Page 1

1 2013

Sankaruuden jäljillä Vahvoja naisia meillä ja muualla Säteilevä perintömme


Tämä Rauhan Puolesta -lehden numero lähetetään nyt viimeisen kerran myös niille, jotka ovat viimeksi maksaneet jäsenmaksunsa vuonna 2008. Olemme halunneet postittaa kiinnostavaa luettavaa niillekin, jotka eivät syystä tai toisesta ole muutamaan vuoteen maksaneet jäsenmaksuaan. Julkaisu- ja muu toiminta vaatii kuitenkin rahaa. Postitimme tammikuun lopussa jäsenkirjeen, jossa on ohjeet jäsenmaksun maksamiseen. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä haluaa yhä olla mukana tukemassa rauhanliikettä ja tekemässä kanssamme yhdessä rauhantyötä. Rauhantyöstä tiedottaminen ja rauhaan liittyvistä asioista kirjoittaminen on olennaisen tärkeää. Siksi

lehteämme lähetetään muun muassa kirjastoihin, kouluihin, vankiloihin, yhteistyökumppaneillemme lukuisissa järjestöissä, kansanedustajille, useille lehdistön edustajille jne. Jotta voimme tätä keskeistä tiedotustoimintaa harjoittaa jatkossakin, tarvitsemme teidän tukeanne.

Työpaikkojen rauhantoimikunta on ammat­ti­yhdistysaktiivien ja rauhanihmisten yhteisfoorumi. Tule mukaan toimimaan rauhan, solidaarisuuden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta! www.rauhanpuolustajat. org/rauhantoimikunta

Helsinki.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • Hämeentie 48, 00500 Helsinki • p. 050 3581441 • pulut@kaapeli.fi Imatra.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • Rose Kaipainen • p. (05) 436 6178 Joensuu.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • Katri Kaselius • p. 0400 691 287 • www.joensuun rauhanryhma.org Juuka & Ylä-Karjala.. . . . . . . . • Kirsti Era • p. 041 437 0890 • kirsti.era@gmail.com Kainuu. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • kajaanin.rauhanpuolustajat @hotmail.com Keski-Suomi.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • Satu Kortelainen • skortelainen@hotmail.com Kymenlaakso.. . . . . . . . . . . . . . . . . • Heidi Takalo • p. 046 638 7646 • Opistokatu 8 C 44, 48100 Kotka • heidi.takalo1985@gmail.com Lappi.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • Tuula Sykkö • p. 040 593 9680 • tuulasykko@hotmail.com Oulu. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • Ilona Nykyri • p. 050 410 0134 • ilona.nykyri@gmail.com Pohjois-Häme.. . . . . . . . . . . . . . . . . • Näsilinnankatu 22 A, 3. krs, 33210 Tampere • 050 520 6343 • www.tampereenpulut.net Pohjois-Savo.. . . . . . . . . . . . . . . . . . • Matti Juusela • p. 0400 577 524 Satakunta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • Tarja Juhila • p. 050 374 2015 • tarja.juhila@nic.fi Turun seutu.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . • Läntinen pitkäkatu 20 G, 20100 Turku • p. (02) 232 6609 • www.turunpulut.fi Uusikaupunki.. . . . . . . . . . . . . . . . . • Ilmo Suikkanen • p. 0500 536 590 • ilmos@vakkasuomi.fi Vantaa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • Juha Kovanen • p. 0400 609 073 • juha.t.kovanen@netti.fi


teemu matinpuro

Tuomioja uskoo, HBL tutki lkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) on hetken jahkailtuaan kertonut kannattavansa Suomen osallistumista Islannin ilmatilan valvontaan. Asiaa koskeva selonteko tullee eduskunnan käsittelyyn vielä helmikuussa. Ylelle antamassaan lausunnossa Tuomioja kertoi uskovansa, että harva suomalainen vastustaa operaatiota, sillä 90 prosenttia kansalaisista kannattaa pohjoismaista yhteistyötä. Toista kotimaista hyvin taitavalta Tuomiojalta lienee jäänyt huomaamatta Hufvudstadsbladet-lehden joulukuussa tekemän mielipidetiedustelun tulokset. Kyselyn mukaan yli puolet suomalaisista kannattaa pohjoismaista puolustusyhteistyötä, mutta he suhtautuvat kielteisesti Islannin ilmatilan valvontaan. Eihän mielipidetiedusteluilla ja huutoäänestyksillä tietenkään voida tehdä päätöksiä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Mutta pelottavan kauas omalle planeetalleen harjoitettu politiikka alkaa jo irtautua. Poliitikkojen tulee tietysti tehdä kipeitä ratkaisuja kaikkia miellyttämättä, eikä pelkkä enemmistödiktatuuri ole demokratiaa. On monia asioita, joiden pitää ajaa mahdollisten mielipiteiden edelle, kuten ihmisarvo ja -oikeudet. Mikäli tehdyillä päätöksillä ei saavuteta merkittäviä julkituotuja etuja tai puolusteta merkittäviä arvoja, miksi toimia vastoin yleistä mielipidettä? Turvallisuuspoliittisissa valinnoissa ei ole kyse pelkästään päätösten mukanaan tuomista eduista, vaan myös haitoista ja pitkän aikavälin uhkakuvista. Miksi ihmeessä Suomen pitäisi osallistua Nato-maa Islannin ilmavalvontaan? Harjoittelu harjoittelun vuoksi ei ole riittävä selitys, eikä epämääräinen mumina, että olemme osallistuneet ”vastaavanlaiseen” toimintaan aiemminkin. Mikä syy meillä on sitoutua enenevässä määrin Naton sotilasstrategiaan? Islannin ilmavalvontaan osallistuminen, risteilyohjukset ja monet muut päätökset sotivat räikeästi Suomen perinteistä, kansalaisten laajasti tukemaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa vastaan. On tullut korkea aika vaatia aikalisä kovilla kierroksilla tapahtuviin muutoksiin puolustuspolitiikassamme. Tarvitaan tasapainoinen, resurssimme huomioon ottava, kattavan poliittinen ja kansalaisyhteiskunnan osallistumisen mahdollistava keskustelu siitä, minne haluamme mennä, eikä siitä minne olemme menossa.

U

Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti • ISSN: 0358-6405 • Julkaisija: Suomen Rauhanpuolustajat ry, Hämeentie 48, 00500 Helsinki, p. (09) 774 4310, f. (09) 773 2328 • s-posti: pulut@kaapeli.fi • Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. • Toimituskunta: Teemu Matinpuro (vast. toim.), Timo Kalevi Forss, Anu Harju, Erkka laitinen, Karim Maiche • ­Ulkoasu: Essi Rajamäki • Taitto: Essi Rajamäki & Niklas Koskinen • Kannen teos: Jouko Ollikainen • Painopaikka: Lönnberg Painot Oy, Kokkola • Lehtitilaus 36 e/vuosi •

Rauhan Puolesta 2/2013 -lehti ilmestyy huhtikuussa 2013.

Sahrawi-aktivisteille pitkät tuomiot Marokon sotilastuomioistuimessa

M

arokkolainen sotilastuomioistuin tuomitsi 17. helmikuuta aiemmin useaan otteeseen siirretyssä oikeudenkäynnissä Gdeim Izikin protestileirin aktiiveja. Gdeim Izikin protestileiri oli Marokon miehittämän Länsi-Saharan sahrawi-väestön rauhanomainen mielenilmaus ihmisoikeuksien puolesta syrjintää ja väkivaltaa vastaan. Marokon viranomaiset hajottivat leirin väkivaltaisesti, mikä johti yhteenottoihin ja kuolonuhreihin. Tuomiolla olleista mielivaltaisesti pidätetystä 24 sahrawi-aktiiveista 22 tuomittiin erittäin pitkiin vankeus- rangaistuksiin. Kahden katsottiin kärsineen tuomionsa yli kahdeksi vuodeksi venyneenä pidätysaikana. Tuomioiden pituus vaihteli elinkautisista 20 vuoteen vankeutta.

Lukemattomat ihmisoikeus- ja solidaarisuusjärjestöt ovat vedonneet sahrawi-aktiivien puolesta. Amnesty International piti oikeudenkäyntiä täysin puolueellisena jo ennen tuomioiden julistamista. Siviilien tuomitsemista sotilas­ tuomioistuimessa ei voida pitää riittävän tasapuolisena, ja järjestö vaatii puolueetonta tutkimusta vankien väitetystä kidutuksesta ja pakottamisesta allekirjoittamaan lausuntoja. Amnesty vaatii myös puolueetonta tutkimusta Gdeim Izikin tapahtumista kokonaisuudessaan, sellainen olisi järjestön mukaan pitänyt käynnistää jo yli kaksi vuotta sitten. Freedom House on viimeisimmässä raportissaan Freedom of the World 2013 todennut Länsi-Saharan olevan yhdessä Kiinan miehittämän Tiibetin kanssa maailman kiistanalaisista alueista vähiten vapaimmat.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.


Koko kylän K u va : H anna O ksanen

Turkulainen Mirka Muukkonen avaa ihmisille byrokratian kiemuroita ja kannattaa ”kylä kasvattaa kakaransa” -yhteisöllisyyttä. Rauhantyö ja solidaarisuus kiemurtelevat hänen elämässään oman keittiönpöydän äärestä valtuustotyöhön.

P

unavihreä kansalaisvaikuttaja, Turun kaupunginvaltuutettu, kasvissyöjä, rauhanaktiivi, äiti. Rakastaa kulttuuria, lukemista, kokkausta ja puutarhanhoitoa. Näin luonnehtii turkulainen Mirka Muukkonen itseään nettisivuillaan. Viherpiipertäjä- hippikö siis? Kun Muukkosen tapaa, huomaa äkkiä, että sana piipertäjä on ainakin jätettävä pois. Lukion jälkeen toimelias Muukkonen hakeutui puutarhakouluun ja valmistui viljelypuolen puutarhuriksi. Opintoihin kuuluvan harjoittelun hän suoritti biodynaamisella tilalla. Kaveripiirissä oli kansalaisaktivisteja, ja Mirkakin koki ihmis- ja eläinoikeusliikkeiden asiat itselleen tärkeiksi. Opintoja hän jatkoi steinerilaisessa Snellman-korkeakoulussa yleisopintovuoden verran. Sitten tie vei luomukaupan myyjäksi. Hän suoritti myyjän ammattitutkinnon ja erikoistui luontais­ tuoteneuvojaksi. Helsingissä asuessaan Mirka tapasi tulevan miehensä Mika Muukkosen, joka seurustelun aikoihin työskenteli Rauhan-


S aarinen K u va : R ami

Mirka puolustajien toimistolla taittajana. Häitä vietettiin Rauhanasemalla vuonna 1998. Perheeksi muuttunut kokoonpano muutti Mirka Muukkosen kotikaupunkiin Turkuun vuonna 2001.

Kylä kasvattaa kakaransa Muukkoset asuvat Raunistulan puutalo­ alueella, jossa on kylämäinen tunnelma ja jossa naapurit pitävät enemmän yhtä kuin mitä keskimäärin suomalaisissa kaupunki­lähiöissä pidetään. Raunistulassa perustettiin myös vuonna 2004 Tulenkantajanaiset, joka on vasemmistoliittoon kuuluva, mutta autonomisesti muusta puolueesta erillään toimiva osasto. Mirka Muukkonen oli yksi perustajajäsenistä. ­Ideana oli innostaa alueen naisia ja koti­ äitejä vaikuttamaan ja toimimaan lastensa kanssa yhteisten asioiden hyväksi. Ryhmä järjesti aluksi mielenosoituksen turvallisen koulutien puolesta. Kokousten puitteet järjestettiin niin, että niihin pystyi tulemaan lasten kanssa. Yksi Tulenkantajanaisten kantava tunnuslause oli: kylä kasvattaa kakaransa. ”Lasten kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. On yhteinen vastuu, että kaikilla on hyvä olla ja elää.” Tulenkantajanaiset lähtivät joukolla mukaan vuoden 2004 ­kuntavaaleihin, koska kokivat tärkeäksi päästä vaikuttamaan kotikaupungin asioihin laajemminkin. Muukkonen pääsi val­ tuustoon ja on jatkanut kuntapolitiikassa tähän päivään asti. Tulenkantajanaiset on yhä olemassa, ja vuosien varrella ryhmä on innoittanut muitakin naisia mukaan kunnallispolitiikkaan.

Turkkulaissi lehmänkauppoi Nyt Mirka Muukkosella on meneillään yhdeksäs vuosi Turun kunnallispolitiikassa. Politiikan tekeminen on tuntunut

a mielenosoitu

ta vastustavass

us en turkistarha Mirka Muukkon

hänelle oikealta tavalta vaikuttaa ja toimia oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja solidaarisuuden eteenpäin viemiseksi. ”Yhteiskunnassa on rakenteellisia asioita, joihin vaikutetaan politiikalla. Yhteis­ kuntarauha on mahdollista vain, kun ihmisillä on riittävä tulotaso, oma asunto, perustarpeet kunnossa ja hyvä olla. Tuloerot ja köyhyys aiheuttavat levottomuuksia, kuten esimerkiksi Kreikassa ja Espanjassa. Haluan oppia tuntemaan järjestelmän ja sen, miten siellä toimitaan.” Poliittiseksi broileriksi Muukkosta ei voi kutsua, koska hänen lapsuudenkodissaan ei poliittisia kysymyksiä isommin ruodittu. Suomen Turku on vuosien aikana saanut negatiivista huomiota hyvä veli -verkostoilla, gryndereiden ylivallalla ja ”Turun

osen mukaan ksessa. Muukk

vuosi oli 1996

tai 1997.­

taudilla”. Tässäpä työsarkaa poliitikolle, joka ei purematta niele kaikkea sitä, mitä eteen tulee. ”Kenellä on valta, kuka sitä käyttää? Kaikki tämä ei ole minulle vieläkään auennut. Vuosien myötä tulee ahaa-elämyksiä, kun jälkeenpäin huomaa, että jonkin merkilliseltä tuntuneen päätöksen takana olikin esimerkiksi etukäteen sovittu lehmänkauppa. Kun alkaa oivaltaa kaupungin rakenteita ja suhdetoimintaa, osaa jo etukäteen nähdä mitä tuleman pitää ja mihin kohtaan pitää puuttua tarkemmin. Ihmiset kuvittelevat, että valtuusto tekee isoimmat päätökset, mutta suurin valta on kunnanhallituksella ja suurimmilla lautakunnilla.”

