Page 1

2/2013 Vihreiden nuorten poliittinen aikakauslehti

Onnea ViNO 10 vuotta!

Kovaa peli채 Arktiksella

Asevelvollisuuden viimeiset hetket?

Haaviston uusi ministerikausi


2

Rönsy 2/2013

n juhlanumero . . . . . . . . Artikkelit

ViNO 10v

Vakiot

Turhan öljyn riskibisnes............... 4

Maailman hauskin työ.................. 5

Kuvareportaasi: Norjan vihreä voitto.....................16

Kehitysyhteistyö kehittyy............. 8

ViNOssa jo 10v!............................ 6

Asennosta lepoon.......................10

Uutena ViNOssa..........................11

Seksityön lait...............................12

Minne olemme menossa?............17

Europuolueiden ABC..................14

Kulttuurinurkka: Viisi nallea .................................20 Oikeutta eläimille?......................21 Jäsenjärjestösivut: Politiikkaa ympäri Suomen.........22

Ilmastoneuvottelut ontuvat..........15 Kun mikään ei riitä......................18 Takapihalta tilaa!.........................19

Puheenjohtajilta

Kriittinen ja rohkea, kaunis ja viisas kymmenvuotias Pitelet käsissäsi kymmenvuotiaan Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNOn juhlaRönsyä. Meillä puheenjohtajilla on kunnia esittää muutama sana syntymäpäiväsankarille. Kasvatustieteilijöiden mukaan kymmenvuotias kokee itsensä entistä vahvemmin erilliseksi yksilöksi, joka haluaa ilmaista mielipiteensä ja oikeutensa. Kymmenvuotias voi myös olla hyvinkin kriittinen. Tyypillistä kymmenvuotiaiden kehitysvaiheelle on, että lapsi käpertyy ja on tyytymätön itseensä: ”Miksi olen näin tyhmä ja ruma?” Tavallisia ovat myös vieraantuneisuuden tunteet. Lisäksi kymmenvuotiasta kiinnostaa maailmankaikkeuteen, elämän tarkoitukseen ja kohtaloon liittyvät kysymykset: “Mistä olen tullut ja minne olen menossa?”

Näistä huolimatta voimme onneksemme todeta, että tämä kymmenvuotias on kaunis ja viisas, se on kantaaottava, rohkea ja räväkkä, kriittinen mutta kunnioittava ja tietää tarkalleen, minne on menossa. ViNO on täynnä iloa, intoa, osaamista ja aatteenpaloa. Kymmenessä vuodessa on osoitettu mieltä, otettu kantaa ja protestoitu. Järjestömme on kasvanut ja vakiintunut osaksi suomalaista poliittista nuoriso- ja opiskelijatoimintaa. Ei varmasti mene täysin metsään, jos sanomme, että tätä toimintaa tarvitaan tulevienkin kymmenen vuoden aikana enemmän kuin koskaan aiemmin. Tekemistä riittää niin ilmastokatastrofin ja lajikadon pysäyttämisessä kuin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolustamisessa

niin meillä kuin maailmalla. Maailmassa on epäkohtia. Niiden korjaamiseen tarvitsemme kaikkia. Jokaisella meistä on tehtävämme ja yhdessä onnistumme parhaiten.

tä, maailma kyllä muuttuu, kun kriittiset ja rohkeat lapset sitä muuttavat. ViNO olemme me ja muutoksen pitää lähteä meistä.

Toivotamme koko ViNOlle mitä railakkainta 10-vuotissyntymäpäivää. Juhlitaan ja jatketaan täs-

Veli-Matti Partanen ja Maria Ohisalo puheenjohtajat@vino.fi


Rönsy 2/2013 Pääkirjoitus

. . . . . . . . . 2/2013

Luopuuko Suomi asevelvollisuudesta? kysyy Otto Lehto sivulla 10.

Ympäri käydään yhteen tullaan Vuonna 2006 Rönsy julkaisi ympäristöongelmiin keskittyvän numeron. Siinä pohdittiin muun muassa tietotekniikan aiheuttamaa ympäristökuormaa, Itämeren ravinnekuormitusta ja EU:hun pyrkivien ympäristöpakolaisten kohtaloa. Kuulostaako tutulta? Ei ihme. Samat asiat ovat tapetilla vuodesta toiseen, ja meistä maailmanparantajista tuntuu, että ne etenevät aina liian hitaasti. Joskus iskee toivottomuus: pystymmekö koskaan muuttamaan mitään? Pääsemmekö koskaan eteenpäin? Tässä lehdessä juhlitaan 10-vuotiasta ViNOa. Järjestön taivalta muistelevat niin puheenjohtajat (s. 6-7) kuin pääsihteeritkin (s. 5). Tällä kertaa tunne siitä, että olemme päässeet eteenpäin, on voimakas: ViNO on nyt suurempi ja vaikuttavampi järjestö kuin koskaan. Kurkistamme myös vihreiden tulevaisuuteen (s. 17) ja kuulemme uusilta vinolaisilta, miksi he päättivät liittyä juuri ViNOon (s. 11). Lehden sivuilla eri henkilöt ja järjestöt onnittelevat ViNOa pyöreistä vuosista. Vaikka asiat eivät muutamassa vuodessa muuttuisikaan, niin keskustelu menee eteenpäin. Vuoden 2006 ympäristönumerossa Rönsy kirjoitti öljyhuipusta ja ongelmista, joita syntyy, kun öljy loppuu. Nyt ilmastonmuutoksen realiteetit ovat muuttaneet keskustelun suuntaa, kuten Arktis-jutustamme (s. 4) voi lukea. Vuonna 2006 Pekka Haavisto johti YK:n ympäristöohjelma UNEP:n tutkimuksia konfliktien ympäristövaikutuksista ja neuvotteli Darfurin rauhansopimuksesta Sudanissa. Rönsyn ympäristönumerossa hän toteaa, että ympäristö on yksi sodankäynnin uhreista ja sen köyhtyminen ja rajallisuus on usein yksi sotien syistä. Tässä numerossa tuore kehitys- ja omistajaohjausministeri kertoo näkemyksiään kehityspolitiikasta (s. 8-9). Maailman muuttaminen on pitkäjänteistä työtä. Eräs tapa muuttaa maailmaa ja ihmisten mielipiteitä on kirjoittaminen. Tätä tehdään myös Rönsyssä. Rönsy on vakiinnuttanut paikkansa ViNOn suosittuna lehtenä, ja tänä vuonna laajennuimme myös nettiin (www.vino. fi/ronsy). Lehti on jatkossa entistä ajankohtaisempi ja tarjoaa entistä enemmän ja laadukkaampaa sisältöä. Lehteä kirjoittavat kaikki vinolaiset - ehkä myös sinä? Tule mukaan (s. 13) ja muuta maailmaa! Sarianna Mankki

Julkaisija: Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry. Fredrikinkatu 33 A (2. krs) 00120 Helsinki, painopaikka: Alma Manu, ISSN: 2242-3400 päätoimittaja: Sarianna Mankki, toimitussihteeri: Milja Henttonen, taittaja: Teo Gebhard, ohjausryhmä: pj Minna Manninen, Ari Kaukiainen, Touko Niinimäki, Lassi Saario, kirjoittajat ja kuvittajat: Arsi Alenius, Milja Henttonen, Jenna Jokinen, Ari Kaukiainen, Mikko Kauppinen, Miikka Keränen, Petra Kosonen, Otto Lehto, Minna Manninen, Touko Niinimäki, Maria Ohisalo, Veli-Matti Partanen, Simo Raittila, Eve Tervahartiala, kansi: Darren Baker www.vino.fi/ronsy, toimisto@vino.fi

3


Ennen Arktiksella toimivat lähinnä tutkimusryhmät. Nykyään siellä hääräävät myös öljy-yhtiöt.

Turhan öljyn riskibisnes Vielä 1970-luvulla luultiin, että maailmantalous kaatuu öljyn loppumiseen. Ilmastonmuutos muutti kuitenkin koko pelin. Tunnetuissa öljyesiintymissä on polttoainetta viisinkertaisesti niin paljon kuin voimme koskaan käyttää.

Arktiksella alueella pesii edelleen mittavia öljy- ja kaasuesiintymiä. Pohjoisen napajään uumenissa öljyä on arviolta 90 miljardia tynnyrillistä eli noin

Suojelemalla luontoa suojelemme itseämme. – Vihreiden periaate­ ohjelma

kolmen vuoden koko maailman öljynkulutusta vastaava määrä. Yhdysvaltojen geologisen tutkimuskeskuksen mukaan seitsemäsosa löytämättömistä öljyvaroista sekä kolmasosa maakaasusta sijaitsee arktisella alueella. Näitä varantoja öljy-yhtiöt himoitsevat. Nyt ne myös pääsevät niihin käsiksi, kiitos arktisen jääpeitteen sulamisen. Oravanpyörä on valmis. Mitä enemmän jäätikkö sulaa, sitä enemmän uutta öljyä ja kaasua löytyy ilmastoa lämmittämään. Syntyy valtavien rahasummien ympäröimä bisnes, josta kaikki haluavat osansa.

– Nyt kun fossiilista energiaa tuntuu löytyneen jopa vuosisadaksi, murhe onkin siitä, että jos sen polttamista nykymalliin jatketaan, loppuukin elämä ennen öljyä, tasavallan presidentti Sauli Niinistö kuvasi valtiopäivien avajaisissa. Suomikin haluaa palan kakkua. Kiitos jäisen Itämeren, Suomella on erityisosaamista arktisissa olosuhteissa toimimisesta, kuten jäänmurrosta, telakkateollisuudesta ja viisikymmentä pakkasastetta kestävien hyttien valmistuksesta. Tänä syksynä valmistuneen Arktisen strategian mukaan Suomen visiona on olla “aktiivinen ja vastuullinen arktinen

toimija” napapiirin pohjoispuolisilla alueilla. Strategiassa luvataan ylevästi, että Suomi yhdistää toiminnassaan taloudellisen hyödyn ja vastuun arktisen alueen ympäristöstä. Meistä on määrä tulla kestävän kehityksen edelläkävijä alueella. Samalla hehkutetaan Suomelle kasvumahdollisuuksia niin meri- ja kaivosteollisuudessa kuin liikenteessä ja energia-alalla. Strategian mukaan Suomella on rooli lähinnä energia-alan infrastruktuurin rakentamisessa. Meillä ei ole merialueita, joten emme pääse käsiksi öljy- ja kaasuvarantoihin. Öljynporauslauttojen suojeluun tarvitaan jäänmurtajia, mut-


Rönsy 2/2013 ta myös satamissa, kuljetuksissa, sähkö- ja tieverkoissa ja muiden teollisuuden rakenteiden pystyttämisessä kaivataan suomalaista osaamista. Suomen omistamat Arctia Shippingin jäänmurtajat harjoittelevat avustamalla Shelliä arktisen alueen öljynporauksessa. Ne pitävät huolta, etteivät jäät häiritse öljynporauslautan toimintaa. Vaikka alusten koko miehistö on suomalaisia, on viimeinen sana Shellin, joka on vuokrannut alukset. Arktisen strategian riskianalyysi on puutteellinen. Suurimpana riskinä nähdään öljyonnettomuudet, vaikka pitkällä tähtäimellä ilmastonmuutoksen seuraukset ovat huomattavasti karmivammat. Jos toimisimme johdonmukaisesti, kieltäytyisimme kaikesta ilmastonmuutosta edistävästä toiminnasta, mukaan lukien Arctia Shippingin yhteistyöstä Shellin kanssa. Nyt Suomi yrittää sekä syödä kakun että säästää sen.

