Page 1

Työpaikkojen rauhantoimikunta • www.rauhanpaivat.fi

Ay-väen rauhanpäivät Turussa 8.–9.1.2011

Mauno Koivisto -keskus, Tykistökatu 6 A

Kooste


ay -vä e n r au h a n pä i vä t 2

Hyvät ay- ja rauhanaktiivit!

A

y-väen rauhanpäivät kokosi yli 200 ay- ja rauhanaktiivia viikonlopun ajaksi keskustelemaan ajankohtaisista teemoista. Päivät olivat ohjelmaltaan tiiviit, alustukset korkeatasoisia, tunnelma lämminhenkinen ja käytäväkeskustelu vilkasta. On tärkeää, että meillä on keskustelufoorumi asioille, jotka ay-toiminnan arjessa valitettavan usein unohtuvat. Maailman ja työelämän muuttuessa on entistä tärkeämpää muistaa ay-liikkeen lähtökohta ja perusperiaate, solidaarisuus. Lauantain seminaareissa keskityttiin vierastyövoimaan Suomessa sekä epävarmuuden lisääntymiseen työelämässä. Molempia seminaareja yhdisti työelämän muuttuminen, työnantajat pyrkivät kasvattamaan voittojaan työntekijöiden kustannuksella. Teemaseminaarin valinnan osalta moni osallistuja koki varmasti valinnan vaikeutta. Aiheina Turussa olivat niin paikalliset arvovalinnat, ay-liikkeen solidaarisuus, pietarilaisten ay-kamppailut, Länsi- Saharan tilanne kuin kohtuutalous tulevaisuuden vaihtoehtona. Sunnuntain seminaarissa puolestaan keskusteltiin Suomen turvallisuuspolitiikasta. Meidän tehtävämme on herättää keskustelua ay-liikkeessä ja näistä aiheista sitä riittää. Sunnuntaina tutustuttiin myös Turkuun kiertoajelun merkeissä, minkä jälkeen kokoonnuttiin

Työpaikkojen rauhantoimikunnan vuosikokoukseen. Vuosikokous valitsi uuden toimikunnan, joka koostuu nyt 33 jäsenestä, heistä 13 on uusia. Toimikunnalla riittää haasteita tulevalle kaudelle, ja muun muassa seuraavien Ay-väen rauhanpäivien valmisteleminen on jo aloitettu. On syytä kiittää lämpimästi turkulaisia aktiiveja, asiantuntevia alustajia, Turun kaupunkia, Rauhanpuolustajien toimiston työmyyriä sekä päivien osallistujia. Jokainen ansaitsee kiitoksen yhdessä ja erikseen, vain yhdessä tekemällä on mahdollista järjestää Ay-väen rauhanpäivät. Lisäksi haluan kiittää myös Marja Heliniä, Arto Salmea sekä Veikko Haataista, Työpaikkojen rauhantoimikunnan pitkäaikaisia aktiiveja. Seuraavat rauhanpäivät järjestetään Tampereella 14.–15.1.2011, lämpimästi tervetuloa! Rauhantyöterveisin, Tanja Pelttari, puheenjohtaja Työpaikkojen rauhantoimikunta Hämeentie 48, 00500 Helsinki Puh. (09) 7744 310, Fax: (09) 7732 328 www.rauhanpuolustajat.fi /rauhanpaivat Puheenjohtaja Tanja Pelttari Sähköposti: tanja.pelttari@suomi24.fi

Vuoden 2010 rauhantyöpaikka-palkinto luovutettiin Autoalan Toimihenkilöt ry:lle Ammattiyhdistys on perustettu vuonna 1960 ja oli alun perin STTK:hon kuuluvan Teknillisten Toimihenkilöiden Liitto ry:n jäsenjärjestö. Rauha ja solidaarisuustyö tuli konkreettisesti esille yhdistyksen toiminnassa jo 1970-luvulla. Yhdistyksen edustajia ollut mukana aktii­ visesti Työpaikkojen rauhantoimikunnassa, Ay-väen rauhanpäivillä ja ­seminaarimatkoilla Pietarissa. Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro ojensi palkinnon Erkki Salmiselle ja Ari Leskiselle.


Työpaikkojen rauhantoimikunnan vuosikokous järjestetään joka toinen vuosi Ay-väen rauhanpäivien yhteydessä. Kokouksessa esitellään menneen toimikauden toimintaa sekä valitaan Työpaikkojen rauhantoimikunnalle toimikunta sekä puheenjohtaja.

Työpaikkojen rauhantoimikunta 2011–2012 Aalto Susanna

ML 49

Turku  

Ala-Kivimäki Raili

JHL 105

Nokia (uusi)

Elomaa-Solkio Maarit

JHL 312

Lahti (uusi)

Hakanen Hannu

ML 74

Jyväskylä

Heikkinen Virpi

JHL 15

Helsinki (uusi)

Hiltunen Keijo

JHL 240

Vantaa (uusi)

Hytti Artturi

PAM 56

Hämeenlinna

Jalovaara Tarja

TEK

Tampere (uusi)

Javanainen Tuula

ML 4

Turku

Ketonen Irma

JHL 197

Lohja

Kivi Inka

OAJ

Helsinki (uusi)

Kokkonen Olavi

ML 74

Jyväskylä (uusi)

Koivisto Toivo

RL 3

Helsinki

Korhonen Pirjo

Pardia

Helsinki

Kuusniemi Kauko

RL 10

Tampere

Kähmi Sippo

PAU

Sipoo  

Larinto Jonna

PRO 81

Lohja

Lehtonen Juhani

JHL 49

Hämeenlinna

Leskinen Ari

PRO

Helsinki

Lilja Juhani

PRO

Helsinki

Lundgren Pekka

PAM

Raisio (uusi)

Pelttari Eila

JHL 20

Helsinki

Pelttari Tanja

JHL 23

Porvoo

Pietilä Matti

ML 200

Raahe (uusi)

Salava Hannele

Helsingin lastentarhanopettajat ry.

Helsinki

Salminen Marja-Leena

SEL 135

Tuusula

Sandberg Antti

RL 16

Turku (uusi)

Silvan Heimo

RL 15

Raisio

Solala Tapio

TEAM

Pori

Stepanow Pertti

JHL 393

Espoo (uusi)

Tallbacka Helmer

SEL 135

Helsinki

Wallin Katja

JHL 4

Helsinki (uusi)

Ylismäki Kikka

JHL 240

Helsinki (uusi)

Toimikunnan puheenjohtaja JHL 23 Tanja Pelttari

(uusi)

ay -vä e n r au h a n pä i vä t

Työpaikkojen rauhantoimikunnan vuosikokous

3


ay -vä e n r au h a n pä i vä t 4

Hannu Seppinen, Anna Kontula ja Jouko Yrttiaho

Vierastyövoima Suomessa Keskustelemassa kansanedustaja, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen Jyrki Yrttiaho ja tutkija Anna Kontula Paneelin vetäjänä SAK:n Turun seudun paikallisjärjestön entinen puheenjohtaja Hannu Seppinen

Jyrki Yrttiaho: ”Hyvät ystävät, hyvät toverit. Teemamme työperäinen maahanmuutto ja ulkomainen työvoima Suomessa on viime aikoina noussut näkyvästi esille poliittiseen keskusteluun. Itse aktiivisesti ay-liikkeessä toimineena muistan, että jo seitsemän, kahdeksan vuotta sitten ulkomaista työvoimaa pyrittiin tuomaan EU-alueelta Suomeen vuokratyövoimana. Silloin puhuttiin viiden dollarin miehistä, joita tuotiin aluksi Olkiluotoon ja myöhemmin telakoille ja rakennusalalle. Erilaisten kansainvälisten sopimusten perusteella Suomeen tulevat turvapaikanhakijat ovat ryhmä, josta puhutaan paljon. Tämä ryhmä on lukumääräisesti pieni verrattuna ulkomaisen työvoiman määrään maassamme. Mitään virallista tilastoa ei ole olemassa, koska Euroopan unionin alueella työvoiman liikkuvuus on vapaa. Arviot liikkuvat 35 000-40 000 työntekijän välillä. Kaikkiaan ulkomaista työvoimaa ja yleensä ulkomaisia ihmisiä on Suomessa noin satatuhatta.

Turvapaikanhakijoita hesitä on vuosittain 4 0005 000. Työperäinen maahanmuutto tuo Suomeen väkeä etupäässä Baltiasta ja Puolasta mutta myös muista EU-maista. Rakennusalalla on paljon romanialaista työvoimaa. Työperäiseen maahanmuuttoon liittyviä ongelmia on käsitelty eduskunnassa. Näin on tehty useassa vaiheessa uudistetun ulkomaalaislainsäädännön yhteydessä. Työperäiseen maahanmuuttoon liittyvä lainsäädäntö on vielä kesken, ja siinä on useita haasteita. Nykyinen oikeistoenemmistöinen hallitus ajaa väljennyksiä työperäiseen maahanmuuttoon ja sen valvontaan. Työnantajien eli Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n vaatimus on pitkään ollut työluvan saatavuushankinnasta luopuminen. Onko järkeä myöntää työlupia alalle, jossa Suomessa vallitsee jo valmiiksi työttömyyttä? Hallitus kuitenkin esittää, että jo ensimmäinen työlupa voitaisiin myöntää viisivuotiseksi. Pidän isona ongelmana sitä, etteivät väljennykset edistä tänne tulevan työvoiman turvallisuutta taikka oikeuksia. Päinvastoin väljennykset vahvistavat lähinnä työnantajan valtaa. Lainsäädäntömme estää ulkomaalaista työntekijää hakeutumasta muiden työnantajien palvelukseen. Hän on käytännössä sidoksissa ensimmäiseen työpaikkaansa Suomessa. Tämä sidonnaisuus antaa työnantajalle melko suuren vallan


