Page 1

HUMAN NATURE IHMIS LUONTO


Näyttely Exhbition Rauma Biennale Balticum 2012 Ihmisluonto Human Nature 9.6.–9.9.2012 Rauman taidemuseo Rauma Art Museum Kuninkaankatu 37, FI-26100 Rauma www.raumantaidemuseo.fi Kuraattorit Curators Janne Koski, Henna Paunu Näyttelytyöryhmä Exhibition team Laura Kokkonen, Janne Koski, Salla Laamanen, Mona Mattila Pauliina Monto-Kokkonen, Minna Salomaa, Henna Paunu, Jari Sorjonen Tekninen toteutus Technical Preparation Mika Kallioniemi, Antti Kalin Kuljetukset Logistics Oy Rauma Stevedoring Ltd, Minna Lehtinen & Katja Kaltiainen


R au m a B iennale B altic um 2012

Ih m i sluonto

Human NAture

Rauman taidemuseo Rauma Art Museum 9.6.–9.9.2012


R au m a B i en nale B alt icum 2012|iHMIS LUONTO|huMAN nATUR E

Kuva yllä/Photo above Evaldas Jansas Vapaus luoda/Freedom to Create, 2011 dokumenttielokuva/Documentary film 67 min © Evaldas Jansas

Kuva sisäkannessa/Photo in the inner cover Asbjørn Skou Stedfortræder, 2012 hiili paperille/Charcoal on paper 133 x 206 cm © Asbjørn Skou

4

”I h m i n en on ajat ust ensa tuote. Mitä hän ajattelee, s ik si hän tulee. ” Mohandas K ar am c h an d G an d h i


R aum a Bi ennale Balti cum 2 0 1 2 |i HMIS LU O NTO | h uMAN nATU R E

Sisäl lys C o n t en t s Alkusanat 6 FOREWORD Näyttelyn suojelijan tervehdys 8 FROM THE PATRON OF THE EXHIBITION Kalenteri 10 CALENDAR Oheisohjelmisto 12 Exhibition programme Kuraattorin puheenvuoro 14 CURATOR’S WORD Taiteilijat 16 Artists Aigars Bikse 19 Anawana Haloba 22 Evaldas Jansas 26 Raoul Kurvitz 30 Ayumi Matsuzaka 34 Jarmo Mäkilä 38 Elisabeth Ohlson Wallin 42 Paavo Paunu 46 Agnieszka Polska 50 Mirka Raito 54 Pasi Rauhala 58 Asbjørn Skou 62 Theo Solnik 66 Marina Vinnik 70 Kiitokset 74 Thanks

”A m an is b u t t he pr od uct of his thoug hts. What he thi nk s, he becom es. ” Moha n das Kar am c h an d Gan d h i

5


R au m a B i en nale B alt icum 2012|iHMIS LUONTO|huMAN nATUR E

Al k u sanat Vastassa ihmisluonto

Näyttelyn taiteilijat ovat kukin omalla tavallaan kuvanneet ihmisluontoa sosiaalisen lämmön tai sen puutteen värittämässä maailmassa

6

Vuoden 2012 Rauma Biennale Balticum -näyttely hahmottaa Itämeren alueen nykytaiteen kautta kuvaa ihmisluonnosta. Teeman Ihmisluonto ympärille koottu näyttely keskittyy ihmisen olemukseen – siihen mikä ja mitä on ihmisen luonto ja luonto ihmisessä. Viime vuosina Rauma Biennale Balticum -näyttely on usein keskittynyt ympäristöteemoihin ja tuonut esiin selkeää ekologista näkökulmaa. Tällä kertaa keskipisteenä on ihminen ja inhimillinen toiminta, vaikka luontoakaan ei kokonaan unohdettu. Näyttely tuo esiin ihmisen lajityypillisiä ja yksilöllisiä piirteitä, sekä niiden vaikutusta käyttäytymiseen ja sosiaalisiin suhteisiin. Jokapäiväisessä kielenkäytössä ihmisluonto käsitetään erityisesti ihmiselle ominaisena käyttäytymistapojen ja ajatusmallien kokonaisuutena. Ihminen ja luonto käsitetään usein erillisinä ja osin vastakohtaisina kokonaisuuksina, mutta biologinen rakenteemme on yksi versio eläinkunnan monimuotoisuudesta. Tun-

nuspiirteitä ihmiselle ovat muun muassa kyky monimutkaiseen käsitteelliseen ajatteluun, käsien motoriset taidot ja tietoisuuden voima. Ihmisluonnon olemuksen tutkiminen ja määrittely on askarruttanut taiteilijoita, filosofeja ja tutkijoita. Halu ymmärtää itseä ja omaa asemaa maailmassa on inhimillisyyden peruspyrkimyksiä. Ihmisluonnon olemuksena on nähty niin individualistista oman edun tavoittelua kuin yhteisöllisyyttä. Taide syntyy tarpeesta kuvata ja käsitellä elämän keskeisiä aiheita ja moniulotteisuutta. Ihmisluonto-näyttely antaa ajankohtaisen kuvan siitä, miten taiteilijat Itämeren ympärillä ovat aihetta käsitelleet. Taiteilijoiden työskentelyssä korostuu myös halu vaikuttaa yhteiskunnallisesti ja ottaa osaa ajankohtaiseen keskusteluun. Taide käsittelee usein yksilön elämän ja yhteiskunnan kipukohtia tuoden esiin myös sitä kuvaa ihmisestä, jota ei aina haluta nähdä. Yksi näkökulma ihmisluontoon

avautuu saksalaisen taiteilijan Joseph Beuysin luoman sosiaalinen veistos -käsitteen kautta. Sen mukaan ihmisten väliset suhteet ja lopulta koko yhteiskunta voidaan nähdä taideteoksena, jota ihmiset sosiaalisen lämmön avulla muovaavat. Samalla Beuys julisti kaikkien olevan taiteilijoita – kaikilla on vapaus luoda ja sosiaalinen veistos voi syntyä yhteistyöllä. Näyttelyn taiteilijat ovat kukin omalla tavallaan kuvanneet ihmisluontoa sosiaalisen lämmön tai sen puutteen värittämässä maailmassa. Taiteilijat tuovat esiin erilaisia näkökulmia – ja näistä paloista muodostuu sirpaleinen peili. Tunnistatko siitä itsesi? Lämpimät kiitokset taiteilijoille, näyttelyn tukijoille ja näyttelytyöryhmälle! Raumalla 21.5.2012 Janne Koski & Henna Paunu

”I h m i n en on y levä elä in, loist elias tuhk assa ja m ahtipontinen haudassa. ” Sir Th o m as B r o wn e


R aum a Bi ennale Balti cum 2 0 1 2 |i HMIS LU O NTO | h uMAN nATU R E

F OR EWOR D Facing human Nature

Rauma Biennale Balticum 2012 puts together an image of human nature. The exhibition focuses on the human essence; on what is human nature and nature within a human. During the last few years Rauma Biennale Balticum exhibition has often focused on environmental themes and presented an explicit ecological viewpoint. This time, human beings and human action is at the centre, even though nature has not been completely forgotten. The exhibition brings forth individual and typical characteristics of the human species, as well as their effects on behaviour and social relationships. In everyday language, human nature is perceived to be a collection of manners and ways of thinking, which is something unique to humans. Humans and nature are often perceived to be separate, even partly contradictory entities. However, our biological structure is only one version of the diversity of the animal kingdom. The ability to have complicated and conceptual thoughts,

delicate motor skills, and the power of consciousness, are distinguishing characteristics of our species. Studying and defining the essence of human nature has puzzled artists, philosophers, and researchers. The will to understand oneself and to find a place in this world are fundamental questions of humanity. Both the efforts to gain individualistic advantage, and communality, have been considered to be the essence of human nature. Art is created because of the need to describe and to understand the crucial matters and the multidimensionality of life. The Human Nature exhibition provides an up-to-date image of how artists in the Baltic region have explored the theme. The way the artists work also emphasises the will to make an impact in society and to take part in the current discussion. Art often deals with the painful things in society and in the lives of individuals. It portrays humans in ways we do not always want to see them. One way to look at art is revealed

through the concept of Social Sculpture, which the German artist Joseph Beuys created. According to the Social Sculpture concept, relationships, and eventually the whole society, could be seen as a work of art, shaped by people. At the same time, Beuys declared that everyone is an artist, everyone has the freedom to create and the Social Sculpture is created in cooperation. The artists of the exhibition have portrayed human nature in their individual ways, in a world coloured by warmth and caring, or the lack of it. The artists express various viewpoints, which are like fragments of a mirror. Do you recognise yourself in the mirror?

The artists of the exhibition have portrayed human nature in their individual ways, in a world coloured by warmth and caring, or the lack of it

We would like to thank the artists, all the sponsors of the exhibition, and the exhibition team. In Rauma, on the 21th May 2012 Janne Koski & Henna Paunu

Kuvat/Photos Anawana Haloba Onko sinun menneisyytesi minun lähitulevaisuuteni?/Is your past my immediate future?, 2009–2010 video- ja ääni-installaatio/video & sound Installation © anawana haloba

” Man is a nob le animal, splendi d i n ashes and pompous i n the g r av e. ” Si r T h o m as B r o wn e

7


R au m a B i en nale B alt icum 2012|iHMIS LUONTO|huMAN nATUR E

Näy t t ely n su oj elijan t er veh dys

Jotkut mittaavat luontoa rahassa, toiset laskevat sen arvoa biodiversiteetin, eli luonnon monimuotoisuuden kautta. Minulle luonnolla on myös kolmas arvo: ihmisen ja luonnon vuoropuhelu, luonnon henkiset arvot. Niitä tulkitsemme taiteen kautta. Some measure nature’s value for money, some estimate its value in relation to biodiversity, the diversity of nature. For me, nature has a third value: the dialogue between a human being and nature, the spiritual values of nature. Those, we interpret in art. Pekka Haavisto

Pekka Haavisto on helsinkiläinen, mittavan poliittisen uran tehnyt kansanedustaja. Eduskuntatyönsä ohella Haavisto toimii ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä. Hän on maailmalla arvostettu ulkopolitiikan asiantuntija ja sillanrakentaja. Pekka Haavisto is a Member of Parliament with an extensive political career. In addition to his work in Parliament, Haavisto serves as a special representative of the Finnish Minister for Foreign Affairs in crises in Africa. he is a foreign policy expert and bridge-builder who has earned respect around the world.

F R O M T H E PAT R O N OF T H E EXH I B I T ION 8

”I h m i n en on kaiken mit ta.” Pr otago r as


R aum a Bi ennale Balti cum 2 0 1 2 |i HMIS LU O NTO | h uMAN nATU R E

Still-kuvat / Still photos Agnieszka polska Puutarha/the garden , 2010 hd-video, 11:45 min Courtesy: zAK I BRANICKA Gallery, Berlin © Agnieszka Polska

”M an i s the measur e of al l t h i n g s. ” Pr otag o r as

9


R au m a B i en nale B alt icum 2012|iHMIS LUONTO|huMAN nATUR E

K alen t er i

P i t s i v i i k o n ta pa h t u m i a taidemuseolla

Ava ja i s o h j e l m a Näyttelyn avaa kansanedustaja Pekka Haavisto

Tarmo Thorström Pin-Up pitsiä 20.7.–12.8.2012 Rauman taidemuseo, Makasiini

Avajaisten jatkot Teatteriravintola Ankkurissa Alfredinkatu 2

Mustan pitsin yö 27.7. Rauman taidemuseon pihalla Burleskityöpaja Burleskiesitys M. A. Numminen & Pedro Hietanen Taidemuseo avoinna klo 11–22

20–22 Buffet 22–23 JOKAklubi (esittely sivulla 10) 23– DJ Enwalla

Perjantai 8.6. Näyttelyn avajaiset

Kieputa kynää ja kroppaa -työpajat lapsille! Joka perjantai heinäkuussa Katso Lisätietoja sivulta 10

Kesäkuu

Heinäkuu

June

July Friday the 8 th of June Exhibition Opening

Drawing Workshops for children! Every Friday in July More information on page 10

E x h i b i t i o n Op e n i n g Programme

10

C AL ENDAR

Pitsiviikko 21.–29.7.

Rauma Lace Week 21 st–29 th July

Lace week Programme

Member of Parliament Pekka Haavisto opens the Exhibition

Tarmo Thorström Pin-up-Lace 20 th July –12 th August Rauma Art Museum, Makasiini

After party At Theatre Restaurant Ankkuri Alfredinkatu 2 8–10 pm Buffet 10–11 pm JOKAklubi (presentation on page 10) 11 pm– DJ Enwalla

The Night of Black Lace 27 th July in the yard of Rauma Art Museum Burlesque workshop Burlesque show M. A. Numminen & Pedro Hietanen RAuma Art Museum Open 11am–10pm


R aum a Bi ennale Balti cum 2 0 1 2 |i HMIS LU O NTO | h uMAN nATU R E

Sinisen meren e lo k u va j u h l at Silakkaoskareita, laatuleffoja ja elokuvataivaan tähtiä on tarjolla taas elokuussa Blue Sea Film Festivaaleilla! Jo 18. kertaa Vanha Rauma täyttyy viikonlopun ajan elokuvadiggareista. Mukana ovat kotimaiset uutuusleffat, pohjoiset helmet, Baltic Herring -lyhytelokuvakilpailun sato, mykkäsäestystä, keskustelua ja poikkitaidetta moneen suuntaan. Elokuun 17.-19. päivinä ja öinä ohjelma on monipuolinen ja monenlaiselle yleisölle katettu. Tervetuloa! Evaldas Jansasin elokuva Vapaus luoda ja Theo Solnikin elokuva Anna Pavlova asuu Berliinissä ovat myös osa Sinisen meren elokuvajuhlia! Lisää tietoa sivuilla 26 ja 66.

Sinisen Meren elokuvajuhlat 17.–19.8.

Pohjoismainen taidehanke nuorille lisää tietoa sivulla 11 Sunnuntai 9.9. Näyttely päättyy

Pidä huolta!

Elokuu

Syyskuu

August

September Sunday the 9 th of September Exhibition closes

Take Care!

B lu e S e a F i l m F e s t i va l

Nordic art project for teenagers and young adults More info on page 11

Blue Sea Film Festival offers Baltic Herring Oscars, quality movies, and movie stars, once again in August! For the 18th time, Old Rauma fills up with movie lovers, the latest Finnish films, Nordic treats, the jewels of the Baltic Herring Short Film Competition, music for silent films, discussions, and art outside all strict genre boxes. On days and nights, from the 17 th to 19 th of August, an assorted party dinner is served, and guests of all kinds are warmly welcomed! The movies Freedom to create by Evaldas Jansas Anna Pavlova lives in Berlin by Theo Solnik are also part of the Blue sea film festival programme! More information on pages 26 and 66.

11


R au m a B i en nale B alt icum 2012|iHMIS LUONTO|huMAN nATUR E

Ohei so h j el m i sto Kuva/Photo: Tani Simber

Jokaklubi

www.jokaklubi.blogspot.com JOKAklubi inspiroituu ihmisistä ja yhdistää performanssia, musiikkia ja visuaalisia elementtejä humoristisissa ja siltikin vilpittömissä esityksissään. Vierailevat tähdet ovat aina tervetulleita JOKAklubin lavalle. Paikallinen yleisö voi löytää tiensä esityksiin asti. Kuka, mitä ja missä määrittävät, minkälainen ainutlaatuinen ilmapiiri syntyy. JOKAklubi on keikkaillut ahkerasti etsiessään paikallisia Off Art Talents -lahjakkuuksia (Off Art Talent Show 2009–) ja esittäessään ihmisten viimeisiä toiveita (The Ends 2010–). JOKAklubin performanssit koskettavat ihmiselämän absurdeja puolia ja ryhmä luo tässä-ja-nytyhteisöllisyyttä. JOKAklubi on kolmen suomalaisen taiteilijan ja esiintyjän ryhmä. Sen jäsenillä Niina Lehtonen-Braunilla, Mirka Raitolla ja Tellervo Kalleisella on pitkä yhteinen esiintymishistoria, josta esimerkkinä on Vuokkoset-ryhmä (1999–2001). JOKAklubi’s Selected Performances 2012 “Off Art Talent Show” Schedhalle/Ziegel oh lac, Zürich 2011 “The Ends”, W139, Amsterdam 2010 Baltic Circle Theatre Festival, Helsinki URB-Festival, Dubrovnik, Helsinki Kesänäyttely (Diamond palaa), Pori Jättömaa Festivaali, Kouvola 2009 Subvision Festival, Hamburg/Hampuri

12

JOKAklubi combines performance art, music and visual elements in humorous, yet sincere, shows. Inspired by people, JOKAklubi´s stage is always open for guest stars. Local audiences find roles in their shows, too. Depending on whom, what, and where, a unique atmosphere is created. JOKAklubi toured extensively, searching for local Off Art Talents (Off Art Talent Show 2009–) and performing people’s last wishes (The Ends 2010–). JOKAklubi performances touch the absurd sides of human life by building a sense of community here and now. JOKAklubi is a group of Finnish visual artists and performers. The members Niina LehtonenBraun, Mirka Raito, and Tellervo Kalleinen have a long history of performing together, including the group Vuokkoset (1999–2001).

Y l e i s ö o pa s t u k s e t

G u i d e d T o u r s i n En g l i s h

Rauma Biennale Balticum 2012 Ihmisluonto -näyttelyyn sekä Eino Valtosen kokoelmaan heinäkuussa tiistaisin klo 15. Kesto: n. 1 tunti. Hinta: aikuiset 5 euroa, opiskelijat/eläkeläiset 3 euroa, alle 18-v. ilmaiseksi.

Rauma Biennale Balticum 2012 Human Nature -exhibition and Eino Valtonen Collection, Finnish Golden Age art (1870-1920). july, Tuesdays at 2 pm. Duration: 1 h. Price: adults 5 euros, students/ pensioners 3 euros, under 18 years free.


R aum a Bi ennale Balti cum 2 0 1 2 |i HMIS LU O NTO | h uMAN nATU R E

Exhibition pr ogramme K IE P UTA K Y N ÄÄ J A K R O P P AA - t y ö p a j a t lapsille Heinäkuussa perjantaisin klo 12.00–14.00 Rauman taidemuseossa on tarjolla toiminnallisia työpajoja lapsille. Pajoissa tutustutaan Ihmisluonto-näyttelyyn ja päästään itse olemaan sekä taiteilijoita että taiteilijoiden malleja. Miltä ihminen näyttää? Miten ihminen liikkuu? Mitä ilmeet ja eleet kertovat? Työpajassa piirretään eri tekniikoilla ja lasten tekemistä kuvista tehdään työpajan aikana projisoitu kuvaesitys taidemuseon holvikellariin. Aikuiset voivat pajojen aikana tutustua taidemuseon näyttelyihin tai Vanhaan Raumaan. Osallistujamäärä rajattu, ennakkoilmoittautumiset: puh. 02 8224346 tai info@raumantaidemuseo.fi. Työpajamaksu: 7 euroa/lapsi. Ikäsuositus: Yli 6-vuotiaille.

d r a w i n g w o rk s h o p s f o r children Rauma Art Museum offers fun workshops on Fridays from 12.00 pm to 2.00 pm. The workshops include a visit to the Human Nature -exhibition and a chance to make pictures. How does a human look like? How do people move? How can you make a picture of a person? Pictures made by the children will be projected on a wall of one of the museum cellars. Parents or guardians may visit the Art Museum or Old Rauma during the workshop. Please book in advance:+358 2 8224346 or info@raumantaidemuseo.fi. Workshop fee is 7 euros/child. Age recommendation: over 6 years.

Pedagoginen ohjelmisto/Educational programme: salla Laamanen

Pidä huolta! p o h j o i s m a i n e n t a i d e h a nk e nuorille Rauma Biennale Balticum 2012 Human Nature -näyttelyn yhteydessä järjestetään nuorille suunnattu Take Care! -projekti, joka käsittelee ajankohtaisia teemoja, kuten suvaitsevaisuutta ja vastuuta. Biennaletaiteilijoista mukana ovat Elisabeth Ohlson Wallin, Asbjørn Skou, Anawana Haloba, Jarmo Mäkilä ja Paavo Paunu. Projekti liittyy kiinteästi Ihmisluonto-teemaan. Hankkeen aikana taiteilijat ja nuoret tapaavat, ja taiteilijat kertovat omasta työskentelystään ja taiteensa sisällöistä. He vierailevat kouluissa ja ohjaavat työpajoja, jotta nuoret pääsevät itse aktiivisesti osallistumaan ja toimimaan. Projektiin osallistuu koululais- ja opiskelijaryhmiä useasta raumalaisesta koulusta. Tavoitteena on herättää ajatuksia ja virittää keskustelua nuorten keskuudessa, sekä edistää kansainvälistä vuorovaikutusta ja taidekasvatusta. Projektin aikana museo jalkautuu aidommin nuorten maailmaan ja vahvistaa oppilaitosten ja museon yhteistyötä. Projekti ajoittuu elo-syyskuulle 2012.

Take Care! N o r d i c Ar t P r o j e c t f o r Teenagers and young Adults Take Care! project coincides with the Biennale Balticum 2012 Human Nature exhibition. The project involves current important themes, such as tolerance and responsibility. Artists, Elisabeth Ohlson Wallin, Asbjørn Skou, Anawana Haloba, Jarmo Mäkilä, and Paavo Paunu are taking part in the project. The project is tightly linked with the Human Nature theme. During the project, the artists will get together with teenagers, and tell about how they work and about the themes of their art. They will visit schools and have workshops, so that the participants get the chance to be active. Many groups from the schools of Rauma are taking part in the project. The aim is to raise awareness and to encourage conversation, and to promote international interaction and art education. Through the project, the art museum is able to get involved in the world of youth and to strengthen cooperation between schools and the museum. The project takes place in August and September 2012.

Elisabeth Ohlson Wallin Sarjasta/From the series Västerås Stift – dolorosa Kuvan oikeudet: Ruotsin kirkko, Vesteråsin hiippakunta/ Courtesy: The Church of Sweden, Vesterås bishopric

13


R au m a B i en nale B alt icum 2012|iHMIS LUONTO|huMAN nATUR E

K u r aat to r in pu h een v u or o Janne Koski

Ihminen on osa luonnon kokonaisuutta. Me emme ole maapallolla vieraita, vaikka usein katsomme elämän rikkautta ulkopuolisen silmin. Samoin kuin luonto on ympärillämme, se on myös meissä. Ihmisen elämä sykkii kosmisessa rytmissä fyysisesti, mutta myös ajattelun ja tunteiden alueella. Mielen liikkeet ovat jatkuvaa elämän virtaa, joka yhdistää meidät luontoon ja on luontoa. Ihmisluonnon kommunikaatioverkostossa ajatukset versovat yksilöiden välisellä ja kollektiivisella tasolla. Taide toimii mielen alueilla, jotka ovat tajuntamme metsää ja merta, tuttua ja läheistä ja samalla tuntematonta ja syvää. Taide kommunikoi asioita, tuntemuksia ja yhteyksiä, joiden olemassaolon ehkä tunnemme, mutta joita ei sanoin tavoita. Pitkän ajan kuluessa kehittynyt tiedostamaton perimä elää meissä yhdistyen omaan elämänhistoriaamme. Tästä muistojen labyrintista taide näyttää meille joskus yllättäviäkin olemassaolomme ulottuvuuksia ja asettaa uusia kysymyksiä ihmisluonnon olemuksesta – siitä, mitä me olemme.

Human beings are part of the entity of nature. We are not strangers on the Earth, even though we often look at the riches of life through outsider’s eyes. As nature surrounds us, it is also part of us. Human life physically beats on with the rhythm of cosmos, and also with the thoughts and feelings. Emotions are the continuous flow of life, which connects us with nature, and is part of nature. In the communication network of human nature, thoughts sprout between individuals and in a collective level. Art functions in the areas of mind that are the seas and forests of our consciousness: familiar and intimate, and yet unknown and deep. Art communicates things, feelings, and connections. We may feel their existence but we cannot reach them with words. The unconscious heritage that has developed in a long period of time lives within us, making a link to our own life histories. Looking from this labyrinth of memories, art sometimes reveals unexpected dimensions of our existence, and raises new questions about the essence of human nature, about who we are.

14

“K ai kki sy n n it ovat y rit y ks iä täyttää tyhjyyksi ä. ” Si m one Wei l


R aum a Bi ennale Balti cum 2 0 1 2 |i HMIS LU O NTO | h uMAN nATU R E

C UR ATOR ’ S WOR D Henna Paunu

Ihmisluonto aiheena on laaja ja kiehtova. Vanhahtava sana on samalla outo ja luonnollinen – mutta myös täysin abstrakti. Yksiselitteistä kuvaa ihmisluonnosta on mahdoton hahmottaa. Mikä on ihmiselle lajityypillistä toimintaa ja tekee elämästä elämisen arvoisen? Miten löytää oma paikka laumassa? Onko seitsemän miljardin ihmisen kysymys sama – miten olla oma itsensä?

Näyttely on tilallinen ja vuorovaikutteinen kokemus, joka toteutuu elämysten, aistien ja ajatusten kautta. Kysymys on kommunikoinnista, asioiden välittämisestä ja jakamisesta. Kuraattorille taiteilijan työn esittäminen ja edistäminen ovat tärkein lähtökohta, mutta yhtä tärkeää on päämäärä – yleisön saavuttaminen. Näiden kahden välissä tehdään monta ratkaisua.

Human nature as a theme is vast and intriguing. The dated pair of words is both odd and natural – while completely abstract. It is impossible to perceive human nature unambiguously. What kind of action is typical for the human species? What makes life worth living for? How to find your own place in the herd? Are seven billion people asking the same thing – how to truly be yourself?

The exhibition is a spatial happening of interaction, which is realised through experiences, senses, and thoughts. It is all about communication, transferring and sharing things. For a curator, exhibiting and promoting the work of artists is the most important starting point. However, the goal is just as important: Reaching the audience. In between these two, many decisions are taken.

