Page 1

anna

AIKAA PeRheeLLe!

3 | SYYSKUU | 2011

u Muuttuvat perherakenteet u Omaishoitajan arkea

a j n e n ä m l y k i n l e n he i k k ä h urpo työpari ovat

palkkakannanotto perhetyön malleja lomatuet käyttöön

DIAKONIATYÖNTeKIjÖIDeN LIITTO

& KIRKON NUORISOTYÖNTeKIjÖIDeN LIITTO


vinjetti pääkirjoitus tähän

30

Kolme kysymystä

4

Pomolle pomon palkka

22

Kimmo on Säkylän Jokeri

5

Ahaa

24

Ajankohtaista

6

Marjo Rundgren

8

Perhediakonia vaatii ammattiosaamista

Puheenjohtajan palsta

9

Risto Luukkanen

Monimuotoinen perhe

10

Paljon puhetta perheestä

Pitsalaatikko

16

Aikaa lapselle

Toiminnanjohtajan palsta

17

Riitta Hiedanpää

Ritva Hirvonen

Opiskelijan palsta

25

Marjo Ormiskangas

KNT ja Dtl ovat akavalaisia liittoja. PÄÄTOIMITTAJA Arja Lusa

Lomatuet käyttöön

28

Perheiden parhaaksi

30

Henki kulkee

33

Poimuri

34

TOIMITUSKUNTA Maria Helin, Dtl Riitta Hiedanpää, Dtl Hannu Keränen, KNT Tero Konttinen, Dtl Tiina Laine, Dtl Tuija Metsäaho, Tekstimetsä Hannele Nuojua, KNT

Lakimies

35

ILMOITUSMYYNTI Tarja Hämäläinen Puh. 044 595 8566

Kolumni

36

Santtu Perkiö

Tekemistä isien kanssa

19

Tulossa

37

Perheystävällisyydestä työpaikkojen valttikortti

20

Toimistojen esittely

38

Välipala

39

Dino  3 | 2011

JULKAISIJA Kirkon Nuorisotyöntekijöiden Liitto, Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki, puh. 044 595 8562 Diakoniatyöntekijöiden Liitto, Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki, puh. 09 150 2487

26

18

T

ervetuloa ihana arki. Näin moni sanoi, kun lomat loppuivat ja arjen rumba alkoi. Nyt jo ahdistaa, miten tästä selvitään. Tytön baletti- ja soittotunnit osuivat onneksi samalle päivälle, mutta eri puolille kaupunkia. Ruokakauppaan pitäisi ehtiä samalla reissulla. Pojan kiekkotreenejä on jo kolme kertaa viikossa plus pelireissut. Kimppakyydit vanhempien kesken onneksi pyörivät, mutta miten saan järjestettyä omalle vuorolle töistä vapaata. Lapsi kuumeessa. Koko perhe on vatsataudissa. Kuka jää kotiin hoitamaan sairasta lasta? Kuka tekee minun työni? Pappa pitää viedä neuropolille muistikokeeseen. Kuka vie, kun papan jalat eivät kanna ja ambulanssiakaan ei voi käyttää?

DINO  3  |  2011

Perhelähtöinen työ kirkossa

Hiljaista viisautta

2 

Heli Kylmänen ja Urpo Häkkinen kertovat Varkauden mallista

TOIMITUSSIHTEERI Tuija Metsäaho TAITTO Marko Vuorio

PAINO Painotalo Miktor Oy ISSN 1798-7628 Painos 3 000 kpl KANNEN KUVA Tapio Saarenheimo Dino ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Seuraava numero ilmestyy viikolla 49/2011. 2. vuosikerta

Kuva RUUSUKUVA  |  TARJA ENGBLOM

Paljon puhetta perheestä

Ihana kamala tavallinen perheen arki

Kuva tapio saarenheimo

10

Kuva hannu keränen

sisältö 3 | 2011

ARJA LUSA toiminnanjohtaja, KNT arja.lusa@knt.fi

Ulla Turun e kulkee pals n kirjoittaa Henki talla näin: ”Kelttikirk pyhistä on on tu matkaopp llut ystäviäni ja aitani.” Ka tso sivu 33 .

Työelämän arki ja käytännöt eivät aina takaa lasten vanhemmille riittävästi aikaa ja voimavaroja perheen tarpeisiin. Vanhempien pitkät työpäivät, vuorotyö tai muuten epäsäännölliset ja rikkonaiset työajat riistävät lapsilta perheiden tarvitsemaa yhteistä aikaa, kirjoittaa Akavan työelämätutkija Ulla Aitta tässä lehdessä. Työajattomassa työssä kirkon työntekijän on osattava tunnistaa nämä karikot omassa elämässään. Terveellä tavalla itsekkäästi tulee pitää huolta myös omasta jaksamisesta. Jokaisella on oma perhe, jonka muoto ja kokoonpano vaihtelevat. Oma perhe vaatii hoitamista ja huolenpitoa. Työelämässä pitäisi kaikkien osapuolten ymmärtää se tosiasia, että elämässä on muutakin kuin työ. n

3 | 2011  Dino 

3


3 kysymystä

palkittu

Kuva hannu keränen

KOONNeeT tiina laine Ja arja lusa

sinua 1. Mikä ? liikuttaa vinkki 2. Anna enedusta s ä j a t s e uud . liitollesi n äkö joki 3. Mättä kohta sopimus Sissä? E T S E V Kir

hannu heikkinen, nuorisotyönohjaaja, kitee 1. Draama ja ylipaino. 2. Alennuksia vaateostoista Sryhmän liikkeissä. 3. Vain viikonlopun leiristä saa vapaat, mutta ei viikolla.

4

Dino 3 | 2011

KImmO ON SÄKYLÄN jOKeRI TeKSTi arja lusa | Kuva pia mattila-lonka

S

salla snell, nuorisotyönohjaaja, kerimäki 1. Oma piha, puutarha ja kasvimaa. 2. Matka-alennukset (VR, Matkahuolto). 3. Johtajalisä.

heikki sorjonen, johtava nuorisotyönohjaaja, savonlinna-sääminki 1. Mersu, vaikka koiran pitäisi. 2. Läheisten ja ystävien muistamispalvelu. 3. Leiripäiväraha tulisi eriyttää verottajan päivärahasta.

eija karlsson, diakonissa, lahti 1. Työhyvinvointiyhteistyö. 2. Lisää rahaa virkistäytymiseen. 3. Vuosisidonnaisen palkanosan heikkeneminen.

virpi pohjanen, diakonissa, tampere 1. Auto enimmäkseen. Ihmiset kotona ja töissä. Ystävät. 2. Matkatoimisto lomalle. Alennus vaateketjuun. 3. Odotetaan uutta selkokielistä opusta. n

äkylä on tunnettu neljästä ässästä: siiasta, sokerista, sotilaasta ja siipikarjasta. Tätä ässärivistöä täydentämään on Säkylä-seuran hallitus päättänyt valita vuoden säkyläläisen arvonimeä kantavan Säkylän jokerin. ehdotuksia sopivasta henkilöstä perusteluineen pyydettiin kunnan asukkailta, ja ehdotuksia saattoivat tehdä myös erilaiset toimijatahot. Valinta julkistettiin 17.6.2011 Kaislikossa suhisee -tapahtumassa . Säkylän ensimmäiseksi jokeriksi valittiin nuorisotyönohjaaja kimmo koivisto. Valinnan perusteluissa todetaan, että Kimmo Koivisto on toiminut merkittävällä tavalla Säkylän ja säkyläläisten hyväksi ja tehnyt paikkakuntaa positiivisella tavalla tunnetuksi. Vuosien ajan hän on toiminut myös vapaa-ajallaan ansiokkaasti nuorten hyväksi tukemalla nuorten mikroautokerhoa, salibandytoimintaa ja Walker-kahvilaa. Lisäksi hänellä on kunnallisia ja kirkollisia luottamustehtäviä; hän on ollut kirkolliskokousedustaja, toimii hiippakuntavaltuutettuna ja on yksi Pyhän henrikin pyhiinvaelluksen järjestäjistä. Viimeksi hän on ollut mukana perustamassa Pyhäjärven järvipelastajia. n

kimmo kertoo olleensa hämmentynyt ja yllättynyt valinnasta. – iloitsen siitä, että minun tekemäni nuorisotyö ja kaikki nämä vuodet lasten, nuorten ja perheiden kanssa vaikuttivat eniten arvonimen valinnassa.

3 | 2011 Dino

5


ajankohtaista

Hyviä kokemuksia kuntoremontista

O

lin A-lomien järjestämässä kuntoremontissa 31.7.–5.8. hakemuksen sai täyttää A-lomien nettisivujen kautta, ja vastaus pääsemisestä tuli lähes paluupostissa. Kuntoremontti on ennaltaehkäisevää kehon ja mielen piristämistä. Viikko sisälsi reilusti liikuntaa, kuntotestejä ja tietoiskuja terveellisen ja hyvän elämän edellytyksistä. Olimme puolison kanssa siellä yhdessä. Kuntoremonteilla on usein tilaa, joten pääseminen on helpohkoa. Voin täydestä sydämestä suositella, sillä remontin jälkeen löytyy uutta puhtia käydä kiinni syksyn savottaan. Terveisin asiamies Tiina Laine. n

Luottamusmieskoulutus Tuusulassa

D

tl ja KNT järjestävät JUKOn luottamusmiesten neuvottelupäivät Tuusulassa Gustavelundissa 9.–10.11. Koulutuksessa perehdytään tällä kertaa työaikakokeiluihin, harkinnanvaraiseen palkanosaan (hava) ja opetellaan lukemaan seurakunnan tilinpäätöstä. Erityisesti koulukseen kutsutaan niitä luottamusmiehiä, jotka eivät viime tai tänä vuonna osallistuneet aiemmin tarjottuihin koulutuksiin. Ilmoittautuminen tapahtuu 14.10.2011 mennessä Vakavan kotisivujen kautta osoitteessa www.vakava.fi, jossa on linkki ilmoittautumislomakkeeseen. n

6

Dino 3 | 2011

Jäsenet risteilyllä

K

NT järjesti 23.7.2011 varhaisnuorten suurleirillä Partaharjulla jäsentapaamisen risteilyllä. Katamaraanivene pysähtyi leirikylien rantaan ja vei ohjaajat hetkeksi virkistymään Salvosen järvelle. Syke-leirin aikaan oli helle, joten viileä juoma ja hetki aikaa itselle auttoivat jatkamaan leirissä. n

SISU-PÄIVILLe Nyt on viimeistään aika ilmoittautua Dtl:n syksyn Sisu-päiville Vaasaan 2.11. ja Rovaniemelle 16.11. Sisupäivät maksavat osallistujalle 10 euroa, joka sisältää koulutuksen, aamukahvin, lounaan, päiväkahvin ja virkistyskylpylän. Ilmoittautumiset www.dtl.fi, ammatilliset asiat, koulutusta jäsenille. Aiemmista päivistä on tullut erinomaista palautetta. n

DIAKONIAOPISKeLIjOILLA KYSYNTÄÄ Kahdelle Diak idän opiskelijalle on tilaa liiton opiskelijatyön ryhmässä ja yhdysopiskelijana. Lisäksi opiskelijatyön ryhmässä Diak lännen toinen paikka on tulossa auki ja Diak etelän toinen paikka on avoinna. Tule mukaan innostavaan järjestötyöhön. Ota yhteys pikimmiten asiamies tiinaa laineeseen, 040 765 0477. n

Diakonaatista nyt

P

iispat keskustelevat kokouksessaan 13.–14.9.2011 Salossa muun muassa vihkimyksen luonteesta, olisiko se diakonaattiin esitetyille vapaaehtoinen vai kelpoisuusehto. Kirkolliskokouksen lakivaliokunta valmistelee diakonaatista mietinnön kuluvan syksyn kirkolliskokoukselle. Valmistelussa se ottaa huomioon kirkolliskokouksen perustevaliokunnan ja piispainkokouksen lausunnot. n

3 | 2011 Dino

7


tutkittu

puheenjohtaja

NYT Se ON LOPPU

Perhediakonia vaatii ammattiosaamista

K

Marjo Rundgren tutki ylemmän ammattikorkeakoulututkintonsa opinnäytetyössä perhediakoniaa. Työn helmi on diakoniatyöntekijän roolikartta.

8

Dino 3 | 2011

perheiden elämäntilanteisiin liittyvät muutokset, maahanmuuttajaperheiden lisääntynyt määrä asiakkaina, työmuodon kehittäminen ja koulutus sekä yhteistyön kehittäminen seurakunnissa ja muiden toimijoiden kanssa. Tutkimukseni johtopäätöksenä voidaan todeta, että perhediakonia vaatii laajaa ammattiosaamista. Perhediakonia ei välttämättä ole kiinni koulutuksesta vaan kiinnostuksesta kehittää itseään perhetyöntekijänä diakonian saralla. Työssä kohdataan hädän ääripään perheitä. Tyypillisimpiä asiakasperheitä ovat lastensuojelun tukitoimenpiteitä tarvitsevat perheet. Perhediakonia näyttää olevan enemmän lastensuojelun perhetyötä kuin ennaltaehkäisevää työtä. Mielestäni pitäisi käydä yhteistä koko kirkon laajuista keskustelua, jotta yhtenäisiä käytäntöjä voitaisiin luoda. Tällöin työmuodon tutkiminen ja kehittäminen mahdollistuisi paremmin. Eri-

tyistyössä tulisi huomioida työkokemus, koulutus, erityistaidot sekä palkkaus. Tulevaisuudessa perhediakonian eri muotoja tulisi mallintaa sekä käsitteellisesti että toiminnallisesti aineiston esiin nostamien näkökulmien mukaan. Rovaniemellä Irti Arjesta -perheleiritoiminta, joka järjestetään yhteistyönä kaupungin kanssa, on saanut alkunsa Kirkon yhteisvastuuprojektin (1994–1996) siivittämänä. Työmuoto on jatkunut, ja sitä ovat kehittäneet sosiaalityön opiskelijat sekä perheleirin moniammatillinen tiimi. n Rundgren, Marjo. Perhediakoniaa vaikeissa oloissa elävien perheiden tukena. Järvenpää. Syksy 2008, 72 sivua, liitteitä 3. Diakoniaammattikorkeakoulu Diak Etelä Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma. Diakonia ja kristillinen kasvatus, Sosionomi (ylempi AMK). Tutkimus on luettavissa www.diak.fi/ Järvenpään yksikkö/opinnäytteet.