Anna Kontula: ”Olen sosiologi Tampereen yliopistosta, joten näkökulmani on ensisijaisesti tutkijan näkökulma. Olen ollut myös pitkään mukana ay-liikkeen ja työväenliikkeen poliittisen siiven toiminnassa. Mielestäni tutkijan rooli on paitsi tuoda esille ja tutkia erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä, myös löytää niihin ratkaisuja. Tutkin Tampereella rakennusalan harmaata taloutta. Korostan, ettei harmaa talous ole missään tapauksessa pelkästään ulkomaalaisiin ja ulkomaa-

laiseen työvoimaan liittyvä ilmiö. Keskityn nyt kuitenkin aiheenmukaisesti ulkomaalaiseen työvoimaan liittyvään harmaaseen talouteen. Suomeen tulevat ihmiset jaetaan erilaisiin kategorioihin. Meillä on humanitaarista maahanmuuttoa, jossa oleskelun peruste määräytyy turvapaikan tarpeen perusteella. Tähän kategoriaan kuuluvat turvapaikanhakijat ja pakolaiset. Tämän lisäksi on työperäistä maahanmuuttoa. Tähän liittyvät ihmiset, jotka ovat saaneet Suomeen oleskelu- ja asumisluvan työntekemisen perusteella sekä siirtotyöläiset, jotka eivät ole aikeissa muuttaa Suomeen pysyvästi. Suurin maahanmuuttajaryhmä on erilaisilla perheenyhdistämisillä Suomeen tulevat ihmiset. Kun esimerkiksi suomalaiset lähtevät opiskelemaan ympäri maailma, he löytävät sieltä rakkauden ja tuovat hänet tullessaan kotimaahan. Maahanmuuttokategoriat ovat lähtökohtaisesti ongelmallisia, koska kukaan ihminen ei kuulu pelkästään yhteen ryhmään. Minulla on ystävä, joka on tullut Suomeen pakolaisena. Tällä hetkellä hänellä on yritys, joka työllistää viisi suomalaista. Toinen suomalaisystäväni etsii parhaillaan ulkomaalaiselle aviomiehelleen töitä. Hän kokee ongelmalliseksi, ettei niitä löydy. Tällaisissa tilanteissa hallinnolliset kategoriat näyttäytyvät enemmän vaivana kuin hyötynä ihmisen Suomessa olon näkökulmasta. Usein kategorioita käytetään enemmänkin ihmisten kontrollointiin ja ihmisoikeuksien kiertämiseen kuin varsinaisesti heidän oikeuksiensa turvaamiseen. Vierastyövoiman asemassa tulee esiin ongelmia. Tässä yhteydessä on äärimmäisen tärkeää, millä statuksella ihminen Suomessa oleilee. Jos kotipaikka on Suomessa, on ihmisellä pääsy suomalaisen sosiaaliturvan piiriin ainakin rajallisesti. Tällöin on mahdollista liittyä myös suomalaiseen ay-liikkeeseen. Määräajaksi tänne töihin tuleva ei usein ole näiden etujen piirissä. Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat paperittomat siirtolaiset eli ihmiset, jotka ovat maassamme niin sanotusti laittomasti. Heidän joukkonsa Suomessa kasvaa koko ajan. He ovat kaiken mahdollisen järjestäytymisen ja viranomaisavun ulkopuolella ja tämän takia kaikkein alttiimpia kaikelle

ay -vä e n r au h a n pä i vä t

väärinkäytöksiin ja työehtojen rikkomiseen ulkomaista työvoimaa kohtaan. Työntekijälle jää vaihtoehdoksi työ- ja oleskeluluvan menettäminen, jos hän ryhtyy ajamaan oikeuksiaan. Työvoimanpalvelulaki säätää, ettei Suomessa ulkomaalaisella työntekijällä ole oikeutta perusturvaan ja ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen, vaikka hän olisi työttömyyskassan jäsen. Kun työntekijä on sidottu yhteen työnantajaan, hän ei voi tulla työnhakijaksi vaikka joutuisi lomautetuksi tai työttömäksi. Mielestäni kaikissa tulevissa lakimuutoksissa olisi parannettava tänne tulevien työntekijöiden asemaa. Tällaista ei ikävä kyllä näytä olevan näköpiirissä. Ongelma on suuri. Suomi menettää jatkuvasti työpaikkoja ja tuotantoa siirtyy täältä muualle. Suuret suomalaiset yritykset investoivat aivan muualle kuin kotimaahansa. Suomalaisia yrityksiä tyhjennetään. Rahastosijoitukset suuntautuvat ulkomaille. Suomessa työtä teetetään yhä enemmän ulkomaisella halpatyövoimalla. Sen omiaan heikentämään työllisyyttä. Ay-liike ei saa karsinoida ulkomaista työvoimaa, vaan sen on ajettava kaikille yhtäläisiä työehtoja. Ulkomaisessa työvoimassa on paljon järjestäytymispotentiaalia. Toisaalta vaatimus suomalaisesta työstä on myös tärkeä. Suomalaisen elinkeinoelämän ja teollisuuden kansalliseen tukeen on asetettava kotimaisuusehdot. Tätä ei kilpailunvapaus estä. Valtiot voivat rahoituspäätöksissään tai lainoja taatessaan asettaa kotimaisuusehtoja.”

5


ay -vä e n r au h a n pä i vä t 6

mahdolliselle riistolle. EU:ssa paperittomia siirtolaisia on noin kymmenen miljoonaa. He pyörittävät myös osaltaan EU:n taloutta. Vierastyötä, joka ei toimi maahanmuuttajavoimin, on Suomessa eniten rakennus-, kuljetus- ja maatalousaloilla sekä kotitöissä ja seksiteollisuudessa. Tämän ihmisryhmän kooksi vuositasolla on arvioitu jopa 80 000:ksi, josta rakennusalan osuus on 30 000. Olen tutkinut Olkiluodon ydinvoimalan työmaan Euroopasta ja Euroopan ulkopuolelta tulevaa työvoimaa. Olkiluodossa käy vuosittain yli 5 000 työntekijää. EU-alueelta tulevilla työntekijöillä on hieman parempi status ja keskimääräinen palkka on yli 2 000 euroa kuussa. Tämän on noin 60 prosenttia siitä, mitä näille kuusipäiväistä työviikkoa ja yli kymmenentuntisia työpäiviä tekeville työntekijöille olisi pitänyt maksaa. Tosin palkka on melko hyvä ja sellainen, mikä työntekijöille alun perin luvattiin. Vastaavasti maataloudessa on tapauksia, joissa työskennellään kahden euron tuntipalkalla. Palkka maksetaan pimeänä ohi kaiken mahdollisen valvonnan. Vierastyövoiman kategorioinnissa on mielenkiintoista sen luokkaluonne. Esimerkiksi saatavuusharkinta koskee niin sanottuja duunarialoja. Asiantuntijat, ammattiurheilijat ja ylempään työnjohtoon kuuluvat eivät ole sen piirissä. Pelkästään asiantuntijan määritelmä pitää sisällään yli 3 000 euron kuukausipalkan. Määrittelyä ei tehdä työntekijän kompetenssin vaan tulojen perusteella. Hyvätuloisille annetaan lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet turvata omat etunsa ja ajaa omia oikeuksiaan. Mitä ay-liikkeen pitäisi sitten tehdä siirtotyöläisasialle? Mielestäni ay-liikkeen pitäisi muistaa omat juurensa. Kun ay-liike syntyi, ei ollut esimerkiksi kahdeksantuntista työpäivää vaan epämääräinen työntekijäjoukko eri aloilla enemmän tai vähemmän yrittäjämäisissä olosuhteissa, epämääräisissä työsuhteissa mahdollisesti veronkierron ulkopuolella. Tuolloin pystyttiin kuitenkin järjestäytymään. Työntekijöiden asemaa parannettiin kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla. Tämän päivän vierastyövoimakeskustelun suurin ongelma on, että kaikki vaativat yhteen ääneen

valvonnan tiukentamista ja uutta lainsäädäntöä. Kaikki, jotka ovat toimineet pitkään ay-liikkeessä, tietävät, että tämä yksin ei riitä. Tarvitsemme riittävän vahvassa asemassa olevia työntekijöitä, jotka pystyvät puolustamaan oikeuksiaan. Niin kauan kuin näin ei ole, emme ikinä pysty hankkimaan niin paljon poliiseja ja työsuojeluviranomaisia, että voisimme pitää kenttää hallussa. Ay-liikkeen olisi kyettävä ylittämään omat rajansa. Myös työelämän ja muun elämän välinen raja on ylitettävä. Vierastyövoiman kohdalla työnantajan valta työntekijään jatkuu usein työajan ulkopuolellekin. Työnantaja määrittelee asunnot, missä vierastyöntekijät asuvat sekä sen, millä alueella työntekijät liikkuvat. Tällöin ay-liikkeenkin on kyettävä ottamaan kantaa työpäivän ulkopuolisiin kysymyksiin. Ay-liikkeen on ylitettävä myös yrittäjän ja palkansaajan välinen raja. Näyttää siltä, että yrittäjyyttä käytetään porsaanreikänä paitsi suomalaisten, myös vierastyöläisten kohdalla. Tällä pyritään kiertämään ay-liikkeen valtaa ja valvontamahdollisuuksia. Ay-liikkeen on nähtävä, että työläisiä toimii muuallakin kuin palkkatyösuhteissa. Kolmas ylitettävä raja on ammattiliiton jäsenkirja. Tällä vierastyöläiset eivät voi liittyä jäseniksi kovinkaan moneen ammattiliittoon. Hidas ja byrokraattinen järjestökenttämme ei myöskään kannusta vierastyöläistä nousemaan merkittävään asemaan liitoissa. Olisi löydettävä sellainen ay-toiminnan tapa, jossa ihmiset pystyvät osallistumaan myös yksittäisiin työtaisteluihin, vaikka heillä ei olisi liiton jäsenkirjaa. Asioihin pitäisi pystyä puuttumaan suhteellisen kevyillä rakenteilla. Emme voi tyytyä pelkästään ay-liikkeen jäsenten etujen ajamiseen, vaikka jäsenet liikkeen toiminnan maksavatkin. Tessien perustana on, että yleissitovuus nojautuu tiettyyn olemassa olevaan järjestäytymisprosenttiin. Jos emme pyri saamaan yhteyttä järjestäytyneen työvoiman ulkopuolelle, tämä alkaa jossain vaiheessa uhata koko työehtosopimusjärjestelmää ja lopulta myös maksavien jäsenten etuja.”


