{' '} {' '}
Limited time offer
SAVE % on your upgrade.

Page 1

Nro 4/2015

SUOMEN HARRASTAJATEATTERILIITTO

REPLIIKKI


Teatterintekijöitä 2015

Repliikki

Virpi Helanen pitää improjumppaa, vaikka ei ollut ennen impronnut

Hän

Miten fysioterapeutti päätyi pitämään improvisaatioteatteriharjoituksia? Oikeanlainen mielenlaatu ja tuttavat mahdollistivat tällaisen uuden aluevaltauksen. Sopiva hulluus kohtasi uuden oppimisen halun. Erilaisia ryhmäliikunnan teematunteja olin toki ohjannut aiemminkin, mutten mitään tällaista.

Miksi liike ja liikunta ovat tärkeitä improssa? Me suomalaiset olemme usein hieman ujoja näyttämään tunteitamme ja heittäytymään mukaan täysillä. Kun improharjoitteeseen lisätään liike, nuo estot, jos eivät poistu, ainakin lieventyvät. Kun hiki virtaa ja sydän hakkaa liikunnan tuomasta ärsykkeestä, ei ehkä ole niin itsetietoinen tai -kriittinen itseilmaisunsa suhteen, mihin juuri pyritäänkin. Milloin aloitit liikuntaharrastuksen? Olen pelannut lapsena jalkapalloa useamman vuoden. Se ura päättyi loukkaantumisiin ja edessä olikin jakso, jolloin liikunta oli elämässä taka-alalla. Kuntosaliharjoittelun aloitin 18-vuotiaana ja myöhemmin liikunnasta ja sen ohjaamisesta tuli osa työtänikin. Tukeeko liikunta näyttelijän ilmaisua? Ehdottomasti, se alentaa estoja ja itsekriittisyyttä ja näin ollen luo mahdollisuuden ilmaisulle, joka ei ole turhien suodattimien läpi kulkenut.Toki näyttelijällä on kokemusta ilmaisusta aivan eri tavalla kuin ns. tavallisella tallaajalla, jolla estoja voi olla enemmän, mutta ainakin hauskaa liikunnan ja ilmaisun yhdistelmä kokeneellekin näyttelijälle on.

2

HENKILÖITÄ

Voiko impro-ohjaaja keskittyä nauramaan esiintyjille kesken harjoituksen? Improfitin aikana jokainen toivottavasti nauraa ainakin itselleen. Myös kaverille saa ja pitää nauraa. Kaikki kuitenkin ovat samassa veneessä, ja kun naurattaa, se pitää päästää valloilleen. Kun tunnille osallistuvat tekevät harjoituksia, saavat myös ohjaajat osansa ilosta ja naurusta ja tunnin jälkeen olo onkin aina energinen, mutta rentoutunut. Mikä on improvisaatiossa tärkein ominaisuus/kyky? Ehdottomasti kyky heittäytyä ja kyky nauraa itselleen. Elämä ei ole hauskaa, jos sen elää ryppy otsassa. Mitä teet vapaa-ajalla? Nautin lenkeistä metsässä koiran kanssa, käyn kuntosalilla ja tapaan ystäviä. Vapaa-aika on yrittäjälle häilyvä käsite, mutta tasapainon löytäminen työn ja vapaa-ajan välille on helpottunut yrittäjyysvuosien karttuessa. Entä töissä? Työni on todella monipuolista, mistä olen kiitollinen. Olen mm. suunnitellut maoritanssin huutoineen kesäpäiville. Fysioterapeuttina kuntoutan hyvin erilaisista vaivoista kärsiviä asiakkaita, ohjaan ryhmäliikuntatunteja ja toimin PhysioTrainerina, kun ihminen tarvitsee ohjausta kuntosalilla. Työn monipuolisuus on upea asia, jota en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Mikä on unelmaproduktio, jossa haluaisit olla mukana? Sellainen, jossa saisi liikuttaa ihmisiä fyysisesti ja haastaa heidät haastamaan itsensä. Improfit tekee juurikin sitä, toivottavasti suuri määrä ihmisiä löytää tiensä tunneille! n

Repliikki 4 • 2015


Suomen Harrastajateatteriliitto

Repliikki

pääkirjoitus

4 • 2015

Hilkka Kemppi Suomen Harrastajateatteriliiton hallituksen jäsen

Harrastajateatteri on enemmän

– teatteritoiminta kansalaisvaikuttamisena Luovuus on paitsi ammattitaito, myös sivistyksen ja uudistuksien mittari. On mieltä avartavaa tarkastella yhteiskuntapolitiikan näkökulmasta teatteritoiminnan asemaa ja kulttuurin tukemisen tulevaisuutta. Uskon vahvasti, että teatteritoiminnalla on mahdollisuus avata uuden sukupolven silmät näkemään taiteen laaja-alaisena kulttuuritekona, jonka arvo on toimia esteettisenä kokemuksena sekä keskustelun avaajana. Teatteritaiteen solidaarisuus tarkoittaa mielestäni yhteistä vastuunkantoa yhteiskunnasta. Ei voi olla sattumaa, että törmään nykyisessä työssäni elinkeinoministerin avustajana jatkuvasti samoihin teemoihin, joiden parissa olen tehnyt töitä harrastajateatterimaailmassa. Yhteisöjen uudistuminen ja monikulttuurisuus, suvaitsevaisuus ja lähimmäisestä välittäminen sekä huoli kestävästä yhteiskunnasta ovat myös teatterimaailmassa kantavia teemoja. Yhteiskuntaa on tarkasteltava epäkohta kerrallaan, kestävästi ja luottamuksella tulevaan. Ei voi olla myöskään sattumaa, että kulttuuri- ja luovat alat kuuluvat Euroopan suurimpiin työllistäjiin. Esimerkiksi nyt taloudellisen taantuman aikana luovien alojen työllisyys on kasvanut, kun taas vastaavasti EU:n yleinen työllisyysaste on pienentynyt. Siinä missä teatteri onnistuu, politiikka usein

Meidän on kyettävä näyttämään teatterin arvo

epäonnistuu ja toisinpäin. Juuri sen vuoksi yhteiskunnallisten päätösten ja teatterin tekijöiden suhde on kiistämättömän tärkeä. Kansalaisyhteiskunnan kasvanut aktiivisuus ja osallistumisen halu on taiteilijalle vahvuus samalla kun kolmannen sektorin merkitys hyvinvoinnin lisääjänä, tiedon kasvattajana ja aktivoijana korostuu. Meidän on kyettävä näyttämään teatterin arvo tämän päivän keskustelijana yhä uudelleen. En voi olla mainitsematta kokemuksiani Forum-katuteatterin käytöstä Nepalissa vetämissäni työpajoissa. Improvisaatioteatterin avulla avasimme ohikulkijoiden ajatuksia yhteiskunnan epäkohdista julkisiksi ja väritimme tarinaa uudelleen kohti parempaa. Ohikulkijat saivat kiinni juonesta ja ymmärsivät, että yhteiskunnan kieroutuneille rakenteille on aina vaihtoehto. Korruptio ja naisten poljettu asema esimerkiksi politiikan tekijöinä kaipaa aktiivista kansalaisvaikuttamista jatkossakin. Meksikossa koin voimaantuvani osaksi paikallisyhteisöä teatterin keinoin – opin kielen ja kulttuurin perussäännöt pikkuhiljaa. Rovaniemellä harrastajateatterin parissa opin vastuunkantoa. Samalla näin, kuinka monet opintojaan aloittavat nuoret pääsivät kiinni aktiiviseen kansalaisuuteen teatterin kautta. Niitä, jotka edelleen epäilevät yhteiskunnan ja teatterin välistä suhdetta, kehotan tarkastelemaan molempia tiedon lisääjinä. Ilman teatterin tuottamaa tietoa aikoinaan meillä ei olisi nykyisen kaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa nyt. n

sisältö 4 /15

22

14

Repliikki 4 • 2015

Repliikki 4/2015 4.12.2015 Päätoimittaja Merja Laaksovirta Toimittaja Anne Palm Painopaikka Kajaanin Offsetpaino Oy Ilmestyy 4 kertaa vuodessa Painos 650 kpl Ulkoasu ja taitto Anne Palm Kannen kuva Toni Salminen Yhteystiedot www.shtl.fi sht@shtl.fi

2 3 4 8 10 14 18 20 22 23 25 26

Virpi Helanen ei ollut impronnut ennen improjumppaa Pääkirjoitus Hilkka Kemppi Toisissa tiloissa Suvi Lahdenmäki Spotti – Lasten Teatteripäivät Riihimäellä 26.–27.3.2016 Taisto Sarkola & Atte Meretoja Näyttelijän ihmeellinen muisti Haastattelussa joulupukki Anne Palm Yhteinen kieli kahtia jakautuneelle kansalle Maria Syvälä & Päivi Alasalmi Matala kynnys mahdollistaa Tommi Taskinen Suuri Peto! Antti Korhola Kosmista kauhua Tikkurilassa Antti Korhola 3 Ristikko SHT järjestää seminaarin eduskunnassa 16.2.2015


4

Repliikki 4 • 2015

Uoti Huotari

Toisissa tiloissa


Teksti: Suvi Lahdenmäki Kuvat:

Teatteria on tehty myös varsinaisten teatteritilojen ulkopuolelle, niin metsän keskelle kuin hiekkarannoille, yksityiskoteihin kuin laitoksiin. Joskus erikoinen paikka on ollut tilan puutteen sanelema juttu, mutta usein miljööllä tavoitellaan uutta yleisöä tai haetaan erityistä tunnelmaa. Miten erikoinen tila vaikuttaa esitykseen? Mitä pitää ottaa huomioon kun esiinnytään ostoskeskuksessa tai kirkossa? Kolme teatterintekijää kertoo kokemuksiaan epätavallisista esityspaikoista. Sara Saxholm, Panu Huotari ja Juho Hannikainen Suuren työttömyysmusikaalin alkuperäisessä esityspaikassa, entisessä leipomon asunnossa. Kuva: Jani Liimatta & Vaara-kollektiivi. TEKSTI: Suvi Lahdenmäki

Repliikki 4 • 2015

5


Kansallisteatterin Reittejä Kontulaan -projektissa alueen asukkaat ovat tehneet neljä laajempaa esitystä, joista yhden esityspaikkana oli paikallinen ostoskeskus ja toisen metro. Miten paikat valikoituivat? – Olimme tehneet projektia vuoden ajan ja huomanneet, että Kontulan huono maine ei pidä lainkaan paikkaansa ja alueella asuvat ihmiset ovat ylpeitä omasta kotipaikastaan. Kuitenkin ostari tuntui olevan se paikka, johon huono maine tiivistyi. Päätimme, että sitä olisi projektissa käsiteltävä jollain tavalla, kertoo projektin taiteellinen suunnittelija, teatteri-ilmaisun ohjaaja Eveliina Heinonen. Syntyi Matkakohteena Kontula eli opastettu turistikierros Kontulan ostarilla. Tarkoituksena oli esityksen keinoin avata ostaria uudella tavalla ja kysyä kenelle tila oikeastaan kuuluu. – Metro taas valikoitui paikaksi kahdesta syystä. Meille avautui mahdollisuus HKL:n Taidelinja-projektin kautta päästä esiintymään metroon, joka ilman projektia olisi ollut huomattavasti hankalampaa esimerkiksi lupien takia. Turistit-performanssissa joukko kontulalaisia turisteja jalkautui kaupunkiin. Metro toimi paikkana hyvin, sillä turistit tunnetusti kulkevat kaupunkia ympäri ja pysähtyvät katselemaan paikkoja, jotka kaupunkilaisille ovat jo arkipäivää.

Ostarin kantaporukka osa esitystä

Matkakohteena Kontula -esityksen harjoituskaudella selvisi, että ostarin ohikulkijat ja juopot tulivat osaksi esitystä. Kaikki mitä ostarilla esityksen aikana tapahtui “kuului” myös esitykseen. Vaikka esitys alkoi tietystä paikasta ja yleisö oli merkitty nauhoilla, niin ihmisiä tuli matkan varrelta mukaan. Se oli täysin sallittua. – Sovimme esiintyjien kanssa säännöt miten toimia: heidän piti keskittyä omaan tekemiseensä eikä reagoida ulkopuolisiin impulsseihin. Piti miettiä esimerkiksi miten viestiä ohikulkijoille, että harjoituksiin ja esityksiin on sallittua liittyä, ja että kyseessä on esitys, eikä esimerkiksi mielenosoitus, kuten joku ohikulkija luuli. Ratkaisimme asian niin, että meillä oli harjoituksissa sekä esityksissä kyltti, jossa luki ”Esitys käynnissä” tai ”Tervetuloa seuraamaan harjoituksia”. Ostoskeskuksella myös sen vakioporukka osallistui esitykseen. – ”Vakiasiakkaat” olivat aina paikallaan os-

6

Kuva: Kuvitelmia Hanna Tarkiainen

TEKIJÖITÄ tarin nurkalla, jonne esitys päättyi, joten tavallaan he olivat myös joka kerta osa loppukohtausta. Lopussa tanssittiin ja usein nämä laitapuolen kulkijat tulivat mukaan tanssiin.