“All si ns ar e attem pts to f i l l vo i d s. ” S i m o n e Wei l

15


R au m a B i en nale B alt icum 2012|iHMIS LUONTO|huMAN nATUR E

Tait ei l ijat Aigars Bikse 19 An a w a n a Haloba 22

Raoul Kurvitz 30 Ay u m i MA t s u z a k a 34

Jarmo M채kil채 38

16

E va l da s Jansas 26

Elisabeth Ohlson Wallin 42


R aum a Bi ennale Balti cum 2 0 1 2 |i HMIS LU O NTO | h uMAN nATU R E

Ar t i st s Pa av o Pau n u 46

M i rk a Raito 54

Agnieszka Polska 50

Pa s i Rauhala 58

Asbjørn Skou 62

Theo Solnik 66

Marina V i nn i k 70

17


Bikse yhdistää kuolleen sotilaan hahmoon lasten toiminnallisen liukumäen ja sitä kautta kuin varkain tulee mukaan ajatus sukupolvelta toiselle siirtyvän kiertokulun, ihmiskunnan suurimman vitsauksen, sodan, tähän asti väistämättömästä jatkuvuudesta

Aigars Bikse Punainen liukumäki/The Red Slide Pienoismalli Rauman taidemuseon pihalle tulevaa veistosta varten/ Model for a sculpture to be realised in the yard of Rauma Art Museum, 2012 Kuvat/Photos: Kristiana Karklina © aIGARS bIKSE

18

“Ai n oastaan kuolleet ovat nähneet sodan päätök sen. ” Platon


Aigars Bikse

Taidemuseon piha-alueella sijaitsevan veistoksen on toteuttanut latvialainen kuvanveistäjä Aigars Bikse, jolla on paljon kokemusta isoista julkisista tilapäisteoksista. Hän on tehnyt myös pronssiveistoksia, installaatioita ja projektiluonteisia teoksia eri näyttelyihin, sekä suunnitellut mitaleita ja juhlarahoja. Solvita Kresen kuratoimassa Survival Kit -näyttelyssä Riiassa vuonna 2010 Bikse toteutti teoksen Who is not a Sheep in Here, jossa katsojat saivat osallistua teokseen äänestämällä. Olohuoneen ja karsinan välimuodoksi sisustetussa näyttelytilassa heinien keskellä asusteli joukko lampaita ja yksi ihminen lampaan taljaan pukeutuneena. Eniten ääniä saanut ei-lammas poistettiin päivittäin teoksesta. Viimeisenä teokseen jäi taljaan pukeutunut ihminen. Teos oli samalla kriittinen metafora yhteiskunnallisesta ja poliittisesta toiminnasta, jossa toden käsite on täydellisen häilyvä. Raumalla Biksen teoksen aiheena on sotilashahmo, joka on painautunut kivistä muuria vasten. Teos muistuttaa toteutukseltaan perinteistä sotilasmuistomerkkiä, joita on tehty eri kulttuureissa ja aikakausina antiikin ajoilta sosialistiseen realismiin. Teoksen valmistusmateriaalina on ollut rakennuseristeenäkin käytettävä kiinteä polystyreenilevy ja päällysteenä muovi, jota taas käytetään esimerkiksi betonilattioiden

Ai gar s B i kse Rajut leikkikentät Rough Playgrounds

päällystämiseen. Biksen teos on samalla toiminnallinen: siinä on portaat kiipeämistä varten ja liukumäki. Teoksen hahmon lähtökohtana on ollut Nato-sotilas. Bikse tuo samalla esiin oman kotimaansa puolustuspolitiikkaa. Latvia on ollut Naton jäsenmaa vuodesta 1991 ja Afganistanissa on tällä hetkellä noin 200 latvialaista Nato-sotilasta. Siitä huolimatta, että Suomi ei kuulu Natoon, on suomalaisia sotilaita enimmillään lähes saman verran Afganistanissa. Itämeren alueen rauhallisesta tilanteesta riippumatta muurille lyyhistynyt sotilas voisi kuvata suomalaista, latvialaista tai vaikka tanskalaista sotilasta.

Sotien muistomerkit on yleensä perinteisesti pystytetty edustamaan vain yhtä näkökulmaa. Raumaltakin löytyvät Suomen sisällissodan (1918) muistomerkit molempien sodan osapuolten kunniaksi ja niiden varjossa on menehtyneiden muistoa kunnioitettu näihin päiviin saakka. Teoksessaan Bikse yhdistää kuolleen sotilaan hahmoon lasten toiminnallisen liukumäen ja sitä kautta kuin varkain tulee mukaan ajatus sukupolvelta toiselle siirtyvän kiertokulun, ihmiskunnan suurimman vitsauksen, sodan, tähän asti väistämättömästä jatkuvuudesta. Ihminen on epätasapainoisin olento, joka maapallolla elää. Sotaan ja ihmisen aiheuttamiin kriiseihin liittyvät kysymykset eivät käsittele pelkästään sankaruutta ja saavutuksia tai menetyksiä. Ihmisyyden perusolemusta voidaan järjestelmällisesti myös tutkia sodan kokemusten kautta ja toivon mukaan pyrkimyksenä on kehitys – rauhanomaisten ratkaisujen saavuttaminen konfliktitilanteissa. Tämänkään liukumäen portaissa ei kannata etuilla tai töniä. Pienimpien perään pitää katsoa ja heille voi antaa apua tarvittaessa. Lapsia ei saa jättää yksin liukumäkeen, aikuisten vastuulla on valvoa, että sääntöjä ja hyviä käytöstapoja noudatetaan. Ystävällinen ja kannustava sana saa aina kenet tahansa hyvälle mielelle. Siitä se lähtee. Henna Paunu

Latvian sculptor Aigars Bikse has a lot of experience in making large-scale temporary artworks in public spaces. Now his sculpture is situated in the courtyard of Rauma Art Museum. He has also produced bronze sculptures, installations, project-based artwork in various exhibitions, and designed medals and celebration coins. Solvita Krese curated Survival Kit -exhibition in Riga in 2010 where Bikse took part with Who is not a Sheep in Here, an artwork which enabled viewers to participate by voting. The exhibition space was furnished to look like a mixture of a living room and a barn with hay and all, where a bunch of sheep and a man wearing a sheepskin coat dwelled. The non-sheep with the most votes had to leave the barn every day. The last one standing was the man dressed in sheepskin. The artwork was a critical metaphor of society and politics where the concept of truth is utterly flickering. In Rauma the subject for Bikse’s artwork is a soldier-figure pressed against a wall made of stone. The way the piece is executed resembles traditional war memorials that have been sculpted in

different cultures, since the ancient Greeks to times of social realism. Hard polystyrene board that is normally used for insulating buildings is the sculpting material for his work. The surface is made of plastic that is used for covering concrete floors. Bikse’s artwork invites the viewer to take part; it has stairs for climbing and a slide. The starting point of the artwork has been a NATO-soldier; Bikse aims to bring forth the defence strategies of his homeland. Latvia has been a member of NATO since 1991 and at the moment there are 200 Latvian NATO-soldiers in Afghanistan. Despite the fact that Finland is not one of NATO member countries, at times there has been almost the same number of Finnish soldiers in Afghanistan. Even though the Baltic region is peaceful, the soldier collapsed on the wall could be from Finland, Latvia or Denmark. Traditionally war memorials are set up to represent only one viewpoint. In Rauma one can visit memorials in honour of both sides of the 1918 Finnish Civil War. In their shadow people have respected the memory of lost soldiers

until these days. In his artwork Bikse combines the shape of a dead soldier with a functional slide for children. The composition evokes the idea of passing war down from generation to generation, like the greatest blight of mankind that has been inevitable so far. Humans are the most disharmonious creatures on Earth. Questions about war and crisis situations caused by people do not only deal with heroism, achievement, and losses. The essence of humanity may be studied systematically through experiences of war, and hopefully the goal is improvement; reaching peaceful solutions in conflicts situations. No one should jump the queue or push others on the steps of this slide. Please look after younger children and help them out if needed. It is not allowed to leave children unattended in the slide area. It is adults’ responsibility to make sure that good manners are respected and rules followed. A friendly and encouraging word will bring a smile to anyone’s face. You’re good to go!

bIKSE cOMBINES THE SHAPE OF A DEAD SOLDIER WITH A FUNCTIONAL SLIDE FOR CHILDREN – tHE cOMPOSITION eVOKES THE iDEA OF PASSING WAR DOWN FROM GENERATION TO GENERATION, LIKE THE GREATEST BLIGHT OF MANKIND, which HAS BEEN INEVITABLE SO FAR

Henna Paunu

“Only the dead hav e seen t h e en d o f war . ” Pl ato

19


Kuva/Photo Aiga Redmane

Aigars Bikse

s. 1969, Riika, Neuvostoliitto. Asuu ja työskentelee Riiassa, Latviassa. b. 1969, Riga, Soviet Union. Lives and Works in Riga, Latvia. Koulutus Education 1990–2000 Latvian taideakatemia/Art Academy of Latvia Valikoidut teokset Selected works Golden Pensioner, Julkinen projekti Riiassa/Public project in Riga city, Yhteistyössä/in collaboration with writer Maris Berzins 2011 and animator Liene Mackus Survival Kit , Näyttely/Exhibition, KUraattori/curator Solvita Krese Time will save the history , gallery Maksla XO, Kuraattori/curator Ilze Zeivate 2010 Two minute cycle of historical justice , Taideteos Riian keskustassa/Art object in Riga City Center, Kuraattorit/curators Solvita 2009 Krese & Inese Baranovska, Latvian nykytaiteen keskus/Contemporary Art Center of Latvia Choice of Idealist . Teos/Art object, Cultuurpark Westergasfabriek, Amsterdam 2008 Homo Urbanus - Homo Sapiens? Näyttely/Exhibition, Kuraattori/curator Inese Baranovska The Incredible Adventures of The USA Flag in Latvia or Birds of a Feather Flock Together , Installaatio/Installation, Aknisten yläaste/Akniste secondary school, Akniste, Latvia The obvious but unbelievable adventures of the good Latvians and Japanese 2007 in the end of the 18th century , Projekti ryhmänäyttelyssä/Project in a Group exhibition, Aomori Contemporary Art Centre, Japan Some good things from Latvia for some good people in far-away Japan , Echigo Tsumari trianal, Kuraattori/Curator Fram Kitagava, 2006 Japani/Japan 1/10 of Mother Earth’s Office , teos/Object, Klusa Street 2, Omistettu Riian päähautausmaalle/dedicated to the main Cemetery of 2004 Riga city Space of Resistance , Ympäristöteos/Environmental object, Wyrnvi sculpture park, UK 2003 2002 Ryhmänäyttely/Group exhibition, Bremen City Gallery, Kuraattori/curator I. Rinke 2001 Identity-contemporary reality , ryhmänäyttely/Participation, Art Moscow, Moskova, Kuraattori/Curator I.Rinke 2002 2000 Latvian paviljonki/Pavilion of Latvia, EXPO 2000 Hannover Palkinnot Awards 2003 ”Monument for Francis Trasuns”, architect I. Liepina, Ensimmäinen palkinto/First award, Latgale culture society of Rezekne 2000 ”Riga Sculpture Quadrennial 2000”, Ensimmäinen palkinto/First award in competition, Latvian Artists Union 1999 ”Latvian pavilion for EXPO 2000 Hanover”, Ensimmäinen Palkinto/First award (H.Elers, A.Gelzis), Economic Ministry of Latvia 1998 Latvian paviljonki/Latvian pavilion, EXPO 98 Lissabon/Lisbon, Ensimmäinen palkinto/First award, (H.Elers, E.Stendzinieks), ”Trade and Industry Chamber” and Economic Ministry of Latvia Työkokemus Work experience Latvian taideakatemian professori vuodesta 2006/Since 2006 Professor, Art Academy of Latvia

20

“Sota on se mitä tapaht uu, kun kieli epäonni stuu. ” Mar g ar et Atwood


Aigars Bikse Mitäkö itse ajattelen ihmisluonnosta? Mielestäni ihminen on kone, jota ohjaavat kulttuuriset ja biologiset ehdot. Meidän sisäinen ja ulkoinen olemuksemme ovat vahvasti yhteydessä. Voimme alkaa tehdä valintoja vasta ymmärrettyämme, että on mahdollista ajatella miten ja mitä ajattelemme. Siltikin olemme ainoastaan vastuussa itsestämme ja meillä on oikeus määritellä vain itsellemme, onko käytöksemme humaania vai ei. Vaikka ihmisluonto on sovinnainen käsite, kun puhutaan myös käsitteistä hyvä ja paha, ihmisyyden tekopyhä ja kaksijakoinen luonne paljastuu. Kun ristiretket alkoivat ja kristityt valloittivat uusia alueita, ei puhuttu sanaakaan inhimillisyydestä. Kun taas inhimillisyyden nimissä kannatellaan valtarakenteita, voidaan puhua moralisoimisesta. Miten tahansa – kun tuli palaa tulisijassa, se pitää lämpimänä, mutta jos klapi kierähtää ulos liekeistä, se sytyttää talosi palaamaan… En usko demokratiaan, koska se ei tarjoa pitkäaikaisia etuja. Ihmiset käyttävät niin paljon voimavaroja kuin vain pystyvät saavuttaakseen valtaa ja vakuuttaakseen muita ihmisiä, mutta pitkällä tähtäimellä emme saavuta yhtään mitään. Mitä tulee yhteiskunnassa toimimiseen, toisten manipuloiminen ja manipuloiduksi tuleminen on osa ihmisluontoa riippumatta siitä, ovatko aikomukset hyviä vai pahoja. Niinä hetkinä kun olet yksin, olisi vastuutonta yrittää huijata itseään. Aigars Bikse

Aigars Bikse Punainen liukumäki/The Red Slide, 2012 (Vasemmalla: KEskeneräinen, Yläpuolella: Pienoismalli/left: Work in progress, Above: a Model) Kuvat/Photos: Kristiana Karklina © aIGARS bIKSE

What do I think of human nature? I think a human is a machine that is programmed by cultural and biological conditions. Our inner and external beings are strongly connected. We can only start to make choices when we realize that we can think about how and what we think. Yet, we are only responsible for ourselves and we have the rights to only answer to ourselves whether or not we are being humane. Although human nature is a conventional term, when it comes to terms such as good and bad, humanity shows its hypocrisy and duality. When crusades begun and Christians occupied other territories there was no spoken word of being humane, but when being humane determines the sustainability of power, moralization takes place. However – when a fire burns in a fireplace it keeps you warm, but when a billet falls out and sets your house on fire… I do not believe in democracy because there are no long-term benefits to it – people use as much resources as they can to gain power and to convince other people, but in the long run we actually gain nothing. When it comes to society – it is a part of human nature to manipulate and to be manipulated, whether the intentions are good or bad. On the moment you are alone it would be headlong to try and fool yourself. Aigars Bikse

“War i s what happens when lang uag e fai l s. ” M ar g ar et At wo o d

21


Haloban teoksessa syntyy jännite rauhallisen ensivaikutelman, laulun poliittisen merkityksen ja kirjoitusten sisällön välillä

22

Anawana Haloban videoteoksessa Haluan kertoa sinulle jotain… kuuluu ensimmäisenä hyräily. Ääni on rauhallinen ja tasainen, hyräilijä on ajatuksiinsa ja työhönsä keskittynyt. Sama hyräily, kertosäe tunnetusta poliittisesta folk-laulusta This Land is your Land (Tämä maa on sinun maasi) soi koko teoksen ajan. Laulun teki tunnetuksi Woody Guthrie 1940-luvulla ja se on vastine patrioottiselle God Bless America -hymnille. Taiteilija esiintyy itse videoteoksessaan – hän istuu, hyräilee ja kirjoittaa samalla käsiinsä. Hän kirjoittaa ja pyyhkii kirjoittamansa valkoiseen liinaan, ja jatkaa taas kirjoittamista. Video perustuu näiden samojen asioiden toistamiselle, vain tekstit käsissä vaihtuvat. Anawana Haloba on norjalais-sambialainen taiteilija, jonka teokset ovat käsitelleet oikeudenmukaisuutta, vapautta ja tasa-arvoa. Teosten aiheina ovat aikaisemmin saattaneet olla naisten kansainvälinen yhteistyö tai globaalin kaupankäynnin epäkohdat. Haloban pääasiallinen työskentelyväline on video, mutta hän toteuttaa myös installaatioita ja yhteisöllisiä projekteja. Haluan kertoa sinulle jotain… -videossa korostuu teoksen ja katsojan välinen suhde. Jo teoksen nimi on osoitettu suoraan sinulle. Katsoja ja taiteilija ovat vastakkain, taiteilija kertoo katsojalle jo-

Anawana H alo b a Tämä maa on sinun maasi This land is your land

tain. Teoksen ja katsojan välinen kontakti syntyy vaiheittain. Tarkoituksena on, että teoksesta ensimmäisenä kuuluu hyräily, vasta sen jälkeen näkyy taiteilijan hahmo ja viimeisenä avautuu teksti, taiteilijan kirjallinen viesti. Sen selvittäminen kestää koko teoksen ajan. Hyräily on toimintana usein feminiinistä, hyräilemällä voi tuudittaa uneen tai saada arkiset työt sujumaan. Hyräilijälle itselleen ja läheiselle kuulijalle se voi olla lähes meditatiivista ja sen perusolemus on rauhallisuus. Mutta hyräily on helppo mitätöidä, se voi myös ärsyttää ja olla jopa piinallista kuulijalle. Sen voima on suurempi kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää. Haloban teokseen syntyykin jännitte rauhallisen ensivaikutelman, laulun poliittisen merkityksen ja kirjoitusten sisällön välillä. Myös teksti käsissä kertoo poliittisesta toiminnasta, epäoikeudenmukaisuuden vastustamisesta ja

sankaruudesta. Hyräily, hahmon kumartunut olemus ja loputon kirjoittaminen sekä tekstin pyyhkiminen samantien pois kertovat alisteisuudesta, mutta myös tavoista ja kyvystä selviytyä. Historia on läsnä käsitteenä, teksti ja tarina kertovat menneestä, tapahtuneesta vääryydestä ja valheista. Näiden rinnalla koko ajan soi toiveikas melodia, jonka kautta voi uskoa parempaan tulevaisuuteen. Tämä maa on sinun maasi -viesti on tarkoitettu ihan kaikille, tasapuolisesti. Toinen Haloban teos Onko sinun menneisyytesi minun lähitulevaisuuteni? käsittelee myös menneisyyden, muistojen ja tulevaisuuden suhdetta sekä kokemusten yhteisöllistä jakamista. Teos muodostuu kolmesta osasta, kahdesta synkronisoidusta projisoinnista sekä katsojan roolista, joka linkittää nämä kaksi kuvaa ja muodostaa kolmannen elementin teoksesta. Katsoja suodattaa teoksen muut elementit itsensä kautta. Myös tässä teoksessa taiteilija haluaa katsojan olevan konkreettisesti mukana teoksessa. Anawana Haloban teokset ovat englanniksi. Molempien teosten tekstit ovat luettavana sekä suomeksi että englanniksi näyttelyhuoneessa. Henna Paunu

”P er u sol et u s siitä, et tä ihmisluonto ei psyk olog i sesti k atsoen ole yhtään enem pää k ui n h i sto r i an ja an n et t u j en sosiaalisten suht eiden tulos, r ai vaa k ai k k i esteet vallassa olevi en pak k o k ei n o jen ja m an ip u l aat ion t ieltä.” Noam Chom sk y


Anawana Haloba

Kuvat/Photos: Anawana Haloba, Haluan kertoa sinulle jotakin.../I want to tell you something..., 2009–2010 video- ja ääni-installaatio/video & sound Installation © anawana haloba

The first thing one hears in Anawana Haloba’s video I want to tell you something… is humming. The sound is calm and monotonic and the person who is humming concentrates on her work and thoughts. The chorus is a part of a wellknown political folk song This Land is Your Land and she hums it throughout the video. Woody Guthrie made the song popular in the 1940’s. It is a response to the patriotic God Bless America hymn. The artist herself stars in her video; she sits, hums, and writes on her hands at the same time. She writes and wipes the words she has written on a white cloth and then carries on writing. The video is based on repetition, only the texts on her hands change. Anawana Haloba is a NorwegianZambian artist whose artwork has dealt with justice, freedom, and equality. In her earlier works the themes have varied from international cooperation between women to issues in global trade. Haloba mainly works with video but in addition she creates installations and communal projects. I want to tell you something…

emphasizes the relationship between the art object and the viewer. Even its name addresses the viewer. The viewer and the artist are opposite one another, the artist tells the viewer something. Contact between the artwork and the viewer is created step by step. One is supposed to hear the humming at first, then see the artist, and at last see the text, a written message from the artist. Figuring it out takes as long as the video lasts. Humming, as an activity, is often feminine: humming soothes or it makes the chores easier. For the person humming and people listening it may be almost meditative, it is essentially peaceful. But humming is easily negated. It may annoy someone or be seen as superficial. Its power is greater than what it seems like at first. The tension in Haloba’s video is created between the peaceful first impression, the political significance of the song and the substance of the writings. The writings in her hands speak of political action, opposing injustice, and heroism. The humming, her crouched figure, and the endless writing, as well as wiping

the text, tell a story of subordination. It is also about the ways and abilities to survive. As a concept, history is present; the text and the story report the past, injustice and lies that have already taken place. On their side there is a constant expectant melody, which offers hope for a better future. This land is your land; the message is directed at absolutely everyone, equally. Haloba’s second work Is your past my immediate future? also deals with the relationship between the past, future, memories, and with sharing experiences communally. The artwork consists of three parts, two synchronised projected images, and the viewer. The viewer forms the third element of the artwork and connects these two images. The viewer filters the other elements through him- or herself. The artist wants the viewer to participate concretely in this work as well. Anawana Haloba’s artworks are in English. The texts are available both in Finnish and in English in the exhibition room.

The tension in Haloba’s video is created between the peaceful first impression, the political significance of the song and the substance of the writings

Henna Paunu

” The principle th at hum an natur e, i n i ts psycholog i cal aspect s, i s n ot h i n g m o r e t h an a pr od uct of history and g i v en soci al r elati ons r em ov es all b ar r i er s to c o er c i o n an d m ani pulati on by the po wer f ul . ” N oam C h o m sk y

23


Anawana Haloba

s. 1978, Livingstone, Sambia. Asuu ja työskentelee Oslossa ja Amsterdamissa. b. 1978, Livingstone, Zambia. Lives and works in Oslo and Amsterdam.

Koulutus Education 2002–06 Oslon kansallinen taideakatemia, kuvataiteen kandidaatti/Oslo National Academy of Fine Art, BFA 1998–00 Evelyn Hone College of Applied Arts and Commerce, Diploma, Zambia/Sambia Valikoidut yksityisnäyttelyt Selected solo exhibitions My Lips are Sealed , Galleria Franco Soffiatino, Torino, Italia/Turin, Italy 2011 2010-11 Kunstnerhus, Oslo, Norja/Norway 2009 Aneks Gallery & Municipal Gallery Arsenal, Poznan, Puola/Poland Lamentations , Casula Power House, Liverpool, Australia 2008 Lamentations , Gallery 21-25, Oslo, Norja/Norway 2005 Loud Silence , NSA Gallery, Durban, Sambia/Zambia 2005 Senseless Wars , Dakar, Senegal 2004 Konse Kubili , Lusaka, Sambia/Zambia 2003 2000 Anawana and Milumbe at Café d’Afrik , Lusaka, Sambia/zambia Valikoidut ryhmänäyttelyt Selected group exhibitions Earth Matters , National Museum of African Contemporary Art, Smithsonian 2013 Institution, Washington D.C., USA 2011–12 ZKm, Museum of Contemporary Art, Karlsruhe, Saksa/Germany Mappamundi , Museum Berardo Collection, Lisbon, Portugal/ Lissabon, Portugali 2011 2010-11 Rogaland Museum of Fine Art, Stavanger, Norja/Norway StatoilHydro nomination show , Oslo Kunst Forbundet, Norja/Norway 2009 MIP2 2009 Manifestação Internacional de Performance , Belo Horizonte, Brasilia/Brazil 2009 53rd International Art Exhibition , Venetsian biennale/Venice Biennale, Italy 2009 2008 Rijksakademie van beeldende kunsten, Amsterdam, Alankomaat/The Netherlands Rest of Now, Manifesta7, Bolzano, Italia/ITaly 2008 2008 16th Biennale of Sydney, Sydney, australia Trans cape, CAPE 2007 , Kapkaupunki, etelä-arfikka/Cape Town, South Africa 2007 2007 Rijksakademie van beeldende kunsten, Amsterdam, Alankomaat/The Netherlands 2007 Sharjah Biennial 8, Sharjah, Arabiemiraatit/United Arab Emirates 2006 Dakar Biennale of Contemporary African Art, Dakar, Senegal 2006 Ateliers des Tanneurs, Bryssel, Belgia/Brussels, Belgium 2006 National Academy of Fine Art, Oslo, Norja/Norway ProgMe , Rio de Janeiro, Brasilia/Brazil 2005 Women beyond borders , College of the Canyons Art Gallery, Santa Clarita, USA 2000

24

“An to isa voi olla ainoastaan olema lla r i sti r i i tai nen. ” Fr i edr i ch Ni etzsche


Anawana Haloba

Kuvat/Photos: Anawana Haloba, Onko sinun menneisyytesi minun lähitulevaisuuteni?/Is your past my immediate future?, 2009–2010 video- ja ääni-installaatio/video & sound Installation © anawana haloba Anawana Haloban teos The Greater G8 AD MARKET (GG8) oli esillä Venetsian biennaalissa vuonna 2009. Kyseessä on interaktiivinen veistos- ja ääniinstallaatio, joka toimii myyntikojuna, jossa mainostetaan kuvitteellisten GG8-maiden tuotteita. Kyseessä on poliittinen unelmamaisema, jossa eivät hallitse samat halut ja logiikka kuin normaalisti. Haloba kirjoittaa markkinatalouden sääntöjä uudelleen asettamalla tarjolle kehitysmaiden Reilun kaupan tuotteita, jotka on kyllästetty tarpeettomuuden tunteella. Työ heijastelee Haloban laajempaa tavoitetta ja tahtoa tutkia politiikkaa omasta henkilökohtaisesta näkökulmasta. Satiirin keinoin Haloba kommentoi myös maailman johtajien laitonta oikeutusta valtaan ja heidän harjoittamaansa epädemokraattista politiikkaa. Vuonna 2012 Haloba sai valmiiksi kaksi suurta ääni- ja videoinstallaatiota ”Is Your Past My Immediate Future” ja ”I want to Tell You Something”. Projekteissa hän tutkii eri-ikäisten ja eri kulttuureista tulevien naisten välisiä kulttuurisia ja poliittisia suhteita. Näissä kahdessa projektissa Halobaa kiinnosti käsitellä ihmisten tiedostamatonta yhteiseloa, kuten hän itse asian määrittelee. Anawana Haloba

Anawana Haloba’s work The Greater G8 AD MARKET (GG8) was exhibited at the 53rd Venice Biennale in 2009. It is an interactive sculptural/sound installation, which functions as a market stall for advertising products of the so-called GG8 members, as fictionalized by the artist. The project follows the logic and desires of a political dreamscape in which Haloba rewrites the rules of economic financial exchange by offering Third World fair-trade goods imbued with a sense of futility. The work reflects Haloba’s overall process and will to explore a political critique from a personal perspective. The work also contains a satirical treatment of the global leaders’ illegitimate entitlement to power and their undemocratic policies. In 2010 she completed working on two large video/sound installations ”Is Your Past My Immediate Future” and ”I want to Tell You Something”. The projects explore the cultural and political relations between women of different cultures and generations. In these two projects Haloba is also interested in what she defines as the unconscious coexistence of human beings. Anawana Haloba

“ One is f ruitful only at the cost of bei ng r i ch i n contr adi cti o n s. ” F r i ed r i c h N i et zsc h e

25


Eval das Jan sas

Vapaus kokemuksellisena tilana on moniulotteinen ja ristiriitainen.

