Issuu on Google+

Lounais-Suomen Partiopiiri

3

/2013

Ääni

MikäMikäMaan takana: Kalle Virtanen Raisiolaiset

KilliNallit

voitokkaina

partiotaitojen SM-kisoissa

Miten sinun lippukuntasi näkyy ja kuuluu mediassa?


Tässä lehdessä Haastattelussa MikäMikäMaan ääni Sivuilla 6–8 jututamme monelle tuttua partiopersoonaa, kesällä järjestettävän Tammileirin johtajaa Kalle Virtasta Turun Metsänkävijöistä. Kuva: Niko Sjöholm

Terveisiä partiotaitojen Suomen mestareilta RaKiNan Pisarat-vartio voitti partiotaitojen talvikisoista Suomen mestaruuden. Lue tyttöjen kertomus kisaviikonlopusta sivuilta 10–11! Kuva: Emilia Mänttäri

Ensi kesän bucket list Toimittajamme kokosi jo nyt ensi kesää ajatellen listan asioista, joita jokaisen kannattaa ehdottomasti kokeilla. Varaslähdön kesätunnelmaan löydät sivulta 24! Kuva: Maria Reiman

Repostelu Tämän numeron repostelu kehottaa partiolaisia poistumaan omalta mukavuusalueeltaan. Ota haaste vastaan sivulla 30! Kuva: Hanna Alin

Kansi Riemukkaita ilmeitä ja jäisiä tunnelmia Rannikkoseudun ensimmäisellä yhteisellä Ice Age -talviretkellä. Lue lisää sivulta 36. Kuva: Viljo Mannerjoki

2

Repolainen 3/2013


Likaiset

ikkunat Sanni Löflund, Pyhän Laurin Ritarit

Kirjoittaja on toimitusjaoston puheenjohtaja

Kun talvi kestää näin kauan, kuin se tänä vuonna on kestänyt, alkaa vannoutuneinkin talvi-ihminen kaivata kesää ja aurinkoa. Ei enää liukastelua ja auton kaivamista esiin hangesta. Nyt alkaa kaivata jäätelöä, grillattua makkaraa ja uusia perunoita. Tuleva kesä on täynnä partiota. Luvassa on metkoja leirejä niin lähellä kuin kauempanakin. Retkiä järjestetään ja teltoissa yövytään. Talven jälkeen myös teltassa yöpyminen tuntuu luksukselta. Hyttysiäkin on vähän ikävä. Partio on onnistuneen kesän rakennuspalikka numero yksi. Kun kaunista kesäiltaa saa viettää yhdessä hyvien ystävien kanssa leirinuotion ääressä, ovat talven pakkaset niin kaukainen muisto, että ei niitä juuri tule ajateltua. Olisipa jo kesä! Kevät on kuitenkin kiireitä täynnä. Kouluasiat pitää saada kuntoon. Mökille pitäisi mennä siivoamaan. Kesätyökuviot hoitaa. Valmistella jos jonkinlaista tapahtumaa. Aurinko, josta luulisi saavansa energiaa, paljastaa vain puutteet kodin siisteydessä. Ikkunat pitäisi pestä! Sama efekti toistuu myös silloin, kun tapaa oikein innostuneen ihmisen. Toisen innostus paljastaa, kuinka itse on hukannut inspiraation kaikkia niitä asioita kohtaan joita ennen piti tärkeänä. Ne ovat muuttuneet itsestäänselvyyksiksi. Siksi toivonkin, että toisten innokkuus tarttuisi myös itseen ja uudet ideat ja suunnitelmat alkaisivat virrata solkenaan. Ei muuta kuin uusia ihmisiä tapaamaan ja imemään itseensä intoa ja virtaa. Ne ikkunat on kyllä ensin pakko pestä!

3/2013 - 26.4.2013

Repolaisen toimitus

Turun Partiolaiset – Scouterna i Åbo ry:n

Läntinen Pitkäkatu 13, 20100 Turku p. 050 312 9428 repolainen@partio.fi Osoitteenmuutokset: www.partio.fi/jasen tai partiotoimisto.turku@partio.fi

Lounais-Suomen Partiopiiri ry:n ja Lounais-Suomen Partiopiiri

jäsenlehti ISSN 1797-9390 Päätoimittaja Laura Rantanen

Toimitussihteeri ja taittaja Satu-Maija Kaunisto Toimituskunta Maria Lahtinen Maija-Liisa Laukkanen Sanni Löflund Sari Mantere Tuuli Seppälä Johannes Vahtoranta Maria Reiman Sofia Karhu Susanna Koivisto Niko Sjöholm

Ilmestymisaikataulu 2013 nro DL ilmestyy 4/2013 (jn) 8.5. 31.5. 5/2013 28.8. 20.9. 6/2013 (jn) 9.10. 1.11.. 7/2013 20.11. 13.12.

Painopaikka Multiprint 2013,Vantaa

Koulutussihteeri Riitta Suomi, 050 312 9424 Järjestösihteeri Leena Hongell, 050 312 9427 Pistä postia! Taloussihteeri Repolainen julkaisee mielellään Tiina Suominen, 050 312 9426 sivuillaan lukijapostia, kommentteja ja mielipide­kirjoituksia. Juttuvinkitkin Viestintäsihteeri Satu-Maija Kaunisto, 050 312 9428 ovat tervetulleita. Lehti toki varaa itselleen oikeuden valita julkaistavat Porin partiotoimisto kirjoitukset ja tarvittaessa lyhentää saamiaan tekstejä. Lehden toimituk- Antinkatu 6, 28100 Pori partiotoimisto.pori@partio.fi sen tavoittaa osoitteesta: ­ repolainen@partio.fi

Piirin yhteystiedot Keskus 050 312 9420 jn=jäsennumero, joka jaetaan kaikille www.lounaissuomenpartiopiiri.fi piirin partiolaisille. Muut numerot Turun partiotoimisto jaetaan 15 vuotta täyttäneille. Läntinen Pitkäkatu 13, 20100 Turku Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa, partiotoimisto.turku@partio.fi

Toiminnanjohtaja Kalle-Pekka Manninen 050 312 9421 Aluesihteeri Tarja Nummi, 050 312 9423 Ohjelmasihteeri Riikka Hosiosto, 050 312 9425 Projektityöntekijä Minna Ertimo, 050 382 2657 Repolainen 3/2013

3


Reportit Piirissä uusia työntekijöitä Uusi kasvutyöntekijä löytyi projektin jäsenistöstä

Minna Ertimo aloitti 18. maaliskuuta piirin uutena kasvutyöntekijänä Marjo Majlundin siirtyessä Hämeen Partiopiirin ohjelma- ja koulutuskoordinaattoriksi. Kasvu-hanke on Minnalle jo ennestään tuttu, sillä hän on toiminut Syty Partioon -projektiryhmän jäsenenä. Minnan työsuhde jatkuu elokuun puoleen väliin saakka ja hän työskentelee 50 % osa-aikaisena. Minnan meiliosoite on minna.ertimo@partio.fi ja puhelinnumero 050  382 2657. Kasvutyöntekijänä Minna koordinoi mm. sytytyspala-keskusteluja, toimii kasvuryhmän sihteerinä ja pitää kasvuasioita esillä niin luottamus- kuin toimihenkilöidenkin keskuudessa.

Kalle-Pekka Mannila on piirin uunituore toiminnanjohtaja

Kalle-Pekka on aloittanut työt 22. huhtikuuta piirin toiminnanjohtajana. Piirin palvelukseen hän siirtyi SATAEDU:sta, jossa hän toimi opinto-ohjaajana ja apulaisrehtorina. Koulutukseltaan Kalle-Pekka on yhteisöpedagogi. Partiomaailma on Kalle-Pekalle ennestään tuttu, sillä hänellä on partiotausta Harjavallan Pirkoista. Partiossa hän on toiminut mm. Satakunnan Partiolaisten piirihallituksessa sekä Finnjamboreen tekniikkajohtajana. Kalle-Pekan meiliosoite on kalle-pekka.mannila@partio.fi ja puhelinnumero 050 312 9421. Toiminnanjohtajan tehtäviin kuuluu mm. johtaa ja kehittää piiritoimiston toimintaa, toimia Turun Partiolaiset – Scouterna i Åbo ry:n toiminnanjohtajana sekä vastata työvaliokunnan, piirihallituksen ja piirinkokouksen hallinnoinnista.

Palautetta? Onko sinulla palautetta piirille? Risuja, ruusuja, kehitysehdotuksia, aloitteita, kysyttävää – mitä vaan? Lähetä sähköpostia osoitteeseen:

KUTSU

palaute@lounaissuomenpartiopiiri.fi

4

Tervetuloa Nipan läksiäisiin! 16.5. kahvitarjoilu klo 14.00–18.00 Turun partiotoimistolla. Tervetulleita olette te kaikki, jotka olette tehneet Nipan (Nils Grönberg) kanssa yhdessä töitä partion hyväksi: partiolaiset, lippukuntien edustajat, entiset ja nykyiset luottamushenkilöt ja työntekijät, yhteistyötahot, yhteistyökumppanit, ystävät, kaverit ja tutut. Samalla pääsette tutustumaan piirin ja Turun partiolaisten uuteen toiminnanjohtajaan, Kalle-Pekka Mannilaan. Nähdään 16.5. suurella joukolla! Lisätietoja antaa piirinjohtaja, Mari Kousa, 045 630 7532.

Repolainen 3/2013


Teksti: Susanna Koivisto, Littoisten Pirtapiiat Kuvat: Milla Ala-Äijälä, Littoisten Pirtapiiat

Littoisten Pirtapiikojen lipunnaulaustilaisuus Sunnuntai 24.3. oli tärkeä päivä Littoisten Pirtapiikojen historiassa: tuolloin Pirtapiikojen uusi lippu naulattiin ja vihittiin käyttöön sekä samalla juhlittiin lippukunnan 50-vuotista partiotaivalta. On aurinkoinen sunnuntai-iltapäivä Littoisissa. Littoisten seurakuntatalo täyttyy niin entisistä kuin nykyisistäkin Pirtapiioista ja muista partiolaisista. Merkit on ommeltu paitaan ja useamman Pirtapiian kynsiä koristaa LiPin logo. Juhlapöytä notkuu herkkuja ja erityisesti LiPin logolla koristeltu täytekakku vangitsee huomion. Yläkerrassa on näyttely, jossa voi ihastella mm. vartioiden viirejä sekä legendaarista tipupaperia.

LiPi tulee, LiPi hakkaa…

Tätä päivää on valmisteltu jo pitkään. LiPin vanha lippu oli jo 48 vuotta vanha ja niin heikossa kunnossa, että uudelle lipulle on ollut kysyntää. Lippu on lippukunnan oman suunnittelutyön tuotos, lipun suunnittelusta vastasi LiPin oma tyttö Linda Huunonen yhdessä lipputoimikunnan kanssa. Lippua on valittu naulaamaan 20 partiolaista, edustettuna mm. kaikki LiPin ikäkaudet sudenpennusta huuhkajaan* sekä tärkeimmät yhteistyökumppanit. Lipunnaulauksen ja -siunauksen lisäksi juhlassa kuullaan juhlapuheita, jaetaan ansiomerkkejä sekä nautitaan niin musiikkiesityksestä ja juhlaohjelmasta kuin veljeslippukunnan Mustavuoren Sissien jäynästä – synttärilahjaksi saamastamme 30 vuotta vanhasta, puoliksi poltetusta teltasta.

Päivän kynsitrendinä oli LiPin logolla koristellut kynnet.

…kosk’ ei olla pohjasakkaa!

Lipunnaulaustilaisuus oli Pirtapiioille ainutlaatuinen tilaisuus kokea vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lippukunnan me-henkeä. Vanha lippu siirtyy viettämään eläkepäiviään Partiomuseoon ja sitä voi siellä halukkaat käydä ihailemassa. Uusi lippu taas odottelee jo kevään partioparaatia. Pirtapiiat juhlistavat 50-vuotista partiotaivaltaan lipunnaulauksen lisäksi myös mm. kesäleirillään, jolla suunnataan Kilpisjärvelle Lappiin. *LiPin oma nimitys aikuisille

LiPin lippukunnanjoh tajia vuosikymmenten var relta.

Littoisten Pirtapiiat

Littoisten Pirtapiiat on vuonna 1967 perustettu tyttölippukunta, joka tunnetaan yleisesti aktiivisena kisalippukuntana. Jäseniä on lähes 200 ja toimintaa järjestetään kahdella kololla: sekä Littoisissa että Hurttivuoressa. Lippukunnanjohtajana toimii tällä hetkellä Anniina Rantala.

ala

Littoisten Pirtapiikojen Anniina Rant ja uusi lippu.

Littoisten seurakuntatalo täyttyi niin vanhoista kuin nykyisistäkin Pirtapiioista. Repolainen 3/2013

5


MikäMikäMaan ääni

– lähikuvassa Kalle Virtanen Kalle Virtanen on monille tuttu partiopersoona. Tänä kesänä uusi partiosukupolvi tulee tutustumaan häneen Tammileirin johtajana. Repolaisen toimittaja päätti ottaa vähän selkoa tästä lippukuntansa entisestä – silloisen sudenpennun silmissä vähän pelottavankin oloisesta – johtajasta. Teksti: Niko Sjöholm,Turun Metsänkävijät Kuvat: Niko Sjöholm, Mika Kuusisto (Kaarinan Ristiritarit), lpk-lehti Mänkijän arkisto

6

Repolainen 3/2013


Pienestä kipinästä... Luonteva tapa tutustua toiseen on kieltämättä menneisyyden kyseleminen, sillä se antaa hyvän kuvan siitä, millainen toinen on – tai ainakin millainen hän on ollut. Kalle kertoo, että alkukipinä partiopolulla oli se, kun äiti vei hänet isoveljiensä perässä partioon. Ensimmäinen partiokokemus puolestaan on muistikuva Mynämäen Sissien kesäleiristä Aulijärveltä 1970–80-lukujen taitteesta. Kuten sanotaan, niin siitä se ajatus sitten lähti... Nuoruusvuosina Kallella oli – kuten aika monilla meistä partiolaisista – pääosa kavereista partiossa. Vaikka muita harrastuksia olivatkin muun muassa jalkapallo ja salibandy, ei partion lopettaminen käynyt mielessäkään – muun muassa juuri siitä syystä, että pääosa kavereista oli myös partiossa.