T

utkimusprofessori Heikki Hiilamo viittasi puheenvuorossaan Raija Julkusen kirjaan työelämään liittyvistä kysymyksistä ja työelämän muutoksesta tämän hetken yhteiskunnassa. Julkunen esitteli kirjassaan erästä helsinkiläistä leipomoa 1970-luvulta. Tuolloin leipomotyöntekijöiden kokouksissa käsiteltiin erittäin yksityiskohtaisesti erilaisia asioita. Samoista asioita kirjoitellaan nykyään Facebookissa tai puhutaan hiljaa työpaikkojen kahvitunneilla. Leipomossa oli pidetty pöytäkirjaa kokoontumisista. Näistä pyötäkirjoista sai kuvan työläisten vahvasta yhteistoiminnasta. Työpaikka oli voimakkaan yhteisöllinen. Hiilamon mukaan tämän päivän työpaikkojen muutokset ja työntekijöiden epävarmuus liittyvät pitkälti yhteisöllisyyden puutteeseen. Työntekijät ovat yksin ongelmiensa kanssa. Hiilamo keskittyi puheenvuorossaan epävarmuuteen, joka liittyy työmarkkinoille pyrkimiseen. Tilanteeseen, jossa joudutaan yhdistelemään sosiaaliturvaa ja ansiotuloja. Toisaalta hän totesi, että useiden kyselytutkimuksien viesti on, että ihmiset ovat keskimäärin melko tyytyväisiä työssään. Työtyytyväisyys on jopa noussut viime vuosina. Muun muassa työterveyshuolto on parantunut ja vaikkapa työpaikkakiusaamiseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Mutta näihin kyselyihin vastaavat ovat enimmäkseen pysyvissä työsuhteissa. He ovat onnekkaita, eivätkä ole kohdanneet työttömyysjaksoja kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Heidän ansionsa ovat nousseet ja verotus keventynyt. Hiilamo korosti, että vaikka pysyvässä työsuhteessa olevien osuus on pienentynyt, on se edelleenkin hyvinvoiva enemmistö. On kuitenkin kasvava joukko ihmisiä, jotka eivät ole päässeet kiinni työelämään. He hankkivat toimeentulonsa pätkätöillä. Tähän ongelmaan on pyritty etsimään erilaisia ratkaisuja, aktivointia, kannustamista ja työllistämistä. Keppiä on kuitenkin tarjottu enemmän kuin porkkanaa. Ongelma on, miten yhdistää sosiaaliturva ja työtulot. Puhutaan niin sanotusta byrokratialou-

kusta. Jos ihminen ottaa vastaan lyhytaikaisen työn, voi olla, että vuositasolla päädytään tulokseen ettei työn vastaanottaminen ole kannattavaa. Jos asiaa tarkastellaan viikon tai kuukauden näkökulmasta siihen liittyy myös isoja ongelmia. Jos menee töihin saa etuuksia vanhalla tasolla palkan kera. Kun palkka jää pois, joutuu sosiaalieduista maksamaan vielä palautuksia, esimerkiksi asumistukea ja toimeentulotukea. Heikki Hiilamo työskenteli 2000-luvun alkupuolella Stakesin arviointihankkeessa, joka koski etuoikeutetun tulon lakikokeilua, joka on edelleenkin voimassa. Sen perusteella osa-aikaisessa työsuhteessa oleva voi pitää osan saamastaan toimeentulotuesta. Alun perin se oli enintään 100 euroa ja nykyään määrä on tarkistettu 150 euroon. Kysymys ei ole kovin isoista summista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, toimiiko tämä kannustimena ja hakevatko ihmiset aktiivisemmin töitä, vaikka ongelma ei ole se, että ihmiset eivät kävisi töissä, vaan se, ettei ole työpaikkoja. Hiilamo kertoi havahtuneensa luettuaan oululaisen eläkkeellä olevan toimittajan artikkelin pätkätyöläisestä. Hän oli työskennellyt perushoitajana pätkissä ja jäi lopulta työttömäksi. Hänen tilanteensa oli heikentynyt niin paljon, että hän oli mennyt hakemaan toimeentulotukea. Niin sanotun jaksottamisen tai vyöryttämisen takia voi käydä niin, että etuus, joka saadaan laskennallisesti, otetaan myöhemmin pois toimeentulotuesta. Tämä on lainmukaista toimintaa, mutta siihen ei tutkijoiden taholta ole tähän mennessä kiinnitetty kovinkaan paljon huomiota. Hiilamon mukaan syynä on osittain huolimattomuus ja se, että ongelman kanssa kamppailevat ihmiset taistelevat usein oman toimeentulonsa puolesta tuntien syyllisyyttä ja häpeää. Hiilamon mukaan ammattiyhdistysliikkeen tulisikin pohtia, miten se voisi tukea työelämän marginaalissa olevia ihmisiä, joille sekä ansiotulon jatkuminen että sosiaaliturvan saaminen on epävarmaa.

ay -vä e n r au h a n pä i vä t

Työllä ei elä – epävarmuuden lisääntyminen työelämässä

7


ay -vä e n r au h a n pä i vä t 8

Suomen turvallisuuspolitiikka Kansanedustaja, ulkoasiainvaliokunnan jäsen Ilkka Kanerva Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro

Markku Kangaspuro: ”Toisin kuin Ike Kanerva, minä en ole ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Pyrin vaikuttamaan poliittiseen keskusteluun muilla tavoin. Lähestyn turvallisuutta ja Suomen turvallisuuden tuottamista kansalaisten peruslähtökohdista. Kansalaisten tehtävä ei ole tuottaa valtiolle tai valtion tietyille tavoitteille turvallisuutta. Valtio on kansalaisten muodostama organisaatio, jossa yritetään luoda yhdessä sekä paikallisesti että globaalisti turvallisempaa maailmaa. En lähde purkamaan turvallisuuden lisäämisen ongelmaa sotilasliittoihin osallistumisen näkökulmasta. Lähdetään liikkeelle kansalaisten arkiturvallisuuden lisäämisestä. Miten politiikalla voidaan tuottaa yhteistä hyvää ja vakautta, joka estää politiikan totaaliseen umpikujaan joutumista. Um-

Markku Kangaspuro

pikujatilanteessa joudutaan turvautumaan väkivallan eli sodan keinoihin. Clausewitz lausui satoja vuosia sitten viisauden ”sodankäynti on politiikan jatkamista toisin keinoin”. Tämä on osoitettu monta kertaa paikkansapitäväksi. Sodan keinoja käytettäessä on ajauduttu epätarkoituksenmukaisiin ja tuhoisiin politiikan toteuttamiskeinoihin. Tällöin ei enää saavuteta niitä tavoitteita, joita on väitetty saavutettavan. Viittaan tässä teidän kaikkien hyvin tuntemiin ilmiöihin Afganistanin rauhanturvaoperaationa alkaneessa sisällissodassa, joka on muuttunut Nato-johtoiseksi ja jonka rinnalla Yhdysvallat käy terrorismin vastaista sotaa. Ei ole enää kovin montaa kansainvälisen politiikan tutkijaa eikä edes poliitikkoa, joka voisi väittää Afganistan-operaatiota onnistuneeksi. Se ei myöskään ole tuottanut turvallisuutta, vakautta eikä rauhaa. Näen kansalaisena, tutkijana ja Rauhanpuolustajien puheenjohtajana, että ammattiyhdistysliikkeen piirissä on äärettömän tärkeää puhua arkipäivän turvallisuuden lisäämisestä ja tuottamisesta. Suvaitsematon kansallismielisyys, ennakkoluulot, islamfobia ja rasismin nousu kumpuavat arkiturvattomuuden tunteesta. Meillä on pilvin pimein pätkätyötä pienellä palkalla tekeviä ihmisiä. Kuolevilla teollisuuspaikkakunnilla ihmiset elävät epävarmuudessa. Heidät on jätetty oman onnensa nojaan globalisaation myllerryksessä. Jos haluamme tuottaa tehokkaasti hyvinvointia ja arkiturvallisuutta suomalaiseen yhteiskuntaan, meidän on kyettävä keskustelemaan myös rauhanliikkeen tilaisuuksissa sosiaalisesti oikeudenmukaisen, tasa-arvoisen ja solidaarisen politiikan tuottamisesta. Tätä kautta voidaan vähentää ulkomaalaisvihaa ja arvostelua maahanmuuttajia kohtaan. Suomen historiasta löydetään kaikista suurimmat ulkomaalaisvihamielisyyden ilmentymät laskukausien aikana, jolloin yhteistä hyvää on vähemmän jaettavana. Kun työttömyys on lisääntynyt ja ihmiset putoavat pois sosiaalisen suojaverkon piiristä, joudumme kilpailemaan niukkenevista resursseista. Tällöin normaalit suomalaiset ihmi-