Talous ja ympäristönsuojelu “eivät ole ristiriidassa eivätkä toisiaan pois sulkevia, kunhan taloudellinen kehitys tapahtuu ympäristön toiminnalle asettamien reunaehtojen puitteissa ja yhteisöjen kannalta kestävällä tavalla herkillä arktisilla alueilla”, strategiassa maalaillaan. Totuus on, että vaikka osaamista olisi kuinka, Suomikaan ei voi estää öljyonnettomuuksia. Onnettomuus on vain ajan kysymys, ja yksikin öljykatastrofi on herkälle arktiselle alueelle kohtalokas. Tehokas öljyntorjunta Arktiksen rankoissa olosuhteissa on suuronnettomuuden sattuessa nykytekniikalla mahdotonta. Teksti Eve Tervahartiala Kuva Tyler Olson

Arktis kaikkien huulilla Ei ole ihme, että Arktiksesta tuli tänä syksynä poliittinen kiistakapula. Greenpeace-aktivistien pidätys Venäjällä sekä Heidi Hautalan ja Arctia Shippingin ympärillä pyörinyt rikosilmoituskohu ovat varmistaneet, että aiheesta puhutaan enemmän kuin koskaan. Lisäksi uuden arktisen strategian epämääräiset muotoilut antavat tehokkaasti aihetta tulkintakiistoille. Yleisimpiä argumentteja olla mukana arktisessa öljynporauksessa on “joka tapauksessa” -argumentti. Muut maat poraavat öljyä joka tapauksessa, joten on parempi että Suomi on mukana osaamisellaan. Kysymys kuuluukin, miksi juuri valtio-omisteisen yhtiön, jäänmurtajayhtiö Arctia Shippingin, on pistettävä näppinsä peliin. Juuri valtionyhtiön pitäisi voida ajatella pidemmälle. Mahdollisen ympäristöonnettomuuden korvausriskit voisivat olla suunnattomat. Jos Arctia Shipping on osallisena onnettomuudessa, se voi joutua tuottamukselliseen korvausvelvollisuuteen. Tällöin korvausvelvollisuus lankeaisi käytännössä valtiolle. Summat eivät ole pieniä: esimerkiksi British Petroleumin Meksikonlahden onnettomuudessa yhtiö joutui maksamaan Yhdysvalloille miljardiluokan korvaukset, sakot ja puhdistuskulut. Eve Tervahartiala

Maailman hauskin työ ViNOn toimiston pääkallonpaikalla on seurattu tarkasti järjestön kehittymistä. Kävin kysymässä pääsihteereiltä muisteluita vuosien varrelta. Ville Tuominen (pääsihteeri 2004-2005) – Ollessani pääsihteerinä liittomuotoinen ViNO oli vasta perustettu ja budjetti kasvoi kohisten. Se oli vielä kaukana kilpailijoista, mutta moninkertainen aiempiin vuosiin verrattuna. Uusia yhdistyksiä ja aktiiveja tuli mukaan paljon. Jäsenmäärä ei kasvanut, sillä samanaikaisesti puhdistettiin jäsenrekisterit haamuista. Vinolaiset liittyivät aiempaa ahkerammin puolueeseen ja äänivalta puolueessa kasvoi. Hyvin organisoituneina ja isompina Kokkolan puoluekokouksessa saavutettiin murskavoitto – vaikka puheenjohtajavaalissa tulikin turpaan. Kokkolassa ViNO osoitti voimansa ja otti paikkansa avainpelaajana puolueessa. Noista vuosista olen vieläkin ylpeä. Eekku Aromaa (pääsihteeri 2006-2007) – Sanoin kiitospuheessani syysliittokokouksessa 2007, että nämä ovat olleet elämäni huikeimmat ja tolkuttomimmat kaksi vuotta, kiitos. Sen enempää en pystynyt sanomaan, koska vieressä nyyhkytettiin kovaäänisesti ja omakaan ääni ei kestänyt enempää. ViNOn pääsihteeriys oli hauskin työ mitä minulla on koskaan ollut. Samaan aikaan se oli työ, jossa oli vaikea pitää huolta omista rajoista ja elämästä. ViNOssa olivat silloin oikeat ihmiset ja oikeat asiat ja niitä osattiin yhdistää juuri kuten pitikin. Oli tilaa ajattelulle ja politiikalle ja riittävä määrä hauskuutta sen ympärillä. Luultavasti näin on edelleen. Minttu Massinen (pääsihteeri 2010-) – Aloitin pääsihteerinä jännittävässä kohdassa. Poliittisten nuorisojärjestöjen rahoituksen uudistusta pidettiin käytännössä varmana. ViNOlla piti vielä kauteni kuluessa olla arviolta 250 000 euroa vuodessa. No, näinhän ei tapahtunut ja kevään 2011 eduskuntavaalitappion myötä kiristynyt puolueen talous heijastui ViNOonkin. Rahan sijaan saimme jotain muuta: vyöryn uusia jäseniä ja aktiiveja, jotka janosivat toimintaa ja tapahtumia. Järjestötyöhön on mahtunut kohtaamisia vinolaisten, puolueen parhaiden voimien kanssa, kerta kerralta mahtavampia, isompia ja kitkattomammin sujuvia valtakunnallisia tapahtumia ja pökerryttäviä voimantunnon hetkiä. ViNO on ollut vaikuttamassa puolueen linjoihin, päättämässä tiukoista hallitusohjelmatavoitteista ja tekemässä Pekka Haavistosta sydänten presidenttiä. Milja Henttonen

Minttu Massinen ja Eekku Aromaa

5


Amu Urhonen pj 2007, varapj 2006

ViNOssa jo 10v! Ville Tuominen oli ViNOn ensimmänen pj.

Puheenjohtajat muistelevat taivaltaan ViNOssa. Töyssyjä on riittänyt, mutta eteenpäin on menty isoin askelin. Ville Tuominen pj 2003 – Päädyin puheenjohtajaksi puolivahingossa, kun eräs ehdokas vetäytyi kisasta. Ennen ViNOa olin aktiivinen toimija opiskelijaliikkeessä. Olen yhä mukana vihreiden toiminnassa: ensi vuonna aloitan puolueen järjestöpäällikkönä. ViNOn alkutaival oli varsin myrskyisä. Ristiriitoja oli niin nuorten sisäisesti kuin nuorten ja puolueen välillä. Pragmaattisempien ja radikaalimpien toimijoiden yhteensovittaminen oli haastavaa.

Ensimetreillä olennaista oli saada organisaation pohja rakennettua ja toimintatavoista sovittua. Saimmekin sekavasta hippilaumasta puolueen parhaiten organisoidun osan. Myös sisäiset ristiriidat laantuivat vähitellen ja välit puolueeseen paranivat. Nyky-ViNOssa kehitys on jatkunut ja järjestö toimii käytännössä hyvin. Esimerkiksi vaalityö on aivan eri mittakaavassa kuin alkuaikoina. Nuorison tulee silti muistaa myös haastaa totuttua ja pitää puolueen johtoa vähän varpaillaan.

– Toisin kuin monet muut, tulin ensin mukaan Vihreiden “aikuistoimintaan”, kun lähdin kunnallisvaaliehdokkaaksi Tampereella vuonna 2000. Olin ViNOn hallituksessa todella pitkään. Mietin puheenjohtajaksi hakemista kauan, ja lopulta minut kannustettiin ehdolle. Pilotoimme Tapio Laakson kanssa kahden puheenjohtajan mallia. Kysymyksiä vastuunjaosta, tasapuolisuudesta ja toimintatavoista riitti ratkottavaksi. Vähitellen alkoi tuntua siltä, että järjestötoiminnan pohjatyö oli rakennettu. Meillä oli kaksi työntekijää ja saimme perusasioita, kuten esitteen, tehtyä. ViNOn tapahtumat vetivät hyvin väkeä. Paras ViNO-muistoni on reissu Puolan Pride-tapahtumaan. Se oli varsinainen seikkailu. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin itse tarvinnut puheenjohtajana paljon enemmän substanssiosaamista ja ammattimaisuutta. Minulle siirtymä ViNOsta aikuisjärjestöön oli rankka. ViNOn kautta tutustuu ihmisiin eri tavalla: joka puolelta Suomea ja monesti myös ulkomailta löytyy vinolainen ystävä, jonka sohvalla nukkua. Heikki Korpela pj 2008 – Seurailin ViNOn riitaisaa ja repivää sähköpostilistaa pitkään, ennen kuin tulin mukaan HYY:n vihreiden kautta vuonna 2004. Alkuaikojen pahimmat konfliktit olivat silloin tasaantuneet ja sisäinen rintamajako väistymässä. Teimme puheenjohtajavuotenani kolme poliittista kampanjaa: maksuttomasta koulutuksesta, julkisesta liikenteestä ja avoimesta tilasta. Varsinkin maksutonta koulutusta käsitellyt kampanja näkyi hyvin. Muutenkin ViNO osallistui kuuluvasti julkiseen keskusteluun. Teimme uuden periaateohjelman, joka oli voimassa pitkään. Jo silloin ohjelmaan otettiin kohua herättänyt kirjaus lukumääräneutraalista avioliitosta. Järjestön toiminta kasvoi, tapahtumia oli enemmän ja niihin tuli enemmän ihmisiä. Sekä ViNOlla että puolueella on kuitenkin sama vaiva jäsenhankinnassa: ihmisiä tulisi tavoittaa oman kuplan ulkopuolelta, erilai-

Saimme sekavasta hippilaumasta puolueen parhaiten organisoidun osan.

sista taustoista ja ympäri Suomea. Otimme kantaa moneen asiaan nopeasti ja räväkästi. Välillä olisi ehkä pitänyt harkita pidempään. Vaadimme esimerkiksi ministeri Mauri Pekkarisen eroa. Nyt, kun ministerin erovaatimukset ovat osuneet omalle kohdalle, eivät nuo vaatimukset tunnu täysin kohtuullisilta. On mietittävä, milloin ministerin ero todella ratkaisee ongelmia. Nykyään työskentelen vihreän politiikan parissa eduskuntaavustajana. Pyrin vapaa-ajalla pysyttelemään vihreän toiminnan ulkopuolella, ihan jo mielentervey­den takia. Laura Nordström pj 2008 – Tulin mukaan vihreään toimintaan 2003, kun pääsin HYY:n edustajistovaaleissa vihreiden listalta läpi. Aiemmin vaikutin viherhenkisessä kansalaistoiminnassa. Opiskelijatoiminnassa olin monessa mukana, ja HYY:n Vihreiden kautta päädyin mukaan ViNOon. Puheenjohtajaksi tulin luullakseni valituksi vahvan opiskelija- ja koulutuspoliittisen osaamiseni takia. Vuonna 2008 ViNO oli etunojassa monen asian suhteen: otimme kantaa mm. tekijänoikeus- ja maahanmuuttokysymyksiin. Puolustimme romanikerjäläisten oikeuksia, minkä takia olimme mediassa näkyvästi esillä. Saimme myös paljon vihapostia, mikä mielestäni osoitti meidän osuneen kipeään kohtaan. ViNOn toiminta oli ehkä hieman suorempaa kuin nykyisin. Kukitimme esimerkiksi Mikkelin puoluekokouksen yhteydessä Mannerheimin patsaan homofobian vastaisena päivänä. Tempaus sai paljon huomiota. Muutamilla


Rönsy 2/2013

sukulaisilla saattoi mennä kahvit väärään kurkkuun. Nuorisojärjestön tulee olla ärhäkkä piikki puolueen lihassa. Nykyisin media hakee ristiriitoja aiempaa enemmän ja erottuminen on vaikeaa, vaikka omat kannat olisivatkin teräviä.

tenkin suuri lässähdys. Nyky-ViNO on organisaationa prosesseiltaan ja toimintatavoiltaan aiempaa ammattimaisempi. Olen ylpeä ViNOsta.