Salaiset paikat kiinnostavat

– Metrossa koko Turistit-performanssi oli myös tutkimusta siitä, mitä havainnointi ja sen ohjaaminen tuottaa. Metrossa oli tärkeää ettei oltu häiriöksi kanssamatkustajille esimerkiksi asettumalla heidän eteensä metron pysähtyessä. Toisaalta “häiriötä” arkeen juuri yritettiinkin performanssilla aiheuttaa. Totutusta poikkeavat tilat ovat ennestään tuttuja Heinoselle. – Olen tehnyt paljon kiertue-esityksiä, jolloin esityspaikat tietysti vaihtelevat. Muita erityisen paikkalähtöisiä esityksiä on ollut esimerkiksi Töölössä tehty korttelidraama, jossa esitys liikkui kaduilta aina Hietaniemen hautausmaan läpi päättyen Ruoholahden yritystalojen katveeseen. Lisäksi olen ollut mukana työryhmässä, jossa teimme kiertävän esityksen Akseli Gallen-Kallelan museoon Tarvaspäähän. Millaisiin paikkoihin Heinonen haluaisi tehdä teatteria? – Erityisesti tällä hetkellä kiinnostavat salaiset ja suljetut paikat, sellaiset jonne ei normaalisti pääse, esimerkiksi kerrostalojen ullakot ja asuntojen katot tai ihmisten kodit. Haluaisin muutenkin nähdä teatteria enemmän paikoissa johon se ei ”kuulu”, sanoo Heinonen.

Kirkkodraamaa autohallissa

Hyvinkään seurakunnassa on tehty kirkkodraamaa jo vuosikymmenien ajan ja tällä hetkellä ammattijohtoisesti. Kirkkoteatteriohjaaja Jouni Laine on ollut kehittämässä työtä 1980-luvulta lähtien. Kirkon lisäksi esityksiä on nähty autohallissa, navetanvintillä, vanhassa ladossa, uimarannalla, torilla, lasten sairaalassa, psykiatrisessa sairaalassa ja valaistussa metsässä pimeän aikaan. Tärkeintä Laineen mielestä on tasapaino esityksen ja paikan välillä. – Sakraalitilaan ei pidä tunkea sellaista, mikä ei sinne sovi. Sen voi suosiolla viedä muualle. Tärkeintä on, että esityspaikka on balanssissa esityksen kanssa. Tasapainossa tilan kanssa ja esityksen tarpeet huomioiden voi mennä hyvinkin eksoottisiin esityspaikkoihin, sanoo Laine.

MIRAAKKELINÄYTELMÄ LAURENTIUS Hyvinkäälle on vuoden 2008 alusta palkattu Suomen ensimmäinen kirkkoteatterinohjaaja Jouni Laine vakituiseen työsuhteeseen. Laurentius esitettiin Hyvinkään Vanhassa kirkossa.

Repliikki 4 • 2015


TEKIJÖITÄ Myös käytännön asiat pitää huomioida: mihin autot parkkeerataan, missä on vessat sekä ottaa huomioon turvallisuustekijät kuten palotarkastus ja sähköturvallisuus. – Niin yleisön kuin näyttelijöiden turvallisuus pitää varmistaa ammattilaiselta ja saada siitä lausunto kirjallisena ettei tule vahinkoa kenellekään. Oma turvatietämys ei välttämättä riitä. Miten erikoinen paikka sitten vaikuttaa harjoituksiin? – Meillä on oma harjoitustila, ja kun osaamista on tarpeeksi, siirrymme esityspaikalle. Jos se on erikoistila, kuten Amisautonäytelmä Respectissä suuri autohalli, jossa on oikeita autoja lavasteena, niin on selvää, että tila antaa emotionaalisen sykkeen, joka rikastuttaa esityksen tunneväriä. Uskottavuustaso nousee valtavasti, esitys on ikään kuin omalla maaperällään. Laineella on unelma tehdä teatteria luontoon. – Metsään, kesällä järveen tai talvella lumen ja jään keskelle.

Suuri työttömyysmusikaali joutui evakkoon

Erikoistila voi aiheuttaa myös yllätyksiä. Tuore esimerkki on Kajaanista, jossa teatteriammattilaisten perustaman Vaara-kollektiivin esitys Suuri työttömyysmusikaali jouduttiin siirtämään paloturvallisuussäännösten vuoksi toisiin tiloihin vain pari viikkoa ennen ensi-iltaa. – Esitykset oli tarkoitus järjestää yli satavuotiaan Leipomo Pekka Heikkisen tiloissa, kertoo esityksen ohjaaja Veikko Leinonen. Leipomon toisessa kerroksessa on ollut ennen perheyrityksen työtekijöiden asuntoja. Sittemmin tilat ovat jääneet

tyhjilleen ja rappeutuneet varastokäytössä. Vanhassa asunnossa oli ohjaajan mielestä sopiva atmosfääri kolmen nuoren työttömän jutustelulle. – Emme saaneet soviteltua toista hätäpoistumisreittiä tilaan ja se tarkoitti, että emme voineet pitää näytöksiä siellä. Tilaa ei ollut myöskään määritelty kokoontumistilaksi, mutta se olisi ollut tehtävissä, jos toinen poistumisreitti olisi löytynyt. Meillä kävi kuitenkin hyvä tuuri ja löysimme vastaavan kokoisen tilan tien toiselta puolelta.

Vapauttava epäteknisyys

Yhtenä tavoitteena tilaa valitessa oli intiimi tunnelma pienen yleisön edessä. – Tila rajasi yleisömäärän luontevasti 20 katsojaan. Kaikki oli myös epäteknistä, yksinkertaista ja huoletonta, koska emme olleet teatteritilan tarjoamien teknisten mahdollisuuksien keskellä. Valaistusta ja muita teknisiä kysymyksiä lähdettiin ratkomaan yksinkertaisen käppäisyyden kautta, sanoo Leinonen. – Paikka on myös hyvin teatraalinen tila kaikuvine käytävineen ja ajan patinoimine seinineen sekä tippuvine rappauksineen. Jo itse paikka ja yleisön johdattaminen sinne loivat tiettyä mielikuvituksellista otetta olemiseen. Paikka käytännössä määritti sen, että näytelmästä saattoi tulla sohvalla istuva höpöttelynäytelmä, jossa astuttiin suoraan toisten ihmisten asuntoon ja olohuoneeseen. Sisältö ei toimisi samalla tavalla teatterin lavalla. Leipomon yläkerta puhuttelee edelleen ohjaajaa tilana, johon olisi hienoa tehdä esitys. – Tällä hetkellä se taitaa olla turha toivo. Ehkä me järjestetään siellä vielä yksityinen kutsuvierasesitys. n

Matkakohteena Kontula- ja Turistit-esityksiä esitettiin vuosi sitten mm. Kontulan ostoskeskuksella ja metrossa.

Repliikki Repliikki 4 4• 2015 • 2015

7


TIEDOTTEET

i t t o p S

HAKUAIKA 31.12.

Spotti – Lasten Teatteripäivät 26.–27.3.2016 Riihimäellä LAPSET ESIINTYVÄT LAPSILLE Tapahtumaan ovat tervetulleita esiintymään kaikki lasten ja nuorten teatteriryhmät ympäri Suomen. Hakuaika esiintyville ryhmille on 1.9.–31.12.2015, ja haku tapahtuu sähköisellä lomakkeella osoitteessa shtl.fi/spotti. Spotti – Lasten Teatteripäivät järjestetään Riihimäellä 26.–27.3.2016. Spotti – Lasten Teatteripäivät järjestävät Suomen Harrastajateatteriliitto, Riihimäen kaupunki, Riihimäen Nuorisoteatteri ja Riihimäen Teatteri. Spotti järjestetään vuonna 2016 Teatris-katselmuksen yhteydessä. Lauantaiaamu alkaa juhlallisella teatterikulkueella, johon kaikki ovat tervetulleita osallistumaan. Kulkue päättyy avajaisjuhliin. Lauantaina nähdään lasten ja nuorten teatteriesityksiä Kino Sammossa, Riihimäen kaupunginteatterissa, Kansalaisopistossa, kirjastossa sekä Teatteripohjassa. Lauantai-iltana järjestetään suosittu lasten disko, jossa tanssitaan ja mm. kisaillaan hauskoissa lajeissa.Teatteriesitykset jatkuvat sunnuntaina. Tapahtuman päätteeksi pidetään päätöstilaisuus Riihimäen kaupunginteatterissa sunnuntaina.Yöpyvät ryhmät majoittuvat koulumajoituksessa. Lippuja esityksiin myydään esityspaikassa 1/2 h ennen esitystä. Osaan esityksistä on vapaa pääsy. Spotti on tapahtuma, jossa lasten oma kulttuuri on iloisesti esillä.Tunnelma tapahtumassa on ainutlaatuinen. Ohjelmistossa on tuttuun tapaan klassikkosatuja, lasten omia tekstejä ja myös musikaaleja. Esityksiä katsellaan viikonlopun aikana eri puolilla Riihimäkeä, missä teattereiden lavat ja koulujen juhlasalit täyttyvät lasten esityksistä. Aikuisille, ryhmien ohjaajille ja kaikille kasvatustyöstä kiinnostuneille järjestetään lauantaina keskustelutilaisuus, jonka tähtäimenä on lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy, teemana mm. draama leikin syventäjänä.

>> 26.-27.3.2016 LASTEN TEATTERIPÄIVÄT RIIHIMÄELLÄ HAKU: WWW.SHTL.FI/SPOTTI Suomen Harrastajateatteriliiton tilauskursseja: Nyt sinulla ja yhteisölläsi on mahdollisuus vaikuttaa siihen mitä koulutetaan, kenelle ja missä. Kerro meille mitä juuri teidän teatterinne tai organisaationne kaipaisi. Pitäisikö täydentää ja päivittää aiemmin hankittua osaamista vai ottaa haltuun ihan uusia juttuja? Halutaanko syventää perinteistä teatterityön osaamista tai saada kokonaan uusia näkökulmia ohjaamiseen, näyttelijäntyöhön ja dramaturgiaan? Olisiko syytä ottaa haltuun soveltavan draaman ja teatterin laajaa työkalupakkia esimerkiksi tarina- tai forumteatterikoulutuksella? Vai haluaako teatterinne tarjota tulevaisuudessa työhyvinvointipajoja tai yleisötyötä? Vuonna 2015 toteutetut tilauskurssit ovat sisältäneet improjumppaa, sketsityöpajoja, näyttelijäntyötä, kesäteatterilaisten kaudenaloituslämmittelyä ja ohjaamisen perusteita. Ohjaajamme ovat kokeneita oman alansa osaajia. Lisätietoja Tiedottaja Anne Palm anne.palm@shtl.fi puh. 010 281 6060

Tapahtuman ohjelma julkaistaan osoitteessa www.shtl.fi/spotti helmikuussa 2016. Lisätietoja Tiedottaja Anne Palm anne.palm@shtl.fi puh. 010 281 6060 www.shtl.fi/spotti

8

Repliikki 4 • 2015


TAPAHTUMIA

.2015 SAAKKA

Tuo ryhmäsi ESIINTYMÄÄN tai tule YLEISÖKSI!

SHT:N TUOTTAJA MARI SAARINEN

TULE SINÄKIN

MUKAAN>>

NUORISOTEATTEREILLE STIPENDEJÄ Suomen Harrastajateatteriliitto on ottanut kiitollisuudella vastaan yksityisen lahjoituksen, 1000 euroa käytettäväksi nuorisoteatteritoiminnan tukemiseen. Lahjoittajan toiveen mukaisesti liitto jakaa kaksi stipendiä, suuruudeltaan 500 euroa kumpikin. SHT:n jäsenkentän nuorisoteatterit voivat lähettää sähköpostilla hakemuksensa 6.12.2015 mennessä. Hakemuksesta tulee selvitä teatterin toiminnan periaatteet ja laajuus, sekä kuvaus viimeaikaisista projekteista. Hakemukset ja lisätiedot: anne.palm@shtl.fi

Neata-festival 2016:

7th - 9th of October 2016, NEATA Festival 2016 The IX. Official NEATA Festival will be a Short Play Festial that will be held in The Faroe Islands. www.neata.dk

Liitä näyttämösi Suomen Harrastajateatteriliittoon tai liity henkilöjäseneksi. Henkilöjäsen saa Repliikki-lehden ja kaiken liiton tiedotusmateriaalin sekä alennuksia ilmoitushinnoissa. Jäsenmaksu on 25 €/vuosi. Jäsenyhdistykseksi voivat hakea teatterialalla toimivat, rekisteröidyt (tai rekisteröinti vireillä) tai muuten oikeustoimikelpoiset yhdistykset. Jäsenyhdistys saa Repliikki-lehden, liiton tiedotusmateriaalin, talviesitystiedot SHT:n kotisivuille maksutta, alennusta ilmoitushinnoista sekä mahdollisuuden edustaa liittoa kansainvälisillä festivaaleilla. Lisäksi yhdistys voi hakea liiton tuotantoavustuksia. Jäsenmaksu on 90 €/vuosi.