26

Evaldas Jansas käsittelee teoksessaan Vapaus luoda ihmisen tarvetta ilmaista itseään ja luoda uutta taiteen kautta. Videodokumentissa esiintyvät ihmiset ovat vankilassa, mutta teoksen nimi viittaa vapauteen ja itsensä toteuttamiseen. Henkilöt on tuomittu vankilaan erilaisista rikoksista, mutta heidän taustallaan, elämäntilanteellaan tai rikoksillaan ei ole teoksen kannalta oikeastaan mitään merkitystä. Sen sijaan Jansas antaa heidän kertoa omasta elämästään luovan työskentelyn kautta – kirjoittamisesta, maalaamisesta, soittamisesta tai veistämisestä. Teos pureutuu luovan työn peruskysymyksiin ja työn mielekkyyden merkitykseen ihmisen elämässä. Taiteen tekemisen kautta vangit löytävät todellisuudestaan uuden tason: heillä on vapaus toteuttaa itseään. He voivat keskittyä omaan luovaan työskentelyynsä ja saada konkreettisia tekoja aikaan. Tämä on vapautta, vaikka heidän elämänsä rikoksista tuomittuina on muuten rajattua. Heillä ei ole enää jäljellä muuta kuin vapaus luoda. Oman luovuutensa kautta he voivat myös unohtaa menneisyyden ja nykyhetken ongelmat ja vankilan todellisuuden, joka ympäröi heitä. Evaldas Jansas on monien provokatiivisten performanssien ja videoiden tekijä. Hän on teoksissaan luonut kuvaa ihmisestä ja ihmisyydestä ja ottanut kantaa yhteiskunnalliseen tilanteeseen sekä taiteilijan asemaan ja rooliin yhteiskunnassa. Jansasin teokset ovat usein olleet pelottomia ja rajoja rikkovia, hyvin mielikuvituksellisia ja joskus jopa täysin absurdilta vaikuttavia. Hän on usein itse esiintynyt teoksissaan ja tuonut myös oman persoonansa teoksiin. Mutta kuten teoksessa Vapaus luoda, Jansas on työskennellyt myös dokumentoiden: hän on luonut pohdiskelevia henkilökuvia ja antanut kuvauksen kohteille omaa tilaa puhua ja olla läsnä omana itsenään. Vapaus luoda -teoksessa Jansasin oma rooli tekijänä on neutraali. Hän haluaa olla taustalla, jolloin ote on dokumentaarisempi. Kuva teoksen päähenkilöistä on välitön ja luonnollinen. Henkilöt päästävät Jansasin arkeensa ja kertovat itsestään avoimesti. Kaksi vangeista haluaa

Mitä on vapaus? What is freedom?

kirjoittamisen avulla toimia myös varoittavana esimerkkinä nuorille, jotta nämä ottaisivat oman elämänsä vakavammin tai ymmärtäisivät varoa huumeita. Moni vangeista kokee työskennellessään pystyvänsä olemaan ”todellinen oma itsensä” tai he ovat luovuuden kautta ”löytäneet itsensä”. Teoksen päähenkilöt vaikuttavat tasapainoisilta ja olosuhteisiinsa tyytyväisiltä. Vapaus poliittisena ja filosofisena käsitteenä on ihmisyyden ja yksilön elämän suurimpia kulmakiviä. Vankilaan tuomitut ovat menettäneet oman vapautensa, koska he ovat rikkoneet yhteiskunnassa vallitsevia lakeja. Vapaus kokemuksellisena tilana on moniulotteinen ja ristiriitainen. Jotkut vankilat rakennetaan itse – usein todellinen vapaus löytyy lähempää kuin kuvittelisi.

In his work Freedom to Create Evaldas Jansas explores the need of human beings to express themselves and to create something new by making art. People in his video documentary are in prison, but the name of the work alludes to freedom and self-expression. These people have been sent to prison for different crimes, but their background, life situation, or crimes, actually do not matter in respect to the artwork. Instead, Jansas lets them recall their lives through creative working, writing, painting, sculpting or playing an instrument. The video digs into the basic questions of the creative process and the importance of meaningful work. By making art the prisoners discover a new layer of reality: They have the freedom to express themselves. They can concentrate on their own creative

processes and create something concrete. This is freedom even when their lives as prisoners are otherwise restricted. All they have left is the freedom to create. Through their own creativity they are also able to forget the problems in the past and present, and the prison reality, which surrounds them. Evaldas Jansas is the maker of many provocative performances and videos. In his works of art he has been creating an image of human being and humanity and taken a stand about current issues in society. He has commented on artists’ place and role in society. Jansas’ works of art have often been fearless and groundbreaking, very imaginative, and sometimes even completely absurd. Every so often he has appeared in his works and so presented his own persona as part of the artworks. However, in Freedom to Create Jansas has worked by documenting. He has created thoughtful portraits and given his subjects space to speak and to be present as they truly are. In Freedom to Create Jansas’ own role as filmmaker is neural. He prefers to stay in the background so that the result is more documentary-like. The image of the protagonists is immediate and natural. They invite Jansas to take part in their everyday lives and to share their stories openly. In addition to writing, two of the prisoners want to act as bad examples for teenagers, so that they would then take their own lives seriously and would understand to stay away form drugs. Many of the prisoners feel that they can “be truly themselves” when working and that through creativity they have “found themselves”. The prisoners seem well balanced and satisfied with their conditions. Freedom as a political and philosophical concept is one of the most important foundations for humanity and individual lives. People who are condemned to prison have lost their freedom because they have broken the laws in society. Freedom as experience is multidimensional and contradictory. Some prisons we build for ourselves. True freedom is often closer than it seems. Henna Paunu

“K ai k en k ai kkiaan ihmiset haluavat olla hyv i ä, m utta ei vät li i an hyv i ä, ei kä i han k o k o ajan . ” G eo r g e O r wel l


Evaldas Jansas

Näytökset Rauman taidemuseolla päivittäin Screenings at Rauma Art Museum daily at 11.20, 12.30, 13.40, 14.50 & ma–to/mon–thu 16.00

Freedom as experience is multidimensional and contradictory

Kuvat/Photos Evaldas Jansas Vapaus luoda Freedom to Create, 2011 dokumenttielokuva Documentary film 67’ © Evaldas Jansas

“ O n t he w h o l e h u m an b eings want to b e g oo d, b ut not too g oo d, and not q ui te all t h e t i m e. ” G eo r g e O r wel l

27


E va l da s Jansas

s. 1969, Kaunas, Liettua. Asuu ja työskentelee Vilnassa. b. 1969, Kaunas, lithuania. Lives and works in Vilnius. Koulutus Education 1988–1995 Vilnan taideakatemia Maalauksen osasto/Vilnius Academy of Arts, Department of Painting Valikoidut Yksityisnäyttelyt Selected Solo Exhibitions/Screenings 2011/09 Jansas TV . Jonas Mekas Visual Arts Center, Vilna/Vilnius Valikoidut festivaalit Selected Film/Video Festivals 2011/11 Ad Hoc: Inconvenient Films Human Rights Film Festival, Vilna/Vilnius 2011/09 Vilnius Documentary Film Festival Cinema Centre Skalvija, Vilna/Vilnius 2011/03 Kino pavasaris Vilnius International Film Festival, Vilna/Vilnius Valikoidut ryhmänäyttelyt Selected Group Exhibitions 2011/05-08 A Walk around Vilnius. MONUMENTS THAT ARE NOT . National Gallery of Art, Vilna/Vilnius Muuta Special 2000 Ode rutinai (Oodi Rutiinille/Ode to Routine) . Evaldas Jansasin kirja (liettuaksi)/Book by Evaldas Jansas (in Lithuanian). Kustantaja/ Publisher: Contemtorary Art Center, Vilna, Liettua/Vilnius, Lithuania.

Ihmiset ovat luonnoltaan jumalallisia. Ihminen on ylimaallisen luomisvoiman ruumiillistuma. Kuitenkin on olemassa järjestelmiä, jotka usein estävät ihmistä tuntemasta oloaan täydeksi tai olemasta onnellinen. Kyseiset järjestelmät perustuvat rahaan ja sokeaan uskoon ”syntyä, tehdä töitä, kuluttaa ja kuolla”. Vain pikkuruinen osa maailman väestöstä, vain yksi prosentti, pitää hallussaan pääomaa tällä planeetalla. Pääoman ympärillä pyörivä järjestelmä käyttää mediaa muokatakseen ihmisten tarpeita. Ihmiset eivät enää kuuntele sydämiään, kun heidän aivonsa on alistettu heiluriliikkeen säännölle: ”Toimi niin kuin minä”. Onkohan aika hylätä nykyinen rahan vallalle perustuva järjestelmä? Evaldas Jansas

28

“M itä en emmän tuomit see, sitä vähe mm än r ak astaa. ” Honor é de Balzac


Evaldas Jansas Human beings are divine by nature. A human is an embodiment of the divine creativity. However, there are systems that often obstruct the human from feeling complete and being happy. Those systems are based on money and the dogma of „Be born, work, buy and die“. There is a tiny part of the population of the Earth – just 1 percent – who is ruling the bulk of the capital in the planet. The system of capital uses media in order to shape the human needs. The humans stop listening to their hearts, while their brains are subordinated to the rule of pendulum: „Act like me.“ So perhaps it‘s time to reject the monetary system? Evaldas Jansas

“The m or e one judg es, the less one lov es. ” H o n o r é d e B al zac

29


R ao u l K u r vit z Pimeys sisällämme

Kurvitzin synkeä videoballadi vie päähenkilön uneen tai kuolemaan

Raoul Kurvitz on virolainen taiteilija, joka tunnetaan installaatioistaan, performansseistaan, maalauksistaan ja myös musiikkiprojekteistaan. Kurvitz opiskeli 1980-luvun alussa arkkitehtuuria ja soitti rumpuja Reval-nimisessä rock-yhtyeessä, mutta siirtyi sitten kuvataiteeseen. Hän perusti toisen virolaisen taiteilijan, Urmas Murun kanssa vuonna 1986 Ryhmä T:n (Rühm T); kolmas jäsen, Peeter Pere liittyi ryhmään vuoden myöhemmin. Ryhmä tuli tunnetuksi erityisesti performansseistaan. Vuonna 1999 hän pystytti Tallinnan Vapaudenaukiolle vanhoista ikkunoista tehdyn katedraalin. Viimeisimmässä näyttelyssään vuonna 2010 Kurvitz kuvasi maalaustensa abstrakteilla muodoilla filosofista analyysia maailmantilanteesta. Kurvitz on kirjoittanut artikkeleita taiteesta sekä populaarikulttuurin historiaa käsittelevän kirjan. Hänen taiteellensa on ominaista olemassaolon kysymyksiin syvällisesti liittyvät filosofiset teemat. Kurvitzin videoteos Darkness, Darkness (Pimeys, pimeys) perustuu yhdysvaltalaisen laulajan ja lauluntekijän Jesse Colin Youngin säveltämään ja sanoittamaan samannimiseen lauluun, joka julkaistiin Youngin Youngbloods-yhtyeen Elephant Mountain -levyllä vuonna

The Darkness within us

1969. Tuolloin Yhdysvallat kävi sotaa Vietnamissa, ja laulu on usein yhdistetty viidakossa taistelevien sotilaiden ahdistuneisiin tuntemuksiin. Laulusta on olemassa useiden eri esittäjien cover-versioita. Kurvitzin versio on hänen julkaisemaltaan levyltä Forbidden to Sing, jolla hän esittää säveltämiään ja sanoittamiaan kappaleita sekä joitakin omia versioitaan muiden musiikista. Levyn nimi viittaa siihen, kun taiteilijaa kehotettiin lapsena olemaan laulamatta, koska hän ei osannut laulaa. Videossa nähdään mustiin pukeutunut Kurvitz pimeässä tilassa laulamassa käheällä kuiskaavalla äänellä. Kuva leikkautuu näkymään, jossa taiteilija nähdään istumassa nojatuolissa teetä juoden huoneessa, jossa pöydällä ja hyllyillä on pinoittain kirjoja, levyjä ja paperiarkkeja. Huonetta valaisee johtonsa varassa heiluva hehkulamppu ja pöydällä oleva kynttilä. Taiteilija istuu tyynesti tuolissaan, kun ilmavirta lennättää paperiarkkeja kynttilän liekkiin ja kalustus ja kirjat syttyvät tuleen.

Darkness, darkness on laulu, joka runollisin kielikuvin kertoo kaipauksesta pimeyteen, joka toisi helpotuksen rasittuneelle, ahdistuneelle mielelle. Yleisinhimillisellä tarinalla ei ole erityistä aikaa eikä paikkaa. Laulun uupunut päähenkilö kaipaa lepoa, poispääsyä päivätodellisuuden raskaudesta. Sanoituksen sävy on surumielinen, jopa epätoivoinen. Päivän päättyminen on tuonut laulun päähenkilön hämärän rajoille, ja hän haluaa laskea päänsä pimeyden tyynylle, varjoisaan viileyteen. Hän haluaa rauhaa saavuttamattomissa olevien häilyvien päämäärien levottomasta tavoittelusta ja pois tietämisen tuskasta. Hän haluaa turvaan päättymättömään yöhön. Uni ja kuolema ovat osa elämän syklistä rytmiä. Ne vievät ihmisen toiseen, tuntemattomaan maailmaan, tavoittamattomiin, tilapäisesti tai lopullisesti. Uni on päivätodellisuudelle arvoitus samoin kuin kuolema elämälle. Kielikuvissa kuolemaa verrataan usein uneen. Pimeys ja yö ovat uneen mutta myös kuolemaan liittyviä käsitteitä. Antiikin Kreikan mytologiassa ihmiselämälle tärkeät teemat kuvattiin symbolisten henkilöitymien kautta. Henkilöitymien sukulaisuudet vastasivat ilmiöiden ajateltuja suhteita toisiinsa. Unen jumala Hypnos ja hänen kaksoisveljensä kuoleman jumala Thanatos olivat yön jumala Nyksin lapsia. Kurvitzin synkeä videoballadi vie päähenkilön uneen tai kuolemaan. Surrealistisessa loppunäkymässä hän istuu edelleen tuolissaan, pöytä kirjoineen palaa ja tapahtuman näyttämöksi on vaihtunut luminen rauniomaisema. Näkymä on sukua romantiikan ajan maalauksille, joissa raunioiden tuntumassa liikkuvat ihmishahmot vievät ajatukset katoavaisuuden pohdintaan. Musiikkivideoajan romanttisessa maisemassa päähenkilö – nyt jo enemmän unen kuin arjen maailmassa – on omassa palavassa huoneessaan olemassaolon tilapäisyyden ja kuoleman arvoituksen äärellä. Janne Koski

30

“I h m i sen on unelmoitava kauan t ehdäk seen suur ia tek oja, ja p i m eys h o ivaa unelmia.” Jean Genet


Raoul Kurvitz

Kuvat/Photos Raoul Kurvitz Darkness, Darkness (Pimeys, pimeys), 2010 video Tuottaja/produced by Tallinn Light Festival, 2010; Ohjaajat/ directors: Kadriann Kibus & Sergei Kirst; Musiikki ja idea/music & idea: Raoul Kurvitz (Versio Jesse Colin Youngin kappaleesta/music is a cover of a song written by Jesse Colin Young); Still-kuvat/ still photos by Raoul Kurvitz; © Raoul Kurvitz

Raoul Kurvitz is an Estonian artist who is known for his installations, performances, and paintings, as well as music projects. Kurvitz studied architecture in the early 1980’s and played the drums in a rock band called Reval, but then moved on to visual arts. In 1986 he established Group T (Rühm T) with another Estonian artist, Urmas Muru; Peeter Pere as the third member of the nucleus of the group joined a year later, and they became known especially for their performances. In 1999 he set up a cathedral made of old windows in Tallinn Freedom Square. In his latest exhibition in 2010, the abstract forms in his paintings portrayed philosophical analysis on the global situation. Kurvitz has written articles on art and a book about the history of pop-culture. Philosophical themes, deeply connected to questions of existence, are characteristic of his art. Kurvitz’s video Darkness, darkness is based on a song with the same name, which was composed and written by an American singer and songwriter Jesse

Colin Young. The song was released in his band’s, Youngbloods, record Elephant Mountain in 1969. At the time The United States were at war in Vietnam and the song has often been connected to the anxious feelings the men experienced when fighting in the jungles. Many different artists made cover versions of the song. Kurvitz’s own version is from his album Forbidden to Sing where he performs songs he has written and composed and some versions of other people’s music. The name of the record refers to the fact that as a child he was told not to sing because he did not have the talent. In the video we see Kurvitz dressed in black, singing in a hoarse breathy voice, in a dark space. The image is cut to a scene where the artist is drinking tea and sitting in an armchair in a room filled with piles of books, records, and papers lying on tables and shelves. A light bulb that hangs from its cord lights the room. There is a candle on the table. The artist sits calmly in his chair as an air draught makes the papers fly into the candle’s fla-

me and the furniture and books catch fire. Darkness, darkness has poetical metaphors that refer to the longing for darkness that would bring comfort to the strained and anxious mind. The universally humane story does not have a specific time or place. The exhausted protagonist of the song longs for a rest, a getaway from the heaviness of daytime reality. The lyrics are melancholic, almost desperate. The day’s end has brought the protagonist to the edges of twilight and he wants to lay his head down on a pillow of darkness, into a shadowy coolness. He wants peace, to get away from trying to reach unattainable, flickering goals, from the pain of knowing. He wants to be safe in the endless night. Sleep and death are parts of life’s cyclical rhythm. They transport humans into another, unknown world, into a place where one cannot be reached temporarily, or for good. Sleep is a mystery to day-time reality like death is a mystery to life. In metaphors, death is often compared to sleep. Darkness and night are concepts related to sleep as well as death. In ancient Greek mythology important themes of human life were presented as symbolic personifications. The relationships between the personifications represented the connection the phenomena had with each other. Hypnos, the deity of sleep, and his twin brother Thanatos, the deity of death, were children of Nyx, the deity of Night. Kurvitz’s gloomy video ballade carries the protagonist to sleep or death. In the surreal final scene he is still sitting in his chair, the table with the books is on fire, and the stage turns into a snowy landscape of ruins. The scene is similar to paintings from the Romantic era; where human figures moving around old ruins make one think about the earthly existence. In the romantic scenery of the music video era, the protagonist, who now is more in the world of dreams than in reality, is in his own burning house, sitting around the mysteries of our temporary existence and of death.

Kurvitz’s gloomy video ballade carries the protagonist to sleep or death

Janne Koski

“A m an m ust dr e am a long ti m e i n or der to ac t wi t h g r a n d eur , and dr eam i ng i s nur sed i n da r k n ess. ” Je an G en et

31


s. 1961, Tallinna. Asuu ja työskentelee Tallinnassa. b. 1961, Tallinn, Estonia. Lives and works in Tallinn.

Raoul Kurvitz

Työskentelee maalauksen, installaation, performanssin, videon, tekstin ja äänen kanssa./Works with painting, installation, performance, video, text and sound. Koulutus Education 1979–1984 Viron taideakatemia, arkkitehtuur/Estonian Academy of Arts, architecture Valikoidut näyttelyt Selected Exhibitions VOOL/ Works , Yksityisnäyttely/solo exhibition, Kultuurikatel, Tallinna, Viro/Tallinn, Estonia 2011 Perestroika Revisited , Nykytaiteen museo Kiasma/Museum of Contemporary Art Kiasma, 2007 Helsinki Collected Crises , KUMU, Tallinna, Viro/Tallinn, Estonia 2006 Alle gegen Alle , Gallerie UDK Berlin, Berlin, Germany 2004 2004–2012 Festivals of Light: Tallinna, Viro/Tallinn, Estonia (2004, 2008); Lyon, Ranska/France (2006); Eindhoven, Alankomaat/The Netherlands (2007); Helsinki (2008), Jerusalem, Israel (2012) 2000, 2010 Vilnan Maalausbiennaalit, Liettua/Painting Biennials of Vilnius, Lithuania Symphony Si-b minor (“Postapocalyptica”) , Yksityisnäyttely/solo exhibition, Tallinn Art Hall, 1999 Viro/Estonia 1997 Venetsian biennaali, Italia/Venice Biennial, Italy Julkaisut Publications ”Siim-Tanel Annus, Raoul Kurvitz, Jaan Toomik”, Teksti/text by Johannes Saar, Venezia 1997, Näyttelykatalogi/Catalogue of the Biennial. “Estonian Art“ 2/1999; Post-Apocalyptic Egogenesis, Kurvitz’s Fleur du Mal, Teksti/text by Anders Härm ”Raoul Kurvitz – Selected Works”, Näyttelyluettelo/catalogue, Teksti/text by Anders Härm, 2002

32

“M i kä sat u t taa sinua, siunaa sinua. Pi meys on k yntti läsi . ” R umi


Raoul Kurvitz

Kuvat/Photos Raoul Kurvitz Katedraali/Cathedral , 1999 Teos Tallinnan vapaudenaukiolla/ Object at Vabaduse Square, Tallinn Vanhat ikkunat, puukehykset, kynttilän- ja sähkövalo, ääni, ihmisten liike/old windows, wooden framework, candle- and electric light, sound, human activity 2,5 x 7 x 12,5 m Raoul Kurvitz Maelstrõm, 1999 Installaatio/Installation Vedellä täytetyt pullot, metallirakenne, sähkövalo, ääni/ bottles filled with water, metal sructure, electric light, sound 8 x 13 x3 m Kaikki kuvat/All photos: Raoul Kurvitz © Raoul Kurvitz

Jotta voisi ymmärtää ihmisluontoa, pitää unohtaa kaikki siihen liittyvä tieto. On tarpeen astua sisään täydelliseen pimeyteen ja toivoa, että jossakin on repeämä, niin kuin kaikkialla on repeämiä. Halkeama, josta valo pääsee sisään, kuin haava. Uskon, että ihmisluonto on kokonaan täynnä mittaamatonta hyvyyttä ja kauneutta. Mutta jos sen haluaa saavuttaa, on lähdettävä matkalle täydellisen pimeyden, unohdettujen alueiden ja tuntemattoman läpi. Raoul Kurvitz

To understand human nature, all the knowledge about it should be forgotten. It is necessary to enter a complete darkness, and to hope that there’s a crack, like there’s a crack in everything. A crack for the light to come in, a wound. I believe that human nature is entirely full of immeasurable goodness and beauty. But to reach it, a journey through complete darkness, the realms of the forgotten and the unknown should be undertaken. Raoul Kurvitz

“What hur ts you, blesses you. Dar k ness i s yo ur c an d l e. ” R um i

33


Ay u m i Mat su zak a Ravinnon kierto omaksi maaksi

Ihminen on osa luontoa ja kantaa vastuuta siitä toimimalla osana luonnon järjestelmiä

34

Japanilaissyntyinen taiteilija Ayumi Matsuzaka työskenteli vuonna 2010 Raumars-taiteilijavierasohjelmassa Raumalla. Silloin hän toteutti yhdessä monien raumalaisten kanssa Aikapankki-teoksen, jossa osallistujat valmistivat hilloja itse keräämistään marjoista ja hedelmistä taiteilijan kanssa. Hillopurkkien kylkiin sisällytettiin myös salaisia toiveita, joiden toteutumisprosessia hillon syömisellä haluttiin konkreettisesti edistää. Auymi Matsuzaka on pitkään työskennellyt myös erilaisten kompostointiprosessien parissa. Hän on tutkinut eri kulttuurien perinteisiä tapoja kompostoida ja hyödyntää viljelyssä ihmisperäisiä jätöksiä, virtsaa ja ulostetta. Hän on tehnyt yhteistyötä biologien ja puutarhureiden kanssa päästäkseen parhaaseen lopputulokseen. Tavoitteena on ollut valmistaa Terra Pretaa, Amazonin sademetsien maa-ainesta muistuttavaa mahdollisimman ravinnepitoista kasvualustaa vihanneksille. Projekteja on toteutettu eri paikoissa Saksassa, Intiassa ja Japanissa. Raumalla ollessaan Ayumi Matsuzaka kiinnitti huomiota pihallani oleviin suuriin puulaatikoihin, joihin kerään puutarhajätettä kompostoitumaan. Yhteinen kiinnostus kompostointiin yhdisti taiteilijan ja kuraattorin. Ajatus kompostointiteoksen toteuttamisesta Rauma Biennale Balticum -näyttelyn yhteydessä sai alkunsa. All My Cycle -videoteos kertoo Matsuzakan vuosia kestäneestä projektista, jonka aikana hän on tehnyt kokeita, tutkimusta ja yhteistyötä asiantuntijoiden kanssa. Hän on kompostoinut omaa, muiden ihmisten ja eläinten jätöksiä, sekä virtsaa että ulostetta, ja kasvattanut syntyneessä maaperässä vihanneksia. Kompostointi tapahtuu tarkkojen suunnitelmien mukaisesti, perinteisiä menetelmiä ja biologien asiantuntemusta hyödyntäen. Rauman taidemuseossa All My Cycle -video esitetään aiheeseen sopivassa kontekstissa. Taidemuseo toimii vanhassa kiinteistössä, Unescon maailmanperintökohteessa Vanhassa Raumas-

from food to do-it-yourself soil

sa, jossa ovat säilyneet myös perinteiset käymälät pihan perällä. Niiden alapuolella olevasta ruumasta ainekset kuljetettiin aikanaan kasvimaille tai kaupungin ulkopuolella oleville pelloille. Lisäksi Raumalla toteutuu toinen Ayumi Matsuzakan teos Personal Soil, jonka yhteydessä taiteilija tekee yhteistyötä paikallisten lahjoittajien kanssa. Osallistujat sitoutuvat kompostoimaan taiteilijan ohjeiden mukaan omaa ulostettaan viikon ajan taidemuseolta saatavaan kannelliseen säiliöön. Apuna kompostoitumisprosessissa käytetään hiiltä ja japanilaista nestemäistä mikrobikoostetta, joka edistää kompostoitumisprosessia ja estää vahingolliset eliöt. Kerääminen käynnistyy kesäkuussa, jo osittain prosessoitunut seos tuodaan taidemuseolle reilun kuukauden kuluttua elokuun alussa. Taiteilija sekoittaa tuodun materiaalin maa-ainekseen ja varsinainen kompostoitumisprosessi alkaa. Elokuun alusta alkaen taidemuseon pihalla on esillä myös kukka-kompos-