Sini Terävä pj 2009, varapj 2006

– Talouskriisi jylläsi, maailmalla pyörivät suuret pyörät. Monet asiat vaativat nopeaa reagointia ja meno oli varsin hektistä. ViNOssa tekemisen meininki ja yhteishenki olivat kohdallaan. Toisaalta kaudellamme oli monia takaiskuja, kuten ydinvoimapäätökset. Poliittisten nuorisojärjestöjen rahoitus oli pinnalla, mutta muutos jäi tapahtumatta. Välillä tuntui riittämättömältä. Isoihin asioihin on vaikutettava isossa mittakaavassa. ViNOssa onkin hienoa toiminta valtakunnallisella tasolla, aikuisjärjestöissä kun keskitytään enemmän paikalliseen vääntöön.

– Puheenjohtajakausillani 2006 vihreät olivat oppositiossa, 2009 taas hallituksessa. Vihreiden ollessa hallituksessa ViNO oli hyvin lojaali sekä puolueelle että hallitukselle. Näin jälkikäteen olen miettinyt, että kriittisempi ote olisi ollut hyväksi. Ajatusta “kun hallitukseen on lähdetty, niin siellä myös ollaan” olisi voitu kyseenalaistaa enemmän. Oppositiopuolueena oli mahdollista toimia vapaammin. Vaalirahakohu jylläsi. Yliopistolakia uudistettiin ja suunta vaikutti huonolta. Tämä tuotti paljon töitä, mutta eduskuntakäsittelyssä laki parani huomattavasti. ViNO vaikutti asiaan aktiivisesti vihreän eduskuntaryhmän kanssa. Opintotuki oli myös tapetilla. Torppasimme muiden opiskelijajärjestöjen kanssa lainapainotteisuuden lisäämisen. Kansainvälisesti pinnalla olivat Kööpenhaminan ilmastoneuvottelut. vinolaiset menivät sinne porukalla mieltä osoittamaan. Neuvottelujen lopputulos oli kui-

Amu Urhonen

Heikki Sairanen pj 2010

Nykyään ViNO tuntuu menevän hurjaa vauhtia eteenpäin, ja myös puolueella on ViNOlta opittavaa. ViNOlla on tärkeä tehtävä puolueen vahtikoirana. Kaipaisin kuitenkin hieman enemmän aatteen paloa ja tarkennusta siihen, mitkä asiat ovat todella tärkeitä. Hanna Hakko pj 2012

suurta. Kun otimme kantaa pakkohakuun, listasimme paikat, joihin on mahdollisimman vaikea päästä sisään. Silloin tuli puolueelta noottia, että pitikö tämä näin muotoilla. Muutoin yhteistyö puolueen kanssa toimi hyvin. Aleksi Laine pj 2012 – Vihreät arvot tuntuivat omilta jo aiemmin, mutta ViNOon tulin mukaan vasta vuoden 2008 kunnallisvaaleissa. Minua pyydettiin ehdolle Turussa ja toimin siellä myös paikallisjärjestön puheenjohtajana. ViNOn puheenjohtajaksi hakeuduin, sillä halusin kantaa vastuuta ja tehdä enemmän järjestön eteen. Vuodessa haastavaa oli puheenjohtajuuden ja töissäkäynnin yhdistäminen. 2012 oli varsinainen vaalivuosi, kun pidettiin sekä presidentinettä kuntavaalit. Kuntavaaleissa tulos oli hieno: vinolaisia pääsi valtuustoihin ympäri Suomea. Puolueen sisällä olemme vaikuttaneet hyvin. Erityisesti muistan edelliset hallitusneuvottelut, joissa vihreiden ehdot hallitukseen lähdölle perustuivat ViNOn kokouksessaan laatimaan listaan. Silloin tuntui siltä, että ViNOssa pääsee vaikuttamaan todella isoihin asioihin.

– Kunnallisvaalit olivat vuoden suuri poliittinen teema. Olin itsekin ehdolla Tampereella. ViNO teki Kunnallisdemokratian pelastuspaketin, jota kävimme kiinnittämässä kunnantalojen oviin ympäri Suomea. Tempaus sai hyvin näkyvyyttä. Vaalit olivat haastavat, sillä monet ViNOn aktiivit olivat ehdolla ja omat vaalikampanjat veivät aikaa ja resursseja. Itse tulin ViNOon mukaan vuonna 2008. Lähdin ehdolle puheenjohtajaksi, kun minua pyydettiin ja kannustettiin siihen. Meidän puheenjohtajien apuna oli erittäin hyvä ja aktiivinen hallitus sekä jäsenistö. ViNO toi keskusteluun ajankohtaisia, relevantteja ja tuoreita näkökulmia. Toisaalta ViNO on selkeästi esillä järjestönä, eivätkä puheenjohtajat tai muut toimijat henkilöinä. Verrattuna vaikkapa Vasemmistonuorten Li Anderssoniin, vinolaisista ei tule päivänpolitiikan vakiokasvoja yhtä helposti, sillä vaihtuvuus on

Teksti Minna Manninen Kuvat Mikko Kauppinen

Laura Nordström

Sini Terävä

Hanna Hakko

Heikki Korpela

Heikki Sairanen

Aleksi Laine

Vapaa-ajalla pysyttelen vihreän toiminnan ulkopuolella, ihan jo mielenterveyden takia.

7


8

Rönsy 2/2013

Pekka Haavisto nimitettiin kehitysministeriksi 17.10. Haavisto toimi aiemmin kehitysministerinä 1990-luvun lopulla.

Kehitysyhteystyö kehittyy Kehityspolitiikassa eletään jännittäviä aikoja niin Suomessa kuin kansainvälisillä areenoilla. Mitkä ovat tuoreen ministerin näkemykset Suomen kehitys­ yhteistyöstä ja kansainvälisestä kehityspolitiikasta? Suomen kehityspolitiikka on muuttunut viime vuosina monin tavoin. Vielä edellisen ministerin, Paavo Väyrysen, kaudella Suomen kehityspolitiikkaa hallitsi vientiyritysten etujen vaaliminen. Heidi Hautalan ensimmäinen suuri muutos oli se, että johtotähdeksi vaihdettiin ihmisoikeudet. Tämän päätöksen seurauksena hyväksyttiin uusi kehityspoliittinen toimenpideohjelma helmikuussa 2012. Hautala painotti kaudellaan esimerkiksi naisten ja tyttöjen oikeuksia sekä hauraiden valti-

oiden ongelmiin puuttumista. Suomi onkin pyrkinyt nostamaan rauhan ja turvallisuuden mukaan kestävän kehityksen määritelmään perinteisten ympäristö-, talous-, ja sosiaalikysymysten rinnalle. Muuttuuko mikään, kun ministeri vaihtuu? Pekka Haavisto kertoo, että suuriin linjanmuutoksiin ei ole tarvetta, koska kehityspolitiikassa ja omistajaohjauksessa on tehty hyvä pohjatyö. – Paljon hyvää on pantu liikkeelle. Kehitysyhteistyössä on

otettu käyttöön ihmisoikeusperustainen ja demokratiaa tukeva politiikka, ja omistajaohjauksessa on aloitettu yritysten yhteiskuntavastuun raportointi. Haavisto sanoo tuntevansa kehitysyhteistyössä lukkarinrakkautta kahteen asiaan. Niitä hän haluaa painottaa aiempaa enemmän. – Jos voin kehitysministerinä edistää rauhanvälitystä, niin sen mielelläni teen, kertoo YK:ssakin rauhanvälittäjänä toiminut Haavisto. Toinen hänen sydäntään

lähellä oleva asia on koulutus. Kehitysmaiden opetuksen taso on saanut hänet turhautumaan. Parannettavaa on sekä ammattikoulutuksessa että korkeakoulutuksessa. – Raivostuttaa, kun joidenkin kehitysmaiden pääkaupungeissa näkee korkeakouluja ilman työvälineitä, Internet-yhteyttä tai kunnollista opetuksen tasoa. Opiskelijoiden aika menee hukkaan. – Mogadishussa näin turkkilaisia putkimiehiä ja kysyin heiltä, missä kaikki somali­


Rönsy 2/2013

putkimiehet ovat. Vastaus oli, että ammatillinen oppilaitos on olemassa, mutta siellä ei ole koskaan nähty yhtään putkea. Haavisto näkee koulutuksen osana laajempaa yhteiskuntakehitystä. Jos maassa ei ole koulutusjärjestelmää, eliitti uusintaa itseään lähettämällä omat lapsensa kalliisiin kouluihin Englantiin ja Yhdysvaltoihin. Sieltä he palaavat aikanaan hallitsemaan maataan. Haavisto muistuttaa, että Suomessa on pystytty ylläpitämään vahvaa säätykiertoa. Tätä oppia voitaisiin levittää myös kehitysmaihin. – Voisiko tästä löytyä Suomelle pidemmän tähtäimen projekti? Tuettaisiin kehitysmaiden koulutusta ja koulutuksen tasoa paikan päällä? Tämä on erityisesti naisten ja tyttöjen kysymys. Haavisto toimi kehitysministerinä viimeksi vuosina 1995–1999. Hänen kaudellaan tehtiin merkittävä uudistus, kun kehitysyhteistyösäätiöt perustettiin tukemaan kehitysmaiden kansalaisjärjestöjen hankkeita. Vammaissäätiö Abilis, ihmisoikeussäätiö KIOS ja ympäristösäätiö Siemenpuu ovat edelleen vahvoja toimijoita Suomen kehitysyhteistyökentässä. – Jotain jatkuvuutta ja pysyvyyttä voi ministeri jättää jälkeensä, hän myhäilee. Kehitysyhteistyö ei kuitenkaan ole enää samanlaista kuin vuosituhannen vaihteessa. Haaviston mukaan kehityspolitiikka kytkeytyy yhä enemmän kauppapolitiikkaan ja Suomen muuhun politiikkaan. Kauppa- ja ympäristöpolitiikan tulo myös globaalille agendalle on entistä voimakkaampaa. Edistystäkin on saavutettu. On kehitysmaita, jotka eivät pian enää ole kehitysmaita. Muun muassa Suomen auttama Vietnam on pääsemässä jaloilleen. – On rohkaisevaa, että ketään ei ole tuomittu köyhyyteen. Joissakin maissa ei sen sijaan ole juuri tapahtunut kehitystä sitten Haaviston edellisen kauden. Haiti, Somalia ja Afganistan ovat agendalla edelleen. – Kehitys on hidasta. Somalian osalta ilmassa on paljon toiveita rauhanprosessin tuloksena, ja toivoisin, että Afganistanissa naisten aseman vahvistaminen ja demokratiakehitys tasapainottaisivat yhteiskuntakehitystä, Haavisto sanoo.

Ammatillinen oppilaitos on olemassa, mutta siellä ei ole koskaan nähty yhtään putkea.