Leipää eikä sirkushuveja Mirka Muukkonen on pitkään ollut sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen. Hänen


ensimmäisessä valtuustoaloitteessaan ­vaadittiin leipäjonojen tilanteen kartoittamista ja niihin johtaneiden syiden selvittämistä. Siinä toivottiin myös toimenpideohjelmaa Turkuun köyhyyden ehkäisemiseksi ja poistamiseksi. Mirka Muukkosen mielestä yhteiskunnan tulisi pitää huolta pienituloisistaan niin, ettei ­leipäjonoja tarvittaisi. Sen jälkeenkin köyhyys-näkökulma on ollut vahvasti mukana Muukkosen kunta­työskentelyssä. Sosiaalija terveyslautakunta on ollut hänelle sekä vaativa että antoisa pesti. ”Lautakunnasta tulee kotiin joko hyvillä mielin tai maansa myyneenä. Etenkin lasten­ suojeluun liittyvät päätökset ja kokouksissa kuultavat asiat ovat joskus surullisia ja raskaita.” Luottamustoimessa ei tunneta työaikoja, eikä työ ole pelkästään kokouksissa istumista, etenkin jos on yhtä rehellisesti antautunut toimelleen kuin Muukkonen on. ”Vie aikaa, jos haluaa perehtyä asioihin ja tutkia niitä.” Lisäksi kaupunkilaiset kääntyvät valtuutetun puoleen muutoinkin kuin ”virka-aikana” ja kertovat asioistaan. Varsinaisena leipätyönään Muukkonen on myyjänä luomu- ja reilun kaupan tuotteita myyvässä liikkeessä.

Valuvikainen järjestelmä Yksi Mirkan Muukkosen merkittävimmistä kuntatyön saavutuksista on ollut kolmen lastenkodin lakkauttamisen estäminen, jossa hänen panoksensa oli merkittävä. Se vaati paljon työtä, yhteydenottoja kentälle ja kentän väen kuulemista. Hän on myös ollut mukana tekemässä Turun lastensuojelun rakenneuudistusta, joka on vielä kesken. Mirka kokee antoisana sen, kun osaa kertoa ihmisille heidän oikeuksistaan tai siitä, miten heidän tulee toimia ongelmatilanteissa. Hän on esimerkiksi neuvonut yt-neuvotteluja käyviä kaupungin työn­ tekijöitä ja toimeentulotuen asiakasta, joka ei saanut itselleen kuuluvaa palve-

lua. ­”Järjestelmässä on valuvika, jos ihmiset eivät osaa löytää oikeaa osoitetta, josta saisivat apua itselleen.” Millaiset ihmiset kaupunkilaisten asioista sitten päättävät? ”Osa kunnallispoliitikoista on omaksunut johtamiskeskeisen roolin ja ylenkatsoo esimerkiksi kansalaisten aloitteita todeten, että näistä asioista päätämme me, ette te. Nämä ilmiöt hätkähdyttävät. Eritaustaisilla ihmisillä on myös omat tapansa tehdä politiikkaa. Osa tulee kokouksiin, eikä ole ottanut selvää mitä esityslistalla on. He osallistuvat vain passiivisesti ryhmäpäätöksellä.”

Hyviksi poliitikon ominaisuuksiksi Mirka listaa muun muassa sinnikkyyden, oikeudenmukaisuuden ja kokonaisuuksien hahmottamisen sekä sen, että kuulee ja näkee tavallisten ihmisten asioita. ”Pitää myös osata asettua toisen päättäjän asemaan ja ymmärtää se, miksi hän ajaa erilaista ratkaisumallia. Silloin pystyy löytämään ne kohdat, joihin itse kannattaa puuttua keskinäisessä työskentelyssä.”

Ihmiset tekevät kaupungin Työtä tasa-arvon, yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden edistäjälle riittää. ”Pelkällä kuntapolitiikalla ei tehdä ihmistä onnelliseksi. Sillä voidaan kuitenkin luoda puitteet turvalliselle arjelle, jossa ihmisen on hyvä olla ja elää ja pyrkiä onnelliseksi. Kunta-

demokratia on sitä, että erilaiset ihmiset pääsevät kertomaan näkemyksiään. Vain siten voidaan edistää alueellista demokratiaa ja hyvää päätöksentekoa.” Kahden kouluikäisen pojan äiti haluaa vaalia myös kotona solidaarisuuden periaatteita. Hän pyrkii kasvattamaan lapsistaan tasa-arvon ymmärtäviä, muita kulttuureja suvaitsevia ja aseeseen tarttumattomia ihmisiä. ”Muukkosten majatalonakin” tunnettu koti on pitänyt ovensa avoimina ystäville. Saunan lauteilla on parannettu maailmaa useaan otteeseen sekä käyty tiukkoja yhteiskuntapoliittisia keskusteluja. Rauhanpuolustajien toiminnan parissa Mirka Muukkonen on kohdannut erilaisia ihmisiä ja kulttuureita ja harrastanut tärkeää mielipiteenvaihtoa. Muun muassa Ay-väen rauhanpäivät ja Pietarin-matka ovat olleet tapahtumia, joissa on voinut verkostoitua ja saada lisää tietoa itseä kiinnostavista teemoista. Haastattelun jälkeen puhelimeni soi. Muukkonen soittaa, hän on huolissaan ja järkyttynyt päivällä tapahtuneesta väkivallanteosta Jyväskylän kaupunginkirjastossa. Tilaisuudessa oli luennoimassa puoluetoveri ja valtuustokollega Li Andersson ja aiheena oli äärioikeistolaisuus Suomessa. Vaikka yhtäläisyyksiä kunnallispolitiikan ja väkivallanteon välille ei voikaan vetää, on silti kauhistuttavaa ajatella, että suvaitsevaisuuden, väkivallattomuuden ja tasa-arvon puolestapuhujat eivät ole koskemattomia Suomessa ja että ilmenevä viha on muutakin kuin puhetta. Muutamaa tuntia aiemmin haastattelun aikana Muukkonen oli miettinyt, mikä olisi tilanne, jossa hän kokisi täydellisesti epäonnistuneensa: ”Se olisi se hetki, kun ruokapöytään minua vastapäätä istuisi poikani, joka olisi pukeutunut natsien vaatteisiin ja joka eläisi sellaisten arvojen mukaan.” Silloin olisi omena pudonnut surullisen kauas emopuustaan. M a i s a K u i k k a - Uc a r


Valtion uusi turvallisuuskomitea:

Päätäntävaltaa kulisseihin

P

oliitikot tuntuvat olevan kuuroja kansalaismielipiteelle Suomen turvallisuuspoliittisista valinnoista – oli sitten kyse sotilasliitoista tai Islannin ilmavalvonnasta. Mutta heitä ei näytä myöskään kiinnostavan heidän itsensä syrjäyttäminen puolustuspolitiikan ohjaimista. Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen aikana kansliapäällikkönä toiminut Risto Volanen varoittaa koti­ sivullaan julkaistussa kirjoituksessa, että puolustushallinnon uudistuksissa ollaan hylkäämässä parlamentaarinen kontrolli. Hänen mielestään uudistus edustaa askelta oikealle ja kysyykin raflaavasti seuraako Suomi Mussolinin mallia. Volasen mukaan kokoomuksen oikeisto­ siipi, sotilas- ja talouselämän johto pyrkii vaikuttamaan ohi hallituksen kaikkeen puolustushallintoon. Hänen mukaansa ­sotilas-teollinen ryhmittymä on vienyt tahtonsa läpi. Osana puolustushallinnon uudistusta hallitus on antanut asetuksen uuden turvallisuuskomitean perustamisesta. Puolustusministeriön kansliapäällikön vetämään komiteaan on kaavailtu mukaan ylin sotilas- poliisi- ja virkamiesjohto ja

sen valmistelusta olevan tiedon perusteella siihen aiotaan nimittää myös kaksi talouselämän ja ay-liikkeen edustajaa. Entinen valtiosihteeri Risto Volanen varoittaa, että komitean myötä Suomeen on periaatteessa syntymässä demokraattisten valtioelinten ohi toimiva kanava armeijan johdolle mobilisoida yhteiskunnallista tukea ja vaikuttamista. Toisaalta uusi turvallisuuskomitea luo myös yritys- ja ay-johtajille suoran vaikutuskanavan aseellisiin viranomaisiin, armeijaan ja poliisiin. Volanen viittaa USA:n entisen presidentin (1953–1961) Dwight Eisenhowerin kuuluisaan puheenvuoroon, jossa hän varoitti: ”…meidän on suojauduttava ­sotilas-teollisen ryhmittymän perusteetonta vaikutusvallan ottamista vastaa, onpa se sitten tarkoituksellista tai ei. ­Piilevä mahdollisuus tuhoisaan vääriin käsiin ­joutuneeseen valtaan on olemassa ja pysyy”. USA:ssa peli menetettiin jo kauan sitten, onko Suomessakin käsillä viime hetket pitää todellinen valta kansalla ja sen edustajilla. Aiheesta lisää www.ristovolanen.fi

Poliitikot vievät, kansa vikisee

V

matalan kynnyksen vaihtoehtona tarjottu Pohjoismainen vaihtoehto. Mielipidetiedusteluissa Nato-jäsenyyden selkeä vastustus kansalaisten keskuudessa on ollut pysyvä piirre. Tulokset aiheuttavat selvästi harmaita hiuksia Natoa-myötäilevien poliitikkojen, toimittajien ja tutkijoiden keskuudessa. Heidän kootut selityksensä kyselyjen tuloksista vuosien varrelta ovat surkuhupaisaa luettavaa. Tyhmyydestä kansaa ei vielä ole uskaltanut kukaan syyttää, tietämättömyydestä toki. T e e m u M at i n p u r o

Putinin ja paavin linjalla

D

emokratiaa on ainakin kahdenlaista. On enemmistödemokratiaa ja sitten demokratiaa, joka huomioi myös vähemmistöjen oikeudet. Enemmistödemokratialla kantojaan puolustelevat Suomessa monenlaiset voimat, myös kulttuurimarxilaisuuden ja feminismin vastustajat sekä homofoobikot. Tukeaan näille näkemyksille tarjoavat, tahtomattaan tai ei, lännessä paavi katolisen kirkon perinteisten arvojen nimissä ja idässä presidentti Putinin kanssa liittoutunut Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill. Kirill ja Putin tukevat ”länsimaisia perhemalleja” vastaan taistelevia venäläiskonservatiiveja. Heille on tärkeämpää työntää syrjivällä lainsäädännöllä seksuaalivähemmistöt pois enemmistön silmistä kuin puuttua ongelmaan vähintäänkin kymmenien tuhansien katulasten heitteillejätöstä ja lopettaa ”perinnekulttuuri”, joka hyväksyy lyömisen lasten kasvatuskeinona. Uskonnolliset ja muut johtajat ajavat monissa kysymyksissä ”perinteisiä arvoja”, joka on täysin vieras meidän pohjoismaissa asuvien ihmisten enemmistölle. Se, mitä me ymmärrämme pohjoismaiden suvaitsevaisemmalla yhteiskuntamallilla, on poikkeus ihmiskunnan mittakaavassa. Ilman enemmistövaltaa rajoittavia kansainvälisten suhteiden pelinsääntöjä meidän kaltaisemme yhteiskuntamallin säilyttäminen olisi mahdotonta. Valitettavasti tämä politikoivien paavien, patriarkkojen, mullahien ja putinien enemmistö luo kuitenkin ilmapiiriä, josta kumpuavat myös suomalaisten kansanedustajien ja kunnallispoliitikkojen rasistiset, ulkomaalaisvastaiset ja naisvihamieliset kannanotot. Äärimmilleen vietynä niitä soveltavat sitten käytäntöön väkivaltaiset rasistit, Jyväskylän ”kommarien” puukottajat ja oululaiset homojen hakkaajat. Eduskuntatasolla enemmistödemokratialla perustellaan puolestaan vähemmistöjen ja heikommassa asemassa olevien suojaksi luodun lainsäädännön purkamista. Suomessa se näkyy lisääntyneenä kritiikkinä ruotsinkielisten ja ulkomaalaisten oikeuksia vastaan. Samaan kategoriaan kuuluvat vaatimukset lopettaa sosiaaliturvaan tukeutumaan joutuneiden ihmisten ”oleskelu” enemmistön kustannuksella.

K u va : v ille juurikkala

iime kuukausina on julkistettu muutamakin mielenkiintoinen mielipidetiedustelu liittyen suomalaisten mielipiteisiin sotilasliitoista ja osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan. Kansalaisten suuri enemmistö näyttäisi tukevan edelleen Suomen perinteistä liittoutumattomuuspolitiikkaa, joka näyttää kadonneen poliitikkojen sanavarastostakin. Helsingin Sanomien TNS Gallupilla helmikuussa teettämä tutkimus ei jätä selittelyn varaa: suomalaisten selkeä enemmistö vastustaa Suomen sotilaallista liittoutumista oli sitten kyseessä Nato, EU, tai viime aikoina

markku kangaspuro

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.


Lähi-idän ydinaseeton vyöhyke Valtioita patistetaan neuvottelupöytään Lumisen Helsingin piti olla joulukuussa tapahtumapaikkana historialliselle Lähi-idän ydinaseetonta vyöhykettä käsittelevälle konferenssille. Tavoitteena oli aloittaa yksi tärkeimmistä neuvotteluprosesseista rauhan saavuttamiseksi Lähi-itään. Kokoushuoneet jäivät kuitenkin tyhjiksi, sillä alueen valtioiden hallitukset eivät tulleet paikalle.

H

allitusten sijaan noin 40 kansalaisjärjestöjen edustajaa ympäri maailmaa kokoontui Helsinkiin suomalaisten rauhanjärjestöjen kutsumana. Tavoitteena oli pohtia kansalaisjärjestöjen roolia rakennettaessa Lähi-itää ilman joukkotuhoaseita (The Middle East without Weapons of Mass Destruction – Civil Society Input – The Way Forward). Seminaarin osallistujat olivat vihaisia ja turhautuneita, sillä konferenssin, jonka koollekutsujina ovat YK:n pääsihteeri, Iso-Britannia, Venäjä ja Yhdysvallat, järjestäminen vaikutti siirtyneen hamaan tulevaisuuteen, vaikka virallisen sanamuodon mukaan kyse on vain ajankohdan tarkistuksesta. Kansalaisjärjestöseminaariin osal-

listuneet pyrkivät luomaan uusia ja innovatiivisia tapoja, joilla painostaa Lähi-idän valtioiden hallituksia tukemaan konferenssin järjestämistä mahdollisimman pian. Uraauurtavaa työtä kansainvälisten ydinsulkusopimusneuvotteluiden edistämiseksi tehnyt Egyptin ulkoasiainneuvoston (ECFA) erityislähettiläs Mohamed I. Shaker oli seminaarin ensimmäinen puhuja. Hän ei voinut jäädä seminaariin koko viikonlopuksi, sillä hänen piti palata takaisin Egyptiin äänestämään maan uudesta perustuslaista.