Repliikki 4 • 2015

Olen Mari Saarinen, 29-vuotias nainen, äiti, puoliso, tradenomi ja tuottaja Keski-Suomesta. Asustelen perheeni kera rintamamiestaloa Saarijärvellä. Kirjoittelen tähän lehteen siksi, että minut on ilokseni valittu Harrastajateatteriliiton tuottajaksi 1.11. alkaen. Teatteri kuuluu elämääni vahvasti. Eikä pelkästään siksi, että perheemme on pitkään saanut elantonsa siitä, vaan myös harrastamisen kautta. Rakastan teatterissa sen yhteisöllisyyttä. On mielettömän hieno matka, kun opiskelija, kirjanpitäjä ja maanviljelijä löytävät yhteisen määränpään johon ponnistella. He heittäytyvät täysillä mukaan luottaen siihen, että maaliin päästään. Ja päästäänhän sinne. Matkalla on syntynyt ystävyyttä ja side, jota on ehkä vaikea ymmärtää ellei ole sitä itse kokenut. Olen mielettömän iloinen tästä uudesta työstäni, jossa saan paneutua harrastajateattereiden auttamiseen ja kehittämiseen koulutuksen keinoin. Työtaustani on taidealojen projekti- ja tapahtumatuottamisessa, organisoinnissa ja taloushallinnoinnissa joita olen harjoittanut kulttuurialan toimijoiden parissa harrastajista ammattilaisiin. Suurimman flow-tunteen työssäni saan, kun hommat rullaavat ja palaset loksahtelevat haasteiden jälkeen kohdilleen, oli sitten kyse teatteriharjoituksista, apurahabudjetista tai tapahtuman erilaisista askelista. Tunnen useita haastavia hetkiä teatteriprojektien varrella, ennen niitä ja niiden jälkeen ja näiden hetkien helpottamiseen pyrin työlläni vaikuttamaan. Oli sitten kyse rahoituksen hakemisesta, tekstin valinnasta tai sen työstämisestä, ohjaajan löytymisestä, markkinoinnista, myynnistä tai muista kiemuroista, kannattaa pitää mielessä, että joku muukin painii näiden samojen haasteiden kanssa, ja ehkäpä yhteisellä koulutuksella saisimme kuvioon yhdessä selkeyttä. Yksin ei tarvitse jäädä, sitä varten Harrastajateatteriliitto on olemassa. Tärkeintä mitä te harrastajat voitte tehdä, on osallistua. Pyritään yhdessä miettimään, kuinka saisitte koulutuksesta eniten irti ja konkreettista hyötyä juuri teidän teatterillenne. Lisäksi olen aitiopaikalla, kun pääsen valmistelemaan teille työssäni jokavuotista upeaa tapahtumaa. Harrastajateatterikesässä kruunataan vuoden ponnistelut. Upean perinteisen tapahtuman haltuun ottaminen jännittää kuin ekaluokkalaista, mutta tartun siihen vähintään yhtä kovalla innolla. Harrastan suurella intohimolla tanssia kaikissa sen muodoissa. Muutoin vapaa-ajallani vietän aikaa mieheni ja kolmen tyttären kanssa. Liikumme luonnossa, nautiskelemme kotona leffailloista ja ratkomme jokaiselle viisihenkiselle perheelle tuttuja organisointihaasteita. Kesäisin teemme perheteatteria, suurissa spektaakkeleissa ovatkin jo vilahtaneet Ronja Metsän sekä Bilbo Reppulin seikkailut isovanhempien ja ystävien, mutta myös ennen kaikkea omaksi iloksemme.

”I do theatre!” -valokuvakilpailu

mari.saarinen@shtl.fi

9


ARTIKKELI

Näyttelijän ihmeellinen muisti TAISTO SARKOLA, LT, lastentautien dosentti, lastentautien ja lastenkardiologian erikoislääkäri HYKS:n lastenklinikka, lastentautien yksikkö ATTE MERETOJA, LT, neurologian dosentti, MSc (Stroke Medicine) / associate professor of neurology HYKS pää- ja kaulakeskus / University of Melbourne

Moni turvautuu puhetta tai luentoa pitäessään avainsanoihin tai dioihin ja päätyy jonkinlaiseen improvisaatioon. Mutta miten ammattinäyttelijä muistaa vuorosanat jopa useita tunteja kestävässä esityksessä? Miten näyttelijä oppii vuorosanat ulkoa sanasta sanaan? Valikoituuko näyttelijöiksi henkilöitä, joilla on erityinen luontainen kyky oppia tekstiä ulkoa? Vai onko kyse oppimisesta, jossa käytetään erityisiä tekniikoita tai apuvälineitä? Tässä kirjoituksessa kurkistetaan hetkeksi näyttämölle ja sen taakse, näyttelijän roolityön ja ihmeellisen muistin saloihin.

10

Repliikki 4 • 2015

Kuva: Henri Pihkala

”Sovittakaa eleet sanoihin ja sanat eleisiin ja pitäkää erityisesti huolta siitä, ettette loukkaa luonnon kohtuullisuutta ja kainoutta.” (William Shakespeare. Hamlet, Tanskan prinssi, kolmas näytös, toinen kohtaus, Hamlet puhuu näyttelijöille, suom. Veijo Meri).


ARTIKKELI Muistin neurobiologia Ihmisen muistin tarkat neurobiologiset mekanismit kuuluvat edelleen lääketieteen suuriin mysteereihin. Molekyylitason tutkimuksen avasi nobelisti Santiago Ramón y Cajal (1852–1934), joka totesi, että oppimisessa on kyse hermosolujen välisten liitosten vahvistumisesta (Ramón y Cajal 1894). Tätä sittemmin synaptiseksi plastisiteetiksi nimettyä ilmiötä pidetään edelleen keskeisenä osana muistijäljen syntyä. Vaikka hippokampuksen koordinoivaa roolia, synapsinulkoisia mekanismeja ja muistin genetiikkaa on opittu ymmärtämään, emme vieläkään tiedä, miten uudet synapsiyhteydet syntyvät ihmisen oppiessa, miten muistettavat asiat tallentuvat hippokampuksesta aivokuorelle tai miten ne sieltä haetaan (Kandel 2009). Motorinen oppiminen tapahtuu toistojen kautta. Sen sijaan asiatiedon oppiminen perustuu tiedon sitomiseen aiemmin opittuihin kokonaisuuksiin. Luetun tai kuullun tekstin muistijälki tallentuu kaikkien aistien yhdessä luomaan käsitykseen kolmiulotteisesta tilasta oppimisen hetkellä (Kandel 2009). Siksi voimme esimerkiksi palauttaa mieleemme, mitä lähdimme hakemaan toisesta huoneesta palaamalla huoneeseen, josta lähdimme. Samasta syystä opimme asiatietoakin paremmin tekemällä eli liikkumalla tilassa kuin vain katsomalla tai kuuntelemalla. Lisäksi muistia voi auttaa erilaisin tiedostetuin ja tiedostamattomin tekniikoin, esimerkiksi visualisoinnin, toiston tai assosiaatiomuodostuksen avulla (Kirschoff 2009). Kuten kaikkia muitakin aivojen toimintoja, myös muistiinpainamiskykyä voidaan harjoittamalla vahvistaa – tai toisin päin: ”use it or lose it”. Näyttelijän muisti on kuitenkin ilmiömäinen; hän kykenee oppimaan ulkoa tuhansia lauseita sanatarkasti vain muutaman viikon harjoittelulla. Miten se on mahdollista?

Miten näyttelijä oppii vuorosanat? Ensi-iltaa edeltää harjoitusvaihe, roolityö ja näytelmän kypsymisprosessi, jonka yksityiskohdat ja aikataulun ohjaaja pitkälti määrittelee. Näyttelijöiden ja ohjaajien työskentelytavoissa on huomattavia eroja, ja ne voivat edustaa erilaisia koulukuntia.Tässä käsitellään lähinnä anglosaksista näyttämökulttuuria. Alkuun työryhmä tutustuu käsikirjoitukseen yhdessä. Tässä vaiheessa käydään usein syvälle luotaavaa keskustelua roolihenkilöiden keskinäisistä suhteista ja motiiveista. Tätä seuraa välttämätön yksinharjoitteluvaihe, joka voi olla vuorosanojen opettelun kannalta työläs. Pääsääntö nimittäin on, että vuorosanat on opeteltava sanasta sanaan ulkoa ja lisäksi ne on sisäistettävä myös tunnetasolla. Satojen vuorosanojen oppiminen ulkoa ensi-iltaan mennessä saattaa tuntua tässä vaiheessa ylivoimaiselta tehtävältä. Alkuun näyttelijä usein purkaa vuorosanat lyhyiden tapahtumien (beats) eli näytelmän pienimpien mahdollisten yksikköjen asteelle. Esimerkiksi kahden roolihahmon tapaaminen voi käsittää pinnallisen esittelyn, tarkemman tutustumisen, ehdotuksen ja päätteeksi yhteisen sävelen löytymisen – siis neljä lyhyttä ja eriteltävää peräkkäistä tapahtumaa. Näiden pienyksiköiden kausaalinen ketju muodostaa perustan näytelmän tarinalle. Tapahtumien sisältämien hetkellisten motiivien ja tarkoitusten syvällinen ymmärtäminen auttaa muistamaan vuorosanat. Näyttelijät käyttävät vuorosanojen harjoittelussa erilaisia apumenetelmiä ja -välineitä. Jotkut harjoittelevat vuorosanojen muistamista kirjoittamalla niitä vihkoon ja alleviivaamalla vuorosanoissa painotettavia yksittäisiä sanoja. Toiset harjoittelevat lukemalla käsikirjoituksen alusta loppuun satoja kertoja ilman tarkempaa pohdiskelua.

Repliikki 4 • 2015

Ääneen lausumisen merkitys on huomattava vuorosanojen opettelussa.Tämä perustuu ilmeisesti niin kutsutun lihasmuistin harjoittamiseen. Näyttelijä virittää puheen tuottoon tarvittavat lihakset vuorosanaa varten vastaavalla tavalla kuin laulaja etukäteen valmistautuu lauluäänen tuottamiseen. Ääneen lausumisen avulla näyttelijä voi myös tutustua vuorosanojen rytmiin ja tempoon sekä siihen, miltä ne hänestä tuntuvat ja minkälaisia reaktioita ne hänessä tai ympäristössä voisivat herättää. Sanojen ja lauseiden ääneen lausuminen voi myös auttaa oivaltamaan näiden välisiä painotuksiin ja rytmiin liittyviä yksityiskohtia, jotka edelleen auttavat roolihenkilön hahmottamista ja sitä kautta vuorosanojen muistamista. Myös sanojen kuuntelu auttaa niiden muistamista, ja näyttelijä voi käyttää harjoitellessaan nauhoitteita omista repliikeistään tai toisten näyttelijöiden vuorosanoista. Apuna voi toimia myös kuiskaaja, joka lausuu muiden näyttelijöiden vuorosanat. Tässä vaiheessa yksittäisiä vuorosanoja harjoitellaan toistamalla niitä satoja, jopa tuhansia, kertoja ”repetitio est mater studiorum” -periaatteen mukaisesti. Psykologit Helga ja Tony Noice ovat tutkineet näyttelijöiden muistia (Noice ja Noice 1996, 1999, Noice ym. 2000, Noice ja Noice 2006). Harva näyttelijä pystyy tarkkaan kuvaamaan, miten vuorosanojen oppiminen tapahtuu käytännössä. Kokeneille näyttelijöille kehittyy ilmeisesti intuitiivinen tekniikka roolihahmon sisäistämisessä. Näyttelijät eivät tällöin panosta sanatarkkaan vuorosanojen opetteluun vaan käyttävät paljon aikaa tekstin henkilöiden tunteiden ja mielentilan sekä motiivien ja tavoitteiden analysoimiseen.Vuorosanat painuvat analyysin tuloksena mieleen ikään kuin sivutuotteina, roolihenkilöiden luonnollisina ilmauksina.Ympäristön ja tilan havainnointi ja lauseyhteydet auttavat myös oppimisprosessissa (Schmidt ym. 2002).

Näyttelijän roolityö muodostuu ryhmässä Näytelmä rakentuu useasta erillisestä kohtauksesta, joita näyttelijät harjoittelevat alkuun pienemmissä ryhmissä. Myöhemmin kohtaukset liitetään yhteen näytöksiksi ja vasta loppuvaiheessa näytökset kokonaiseksi näytelmäksi. Tämä harjoitusvaihe voi klassisessa teatterissa olla huomattavasti pidempi kuin esimerkiksi oopperassa, joka saattaa rakentua kokonaan yksilötason tai 2–3 roolihahmon suorituksista (esim. laulut tai tanssit). Ooppera ei siis perustu samassa määrin näyttelijöiden väliseen vuoropuheluun ja yhteistyön vivahteiden etsimiseen.Vuorosanojen harjoittelu yksin ja ryhmässä jatkuu rinnan. Näyttelijät voivat valmistautua harjoituksiin etukäteen perehtymällä seuraavan päivän kohtauksen vuorosanoihin. Kun käsikirjoitus jää apuvälineenä pois, näyttelijä keskittyy vuorosanojen rajoissa tapahtuvaan kommunikaatioon vastanäyttelijöiden kanssa. Vuorosanat saavat tällöin uuden merkityksen ja ne tallentuvat hänen muistiinsa suhteessa näyttämötoimintaan. Varsinainen roolityö tapahtuu vasta tässä vaiheessa, sillä vuorosanojen suhde näytelmään ja muihin näyttelijöihin on esittäjälle vielä pitkälti epäselvä. Näyttelijän peruskoulutus antaa valmiuden aivan uusien tunteiden ja kokemusten sisäistämiseen roolihahmon opettelussa. Palautteen antaminen ja vastaanottaminen on oleellinen osa näyttelijän koulutusta ja työtä. Vuorosanat yhdistetään liikkeeseen ja asemaan näyttämöllä, ja ajan myötä nämä hioutuvat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, mikä auttaa muistamista. Viestintää tehostetaan samanaikaisella vuorosanaa tukevalla eleellä tai liikkeellä. Esimerkiksi roolihahmoa