Kuva timo outinen

TeKSTi marjo runDGren | Kuva kuvaliisa

T

utkimuskysymyksiä oli kaksi: Miten työmuodon syntyvaiheet, arvot, asiakasryhmät ja työtavat ohjaavat diakoniatyöntekijän toteuttamaa perhediakoniaa? ja Mitkä ovat tulevaisuuden haasteet perhediakoniassa? D i a k o n i a t yö n t e k i j ö i d e n haastatteluiden analyysissa syntyi perhetyötä tekevän diakoniatyöntekijän roolikartta. Diakoniatyöntekijöillä on viisi eri roolia toimiessaan perheiden parissa: lapsen näkyväksi tuoja, perheen rinnalla kulkija, perheen toiminnan mahdollistaja, perheen parhaaksi – yhteistyön tekijä ja perheen kokonaistilanteen selvittäjä. Tätä roolikarttaa pidin työni helmenä, koska sitä voi käyttää työvälineenä esimerkiksi työnohjauksessa, työn suunnittelussa, kehittämisessä ja koulutuksessa. Perhediakoniaa ohjaavat kristilliset arvot ja periaatteet. Tulevaisuuden haasteina nähdään

risto luukkanen puheenjohtaja, KNT puheenjohtaja@knt.fi

esä on sitten ohi, lomat pidetty ja katse on käännettävä syksyä kohti. meidän firmassamme se tietää jälleen työteliäitä aikoja. Parin viikon sisällä on saatava toiminta käyntiin: uudet kerhonohjaajat koulutettava, materiaalit jaettava, kerhomainokset tehtävä ja toimitettava kouluille jne. Totta puhuen vuosi vuodelta se tuntuu enemmän ja enemmän painajaiselta. Tämä kaikki on monelle meistä tuttua. Takana on melko tiukka kesä. Oli tietenkin lomaakin, että sai ladattua akkuja tuleviin koetuksiin. Onneksi aurinko paistoi runsaasti, niin että lämpöä ja valoakin sai varastoon. Sitä voi sitten syksyn synkillä hetkillä kaivella sieltä esille. Kesää muistellessa mieleen tulee tietenkin virkistävä loma, mutta toisena myönteisenä kokemuksena pintaan nousee myös Partaharjun Syke-suurleiri. minusta se oli varsin onnistunut kokonaisuus. Vaikka se oli tehty suhtkoht helpoksi telttaleiriksi, niin monesti nousi hiki pintaan, kun lasten kanssa siellä touhusi. myönnettävä on, että välistä mietiskelin itsekseni, olenko tosiaan suostunut lähtemään 40 leiriläisen kanssa lähes viikoksi metsään telttailemaan näillä korvauksilla. jaoin vastuun ryhmästä kahden ammattitaitoisen kollegan kanssa, mutta silti hommista ei tuntunut olevan puutetta. ei ollut päivää, ettei olisi joutunut käymään ensiavussa, soittelemaan koteihin, vakuuttelemaan kotiväelle, ettei kullanmurulla ollut mitään hätää. Kävin uittamassa porukkaani uimarannalla, jolla oli sata muuta lasta. Sydän kylmänä laskeskelin, onnistuinko saamaan koko laumani hengissä ylös järvestä. Pidin toimintapajaa, askartelin jne. Tunsin sen nahoissani - kun leiri loppui, loppui myös virta. Kaipasin lepoa ja rauhaa.

Omassa leirikylässämme arvostin erityisesti sitä, että hyvällä yhteistyöllä kollegojen kanssa saimme kaiken toimimaan. Sama juttu on ammattiliittotoiminnassa. Tärkeätä on yhdessä toimiminen, yhteen hiileen puhaltaminen. Tämän kokemuksen perusteella ajattelen, että seuraavalla neuvottelukierroksella olisi jälleen yritettävä saada jotain parannusta leirityöhön. Työantaja olisi saatava uskomaan, että se kuuluu saumattomasti meidän työhömme, mutta on sen verran kuluttavaa, että siitä on saatava vaativuutta vastaava korvaus. Olisi hyvä, jos me kirkon akavalaiset löytäisimme tästä yhteisen näyn. Kalenteria katsellessa totean jälleen, että töissä tulee oltua moni juhlapyhä, jonka voisi viettää yhdessä perheen kanssa. Omien virkavuosieni aikana olen joutunut olemaan varsin monta juhlapyhää töissä. Nämä päivät on saanut tehdä ihan samalla korvauksella kuin arkipäivätkin. Tästä nousee mieleen, voisiko tämä olla myös yksi neuvottelutavoite tulevaisuudessa – että saisimme korvausta juhlapyhistä niin kuin muutkin työntekijät. Näitten ajatusten siivittämänä toivon sinulle ja myös itselleni jaksamista syksyn aherruksiin ja Taivaan Isän siunausta joka askeleelle. n

3 | 2011 Dino

9


monimuotoinen perhe

Paljon puhetta perheestä

Teksti Tuija Metsäaho  | kuvat Hannu Keränen ja tero konttinen

Ydinperheen ihanne elää meillä vahvana. Perherakenteet ovat kuitenkin muuttuneet, eivätkä edes tutkijat löydä perheelle tyydyttävää määritelmää. Kirkon työntekijän pitää uskaltaa kohdata rohkeasti erilaisia perheitä.

10 

Dino  3 | 2011

3 | 2011  Dino 

11


monimuotoinen perhe

Ikävämpi vaihtoehto lapselle on olla eroamatta, vaikka menee huonosti.”

M

ainoksessa lapsiperhe on retkellä. Isä ojentaa äidille vatsaystävällisen jogurttipurkin, ja kaksi lasta leikkii etualalla. Onnellinen perhe asettuu jogurttipurkit käsissään kuvaan niin, että lapset ovat edessä, äiti ja isä heidän takanaan. Isän käsi lepää äidin harteilla. Tämä on idyllinen perhemalli, jota meillä alitajuisesti vaalitaan. – Ideatasolla perhe mielletään lapsiperheeksi ja nimenomaan ydinperheeksi, sanoo professori, YTT Kimmo Jokinen Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksesta. – Pienperheen ihanne on meillä hyvin vahva, vaikka se ei olekaan kovin vanha. Suomessa oli vielä 1800-luvulla hyvin kirjava perhemalli, Jokinen muistuttaa. – Vasta toisen maailmansodan jälkeen nousi ihanteeksi tämä malli, että perheessä on äiti, isä ja yhteisiä lapsia. Niin sanotun normaalin perheen vaatimus on niin kova, että perhetutkimuksiin on vaikea saada edes haastatteluja muilta kuin pienperheiltä. – Perheelle ei ole olemassa tyydyttävää määritelmää, ja harva tutkija lähteekään määrittelemään sitä, Kimmo Jokinen toteaa. Perheen määritelmä onkin parasta jättää perheelle itselleen, vaikka se voikin vaihdella perheenjäsenestä riippuen. – Lapsi voi ottaa mukaan vaikka serkkunsa tai lemmikkinsä.

12 

Dino  3 | 2011

Erilaisia perhemuotoja Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2010 lopussa 1 455 000 perhettä. Yleisin perhetyyppi (35 %) on aviopari, jolla ei ole kotona asuvia alle 18-vuotiaita lapsia. Toiseksi yleisin (31 %) on perhemuoto, jossa on aviopari ja lapsia. Lapsiperheisiin kuuluu 40 prosenttia väestöstä. Lapsiperheiden yleisin (61 %) perhemuoto on avioparin perhe. Avoparien lapsiperheitä on 18 prosenttia lapsiperheistä. Saman verran on perheitä, joissa on äiti ja lapsia. Isä ja lapsia -perheitä on alle 3 prosenttia. Saman sukupuolen rekisteröity pari on vanhempina 267 lapsiperheessä (0,02 %). Uusperheitä on 9,1 prosenttia lapsiperheistä. Noin puolet uusperheiden vanhemmista on avoliitossa ja puolet avioliitossa.

Päin perhettä Tilastokeskuksen mukaan avioeroja oli vuonna 2010 noin 13 600. Jos lapsiperhe eroaa, aikuisten pitää miettiä, miten järjestetään lasten huoltajuus ja hoito. – Näyttää siltä, että yhteishuoltajuus on kasvattanut suosiotaan. Lasten asumisen ei silti tarvitse jakautua tasan vanhempien kesken, vaan kukin perhe tekee omat ratkaisunsa, Kimmo Jokinen sanoo. Hän kertoo Yhdysvalloissa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan lapset ovat selviytyneet hienosti erosta, jos se on hoidettu sopuisasti. – Ikävämpi vaihtoehto lapselle on olla eroamatta, vaikka menee huonosti. Vaikeat perhetilanteet eivät ole perhemallista

kiinni, vaan haastavaa voi olla missä tahansa perheessä. Yksinhuoltajaperheissä on useammin taloudellisia ongelmia kuin kahden aikuisen perheessä, mutta rahavaikeuksia ikävämpää on kuitenkin tilanne, jossa perheessä joutuu pelkäämään. – Jos perheessä koetaan pelkoa jotain perheenjäsentä kohtaan, se on vaativaa. Väkivallan, insestin, riitojen tai juomisen pelko on erittäin ikävää, Kimmo Jokinen kuvaa.

Äitipuolen asemassa

muttuu ja perustetaan uusperhe, sitä ei välttämättä osata tukea esimerkiksi kirkossa. – Uusperhe ei koskaan ole ydinperhe, koska se ei toimi samalla tavalla. Silloin kun perheessä on sekä omia lapsia että puolison lapsia ja mahdollisesti vielä yhteisiä lapsia, aikuisten roolit ovat erilaiset. Ei voi olla vanhempana, vaan pitää lähteä sen kautta, että on perheessä aikuinen. – Tässä tilanteessa ollaan huolissaan lapsesta, että tällä on nyt hätä. Minusta se on päinvastoin. Lapsellahan on mahdollisuus nähdä toimiva parisuhde, mikä voi olla hyvinkin tärkeä kokemus, Sutinen painottaa. Hän kutsuu tätä myytiksi, joka elää meissä väkevänä. Muita myyttejä on ilkeä äitipuoli, joka kumpuaa saduista: Hannusta ja Kertusta ja Tuhkimosta. – Äitipuoleen suhtaudutaan ikävästi. Lähtökohtaisesti ajatellaan, että hän on huono. Jos äitipuoli sanoo rakastavansa puolisonsa lapsia, hänelle sanotaan, että nehän eivät ole sinun. Jos taas sanoo, ettei kestä puolison lapsia, saa osakseen tyrmistyneitä katseita. – Silloin tarvitsee tunteilleen tukea ja hyväksyntää. On ihan normaalia, ettei kestä toisen lapsia.

Kirkossa voi edelleen ylläpitää ydinperheen ihannetta.”