”Olen sitä mieltä, että sain nuorena oikeita arvoja partiosta.” ...suureksi nuotioksi Vuosien varrella Kallen partiopolku on kulkenut monia reittejä, niin eri mantereilla, kuin eri osissa partio-organisaatioitakin. Pestejä hänelle on kertynyt pitkä liuta aina niin lippukunnan saralta kuin myös piiristä ja keskusjärjestöstä. Kysyttäessä, mihin kaikkialle partio on vienyt, kuuluu vastauksena, että oikeastaan voisi kysyä, mihin se ei ole vienyt. Kuten äsken mainitsin, on Kallen partiopolku kulkenut monia reittejä: hän on ollut Etelä-Amerikassa maailmanjamboreella, eri puolilla Eurooppaa ja luonnollisesti myös Suomessa mitä merkillisimmissä paikoissa partion ansiosta. Vaikka partio on ottanut paljon, on se yhtäläisesti myös antanut. Partiosta on saanut esimerkiksi valmiuksia tehdä erilaisia asioita, kuten lähteä Ruotsiin maailmanjamboreelle laivakontti täynnä telttasaunoja ja niihin liittyviä tavaroita johtamaan saunatiimiä. Tuossa tiimissä olin myös itse mukana. Tiimi saunoi reilun viikon aikana tuhansien ihmisten kanssa, levittäen ehkä hieman hullua, mutta ehdottoman positiivista kuvaa Suomesta.

”Olen tavannut partion kautta paljon erilaisia ihmisiä.” ”I am the voice of Never-Never-Land...” Kuuluu Nightwishin kappaleen Storytimen kertosäe, ja tämä lyhyt lainaus on omiaan kuvaamaan Kalle Virtasta. Jo pari vuotta sitten alkoi nousta yleinen aatos, ettei Tammileirien perinne saisi katketa (edellinen

järjestettiin 2007). Näiden monien yhtä mieltä Tammileirien perinteen elvyttämisestä olevien joukossa oli myös Kalle, joka lopulta päätyi tänä kesänä pidettävän viidennentoista Tammileirin – toiselta nimeltään MikäMikäMaan – johtajaksi. Elvytykselle oli nähtävästi tilausta, sillä tällä hetkellä leirille odotetaan yli 2500 leiriläistä! Tähän kun ynnätään vielä heidän johtajansa ja muut leirintekijät, tulee Sauvon Ahtela olemaan kesäkuun alussa melkoisen täynnä partiolaisia. Leirinjohtaja odottaa tulevalta leiriltä erityisesti sen olevan yhdistävä tekijä piirin nuorimmille ikäkausille – eli sudenpennuille ja seikkailijoille. Hänen mukaansa Tammileirit ovat aina toimineet nuorille johtajille sinä ensimmäisenä isona johtajapestinä. Kalle odottaa myös, että opit, joita nuoret johtamisestaan saavat, palvelisivat niin Tammileiriä, heidän omaa kasvuaan, kuin vuoden 2014 – kirjoitushetkellä vielä nimettömänä pysyvän – piirileirin tekemistä. Tammileiristä puhumisen lopuksi pyysin Kallea sanomaan sanan tai pari leirille osallistuville: – Leiristä tulee hieno tapahtuma kaikille – niin osallistujille kuin tekijöillekin. Muistakaa pitää hauskaa, oppia uutta ja viettää hienoja leiripäiviä!

”Leiristä tulee hieno tapahtuma kaikille!”

Repolainen 3/2013

7


Muistakaa ppia a, o pitää hauskaää hienoja tt ie uutta ja v äiviä! leirip

Partion asemasta ja tulevaisuudesta... Koska Kalle on mukana myös keskusjärjestössämme Suomen Partiolaisissa, päätin kysyä häneltä pari mielipidettä:

Lopuksi vielä lyhyt artonybergiläinen sanatesti, jossa ”uhri” sanoo ensimmäisenä mieleensä tulevan sanan taikka asian. Näin selviää lopullisesti, millainen ihminen Kalle Virtanen on.

Mitä mieltä olet partion asemasta Suomessa?

Suomen Partiolaiset

Keskusjärjestö

– Partiolla on juuri nyt aivan loistava sosiaalinen ja toiminnallinen tilaus suomalaisessa yhteiskunnassa. Arvopohja, toiminnan sisältö ja hyvä ohjelma ovat valttejamme.

Tulukset vai tulitikut

Tulitikut

Millaisena näet partion tulevaisuuden? – Partio on jatkossakin merkittävä nuorisokasvattaja. Partio vastaa aktiivisesti ajan haasteisiin: tätä työtä ovat ohjelmauudistus, ikäkausiuudistus ja monet muut kehittämisprojektit. Toimintamahdollisuuksiensa ylläpitämiseksi partion pitää pystyä laajentamaan rahoituspohjaansa lähivuosina niin piiri- kuin valtakunnallisellakin tasolla. Uusia ideoita tässäkin asiassa tarvitaan. – Minusta myös uudenlaista yhteistyötä ja uudenlaisia toimia tarvitaan. Esimerkkejä tästä ovat yhteistyö muiden kansalaisjärjestöjen kanssa, perhepartio, iltapäiväkerhot, päiväleirit nuorille, erilainen työllistämistoiminta ja muut uudet toiminnot. Tätä kautta voisi löytyä partioon myös uusia toimijoita – aikuisiakin, listaa Kalle.

Trangia Sakari Warro Krokotiili Aurinko TuMe Vaellus Sauna

Tammileiri Budjetti En tulisi toimeen ilman

Loistava keksintö, hyvä yhtiö Saa aikaiseksi Nähty kuulemma Ahtelassa Paistaa Tammileirillä Mänkijäveljet Pääsen liian harvoin Telttasaunassa voi saunottaa tuhansia ihmisiä viikossa – kokemusta on. Perinne, meteli Toiminnan taloudellinen viitekehys

leirillä puukko ja tulitikut

arjessa sähköposti elämässä vaimo ja lapset Aivan kuten arvelinkin, eihän se Kalle pelottava ole, vaikka ollessani sudenpentu hän sellaiselta vaikutti.

8

Repolainen 3/2013


Pohjois-Satakunnassa

partioitiin

megasti

Teksti: Elli-Mari Huhtanen, Pääskyparvi Kuvat: Juho Keitaanniemi, Pääskyparvi ja Eero Juuti, Pääskyparvi

Pohjois-Satakunnan partiolaiset toteuttivat hyväksi todetun megaviikonlopun jälleen tammikuussa. Megaviikonlopuksi PoSassa kutsutaan viikonloppua, jolloin alueen tarvittavat kokoukset, kurssit ynnä muut järjestetään saman katon alla. Tämä helpottaa järjestelyjä kummasti: yksi tilavaraus riittää ja kalenteristakin täyttyy vain yksi viikonloppu. Lisäksi megaviikonlopun aikataulu on joustava, koska kukin pystyy osallistumaan haluamiinsa tapahtumiin oman aikataulunsa mukaisesti.

Monta kärpästä yhdellä iskulla PoSan megaviikonloppu järjestettiin viimevuotiseen tapaan Ahlaisten koululla. ”Pääohjelmana” oli koko viikonlopun mittainen ensiavun peruskussi, jossa kouluttajana toimi Niina Etelätalo-Niemi Ahlaisten Ankkureista. Kurssille osallistui 24 partiolaista. Sunnuntaina pidettiin lisäksi EA1:n kertaus. Viikonlopun aikana pidettiin myös sudenpentuseikkailija -päivän suunnittelukokous sekä aluetapaaminen. Niiden ohessa muutamat lippukunnat kävivät myös sytytyspalakeskusteluja piirin kasvutyöntekijän kanssa. EA-kurssilaiset ja kokousväki ruokittiin alueen partiolaisten voimin. Viikonloppuun voi siis sisällyttää melkein mitä vain. Edellä mainittujen lisäksi ohjelmaan sopisivat hyvin muun muassa OK-koulutus, alueen ikäkausitapaaminen, ROK-kurssi...

Megaviikonlop puun voi sisäll yttää joustava sti melkein mitä vain!

Hengitystien avaaminen on yksi olennaisimmista toimenpiteistä ensiapua annettaessa.

Löytyykö pulssi?

Megaviikonloppu kokoaa lippukunnat yhteen Megaviikonlopun päivämäärä kannattaa päättää hyvissä ajoin, jotta mahdollisimman moni pääsee paikalle. PoSan viikonlopussa paikalla oli lähes jokaisesta lippukunnasta useampi edustaja, vain parista lippukunnasta kukaan ei päässyt paikalle. He välittivät kuitenkin terveisensä alueohjaajien kautta. Suurella porukalla ideoita syntyy helposti, ja viikonlopun aikana myös tutustuu uusiin partiokasvoihin omalta alueelta. Megaviikonlopussa on hauskaa! PoSa suosittelee!

Pohjois-Satakuntalaiset nuoret päivittivät ensiaputaitonsa EA1-kurssilla Annen kanssa.

Partiolainen tarkastaa, hengittääkö kaveri.

Repolainen 3/2013

9


Verta, hikeä ja kyyneleitä Teksti: Elsa Lindström, Raision KilliNallit Kuvat: Emilia Mänttäri ja KilliNallien arkisto

n talvisattiin partiotaitoje 16.–17.3. Utissa ki on Killiisi Ra Pisarat-vartio mestaruudesta ja seen asti. ei m vii a taistellen an uk m i ol a ist lle Na

M

atka alkoi Turun linja-autoasemalta perjantaina. Bussin takapenkillä mietittiin, mitä kisa tuo tullessaan, kerrattiin eväspussien sisältöä ja varoiteltiin niitä kahta, jotka eivät ennen olleet olleet SM-kisoissa. Päätettiin myös vartion motto: ”Verta, hikeä ja kyyneleitä!”

K

un illalla saavuttiin kisakeskukseen eli Utti-hallille, sukset jätettiin odottamaan huomista ja yöksi leiriydyttiin jumppasaliin. Iltapalalle ei ehditty, mutta se ei haitannut. Osa nukkui yönsä paremmin, osa huonommin.

A

amulla käytiin syömässä kunnon aamupala, jotta jaksettaisiin. Sitten pakattiin maastoa varten. Vähän ennen yhdeksää kokoonnuttiin ulos sukset kainalossa ja startattiin kisa. Ensimmäinen tehtävä oli rakentaa lintupatsas. Nauloja ei ollut, vaan piti veistää puutappeja. Allekirjoittaneen vartion linnusta tuli yksijalkainen sotainvalidi, jonka pää nuokkui. Lintu palautettiin palautuspisteelle, josta saatiin kartta ja kananmunia matkaevääksi.

L

ähdön jälkeen oli peilisuunnistusta (josta osa selviytyi kaatumatta ja osa kaatuen). Ensimmäisellä rastilla oli yllätystehtävä, jossa jokaisen vartion jäsenen piti taivutella rautalangasta lentokoneen pienoismalli. Taivuttelujen jälkeen pidettiin pieni lounastauko ja jatkettiin.

E

nsimmäisen ja toisen rastin välimatka oli pisin kaikista, ja kun hiihdettiin pitkin ikuiselta tuntuvaa järven jäätä, meinasi usko itseen mennä. Onneksi oltiin kisaamassa porukalla ja joukkuekaverit kannustivat jatkuvasti. Toisella rastilla piti rakentaa ansa ja vastata erilaisiin riista-ansoja koskeviin kysymyksiin. Rastilla sai myös onneksi täyttää vesipullot.

K

olmannelle rastille tultaessa alettiin miettiä, onko kisa pelkkää rakennusta – piti nimittäin rakentaa juustomuotti. Tällä rastilla myös salainen ase eli suklaalevy näytti voimansa. Neljäs ja viides rasti olivat ensiapua, ja siitä jatkettiin yörastille.

Y

örastilla tehtäviä riitti: piti tehdä hernerokkaa, pannukakkua ja korvikekahvia. Lisäksi piti rakentaa lumilinko, ja osan vartiosta piti keskiyöllä hiihtää suorittamaan kaukopartiotehtävää eli sytyttämään nuotio. No, tuumasta toimeen. Aloitettiin pystyttämällä majoite ja

10

Repolainen 3/2013

Aamulla sitä vielä jaksoi hiihtää.


kasaamalla nuotio, joka jaettiin toisen vartion kanssa. Onneksi kohdalle osui hyvä vartio, ja kaikki puhalsivat yhteen hiileen. Tulen roihutessa aloitettiin lingon rakentaminen ja rokan keitto (ja saatiin kuulla, että herneet olisi pitänyt laittaa termariin matkan ajaksi).

K

un tuli kaukopartiotehtävän aika, pari hiihti sytyttämään nuotiota. Mukana sai olla vain varustelistassa mainitut varusteet, ja sinoli oli mainittu, joten sitä oli mukana. Sen avulla nuotio syttyikin nopeasti. Toiset jäivät jatkamaan lingon tekemistä. Rokan kanssa alkoi tulla kiire, ja se palautettiin herneet puoliraakoina, mutta oli se silti hyvää. Ja makuhan on pääasia! Kahvi ei onnistunutkaan niin hyvin. Noin kolmen aikaan kömmittiin nukkumaan paksuun makuupussiin.

A

amulla herättiin hieman kohmeessa – tai no, sopivampi ilmaus olisi syväjäässä. Osa oli vähän ärtyneitä, mutta kavereiden tsemppi auttoi jaksamaan. Tavarat pakattiin nopeasti ja leiriytymisen jäljet hävitettiin parhaan mukaan. Sitten lähdettiin jatkamaan matkaa.

T

oisen päivän rasteihin kuului muun muassa fudgen valmistusta, lumijälkiä ja lumisotaa (jonka jälkeen sai kuumaa mehua, ihanaa). Viimeisen rastin jälkeen päästiin sisälle lämpimään suihkuun. Kisakeskuksessa oli tarjolla myös lämmintä ruokaa, ja välituloksiakin ilmaantui säännöllisen epäsäännöllisesti. Kuitenkaan lopullista tuloksista varmuutta ei saatu kuin juuri ennen bussin lähtöä, ja mitkä tulokset: SM-kultaa!

T

akapenkillä oli tunnelma katossa ja korkeammallakin. Väsymys ja ärtyisyys katosivat saman tien, ja yhdessä kavereiden kanssa ylistettiin kilpaa kaikkia ja itkettiin ilon kyyneliä. Voitto ei kuitenkaan ollut tärkein, vaan kokemukset, ryhmähengen parantuminen ja itsensä ylittäminen.

Kisa alkaa kunnolla kun kartta on kädessä.

Jäistä pelastautumisen mallia näyttää Viivi Himberg miesuhrille.

Mitäs seuraavaksi? Vartio pohti jatkotoimenpiteitä paperille. Repolainen 3/2013

11


Kiitos tästä tä, päiväs se oli kiva!

Teksti: Niko Sjöholm,Turun Metsänkävijät Kuvat: Niko Sjöholm ja Sirja Valtanen, Mynämäen Maahiset, Eva-Maria Enola,Toivon Erätytöt

Viiden tunnin

URAKKA

Piirin sudenpentujaosto järjesti 2.3. akeloille tarkoitetun Päivä sudenpentuna -tapahtuman, eli Akelavihjarit. Päivän aikana osallistujat pääsivät tutustumaan niin keskiaikaiseen Turun linnaan, kuin omiin kokkailutaitoihinsakin viisi tuntia kestäneen tapahtuman aikana.