11


ARTIKKELI pyydetään poistumaan ja hän vastaa: ”Ei, viihdyn hyvin täällä.” Samalla hahmo ripustaa takkinsa naulakkoon.Vuorosanat ja liike ovat sopusoinnussa ja niiden välillä on synergiaa, vaikkei vuorosanalla ja takin ripustamisella voikaan suoranaista yhteyttä todeta. Elleivät vuorosanat kytkeydy toimintaan kokonaisvaltaisesti, menettää puhuttu teksti sisältönsä ja merkityksensä ja samalla tarina ytimensä.Varsinainen vuorosanojen oppiminen ja sisäistäminen tapahtuu vasta näyttämöllä. Iskut (engl. cue, ruots. stick) ovat hetkellisiä tapahtumia näyttämöllä. Kyseessä on mikä tahansa ärsyke, usein vuorosanan loppuosa (iskurepliikki), jonka näyttelijä opettelee tunnistamaan ulkoa. Isku virittää seuraavan näyttelijän vuorosanan (tai minkä tahansa reaktion). Syntyneessä yhteispelissä näyttelijä antaa syötön ja siirtää samalla vastuun tarinan etenemisestä toiselle näyttelijälle, joka hetkeä myöhemmin siirtää sen seuraavalle. Usein yleisön hurmaavan näyttelijän iskulauseen (punch line) taustalla onkin toisen näyttelijän tarjoama, oikein ajoitettu ja viritetty iskurepliikki (setup). Etenkin vuorosanan loppuosan on oltava sanatarkka, jotta seuraava näyttelijä voi kytkeä ketjun seuraavaan vuorosanaan.Vuorosana on parhaimmillaan aito ja kokonaisvaltainen reaktio edeltävään vuorosanaan. Tästä kaikesta seuraa, että näytelmässä on kyse pitkälle etukäteen suunnitellusta ja hiotusta kommunikaatiosta viestin antajan ja vastaanottavan näyttelijän välillä. Näytelmän tarina rakentuu viestien kiinteästä ketjusta, jotka nivoutuvat mahdollisimman huomaamatta ja luontevasti yhteen. Ryhmädynamiikan merkitys korostuu, ja näyttelijät ovat kokonaan riippuvaisia toisistaan. Lopulta näyttelijä osaa tarinan niin hyvin, ettei vuorosanojen tarkkaa sisältöä tarvitse tarkemmin miettiä tai muistella, vaan sanat tulevat näyttelijän mieleen luonnollisena reaktiona edeltävään tapahtumaan. Klassisen näytelmän harjoitusvaiheen kesto on yleensä 6–8 viikkoa, mutta se voi olla pidempikin.Varsinaista ensi-iltaa edeltävät vielä useimmiten 3–4 harjoitusta yleisön kanssa. Niissä näyttelijä saa esimakua näytelmän toimivuudesta käytännössä ja oppii ottamaan huomioon yleisön reaktiot esityksen aikana. Ensi-illan lukkoon lyöty päivämäärä on tärkeä harjoitusten ryhdin ja intensiteetin ylläpitämisen kannalta. Ensi-illan jälkeen näytelmässä tapahtuu usein vielä kypsymistä, jolloin siihen tulee uusia yksityiskohtia ja vivahteita. Roolihahmojen suhteet selkiytyvät edelleen, ja näyttelijät saattavat löytää hahmoista ja niiden suhteista uusia ulottuvuuksia.

Ohjaajan rooli Roolityö muodostuu pitkälti näyttelijän oman henkilökuvan ja käsikirjoituksen roolihahmon rajapinnasta, niiden välisistä eroista. Tässä prosessissa ohjaaja on avainasemassa käsikirjoituksen tulkitsijana, näyttelijöiden innoittajana sekä näytelmän kokonaisuuden ja näyttelijöiden välisten suhteiden määrittelijänä. Joskus näyttelijän on hankala muistaa ulkoa tiettyjä vuorosanoja tai hän alkaa herkästi muokata niiden sanamuotoa. Tämä voi olla osoitus turvautumisesta stereotypiaan tai aikaisempiin rooleihin, sen sijaan että näyttelijä etsisi näytelmäkirjailijan luomaa roolihahmoa. Ongelmia voi myös syntyä tilanteissa, joissa näyttelijä on etukäteen yksin opetellut vuorosanansa mahdollisimman hyvin ulkoa mutta antanut niille merkityksen, joka on ristiriidassa vastanäyttelijöiden tai ohjaajan käsitysten kanssa. Ohjaajan kannalta onkin helpompaa, jos näyttelijä kykenee roolityössään

12

muokkaamaan roolihahmoa ja antamaan vuorosanojen elää. Toisaalta vuorosanojen liiallinen luontevoittaminen ja muokkaaminen näyttelijän suuhun sopiviksi tai helpommin muistettaviksi voi vieroittaa hänet näytelmäkirjailijan roolihenkilöstä.Vuorosanojen hyvä muistaminen ei siis sinänsä tarkoita kykyä esittää niitä vakuuttavasti yhteistyössä vastanäyttelijöiden kanssa tai ohjaajan (ja näytelmäkirjailijan) näkemyksen mukaisesti.

Kuiskaajan rooli Kuiskaaja tulee mukaan harjoituksiin, kun käsikirjoitus jää näyttelijöiltä ja mahdollisesti ohjaajaltakin pois. Tässä vaiheessa kuiskaajalla on tärkeä rooli vuorosanojen tarkkuuden ja käsikirjoituksen ryhdin ylläpitäjänä. Ilman kuiskaajaa työryhmän on mahdotonta näyttämöllä havaita eroa alkuperäisen tekstin ja harjoituksissa muokkautuneiden vuorosanojen välillä. Vuorosanojen muistamisen kannalta on sitä parempi, mitä aikaisemmassa vaiheessa virheet sanamuodoissa korjataan. Kuiskaaja saattaa myös huomata näyttelijän joutuneen vuorosanoissa hakoteille, mikä voi vaatia keskeyttämistä ja reilua oikaisua. Kuiskaaja luo harjoituksissa yksilöllisen suhteen jokaisen näyttelijän kanssa ja tuntee tämän heikkoudet. Hän on mukana ensi-illassa ja sitä seuraavissa 2–3 näytöksessä, elleivät näyttelijät pidempää mukanaoloa toivo.Varsinaisen esityksen aikana kuiskaaja auttaa tarvittaessa antamalla 2–3 avainsanaa vuorosanan alusta selkeällä äänellä – ei kuiskaamalla. Tämä johdattaa näyttelijän takaisin käsikirjoitukseen. Kuiskaajan nimike onkin harhaanjohtava ja lienee peräisin aikakaudelta, jolloin kuiskaajan ääntä ei yleisöön saanut kuulua. Esityksen aikana taitava kuiskaaja osaa sopivasti ennakoida ja huomaa jo näyttelijän katseesta, jos tämä tarvitsee apua. Kuiskaaja on näyttelijän luottohenkilö, jonka pelkkä läsnäolo voi ensi-illassa luoda tarvittavan turvallisuuden tunteen.

Esitystauot Harvemmin esitettävien näytelmien esitysten välillä voi olla jopa kuukausien tauko. Kuinka pitkään näytelmä pysyy näyttelijän muistissa? Tätä on tutkittu. Näyttelijät kykenivät usean kuukauden tauon jälkeen muistamaan vuorosanoista 53 % sanatarkasti ja jopa 85 % asiayhteyksien edellyttämässä laajuudessa.Vuorosanoista 12 % oli unohtunut ja vain 4 % oli suoranaisesti virheellisiä (Noice ja Noice 1999, Schmidt ym. 2002).Vuorosanojen pysyväkin oppiminen kohdistuu siis asiayhteyksiin ja merkityksiin sanatarkkuuden kustannuksella. Näytelmän mieleen palauttamista voi helpottaa etukäteistieto esitysten jatkumisesta pidemmän tauon jälkeen, jolloin näyttelijä on tähän varautunut eikä mielessään hautaa näytelmää. Pitkään esitetystä näytelmästä jää näyttelijälle ilmeisesti kuitenkin jonkinlainen pysyvä muistijälki. Tästä on osoituksena aikanaan lyhyellä varoitusajalla rekrytoitu huippunäyttelijä Ruotsista, joka vuorokaudessa palautti mieleensä suuren roolin vuorosanat kymmenen vuoden takaa! Jos esitystauko kestää yli kaksi viikkoa, näyttelijöillä on oikeus vaatia muistia virkistävää harjoitusta. Miten näyttelijät käytännössä valmistautuvat esitykseen pitkän tauon jälkeen? He saattavat harjoitella vuorosanoja yhdessä ”italialaisittain” eli esittämällä ne nopeasti ja sanatarkasti mutta ilman varsinaista tunteita, eleitä tai liikkeitä. Toinen tapa on harjoitella vuorosanoja ”saksalaisittain” eli esittämällä vuorosanat nopeasti liikkeiden ja eleiden kanssa. Näyttämön lavasteet, valot ja äänet sekä puvut ja maskit luovat tutun tunnelman, joka auttaa näyttelijää palauttamaan vuorosanat mieleensä.

Repliikki 4 • 2015


ARTIKKELI Erityiset haasteet näyttelijän muistille

Lopuksi

Parin tunnin näytelmä koostuu tyypillisesti 100–150 sivun käsikirjoituksesta, noin 1 000 vuorosanasta ja 4–5 roolihenkilöstä. Tämä tietää noin 150–350:tä vuorosanaa kullekin näyttelijälle. Yhden näyttelijän on silloin opeteltava ulkoa tuhansia lauseita. Erityisen haasteen muistille muodostavat monologit, jotka voivat pisimmillään kestää tunteja. Monologissa ei ole hengähdystaukoa eikä vetoapua saa muilta. Lisäksi vuorosanojen muistamisen kannalta vaativia lienevät runomuotoon kirjoitetut näytelmät, jotka eivät salli pienintäkään vuorosanojen muokkaamista. Teattereiden yhä monipuolistuvat ohjelmistot ja pitkään ohjelmistoissa säilyvät näytelmät johtavat tilanteisiin, joissa sama näyttelijä esiintyy kauden aikana useassa eri näytelmässä vuorotellen. Samoin näyttelijän taitoa kysytään roolijaon muuttuessa. Esityskielen vaihtuminen vaikuttaa huomattavasti vuorosanojen sisältöön. Tämä voi liittyä kääntäjän tuomiin kulttuurisidonnaisiin muutoksiin mutta myös eroihin rytmin ja painotusten suhteen.Vuorosanojen sanallinen sisältö voi olla kokonaan erilainen (esim. iskurepliikit ja iskulauseet). Hyvä esimerkki tästä ovat vitsit, jotka ovat pitkälti kulttuurisidonnaisia ja rytmistä riippuvaisia. Käännöksen myötä koko roolihahmo voi muuttua. Saman esityksen esittäminen toisella kielellä ei siis auta vuorosanojen opettelussa, vaan näytelmä on opeteltava kokonaan uudestaan. Vieraalla kielellä esiintymiseen voi liittyä kielen yleiseen hallintaan liittyviä haasteita.

Hyvä muisti ei siis tee hyvää näyttelijää. Näyttelijät eivät keskity yksittäisten vuorosanojen muistamiseen vaan aitoon ja luontevaan viestintään vastanäyttelijän ja yleisön kanssa. Muistamista paljon tärkeämpää on näyttelijän kyky laaja-alaisempaan viestintään. Jokaisella lauseella on oltava merkitys ja tarkoitus. Se luo katsojalle elämyksen ja parhaimmillaan tunnetasoisen samastumisen mahdollisuuden. Tässä prosessissa vuorosanojen muistaminen on loppujen lopuksi hyvin pieni osatekijä. Huippunäyttelijät sanovatkin, ettei vuorosanoja tarvitse muistaa ulkoa, sillä ne poimitaan vastanäyttelijän kasvoilta. Onko yleisönsä lumoavan näyttelijän ihmeellinen muisti siis lopultakin vain katsojan illuusio ja heijastusta aivan muusta? n

Näyttelijän muistin rajat Vuorosanat, jotka tulevat liian lähelle näyttelijän omaa persoonaa, saattavat psyykkisen esteen kautta johtaa ajatuskatkoon (blackout). Tähän liittyy vuorosanan pelko. Ikääntyvälle näyttelijälle (tai miksei muillekin) voidaan tarvittaessa asentaa korvaan piilokuuloke, johon kuiskaaja voi olla huomaamatta yhteydessä mikrofonin kautta. Jos näyttelijälle tulee ajatuskatko eikä kuiskaajaa ole käytettävissä, ainoastaan vastanäyttelijät voivat auttaa kaveria hädässä.Tilanne johtaa helposti varsin huvittaviin näytelmän lisäkoukeroihin näyttelijöiden toimiessa hetkellisesti ikään kuin kuiskaajan asemassa. Vastanäyttelijä voi esittää vihjailevan kysymyksen (”Olitko ajatellut kysyä minulta... tai sanoa...?”) tai epäselvässä tilanteessa jopa tiedustella asiaa toiselta (”Onko vuorosana hukassa?”).Vielä hankalampia ovat tilanteet, joissa eri vuorosanat ovat huomaamatta sekoittuneet tai iskurepliikki on tullut kokonaan väärään paikkaan. Näyttelijäkaarti huomaa yllättäen näytelmän hypänneen takaisin kohtauksen alkuun, jolloin sama tarina toistuu, tai loppuun, jolloin välistä jää tärkeä osa pois. Joskus saatetaan loikata jopa kokonaan toiseen kohtaukseen! Noidankehästä ulos löytäminen voi olla erittäin vaativaa. Jokainen kokenut näyttelijä tuntee näitä kauhutarinoita ja tietää myös, miten vaikeasta tilanteesta voi selvitä huomaamatta ja pokka pitäen.