– En usko, että kukaan tavoittelee isona haluavansa uusperheeseen, ja siksi kirkossa voi edelleen ylläpitää ydinperheen ihannetta. Näin sanoo KTT Päivi Sutinen, jonka väitöskirja käsittelee vanhemmuutta ja aikuisuutta uusperheessä. Sutinen toimii lehtorina Diak Etelän Järvenpään toimipaikassa ja on aiemmalta koulutukseltaan kirkon nuorisotyönohjaaja. Rakkauden lahjassa, piispojen puheenvuorossa todetaan seuraavasti: Perhe-elämän erilaiset muodot haastavat pohtimaan sitä, millaisten arvojen ja mallien varaan elämä kannattaa rakentaa. Tässä pohdinnassa tarvitaan sekä herkkyyttä kuunnella ihmisten toiveita ja kokemuksia että valmiutta kriittisesti arvioida ajallemme ominaisia arvoja ja asenteita. Kristinuskon arvot ja kirkon vuosisatainen kokemus ovat arvioinnissa avuksi. Jos ydinperheen ihanne syystä tai toisesta ro-

Lapsen etu Päivi Sutinen opettaa sosionomiopiskelijoita tun-

3 | 2011  Dino 

13


monimuotoinen perhe

Ei ole uusperheen vika, jos nuorella menee huonosti.” nistamaan eri perherakenteita. Hän toivoo, että uusperheen asioista voisi puhua avoimesti. – Kirkon työntekijöiden pitää uskaltaa puhua isä- ja äitipuolten kanssa ja kysyä heidän vointiaan. Jos heidän asemaansa ei tunnisteta, he eivät avaudu. Sutisen mukaan äitipuoli saa tukea vain vertaisiltaan. Aseman tekee hankalaksi myös se, että rooleja ei ole määritelty. Äitipuoli ei voi välttämättä osallistua esimerkiksi vanhempainiltaan. – Joissain kouluissa on jo rajattu niin, että pidetään huoltajien ilta, johon vain biologiset vanhemmat saavat osallistua. Missä on lapsen etu? Sutinen kysyy. Hänestä lapselle on hyväksi, että ympärillä on paljon aikuisia. Miksi kummit ja isovanhemmat ovat hyvästä mutta äiti- ja isäpuolet eivät? Julkisuudessa on puhuttu uusperheistä, joiden teini-ikäiset lapset sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Sutinen tyrmää tämän mahdollisuuden. – Täyttä puppua. Eihän se ole uusperheen vika, jos nuorella menee huonosti. Teineillä on takanaan elettyä elämää, ja ongelmat ovat todennäköisesti tulleet jo aikaisemmin. Ehkä uusperhe on ensimmäinen paikka, jossa voi reagoida. Usein ennakkoluulot kumpuavat ulkopuolelta. Lapset ja nuoret ovat hyväksyneet oman perhetilanteensa, eivätkä pidä sitä omituisena. He puhuvat luontevasti isäpuolesta, äidin uudesta miehestä tai sisarpuolista. – Parinkymmenen nuoren rippikouluryhmässä on tilastojen mukaan kolme uusperheessä asuvaa ja

14

Dino 3 | 2011

Kolmannen sektorin merkitys kasvaa tulevaisuudessa.” useampi yksinhuoltajaperheessä asuva. Perhemuodot voi tehdä avoimiksi ja piirtää esimerkiksi sukupuun. Työntekijät voivat kysyä rohkeasti, milloin olet iskällä tai äiskällä, Sutinen ehdottaa. – Nuorta pitäisi kuunnella. Jos on kaksi kotia, ei se ole rankkaa. Se on nuoren elämää. Lapsi ottaa repun ja menee sinne, missä hänestä tykätään. Aikuiset kantavat vastuun.

Perhetyö korostuu Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksen toteuttamassa Paletti-tutkimuksessa kysyttiin päi-

Fakta PUUTTeeLLINeN

SANASTO

Uusperhesanasto on vasta muotoutumassa. – Kielitoimisto ajoi toisintoperhe-sanaa, mutta se ei vakiintunut käyttöön. Sanaa uusioperhe inhoan, koska se tuo mieleen jotain poisheitettyä. Ikään kuin jätteestä tehtäisiin uutta, jotain joka ei kelvannut entiseen perheeseen, Päivi Sutinen toteaa. On siis tyytyminen uusperhe-sanaan. Muita uusperheeseen liittyviä sanoja ovat äitipuoli, isäpuoli, tytärpuoli, poikapuoli, entinen puoliso, etä-äiti, etäisä, lähiäiti, lähiisä, uussisko, uusveli.

vähoitoikäisten lasten vanhemmilta arkipäivän sujumista. Tutkimuksen kohteena olivat perheet, joissa on molemmat vanhemmat ja yhteisiä lapsia. Pienten lasten vanhemmat elävät intensiivistä elämänvaihetta, koska heillä on monta eri roolia ja paljon tehtävää. Arjen palapeli toimii silti pääasiassa hyvin. Suurin kuormittaja on työ, ja erityisesti työpäivän pituus vaikeuttaa arjen sujumista. Työelämässä pitäisi ymmärtää se tosiasia, että elämässä on muutakin kuin työ. Miehen rooli on näkyvämpi työssä ja naisen perheessä. Lasten päivähoidolla on arjen onnistumisessa merkittävä rooli, ja päivähoidossa voidaankin tehdä paljon lapsiperheen hyväksi: lapsesta pidetään hyvää huolta, ja perheen kanssa keskustellaan riittävästi. Erilaisten perhemuotojen huomioiminen on myös tärkeää. Kimmo Jokinen kertoo EU-hankkeesta, jossa on kartoitettu eurooppalaisen perheen kehitysnäkymiä. – Syntyvyys alentuu, ja väestö ikääntyy, mikä johtaa siihen, että huoltosuhde heikkenee. Naisten työssäkäynti lisääntyy, koska he ovat entistä koulutetumpia ja koska lisääntyvä työvoimapula vetää naisia työmarkkinoille. Työ ja ura hyväksytään nykyään naistenkin elämään luontevasti kuuluviksi asioiksi. Miesten ja naisten panos kotitöissä on alkanut jakaantua hieman tasaisemmin, vaikka naiset edelleen huolehtivat valtaosan kotitöistä. Lapsuudenkodista lähdetään entistä myöhemmin ja oma perhe perustetaan iäkkäämpänä. Näi-

hin yritetään vaikuttaa, mutta perhepalvelut eivät pysy moninaistuvan perhekuvion perässä. Hyvinvointisektori on säästöjen kohteena, eikä valtiolta tule rahaa. Kolmannen sektorin merkitys kasvaa tulevaisuudessa. – Perhetyö on yksi keino vastata lisääntyviin vaatimuksiin. Jokinen kertoo hoivaratkaisusta, jossa sukupolvet auttaisivat toisiaan ja siirryttäisiin kolmen sukupolven perhemalliin. Isovanhemmat hoitaisivat lapsenlapsia ja saisivat vastavuoroisesti apua, kun sitä tarvitsevat. n

Fakta LISÄTIeTOA • Anna Rönkä, Kaisa Malinen ja Tiina Lämsä (toim.), Perhe-elämän paletti, Vanhempana ja puolisona vaihtelevassa arjessa, PS-kustannus 2008 • Päivi Sutinen, Vanhempana ja aikuisena uusperheessä, väitöskirja, marraskuu 2005. Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta, kasvatustieteen laitos • Muuttuvat perherakenteet ja perhesuhteiden kriisit: tutkimusprojekti Yhteydet ja ristiriidat eron jälkeisissä perhesuhteissa, Jyväskylän yliopisto, Perhetutkimuskeskus

3 | 2011 Dino

15


pitsalaatikko

toiminnanjohtaja

Aikaa lapselle

heNKILÖSTÖ TeKee TULOSTA

Lapsi, kummilapsi, lapsenlapsi, sisäinen lapsi. Hänen kanssaan voisit viettää aikaa.

6

Tekaista eväät, ottaa repun sekä sienikorin mukaan ja lähteä metsäretkelle.

Viipyillä kotikäynnillä kuuntelemassa yksinäisen vanhuksen tarinoita.

Leipoa pullaa ja tehdä kinkkupiirakkaa valmiiseen voitaikinapohjaan.

5

TeKSTi tero konttinen

16

Dino 3 | 2011

O

2 Askarrella syksyn lehdistä vaikkapa tauluja tai kirjanmerkkejä.

3 Jättää Xboxi sikseen ja mennä ulos hiekkaboxille leikkimään.

Hankkia kontaktimuovia ja päällystää yhdessä rakkaimpia kirjoja.

4

Kuva RuuSuKuva | tarja enGBlom

1

riitta hieDanpää toiminnanjohtaja, Dtl riitta.hiedanpaa@dtl.fi

tsikon väittämän tulisi olla lähtökohta seurakunnan asenneilmastossa ja käytännöissä. Todellisuudessa palkatut työntekijät nähdään helposti pelkkänä kulueränä, etenkin näin talousarvion valmisteluvaiheessa. Punakynä heiluu herkästi henkilöstöä koskevien talousarvion kohdissa. Seurakunnan talous ei kohene vähentämällä esimerkiksi koulutusmäärärahat minimiin, mutta henkilöstö saa selvän viestin johdon asenteista. Ilman osaavaa, motivoitunutta ja määrällisesti kullekin työalalle oikein mitoitettua henkilöstöä ei voida puhua toimivasta seurakunnasta. Seurakunnan ydintehtäviä ei voi ulkoistaa, mutta niihin liittyvien toimintojen kysynnän vaihteluilla on vaikutuksia työntekijärakenteisiin lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä. Säännöllistä huoltoa vaativista seurakuntien omista tiloista ei ole iloa kenellekään, jos niissä ei ole seurakuntalaisia palvelevaa elämää, mutta ylläpito haukkaa kohtuuttoman osan taloudesta. Taloutta rasittava kiinteistömassa on saatava tehokkaaseen ja tuottavaan käyttöön tai siitä on luovuttava, vaikka kirvelevin mielin. Kirkkohallitus kertoi elokuun helteiden aikaan eri viestimien kautta viime vuoden seurakuntatalouksien (yhteensä 323) talouden tilasta. Ulos annetuissa lukuisissa numerotiedoissa ei ollut mullistavaa uutta kirkon ja seurakuntien tilannetta tunteville. Yleisesti ottaen heikoilla talouksilla meni heikosti ja suuremmissa seurakuntatalouksissa talous pysyi ylijäämäisenä. henkilöstömenojen osuus toimintakuluista oli 61 prosenttia, kasvua näissä oli 1,3 prosenttia. Vastaavasti toimintatuotot kasvoivat 13 prosenttia.

On kiinnostavaa poimia joitakin lukuja kustannusten jakautumisesta eri työalojen kesken: lapsi- ja nuorisotyö 332 miljoonaa euroa, jumalanpalveluselämä ja kirkolliset toimitukset 165 miljoonaa euroa, palvelu (diakonia, perheneuvonta, sairaalasielunhoito, palveleva puhelin) 133 miljoonaa euroa, musiikki 54 miljoonaa euroa, lähetys ja kansainvälinen toiminta 46 miljoonaa euroa. Kaikkien työalojen kustannukset olivat yhteensä 1 019 miljoonaa euroa. hyvä uutinen ei tunnetusti ole uutinen, mutta nykyistä useammin seurakuntien tulisi tarjota medialle meillä menee hyvin -juttuja. Tosiasia kun on, että muusta maailmanmenosta huolimatta on seurakuntia, joissa johtaminen ja talous ovat keskimäärin hyvällä tolalla. Näissä seurakunnissa ei hätkähdetä tilapäisistä talouden notkahduksista eikä paineta paniikkinappulaa, vaan tehdään ajallaan rohkeitakin ratkaisuja. Toiminta on hyvin suunniteltua ja toteutettua, koska on terve yhdessä tekemisen meininki. henkilöstöä kohdellaan tuloksen tekijöinä. n

3 | 2011 Dino

17


isä-lapsitoiminta

seniorit

Tekemistä isien kanssa

Hiljaista viisautta Yhteiskunnan eri sektoreilla on kirkastettava eläkeläisten asemaa osana tervettä ja tasapainoista yhteiskuntaa. työllä Suomeenkin voitaisiin saada rakennettua tilanne, jossa eläkeläisjärjestöilläkin on paikka tupoja hallitusohjelmapöydissä. Mikä on eläkeläisjärjestöjen suhde lobbareihin? Sanalla on ollut huono kaiku, mutta nyt se näyttää olevan toimivan yhteiskunnan normaalia toimintaa. Älkäämme siis vierastako lobbareita. Tulevaisuuden tupopöytä muodostukoon neljästä jalasta: hallitus, työnantaja-, työntekijä- ja eläkeläisjärjestöt. Käytäköön siis nelijalkaneuvotteluja. Yhteiskunnan eri sektoreilla on kirkastettava eläkeläisten asemaa osana tervettä ja tasapainoista yhteiskuntaa. Eläkeläiset eivät ole kuolemaa odottava sosiaalinen reservaatti.

Mukaan senioriverkostoon

Pieni osa senioriverkoston kokouksen ajasta käytettiin sen ongelman purkamiseen, jonka aiheuttavat digitekniikan kautta rakennetut palvelujärjestelmät. Palveleva henkilö on hyvin usein monen numeropainalluksen takana. Tulevaisuudessa pitää päästä siihen, että pankki-, terveys-, vakuutus-, sosiaalityön- ja aikataulupalveluihin ei saa rakentaa digitaalista palveluketjua. Parhaimmillaan digitekniikka mahdollistaa informaatiokanavien rakentamisen. Toimintavarmuus saisi mahdollistaa runsaampia ilonpäivän kokemuksia. Digikehityksen jarruttaminen on epäviisasta, mutta elämän sisällön täyttäjänä se on ottamassa kohtuuttoman suuren palan. Joittenkin kollegojen kerrotaan riippuvan nettikoukussa. Varsinainen elämän syvyys aukeaa erilaisten taiteiden ja luovien toimintojen kautta. n

Uuden elämäntilanteen johdosta eteen tulevat uudet asiat, joista nyt olisi pidettävä huolta. Keskeisimpinä ovat erilaiset eläkeläisyhdistykset. Esimerkiksi KNT:ssä toimii oma eläkeläisryhmä, johon tällä hetkellä kuuluu 61 jäsentä. Keskusjärjestössämme Akavassa toimii Senioriverkosto, johon kuuluu yli 50 000 seniorijäsentä. Senioriverkoston kokouksiin kutsutaan edustaja kustakin Akavan jäsenjärjestöstä. Tällainen senioriverkoston ensimmäinen kokous oli 23.3.2011, ja olin siellä mukana Dtl:n edustajana. Edustin yksin kirkon sektoria. Kristitoverit, haastan teidät vakavasti mukaan senioriverkoston seuraavaan kokoukseen, joka pidetään 21.9.2011. Maaliskuun kokouksessa puhuttiin valtakunnan taloudesta Veronmaksajain Keskusliiton toiminnanjohtaja Teemu Lehtisen johdolla. Hänen tulkintansa oli, että tilanne ei ole niin paha, kuin minkä poliitikot väittävät sen olevan. Aktiivisella

18 

Dino  3 | 2011

H

elsingin, Turun ja Tampereen NMKYjärjestöt ovat kehittäneet isä-lapsitoimintaa valtakunnallisesti erityisellä kehittämishankkeella vuodesta 2007. Tärkein tuotos on ollut tavoitteellinen, asiakaslähtöinen ja eri toimintaympäristöissä toteuttamiskelpoinen isä-lapsileiritoimintamalli. Malli toimii hyvinvoinnin edistämisessä ja sosiaalisten ongelmien ehkäisemisessä. NMKY:n isä-lapsitoiminnassa keskeistä on lapsilähtöisyys, toiminnallisuus, tavoitteellisuus ja vahva tietoperusta. Toiminta on suunnattu kaikille lapsille, niin tytöille kuin pojille. Toiminnan tavoitteellisuus perustuu vahvaan tietoperustaan ja toiminnan paikkaan osana palvelu- ja järjestökenttää. Toiminnalla halutaan lisätä lasten hyvinvointia ja vaikuttaa isien elämäntapoihin. NMKY:n isä-lapsitoiminta tavoittaa työikäistä miesväestöä. Toimintaan osallistuneet isät olivat keski-iältään 41-vuotiaita, ja lasten keski-ikä on ollut yhdeksän vuotta.