Paljon avoimia kysymyksiä Shaker muistutti, että aihe on räjähdysherkkä ja ECFA suhtautuu konferenssin lykkäämiseen kriittisesti. Lykkäämisen viralliset syyt olivat Lähi-idän tämänhetkinen tilanne sekä tosiasia, etteivät Lähi-idän alueen valtiot ole päässeet yksimielisyyteen konferenssin lähtöasetelmasta ja päämääristä. Itse asiassa nämä seikat vain osoittavat konferenssin tarpeellisuuden. Israelin hyökkäys Gazaan ja sen jälkiseuraukset, Iranin ydinohjelmaan liittyvä kiista ja maahan mahdollisesti kohdistuvat sotatoimet ovat asioita, joista on erityisesti voi-

tava keskustella. Nämä seikat myös puoltavat voimakkaasti sitä, että vähintäänkin valmistelevat työt ydinaseettoman vyöhykkeen rakentamiseksi aloitettaisiin. Shakerin mukaan tulevassa konferenssissa on keskusteltava avoimesti myös siitä, mitkä valtiot ovat hankkeessa mukana ja millaisia aseita kielto koskee. Onko esimerkiksi Turkki sopimuksessa mukana vai ei? Sisältyykö siihen myös radiologisten aseiden tai joukkotuhoaseiden laukaisujärjestelmien, kuten siihen soveltuvien ohjusten, kieltäminen? Kansainvälinen oikeus tarjoaa useita erilaisia keinoja joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen muodostamiseksi, mikäli kaikki alueen valtiot vain pitävät aiemmista sopimuksista kiinni. Keskeisistä sopimuksista voidaan mainita muun muassa ydinkoekieltosopimus, biologisten ja kemiallisten aseiden kieltosopimus, yleissopimus ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista, Afrikan ydinaseetonta vyöhykettä koskeva Pelindaban sopimus, YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1540 (joka asettaa velvoitteita hyväksyä tehokkaita lakeja ja tarkastuksia joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi) ja ydinsulkusopimuksen lisäpöytäkirja.

Problemaattinen Israel Jotta yksikään Lähi-idän alueen valtioista ei käyttäisi joukkotuho- tai ydinaseita toista valtiota vastaan, tarvitaan uusia, kansainvälisiä, vakautta lisääviä keinoja, ja jo olemassa olevia on parannettava nykyisestä. Konferenssin tavoitteena onkin päästä yksimielisyyteen siitä, millaisia mekanismeja tällaisen ydin- ja joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen perustamiseksi tarvitaan. Mutta jo se, että alueen valtioiden edustajat edes istuisivat saman pöydän ääreen, lisäisi kansalaisten luottamusta ja yleistä turvallisuuden tunnetta Lähi-idän alueella. Seminaarissa toistuvasti esitetty kysymys ei ollut kuitenkaan se, millaisia asioita konferenssissa on käsiteltävä, vaan se, millä edellytyksillä konferenssi ylipäänsä olisi mahdollista järjestää. Jotkut osallistujista uskoivat, ettei Israelilla ole missään vaiheessa ollut edes aikomusta tulla mukaan. Maan parlamentin Knessetin entinen jäsen Issam Makhoul kertoi, ettei kyse ole pelkästään alueen valtioiden suhteisiin liittyvistä kysymyksistä vaan myös siitä, että koollekutsujienkin on pystyttävä ottamaan etäisyyttä suhteessa Israeliin. ”Yhdysvallat ei ole osa ratkaisua vaan pikemmin-


kin osa itse ongelmaa, sillä se tukee Israelin vastahakoista politiikkaa”, Makhoul sanoi. Israelin väite, jonka mukaan Iranin ydinase on välitön uhka Israelin olemassaololle, ei myöskään pidä Makhoulin mukaan paikkaansa. Israelin näkökulmasta todellinen ongelma on se, että Iranin mahdollinen ydinase rikkoo Israelin aseman Lähi-idän ydinasevaltana. ”Mikäli Israel ei tule Helsinkiin, on israelilaisten edistysmielisten tuotava Helsinki Israeliin”, Makhoul esitti. Makhoul onkin mukana perustamassa israelilaista kansalaisliikettä, jonka tavoitteena on Lähi-idän alueen joukkotuhoaseeton vyöhyke. Liikkeen edustajien on tarkoitus kokoontua Haifassa maaliskuussa 2013.

Pelko Iranin sodasta elää Iranilaissyntyinen, Saksassa asuva akateemikko ja kansalaisjärjestöaloite Conference on Security and Cooperation in the Middle East -hankkeen tiedottaja Mohssen Massarrat piti Yhdysvaltain hegemonisia päämääriä keskeisimpinä syinä konferenssin lykkääntymiseen. Jos konferenssi pidettäisiin, se estäisi sodan syttymisen ja lisäisi Israelinkin turvallisuutta. Tätä väitettä tuki myös Yhdysvaltain rauhanneuvoston edustaja, iranilaissyntyinen Bahman Assad, jonka mukaan Yhdysvallat tavoittelee edelleen vallanvaihtoa Iranissa, ja Iranin ydinase-epäilyä verukkeena käyttäen ”kaksi ydinasevaltiota [Yhdysvallat ja Israel] uhkaa ydinaseetonta valtiota [Iran] sodalla”. Näiden Lähi-idästä kotoisin olevien ihmisten puheenvuorot ilmensivät konferenssin lykkäämisestä johtuvaa yleistä suuttumusta. Puheista oli nähtävissä myös pelko siitä, että sota Irania vastaan näyttää väistämättömältä. Syvästi turhautuneista alkupuheenvuoroista huolimatta seminaari jatkui levollisesti keskustellen siitä, millaisia avauksia keskinäisen luottamuksen ja kaikkia hyödyttävän

yhteistyön rakentamiseksi on tehtävä. Konferenssissa luonnosteltiin ja hyväksyttiin yhteisymmärryksessä päätöslauselma, joka esitettiin ensimmäisenä ulkoministeri Erkki Tuomiojalle päätöspäivänä. Seminaarin jälkeen se on tarkoitus toimittaa ydinasekonferenssin koollekutsujille (Yhdysvallat, Britannia, Venäjä ja YK:n pääsihteeri), Lähiidän alueen valtioiden hallituksille sekä kansalaisjärjestöille. Kutakin toimijaa pyydetään omalta osaltaan edistämään konferenssin toteutumista. Seminaarissa hyväksyttiin myös luonnos toimintasuunnitelmaksi hankkeen edistämiseksi jatkossa. Australialaisen akateemikon Nicholas Taylorin mukaan usein unohdetaan, että vaikka valtiot ovat sopimusten tekijöitä, kansalaisyhteiskunta voi patistaa valtioita neuvottelupöytiin, jotta sopimuksia syntyisi. Susi Snyder IKV Pax Christi -järjestöstä puolestaan pyysi osallistujia pohtimaan uusia kannustimia, joiden avulla Lähi-idän alueen asukkaita voidaan aktivoida tukemaan joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen muodostamista. Hän lisäsi, että yhteiset hankkeet kasvattavat alueen inhimillistä turvallisuutta.

Rokkia ohjuksia vastaan Kansalaisjärjestöjen tehtävänä nähtiin paitsi myötävaikuttaminen itse konferenssin järjestämiseen, myös erilaisten yhteistyö- ja kannustinhankkeiden tukeminen Lähi-idän alueella. Hankkeet voivat yhdistää ihmisiä kansalaisuudesta ja kansallisuudesta riippumatta. ”Rokkia ohjuksia vastaan” on idea, jossa valtioiden rajan läheisyydessä järjestettäisiin rock-konsertteja, jolloin ihmiset rajan molemmin puolin voisivat kokoontua tanssimaan yhdessä. Myös vesivaroihin, energiaan ja ihmisten tarpeisiin liittyvät hankkeet nähtiin tärkeinä.

ku va : E rkka L aitinen

Nasser Burdestani, International Campaign to Abolish Nuclear Weapons (ICAN) -kampanjan edustaja Bahrainista, antoi energiaa seminaarin osallistujille kertomalla työstä, jota alueella on ydinaseista luopumiseksi tehty. ICANin Lähi-idän alueen kampanjoijat kääntävät kampanjamateriaalit arabian, heprean ja persian kielille. ICANin arabiankielisellä Facebook-sivulla on jo 48 000 tykkääjää, vaikka asiasta ei ole juuri lainkaan keskusteltu julkisuudessa Iranin ydinohjelmaa lukuun ottamatta. Tavoitteeksi asetettiinkin, että kaikki joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen perustamiseeen liittyvät julkaisut julkaistaan internetissä jokaisella Lähi-idän alueen kielellä. Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja päätti seminaarin painottamalla kansalaisyhteiskunnan merkitystä ja sitoutuneisuutta aseidenriisuntaan ja turvallisempaa maailmaa rakentaviin hankkeisiin. Tuomioja kertoi, että konferens-

sia suunnittelemassa ollut tunnustelija Jaakko Laajava on hyvin kiitollinen hankkeen saamasta tuesta ja aiheesta järjestetyistä tapahtumista. Tuomiojan mukaan emme ole koskaan olleet niin lähellä tavoitetta Lähi-idän joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen saavuttamiessa kuin nyt. Monelle meistä haaveen toteutuminen vaikuttaa kuitenkin edelleen olevan utopiaa, ainakin niin kauan kuin poliittista tahtoa asian eteenpäin viemiseksi ei ole. Käytännössä poliittinen tahto tarkoittaa, että kaikki alueen valtiot ilmoittavat osallistuvansa konferenssiin ja päättävät milloin se pidetään. Mikäli tätä tahtoa ei löydy, tulevaisuus näyttää varsin synkältä. Xanthe Hall

Kirjoittaja toimii ydinaseriisuntakampanjoijana Saksan Lääkärit ydinsotaa vastaan (IPPNW) -järjestössä Berliinissä. Suomentanut Erkka Laitinen


Hitaasti ja epävarmasti U

lkoasiainneuvos Aapo P ­ ölhön mukaan Lähi-idän joukko­ tuhoaseettoman vyöhykkeen syntyyn liittyy useita ratkaisemattomia ongelmia. Eräs näistä on, ettei kyseessä ole ­pelkästään ydinaseet vaan myös muut joukkotuhoaseet kieltävä vyöhyke. ”Ratkaisu ei ole välttämättä helppo eikä nopea, tällaista vyöhykettä ei ole ­koskaan edes yritetty muodostaa muualla maailmassa. Neuvottelut eivät ole helpommissakaan olosuhteissa olleet nopeita. Latinalaisen Amerikan ydinaseettoman ­vyöhykkeen luominen kesti 32 vuotta.” Lisäksi eri joukkotuhoasekategorioita varten on olemassa toisistaan riippumattomat kieltosopimukset, eivätkä läheskään kaikki Lähi-idän valtiot ole allekirjoittaneet niistä kaikkia. Ydinsulkusopimuksen ovat allekirjoittaneeet kaikki maat ­Israelia lukuun ottamatta, mutta biologisten aseiden kieltosopimusta eivät ole alle­ kirjoittaneet Arabiemiraatit, Djibouti, Egypti, Israel ja Syyria. Kemiallisten aseiden kieltosopimuksen ulkopuolella ovat puolestaan Egypti, Israel ja Syyria. ”On pidettävä mielessä, ettei asevalvonta tapahdu poliittisessa tyhjiössä. Kyse on kuitenkin loppujen lopuksi neuvotteluista, joissa kosketetaan kunkin osallistujamaan perimmäisiä turvallisuusetuja. Mitä kauempana osallistuvien maiden näkemykset oman turvallisuutensa edellytyksistä ovat, sitä vaikeampi on edetä niin, ettei kukaan tunne turvallisuutensa huononevan”, Pölhö muistuttaa.

Elintärkeät neuvottelut Huomionarvoista on myös se, että Lähi-idän joukkotuhoaseetonta vyöhykettä on viety eteenpäin ydinsulkusopimuksen yhteydessä, mistä aiheutuu sekä hyviä että huonoja puolia. ”Hyvää on se, että ydinasevaltiot Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Venäjä on sitoutettu päämäärään. Huonoa puolestaan on se, että ydinsulkusopimuksen ulkopuoli-

nen Israel suhtautuu periaatteessa nihkeästi päätöksiin ja tavoitteisiin, joiden tekemisessä se ei ole ollut mukana ja joiden muotoiluun se ei ole voinut vaikuttaa.” Vaikka viralinen konferenssi on Pölhön mukaan vasta avaus pitkäkestoiselle prosessille, sen pitäminen olisi ensiarvoisen tärkeää, sillä konferenssin pitämättä jättämisellä saattaa olla kauaskantoiset seuraukset. Pahimmassa tapauksessa neuvottelujen kariutuminen saattaa hänen mukaansa ­johtaa kilpavarustelukierteeseen. ”Jos Iran jatkaa ydinohjelmaansa selvästi sotilaalliseen suuntaan, niin asevarustelukilvan ainekset alkavat olla koossa.” Konferenssin tunnustelija, alivaltio­ sihteeri Jaakko Laajava pyrkii tällä hetkellä saamaan kaikki alueen maat osallistumaan epävirallisiin konsultaatioihin vuoden 2013 maaliskuun puolivälissä. Konsultaatioissa on tarkoitus päästä yksimielisyyteen muun muassa konferenssin järjestelyistä, asialuettelosta sekä menettelytavoista. Jos tässä onnistutaan, konferenssi on mahdollista pitää lyhyelläkin varoitusajalla. Pölhön mukaan erityinen vaikeus on siinä, että arabimaiden ja Israelin välillä on perustavaa laatua oleva näkemysero alueel­ lisen tilanteen ja vyöhykkeen välisestä suhteesta. Arabimaat katsovat vyöhykkeen edistävän rauhaa, minkä vuoksi se olisi perustettava ensin. Israelin mielestä taas itse vyöhykkeen aikaansaaminen edellyttää rauhaa ja vakautta, minkä vuoksi rauha olisi saavutettava ennen vyöhykkeen perustamista. ”Neuvottelujen eteneminen kohti vyöhykettä riippuu olennaisella tavalla siitä, miten molemmat painotukset otetaan huomioon: keskustelujen täytyy kattaa sekä vyöhykkeeseen liittyvät moninaiset kysymykset että alueelliseen vakauteen ja rauhaan liittyvät edistysaskeleet.”