KIRJALLISUUTTA Kandel E. The Biology of Memory: A Forty-Year Perspective. J Neurosci 2009;29:12748–56. Kirchhoff BA. Individual Differences in Episodic Memory:The Role of Self-initiated Encoding Strategies. Neuroscientist 2009;15:166–79. Noice H, Noice T. Long-term retention of theatrical roles. Memory 1999;7:357–82. Noice H, Noice T. Two approaches to learning a theatrical script. Memory 1996;4:1–17. Noice H, Noice T. What studies of actors and acting can tell us about memory and cognitive functioning? Curr Dir Psychol Sci 2006;15:14–8. Noice H, Noice T, Kennedy C. Effects of enactment by professional actors at encoding and retrieval. Memory 2000;8:353–63. Ramón y Cajal S. The Croonian Lecture: La fine Structure des Centres Nerveux. Proc R Soc Lond 1894;55:444–68. Schmidt HG, Boshuizen HP, van Breukelen GJ. Long-term retention of a theatrical script by repertory actors: the role of context. Memory 2002;10:21–8.

Kirjoittajat kiittävät teatteritaiteen maisteri, ohjaaja Milja Sarkolaa, teatteritaiteen maisteri, näyttelijä Sampo Sarkolaa, sekä professori, teatterinjohtaja, näyttelijä Asko Sarkolaa kirjoitusta koskevista arvokkaista kommenteista ja näkemyksistä.

Repliikki 4 • 2015

13


Joulupukki 2015

Joulupukki Jouni Räisänen työssään. Räisänen laihdutti 50 kiloa, ja joutuu muokkaamaan vanhan nuttunsa istuvammaksi. Teksti: Anne Palm

Haastattelussa Joulupukki

Joulupukki Jouni Räisänen asiakkaan luona.

14

Jouluun on vielä aikaa, mutta joulupukkeja varataan jo. Autoileva, raitis, kokenut, laulava... Pukkien taidot, tarjonta ja hintahaitari vaihtelee. Joulupukin tärkein ominaisuus on kuitenkin luotettavuus. Kokemus, sanavalmius, iloisuus, ja raittius ovat tärkeitä nekin. Mutta jos joulupukki ei ole luotettava, millään muulla ei ole mitään väliä. Ai miksi? • Joulupukille kerrotaan paljon luottamuksellisia tietoja, kuten osoite, lasten nimet, iät ja harrastukset. • Joulupukin vierailu on lapsille ja myös aikuisille pitkän odotuksen jälkeen koko joulun kohokohta. • Jouluaatto on pilalla, jos joulupukki tekee oharit, on päihtynyt tai muuten luokaton.

Repliikki 4 • 2015


Kuva: Aleksi Rinta-Kauppila

– Olen tehnyt 42 vuotta joulupukkikeikkoja. Tavoitteenani on, että aattoa voi asianosaisten kesken jatkaa siitä, mihin se edellisenä vuonna jäi. Teen etukäteisvalmisteluja. Kyselen, miten vuosi on mennyt ja mitä on tapahtunut. Kun taas vuoden kuluttua menen samaan paikkaan, tiedän, ketä siellä on ja mitä he toivovat. Joulu on mahdottoman muuttumaton asia. Siltä odotetaan aina samoja asioita kuin edellisenäkin vuonna. Vuorotyötä tehneenä olen ollut usein työvuorossa jouluaattona. Silti olen aina jossakin välissä käynyt hoitamassa joulupukkitehtävät. Kävin viidentoista vuoden ajan myös miesvaltaisella

työpaikallani joulupukkina aattoiltana työvuorossa olijoiden iloksi. Koskaan kukaan ei ihmetellyt, että mitä ihmettä työmaalla joulupukkina teen, kertoo Olli Koivulahti, 61. – Kun omat lapset lähtivät pesästä, tuntui, että jotenkin pikkulapset pitää saada liitettyä jouluun. Tuttavani pyysi minua joulupukiksi. Siitä se alkoi. Tänä jouluna kierrän joulupukkina noin 10:ssä paikassa. Keikkoja olen saanut mm. Facebook-ilmoituksen kautta. Pääasiassa tutut tilaavat minut joulupukiksi, mutta myös muutama ihan uusi perhe on ottanut yhteyttä. Useimmat varaavat minut vuosi toisensa jälkeen uudestaan. Valmistaudun jo aattoaamuna miettimällä, mitä lapsille sanon. Se on kuin teatteriesitykseen valmistautumista. Jännitys laukeaa muutaman paikan jälkeen. Improvisoin paljon, mutta toimin tilanteen mukaan. Pelokkaita lapsia tulee kohdella eri lailla kuin kovin tarmokkaita.

Innokkaimmat pääsevät pukin apulaisiksi. Lapset haluavat usein esiintyä ja laulaa. Sitten he tulevat pukin syliin ja otetaan kuvia, sanoo Outi Laitinen, 52. – Aloitin joulupukkikeikat hyvin nuorena, noin 15-vuotiaana. Toimimme aluksi yhdessä kaksoisveljeni kanssa. Meitä pyydettiin esiintymään kotialueellamme tuttujen perheiden luokse. Keikkoja tulee yhä edelleen puskaradion kautta, vaikka toisinaan laitankin ilmoituksia mm. kauppojen ilmoitustauluille. Olen ammatiltani lastentarhanopettaja, mikä takaa hyvät suositukset. Asiakkaat pelkäävät nykyään tilata täysin vieraan joulupukin. Siksi on tärkeää, että edellisten vuosien asiakkaat kertovat minusta tuttavilleen. Työpaikkani päiväkodin kautta tieto leviää hyvin. Olen harrastanut teatteria vuodesta 2001 lähtien mm. Vantaan näyttämön, Teatteri Kultsan, Tikkurilan teatterin ja Gayteatterin riveissä, muistelee Jouni Räisänen, 36.

Joulupukki Olli Koivulahti viihtyy lastenlastensa kanssa.

Joulupukki Outi Laitinen lähdössä matkaan.

Oletko lasten edessä omana itsenäsi, vai luotko jonkin roolin? – Olen aika lailla oma itseni. Olen avoin ja reipas puheissani. Muutan vähän ääntä, selkä köyristyy, tietyt joulupukin maneerit tulevat esiin ja valitan vanhuutta. Joulupukki tarvitsee lukuapua, tietää Outi Laitinen. – Pyrin olemaan oma itseni. En käytä maskia, mutta jonkin verran ehostan. Laitan parran ja tukan. Kerran tilasin siniset piilolinssit, etteivät tutut lapset tunnista ruskeita silmiäni. Joskus olen laittanut tuppoja poskiin, jolloin ääni muuttuu puuromaisemmaksi, muistelee Olli Koivulahti. – Joulupukkiroolini on muokkautunut vuosien saatossa. Ryhti muuttuu, oleminen muuttuu, puhe muuttuu. Hyödynnän lastentarhanopettajan työssäni saatua kokemusta, kuvailee Jouni Räisänen.

Podetko ramppikuumetta lasten edessä? – En juuri jännitä näyttämöllekään mennessä. Eka paikka on aina jännittävin. Toivon, että muistan kaikkien lasten nimet ja lahjatoiveet, kertoo tunnelmistaan Outi Laitinen.

Repliikki 4 • 2015

15


TEKIJÖITÄ Joulupukki 2015 << jatkoa edelliseltä sivulta

Lahjatoiveita on ainakin miljardi kuinka vanhemmat nauttivat nähdessään lastensa olevan onnellisia. 20 vuoden aikana olen nähnyt hyvin erilaisia perheitä, iloitsee Jouni Räisänen.

Mikä on huonointa?

Olli Koivulahti

– Eteen ei ole tullut jännittäviä tilanteita. Pyrin tilanteen aitouteen. Improvisoin hetkessä. Olen koko ikäni ollut jutunkertoja, se auttaa, miettii Olli Koivulahti. – En. Nautin siitä niin paljon. Teatteriesityksiä jännitän paljonkin, mutta en joulupukkina olemista. Minulle joulupukkina toimiminen ei ole teatterihetki, vaan vuorovaikutustilanne, sanoo Jouni Räisänen.

Mikä on parasta joulupukin työssä? – Lapset ovat parasta. Tunnelmassa leijuu yhteinen, viaton ilo. Sitä tuntee tehneensä hyvää, iloitsee Outi Laitinen. – Kaikenlainen aitous on parasta. Näkee jotakin sellaista, mitä ei näe missään muualla. Sen haluaa kokea uudelleen. Minulle tärkeää on jatkuvuus ja se, että tiedän lasten odottavan minua, kertoo Olli Koivulahti. – Parasta on tuntea pääsevänsä mukaan todella erityiseen hetkeen. On ihanaa nähdä,

16

– Joulun materiaalisuus. Hyvä olo ja onnellisuus ovat ihan jossakin muualla kuin tavarapaljoudessa. Joulupukkikeikat ovat tietysti pois oman perheen joulunviettoon käytetystä ajasta. Useana vuonna meille on kotiin tullut paljon väkeä, jolloin yhden ihmisen poissaolo on tapahtunut huomaamattomasti. Neljä pukkikeikkaa illassa on minulle maksimi. En olisi jaksanut jatkaa, jos näkisin asiassa jotakin negatiivista, muistelee Olli Koivulahti. – Kurjaa on, jos sataa vettä. Pukki joutuu valehdellen keksimään, kuinka on päässyt lasten luo. Silloin otetaan puheeseen mukaan helikopterit ja vaunut, sanoo Outi Laitinen. – Aikataulutus on tärkeä ylpeydenaiheeni. En ole koskaan myöhästellyt viittätoista minuuttia enempää sovitusta ajasta. Sää on toisinaan ollut haastava. Esimerkiksi lumimyräkän vuoksi on vaikea pitää kiinni aikataulusta. Kierrän aattoiltana noin kahdessakymmenessä perheessä, mikä tarkoittaa useamman tunnin työrupeamaa. Myös se kaikki ennakkotyö, minkä haluan tehdä suoriutuakseni tehtävästä parhaimmalla mahdollisella tavalla, on suuritöinen urakka. Päivän jälkeen olen uupunut, mutta kotona odottava jouluateria palkitsee, huokaisee Jouni Räisänen.

Minkälaiset ovat joulupukin hyvät varusteet? – Parta pitää olla hyvä, ei mikään vanuparta. Se ei saa lipsua eikä luistaa. Vaatteet eivät saa olla liian kuumat. Nutun on oltava punainen. Silmälasien taakse on kätevää naamioitua, miettii Outi Laitinen. – Lapsia pitää kunnioittaa kunnollisel-

la asulla. Jopa 5–6-vuotiaat saattavat jo epäillä joulupukin aitoutta. Oman pukuni teetin teatterimme ompelijalla. Olen pudottanut painoa vuoden aikana 50 kiloa, joten tänä vuonna joutunen laittamaan tyynyn nutun alle. Nuttu pitää olla punainen, se on se mielikuva, johon tämän päivän lapset ovat tottuneet, myötäilee Jouni Räisänen.

Kuinka ehdit jouluaattona kaikkialle? – Sovittelemalla. Huonosti, mutta aina jotenkin, suree Olli Koivulahti. – Ainoa heikkouteni on ääretön nopeuteni, myöntää Outi Laitinen. – Kyseessä on ammattisalaisuus, johon tarvitaan joulun taikaa. Monet matemaatikot ovat sitä turhaan yrittäneet laskea. Pukki nauraa sille. Tontut auttavat pukkia, yksin ei selviä, kertoo Jouni Räisänen.

Kirjoitin sinulle vuonna 1992, ja toivoin Stigaa. En sitä saanut. Miten selität asian? – Lahjatoiveita on ainakin miljardi, eikä Joulupukki aina muista niistä ihan jokaista. Korvatunturin hyllyssä ei aina ole ihan kaikkia tavaroita. Ne saattavat joskus loppua ja hylly ammottaa tyhjyyttään kuten marketissakin, vastaa Outi Laitinen. – Tähän asiaan palataan joka jouluaatto. Aina ei kaikkiin toiveisiin haluta lähteä. Pukki toimii sen mukaan, minkälaisia viestejä tontut ovat tuoneet. Jos jokin lahja on saamatta, siihen on aina jokin syy, sanoo Olli Koivulahti tietäen. – Korvatunturilla pyritään huomioimaan lasten toiveet mahdollisimman hyvin. On kuitenkin tärkeää oppia se, ettei aina saa juuri sitä, mitä on toivonut. Koska joulupukki on myös lasten kasvattaja, täytyy pukin pohtia tarkasti, mitä kenellekin lahjaksi antaa, neuvoo Jouni Räisänen. n

Repliikki 4 • 2015


7X

ESITYKSIÄ

teatterin ystäville Oulun Ylioppilasteatteri: Suuri Peto! Oulussa uusi vuosi alkaa dekadenssin ja okkultismin merkeissä. Aleister Crowleysta kertova Suuri Peto! nähdään Oulun Ylioppilasteatterilla. Ensi-ilta 15.1.

Turun Ylioppilasteatteri: Yrjö Kallisen valaistuminen Turun Ylioppilasteatterissa nähdään Esa Kirkkopellon näytelmä Yrjö Kallisesta. Ensi-ilta 28.11.

Teatteri Päivölä (Hyvinkää): Satu Vesihiidestä ja Kultasirkasta Teatteri Päivölän joulunäytelmänä nähdään Anni Swanin Satu Vesihiidestä ja Kultasirkasta. Ensi-ilta 10.12.