Tasapainoilua digitekniikan kanssa

Kirjoittaja on Vantaan srk-yhtymän eläkkeellä oleva diakoniasihteeri ja Dtl:n kunniajäsen.

Tyytyväisiä leiriläisiä

Teksti ari inkinen

Teksti JErkki Jeskanen

T

yöalojen hallintoelinten kokoukset eivät ole niitä mehukkaimpia naurun paikkoja. On kuitenkin yksi tilanne, jossa hallinnollisen vakavuuden käsijarru kytketään pois päältä. Se on se hetki, kun puheenjohtaja lukee esityslistalta otsikon: ”Nuorisotyönohjaajan vanhuuseläkkeelle siirtymisen aiheuttamat toimenpiteet”. Tässä kohden varmasti nauretaan. Naurun aiheuttaja lienee tuo sana vanhuus. Vanhuuseläkkeelle siirtyminen avaa monia uusia polkuja todelliseen iloon, vapauteen, uusien taakkojen kantamiseen tai ennen tuntemattomina olleiden maailmojen kulkemiseen. Viranhoidon aikana kylkiäisinä (joillekin enemmän kuin työ) olleet edunvalvontatehtävät jäävät niin ikään sivuun.

Toimintaan osallistuneet isät olivat keski-iältään 41-vuotiaita, ja lasten keski-ikä on ollut yhdeksän vuotta.

Keskeinen toimintatapa on isien ja lasten yhteiset viikonloppuleirit. Leirillä yhdessä olemiselle on matala kynnys. Pääperiaatteena viikonlopussa on rento ohjelma sekä kiireettömyys. Ohjelmaa on, mutta siihen ei ole pakko osallistua. Viikonloppu sisältää ohjattua tai omaehtoista kahdenkeskistä tekemistä. Tittelit ja taustat unohdetaan, ja isillä on mahdollisuus keskittyä lastensa kanssa olemiseen, eikä isien ryhmäyttäminen ole toiminnassa keskeistä. Päivärytmi rakentuu lasten tarpeista, ja päiväunille voi mennä vaikka koko perhe.

Yli 30:n tavoitteellisesti toteutetun viikonlopun kokemusten ja arviointitiedon mukaan lähes poikkeuksetta toiminta vahvisti isän ja lapsen suhdetta. Isät ovat olleet tyytyväisiä tapaan, jolla toiminta on järjestetty. Lisäksi leirikokemus rohkaisee isiä olemaan arjessa enemmän lastensa kanssa. Lapset ovat saaneet olla isän jakamattoman huomion kohteena ja ovat siitä nauttineet. Toiminta on myös vastannut lasten tarpeita. Lapset ovat olleet erittäin tyytyväisiä leireihin.

Toiminnalle on kysyntää Toimintatapa on kehitetty yhdessä yli 300 isän ja 450 lapsen, sekä noin 30 lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten yhteistyönä. Toimintatapa sopii hyvin myös osaksi seurakuntien toimintaa. Se tuo mukanaan juuri sen ikäiset miehet, jotka muuten eivät tilastoja korista. Toiminnalle on kysyntää ja sitä on helppo järjestää, jos on uskollinen syntyneelle kokemustiedolle. Leiri, jossa on noin parikymmentä lasta, tuo samalla mukanaan kymmenen aikuista, siis lasten isät. Isälapsileiri on tekemistä yhdessä isien kanssa. Oikeastaan isät tekevät lapsilleen leiriä, jossa työntekijä on isän apuna ja tukena, isää varten. Isät kyllä hoitavat omat lapsensa. Isä-lapsitoiminnan verkkosivut löytyvät osoitteesta www.isa-lapsi.fi. Sivuilta löytyy tietoa toiminnan järjestäjistä, kumppaneista ja tehdyistä leireistä. n Kirjoittaja on Helsingin NMKY:n kehitysjohtaja.

3 | 2011  Dino 

19


työmarkkina-asiaa

PeRheYSTÄVÄLLISYYDeSTÄ TYÖPAIKKOjeN VALTTIKORTTI

TeKSTi ulla aitta

T

yömarkkinoilla lapset ja perhe on perinteisesti katsottu rasitteeksi – erityisesti naisille. Se että naiset tulevat raskaiksi ja synnyttävät lapsia, on vuosisatoja toiminut legitiiminä oikeutena maksaa naisille ja naisvaltaisille aloille kehnompaa palkkaa kuin miehille. Naisten tekemää hoito-, hoiva- ja kasvatustyötä, jota ilman mikään yhteiskunta ei toimi eikä pysty jatkamaan olemassaoloaan, pidetään edelleen palkkauksellisesti vähempiarvoisena kuin vaikkapa miesten sotateknologian piirissä tekemää työtä. mahdollisesti vasta joskus tulevaisuudessa hankittavat lapset vähentävät naisten työmarkkinakelpoisuutta. Perheellistymisikäiset naiset rekrytoidaan miehiä useammin määräaikaisiin palvelussuhteisiin. Tilapäistyöt eivät pelkästään vaikeuta yksilöiden elämäntilannetta. Niillä on myös laajoja yhteiskunnallisia ja perhepoliittisia seurauksia. Vakinaisen työn puute siirtää perheen perustamista, vakinaisen asunnon hankintaa tai ylipäänsä nuorten perheiden asettumista jollekin työ- tai asuinseudulle.

20

Dino 3 | 2011

Lapset ja työelämä Suomessa kuten muissakin Pohjoismaissa äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaaoikeudet ovat moneen muuhun euroopan maahan verrattuna pitkälle kehittyneitä. Alle vuoden ikäisille lapsille on suotu turvalliset lähtökohdat. Perhevapaalainsäädäntö takaa kummallekin vanhemmalle oikeuden jäädä kotiin hoitamaan pientä lasta. Valtaosa isistä hyödyntää isyysvapaata, mutta edelleen hyvin harva käyttää oikeuttaan vanhempainvapaaseen. Laadukkailla päivähoitojärjestelmillä tuetaan kummankin vanhemman paluuta työelämään. Vauraissa länsimaissa työlainsäädännöllä on lähes kokonaan kyetty eliminoimaan lapsityövoiman käyttö. mutta kehittyneissä maissakaan työelämän vaatimukset ja lasten hyvinvointi eivät aina kitkatta sovellu yhteen. Tämän päivän tietoyhteiskunnassa työntekijöiden työhön sidonnaisella ajalla on taipumus pidentyä. Työt valuvat kännyköiden ja kannettavien tietokoneiden kanssa kotiin. monissa ihmissuhdetöissä työntekijän on vaikea työajan päätyttyä jättää työssä kohtaamiaan muiden

ihmisten murheita ja huolia työpaikalleen, vaan ne nousevat mieleen ja niitä on työstettävä myös omalla ajalla. Työelämän arki ja käytännöt eivät aina takaa vanhemmille riittävästi aikaa ja voimavaroja perheen tarpeisiin. Pitkät työpäivät, vuorotyö tai muuten epäsäännölliset ja rikkonaiset työajat riistävät lapsilta perheiden tarvitsemaa yhteistä aikaa. henkisesti kuormittava työ ja kiire verottavat aikuisilta niitä voimavaroja, joita he välttämättä tarvitsisivat vastatakseen väsyneinä päiväkodista palaavien pikkulasten tai vaikeaa murrosikää elävien nuorten tarpeisiin. Perhevastuu ei myöskään aina pääty siihen, kun lapset lentävät pesästä. Lähes joka toinen palkansaajista ilmoittaa, että he oman työnsä ohessa käyvät auttamassa läheisiään, omia tai puolisonsa vanhempia tai hoitamassa lapsenlapsiaan.

Helpotusta työn ja perheen yhteensovittamiseen Työaikalainsäädäntö ei edelleenkään kata kaikkia aloja eikä täten turvaa työntekijöiden omaa aikaa. muun muassa kirkon sektorilla hen-

Kehittyneissä maissakaan työelämän vaatimukset ja lasten hyvinvointi eivät aina kitkatta sovellu yhteen.” gellinen työ on edelleen vailla työaikalain turvaa. Valitettavasti myös monilla aloilla, joita työaikalainsäädäntö koskee, ylitöitä ja pitkiä työviikkoja tehdään työaikalaista piittaamatta. Akava on työelämän kehittämisen tavoitteissaan nostanut esiin monia työn ja perheen yhteensovittamista helpottavia keinoja. Niistä tärkeimpiä ovat toimet, jotka lisäisivät isien perhevapaaoikeuksien käyttöä. Keskeisenä keinona lapsille kuuluvan ajan turvaajana Akava pitää työaikapankkien käyttöönottoa työpaikoilla. Työaikapankkiin työntekijällä olisi hänen niin halutessaan mahdollisuus tallettaa tekemänsä ylityöt, säästetyt vuosilomat ja niin edelleen. Omalta työaikatililtään työntekijällä on oikeus nostaa sisään tekemiään tunteja ja käyttää niitä silloin, kun perhe vaatii ylimääräistä aikaa. jos molemmilla vanhemmilla on käytössään työaikapankki, mahdollistaa se vuorottaisen, joustavan ajankäytön perheen hyväksi. Työaikapankki edellyttää luonnollisesti sitä, että työpaikoilla kaikki työtunnit rekisteröidään, jotta ylityötunnit voidaan tunnistaa.

Työaikapankkiin voisi tallettaa tehdyt ylityöt ja säästetyt vuosilomat.” Fakta

TILASTOTIeTOA

• Joka kymmenes (7–14 %)

myös maan hallitus on noteerannut työn ja perheen yhteensovittamisen kehittämistarpeet. hallitusohjelmakirjaukset vastaavat monilta osin Akavan esillä pitämiä perhepoliittisia tavoitteita. hallituksen tavoitteena on yhdessä työelämän osapuolten kanssa luoda hyviin käytäntöihin perustuvia toimintatapoja, joilla työpaikoista tehdään nykyistä perheystävällisempiä. hallitus lupaa edistää toimintamalleja, joilla pienten lasten vanhemmat tai iäkästä tai sairasta läheistään hoitavat voivat nykyistä joustavammin tehdä lyhyempää työpäivää tai ottaa palkatonta vapaata työstä. Osaavasta ja sitoutuneesta työvoimasta on jo nyt pulaa ja kilpailua työmarkkinoilla. Työpaikan perheystävällisyys tulee olemaan yksi tärkeimmistä kriteereistä, joilla nuoret valitsevat oman työpaikkansa. n Kirjoittaja on Akavan tutkija.

toimihenkilöammatissa toimiva nainen katsoo, että on rajoittanut haluamaansa lasten lukumäärää tai lykännyt lasten hankintaa työhön liittyvistä syistä. • Suomalaiset isät käyttävät noin 5 prosenttia kaikista lasten vanhemmille tarkoitetuista perhevapaista. Kolme neljästä käyttää ainakin osan isyyslomapäivistään. Yksi kymmenestä isästä käyttää vanhempainvapaaoikeuttaan. Yksi neljästä jättää kaikki perhevapaaoikeudet käyttämättä. • Noin 40 prosentilla palkansaajista on huolenpitovastuuta kodin ulkopuolella (esimerkiksi omat tai puolison vanhemmat, lapsenlapset). • Joka toinen palkansaaja sanoo ajattelevansa työasioita kotonaan. Yleisintä tämä on koulutettujen kohdalla (70–75 %). • Joka neljäs palkansaaja tuntee laiminlyövänsä kotiasioita työn vuoksi. Muita useammin näin ajattelevat koulutetut naiset. Lähteet: Tilastokeskuksen Työolotutkimus 2008. Perhevapaavalinnat ja perhevapaiden kustannukset sukupuolten välisen tasa-arvon jarruina työelämässä. STM-selvityksiä 2007:69

3 | 2011 Dino

21


työmarkkina-asiaa

POmOLLe POmON PALKKA

TeKSTi arja lusa

D

johtamisen merkitys on entisestään korostunut.