”K ai kki tai d e, kaikki koulutus, on vai n li sä luonnolle. ” Ar i stoteles

tilaatikot, jotka muodostuvat kahdesta osasta. Päällä olevassa laatikossa kasvaa voimakastuoksuisia kukkia ja alla olevassa laatikossa on kompostoituvaa maaainesta. Laatikot ovat taidemuseon pihassa yhden vuoden ajan, jonka jälkeen alemman laatikon maa-aines on valmista istutusmultaa ja palautetaan takaisin projektiin osallistuville ihmisille. Osallistujat saavat lahjaksi myös yläosassa kasvavan kukan taimia. Aikaisemmin Raumalla toteutettu Matsuzakan Aikapankki-teos perustui ihmismielen voimaan. Asiat voivat tapahtua tai olla totta, jos niihin uskoo. All My Cycle ja Personal Soil perustuvat empirismiin, kokemukseen ja hyvin rationaaliseen, järkiperäiseen toimintaan. Silti tämänkaltainen toiminta tuntuu monille ihmisille olevan tänä päivänä täyttä utopiaa. Teoksissa korostuu ihminen osana luonnon kiertokulkua. Ihminen on osa luontoa ja kantaa vastuuta siitä toimimalla osana luonnon järjestelmiä. Ihmisen luonto toteutuu uskoen, tutkien ja konkreettisesti toimien. Henna Paunu


Ayumi Matsuzaka

Kuvat/Photos Ayumi Matsuzaka Koko kiertoni All My Cycle, 2010–11 video, 40’ © Ayumi Matsuzaka

Japanese-born artist Ayumi Matsuzaka worked in Rauma in the Raumars Artist in Residence Programme in 2010. Back then she worked in cooperation with many locals and made an artwork Time Bank, where participants and the artist made jam from pick-your-own berries and fruit. On the sides of jam jars people wrote secret wishes, hoping that eating jam would benefit the process of the wishes coming true. Among other things Auymi Matsuzaka has worked with different composting processes for a long time. She has researched traditional ways of composting in different cultures and utilising human waste such as faeces and urine in farming. She has been cooperating with biologists and gardeners in order to reach the best possible results. The goal has been to produce farming soil similar to Terra Preta, which is a type of very fertile soil found in the Amazon. The projects have been carried out in various places in Germany, India, and Japan. When living in Rauma Ayumi paid attention to large wooden containers in my garden, where I compost garden waste. A shared interest in composting brought the artist and the curator together. The idea of making art of composting in the next Rauma Biennale Balticum came into being. All My Cycle –video work describes Matsuzaka’s project, which has lasted

for years and during which she has conducted experiments and research and worked in cooperation with many experts. She has composted her own, others’ and animal waste, both urine and faeces and then used the soil to grow vegetables. Composting is done according to specific plans, using traditional methods, with the help of biologists’ expertise. In Rauma Art Museum the video All My Cycle is exhibited in a context, which suits the topic. Rauma Art Museum is situated in an old estate within UNESCO World Heritage town of Old Rauma, and even the traditional outhouses at the back of the yard are still standing. People used to take waste from underneath them and move it to vegetable gardens and fields outside of town. In Rauma another artwork by Ayumi Matsuzaka will be realised as well: Personal Soil. The work is realised in cooperation with local donators. The participants will commit to composting their own waste for a week. Lidded containers are supplied by the Art Museum and the composting is done according to the artist’s instructions. Carbon and a Japanese microbe compilation in a liquid form will help the composting process and prevent the growth of unwanted bacteria. Waste will be collected from June onwards, and the partly processed mixture will be brought to the Museum

after a month, in the beginning of August. The artist mixes the collected waste and soil material together and after that the actual composting process will start. Flower-compost containers will be on show in the Museum yard from the beginning of August. The containers have two parts and strong scented flowers will grow in the top containers and the bottom part will contain organic material composting. The containers will remain in the yard for a year, after which the material inside the bottom containers is ready to be used in planting. It will be given back to the project participants. They will also receive flower seedlings from the top containers. Matsuzaka’s Time Bank that was previously realised in Rauma was based in the power of human mind. Things can happen or be true if you believe in them. All my Cycle and Personal Soil are based on empiricism, experience, and a very rational, common sense action. However, these days many people think that taking action in this way is like sheer utopia. The artworks emphasise that human beings are a part of the circle of life. Humans are connected to nature and since we act within the systems of nature we need to take responsibility for it. The human nature comes into being through belief, exploring, and taking action.

Humans are connected to nature and since we act within the systems of nature we need to take responsibility for it.

Henna Paunu

” All ar t, a ll educati on, ca n be m er ely a supplem en t to nat ur e. ” Ar i stot l e

35


Ay u m i Ma t s u z a k a

s. 1978, Nagasaki, JapanI. Asuu ja työskentelee Berliinissä. b. 1978, Nagasaki, Japan. Lives and works in Berlin. Koulutus Education 2004 Mfa, Bauhaus-University Weimar, Saksa/Germany. Julkinen taide ja uudet taiteelliset strategiat/ public art and new artistic strategies 2002–2003 IUAV (Istitute Universitario Di Architettura Venezia) Venetsia/Venice; Taiteen ja muotoilun tiedekunta/Faculty of Art and Design, Maisteriohjelma/Master program: Planning and Realisation of Visual Art 2001 BA, Nihon University College of Art, Japani/Japan Valikoidut yksityisnäyttelyt Selected solo Exhibitions A basic exercise , Oberwelt e.V Stuttgart, Saksa/Germany 2012 TIME BANK , Centro Cultural del Matadero, Huesca, Espanja/Spain. Julkaisu/Publication. 2012 TIME BANK , Residenssi/Residency Raumars, Suomi/Finland 2010 Dialogausstellung ,
Japanisches Kulturinstitut (Japani-Instituutti/Japan Foundation), Cologne, 2009 Saksa/Germany Valikoidut 2011 2010 2009 2008 2008

näyttelyt Selected Exhibitions 8 Japanese Contemporary Artists - mutual sympathy in the orient , SSVAD Santiniketan, Intian ja Japanin instituutti/India and The Japan Foundation New Delhi, Intia/India. Julkaisu/Publication. Das Schönste im Leben , Baumwollspinnerei, Leipzig, Saksa/Germany Borders and Beyond , Taidehalli, Helsinki House of Senses, Muodonmuutoksia , Luopioinen, Suomi/Finland Back to the City , Newcastle, Australia

inspiroiduin Palkinnot ja apurahat Awards and Grants ja sain idean tehdä 2012 Ifa - Institut für Auslandsbeziehungen e.V., Saksa/Germany omista jätteistäni henkilökohtaista 2011 Pépinières européennes pour jeunes artistes maa-ainesta ensi kerran Puutikkalassa vuonna 2008. Yhdessä suomalaisen ystäväni kanssa poistimme valmista lannoitetta hänen kompostivessastaan ja hautasimme sen metsään. Siitä lähtien olen tutkinut energian ja materiaalin kiertoon liittyviä teemoja. Yhteistyö biologien ja alan insinöörien kanssa on tarjonnut uusia näkökulmia ja auttanut ymmärtämään päivittäisiä käytäntöjämme huomattavasti tieteellisemmin. Tavoitteeni on saada kokeellisen lähestymistavan kautta elämän piilotettu ja aliarvostettu merkitys näkyväksi. Teoksilla on suunniteltu, yksinkertainen tehtävä: kehon saattaminen osaksi luonnollista kiertoa. Käyttämällä yleisesti ottaen arvottomia materiaaleja ihminen saattaa (uudelleen) löytää henkilökohtaisen roolinsa luonnon kiertokulussa, vaikka se olisi unohtunutkin sosiaalisten ja teknologisten kehitysaskeleiden myötä. Näkemykseni Ihmisluonnosta on se, että kehomme voi kertoa meille, ”mistä me tulemme”. Ayumi Matsuzaka It was in Puutikkala, Finland in 2008, when I found inspiration to make my own personal soil out of my bodily waste. My Finnish friend and I removed completed fertilizer out of her compost toilet and buried it in the forest. Since then, I have explored the theme of energy and material cycle. Collaborating with biologists and sanitation engineers has brought new aspects to understand our daily routines much more scientifically. My goal is to make the hidden and underrated fundamental value of life visible through experimental approaches. The works are designed as a simple lesson to involve our own body in the natural cycle. By using materials that are considered unworthy one may (re) discover a personal role in nature’s process, one that has been forgotten because of social and technological advances. My view on Human Nature is that our body could tell us “where we come from”. Ayumi Matsuzaka

36

”En sim m äin en ihmine n on maalline n, m aasta lähtöi si n. ” I k i r je k or i ntti lai si lle , XV. 4 7 .


Ayumi Matsuzaka

Kuvat tällä sivulla/Photos on this page Ayumi Matsuzaka Luonnoksia Raumalla toteutettavaa teosta Koko Kiertomme varten Sketches for the work All Our Cycle in rauma © Ayumi Matsuzaka teknistä tietoa teoksesta Technical Information Lannoitteen aikaansaamiseksi käytetään Terra Preta -metodia. Terra Preta, musta maa, on ihmisperäistä maa-ainesta, jota eteläamerikkalaiset heimot oppivat valmistamaan vuosisatoja sitten. Se koostuu useista tärkeistä ainesosista, kuten hiilihiukkasista, jotka osoittavat, että kyseessä todella on käsittelyprosessin kautta ihmisten jätteistä ja ulosteista muodostunut maa-aines./Terra preta (black earth) method will be employed to generate fertilizer. Terra Preta is anthropogenic soil, which was invented by South American tribes many centuries ago. It is characterized by several key substances, such as carbon particles, which identify it as genuine anthropogenic soil that originated from the transformation process of human excretion and waste. Asiantuntija/Scientific Adviser: Haiko Pieplow, Berliini Materiaalit/MAterial: TRIATERRa www.triaterra.de projektia on tukenut/The Project was Supported by IFA (ulkomaisten kulttuurisuhteiden instituutti, Saksa)/(Institute for Foreign Cultural Relations, Germany)

”The fi r st m an i s of the ear th, ear th y. ” I C o r i n t h i an s, XV, 4 7 .

37


Jar m o M äk il ä Henkilökohtainen ja kollektiivinen tiedostumaton personal and collective subsconscious

Tietyt asiat jäävät seuraamaan alitajunnassamme läpi elämän

38

Jarmo Mäkilän maalaus Kolkko leikki (2007) sarjasta Kadonneet pojat ja installaatio Ensimmäinen koulupäivä (2008) olivat ensimmäisen kerran esillä Mäkilän laajassa yksityisnäyttelyssä Miesten huone Helsingin taidemuseossa Tennispalatsissa vuonna 2008. Näyttely oli kokonaistaideteos, jossa Mäkilä luotasi mieheksi kasvamisen kokemuksia lähtökohtanaan oma lapsuuteensa ja nuoruuteensa Raumalla. Miesten huoneen teoksissa omaelämäkerralliset elementit kietoutuivat hienovireisesti tietyn aikakauden ja miehisyyden yleisiin kokemuksiin. Teokset Kolkko leikki ja Ensimmäinen koulupäivä liittyvät lapsuuteen ja käsittelevät ihmisluonnon synkkiä piirteitä niin yksityisestä kuin yleismaailmallisesta näkökulmasta. Nämä teokset ovat nyt ensi kertaa esillä Raumalla, joka on niiden henkinen kotikaupunki. Raumalla teokset saavat ainutlaatuisia, entistä intiimimpiä merkityksiä. Toisaalta näyttelyn teema, ihmisluonto, samalla vahvistaa teosten universaalia sisältöä. Kolkko leikki -maalauksessa ryhmä poikia polttaa taustalla näkyvän talon pienoismallia, joka on Mäkilän 1950-luvun lapsuudenkoti Rauman Paroalhossa. Samankaltainen poikaryhmä toistuu myös muissa Kadonneet pojat -sarjan maalauksissa. Kolkossa leikissä talon ikkunan valossa näkyvät nainen ja mies syleilemässä. Pihalla on beige vuosimallin 1982 Ford Granada. Sivussa on laitosmainen rakennus, jonka ikkunat on hajotettu ja seinille maalattu tägejä. Maalauksen etualalle on maalattu kyyristynyt kavioeläin, joka tuijottaa poikien touhuja. Vaikka Mäkilän taiteessa esiintyvät

skenaariot eivät perustuisi todellisiin tapahtumiin, niiden aineelliset viittauskohteet, kuten ympäristö ja henkilöhahmot, on usein poimittu taiteilijan omasta elämästä. Näynomainen maalaus Kadonneet pojat on kollaasi Mäkilän elämän merkityksellisistä elementeistä, jotka sekoittuvat muistoihin, unimaailmaan ja assosiaatioihin. Tietyt asiat jäävät seuraamaan alitajunnassamme läpi elämän: kodit, autot, maisemat. On mahdollista, että se mitä kutsutaan ihmisluonnoksi, piilee pohjimmiltaan alitajunnassa eli tiedostumattomassa mielessä. Ensimmäinen koulupäivä (2008) -installaatio on pienoismalli Mäkilän entisestä kansakoulusta, Karin koulusta Raumalla. Pienoismallin edessä on rönsyilevä kasa pehmoleluja. Koulurakennus on sisäpihan puolelta pahoin vaurioitunut, kuin pommin ruhjoma. Vaikka Ensimmäisen koulupäivän pienoismallina on Karin koulu, on Mäkilä kertonut teoksen lähtökohtana olleen Beslanin koulukaappauksen tapahtumat Venäjällä vuonna 2004. Tällöin monen lapsen ensimmäinen koulupäivä jäi viimeiseksi. Mäkilä maalaa elävästä mallista. Teoksissa Kolkko leikki ja Ensimmäinen koulupäivä Karin koulu tai lapsuudenkoti ovat omakohtaisuuden lisäksi malleja, joiden avulla kuvataan myös yleisempää kokemusta siitä, miten pahuus tai ihmisluonnon pimeys voivat ilmentyä. Raumalla esitettynä niihin liittyy merkityksiä, joita ne eivät muualla saa. Muissa ympäristöissä ne ovat pikemminkin anonyymejä tyyppiesimerkkejä. Mäkilän teokset kokoavat yhteen taiteilijan omat muistot ja niihin liittyvät materiaaliset kiinnekohdat sekä ulkopuolelta tulleet vaikutteet. Mäkilän

”T u n n e on päälähd e kaikelle tied o stuvalle. ” Car l Jung

teoksissa taiteilijan henkilökohtainen tiedostumaton mieli yhdistyy kollektiiviseen tiedostumattomaan, jonka jakavat kaikki ihmiset, joilla on samankaltaisia elämänvaiheita ja tunnetiloja. Mäkilä liittää henkilökohtaisen traumansa yhteisöllisyyteen myös yksityisnäyttelyssään Poikien leikit Porin taidemuseossa tänä kesänä, jota varten hän on etsinyt kuvamateriaalia 1950–1970-luvuilla kuolleista satakuntalaisista lapsista. Mäkilä aloitti taiteilijanuransa 1970-luvulla työläisaiheilla. 1980-luvulla hän tuli tunnetuksi yhtenä Suomen merkittävimmistä postmoderneista maalareista. Hän on julkaissut myös useita sarjakuvakirjoja. Kaikki vaiheet ovat jättäneet hänen tuotantoonsa jälkensä ja Mäkilän teoksissa yhdistyvät yhä monet, ehkä yllättävätkin piirteet: henkilökohtaisuus, yhteiskunnallisuus, surrealismi ja sukupuoli. Toisinaan Mäkilää on syytetty liian miehiseksi taiteilijaksi, mutta näkisin miehisyyden omasta henkilöhistoriasta ammentavalle taiteilijalle väistämättömänä ominaisuutena. Mäkilän teosten unenomaiset näyt ovat omakohtaisuudestaan huolimatta usein liitettävissä itseään suurempaan mittakaavaan. Myös teokset Ensimmäinen koulupäivä ja Kolkko leikki kertovat laajemmin ihmisluonnosta ja siitä, millaisissa tilanteissa ihmisluonnon synkkyys ja lapsuus kohtaavat. Pahuus voi nousta esiin lapsista itsestään, poikaryhmän kolkoissa leikeissä, tai ulkopuolelta, niin kuin kammottavina murhina, joihin teoksessa Ensimmäinen koulupäivä viitataan. Laura Kokkonen


Jarmo Mäkilä

At first Jarmo Mäkilä’s painting A Grisly Game (2007) from The Lost Boys series and his installation The First Day of School were on show in his extensive solo exhibition Men’s Room in Helsinki Art Museum Tennis Palace in 2008. The exhibition as a whole was a complete work of art, in which Mäkilä dealt with experiences of becoming a man. As a starting point he has had his own childhood and teenage years in Rauma. In the works of the Men’s Room exhibition autobiographical elements are subtly intertwined with experiences of a specific era and manhood in general. A Grisly Game and The First Day of School are related to childhood and they deal with the gloomy sides of human nature from personal as well as universal viewpoints. These works are on show in Rauma for the first time. Rauma is a spiritual home town for them, and in this environment unique and more intimate meanings are linked to them. On the other hand, the theme of the exhibition, human nature, simultaneously strengthens the universal substance of the works. In A Grisly Game a group of boys is burning a miniature of the house we see in the background, which is Mäkilä’s childhood home in Rauma, from the 1950’s. A similar group of boys is repeated in the other paintings of The Lost Boys series. Light from the window reveals a man and a woman embracing in A Grisly Game. A beige 1982 Ford Granada is parked outside. On one side there is a factory-like building with broken windows and tags covering the walls. In the foreground the artist has painted

an ungulate, crouched down, staring at the boys. Even when the scenarios in Mäkilä’s art are not based on real events, the tangible matters they refer to, such as surroundings and human characters, are often taken from the artist’s personal life. A vision-like painting A Grisly Game is a collage made by compiling meaningful elements in Mäkilä’s life, which are mixed with memories, dreams, and associations. Certain things remain in our subconscious throughout our lives: homes, cars, and landscapes. It is possible that what we call human nature is hiding deep in the subconscious mind. The First Day of School installation is a miniature of Mäkilä’s former primary school in Rauma. In front of the miniature is a sprawling pile of stuffed animals. The school building is severely damaged from one side, as if a bomb hit it. Even though the model for The First Day of School was Mäkilä’s primary school he has said that the starting point for the piece was the Beslan school massacre in Russia in 2004. At that time the first day of school became the last one for many children. Mäkilä uses models for his paintings. The primary school and the childhood home in A Grisly Game and The First Day of School are not only subjective but also models for portraying more general experiences about how evil or the darkness of human nature may be manifested. When seen in Rauma the works gain meaning that they would not gain elsewhere. In other surroundings they are more like anonymous examples. Mäkilä’s works of art bring together

his own memories, material attachments linked to them, and outside influence. In Mäkilä’s works the artist’s subconscious merges into a collective subconscious that is shared by all people who have similar emotions and events of life. Mäkilä also combines his personal trauma with a sense of community in his solo exhibition, Boys’ Games, in Pori Art Museum this summer. For the exhibition he has collected material about children who died in the Satakunta region in the 1950’s and 1970’s. Mäkilä started his artistic career by painting working-class subjects in the 1970’s. In the 1980’s he became known as one of the most important postmodern painters in Finland. In addition he has published a number of comic books. All phases have left a mark in his production. In Mäkilä’s art, many, perhaps unexpected, characteristics are combined: private life, society, surrealism, and gender. At times Mäkilä has been accused of being too masculine as an artist. I would think that for an artist who draws inspiration from his personal life this is an inevitable quality. Despite subjectivity, the dream-like visions in Mäkilä’s works of art may often be related to far larger scales. The First Day of School and A Grisly Game also speak more comprehensively about human nature and the circumstances where childhood and the gloominess of human nature come together. Evil may appear in the children themselves, in the grisly games that the boys play. It may appear from the outside, like in the form of gruesome murders that The First Day of School alludes to. Laura Kokkonen

Certain things remain in our subconscious throughout our lives

Jarmo Mäkilä Ensimmäinen koulupäivä The First Day of School 2008 Installaatio/ Installation Kuva/Photo: Jouko Vatanen

”Em oti on i s the chi ef sour ce of all becom i n g - c o n sc i o us. ” C ar l Jun g

39


Jarmo Mäkilä, Kolkko leikki/A Grisly Game , 2007 öljy kankaalle/Oil on Canvas, 203 x 151 cm Kuva: Jouko Vatanen

40

“I h m i n en on ainoa olento, j oka kieltäytyy olem asta m itä on. ” A lber t Cam us


Koulutus Education 1970–73 Kuvataideakatemia/The Finnish Academy of Fine Arts 1970–71 Taideteollinen korkeakoulu/University of Art and Design Helsinki

Jarmo Mäkilä

Jarmo Mäkilä

s. 1952, Rauma. Asuu ja työskentelee Helsingissä. b. 1952, Rauma, Finland. Lives and works in Helsinki.

Valikoidut yksityisnäyttelyt Selected Solo Exhibitions 2012 Porin taidemuseo/Pori Art museum, pori, Suomi/Finland 2011 Galerie Favardin & De Verneuil, Pariisi, Ranska/Paris, France 2010 Galerie Michael Schultz, Berliini, Saksa/Berlin, Germany 2010 Galleria Heino, Helsinki 2010 Galerie Michael Schultz, Soul, Etelä-Korea/Seoul, South Korea 2009 Salon Taidemuseo/Salo Art Museum, Salo, Suomi/Finland 2008 Helsingin taidemuseo/Helsinki City Art Museum, Suomi/Finland 2007, 2004, 1990 Galerie Forsblom, Helsinki 2005 Rauman taidemuseo/Rauma Art Museum 2005 Kulturhuset, Tukholma/Stockholm 2002 Amos Andersonin taidemuseo/Amos Anderson Art Museum, Helsinki 1998 Nykytaiteen museo Kiasma/Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki 1995 Tuomiokirkon Krypta/Cathedral crypt, Helsinki 1994 Kluuvin Galleria/Kluuvi Gallery, Helsinki 1992 Frank Bustamante Gallery, New York 1982 Galerie of artist union, Moskova, NEuvostoliitto/Moscow, Soviet Union 1982 Modern art museum, Odessa, Neuvostoliitto/Soviet Union 1970–90 Lukuisia yksityisnäyttelyitä Suomessa/Numerous solo exhibitions in Finland 1970 Nuorten näyttely, Taidehalli/Young Artists’ Exhibition, Kunsthalle, Helsinki

Valikoidut ryhmänäyttelyt Very Selected Group Exhibitions 2011 Kunnioita isääsi ja äitiäsi/Honour your mother and father, Mäntän kuvataideviikot/Mänttä art Festival 2003 Popcornia ja politiikkaa/Popcorn and politics, Activists of Art, Nykytaiteen museo Kiasma/Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki 2000 Pohjoinen postmodernismi/Nordic Postmodernism, Museum of Contemporary Art Kiasma 1977, 1988 Rauma Biennale Balticum, Rauma Teoksia useimmissa merkittävissä taidekokoelmissa Suomessa./Works are presented in most of the considerable art collections in finland. Opettanut Kuvataideakatemiassa/Taught in Finnish Academy of Fine Arts (1988–1989; Vs. Maalauksen professori/Acting professor in Painting 1993–1994) Ja taideteollisessa korkeakoulussa/and Helsinki University of Art and Design (1978–1988).

“ Man i s the only cr eatur e who r efuses to be w h at h e i s. ” A l b er t C a m us

41


El isab et h Oh l s o n Wal l i n

Valokuvasarja osoittaa, että uskonnon keskeisten tarinoiden sisältö kantaa tämän päivän ihmissuhteiden konflikteihin asti.