Menisinkö

teatteriin?

A

d Astra (Jyväsky lä): Joulubileet Kolmekymppin en Ad Astra -teatte ri esittää Jari Halosen el okuvaan perustuvaa Joul ubileetnäytelmää. Esity kset jatkuvat helmik uulle. Ensi-ilta 7.11.

Joulun aikaan teatterissa esitetään paljon muutakin kuin tiernapoikia ja joulukuvaelmia. Pimeään vuodenaikaan sopivat hersyvät komediat ja historialliset tarinat. Lahden Lauantainäyttämö: Valokuvavarkaat Valokuvavarkaat on tragikomedia perheen sisäisistä suhteista. Esitykset jatkuvat tammikuulle. Ensi-ilta 7.11.

Tampereen Ylioppilasteatteri: Jättiläinen Jättiläinen on “Tampereen Ylioppilasteatterin jäsenten rakentama surrealistinen multimyytti”. Esitykset jatkuvat tammikuulle. Ensi-ilta 14.11.

Repliikki 4 • 2015

Komediaa Pohjois-Suomessa ! Raahen teatteri: Yksiöön en äitee ota Raahen teatterissa nähdään loppuvuodesta Sirkku Peltolan komedia Yksiöön en Äitee ota. Esitykset marras–joulukuussa. Ensi-ilta 20.11.

Huom! Pikkujoulun vietto teatterissa on mitä mainioin tapa nauttia joulun odotuksesta.

17


TEKIJÖITÄ Käsikirjoituksia 2015

Yhteinen kieli kahtiajakautuneelle kansalle

KIRJAILIJAKAKSIKKO KOKEILI UUTTA TYÖSKENTELYTAPAA ja kirjoitti yhdessä maahanmuuttoaiheisen farssin ”Vessamysteeri”. Kirjailija-toimittaja Maria Syvälällä oli hullu idea. Hän kertoi siitä muutamille ihmisille ja sai vastaukseksi kohteliasta hyminää. Saunalautallaan, syyspäivän auringon lämmittäessä, hän puhkesi puhumaan ideastaan ystävälleen Päivi Alasalmelle, toiselle kirjailijalle. Vinksahtanut idea alkoi pulputa puheeksi, jota toisen lopettaessa toinen jatkoi. Idea hulvattomasta farssista, joka kertoo omaan vessaansa vangiksi jääneestä ihmisestä ja maahanmuuttajien kotouttamisesta oli syntynyt. Farssi nimeltään Vessamysteeri oli saanut tuulta purjeisiin. Tiiviin yhteistyön tuloksena syntyi lopulta kokoillan kansankomedia. – Yleensä kirjailijat nyhjäävät yksin työhuoneissaan ja tulevat julkisuuteen vasta valmiin tuotoksensa kanssa, Akaassa asuva Alasalmi huomauttaa. – Me päätimme tehdä työtä, puhua ja kirjoittaa yhdessä, heitellä ideoita ja antaa mielikuvituksen laukata esteettä samassa fyysisessä tilassa, kertoo Syvälä, joka pitää kortteeriaan Nokian Siurossa. Inga Petäjäniemi TEKSTI

Lauri Dammert KUVA

18

Kukkahatut, impivaaralaiset ja mamut vihdoin samaan katsomoon Päivi Alasalmi on julkaissut kahdeksantoista kirjaa romaaneista ja novelleista satukirjoihin, ja Maria Syvälä kahdeksan teosta: runoa, proosaa ja tietokirjoja. Kumpikin on kirjoittanut aiemmin

draamaa, Alasalmi muun muassa Tampereen Työväen Teatterissa syksyllä 1998 kantaesityksen saaneen jännityskomedian Rakas pappimme ja Syvälä komedian Jätemylly (2007) yhdessä kirjailija Saara Kesävuoren kanssa. Syvälä ja Alasalmi tapasivat syksyn aikana toistensa luona ja pitivät työpajaa vuorotellen toistensa kodeissa. – Olemme nauraneet välillä vedet silmissä ja vatsamme kipeiksi, Alasalmi paljastaa. – Toinen saattoi kysyä, että voidaanko me sanoa näin, johon toinen yllytyshullu löi pökköä pesään: Anna mennä vain! Syvälä nauraa. Ahdistaviinkin pakolaisuutisiin tuli jotain tolkkua intensiivisen työskentelyn aikana. – Uutiset tulvivat joka tuutista aamusta iltaan ja vaikuttivat jo uniinkin, kertoo Alasalmi. – Kirjoittaminen tästä aiheesta toi ainakin minulle jonkun sortin sielunrauhan, Syvälä sanoo ja jatkaa: – Jotain meidän oli pakko tehdä. Tavoite oli löytää yhteinen kieli kahtiajakautuneelle kansakunnalle. Huumori on ehkä paras keino käsitellä monimutkaisia ja kipeitäkin asioita. Nauru onkin kirjailijoiden seurassa tarttuvaa. Mutta voivatko ”kukkahattu”, ”impivaaralainen” ja ”mamu” nauraa katsomossa vierekkäin? – Kyllä voivat, huudahtavat kirjailijat yhteen ääneen. – Mikseivät voisi? Asummehan me samassa maassakin.

Repliikki 4 • 2015


TEKIJÖITÄ

Farssi parodioi monia yhteiskunnallisia epäkohtia Sympaattisella tavalla rajoja rikkova farssi marssittaa lavalle sekalaisen seurakunnan alvilalaisia kerrostalon asukkaita, poliisilaitoksen virkamiehiä, toimittajan, maahanmuuttajia ja meedion sekä villasukat, juomapullot ja mokkapalat. Näytelmään on kirjoitettu neljän miehen ja neljän naisen minimimiehitys. Kaikkiaan pää- ja sivuhenkilöitä on neljätoista, mutta kaksoisrooleilla vähempikin näyttelijämäärä riittää. – Nyt, kun näytelmä on valmis, minulla on jo ikävä henkilöitäni. Varsinkin aviomiehensä vessaan kadottanutta Leena Lepanderia, Syvälä tunnustaa. Leena on näytelmässä työteliäs yrittäjä, jonka vessassa tapahtuu mitä ihmeellisimpiä asioita. Hän saa tahtomattaan vieraakseen maahanmuuttajataustaisen Ahmed al-Basarin, maahanmuuttokriitikko Marko ”Mökä” Nykäsen ja Alvilan johtavan sosiaalityöntekijän Maija-Liisa Virtasoinin. Näiden ihmisten välillä leiskuvat eturistiriidat ja kaiken sovittava ystävyys. – Saimme puhalletuksi hyvän hengen jokaiseen henkilöömme, ja tykkään heistä kaikista. Etenkin pidän kiltistä poliisista Seppo Salosta, mutta myös impulsiivisesta Hannele Haaravaarasta, joka suorittaa yhdyskuntapalvelustaan poliisivoimissa, Alasalmi sanoo. Teemojensa kautta ”Vessamysteeri” tuo suurennuslasin alle koko joukon ilmiöitä, jotka kuvaavat yhteiskuntarakenteemme muutosta. Näytelmässä viitataan maahanmuuttajien kotouttamiseen, veropakolaisuuteen, työttömyyteen, valtion ja kuntien palveluiden ulkoistamiseen, journalismikritiikkiin ja oikeusturvakysymyksiin. Molemmat naiset kirjoittivat repliik-

Repliikki 4 • 2015

kejä ja juonenkäänteitä. Yhteistyö toimi saumattomasti. Syvälä toppuutteli Alasalmen intoa kuljettaa tarinaa jännitysnäytelmäksi, ja Alasalmi torppasi Syvälältä pursuavia villeimpiä rönsyjä. Sivumäärä oli pakko pitää aisoissa, jottei näytelmästä tulisi liian pitkä. Nyt se on sopivan mittainen kokoillan näytelmäksi. Saunanlämpimällä huumorilla ja suurella sydämellä toteutettu näytelmä on erittäin päivänpolttava. Suomalainen teatterikenttä on kroonisesti kärsinyt ajankohtaisten kotimaisten farssien puutteesta. – Ainakaan me emme ole harmaata, hiljaista massaa. Posketon ideahan Vessamysteerissä tietysti on, mutta eikö farssissa pidä ollakin? Rohkeuden puutteesta kaksikkoa ei ainakaan voi syyttää. Vakavista ja huolestuttavista asioista pitää puhua, jotta pelot ja huolet voidaan kohdata ilman hysteriaa, aivan kuten nämä naiset ovat tehneet. Jatkoakin on luvassa. – Tämä työskentelytapa oli niin hervoton, että tuskin tämä tähän loppuu, Maria Syvälä ja Päivi Alasalmi lupaavat. n

19


Matala kynnys mahdollistaa TEKSTI: Tommi Taskinen KUVA: Sini Tullila

Sydän jyskyttää rinnassa, kädet hikoilevat ja aistit ovat virittyneet äärimmilleen. Mitä minusta ajatellaan? Olen koettanut vältellä tätä tunnetta jo vuosikausien ajan, mutta mikään ei muutu, jos mikään ei muutu. Marssin raollaan olevasta ovesta sisään. Onneksi paikalla on ainakin yksi tuttu, vaimon työkaveri. Vastaanotto on varovaisen hyväksyvä – tunnen itseni tervetulleeksi. Tästä se lähtee, vaikka jännittää, mutta olen päässyt pelkoni päälle. Tuntuu, että olen tullut kotiin. Nuo sanat kuvaavat tunteitani, kun liityin Varkaudessa toimivan Teatteriryhmä Nimettömät ry:n toimintaan syksyllä 2003 osallistumalla viikonlopun teatterityöpajaan. Harrastajateatteritoiminta oli kangastellut mielessäni usean vuoden ajan, mutta arkuuteni ja torjutuksi tulemisen pelko tekivät aikaisemmat yritykseni tyhjäksi. Olin seurannut Nimettömien toimintaa muutaman vuoden ajan, kunnes rohkaistuin ottamaan ratkaisevan askelen. Enkä ole katunut hetkeäkään. Eteeni avautui vuodesta 1993 Varkaudessa toiminut teatteriyhteisö, jossa ovet olivat kaikille auki, mutta samalla toiminta oli tavoitteellista, ja toiminnan taiteellisella tasolla oli merkitystä. Jututin vanhoja tekijöitä ja katselin leikekirjaa. Juttuja näytelmistä ja erilaisista tempauksista piisasi. Lisäksi minua kohdeltiin lämpimästi ja kannustavasti. Hyvinkin erilaisista taustoista olevia ihmisiä yhdisti halu kertoa tarinoita, uteliaisuus katsella maailmaa eri perspektiivistä sekä halu kasvaa ihmisinä.Toiminnan motiivina

20

ei vaikuttanut olevan henkilökohtainen hyöty tai raha, vaan uteliaisuus maailman ilmiöihin ja ihmiseen kaiken keskellä. Kaupungin tukemana lama-ajan teatterina aloittanut yhteisö oli tehnyt monenlaista; näytelmiä Spoon River antologiasta komediaan, historiallisia teoksia, kaupunkiin liittyviä tarinoita, yhteistyötä museotoimen ja muiden kulttuuritoimijoiden kanssa. Tarinoita ihmisiltä ihmisille. Tässä oli hyvä juuri harrastajateatteritoiminnalle, jossa halusin olla mukana.

Repliikki 4 • 2015


Kuva: Sini Tullila

Selkeät suuntaviivat yli 20 vuotta Yhdistyksen toiminta on aaltoliikettä. Nimettömien jäsenmäärä on vaihdellut 20:n ja 50:n välillä toimintahistorian ajan. Osa jäsenistä on jäänyt toiminnasta pois, muuttanut kaupungista, ollut tauolla ja uusia tulee mukaan jatkuvasti. Sääntöjen mukaan yhdistys toimii puhtaasti amatööripohjalta, lisäten ja levittäen yleistä teatteriharrastusta, hyödyntää paikallisten harrastajakirjoittajien tekstejä ja ideoita sekä kehittää taiteenalojen välistä yhteistyötä sekä myös toteuttaa kokeellista ja perinteistä teatteritoimintaa erillisten ryhmien kautta. En ole sääntöjä usein katsellut, vaikka juristi koulutukseltani olenkin, mutta kun katson kulunutta 22 vuotta, juuri noita tavoitteita on käytännössä toteutettu ja toteutetaan jatkossakin. Harrastajateatteritoiminnassa mukana olleet tietävät, että kyse on paljon muustakin kuin vain lavalla olemisesta. Suuria tähtiä ei ole, eikä kukaan tee mitään valmiiksi. Kaikki asiat on tehtävä porukassa ja ihmisten on kannettava vastuuta vapaaehtoisesti niin näyttelemisestä, lavastamisesta, puvustamisesta, valoista, äänistä kuin musiikista, markkinoinnista, myynnistä sekä tarvittaessa myös kaverin sielunhoidosta. Asioita tehdään sydänverellä ja olipa ihminen mitä tahansa toiminnan ulkopuolella, tässä porukassa ollaan kaikki samalla viivalla.Yhteinen tekeminen yhdistää. Ja erityisesti 2010-luvulla tuotannot ovat usein olleet isoja tekijämäärän ollessa 25:n ja 50:n hengen välillä. Kun porukkaa on paljon, ovat haasteetkin suuria. On ihmisiä eri ikäryhmistä ja erilaisista vuorovaikutuskulttuureista.Välillä kipunoi ja ajatusenergiaa kuluu ihmissuhdesolmujen aukaisemiseen sekä ryhmän tasapainoisena pitämiseen, mutta tämä kaikki on osa elämää. Erilaisten erimielisyyksien rakentava ratkaisu tarjoaa myös malleja muuhun elämään sekä oppia elämänpolulle. Ison porukan eteenpäin viemisessä ohjaajan rooli on ratkaiseva. Harrastajateatterin ohjaajalla on oltava suuri, mutta lempeän määrätietoinen sydän, eikä ihan kaikkia tuntejakaan voi laskea. Harrastajapuolella ilmaisun kehittäminen sekä palautteen antaminen on äärimmäisen herkkää ja taiten tehtävää. Ohjaajan rooli on keskeinen turvallisen ilmapiirin synnyttämisessä ja toiminnan ohjaamisessa kohti enemmän tai vähemmän epäselvää päämäärää ohi ihmissuhdepyörteiden ja epävarmuusmatalikoiden. Meillä on ollut onni ohjaajien kanssa. Muun muassa Pasasen Riitta ja Tuomo sekä Iiris Salmela ovat ohjanneet tuotantojamme kukin omaperäisellä ja kannustavalla otteellaan eteenpäin. Nimettömillä ei ole koskaan ollut casting-tilaisuuksia tai etukäteen sovittuja rooleja. Kunkin tuotannon ohjaaja jakaa roolit tekijöiden vahvuuksien ja potentiaalin mukaan. Toki toiveitakin kuullaan, jotta tekeminen olisi mahdollisimman motivoivaa ja mielekästä. Haasteita ja kasvun mahdollisuuk-

Repliikki 4 • 2015

sia on tarjolla ja joskus rooleihin joudutaan aktiivisesti etsimään halukasta tekijää. Esimerkiksi roolit, joissa työstetään ihmisen intiimielämää vaativat joskus rohkeutta ja itsetuntoa monessa mielessä.