Urakehitystä oltava

Liittojen palkkakannanotto diakonia- ja nuorisotyön johtavien/työalajohtajien virkoihin

iakoniatyöntekijöiden Liitto ja Kirkon Nuorisotyöntekijöiden Liitto suosittavat diakonia- ja nuorisotyön työalajohtajina toimivien palkkauksen olevan vaativuusryhmässä 601 tai 602. Seurakunnat ovat jo pitkään perustaneet diakoniaan ja nuorisotyöntyöhön erilaisia johtavia virkoja todetessaan näin saatavan lisämahdollisuuksia työalan kehittämiseen sekä työvoiman tarkoituksenmukaisempaan ja tehokkaampaan käyttöön. Tehtävänimikkeet vaihtelevat seurakunnittain, vaikka tehtävän sisällöt ovat samantyyppisiä. Työalajohtajan viran nimike on hyvä määritellä vastaamaan teh-

tävän sisältöä, esimerkiksi johtava diakoniatyöntekijä/nuorisotyöntekijä tai diakoniatyön/nuorisotyön johtaja. Tehtävän vastuusuhteet ja palkkaus on määriteltävä selkeästi. Työalajohtajuuden merkitys korostuu seurakuntarakenteen muutoksissa ja työyksiköiden henkilöstömäärien kasvaessa. jatkossakin seurakuntaliitokset lisäävät johtavien virkojen määrää. Työalan johtaminen edellyttää monipuolista sisältöosaamista, jota koulutuksen ja kokemuksen perusteella on diakonia- ja nuorisotyöntekijöillä. Tehtävän menestyksekäs hoitaminen ja siinä jaksaminen edellyttävät lisäksi johtamiskoulutusta. johtamiselle tulee osoittaa

riittävät voimavarat, jotta työalajohtajalla on aikaa työalan kehittämiseen ja henkilöstöjohtamiseen. Vaativuusryhmissä 601 ja 602 vastuu on tehtäväalan, toiminnon tai muun kokonaisuuden kehittämisestä tai johtamisesta. Vuorovaikutuksessa korostuu erilaisten asiantuntijaryhmien työstä vastaaminen. Vaativuusryhmää määriteltäessä ratkaisevaa on tehtäväkuvauksen osoittama työn vaativuus, eikä esimerkiksi koulutusaste. Kun työn todellinen tehtäväkuvauksen osoittama vaativuus on esimiestyötä, palkkaus ei voi diakonia- ja nuorisotyössä jäädä alle 601 vaativuusryhmän. n

Oikeudenmukainen ja kilpailukykyinen palkka

teuttaa vuosittain. Tästä on Kirkon työmarkkinalaitoskin muistuttanut 15.6.2011 kirjatussa yleiskirjeessä työnantajia. Kirkossa on siirrytty yhä enemmän paikalliseen neuvottelutoimintaan. Tehtävänkuvausten tarkastelu voi johtaa siihen lopputulokseen, että työ on muuttunut vaativammaksi. Vuosittainen tarkastelu on tarpeen senkin takia, että jos järjestelmän käyttöönoton yhteydessä on tehty virheitä tai työnvaati-

vuutta arvioitu puutteellisesti, ne voidaan korjata. johtavien viranhaltijoiden palkkakannanotossa ammattijärjestöt nostavat esille työalajohtamisen ja esimiestyön vaativuuden työalan kehittämisessä. Kun työnantaja on perustanut johtavan tai johtajan viran, se on nähnyt tarpeelliseksi delegoida esimiesvaltaa ja tukea työn tekemistä. Työalojen henkilöstömäärä on ollut nousussa seurakuntien yhdistyessä, joten työn

Kirkon yleisen palkkausjärjestelmän tavoitteena on oikeudenmukaisesti määräytyvä ja kilpailukykyinen palkkataso. Siihen voidaan vaikuttaa siten, että palkan asettamisen prosessi seurakunnissa on avoin, läpinäkyvä, objektiivinen, joustava ja tasa-arvoinen. Tehtävänkuvia tulee tarkastella vuosittain. Tarkastelu tapahtuu kehityskeskustelussa, joka tulee to-

22

Dino 3 | 2011

Nuoriso- ja diakoniatyö ovat olleet työaloja, joissa uralla etenemismahdollisuus on ollut vähäistä muun muassa johtavien virkojen niukkuuden vuoksi. Viime vuosikymmeninä pussinperä on avautunut, kun työalan johtamisen virkoihin on valittu henkilö entistä useammin oman ammattikunnan keskuudesta. Diakonia- ja nuorisotyön tutkintojen opetusohjelmissa on johtamisen opintoja sekä perusopinnoissa että ylemmässä ammattikorkeatutkinnossa. Työntekijät ovat hankkineet johtamisen koulutusta myös kirkon omien johtamiskoulutusten sekä muiden johtamisen koulutukseen erikoistuneiden tahojen kautta. johtamisen osaaminen on selkeästi vahvistunut työntekijöiden keskuudessa. jokaisella työntekijällä on oikeus esimieheen. Työalan johtaminen ei ole tänä päivänä enää muodollista johtamista vaan työalan kehittäminen edellyttää monipuolista osaamista. johtajalta edellytetään laajaa työalan sisältöosaamista (management). Työalan johtaminen on vaativaa henkilöstöjohtamista (leadership), jossa tarvitaan hyviä vuorovaikutustaitoja.

Palkka saatava kohdalleen johtavien virat on useimmiten sijoitettu vaativuusryhmään 503. Kirkossa ei ole diakonia- ja nuorisotyön johtotehtäviin määriteltyjä kelpoisuusvaatimuksia. Paikalliset työnantajat määrittävät ne julista-

Johtamisen osaaminen on selkeästi vahvistunut työntekijöiden keskuudessa.” essaan viran haettavaksi. Ammattijärjestöjen palkkakannanotossa kiinnitetään huomio siihen, että näillä työaloilla olevien virkojen kelpoisuusehtona oleva korkeakouluasteen tutkinto ja hankittu työkokemus antavat tarvittavan kelpoisuuden ja osaamisen johtamisen virkaan. Vaativuusryhmän 601 osaamisen arvioinnissa koulutusehdot täyttyvät johtavan viran osalta. Vaativuusryhmässä 602 osaamisen kriteerin täyttymisen edellytyksenä on erikoistumisopintoja. Useimmat työnantajat edellyttävät johtamisen virkoihin johtamiskoulutuksen suorittamista ellei sitä ennen valintaa ole, joten tutkintotodistus muuttaa osaamisen arviointia ylöspäin. Työalan johtaminen on mitä suurimmassa määrin henkilöstöjohtamista. Valitessaan henkilön johtamisen virkaan työnantaja on arvioinut, että valittavalla on riittävät vuorovaikutustaidot tai hänellä on erityistä asiantuntijuutta toimia työalan esimiehenä. 601 ja 602 vaativuusryhmän ero on siinä, että ensimmäinen pitää sisällään toimimisen asiantuntijaryhmän työstä vastaavana ja jälkimmäinen tunnistaa suppean ja vaativan osatoiminnon johtamisen. Tehtävän vaativuus kasvaa ohjauksen vähen-

tyessä ja menettelytapojen itsenäisyyden lisääntyessä. esimiestyö ja työalan kehittäminen ovat työalajohtajan keskeisiä työtehtäviä. Näiden tehtävien toteuttamiseksi johtajan on itsenäisesti hankittava tietoa, analysoitava sitä ja sovellettava sitä paikalliseen käyttöön. Tämä edellyttää esimieheltä erityistä asiantuntijuutta vaativia vuorovaikutustaitoja ja luovuutta viedä muutos työalalla läpi (602). johtavassa virassa oleva työntekijä on useimmiten ainut vastaavassa tehtävässä omassa seurakunnassa. hänellä on vastuu oman työalan kehittämisestä ja kokonaisuuden johtamisesta (601 ja 602). Palkkakannanotolla liitot rohkaisevat jäseniä ja luottamusmiehiä käymään paikallisneuvotteluja vaativuusryhmän tarkistamiseksi. Liitot ovat lähettäneet palkkakannanoton tiedoksi kaikille työnantajille ja jUKOn luottamusmiehille. n Artikeln finns på svenska på sidorna www.knt.fi och www.dtl.fi.

Fakta eDUN-

VALVONNAN VÄLINe

• Ammattijärjestöjen

palkkakannanotto on edunvalvonnan väline, joka on tarkoitettu luottamusmiesten ja jäsenten käyttöön sekä paikallisneuvotteluiden tueksi.

3 | 2011 Dino

23


ahaa

marjo ormiskanGas Dtl:n opiskelijajäsen marjo.ormiskangas@student.diak.fi

opiskelija

i s o t t i i l e n n Tu Omaishoitajana Puolison sairastuminen sai Ritva Hirvosen miettimään omaa suhtautumistaan työhön. Ihmiselle on oltava aikaa tässä ja nyt.

TeKSTi | Kuva tero konttinen

R

itva ”Riti” Hirvonen on pitkän linjan diakoniatyöntekijä. Hän on työskennellyt Vantaalla, Anjalassa ja Imatralla. Viimeiset kahdeksan vuotta hän on toiminut Imatran seurakunnan vastaavana diakoniatyöntekijänä. Ritvan puoliso, Imatran seurakunnan aluekappalainen Seppo Hirvonen sairastui kaksikymmentä vuotta sitten harvinaiseen neurologiseen sairauteen, joka on vienyt pikkuhiljaa Sepolta liikuntakyvyn. – Seppo joutui jäämään sairaseläkkeelle vuonna 2001 ja oli tuolloin 53-vuotias. Olin itse diakonian hiippakuntasihteerin virassa ja jouduin matkustamaan paljon. Sepon hoitaminen oli välillä hankalaa. – Sepon sairauden myötä suhtautuminen työhön on muuttunut. Olen oppinut ainakin välillä rajaamaan työtäni, ja myös työn priorisointi on tullut tärkeäksi, kertoo Ritva löydöistään.

24

Dino 3 | 2011

Riti sai kolme vuotta sitten omaishoitajan statuksen. – Nyt minulla on oikeus kolmeen vapaapäivään kuukaudessa. Lisäksi Sepolla on pari kahden viikon kuntoutusjaksoa vuodessa. Oman ajan käytän ystävien, lasten ja lastenlasten kanssa. Omaishoitajana Riti on oppinut elämästä uusia asioita. Vammaisten asemaan ja heihin suhtautumiseen hän on törmännyt uudella tavalla, kun on työntänyt Seppoa pyörätuolissa. – Ihmiset tulevat juttelemaan kanssani kuin Seppoa ei olisi olemassakaan. Olkoon vamma mikä tahansa, niin edelleen moni ihminen mieltää, että hänellä ei varmaan ole tunteita, kuuloa, näköä saati omaa ajatusmaailmaa. Suurella osalla ihmisistä on vaikea nähdä tai kohdata vammaisia. Ritva Hirvonen pohtii sitäkin, voisiko ihminen pelätä omaa tulevaa osaansa vanhenevana tai vammaisena. Omat pelot aihe-

uttavat sen, että erilaisuus torjutaan. Sairaalle tai vammaiselle ihmiselle on erityisen tärkeää, että hänet havaitaan ihmisenä. Hänen luokseen pysähdytään, häneen reagoidaan ja samalla tunnustetaan hänen ihmisarvonsa. – Itse olen löytänyt pienten tekojen tien ja pienen ihmisen kysymyksineen. Ihmiselle on oltava aikaa. Tässä ja nyt. Ritva Hirvonen on vihitty diakoniksi neljäkymmentä vuotta sitten. Eläkeikään on vielä reilu vuosi aikaa. Koko työuran ajan Ritvalla on ollut halu kehittää itseään muun muassa työnohjaajaksi ja työyhteisökonsultiksi. Ihmisenä ja työyhteisössä oppii päivittäin uutta. Mikä elämässä on lopulta tärkeää? – Pieni yksilö kysymyksineen. n

S

ähköposteja toistensa perään. Yksi jäi kuitenkin mieleen. Viime syksynä Diakoniatyöntekijöiden Liiton opiskelijayhdyshenkilöt olivat jäämässä pois tehtävistään ja tilalle etsittiin uusia. Siitä se alkoi. Kiinnostuimme ystäväni kanssa liiton toiminnasta, ja nykyään toimin hallituksessa opiskelijajäsenenä ja kuulun opiskelijatyön ryhmään. haluan kertoa teille, mitä liitto mielestäni opiskelijalle merkitsee ja mitä olen saanut vajaan vuoden aikana oppia liiton tärkeydestä opiskelijalle. Opiskelijalle tämä lehti on ehkä yleisin muistutus liitosta, heti hyvien kynien ja nettisivujen jälkeen. Kai olette huomanneet liittyä Facebookissa Dtl-sivulle? jos et ole, keskeytä lukeminen nyt ja käy liittymässä heti (älä jää selaamaan muita sivuja). Sivulla voi vapaasti jutella alaa askarruttavista kysymyksistä, kysyä liiton toiminnasta, lähettää esimerkiksi kehityshaasteita tai kiitoksia opiskelijatyön toiminnasta.

myksestä, palkkakannanotosta, ja tulevaisuuden suunnitelmista ja toiminnan kehittämisestä. jo opiskelijana voit vaikuttaa liiton kautta tuleviin työoloihin ja ammattikuntasi kehittämiseen. Opiskelijatyönryhmässä suunnittelemme tapahtumia ja mietimme uusia tapoja tukea meitä opiskelijoita, joten ideat ovat tervetulleita.