Jos linnaan haluat mennä nyt, niin... Kokoonnuimme aamulla Turun linnan edessä, jossa värjöttelimme yöllä kiristyneessä ja aamulla vielä hyvin säilyneessä pakkasessa, kunnes pääsimme sisälle linnan avauduttua. Tulisimme osallistumaan pikkuritarikierrokselle – sillä tapahtuman tarkoituksena olikin katsella asioita sudenpentumaisin silmin. Kierrosta varten jokaiselle jaettiin asiaan kuuluvat ritarikokelaiden liivit. Kierros oli erittäin mielenkiintoinen, huumorintäytteinen ja yleissivistäväkin kaikkine tietoineen linnasta, sen vaiheista ja keskiaikaisesta elämästä. Oli todella mukavaa saada ottaa koko tapahtuman ajan rennosti, sillä kovinkaan usein eivät vaeltajat ja aikuiset osallistujan roolissa ole. Kierroksen päätteeksi linnassa asuva kuningatar löi meistä jokaisen pikkuritariksi. Historiankirjoihin merkittäköön, että saatoimme olla ensimmäinen ryhmä, jolta linnan kuningattaren pokan rikkominen onnistui – vaikkemme sitä edes yrittäneet. Tämän jälkeen siirryimme kimppakyydeillä partiotoimistolle.

Puuttuva lapanen Toimistolle päästyämme oli päiväkahvin vuoro, joten saimme ”hetken hengähtää” suuresta urakastamme ja rupatella kukin mitäkin kenenkin kanssa. Kun kahvit, mehut, teet ynnä muut oli hörpitty ja leivät syöty, tuli aika siirtyä päivän ohjelmassa eteenpäin. Tämä tarkoitti samalla myös fyysistä siirtymistä, sillä vedimme takit ja pipot yllemme ja siirryimme takapihalle valmistamaan lounasta. Pakkanen oli jo hieman hellittänyt, mutta silti kylmä viima meinasi kangistaa useammatkin sormet, siinä osittain onnistuen...

12

Repolainen 3/2013

Onnellinen tapahtumajohtaja.


Pahaa!

Mitä useampi kokki, sitä... Partiomaiseen tyyliin ruokaa alettiin tehdä trangioilla ja runsaalla huumorilla, mausteena roppakaupalla ohjeiden soveltamista omaan makuun. Sudenpentumainen teema jatkui, kun jokainen pilke silmäkulmassa ja kieli poskessa, enemmän tai vähemmän, taantui henkisesti noin seitsemän– yhdeksän vuoden ikäiseksi. Sipulin pilkkominen ja broilerin paistaminen eivät vaikeuksia meille sudenpennuille tuottaneet, mutta tomaattimurskan kitkeryys nousi yllätyksenä suurimmaksi vaikeudeksi – kuten kuvasta näkyy. Makua jouduttiin korjailemaan sokerilla, mikä auttoikin.

Hyvä ruoka, parempi mieli, parhain seura

Heli ja

sipuli.

Ruoan valmistuttua jäi ulkona vallinnut kylmyys taakse, sillä menimme takaisin sisälle – syömään. Jo valmiiksi hyvin luistanut jutustelu nousi edelleen yhä korkeampiin sfääreihin ruokailun lomassa leukaperien sulaessa. Seurasi ruoanlaiton vääjäämätön lopputulos: tiskaaminen. Astiat ja trangiat hohtivat kuin aurinko kirkkaansinisellä taivaalla hinkkaamisen päätyttyä. Sen jälkeen vuorossa oli jälkiruoan valmistus. Hedelmäsalaattiin yleensä tuoreina päätyvät ainekset joutuivat tirisemään pannulle voin kera. Viimeistely jäätelöpalan kanssa saattoi päivän ruokakokeilut onnelliseen päätökseen. Lopuksi enemmän kuin tyytyväisinä Päivään sudenpentuna kokoonnuimme vielä sisaruspiiriin. Kiitos siis kaikille tästä päivästä, se oli kiva!

Ritarius on asenteesta kiinni!

Ritareita ja linnanneitoja.

Repolainen 3/2013

13


Kuva: Kiti Suupohja

47-vuotias Jari Tepsa aloitti syksyllä 2012 partion Kuusiston Linnanyrjänissä, ensimmäisen vuoden sudenpenturyhmän johtajana. Jari ei ole koskaan aikaisemmin harrastanut partiota, vaan aloitti aivan alusta. Jari löysi tiensä partioon, kun otti yhteyttä lippukunnanjohtaja Jerena Butterliniin, joka etsi uudelle sudenpenturyhmälle johtajaa lippukunnan nettisivujen kautta. Jarin 7-vuotias tytär oli aloittamassa partiotoimintaa ja ilman Jarin lähtemistä johtajaksi ei olisi ryhmälle ollut johtajaa, niinpä Jari koki velvollisuudekseen ryhtyä johtamaan ryhmää. Jarin mielestä partiotoiminta on sekä mukavaa että haastavaa ja suosittelee sitä ehdottomasti muillekin aikuisille. – Ainahan on kivaa olla lasten kanssa ja kouluttaa muita, Jari toteaa. Merivoimissa työskentelevä Jari on jo työuransa aikana tottunut kouluttautumaan, joten partionjohtajakurssille johtajiston kannustamana lähteminen olikin hänelle itsestään selvää. Jari meni heti kevään 2013 ensimmäiselle kurssille ja otti partiojohtajakurssin välitehtäväkseen lippukuntamme talviretken ”Selviytyjät” -teemalla Kunstenniemessä. Retkellä harjoiteltiin mm. meripelastusta, vaeltamista ja naskalien käyttöä. Useimmat näyttivät tykkäävän retkestä, joten hyvin näytti sujuvan ”ensikertalaisen” retkenjohtajan suoriutuminen.Toki etuna taisi olla työpaikalla johdetut lukuisat leirit. Teksti: Kiti Suupohja, Kuusiston Linnanyrjänät

Kuva Jari Tepsan arkistosta.

14

Repolainen 3/2013


Mielikuvat ja todellisuus

Lippukunta mediassa

Partiolaiset tapasivat Ruotsin kuninkaan! Cheek sai partiolaisilta makuupussin! Madventuresin pojat olivat partioleirillä! Onnistuneen brändinrakennustyön tulokset näkyvät. Partio näkyy ja kuuluu valtakunnallisissa medioissa. Miten on laita sinun lippukuntasi toiminta-alueella? Ovatko mediayhteydet kunnossa ja vastaako toiminta tavoitemielikuvaamme?

Teksti:Timo Sirén,Tavastin Liljat, viestintäryhmä Kuva: Miriam Luotsila, Louhen-Tytöt

Partio© – kaikkien juttu Partiossa on tehty hartiavoimin työtä partiobrändin luomiseksi ja saatu paljon aikaan. Mielikuvat solmuja värkkäävistä pikkulapsista ja mummoja taluttavista hikarinuorista ovat hiljalleen väistymässä ja se todellisempi kuva partiosta monipuolisena lasten ja nuorten tekemisenä valtaa alaa. Partion maine elämyksiä tarjoavana, turvallisena ja kasvattavana harrastuksena on elintärkeä jäsenmäärän kasvun kannalta. Ilman positiivista julkisuutta partio häviää kilpailun lasten ja nuorten ajasta urheilun, pleikkarin ja velttoilun kanssa. Partio© on tavaramerkki ja partion brändiä – tavaramerkin mainetta – rakennetaan yhdessä toiminnan kaikilla tasoilla. Suomen partiolaiset valtakunnallisesti, piirit toiminta-alueillaan ja lippukunnat paikallisesti. Viime kädessä jokainen partiolainen rakentaa mielikuvaa partiosta omassa toiminnassaan sekä partion parissa että sen ulkopuolella. Siksi toiminnan jokaisella tasolla tulisi miettiä mitä ja miten viestimme partiotoiminnasta.

Lippukunta on paikallinen brändirakentaja Partion brändiä omalla paikkakunnalla varjellaan ja rakennetaan lippukunnissa. Siksi lippukunnissa on syytä pohtia, miltä meidän toimintamme näyttää mediassa. Vaikuttaako toiminta niin kiinnostavalta, että siitä kirjoitetaan paikallislehdessä. Innostaako julkisuuskuvamme uusia lapsia, nuoria ja aikuisia mukaan? Vastaako toimintamme todellisuus partion tavoitemielikuvaa eli sitä, miltä haluaisimme toimintamme näyttävän ja olevan. Lippukunnan ulkoisessa viestinnässä kannattaa korostaa niitä piirteitä, jotka erottavat partion muista harrastuksista. Partiossa nuoret tekevät ja kantavat vastuuta. Partio on kaikille avointa. Partiossa jokainen voi toteuttaa itseään ja ylittää itsensä. Partio on kansainvälistä. Partio tarjoaa terveen vaihtoehdon pinnalliselle ja kulutuskeskeiselle elämäntavalle. Lippukuntien vuosikalenterissa on monia tapahtumia, jotka jo sinällään kiinnostavat mediaa ja yleisöä. Niistä tulisikin rohkeasti tiedottaa paikallislehteen tai vaikka radioon. Mediatiedotteen teko ei ole vaikeaa ja tulee se toimittaja paikalle soittamallakin.

Brändinmukaista toimintaa. Partiossa nuoret tekevät - ja pitävät hauskaa. Kuva Tarpojien taitopäiviltä Maskussa helmikuussa 2013. Monasti uutiskynnyksen ylittäminen ainakin pieniin paikallislehtiin ei ole kovinkaan vaikeaa. Erilaisia julkisuustempauksia voi myöskin tehdä. Niiden kehittelyssä luova hulluus on kaiken a ja o. Positiiviset mielikuvat ja medianäkyvyys houkuttelevat lisää lapsia ja nuoria partion pariin. Ja lapsiahan partio tarvitsee, ja ennen kaikkea lapset partiota.

Mistä apua lp k:n tiedottajalle ? • Piirin viestintär yh m Seuraa piirin netti ä järjestää joka vuosi koulutusta. sivuja. • Partiotapahtum an tiedotusohje. LSP 2013. • Partio 2020 br ändiopas . SP 2010 . • Partiotoimisto au ttaa aina.

Repolainen 3/2013

15


Kevätuutta omasta kaupastasi! Tiesitkö, että ScandinavianOutdoorStore.com on partiolaisten omistama verkkokauppa? Sen omistaa Partiovaruste Oy, jolla on lisäksi myymälät Tampereella, Turussa, Raisiossa, Salossa, Porissa, Helsingissä ja Vantaalla. Yrityksemme tukee vuosittain erittäin merkittävällä summalla lapsi- ja nuorisotyötä, partiotoimintaa.

54,90 Fjällräven Kånken

Se aito ja oikea Kånken kestää äidiltä tyttärelle. Kaksikymmentä eri väriä. (69,-)

170,-

150,Marmot superkevyt kuoritakki

Helppo pakata mukaan metsään! Naisille Crystalline kuvan turkoosin lisäksi mustana, miesten Mica oranssina tai mustana.

Lundhags Authenticreisitaskuhousu

Joustopaneelien ansiosta mukavat päällä, mutta kestävät silti rajumpaakin käyttöä! Naisille musta, punainen ja vihreä. Miehille musta, sininen ja vihreä.

Käytä hyväksesi koko valikoima verkossa:

www.ScandinavianOutdoorStore.com

16

Repolainen 3/2013


Kevyesti kevääseen!

Päivitä partioasusi ennen kevään paraatia! Kaikki partiotuotteet saat myös verkkokaupastamme. Sudenpentupaita 15,Partiohuivi alkaen 6,Vene- eli Jollalakki 24,Väiski 9,-

65,Peak Performance Women's Trail Shirt

65,69,95

Peak Performance Men's Trail Shirt

69,95

89,95 Sorel Berlin Low

Sorel Picnic Weave Naisten mukavat ja ilmavat kesätossut.

Sorel-tennarit miehille! Rentoa tyyliä molemmille jaloille.

Columbia Silver Ridge Convertible Womens -housut

Menossa Tammileirille?

Päivitä retkivarusteesi kesän leireille ajoissa. alk.

21,90

Light My Fire Meal-Kit

Jäsenkortilla

-10%

alk.

7,90

14,90

Deuter Light DrySack

Useita eri kokoja. Pitää vaatteet ja varusteet kuivana.

BIWAK retkipyyhkeet

Pieneen pakkautuva. Viisinkertainen imuteho verrattuna puuvillaan.

täkin alennusta näis hinnoista!*

*Alennus ei koske partiovarusteita, kuten partiomerkkejä ja –pukuja.

Tampere - Turku - Raisio - Salo - Pori

Forum - Tammisto

Repolainen 3/2013

17


HYYPPÄRÄHIIHTO

sivakoitiin jo 16. kerran

Reilut 25 kilometriä latuja, 100 litraa mehua, 600 munkkia ja 500 voileipää – niistä on Hyyppärähiihto tehty. Kiikalan Kelopartio järjesti maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina 3.3.2013 jo perinteeksi muodostuneen laturetken – Hyyppärähiihdon. Tänä vuonna Hyyppärähiihdon laduille tiensä löysi yhteensä 265 hiihtäjää, joista lähes puolet (45 %) kiersi koko 25 km reitin. Kaikille sekään ei tosin riittänyt, sillä kymmenisen hiihtäjää lähti vielä toiselle kierrokselle. Loput hiihtäjät valitsivat sitten jonkin lyhyemmän vaihtoehdon laturetken lukuisista reittivaihtoehdoista. Hyyppärähiihdon ladut kiertelevät itäisessä Salossa. Tarkemmin reitin maasto sijaitsee Hyyppärän harjualueella kolmannella salpausselällä. Maasto tarjoaa vaihtelevat ladut, joista ei kuitenkaan erityisen jyrkkiä mäkiä löydy. Alue sijaitsee varsinaissuomalaisittain vieläpä poikkeuksellisen korkealla, sillä reitti kulkee aivan maakunnan korkeimman kohdan, Särämäen juurella. Tämä takaa tavallisesti hyvät lumiolosuhteet.