Lähivuosien suuret kysymykset kehityspolitiikassa keskittyvät vuoden 2015 jälkeisiin kehitystavoitteisiin. Näitä ns. post2015-tavoitteita ollaan juuri nyt muotoilemassa YK:ssa. Ne ovat vastaavia, kuin vuonna 2000 hyväksytyt vuosituhattavoitteet, joissa tavoiteltiin esimerkiksi äärimmäisen köyhyyden puolittamista sekä äitiys- ja lapsikuolleisuuden vähentämistä. Vuosituhattavoitteiden takaraja on vuoden 2015 lopussa eli niiden saavuttamiseen on aikaa enää alle 800 päivää. Uusista tavoitteista sopimiseen on aikaa yhtä paljon. Tai vähän. Heinäkuussa YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon antoi post2015-tavoitteista väliraportin, jonka mukaan äärimmäinen köyhyys voidaan lopettaa yhden sukupolven aikana. Nykyinen määritelmä on, että ihminen elää äärimmäisessä köyhyydessä, jos hänen tulonsa ovat alle 1,25 dollaria päivässä. Haaviston mielestä köyhyyden poistamistavoite on realistinen. Hän korostaa erityisesti naisten ja tyttöjen roolia köyhyyden vähentämisessä. Monissa yhteiskunnissa ei ole totuttu siihen, että naiset toimivat itsenäisesti tulonhankkijoina. Naisilta puuttuukin usein omistus- ja perimisoikeus. – Toivon, että post-2015-tavoitteisiin ihmisoikeudet ja demokratia saataisiin mukaan siten, että yhteiskunnissa kaikkien voimavarat olisivat käytössä köyhyyden poistamiseksi. Kun vuosituhattavoitteita muotoiltiin, Haavisto seurasi neuvotteluja työskennellessään YK:n ympäristöohjelma UNEP:ssa. Silloin häntä ”sapetti” se, miten huonosti ympäristökysymykset tulivat mukaan. – Hakkasimme päätä seinään

yrittäessämme saada ympäristöä täysipainoisesti mukaan. Silloin petyimme. Haaviston mukaan ympäristökysymykset pitää huomioida paremmin uusissa tavoitteissa. Monissa kehitysmaissa aloitetaan teollistumista ja ensimmäisiä kaivoshankkeita, joten ympäristön kannalta vastuullisen toiminnan merkitys on suuri. Teknologian siirrolla on taattava, että kehitysmaat pääsevät heti alkuun käsiksi parhaaseen teknologiaan. – Moni ajattelee, ettei Afrikassa tiedetä näistä mitään, mutta kyllä siellä kysytään tuulivoimasta, aurinkoenergiasta ja biomassan käytöstä. – Tämä voisi olla osa Suomen cleantech-vientiä, hän lisää.

tiikkaa yhdessä. Lisäksi Haavisto nostaa esiin aktiivisten kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen roolin epäkohtiin puuttumisessa. – Ennen on ajateltu, että ulkopolitiikka on valtioiden toimintaa. Monet isot sopimukset, kuten Ottawan maamiinasopimus ja rypäleaseet kieltävä Oslon sopimus, ovat kuitenkin lähteneet kansalaisten aloitteesta. Haaviston mielestä myös esimerkiksi kuluttajaliike on viime aikoina aktivoitunut. Internetverkostoitumisella on ollut tässä merkittävä rooli. – Nykyisin ulkopolitiikkaa tekevät myös aktiiviset kansalaiset ja kansalaisjärjestöt, ja valtiot joutuvat sopeutumaan tähän.

Kehitysyhteistyöpiireissä on jo pitkään puhuttu siitä, että pelkkä kehitysapu ei ratkaise köyhyyden ongelmaa. On varmistettava, että eri politiikan alat toimivat johdonmukaisesti köyhyyttä vähentävästi. Haaviston mukaan johdonmukaisuudessa on edistytty. – Yhä enemmän katsotaan kauppaa, kehitystä ja ulkopoli-

Teksti Sarianna Mankki Kuvat Laura Kotila (VNK), Milma Kettunen (UM)

Tansanialainen nainen korjaa satoa. Tansania on Suomen pitkäaikaisin kehitysyhteistyökumppani.

9


10

Rönsy 2/2013

Asennosta lepoon Yleisen asevelvollisuuden lakkauttamista esittävä kansalaisaloite on saanut paljon huomiota. Luopuuko Suomi kohta asevelvollisuudesta? Itä-Pasilan harmauden keskellä lepäävä puutalo, Rauhanasema, on komea näky syksyisessä maisemassa. Se on Aseistakieltäytyjäliiton (AKL) ja Sadankomitean päämaja. Tänään on AKL:n uusien ilta. Ryhmä nuoria istuu sohvilla ja syö vegaaniruokaa. – Poliisikuulustelija oli tosi mukava. Ei tullut rikollinen olo, hymyilee nuori mies Vantaalta. Otto Absetz, 21, kieltäytyi sekä armeijasta että siviilipalveluksesta. Nyt hän odottaa kutsua oikeuteen totaalikieltäytyjänä. Suomessa totaalikieltäytyjät tuomitaan joko vankilaan tai kotiarestiin.

– Se on järjetön, sivistysvaltioon soveltumaton käytäntö, sanoo filosofian ja psykologian opettaja, kolumnisti Arno Kotro. – On irvokasta, että Jehovan todistajat saavat vapautuksen irrationaalisten myyttien pohjalta, mutta muut eivät saa vapautusta järkisyillä. Absetz on samaa mieltä: – Miksi toisten vakaumukset ovat tärkeämpiä kuin toisten? Onneksi ystävät ja sukulaiset ovat olleet kannustavia. Harvan mielestä tuomio vastaa rikosta. Absetzin mielestä nykyinen asevelvollisuus on kaiken oikeustajun, perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastainen.

Paikalla on myös Edistyspuoleen puheenjohtaja Roope Luhtala. Hän esittelee Ohi On -kansalaisaloitetta asevelvollisuuden lakkauttamiseksi. Hän on yksi aloitteen perustajista. Kampanja, jota ViNOkin tukee, on noteerattu laajasti sekä mediassa että Puolustusvoimissa. Aliupseeriliiton puheenjohtaja Petteri Leino kirjoitti blogissaan, että ”turhaakin turhemmat ääriliikkeet ovat käyneet hyökkäykseen suomalaisen yhteiskunnan pyhimpiä arvoja ja rakenteita vastaan. Hansikas on heitetty, joten taistelu alkakoon.” Kansalaisaloitekampanjan mukaan taas “yleinen asevelvolli-

suus on kansantaloudellisesti kallis, epätasa-arvoinen ja realistisia uhkakuvia ajatellen vanhentunut puolustusratkaisu”. Länsimaissa asevelvollisuudesta on pitkälti luovuttu, viimeksi Ruotsissa (2010) ja Saksassa (2011). Keskustelua on käyty Suomessakin, mutta yksipuolisesti. – Vuoden 2010 Siilasmaan raportissa verrataan virheellisesti nykyisen asevelvollisuuden kustannuksia kokopäiväisistä sotilaista muodostettuun armeijaan, vaikka vertailukelpoinen vaihtoehto olisi vapaaehtoisista koottu reserviläisarmeija, toteaa Luhtala.

Roope Luhtala, Otto Absetz, Kaj Raninen ja Otto Lehto allekirjoittivat aloitteen asevelvollisuuden lakkauttamiseksi.


Rönsy 2/2013

Vihreä Miesliike on esittänyt yksityiskohtaiset laskelmat siitä, miten vapaaehtoiseen reserviarmeijaan perustuva armeija on mahdollista toteuttaa. – Olemme julkaisseet excelin, jolla jokainen voi kokeilla oman mallinsa rakentamista ja tämän kustannusvaikutuksia, puheenjohtaja Jukka Jonninen sanoo. Aseistariisuntaa ja siviilikriisinhallintaa ajavalle Sadankomitealle asevelvollisuuden lakkauttaminen on hyvä välitavoite. Heilläkin on oma vapaaehtoisuuteen perustuva malli. Järjestön pääsihteeri Eekku Aromaa ei usko, että armeijoista päästäisiin kokonaan lähivuosina eroon. – Emme elä sellaisessa harhaisessa todellisuudessa. Aromaan mielestä on hienoa, että aloite on herättänyt niin paljon keskustelua. Hän huomauttaa kuitenkin, että kerätäkseen 50 000 nimeä aloite tarvitsee paljon vapaaehtoisia. – Haluaisin tässä välissä kannustaa vinolaisia mukaan! ViNO on mukana olevista järjestöistä ainoa, jolla on paikallisverkosto. Vihreät nuoret ovat sikäli avainasemassa. Asevelvollisuuskeskustelussa on kyse kansallisista myyteistä. – Suomalaiset ajattelevat, että me pelastumme, jos voimme antaa uhrin isänmaan puolesta. Kansa on valinnut asevelvollisuusikäiset pikkupojat uhreiksi sodan alttarille. Pikkupoikien uhraaminen on kummallinen kansalliseen mytologiaan liittyvä riitti, sanoo Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian emeritusprofessori Timo Airaksinen. – Kävin armeijassa, koska halusin nähdä, miten systeemi toimii sisältäpäin. Ongelma on armeija ja sota – ja ihmisen pohjaton väkivalta. Meidän pitäisi pyrkiä koko ajan rakenteellisen

Kansa on valinnut asevelvollisuusikäiset pikkupojat uhreiksi sodan alttarille.

väkivallan purkamiseen. Aromaa korostaa samaa: – Rauhantyössä tarvitaan kaikkia mahdollisia keinoja kasvatuksesta aseistariisuntaan. Aloitteeseen sisältyy rakenteellisen väkivallan purkamisen lisäksi rakenteellisen epätasa-arvon purkaminen. – Mitä mahtaa miettiä se, joka asentaa nuoreen mieheen jalkapantaa rikoksesta, johon toinen sukupuoli ei edes voi syyllistyä? Arno Kotro ihmettelee. Jotkut haluavat ratkaisuksi tasa-arvon nimissä naisetkin armeijaan. Ohi On -kampanjan mielestä pitäisi kuitenkin lakata tuijottamasta ihmisten haaroväliin ja maksaa kunnon palkkaa armeijaan valikoituville vapaaehtoisille, sukupuolesta riippumatta. Jää nähtäväksi, voiko Ohi On -kampanja kokonaisuutena olla osa suurempaa asenteellista muutosta.

Uutena ViNOssa Olemme uusia vinolaisia. Mietimme mikä saa ihmiset tulemaan mukaan toimintaan. – Minua kiinnostavat yhteiskunnalliset asiat. Olin miettinyt luonnollisinta väylää poliittiselle innokkuudelleni, ja päädyin siihen, että Vihreä arvomaailma on varsin lähellä omia aatteitani, Touko kertoo – Olen opiskeluideni aikana ollut mukana lehdenteossa päätoimittajana, joten tuntui luontevalta osallistua Rönsyn toimintaan, hän jatkaa Ari tunsi kutsumusta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen koko nuoruutensa, mutta oli etsinyt oikeaa tapaa vaikuttaa. – Tarvitsin jotain fiksua tekemistä lukion jälkeen. Toiminnasta pitävänä ihmisenä osallistuin Pekka Haa­ viston presidenttikampanjaan tohinalla, Ari kertoo. – Samalla päätin perustaa Keski-Uudellemaalle VINOn paikallisyhdistyksen, joka vielä vakiinnuttaa toimintaansa. Nuorten huono yhteys yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ärsyttää, ja yhdistyksen perustaminen oli teko asian parantamiseksi. Touko muistelee, että hän ei halunnut kasata itselleen eikä järjestön toiminnalle liian suuria ennakkopaineita. – Osallistuin tämän vuoden Vihreiden nuorten väentapaamiseen ja voin suureksi iloksi todeta, että tapahtuma oli sosiaalialan ammattitermein ”voimaannuttava” kokemus! Oli mahtavaa osallistua keskusteluun ja tavata muita aktiivisia nuoria. – Toivoisin omalta osaltani, että pystyisin tarjoamaan nykyisellä ja tulevalla panoksellani jotain pientä tai suurempaa hyvää ja sitä peräänkuulutettua ”maailmanpelastamista”, Touko summaa lopuksi.

Touko Niinimäki, Ari Kaukiainen

Allekirjoita kansalaisaloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi: www.ohion.fi!