Kai olette huomanneet liittyä Facebookissa Dtlsivulle?”

liitto on opiskelijalle paljon muutakin kuin ajankohtainen Dino ja keskusteleva Facebook-ryhmä. Liitosta saa neuvontaa ja tietoa muun muassa työelämästä, edunvalvonnasta ja ammattikunnan asioista. hallituksessa olen päässyt seuraamaan, miten esimerkiksi varat käytetään, keskustelua ajankohtaisista asioista, kuten diakonaatti-kysy-

liitossa toimiminen on opettanut paljon. Tärkeä osa liitossa toimimisessa on yhteenkuuluvuus ja kehittäminen. Opiskelijoina, tulevina diakoniatyöntekijöinä, tarvitsemme tukea jo valmiilta työntekijöiltä. Opiskelijoille suunnatuissa liiton tapahtumissa ja opiskelijatyönsihteereiltä saa hyviä neuvoja. Tutustuminen liittoon ja sen toimintaan kasvattaa myös ammattiidentiteettiä, missä liitto on ollut omalla kohdallani erittäin suuressa asemassa. Kun innostuin ammattiliiton toiminnasta, innostuin enemmän tulevasta ammatistani. Nyt tiedän paremmin, mihin olen valmistumassa ja kuka minua tukee. jos tiedät, että joku kaverisi ei vielä kuulu liittoon, käykää yhdessä täyttämässä liittyminen vaikka netissä. Nettisivuilta voit lukea myös muut jäsenedut. ja kuten ehkä muistat, opiskelijana jäsenyys on ilmainen ja saat tervetulopaketin kotiin, muun muassa sen hyvän kynän, joka muistuttaa sinua tukijastasi. n

3 | 2011 Dino

25


ammatillista

TeKSTi hannu keränen

Perhelähtöinen työ kirkossa Kirkon perhetyössä jokaisen työntekijän ja myös vapaaehtoisen toimijan näkökulma perheisiin on tärkeä. Kirkon varhaiskasvatuksen perhetyön työalasihteeri raija ojellin mukaan vastuu laaja-alaisesta perhetyöstä ei voi kuulua vain tietylle työntekijäjoukolle. – Perhetyötä ei myöskään rajata vain toimintamuodoksi, vaan puhutaan jokaiselle työntekijälle kuuluvasta perhelähtöisestä työotteesta, joka tarkoittaa perheenjäsenten ja perheiden näkemistä, kuulemista ja huomioimista, Ojell muistuttaa. Suuntaviivoja ja konkreettisia työvälineitä perhelähtöisen työotteen vahvistamiseksi seurakunnassa tarjoaa Kirkon perhetyön julkaisu minäkö perhetyön tekijä? Siinä korostuvat Ojellin mukaan perheen elämää vahvistavat toiminnot ja korjaavan perhetyön ulottaminen perheiden ja vanhempien ulottuville. Dino esittelee muutamia perhetyön malleja eri puolilta Suomea. u Turun torilta apua Turun kauppatorin lähellä sijaitsee Torin kulman perhekeskus. Pilottihake on syntynyt vs. diakoniasihteeri katja suomisen mukaan

26

Dino 3 | 2011

tilanteeseen, jossa sekä seurakunnassa että kaupungin sosiaalipalveluissa on noussut esiin tarve saada matalan kynnyksen palveluja pikkulapsiperheille. - Torin kulmassa toteutuu ajatus seurakunnan ja kaupungin yhteistyönä haastavassa elämäntilanteessa olevien lapsiperheiden palvelujen kehittämiseksi. Tavoitteena on varhainen puuttuminen sekä ongelmien ja syrjäytymisen ennaltaehkäiseminen, kertoo Suominen. Torin kulma on suljettu ryhmä, jonne pääsee neuvolan terveydenhoitajien tai diakoniatyöntekijöiden lähetteellä. Paikassa työskentelevät kaupungin palkkaama perhetyöntekijä ja kaksi Turun seurakuntayhtymän lastenohjaajaa. Kokoontumisissa käyvät säännöllisesti myös kokki, diakoniatyöntekijä ja perheneuvoja. Torin kulma on Suomisen mukaan todettu tarpeelliseksi työmuodoksi. - Paikka oli ensin auki kolmena päivänä viikossa, nyt neljänä. Perheet ovat kokeneet saaneensa tukea, ja hanke on osoittanut, että moniammatillinen ja eri toimijoiden välinen yhteistyö on hedelmällistä ja tukee kokonaisvaltaisesti perheitä.

u Hyvinkäällä kummeille tukea mielenkiintoisen näkökulman seurakunnan perustehtävään tarjoaa kummi-kummilapsitoiminta. Sitä on käynnistelty muun muassa Seinäjoella, jyväskylässä ja hyvinkäällä. Työmuoto ei ole ehkä aivan tavanomainen perhetyön malli. Lähtökohtana on perheen tukeminen kristillisen kasvatuksen tehtävässä ja samalla uuden kosketuspinnan saamisessa perheisiin ja kummeihin. hyvinkään seurakunnan varhaisnuorisotyöntekijät kirsi kupiainen ja sanna rauhala ovat järjestäneet useita kummi-kummilapsipäiviä. Työmuoto on vetänyt parivaljakon mukaansa uudella sykkeellä, ja saatu palaute on kannustanut jatkamaan kummipäiviä. – Toive tuli seurakuntalaisilta, ja kun tarpeeksi monta vuotta kuunneltiin, alkoi idea syntyä. Tämä ei vaadi nuorisotyön ammattilaisilta kovinkaan paljon uusia kikkoja, sillä työ hallitaan. Tosin leirille eivät paukut riittäneet, sillä erilaisia lasten ja vanhempien yhteisiä leirejä on useita, Kupiainen toteaa. Leiripäivän tavoitteena on yhteisen kokemuksen mahdollistaminen kummille ja lapselle sekä heidän

eronneiden a a t n i m i o t i s p a ryhmiä l i m m u y k k sinhuoltajien kummi taidetiistaita ryhmiä en lapsilpeierrihäeidnäkövammaisten suru puuhapäiviä erityisl pariviestinnän a s t en ryhmiä kurssia välisen suhteen ja kristillisen kasvatuksen tukeminen. Kummeille tarjotaan Kupiaisen mukaan tavallisia välineitä oman kummiutensa toteuttamiseen ja mahdollisuutta vertaistukeen toisten samanikäisten lasten kummien kanssa. Kristillinen kasvatus koetaan haasteena. Se on kummiudessa vierellä kulkemisen ja tukijana olemisen lisäksi Kupiaisen mielestä myös kummilasten puolesta rukoilemista. u Vertaisryhmistä tukea Siilinjärvellä Diakoniseen perhetyöhön on Siilinjärven seurakunta satsannut perustamalla viran vuonna 2007. Työ on perhetyöntekijä helena mattisen mielestä kaikkien yhteinen tehtävä, mutta diakoninen perhetyö sisältää erityispiirteitä, ja niiden hoitamiseen on annettu ainakin Siilinjärvellä loistava mahdollisuus. – Siilinjärven seurakunnassa työskentelin aiemmin ennen diakonisessa päihdetyössä. Kenttätyön kokemuksen pohjalta oppi huomaamaan ahdistuneet ja uupuneet perheet. he ansaitsevat tulla kuulluksi ja huomatuksi, mattinen kertoo. Työssään mattinen vetää erilaisia

vertaisryhmiä: on yksinhuoltajien, erityislasten vanhempien, lapsensa menettäneiden, eronneiden ja vanhemmuuden ryhmä. myös pariviestinnän kurssien järjestäminen kuuluu diakonisen perhetyön toimeen. – Rikkonaisten ja haavoittuneiden ihmisten ei tarvitse pelätä saman kokenutta. On tärkeää, että he uskaltavat tulla esiin oman särkyneisyytensä kanssa, ja silloin todellinen parantuminen voi alkaa. Voimavarana mattinen pitää työtä koordinoivaa perhetyön vastuuryhmää, joka toimii ohjausryhmänä ja taustatukena. Sen jäsenet koostuvat terveydenhuollon, lastensuojelun, päivähoidon, poliisin ja oppilashuollon edustajista. Työhön ei kuulu toimeentuloon tai ruokaapuun liittyviä asioita. u Taidetiistaita ja perhekeskeisyyttä Kuopiossa pidetään lapsiperheiden tavoittamiseksi ja toimintaan mukaan vetämiseksi Kallaveden kirkossa taidetiistaita. Se sai Kuopion seurakuntayhtymän Vuoden seurakuntateko -tunnustuksen. Taidetiistai on vetäjien, lastenohjaaja taina kuosmanen-kankaan

ja leena ollikaisen, mukaan kierrätykseen ja ekologisuuteen ohjaavaa taidekasvatusta lapsille ja aikuisille. Keskeisiä asioita ovat kierrätys ja ekologisuus, kädentaidot, taidekasvatus ja hartauselämä. Kolmannen sektorin kanssa voi tehdä myös yhteistyötä. Sonkajärvellä Sukevan kirkkopiirissä on koulun vanhempainyhdistys polkaissut liikkeelle kerhotoiminnan, jossa seurakunta on mukana. Yhteistyössä järjestetään kerhon lisäksi teemallisia kuukausi-iltoja. espoossa tuetaan perheterapeutti tarja huttusen mukaan perheitä myös näkövammaisten puuhapäivillä ja lapsiperheiden suruleireillä, jotka ovat antaneet vertaistukea perheille. Seurakunnat tukevat perheiden jaksamista myös kirkon ulkopuolisten toimijoiden kautta. Tällainen paikka on muun muassa Pohjois-espoossa sijaitseva Kartanokylpylä Kaisankoti, joka on ollut monen perheen levon ja voimavarjojen kokoamisen tyyssijana. hyvä vinkki, aina ei tarvitse tehdä itse valmista. n

3 | 2011 Dino

27


työkyky

Kuntoremontit Tsemppilomat Perhelomat Mökit

LAHJA SINULLE!

www.a-lomat.fi

Pistäydythän ständillämme Diakoniatyöntekijöiden päivillä Oulussa 26.–28.9.

Parasta A-lomaa – lomatuet käyttöön

aikille Dtl antaa k seniksi tai jä jäsenilleen liittyville messuilla ukkaan d lahjaksi laa rjon. sateenva Hae omasi!

A-lomien kautta voi hakea kolmea erilaista Fakta mITÄ LOmAT perhelomaa RAY:n tuella: nuorten mAKSAVAT? perheiden lomia, koululaisperheiden Nuoret perheet -lomille ja ryhmälomia ja perhe- ja virkistyslomia. koululaisperheiden ryhmälomille

TeKSTi arja lusa

K

aikki perhelomat kestävät viisi vuorokautta. Lomilla on täysihoito (aamiainen, lounas, päivällinen) ja monipuolinen ohjelmatarjonta: retkiä, ohjattua liikuntaa tai kädentaitoja. Ohjelma sopii koko perheelle, ja lisäksi lapsille järjestetään omaa ohjelmaa. Useimmissa kohteissa on myös tarjolla maksullisia lastenhoitopalveluja. Majoitus lomilla on kahden hengen huoneissa, perhehuoneissa tai lomamökeissä. Lomien tarkemmat viikko-ohjelmat löytyvät A-lomien verkkosivuilta. Kohteisiin on hyvä tutustua myös näiden omien verkkosivujen kautta, linkit löytyvät Alomien sivuilta. Kaikille A-lomien tarjoamille perhelomille pääsee hakemalla niitä A-lomien lomatukihakemuksella, joka löytyy osoitteesta www.a-lomat.fi. Lomatukihakemuksen voi täyttää ja palauttaa verkossa, tulostaa verkkosivuilta tai tilata A-lomista. Täytä loma-

tukihakemus huolellisesti kokonaan, sillä puutteellisesti täytettyä hakemusta ei voida ottaa huomioon lomatukea myönnettäessä. Perustele lomatukihakemuksessa, miksi tukea haetaan. Lomatukea myönnetään raha-automaattiavustuksista annetun lain perusteella. Huomioon otetaan hakijan sosiaaliset ja terveydelliset tekijät, perheen tulot sekä aiempi osallistuminen jollekin A-lomien tai muiden lomajärjestöjen tuetuille lomille. Lomatukea haetaan viimeiseen hakupäivään mennessä. Kaikki lomatukipäätökset tehdään kerralla vasta hakuajan päätyttyä. Käsittely kestää noin 2 viikkoa. A-lomat kertoo kirjeellä hakijoille päätöksen lomatuesta. Mahdollisia peruutuspaikkoja voi tiedustella myös hakuajan päättymisen jälkeen. Lomatuen käyttö edellyttää koko 5 vuorokauden lomaan osallistumista. Jos lomatuen peruuttaa ilman hyväksyttävää syytä, tulkitaan se käytetyksi. n

lähtevät maksavat loman kiinteän omavastuuhinnan. Loppuosa loman hinnasta myönnetään lomatukena. Muille perhe- ja virkistyslomille myönnetään lomatuki, ja lomalaiset maksavat itse loman loppuosan. Nuoret perheet -lomien omavastuuhinta: aikuiset 100 €/5 vrk, lapset 6–16-vuotiaat: 80 €/5 vrk. Koululaisperheiden ryhmälomien omavastuuhinta: aikuiset 120 €/5vrk, lapset 6–16-vuotiaat: 90 €/5 vrk. Perhe- ja virkistyslomien lomatuki: aikuiset 180 €, lapset 6–16-vuotiaat 90 €. Alle 6-vuotiaat lapset lomailevat A-lomien kohteissa maksutta. Yli 16-vuotiaille lapsille ei myönnetä lomatukea. A-lomien omiin ja välityksessä oleviin lomamökkeihin ja -osakkeisiin myönnettävän lomatuen enimmäismäärä on 360 euroa. Tuen hakuaika ja päätökset ovat samat kuin perhelomissa. Muista myös kuntoremontti- ja tsemppilomat! Lisätietoa osoitteesta www.a-lomat.fi

.