Elisabeth Ohlson Wallinin sarja Vesterås Stift – Dolorosa koostuu 15 koulukiusaamista käsittelevästä valokuvasta. Kuvat on toteutettu yhdessä Vesteråsin kunnan kuudesluokkalaisten kanssa ja niissä on toistettu Jeesuksen kärsimyskertomuksen tapahtumia nykypäivän kouluympäristössä. Poika on kaatunut lätäkköön ja ryhmä pilkkaa häntä – Jeesus kaatuu. Toinen poika istuu suihkun lattialla pelkät shortsit jalassa ja ympäröivä porukka lyö ja potkii häntä – Jeesukselta riistetään vaatteet. Pipopäinen nuori on teipattu ilmastointiteipillä lyhtypylvääseen ja hänestä otetaan kuvia kännykkäkameralla – ristiinnaulitseminen. Via Dolorosa on tie, jota Jeesus Raamatun mukaan kulki ristiinnaulittavaksi ristiään kantaen. Perinteisesti taiteessa, näytelmissä ja kertomuksissa ristin tielle on kuvattu 14–15 tapahtumaa tuomitsemisesta ristiinnaulitsemiseen ja hautaamiseen, joita Ohlson Wallinin kuvasarjassa on soveltaen käytetty lähtökohtana. Ohlson Wallin käsittelee teoksissaan tämän päivän kärsimystä ja tuo näin esille kristinuskon yleisinhimillisyyden. Myös Jeesuksen kärsimyskertomus liittyy kiusaamiseen ja heikompien nöyryyttämiseen, mutta tarinan lopussa on pelastus. Kuvasarja herättää kysymyksen, onko kärsimys välttämätöntä koulumaailmassa. Joudutaanko pelastusta odottamaan koulun loppumiseen saakka? Vesterås Stift – Dolorosa on tehty koululaisten kanssa ja koululaisten kuvakielellä. Visuaalisesti mainos- ja lehtikuvaan liittyvän kuvasarjan kohtaukset ovat helposti ymmärrettäviä. Kiusaamistilanteet liittyvät alistamiseen ja julkiseen nolaamisen ja ovat monien lasten ja nuorten arkipäivää. Ohlson Wallin aloitti valokuvaajan uransa Länsi-Ruotsin sanomalehdissä, muutti Tukholmaan 1980-luvun lopulla ja on siitä asti toiminut freelance-valokuvaajana. Ihminen on aina Ohlson Wallinin valokuvien aihe. Hän on ottanut työkseen paljon muotokuvia, mutta hänen vapaa tuotantonsa liittyy useimmiten uskontoon, ihmissuhteisiin ja vähemmistöihin. Kohteet hän on ku-

Kärsimystä koulumaailmassa Misery in school world

vannut omana itsenään, mutta voimaantuneina. Voimaantumiseen liittyy myös Ohlson Wallinin läpimurto valokuvataiteilijana, vuoden 1998 näyttely Ecce Homo, joka aiheutti skandaalin Suomessakin. Sarjassa on kuvattu Jeesus homoseksuaalien, transvestiittien ja aidssairaiden kanssa. Ruotsissa kuvasarja esitettiin ensin Uppsalan tuomiokirkossa. Suomessa Ecce Homo sai paljon mediahuomiota, kun ryhmä kansanedustajia vetosi sen kieltämisen puolesta. Vetoomus ei kui-

tenkaan mennyt läpi vaan näyttely kiersi ympäri Suomea ja herätti laajaa keskustelua kristinuskon keskeisestä arvomaailmasta. Ecce Homo -näyttelyä varten Ohlson Wallin kuvasi tavallisia, epätäydellisiä, vähemmistöön kuuluvia ihmisiä Jeesuksena ja muina uskonnollisina hahmoina. Vesterås Stift – Dolorosa -kuvasarjassa painopiste on siirtynyt vähemmistöistä koulumaailmaan, mutta keskeiset teemat ovat silti samat: ihmisoikeudet ja tasa-arvo, toisen ihmisen hyväksyminen ja ihmisten väliset suhteet. Näihin aiheisiin liittyvät kysymykset ovat ihmiselämän keskeisimpiä, mutta silti vaikeita ja jatkuvien konfliktien lähde. Ehkä juuri siksi monet kääntyvät etsimään vastauksia niihin uskonnosta. Esimerkiksi kristinuskon keskeinen opetus on, että Jeesus rakastaa kaikkia tasapuolisesti. Uskonnon sisältö jää kuitenkin usein varjoon, kun kirkollisten instituutioiden on tehtävä omat eettiset rajanvetonsa. Länsimaisessa kuvataiteessa uskonnolliset aiheet olivat ainoita mahdollisia keskiajalta varhaisrenessanssiin. Jeesuksen kärsimysten tien kuvaaminen on toistunut taiteessa siitä lähtien. Myöhemmin uskonnollinen kuvasto on tietysti jäänyt taiteessa taka-alalle, mutta monet taiteilijat käsittelevät tuotannossaan yhä uskontoa erilaisista lähtökohdista. Monet nykytaiteilijat ovat inspiroitunet kristinuskon teemoista ja Jeesuksen kärsimyskertomuksesta. Esimerkiksi videotaiteilija Bill Viola (s. 1951) on teoksissaan toistanut Raamatun tarinoiden kohtauksia ja niiden avulla pyrkinyt ilmaisemaan inhimillisiä tunteita. Useimmiten uskonnon käsittely on nykytaiteessa kuitenkin ollut kriittisempää ja herättänyt kaikenlaisia skandaaleita. Ohlson Wallin ei Ecce Homon yhteydessä edes pyrkinyt kriittisyyteen, mutta silti näyttely aiheutti kohun. Hän halusi nimenomaan kuvata kauniisti kristinuskon aiheita ja vähemmistöjä rinnakkain. Myös Vesterås Stift – Dolorosa kuvaa kristinuskon sanomaa positiivisessa valossa. Valokuvasarja osoittaa, että uskonnon keskeisten tarinoiden sisältö kantaa tämän päivän ihmissuhteiden konflikteihin asti. Laura Kokkonen

42

”H om o h o m ini lupus. Ih minen on ihmi selle susi . ” Plautus


Elisabeth Ohlson Wallin’s series of photographs Vesterås Stift – Dolorosa includes 15 pictures dealing with bullying. The pictures have been taken together with 12-year-old school kids from the Vesterås municipality. In the photographs the passion of Christ is repeated in present day school surroundings. A boy has fallen in a puddle and a group mocks him – Christ falls down. Another boy sits on the floor of a shower room wearing nothing but a pair of shorts as the other kids beat and kick him – Christ’s clothes are torn off. A teenager wearing a cap has been duct taped to a lamppost and the others are using cell phone cameras to take pictures of him – crucifixion. According to the Bible, Via Dolorosa is the path Jesus walked carrying his cross on the way to his crucifixion. Traditionally in art, drama and stories 14–15 events from the condemnation to the crucifixion and the burial are placed along the way of the cross. The series of photographs have been adapted from these events. In her artwork Ohlson Wallin deals with present-day suffering and consequently brings forth the shared humanity of Christian faith. The passion of Christ is also related to abuse and humiliating the weaker ones. Salvation comes only at the end of the story. The photographs raise a question; is suffering inevitable in the school world? Does one need to wait for salvation until the end of school? Vesterås Stift – Dolorosa has been carried out with the school kids and by using imagery that is familiar to them. The scenes are visually linked to com-

mercial and newspaper images and they are easily understandable. For many children and teenagers bullying situations linked with domination and public humiliation are commonplace. Ohlson Wallin started her career as a photographer for West-Swedish newspapers. She moved to Stockholm at the end of the 80’s and has worked as a freelance photographer ever since. The human being is always the subject in her photography. She has taken many portraits to make a living but her independent production is most often linked to religion, relationships and minorities. She has represented the subjects as themselves, although empowered. Ohlson Wallin’s breakthrough as a fine art photographer was Ecce Homo exhibition in 1998. It was also linked to empowerment and caused a scene in Finland as well. In the series Jesus is portrayed amongst homosexuals, transvestites and AIDS patients. At first the pictures were on show in Uppsala cathedral in Sweden. In Finland Ecce Homo got a lot of media attention when a group of parliament members petitioned to ban it. The petition was not successful and the exhibition did tour around Finland and it provoked discussion about the core values of Christianity. For the Ecce Homo exhibition Ohlson Wallin portrayed ordinary and imperfect people representing minorities as Jesus and other religious characters. In the Vesterås Stift – Dolorosa series the focus has shifted from minorities to the school world but the essential themes are still the same: human rights and equality, accepting the other and relationships between people. Questions linked to

these issues are the most essential ones in our lives and yet they are complicated and a source for ongoing conflicts. Perhaps that is the reason why many people turn to religion to find answers to them. For example, the key message in Christianity is that Jesus loves everyone equally. However the essence of religion is often overshadowed when religious institutions have to set their own ethical boundaries. In Western art religious themes were the only ones possible from the Middle Ages until early Renaissance. Depicting of the passion of Christ has recurred in art ever since. Religious imagery is naturally not in the spotlight anymore. Nonetheless many artists still deal with religion from various viewpoints in their artwork. Many contemporary artists have found inspiration from the themes of Christian faith and the passion of Christ. For example Bill Viola, a video artist born in 1951, has repeated the stories of the Bible in his work and aimed to express humane feelings with their assistance. However, the way to discuss religion in contemporary art has often been more critical and caused all sorts of scandals. Ohlson Wallin did not aim to be critical when making Ecce Homo and yet the exhibition caused a scene. In particular she wanted to beautifully portray religious themes and minorities side by side. Vesterås Stift – Dolorosa also portrays the message of Christianity in a positive light. The photographic series demonstrates that the meaning of the essential religious stories has a direct link all the way to conflicts in present-day relationships.

Elisabeth Ohlson Wallin

Kuvat/Photos Elisabeth Ohlson Wallin Sarjasta/From the series Västerås Stift – dolorosa Kuvien oikeudet: Ruotsin kirkko, Vesteråsin hiippakunta/ Courtesy: The Church of Sweden, Vesterås bishopric

The Series demonstrates that the meaning of the essential religious stories has a direct link all the way to conflicts in present-day relationships.

Laura Kokkonen

”Hom o hom i ni lupus. Man i s a wo l f to m an . ” P l aut us

43


Ihmisluonto on loputtoman kiehtova. Tunteet ohjaavat sitä, ja jokaisen ihmisen tunteet ovat erilaiset. Rakkaus syntyy avoimuudesta ja solidaarisuudesta – pelko syntyy vihasta. Kamerani avulla minulla on ollut mahdollisuus kohdata kaikki tunteet. Siksi kuvaan rakkautta ja vihaa. Elisabeth Ohlson Wallin

44

”Su r u l l in en totuus on, et tä s uurim m an pahan saavat ai k aan i hm i set, j ot k a ei vät koskaan päätä ovatko hyv i ä vai pahoja. ” Hannah Ar endt

Human nature is endlessly interesting. It is guided by feelings, and every human being possesses distinct feelings. Openness and solidarity create love – hate creates fear. I have had the chance to face all feelings with the help of my camera. That is why I take pictures of love and hate. Elisabeth Ohlson Wallin


Elisabeth Ohlson Wallin

Elisabeth Ohlson Wallin s. 1961, Ruotsi. Asuu ja työskentelee Tukholmassa. b. 1961, Sweden. Lives and Works in Stockholm.

Elisabeth Ohlson Wallin on työskennellyt valokuvaajana vuodesta 1980. Hänen läpimurtonsa oli vuoden 1998 Ecce Homo, josta tuli Ruotsin keskustelluin valokuvanäyttely. Ecce Homo oli esillä kaksi kuukautta Uppsalan tuomiokirkossa, mikä johti pommiuhkaan ja paavin ja Ruotsin senaikaisen arkkipiispan K.-G. Hammarin henkilökohtaiseen tapaamiseen. Ecce Homo kiersi Ruotsissa ja Euroopassa kahden vuoden ajan. Monet näyttelyistä johtivat mellakoihin ja mielenosoituksiin. Ohlson Wallin työskentelee dokumentaarisen perinteen pohjalta ja täydentää kuviaan fiktiolla ja ohjaamalla ja järjestelemällä mallejaan niin, että saa viestinsä perille. Barokin raamatulliset maalaukset ovat hänelle suuri inspiraation lähde. Ohlson Wallin tekee töitä myös kaupallisesti ja lehtikuvaajana. Hän on erikoistunut muotokuviin. Ohlson Wallin työskentelee kustantamoille, lehdille, yrityksille ja muille organisaatioille. Elisabeth Ohlson Wallin has worked as a photographer since the year 1980. Her breakthrough was the Ecce Homo exhibition in 1998, which became the most debated photography exhibition in Sweden. Ecce Homo was open for the audience for two months in the Uppsala Cathedral, which lead to a bomb threat and a private meeting between the Pope and K.-G. Hammar, the archbishop of Sweden at the time. Ecce Homo toured Sweden and Europe for two years. Many of the exhibitions lead to riots and demonstrations. Ohlson Wallin’s work is based on the tradition of documentary filmmaking. She completes her images by using fiction and by directing and placing her models so that she is able to get her point across. The biblical paintings from the Baroque Era are a great source of inspiration for her.

Valokuva/Photo: Robert Paraniak, © Elisabeth Ohlson Wallin

Ohlson Wallin also does commercial work and she works as a photographer for newspapers. She has specialised in portraiture. She works for publishing houses, newspapers, companies and other organisations.

” The sad truth i s that m os t ev i l i s done by people who nev er m ak e up t h ei r m i n d s to be g ood o r ev i l . ” H an nah Ar en d t

45


Kuolleen puun sävyt ovat askeettiset ja harmoniset korostaen muotoa ja alkuperäistä materiaalia

Paavo Paunu uudistaa teoksissaan maalauksen ja veistoksen totuttuja muotoja. Hän yhdistelee erilaisia mittakaavoja, maalausta ja kolmiulotteisuutta. Teokset saavat usein myös installaatiomaisen luonteen. Tavoitteena on hämärtää katsojan tilan ja teoksen tilan rajoja tai erillisyyttä. Useimmiten Paunu myös suunnittelee teokset tarkasti tiettyyn tilaan, huomioi valaistusta ja tilan mittasuhteita. Teosten aiheena on ihminen. Hän kuvaa välähdyksiä tunnetiloista ja ihmisen sisäisestä maailmasta. Teokset kuvaavat tuntemuksia ja olosuhteita, joita on vaikea ilmaista tai määritellä sanallisesti. Hän haastaa katsojan löytämään omia tulkintoja. Teokset Risti (2012) ja Syy (2012) ovat suurimmaksi osaksi puuta. Puu materiaalina, osittain käsittelemättömänä ja omassa muodossaan, on ensimmäistä kertaa Paunun teoksissa näin merkittävässä roolissa. Maa-teoksesta Raumalla on esillä vain osa, suuri puunrunko, johon on kaiverrettu pieniä ihmishahmoja, kasvoja ja raajoja. Paunu kertoo vuosien ajan keränneensä kiinnostavia keloja, juurakoita, pahkoja ja oksistoja, mutta myös jo työstettyä puuta jätelavoilta: lautaa, vaneria tai lattiaparkettia. Osa materiaaleista on voinut siirtyä teoksiin sellaisenaan tai muokattuna. Lisäksi hän käyttää teostensa materiaalina muun muassa polyuretaania, kipsiä, akryyli- ja öljyvärejä, kangasta sekä hiuksia. Syy ja Risti teosten värillisyys liittyy niiden materiaaliin, kuolleen puun sä-

Paavo Pau n u yksinäisyys ja saavuttamattomuus loneliness and inaccessibility

vyt ovat askeettiset ja harmoniset korostaen muotoa ja alkuperäistä materiaalia. Värien askeettisuus ja elottomuus tuo teoksiin aineettomuutta. Puu materiaalina tuo teoksiin myös aikaperspektiivin, puun oman elämän, kasvun ja historian. Risti-teoksen suuri polvistunut hahmo on ihmistä suurempi, jykevä ja yliluonnollinen. Pään tilalla on puun kanto, josta hahmo osittain rakentuu ja johon se samalla näyttää nojaavan tai työntyvän. Puu estää katsojaa näkemästä hahmon kasvoja tai hahmoa näkemästä ympärilleen. Kanto painaa hahmoa alaspäin. Se on jonkinlainen este tai taakka, mutta se voi samalla olla myös turva. Takaraivo on oikeiden hiusten peittämä, se muodostaa karvoituksen, jota katsoes-

sa hahmo muistuttaa enemmän eläintä kuin ihmistä. Onko hahmo polvistunut ja nöyrtynyt jonkun edessä vai luhistunut voimattomana? Ovatko kädet taipuneet rukoukseen vai puristaako hahmo niitä tuskaisesti yhteen epätoivon vimmalla? Pään paikalla oleva kanto on kuin risti, jota hahmo kantaa. Se on kiinteä osa hahmoa ja siitä ei voi erottautua. Jokaisella on oma ristinsä kannettavana. Syy-teoksessa ihmishahmon pään tilalla on juurakko. Kevyesti eteenpäin kallistuva hahmo seisoo kelopuuoksaston keskellä ja osoittaa eteensä. Kelottuneiden oksien kierteiset syyt erottuvat selvästi. Syy-veistos tuo mieleen kysymykset syyttämisestä ja syyllisyydestä. Sormet osoittavat poissaolevaan – syy on näkymätön. Toisaalta käden ele viittaa siunaamiseen: kaksi sormea osoittavat kohti maata. Vai kohdistuuko siunaus kierteisiin, niukassa maassa kasvaneisiin vääntyneisiin oksiin? Katsojalla on valta miettiä ja tulkita teosta omalla tavallaan. Onko kyseessä syyllistäminen vai siunaus? Moniselitteisyys ja tavallaan erilaisten, jopa toisilleen täysin vastakkaisten näkökulmien yhdisteleminen on tyypillistä Paunun teoksille. Yksilön elämää hallitseva eksistentiaalinen yksinäisyys ja saavuttamattomuus heijastuvat teosten taustalta. Paunu välttelee objektiivisuutta ja suuria kertomuksia, jotka etenevät kaavojen mukaan. Teoksia ei tarvitse selittää, ne voi tuntea. Henna Paunu & Laura Kokkonen

Paavo Paunu puunrunko installaatiosta Maa/earth , 2012 kipsi, öljyväri, polyuretaani/ plaster, oil paint, polyurethane Kuva/Photo: Jussi Tiainen

46

“i h m i sen äly kkyyd elle annetaan lii k aa ar voa, m utta se ei voi ta i hm i sluontoa. ” Ph i l i p R ot h


Paavo Paunu

In his artwork Paavo Paunu redefines the conventional forms of painting and sculpting. He combines different scales, and paintings with three-dimensional structures. The works of art are often like installations. The goal is to blur the line between the space of the viewer and the space of the artwork. Paunu tends to plan the artwork for a specific site; he pays attention to the lighting conditions and the scale of the area. Human being is the subject of his artwork. He depicts flashes of emotions and of the inner world of man. The works of art represent feelings and conditions that are hard to express or to define verbally. He challenges the viewer to find personal interpretations. The Cross and Reason are mostly made of wood. Wood as a material – partly unprocessed in its natural form – has never before had such a significant role in Paunu’s art. Only one part of Earth installation is on show in Rauma: a big tree trunk with carvings of small human figures, faces, and limbs. Paunu says that for many years he has collected interesting looking dead trees, tree roots, burls, and branches and also found processed wood such as board, plywood, and wood flooring from skips. For the works of art some of the material has been used without alteration and some of it has been modified. In addition Paunu uses polyurethane, gypsum plaster, acrylic and oil paints, fabrics, and hair as artwork material. The colour of Reason and The Cross is linked to their material. The hues of dead tree are ascetic and harmonic and they bring out the shapes and the original material. Ascetic and lifeless colours add a sense of immaterial to the works of art. Wood as a material also adds a time perspective to the works: the life of a tree, growth, and history. The big kneeled character in The Cross is bigger than a human, robust, and supernatural. There is a tree stump where a head should be. The character forms from the stump and it looks like he is leaning against the stump or pushing into it. The tree makes it impossible for viewers to see the character’s face and it is impossible for him to look around. The stump weighs him down. It is like an obstacle or a burden but at the same time it may protect him. The back of his head is covered by real hair and it makes him look more like an animal than a human. Has the character kneeled down humbly in front of someone or collapsed without any strength? Are the hands joined in prayer position or has

Paavo Paunu Syy/Reason , 2012 Kelopuu, juurakko, polyuretaani, hartsikäsitelty kipsi, akryylimassa ja öljyväri/dead tree, tree roots, polyurethane, resin-treated plaster, acrylic mastic and oil paint Kuva/Photo: Jussi Tiainen

The hues of dead tree are ascetic and harmonic and they bring out the shapes and the original material

he clenched his fists in desperation? The stump replacing the head is like a cross he carries. It is a fixed part of him and he cannot be apart from it. Everyone has his or her own cross to carry. In Reason the human figure’s head has been replaced by tree roots. The figure is gently tilted forward. It stands in the middle of dead tree branches and points ahead. The winding patterns on tree bark stand out. Reason brings out questions about accusations and guilt. The fingers point towards the absent – the reason is invisible. On the other hand the gesture is like a blessing: two fingers are directed towards the ground. Or is the blessing directed at the win-

ding and crooked branches? The viewer has the power to consider the work and to make individual interpretations. Is it about making someone feel guilty or blessing someone? The possibility for many interpretations and the way of combining different, sometimes opposing viewpoints, is typical of Paunu’s art. The existential loneliness and inaccessibility that define individual’s life are reflected in his works. Paunu avoids objectivity and great stories that conform to patterns. One does not need to explain the works of art – one can feel them. Henna Paunu & Laura Kokkonen

“ Yo u p ut too much stock in hum an i ntelli g ence, i t doesn’ t anni hi late human nat ur e. ” P h i l i p R ot h

47


Pa av o Pau n u

s. 1965, Tampere. Asuu ja työskentelee Raumalla. b. 1965, Tampere, Finland. Lives and works in Rauma.

Opinnot Studies 1986–91 Kuvataideakatemia/Finnish Academy of Fine Arts, Helsinki 1988–90 Helsingin yliopisto, Taidehistorian laitos/University of Helsinki, Department of Art History Yksityisnäyttelyt Solo Exhibitions 2012 Galleria Sculptor, Helsinki 2012 Korjaamo Galleria, Helsinki 2010 Forum Box, Helsinki 2006, 2004, 2003, 2000 Galleria Bakeliittibambi, Helsinki 1997 Galleria Jangva, Helsinki 1995 Tm-galleria, Helsinki 1993 Galleria Katariina, Helsinki Ryhmänäyttelyt Group Exhibitions Kunnioita isääsi ja äitiäsi/Honour Thy Father and Thy Mother , Mäntän kuvataideviikot/ 2011 Mänttä Art Festival, Suomi/Finland Baltic – Maalauksia viidestä kaupungista/Paintings from Five Cities , Korjaamo 2011 Galleria, Helsinki Keskellä ei mitään/Middle of Nowhere , Rauman taidemuseo/Rauma Art Museum 2010 Ei koskaan eläkkeelle/Never to Retire , Vantaan taidemuseo/Vantaa Art Museum 2009 Ihmisyyden taito/The Art of Humanity , Mäntän kuvataideviikot/Mänttä Art Festival, 2008 Suomi/Finland 2008 Suomen Taidemaalariliiton 80. vuosinäyttely/The 80th Anniversary Exhibition of the Finnish Painters’ Union, Mältinrannan taidekeskus/Mältinranta Artcenter, Tampere Haava/Wound , Gallen-Kallela Museum, Espoo 2007 “Ilomiehet” , Norrtälje studio association exhibition hall, Norrtälje, Sweden 2006 Kylpijät/The Bathers , Hämeenlinnan taidemuseo/Hämeenlinna Art Museum 2001 Maalaus–Målning–Painting , Suomen Taidemaalariliiton 70. vuosinäyttely/The 70th 1999 Anniversary Exhibition of the Finnish Painters’ Union, Amos Andersonin taidemuseo/ Amos Anderson Art Museum, Helsinki Bonzai , Hotel, Zürich 1998 Tunne ja hetki/Feeling and the moment , Konstepidemin, Göteborg, Sweden 1998 1998 Suomen taiteilijoiden 103. vuosinäyttely/103rd Finnish Artists Exhibition, Keravan taidemuseo/Kerava Art Museum Sinun kuva, minun kuva/Your Picture, My Picture , Sara Hildénin taidemuseo/Sara 1997 Hildén Art Museum, Tampere Mielen kasvu/Mind expansion , Hesperian puisto/Hesperia Park, Helsinki 1997 Comment , Weegee-talo/WeeGee House, Espoo 1996 1996 Suomen taiteilijoiden 101. vuosinäyttely/101st Finnish Artists Exhibition, Hyvinkään taidemuseo/Hyvinkää Art Museum 1996 Quartair-gallery, Haag 1993 Suomen taiteilijoiden 98. vuosinäyttely/98th Finnish Artists Exhibition, Karkkila 1989 Hjørringin kaupungin taidemuseo/Hjørring Art Museum, Hjørring, Tanska/Denmark Teoksia kokoelmissa Works in Collections Helsingin taidemuseo/Helsinki Art Museum, Kuvataideakatemia/Finnish Academy of Fine Arts, Helsinki, Lönnströmin taidemuseo/Lönnström Art Museum, Nykytaiteen museo Kiasma/Museum of Contemporary Art Kiasma, Porin taidemuseo/Pori Art Museum, Rauman kaupunki/City of Rauma, Ruotsin valtio/Swedish State. Suomen taideyhdistys/Finnish Art Society, Tampereen taidemuseo/ Tampere Art Museum Palkintoja Prizes 2001 Suomen taideyhdistyksen dukaattipalkinto/Finnish Art Society’s Dukaatti Prize 1998 Suomen taiteilijaseuran Palokärki-palkinto/Artists’ Association of Finland’s Palokärki Prize

48

”R akast et t u veli, älä anna meidän unohtaa, että i hm i nen ei k o skaan pääse it seään pakoon.” J ohann Wolfg ang von Goethe


Paavo Paunu

Ihmisen kuva merkitsee minulle sisäisen ja ulkoisen maailman tilaa, jolla ei ole selkeää muotoa. Se on tunteiden, toiveiden, uskomuksien ja toden kohtaamispaikka. Paavo Paunu

Paavo Paunu Risti/the Cross , 2012 Akryyli ja öljy kankaalle, polyuretaani, hiukset, puu/acrylic and oil on canvas, polyurethane, hair and wood Kuva/Photo: Jussi Tiainen

For me, The human image is a space of the inner and outer worlds, one that does not have a distinct shape. It is a meeting point for feelings, hopes, beliefs and the truth. Paavo Paunu

”Belov ed br other , let us n ot f o r g et t h at m an c an nev er g et away fr om hi m self. ” Johan n Wo l f g an g vo n G o et h e

49


Ag n i eszka P ol ska

Kertojan kiintymys luontoon ja puutarhanhoitoon on elämyksellistä ja samalla analyyttistä

Agnieszka Polska on puolalainen taiteilija, joka asuu ja työskentelee Krakovassa ja Berliinissä. Videoteos Puutarha on kertomus puutarhurista, puutarhasta, kasvien maailmasta ja myös muistista ja menneisyyden muotoutumisesta ihmismielessä. Teoksen alussa kamera kuvaa rehevää kesäistä luontoa ja kertojan äänen kuullaan puhuvan vuosia sitten tapahtuneesta Ruotsiin muutosta ja sen jälkeen alkaneesta puutarhan hoidosta. Kertoja jatkaa esittelemällä puutarhaansa ja siellä kasvavia kasveja. Alku herättää katsojassa kysymyksiä – kuka kertomuksen minä on, minkälaisia teoksia hän on tehnyt, miksi hän on jättänyt kaiken? Kertojan esitellessä kasveja kuva vaihtuu vanhoihin mustavalkoisiin painokuviin kasveista. Kuvat vievät kertomusta kauemmas menneisyyteen, oppikirjojen ja vanhojen tieteellisten julkaisujen maailmaan, kauas videokuvan puutarhan vehreydestä kirjastojen ja arkistojen kollektiiviseen muistiin. Dokumentin tapaan etenevä teos on kuvitteellinen kertomus, joka perustuu todellisiin tapahtumiin, joiden todenperäisyys voi kuitenkin olla kyseenalainen. Dokumentaarisuus ja fiktiivisyys kietoutuvat teoksessa monikerroksiseksi kertomukseksi. Teoksissaan Agnieszka Polska on etsinyt taiteen historiasta vähemmän tunnettuja tai unohdettuja ilmiöitä, tapahtumia ja henkilöitä. Teokset kertovat todellisista tapahtumista sellaisina kuin ne kollektiivisen tai yksilöllisen muistin