Lumisateesta auringonpaisteeseen Tämän vuoden laturetki järjestettiin vaihtelevassa säässä. Koko edeltävän yön tuprutti lunta ja aamulla sitä oli kerääntynyt kymmenisen senttiä. Vielä aamun ensimmäiset lähtijät lähtivät laduille lumisateessa, mutta kun päivä eteni, lumisade

18

Repolainen 3/2013

Teksti: Mikko Pelto, Kiikalan Kelopartio Kuvat: Kirsi Virta, Kiikalan Kelopartio

taukosi ja iltapäivällä aurinko paistoikin kirkkaasti tarjoten upean sään niille, jotka malttoivat siirtää lähtönsä aamusta keskipäivälle. Järjestäjille öinen lumisade teetti haastetta, sillä ladut voitiin ajaa vasta aamulla ja mieluiten mahdollisimman myöhään ennen laturetken alkua, jottei latu pääsisi tukkiutumaan ennen hiihtäjiä. Niinpä ladut päätettiin pohjustaa aamuyöllä, mutta latu-uraa alettiin ajaa vasta, kun ensimmäinen hiihtäjä oli lähdössä ladulle. Siitä tosin seurasi, että jos aamulla päätti lähteä jollekin alle 25 km lenkille, niin saattoi ehtiä latukelkan edelle ja joutui näin hiihtämään pelkällä moottorikelkkauralla, jossa ei vielä latu-uraa ollut.

Latuasemalta eväät hiihtolenkille Tarjoilupuoli sen sijaan pelasi aamusta alkaen. Tampin latuasemalla kävi kova kuhina, kun hiihtäjät kävivät tankkaamassa niin mehua, leipää, suolakurkkua kuin rusinoitakin. Hyyppärähiihdon lähtö- ja maalipaikalla Kiikalan lentokentällä sai hiihtolenkin päätteeksi nauttia aamulla paistetuista munkeista kahvin, teen ja mehun kera. Hiihtopäivän kruunasi sauna läheisellä Härjänvatsan saunalla. Siellä rohkeimmilla oli mahdollisuus myös pulahtaa avantoon vilvoittelemaan.


Leffakettu

Elävät kuolleet Teksti Sanni Löflund, Pyhän Laurin Ritarit Kuvat: Nordisk Film

E

nsin tulivat vampyyrit ja ihmissudet. Ne ovat viime vuosina viihtyneet niin elokuvissa kuin tv-sarjoissakin. Entisistä kauhuelokuvien pedoista on tullut romantisoituja yhteiskunnan hylkimiä sankareita, joista tytöt haaveilevat. Luontevana jatkumona samaan ryhmään liittyvät nyt zombit.

W

arm Bodies on piristävä teiniromantiikkaelokuva. Siinä missä pääosassa on totuttu näkemään persoonattomia naishahmoja, joiden ainoa tavoite on päästä pojan suosioon, on tällä kertaa kertojana poika, vieläpä kuollut sellainen. Päähenkilö R on zombie, jonka päivät kuluvat hylätyllä lentokentällä muiden zombien kanssa haahuillen. Satunnaiset ruuanhakureissut kaupunkiin ovat käytännössä ainoa sisältö muuten itseään toistavaan elämään. Tällaisella reissulla R päätyy syömään lääkkeitä hakemassa olevan partion jäsenen aivot. Kun zombi syö aivot, päätyvät myös ajatukset ja muistot mukaan. Tämän seurauksena R rakastuu syömiensä aivojen omistajan tyttöystävään Julieen. Pelastaakseen rakkaansa R salakuljettaa Julien zombien kansoittamalle vyöhykkeelle, jossa yrittää pitää tämän turvassa muilta zombeilta. Aluksi Julie on kauhuissaan, mutta huomaa pian, että kuollut alkaa osoittaa elonmerkkejä.

pääosanesittäjä Nicholas Hoult (poika elokuvasta Poika). Myös elokuvan musiikit ovat piristävän erilaiset. Vaikka tietty teiniys leimaakin elokuvaa, on se silti viihdyttävä myös muun ikäisille katselijoille.

E

lokuva on velkaa monille klassikoille aina Frankensteinista Romeoon ja Juliaan. Tarina erilaisuuden hyväksymisen vaikeudesta on niin universaali, että se toimii myös näin banaaliin ympäristöön istutettuna. Elokuvan alkupuoli onkin nokkeluudessaan riemastuttavaa katsottavaa. Ajatus kuitenkin loppuu kesken ja siksi loppu onkin melko tylsä ja ennalta-arvattava. Elokuvan ansioksi on laskettava zombia vakuuttavasti näyttelevä

Repolainen 3/2013

19


Ketä?

Ideoita pursuava CITYPARTIOLAINEN

Teksti ja kuvat: Susanna Koivisto, Littoisten Pirtapiiat

Partiossa kaikki on mahdollista, jos vaan uskaltaa ideoida ja kokeilla rohkeasti uusia juttuja. Hyvä esikuva tästä on kokkailua ja omatoimiseikkailua rakastava Juho Vainio, joka ei pelkää maustaa omelettiaan kurkumalla tai ottaa vastaan haastavimpiakaan partiopestejä. Ketä olet? – Olen Juho Vainio, 21-vuotias visuaalinen ja erittäin idearikas citypartiolainen. Jotkut tuntevat minut myös nimellä Visu. Opiskelen teollista muotoilua Turun ammattikorkeakoulussa. Haaveilen kansainvälisestä toiminnasta: vaihdosta, duunista ja partiosta, mistä vain ja mihin vain.

Partiohistoriasi lyhyesti? – Aloitin 7-vuotiaana Jokikylän Pojissa ja siellä olen ollut koko partiourani. Olen puuhannut kaikennäköistä: toiminut lippukunnan tiedottajana, akelana, tarpojaluotsina, Suomenjamboree Kilkkeen valokuvaajana ja Huhu2012 -leirin viestintäpäällikkönä. Tällä hetkellä olen lippukunnassani vastuuakela ja Partiojohtaja-lehdestä voi bongailla minun ottamiani valokuvia, joskus myös tekstejä. Piirin viestintäryhmässä toimin Visuaalisen viestinnän (Vivi) jaoston puheenjohtajana sekä olen mukana Lisää vain partiolaiset -projektissa graafisena tukena.

Olet siis harrastanut partiota jo lähes 15 vuotta. Mikä saa sinut pysymään mukana vuodesta toiseen? – Uudet ihmiset ja projektit, joissa kokeillaan uutta. Tällä hetkellä tällaisia projekteja omassa partioarjessani ovat Lisää vain partiolaiset -projekti sekä Partiojohtaja-lehti. Tykkään siitä, kun partiossa on mahdollisuus luoda uusia juttuja ja päivittää vanhoja ja ehkä vähän jo pölyttyneitäkin toimintatapoja.

Jos saisit taikasauvan, jolla muuttaisit jonkin asian partiossa, mitä tekisit?

– Tehdystä työstä ei aina muisteta kiittää tai antaa palautetta. Kiitos on lyhyt sana, joka on helppo sanoa, mutta se merkitsee vastaanottajalleen todella paljon. Muistakaa kiittää!

KIITOS vastauksestasi! Mikä on oudointa, mitä sinulle on sattunut partiossa?

– Minua pyydettiin mukaan Euroopan vaeltajien tapahtumaan, joka järjestettiin Sveitsissä, Kanderstegissa. Seikkailuja ja kansainvälisyyttä rakastavana ihmisenä menin mukaan ja kyllä kannatti! Siellä oli tosi makeat maisemat!

Olen kuullut huhua, että tykkäät ruoanlaitosta. Mikä on bravuurisi keittiössä? – Omeletit, niitä teen melkein joka päivä! Tykkään yleensä laittaa parmesaania ja muita voimakkaita juustoja. Tykkään kokeilla ja luoda uutta myös keittiössä ja olen laittanut omeletin väliin muun muassa kurkumaa ja minttua.

Terveisesi Repolaisen lukijoille? – Kokeilkaa rohkeasti uusia juttuja ja lähtekää mukaan aina, kun tilaisuuksia tarjoutuu. Niin partiossa kuin muuallakin elämässä. Juho on citypartiolainen, vaikka olisi kiva retkeillä metsässä enemmänkin. Repolaisen haastattelussa Juho pääsi poseeraamaan otsalamppu päässään puskan takaa – Turun kävelykadulla.

20

Repolainen 3/2013

”Kokeilkaa rohkeasti uusia juttu kaan aina, kun tilaisuuksia tarjo Repolaisen lukijoita. Itse hän on mm. eurooppalaiseen vaeltajata siin makeiden maisemien keske


Teksti: Jenny Vuor

orin Tul i ti k

parhaasi?

u

t

Teitkö tänään

inen, P

S Uudet ihmiset ja projektit ovat se juttu, joka pitää Juhon mukana partiossa. Partiojohtajalehti ja Lisää vain partiolaiset ovat esimerkkejä projekteista, joissa on mahdollisuus toteuttaa itseään ja luoda uutta.

Jos olisit partiotapahtuma, mikä olisit? – Jamboree

Megazoneen vai melomaan? – Melomaan

Partiolaisen iltavirsi vai Gangnam Style? – Gangnam Style

Raisio vai Kandersteg? – Kandersteg

Makuupussi vai karkkipussi? – Makuupussi

Facebook vai Instagram? – Instagram

uja ja lähtekää muoutuu”, Juho neuvoo n lähtenyt mukaan apahtumaan Sveitelle.

yksyllä olin seminaarissa, jossa muiden puhujien joukossa oli myös Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen. Hän käsitteli lasten ja nuorten hyvinvoinnin vahvistamista harrastusten kautta. Vaikka hänen näkökulmansa oli pitkälti jääkiekosta ja muusta joukkueurheilusta, oli hänellä muutamia hyviä ajatuksia, joita mielestäni sovelletaan partiossakin. Osaa taas voitaisiin käyttää vieläkin enemmän.

Y

htenä tärkeimmistä asioista lapsen ja nuoren kehitykselle Jalonen mainitsi luottamukselliset ihmissuhteet. Näiden luomisessa myös harrastuksissa olevilla aikuisilla on suuri merkitys. Aikuiset luovat turvallisuudentunnetta. Omaksi itseksi kasvaminen on jatkuva prosessi, johon lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisten tukea. Tätä pääsee näkemään lippukunnassa, kun pienistä sudenpennuista kasvaa vuosien saatossa partiojohtajia. Ilman aikuisten tukea vastuu esimerkiksi samoajaikäisenä omaa ryhmää vetäessä saattaa olla liian suuri, ja nuori väsyy vastuuseensa.

J

alonen korosti myös yleisesti harrastusten merkitystä. Harrastuksissa pääsee oppimaan uutta, kehittämään itseään ja hyödyntämään omia vahvuuksiaan. Tätähän me partiossa teemme: vielä aikuisenakin pääsee oppimaan uusia asioita, sudenpennusta asti partiossa voi kehittyä ja jokainen löytää varmasti omat vahvuutensa, oli se sitten muonitus, ryhmän vetäminen tai hallitustyöskentely.

H

arrastuksista Jalonen nosti esiin erityisesti ryhmässä toimimisen hyviä puolia. Jääkiekossa lahjakkaimmallekin maalintekijälle selviää jossakin vaiheessa, että yksin ei voi pelejä voittaa. Ryhmässä toimiessa oppii yhteisten sääntöjen noudattamista, kunnioittamaan muita sekä sietämään epäonnistumisia. Samoja asioita opimme viikkokokouksissa, retkillä ja muissa partiotapahtumissa.

J

ohtamisesta Jalosella oli myös kiinnostavia ajatuksia. Hän mukaansa hyvä johtaminen tulisi aina palkita. Aloittelevia johtajia pitäisi myös rohkaista yrittämään. Vaikka he saattavatkin epäonnistua, ilman niitä he eivät kehity johtajina.

J

Muuhun kuin parhaansa tekemiseen ei kannata tyytyä.

alonen päätti luentonsa heittämällä haasteen. Hänen mukaansa jokaisen pelin jälkeen jääkiekkoilija voi kysyä itseltään ”Annoinko kaikkeni tänään?”. Kysymykseen ei ole kuin kaksi vastausvaihtoehtoa, välimuotoja ei ole. Haluaisin muokata tätä kysymystä hieman partiolaisille ja pyytää juuri Sinua kysymään iltaisin itseltäsi: ”Teinkö tänään parhaani?” Parhaansa tekeminen riittää, vaikka joskus epäonnistuisikin. Muuhun kuin parhaansa tekemiseen ei taas kannata tyytyä, sillä ”menestys ansaitaan tekemällä työtä”.

Repolainen 3/2013

21


Ketunleipä Teksti ja kuvat:Tuuli Seppälä, Luvian Loukke

Kuis ois Couscous?

Couscous on näppärä ruoka metsäretkellä tai missä vain, koska sitä voi laittaa, melkein mihin tahansa ruokaan. Luonteeltaan se on hiukan ei-minkään makuinen ”makaroninsiemen”. Toiset yhdistävät sitä ruokaisaan salaattiin tai hyödyntävät sämpylätaikinan osana. Se käy myös jälkiruokien valmistukseen. Retkellä couscous tuo vaihtelua riisiin ja makaroniin ja on niitä nopeampi ja helpompi valmistaa.

scous

Kana-kasvis) -cou (yksi trangiallinen

öljyä 1/2 paprika 1/2 kesäkurpitsa 1 sipuli ) aa (ei välttämätön 1 prk ruokakerm inoitua) kanaa 1 pkt (hunajamar mukaan Mausteita maun ia 1/2 pkt couscous vettä

”Aah, ihanaa!” Leevi

Jos ruuasta tahtoo pelkän kasvisruuan, kanan voi jättää laittamatta tai korvata sen soijalla. Ruuan voi valmistaa risotto (lue mössö) mallisesti tai tehdä erikseen kastikkeen ja couscousin. Jos aikoo yhdistää kastike- ja lisukeosuuden, kannattaa kypsentää kana ja kasvikset valmiiksi kattilassa.

Valmistus:

Paloittele kasvikset ja kuumenna öljy. Kypsennä kana ja kasvikset. Sipuli kypsyy kauimmin, kesäkurpitsa vähimmän aikaa. Kun kana ja kasvikset ovat kypsiä, lisää couscous-pakkauksessa mainittu määrä vettä ja kuumenna. Ota kattila pois tulelta ja lisää couscous. Anna hautua kannen alla jokunen minuutti, kunnes couscous käy kiinteäksi. Lisää lopuksi kerma ja mausteet ja lämmitä. Voit korvata osan vedestä kermalla, mutta silloin ruoka muodostuu entisä mössömäisemmäksi. Jos couscousin valmistaa erikseen (ohje pakkauksessa), niin kylmällä ilmalla kastike saattaa päästä jäähtymään.

Tiesitkö, että couscousin juuret juontavat berberikansojen nuotioille ja soveltuu näin ollen mainio sti retkiruuaksi. Yleisemmin se valmistetaan durumvehnästä, mutta joskus myös ohr asta ja hirssistä.