Tervetuloa haasteet Nimettömät ei ole koskaan pelännyt haasteita tai herkkiä aiheita. Olemme tehneet näytelmiä parisuhdeväkivallasta, sisällissodasta ja sen vaikutuksista maalaiskaupunkiyhteisöön, käsikirjoittaneet ryhmätyönä tarinan Varkauden kaupungin syntyhistoriasta, käsitelleet elämän käännekohtia devising-menetelmällä toteutetussa Kun elämä muuttuu -pienoisnäytelmässä, joka oli yhteistyöprojekti Varkauden seurakunnan diakoniatyön kanssa sekä tuoneet lavalle ensimmäisen naisohjauksen Tuntemattomasta sotilaasta. Joskus porukassa herää inhimillisiä epäilyjä, että mitähän tästä tulee, mutta aina on tullut. Uskallus kasvaa tehdessä ja olen vakuuttunut siitä, että ryhmä pystyy toteuttamaan näytelmän kuin näytelmän samalla muistaen, että teoksesta tulee juuri tekijöidensä näköinen. Yhteinen tekeminen tarjoaa myös mahdollisuuden purkaa tuntojaan tekemisen kautta ja olla hetken aikaa joku muu. Esimerkiksi itselleni vihan ilmaiseminen tunteena on ollut läpi elämäni vaikeaa. Jostain syystä olen usein päätynyt vihaisen miehen rooliin ja noissa rooleissa olen voinut työstää omaa suhdettani vihaan.

Mistä on lopulta kysymys Kaikki tekeminen lavalla ja lavan takana perustuu vuorovaikutukseen kanssanäyttelijöiden ja yleisön kanssa. Kaiken vuorovaikutuksen perusta on luottamus ja sitä ei synny ilman, että uskaltaa kertoa tarinansa sellaisena kuin sen oikeasti kokee.Tämä ei tarkoita sitä, että kyseessä on absoluuttinen totuus. Maailma on moniulotteinen ja ainoa mitä voimme toisille välittää, on oma kokemuksemme tai näkemyksemme asioiden tilasta. Toisen kokemus voi olla erilainen. Itsensä paljastaminen koetaan usein vaaralliseksi, koska etukäteen ei voi varmistaa mitä muut ajattelevat, mutta se voi myös olla vapauttavaa. Jos ei muuta, niin itsensä paljastaminen tarjoaa tilaisuuden tulla kuulluksi. Samalla muiden avauksista voi myös oppia. On mielenkiintoista havaita, että asian voi ajatella ja kokea toisin kuin minä. Parhaimmillaan vuorovaikutus lavalla sekä harjoitteissa johtaa totuuden hetkiin. Hetkiin, jolloin ymmärrys lisäntyy ja vuorovaikutus paranee. Yhdessä tekemisestä ja kasvamisesta, ymmärryksen lisääntymisestä sekä paremmasta vuorovaikutuksesta – siinä yksi selitys siihen, mistä harrastajateatterissa on kysymys. n

21


ESITYKSIÄ

Kuva: Paula Kluukeri

Suuri Peto!

Esityksiä 2015

OULUN YLIOPPILASTEATTERI INNOSTUI ROHKEASTA TARINASTA Oulun Ylioppilasteatterissa syksyn harjoituskausi on kulunut erikoislaatuisissa merkeissä: tammikuussa 2016 ensi-iltaan tulee Aleister Crowleya (1875–1947) käsittelevä näytelmä Suuri Peto!. Crowley oli englantilainen okkultisti ja taiteilija, jonka nimellä on pahamaineinen kaiku: muun muassa Crowleyn perehtyneisyys magiaan, verrattain vapaa seksuaalikäyttäytyminen ja huumeidenkäyttö olivat varmasti omiaan herättämään pahennusta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Crowleyn keskeistä perintöä jälkipolville lienee ainakin tämän perustama Thelema-uskonto. Oulun Ylioppilasteatterille esitys on merkittävä, ja siihen panostetaan sen mukaisesti: esitystä valmistelee noin 50–60-henkinen työryhmä, ja kevään esitykset järjestetään tavallista suuremmassa, puitteiltaan enemmän mahdollisuuksia tarjoavassa salissa. Samalla esityksen budjetti on edellisvuosia korkeampi. Kuka olet?

Antti Korhola & Toni Kandelin TEKSTI

Suuri Peto! saa ensi-iltansa 15.1.2016 Oulussa kulttuuritalo Valveella. Lisätietoa esityksestä voi saada verkkosivuilta www.suuripeto.com ja www.oulunylioppilasteatteri.fi sekä Suuri Peto! -esityksen Facebook-sivulta.

22

– Toni Kandelin, esitystaiteilija, ohjaaja, muusikko, käsikirjoittaja ja näyttelijä. Olen tehnyt esittävän taiteen parissa hommia jo yli viitisentoista vuotta. Esitystaide on aina ollut intohimoni, josta pikku hiljaa muodostui sitten ammatti. Valmistuin Turun Taideakatemiasta vuonna 2012, mutta jo ennen sitä olen toiminut alalla hyvin monenlaisissa tehtävissä. Ohjaaminen ja käsikirjoittaminen on kuitenkin se minun juttuni, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Kai se on se palo, saada ihmisiä näkemään “kuplansa” ulkopuolelle ja kokemaan jotain ainutlaatuista. Mistä Suuri Peto! -näytelmässä on kyse? – Suuri Peto! on aikuisille suunnattu musiikkipitoinen surrealistinen satu itsensä löytämisestä ja tahdon alaisesta rakkaudesta. Kaikki tämä suodatettuna englantilaisen okkultisti/runoilija Aleister Crowleyn elämän kautta. Vaikka kyseessä on tavallaan elämäkerta, on kuitenkin kyseessä fiktiivinen tarina. Voin sanoa, että erittäin vauhdikas ja visuaalinen esitys on tulossa, joka ei varmasti jätä kyl-

mäksi ketään. Jo pelkästään se, että tehdään näytelmää Aleister Crowleysta, on herättänyt mukavaa puhinaa. Odotan innolla, että pääsemme tarjoamaan tämän okkultistisen elämyksen katsojille. Miksi tehdä näytelmä Aleister Crowleysta? – Olen aina ollut äärimmäisen kiinnostunut esoteriasta ja muustakin “hämärästä”, joten kun näitä asioita tutkii oman aikansa, törmää pakostakin herra Crowleyhin. Idea siihen, että tekisin esityksen herrasta sai alkunsa kolme vuotta sitten. Pohdiskelin tuolloin, että kenestä ja mistä aiheesta haluaisin nähdä esityksen. Asiat johtivat toiseen, ja sitten olinkin jo tekemässä tutkimustyötä käsikirjoitusta varten. Aleister Crowley oli hyvin monisyinen persoona. Hän eli hyvin värikkään elämän ja nosti omana aikanansa hyvinkin kyseenalaisia asioita esiin. Eikä vähiten oman persoonansa ansiosta, joka vielä tänäkin päivänä tuntuu jakavan ihmisten mielipiteet. On varsin jännää, että hänet muistetaan pahana, vaikka hänen filosofiansa on täynnä hyvyyttä. Miten päädyit ohjaamaan Oulun Ylioppilasteatterille? – Tarjosin käsikirjoitusta usealle teatterille, mutta Oulun Ylioppilasteatteri oli ainoa joka innostui tästä varsin rohkeasta tarinasta ja päätti ottaa sen ohjelmistoonsa. Olen suuresti kiitollinen heille siitä. Joissakin teattereissa aistin pelkoa siitä, että tämä saattaa olla vähän liiankin raju tarina ihmisille. Taiteen kuuluu olla provokatiivista ja ajatuksia herättävää, jos esitys ei herätä mitään tunteita katsojassaan, on se mielestäni täysin turha. Haluankin muistuttaa teattereita siitä, että ottakaa rohkeitakin esityksiä ohjelmistoonne, sillä tällä hetkellä ihmiset kaipaavat ravistelevaa teatteria enemmän kuin koskaan. Esityksen työryhmä löytyi yllättävän helposti. Näyttelijöille pidettiin casting toukokuussa ja hakijoita ilmaantui hyvinkin mukavasti paikalle. Kaikki ovat olleet äärimmäisen inspiroituneita tekemään tätä juttua, ja sehän on siunaus ohjaajalle. n

Repliikki 4 • 2015


ESITYKSIÄ

Esityksen ohjaaja Aarne Linden tutustui Lovecraftin maailmaan vuosia sitten. Lindeniä kiehtoo Lovecraftin tarinoiden maailmankuva. – Ihminen ei ole Lovecraftilla maailman napa, pikemminkin kaikkea muuta. Saan perverssiä mielihyvää, kun ihmiselle osoitetaan tämän paikka maailmassa. Myös kauhun ja hulluuden kuvaus kiehtoo: miten yksilön psyyke kestää joutuessaan kohtaamaan asioita joita ei ymmärrä? Cthulhun kutsu ei ole Lindenin ensimmäinen Lovecraft-ohjaus. Vuonna 2013 Linden ohjasi Tikkurilan teatterille Charles Dexter Wardin tapaus -nimiseen tekstiin pohjautuvan esityksen. Tämä esitys sai vetoapua, sillä sama teksti oli tehty Helsingissä 2000-luvun alkupuolella. – Charles Dexter Wardin tapaus pohjautui Circus Maximuksen ja KokoTeatterin versioon samasta tekstistä. Sain heiltä käyttööni kolme erilaista näyttämöversiota, joista parsimme kokoon oman versiomme. Oli hyvä, ettemme siinä vaiheessa joutuneet aloittamaan puhtaalta pöydältä, mutta nyt halusin tehdä jotain omista lähtökohdistani. Cthulhun kutsuun dramatisoinnin Linden teki itse: käsikirjoitus syntyi vuoden kuluessa. Lovecraftin tekstin näyttämölle vieminen vaati lopulta useita työstämiskertoja. – Pelkät puhuvat päät eivät ole lavalla kovin kiinnostavia. Yksiulotteisten henkilöhahmojen ja heidän välisten suhteidensa syventäminen ja luominen olivat käsikirjoitusprosessissa ja ohjaamistyössä mielenkiintoista. Kosmisen mittakaavan kamaluudet aukeavat yleisölle vain yksilöiden kokemien tunteiden kautta. Yleisön pitää välittää päähenkilöistä, muuten kauhu ei tunnu missään. Viidestä näyttelijästä, ohjaajasta sekä apulaisohjaajasta koostuva työryhmä oli koossa viime keväänä, ja harjoituk-

Repliikki 4 • 2015

set alkoivat syksyllä. Vaikka Lindenille Lovecraftin maailma oli jo varsin tuttu, työryhmän tilanne oli toinen. – Osa näyttelijöistä oli tietoisia Lovecraftin Cthulhu-mytologian olemassaolosta, mutta kukaan ei ollut kovin syvällä tässä maailmassa. Se oli hyvä, sillä esityksen työstövaiheessa näyttelijät kyseenalaistivat tekstiä, sen piti olla heille selvä, mikä palvelee tietysti yleisöä. Lovecraft sopii näyttämölle Lindenin mukaan oikein hyvin. – Teatterissa on hankala saavuttaa kirjallisuuden tuottamaa immersiota tai kauhuelokuvien säikyttelyefektejä. Teatterissa tunnelman luominen on pääosassa. Ihmisten fyysinen läsnäolo tekee kollektiivisesta pelosta ja toisaalta helpotuksen tunteesta voimakkaita. Säikyttelyä ei juurikaan ole luvassa, pelottavimmat asiat syntyvät lopulta ihmisen mielessä. Linden kehuu työryhmää mahtavaksi, ja kertoo näyttelijöiden pääsevän haastamaan itsensä Cthulhun kutsussa. – Laji on näyttelijälle haastava: tunnelman ylläpitäminen on todella tärkeää. Lisäksi tunnelman tulee olla juuri oikeanlainen, emme esimerkiksi halunneet tehdä campia. Cthulhun kutsu asettaa lisäksi joitain erityishaasteita näyttelijöille, sillä tarina kulkee useassa eri aikatasossa, teksti on täynnä vaikeasti muistettavaa informaatiota ja näyttelijät joutuvat esittämään useampaa roolia. Esityksen dramatisoinnista, ohjauksesta ja myös äänisuunnittelusta vastaava Linden pääsee syksyn aikana myös lavalle. – Pääsen ensi-illassa paikkaamaan yhtä esiintyjistä, joka on kertausharjoituksissa: saan siis maistaa omaa tekstiäni. Cthulhun kutsun esitykset jatkuvat Tikkurilan teatterissa helmikuulle saakka. n

Cthulhun kutsu on yhdysvaltalaisen kauhukirjailija H.P. Lovecraftin (1890–1937) tunnetuin teksti. Muutamakymmensivuisessa tarinassa päähenkilö käy läpi epämääräisissä olosuhteissa kuolleen kasvattajansa jäämistöä, ja päätyy hirviömäisen Cthulhu-jumalolennon jäljille. Lovecraftin tarinoissa mittasuhteet ovat kosmiset, ja henkilöhahmot päätyvät usein hulluuden partaalle. Lovecraftin tyyli on kuitenkin hidas, jännitys kehkeytyy ja tiivistyy pikkuhiljaa tarinan edetessä pienten vihjeiden avulla. Antti Korhola TEKSTI

Kuva: Aarne Linden

Kosmista kauhua Tikkurilassa

Tikkurilan teatterin syksy on mennyt kirjaimellisesti jännitysnäytelmän – tai ennemminkin kosmisen kauhunäytelmän – merkeissä. H.P. Lovecraftin kauhunovelliklassikkoon perustuva Cthulhun kutsu sai ensi-iltansa 7.11.