Puutarha, muisti ja menneisyys Garden, memory and the past

muuntamina ovat, tai voisivat olla. Mennyt aika nousee uudelleen esiin. Polskan tulkinnan kautta hänen kuvaamansa menneisyyden tapahtumat saavat näin myös uusia merkityksiä. Puutarha-teos liittyy puolalaisen 1960–1970-luvuilla vaikuttaneen avantgardistisen taiteilijan Paveł Freislerin elämään. Freisnerin taiteen ytimenä oli suora kontakti yleisöön. Hän valmisti itseään esittävistä valokuvista sätkynukkeja, joita myi kadulla ja pääsi näin keskusteluyhteyteen ohikulkevien ihmisten kanssa. Hän lopetti toimintansa taiteilijana 1970-luvun lopulla, muutti Puolasta Ruotsiin ja ryhtyi hoitamaan puutarhaa. Polskan video on kuvitteellinen vierailu Freislerin puutarhaan. Freislerin arvoituksellinen hahmo ja hänen osittain unohdukseen vaipunut toimintansa luovat fiktion ja todellisuuden rajaa hämärtävän tason teok-

seen. Oman lisänsä teokseen antaa myös Freislerin oma käytäntö luoda itsestään fiktiivistä kuvaa kertomuksillaan performansseista ja teoksista, joiden todenperäisyydestä ei voi olla varmuutta. Puutarha-teos perustuu Freislerin todelliseen elämään sellaisena kuin se tunnetaan. Samalla teos lisää vielä yhden tason Freisnerin itsestään tarkoituksellisesti luomaan puolifiktiiviseen elämäntarinaan. Polskan yksi keskeinen kiinnostuksen kohde on muisti. Ihmisen suhde todellisuuteen määrittyy muistin kautta. Ihmisluonnolle ominaista on hankkia ja säilyttää muistitietoa, jonka avulla voimme toimia fyysisessä ja sosiaalisessa ympäristössämme. Yksilön muistikuvat laajenevat sosiaalisen yhteydenpidon myötä yhteisölliseksi muistiksi. Ihminen pyrkii myös systemaattisesti säilyttämään muistitietoa mahdollisimman todenmukaisesti erilaisissa arkistojärjestelmissä. Muistijälki tai muistiinmerkintä on ihmismielen muokkaama kooste tietyssä tilanteessa merkityksellisenä pidetystä informaatiosta. Käsityksemme menneisyydestä syntyy inhimillisen muistin prosessoimana. Polska on teoksissaan käsitellyt tätä prosessia ja sen tuloksia, muistoja, muistikuvia, muistitietoa, jotka kaikki ovat ihmismielen tuotteita ja sellaisina muuttuvia – muistajasta, muistiinmerkitsijästä ja tulkitsijasta riippuen. Puutarha-teoksen kertojan ääni on rauhallinen. Teoksen sävy on mietiskelevä. Se tuntuu kutsuvan katsojaa pysähtymään, kuuntelemaan ja katsomaan kaikessa rauhassa puutarhan ihmeitä ja eläytymään kertojan hiljaiseen, mutta ilmeisen intohimoiseen kiinnostukseen kasveihin ja niiden elämään. Kertojan kiintymys luontoon ja puutarhanhoitoon on elämyksellistä ja samalla analyyttistä. Tämän suhteessa luontoon korostuu sekä luonnontieteellinen että myös taiteellinen näkökulma, kun hän esittelee kasvien osista tekemiään taideteoksia. Kertoja tuntuu melkein sulautuvan ylläpitämäänsä puutarhaan ja kasvien maailmaan, mutta samalla hän on erillään siitä. Hän katsoo luontoa ihmiselle – ainakin nykyaikaiselle länsimaiselle ihmiselle – ominaisen erittelevän ja rationaalisen analyysin kautta. Janne koski

50

“O n t u r h aa sanoa, että ihmis olenn ot tyytyi si vät r auhalli suuteen: h e tar v it sevat toimintaa; ja he aiheuttavat si tä, jos ei vät si tä löydä. ” Char lotte B r o n t ë


Agnieszka Polska

Polish artist Agnieszka Polska lives and works in Krakow and Berlin. Her video The Garden tells a story of a gardener, his garden, and the world of plants. It is also a story of memory and the way past is shaped within human mind. In the beginning of the video the camera films lush summer nature. We hear the voice of a narrator telling about moving to Sweden years ago and about starting a gardening hobby after moving. The narrator continues to describe the garden and the plants growing there. The beginning makes the viewer wonder – who is the protagonist of the story, what kind of artworks has he made, why has he left everything behind? As the narrator shows the plants, the picture changes and we see old black-andwhite printed pictures of plants. The pictures take the story deeper into the past, into a world of textbooks and old scientific publications, far away from the blooming green of the garden, into a collective memory of libraries and archives. The story continues like a documentary film but it is a fictional tale based on true events, even though the trustworthiness of the events may be questioned. Documentary features and fictional storyline are intertwined and form a tale of many layers. In her artworks Agnieszka Polska has been searching for less known or forgotten phenomena, events and people in the history of art. The artwork conveys true events as they are, or as they could be, after being shaped by collective or personal memories. The time that has

passed now reappears. The passed events that Polska describes gain new meanings through her interpretation. The Garden is related to the life of Paveł Freisler, who was an avant-garde artist from Poland, and was active in the 60’s and 70’s. The core of Freisler’s art was direct contact with the audience. He made string puppets from his self-portraits and then sold them on the streets in order to get into conversation with people walking by. He ended his artistic career at the end of the 1970’s, moved to Sweden from Poland, and started gardening. Polska’s video is an imaginary visit to Freisler’s garden. The fact that Freisler’s actions have been somewhat forgotten and the fact that he was such a mysterious character cause the line between fiction and reality to blur in Polska’s artwork. Freisler wanted to create a fictional image of himself in his stories of performances and artworks. We cannot be certain if the stories are true and this creates a twist to Polska’s artwork as well. The Garden is based on Freisler’s true life, as we know it. At the same time it adds one more layer to Freisler’s semi-fictional life story that he purposely maintained. One of Polska’s most important areas of interest is the memory. Human being’s relationship to reality is defined through memory. It is characteristic to human nature to collect and keep memory knowledge, which helps us act in our physical and social environments. Thanks to social interaction, recollections of indi-

viduals expand into a collective memory. Human beings strive to systematically store memory knowledge and keep it as truthful as possible in different archive systems. Human mind collects information that seems meaningful in given circumstances and forms it into a summary, which leaves a memory trace. Our perception of the past is realized through the human memory process. In her art Polska has dealt with this process and its outcomes, memories, memory traces, and memory knowledge that are all products of human mind and ever-changing as such. The change depends on the memory time, the person recollecting the memory and the person interpreting it. The narrator’s voice is calm in The Garden. The tone of the artwork is contemplative. Feels like it invites the viewer to stop, listen and peacefully observe all the wonders of the garden and to get lost in the narrator’s quiet, but evidently passionate interest in plants and their lives. The narrator’s affection to nature and gardening seems emotional and yet analytical. In the artist’s relationship to nature both natural sciences and artistic viewpoint are emphasized when artworks constructed of plant parts are presented. Seems that the narrator has almost merged with the garden he takes care of, and with the world of plants, but at the same time he is separated from them. He sees nature through rational analysis and specific details, which is characteristic to human beings, at least to contemporary Western people.

The narrator’s affection to nature and gardening seems emotional and yet analytical

Janne koski

Still-kuvat/Still photos Agnieszka polska the garden , 2010 hd-video, 11:45 min Courtesy: zAK I BRANICKA Gallery, Berlin © Agnieszka Polska

“ It is in vain to say hum an being s oug ht to be sat i sf i ed wi t h t r an q ui l i t y: they must have action; and they will m ak e it if they cannot fin d i t. ” C h ar lot t e B r o n t ë

51


s. 1985, Lubin, Puola. Asuu ja työskentelee Krakovassa ja Berliinissä. b. 1985, Lublin, Poland. Lives and works Kraków and Berlin.

Agnieszka Polska

Koulutus Education 2005–2010 Krakovan taideakatemia/Academy of Fine Arts, Krakow 2008–2009 Berliinin taideakatemia/University of the Arts, Berlin (Hito Steyerlin luokka/Class of Hito Steyerl) Valikoidut Yksityisnäyttelyt Selected Solo Exhibitions 2012 Näytös ja luento Tate Modernissa Lontoossa/Screening and lecture at Tate modern, London. Part of the programme of Kinoteka Polish Film Festival. Decades , Kunstmuseum Dieselkraftwerk, Cottbus, 2010 Saksa/Germany Valikoidut Ryhmänäyttelyt Selected Group Exhibitions The Forgetting of Proper Names at Calvert 22, Lontoo/ 2012 London Based in Berlin at KW Institute for Contemporary Art, 2011 Berliini/Berlin Good Old Days , Aarhus Kunstbygning, Tanska/Denmark 2010 Early Years , KW Institute for Contemporary Art, 2010 Berliini/Berlin Breathless , Vienna Center, Itävalta/Austria 2009 Ain’t No Sorry , Museum of Modern Art, Varsova/Warsaw 2008 Palkinnot Awards 2011 the Grand Prix, Geppert Award

52

” Ku in k a ou toa, et tä Luonto ei koputa, ei kä kui tenkaan tunkei le. ” Em i ly Di cki nso n


Agnieszka Polska

Arkisto, kuten joka ainoa elävä organismi, elää ja muuttuu pysähtymättä, monistaen jatkuvasti kuvia itsestään. Elementit, jotka on kielletty ja torjuttu arkistointiprosessissa, nousevat myöhemmin esiin alitajunnan pimeänä materiana. Ajattelin välitilaa, joka tulee näkyviin taidekriitikon tiedon ja taidehistorian tietämyksen välillä. Sinä hetkenä jolloin taidekriitikko menettää kiinnostuksen taideteosta kohtaan, teos usein unohdetaan määrätyksi ajaksi, kunnes taidehistoria on jälleen valmis osoittamaan sille arvostusta. Agnieszka Polska

The archive, as each and every living organism, lives and changes without ceasing, endlessly multiplying images of itself. Elements, which have been negated and rejected in the process of archiving, later emerge as the dark matter of our subconscious. I was thinking about the gap that appears between the knowledge of the art critic and the knowledge of art history. The moment that the art critic stops taking an interest in the work of art, it‘s often forgotten for the same period of time, before art history is ready to value it once again” Agnieszka Polska

” How Strange that Natur e does not k nock , and yet doe s not i n t r ud e! ” E m i ly D i c k i n s o n

53


Raiton teoksista välittyy mielen voima ja energisyys, mutta myös ihmisen kehollisuus sekä kyky muuntua ja uudistua.

Mirka Raiton maalaukset ja piirrokset havainnollistavat ihmismielen visuaalisen maailman omaehtoisuutta sekä taiteen mahdollisuuksia heijastaa alitajuntaa, mielikuvia ja unia. Taide voi näyttää sitä sisäistä mielen maailmaa, johon tarkka tieteellinen käsitys tai määritelmät ihmisen olemuksesta eivät ulotu. Raumalla nähtäviin Raiton teoksiin liittyy materiaalien ja teknisen toteutuksen kautta myös tietty arkisuus ja vaatimattomuus esineellisessä mielessä. Paperille tehdyt piirrokset ja maalaukset ovat kehystämättömiä ja tekniikaltaan pelkistettyjä. Materiaalinen koruttomuus lisää teosten vaikutelmaa välittömyydestä, teosten kuvamaailma on enemmän ajatusten ja ideoiden kuin esineiden luonteisia. Raiton kuvissa ihminen on kuvattu usein luonnon keskellä tai luontoon yhdistyneenä. Kimppu-teoksen kukkien joukosta tuijottaa kaksi säikähtänyttä silmää. Puupää-maalauksessa puun lehvien keskellä on laudan pintaa puun syineen muistuttava alue, joka inhimillistyy kasvokuvaksi kahden silmän ansiosta. Myös Tanssi kuvaa tätä samaa aihetta, ihmisen ja puun yhdistelmää. Lohdutus-piirrok-

Kuvat/photos Mirka Raito Tällä sivulla On this page

Kimppu/Bouquet, 2010, muste ja akvarelli paperille/Ink and watercolour on paper, 30 x 40 cm Seuraavalla sivulla On next page

Eksynyt/Lost , 2011, muste paperille/ink on paper, 21 x 30 cm Järjestelijä/ Organisator , 2011, muste paperille/Ink on paper, 34 x 48 cm

M i r ka R aito Mielen mailla In the land of mind

sessa katkenneen elottoman puunrungon keskeltä työntyvä äidillinen käsi lohduttaa vierellä seisovaa pientä poikaa. Ihmisen muuttuminen puuksi on ikiaikainen myytti. Antiikin ajan roomalainen runoilija Ovidius kirjoitti aiheesta Muodonmuutoksia-kokoelmassa, jonka keskeisenä teemana ovat metamorfoosit. Apollon ahdistelun seurauk-

sena Dafnen isä muuttaa tyttärensä laakeripuuksi. Fantasian maailmassa puut voivat olla elollisia olentoja, jotka liikkuvat ja puhuvat. Varhaisissa kulttuureissa ja alkuperäiskansoille puut ovat olleet pyhiä. Myös suomalaisen vanhan sanonnan mukaan on: “Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.” Raiton teoksissa muodonmuutos voi ilmentyä myös ihmisen ja eläimen yhdistämisenä tai ihmisen kuvaamisena pienikokoisena “peukaloisena” istumassa puun oksilla kuten Monalisa-maalauksessa. Teokset Taakka ja Järjestys muistuttavat sukupolvien jatkumosta, loputtomasta ketjusta ja veren perinnöstä, sukupolvista meitä ennen ja meidän jälkeemme. Ihmisen perimään ja kemialliseen rakenteeseen liittyy uskomaton aikaperspektiivi – veri meissä on saanut alkunsa muutaman miljoonan askeleen kautta ensimmäisistä alkumolekyyleistä. Ympäristön ja perimän vaikutuksesta yksilönkehitykseen ja ominaisuuksiin on kiistelty siitä lähtien kuin genetiikka on ollut olemassa, mutta geenien jatkumo on kiistaton. Ihminen kantaa sisällään menneitä ja tulevia sukupolvia, mutta meissä ovat myös ne ihmiset, joita olemme rakastaneet tai vihanneet, joilla on ollut meihin suuri vaikutus. Ympäröivällä todellisuudella on yhtä lailla merkitystä kuin geeneillä. Perheeseen, sukuun tai sosiaalisiin suhteisiin liittyvät myös teokset Järjestelijä ja Oma pää. Mirka Raito toteuttaa piirrosten ja maalausten lisäksi myös installaatioita ja performansseja. Ihmisluonto-näyttelyn avajaisten yhteydessä järjestetään JOKAklubi. Kolmen taiteilijan ryhmä, Niina Lehtonen-Braun, Tellervo Kalleinen ja Mirka Raito yhdistävät esityksissään performanssia, musiikkia ja visuaalisuutta. Ryhmän esityksissä käsitellään erilaisia teemoja, yhdistetään eri taiteenlajeja usein hulvattomiksi ja absurdeiksi esityksiksi. Ryhmä luo tässä-ja-nyt-yhteisöllisyyttä. Paikallinen väri ja vierailijat ovat heidän esityksiinsä tervetulleita. Aikaisemmin JOKAklubin esityksiä on nähty mm. Wienissä, Helsingissä, Berliinissä ja Amsterdamissa. Raumalla ryhmä etsii ja tuo esiin esityksessään raumalaisten aarteita. Raiton teoksista välittyy mielen voima ja energisyys, mutta myös ihmisen kehollisuus sekä kyky muuntua ja uudistua. Ihminen pitää sisällään monia ulottuvuuksia. Muuntuminen ja piiloutuminen ovat tapoja selviytyä tai sulautua osaksi suurempaa. Ihminen luo verkostoja ja on osa kokonaisuutta, ja jokainen on aina myös täysin uusi. Henna Paunu

54

”I h m i n en on höy henet tömien kaksijalk aisten suk ua, linnuilla on höyhenet. ” Plato n


Mirka Raito

Mirka Raito’s paintings and drawings illustrate how limitlessness the visual world of human mind is. She examines the possibilities of art to reflect the subconscious, mental images, and dreams. Art can express the part of mental world and human essence that scientific methods fail to reach. In a way, Raito’s works of art are somewhat mundane and humble, at least when it comes to materials and technical execution. The drawings are made on paper and the paintings are technically simple and they are not framed. The plain materials give her works an added immediacy. Her world of images resembles thoughts rather than objects. Human in Raito’s images are often portrayed as connected with nature or surrounded by it. Two frightened eyes stare back at you from the middle of the flowers in Bouquet. In Wooden head there is an area surrounded by leaves where the grain of the wood turns into a human face that has two eyes. Dance has the same subject, a combination of a human and a tree. In Consolation a motherly hand emerges from a lifeless tree trunk and consoles a little boy standing by. Human beings transforming into trees is an ancient myth. In ancient ti-

mes a Roman poet Ovid wrote about the topic in his Metamorphoses: Apollo harasses Daphne and as a result, Daphne’s father transforms her into a bay tree. In the world of fantasy trees may be animate moving creatures that walk and talk. Trees were sacred to indigenous people in early cultures. Some proverbs also include trees, such as “The apple doesn’t fall far from the tree.” Metamorphosis in Raito’s works is sometimes illustrated as anthropomorphism; humans are combined with animals, and sometimes the scale is changed like in /Monalisa/ where a tiny human sits in a tree. Load and Order remind us of the never-ending chain of generations, bloodlines, and previous and future generations. An unbelievable perspective of time is connected to the human genome and our chemical structure – the blood in our veins came to existence after a million steps of evolution, thanks to the very first molecules. Since the beginning of genetics people have debated on how genes and environment affect individuals. In any case the continuation of genes is indisputable. Human beings carry past and future generations within themselves. The people we have loved and hated, the ones that have had a great impact on

us, they all are part of us. The surrounding reality plays as big a role as the genes. Organisator and My head are also related to family, kin, and relationships. In addition to drawings and paintings Mirka Raito creates installations and performances. JOKAklubi is going to coincide with the Human Nature exhibition opening. A group of three artists – Niina Lehtonen-Braun, Tellervo Kalleinen and Mirka Raito – combine performance art, music and dance in their performances. The group deals with many different themes in their performances. The women make fusions of art forms, and as a result the shows are often hilarious and absurd. The group creates a here-and-now sense of community. Local colours and guests are welcome to take part in their shows. Raito’s works of art convey mental powers and energy, the bodily nature of humans and our ability to transform and to evolve. Human beings contain multiple dimensions. Transforming and changing are strategies for survival, or for becoming one with something greater. Humans create networks and are part of greater entities, and yet an individual is always entirely new.

Raito’s works of art convey mental powers and energy, the bodily nature of humans and our ability to transform and to evolve.

Henna Paunu

”M an i s the plumeless g enus of bi peds, bi r ds ar e t h e plum ed. ” P l ato

55


Mirka Raito

Mirka Raito on myös osallistunut lukuisiin performansseihin. JOKAklubin performanssit on lueteltu sivulla 12. Mirka Raito has also been involved in various performances. The Performances by Jokaklubi are listed on page 12.

Seuraavalla sivulla On next page Mirka Raito Vilma , 2008 muste ja akvarelli paperille/watercolour and ink on paper 36 x 48 cm

56

s. 1975, Helsinki Asuu ja työskentelee Hampurissa, Saksassa. b. 1975, Helsinki Lives and Works in Hamburg, Germany. KOULUTUS ◊ Education 2006–2009 Hampurin taidekorkeakoulu Hamburg Art Academy (Aufbaustudium, Prof. N.Schwontkowski) 1996–2002 Kuvataideakatemia (taiteen maisteri)/ Finnish Academy of Fine Arts (MFA) 2000 Facultad des Bellas Artes Madrid 1995–1996 Tampereen taiteen- ja Viestinnänoppilaitos 1991–1994 Helsingin kuvataidelukio YKSITYISNÄYTTELYT ◊ Solo Exhibitions He eivät kerro sitä 2008 kenellekkään/They don’t tell anyone about it , Galleria Huuto, Uudenmaankatu, Helsinki Kabinetti/Cabinet , Galleria Huuto, 2005 Viiskulma, Helsinki Between , Galerie 2003 Taubenstrasse 13, Hampuri/Hamburg PALMU KOIVU ARMI, Galleria Huuto 2003 viiskulma, Helsinki Pitäiskö 00:00/Should I 00:00 , 2001 Kuvataideakatemian galleria/Gallery of Finnish Academy of Fine Arts, Helsinki Valikoidut yhteis- ja ryhmänäyttelyt ◊ Selected Group Exhibitions 2011 Niina Lehtonen Braun, Outi Pieski & Mirka Raito, Galleria Kohiseva, Pukkila INSEL DIE ES NIE GAB (Saari, jota ei 2010 koskaan ollut/The Island that never was) Mirka Raito & Charlotte Crome, Künstlerhaus im Jenischpark, Hampuri/ Hamburg Arjen kaivauksilla (Ausgrabungen des 2010 Altags/Excavation of Everyday) , Mirka Raito, Niina Lehtonen- Braun ja Outi Pieski, Suomen Saksan-instituutti, Berliini/Finnish Institute of Germany, Berlin 2009 Mirka Raito, Niina Lehtonen- Braun ja Astrid Rausch, Fenster C, Wien Ihmisiä niityillä/People on 2008 meadows , galleria Huuto Viiskulma, Helsinki Ihmisyyden taito/The Art of Humanity , 2008 Mäntän kuvataideviikot/Mänttä Art Festival Wir nennen es Hamburg , Kunstverein 2008 Hamburg, Hampuri/Hamburg Ausflug zum Saftsee (Retki 2008 mehujärvelle/A trip to juice Lake), Niina Lehtonen-Braun, Outi Pieski & Mirka Raito, galleria Westwerk, Hampuri/Hamburg

Mielestäni ihmisen luonto on kamppailla perimmäisen yksinäisyytensä kanssa. Ihmisen luonto on ankara, eksynyt, tuhoisa, täynnä iloa ja pelkoa syntymästä ja kuolemasta. Luonto olevaisissa on kuin koura, joka pitelee sielua. ◊ Olen keskustellut, melkein väitellyt edellisistä ja seuraavista elämistä ja mukana kulkevasta henkisestä iästä. Koen olevani täällä ensimmäistä kertaa ihmisenä. Eikö kaikessa olevaisissa ole samoja kaikkeuden osia? Ja näiden osasten painotus ja määrä on vaihteleva? Ehkä maailmaan voi uudestisyntyä kivenä, puuna, eläimenä tai veden osana. Silloin kyseinen sielu saa toiset tarpeet ja muodon. Joskus sielu ajautuu ihmisen ruumiiseen, muodostaen ihmisen luonnon täynnä toivoa ja epätoivoa, tarvetta muistaa ja unohtaa, nauttia ja rakastaa. Luonto syntyy uusina olevaisina: ajan, paikan ja sattuman muotoilemaksi elämäksi. Sielut ajelehtivat. ◊ Teoksissani luonto tai maisema kuvaavat ihmisen sisäisiä tiloja. Ihminen vertautuu usein suoraan kasveihin tai eläimiin, kuten piirustuksessani, jossa kiemurainen ja hienosuomuinen käärme on syömässä itseään. Tai kuvat kukasta, jossa tuijottavat ihmisen silmät. Kuvaan ihmisenä olemista, vieraudentunnetta ja kaipuuta jonnekin takaisin. Mirka Raito, Nord Heide 5.5.2012

”To ivon , e ttä j okainen ihmishenki VOISI olla puhdasta, läpi näk yvää vapautta. ” Si m o n e d e B eauvo i r


Mirka Raito In my opinion, being human means struggling with our fundamental loneliness. The nature of human beings is strict, lost, destructive, and full of joy, and full of fear of birth and death. The nature in us is like a hand clenched around the soul. ◊ I have discussed and almost argued over passed and future lives and the spiritual age we carry with ourselves. I feel that I’m here for the first time as a human being. Are there the same fragments of the universe in all beings? Does the significance and quantity of these fragments vary? Perhaps one can be reborn into this world as a rock, a tree, an animal or a water particle. That is when that soul receives other needs and a shape. Sometimes the soul drifts into a human body and forms a human nature full of hope and despair, the need to remember and to forget, to enjoy and to love. Nature is born as new beings, as lives shaped by time, space and coincidences. Souls drift. ◊ Nature and landscapes in my works of art illustrate human being’s states of mind. Humans are often directly compared with plants or animals, like in my drawing where a curvy and scaly sneak eats itself. Or the images of a flower that stares back at you with human eyes. I portray being human, the sense of otherness and the longing for returning somewhere. Mirka Raito, Nord Heide 5.5.2012

” I w ish t hat every hum an life m ig ht be pur e tr anspar ent fr eedo m . ” Sim o n e d e B eauvo i r

57


Pasi R au h al a Kohtalon heittopussi vai vapauteensa tuomittu oman onnensa seppä? Fate’s pushover, or master of his own destiny, condemned to freedom?

Miten paljon omilla valinnoilla voi vaikuttaa elämään ja miten paljon asiat vain tapahtuvat itsestä riippumatta?