”TÄÄ on hyvää!” Anna, joka ei ole ennen syönyt couscousia

”Vähän mautonta… hyvää!” Joel

”En tiedä paransiko tacomauste ruokaa, mutta ei pahentanut” Juuso

22

Repolainen 3/2013


Syty Partioon

-tekoja: Aikuisia rekrytoimassa

y Sytparti oon

Teksti ja kuva: Maria ”Maija” Lahtinen, Wanha Poro, RajakivenKiertäjät

Toiminnan kasvattamisen haasteet lippukunnissa kiteytyvät pääosin kahteen asiaan: joko on pulaa toimintaan osallistuvista lapsista tai sitä pyörittävistä johtajista. Laadukkaan partio-ohjelman toteuttaminen vaatii myös joukon aikuisia, joiden rekrytoinnin RajakivenKiertäjät ovat ottaneet yhdeksi tämän vuoden Syty Partioon -haasteekseen.

Kipinä projektiin Sytytyspaloista Ajatus aikuisten rekrytoinnin tarpeesta nousi esiin RajakivenKiertäjien Sytytyspala-keskustelussa ja vahvistui projektiksi lippukunnan johtajiston kokouksessa. Lippukunnanjohtaja Jessica Holmqvist pyysi projektiin avukseen lippukunnan aikuispartioryhmän Wanhat Porot, joka on säännöllisen epäsäännöllisesti kokoontuva joukko entisiä ja nykyisiä partioaktiiveja, joiden tavoitteena on tarjota tukea lippukunnan toimivalle johdolle.

Kohteena sekä uudet että entiset partiolaiset Aikuisrekrytoinnin kahdeksi kohderyhmäksi RajakivenKiertäjissä päätettiin valita entiset RajakivenKiertäjät sekä lapsien vanhemmat ja muut mahdolliset partiosta kiinnostuneet henkilöt. Entisten Kiertäjien kanssa lähestymistavaksi valittiin Littoisten Pirtapiioilta saatu idea palautuskuorilla varustetuista postikorteista, joihin kerättiin lista erilaisista lähitulevaisuuden partiotapahtumista, joihin voisi helposti osallistua joko antamalla pientä järjestelyapua tai ihan vain tulemalla mukaan. Tällaisia tapahtumia olivat mm. lupauksenanto, retkeilyreitin huoltotalkoot ja tulevien piirinkisojen rastimiestehtävät. Rasti ruutuun -listaukseen laitettiin myös vaihtoehdot ”haluaisin olla toiminnassa mukana jotenkin muuten; miten” ja että ”elämäntilanteeni ei nyt mahdollista osallistumista, mutta haluan mielelläni jatkossakin postia partiosta”. Tarkoituksena on siis tarjota matalan kynnyksen mahdollisuus palata mukaan toimintaan hyvinkin pienellä panoksella. Tämä ex-Kiertäjien rekrytointi toteutetaan kuluvan kevään aikana.

Toiseksi kohderyhmäksi valittujen ei-vieläpartiolaisten aikuisten kanssa projekti on tarkoitus aloittaa ensi syksynä. Ensimmäisenä toimenpiteenä RajakivenKiertäjissä otetaan käyttöön ilmoittautumiskaavakkeet, joihin lasta koskevien tietojen lisäksi täytetään myös kohta siitä, että olisivatko vanhemmat halukkaita jonkin kokoisella panoksella osallistumaan toimintaan. Tämä kaavakerumba on nyt ensimmäisellä kerralla tarkoitus toteuttaa koko lippukunnassa – ei vain uusien jäsenten kohdalla – ja kerätä samalla systemaattinen tieto mm. erityisruokavalioista ja muista tärkeistä jäseniä koskevista asioista. Toinen toimenpide on vanhempainneuvostotoiminnan elvyttäminen, eli perustetaan vanhemmille ryhmä, jossa suunnitellaan ja toteutetaan tempauksia, jotka tukevat lippukuntaa joko toiminnallisesti tai taloudellisesti.

Tärkeintä on lämmin vastaanotto Aikuisten rekrytointia pohdittaessa avainasiaksi Wanhat Porot nostavat sen, että jos ja kun toiminnasta joku innostuu, pitää hänelle pystyä tarjoamaan ryhmä, jonka osaksi henkilö tulee tai joku henkilö, joka hänestä ainakin alkuun pitää huolta. Entisten kiertäjien kanssa homma on tarkoitus aloittaa Wanhojen Porojen laavuretkellä, jossa nuotioherkuttelun ohella pohdiskellaan, mitä ja kenen kanssa toiminta voisi olla. Uusien aikuisten toiminnan tueksi perustetaan ryhmä, jonka toiminnan käynnistämiseen muutama Wanha Poro on sitoutunut. Ilmoittautumiskaavakkeiden visioinnin Porot toteuttavat yhdessä lippukunnan jäsenrekisterihoitajan kanssa.

Kerran partiolainen – aina partiolainen

vapalautuskuorella täjiä lähestyttiin hier ma nK ia ive am jak ut Ra mu attu Entisiä rteilla, joihin oli list partiotoimintaa. ä rustetuilla postiko ist ky ny haistelemaan dollisuuksia tulla

Nyt RajakivenKiertäjissä siis odotellaan ex-Kiertäjille lähetettyjen postikorttien paluuta. Erityisesti toiveet on laitettu sellaisiin henkilöihin, joiden tiedetään asuvan kolon lähellä ja joille ehkä omien lapsien kautta on herännyt kiinnostus palata takaisin partion pariin. Wanhat Porot luottavat siihen, että partiosta aikanaan saadut kokemukset riittävät näytöksi siitä, että partioon olisi helppo ja mukava palata. Projekti vaikuttaa lupaavalta. Ensimmäinen kortti on jo palannut takaisin ja sen lähettäjä haluaisi päästä mukaan laavuretkelle, kisajärjestelyihin ja leireille. Ainakin yksi henkilö on siis onnistuneesti puhallettu takaisin liekkeihin.

Repolainen 3/2013

23


Teksti ja kuva: Maria Reiman, Mikaelin Sinikellot

Bucket List!

Kesän

2013

1. Mainostaa partiota festareilla – Huivi heiluu PMMP:n tahdissa! Entä miten olisi fanikuva partiohuivillisen Macklemoren kanssa? Kesähelteessä huivi taipuu myös bikineiksi. Miespuolisten on hyvä tyytyä pitämään huivi vain rinnankorkeuden yläpuolella.

2. Viettää kesäleirillä YesMan-päivä – Mitä tapahtuu, jos vastaat jokaiseen kysymykseen ”kyllä” yhden päivän ajan? Luultavasti löydät itsesi tanssimasta Harlem Shakea Satahangan iltanuotiolavalta tai tiskaamasta kaikkien lippukuntalaistesi lounasastioita.

3. Vierailla jollakin partion historiallisista nähtävyyksistä – Gillwell Park on yhä Englannissa, Brownsea Island samoin. The Ideal Scout -patsas tönöttää Milwaukeessa ja Baden-Powell Square sijaitsee Viennassa. Ja B-P itse lepää Wajeen luonnonpuistossa Keniassa!

4. Nukkua tähtitaivaan alla – Mitä pienistä hyttysistä, ihmisruumis on niitä 4500 kertaa suurempi. Koostahan on hyötyä tappeluissa?

5. Keksiä kekseliäin partiojekku – Kaikkia jekkuja ei ole vielä keksitty! Salaisuuksien säilymiseksi jekkuvinkkejä on kuitenkin turha painattaa Repolaisessa. Omat aivot voi laittaa pyörimään näiden muutaman apusanan turvin: ketsuppi, koira, jalkaraspi ja työnantajan puhelinnumero. Millainen jekkuyhdistelmä sinun päässäsi syntyi?

6. Lähteä seikkailulle!! – Ovatko kaikki unohtaneet Viisikko-kirjojen hurjat yöseikkailut salaperäisellä nummella pähkinävoileipien kera? Tai Saariston lasten suuret seikkailut hylätyssä majakassa? Elä lapsuuttasi uudelleen – Väskin saari on koko kesän avoinna. :) Päiväranneke 21€.

7. Tehdä tanssikoreografia kesän hittibiisiin – Viime vuonna se oli Kran Turismo, sitä edellisenä vuonna Party Rock Anthem. Mitkä moovit kesän 2013 laineilla liplattaa?

8. Villiintyä vedessä – Ohjelmapainotuskin sen kertoo:Villinä veteen! Olisiko itsetehdyssä riippusillassa, jolta voi hyppiä, sitä jotain?

9. Rakentaa jättiläismäinen köytösrakennelma – Keinu, tivoli, karuselli, vesihyppy- tai lintutorni? Vai johtajien rentoutuslounge?

10. Rentoutua kunnolla ennen syyskauden alkua – Sudarien kokoukset alkavat taas! Syksy on aina täynnä tekemistä ja pinnat kiristyvät kitarankielille vähemmästäkin rääkynästä.Venytä sävelkorvaasi ja stressinsietokykyäsi ottamalla lomasta kaikki mahdollinen irti. Älä kuitenkaan kahmi liikaa hauskaakaan tekemistä – edes tämän Bucket Listin suorittamisesta ei tarvitse stressata.

24

Repolainen 3/2013

Näillä vermeillä Bucket Listin nro 7 olisi helppo toteuttaa. Mikaelin Sinikellojen johtajat Disney-hahmoina!


Yhteinen TALVILEIRI pirtsakassa pakkasessa ja lumipyryssä Kuvat ja teksti Minttu Aaltonen, Huittisten Eränkävijät

Järvenjää tarjosi mahtavat tilat kaikenlaiselle pelailulle ja toiminnalle, yhdessä on hauskempaa!

H

uittisten Eränkävijöiden maaliskuu alkoi tehokkaasti, kun he suuntasivat talvileirille 1.–3.3. yhdessä Lallin Partion ja Vampulan Varpuspartion kanssa.

S

äkylässä Pyhäjärven rannalla riitti vauhtia ja riemua. Pitkästä aikaa päästiin näkemään yhteiseltä kesäleiriltä tutuksi tulleita partiokavereita. Kuulumisia vaihdettiin niin, ettei osa olisi millään malttanut mennä yöllä nukkumaan.

L

eirin aikana sudenpennut ja seikkailijat suorittivat nuotiomerkit. Jokainen pääsi lauantaina itse valmistamaan ulkona välipalaksi kuumaa mehua ja rapeita paahtoleipiä. Nuotiovuoroa odotellessa pidettiin sormet ja varpaat lämpiminä järven jäällä; yhdessä pelaillen, lumikenkiä kokeillen ja pilkkien. Päivän ulkoilujen jälkeen hassuteltiin vielä iltaohjelmassa ja paistettiin makkarat. Lopulta uni maittoi jokaiselle. Lumikenkä-kilpajuoksu välipalarastille!

V

iikonlopun aikana rohkeimmat lumikenkäilijät aikoivat päästä vastarannalle asti. Kumpi tuli tutkimusretkeilijöitä vastaan ensin, vastarannan pilkkijät vai vatsanpohjalla vaaniva nälkä? Vastauksia huimapäät eivät kertoneet, se jääköön siis leirimysteeriksi. Lopuksi pakattiin tavarat ja ulkoiltiin.

Energianpurkua ennen iltaohjelman alkua.

E

nnen kotimatkaa ehdittiin jännittä, miten bussi pääsee kulkemaan yöllisen lumimyräkän jäljiltä.

L

ipunlaskun jälkeen pihasta lähti bussillinen pieniä ja isoja partiolaisia, jokaisella repuissaan ainakin omatekoinen leirimerkki ja monta uutta mukavaa partiomuistoa.

Uusia tuttuja ja vanhoja kavereita naapurilippukunnista, seuraavaa yhteistä retkeä jäätiin jo odottelemaan.

Repolainen 3/2013

25


FEENIXIT

Kuvat: Niinisalon varuskunta

laskeutuivat kasarmille

Jämijärven Miilunvartijat järjesti lippukuntalaisilleen mielenkiintoisen vierailun Niinisalon varuskuntaan. Reissuun osallistui myös neljästä miehenalusta koostuva Feenix-vartio, jonka kaikki jäsenet mielivät asepalvelukseen juuri Niinisaloon. Lue seuraavasta poikien omat mietteet armeijaan tutustumisesta. Feenix-vartiomme lähti mukaan partiolippukuntamme, Jämijärven Miilunvartioiden järjestämään varuskuntareissuun Niinisaloon. Oli erittäin mukava tutustua varuskunnan toimintaan, koska oma asepalvelus lähestyy päivä päivältä. Nikoa kiinnostaa sotilaspoliisin tehtävät, Aarre pitää ekoaseilla ammunnasta ja Antti haluasi säämieheksi. Kiertoajelulla näimme juuri hankitut mahtavat koiratarhat, joissa oli enimmäkseen saksanpaimenkoiria. Tarhoilla oli pyöreä keskusta, josta lähti kahdeksan ”siipeä” eli tunnelimaista avaraa lokeroa, joissa kussakin asui yksi koira. Mielestämme oli hienoa miten koirista pidetään huolta: niillä oli esimerkiksi tarhoissaan lattialämmitys.

Jos itse menisimme Niinisaloon varusmiespalvelukseen, ei vapaa-aikana pääsisi tylsistymään hienojen liikuntapalvelujen ansiosta. Vierailullamme saimme tutustua yhteen kasarmirakennuksista, jossa pääsimme ampumaan laserkiväärillä ja -pistoolilla. Lisäksi tutustuimme yhteen armeijan majoitustuvista. Meille myös esiteltiin koirankouluttajan, säämiehen ja sotilaspoliisin kalustoa, ja pääsimme ”pasin” kyytiin. Lopuksi poikkesimme sotilaskotiin syömään munkkeja ja juomaan mehua. Kaiken kaikkiaan matka oli todella onnistunut ja mukava kokemus.

Teksti: Jämijärven Miilunvartijat, Feenixit: Aarre Leinonen, Niko Rajala, Antti Saloniemi ja Martti Havi

Iltapurjehdus maapartiolaisille

28.5.2013

seikkailijoille ja sitä vanhemmille ikäkausille. Lähtö tapahtuu Turusta, Raumalta ja Porista kello 18.00 ja rantaan palataan viimeistään 20.30. Tule nauttimaan illasta merellä yksin, kaksin tai vaikka koko vartion voimin! Viime kerrasta viisastuneina olemme rajoittaneet osallistujamäärää siten, että kaikki mahtuvat kerralla veneisiin. Tällä kertaa ei siis tarvitse odotella omaa vuoroaan rannalla, mutta vain nopeimmat ilmoittautujat mahtuvat mukaan. Toimi siis heti! Tapahtuma on maksuton.