Teksti Otto Lehto Kuva Tiia Sainio

Oletko kyllästynyt leikkimään puolueetonta maailman vääryyksien edessä? Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen Sosiaalinen oikeudenmukaisuus Demokratia Avoimuus Maksuton koulutus

Liity jäseneksi jo tänään! www.vino.fi www.facebook.fi/vihreatnuoret

11


12

Rönsy 2/2013

Seksityöläiset lakien armoilla Seksityöntekijöiden asema ja oikeudet ovat olleet tapetilla Euroopassa viime vuosina. Suomessakin prostituutioon ollaan jälleen puuttumassa lainsäädännöllä. Tämä ajaa vapaaehtoisesti seksityötä tekevät ahtaalle.

Oikeusministeriön tuoreessa selvityksessä arvioidaan vuonna 2006 voimaan tullutta säännöstä seksin ostamisesta. Tuolloin Suomessa kiellettiin paritus ja seksin ostaminen alaikäiseltä tai ihmiskaupan uhrilta. Selvityksessä todetaan, että nykyinen lainsäädäntö on riittämätön. Sen mukaan ihmiskauppaa suitsittaisiin tehokkaammin seksin ostamisen täyskriminalisoinnilla, joka on voimassa esimerkiksi Ruotsissa.

Muihin EU-maihin verrattuna Suomen seksityölainsäädäntö on ollut keskikastia. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) kannattaa meillekin Ruotsin mallia, sillä nykylainsäädäntö ei riitä vastaamaan ihmiskaupan haasteisiin. Mutta pureeko seksin oston täyskielto ihmiskauppaan? Ruotsin mallia on kritisoitu siitä, että se leimaa kaikki seksityöntekijät uhreiksi ja siirtää prostituution tilastoista maan alle. Tällöin apu ei saavuta tarvitsijaa

Seksitöissä maan tavalla Pohjoismaissa lainsäätäjien asenteet seksityötä kohtaan ovat kiristyneet. Poikkeuksena on Tanska, joka laillisti seksin myynnin ja oston ja kielsi parituksen vuonna 1999. Samana vuonna Ruotsissa säädettiin seksin oston täyskielto. Ruotsin malli oli tuolloin ainutlaatuinen, sillä seksin myyminen jäi rikoslain ulkopuolelle. Norja ja Islanti ottivat Ruotsin mallin käyttöön vuonna 2009. Islannissa on sittemmin sovellettu yhtä Euroopan tiukinta seksityölainsäädäntöä: seksin oston ohella myös strippausesitykset on lailla kielletty. EU-maissa seksityölait on säädetty kansallisella tasolla. Kaikissa jäsenmaissa on kielletty lapsiprostituutio, pakotettu prostituutio ja ihmiskauppa. EU-maiden liberaalein seksityölainsäädäntö löytyy Saksasta, Hollannista, Latviasta ja Kreikasta, joissa prostituutio ja paritus ovat laillisia, joskin säädeltyjä elinkeinoja. Seksin osto ja myynti on laillista, mutta paritus on kielletty Suomen tavoin Virossa, Iso-Britanniassa, Ranskassa ja Espanjassa. Monissa Itä-Euroopan maissa, esimerkiksi Liettuassa ja Romaniassa, prostituutio on laiton elinkeino, mutta lakia valvotaan vaihtelevasti. Jenna Jokinen

ja ihmiskauppaan puuttuminen on entistä hankalampaa. Ruotsin mallin kritiikki on noussut pinnalle myös Suomessa oikeusministeriön selvityksen myötä. Selvitystä on kritisoitu suppeudesta. Vapaaehtoisia seksityöntekijöitä ei haastateltu selvitystä varten, vaikka Pro-tukipiste tarjosi mahdollisuutta tähän. Heinäkuussa 2012 YK:n AIDS-komissio julkaisi raportin, jossa suositetaan vapaaehtoisen seksin myynnin ja oston laillistamista. Raportissa tartutaan Ruotsin malliin, jota kuvataan seksityöntekijöitä uhriuttavaksi ja sosiaalisesti leimaavaksi. Raportin mukaan seksin oston täyskielto on heikentänyt seksityöntekijöiden asemaa Ruotsissa. “Mitä jos sinun lapsesi haluaisi harjoittaa prostituutiota?” Klassinen kysymys siivossa muodossa. Seksityöntekijä todella kantaa huonon naisen leimaa. Sukupuolentutkija Julietta Hua puhuu “kunnioitettavista” ja “kelvottomista” prostituoiduista. Kunnioitettava seksityöläinen tekee seksityötä vain pakonalaisena, kun taas rahaa hankkiakseen vapaaehtoisesti seksityötä tekevää pidetään kelvottomana. Naisen oikeus omiin ansioihinsa ja seksuaaliseen itsemääräämiseen kyseenalaistetaan. Seksin oston kriminalisoinnin myötä asenneilmapiiri vain kovenee. Sosiaalinen stigma ei katoa. Ei katoa prostituutiokaan. Sille luodaan tilaa siellä, minne lain koura ei ulotu. Lisäksi ostajat

Apu ei saavuta tarvitsijaa ja ihmis­ kauppaan puuttuminen on entistä hankalampaa.

ja myyjät eivät uskalla ilmoittaa ihmiskauppatapauksista eteenpäin sanktioiden ja muiden seurausten pelossa. Kuka tässä oikein voittaa? Ruotsin mallista tehtyjen tutkimusten mukaan valoisa puoli on se, että ihmiskauppa on tilastojen mukaan vähentynyt. Toiset tilastot tosin kertovat ihmiskauppa­prostituution kasvusta naapurimaissa. Loput tapaukset lienevät piilossa, lain ulottumattomissa. Populististen heittojen ja ihmiskauppaan takertumisen sijaan keskustelua tulisi käydä yksilön ruumiillisen itsemääräämisoikeuden näkökulmasta. Onko oikein kieltää kategorisesti kaikki seksityö siksi, että alalla on ihmiskauppaa? Samaa periaatetta noudattaen tulisi kriminalisoida myös marjojen osto ja rakennusfirmat.

Teksti Jenna Jokinen Kuvat Wisconsinart


13

Rönsy 2/2013

Kirjoita

yn

Asuuko sinussa pieni toimittajanalku? Tai oletko jo kokenut kirjoittaja? Onko sinulla hyvä juttuidea, josta sormet syyhyävät kirjoittamaan tai kuvittamaan?

Kirjoitamme merkittävistä asioista, kriittisellä asenteella. Liity joukkoon.

Liity siis Rönsyn toimittajiin ottamalla yhteyttä päätoimittajaan (paatoimittaja@vino.fi). Toimituskunta työskentelee sähköpostitse ja Facebookissa ja kokoontuu kasvokkain muutaman kerran vuodessa.

Prostituutio ei ole ainoa seksityön muoto.

Rönsyyn voi kirjoittaa kuka tahansa vinolainen tai vinolaiseksi itsensä tunteva. Rönsy ilmestyy jatkuvana verkkolehtenä sekä muutaman kerran vuodessa paperiversiona. Molempiin kaivataan kirjoittajia, kuvaajia ja kuvittajia.

www.vino.�i/ronsy

Rönsy 1/20

12

Vihreid

en nuorten

1/2012

Rönsy 2/2

ja opiskeli

012

Vihreid

en nuorten

ja opiskeli

2/2012

joiden liitt

o ViNOn

poliittin

en aika

joiden liitt

o ry:n ViN

On poli

ittinen

aikakau

1

kausleh

ti

Rönsy 3/2

012

Vihreid

en nuorten

ja opiske

3/2012

lijoiden

liitto ViN

On poliitti

nen aik

akausle

Rönsy 4/2

012

1

1

hti

De m s okr seao lastatia, son ?

Vihre id ViNO en nuor ten n polii ttinen ja opiske lijoi aikaka usleht den liitto i

4/201

2

Mate r palu ialismin u

Pelas tet kunn aan at!

ViNOn periaateohjelmaa lainaten: “Ihmisille on taattava oikeus seksityöhön laillisessa ja turvallisessa ympäristössä.”

slehti

1


14

Rönsy 2/2013

Europuolueiden lyhyt oppimäärä Seuraavat eurovaalit ovat ensi vuoden toukokuussa, ja vaalitaisto on jo alkanut. Mitkä ovat europuolueiden lähtöasemat tulevissa vaaleissa? Suomen mepit eivät parlamentissa edusta esimerkiksi kokoomusta tai demareita, vaan EU:n laajuisia europuolueita. Nyt on hyvä hetki kerrata, mitä puolueita, eli euro­ kielessä ryhmiä, parlamentista löytyykään.

EPP:n jäsenpuolueista, joten EPP saisi vahvan otteen koko unionista ja sen tulevaisuudesta.

Euroopan kansanpuolue (EPP, 36%)

Suomen demarien europuolue, joka ei juuri eroa äänestyskäyttäytymisellään EPP:stä. Ajatuspaja Organization for European interstate cooperationin tutkimuksen mukaan EPP ja S&D äänestivät 97 prosentissa kysymyksistä samoin. Valta onkin keskittynyt valiokuntiin, joissa päätökset hiotaan valmiiksi niin, että kaksi suurinta puoluetta pääsevät jyräämään ne läpi. Koska aina osa mepeistä äänestää ryhmän vastaises-

Suurin ryhmä, joka on imaissut Suomesta itseensä kokoomuslaiset ja kristillisdemokraatit. EPP hamuaa suurimman ryhmän paikkaa myös ensi vuonna. Suurimpana se pääsisi valitsemaan komission puheenjohtajan. Eurooppa-neuvostossa enemmistö EU-päämiehistä – esimerkiksi liittokansleri Angela Merkel – on

Sosialistien ja demokraattien ryhmä (S&D, 25%)

ti, varmistetaan usein etukäteen ALDEn tai Vihreiden tuki. Liberaalidemokraattien liitto (ALDE, 11%) Kaksi niinkin erilaista puoluetta kuin Keskusta ja RKP istuvat samassa ryhmässä. ALDE on pienestä koostaan huolimatta ollut äänestyksissä voittajien puolella useammin kuin S&D. ALDElla on vaa’ankieliasema S&Dn ja EPPn välillä, mihin perustuu komissaari Olli Rehnin toive päästä ALDEn kärki­ehdokkaaksi komission johtoon. Jos EPP ja S&D päätyvät lähestulkoon tasapaikkoihin, saattaa komission puheenjohtajan paikka lipsahtaa ALDElle. Vihreät / Euroopan vapaa allianssi (8%) Avoimen päätöksenteon ystävinä Vihreät järjestävät nettiäänestyksen kärkiehdokkaistaan. Äänestää voi 10.11.2013-

Parlamenttitalon edessä Brysselissä mielenosoitukset ovat tavallinen näky.

Päätökset hiotaan niin, että kaksi suurinta puoluetta pääsee jyräämään ne läpi.

28.1.2014. Äänioikeus on kaikilla vähintään 16-vuotiailla EU-kansalaisilla. Tässä on siis mahdollisuus vaikuttaa, vaikka äänioikeutta eurovaaleissa ei vielä olisi. ...ja ne loput: Euroopan konservatiivit ja reformistit (7%) – Patamusta konservatiiviryhmä, josta noin puolet on antifederalistisia brittikonservatiiveja. Vasemmiston konfederaatioryhmä (5%) – Tänne Vasemmistoliitonkin meppi kuuluisi, jos olisi päässyt viime vaaleissa läpi. Vapaa ja demokraattinen Eurooppa (4%) – Rääväsuisen brittimeppi Nigel Faragen johtama poppoo, johon myös persut kuuluvat. Saattaa eurokriisin ansiosta aiheuttaa tulevissa vaaleissa jytkyn. Sitoutumattomat (4%) Meppienkin joukossa on porukkaa, joka ei kykene yhteistyöhön muiden kanssa. Ryhmättöminä käytännössä jääneet päätöksenteon ulkopuolelle.