Lähi-idän joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen historia

1974

1980

1990

1995

YK:n yleiskokouksessa on 1980-luvun alusta lähtien hyväksytty yksimielisesti vyöhykettä tukeva päätöslauselma, joten myös Israel on periaatteessa suhtautunut ajatukseen myönteisesti. Idea kokonaan joukkotuhoaseettomasta Lähi-idästä syntyi Egyptin aloitteesta Geneven aseidenriisuntakonferenssissa vuonna 1990. Egyptin näkökulmasta tämä oli myönnytys Israelille, jotta sopimus ei koskisi vain yhden alueen valtion oletettua aseistusta ja jotta paria vuotta aikaisemmin päättyneen Irakin ja Iranin sodan kemiallisen aseen käyttö huomioitaisiin. Vuoden 1995 ydinsulkusopimuksen (NPT) tarkastelukokouksessa joukkotuhoaseeton vyöhyke asetettiin lopulliseksi tavoitteeksi. Israel on Lähi-idän ainoa valtio, joka ei ole allekirjoittanut ydinsulkusopimusta. Useat alueen valtiot eivät puolestaan ole allekirjoittaneet kemialliset ja biologiset aseet kieltäviä sopimuksia.

2010 E r k k a L a i t i n e n

Ensimmäinen aloite vyöhykkeen perustamisesta on vuodelta 1974 ja sen tekivät Iran ja Egypti. Aloite tehtiin ennen Iranin islamilaista vallankumousta, mutta myös maan nykyinen johto tunnustaa sen. Tämän jälkeen neuvotteluprosessia on yritetty käynnistää useita kertoja. Kuitenkin syyt, joilla vyöhykettä on perusteltu, ovat olleet myös esteenä neuvottelujen aloittamiselle.

Nykyinen prosessi alkoi, kun vuoden 2010 ydinsulkusopimuksen tarkastelukokouksessa päätettiin vuoden 1995 suunnitelman täytäntöönpanosta. Kaikkien alueen valtioiden osallistumista pidetään välttämättömänä hankkeen edistämisessä.


Hibakusha Worldwide*

– atomiajan säteilevä perintö

Semipalatinsk, Kazakstan

Artikkeli on osa sarjaa, joka kuuluu Lääkärit ydinsotaa vastaan -järjestön (IPPNW) kokoamaan Hibakusha Worldwide -julistenäyttelyyn, joka oli ensimmäistä kertaa esillä Hiroshimassa elokuussa 2012. Julistenäyttelyn tarkoituksena on levittää tietoa ydinpolttoaineen tuotantoketjun eri vaiheista louhinnasta ydinjätteeksi sekä ydinmateriaalin käsittelyprosesseihin liittyvistä terveys- ja ympäristövaikutuksista. Lisätietoa näyttelyn kotisivulta http://www.ippnw-students.org/hibakusha.html

Ydinaseen testausalue Neuvostoliiton tekemät ydinkokeet ovat varoittava esimerkki siitä, miten on toimittu mielivaltaisesti harhauttamalla ihmisiä kansalliseen turvallisuuteen vedoten. Semipalatinskin alueella tehdyt ydinkokeet ovat jättäneet alueelle jälkensä, joita siivotaan vielä kauan. Historia Ainakin kahdeksan valtion tiedetään kokeilleen yhteensä yli kahtatuhatta erilaista ydinlaitetta ydinaseiden kehittämistä varten kymmenissä eri paikoissa ympäri maailman. Vuosina 1945– 1980 kaikkiaan 423 ilmakehässä räjäytetyn pommin yhteistehon on arvoitu olleen noin 545 megatonnia, mikä vastaa teholtaan 43 632:ta Hiroshiman atomipommia. Nämä räjäytykset ovat altistaneet ihmisiä radioaktiivisesta laskeumasta peräisin olevalle säteilylle, jonka vuoteen 2000 mennessä arvioidaan aiheuttaneen 430 000 syöpätapausta ja 2,4 miljoonan ihmisen ennen­ aikaisen kuoleman.1 Semipalatinskin testausalue sijaitsee Kazakstanin aroilla maan koillisosassa. Lähin asutuskeskus tunnettiin Neuvostoliiton aikana Semipalatinskina, ja sen nimi vaihdettiin Semeiksi vuonna 2007. Noin 19 000 neliökilometrin kokoisella ydinkoealueella Neuvostoliiton asevoimat tekivät ensimmäisen ydinkokeensa vuonna 1949, ja kaikkiaan yli neljän

* Hibakusha on japanilainen termi, jolla tarkoitetaan atomipommituksista hengissä säilynyttä, mutta eri tavoin siitä kärsinyttä ihmistä. Käsitteellä viitattiin alun perin Hiroshiman ja Nagasakin tapahtumiin.

vuosikymmenen aikana Neuvostoliitto räjäytti alueella 467 ydin- ja lämpöydinlaitetta, näistä 120 maan päällä tai ilmakehässä ja 347 maan alla. Haittavaikutuksista alueen asukkaille ja ympäröivälle luonnolle ei välitetty.1 Vuonna 1990 Lääkärit ydinsotaa vastaan (IPPNW) -järjestö alkoi tehdä yhteistyötä kazakstanilaisen aktivistin ja runoilijan Olžas Suleimanovin perustaman Nevada-Semipalatinsk-liikkeen kanssa ja järjestivät mielenosoituksia ydinkokeita vastaan. Lopulta nämä mielenosoitukset vakuuttivat presidentti Gorbatšovin ja ydinkokeet keskeytettiin. Kun Kazakstan julistautui itsenäiseksi vuonna 1991, Semipalatinskin ydinkoealue suljettiin, ja Neuvostoliitolta periytynyt, maailman neljänneksi suurin ydinasearsenaali hävitettiin. Terveys- ja ympäristövaikutukset Ydinkoealueen sulkemisen jälkeen on tehty useita tutkimuksia säteilyn aiheuttamista terveydellisistä sekä ympäristöön ja yhteiskuntaan kohdistuneista haittavaikutuksista. Kenelläkään ei toistaiseksi ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka pahasti alueen maaperä ja pohjavesivarat ovat saastuneet, mutta kyse on tuhansista neliökilometreistä. Paikallisten viranomaisten mukaan sadattuhannet, joidenkin arvioiden mukaan jopa 1,5 miljoonaa ihmistä kärsii

saastumisesta. Syöpiä, impotenssia sekä mutaatioiden aiheuttamia synnynnäisiä vammoja ja epämuodostumia on diagnosoitu aikuisväestöllä laajasti. Vastasyntyneillä lapsilla on todettu vakavia neurologisia ongelmia ja luuston epämuodostumia, ja lisäksi heiltä on muun muassa puuttunut raajoja. Leukemia ja muut verisairaudet ovat yleistyneet. Vuonna 2008 japanilaisten ja kazakstanilaisten lääkäreiden yhteistyössä tekemässä tutkimuksessa todettiin Semipalatinskin lähialueiden väestön altistuneen kerralla yli 500 millisievertin säteilyannokselle. Kun ensimmäinen ydinkoe tehtiin alueella elokuussa 1949, eräässä kylässä 90 prosenttia asukkaista altistui vuoden aikana jopa 1 400 millisievertin säteilyannokselle. Saastuneimmilla alueilla kumulatiivisen säteilyannoksen suuruudeksi on arvioitu 2 000 millisievertiä. Tutkimuksessa todettiin, että syöpätapausten (erityisesti keuhko-, vatsa-, rinta- ja kilpirauhassyövät) määrä saastuneimmilla alueilla Koillis-Kazakstanissa on 25– 30 prosenttia korkeampi kuin muualla maassa. Tutkijat löysivät myös psyykkisiä häiriöitä lapsilta, joiden vanhemmat olivat altistuneet radioaktiiviselle laskeumalle.2 Kazakstanin säteilylääketieteen ja ekologian instituutti raportoi suorista yhteyksistä säteilyaltistuksen ja geenimutaatioiden välillä perheissä, jotka ovat eläneet ydinkoealueen lähistöl-

lä sijaitsevissa kylissä. Väitteitä ovat tukeneet myös britannialaisen Leicesterin yliopiston tutkimukset vuonna 2002. Tutkimusten mukaan korkeille säteilyannoksille altistuneilla aikuisilla oli 80 prosenttia suurempi todennäköisyys saada dna-mutaatioita kuin tutkimuksessa olleella kontrolliryhmällä. Säteilylle altistuneiden aikuisten lapsilla ero oli 50 prosenttia.3 Tulevaisuudennäkymiä Vuonna 2009 YK:n yleiskokous hyväksyi yksimielisesti päätöslauselman, jossa vaadittiin kansainvälistä yhteisöä auttamaan ja tukemaan Kazakstania tarttumaan ydinkoealueen ongelmiin. Useat YK:n järjestöt, lahjoittajamaat, kansalaisjärjestöt sekä lääketieteelliset ja luonnontieteelliset instituutit ovat liittyneet mukaan hankkeisiin, joiden tehtävänä on tutkia kattavasti ydinkokeiden testauksen perintöä Kazakstanissa.

Lähteet: 1 2

3

Ydinkoe Semipalatinskissa.

Kazakstanin ydinkokeiden mielenosoitus.

vastainen

Entisen ydinkoealueen jätemaata.

”Radioactive Heaven and Earth.” IEER, IPPNW, Apex Press: New York, 1991. Kassenova T. ”The lasting toll of Semipalatinsk’s nuclear testing.” Bulletin of the Atomic Scientists, 28 Sept 2009. Parfitt T. ”Nuclear tests leave Kazakhstan still searching for answers.” The Lancet, 16 Oct 2010.

Suomentanut Erkka Laitinen

International Physicians for the Prevention of Nuclear War www.ippnw.org


katkolla Kazakstanissa Ulkomaankauppa- ja eurooppa­ ministeri Alexander Stubb vieraili Suomen kauppa­ valtuuston mukana viennin­ edistämismatkalla Kazakstanissa viime vuoden lokakuussa. Tavoitteena oli markkinoida suomalaista osaamista. Stubb ylisti Kazakstanin myönteistä talouskehitystä sekä kasvavien markkinoiden potentiaalia. Valtuustoja vierailee myös Suomessa, vaikkakin hieman toisenlaisella asialla.

O

ppositiolehti Vzgljadin päätoimittaja Igor Vinjavski sekä oppositiopuolue Algan johtajan Vladimir Kozlovin puoliso Alija Turusbekova kävivät joulukuussa Suomessa kertomassa Kazakstanin ihmisoikeustilanteesta. Vinjavskia uhattiin vuoden 2012 alussa yhteiskunnallisen vihan lietsomisesta vankeudella, mutta hänet vapautettiin Euroopan parlamentin painostuksesta. ­Oppositiojohtaja Vladimir Kozloville on samoin perustein langetettu seitsemän ja puolen vuoden vankeusrangaistus. Kazakstanin valtiolla menee hyvin. Kauppa Euroopan unionin

alueelle on voimakkaassa kasvussa maan suurten luonnonvarojen vuoksi. Kazakstan onkin vähitellen liittymässä maailman suurimpien öljyntuottajamaiden joukkoon, ja sillä on myös suuret maakaasuvarannot. Kazakstanin taloudellinen kehitys ei kuitenkaan kaikilta osin näy maan sisäpolitiikassa tai varsinkaan kansalaisoikeuksissa. Viime vuosien aikana kansalaisyhteis­ kunnan vaino Kazakstanissa on jopa lisääntynyt. Vzgljadin päätoimittajan Igor Vinjavskin mukaan sanan­ vapaustilanne Kazakstanissa alkaa muistuttaa naapurimaiden Turkmenistanin ja Uzbekistanin tilannetta. Yhdysvaltalainen Freedom House -instituutti on luokitellut Turkmenistanin ja Uzbekistanin maailman vähiten vapaiden maiden joukkoon muun muassa Pohjois-Korean ja Sudanin kanssa. Toimittajat ilman rajoja -järjestön tammikuussa 2013 julkaisemassa lehdistönvapausindeksissä Kazakstan sijoittui sijalle 160, kun valtioita vertailussa oli kaikkiaan 179.1

Media tulilinjalla Myös vapaan lehdistön asema on Kazakstanissa vaakalaudalla, ja

toimittajiin kohdistuu aiempaa enemmän vainoa. Esimerkiksi huhtikuussa 2012 venäjän­kielisen lehden Uralskaja Nedeljan pää­toimittajaa Lukpan Ahmedjarovia ammuttiin ja puukotettiin hänen kotinsa ulkopuolella Oralin (venäjäksi Uralsk) kaupungissa maan luoteisosassa. Syyllisistä ei ole ­tietoa, eikä näytä siltä, että heitä etsittäisiinkään. ”On todellinen ihme, ettei Ahmedjarov menehtynyt, sillä hän sai useita puukoniskuja”, Vinjavski kertoo. Pian pahoinpitelyn jälkeen ­Uralskaja Nedelja tuomittiin maksamaan 33 000 dollarin sakko lehden julkaistua artikkelin Oralin alueen sisäministeriön virkamiesten keskinäisistä sukulaisuussuhteista. Joskus toimittajat selviävät helpommalla, mutta viesti on selvä. Vinjavski kertoo tapauksesta, jossa riippumattoman median toimittajien autoa seurattiin ja heitä kohti ammuttiin laukauksia toisesta autosta. Tapahtumalla oli runsaasti silminnäkijöitä, mutta poliisi ei tehnyt mitään pysäyttääkseen ampujien autoa, vaikka sen rekisterinumero oli tiedossa. Vinjavskin mukaan ampujen motiivina on ollut pelottelu. Viranomaiset myöntävät tapahtumien kulun, mutta silti syyksi todetaan yleinen huliganismi:

virallisesti yhteyttä lehdistöön tai toimittajiin ei tapauksella ole. Yleisesti media nähdään Vinjavskin mukaan kuitenkin valtion vihollisena, minkä vuoksi toimittajille voidaan tehdä mitä tahansa. Vastaavaa vainoa kohdistuu muun muassa kansalaisjärjestöihin.