23


TIEDOTTEET

Rantasalmen Nuorisoteatterin tuotanto musikaalista

SUOMEN HARRASTAJATEATTERILIITON MYÖNNETYT ANSIOMERKIT 2015

Musiikki- ja teatterisali Tornadossa Rantasalmella 22.4.2016 alkaen

Käsikirjoitus: david Simpatico Suomennos: Sami Parkkinen Ohjaus: Jari Pylväinen Musikaali perustuu Peter Barsocchinin samannimiseen Disney-elokuvaan

pe su pe la to pe la

22.4. klo 24.4. klo 29.4. klo 30.4. klo 5.5. klo 6.5. klo 7.5. klo

19 15 19 15 15 19 15

Tilausesitykset ti 26.4. klo 11 ke 27.4. klo 11 ma 2.5. klo 11 Liput: 20 € | 15 € | 10 €

Ryhmämyynti 1.9.2015 alkaen: crista.auvinen@gmail.com | 0400 358 350 Yksittäiset lippuvaraukset 1.3.2016 alkaen: 040 756 1165 www.tornis.net 24

Tuotanto: Rantasalmen Nuorisoteatteri, Rantasalmen puhallinorkesteriyhdistys, Rantasalmen lukion musiikkiteatterilinja, Järvi-Saimaan kansalaisopisto Harrastajateatterituotannon esitysoikeuksia valvoo Music Theatre International of New Yorkin puolesta JoSef WeINbeRgeR LIMITed.

Pekka Verho Näyttämötyön tunnustusmerkki Anneli Berg Kultainen tunnustusmerkki Sami Ratia Hopeinen ansiomerkki Mirva Riikonen Hopeinen ansiomerkki Kaarina Schroderus Hopeinen ansiomerkki Aku Sirén Hopeinen tunnustusmerkki Arja Ratia Hopeinen tunnustusmerkki Katri Hämäläinen Näyttämötyön tunnustusmerkki Tommi Nurmilaine Näyttämötyön tunnustusmerkki Miia Pätsi Näyttämötyön tunnustusmerkki Kyösti Häkkinen Hopeinen ansiomerkki Kati Ruuskanen Kultainen tunnustusmerkki Eero Helin Näyttämötyön tunnustusmerkki Annamari Karhunen Hopeinen tunnustusmerkki Noora Isomäki Hopeinen tunnustusmerkki Matilda Snellman Näyttämötyön tunnustusmerkki Jaakko Kärkkäinen Näyttämötyön tunnustusmerkki Arttu Rautiainen Näyttämötyön tunnustusmerkki Irma Karhunen Hopeinen ansiomerkki Elisa Rautiainen Näyttämötyön tunnustusmerkki Maiju Räbinä Hopeinen tunnustusmerkki Elina Vartiainen Hopeinen tunnustusmerkki Juha Rekola Hopeinen ansiomerkki Tapani Ruuskanen Hopeinen tunnustusmerkki Olavi Lyytikäinen Kultainen tunnustusmerkki Janne Puustinen Kultainen tunnustusmerkki Suvi Savolainen Hopeinen tunnustusmerkki Birgitta Ampuja Näyttämötyön tunnustusmerkki Veikko Kurki Hopeinen tunnustusmerkki Kirsi Mäkelä Hopeinen tunnustusmerkki Maija Liisa Ylen-Julin Näyttämötyön tunnustusmerkki Helvi Inkeri Halmetoja Näyttämötyön tunnustusmerkki Heino Veli Lassi Isoniemi Näyttämötyön tunnustusmerkki Juuso Petri Johannes Pudas Näyttämötyön tunnustusmerkki Ville Väinö Artturi Riuttanen Näyttämötyön tunnustusmerkki Atte Juhani Oja Näyttämötyön tunnustusmerkki Erja Markkanen Hopeinen ansiomerkki Veli-Matti Markkanen Hopeinen ansiomerkki Pertti Laiho Hopeinen ansiomerkki Jouko Partanen Kultainen tunnustusmerkki Maija Nousiainen Kultainen tunnustusmerkki Antero Kerttula Kultainen ansiomerkki Hannes Tolvanen Kultainen tunnustusmerkki Milja Lievonen Kultainen tunnustusmerkki Sirpa Metso Näyttämötyön tunnustusmerkki Mauno Nissinen Näyttämötyön tunnustusmerkki Erkki Mielo Kunniakirja Eeva Louhijoki Kunniakirja Airi Mononen Kunniakirja Ulla Haikonen Kunniakirja Repliikki 4 • 2015 Timo Väisänen Kunniakirja


TIEDOTTEET RISTIKKO 2015 TEATTERI- JA KULTTUURIAIHEISEN RISTIKON ON LAATINUT ANTTI KORHOLA

Repliikki 4 • 2015

25


{ SHT tiedottaa }

Talvi 2015–2016 tiedotteet Seuraa Harrastajateatteriliiton tapahtuma- ja kurssitiedotusta osoitteessa www.shtl.fi OPPIKAA YHDESSÄ KANSALAISFOORUMIN TUELLA! Vuoden 2016 alusta lähtien yhdistykset voivat hakea tukea yhteisöllisille opintoryhmille. Tämä uusi tukimuoto korvaa opintokerhoille maksetun tuen, joka poistuu kokonaan vuoden vaihteessa. Kurssitukea puolestaan maksetaan entiseen tapaan ja joulukuussa on aika tehdä kurssituntivaraukset seuraavan vuoden osalta. Uudistuksen myötä yhdistys voi saada 500 euron tuen yhden yhteisöllisen opintoryhmän toimintaan ensi vuonna. Tukea voi hakea vuoden alusta lähtien ja sen haku on jatkuva. Yhteisöllisen opintoryhmän työskentely on opinnollista, tavoitteena on löytää uutta, oppia omasta toiminnasta ja kehittää toimintaa konkreettisella tavalla. Opintoryhmä toimii projektiluonteisesti, sen työskentely on yhteisöllistä, se nimeää keskuudestaan ohjaajan ja siinä on mukana vähintään viisi 15 vuotta täyttänyttä. Ryhmän työskentelystä syntyy jokin konkreettinen tuotos. Yhteisöllinen opintoryhmä voi esimerkiksi suunnitella ja toteuttaa teatteri-, tanssi-, sirkus- tai muun taideproduktion. Myös taidetapahtuman tai monikulttuurisuusprojektin suunnittelu ja toteutus voivat sopia tuettaviksi. Avaintoimijaopintojen suorittaminen tai Wikiopiston opintokokonaisuuksiin perehtyminen ovat myös hyviä vaihtoehtoja. Tutustukaa tähän uuteen tukimuotoon ja tarttukaa tilaisuuteen yhdistyksenne toiminnan kehittämiseksi! Tarkemmat tiedot ja ohjeet: www.kansalaisfoorumi.fi > Opi ja osallistu > Tuki yhteisöllisille opintoryhmille

SHT JÄRJESTÄÄ SEMINAARIN EDUSKUNNASSA Suomen Harrastajateatteriliitto järjestää yhteistyössä Kansalaisfoorumin kanssa vaikuttavassa asemassa oleville päättäjille ja muille kiinnostuneille tarkoitetun seminaarin. Tapahtuman tarkoituksena on viedä päättäjille tietoa teatterin merkityksestä yhteiskunnallisessa toiminnassa. Seminaarissa puhuvat pitkän linjan teatterintekijät, vaikuttajat ja kasvattajat. Paikalle ovat tervetulleita kaikki aiheesta kiinnostuneet. Vapaa pääsy. ”Harrastajateatteri on enemmän – teatteritoiminta kansalaisvaikuttamisena” -seminaari eduskunnan kansalaisinfossa 16.2.2016 klo 9–11 KOHDERYHMÄ: Kansanedustajat, kulttuuriasioista vastaavat virkamiehet ja kulttuurivaikuttajat sekä teatterin tekijät JÄRJESTÄJÄT: Suomen Harrastajateatteriliitto ja Kansalaisfoorumi Ohjelma: AVAUSPAMAUS: Tarinateatteri Teleskooppi klo 9 AVAUSPUHE: SHT:n puheenjohtaja, kansanedustaja Aila Paloniemi ALUSTUS 1: Harrastajateatteritoiminnan vaikuttavuudesta ja sen merkityksestä järjestö- ja kansalaistoiminnassa klo 9:10 Sivistysliitto Kansalaisfoorumin pääsihteeri, FT Aaro Harju KOMMENTTIPUHEENVUORO: teatteri-ilmaisun ohjaaja, TeM Pilvi Kallio ALUSTUS 2: Harrastajateatteritoiminta valtion kulttuuripolitiikassa klo 9:35 Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen KOMMENTTIPUHEENVUORO: ohjaaja, kirjailija Juha Hurme ALUSTUS 3: Harrastajateatteri paikallisena vaikuttajana klo 10:00 Raahen teatteriaktivisti, toimittaja Sari Jaatinen KOMMENTTIPUHEENVUORO: SHT:n toiminnanjohtaja Merja Laaksovirta ALUSTUS 4: Teatteriharrastuksen merkityksistä tutkimuksen valossa klo 10:25 Suomen Partiolaisten kasvatuspäällikkö, KT Timo Sinivuori YHTEENVETO: Tarinateatteri Teleskooppi

KULTAINEN ANSIOMERKKI

KULTAINEN TUNNUSTUSMERKKI

HOPEINEN ANSIOMERKKI HARRASTAJATEATTERIN ANSIOMERKIT JA KUNNIAKIRJAT ANOMUKSET 1KK ENNEN LUOVUTUSTA HAKULOMAKKEELLA WWW.SHTL.FI

VISAILU 1) Mitä mm. selvittää Suomen Akatemialta miljoonarahoituksen saanut ArtsEqual-hanke? 2) Kuka voitti Nuori näyttelijä 2015 -palkinnon? 3) Kenen kanssa Teatteri Telakka alkaa yhteistyöhön? 4) Kuka on Unga Teaternin uusi taiteellinen johtaja? 5) Mikä hyväntekeväisyysasia asia yhdistää Tampereen Työväen Teatteria ja Riihimäen Teatteria? 6) Missä juuri ensi-iltansa saaneessa musikaalissa on vain 20 katsojapaikkaa? 7) Mihin J. Jonassonin kirjaan perustuu Uudenkaupungin Teatterin parhaillaan esitettävä komedianäytelmä? 8) Kenen amerikkalaisnäyttelijän ikimuistettava roolisuoritus oli Kevin McCallister elokuvassa Yksin kotona? 9) Kuka on ohjannut jouluisen keskusteluelokuvan Kolme viisasta miestä? 10) Mitä tiernapojat perinteisesti pyytävät palkakseen rahan lisäksi? Vastaukset >>

1. Miten taide ja taidekasvatus voivat lisätä tasa-arvoa ja hyvinvointia 2020-luvun Suomessa. 2. Noora Dadu 3.Virolaisen Tartu Uus Teaterin 4. Paul Olin 5. Molemmat keräsivät varoja turvapaikanhakijoille 6.Vaara- kollektiivi: Suuri työttömyysmusikaali 7. Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi 8. Macaulay Culkinin 9. Mika Kaurismäki 10. Kynttilänpätkää

26 www.aitaiata.org

HARRASTAJATEATTERILIITON ANSIOMERKKEJÄ

Tilaisuuden juontaja: Pasi Saarinen


Veikkauksen asiakkaana tuet taidetta, tiedettä, liikuntaa ja nuorisotyötä.

28

Repliikki 4 • 2015

Profile for repliikki

Repliikki4 2015  

Repliikki4 2015  

Profile for repliikki
Advertisement