set kokevat, että he joutuvat kilpailemaan maahanmuuttajien kanssa. Tämä on helppoa, koska maahanmuuttajat ovat erilaisia, eri kieltä puhuvia ja helposti tunnistettavia. Vaikka arvioimme millä mittareilla tahansa, tiedämme että Suomen varsinaiset ongelmat eivät johdu vähistä maahanmuuttajistamme. Osa heistä tietysti vie yhteiskunnan perusresursseja, mutta jos toimimme oikein, he myös tuovat lisäresursseja suomalaiselle yhteiskunnalle. Pitäisi ajatella myös globaalia arkiturvallisuuden tuottamista. YK:n tutkimusten mukaan kaikki viimeaikaiset konfliktit, joista osa on aiheuttanut satojatuhansia kuolonuhreja, eivät ole johtuneet uskonnollisista tai poliittisista syistä. Niissä on ollut kysymys ihmisten perusedellytysten turvaamisesta kuten vedestä, ruuasta ja työstä. Tästä ovat hyvänä esimerkkinä Algerian ja Tunisian levottomuudet. Täytyy toivoa, ettei Euroopan unionin tarvitsi puuttua tilanteeseen aseellisesti. Arabimaiden vakaus on Euroopan unionille tärkeää. Niiden levottomuudet johtuvat epäonnistuneesta talouspolitiikasta, korruptoituneesta vallasta ja ennen kaikkea suuresta nuorisotyöttömyydestä. Nuorien työttömien miesten toiminta on klassisin esimerkki väkivaltaisen konfliktin synnystä. Jos Suomi haluaa edistää vakautta ja rauhaa maailmalla, meidän on tuotettava globaalia arkipäivän turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Täl-

löin joudumme puhumaan isoista talous- ja sosiaalipoliittisista kysymyksistä. Ne ovat vaikeita kysymyksiä, joita rauhanliike yksin ei pysty ratkaisemaan. Se, mistä tässä tilanteessa ei pidä puhua, on Suomen Nato-jäsenyys tai aseellisiin ratkaisumalleihin panostaminen. Joka kerta kun Pohjois-Atlantin puolustusliitto Nato on joutunut puuttumaan asioihin, kyse on ollut epäonnistuneesta ja kriisiytyneestä politiikasta, jolla tuotetaan lisää epäonnistuneita ratkaisuja. Ainoa tapa, jolla rauha sotien ja konfliktien jälkeen syntyy, on rauhansopimus. Lopulta siis ollaan tilanteessa, jossa todetaan että nyt on tapettu tarpeeksi ihmisiä ja tuhottu tarpeeksi sekä materiaalista että henkistä hyvinvointia eikä ole enää muuta vaihtoehtoa kuin rauhan sopiminen, vaikka huononkin rauhan. Afganistanin tilanteessa rauha on ainoa vaihtoehto. Irakin miehitys on osoittanut, ettei sielläkään kyetty tuottamaan demokratiaa sotilaallisesti. Entinen pääministerimme Harri Holkeri kysyi hiljattain, mitä suomalaiset sotilaat tekevät Afganistanissa. Hänen mielestään suomalaisten pitäisi tulla pois, koska he turvaavat tällä hetkellä lähinnä unikon viljelijöiden ja heroiinin tuottajien etuja ja takaavat huumeiden tuotannon jatkuvuuden maailmanmarkkinoilla. Britannia ja Neuvostoliitto eivät onnistuneet alistamaan Afganistania eikä siinä tule onnistumaan Yhdysvaltojen johtama terrorisminvastai-

ay -vä e n r au h a n pä i vä t

Markku Kangaspuro, Ilkka Kanerva ja Teemu Matinpuro

9


ay -vä e n r au h a n pä i vä t 10

sotilasliiton jäseneksi. Vaikka Venäjä liittyisi Natoon, ei Suomen tulisi tehdä samaa, koska Nato on sotilasliitto, joka toimii sotilasliiton logiikalla. Maailma on muuttumassa. Rohkeimmat tutkijat ja analyytikot puhuvat Yhdysvaltojen ja eläköityvän Euroopan vaikutusvallan laskusta. Intia, Kiina ja Brasilia taas ovat nousevia mahteja. Tämän kehityksen yhteydessä pitää kysyä, onko meidän syytä sitoa käsiämme sotilasliitto Naton jäsenyyteen varsinkin, kun olemme jo Euroopan unionin jäseniä. Nouseva maailma tulee haastamaan vanhan maailman valtiaat.”

Kansanedustaja Ilkka Kanerva:

Ilkka Kanerva

nen sotakaan, saati sen rinnalla toimiva Naton rauhanturvaoperaatio, jossa Suomikin on mukana. Suomen tulisi globaalisti pienillä resursseillaan viedä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan mallia maailmalle, vaikka malli hieman yskähteleekin. Suomen tulisi käyttää resurssinsa rauhanomaisen yhteiskuntamallin rakentamiseen, ei sotilasoperaatioihin. Siteeraan presidentti Koivistoa. Hän puhui aikanaan Kosovon sotaan osallistumisesta ja vastusti pommitusten aloittamista ja totesi: ”Kyllä ne pärjäävät siellä ilman meitäkin.” Afganistanissa olevat pari sataa suomalaista vain pilaavat Suomen maineen. Suomen Natoon liittyminen on ongelmallista myös Venäjän kannalta, koska Venäjällä ja Nato-mailla on intressiristiriitoja epävakailla Keski-Aasiassa sijaitsevien entisten neuvostotasavaltojen alueella. Georgian sota oli tästä yksi esimerkki. Jos tilanne näillä alueilla kärjistyisi kriisiksi ja Suomi kuuluisi Natoon, se olisi solidaarisuussyistä vääjäämättä kriisin toisen osapuolen liittolainen. Meillä on paremmat toimintamahdollisuudet Naton ulkopuolisena valtiona kasvattaa oman alueemme ja naapureidemme vakautta kuin liittymällä

”Otin takin pois ja huomasin, että pirulauta siinähän on punainen vuori. On pitkästä aikaa mukavaa ja jopa mieluisalla tavalla henkisesti haastavaa olla paikalla tässä tilaisuudessa. On hyvä olla paikalla arvioimassa näitä asioita, mutta en aio olla kaikkien kanssa kaikesta samaa mieltä. Markku Kangaspuron puheenvuorossa oli paljon tärkeitä pohtimisen arvoisia pointteja. Jotkut pitävät rauhaa ja rauhanliikettä huonosti nykypäivään sopivana. Itse olen seurannut Suomen ulkopolitiikkaa kotvan aikaa. Olen sitä mieltä, että rauhanliikkeellä ja ammattiyhdistysväellä on ollut aina sanansa sanottavana ja lippu korkealla. Koen tämän myös linjakkaana toimintana, vaikka en olekaan kaikista asioista aina samaa mieltä. Ajattelussani on kuitenkin paljonkin yhtymäkohtia teidän ajatteluunne. Olen havainnut toimiessani eri ulkopoliittisissa tehtävissä, mikä kansalaisaktiivisuuden merkitys ulkopolitiikkaan on ollut. Se pursuaa teidän riveistänne. Nostan hattua. On hienoa, että valistunut osa suomalaisista haluaa ottaa aktiivisesti osaa keskusteluun. Tässäkin tilaisuudessa sali on täynnä. Markkku Kangaspuro lähti kansalaisnäkökulmasta. Itse lähden keskusteluun valtion näkökulmasta. Mietin onko Suomi valtiona tosiasiassa turvallisuuden tuottaja. Terveellä maalais- tai kaupunkilaisjärjellä ajateltuna huomaa selvästi maailmalla useita toimijoita, jotka eivät tuota turvallisuutta vaan ovat sen kuluttajia. He ovat riskialttiita toimijoita. Niin mielelläni kuin uskoisinkin ihmisen kykyyn tuottaa hyvää, usko ei aina vain tahdo oi-


puolustusbudjetti on tällä hetkellä kasvussa. Näin ei tule kuitenkaan jatkumaan. Meidän on asetettava itsemme nurkan takana odottavaan tulevaisuuden maailmankuvaan. Jos emme uudistaisi ajatteluamme, se johtaisi liian suurin kustannuksiin puolustusbudjetin suhteen. Veronmaksajien rahat eivät tulisi tähän riittämään. Aikoinaan lakkautettiin ratsuväki. Tuntuisi aika hassulta, että meillä olisi yhä ratsuväki. Puolustusvoimissa on tänä päivänä toimijoita, jotka ovat auttamatta vanhentuneet. Ne täytyy nähdä ja ymmärtää. Tulemme jatkossakin lakkauttamaan varuskuntia, niin kipeältä kuin se tuntuukin vaikkapa Keuruulla paikallisesta näkökulmasta. Jos ajattelemme sotilaallista liittoutumattomuutta, kysymys ei ole taloudesta vaan ulkopolitiikasta. Vierastan fanaattisuutta puolin ja toisin. Sitä ikävä kyllä esiintyy. Naton ja Venäjän suhteet saattavat lähentyä. Jos Naton Venäjä-neuvostosta muodostuu lähivuosina todellinen reaalipoliittinen tekijä, joka vaikuttaa myös Suomeen, meidän täytyy miettiä miten me tämän dilemman ratkaisemme. En kuvittele, että tässä käveltäisiin kansalaismielipiteen yli ja käveltäisiin paraatiovesta Natoon. Ei kuitenkaan riitä, että käännämme selkämme hankalille asioille. Olen poliitikko, joka haluaa rauhallisesti muita kuunnellen miettiä ja kypsyttää tätä asiaa. On mietittävä, mitä on tehtävissä järkevästi, jotta se sopii rauhan- ja turvallisuudentuottamisen filosofiaan. On oltava useampia vaihtoehtoja. Suomesta löytyy päteviä ihmisiä miettimään tätä asiaa. Te tiedätte hyvin, ketkä pitävät Natoon menemistä automaattiratkaisuna. Itse kutsuisin toisinajattelijat neuvottelupöytään. Toisaalta, emme voi EU-jäsenyydellämme kuitata sitä, että muu kansainvälinen toimeliaisuutemme jää tähän. Tarkoitan erityisesti Venäjää. Ulkoministerikaudellani puhuin Markku Kangaspuron kanssa, kuinka tavattoman tärkeää on se, että emme toimi suhteessa Venäjään niin että kysymme Brysselistä miten toimimme Venäjän suhteen. Meillä on oltava suora yhteys Venäjään. Se on järkevää sekä Suomen että Venäjän kannalta.”