Protestin väkivaltainen loppu Lounais-Kazakstanissa sijaitsevassa noin 50 000 asukkaan Žanaozenin kaupungissa öljykenttien työn­ tekijät aloittivat toukokuussa 2011 lakon, joka perustui kiistaan maksamattomista lisistä. Lakko julistettiin oikeudessa laittomaksi, ja valtiollinen öljy-yhtiö irtisanoi lähes tuhat työntekijää. Osa irtisanotuista aloitti ympärivuorokautisen protestin Žanaozenin keskusaukiolla. Tapahtumat kulminoituivat joulukuun 16. päivänä 2011 ­mielenosoittajien ja poliisin ­otettua yhteen keskusaukiolla. Kyseinen päivä oli myös Kazakstanin 20. i­ tsenäisyyspäivä. Aseistamattomat mielenosoittajat kertoivat poliisin avanneen tulen heitä kohti. ­Virallisten tietojen mukaan mellakoissa sai surmansa yksitoista ihmistä, joista kaksi oli poliiseja.


Igor Vinjavski: ”Tuomituille voidaan käytännössä tehdä mitä tahansa.”

Oppositiolähteiden mukaan kuolleita oli kymmeniä. Syyttäjän mukaan tapahtumat saivat alkunsa tuntemattomien ­huligaanien hyökättyä Kazakstanin 20-vuotista itsenäisyyttä juhlineiden kimppuun. Silmin­näkijän kuvaamalla, Youtube-palveluun ladatulla videolla poliisien toiminta käy kuitenkin selvästi ilmi, ja tästä uutisoineet riippumattomat mediatalot kuten K-Plus, V ­ zgljad ja Golos Respubliki vaiennettiin nopeasti. Välikohtauksen yhteydessä liikenne­yhteydet Žanaozeniin ­katkaistiin, kaupungin lentokenttä suljettiin saapuvilta lennoilta ja matka­puhelinverkon sekä internetyhteyksien toiminta keskeytettiin lyhyeksi ajaksi. Vinjavskin mukaan silminnäkijävideolla oli suuri vaikutus

kazakstanilaisiin, ja yleinen mielipide alkoi suuntautua entistä voimakkaammin maan hallintoa vastaan. Presidentti Nursultan Nazarbajevin suosio kääntyi laskuun, ja useat häntä kannattaneetkin muuttivat suhtautumistaan. Tämä puolestaan lisäsi oppositioon ja toisinajattelijoihin kohdistuvaa vainoa.

Aiheettomia pidätyksiä, kyseenalaisia tuomioita Tammikuussa 2012 Igor Vinjavski pidätettiin yhteiskunnallisen vihan lietsomisesta ja hänelle vaadittiin seitsemän vuoden vankeusrangaistusta. Euroopan parlamentti kuitenkin otti asian esille ja vaati parannuksia Kazakstanin ihmisoikeustilanteeseen kauppaneuvottelujen keskeyttämisen uhalla, minkä seurauksena Vinjavski vapautettiin. Vinjavskin mukaan europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari vaikutti merkittävästi hänen vapauttamiseensa, sillä Jaakonsaari on vastannut EU:n ja Kazakstanin kumppanuus- ja yhteistyöneuvottelujen käsittelystä EU-parlamentissa. Paluuta kotimaahansa Vinjavski ei kuitenkaan harkitse: ”Minun ei ole mahdollista elää Kazakstanissa. Lehteni on kielletty ja valtakoneisto

pyörittää minua vastaan suunnattua propagandaa. Minulle kerrottiin, etten saisi kertoa pahoja asioita Kazakstanista. Nyt olen vallanpitäjien silmissä pettänyt lupaukseni. Minua ei ole vain leimattu petturiksi – minusta kerrotaan stalinistisin termein. Tilanne on menossa yhä huonompaan suuntaan.” Vinjavski povaa Kazakstanin vapaan median kuihtuvan pian kokonaan. Kazakstanissa ei ole virallisesti poliittisia vankeja. Silti maan oppositiopuolueen Algan johtaja Vladimir Kozlov on vastikään tuomittu vankeuteen. Syytteet olivat virallisesti samat kuin Vinjavskilla, yhteiskunnallisen vihan lietsominen. Kozlovin vaimon Alija ­Turusbekovan mukaan hänen miehensä kuitenkin pidätettiin siksi, että Alga on ainoa viranomaisten toiminnan Žanaozenissa kyseenalaistanut ­ryhmittymä. Turusbekova kuvailee miehensä vankilaolosuhteita järkyttäviksi: ”Vaikka Vladimirilla oli terveysongelmia, hänet sijoitettiin tutkintavankeusaikanaan pieneen huonokuntoiseen selliin, jossa ei ollut minkäänlaista ilmastointia.” Viimeisimmän tiedon mukaan mukaan Kozlovia pidetään eristys­ sellissä. ”Siellä on pieni reikä ikkunan asemesta, minkä vuoksi

Alija Turusbekova: ”Mieheni on vankilassa täysin eristyksissä.”

s­ ellissä on hyvin kylmä. Vessaa ei ole, vain pieni purkki tarpeiden tekemistä varten. Tyynyjä tai peittoja ei ole. Vartija antaa Vladimirille lyhyeksi ajaksi yöllä pienen patjan, jossa on kuivunutta virtsaa. Ainoa tapa saada hänestä tietoa ovat aikaisemmin vapautetut vangit, jotka ovat vieneet viestejä Vladimirin sukulaisille. Häntä pidetään täysin eristyksissä.”

Ohikulkijoitakin pidätettiin Vinjavski vahvistaa ­Turusbekovan kertomusta Kazakstanin karuista vankilaoloista: ”Kidutus ja väkivalta on tavallista. Esimerkiksi Žanaozenin välikohtauksen aikana kaupungin kaduilla oli ulkonaliikkumiskielto. Poliisi pidätti satunnaisia ohikulkijoita etsiessään


kartta : L e m o n d e d iplo mati q uen M a a i l m a n p o l i t i i k a n At l a s . I nto kustannus 2 0 1 1 .

syyllisiä. Kaikkia pidätettyjä kidutettiin julmasti. Esimerkiksi lakkoon osallistunut, viideksi vuodeksi vankileirille tuomittu Roza Tuletajeva kertoi, että hänet ripustettiin hiuksista kattoon, p ­ ahoinpideltiin ja raiskattiin useaan otteeseen. Eräs pidätetty ohikulkija puolestaan menehtyi kolme päivää vapauttamisensa jälkeen”, Vinjavski toteaa lakonisesti. Hän muistuttaa lisäksi, etteivät pidätetyt ohikulkijat olleet edes syytettyinä rikoksista. ”Jo tuomituille voidaan käytännössä tehdä mitä tahansa. Omat olosuhteeni olivat erilaiset siksi, että olen tunnettu sekä Kazakstanissa että ulkomailla.” Vinjavski lisää, että Kozlovin ja hänen itsensä pidätykset olivat Kazakstanissa käännekohta. Niiden jälkeen viranomaisten vaino toimittajia kohtaan on lisääntynyt. Karua kieltä tilanteesta kertoo myös se, että ihmisoikeuskysymyksiin erikoistunut lakimies Vadim Kuramšin tuomittiin joulukuussa 2012 kahdentoista vuoden vankeusrangaistukseen kirjoituksistaan Kazakstanin vankilaolosuhteista.

Suuret tuloerot ja olematon kansalaisyhteiskunta Kazakstan kuuluu Maailmanpankin luokittelussa tulotasoltaan ylemmän keskiluokan maihin. Se on bruttokansantuotteella henkeä kohden mitattuna vauraampi kuin köyhimmät EU-maat. Silti maan sisäiset tuloerot ovat hyvin suuret. K ­ azakstanin rikkaimmat ihmiset ovat presidentti Nursultan ­Nazarbajev ja hänen perheenjäsenensä. Monet Forbesin listaamista miljonääreistä asuvat Kazakstanissa, ja useimmilla heistä on myös yhteyksiä presidenttiin. Samaan aikaan maaseudulla on yhä kyliä, joissa ei ole sähköä tai puhdasta vettä. Kansalaisyhteiskunta Kazak­ stanissa kehittyi 1990-luvun puolivälin jälkeen nopeasti, mutta suunta kääntyi 2000-luvun alussa. Hallitus ei ollut valmistautunut

VENÄJÄ

VENÄJÄ

Orel

Astana

(Uralsk)

Semei

(Semipalatinsk)

Atyrau

KAZAKSTAN

KASHAGAN TENGUIZ MANGUISTAU Aktau Žanaozen Kaspianmeri

Almaty UZBEKISTAN

KIRGISIA

TURKMENISTAN TADŽIKISTAN IRAN

KIINA

AFGHANISTAN

Kazakstan • Pinta-ala: 2 724 900 km2 (noin 8 kertaa Suomen kokoinen) • Väkiluku: 16 miljoonaa • Itsenäistyi: 16.12.1991 Neuvostoliitosta • Ostovoimakorjattu bkt/asukas: 13 000 USD (2011) • Suurimmat väestöryhmät: kazakit 63 %; venäläiset 24 % • Merkittävimmät kauppakumppanit: Euroopan unioni 40%, Kiina 13 %, Venäjä 11 %, Ukraina 5 %, Turkki 4 %

kansalaisyhteiskunnan syntyyn, joten järjestöt nähtiin välittömänä uhkana valtaeliitille. Tällä hetkellä Kazakstanissa on valtavat määrät Nazarbajevin hallinnon perustamia kansalaisjärjestöjä (governmentbased non-governmental organization, gongo), jotka on luotu kulisseiksi

demokraattisesta Kazakstanista. ”Todellisuudessa niiden toiminta on mitätöntä”, Vinjavski selvittää. Nazarbajevin hallinnon rahankäyttö ei ole tavallisten kansalaisten tiedossa, eikä presidentillä ole realistista kuvaa kansansa elinolosuhteista. Vaikka Kazakstanin talous on kasvanut nopeasti, maan infrastruktuuri on yhä suurelta osin neuvostoaikaista. ”Žanaozenissakin, joka on merkittävä öljykaupunki, rakennukset ovat huonossa kunnossa ja ihmiset elävät kurjasti”, Vinjavski täydentää.

EU:n painostus merkittävä vaikutin Euroopan unioni on tiukentanut linjaansa Kazakstania kohtaan. ­Marraskuun 22. päivänä 2012 Euroopan parlamentti hyväksyi selvällä enemmistöllä Liisa ­Jaakonsaaren raportin, jonka ­pohjalta Kazakstanin kanssa tällä hetkellä käytäviä kumppanuusja yhteistyöneuvotteluja käydään. Raportissa vaaditaan poliittisten vankien vapauttamista ja opposition toimintaedellytysten turvaamista. Presidentin ja syyttäjän toimet

edellä mainittujen oikeuksien rajoittamiseksi tuomittiin. Vinjavski kertoo, että E ­ uroopan unionin yhteistyöneuvottelut ovat käytännössä ainut tapa yrittää vaikuttaa kansalaisoikeuksiin Kazakstanissa. Hänen mukaansa Kazakstan saattaa vuonna 2050 kuulua bruttokansantuotteella henkeä kohden mitattuna jopa ­maailman rikkaimpiin maihin, minkä vuoksi sen asemaa maailman­ kaupassa ei voi tulevaisuudessa aliarvioida. Suomen ja Kazakstanin v­ älinen kauppa on tällä hetkellä ­varsin vähäistä, sillä sekä vienti että tuonti ovat molemmissa maissa keskimäärin 0,5 prosenttia kokonaiskaupasta2. Kauppa vaikuttaisi kuitenkin olevan kasvussa. Tällä hetkellä yli 30 suomalaisyrityksellä on toimintaa Kazakstanissa, ja useat yritykset suunnittelevat toimintansa laajentamista Kazakstaniin. Merkittävä osa suomalaisyrityksistä toimii öljy- tai rakennusteollisuuden alalla, ja Kazakstanin tuonti Suomeen koostuu lähes yksinomaan öljy- ja maakaasutuotteista.3 Vinjavskin mukaan Kazakstanin tilanteesta ei ole keskusteltu julkisuudessa riittävästi. ”Olisi mukava tietää, millaisten hallitusten kanssa suomalaiset veronmaksajat ja yritykset haluavat tehdä yhteistyötä. Vakaa poliittinen ympäristö on myös Suomen ja EU:n etu, kun ­pohditaan Kazakstanin tulevaisuutta kauppakumppanina.” t e k s t i j a k u vat: E r k k a L a i t i n e n

1. Toimittajat ilman rajoja: http://en.rsf.org/pressfreedom-index-2013,1054.html 2. The CIA World Factbook: Maailman markkinat 2012 (julk. Ulkoasiainministeriön kauppapoliittinen osasto) 3. Astanan Suomen suurlähetystö, http://www. finland.org.kz/public/default.aspx?nodeid=4261 0&contentlan=1&culture=fi-FI


LÄNSI-SAHARAN ITSENÄISYYSPÄIVÄN MAINOS

Rauhanpuolustajat on pyytänyt kuutta taiteilijaa suunnittelemaan rauhant-paidan. Ne julkistetaan parin kuukauden välein vuoden 2013 aikana. Ensimmäisen paidan suunnittelija on kuvittajagraafikko Jouko Ollikainen, joka on suunnitellut myös Rauhanpuolustajien nykyisen pulu-logon.

19 e!

Mediassa ja katukuvassa näkyy aivan liikaa väkivaltaa ja sen ihannointia. Samoin rasistiset mielipiteet ovat näkyvästi esillä arjessamme. Päinvastaiset mielipiteet nousevat esiin usein vain kysyttäessä tai väittelyssä, miksipä pitäisi ääneen joka välissä korostaa pitävänsä kaikkia ihmisiä tasa-arvoisina. Tämän takia mielipiteemme jää monelta huomaamatta. Rauhan-t-paitaan pukeutumalla kerrot, että uskot ihmisyyteen ja välität viestiä maailmalle.

Rauhanpuolustajat tarjoaa postimaksun.

Paidat postitetaan maaliskuussa. Ennakkotilaukset myös osoiteesta: www.rauhanpuolustajat.org/kauppa tai 050 358 1441.

MIESTEN t-paita Harmaa Oliivi S S M M L L XL XL XXL XXL

Pulut Naisten t-paita maksaa Harmaa Vaaleanpunainen XS XS S S M M Suomen Rauhanpuolustajat L L Vastauslähetys XL XL Sopimus 5000521 XXL XXL 00003 Helsinki

Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Allekirjoitus

Puhelinnumero


Tasankojen taistelu Länsi-Saharan alueen ihmisoikeustilanne on edelleen erittäin huono. Sahrawiaktivisti Mattou Dambar kertoi suomalaisille maansa kamppailusta kohti itsenäisyyttä ja maanmiestensä arjesta.