IL

26

LIN

Repolainen 3/2013

N

V

Ilmoittaudu 21.5. mennessä Polkuun osoitteeseen: https://spfs.clubonweb.com/book/astulaivaan2013 Lisätietoja:Ville Sahlström, ville.sahlstrom@gmail.com

E E Ä VET

LI

L

kunniaksi meripartiojaosto järjestää suuren suosion saavuttaneen maapartiolaisten iltapurjehduksen jälleen! Purjehdus on tarkoitettu

VI

Astu laivaan tulee taas! Villinä veteen -teemavuoden

VETEE

N


Kasarmi vuonna 1937.

Niinisalon varuskunta Niinisalon varuskunnan ensimmäinen rakennus valmistui vuonna 1934. Ennen sotia varuskunta toimi vain kertausharjoituskäytössä. Vakinaisia joukkoja Niinisalossa ei ollut ennen sotia. 1950-luvulta alkaen Niinisaloon on sijoitettu eri yksiköitä, joista myöhemmin syntyi kenttätykistön kouluttamiseen erikoistunut Tykistöprikaati. Niinisalossa toimi myös sotien jälkeen sisäoppilaitos, jossa pystyi suorittamaan sodan takia kesken jääneen oppivelvollisuuden.

Niinisalon varuskunnasta löytyy naisia sekä henkilökunnasta että varusmiehistä. Vapaaehtoisesti varusmiespalvelusta suorittavia naisia on noin 20–30. Niinisalossa voit erikoistua joko sotilaspoliisiksi, säämieheksi, sotilaskoirakouluttajaksi, kuljettajaksi tai tykkimieheksi.

Niinisalon varuskunnassa on henkilökuntaa noin 500 ja varusmiehiä noin 1300. Kuljetuskalustoa varuskunnassa on monia eri kokoluokan henkilö- ja kuorma-autoja, mm. ”Eemeleitä”, ”Maseja”, ”Nasuja” sekä ammusautoja. Niinisalosta löytyy useita kymmeniä tykkejä, joista suurikaliiperisimmassa, 150 mm:n kaliiperisessa on oma moottori, jonka avulla sitä voidaan liikuttaa asemiin.

Eemeli.

Repolainen 3/2013

27


Tehdään parempi

Piirun verran PIIRILEIRI!

Kesän 2014 piirileiri on saanut nimen Piiru 14. Partiossa ja muussakin elämässä täytyy aina pyrkiä ylittämään itsensä – olla piirun verran parempi. Piiru on suunnan yksikkö ja piirileiri on hyvä tapahtuma näyttää, mihin suuntaan piirimme on menossa. Parhaiten tähän suuntaan ja leirin toteuttamiseen pääsee vaikuttamaan lähtemällä mukaan leirin tekijöiden joukkoon. Rekrytointi on parhaillaan käynnissä. Leirinjohtaja Teppo Uusi-Uola (Myrskypojat) kertoo oman innostuksensa piirileirin tekemiseen lähteneen piirimme ensimmäiseltä kesäleiriltä. Pyhärannan Reilassa vuonna 2009 järjestetyllä leirillä Teppo oli turvallisuuspäällikkönä. – Reilalta sain kokemusta ja siitä jäi sellainen mieli, että voisin tehdä toisenkin leirin. Tiesin etukäteen, mitä on edessä eikä tässä projektissa ole siksi erityisiä yllätyksiä tullut. Tähän mennessä leirin suunnittelussa ollaan keskitytty paikan valintaan, projektisuunnitelman ja budjetin laadintaan, tekijöiden rekrytointiin ja markkinoinnin aloittamiseen. Teppo kertoo osanneensa varautua siihen, että suurten päätösten tekemiseen menee aikaa ja siksi suunnittelu aloitettiin ajoissa, yli kaksi vuotta ennen leiriä.

Kannattaa hypätä seikkailuun Piiru 14 -leirille rekrytoidaan parhaillaan mestaritason tekijöitä kaikkiin eri osa-alueisiin ohjelmasta turvaan ja muonituksesta tiedotukseen. Teppo kannustaakin kaikkia, joilla kiinnostusta on, tulemaan rohkeasti mukaan. – Piirileirin tekeminen on mielenkiintoinen seikkailu, johon kannattaa lähteä kun on mahdollisuus – näitä ei joka vuosi järjestetä! Jos hakeutuu itselle uuteen tai aiempaa hieman vaativampaan pestiin, pääsee myös kokeilemaan omia rajojaan, mihin kaikkeen sitä pystyykään. Leirin tekijöiden joukko kasvaa parhaillaan tasaista tahtia. Leirinjohtajan mukaan tässä vaiheessa on hyvä ottaa pesti vastaan, sillä nyt on paras aika vaikuttaa siihen, mitä leirillä tehdään ja miten. Leiritoimikuntaan voi ottaa yhteyttä suoraan tai leirin nettisivujen kautta voi täyttää rekrytointilomakkeen, jossa voi kertoa kiinnostuksen kohteensa. Opinnoissa, muissa harrastuksissa tai työelämässä hankituista taidoista saattaa olla apua, mutta aina voi tarjoutua myös itselleen täysin uuteen tehtävään. Päälliköiltä kannattaa kysyä lisää, he tietävät parhaiten millaisia tehtäviä on tarjolla.

Leiri on lippukuntien tukena Lippukunnille piirileiri tarjoaa uusia ideoita partio-

28

Repolainen 3/2013

ohjelman toteuttamiseen. Piiru 14 toimii myös jäsenhankinnan tukena. Leirin kautta partio näkyy piirin alueen mediassa ja lippukunnat voivat saada leiriä mainostamalla ei-vielä-partiolaisia mukaan kokeilemaan hienoa harrastusta. Lippukuntia myös kuullaan leirin suunnittelussa ja ratkaisuissa. Esimerkiksi jo nyt on päätetty, että lippukunnat saavat itse päättää minkä ikäkauden ohjelmaan siirtymävaiheessa olevat lapset ja nuoret osallistuvat. – Toki annamme ilmoittautumisen yhteydessä ohjeita ja suosituksia, mutta lippukunnat itse tuntevat jäsenensä parhaiten ja voivat tarvittaessa tehdä päätökset. Ei kenenkään haluta ainakaan jäävän kotiin sen vuoksi, etteivät järjestelyt istu lippukunnan käytäntöihin, toteaa Teppo. Lippukunnat saavat tarkempaa tietoa leiristä tulevasta syksystä alkaen, esimerkiksi Lippukuntapäivässä on hyvä mahdollisuus kuulla leiristä lisää. Piiru 14 tekijöitä on mukana myös monissa muissa piirin suurissa tapahtumissa. Kun Piirun kompassilogo jossain vilahtaa, niin sinne voi kysymyksien kanssa suunnata.

Meri tulee piirileirille Leirialue Paraisten Korppoossa, Gyltön linnakesaarella on keskellä Saaristomerta. Siellä pystytään toteuttamaan hyvin sekä meripartio- että maapartio-ohjelmaa, mikä on Tepon mielestä tärkeää. – Piirissämme on paljon meripartiotoimintaa ja piirileirillä pitää ottaa se puoli partiosta huomioon. Satahanka on toki erikseen, mutta me tuomme meren piirileirille. Leiripaikan sijainnin hyvänä puolena Teppo mainitsee lisäksi huikeat maisemat. Sijainti toki myös velvoittaa. Partiolaisina tunnemme vastuumme ympäristöstä ja kunnioitamme luontoa, siksi tavoitteena on toteuttaa mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittava tapahtuma. Tämän kevään ja kesän aikana leirialueelle tullaankin tekemään useita vierailuita, jotta voidaan löytää parhaat mahdolliset ratkaisut leirin toteuttamiseen. Eikä lippukuntien johtajien tarvitse jännittää mahdollisesti uudenlaista paikkaa, Piiru 14 tekijät ratkaisevat kuljetusaikataulut ja monet muut käytännön asiat.

Teksti: Anna Mikola, Maarian Kämmekät Piiru 14 -logo: Jessi Lindgren,Toivon Erätytöt


piiru2014

Mikä?

Piiru 14 – Lounais-Suomen Partiopiirin piirileiri

Milloin?

22.–30.7.2014

Missä?

Gyltö, Parainen

Kenelle?

Sudenpennuista aikuisiin, myös ei-vielä-partiolaisille

Muuta?

Leirin teemojen – itsensä ylittäminen, vastuullisuus ja omien tekojen kautta vaikuttaminen – kautta toteutetaan Suomen Partiolaisten vuoden 2014 teemaa vaikuttaminen ja maailmankansalaisuus.

www.p www.faceb iiru14.fi ook.com/P iiru14

Rauhan symboleita3/3 Teksti ja kuvat: Mikaela Savolainen, Henrikin Tapulitytöt

Paperikurki

Paperikurkihaaste partiolaisille:

Atomipommi räjähti Hiroshimassa elokuun 6. päivänä 1945. Sadako Sasaki, kaksivuotias pikkutyttö säilyi räjähdyksessä hengissä. Vaikutti sille, että tyttö olisi täysin terve, mutta 12-vuotiaana hänellä todettiin leukemia. Sairaala-aikanaan, ennen poisnukkumistaan Sadako taitteli vimmaisesti paperikurkia. Hiroshiman Rauhanpuistossa sijaitsevassa Rauhanmuseossa ovat esillä ne 644 origamikurkea, jotka Sadako ehti taitella 25.10.1955 mennessä. Rauhanpuistossa on myös Sadakon muistomerkki. Paperikurki symboloi rauhaa ja muistomerkillä vierailijat vievät sen luokse itse taittelemiaan origamikurkia toivoen niiden myötä rauhaa ihmiskuntaan. Kurkia tulee eri puolilta maailmaa muistomerkille noin 10 miljoonaa vuodessa.

Lounais-Suomen Partiopiirin kv- ja aatejaosto kerää keväästä 2013 alkaen paperikurkia ja pakkaa ne syksyllä 2013 postipakettiin. Montako kurkea saadaan kasaan? Kurjet lähetetään Hiroshimaan siten, että ne ovat perillä 25.10.2013 mennessä. Sinunkin kurkesi voi olla mukana kansainvälisenä partiolaisten rauhanvetoomuksena! Etsi ohjeet esim. netistä hakusanoilla paperikurjen taittelu tai paper crane. Taitelkaa kurkia yksin, yhdessä ja tapahtumissa. Tuo omat ja partiokavereidesi kurjet jaostomme ”Proud to be Scout!” -pisteelle Turun Mahdollisuuksien torille su 15.9.2013 klo 12–15 välillä (Vanha Suurtori, Turku). Tapahtumassa on myös mahdollista taitella kurkia. Lisätiedot: Mikaela ”Piisku” Savolainen mikaela.savolainen@gmail.com

ä:

Lue lisä

(http://hiramenome.com/2012/08/sadako-sasaki-tuhansien-paperikurkien-tytto/) (http://www.mahdollisuuksientori.fi) (http://suurennuslasijakaukoputki.blogspot.com) Repolainen 3/2013

29


Teksti: Susanna Koivisto, Littoisten Pirtapiiat Kuva: Hanna Alin, Partio-Puhurit

Koska olet viimeksi astunut

mukavuusalueesi ulkopuolelle?

Jokaisella partiolaisella on oma mukavuusalueensa. Toiset eivät poistu koloa kauemmaksi, toiset ovat joka retkellä muonittamassa. Toisten suonissa virtaa kisaajan veri ja toiset istuvat kotona kirjoittamassa juttuja lippukunnan blogiin. Partion harrastaminen oman mukavuusalueensa sisäpuolella on… no, mukavaa. On kiva tehdä asioita, jotka osaa tehdä hyvin tai jotka eivät vaadi paljoa vaivannäköä. Partiossa on kuitenkin mahdollisuus tehdä jotain hieman enemmän. Astuin ensimmäistä kertaa partiossa mukavuusalueeni ulkopuolelle sudenpentuna, kun lähdin ensimmäiselle yöretkelleni. Bussiin astuessani aloin itkeä ja sanoin äidilleni, että maha on kipeä. Äiti sanoi, että mene mukaan vain, ja niin olin mukavuusalueeni ulkopuolella. Vaikka kärsinkin lähes koko sudariaikani pahasta koti-ikävästä, olen päässyt siitä yli. Jos en olisi tuolloin uskaltanut lähteä ensimmäiselle retkelleni, olisi minulta kenties jäänyt väliin kaikki ne ikimuistoiset retkija leirikokemukset, joita olen partiopolkuni varrella kokenut. Mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen ei tarkoita sitä, että teemme tylsiä ja ikäviä asioita. Ensimmäinen sudariretkeni ei todellakaan ollut tylsä, vaan päinvastoin – olin siitä aivan innoissani! Mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen tarkoittaa sitä, että teemme asioita, jotka ovat meille vaikeita, epämiellyttäviä, aikaa vieviä tai joita emme yleensä tee. Kun minulta kysytään, mikä partiossa on parasta, vastaan ”mahdollisuus tehdä asioita, joita ei muuten tulisi tehtyä ja tavata ihmisiä, joita ei muuten tulisi tavattua”. Niin karulta kuin se kuulostaakin, mukavuusalueen sisäpuolella nämä mahdollisuudet ovat minimaaliset. Jos sudenpentu antaa aina kotiikävän voittaa, hän ei koskaan koe teltassa nukkumisen huumaa. Jos seikkailija viettää aikaansa vain

parhaiden kavereidensa kanssa, hän ei koskaan pääse kokemaan sitä ihanaa tunnetta mahanpohjassaan, jonka ensimmäinen leiri-ihastus aiheuttaa. Jos tarpoja ei koskaan lähde partiotaitokisoihin, hän ei pääse kertomaan tarinoita pohjaan palaneista ranskalaisista ja jalkaan jäätyneistä monoista. Jos samoaja ei koskaan haasta itseään vartionsa kokousten suunnittelussa, hän ei koskaan kehity johtajana. Jos vaeltaja ei koskaan lupaudu vapaaehtoiseksi, ikävät hommat kasaantuvat aina sen saman ihmisen harteille. Koska olet viimeksi toiminut partioretken johtajana tai kisannut partiotaitokisoissa? Koska olet viimeksi toiminut retken muonittajana tai kirjoittanut artikkelin lippukuntalehteen? Koska olet viimeksi jäädyttänyt varpaasi tai jättänyt jonkin oman menosi väliin, jotta voit tulla partiokokoukseen? Koska olet viimeksi ilmoittautunut vapaaehtoiseksi ennen, kuin sinua on edes ehditty pyytää? Haastan jokaisen Repolaisen lukijan tekemään tänä keväänä partiossa jotain sellaista, mitä ei ole koskaan ennen tehnyt, ja tutustumaan ainakin yhteen uuteen ihmiseen. Mukavuusalueen ulkopuolella. Elämä alkaa sieltä, mihin mukavuusalue loppuu.

Elämä alkaa sieltä, mihin mukavuusalue loppuu.