ay -vä e n r au h a n pä i vä t

kein riittää, kun katsoo mitä maailmalla tapahtuu. Suomalaisia on alle promille maailman väestöstä. Minkä verran meidän tulee nähdä vaivaa ja kuinka paljon me kykenemme turvallisuutta tuottamaan maailmalle? Nykyään on trendikästä sanoa, ettei konsensuksella ole mitään merkitystä. Tämä näkyy monissa yhteyksissä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Minulle konsensuksella on edelleen merkitystä. En tarkoita toisinajattelijoiden vaientamista. Kun puhutaan valtiosta toimijana, pitäisi pyrkiä muotoilemaan Suomen ulkopoliittinen linja niin, että siinä aidosti kuultaisiin erilaisia näkemyksiä. Näiden väliltä tulisi löytää yhteinen toimintalinja. Tästä tulee voida sopia ja pitää kiinni. Kun katsomme Suomea YK:n vinkkelistä, maamme koetaan erittäin positiivisena kansainvälisenä toimijana. Se perustuu siihen, että jos Suomi noudattaa tiettyä linjaa YK:ssa, tätä linjaa ei revitä sisäisesti rikki. Kansakunta ei paukahda kahtia ulkopoliittisen linjan osalta. Meillä on oltava malttia kuunnella toisinkin tavoin ajattelevia toimijoita. Hallituksen, presidentin, eduskunnan, kansalaisjärjestöjen ja tutkimuslaitosten näkökulmat ovat kaikki tärkeitä. Miten nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa pitäisi sitten toimia? Mielestäni Suomen tulee olla vaikuttava toimija kansainvälisessä yhteisössä. Turvallisuutemme ei ratkea yksinomaan Itämeren piirissä toimien eikä edes Euroopan unioniin tukeutuen. Meillä täytyy olla isompi kuva, koska olemme entistä enemmän kuin pienessä kylässä. Eri uskonnot, rodut ja kulttuurit tulevat törmäämään yhteen. Lapsenlapsemme tulevat näkemään ajan, jossa maailman eri kulttuurit tulevat elämään keskenään veljinä ja siskoina. Tähän on pakko oppia, muuten syttyy maailmansota. Tämän takia on tärkeää, että on toimijoita jotka pystyvät kantamaan tämän agendan lippua. Tähän kuuluu myös rauhanvälitystoiminta. Suomi on voinut paukuttaa henkseleitään maailmalla rauhanturvaamisen suurvaltana, mutta nyt on tapahtunut totaalinen romahdus. Emme ole missään tapauksessa enää rauhanturvaamisen suurvalta. Suomen puolustuspoliittisessa ajattelussa tulee tapahtumaan radikaaleja muutoksia. Suomen

11


ay -vä e n r au h a n pä i vä t 12

Rauno Artesola, Piia Elo ja Mirka Muukkonen

Teemaseminaari 1:

Turun arvovalinnat Alustajat: kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Piia Elo ja kaupunginvaltuutettu ja peruspalvelulautakunnan jäsen Mirka Muukkonen Vetäjä: Elintarviketyöläisten Turun keskusjärjestön tiedottaja Rauno Artesola

S

eminaarin vetäjä Rauno Artesola valotti kulttuuripääkaupungin tilannetta monelta osin. Paikkakunnalla on leipomotyöväellä ollut ammattiyhdistystoimintaa jo vuodesta 1904 ja taideakatemiassa koulutetaan sirkuksen ammattilaisia. Selvää on, että näillä perinteillä kaupungissa arvostetaan niin leipää kuin sirkushuvejakin. Erikoinen tilanne kaupungissa on kuitenkin siltä osin, että kulttuuripääkaupunkivuoteen ollaan panostamassa viitisenkymmentä miljoonaa euroa. Samaan aikaan on kirjastoja suljettu ja peruspalvelujen rahoituksesta käydään tiukkaa vääntöä niin poliittisesti kuin kansalaisliikkeidenkin voimin. Arvovalintoja tehdään myös liikuntapaikkojen osalta. Ammattiurheilun suorituspaikoissa ei niukkuutta tunneta. Turku-hallia tuetaan miljoonalla eurolla vuosittain. Urheilupuiston juoksuradan päällystäminen ja Kupittaan jalkapallostadionin nurmen uusiminen saivat vaivatta miljoonara-

hoituksen, ja suunnitelmissa on myös uuden ison palloiluhallin rakentaminen. Näistä lähtökohdista keskustelun alustivat henkilökohtaisilla näkemyksillään nuoremman polven kaupunginvaltuutetut Piia Elo ja Mirka Muukkonen. Elämänkokemuksen luomaa kulttuuritietämystä keskustelussa edusti entinen kansanedustaja Oili Suomi. Sukupolvien välistä ristiriitaa ei kuitenkaan ollut havaittavissa. Yhteinen näkemys oli, että kunnallisia palveluja tarvitaan monipuolisena koko ihmisen elämänkaaren ajan. Keskustelussa teemaa käsiteltiin vapaasti, ja mielipiteitä vaihdettiin kunnallisten palvelujen osalta eri puolilta Suomea. Monipuolisen kulttuurin tarve sai seminaarissa ymmärrystä, mutta oikeistolaisen politiikan mukainen palvelujen yksityistämislinja todettiin ongelmaksi laajasti. Erityisesti palvelusetelien käytön laajentaminen keskustelutti, koska tästä oli kokemusta eri puolilta maata. Tilaisuuden parasta antia olikin, että se loi mahdollisuuden monipuoliseen mielipiteiden vaihtoon kuntapalveluista. Toivottavasti kulttuuripääkaupungin arki tuli myös tutummaksi ammattiyhdistysväelle. Rauno Artesola


Ay-liike ja solidaarisuus yhteistyö ja kumppanuus Alustaja: JHL:n kv-toimitsija Eveliina Petälä Vetäjä: JHL:n pääluottamusmies Eila Pelttari

P

etälä avasi muistuttamalla solidaarisuuden olevan ay-liikkeen perusperiaatteita. JHL:n toiminnassa kyse on kumppanuudesta ja molemminpuolisesta oppimisesta, ei hyväntekeväisyydestä. Kansainvälisten yhteyksien merkitys on kasvanut ja samalla myös keskinäinen riippuvuus. Kyse on kansainvälisestä edunvalvonnasta. Globalisaation myötä on tullut yhteisiä haasteita. Kansallisvaltioiden rajat ovat madaltuneet. Ihmiset, työpaikat ja palvelut liikkuvat maasta toiseen. On syntynyt yhteiset maailmanlaajuiset työmarkkinat, ja monikansalliset yritykset ja kansainväliset rahoituslaitokset muovaavat talous- ja sosiaalipolitiikkaa kaikkialla maailmassa. JHL on keskittynyt puolustamaan laadukkaita julkisia palveluja. Peruspalveluiden on oltava tasokkaita ja kaikkien saatavilla, niillä on suuri merkitys myös vastattaessa talouskriisin haasteisiin. Globaali talous tarvitsee vastavoimaksi vahvaa kansainvälistä ay-liikettä. Ay-liikkeellä ei ole varaa sortua keskinäiseen taisteluun, vaan monenkeskisyys on vahvuus myös tulevaisuudessa. Petälä jakoi globaalit yhteiset haasteet seitsemään osa-alueeseen:

1. Ay-oikeusloukkaukset Heikot työolosuhteet sekä ay-oikeusloukkaukset ovat arkipäivää. Vuonna 2009 surmattiin 101 ayaktiivia (30 prosentin nousu edellisvuodesta). Ayoikeusloukkaukset lisääntyneet Euroopassa, ay-aktiivien irtisanomiset ovat lisääntyneet ja lakko-oikeutta on kiristetty. Erityisesti kehittyvissä maissa on heikko työlainsäädäntö. Puutteelliset neuvottelu- ja järjestäytymisoikeudet ovat kilpailuvaltti –

Eveliina Petälä

puhutaan ns. vapaatuotantoalueista. Ay-liikkeen tehtävänä on vahvistaa demokratiaa sekä ay- ja ihmisoikeuksia.

2. Epävirallinen työ Talouskasvun myötä epävirallisen työn määrä on kasvanut. Kansainvälinen työjärjestö ILO (International Labour Organization) laskee tähän kuuluvaksi kaiken sen vastikkeellisen työn, itsensä työllistämisen ja palkkatyön, jota olemassa oleva lainsäädäntö ei tunnusta, säätele tai suojele. Tällä hetkellä yli puolet maailmassa tehtävästä työstä on epävirallista. Tämä on ay-liikkeelle haaste, ja kansainvälisesti välineet siihen puuttumiseen ovat vähissä.

ay -vä e n r au h a n pä i vä t

Teemaseminaari 2:

13


ay -vä e n r au h a n pä i vä t 14

3. Ilmaston lämpeneminen Sekä ilmaston lämpeneminen että aloitteet sen hillitsemiseksi vaikuttavat yhteiskuntiemme sosiaaliseen, taloudelliseen ja tekniseen kehitykseen. Toimenpiteet ilmastomuutoksen hillitsemiseksi vaikuttavat kaikkiin – myös palkansaajiin. Erityisen haavoittuvia ovat kehittyvät maat, joilla on heikoimmat edellytykset hillitä ja sopeutua muun muassa luonnonkatastrofeihin sekä vesi- ja ruokapulaan. Ay-liikkeen tärkein tehtävä on varmistaa, että ilmasto- ja energiapoliittiset uudistukset toteutetaan kestävällä tavalla ja että kustannukset yhteiskunnassa jakautuvat oikeudenmukaisesti. Toimenpiteet ilmastokriisin hallitsemiseksi muokkaavat tuotantotapoja, elinkeinorakennetta ja energiapolitiikkaa. Tehtävät ratkaisut vaikuttavat työhön, työpaikkoihin, työmatkoihin ja arkeen.