M

arokko on miehittänyt Länsi-Saharan aluetta vuosikymmenien ajan. YK:n alaisen kansanäänestyksen järjestäminen on siirtynyt vuosi vuodelta. Tällä hetkellä ei edes näytä siltä, että Marokko suostuu äänestyksen järjestämiseen, vaikka maa on siihen rauhansopimuksessa sitoutunut. Mattou Dambarin mukaan ihmisoikeustilanne Länsi-Saharassa jatkuu vaikeana. Konfliktialue halutaan pitää mahdollisimman suljettuna, sillä ulkopuolisten ei haluta tietävän sen tapahtumista. Tiedonsaanti alueelta on vaikeaa, koska toimittajat ja kansalaisjärjestöjen edustajat pysäytetään lähes poikkeuksetta Marokon vastaisella rajalla.

Kulissivierailuja Viranomaiset paitsi pimittävät tietoa myös valehtelevat. ”Toisinaan ulkomaalaisia toimittajia kutsutaan miehitetylle alueelle tarkoituksellisesti kulissin ylläpitämiseksi – tällöin heidät majoitetaan kalliisiin hotelleihin ja kerrotaan, ettei mitään konfliktia todellisuudessa ole”, Dambar sanoo. Vastaavaa sanomaa rummuttaa Marokon media, joka vääristelee totuutta ja propagoi maan hallituksen puolesta. Hallituksen toimia kritisoivia toimittajia

vangitaan perusteettomasti. ”Virallisessa mediassa väitetään, ettei konfliktia ole olemassakaan ja että alueella asuvilla ihmisillä on kaikki hyvin.” Tässä yhteydessä Dambar kuitenkin korostaa, että Länsi-Saharan konfliktissa on kyse yksinomaan Marokon hallituksen miehityksestä, ei etnisestä konfliktista. ”On tärkeää tehdä ero Marokon hallituksen ja tavallisten marokkolaisten välillä. Kun puhun marokkolaisista joukoista, tarkoitan ainoastaan maan hallituksen joukkoja. Monet marokkolaiset ovat puolellamme ja tukevat meitä kansanäänestyspyrkimyksissämme.”

Juurettomat nuoret Lehdistön ja hallituksen versiot tilanteesta ovat kaukana todellisuudesta. Vuonna 2010 marokkolaiset joukot ampuivat Dambarin veljen. Perhe vaati ruumiinavauksen suorittamista kuolisyyn vahvistamiseksi, ja vaikka se aluksi luvattiin, sitä ei koskaan tehty. ”Viranomaisten mukaan veli on vain unohdettava”, Dambar kertoo lohduttomasti. Perheen väkivallaton protesti ja kampanjointi totuuden selvittämiseksi johti lopulta turvallisuusjoukkojen väkivaltaiseen hyökkäykseen. ”Meidän perheemme ei ole ainoa, joka on kärsinyt mielivaltaisista hyökkäyksistä koteihin. Emme aio missään vaiheessa luopua vaatimuksestamme ruumiinavausta, sillä muuten mieletöntä verenvuodatusta ei saada koskaan loppumaan.” Länsi-Saharan miehitys on levittänyt ongelmia syvälle yhteis-

kuntaan. Mielenosoituksia on paljon, eikä ihmisillä ole enää juurikaan menetettävää. Erityisen huolestuttavana Dambar pitää sitä, että suuri osa nuorista sahraweista (länsisaharalaisista) on kansallisuutensa takia jätetty koulutuksen ulkopuolelle. Ilman koulutusta puolestaan on vaikea saada työtä. ”Työpaikat annetaan ensisijaisesti marokkolaisille. Meidän

perheenjäsenillemme työtä on veljen kuoleman jälkeen tarjottu, sillä viranomaisten toive on hiljentää vaatimuksemme veljen ruumiinavauksesta.” Veli ei ole ainut Dambarin menettämä perheenjäsen. ”Vakavasti sairasta isääni ei hoidettu, kun hänet vietiin sairaalaan Rabatiin. Lopulta isä kuoli, emmekä ole koskaan saaneet tietää, minne hänet on haudattu.”


Kolme suomalaislääkäriä Polisarion leireille Länsi-Sahara on Afrikan viimeinen siirtomaa. Se on vuodesta 1963 kuulunut Yhdistyneiden kansakuntien listaan alueista, joissa siirtomaavalta on purettava sen alkuperäisväestön tahdon mukaisesti. Kansainvälisen painostuksen seurauksena alueen edellinen siirtomaaisäntä Espanja alkoi vetäytyä Länsi-Saharasta Francon kuoleman jälkeen vuonna 1975, minkä jälkeen Marokko ja Mauritania alkoivat vaatia aluetta itselleen. YK:n ja kansainvälisen tuomioistuimen päätösten vastaisesti Espanja ­solmi marraskuussa 1975 sopimuksen, jonka mukaan Länsi-Sahara luovutettiin ­Marokon ja Mauritanian väliaikaiseen hallintaan. Mauritania luopui myöhemmin aluevaatimuksistaan, mutta Marokon miehitys alueella jatkuu edelleen. Haagin kansainvälinen tuomioistuin ja lukuisat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat ovat vahvistaneet, että länsisaharalaisilla on itsemää­ räämisoikeus, eli oikeus päättää alueen tulevaisuudesta ja omasta kohtalostaan. YK ryhtyi vuonna 1991 järjestämään kansanäänestystä, jonka vaihto­ ehtoina olivat täysi itsenäisyys ja Marokkoon liittyminen. Kansanäänestys on edelleen järjestämättä. Marokko on toistuvasti kieltäytynyt noudattamasta YK:n päätöslauselmia ja allekirjoittamiaan sopimuksia. Se ei hellitä otettaan Länsi-Saharasta ja jatkaa siirtomaavallan perintöä miehittämillään alueilla. E r k k a L a i t i n e n

Ulkopuolista väliintuloa tarvitaan Mattou Dambarin mukaan Marokon viranomaiset yrittävät saada sahrawinuoria muuttamaan ulkomaille. Heitä houkutellaan Eurooppaan, erityisesti Ranskaan tai Espanjaan. ”Heitä motivoidaan muuttamaan hyvän elämän ja rahan houkutuksilla, sillä Marokon hallituksen tavoite on saada Länsi-Sahara haltuunsa ilman sen asukkaita.” Tämä kehitys olisikin Dambarin mukaan pysäytettävä mahdollisimman nopeasti. ”Olemme kärsineet 37 vuotta, eikä loppua näy. Tärkeintä on saada verenvuodatus loppumaan ja lisätä tiedonkulkua. Kansainvälisen yhtei-

sön on puututtava tilanteeseen ja yhteydenpitoa on virallisella tasolla lisättävä, jotta kansanäänestys voidaan mahdollisimman pian järjestää rehellisin keinoin. Nyt sahrawijärjestöt yrittävät kaikin tavoin ottaa yhteyttä harvoihin konfliktialueelle päästettyihin toimittajiin ja pyrkivät kommunikoimaan heidän kanssaan. Tässä järjestöt ottavat äärimmäisen riskin, jossa kiinnijäämisen mahdollisuus on suuri.” Mutta suuressa hädässä käytetään kaikkia mahdollisia keinoja. ”Miten voit elää kenenkään sellaisen ihmisen kanssa, joka lyö?”. t e k s t i j a k u va : E r k k a L a i t i n e n

Rauhanpuolustajat on yhdessä yhteistyökumppaneidensa (muun muassa Länsi-Saharan ystävät Suomessa) kanssa lähettänyt Polisarion pakolaisleireille eteläiseen Algeriaan kolme lääkäriä avustustehtäviin. Leirien humanitaarinen tilanne on heikentynyt viime vuosina merkittävästi. Espanjan ja muiden Välimeren maiden talousvaikeudet ovat leikanneet myös humanitaarista tukea leireille. Nämä maat ovat olleet leirien päätukijoilta. Lukuisia terveydenhoitoalan projekteja on lopetettu. Lisäksi Pohjois-Malista levinneet levottomuudet ovat johtaneet avustustyöntekijöiden toimintaa hankaloittaviin turvatoimiin Polisarion valvomilla alueilla. Tiimissä on mukana kolme eri alojen kokenutta kirurgia Tapio Hakala, Abdelm Maiche ja Matti Rauvala. He työskentelevät leireillä intensiivisesti kolmen viikon ajan. Toiveena on ollut, että he voisivat myös tehdä muutaman päivän ajan vaativampia leikkauksia Algerian armeijan sotilassairaalassa Tindoufissa. Lääkäreistä Maiche ja Rauvala ovat työskennelleet leireilä Rauhanpuolustajien toimesta myös kaksi vuotta sitten. Alun perin Matti Rauvalan oli aikomus osallistua myös Saharan maratoniin, Polisarion vuosittain järjestämään juoksutapahtumaan, jolla tuetaan länsisaharalaisten oikeuksia. Valitettavasti Pohjois-Malin tapahtumien ja Algeriassa tapahtuneiden kidnappausten takia tämä yksi maailman haastavimmista maratoneista on tänä vuonna turvallisuussyistä jouduttu perumaan.

Juoksijoita vuoden 2012 Saharan maratonilla.


E

teläisessä Afrikassa sijaitseva noin miljoonan asukkaan Swazimaa on maanosan ­viimeinen absoluuttinen monarkia. Swazimaan kommunistisen puolueen aktivisti Zodwa Dhlamini on valinnut elämäntehtäväkseen kampanjoinnin kotimaansa demokratian puolesta. Sittemmin hän joutui maanpakoon Etelä-Afrikkaan, mutta työ jatkuu edelleen. ”Minut pidätettiin ­ensimmäisen kerran 16-vuotiaana. Alaikäisen pidättäminen on kansainvälisen oikeuden vastaista, mutta kuningas Mswati III ei kunnioita kansainvälistä oikeutta: hän tekee mitä haluaa.” ”Maanpakoon lähteminen ei ollut henkilökohtainen valintani, vaan se johtui kotimaani poliittisista olosuhteista. En mennyt Etelä-Afrikkaan parempien elin­ olojen, paremman koulutuksen tai työn perässä. Autoritaarinen järjestelmä työnsi minut ulos.” Lopulta Dhlamini jätti perheensä ja ystävänsä ja joutui miljoonakaupunki Johannesburgin katujen armoille. Hänellä ei ollut asuntoa, ja ruoka piti usein kerätä roskiksista. Öisin hän pyrki pysymään liikkeessä ja välttämään ongelmia.

”Lähtö ei ollut helppo. Mutta koska olen tietoinen kamppailusta ja sen tärkeydestä, pystyin hyväksymään tilanteeni. Tärkein tavoitteeni on vapauttaa Swazimaan kansa. Kysymys ei ole niinkään itsestäni vaan kotimaani vapaudesta.” Perheeseen on vaikea olla yhtey­ dessä. Swazimaassa on vain yksi puhelinverkko, jota hallinto kuuntelee ja tarkkailee. ”Olen tottunut tilanteeseen, enkä pode enää koti-ikävää. Voin olla jopa viikkoja ja kuukausia ottamatta yhteyttä perheeseeni. Tällä hetkellä haluan vain nähdä kansamme vapaana. Tavoitteeseen päästyämme voin saavuttaa rauhan.”

Kolmen aktivistin yksiköt Swazimaan kommunistisella puolueella on käytössään neljän pilarin strategia: joukkojen mobilisointi, maanalainen työ, kansainvälinen työ ja taistelu. ”Joukkomobilisaation keskeinen työ kohdistuu meidän aktivistien puolelta voiman ja energian jakoon ihmisille. Nyt monet ovat peloissaan, minkä vuoksi he eivät uskalla toimia. Tämän takia meidän on annettava ihmisille tietoa ja itsevarmuutta ja

Jos en minä, niin kuka sitten?

Swazimaan poliittiset ongelmat sekä tukahduttava järjestelmä ajoivat Zodwa Dhlaminin maanpakoon Etelä-Afrikkaan. Hänen elämäntehtävänään on saavuttaa vapaus kotimaahansa, minkä eteen hän on tehnyt paljon henkilökohtaisia uhrauksia. Dhlaminin sisällä liekehtii vallankumous.

ku va : E rkka L aitinen


Swazimaan turismi boikottiin ”Olen huomannut, että ulkomaalaiset ja turistit eivät tunne Swazimaan tilannetta. Heille Swazimaata on mainostettu kauniina, vuoristoisena, puhtaana ja aitona Afrikkana, jossa on kaikkia suuria villieläimiä leijonista krokotiileihin, virtahepoihin ja kirahvehin. Siellä on kauniita jokia ja luolia.” Swazimaan talous on ollut romahtamispisteessä. Köyhyys, ­taudit ja nälkä piinaavat suurinta osaa maan asukkaista. Maan aidskuolleisuus on maailman korkein (noin 10 000 ihmistä vuodessa).