Teksti Jenni Stenman Kuva Luise Limoncina


Rönsy 2/2013

15

Ilmastoneuvottelut ontuvat Valtiot väittelevät jälleen siitä, kuka vähentää päästöjä, kuinka paljon ja kuka sen maksaa. Voiko tämänvuotisilta neuvotteluilta odottaa enempää kuin aiemmilta? Ennusmerkit eivät ole hyvät. Ilmastovirkamiesten ja -aktivistien vuosittaiset kokoontumisajot järjestetään Varsovassa, eikä isäntämaa ole kunnostautunut ilmastopolitiikassa. Puola tuottaa 90 prosenttia sähköstään kivihiilellä, joten maa tuskin kannustaa neuvottelijoita tuloksiin. Viimevuotisia neuvotteluja pidettiin laajasti epäonnistuneina. Qatarin Dohassa maat sopivat, että uudet, kaikkia maita koskevat tavoitteet lyödään lukkoon viimeistään Pariisissa 2015. Ne tulisivat voimaan vasta 2020. Esimerkiksi Leo Straniuksen mukaan Dohan ilmastokokous oli “liian vähän, liian myöhään”. Tänä vuonna on tärkeitä asioita pöydällä. Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n johtaja Rajendra Pachauri näkee kaksi olennaista kysymystä. Pitäisikö ilmaston lämpenemisen ylärajaa koskeva tavoite laskea kahdesta asteesta 1,5:een? Entä millaisia päästövähennysvelvoitteita kehitysmaille asetetaan 2020 voimaan tulevassa sopimuksessa? Lämpenemisen hidastaminen kahteen asteeseen on melkeinpä ainoa asia, josta valtiot ovat yhtä mieltä. On toki hienoa, jos ne päättävät laskea tavoitetta. Nykytahdilla ilmasto kuitenkin lämpenee pahimmillaan yli viisi astetta tällä vuosisadalla. Jos valtiot eivät pikaisesti sovi isoista ja nopeista päästövähennyksistä, puolitoista astetta jää kahden asteen tapaan pelkäksi numeroksi. Kehitysmaat luonnollisesti vastustavat itselleen asetettavia tavoitteita. Kiinan ja muiden

nousevien talouksien vaatimuksilta on kuitenkin pudonnut pohja, kun niiden päästöt ovat kasvaneet valtavasti. Tiukka jako kehittyneisiin maihin, joilla on velvoitteita ja kehitysmaihin, joilla ei niitä ole, ei monen mielestä olekaan enää perusteltu. Todennäköisesti kehitysmaille asetetaan jonkinlaisia velvoitteita. Neuvotteluista ei tule helppoja. Suomalaiset kansalaisjärjestöt vaativat, että 2015 saavutettava sopimus on kattava, sitova ja oikeudenmukainen. – Varsovassa on saatava tuloksia erityisesti kehitysmaille annettavan ilmastorahoituksen suhteen, sanoo Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Henri Purje. Kehittyneet maat ovat luvanneet rahoittaa kehitysmaiden ilmastotoimia 100 miljardilla dollarilla vuodessa tällä vuosikymmenellä, mutta maiden välinen taakanjako on vielä kokonaan päättämättä. – Ilmastonmuutoksen torjuntaan ja siihen sopeutumiseen vaadittavia varoja ei pidä ottaa kehitysyhteistyöbudjetista, kuten Suomessa ja monissa muissa maissa on tehty, lisää Purje. Kansalaisjärjestöjen mukaan rikkaat maat ovat jo käyttäneet oman päästökiintiönsä moninkertaisesti. Oikeudenmukaisen taakanjaon nimissä niiden tulisi sitoutua vähentämään päästöjä radikaalisti ja nopeassa aikataulussa. Purjeen mukaan tämä tarkoittaisi Suomessa vähintään 40 prosentin vähennyksiä vuoteen 2020

IPCC:n johtaja Rajendra Pachauri mennessä ja 95 prosentin vähennyksiä vuoteen 2050 mennessä. – Pelissä on ihmiskunnan tulevaisuus, ja elämme jo jatkoajalla. Voiko Varsovasta sitten odottaa tuloksia? Purjeen mukaan ainakin pieniä askelia. – Moninkeskeinen sopiminen YK:n puitteissa on haastavaa, ja

valtioiden linjauksiin vaikuttavat monet tekijät sisäpoliittisista väännöistä valtasuhdepeleihin. On kuitenkin mahdollista, että ilmastorahoituksen osalta Varsovassa päästään aidosti eteenpäin. Teksti Sarianna Mankki Kuva Kris Krüg

NOSTO PALLO LOREM IPSUM

Otsikko lorem Lorem ipsum Kymmenen kesää Liitosusien eteen Luonto kiittää

Onnea 10-vuotiaalle ViNOlle!


16

Rönsy 2/2013

Gallupit lupailivat De Grønnelle ensimmäistä kertaa pääsyä Norjan eduskuntaan, stortingetiin. Vihreät tekivät läpimurtonsa paikallisissa vaaleissa 2011 ja samaa odotettiin syyskuun valtakunnallisissa vaaleissa. Vihreät saikin ensimmäisen edustajansa parlamenttiin. ”Seuraava asema, Stortinget”, sanoi vihreä vapaaehtoinen kovaan ääneen. Metrosta poistuttiin hurraten. Stortinget tarkoittaa norjaksi eduskuntaa.

Norjan vihreä voitto Teksti ja kuvat Petra Kosonen

Mies ajaa polkuautolla Bergenin keskustassa mainostaen vihreitä.


Rönsy 2/2013

17

Minne olemme menossa?

Miljøpartiet De Grønne perustettiin 1988. Puolueella ei ole virallista johtajaa.

Ruotsista saapuneet vapaaehtoiset lähettivät vihreiden vaalilehtisiä ensimmäistä kertaa äänestäville. Oslon keskustassa jaettiin vihreiden vaalimainoksia sloganilla ”ajattele uudella tavalla, äänestä vihreitä”.

Tulevaisuus on vihreän politiikan kulmakivi. Puhumme jatkuvasti siitä mitä tapahtuu, jos ilmastonmuutosta ei pysäytetä. Emme kuitenkaan usein pohdi omaa tulevaisuuttamme. On aika kurkistaa kristallipalloon ja katsoa miltä vihreät näyttävät 25 vuoden kuluttua vuonna 2038. Olen seurannut jonkin verran sci-fi -sarjoja veljeni kanssa. Kerran kirjoitin horoskoopin. En siis väitä, että olisin mikään ennustaja. Siksi keräsin ihmisten mielipiteitä tulevaisuudesta. 44 rohkeaa vihreää vastasi kyselyyni. Niiden ja oman aivotyöni tuloksena syntyi seuraava katselmus vihreiden tulevaisuuteen. Ennen kuin voimme edes sohaista aiheita vihreästä presidentistä tai eduskuntavaalivoitosta, on pohdittava, onko koko puolue olemassa tulevaisuudessa. Politiikka on kehittynyt ja muuttunut harmittavan hitaasti viime vuosikymmeninä. Seuraavat 25 vuotta kulunevat samaan tahtiin ja nykymuotoinen puoluepolitiikka säilyy. Myös vihreillä on tulevaisuudessa paikkansa. Teemamme koetaan niin vahvoiksi, että niille on kysyntää. Vaikka muut puolueet koettavatkin tunkea tontillemme, eivät ympäristökysymykset nouse muiden agendalla riittävän korkealle, että ne ohittaisivat vanhat perusteemat. Tulevaisuuden puolueista yksi on vihreät. Vihreiden paikkaa puoluekartalla ei taida tietää kukaan edes tänään. Edelleenkin jatkuu vääntö siitä, olemmeko puisto-osasto vai taistolaiskerho. Jatkossakin olemme edellä, mahdollisesti jopa entistä liberaalimpana. Vihreiden menestyksestä ja teemoista ollaan montaa mieltä. Useimmat ovat optimisteja ja luottavat puolueen kasvuun. Suurempaa kannatusta povataan etenkin kuntavaaleissa. Pessimismiä lienee kuitenkin se, että monet uskovat menestyksen takana olevan kansan herääminen vihreisiin teemoihin lisääntyvien ympäristökatastrofien takia. Vanhoista teemoista vihreät eivät luovu. Ympäristö, rauha ja yhdenvertaisuus tarvitsevat puolustajia myös tulevaisuudessa. Uusiksi tai entistä vahvemmiksi teemoiksi noussevat talous ja tiede. Radikaali avoimuus, aineeton tuotanto ja suora demokratia ovat myös mahdollisia vihreän politiikan voimasanoja tulevaisuudessa. Tulevaisuuden pohdinta muuttuu melkoisesti, jos Euroopan unionin liittovaltiokehitys edistyy ennakoitua nopeammin. Jos Suomi onkin osavaltio Euroopan Yhdysvalloissa, on paikallispolitiikan rooli varmasti hieman erilainen. Nykyiset nuoret vihreät ovat varmasti innolla rakentamassa liittovaltiota, jos ja kun vallankahvaan pääsevät. Yksi vastaaja halusi kuolla, ennen kuin se paska tapahtuu. Toiset puolestaan uskovat, että nuorvihreät ovat entistä parempia sillanrakentajia ja tuovat politiikkaan asiaosaamista eri aloilta. Niin, ja kannattavat vielä lukumääräneutraalia avioliittolakiakin, peijakkaat. Miikka Keränen


Elektroniikkajätteen kierrätysaste on pieni, vaikka jätteen hyödyntäminen on taloudellisesti kannattavaa.

Kun mikään ei riitä Elektroniikkateollisuus tuottaa meille kallista jätettä. Sitä rahdataan kehitysmaihin säilytettäväksi ja hyödynnettäväksi.

Vanha kännykkäni hajosi palveltuaan monta vuotta. Myynnissä on nykyisin niin kulutusseksikkäitä puhelimia, että aloin heti miettiä, millaisen uuden ja kiiltävän puhelimen hankkisin. Toisaalta mietin: minulta löytyy toinen vanha puhelin. Miksi tarvitsisin uuden, kun voin hoitaa kaiken tarvittavan vanhalla mallilla, jolla pääsee myös tarvittaessa nettiin. Viihdearvoa puhelimella on vähemmän, mutta so what. Uudet kännykät ovat hävyttömän kalliita. 600 euron hintaa on hankala perustella. Myyntimäärät ovat huimia verrattuna vaikkapa kymmenen vuoden takaiseen,

ja puhelinten hinnat ovat kulutuksen myötä katossa. Katon ja lattian väliin mahtuu kuitenkin paljon ilmaa. Elektroniikan elinikä on nykyisin lyhyt myyntipaineiden ja heikkojen osien takia. Esimerkiksi akut ovat lyhytkestoisia, eikä niitä voi vaihtaa. Nykyajan elektroniikkaan käytetään paljon arvometalleja: maametalleja, kultaa ja raskaita metalleja. Suuren kulutuksen takia tulevaisuus on monien metallien suhteen synkkä: parissa vuosikymmenessä olemme käyttäneet tunnetut lähteet loppuun

suurimmasta osasta metalleja. Kiina esimerkiksi tuottaa 97 % maametalleista, ja on alkanut rajoittaa niiden vientiä. Elektroniikan ekologinen selkäreppu on raskas, mikä johtuu louhittujen metallien harvinaisuudesta maaperässä. Elektroniikan valmistuksen ekologinen selkäreppu on kaksinkertainen käytön aiheuttamaan verrattuna, ja metallien hinnat nousevat jatkuvasti.

Elektroniikan elinikä on nykyisin lyhyt myyntipaineiden ja heikkojen osien takia.