4. Talouskriisi Maailmasta on hävinnyt. 34 miljoonaa työpaikkaa, ja 64 miljoonaa ihmistä on vajonnut takaisin äärimmäiseen köyhyyteen. Esimerkiksi Baltiassa julkisen sektorin palkkoja alennettiin 20-25 prosenttia. PSI (Public Services International) on korostanut julkisen sektorin roolia talouden säätelijänä, työpaikkojen luojana ja aktiivisen työmarkkinapolitiikan harjoittajana. Laadukkailla julkisilla palveluilla on suuri merkitys kriisistä selviämiseen. Kansainvälinen ay-liike on löytänyt yhteisen sävelen julkisten palvelujen puolustamiseksi ja antanut yhteisiä lausuntoja muun muassa G20-kokouksissa vaatien virallista asemaa. Lausunnoissa on vaadittu työpaikkojen säilyttämistä ja panostusta erityisesti nuorisotyöttömyyden torjumiseen. Rahoitusjärjestelmän uudistamisen osalta on vaadittu voimakkaampaa sääntelyä sekä verouudistuksia. Veroparatiiseista on päästävä eroon, verotus saatava progressiiviseksi ja julkisen velan pienentämiseksi on asetettava globaali varainsiirtovero.

5. Köyhyys Köyhyyden globalisoitumisen myötä eriarvoisuus eri maiden välillä ja maiden sisällä kasvaa. Talouskriisin myötä absoluuttinen köyhyys on kääntynyt jälleen nousuun. Ay-liikkeen periaatteena on, että paras tapa vähentää köyhyyttä on ihmisarvoinen

työ (decent work). Tavoitteena on saada ILO:n työelämän perusoikeudet toteutettua kaikkialla maailmassa ja luoda kansainväliset raamisopimukset. Jokaisella on oltava oikeus työhön, joka takaa toimeentulon ja hyvän elämän, sekä oikeus elämiseen riittävään palkkaan.

6. Muuttoliike Muuttoliike on yleismaailmallinen ja voimistuva tekijä työelämässä. Siirtotyöläisiä on arviolta 200 miljoonaa. Tähän ovat syynä globalisaation kielteiset vaikutukset: köyhyys, kansalliset konfliktit, luonnonkatastrofit, työttömyys, alityöllisyys, demokratian puute, huono hallinto sekä ihmisarvoisen työn puute. Eurooppalaiset hyvinvointivaltiot rekrytoivat kehitysmaista koulutettua henkilökuntaa huolehtimaan omista julkisista palveluistaan. Muun muassa Filippiinit kouluttaa sairaanhoitajia vientituotteena yli omien tarpeiden. Muihin maihin lähteneet sairaanhoitajat lähettävät säännöllisesti rahaa perheilleen ja ovat siten oleellinen osa Filippiinien taloutta. Talouskriisin aikana he ovat ensimmäisinä irtisanottujen joukossa. Ay-liikkeen periaatteena on, että ihmisellä on oltava oikeus muuttaa toiseen maahan niin halutessaan, mutta työlle on aina luotava yhteiset eettiset pelisäännöt. Työperäisessä maahanmuutossa ja eettisessä rekrytoinnissa on huomioitava, että työntekijöiden vapaa liikkuminen on jokaisen työntekijän oikeus. Ulkomaista työvoimaa rekrytoitaessa on toimittava sekä lähtö- että kohdemaassa eettisesti ja oikeudenmukaisesti.

7. Palveluista kansainvälistä kauppatavaraa Globalisaatio haastaa perinteisen valtion roolin. Kansainvälisesti julkisia palveluja tuottavat enenevässä määrin monikansalliset yritykset. Tämä on uhka palvelujen tasavertaiselle saatavuudelle ja kattavuudelle. Kehityksen edellytys ovat toimivat ja kattavat julkiset palvelut, jotka ovat keskeisiä Euroopassa. EU ja Maailman kauppajärjestö WTO ovat suosineet kehityspolitiikassaan kehitysmaiden palveluiden yksityistämistä. Alustajan materiaalista koonnut Tanja Pelttari


Vapaat ammattiliitot ja niiden toiminta Pietarissa Alustaja: Aleksander Kalitsin Oy Ford Ab:n Pietarin-tehtailta Lisäksi kaksi muuta vierasta Oy Ford Ab:n Pietarin-tehtailta, yksi Volkswagenilta ja yksi Nissanilta

A

lustaja Aleksander Kalitsin kertoi ns. vapaiden eli uusien ammattiliittojen perustamiseen johtaneista syistä. Alku oli aika erikoinen, sillä koko prosessi käynnistyi Fordin Aleksei Etmanovin palattua vierailultaan Brasiliasta vuonna 2005. Hän kertoi muille, mitä oli nähnyt ja oppinut matkallaan ay-liikkeen toiminnasta. Pietarissa Fordin tehtaalla toimi vanhan ammattiliiton osasto. Vaikka osastolle tehtiin lukuisia esityksia tavoitteista työnantajan kanssa käytäviin neuvotteluihin, käytännön toimia ei saatu aikaan. Viimein ainoaksi keinoksi jäi ero vanhasta liitosta ja uuden perustaminen. Näin perustettiin MPRA eli autoteollisuuden alueiden liitto. Uuden liiton keskeisenä periaatteena on edunvalvonta työntekijöiden esitysten kollektiivisen käsittelyn pohjalta. Nykyään siihen kuuluu 15 eri järjestöä, muun muassa Nokia renkaat, Tikkurila, General Motors, Nissan Volkswagen ja Ford, yhteensä noin 2 500 jäsentä. Alustaja totesi, että vanhassakin liitossa on edelleenkin ”hyviä” ja ”huonoja” osastoja, ja heidän tarkoituksensa on pitää yllä normaalit suhteet myös vanhoihin liittoihin. Heidät erottaa niistä juuri jäsenlähtöisyys ja se, että heidän jäsenistään on suurin osa alle 35-vuotiaita. Vuonna 2007 saatiin Fordilla aikaan kollektiivinen työehtosopimus, ja nyt on Volkswagenilla käynnissä sama prosessi. Tähän VW:n edustaja huomautti, että jonkinlaista toivoa antaa se, että paikallinen johto vaihdettiin ja he odottavat parempaa uudelta, jota eivät tosin ole vielä tavanneet.

Alustaja totesi, että he ovat viime aikoina tehneet yhteistyötä ja saaneet apua Saksan IG-Metallilta. Tikkurila Oy:n Pietarin-tehtaan ongelmat jatkuvat. Yhtiö on jo kolme kertaa irtisanonut tehtaan ammattiosaston puheenjohtajan. Se on myös jo kaksi kertaa hävinnyt asiasta nostetun kanteen oikeudessa. Tikkurilan aktivistit jaksavat toivottavasti taistella yhtiötä vastaan, joka mistään laeista välittämättä jatkaa härskiä toimintaa. Alexander Kalitsin Kansainvälinen talouskriisi on myös vaikuttanut Pietarin-tehtaiden toimintaan tosin ulkomaalaisiin yrityksiin vähemmän kuin venäläisiin, mutta monia työntekijöiden Neuvostoliiton aikana saamia etuja on kovalla kädellä karsittu. Viime vuonna pidettiin kokous, jossa puitiin kokonaistilannetta ja todettiin, ettei pelkkä asioiden tilan voivottelu auta, ja etsittiin uusia avauksia. Yhdeksi keskeiseksi asiaksi nousi työlainsäädännön uudistaminen , jolla pyritään parantamaan työntekijöiden asemaa. Alustajan mukaan he ovat huomanneet täällä käytyä keskustelua kuunneltuaan, että monet ongelmat ovat samoja Suomessa ja Venäjällä muun muassa vierastyövoimaan liittyen. Lainsäädännön uudistaminen on kuitenkin iso urakka, ja siihen tarvitaan kaikkien ay-järjestöjen yhteisymmärrys. Keskustelua myös vanhojen ammattilliitojen kanssa halutaan jatkaa, ja tässä heitä on avustanut muun muassa kansainvälisen metallityöväen liiton IMF:n Pietarin-toimisto. Kysymyksiä esitettiin Tikkurila Oy:n tilanteesta ja tukitoimista, suhteista duuman jäseniin ja poliittisiin puolueisiin sekä työntekijöiden järjestäytymisasteesta autoalalla ja yleensä. Jussi Lilja

ay -vä e n r au h a n pä i vä t

Teemaseminaari 3:

15


ay -vä e n r au h a n pä i vä t 16

Teemaseminaari 4:

Länsi-Saharan tilanne: Kansanäänestys odottaa tuloaan Alustaja: Maima Mahamud, Polisarion edustaja Suomessa. Tulkkaus Karim Maiche

P

olisarion Suomen ja Baltian-maiden edustaja Maima Mahamud alusti Länsi-Saharan pitkään jatkuneesta konfliktista. Länsi-Sahara on Afrikan viimeinen siirtomaa. Alue annettiin Berliinin konferenssissa Espanjalle vuonna 1884. Sen asema kansainvälisoikeudellisena kysymyksenä on kristallinkirkas. Se liitettiin dekolonisoitavaksi ”ei-autonomiseksi alueeksi” jo vuonna 1963 YK:n yleiskokouksessa ja sen neljännessä komissiossa, joka on vastuussa dekolonisaatioon liittyvistä kysymyksistä. Päätöslauselman 1514 mukaisesti Länsi-Saharalle kuuluu itsemääräämisoikeus sekä oikeus nauttia ja hyödyntää heille kuuluvia luonnonvaroja heidän parhaiden intressiensä mukaisesti. Heti espanjalaisten vetäydyttyä vuonna 1975 Marokko miehitti alueen. Marokko siirsi niin sanotun vihreän marssin yhteydessä 350 000 asukasta Länsi-Saharaan. Marokon toimet on tuomittu niin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa Haagissa kuin lukuisissa YK:n päätöslauselmissa. Länsi-Saharan itsenäisyysliike Polisario aloitti taistelun marokkolaisia vastaan, jotka joutuivat taipumaan aselepoon vuonna 1991. Tulitaukosopimukseen liittyi lupaus kansanäänestyksen järjestämisestä, ja alueelle asetettiin YK:n rauhanturvaoperaatio MINURSO (The United Nations Mission for the Referendum in Western Sahara). Kansanäänestystä ei ole järjestetty, ja Marokko on onnistunut lahjomaan vahvoja tukijoitaan, etenkin Ranskaa, mehevillä kauppasopimuksilla. Mahamudin mukaan Länsi-Saharan kysymys olisi ratkaistu välittömästi, jos tavallinen kansa saisi päättää