ET AF ELÄRIK ­ KA

Mhlume

S WA Z I M A A MBABANE

Manzini

Lobamba

Siteki

Mankayane Big Bend Hlatikulu Nhlangano

0

40 prosenttia maan aikuisväestöstä on hiv-positiivisia. Keskimääräinen elinajanodote on vain 31 vuotta. Lisäksi 70 prosenttia swazeista elää alle kahdella dollarilla päivässä. Samaan aikaan kuningas Mswati III omistaa maan timantti- ja kulta­ kaivokset ja elää luksuselämää nauttien muun muassa entisen siirto­maaisännän Britannian tuesta. ”Meidät pakotetaan hyppimään alastomina turistien eteen safareilla. Sitten meistä otetaan kuvia. Nyt e­ letään 2000-lukua. Ei kukaan halua juoksennella puolialastomana tarjoa­massa elämyksiä turisteille. Turistit haluavat nähdä myös kuuluisan ruokotanssin. Yli 20 000 nuorta naista pakotetaan tanssimaan rinnat paljaina kuninkaalle, joka valitsee 15–18-vuotiaiden ­tyttöjen keskuudesta aina uuden vaimon. Kuningas itse on 44-vuotias ja vaimoja hänellä ennestään 13.” Viime vuoden lopulla Swazi­ maassa kiellettiin paljastava pukeutuminen. Poliisin mukaan minihameiden käyttö ja avoimet asut yllyttivät raiskauksiin. Kieltoa ei kuitenkaan ulotettu koskemaan perinteisiä seremonioita. ”En syytä turisteja vaan maan hallitusta. Syytän kuningasta, joka sanoo, että Swazimaa on erityis­ laatuinen demokratia. Onko sellaista olemassakaan? Demokratia joko on tai sitä ei ole. Meillä sitä ei ole, koska jos avaamme suumme,

20

40 km

Lavumisa

E T E L Ä -­ A F R IK K A

Aktivistit naputtavat työläisten oikeuksiin liittyvät vaatimukset tehtaiden oviin ja koulutukseen liittyvät vaatimukset koulujen seinille. Poliisiasemat ja autot tykitetään täyteen graffitteja. Maaseudulla voi maalata graffitin yöllä lehmän kylkeen. Aamulla lehmät sitten käyskentelevät ympäri kylää mainostaen liikkeen iskulauseita. Ihmisiä voi pidättää, lehmiä ei. ”Kansainvälisen työn tarkoituksena on kertoa maailmalle sorrostamme. Kommunisteina uskomme kansainvälisyyteen ja ­vastustamme kapitalismia kaikkialla maailmassa. Swazimaa on sekoitus kapitalismia ja keskiaikaista feodalismia. Loppujen lopuksi kaikessa on kysymys globaalin kapitalis-

Piggs Peak

MBIK

Aktivistit pakotetaan väkivaltaan

min vastustamisesta. Tiedämme suuryhtiöiden omistavan tuotannon välineet, minkä vuoksi kapitalismi sortaa ja hyväksikäyttää enemmistöä maailman ihmisistä. Voimme taistella kapitalismia vastaan yhdessä.” Neljäs pilari, eli konkreettinen taistelu, oli pitkään jäädytettynä. Lopulta se otettiin käyttöön nuoriso­järjestön painostuksesta. ”Swazimaan hallinto ei halua ­rauhaa. Olemme yrittäneet osoittaa mieltä ja järjestää tapahtumia. Ihmisiä on murhattu, pahoinpidelty ja heitetty vankilaan. Kuninkaan poliisilla ja vartijoilla on aseita, vaikka samaan aikaan kuningas väittää Swazimaan olevan rauhallinen maa. Sotilaat ovat olemassa ihmisten pitämiseksi kurissa. Meillä ei ole oikeutta järjestäytyä. Meillä ei ole sananvapautta. Jos yrität ilmaista itseäsi tai järjestäytyä, sinut tapetaan tai laitetaan putkaan. Tulimme siihen lopputulokseen, että saadaksemme kuninkaan neuvottelemaan meillä on oltava samat välineet kuin hänellä. Emme me rakasta väki­ valtaa. Meidät pakotetaan siihen.” Dhlamini painottaa, ettei neljää pilaria tule hylätä, vaikka Swazimaan tasavalta syntyisikin. Ne tulee pitää aina voimassa, jotta oikeudenmukaista järjestelmää on mahdollista pitää yllä.

MOSA

siten rohkaistava heitä toimintaan. Kaikissa organisaatioissa pätee sama sääntö: ihmisten energia ja henki pitää valjastaa asian puolesta.” Toinen pilari pitää sisällään maanalaisen toiminnan. Vuonna 1973 nykyisen kuninkaan isä ­Sobhuza kielsi poliittiset puolueet. Sananvapautta, vapaata tiedon­ välitystä ja kokoontumis­vapautta ei ole. Aktivistit toimivatkin kolmen henkilön ryhmissä. Toimintamalli on tuttu aikaisemmista kolmannen maailman vapausliikkeistä. Jokainen valitsee itselleen kaksi luotettavaa lähimmäistä, jotka puolestaan valitsevat kukin kaksi henkilöä lähipiiristään. Näin ollen jokainen tietää liikkeen sisällä vain kolme henkilöä. Tästä voi olla hyötyä, jos joutuu pidätetyksi. ”Toimintaamme pidetään ­laittomana. Velvollisuutemme toteuttamiseksi meidän on työskenneltävä maan alla. Esimerkiksi lentolehtisten ja pamflettien jakamista ei voi tehdä päiväsaikaan, vaan ne on jaettava yöllä. Emme voi sopia avoimesti kokouksissamme lentolehtisten jakamisesta tai muusta vastaavasta. Onnistuaksemme ja pidätyksiltä välttyäksemme meidän on toimittava kolmen hengen yksiköissä.”

Swazimaa • Asukasluku: Alle 1 miljoona • Pinta-ala: 17 364 km2 • Pääkaupunki: Mbabane • Pääkielet: swati, englanti • Uskonnot: 65 % protestantteja, 10 % muslimeja, 5 % roomalaiskatolisia ja 20 % harjoittaa afrikkalaisia uskontoja. • Rahayksikkö: lilangeni (SZL) • BKT per asukas: 3 725 USD • Elinajanodote: Noin 30 vuotta. (Luotettavaa tietoa ei ole saatavilla) • Kansallispäivä: 6.9.

meidät tapetaan tai pakotetaan lähtemään maasta. Poliittisina aktivisteina meidän on kerrottava maassa vieraileville ihmisille, että turistien maahan tuomat varat menevät ainoastaan itsevaltaiselle monarkille.” Itsensä likoon laittanut Dhlamini haaveilee demokraattisesta Swazimaasta. ”Kerran äitini kysyi surullisena, miksi juuri minun pitää olla eturintamassa. Mutta jos en minä, niin kuka sitten?” K a r i m M a i ch e


ku va : J os é M anuel G ar c í a J ura d o

Valtamedia demokratia P

oliittisten, taloudellisten ja ekologisten kriisien syventyessä maailmassa on huutava kriittisen journalismin tarve. Valtamedia ei halua omaksua kriiseistä vastuussa olevan eliittivallan kriitikon roolia ja tuskin siihen kykenisikään. Vallitsee huikea epäsuhta tarvittavan ja saatavissa olevan tiedon välillä. Siksi vaihtoehtoisen joukkotiedotuksen panos maailmanmenon ymmärtämisessä on tärkeä. Samalla on tärkeää analysoida valtamedian vinoutumia ja vääristelyjä. Tätä työtä on muutamissa maissa ryhtynyt tekemään pieni määrä internet-sivustoja kuten Media Lens ­Britanniassa. Media Lensin toimittajat David ­Cromwell ja David Edwards ovat vuodesta 2001 lähtien arvostelleet ennen kaikkea brittiläistä liberaalia lehdistöä ja sähköisiä viestintävälineitä – ennen kaikkea BBC:tä – tavalla, joka on saanut monet omahyväiset tunnetut toimittajat raivostumaan. Koska suomalaiset toimittajat seuraavat käsittääkseni enimmäkseen englanninkielistä lehdistöä, Media Lensin työn tarkastelu on suomalaisittainkin hyödyllistä. Tuoreessa kirjassaan Why Are We The Good Guys? Reclaiming Your Mind From the Delusions of Propaganda (Miksi me olemme hyviä ihmisiä? Mielen vapauttaminen propagandan harhaluuloista) Cromwell muotoilee valtamedian vääristyneisyyttä näin: ”...media-ammattilaiset ovat jo kauan olleet keskeisessä osassa yksityisen vallan suojelijoina luomalla illuusion, jonka mukaan yleisölle tarjotaan ’puolueetonta’

tietoa ja laajaa tosiasioiden, mielipiteiden ja näkökulmien kirjoa, minkä perusteella kuka tahansa yksilö voi muodostaa oman valveutuneen maailmankuvansa.” Media Lens on jatkuvasti analysoinut tätä sitkeää illuusiota. Cromwell ja Edwards julkaisevat aika ajoin nettisivuillaan ”mediahälytyksiä” (tai mediavaroituksia), joissa tarkastellaan valtamedian tapaa käsitellä jotakin ajankohtaista ilmiötä tai tapahtumaa. Hiljattaisessa artikkelissa ”demokratian illuusiosta” Cromwell tuskaili tiedonvälityksen kurjaa tilaa. Hän totesi, että sotien jatkuessa eri puolilla maailmaa, talouksien romahtaessa ja sää­ ilmiöiden monimutkaistuessa tarvitsemme kipeästi totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolustajia. Cromwell kysyy, mitä on tapahtunut ammattiliitoille, vihreälle liikkeelle, ihmisoikeusryhmille, kampanjoiville sanoma­lehdille, rauhanaktivisteille, kriittisille akateemisille kansalaisille, edistyksellisille äänille. Hän jatkaa, että olemme hukkumassa suuryhtiöiden propagandaan, jota ”liberaalit” j­oukkotiedotusvälineet omalta osaltaan auttavat. Ahneus, voiton­tavoittelu ja epädemokraattinen vallankäyttö kaventavat ihmisarvoisen elämän mahdollisuutta. Työpaikat ovat epävarmoja, huonosti palkattuja ja tylsiä. Hyvinvointivaltiota puretaan, terveydenhuoltojärjestelmää yksityistetään ja kansalaisoikeuksia kavennetaan. Protesteja ja toisinajattelua on alettu pitää liki rikollisena. Demokratialta on viety sisältö. Jäljelle on jäänyt illuusio demokraattisesta väitte-

lystä ja vaihtoehtojen pohtimisesta. Tätä illuusiota valtamedia vahvistaa. Monissa vauraissa teollisuusmaissa poliittiset puolueet eivät kuitenkaan tarjoa todellisia vaihtoehtoja. Ne eivät ole kiinnostuneita kansalaisten syvemmästä osallistumisesta politiikan tekoon. Joukkotiedotusvälineet pitävät kansalaisten voimattomuutta normaalina. Rahaluokka on mielissään. Financial Times kirjoittaa, että kapitalistinen demokratia on parhaimmillaan, kun taloudesta tehdään epäpoliittista. Liberaalit lehdet päästävät sivuilleen juuri sen verran toisinajattelua, että saadaan mielikuva monipuolisesta mieli­ pidekirjosta. Toimitusten todellisesta mielipideilmastosta saa hyvän kuvan, kun tarkastelee toimittajien tapaa kohdella eturivin toisinajattelijoita. Monet muistanevat The Guardianin tavan vääristellä Noam Chomskyn ajatuksia vuonna 2005 ilmestyneessä, laajaa kansainvälistä huomiota herättäneessä haastattelussa. Lehti joutui pyytämään anteeksi menettelyään. (Tosin anteeksipyynnössäkin oli vielä vääristelyä.) Cromwell kiinnittää huomiota tuoreeseen esimerkkiin eliittitoimittajien asennemaailmasta. Hiljattain The Guardian haastatteli Wikileaksin Julian Assangea. Toimittaja Decca Aitkenhead ei salannut, miten syvästi hän halveksii ja peräti inhoaa Assangea. Toki toimittajan tulee suhtautua kuulemaansa kriittisesti, mutta Cromwell luonnehtii haastattelun sävyä ja sisältöä vihamieliseksi, halveksivaksi ja nenäkkääksi. Hän huomauttaa, että Britannian etu­rivin


RAIMO PESONEN

Kun kallio liikkuu

T

alojen pirstaleita, autonromuja, romahtaneita sähkölinjoja. Ilma värisee kuumuudesta. Kaksi sotilashelikopteria ilmestyy palmujen takaa, lentää yli suurella nopeudella. Raunioiden välistä kannetaan ruumiita. Lievästi loukkaantunut mies kieltäytyy avusta ja juoksee edestakaisin huutaen omaisiaan. Katselen tätä uutiskuvakliseetä kummissani. Ensimmäiset televisioon liittyvät muistoni ovat mustavalkoisia ja liittyvät Vietnamin sotaan. Vuosikymmenien mittaan sama näkymä on toistunut tv:ssä niin usein, että aina sitä ei jaksa noteerata yhtä vilkaisua enempää. Mutta tällä kertaa näkymä ei hämärry televisioruudun resoluution vuoksi vaan siksi, että silmiin valuu hiki. Minä pitelin tuota juoksevaa veristä miestä käsivarresta vain muutamia minuutteja sitten. Minä olen osa tätä. Eihän tällaista tapahdu. Ei minulle.

ja an illuusio Tapani Lausti on Espanjassa asuva kansainväliseen politiikkaan ja aatehistoriaan erikoistunut toimittaja. Hän on aiemmin työskennellyt muun muassa Ylen ja BBC:n palveluksessa. Rauhanpuolustajien ja Liken Pystykorvasarjassa on julkaistu kaksi hänen kirjaansa: Tienviittoja tulevaisuuteen (2008) ja Toisinajattelun tiekartta (2004). Tapani Laustin nettisivu on oivallinen ikkuna maailmanpolitiikan kriittiseen analysointiin. Hän tarjoilee liki päivittäisiä lukuvinkkejä internetin lähes rajattoman tarjonnan mielenkiintoisimpiin artikkeleihin. www.lausti.com

poliitikkoja haastatellessaan Aitkenhead saattaa sen sijaan sortua hurjaan mielistelyyn. Cromwell lainaa nykyään Israelissa ­asuvaa The Guardianin entistä toimittajaa Jonathan Cookia, joka luonnehtii ­lehteä näin: ”Muun valtamedian tavoin The Guardian on sekä taloudellisesti että ideologisesti sidoksissa nykyisen maailmanjärjestyksen tukemiseen. Aiemmin se kykeni pitämään poissa lehden sivuilta sellaiset vasemmiston edustajat, joiden ajatukset asettivat kyseenalaiseksi yhtiövallan, jonka avaininstituutteja The Guardian on. Nyt internet-kaudella se voi vain herjata noita toisinajattelijoita.” Talousjärjestelmään sidoksissa oleva valtamedia ei voi pohtia rehellisesti tuon järjestelmän vaarallisuutta aidolle ihmis­

elämälle, inhimillisille arvoille ja ekologiselle kestävyydelle. Cromwell valittaa, että tällainen kritiikittömyys on saanut monet ympäristö- ja kansalaisjärjestötkin uskomaan, että suuryhtiöitä voidaan taivutella pehmeiden arvojen suuntaan. Ajatus yhtiövallan sisäänrakennetusta tuhovoimasta tuntuu tässä mielipideilmastossa olevan kohtuutonta liioittelua. Näin ympäristönsuojelulta, ihmisoikeuskampanjoilta ja köyhyyden vastaiselta kamppailulta viedään terää. Cromwell viittaa tuoreisiin tutkimuksiin, joissa paljastetaan suuryhtiöiden kulissien takaisia menetelmiä demokraattisen vastuun kiertämiseksi ja oikeutetun kansalaisaktivismin heikentämiseksi. Tutkimuksissa todetaan, että yhtiöiden strategia ei pyri avoimeen väittelyyn vaan kriittisten liikkeiden heikentämiseen pelottelulla. ”Yhtiöiden sosiaalisen vastuun” kilven takana itse asiassa kerätään riippumatonta kansalaistoimintaa koskevaa tietoa. Hajota ja hallitse -periaatteella antaudutaan keskusteluihin joidenkin kriitikkojen kanssa ja parjataan toisia. Kansalaisyhteiskunta ei tällaisessa systeemissä voi voimistua. Yhteiskunnallinen dialogi on enimmäkseen näennäistä, kiitos paljolti hampaattoman valtamedian. Ta pa n i L au s t i