Dtl:n sateenvarjon alla pysyt kuivana silloinkin jos elämän taivaalta vihmoo vettä ja räntää. Ständillä liiton ihmisiä tavattavissa: ma 26.9. klo 11.00–17.30 ti 27.9. klo 8.45–16.30 ke 28.9. klo 8.45–13.00 Kaikki uudet jäsenet ja jäsentietonsa ständillä tarkistuttavat osallistuvat lisäksi 100 euron S-ryhmän lahjakortin arvontaan! Ständillä myös Oulun alaosaston arpajaiset.

Diakoniatyöntekijöiden Liitto ry

TUKIPILARIT TYÖLLESI 28

Dino 3 | 2011

www.dtl.fi


perhetyö

Perheiden parhaaksi

Kun pannaan eri ammattikuntien osaaminen yhteen ja jaetaan yhdessä kokemuksia, pystytään parhaiten tukemaan vaikeuksissa olevia perheitä. Esittelemme Varkauden mallin.

D

iakoniatyöntekijä Heli Kylmänen ja nuorisotyönohjaaja, diakoni Urpo Häkkinen kertovat työnsä muuttumisesta. – Perinteinen diakoniatyö oli vanhuspainotteista, mutta kymmenessä vuodessa asiakaskunta on nuorentunut. Ongelmat ovat kasaantuneet ja taloudellinen avustaminen on tullut mukaan, Kylmänen kuvaa. – Nuorisotyössä taas on ollut kohdennettua ikäkausitoimintaa. Nyt tämä meidän toimintamme on nimenomaan tarkoitettu kaikille perheenjäsenille. Lapset lähtevät vanhempien kanssa kokemaan, Häkkinen sanoo. Kylmänen on tehnyt 10 vuotta perhetyötä Varkauden seurakunnassa. Häkkinen tuli työpariksi puoli vuotta sitten. Perhetyö yhdistää eri ammattikuntia, ja yhteistyötä on tehty pitkään kaupungin perhetyön ja nuorisotoimen kanssa. – Tämänkokoiselle seutukunnalle sopii, että tehdään yhdessä. Nuorisopuolella tehdään yhteistyötä koulukuraattorin ja tukihenkilöiden kanssa. Meillä on molemminpuolinen kunnioitus, ja me haluamme kohdata vertaistyöntekijät, koska jokaisella on omaa osaamista, Häkkinen painottaa. Kiinteässä yhteistyössä ollaan myös Lapsen kengissä ry:n Alvari-perhetyöhön. – Olemme melkein viikoittain tekemisissä ja mietimme palavereissa, miten voitaisiin saada perheitä osallistumaan toimintaan ja miten voisimme

vastata perheiden tarpeisiin, Kylmänen sanoo. Toimintaa on monenlaista. Kesällä käydään retkellä Tykkimäellä ja syksyllä kylpylässä. Moniammatillinen tiimi pyörittää esimerkiksi Huomaa lapsi -projektia, jossa on mukana työntekijöitä Aklinikalta, kaupungin perheneuvolasta ja seurakunnasta. – Toiminta on tarkoitettu päihdeperheille. Lapsille ja vanhemmille on omat ryhmät, joissa käydään läpi alkoholinkäyttöä ja sen vaikutusta perheisiin. Tavoitteena on antaa lapsille lupa puhua siitä, miten alkoholinkäyttö näkyy heidän perheessään, Heli Kylmänen kuvaa.

Teksti Tuija Metsäaho  | Kuva tapio saarenheimo

Nämä perheet voivat aika huonosti.”

30 

Dino  3 | 2011

Masentava kierre Kaupungin perhetyön kautta tulevat perheet ovat kaikki lastensuojelun asiakkaita. – Nämä perheet voivat aika huonosti, Kylmänen toteaa. Pahoinvointia on monenasteista. – Perheissä on mielenterveysongelmia, alkoholiongelmia ja työttömyyttä. Ongelmat ovat kasaantuneet. Tyypillinen perhe on yksinhuoltaja, jolla on yksi tai kaksi lasta, Kylmänen sanoo. – Sitten on myös isoja perheitä, joissa voimavarat ovat vähissä, koska perheessä on paljon lapsia, Häkkinen sanoo. Sosiaalivirasto yleensä kertoo, että seurakunnastakin voi hakea apua. Puskaradio toimii myös.

Diakoniatyöntekijä Heli Kylmänen ja nuorisotyönohjaaja, diakoni Urpo Häkkinen ovat suunnitelleet aikataulunsa niin, että he pystyvät käymään yhdessä vaikeita asioita läpi.

3 | 2011  Dino 

31


henki kulkee

– Rahahuolet ja jaksaminen kulkevat käsi kädessä. Jos menettää työpaikan, talous romahtaa. Sitten myydään talo, mennään vuokralle ja velkaannutaan. Uutta lainaa ei saa, jos on ulosotossa. Ihminen kurjistuu, masentuu, käyttää päihteitä ja lopulta tulee lastensuojeluilmoituksia, Häkkinen kuvaa kierrettä. Sosiaalinen epäarvoisuus periytyy, ja asiakkaita saattaa olla kolmessakin polvessa. – Lapset voivat olla oikein fiksuja, mutta eivät sitten jostain syystä hakeudu opiskelemaan, Kylmänen harmittelee.

Todellinen hätä

Heli Kylmänen ja Urpo Häkkinen tekevät tiivistä yhteistyötä. Molemmilla on pitkä työkokemus perheiden parissa työskentelemisestä. – Työ on rinnalla kulkemista ja hetken auttamista, Kylmänen sanoo. – Elämä on kohtaamisia. On riittävää, että voidaan olla oikeassa kohdassa. Tarjoamme keskusteluapua ja ihan konkreettista apua viemällä vaikkapa leipää perheelle, Häkkinen sanoo. Takana ovat ajat, jolloin kierrettiin avustuspisteestä toiselle ja käytettiin hyväksi avunantajia. – Ihmisillä on todellisia tarpeita. He tulevat meille toimeentulotukipäätöksen kanssa, ja yhdessä toteamme, etteivät rahat riitä. Perheitä pystytään auttamaan paremmin, kun yhteistyö pelaa eri ammattikuntien välillä. – Voimme ottaa yhteyttä asiakkaan luvalla eri tahoihin. Ja hehän ovat vain tyytyväisiä, että palvelu toimii. Heli Kylmänen haluaa rohkaista kaikkia diakoniatyöntekijöitä ottamaan yhteyttä kaupungin perhetyöntekijöihin ja sopimaan palaverin heidän kanssaan. – Tämän päivän diakoniatyö ei pysty toimimaan enää yksin. – Olemme hengellisiä työntekijöitä mutta emme tee julistustyötä. Lähdemme seurakuntalaisten pariin tekemään käytännön työtä, Häkkinen painottaa.

Enimmäkseen hyvä olla Perhetyössä tulee eteen pysähdyttäviä tilanteita. Eräässä perheessä oli äkillisesti kuollut läheinen, ja he tulivat heti seuraavana päivänä vastaanotolle. Vaikka asiakkaita kohdataan yleensä yksin, silloin Heli Kylmäsellä oli työkaveri apuna. – Piti kohdata kaksi aikuista ja kolme lasta. Toisessa perheessä käytettiin huumeita, ja Kylmäselle sanottiin, ettei kotikäynnille kannata lähteä yksin. Tällaiset tilanteet panevat pohtimaan, että kotikäyntejä voisi tehdä pareittain. – Meillä on kollegaohjausta ja jaamme keskenämme asioita, jos on ikäviä ja vaikeita tilanteita. Aikataulut on suunniteltu niin, että meillä on aikaa jutella. Vaikean tilanteen jälkeen tarvitsee heti purkupaikan, Urpo Häkkinen sanoo. Hän kehuu myös esimiestä, joka ottaa tarvittaessa heti vastaan ja järjestää aikaa. Kylmänen teki keväällä lastensuojeluilmoituksen, mistä perhe hermostui. Hänet toivotettiin helvettiin ja yhteydet katkaistiin. – Se oli rankkaa. Pohdin tietenkin, teinkö oikein vai olinko liian hätäinen. Silloin oli sellainen olo, että ikävä homma. Urpo Häkkinen toteaa, että on välttynyt ääritilanteilta mutta on tarpeeksi raskasta kuunnella vierestä kollegan sattumuksia. – Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö tai väkivalta pistäisi sielun myllertämään. Heli Kylmänen oli kesällä kolme viikkoa moottoripyörällä Euroopassa lataamassa akkuja. - Kai tässä enimmäkseen on kuitenkin hyvä olla, hän miettii. - Ja palkkapäivänä tietää, miksi on töitä tehnyt, Häkkinen lisää. Palkitsevaa on myös saada vanhemmilta kiitosta ja nähdä lasten iloisia ilmeitä, kun he riemuitsevat Tykkimäellä tai nauttivat kylpylässä pulikoimisesta. n

Sielun ystävä

S

32 

Dino  3 | 2011

Artikeln finns på svenska på sidorna www.knt.fi och www.dtl.fi.

Teksti Ulla Turunen

Työ on rinnalla kulkemista ja hetken auttamista.”

ain mahdollisuuden aloittaa hengellisen matkakumppanuuden koulutuksen toukokuussa. Hengellisen tyhjyyden ja sisäisen kaipauksen kanssa odotin seminaarin alkua. Levottomuus oli niin suurta, että en pystynyt keskittymään etukäteistehtävinä olleiden kirjojen lukemiseen. Huonosti valmistautuneena, sisäisesti arkana kysellen, onko minusta kenenkään hengelliseksi kumppaniksi tai ohjaajaksi, suuntasin matkani ensimmäiselle seminaarijaksolle Kajaaniin. Mietin mielessäni miten kykenen paljastamaan ventovieraille, ties millaisista hengellisistä taustoista tuleville ihmisille, heikkouteni ja raadollisuuteni. Itseni tietämättä ja tunnistamatta olin kipeine tuntoineni matkalla, johdatettuna johonkin uuteen. Koulutukseen kuuluu, että jokainen valitsee itselleen kirjan, joka toimii matkakumppanina ja hengellisenä ohjaajana. Minäkin valitsin. Ystäväni olivat kiitelleet valitsemani kirjan antia. Mutta kirja ei suostunut matkakump-

panikseni, se tuntui etäiseltä ja vieraalta. Eihän sellaisen kumppanin kanssa matkanteko ole rattoisaa. Olin kaivanut hyllystä myös aiemmin lukemani Liisa Seppäsen kirjan Kelttiläisillä poluilla. Jo ensilukemalta kirja ja sen myötä kelttikristillisyys oli kiinnostanut, mutta kirja oli tuntunut liian pinnalliselta. Sen kummemmin ajattelematta olin alkanut lueskella uudelleen Liisan kirjaa. Kävikin niin, että matkakumppanikirja valitsi minut enkä minä kirjaa. Koulutukseen kuuluu myös hengellisen päiväkirjan pitäminen. Niinpä aloin alkukesästä tehdä matkaa kelttiläisillä poluilla kirjaa lukien, hengellistä päiväkirjaa pitäen ja rukoillen. Sillä matkalla minua on johdatettu kesän aikana askel askeleelta ulos ahdistuksesta ja tyhjyydestä ihmeelliseen levollisuuteen ja iloon. Varhaisen Kelttikirkon pyhistä on tullut ystäviäni ja matkaoppaitani. Pinnallisuudesta ei ole tietoakaan. Huomaan, että vaativuuteen ja syyllisyyteen taipuva hengellisyyteni on kai-

vannut iloa, huumoria, arkipäiväisyyttä ja luonnollisuutta. Vaativa usko huomaa vain omat puutteet ja tuijottaa niihin eikä sitä, miten Jumala ympäröi meitä hyvyydellään, rakkaudellaan ja ystävyydellään. Opin matkalla, että kaunein Jumalan maanpäälinen lahja on anam cara, sielun ystävä. Liisa Seppäsen kirjaa lainaten, kelttiläisten kristittyjen mielestä ihminen ilman anam caraa on kuin mies ilman päätä. Anam cara tunsi ystävänsä sielunelämän ja rukoili hänen puolestaan, eikä mitään isompia päätöksiä voinut tehdä jakamatta asiaa ensin yhdessä ja kyselemättä Pyhän Hengen neuvoa. Kun tulin tietoiseksi anam carasta, ymmärsin, että Jumala on antanut minulle sielun ystävän lahjan jo vuosia sitten. En vain ole ymmärtänyt lahjan arvoa. Sinullakin on oma anam cara. Jeesus Kristus on jokaisen sielunystävä. Hänessä sinulla on sisäinen tulisija, jonka lähellä olo on luonnollinen mukava ja kotoinen, rakastava. n

3 | 2011  Dino 

33


poimuri

lakimies

Opintovapaan hakeminen, hoitovapaalla töihin

(Luottamusmieskurssilla kuultua:)

Työnantajan eläkeopas eläkkeelle jääville

”Kaikki sienet ovat syötäviä ja viinasnapsi viinien väliin piristää kummasti”

Tällä palstalla lakimies Tuula Sillanpää vastaa lukijoita askarruttaviin kysymyksiin.