30

Repolainen 3/2013


Teksti: Johannes Vahtoranta, Myrskypojat Kuvat:Tammenlehti 5/1970

Vanha kettu

Repolainen 3/2013

31


Mutainen koulutie Teksti ja kuvat:Tuuli Seppälä, Luvian Loukke

Likipitäen kaikkialla maailmassa on partiolaisia. Myös Kambodžan partiolaiset liittyivät Partioliikkeen maailmanjärjestöön (WOSM) vuonna 2008. Jos googlaa ”cambodia scouts”, voi löytää youtube-videon, jossa taustamusiikkina soi tuttu ”Tää ystävyys ei raukene...”, mutta karaokenomaisesti kulkeva tekstitys on khmerin kielellä. Sitä katsellessa voi aavistella, mitä on olla lukutaidoton. Tuntemattomat merkit jäävät vaille sisältöä. Kivikkoja koulutiellä Koulu on meille jokaiselle itsestäänselvyys, mutta millaista olisi elämä, jos ei pääsisikään opintielle? Kambodžassa lukutaidottomuusprosentti on yhä yli 20 % 15–24-vuotiaiden keskuudessa, vaikka tilanne paranee koko ajan. Teoriassa koulunkäynti Kambodžassa on maksutonta, mutta koulupuku on kallis ja jos opinnoissa tahtoo menestyä ja edetä, on opettajalle yleensä maksettava tukiopetuksesta. Köyhän asema on vaikea, mutta joukkoon mahtuu onnellisiakin tarinoita. Pitkät välimatkat estävät myös osaltaan kouluttautumasta, mutta jo polkupyörä on iso apu opintiellä etenevälle. Vaikeiden välimatkojen lisäksi varsinkin tytöt voivat liikkuessaan kohdata väkivaltaa, jolloin nopea kulkupeli voi pelastaa tilanteen.

Opettajatta Maan väkiluku on ollut kasvamaan päin ja lapsia on runsaasti. Tästä syystä koulunkäynti on jouduttu jakamaan vuoroihin. Toisilla koulua on aamulla kello

32

Repolainen 3/2013

seitsemästä yhteentoista ja iltavuoro aloittaa opintonsa yhdeltä. Tärkeimmät opetettavat aineet ovat khmerin kieli ja matematiikka, mutta vapaaehtoisilla kursseilla pääsee opiskelemaan esimerkiksi englantia. Pula opettajista tekee opiskelun toisinaan mahdottomaksi. Opettajan palkka on huono, mikä ei myöskään motivoi opettamaan. Monet koululaiset kuitenkin haaveilevat opettajan ammatista.

Kouluttautuminen luo uskoa tulevaisuuteen Uusi koulurakennus vaikeakulkuisten teiden päässä Chrey Kremin kylässä on rakennettu suomalaisten rippikoulukeräysten ja yksityisen lahjoittajan varoilla. Mutaisen pihan keskelle nousi värikäs keinuteline, jota kyläyhteisö oli talkoilla pystyttämässä. Luokassa opiskellaan jo, vaikka liitutaulu puuttuukin vielä. Konkreettiset tulokset kertovat avun perillekulkeutumisesta. Koululaisten auttaminen auttaa välillisesti myös koko kyläyhteisöä. Eräässä kylässä Punakhmerien hirmuhallinnon aikoina lapsuuttaan eläneet vanhukset kertoivat opetelleensa lukemaan vasta muutama vuosi sitten, kun kylässä järjestettiin heille varta vasten kurssi. Heidän kertomuksistaan kuului kunnioitus lukutaitoa ja koulutusta kohtaan. Lapsien kouluttaminen on tärkeää tulevaisuuden kannalta.


”Ilman elättäjää jäävä lapsi saattaa joutua tekemään työtä koulun kustannuksella.”

Pudokkaiden keruu Kaikki eivät huolehdi lastensa koulutuksesta. Koulupudokkaiden oppitunnilla oli paljon eri-ikäisiä oppilaita. Eräs heistä tahtoi esittää laulun, sillä hän haaveilee näyttelijän urasta. Toinenkin tyttö tahtoi esiintyä ulkomaalaisille vierailijoille, mutta esitys päättyi kyyneliin, kun hän surullista laulua laulaessaan muisti jonkin aikaa sitten kuolleen äitinsä. Maassa on paljon orpoja. Ilman vanhempia jäävät lapset annetaan ensi-sijaisesti sukulaisten hoitoon. Ilman elättäjää jäävä lapsi saattaa joutua tekemään työtä koulun kustannuksella. Elämän eväät jäävät heikoiksi, jos ei kykene edes lukemaan. Osa lapsista tekee työtä koulun ohessa. Pikkuinen kymmenvuotias tyttö, joka myi iltamyöhään koruja turisteille, vakuutti iloisesti - hyvää englantia puhuen - menevänsä joka aamu kouluun reippaasti. Vaikka Kambodžassa voi kohdata monia surullisia ja koskettavia kohtaloita, on maan perusvire toiveikas ja yritteliäs. Synkän menneisyyden jälkeen uskotaan koittavan parempi huomen.

Partiota Kambodžassa Vaikka partiotoimintaa yhdistääkin jotkin ulkoiset tuntomerkit, kuten huivi ja tutut partiolaulut, on partioperheessä monenlaisia jäseniä. Kambodžassa lippukuntia on lähinnä suurimmissa kaupungeissa, eivätkä ne ole kokonaan poliittisesti sitoutumattomia. Toiminta on vielä pientä. Kaikkiaan partiolaisia on maassa noin viisi ja puolituhatta. Toiminta on kuitenkin merkityksellistä, sillä partiolaiset muun muassa näkyvät kaupungin katukuvassa valistajina. Heillä on kampanjoita esimerkiksi turvallisemman liikenteen puolesta, mihin onkin aihetta.

Repolainen 3/2013

33


KIVA KUVA

- ko u l u t u s i l t a m a

27.5. klo17.00–19.30

Millaista viestiä kuvat kertovat? Miten saisin lisää sielua kuviini? Millainen on toimiva partiokuva?

Koulutus on pääasiallisesti tarkoitettu kuvaamista vasta aloittaville sekä niille joilla on vielä korkea kynnys kameransa käyttöön. Tule tekemään kuvaamisesta hauskaa! Illan aiheita mm.: - Rakennetaan toimiva kuva - Ohjeistuksia kuvaustilanteisiin - Tekniikkaa ja tekniikoita - Tietolähteitä itseopiskelijalle Ilmoittautuminen koulutukseen tapahtuu Polun kautta viimeistään 21.5. (ks. piirin nettisivut -> tulevat tapahtumat). Koulutus on maksuton. Lisätietoja: Juho Vainio, 040 578 8547, juho.vainio@partio.fi

kevät-SM kiven kannoilla

Kilpailussa kilpaillaan oranssissa ja vihreässä sarjassa. Kilpailukutsu sekä tehtäväja pisteluettelo on julkaistu Partio-lehden numerossa 4/2012. Kilpailussa noudatetaan SP:n 1.8.2009 voimaan tulleita partiotaitokilpailujen sääntöjä sekä SP:n turvallisuusohjeita. Kilpailussa kokeillaan korotettuja ikärajaoja: kilpailuvartiona on lippukunnan jäsenistä koottu vartio, jossa on viisi 12–17-vuotiasta jäsentä. Kilpailuvartion jäsenten yhteenlaskettu ikä saa olla korkeintaan 73 vuotta. Kaikkien kilpailuun haluavien lounaissuomalaisten vartioiden tulee ilmoittautua kilpailuun osoitteessa <https://spfs. clubonweb.com/book/kivenkannoilla > tai kirjallisesti Porin partiotoimistoon (Antinkatu 6, 28100 Pori tai riikka.hosiosto@partio.fi) maanantaihin 6.5. mennessä. Vartioiden osallistumismaksu on 65 €. Jälki-ilmoittautuminen on mahdollista kaksinkertaisella osallistumismaksulla 15.5. saakka. Ilmoittautumiset Partiotoimistoon Riikalle 050 3129 425, riikka.hosiosto@partio.fi. Ilmoittautumisessa on mainittava vartion nimi, lippukunta, lippukuntalyhenne, kieli (suomi/ruotsi), vartionjohtajan nimi, postiosoite, sähköpostiosoite, puhelinnumero, saapumisaika ja -tapa kilpailukeskukseen, osallistuminen piirin mahdolliseen yhteiskuljetukseen, erityisruokavaliot sekä tilattavien ruokalippujen määrä (iltapala 3 €/kpl, aamupala 3 €/kpl, aamu- ja iltapala yhteensä 5 €). Piiri järjestää kilpailuihin maksullisen yhteiskuljetuksen jos osallistujia on riittävästi. Aikataulu ja matkareitti ilmoitetaan myöhemmin yhteiskuljetukseen ilmoittautuneille. Yhteiskuljetukseen ilmoittaudutaan sitovasti ilmoittautumisen yhteydessä. Yhteiskuljetus lähtee perjantaina. Jos Lounais-Suomen Partiopiirin kilpailukiintiö ylittyy, suorittaa kilpailujaosto karsinnan. Karsintaperusteena käytettävän piirinmestaruuskilpailun järjestäjille varataan kohtuullinen osuus piirin peruskiintiöstä. Partiopiirin kevätmestaruuskilpailun (OMG!) perusteella kummankin sarjaan parhaalle SM-kilpailuun osallistuvalle vartiolle maksetaan sekä SM-kilpailun osallistumismaksu että matkat kilpailuun partiopiirin yhteiskuljetuksessa. Kummankin sarjan 2. ja 3. parhaalle SM-kilpailuun osallistuville vartioille maksetaan SM-kilpailun osallistumismaksu. Edellä kerrottu tuki on vartiokohtainen; vartion määrittelee vartion nimi ja lippukunta. Jos tukea ei käytetä tukiperusteena olevan piirin kilpailun sarjan parhaan vartion kohdalla, siirtyy tukimahdollisuus järjestyksessä seuraavalle vartiolle ja niin edelleen. Lisätietoja kilpailusta saa osoitteesta http://www.j-sp.partio.fi/ kivenkannoilla/ tai Partiotoimistolta Riikalta.

34

Repolainen 3/2013


n Ristiritarit, Teksti: Juho Toivola, Kaarina staava ava elm ohj tion nuo Suuren Ilta

Suuri Iltanuotio 4.5. Turun Varvintorilla järjestetään lauantaina 4.5.2013 klo 18:00 19:30 koko piirin Suuri Iltanuotio. Tilaisuus tarjoaa kaikille lounaissuomalaisille partiolaisille mahdollisuuden kokoontua yhteen ja nostaa piirihenki huippuunsa ennen sunnuntain partioparaatia. Suuri Iltanuotio on monelle kevään nuotiokitarakurssilaiselle ainutlaatuinen mahdollisuus harjoitella nuotiomestaritaitoja koko piirin edessä. Ohjelman toteuttamiseen osallistuvat myös lähiseudun toimintaryhmät. Oman panoksensa antavat mm. Kaakkois-Turun samoajat sekä Kaarinan Kymmenysten vaeltajat.

Iltanuotio alkaa luonnollisesti sytytysmenoilla, joiden tarkoituksena on luoda loimua ja liekkiä erityisesti yleisön keskuuteen. Yhteenkuuluvuutta ja piirihenkeä vahvistetaan edelleen huutamalla ensimmäistä kertaa Lounais-Suomen Partiopiirin virallinen piirihuuto. Piirileiri 2014 tulee myös esittäytymään osana illan ohjelmaa. Iltanuotion huipennuksena on yllätyksellinen ja vauhdikas ohjelmanumero, joka suuntaa jo ajatukset ensi syksyyn. Tilaisuuden päättää hiljentyminen, jonka jälkeen on hyvä siirtyä kotiin tai majoituskouluille valmistautumaan sunnuntain paraatipäivään!

5.5. Paraatiin mars! Rummut pärisevät perinteikkäästi sunnuntaina 5.5.2013 partioparaatin merkeissä. Kello 13.30 alkaa koontuminen Tuomiokirkontorille kenttäjuhlaan ja 14.25 paraatimarssi lähtee etenemään Turun keskustan katuja. Ottakaa mukaan kassikaupalla iloista mieltä ja juhlatunnelmaa. Viikon päästä nähdään ja laitetaan Turun tanner tömisemään lounaissuomalaisista partiolaisista!

Repolainen 3/2013

35


Kylmää kyytiä Teksti ja kuvat: Jenni Laaksonen, Raision KilliNallit

Rannikkoseudun ensimmäinen yhteinen talviretki Ice Age järjestettiin 1.–3.3. Rymättylän Ajolan lumisissa maisemissa. Keltaisen, sinisen, ruskean sekä vihreän sävyihin sonnustautuneet savut kokosivat yhteen 160 partiolaista seikkailija-ikäkaudesta ylöspäin. Retki tarjosi monenlaisia jääkautisia aktiviteetteja mammutin metsästyksestä lumikenkiin – unohtamatta teemanmukaisia sääolosuhteita.

J

ääkausi päästettiin valloilleen perjantai-iltana majoitusalueen kokoamisella: kymmenkunta talvitelttaa piippuineen nousivat lumiselle pellolle. Jokaisen savun tuli ennen retken alkua kerätä noin 40 maitotölkkiä, ja jäädyttää niissä oman savunsa väristä vettä. Jääpaloista rakennettiin telttojen kokoamisen jälkeen pienet lyhtyiglut: läpi viikonlopun pienet liekit tuikkivat niiden sisällä. Illan ohjelma jatkui yhteisellä iltanuotiolla perinteiseen tapaan laulujen ja leikkien siivittämänä. Lanseerasimme alueellemme myös uuden huudon Rannikkoseutu rocks!, jota kailotimme useaan otteeseen retken aikana. Pienen iltapalan jälkeen oli jokaisen aika siirtyä makuupussin ja kamiinan lämpöön.

L

auantaiaamuna retkemme heräsi raikkaaseen talvisäähän. Aamupalan ja telttojen kunnostuksen jälkeen siirryimme päivän puuhiin: kolmessa ohjelmaiglussa olisi monenlaista koettavaa kaikille. Ensimmäisessä ohjelmassa valmistimme vartioittain lumikenkiä sekä värikkäitä leiriheijastimia. Lounaan jälkeen vuorossa oli metsästystoimia: puunrungoista valmistui jousipyssyjä nuolineen ja rannassa kokeiltiin pilkkimistä. Mit��än suuria saaliita emme onnistuneet saamaan, vaikka intoa ja yritystä ei keneltäkään puuttunut.

