWD .XYDW(UUH)LUN[Z:HTP9\[P :PTV=PSO\ULU4PRRV/HSPULU 0URH:HSTPYPUUL(R\2HSS\URPQH 7\[[L5`RpULU

$QWWLVZRUOGFXSLVVDROL YLLPHNHYllQlVRSLYDVVD VXKWHHVVDPLHKLVWlOlKHL V\\WWlMDSDOMDVWDSLQWDD

´5XNDQOlKLPHWVlW\OOlWWlYlW1RXVLPPH9DOWDYDDUDQ KXLSXOOHDXULQJRQSDLVWHHVVDODVNHWWLLQDODVKHUQH URNDVVDMDPlHQSRKMDOODROLNLQVLWWHQSLPHl´

MIKKO HALINEN

NIETOS

104


1RXVXW3\KlQ YDQKDOODWXROL KLVVLOOlRYDWUDX KDOOLVLDMDWXQQHO PDOOLVLD.RKWD Wl\WWlYlKLVVLRQ \NVL(XURRSDQ YDQKLPPLVWD


AFTER SKI | LUONTOHETKI

LAPIOIN AUTONI KINOKSEN SISÄÄN TURVAAN JA KIINNITÄN SUKSET JALKAANI. PILVIKERROS VYÖRYY AURINGON EDESTÄ POIS. SÄÄENNUSTE LUPASI KAKSI KIRKASTA PÄIVÄÄ, JA NE MINÄ VIETÄN UMPIHANKEA HIIHDELLEN.

S

yvä ja pehmeä hanki kantaa metsäsuksea hyvin. Keli on parhaimmillaan isoilla soilla, joilla tuuli on kovettanut hangen. Hiihtelen pitkinmaiseen, ylitän viistosti muutaman terävän harjun ja teen mutkan päästäkseni seudun komeimpaan aihkimännikköön. Ympärilläni ikipetäjät nousevat kuin katedraalin pylväät. Kuuntelen. Pieni tuulenpuuska heilauttaa puita, kuuluu kohahdus. Toista puuta vasten konkeloon kaatunut kelo narahtaa. Etuviistosta lentoon lähtevän raskaan metson rymähdys. Siipien viuhuna vie linnun pois. Hiljaisuus on jälleen täydellinen. Tälle reissulle olen ottanut ummenkulkijoiksi 270-senttiset ruotsalaiset puusukset, siteen kohdalta 60 milliä leveät. Nämä sivakat uppoavat vain viimeisimmän viikon aikana sataneen pakkaslumen verran. Ilman kantavaa kerrosta suksivalintani olisi erilainen: sotkamolaiset Vilmingot, pituutta 280 senttiä, leveyttä 77 milliä, hurjasti kantavuutta. Ne ovat upottavan lumen kuninkaat. Pakkaskelillä olen puusuksen miehiä. Pehmeässä lumessa niistä löytyy aina kelvollinen peruspito ja -luisto. Ne säästävät voimia, vaikka ovat moderneja suksia raskaammat. Uskon, että umpihangessa suksen kantavuus tehdään pituudella, ei leveydellä. Tälläkin kelillä 250-senttisillä suksilla meno olisi paljon raskaampaa. Sauvoissa ei ole muuta vaatimusta kuin iso sompa ja riittävästi pituutta uppoamisen varaksi.

Sanat: Tuomo Pirttimaa

NIETOS

106

Aurinko painuu ja maalaa suot kylmän ja lämpimän valon viipaleiksi. Autiotuvan oven ruosteisen saranan narahdus ja kaminan hormin humina kuulostavat metsän hiljaisuuden jälkeen toimeliailta ääniltä. Metsämiesten vuosikymmeniä sitten rakentama pieni ja matala mökki on hetkessä lämmin. Vuolen kohmeisesta hirvipaistin kimpaleesta ohuita siivuja, paistan ne pakin kannessa kaminan päällä, kippaan pakkiin hautumaan ja heitän suolaa joukkoon. Kuuntelen käristyksen hiljaista porinaa laverilla makoillen. Tunnin päästä laitan perunat kiehumaan. Nautin ruokani pakkasen kiristyessä ulkona. Huomaan revontulet, kun kurottaudun puhaltamaan kynttilän ikkunalta. Yritän erottaa ääniä, mutta niitä ei kuulu. Unen saapuminen on yhtä hidas ja hiljainen kuin mennyt päivä.