Maima Mahamud

asiasta. Erilaiset Länsi-Saharan luonnonvaroihin liittyvät kaupat Yhdysvaltojen ja Ranskan kanssa jyräävät ihmisoikeuksien edelle. Nyt EU:n ja Marokon välinen kalastussopimus herättää huolta. Sopimus koskee EU-maana myös Suomea. Kalastussopimus jättää huomioimatta, että Marokko on miehittävä osapuoli, eikä määrittele erikseen Marokon ja Länsi-Saharan aluevesiä tai ota huomioon Länsi-Saharan kansan toiveita. Ruotsin hallitus äänesti vuonna 2006 sopimusta vastaan kansainväliseen oikeuteen viitaten. Nyt sopimusta ol-

laan uusimassa. YK:n oikeusasiamiehen Hans Corellin tekemän selvityksen mukaan kaikki miehitetyn Länsi-Saharan aluetta ja luonnonvaroja koskeva kauppa olisi laillista vain siinä tapauksessa, että se olisi alueen alkuperäiskansan, saharalaisten, intressien mukaista. Hänen mukaansa Länsi-Saharan aluevedet eivät muodosta poikkeusta vaan ovat osa Länsi-Saharan kansalle kuuluvaa itsemääräämisoikeutta. Myös EU:n parlamentin oikeusasiantuntijat ovat todenneet, että EU:n ja Marokon välinen kalastussopimus loukkaa kansainvälistä oikeutta. Mahamud kartoitti myös länsisaharalaisten elämää niin Tindoufin pakolaisleireillä kansainvälisen ruoka-avun varassa kuin jatkuvien ihmisoikeusloukkausten varjostamana miehitetyillä alueilla. Sanoja tukivat lukuisat vastenmieliset kuvat pahoinpidellyistä saharalaisista. Monet kuulijat eivät olleet aiemmin tienneet mediassa vaietun Länsi-Saharan tilanteesta. Nyt tapahtumat ovat saaneet ay-väen rauhanpäivillä taas uusia todistajia. Karim Maiche


Degrowth – kohtuutalous tulevaisuuden vaihtoehtona Alustaja: kansainvälisen talouden dosentti Jan Otto Andersson Vetäjä: Tapio Solala

P

itkään on ollut selvää että talous ei voi kasvaa rajattomasti rajallisessa maailmassa. Varsinaisesti degrowth- tai décroissance-ajattelu on lähtenyt 2000-luvulla Ranskasta. Latinalaisilla kielillä talouslasku kuvastaakin ajatusta paremmin kuin suomen kielellä: esimerkiksi musiikkitermi decressendo käännetään suomeksi “soittaa alenevalla intensiteetillä tai soittaa asteittain pehmeämmin”. Suomessa asiaa kuvaamaan on sovitettu monia termejä, kuten kasvun purku, talouslasku, kestotalous, myötämäkiyhteiskunta tai otsikossa oleva kohtuutalous. Talouskasvusta on tullut jonkinlainen uskonkappale irrallaan todellisesta maailmasta. Siitä on tullut ensisijainen tavoite ohi kaikkien niiden asioiden, joita sen väitetään palvelevan. Tätä kuvastaa hallituksen asettaman Satakomitean mietintö, joka pohtii miten ihmisten elämää muutetaan siten, että se tukee kasvua. Yleisesti esitetty väite on, että hyvinvointivaltion ylläpitäminen edellyttää talouskasvua. Väite ei kestä lähempää tarkastelua. Osittain se pitää paikkansa siinä tapauksessa, että valtio on voimakkaasti velkaantunut ja velanhoitomenot ovat merkittäviä. Tavaratuotannon tuottavuus kasvaa monenlaisten tehostamistoimenpiteiden ansiosta, kun taas palvelusektorilla vastaavaa tehostamista ei voida toteuttaa palveluiden kärsimättä (ns. baumolin tauti). Sinfoniaorkesteri ei voi soittaa kappaletta kerta kerralta nopeammin. Tästä seurauksena on se, että jatkuvan kasvun oloissa palvelusektorin rahoitusosuutta on pakko kasvattaa jo olemassaolevien palveluiden ylläpitämiseksi. Tästä näkökulmasta oi-

keampi väite olisi: hyvinvointivaltion kriisi on seurausta talouskasvusta. Talouskasvuajattelun perustana on ns. Ocumin laki, jonka mukaan työllisyyden ylläpitäminen samaan aikaan kun tuotannon tehokkuus kasvaa edellyttää talouskasvua, mikäli työaika pysyy samana. Vaikka talouskasvu voiJan Otto Andersson daan nähdä sisäänrakennettuna osana kapitalismia, liittyy siihen toinen merkittävä taustatekijä, konsumismi. Ihmiset ovat mukana ylläpitämässä tätä järjestelmää. Alemmassa tuloportaassa olevat ihmiset tavoittelevat niitä asioita, joita seuraavassa portaassa olevilla jo on, ja ylempänä olevat haluavat säilyttää oman statuksensa. Tämä johtaa loputtomaan elintasokilpailun kierteeseen. Lisääntyvä kulutus ja vähenevät resurssit synnyttävät yhä uusia konflikteja. Kysymys ei olekaan pelkästään siitä, haluammeko talouden kasvavan tai emme, vaan että onko mahdollista elää jatkuvan talouskasvun maailmassa. Mitkä ovat sitten keinot talouden saamiseksi laskuun? Ensimmäinen asia on asenteiden ja arvojärjestelmien muuttaminen. Rikkaudesta täytyisi tavoiteltavuuden sijasta tehdä häpeällistä kuten Le Monde -lehden toimittaja, kirjailija Hervé Kempf esittää. Toiseksi työnteon yliarvostamisesta on päästävä. Olisi rakennettava kunnollinen perustulojärjestelmä, jolloin riippuvuus työstä vähenisi ja työaikaa voitaisiin lyhentää ilman, että huoli perustoimeentulosta kärsisi. Keskustelussa tuotiin esille monenlaisia näkemyksiä muun muassa keinoista, joilla kohtuutalouteen päästäisiin ja yleensä siitä, minkälainen elämä on hyvää. Esiin tuotiin myös, että militarismi on syytä nostaa kolmanneksi kasvuriippuvuutta aiheuttavaksi tekijäksi kapitalismin ja konsumismin rinnalle.

ay -vä e n r au h a n pä i vä t

Teemaseeminaari 5:

17


ay -vä e n r au h a n pä i vä t 18

Tuntoja rauhanpäiviltä ”Olen Tuula Javanainen Turusta. Ammattiliittoni on Metalli 49, jonka edustajana olen toiminut Työpaikkojen rauhantoimikunnassa. Olen osallistunut rauhanpäiville kuusi kertaa. On hienoa, että täällä oli paljon väkeä koolla. Markku Kangaspuron selkeä alustus turvallisuuspoliittisessa paneelissa jäi erityisesti mieleeni. Se oli mielestäni turvallisuutta tuottavaa tekstiä. Osallistuin kohtuutalous-seminaariin. Itse asiassa olisin halunnut osallistua kaikkiin seminaareihin, mutta se ei ole ajankäytöllisesti mahdollista. Valitsin aiheeksi kohtuutalouden, koska se käsitteli tulevaisuutta. Jan-Otto Andersson

osoittautui asioita syvällisesti pohtineeksi mieheksi. Hän antoi meille hyvän perustietopaketin. Ahneuden poistaminen tuntuu silti haastavalta. Meillä on kuitenkin toivoa. Jo se, että ihmiset kokoontuvat puhumaan näistä asioista, on tärkeää. Sanaa on syytä myös levittää. Maailman muuttaminen on aloitettava omien korvien välistä ja omasta sydämestä. Mielestäni rauhanpäivillä on aina hyvä tunnelma, eikä se ole juurikaan muuttunut vuosien varrella. Täällä näkee paljon tuttuja kasvoja.”

”Olen Kirsti Hakala ja tulen Helsingistä. Osallistun ensimmäistä kertaa Ay-väen rauhanpäiville. Kuulun Superin ammattiosastoon ja kuulin tästä pääluottamusmiehenä toimivalta työtoveriltani. Ay-väen rauhanpäi-

vät on mielenkiintoinen tapahtuma. Erityisesti mieleeni jäi viimeinen paneeli, jossa Ilkka Kanerva ja Markku Kangaspuro puhuivat turvallisuuspolitiikasta. Koen turvallisuuden tärkeäksi asiaksi niin henkilökohtaisella kuin poliittisellakin tasolla.”

”Olen Mirka Muukkonen Turusta. Olen työläinen ja ammattiyhdistysväen toiminta kiinnostaa minua. Myös täällä esillä olevat moninaiset rauhankysymykset olivat kiinnostavia. Minulle parasta antia oli Jyrki Yrttiahon ja Anna Kontulan vierastyövoima-paneeli. Työperäisen maahanmuuton pohdiskelu herätti minussa paljon ajatuksia. Myös paneelista saatu faktatieto oli arvokasta.

Osallistun Ay-väen rauhanpäiville neljättä kertaa. Täällä on aina mukava tunnelma ja muita ympäri Suomea tulleita rauhanystäviä on ilo nähdä. Nautin virallisen ohjelman lisäksi käytäväkeskusteluista. Myös letkeä illanvietto tarjosi mainion mahdollisuuden verkostoitumiseen.”