R

etken suuressa maastopelissä toimittiin savuissa: tehtävä oli kerätä mahdollisimman suuri pistesaldo suorittamalla erilaisia tehtäviä. Mahdollisuuksia olivat esimerkiksi kaivostoiminnan harjoittaminen, mammuttien metsästys sekä

36

Repolainen 3/2013

Laurentsia-maratoni. Myöhäisen päivällisen jälkeen alkoi yhteinen iltaohjelmamme suuren ladon edustalla. Näimme näytelmän Suvina-keijusta ystävineen, huusimme erilaisia huutoja sekä laulelimme yhdessä. Illan kääntyessä yön puolelle ei ohjelma kaikkien osalta päättynyt, sillä retken vaeltajat pitivät vielä omaa hauskaansa latobileissä muiden mentyä nukkumaan.

S

unnuntaina aamutoimien jälkeen siirryimme viimeiseen ohjelmaigluun, jossa olimme markkinatunnelmissa: ikäkausittaisissa vartioissa kierrettiin rasteja metallikorujen valmistuksesta shamaanityyppiseen ensiapuun. Tehtävien onnistumisen perusteella vartiot ansaitsivat oravannahkoja, kisailun tuloksia kokoonnuttiin kuulemaan Heimoneuvostoon. Ohjelman jälkeen oli aika siirtyä lounaan kautta savujen purkuun. Tavarat kasattiin ja pakattiin reippaasti. Päätimme mahtavan retkemme viimeiseen yhteiseen sisaruspiiriin ja hymyileviin katseisiin. Kuka tietää, vaikka jatkoa olisi luvassa ensi vuonna...


n Kevää uin ... t kohu

TURKU ROGAINING SPRINT

KILPAILUKUTSU

Ilpoisten Vuorenkävijät ry (IVK) toivottaa kaikki suunnistuksen ystävät tervetulleiksi avoimeen Turku Rogaining Sprint 2013 –suunnistuskilpailuun Turussa maanantaina 27.5.2013.

KARTAT JA MAASTO Suunnistuskartta 1:10 000 ja peruskartta 1:20 000. Kilpailu käydään kaupunkimaisissa oloissa Turun laitakaupungin lähiöissä ja lähiömetsissä.

MITÄ ON ROGAINING? Rogaining on suunnistusta, jossa kilpailijan tulee annetussa määräajassa hakea mahdollisimman monta rastia haluamassaan järjestyksessä. Rastit on pisteytetty eri arvoisesti ja eniten pisteitä määräajassa kerännyt on voittaja. OSANOTTO-OIKEUS Kilpailu on avoin kaikille suunnistuksen ystäville. Kilpailuun osallistuvilla partiolaisilla tulle olla Suomen Partiolaiset ry:n vuoden 2013 jäsenmaksu maksettuna. IVK:n jäsenistä osallistumisoikeus on alle 18-vuotiailla lippukunnan jäsenillä. KILPAILUSSÄÄNNÖT Kilpailussa noudatetaan Kansainvälisen Rogaining-liiton (IRF) kilpailusääntöjä, kuitenkin siten, että sarjajako on tämän kilpailukutsun mukainen. IRF:n kilpailusäännöt sekä mahdolliset poikkeukset sääntöihin löytyvät kilpailun www-sivuilta. SARJAT HENKILÖKOHTAISET SARJAT H 18 H H 40 H 55 H 65

Hyvät arvontapalkinnot!

Juniorit, pojat, 15-18 v. Miesten avoin sarja Veteraanit, miehet, yli 40 v. Superveteraanit, miehet, yli 55 v. Ultraveteraanit, miehet, yli 65 v.

D 18 Juniorit, tytöt, 15-18 v. D Naisten avoin sarja D 40 Veteraanit, naiset, yli 40 v. D 55 Superveteraanit, naiset, yli 55 v. PARISARJAT 18 pari Juniorit, alle 18 v., ei sukupuolirajoituksia H pari Miesten parisarja, ei ikärajaa D pari Naisten parisarja, ei ikärajaa HD pari Sekasarja (yksi mies ja yksi nainen) , ei ikärajaa 40 pari Veteraanit, yli 40 v., ei sukupuolirajoituksia JOUKKUESARJAT Joukkue 16 3-5 korkeintaan 16-vuotiasta jäsentä Joukkue 3-5 jäsentä Perhe 3-5 saman perheen jäsentä, joista ainakin yksi alle 16 v.

Arvontapalkintona mm. Garmin Forerunner 210 - erinomainen GPS-urheilukello aktiiviliikkujalle

Kilpailijan ikä lasketaan kilpailupäivään mennessä täytetyin vuosin. Henkilökohtaisten sarjojen alaikäraja 15 v. Nuoremmat voivat osallistua pari-/joukkuesarjoihin.

LEIMAUS Elektroninen emit-leimaus. Jos kilpailijalla ei ole omaa emit-korttia, järjestäjä varaa hänelle sellaisen. Pari/joukkuesarjoissa riittää yksi emit-kortti / pari/joukkue. LÄHTÖ JA KILPAILUN AIKATAULU Yhteislähtö kaikilla sarjoilla klo 18.00. Karttojen jako ja reittisuunnittelu klo 17.45 alkaen. Kilpailuaika päättyy kaikilla sarjoilla klo 20.00. Kilpailuaika kaikissa sarjoissa 2 h. ILMOITTAUTUMINEN Perjantaihin 17.05.2013 klo 22.00 mennessä kilpailun wwwsivujen kautta osoitteessa www.ivk.fi/rogaining JÄLKI-ILMOITTAUTUMINEN Puolitoistakertaisella osanottomaksulla edellisessä kohdassa mainitulla tavalla keskiviikkona 22.05.2013 klo 22.00 mennessä. OSANOTTOMAKSUT Henkilökohtaiset sarjat 8 € Parisarjat 14 €/pari Joukkuesarjat 18 €/joukkue Osanottomaksut maksetaan ilmoittautumisen yhteydessä Ilpoisten Vuorenkävijät ry:n tilille TOP 571161-447131 käyttäen ilmoittautumisjärjestelmän antamaa viitenumeroa. KILPAILUKESKUS Kilpailukeskuksena toimii Pansion koulu, Pernontie 29, 20240 Turku. PALKINNOT Kilpailussa ei jaeta sarjakohtaisia palkintoja. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan tavarapalkintoja. RUOKAILU, PESEYTYMINEN JA MUU HUOLTO Kilpailijoille on varattu peseytymismahdollisuus (suihku) kilpailun jälkeen. Kilpailijoiden käytössä on WC. Maalissa on mehutarjoilu. LISÄTIETOJA www.ivk.fi/rogaining/, jossa myös kilpailuohjeet viimeistään viikkoa ennen kilpailun alkua. TIEDUSTELUT Kilpailun johtaja Juha Nappu gsm 040-500 5522, rogaining@ivk.fi

Yhteistyössä:

Repolainen 3/2013

37


Varsinais-Suomen Partiopiiri ry

JOKO ILMOITTAUDUIT? Piirin syksyn ohjelma- ja koulutustapahtumiin

ehtii vielä mukaan!

Maanantaina 29.4.2013 kello 17.00 alkaen Turun partiotoimistossa, Läntinen Pitkäkatu 13 Kokouksessa käsitellään sääntöjen 4. §:n mukaiset asiat. Kokouksessa on äänioikeus voimassa olevan VarsinaisSuomen Partiopiirin pj-valtakirjan omaavilla, jäsenmaksunsa maksaneilla partiojohtajilla. Valtakirjojen tarastuksen yhteydessä pyydetään esittämään jäsenkortti todistuksena jäsenmaksun maksamisesta. Tervetuloa, piirihallitus

Ilmoittaudu lippukuntasi koulutusvastaavalle

6.5. mennessä.

Lisätietoa koulutusvastaavaltasi, piirin nettisivuilta ja partiotoimistosta.

Tavataan tapahtumissa!

Lähde lokakuussa seikkailemaan merirosvoketun kanssa sudenpentu- ja seikkailijatapahtumaan!

12.10.2013

HiioHoi! järjestetään

SALOSSA,Vuohensaaressa ja POHJOIS-SATAKUNNASSA, Ahlaisissa Alueilla on myös mahdollisuus järjestää tapahtuma itsenäisesti valmiin materiaalipaketin avulla. Pysykäähän valppaina ja seuratkaa viestintää!

y Sytpa rtioon Tulossa syksyllä:

iltiskampanja! Syksylle on luvassa jälleen uusi tapa kasvaa: iltiskampanja. Kampanja on suunnattu koulujen iltapäiväkerhoihin. Ideana on, että laumat saadaan täyteen viimeistään syyskauden alettua. Lisätietoja kampanjasta tulossa piirin nettisivuille sekä syksyn ekaan lippukuntapostiin.

38

Repolainen 3/2013

www.facebook.com/keikka2013


Kilpailukutsu Lounais-Suomen Partiopiirin suunnistusmestaruuskilpailuun torstaina 16.5.2013 Paraisilla. Osallistumisoikeus on kaikilla Lounais-Suomen Partiopiirin alueella toimivien lippukuntien jäsenillä. Kilpailussa noudatetaan L-SP:n suunnistusmestaruuskilpailujen sääntöjä. Kilpailussa käytetään Emit-leimausjärjestelmää ja kilpailija voi tarvittaessa lainata järjestäjiltä Emit-kortin. Sarjat ja matkat Tytöt: Pojat: D11–12 täyttää 2013 enintään 12 v.: 2,5 km H11–12 täyttää 2013 enintään 12 v.: 2,5 km D13–14 täyttää 2013 enintään 14 v.: 2,5 km H13–14 täyttää 2013 enintään 14 v.: 2,5 km D15–16 täyttää 2013 enintään 16 v.: 2,5 km H15–16 täyttää 2013 enintään 16 v.: 4 km D17–18 täyttää 2013 enintään 18 v.: 4 km H17–18 täyttää 2013 enintään 18 v.: 4 km D19–-20 täyttää 2013 enintään 20 v.: 4 km H19–-20 täyttää 2013 enintään 20 v.: 5,5 km D21 yleinen: 4 km H21 yleinen: 5,5 km D35 täyttää 2013 vähintään 35 v.: 4 km H35 täyttää 2013 vähintään 35 v.: 5,5 km D45 täyttää 2013 vähintään 45 v.: 4 km H45 täyttää 2013 vähintään 45 v.: 4 km Ei-mestaruussarjat: Parisarja 4 km, avoin sarja, ei ikärajoja. Samoaja-vartio 2,5 km, samoaja-ikäisille. Tarpoja-vartio 2,5 km, tarpoja-ikäisille. Sudenpennut ja seikkailijat kiertävät helpohkon 1,5 km radan, jossa ryhmät voivat edetä oman johtajansa johdolla ja kokea rastien löytämisen iloa yhdessä. Lähtö Lähtöön matka kilpailukeskuksesta n. 1,5 km. Lähdöt tapahtuvat klo 17.00–18.30 (iltarastityyliin). Kukin kilpailija saapuu tuolloin haluamanaan ajankohtana lähtöön ja saa oman lähtöajan lähdön toimitsijoilta. Toimitsijat valvovat, että samalle radalle ei ole yhtäaikaisia lähtöjä. Sudenpentujen ja seikkailijoiden lähtö on kilpailukeskuksessa. Kilpailukartta Kilpailukartta on suunnistuskartta, jonka mittakaava on 1:10 000 ja käyräväli on 5 m. Ilmoittautuminen Kaikkien osallistujien tulee olla SP:n voimassaolevan jäsenmaksun maksaneita. Ilmoittautuminen ensisijaisesti Polku-järjestelmään osoitteessa https://spfs.clubonweb.com/book/suunnistus13 viimeistään maanantaina 13.5.2013. Ilmoittautuminen on mahdollista tehdä sähköpostitse osoitteella riikka.hosiosto@partio.fi. Kirjallisen ilmoittautumisen oltava perillä viimeistään maanantaina 13.5.2013. Ilmoittautuessa tulee mainita kilpailijan nimi, lippukunta ja kilpailusarja sekä mahdollisen oman Emit -kortin numero tai tarve lainakortille. Sudenpentujen, seikkailijoiden, tarpojien ja samoajien sekä parisarjan kohdalla riittää ryhmänjohtajan nimi ja ryhmän arvioitu vahvuus. Jälki-ilmoittautuminen on mahdollista kilpailukeskuksessa klo 16.30–18.15. Osallistumismaksu Osallistumismaksu on mestaruussarjoissa 5 euroa / henkilö. Ei-mestaruussarjat ovat maksuttomia. Kilpailupaikalla jälki-ilmoittautuneiden osallistumismaksu on sama 5 euroa / henkilö. Ennakkoilmoittautuminen on erittäin toivottavaa karttatarpeen selvittämistä varten! Kaikki osallistumismaksut laskutetaan lippukunnilta jälkikäteen. Kilpailukeskus Kilpailukeskuksena toimii Pargas IF suunnistusjaoston sekä Pargas Scoutkår Skärgårdsvandrarna -lippukunnan kerhotilat Maneesilla, Kaivotie, 21600 Parainen. Opastus rastilipuilla Paraisten Skräbbölentieltä. Kilpailukeskus aukeaa klo 16.30. Kaikkien osallistujien on ilmoittauduttava kilpailukeskukseen saapuneiksi kilpailupäivänä klo 16.30–18.15. Kilpailuohjeet julkaistaan kilpailun nettisivuilla ja ovat luettavissa kilpailukeskuksen ilmoitustauluilla. Kilpailukeskuksessa on kahvila, pukeutumis-, sauna- ja wc-tilat. Auringonlaskun jälkeen pimeys alkaa kilpailuiltana vasta klo 23. Kilpailun maalissa on sääntömääräinen mehutarjoilu. Tulokset ja mestaruusmitalit Tulokset julkaistaan kilpailun jälkeen kilpailun nettisivuilla. Palkintojenjako tapahtuu kilpailukeskuksessa heti kilpailun jälkeen. Partiopiirin mestaruusmitalit jaetaan kunkin mestaruussarjan kolmelle parhaalle. Jokaisen sarjan paras FiSSc-piirin suunnistaja palkitaan erikseen. Lisätiedot: Kisasivusto: http://piforienteering.fi/tavlingar___kilpailut/ Kipailun johtaja: Linus Hoffman, 040 593 8081, Ratamestarit: Anders Mattsson ja Kaj Ahlbäck Tervetuloa Paraisille, Pargas IF suunnistusjaosto ja Pargas Scoutkår Skärgårdsvandrarna

Repolainen 3/2013

39


numero aineistot ilmestyy 4/2013 8.5. 31.5. 5/2013 28.8. 20.9.

Helsinki , Kaapelitehdas 7.9.2013 klo 17.00 Tampere , Pakkahuone 8.9.2013 klo 17.00 Turku , Logomo 14.9.2013 klo 17.00

partiopop.fi

JVG & JUKKA POIKA

Li s ä k s i HUIKEITA yl l ä r i esiintyjiä !

Liput alk.

4027,50€ Repolainen 3/2013


repolainen 3-2013