Tämän vuoksi metallien kierrätys on enenevissä määrin sekä tarpeellista että kannattavaa. Elektroniikkajätettä voikin kierrättää helposti. Tästä huolimatta elektroniikan kierrätysaste on Suomessa harmillisen pieni, vaikka kierrätys on maksutonta. Kierrätysasteen kehitys on hyytynyt - jopa kääntynyt laskuun. Viime vuosina Suomen ohi ovat European Environment Agencyn vertailuraportissa pyyhältäneet mm. IsoBritannia, Irlanti, Italia, Ranska ja Espanja, jotka eivät ennen ole olleet hanakoita kierrättämään. Elektroniikan kulutuskulttuuri ja kierrätysaste ovat täysin kestämättömällä pohjalla. Kehityksen suuntaa on muutettava. Muutosta toivoessa ei kuitenkaan pidä osoitella muita, vaan katsoa peiliin. Miksi suomalaiset ovat väsyneet kierrättämiseen? Kierrätysketju


Rönsy 2/2013

Puolue tarvitsee nuorisojärjestön, joka uskaltaa unelmoida, vaatia ja haastaa. Onneksi meillä on sellainen. Onnea ja taistelumieltä! Me nyky-ViNOn perustajat kymmenen vuoden takaa olemme ylpeitä. Lasse Miettinen puoluesihteeri

Onnea 10-vuotiaalle ViNOlle! Johanna Karimäki

lähtee kuluttajasta itsestään, eivätkä jätteet päädy lajitteluun ellei niitä itse jaksa sinne kantaa. Samalla voi miettiä omakohtaisesti, mitä kaikkea roinaa elämässä tarvitsee. Etkö saa itseäsi viihdytettyä ilman, että omistat älypuhelimen, tabletin, tietokoneen ja pelikonsolin? Tunnustan itse olleeni nuorempana jonkin sortin tekniikkariippuvainen, ja luulin tarvitsevani kaikenlaista roinaa ollakseni tyytyväinen. Nykyisin enemmänkin kaikki turha roina vain harmittaa olemassaolollaan. Elämän suurimmat kokemukset löytyvät mielestäni muualta kuin netistä, eikä kaikkia kokemuksia tarvitse tallentaa puhelimen kameralla. Omat verkkokalvot riittävät.

Teksti Ari Kaukiainen Kuva Solarbotics

Elämän suurimmat kokemukset löytyvät mielestäni muualta kuin netistä.

Ulkona on kylmä. Muistakaa villahousut ja pipo! Tuija-täti B.

Takapihalta tilaa! Helsingin sanomissa julkaistiin 3.9. uutinen lasten päiväkodin ja liikunta- ja toimintarajoitteisten ryhmäkodin yhdistämisestä kesän aikana Helsingin Haagassa. Samasta rakennuksesta löytyy nyt 20 asuntoa ryhmäkodin asukkaille, jotka ovat muuttaneet Haagaan laitoshoidosta. Päiväkotipuolella toimii 90 lapsen päiväkoti. Not in my backyard, tai tuttavallisemmin NIMBY, on nykypäivään istuva ilmaisu, joka tarkoittaa ihmisten lähialueille epämiellyttäviksi koettujen hankkeiden vastustamista. Yksi viimeaikaisimmista NIMBY-tapauksista on kohua herättänyt liikunta- ja toimintarajoitteisten nuorten asuntolan rakennuttaminen Espoossa. Lähialueilla asuvat ovat voimakkaasti vastustaneet hanketta. Vastaliikkeenä NIMBY-ilmiölle löytyy yksiselitteinen YIMBY, eli yes in my backyard. Elokuussa Espoossa järjestettiin Yes In My Backyard -juoksu- ja kävelytapahtuma, joka oli järjestäjän sanojen mukaan hyväntekeväisyystapahtuma Espoon kehitysvammaisten virkistystoiminnan tukemiseksi. Kyseinen tapahtuma keräsi paikalle runsaasti ihmisiä, jotka halusivat osallistumisellaan ja lahjoituksillaan viestiä solidaarisuutta ja tukea kanssaihmisten hyväksymiseksi. Tapahtuman kokonaistuotto lahjoitettiin Espoon kaupungin Riilahden toimintakeskuksen asiakkaiden virkistystoimintaan. Entä aluksi mainittu Haagassa suoritettu palvelukokeilu? Päiväkodin johtaja Marjo Virtanen toteaa, että kokeilu on jo onnistunut yli odotusten. Ryhmäkotilaiset ja päiväkodin lapset kohtaavat toisensa arjessa erilaisten tapahtumien ja ohjelmien kautta. Kirjoituksesta paistaa hyvin läpi nimenomaan lasten avoin suhtautumistapa ja hyväksyntä, joka lämmittää mieltä ja sydäntä. Alati yksilö- ja kilpailukeskeisemmässä yhteiskunnassamme on mahtava ja korvaamaton etu, että opetamme lapsillemme hyväksyntää ja yhteisöllisyyttä toisten ihmisten parissa. Kaikki olemme erilaisia, mutta kaikki olemme silti ihmisiä ja tarvitsemme toisiamme. Yhdessä olemme vahvempia! Touko Niinimäki

19


Opi, perehdy ja kyseenalaista! Opi, perehdy ja kyseenalaista! Tilaa Vision julkaisut verkosta: www.visili. Tilaa Vision julkaisut verkosta: www.visili.

VIHREÄSTÄ JÄRJESTÖPÄIVÄSTÄ TUKEA YHDISTYKSEN TOIMINTAAN! Yhdistysdemokratia - Hallituksen rooli - Sujuvat kokoukset - Jäsenhankinta ja aktivointi - Taloudenhoito - Viestintä - Yhdistyksen innostava johtaminen

VIHREÄ JÄRJESTÖPÄIVÄ Oulussa la 14.12.2013 Kirkkotorin koulutuskeskus, Asemakatu 5 Helsingissä la 18.1.2014 Vision koulutustila, Fredrikinkatu 33 B

Verkkolehti Tuumassa punnittuja puheenvuoroja ajankohtaisista teemoista: www.vihreatuuma.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen: www.visili.

Viisi nallea Pietiläinen Tuomo & tutkiva työryhmä: Wahlroos: epävirallinen elämäkerta. Into 2013. Tuomo Pietiläinen ja joukko Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijoita julkaisivat syyskuussa Björn Wahlroosin epävirallisen elämäkerran. Taustalla on lukuisia haastatteluita, joista osa nimettöminä annettuja. Wahlroosilta itseltään ei saatu haastatteluja. Kirja kertoo, missä Wahlroos kasvoi, miten rikastui ja millaista valtaa hän Suomessa käyttää. Se piirtää Nallenakin tunnetusta miljonääristä ristiriitaisen hahmon, joka on usein mennyt vastakarvaan tavanomaisen kanssa. Vaikka sosialistinen aate on miehestä lähtenyt, kirja antaa Wahlroosin arvomaailmasta tämän omia ulostuloja monipuolisemman kuvan. Sitä onkin kiinnostava peilata Wahlroosin omaan viimevuo-

tiseen tekeleeseen Markkinat ja demokratia – loppu enemmistön tyrannialle. Elämäkerta luo monia jatkumoja Wahlroosin elämässä. Ura vie erilaisiin tehtäviin, mutta sama elitismi näkyy niin professorin suhtautumisessa oppilaisiinsa, johtajan suhtautumisessa alaisiinsa kuin liberaalin herrasmiehen lausunnoissa julkisuudessa.

Kysymykseksi jää, onko Wahlroosin persoona aina ollut yksi ja sama vai onko esimerkiksi äärilibertaareihin ajatuksiin tutustuminen opiskeluaikoina muuttanut miestä perustavanlaatuisesti. Käyvätkö hänessä sotaa useat eri ideologiat? Kirjasta on tunnistettavissa ainakin viisi erilaista nallukkaa: 1. Partiolaisnalle on välkky kaveri, joka nousi nopeasti itseään vanhempien ja kokeneempien pariin. Johtamistaitoja hän hakee myöhemmin myös reserviupseerikoulusta, jonka oppeja sittemmin usein kehuu. Häntä eivät kiinnosta prenikat, vaan oleskelu luonnossa ja keskustelut tovereiden kanssa. 2. Aktivistinalle vastustaa auktoriteetteja ja soittaa kitaraa Passives-yhtyeessä. Hänet löytää valtaamasta Vanhaa ylioppilastaloa tai polttele-

Halpaa sinulle – kallista ympäristölle

masta pilveä muiden taistolaisten kanssa. Aktivistinalle hylkää muiden tarjoamat itsestäänselvyydet. Mielipiteille pitää olla perustelut. 3. Professorinalle näkee virheitä aktivistinallen ajattelussa. Hän hakee kokemusta rapakon takaa, intoilee vapaista markkinoista ja laatii kollegoineen tutkimuksia rahoitusmarkkinoista. Hänen ajattelunsa on elitististä: joka ei hänen vaatimustasolleen yllä, voi syyttää siitä itseään. 4. Johtajanalle työskentelee ahkerasti ja säntillisesti. Hänen elämänsä pyörii rahan ympärillä. Sitä tehdään ensin muille ja myöhemmin yhä enemmän itselle. Jos hän ei ole maan rikkain mies, niin sentään kärkijoukoissa. Vielä joskus hän haaveilee valloittavansa maailman. 5. Herrasnalle pukeutuu hienosti. Hän järjestää juhlia, joihin kutsutaan koko kansan kerma ja jopa naapurimaan kuninkaallisia. Koko kansan presidentti Halosella juhliin ei kuitenkaan ole asiaa. Aktivistinalle varmaan inhoaisi niin herra- kuin johtajanalleakin. Elämäkerralle hän antaisi kolme tähteä, sillä se on kiinnostavaa luettavaa, joka menee syvälle nalleuden ytimeen. Laajempaa yhteiskunnallista synteesiä se ei lukijalle kuitenkaan tarjoa. Arvosana: 3/5

Maksa lentomaksu • www.lentomaksu.fi

Teksti Simo Raittila Kuva Arsi Alenius


Rönsy 2/2013

Onnea ViNOlle - vaikka eutanasiasta olemme eri mieltä.

Onnea ViNO! Tee jatkossakin menestyksekkäästi nykyisyyden ja tulevaisuuden politiikkaa, tulevaisuuden poliitikkojen sijaan!

Kalle Könkkölä

Kallion seudun Vihreät

Nuorissa on tulevaisuus ja vihreissä nuorissa. Luojan kiitos myös tämä päivä. Jatkakaa ennakkoluulotonta työtänne. Onnea ja siunausta ViNO!

Ei joka kylässä ole kahta ViNOa, siispä tuplasti onnea vinommasta Espoosta.

Armon Vihreät

Espoon Vihreät

SuoraNaista onnea ViNOlle!

Jotta kaikilla ja kaikella olisi ääni - kiitos että käytätte omaanne. Ääntä, voimaa, valoa sekä onnea toivottaen,

Vihreät naiset

Jani Toivola

Oikeutta eläimille? Catharine Grant: Eläinten oikeudet. Into 2013. suom. Risto Tiittula. Eläimiä voi rakastaa, syödä, omistaa ja käyttää hyväkseen. Ihmisten ja eläinten suhde on sisältänyt kaikkia näitä elementtejä ajasta ja kulttuurista riippuen. Globalisoitunut teollinen vallankumous on mahdollistanut eläinten totaalisen riiston ja orjuutuksen. Tästä ”eläinten holokaustista” on kirjoitettu paljon, mutta popularisoivaa kirjallisuutta tarvitaan. Muutaman vuoden takainen Jonathan Safran Foerin ”Eläinten syömisestä” oli tämänsuuntaista varsin onnistunutta vihreää populismia.