Pieta i kutsuu! Työpaikkojen rauhantoimikunta vierailee 6.–9.10.2011 Pietarissa. Neljään päivään mahtuu työpaikkaja järjestövierailuja, kulttuuria, illan­ istujaisia ja värikästä seuraa. Matkaa taitetaan bussilla, joka ajaa reittiä Turku– Helsinki–Pietari ja sama takaisinpäin. Matkalla vieraillaan myös Viipurissa. Majoituspaikka on hotelli Moskova. Matkan hinta on arviolta 260 e. Lisätietoja Teemu Matinpurolta, p. 050 594 1499 tai teemu@kaapeli.fi

na, se ei ole kadonnut mihinkään. Ammattiyhdistysväessä on edelleen porukkaa, joka uskoo että maailmaa voidaan parantaa. Tarvittaisiin lisää oikeudenmukaisuutta. Meiltä puuttuu tasa-arvoa ja se synnyttää konflikteja. Ihmiset ovat katkeria toisilleen. Toiset elävät valtavassa yltäkylläisyydessä ja toiset äärimmäisessä köyhyydessä. Tällaisessa maailmassa emme voi saavuttaa rauhaa. Meidän tulisi saada omistamamme hyvä jaettua tasaisemmin kaikkien ihmisten kesken, jotta voisimme saavuttaa rauhantilan.”

Maailma kylässä -festivaali 28.–29.5.2011, Kaisaniemen puisto & Rautatietori, Helsinki

Maailman kirjat

28.–29.5.2011 Rautatientorilla Helsingissä

pax 11 -festivaali 2.–3.7.2011 helsingin alppipuistossa

ay -vä e n r au h a n pä i vä t

” Olen Antti Sandberg Turusta. Kuulun Rakennusliiton osasto 15:een. Tämän lisäksi toimin Kriittisessä ayverkostossa ja sitä kautta sain tiedon tästäkin tapahtumasta. Osallistuin, koska rauhanpäivät järjestettiin kotikaupungissani minulle helppojen yhteyksien päässä. Rauhanpuolustajien ideologia on lähellä omia ajatuksiani. On hienoa huomata, että ay-liikkeen sisällä on yhä rauhantoimintaa. Vaikka moni suhtautuu rauhanliikkeeseen taistolaisuuksineen 1970-luvulle jääneenä menneen talven lume-

19


AY-VÄEN RAUHANPÄIVÄT TURUSSA 8.–9.1.2011 AY-VÄEN RAUHANPÄIVÄT TURUSSA 8.–9.1.2011

ohjelma ohjelma

LAUANTAI 8.1. LAUANTAI 8.1. 9.30 ILMOITTAUTUMINEN ALKAA 9.30 ILMOITTAUTUMINEN ALKAA 10.00 TULOKAHVIT 10.00 TULOKAHVIT 10.30 PÄIVIEN AVAUS • pelimanniyhtye Möttöläiset 10.30 PÄIVIEN AVAUS • paikallisten tervetuliaissanat Maarit Salminen, SAK:n • pelimanniyhtye Möttöläiset Turun seudun paikallisjärjestön TSP ry:n puheenjohtaja • paikallisten tervetuliaissanat Maarit Salminen, SAK:n • kaupungin tervehdys Jukka Mikkola, Turun kaupunTurun seudun paikallisjärjestön TSP ry:n puheenjohtaja ginvaltuuston puheenjohtaja • kaupungin tervehdys Jukka Mikkola, Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja 11.00 PANEELI: VIERASTYÖVOIMA SUOMESSA • Keskustelemassa kansanedustaja, työelämä- ja 11.00 PANEELI: VIERASTYÖVOIMA SUOMESSA tasa-arvovaliokunnan jäsen Jyrki Yrttiaho • Keskustelemassa kansanedustaja, työelämä- ja ja tutkija Anna Kontula tasa-arvovaliokunnan jäsen Jyrki Yrttiaho • Paneelin vetäjänä SAK:n Turun seudun paikallisja tutkija Anna Kontula järjestön entinen puheenjohtaja Hannu Seppinen • Paneelin vetäjänä SAK:n Turun seudun paikallisjärjestön entinen puheenjohtaja Hannu Seppinen 12.30 RUOKAILU 12.30 RUOKAILU 13.30 PANEELI: TYÖLLÄ EI ELÄ – EPÄVARMUUDEN LISÄÄNTYMINEN TYÖELÄMÄSSÄ 13.30 PANEELI: TYÖLLÄ EI ELÄ – EPÄVARMUUDEN • Keskustelemassa mm. tutkija Heikki Hiilamo LISÄÄNTYMINEN TYÖELÄMÄSSÄ ja Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto • Keskustelemassa mm. tutkija Heikki Hiilamo Jytyn puheenjohtaja 15.00 KAHVITAUKOJussi Ruokonen 15.00 KAHVITAUKO 15.00 KAHVITAUKO

20.00 Solidaarisuusillanvietto 20.00 ravintolalaiva Cindyssä Solidaarisuusillanvietto ravintolalaiva Cindyssä

SUNNUNTAI 9.1. SUNNUNTAI 9.1. 9.00 OPASTETTU KIERTOAJELU TURUSSA 9.00 OPASTETTU KIERTOAJELU TURUSSA 10.00 TYÖPAIKKOJEN RAUHANTOIMIKUNNAN KAIKILLE AVOIN VUOSIKOKOUS 10.00 TYÖPAIKKOJEN RAUHANTOIMIKUNNAN • Toimintakertomuksen ja toimintasuunnitelman esittely KAIKILLE AVOIN VUOSIKOKOUS • Työpaikkojen rauhantoimikunnan valinta vuosille • Toimintakertomuksen ja toimintasuunnitelman esittely 2011–2012 • Työpaikkojen rauhantoimikunnan valinta vuosille 2011–2012 11.30 TYÖRYHMIEN PURKU 11.30 TYÖRYHMIEN PURKU 12.30 TERVEHDYS PIETARISTA 12.30 TERVEHDYS PIETARISTA

15.30 TEEMASEMINAARIT 1) TURUN ARVOVALINNAT – HOIVAA JA KOULUTUSTA 15.30 TEEMASEMINAARIT VAI STADIONEJA AMMATTIURHEILULLE? 1) TURUN ARVOVALINNAT – HOIVAA JA KOULUTUSTA • alustajina Piia Elo, kaupunginvaltuutettu VAI STADIONEJA AMMATTIURHEILULLE? ja kaupunginhallituksen jäsen sekä • alustajina Piia Elo, kaupunginvaltuutettu Mirka Muukkonen, kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen sekä ja peruspalvelulautakunnan jäsen Mirka Muukkonen, kaupunginvaltuutettu • vetäjänä Rauno Artesola, Elintarviketyöläisten ja peruspalvelulautakunnan jäsen Turun keskusjärjestön tiedottaja • vetäjänä Rauno Artesola, Elintarviketyöläisten 2) AY-LIIKE JA SOLIDAARISUUS – Turun keskusjärjestön tiedottaja YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS 2) AY-LIIKE JA SOLIDAARISUUS – • alustajana Eveliina Petälä, JHL:n YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS kansainvälinen toimitsija • alustajana Eveliina Petälä, JHL:n • vetäjänä Eila Pelttari, pääluottamusmies kansainvälinen toimitsija 3) TYÖNTEKIJÖIDEN KAMPPAILUT PIETARISSA • vetäjänä Eila Pelttari, pääluottamusmies • alustajina pietarilaiset ay-aktiivit 3) TYÖNTEKIJÖIDEN KAMPPAILUT PIETARISSA • tulkkaus Tarja Jalovaara • alustajina pietarilaiset ay-aktiivit 4) LÄNSI-SAHARAN TILANNE. KANSANÄÄNESTYS • tulkkaus Tarja Jalovaara ODOTTAA TULOAAN. 4) LÄNSI-SAHARAN TILANNE. KANSANÄÄNESTYS • alustajana Maima Mahamud, ODOTTAA TULOAAN. Polisarion edustaja Suomessa • alustajana Maima Mahamud, • tulkkaus Karim Maiche Polisarion edustaja Suomessa 5) DEGROWTH, KOHTUUTALOUS TULEVAISUUDEN • tulkkaus Karim Maiche VAIHTOEHTONA 5) DEGROWTH, KOHTUUTALOUS TULEVAISUUDEN • alustajana kansainvälisen talouden dosentti VAIHTOEHTONA Jan-Otto Andersson • alustajana kansainvälisen talouden dosentti • vetäjänä Tapio Solala Jan-Otto Andersson • vetäjänä Tapio Solala

• illallinen • arpajaiset • ohjelmaa • tanssia • • illallinen • arpajaiset • ohjelmaa • tanssia •

13.00 RUOKAILU 13.00 RUOKAILU 14.00 PANEELI: SUOMEN TURVALLISUUSPOLITIIKKA • TEEMOINA MM. NATO, POHJOISMAINEN YHTEISTYÖ, 14.00 PANEELI: SUOMEN TURVALLISUUSPOLITIIKKA AFGANISTAN JA VENÄJÄ • TEEMOINA MM. NATO, POHJOISMAINEN YHTEISTYÖ, Keskustelemassa kansanedustaja, ulkoasiainvaliokunnan AFGANISTAN JA VENÄJÄ jäsen Ilkka Kanerva ja Helsingin yliopiston AleksanteriKeskustelemassa kansanedustaja, ulkoasiainvaliokunnan instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro. jäsen Ilkka Kanerva ja Helsingin yliopiston Aleksanteriinstituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro. 15.30 Rauhantyöpaikka-palkinnon saajan julkistaminen • Päätöspuheenvuoro 15.30 Rauhantyöpaikka-palkinnon saajan julkistaminen • Päätöspuheenvuoro

Koosteen taitto: Sanna-Maria Lousaari ja Essi Rajamäki • Kuvat: Juha Huttunen


Ay-väen rauhanpäivät 2011  

Vuoden 2011 rauhanpäivien kooste.

Advertisement
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you