58

”I t sen sä h er ra;—mikä murheellinen per intö! ” Lor d Byr on


Pasi Rauhala

Kesällä 1973 Pasi Rauhala oli onnellisesti naimisissa ja perhe odotti ensimmäistä lastaan. Työ-matka Raumalle kuitenkin muutti kaiken. Pasi tapasi sielunkumppaninsa Tiinan Hotellin yö-kerhossa ja oli heti valmis uhraamaan vanhan elämänsä ja aloittamaan kaiken alusta. Asiat eivät kuitenkaan koskaan ole niin mustavalkoisia ja helppoja. Pasi Rauhalan käsittelemät teemat liittyvät samanaikaisesti ihmisen arkeen, elämän sattumanvaraisuuksiin ja valintoihin. Teoksissaan Rauhala leikittelee mittakaavoilla, rakentaa pienoismaailmoja ja todellisuuksia sekä houkuttelee katsojan mukaan osallistumaan. Rauman taidemuseossa esillä oleva teos kertoo installaation muodossa kuvitteellisen tarinan raumalaisen Tiinan elämästä. Teoksessa esiintyy myös henkilö nimeltä Pasi Rauhala. Tiinan ja Pasin tarina on keksitty, mutta hyvin mahdollinen eikä juoneltaan välttämättä edes harvinainen. Raumalla nyt nähtävä teoskokonaisuus on jatkoa Pasi Rauhalan Kotimuseo –nimiselle kokonaisvaltaiselle taideteokselle, jossa Rauhala pyrkii ymmärtämään aikaisempien sukupolvien elämää siirtämällä teoksessa esiintyvän Pasi Rauhalan synnyinvuoden 30 vuotta omaa synnyinvuottaan varhaisemmaksi. Vuonna 2010 Hämeenlinnan taidemuseossa esillä ollut kokonaisuus kuvasi 1970-lukua, jolloin taiteilijan alter ego oli vajaa kolmikymppinen ja etsi onneaan. Teoksen aikaisemman toteutuksen dokumentaatioon voi tutustua kotimuseo.com – osoitteessa. Pasi Rauhalan tarina jatkuu nyt Rauman taidemuseossa. Rauhala on rakentanut alter egolleen fiktiivisen identiteetin, suvun ja koko elämän. Näyttelyn teoksessa ei ole varsinaista alkua tai loppua. Tarina on alka-

nut ennen katsojan tilaan saapumista ja jatkuu hänen sieltä poistuttuaan. Teoksessa kaikki on mahdollista ja avointa. Kesällä 1973 Pasi Rauhala oli onnellisesti naimisissa ja perhe odotti ensimmäistä lastaan. Työmatka Raumalle muutti kaiken. Pasi tapasi sielunkumppaninsa Tiinan hotellin yökerhossa ja oli heti valmis uhraamaan vanhan elämänsä ja aloittamaan kaiken alusta. Asiat eivät kuitenkaan koskaan ole niin mustavalkoisia ja helppoja. Tiinasta tulee Pasin ”toinen nainen”, jonka kanssa hän saa pojan, Timin. Pasi olisi kovasti halunnut muuttaa pysyvästi Raumalle, mutta elämä ja toinen perhe Hämeenlinnassa pitivät hänet kuitenkin siellä. Raumalla kasvanut Timi ei koskaan opi tuntemaan isäänsä ja Tiinallekin Pasi jää mysteeriksi. Muutaman vuoden ajan Pasi jaksaa elää kaksoiselämää ja tavata heitä. Raumalla esillä oleva kokonaisuus käsittelee tätä tarinaa. Rauhala pohtii teoksessaan oman elämänsä suhdetta päähenkilönä olevan Pasi Rauhalan elämään. Mitä jos tilanne olisi ollut toinen ja ratkaisut toisenlaisia? Näitä ratkaisun paikkoja tai yllättäviä tilanteita on jatkuvasti. Mitä jos…? –kysymykset ovat vaikeimpia, suurimpia ja lähes tulkoon mahdottomia vastata. Yksilön vapauteen ja moraaliin liittyvät eksistentialistiset kysymykset ovat olleet keskeisiä filosofian historiassa. Miten

paljon omilla valinnoilla voi vaikuttaa elämään ja miten paljon asiat vain tapahtuvat itsestä riippumatta? Keskeisimmäksi teemaksi teoksessa nousee toiseus. Raumalla teoksen päähenkilö on Tiina. Taiteilija asettautuu “toisen naisen” ja toisen sukupuolen rooliin täydentäessään kuvaa oman alter egonsa vaiheista. Toiseuden kysymys ei välttämättä liity pelkästään sukupuoleen tai ulkopuolisuuteen jostain ensisijaisena pidetystä. Toiseuden tuntemus voi olla yksi ihmisen suurimpia ja hallitsevampia kokemuksia. Teoksen henkilöt ovat kaikki jonkinlaisessa välitilassa oman elämänsä suhteen, mutta tähän olotilaan johtavat määritelmät tulevat myös ulkopuolelta. Todellinen läsnäolo omassa elämässään voi olla mahdoton saavuttaa. Teos käsittelee myös ihmisen erilaisia rooleja, salaisuuksia ja yksinäisyyttä. Pasi Rauhalan teos heijastelee ihmisen toiminnan lähtökohtia ylipäätään, kysymyksiä siitä mitä vapaus ja moraali merkitsevät, mitä vapaus ylipäätään on ja miten ihminen toimii saavuttaakseen onnen. Miksi tavoittelemme aina jotain muuta ja uutta? Ihmismieli on arvaamaton, yksilö voi olla vakaasti radallaan, sinkoutua hetkessä täydelliseen muutokseen tai haaveilla siitä muutoksesta koko elämänsä. Onko muutoksen mahdollisuus ihmiselle yhtä kuin elämä?

In the summer of 1973 Pasi Rauhala was happily married and the family was expecting the first baby. A work trip to Rauma, however, changed everything. Pasi met his soulmate Tiina in the hotel’s nightclub and at once he was ready to sacrifice his old life and start all over again. But things are never so black-andwhite and simple.

Henna Paunu

”Lor d of hi m se lf; that her i tag e o f wo e! ” Lo r d B y r o n

59


How much do choices affect our course of life and to what extend things simply happen regardless of us?

The themes in Pasi Rauhala’s works of art are simultaneously related to everyday life, coincidences in life and choices. In his works, Rauhala plays with the scale, builds miniature worlds and realities, and lures the viewer to participate. The work of art exhibited in Rauma Art Museum is an installation that tells an imaginary story of Tiina from Rauma. A person named Pasi Rauhala also has a role in the work. Tiina and Pasi’s story is invented but very plausible and when it comes to the plot, not even that unusual. The installation in Rauma is a follow-up of Rauhala’s Kotimuseo, Home museum, project, which was a comprehensive artwork. Rauhala aims to understand the life of previous generations by changing the birth year of the installation’s Pasi Rauhala character, so that it is 30 years earlier than his own. The work was exhibited in Hämeenlinna Art Museum in 2010, and it portrayed the 1970’s when the artist’s alter ego was less than thirty-something and was looking for his happiness. Documentation of the previous project is available online, kotimuseo.com, in Finnish. Pasi Rauhala’s story now continues in Rauma Art Museum. Rauhala has built a fictional identity, family, and a whole life for his alter ego. The artwork does not have a proper beginning or an ending. The story has

begun before the viewer arrives and will continue when he or she leaves. Everything in the artwork is possible and open. In the summer of 1973 Pasi Rauhala was happily married and the family was expecting the first baby. A work trip to Rauma, however, changed everything. Pasi met his soulmate Tiina in a hotel’s nightclub and at once he was ready to sacrifice his old life and start all over again. But things are never so black-andwhite and simple. Tiina becomes “the other woman” and has a son, Timi, with Pasi. Pasi really wanted to move to Rauma permanently but his life and the other family in Hämeenlinna tied him there. Timi grows up in Rauma and never learns to know his father. Even for Tiina, Pasi remains a mystery. For a couple of years Pasi manages to live a double-life and meet them. The artwork in Rauma is about this story. In his work of art, Rauhala reflects the relationship between his own life and the fictional Pasi Rauhala’s life. What if the situation had been different and he had made other choices? The what-ifquestions are the hardest and biggest ones, almost impossible to answer. Existential questions linked to individual freedom and moral have been central in the history of philosophy. How much do choices affect our course of life and to what extend things simply happen re-

gardless of us? The central theme turns out to be the otherness. In Rauma, Tiina is the protagonist. The artist places himself in the role of the other woman and the other gender as he completes the picture of his own alter ego’s life. The question of the otherness is not necessarily only linked to gender and being an outsider from something that is considered primary. The feeling of being the other may be one of our greatest and most dominant feelings. The characters in the installation are in an in-between-space when it comes to their own lives, and the definitions that have led them to this condition also come from the outside. True presence in one’s own life may be impossible to accomplish. The artwork also deals with the different roles of people, secrets, and loneliness. Pasi Rauhala’s work of art reflects the basis of human action in general. It asks, what do freedom and moral mean, what is freedom after all, and how does a person act to find happiness. Why are we always searching for something else, something new? Human mind is unpredictable. An individual may easily lose track, change the course of his life completely in an instant, or dream of a change for the rest of his or her life. For human beings, does the possibility of change equal life itself? Henna Paunu

Kuvat/Photos Pasi Rauhala Yksityiskohtia installaatiosta Pasi Rauhalan kotimuseo details of the installation Pasi Rauhala’s Home Museum © Pasi Rauhala

Teoksen suunnittelu ja toteutus/planning and realisation of the work: Pasi Rauhala Äänen dramaturgia ja ohjaus/ Voice dramaturgy and directing: Mammu Rauhala ÄäninäyttelijäVoice Actress: Isa Hänninen

60

”O l en o sa kaikkea kohtaamaani.” Alfr ed Tennyson


Pasi Rauhala

Pa s i Rauhala

s. 1978, Lahti. Asuu ja työskentelee Lohjalla. b. 1978, Lahti, Finland. Lives and Works in Lohja, Finland. Koulutus ◊ Education 2009–2012 TAM, Aalto-Yliopisto, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Valokuvataide/MA, Aalto University, School of art, Design and Architecture 2007–2009 KUM, Kuvataideakatemia, tila-aikataide/Mfa, Finnish Academy of Fine Arts 2003–2007 TAK, Taideteollinen Korkeakoulu, valokuvataide/Ba, University of Art and Design, Helsinki Valikoidut Näyttelyt ja festivaalit ◊ selected Exhibitions and Festivals Pasi Rauhalan Kotimuseo/Pasi Rauhala’s Home museum , Hämeenlinnan taidemuseo/ 2011 Hämeenlinna Art Museum Pasi Rauhalan Kuolinpesä/Vanitas , Virka Galleria, Helsinki Uusi Veistos/New Sculpture , Lahden taidemuseo/Lahti Art Museum, Lahti Cartes Flux 11, Uusmediataiteen festivaali/New Media Art Festival, Helsinki Olohuone 306,4km 2, Kaupunkitaidetapahtuma, Turku Taiteilijat 2010/Artists 2010 , TR1 Taidehalli/Kunsthalle, Tampere 2010 Kotini on linnani/My home is my castle , Rauman taidemuseo/Rauma Art Museum, Rauma Hetkinen/Just a Moment , B-Galleria, Turku & Galleria Uusi Kipinä, Lahti Nuoret 2009/Young Artists 2009 , Taidehalli/KUnsthalle, Helsinki 2009 Arkinen hysteria/Arctic Hysteria , Oksasenkatu 11, Helsinki Flow-festival – Kaupunkifestivaali/City Festival, Helsinki Julkaisut ◊ Publications 2010

Moments , ISBN 978-952-92-8035-3

In my opinion human nature often conceals itself in various hiding places, only to appear when you least expect it. Pasi Rauhala

Mielestäni ihmisen luonto usein piiloutuu erilaisiin kätköihin vain tullakseen sieltä esiin silloin kun sitä vähiten odotetaan. Pasi Rauhala

”I am a par t of all that I have m et. ” A l f r ed T en n yso n

61


Elollinen näyttäytyy Skoun piirroksissa kohteena eli objektina ja esineet tuntuvat heräävän eloon merkitystensä kautta

Asbjørn Skou (Armsrock) työskentelee piirtämällä. Pääasiallinen aihe Skoun teoksissa on ihmisen kuvaaminen ja hänen piirustustekniikkansa perustuu materiaalina käytettyyn hiileen sekä vahvaan ja elävään viivaan, joiden yhdessä tuottama ilme on samalla hyvin maalauksellinen. Skoun elementit ovat klassiset, tietyllä tavalla pelkistetyt ja yksinkertaiset sekä helposti saavutettavat. Skou on vienyt piirroksiaan esille myös julkiseen tilaan projisoimalla niitä hyvin valovoimaisella videotykillä rakennusten julkisivuihin, piirtämällä suoraan seinäpintoihin tai suunnittelemalla piirrokset kiinnitettäväksi varta vasten tiettyihin paikkoihin. Skoun piirrosten ihmiset ovat aina myös suhteessa tilaan ja ympäröivään kulttuuriin, hänen teoksensa ovat visuaalisia tutkimusmatkoja sosiohistoriallisiin rakenteisiin ja vallitseviin yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Skoun kuvaamat ihmiset ovat realistisia, he eivät poseeraa tai esitä mitään vaan ovat omiin ajatuksiinsa ja todellisuuteensa vaipuneita. Kuvista syntyvä realistinen vaikutelma ei kuitenkaan perustu illusoriseen kuvaan näkyvästä todellisuudesta vaan ihmisten kasvoilta, ilmeistä ja eleistä heijastuvan sisäisen todellisuuden refleksointiin. Skoun ihmiset ovat pysähtyneet ja kivettyneet hetkeen ja aika on pysähtynyt. Raumalla olevat työt liittyvät kaikki ihmiseen esinekulttien ja esineiden kulttuurisen merkityksen kautta. Ihmisellä on poikkeuksellinen suhde esinei-

Asb jør n Skou Elollisen suhde elottomaan Relationship between animate and inanimate

siin. Mikään muu laji maapallolla ei ole kehittänyt esineisiin niin moniulotteista ja läheistä suhdetta. Esineillä voi olla uskonnolliseen palvontaan, symboleihin tai vallankäyttöön liittyvää merkitystä käytännöllisen välinearvon lisäksi. Suhde esineisiin rakentaa ja heijastaa ihmisen identiteettiä ja persoonallisuutta. Kaikki esillä olevat piirrokset pohjautuvat valokuviin ja liittyvät todellisuuteen myös sitä kautta. Taiteilijan tarkoituksena ei ole ollut kuitenkaan esineiden kuvaaminen dokumentaarisesti vaan kartoittaa niihin liittyviä ilmiöitä. Skou leikittelee myös elollisen ja elottoman kuvaamisella. Ihminen elollisena olentona on käsitteellisessä mielessä subjekti, tekijä, ja esineet taas elottomia objekteja, mutta näiden välillä tapahtuu

Asbjørn Skou Osien summa A Sum of Parts 2012 hiili paperille charcoal on paper 98 x 130 cm

62

”Jokai n en ih m inen on outo.” W illiam Shak espear e

Skoun piirroksissa tietynlainen käänteinen kuvaaminen tai roolien vaihto. Elollinen näyttäytyy Skoun piirroksissa kohteena eli objektina ja esineet tuntuvat heräävän eloon merkitystensä kautta. Teos Omakuva Edward S. Curtisina pohjautuu tunnetun amerikkalaisen valokuvaajan ottamaan kuvaan. Curtis valokuvasi Pohjois-Amerikan intiaaneja ja intiaanikulttuuria 1800-1900-lukujen vaihteessa. Curtisin kuvat ovat uskomattoman arvokas dokumentaatio kadotetusta kulttuurista ja myös yksittäisinä henkilömuotokuvina erittäin vaikuttavia. Skou on nimennyt teoksen omakuvaksi, mutta ihmishahmo kasvo- ja käsinaamioiden takana on täysin piilossa ja tunnistamaton. Alkuperäiseen valokuvan pelottavaan intiaaninaamioon verrattuna Skoun piirroksen naamio on inhimillisempi ja elävämpi, ilmeeltään lähes tuskainen. Myös tässä teoksessa Skou leikittelee elollisen ja elottoman käänteisellä suhteella. Teos Reconstructed Agency (Man made power-crystals 2) viittaa toisaalta kivien voimauttavaan ja parantavaan vaikutukseen, joka perustuu uskomukseen tiettyjen kivilajien vaikutuksesta ihmiseen. Kivien ja kivimuodostelmien merkitys eri kulttuureissa on ilmennyt monin eri tavoin, ja vaikka ne edustavat elotonta luontoa on niihin ladattu rituaalisia merkityksiä ja animistisia voimia. Kiven kiteinen muoto saattaa olla myös ihmisen manipuloima, mutta kyseessä on kuitenkin luonnon lainalaisuuksiin perustuva ilmiö, jota ihminen tieteen kautta pystyy jäljittelemään. Kiven sisällä on tavallaan oma maailmansa, abstrakti ja osittain käsittämätön uskomusten ja ihmisen mielen antamat merkitykset sekä kiven oma fysikaalinen todellisuus ja atomien maailma. Teos Osiensa summa on kooste pienoispatsaita, naamioita ja muita esineitä, jotka liittyvät erilaisiin historiallisiin tai vielä olemassa oleviin kultteihin. Etualan kivikautinen Willendorfin Venus kohtaa teoksessa kristillisen pyhimyshahmon, afrikkalaisia naamioita, eläimiä ja uhriveitsen. Kuvassa on ruuhkaa, jokainen hahmo on luonteeltaan erilainen ja täynnä merkityksiä. Kuvaa täyttää myös historiallinen perspektiivi, esineiden kautta jokainen katsoja voi tiedostaa ihmiskunnan vaiheita ja samaistua niihin. Ihmisen käsitys historiasta ja sukupolvelta toiselle siirtyvistä perinteistä on ainutlaatuinen. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta historiasta voi oppia ja tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia. Henna Paunu


Asbjørn Skou

Asbjørn Skou Omakuva Edward S. Curtisina Self-portrait as Edward S. Curtis 2012 hiili paperille/Charcoal on paper 105 x 200 cm

Animate things appear as objects and the actual objects seem to come alive through their meanings.

Asbjørn Skou aka Armsrock works by drawing. The main focus in Skou’s artwork is depicting humans. His drawing technique is based on the material, charcoal, and on the strong and lively line. These factors together produce a very picturesque look. The elements that Skou uses are classical, somewhat plain and simple, and accessible. Skou has placed his drawings in public places. He uses a projector with great luminous intensity and projects the drawings on facades. He has also drawn directly on walls and planned drawings to be placed in specific sites. The people in Skou’s drawings are always in relationship with the space and the surrounding culture. His works are visual expeditions into socio-historical structures and present-day societal conditions. People that Skou depicts are realistic, they do not pose or pretend, and instead they are lost in their thought and private reality. The realistic impression is not based on illusory images of visual reality but the reflection of inner reality, which is seen on people’s faces, expressions, and gestures. Skou’s people are still, frozen in the moment. The time has stopped. All Skou’s works of art in Rauma are connected to human beings through objects and the cultural meanings we give to objects. We as humans have an exceptional relationship to objects. No other species in the world has developed such a close and multidimensional relationship to objects. In addition to practical value, objects may have value linked to religious worship, symbols, and power. The relationship we have with objects forms and reflects our identity and personality. All drawings in the exhibition are based on photographs, through which they are linked to reality. The aim of the artist was not to document the objects but to map out the meanings linked to them. Skou also has a playful take on depicting animate and inanimate objects. Humans as animate beings are subjects in conceptual terms; they act, whereas objects are inanimate. However, in Skou’s drawings these two are depicted inversely and they change roles. Animate things appear as objects and the actual objects seem to come alive through their meanings.

Self-portrait as Edward S. Curtis is based on a picture taken by a well-known American photographer. At the turn of the 19th to 20th century Curtis documented Native Americans and their culture in North America. Curtis’ photographs are an unbelievably valuable documentation of a lost culture, and as single portraits the pictures are very impressive. Skou has called the work a selfportrait but the masks hide the man’s face and hands so that he is completely unrecognisable. In comparison with the original frightening Native American mask Skou’s drawn mask is more humane and lively, almost painful by expression. In this piece Skou keeps on playing with the conceptual relationship between animate and inanimate. Reconstructed Agency (Man made power-crystals 2) also alludes to the healing and empowering effects of stones, the belief that certain types of rock have an affect on people. The meaning of stones and rock formations has appeared in many ways in various cultures. Even though rock represents inanimate nature, people have attached ritual meanings and animistic power to rocks. The crystal structure of rocks is a phenomenon based on the law of nature and only with help of science people are able to mimic it. There is a world inside a rock, an abstract and partly incomprehensible one, with meanings of both the human mind and the rock’s physical reality, the world of atoms. The Sum of its Parts is a compilation of miniature statues, masks, and other objects that are related to various historical and present-day cults. The Willendorf Venus in the foreground meets a Christian saint statue, African masks, animals and a sacrificial knife. The picture is crowded; every character is different by nature and full of meanings. A historical perspective completes the picture. Through the objects every viewer may recognise events is the history of mankind and relate to them. The human perception is unique; our history and traditions are passed down from one generation to the next. One cannot change the past but it is possible to learn from history. The future is full of opportunities. Henna Paunu

”Ev ery m an i s odd. ” Wi l l i am S h ak espear e

63


s. 1984, Tanska. Asuu ja työskentelee Kööpenhaminassa. b. 1984, Denmark. Lives and works in Copenhagen.

Asbjørn Skou

Piirustus, projisointiteknologiset interventiot julkisessa tilassa, tila- ja paikkasidonnaiset installaatiot/drawing, projection technology interventions in public space and site- and timespecific installations Koulutus Education Hochschule Für Kunst, Bremen, Saksa/Germany.

Mytologia. Ihminen muutti ylätasangolle, kauas pois, päästäkseen eroon kaikesta. Koska hän kävi sotaa itsensä kanssa ja kärsi monien tuskien alla. Siellä mitättömyydessä hän rakensi talon varastoidakseen kasvunsa ja tuskansa ja näkemänsä unet. Mutta talo vaikutti tyhjältä, täysin merkityksettömältä. Joten ihminen meni ulos talostaan (ja nimesi näkemänsä Maiseman) ja keräsi asioita. Asioita, kuten puuta ja kiveä, villaa, vettä ja tulta. Hän vei kaikki nämä taloonsa tehdäkseen siitä paikan. Ja hän teki esineitä keräämistään asioista. Hän järjesti ne paikan sääntöjen mukaisesti antaakseen merkityksen sekä esineille että itselleen, ja sijoitti itsensä kaiken sen keskelle, niin kuin tulen ympärille keräännytään kuuntelemaan tällaisia tarinoita. Ei paetakseen vaan ymmärtääkseen, kasvun kipua, yhteenkuuluvuuden ongelmia ja omaa vaarallista kekseliäisyyttään. Ihminen tunsi olevansa turvassa. Hän ajatteli: ”Tätä, minä kutsun kulttuuriksi”. Tämä oli ensimmäisen tason malli. Asbjørn Skou

Valikoidut näyttelyt ja projektit Selected exhibitions and long term projects Should The Light Not Take Us , Galleri Profilen, Aarhus, Tanska/Denmark 2012 Impossible Society , Vejle Museum of Art. Vejle, Tanska/Denmark 2011 Nocturne On A Drainpipe Flute , WAS-Wonderland Art Space, Kööpenhamina, Tanska/ 2010 Copenhagen, Denmark 2010 Evolution ID, Ileana Tounta Contemporary Art Centre, Ateena, Kreikka/Athens, GReece Markeringer , Tilapäinen valoinstallaatio julkisessa tilassa/Temporary light 2010 installation in the urban space, Sjaeloer, Tanska/Denmark Streets of Cairo , Tanskalaisten ja Egyptiläisten taiteilijoiden yhteistyöprojekti 2010 julkisessa tilassa/Collaboration between danish and egyptian artists in public space, Kairo, Egypti/Cairo, EGypt 2005–11 2011–

Citizen Shades , Jatkuva sarja julkisen tilan interventioita, koostuu sadoista yksittäisistä teoksista/A continuous series of interventions in public space, consisting of hundreds of individual works. Relocating Architecture , Jatkuva sarja julkisen tilan interventioita piirustuksilla ja siirrettävällä projisointiteknologialla/A continuous series of interventions in public space, using drawings in combination with mobile dia projection technology

Selected publications Asbjørn Skou / Armsrock - Impossible Society . Vejle Museum of Art. Vejle, tANSKA/ 2011 dENMARK LYSLYD – In the cross field between art, urban development and innovation . 2010 kÖÖPENHAMINA, tANSKA/Copenhagen, dENMARK All my friends are made of paper, Woostercollective, New York, USA. 2007

Kuva/Photo: Nielsen Omvik

64

”I h m i n en on teeskentelevä eläin – hän ei ole k osk aan nii n aidosti om a i t sen sä kuin näytelless ään r o olia. ” William Hazlitt


Asbjørn Skou

Skoun teoksia julkisissa tiloissa ylhäältä alaspäin Skou’s works of art in public spaces, listed from top to bottom Yksityiskohta ”Registreringer” (suom. rekisteröinti) -projektista. Väliaikainen paikkasidonnainen valoinstallaatio koostuu 25 piirroksesta, jotka on tehty mustille Pani-projektorin kuvalevyille. Yhden dian koko on 15x15 cm. Sjaeloer, 2010./Detail from the project ”Registreringer”. A temporary site-specific light installation, consisting of 25 drawings scratched into black slides for Pani projectors. 15x15 cm, Sjaeloer (DK) 2010. Osa jatkuvaa projisoitujen interventioiden sarjaa otsikolla ”Relocating Architecture” (arkkitehtuurin uudelleensijoitus). Liikuteltava kuvaesitystekniikka, Kööpenhamina, 2011. /Part of an ongoing series of projection interventions titled ”Relocating Architecture”. mobile dia slide technology. Copenhagen, 2011. Sarjasta interventioita, joissa sijoitettiin piirustuksia julkisiin tiloihin vuosina 2005–2011. Paikkasidonnainen piirustus. Hiili paperille, liimattu seinälle, 180x60 cm, Vesterbro, Kööpenhamina, 2010./From a series of of interventions using drawings in public space 2005– 2011. site-specific drawing. Charcoal on paper, glued to wall, 180 x 60 cm. Vesterbro, Copenhagen, 2010.