Itâ&#x20AC;&#x2122;s whatâ&#x20AC;&#x2122;s inside that counts

Exclusive natural barley for a fresh and clean taste


ANNA PALAUTETTA NIETOKSESTA, VOIT VOITTAA PÄÄPALKINTONA 500 EURON RUKAPYHÄ-LAHJAKORTIN. VASTAAJIEN KESKEN ARVOTAAN MYÖS HAGLÖFSIN, HALTIN, HOUSE OF MARLEYN JA PEAK PERFORMANCEN TUOTEPALKINTOJA. Arvonnat suoritetaan 5.5.2014.

Täytä, leikkaa irti ja lähetä meille! Voit myös jättää palautteen ja osallistua lukijakilpailuun osoitteessa NIETOS.fi. Palautteesi vaikuttaa seuraavan Nietoksen sisältöön ja ulkoasuun.

PARAS JUTTU OLI: SILMÄÄ MIELLYTTI: OLISI VOINUT JÄTTÄÄ POIS: HALUAISIN LUKEA SEURAAVASSA LEHDESSÄ:

HALUAISIN NÄHDÄ SEURAAVASSA LEHDESSÄ:

TERVEISENI TOIMITUKSELLE:

Täytä yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Huom! Rastita ruutu, jos haluat ensi kauden lehden kotiin kannettuna.


Aittakuru | Pyhä Free´kend 2013

Tilaa ilmaiseksi kotiin

Pohjoista Elämäntapaa lehden täydeltä

Kyllä kiitos! Haluan ensi kauden Nietoksen kotiini postitettuna NIMI

(rasti ruutuun = lehti kotiin)

Lähetä täytetty vastauskortti 1.5.2014 mennessä. (Huom. Kausikortin haltijoille lehti postitetaan automaattisesti. Kerran tilauksen tehneille postitus jatkuu automaattisesti.) Voit tehdä tilauksen myös osoitteessa nietos.fi.

OSOITE SÄHKÖPOSTI Haluan vastaanottaa sähköpostitiedotteita myös Rukan ja Pyhän yritystuotteista. Täytä tiedot selkeällä käsialalla. Tilauslomakkeen kääntöpuolella on lukijakilpailu, johon osallistumalla voi voittaa hienoja palkintoja. Lukijakilpailuun osallistuminen ei edellytä lehden kotitilausta.

NIETOS

110

Vastaanottaja maksaa postimaksun Mottagaren betalar portot

NIETOS Rukakeskus Oy Tunnus 5018702 00003 VASTAUSLÄHETYS


  3$5$6/$$.(32/9,9$00$1    +2,722121+8,338/$$.$5,

/ยฆยฆNยฆULNHVNXV$DYD2UWR/ยฆยฆNยฆULW2\OXNHXWXX6XRPHQPHUNLWWยฆYLPSLLQ\NVLW\LVLLQ OLLNXQWDOยฆยฆNHWLHWHHQRUWRSHGLDQQHXURNLUXUJLDQMDNยฆVLNLUXUJLDQRVDDMLLQ $VLDNNDDPPHRYDWDPPDWWLODLVWHPPHSยฆWHYLVVยฆMDOXRWHWWDYLVVDNยฆVLVVยฆMRNDLVHVVD KRLGRQYDLKHHVVD+XLSSXOXRNDQHULW\LVRVDDMDPPHMDRVDDYDKHQNLOยธNXQWDPPH WDNDDYDWSDOYHOXOXSDXNVHPPHKRLGHWWXSLWยฆY\\GHQ

Orto-Lรครคkรคrit ZZZRUWRODDNDULWรฐรท<UMลŒQNDWX$NUVรทS


W W W. H A G LO F S . F I

HANS JOHANSSON

SHARE YOUR #OUTDOORPASSION

+$*/g)6/2*27<3( %$6,&/ 2*27<3(72  % (  8 6 ( ' $ 6  1 ( * $7 , 9 (  : + , 7 (  2 1 $ % /$ & .  2 5  ' $ 5 .  % $ & . * 5 2 8 1 '


Nietos 2013-2014