Foer jätti vähälle huomiolle kysymyksen eläinten moraalis-laillisista oikeuksista muun muassa lemmikkeinä ja viihdeteollisuudessa. Grant pyrkii täyttämään tätä aukkoa. Vaikka teos ei ylläkään aivan samalle tasolle kuin Foerin, on se silti hyvä johdanto aiheeseen. Grant ei niinkään kerro, miksi meidän pitäisi ottaa eläinten oikeudet vakavasti (tähän suosittelen Peter Singeriä), vaan tarjoaa lyhyen mutta kattavan katsauksen eläinoikeusliikkeen historiaan ja eläinten hyvinvointiin maailmanlaajuisesti. Grant osoittaa, että meidän ei tarvitse inhimillistää eläimiä ymmärtääksemme, että eläinten hyvinvointi toteutuu parhaiten lajityypillisessä käyttäytymisessä sekä hyöty- ja viihdekäytön sääntelyssä.

Vaihtoehtona koneellistamiselle ei ole inhimillistäminen, vaan eläimellistäminen: eläinten biologian ja psykologian tunnustaminen. Kirja keskittyy kiitettävästi lainsäädännölliseen puoleen ja yksityiskohtaisiin kuvauksiin eläinten huonosta kohtelusta. Tilastoihin ja tunteisiin vetoava lähestymistapa tekee siitä helposti lähestyttävän, mutta hiukan pinnallisen. Faktoja ladellaan pöytään kuin eläimiä teurastamolle: tiesitkö esimerkiksi, että maailmalla teurastetaan vuosittain yli 25 miljardia eläintä ruokakäyttöön - ja yksin Suomessa 60 miljoonaa broileria? Hahmotan kirjassa kaksi kärkiteemaa. Ensinnäkin tieteen ja rahan ylivallan korruptoiva vaikutus ih-

misen moraaliin. George Bernard Shaw ilmaisee tämän parhaiten puhuessaan koe-eläinten käytöstä: “Vaikka se lisäisi ihmisten tietoa, se tekee näin ihmisluonteen kustannuksella.” Toisekseen kirja todistaa, että paras tapa edistää eläinten hyvinvointia ja oikeuksia on lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistaminen ja eläinten jättäminen koskemattomaan luontoon. Kirja asettaa vaikeita kysymyksiä myös lemmikkien ja delfinaarioiden ystäville. Kirjaa voi suositella varsinkin nuorille eläimistä kiinnostuneille maailmanpelastajille. Arvosana: 4/5 Teksti Otto Lehto

21


22

Rönsy 2/2013

Politiikkaa ympäri Suomen ViNOn jäsenjärjestöissä ympäri Suomen väännetään jatkuvasti kovaa paikallispolitiikkaa. Rönsy kysyi järjestöjen puheenjohtajilta, mikä puhuttaa paikkakunnalla eniten juuri nyt. Supertärkeitä asioita löytyi joka pitäjästä ja niemennotkosta.

Kaikilta kysyttiin samat kaksi kysymystä: 1) Mikä paikallinen poliittinen kamppailu puhuttaa tällä hetkellä eniten kotipaikkakunnallasi? 2) Mitä paikalliset vihreät ovat asiasta mieltä? Kuntaliitokset, säästöt ja rakennushankkeet ovat väittelyn aiheena useimmilla paikkakunnilla. Pilvi Nummelin Helsinki Syyskuussa kaupunginvaltuusto pääsi yhteisymmärrykseen tulevan kymmenen vuoden investoinneista. Investointipäätökset olivat hyvin vihreitä: kaupunki panostaa päiväkoteihin, kouluihin, joukkoliikenteeseen ja pyöräilyyn. Kruununvuoreen tulee rautatiesilta, homekoulut korjataan ja päiväkoteja rakennetaan lisää. Vera Kauppinen Joensuu Meillä puhuttaa erityisesti kuntajakoselvitys. Vihreät kannattavat mahdollista uutta viiden kunnan kokonaisuutta. Kuntaliitoksella voidaan turvata palvelut, kehittää alueen elinvoimaa ja edistää

järkevää yhteiskuntarakennetta. Jos liitos tulee, päästään myös kokeilemaan paikallisdemokratiaa "pitäjäneuvostojen" muodossa. Mikko Vesterinen Keski-Uusimaa Keski-Uuudellamaalla keskustelua herättävät kuntaliitos ja kuntaan kohdistuvat säästöt. Vihreät yrittävät muiden puolueiden tapaan puhaltaa yhteen hiileen Järvenpään puolesta. Suuri kädenvääntö on kokoomuksen ja SDP:n blokin ja muiden puolueiden välillä. Kunnallisvaaleissa kokoomuksen ja SDP:n kaksinvalta mureni, mikä merkitsi vallanvaihtoa Järvenpään politiikassa. Marjo Suvanto Jyväskylä Kankaan vanhan paperitehtaan alueelle nousee uusi asuinalue. Vihreät on vaatinut ripeämpää rakennusaikataulua aivan keskustan vieressä sijaitsevalle alueelle. Toivo Laitinen HYY HYY:n jäsenmaksua esitttiin korotettavaksi ensi vuonna, ja me vastustimme korotuksia.

Reima Kuukka Kymenlaakso

Elli Latva-Hakuni Lahti

Viime keväänä valtuustossa hyväksyttiin kouluverkkoselvitys, jonka perusteella monet kaupungin peruskoulut sulkevat ovensa lähivuosina. Selvityksessä käytetyt tiedot olivat virheellisiä korjaussummista väestöennusteisiin. Nyt virkamiehet ovat alkaneet sooloilemaan esittämällä "pikalakkautuksia" selvityksen lisäksi. Toisin sanoen, valtuuston hyväksymän suunnitelman yli kävellään. Vihreät ovat hanakasti esitystä vastaan

Kaupungin omistama Lahden Energia herättää tunteita. Yhtiö ilmoitti yt-neuvotteluista, joissa leikattaisiin jopa kolmannes työpaikoista. Lisäksi Lahden Energia on mukana Fennovoiman ydinvoimalahankkeessa. Osa päättäjistä hyväksyy yt-neuvottelut, sillä Lahden Energian osinkotulot ovat laskeneet tänä vuonna. Toiset eivät haluaisi julkisen sektorin lähtevän laajoihin yt-neuvotteluihin. Vihreät vastustavat osallistumista Fennovoimaan ja sijoittaisivat mieluummin alueen cleantechteollisuuteen.

Sanna Eilola Vaasa Vaasan kaupungin talous pitäisi saada tasapainoon vuosina 2013–16. Tavalliselle ihmiselle tämä kamppailu ei näy niin selvänä, mutta valtuustoryhmällemme se on ykkösasia. Vihreiden linja on, että talous pitää tasapainottaa ilman leikkauksia koulutukseen tai perusturvaan. Vastustamme esimerkiksi koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan leikkauksia ja vanhusten laitospaikkojen alasajoa. Hävisimme molemmat kamppailut aika murskaavasti. Vihreät ovat nostaneet esiin, että taloutta on mahdoton tasapainottaa ilman veronkorotuksia.

Mirja Mustapirtti Oulu Oulun ydinkeskustaa ollaan myllertämässä. Samaan aikaan louhitaan maan alle parkkiluolastoa sekä puretaan ja rakennetaan katutasossa vanhaa ja uutta. Vihreille kaavoitusasiat ovat todella tärkeitä, ja Kivisydämeen käytetyt miljoonat ovat vihreästä näkökulmasta väistämättä pois esimerkiksi pyöräilyn kehittämisestä.


Rönsy 2/2013

ViNOn jäsenjärjestöt Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNOon kuuluu 20 jäsenjärjestöä ympäri Suomen. Järjestöt edustavat ViNOa paikallisesti ja järjestävät paljon toimintaa parkkipaikkapiknikeistä mielenosoituksiin ja politiikan kursseista teeiltoihin. ViNOlla on myös vapaamuotoisia toimintaryhmiä, jotka aloittelevat ViNOn toimintaa uusilla paikkakunnilla. Jos haluat perustaa toimintaryhmän paikkakunnallesi, ota yhteyttä ViNOn toimistoon (toimisto@vino.fi). Liity ViNOon ja sen jäsenjärjestöihin osoitteessa www.vino.fi/liity!

Miikka Keränen Lappi Ounasvaaran aluetta ollaan kehittämässä. Ounasvaara on kaupungin tuntumassa oleva vaara, joka hallitsee Rovaniemen kaupunkikuvaa. Monet tahtoisivat lisätä matkailukapasiteettia, eli rakentaa lisää mökkejä. Toiset tahtoisivat säilyttää alueen luonnontilassa ja kehittää virkistysmahdollisuuksia. Vihreiden mielestä Ounasvaaraa täytyy kehittää virkistyskäytön näkökulmasta ja helpottaen kaupunkilaisten pääsyä sinne. Lähiympäristö ja liikkuminen olivat yksi Rovaniemen vihreiden kuntavaalien teemoista.

asuin- ja virkistysalueen rakentamisen lähelle keskustaa ja palveluita. Muut vaihtoehdot olisivat tulleet myös kalliiksi ja vaikeuttaneet ranta-alueen saamista parempaan käyttöön. Helena Rovamo Kuopio Meillä Kuopion alueen kuntaliitos jakaa mielipiteiä, erityisesti Siilinjärven mahdollinen liittyminen Kuopion kaupunkiin. En ihan osaa vihreiden kantaa eritellä, mutta asia herättää paljon keskustelua. Erityisesti siilinjärveläiset ovat huolissaan, lähtevätkö heiltä peruspalvelut, jos kuntaliitos toteutuu.

Olga Haapa-aho Tampere Tampereella puhuttaa Rantaväylän tunneli. Päätös siitä, että suunnittelua ja rakentamista jatketaan, on tehty. Toivottavasti nyt voidaan keskittyä enemmän myös muihin asioihin, kuten ratikkaan ja sote-palveluihin. Vihreät kannattavat tunnelia, mutta asia on monille vaikea. Kannattamaan on päädytty, koska tunneli mahdollistaa uuden

Teksti Sarianna Mankki Kuvat Ville Arvio, Karo Holmberg, Heikki Tuuli, Juuso Seppälä

23


V iNOn s i t o u v 10 bileet isten inki, Sörnä 22.11. Hels

Onnea, rakkaat radikaalit!

C Rantatie 33

nneille iskortin vara ll la il la h u aj Klo 19-21 ilt uistelua, et bileet: m im vo a le il kaik Klo 21- 03 silattia. kehtivä tans e li ja ia k musiik t -vuotisjuhla url.com/10 ny ti : u d u Ilmo itta

Tulevaisuus

on vinossa

Vihreät De Gröna

Onnea ViNO 10 v! Pieni maailmanpelastusilta ja Oras Tynkkynen 27.11. klo 18 Hämeenlinna Cafe Hoffi. Tervetuloa! www.hmlvi.fi

Eurooppa kuuluu kaikille Talouskriisi on leikannut etenkin nuorien työpaikkoja ja toimeentuloa Euroopassa. Erot rikkaiden ja köyhien välillä kasvavat myös maiden välillä ja niiden sisällä. Yhä syvemmät hyvinvointierot uhkaavat jopa turvallisuuttamme, jos yhteiskuntarauha järkkyy. Satsaamalla vihreään talouteen ja tulevaisuuden kasvualojen työpaikkoihin rakennamme yhteistä Eurooppaa, joka kuuluu kaikille.

Tule mukaan!

Tarja

rauhanaktiivi, Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnan jäsen sekä Iran-valtuuskunnan puheenjohtaja

Pidetään yhteyttä

www.tarjacronberg.fi www.twitter.com/tarj acronberg www.facebook.com/ta rjacronberg

Rönsy 2/2013  

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNOn poliittinen aikakauslehti, 10-vuotisjuhlanumero