”Tarpeellisia virkoja ei voida vähentää/jättää täyttämättä varmuuden vuoksi, kun luullaan, että 5 vuoden päästä ei ole rahaa. Rikoksen pitää olla tapahtunut, että voidaan tuomita.” (Arto Suninen Toimitsijakurssilla 17.5.2011)

Kampaajalla kuultua:

”Laitetaan sitten myös sitä jiirikittiä.” (eli kestovärjäys ripsiin)

Kruunuvuoren kuntoremontissa saatuja elämän tirektiivejä:

Teksti Tuula Sillanpää

”Itelles tavotteita aseta ja niitä kohti sitkeesti laseta.” ”Jos joku meinoo jäädä jyrän alle , niin porukalla työntäkee se sivummalle.” ”Elä ihtees halaveksi ja ruttoo, monet hyvät uatteet sinunnii piässäs kuttoo.”

34 

Dino  3 | 2011

u Olen hakemassa opintovapaata työnantajaltani. Pitääkö minun etu- tai jälkikäteen todentaa työnantajalle opintosuoritusteni sisältö tai määrä? Saako opintovapaan aikana tehdä töitä toiselle työnantajalle? Opintovapaalaki ja -asetus eivät edellytä opintosuoritusten selostamista työnantajalle. Vapaan käyttäminen oikeaan tarkoitukseen selvitetään etukäteen. Kun opintovapaata haetaan työnantajalta, hakemuksessa pitää mainita seuraavat asiat: opintojen ja opintovapaan alkamis- ja päättymisaika, koulutuksen ja opiskelun muoto ja tavoite, onko kysymys aikaisemman opintovapaan aikana aloitetun koulutuksen/ opiskelun loppuunsaattaminen, oppilaitos tai muu koulutuksen järjestäjä, jonka kirjoissa opiskelija on tai jonka järjestämä ja valvoma tutkinto on. Päätoimisessa itseopiskelussa hakemukseen on liitettävä ohjaavan opettajan ja opiskelijan yhdessä hyväksymä opetussuunnitelma. Jos opintovapaata haetaan tutkinnon suorittamista varten, hakemukseen on liitettävä to-

distus ilmoittautumisesta tutkintoon. Opintovapaa on tarkoitettu opiskeluun, ei työn tekemiseen. Vapaan voi tosin jaksottaa niin, että osa päivistä on työpäiviä ja osa opintovapaata. Varsinaisen opintovapaan ajalta on mahdollista saada Koulutusrahastolta aikuiskoulutustukea sekä Kelalta opintorahaa, asumislisää ja opintolainan valtiontakausta. Tuista kannattaa kysyä tarkemmin Koulutusrahastosta ja Kelasta. Kaikki työ-, virkasuhde- ja yrittäjätulot vaikuttavat tuen määrään. u Olen hoitovapaalla ja talous on tiukoilla. Minulla olisi mahdollisuus tehdä vähän toisen alan töitä. Onko tämä mahdollista etuja menettämättä? Hoitovapaan ajalta maksettava kotihoidontuki on eräänlainen korvaus siitä, että lapsi ei käytä kunnan päivähoitopalveluja. Jos lapsen hoito järjestyy muilla tavoin, kuten isovanhempien avulla, hoitovapaan pitäjä voi tehdä töitä. Työn tekemiselle ei ole asetettu täsmällisiä enimmäismääriä. On kuitenkin

hyvä ottaa huomioon hoitovapaan tarkoitus, joka on lapsen hoitaminen kolmeen ikävuoteen saakka. Kotihoidon tuki koostuu hoitorahasta ja hoitolisästä. Hoitoraha maksetaan aina. Sen määrä yhdestä alle 3-vuotiaasta lapsesta on tällä hetkellä 315,54 euroa kuukaudessa. Kotona hoidettavista sisaruksista on mahdollista saada erikseen pientä korvausta. Hoitolisä on tällä hetkellä korkeintaan 168,86 euroa, ja sitä maksetaan vain yhdestä lapsesta kerrallaan. Hoitolisään vaikuttavat perheen koko ja yhteiset bruttotulot. Jos perheen koko on esimerkiksi neljä henkeä, täyden hoitolisän saa 1 700 euron kuukausituloilla, mutta hoitolisää ei saa lainkaan 3 837,41 euron kuukausituloilla. Kelan sivuilta saa tarkempaa tietoa asiasta. Lisäksi on tarkistettava omasta kotikunnasta, mitkä ovat kuntalisän ehdot ja tulorajat. n Voit lähettää lakimiehelle ajankohtaisia kysymyksiä osoitteeseen arja.lusa@knt.fi tai riitta.hiedanpaa@dtl.fi.

3 | 2011  Dino 

35


santtu perkiö nuorisotyönohjaaja, Helsinki, Herttoniemi samuli.perkio@evl.fi

kolumni

tulossa KNT mukana seuraavissa seminaareissa:

i e ä s i i t o K i r a k n a s e l o

Oulun hpk:n vuosiaiheseminaarissa 7.9. klo 13 Syötekeskuksessa. Helsingin ja Espoon hpk:n kasvatuksen painopisteseminaarissa 15.9. klo 15.30–17. Kuopion hpk:n vuosiaiheseminaarissa 26.–29.9. Tievatuvalla.

KNT:n jäsentapaaminen OuluGospelin yhteydessä 5.11.2011. Dtl:n Sisu-päivät 2011

N

ykyisessä perhepoliittisessa keskustelussa tehdään iso asia siitä, kuka on lasten kanssa ja missä. Ihan kuin me olisimme ensimmäinen sukupolvi, joka saa kasvattaa lapsiaan aikuisiksi. Yleisesti ajatellaan, että nyt isien pitäisi jäädä kotiin. Isäkuukausi joka isän nyt ainakin täytyisi pitää, mutta kyllä pidemmälle hoitovapaalle olisi asiallista jäädä. Isän jääminen töihin ei vaadi selityksiä, mutta kotiin jääminen herättää heti sympatiaa ja kysymyksen arjen sankaruudesta.

Turussa 6.11., Vantaalla 8.11., Oulussa 13.11. ja Imatralla 15.11. Varaa päivä jo kalenteriisi. Ilmoittautumiset alkavat, kunhan olemme tämän vuoden Vaasan ja Rovaniemen Sisut pitäneet.

hinkään, aamupalan ehtii syödä rauhassa ja lehden lukea. Työpaikalla ei tarvitse istua miettimässä, että milloinkohan tämäkin kokous loppuu. Omat työt eivät lykkäänny kollegoiden loputtomien jorinoiden takia. Työmatkoihin ei tarvitse käyttää hetkiä, joita vauvalehden lastenpsykiatri pitää korvaamattoman tärkeinä lapsen kehitystä ajatellen. Koti-isän työsuhde-etuihin kuuluvat myös päiväunet ja päivittäinen tyky-liikunta. Samalla voi kerätä leikkipuistossa irtopisteitä siitä, miten hienoa on, kun isä uhrautuu perheen puolesta ja hoitaa lapsia kotona.

KNT:n jäsentapaaminen Maata Näkyvissä -festareilla 19.11. Dtl:n alaosastojen puheenjohtajien ja sihteerien seminaari Akava-talossa 16.4.2012. Dtl tekee KDY:n kanssa opintomatkan Roomaan

36

kaikkea kanssa. ensin isä on kuukauden kotona ylpeänä siitä, että kantaa kortensa kekoon ja osallistuu perheen yhteisen hyvän rakentamiseen. Isä ottaa vastuun lasten hyvinvoinnista, hoitaa neuvolakäynnit ja muskaritunnit. Isä pakkaa hoitolaukun ja kertoo lapsen äidille, mitä lapsi on tänään oppinut. Isä hymyilee lapsen ihmetellessä, kuinka äitikin osaa tehdä ruokaa. Sitten isä palaa töihin ja vastuu lastenhoidosta luisuu takaisin perheen äidille. Isä on iltaisin töissä tai harrastamassa ja korvaa sen viettämällä viikonloppuisin lasten kanssa laatuaikaa. Siitä on sankaruus kaukana. Koti-isä ei ole sankari, sillä isä ei jää koti-isäksi lasten vaan itsensä takia. Aamuisin ei ole kiire mi-

Dino 3 | 2011

olin hoitovapaalla lähes kolme vuotta, enkä pidä itseäni sankarina. en kuitenkaan ymmärrä, miksi kukaan olisi mieluummin töissä kuin kotona. Tällä alalla urakehitys siitä tuskin kärsii, eikä näillä palkoilla kotihoidon tuelle putoaminen romuta perheen taloutta. Koti-isä saa viettää rauhassa aikaa maailman tärkeimpien ihmisten kanssa – kuolinvuoteella tuskin kaduttaa, ettei viettänyt tarpeeksi aikaa töissä. jos työpaikalla on neljä nuorisotyönohjaajaa ja kotona yksi isä, kummassa isän läsnäolo mahtaakaan olla tärkeämpi? n

21.–27.9.2012 (HUOM! muutos ajassa), hinta-arvio 1 200 euroa, josta jäsenet voivat hakea koulutustukea liitolta. Ilmoittautuminen alkaa marraskuussa.

Kuva alpo syvänen

Kuva miia kotilainen

Miksi kukaan olisi mieluummin töissä kuin kotona?”

3 | 2011 Dino

37


ReKISTeRÖIDY WWW.jÄSeNeD UT.FI jA POImI eDUT !

esittely

DIAKONIAKIRKON TYÖNTeKINUORISOjÖIDeN LIITTO TYÖNTeKIjÖIDeN Puheenjohtaja 2010–2011 LIITTO Helena Tuominen hiippakuntasihteeri Puh. 050 431 4049 helena.tuominen@evl.fi

Varapuheenjohtaja 2010–2011

Puheenjohtaja 2010–2012

Marko Pasma Hämeenlinna-vanajan srk diakoni Puh. 050 505 4518 marko.pasma@evl.fi

Risto Luukkanen nuorisotyönohjaaja Puh. 040 414 9618 puheenjohtaja@knt.fi

Toiminnanjohtaja

Varapuheenjohtaja 2010–2011

Riitta Hiedanpää diakonissa, terv.hoit. Puh. 09 150 2287, 040 516 5557 riitta.hiedanpaa@dtl.fi

Asiamies

Tiina Laine TtM, diakonissa Puh. 09 150 2286, 040 765 0477 tiina.laine@dtl.fi

Toimistoassistentti

Toiminnanjohtaja

arja Lusa sosionomi ylempi amk Puh. 044 595 8562 arja.lusa@knt.fi

Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa! Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa.

u kutsu rohkeasti liittoon kuulumattomia kollegoitasi mukaan toimintaan. Yhdessä voimme enemmän! Varsinaiseksi jäseneksi voit liittyä seuraavasti: Dtl: www.dtl.fi, soittamalla Liisa Rossille puh. 09 150 2487 tai sähköpostitse toimisto@dtl.fi KNT: www.knt.fi, tai sähköpostitse jasenpalvelu@knt.fi tai soittamalla 044 595 8566. Opiskelijajäseneksi voit liittyä netissä www.dtl.fi tai www.knt.fi

(Vk 541:1)

u työttömyyskassa hoitaa työttömyyteen ja esimerkiksi vuorotteluvapaaseen liittyviä asioitamme. Erko – Erityiskoulutettujen työttömyyskassa, puh. 09 7206 4343 (ma–to klo 12–15), www.erko.fi

Jäsenpalvelusihteeri Tarja Hämäläinen HSO-sihteeri Puh. 044 595 8566 jasenpalvelu@knt.fi

u käytä hyöDyksesi jäsenetusi, joihin voit tutustua verkkosivuillamme www.dtl.fi ja www.knt.fi

Kuva hannu keränen

Liisa Rossi yo-merkonomi Puh. 09 150 2487 liisa.rossi@dtl.fi, toimisto@dtl.fi

Jari Oksanen nuorisotyön johtaja Puh. 0400 494 039 jari.oksanen@evl.fi

LIITY jÄSeNeKSI

38

Dino 3 | 2011

3 | 2011 Dino

39


Kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kirjautumalla seurakunta-asiakkaaksi saat näkyviin seurakuntien tuotteet ja seurakuntahinnat. Lapsityöllä sekä Nuoriso- ja rippikoulutyöllä on omat, selkeät tuoteryhmänsä. Seurakunnan työntekijänä saat myös omat ostoksesi seurakuntahinnoin.

10 16,–

17,–

10 16,– Jukka Jyrä

Merja Salonen

Kari Kuula

Hartausvirikkeitä leikki-ikäisille

Erinomainen apuväline nuorten jumalanpalveluksen järjestäjille.

Meidän kerho

70 toiminnallista hartautta erilaisille leikki-ikäisten ryhmille.

Nupit kaakkoon

Meidän jumis

Musiikkitilaisuuden järjestäminen Kattava ja hyödyllinen apuväline tilaisuuksien järjestämisestä vastuussa oleville.

90 5,– Srk-hinta

Yhteisvastuu

(ovh. 5,-)

Ole Arkienkeli ja ripusta siivet suojaksi.

2,–

Siipien suoja-heijastin

50

Kirkon Ulkomaanapu

Värikäs avaimenperä Käsinmaalattu, takana teksti "Psalm 91:11".

Ilmoituksen hinnat ovat seurakuntahintoja.

KAIKKEA MAAN JA TAIVAAN VÄLILTÄ. HIETALAHDENRANTA 13, Helsinki

|

ma-pe 9–17

|

Laadukas ja edullinen rippiraamattuvalikoima.

p. 020 754 2350

|

www.kotimaakauppa.fi


Dino3/2011  

jäsenlehti, perhetyö

Advertisement
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you