Mythology. Man moved out to mesa, way out, to get away from everything. Because he was at war with himself, and suffered from a great deal of growing pains. Out there in the nothingness, he built a house, to store his growth and pain and the dreams he had. But the house seemed empty, devoid of meaning. So man went outside the house (and named that Landscape) and he collected things. Things like wood and rock, and wool and water and fire. He took all of these into th house to make it a place. And he made objects from these things He sorted them according to the systems of the place, to give both it and him meaning, and he situated himself in the middle o it all, like a fire around which we tell these stories. Not to escape, but to comprehend, the pain of growth, troubles of togetherness and the absurdities of his dangerous inventiveness. And man felt safe. Then he thought: “This here, I will call culture”. This was the first scale model. Asbjørn Skou

”M an i s a make believe ani mal — h e i s n ev er so t r uly hi mself as when he i s acti ng a par t. ” W i l l i a m H azl i t t

65


T h eo Sol n i k

Annan tarina on ihmeellinen yhdistelmä totta ja tarua, rumaa ja kaunista, surua ja onnellisuutta

Theo Solnikin ohjaama dokumenttielokuva Anna Pavlova asuu Berliinissä kuvaa hurmaavan ja karismaattisen bilekuningattaren elämää. Hän on Berliinin kaduilla ja yöelämässä kuin kotonaan vaeltaen juhlasta juhlaan. Anna tilittää ja varmasti myös osittain sepittää omaa tarinaansa, solmii estottomasti uusia tuttavuuksia ja tuntuu olevan lähes kaikkialla kuin kala vedessä – minä en kävele kaduilla vaan uin. Päihteitä käyttäessään Anna kokee olevansa omassa elementissään. Hän elää omassa todellisuudessaan, jossa aikakäsitys häilyy ja yhteiskunnan normit katoavat. Traagisuudesta ja ulkopuolisuuden häivähdyksistä huolimatta periksi ei anneta -mentaliteetti on jatkuvasti läsnä ja yleensä Anna ei pienistä murehdi kiiruhtaessaan juhlista toisiin. Annan tarina on ihmeellinen yhdistelmä totta ja tarua, rumaa ja kaunista, surua ja onnellisuutta. Anna on avoin ja samaan aikaa saavuttamaton. Hän on sosiaalinen, mutta vaelluksellaan hyvin yksinäinen hahmo. Annassa on käsittämätöntä energiaa ja elämänhalua. Tämän vetovoimaisuus on lumonnut ohjaajan. Ohjaaja Theo Solnik on dokumentissa taustalla, mutta sitkeästi hyvin läsnäoleva ja kohdettaan

Maaginen ja traaginen – Anna Pavlova Magical and tragic – Anna Pavlova

lähellä. Heidän välillään on käynnissä kiinnostava näytelmä, jossa dokumentin kohteena oleva Anna onkin usein enemmän ohjaaja kuin Solnik, joka seuraa tapahtumia kuin luonnonilmiötä. Yksi elokuvan tärkeimmistä ja koskettavimmista kohtauksista liittyy Annan isoäitiin, joka asuu Moskovassa. Puistossa lammen rannalla istuva Anna haluaa välittää elokuvan kautta viestin isoäidilleen heidän kivuliaasta suhteestaan Annan lapsuudessa. Anna uhoaa kuin uhmaikäinen. Annalla on diivan elkeet, mutta samaan aikaan hän on kapinallinen, sadun Peppi Pitkätossu, yksinäinen lapsi, joka keksii omat ta-

rinansa ja sääntönsä ja elää niiden ehdoilla. Mustavalkoisen elokuvan kesto on 79 minuuttia. Esitykset Rauman taidemuseon yläkerrassa alkavat päivittäin 90 minuutin välein. Vaikka elokuvalla on tietty kesto, alku ja loppu, voi sen seuraamisen halutessaan aloittaa helposti myös kesken elokuvan, sillä siinä on tiettyä syklisyyttä ja loputonta jatkuvuutta. Lopussa katsojalle jää mielikuva, että kaikki jatkuu vielä ikuisesti samalla kiitolennolla. Elokuvan ohjaaja, brasilialainen Theo Solnik on syntynyt São Paolossa, ja opiskellut mm. Oslossa. Hän asuu tällä hetkellä sekä Pariisissa että Berliinissä, josta elokuva myös kertoo venäläissyntyisen Annan kautta. Solnik on vuonna 2009 tehnyt myös fiktiivisen lyhytelokuvan Rikkomus, joka kertoo Laura Birnin näyttelemästä, suomalaisesta tangolaulajasta, kostonhimoisesta Helenasta. Anna Pavlova asuu Berliinissä on dokumenttina valtavan kaunis ja intensiivinen kuvaus Annan elämästä, jonka voi nähdä myös joutsenlauluna. Jo antiikin ajoilta periytyvän uskomuksen mukaan joutsen laulaa ennen kuolemaansa kauniimmin kuin koskaan. Henna Paunu

66

”O n ih m i sen luontoa ajatella viisaasti ja toi m i a jär jettöm ästi . ” A natole Fr ance


Theo Solnik

The documentary Anna Pavlova lives in Berlin, directed by Theo Solnik, depicts the life of a charming and charismatic party queen who feels at home in the streets and the nightlife of Berlin, rushing from one party to another. Telling us her own story, and probably making up considerable parts of it, she shows no inhibitions when making new party friends. She is never like a fish out of water: I don’t walk the streets, I swim, she says. She is in her element when taking drugs and she knows it. In her very own reality, time runs at another speed and social norms have completely different meanings. Despite the shades of tragedy that accompany her life, and her outsider status, she never gives up and does not think twice before rushing to the next party. Anna’s story is an amazing mixture of truths and lies, ugliness and beauty, sadness and happiness. It is simultaneously open but hard to grasp, full of people and yet so lonely. Anna’s

charm and her incomprehensibly high amount of energy have clearly hypnotised the director. Throughout the film, Solnik stays in the background but at the same persistently near his subject, dictating the rules of a game that both of them are playing: Anna, the subject, is sometimes more like the director, and Solnik seems to observe the events like natural phenomena. One of the most important and moving scenes of the movie is a spontaneous monologue of Anna directed at her grandmother who lives in Moscow. Sitting in a park by a lake with swans in the background, Anna sends her grandmother a highly emotional speech describing their painful relationship when Anna was a child. Sometimes Anna is a diva, sometimes she is like Pippi Longstockings from Astrid Lindgren’s books, a lonely child who makes up her own stories and rules and lives according to them. This black-and-white movie lasts

79 minutes, and the screenings start every 90 minutes on the second floor of the Rauma Art Museum. Even though it has a specific duration, a beginning and an ending, one may easily start watching it at any point, since it progresses in cycles with an endless, spiral-like structure, giving the viewer the impression that everything will continuously go on forever. The Brazilian film director Theo Solnik was born in São Paulo and studied in Oslo, Norway, amongst other places. In 2008, he shot the fictional short film Outrage where Laura Birn played the revengeful tango singer Helena. Currently he lives between Paris and Berlin. As a documentary Anna Pavlova lives in Berlin is an immensely beautiful and intense portrait of Anna’s life, which could also be seen as a swan song, since according to an ancient belief, swans sing in the most beautiful way right before they die. Henna Paunu

Anna’s story is an amazing mixture of truth and lies, ugliness and beauty, sadness and happiness. Näytökset Rauman taidemuseolla päivittäin klo/Screenings at Rauma Art Museum daily at 11.30, 13.00, 14.30 & ma–to/ mon–thu 16.00

Synopsis Anna Pavlova, venäläinen bilekuningatar, on aikamme berliiniläisen bilesukupolvien brutaalin onnellisuuden ja tragedian ilmentymä. Eksyksissä hulluuden ja harvinaisten runollisen selvänäköisyyden hetkien reunalla, kuljeskelemassa pitkin Berliinin katuja, hän näyttää meille bilemaailmasta sen harvoin nähdyn puolen. Sivistyneen yhteiskunnan antisankarina hänen olemassaolonsa on epätoivoinen yritys elää päätymättömässä onnen tilassa, jotta ei koskaan tarvitsisi nähdä sitä maailmaa, joka alkaa, kun musiikki loppuu.

Anna Pavlova, a Russian party queen, embodies the brutal happiness and tragedy of the Berlin party generation of our times. Lost in the edge between insanity and rare poetical lucidity, wandering alone through the streets of Berlin, she shows us the side of the party world that we rarely see. Anti-hero of civilised society, her existence is a desperate attempt to live in never-ending happiness, in order not to see the world that begins when the party music stops.

” It is human natur e to think wisely and act in an absur d fash i o n . ” A nato l e F r an c e

67


Still-kuvat/Still-photos: Theo Solnik, Anna Pavlova asuu Berliinissä / Anna Pavlova lives in Berlin / Anna Pavlova Lebt in Berlin Saksa/Germany, 2011, 80’, b&W, Hd-cam, 29.97fps, 16:9, Stereo, Kielet: Saksa, englanti, Venäjä/Spoken Languages: German, English, Russian, Kirjoittanut, ohjannut ja Leikannut Theo Solnik / Written, Directed and edited by Theo Solnik, Tuotantopäällikkö/Production Manager Myriam Eichler, Tuotanto/Production DFFB

Ihmisluonto olisi halunnut tavata Anna Pavlovan, mutta kosminen onnettomuus, joka on tähän asti ollut tuntematon maailman johtaville tiedemiehille, teki mahdollisesta kohtaamisesta epäselvän mahdottomuuden. Sen ymmärrettävät seuraukset voidaan kuitenkin esittää erittäin tarkkana kuvaketjuna: Ihmisenä, joka on kävelevä vertauskuva nykyaikaisen hedonismin uskomattoman monipuolisille mielen tasoille. Anna Pavlovalla on täysi syy epäillä ihmisluonnon olemassaoloa. Hän varustautuu arvoitukselliseen onnenetsintään kuin peräänantamaton Sisyfos, mikä sysää hänet ulottuvuuteen, jota vain hän asuttaa. Tämä tekee mahdottomaksi sen, että kaikille ihmisille yhteinen ihmisluonnon käsite tavoittaisi hänet paikassa, jossa hän ei omien sanojensa mukaan kävelekään pitkin katuja. Hän kelluu, kuin lainelautailija. Theo Solnik

68

”N os n o n p luris sumus q uam b ullæ. Em m e ole enem pää k ui n k upli a. ” Petr oni us


Theo Solnik

s. 1981, São Paulo, Brasilia. Asuu ja työskentelee Berliinissä ja Pariisissa. b. 1981, São Paulo, Brazil. Lives and Works in Berlin and Paris.

Theo Solnik Koulutus Education Filosofian ja sosiologian kandidaatti, Oslon yliopisto/ Bachelor in Philosophy and Sociology, Oslo University Elokuvaohjaus, Saksan elokuva- ja televisioakatemia (DFFB)/Film direction, German Film and Television Academy Berlin (dffb) Palkinnot Awards German National Gallery Prize for young film-art 2011 Promotional Award of the city of Duisburg 2011, Duisburg Film Week Special Prize of the Jury at the International Film Festival Cinerama BC New Berlin Film Award 2012 for best cinematography, Achtung Berlin Film Festival Yksityisnäytökset Solo Screenings Hamburger Bahnhof, Berliini/Berlin Staatliches Museum Schwerin, Saksa/Germany Arken Museum of Modern Art, Tanska/Denmark Filmografia Filmography Gangster Blues , Norja/Norway 1999, 5‘ ,16mm Strangers , Norja/Norway 2001, 4‘., 16mm Kabine 18 , Saksa/Germany 2003, 15‘, 16mm Ich Schenke dir deine Tränen , Saksa/Germany 2003, 5‘, 16mm Nosso Tempo , Brasilia/Brazil 2005, 8‘, 16mm Memories of the Sweet Deception of an Unknown Soldier , Saksa/Germany 2006, 5’, 16mm Liebe als Bild und Vorstellung , Germany 2007, 7‘, DV Halbweg – Die Intellektuelle Bedrohun g, Saksa/ Germany 2007, 8’, 16mm Banho de Mar , Brasilia/Brazil 2008, 8‘, 35mm Outrage , Saksa/Germany 2008, 22’, 16mm The Night is not like the day , Saksa/Germany 2009, 11’ The Kiss , Saksa/Germany 2011, 36’, 35mm

Human nature would have liked to meet Anna Pavlova, but a cosmic accident, until now unknown to the world’s foremost scholars, turned this possible encounter into an obscure impossibility. Its perceivable consequences, though, could be convened in a very particular flow of moving images: a human being who is a walking allegory of the astonishing diversity of the spiritual states of contemporary hedonism. Anna Pavlova has all the reasons to doubt the existence of this human nature. Her Sisyphean strategy for the mysterious quest for happiness places her in a dimension inhabited only by her. It makes the very concept of nature common to all humans unable to reach her in the place where, as she says, she does not walk down the streets. She floats, like a windsurfer. Theo Solnik

Theo Solnik alkoi 14-vuotiaana työskennellä teatterissa näyttelijänä ja muusikkona. Opiskeltuaan filosofiaa ja yhteiskuntatieteitä Oslon yliopistossa hän teki ja ohjasi useita lyhytelokuvia, työskenteli freelancetoimittajana, valokuvaajana ja muusikkona ja myös vastasi musiikista useissa teatteriproduktioissa. Vuodesta 2006 lähtien hän on opiskellut Berliinissä Saksan elokuva- ja televisioakatemiassa (DFFB).

Theo Solnik began to work in theatre as an actor and musician when he was 14 years old. After studying philosophy and social sciences in the University of Oslo, he shot several short films as a director and cinematographer, worked as a freelance journalist, a photographer, a musician, and a musical director in several theatre productions. Since 2006 he has been a student at the German Film and Television Academy (DFFB) in Berlin.

” Nos non plur i s sum us q uam b ullæ. We ar e not m or e th a n a b ub b l e. ” P et r o n i us

69


M ar ina Vin n ik

Kun ihminen on paljaimmillaan, haavoittuvimmillaan, ollaan kaikkein olennaisimpien ja kaikkein yhteisimpien asioiden äärellä

70

Marina Vinnik on nuori venäläinen elokuvaohjaaja. Hän on valmistunut Moskovan valtionyliopiston Gerasimovin elokuvainstituutista vuonna 2011. Diplomityönään hän valmisti koskettavan lyhytelokuvan siitä miten hänen äitinsä ja isänsä tapasivat toisensa. Hän on ohjannut myös elokuvan, jossa käsitellään samaa sukupuolta olevien vanhempien perheitä. Nyt Vinnik on ollut kiinnostunut väkivallan ja sukupuolen aiheista naisen elämässä. Vuonna 2011 hän oli nykytaiteilijoille suunnatun arvostetun Kandinsky-palkinnon finalistina mediataiteen sarjassa Moskovassa. Kandinskypalkinnon näyttelyssä häneltä oli esillä Tuska-video, joka esitetään nyt myös Raumalla. Tuska-videoprojektiin Vinnik kutsui osallistumaan kahdeksan toisilleen ennen tuntematonta naista. Projektin tarkoituksena oli, että jokainen osallistuja puhuisi tuskallisimmasta parisuhdekokemuksestaan. Videolla naiset kertovat suhteidensa päättymisistä, siitä miten heidän kumppaninsa muuttui välinpitämättömäksi ja tunteettomaksi tai alkoi olla toisen naisen kanssa. Naisten kertomuksissa toistuvat hyvin samansuuntaiset tapahtumakulut, kuin kaikki olisivat kohdanneet saman mieshahmon. Tuska on muodoltaan hyvin pelkistetty. Teos on kuvattu paikallaan pysyvällä kameralla. Kuvan rajaus ja vaalea neutraali tausta pysyvät samana. Vain kertoja vaihtuu. Tarinat etenevät ja kertojan vaihtuessa lomittuvat yhteen. Vähitellen erillisistä hyvin henkilökohtaisista tarinoista alkaa muodostua yksi tarina. Kahden ihmisen välinen ihmissuhde on ainutkertainen, mutta jokaisesta suhteesta on löydettävissä myös yleisinhimillisiä piirteitä. Rakkaus, usein onneton, on ihmiselämästä kertovan fiktion globaali perusaihe. Vinnikin teoksessa yksityinen, todellisessa elämässä tapahtunut tragedia, saa yleistä ulottuvuutta. Jokaiselle teoksessa esiintyvälle naiselle hänen tarinansa on hänelle hyvin yksityinen. Samalla se on heille kaikille myös yhteinen, kuten Vinnik teoksessaan osoittaa yhdistämällä näiden aiemmin toisilleen tuntemattomien naisten kokemukset yhden kertomuksen kaltaiseksi kokonaisuudeksi. Naiset kertovat rakastuneen ihmisen täydellisen avoimmuu-

Yksityinen ja yhteinen tragedia a private and a universal tragedy

den ja alastomuuden tunteesta ja siitä miten he tässä tilanteessa ovat joutuneet kohtaamaan kumppaniensa loukkaavaa tai piittaamatonta käytöstä. Kokemukset ihmissuhteiden ongelmallisuudesta ovat jaettavissa. Taiteilijan kertoma tarina monistuu kerrokselliseksi. Jokaisella kertojalla on oma tarinansa, joka on myös heille yhteinen. Kuunnellessaan naisten kertomuksia katsoja voi suhteuttaa ne omiin kokemuksiinsa. Rajaton määrä tarinoita liittyy yhteen. Vinnikin videotutkielma naisten kumppaniensa taholta kokemasta epäoikeudenmukaisuudesta parisuhteessa on symbolinen kuva henkisestä väkivallasta laajemminkin.

”K u u lu u ih m i sluontoon vihata niitä, joi ta on vahi ng oi ttanut. ” Taci tus

Teoksen sävy on erittäin henkilökohtainen. Kuvaustilanteessa ei ole naisten lisäksi läsnä muita ja naiset puhuvat avoimesti vaikeista kokemuksistaan. He puhuvat suoraan katsojalle kuin puhuisivat kumppanilleen. Syvällisessä ihmissuhteessa ihminen on täysin avoin – ja samalla erittäin haavoittuvainen. Kun ihminen on paljaimmillaan, haavoittuvimmillaan, ollaan kaikkein olennaisimpien ja kaikkein yhteisimpien asioiden äärellä. Teoksen yksinkertainen ulkoasu kuljettaa tuttua ja suurta tarinaa. Kaikki epäoleellinen on riisuttu pois. Mitä vähemmän ympäröivän elämän kohinaa kerronnassa on, sitä lähempänä se voi olla katsojan omaa elämää. Näemme edessämme itse elämän. Tarinaan sisältyy myös se mitä ei kerrota. Näemme surulliset tapahtumakulut videolla esiintyvien naisten silmin, mutta emme koskaan saa tietää suhteen toisesta osapuolesta, millainen hän oli, haavoittuiko hän? Hän kertoo omaa tarinaansa jossain toisaalla, mutta me emme kuule sitä. Tässä se on mukana vain näkymättömänä, kuulemattomana, kunkin katsojan henkilökohtaisten kokemusten muovaamana aavistuksena. Janne KOski

Kuvat/Photos Marina Vinnik Tuska/ Pain , 2010 video © Marina Vinnik


Marina Vinnik

When a person has let her guard down completely, she is the most vulnerable. That is when we face the most essential and the most common matters

Marina Vinnik is a young Russian film director. She graduated from Gerasimov Institute of Cinematography, a film school in Moscow, in 2011. As her master’s thesis, she made a touching short film about how her mother and father met each other. She has also directed a film about families of same-sex parents. At the moment Vinnik is interested in the themes of violence and gender in a woman’s life. In 2011 she was in the finals for the distinguished Kandinsky Prize, which is directed at contemporary artists. She took part in the media arts series, and for the Kandinsky Prize exhibition she presented a video Pain, which is now on show in Rauma. For the Pain video project Vinnik invited eight women to participate. The women did not know each other beforehand. The purpose of the project was that every participant would talk about

her most painful experiences in a relationship. In the video, the women tell about relationships coming to an end, how their partners became indifferent and insensitive, or started seeing other women. Similar courses of events are repeated in the women’s stories, as if they have encountered the same man. When it comes to the composition, Pain is very plain. It has been filmed with a camera that stands still. The cropping and the neutral background stay the same, only the narrator changes. The stories progress and intertwine as the narrators change. Little by little, the separate and very personal stories start to merge into one single story. A relationship between two people is unique but it is possible to find universal features in every relationship. Love, often unhappy love, is globally a fundamental subject in fiction about human

life. In Vinnik’s artwork the private tragedies from real lives gain universal meanings. For every woman in the video, her own story is a private one, too. At the same time it is shared as Vinnik demonstrates in her artwork. She combines the stories of the women that have never met before, into one big picture. The women tell how the feelings of a person in love are completely naked and open. They tell, how in a situation like this, they had to face hurtful or indifferent behaviour from their partners. It is common to everyone to experience difficulties in relationships. The story that the artist is telling becomes multilayered. Every narrator has her own story and yet the stories are common to all women. When listening to the women’s stories, the viewer may compare the stories with his or her own experiences. A limitless number of stories are linked. Vinnik’s video studies the injustice women experience in relationships because of their partners. On a wider scale, it is also a symbolic image of emotional abuse. The tone of this artwork is very personal. In addition to the women, there is no one else present in the filming situations. The women openly share their difficult experiences. They address the viewer directly as if they were talking to their partners. In a profound relationship a person is completely open and very vulnerable. When a person has let her guard down completely, she is the most vulnerable. That is when we face the most essential and most common matters. The plain appearance of the video conveys a familiar and great story. Everything irrelevant has been left out. The less disturbance the surrounding life makes, the closer the narration is to the viewer’s own life. We see life itself before our eyes. What is not said is also included in the story. We see the sad courses of events through the eyes of the women in the video. We will never know the other half of the story. How was the partner like, did he get hurt? He tells his own story someplace else, but we cannot hear it. Here, it is invisibly present, as a glimpse of something, something we cannot reach, getting shaped by every viewer’s personal experiences. Janne KOski

” It belong s to hum an natur e to hate those yo u h av e i n jur ed. ” Tac i t us

71


Marina Vinnik s. 1984, Kemerovo, Venäjä. Asuu ja työskentelee Moskovassa. b. 1984, Kemerovo, Russia. Lives and works in Moscow. Marina Vinnik tekee dokumenttielokuvia ja videotaideteoksia. Marina Vinnik works with documentary films and videoart projects. Koulutus Education 2011– Pro Arte Foundation, Pietari/St. Petersburg, Nykytaide/Contemporary Art 2006–2011 Russian State University of Cinematography (VGIK). Opettaja/Teacher A. E. Uchitel. Tärkeimpiä teoksia Most important Works 2007 Elokuva lasten kasvattamisesta samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä film about raising kids in SAME GENDER PARENTS’ families 2008 Nälkä/Hunger W, Saroyanin kertomukseen perustuva Elokuva Film, based on a story by W. Saroyan. 2009 Lyhytelokuva/shortfilm On the road Vinnik yhdistää teoksissaan dokumentaarisia ja fiktiivisiä aineksia. Tähän mennessä hän on ollut kiinnostunut väkivallasta ja naissukupuolesta. Tuska Käsittelee henkistä väkivaltaa ja sai vuonna 2011 ehdokkuuden Kandinsky-palkintoon. Tällä hetkellä Vinnik Työskentelee Televisiossa. Vinnik combines documentary and fiction in her works. For today she is interested in such themes as violece and gender in lives of women. Her work Pain about emotional violence was in short list in Kandinsky prize 2011. At the moment Vinnik works in television.

72

”P u lvis et u mb ra sumus. Olemme tom ua ja var joa. ” hORATIUS


Marina Vinnik

Mitä on ihmisluonto? Mikä todella on synnynnäistä ihmisissä, mikä säätelee tunteita, mikä tekee ihmisistä sivistyneitä tai villejä? Miksi ihmiset jatkuvasti käyttävät väkivaltaa toisiaan vastaan? Miksi niin harvat ymmärtävät itseään ja niin useat tuomitsevat toisia? Miksi elämän on oltava kamppailua? Miksi toinen on vahva ja toinen heikko? Miksi asiat ovat niin kuin ovat? Minä en tiedä. Ja lopulta, kuka on «minä»? Tätäkään en tiedä. Se mitä tiedän ja minkä olen oppinut kantapään kautta on totuus siitä, että elämä on tuskan läpäisemää alusta loppuun asti. Tuskan kanssa synnytään, eikä kuolemakaan usein ole tuskaton. Jos pystyy tuntemaan, ei voi olla kohtaamatta tuskaa ja pelkoa. Tähän päivään mennessä olen kohdannut niin paljon väkivaltaa ja kiusaamista, että en yksinkertaisesti osaa luottaa muihin ihmisiin. Mutta se on normaalia. Sen lävitse jokaisen on mentävä, valitettavasti. On vain ymmärrettävä, miten pystyä kantamaan tätä tuskaa arvokkaasti. Tai pystyttävä keksimään sopiva kipulääke. Jotakin vahvempaa kuin alkoholi ja tupakka. Se voisi olla jotakin, joka tekee olemassaolosta siedettävää myös liian herkille ihmisille. Kuten taide, esimerkiksi. Marina Vinnik What is human nature? What really is innate in all people, what restrains their emotions, what makes them civilised or savage? Why do people always use violence against each other? Why do so few people understand themselves, and so many judge others? Why does life have to be a struggle? Why someone is always strong and someone weak? Why is everything like it is? I do not know. And finally, who is this “I”? This is also unknown to me. What I do know and have learned the hard way is the fact that since the beginning until the very end human life is riddled with pain. You are born with pain, and also death is rarely painless. If you can feel you will inevitably encounter pain and fear. To this day I have experienced so much violence and bullying that I just do not know how to trust others. But it is normal. It is something through which almost everybody must pass - unfortunately. You just have to understand how to take all this pain with dignity. Or come up with an ideal painkiller. Something more powerful than alcohol and cigarettes. It could be anything that makes the existence tolerable even for people that are too sensitive. Art, for example. Marina Vinnik

Kuva/Photo Marina Vinnik Tuska/ Pain . 2010 video © Marina Vinnik

”Pulv i s et um br a sum us. We ar e du st an d sh ad o w. ” H o r ac e

73


R au m a B i en nale B alt icum 2012|iHMIS LUONTO|huMAN nATUR E

K iitok set T h an k s

74


Luettelo Catalogue Toimittaja Editor Laura Kokkonen Julkaisija Publisher Rauman taidemuseo Rauma Art Museum Graafinen suunnittelu Graphic Design Laura Kokkonen Kirjoittajat Writers Henna Paunu Janne Koski Laura kokkonen Käännökset Translations Salla Laamanen ISBN 978-952-67616-2-6 (PDF)

© Kirjoittajat, taiteilijat & valokuvaajat © Authors, Artists & Photographers


Rauma Biennale Balticum 2012

A i g a r s B i k s e An a w a n a H a l o b a E va l d a s J a n s a s R a o u l K u r v i t z A y u m i M at s u z a k a J a r m o M ä k i l ä Elisabeth O h l s o n W a l l i n P a a v o P a u n u Agnieszka P o l s k a M i rk a R a i t o p a s i R a u h a l a A s b j ø rn Sk o u T h e o S o l n i k M a r i n a V i nn i k

Rauma Biennale Balticum 2012 Ihmisluonto Human Nature  

Rauma Biennale Balticum 2012 Ihmisluonto -näyttelyluettelo suomeksi ja englanniksi / Human Nature -exhibition catalogue in English and Finni...

Advertisement