Iltapäivä nimettömällä kukkulalla Khao Lakissa tapaninpäivänä 2004 oli pitkä ja kuuma. Oli aikaa kerrata tapahtumia, sitä mitättömän pienien sattumien sarjaa, joka ratkaisi elämän ja kuoleman välillä rannalta juostessa, ihmetellä oman paniikkikierroksille ampautuneen kehon toimintaa ja miettiä, kuinka paljon tsunamin jäljet muistuttavat kuvia pommitetuista kylistä. Kotona Suomessa odotti puolisentoista vuotta kestänyt toipumisprosessi, jota avittivat paljon parjatun julkisen sektorimme tarjoamat terapiakäynnit. Otin ne kiitollisena vastaan. Arki palasi, pikkuasiat alkoivat taas kiukuttaa. Paremmaksi ihmiseksi tuskin muutuin, mutta vähän toisenlaiseksi kuitenkin. Kysymys siitä, mitä elämässään haluaa tehdä, muuttui kovin kirkkaaksi. Vuosikymmeniä kestäneen aikomisen jälkeen tyrkytin ensimmäistä romaanikäsikirjoitustani kustantamoille vuoden 2007 alussa. Kirjoittaminen on aina monisyinen motiivien ja pyrkimysten vyyhti, mutta omissa tekemisissäni säilyy todennäköisesti aina taustalla kuva Khao Lakin raunioista. Suurimman osan vastaavista tuhonäkymistä aiheuttavat kuitenkin ihmiset. Maanjäristyksiä ei voi estää – Radiopuhelimien laulun sanoin ”kun kallio liikkuu ja aalto tulee / ei sitä ihminen pysäytä”. Luonnonmullistusten aiheuttamia tuhoja voidaan enintään lievittää niihin varautumalla, mutta sotien tapaiset onnettomuudet ovat ihmisten aiheuttamia – siis periaatteessa myös ihmisten estettävissä. Siksi konfliktien ja rakenteellisen väkivallan syntymekanismien tutkiminen tai näkyväksi tekeminen edes itselle on tärkeää. Kyse on lopulta ymmärryksen ja inhimillisyyden lisäämisestä.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.


Mitä tänään koulussa opit Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita uudis­ tetaan parhaillaan. Tuntijako ja opetussuunnitelmaluonnokset herättävät ajoittain keskustelua. Erityisesti yritysmaailma on ottanut aiheeseen aktiivisesti kantaa maamme kilpailukyvyn ylläpitämisen nimissä. Nykyistä opetussuunnitelmaa on tutkittu myös rauhankasvatuksen näkökulmasta: opetetaanko sitä kouluissa ja millä tavalla?

P

erusopetuksen uuden tuntijaon on määrä astua voimaan elokuussa 2016. Perusteet muodostavat kansallisen kehyksen, jonka pohjalta kuntien ja koulujen yksityiset opetussuunnitelmat laaditaan. Uudet opetussuunnitelman perusteet valmistuvat vuoden 2014 loppuun mennessä.

Tämänhetkisen ­suunnitelman mukaan perusopetukseen on tulossa huomattavia muutoksia, muun muassa taito- ja taideaineiden määrää lisätään selvästi, samoin kuin draaman käyttöä opetusmenetelmänä useissa oppiaineissa. Tämänkaltaiset muutokset antaisivat oivan pohjan myös rauhankasvatukselle. Laura Teikko haastatteli vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteiden laatijoita rauhankasvatuksen näkökulmasta tutkielmaansa Koulujen rauhankasvatuksen jäljillä. Teikko kirjoittaa, ettei rauhankasvatukselle ole olemassa kattavaa määritelmää, sillä käsitteen alle on yhdistelty erilaisia ohjelmia ja tavoitteita. ­Tutkimuksesta käy kuitenkin ilmi, että osa haastatelluista näki edelleen rauhankasvatuksen osana Neuvostoliiton 1970- ja 1980-luku-

Rauhanrakentaja huolehtii omasta ja ympäristönsä hyvinvoinnista kokonaisvaltaisesti.

jen kommunistista propagandaa, suomalaisia 1960- ja 1970-lukujen vasemmistolaisia liikkeitä sekä veteraanien ja idealistien välistä konfliktia. Neuvostoliiton ja sosialistisen järjestelmän romahdettua käsite alkoi kuitenkin vähitellen muuttua neutraalimmaksi. Historiallinen ­painolasti on silti edelleen läsnä, minkä vuoksi rauhankasvatusta pidetään epämuodikkaana teemana, eikä sitä ole suoraan mainittu opetussuunnitelman perusteissa. Tämä ei merkitse kuitenkaan rauhankasvatuksen täydellistä poissaoloa koululaitoksestamme, sillä useita siihen liittyviä teemoja käsitellään opetussuunnitelman perusteissa laajasti.

Rauhankasvatus on kokonaisvaltaista Mitä rauhankasvatus sitten oikeas­ taan on? Eräänä viitekehyksenä rauhankasvatukselle voidaan pitää YK:n Cyberschoolbus-projektia, joka on laatinut aiheesta opetussuunnitelman. Siinä rauhankasvatuksen tavoitteina on pyrkiä vaikuttamaan oppilaaseen lisäämällä hänen tietoisuuttaan maailman ongelmista kuten sodista ja konflikteista, ympäristöongelmista, ihmisoikeuskysymyksistä sekä köyhyydestä ja eriarvoisuudesta. Tämä tapah-

tuu esimerkiksi kommunikaatio- ja yhteistyötaitoja kehittämällä sekä asenteita muokkaamalla. Rauhankasvatus ei ole kuitenkaan vain opettamista, vaan myös oppilaan hyvinvoinnista huolehtimista. Siten asenteita on mahdollista muuttaa sisältä käsin. Unescon vuodelta 2005 peräisin oleva temaattisen rauhan malli kuvaakin rauhanomaisen ihmisen sellaiseksi, joka huolehtii sekä omasta että ympäristönsä hyvinvoinnista kokonaisvaltaisesti. Joissain yhteyksissä rauhankasvatusta on ehdotettu myös erilliseksi oppiaineeksi. Tätä on kuitenkin kritisoitu, sillä rauhan­kasvatus rajautuisi näin yksinomaan tietoaineksen opettamiseksi. Edellisten YK:n mallien mukaisesti onkin pidetty mahdollisena sisällyttää rauhankasvatus osaksi jokaista oppiainetta, ­jolloin se otettaisiin esille sopivissa yhteyksissä. Vaikka tällaisen menetelmän mahdollisena heikkoutena voidaan pitää rauhankasvatustyön jakautumista eri opettajille, tällainen lähestymistapa saattaisi olla mielekkäämpi, sillä rauhan­kasvatus poikkeaa kokonaisvaltaisen luonteensa vuoksi koulun muista opiskeltavista oppiaineista. Opetus­suunnitelman perusteissa käsitelläänkin hyvin monia rauhan­ kasvatukseen perustuvia arvoja sekä tavoitteita, ja rauhankasvatuksen keskeiset arvot sisältyvät sellaisenaan perusopetuksen arvopohjaan.

Itsenäisen ajattelun tärkeyttä korostettava Teikon tekemistä haastatteluista käy ilmi, ettei opetussuunnitelman perusteiden laatijoiden käsitys rauhan­kasvatuksesta ollut yhtenevä. Ensimmäisenä rauhankasvatus


ne vääristävät maailmankuvaa. Tämän vuoksi olisi tärkeää kannustaa oppilaita kriittiseen ja ennen kaikkea itsenäiseen ajatteluun. Myös tämä sopii hyvin yhteen YK:n hankkeen kanssa, jossa tiedoilla ja taidoilla pyritään vaikuttamaan asenteisiin.

Käytännön soveltaminen vaikeaa Vaikka rauhankasvatustyötä pidettiin sinänsä tärkeänä, osa haastatelluista koki Teikon mukaan aihekokonaisuudet varsin irrallisiksi oppiaineista, minkä takia rauhankasvatustyön toteuttaminen käytännössä ei ole aivan helppoa. Haastateltavat kertoivat myös koulutyön kiireisyyden vaikuttavan negatiivisesti mahdollisuuksiin toteuttaa rauhankasvatusta. Toisaalta kiinnittämällä huomiota koulun ilmapiiriin on helppo saada tuloksia, sillä positiivinen ilmapiiri

on onnistuneen rauhankasvatuksen perusta. Teikon tutkimuksesta käy lisäksi ilmi, etteivät opetussuunnitelman perusteiden tavoitteet toteudu läheskään kaikilta osin käytännön koulutyössä. Soveltamisen helppous tai vaikeus riippui myös opetettavasta aineesta. Esimerkiksi äidinkielessä, vieraissa kielissä ja luonnontieteissä käsiteltäviä teemoja on helpompi soveltaa rauhankasvatukseen. Historiassa ja yhteiskuntaopissa suuri merkitys on näkökulmien valinnalla.

Laura Teikon pro gradu -tutkielma vuodelta 2008 on kokonaisuudessaan ladattavissa internetistä: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/ gradu02486.pdf ku vat: N iklas K oskinen

assosioitiin suppeaan rauhan käsitykseen eli väkivallan puuttumiseen. Samanaikaisesti tällainen näkemys rauhankasvatuksesta nähtiin kuitenkin myös riittämättömänä. Yleisesti sotilaallisia turvallisuusuhkia ei pidettykään haastatteluissa keskeisinä, sen sijaan väkivallan katsottiin piiloutuneen yhteiskunnan rakenteisiin sekä yksityis­elämään, mikä näkyy muun muassa perhe­ väkivallan lisääntymisenä. Huomattavasti tärkeämpänä pidettiin ympäristön tuhoutumiseen liittyviä uhkia, minkä vuoksi rauha ja ympäristö linkitettiin vahvasti toisiinsa. Monet haastatteluissa ilmi tulleista teemoista olivatkin varsin yhteneviä YK:n hankkeen ja tavoitteiden kanssa, vaikka painotukset poikkesivatkin jonkin verran toisistaan. Erityisinä ongelmakohtina rauhan­kasvatuksen kannalta on Teikon mukaan pidetty väkivaltaa mediassa ja tietokonepeleissä, koska

E r k k a L a i t i n e n

yhteiskunnallinen kulttuurilehti

Irtonumero 9,40 euroa

| 40. vuosikerta

6 | 2012 | MONIKULTTUUR

ISUUS

Kulttuurivihkot

Tarjous! Seuraavat 3 numeroa (puoli vuotta) vain 16,90* Kaupan päälle monikulttuurisuus-teemanumero (6/2012)

.fi ot eluja k ih st

u riva, kesk u u isi

* Määräaikainen tilaus. tilaus@kulttuurivihkot.fi tai 09 4114 5369. Mainitse tilatessasi: RaPu-tarjous

lttta, uut u .k deoi

w , vi wwaukset Til


tanja pelttari

Kovenevien arvojen Suomi AK:n jäsenliittojen toimijoita kokoontui Paasitorniin tammikuussa Sopimusta ei jätetä -seminaariin. EK:n toimitusjohtajan Jyri Häkämiehen viesti oli kylmä ja yksiselitteinen. Työntekijöiden on joustettava, jotta työnantajat eivät joudu joustamaan vaikean taloustilanteen (jolla kovin mielellään perustellaan lähes kaikki tehtävät päätökset) vallitessa. Yleisöstä kysyttiin, millainen palkka olisi riittävä elämiseen. Häkämiehen vastaus, 1500 euroa, kirvoitti tilaisuuden äänekkäimmät naurut, joiden kaikuessa hän mumisi ”onhan nämä tuet, joilla kompensoidaan”. Nauru peitti alleen huolestuttavan ajatuksen: millaista arvomaailmaa edustaa ajattelu, jossa automaattisesti lasketaan palkka sen mukaan, että tukien avulla saavutetaan näennäisesti riittävä elintaso. Jokin on pahasti pielessä. Yksi asia on kuitenkin selvä. Ilman luottamusta ei voi olla sopimuksia, eikä luottamusta synny, ellei sopimuksista pidetä kiinni.

S

Viime aikoina Suomen koveneva ilmapiiri on ollut monin tavoin esillä. Kovenevat arvot näkyvät työelämässä, politiikassa ja arjessa, ja samanaikaisesti asenteet kovenevat maahanmuuttajia ja muita ­vähemmistöjä kohtaan. On huolestuttavaa, että ­erilaisia ihmisryhmiä ja avun tarvitsijoita arvotetaan toisiaan vastaan. Media pitää huolen siitä, että päivittäin pinnalliseen keskusteluun nousevat tapahtumat, jotka kielivät ihmisten pahoinvoinnista sekä kamppailusta minäkeskeisessä kilpailuyhteiskunnassamme. Yhteiseen keskusteluun eivät kuitenkaan nouse ­pahoinvoinnin ja avuntarpeen syyt. Tammikuussa Lappeenrannassa pohdittiin laajasti yhteiskunnallisia kysymyksiä. Ay-väen ­rauhanpäivät 12.–13.1. keräsi kiinnostavien teemojen ympärille ay- ja rauhan­toimijoita eri puolilta Suomea. Keskustelu porisi myös seminaarien ulkopuolella. Rauhanpäivät on ainutlaatuinen ­foorumi kootessaan kaikkien keskusjärjestöjen ­aktiiveja pohtimaan ja keskustelemaan yhdessä ­työelämän ja rauhankysymyksistä. Sunnuntaina ­valittiin vuosikokouksessa uusi toimikunta seuraavalle kaksivuotiskaudelle ja kukitettiin pois jäävät kiitokseksi tehdystä työstä. Alkavan kauden aikana tulemme juhlistamaan Työpaikkojen rauhantoimikunnan 40-vuotista taivalta. Tervetuloa uudet ja vanhat jäsenet mukaan toimintaan ja kiitos luottamuksesta. Tekemistä meillä riittää!

Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja.

KESKUSTELLAAN TURPOSTA Ay-väen rauhanpäivien paneelissa puntaroitiin Suomen turvallisuuspolitiikan muutoksia.

R

auhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro totesi avauspuheenvuorossaan, että turvallisuuspolitiikkamme muuttuu yksittäisillä päätöksillä, mutta kokonaiskuva jää hämäräksi. Rauhanliike tavoittelee laajaa kansalaiskeskustelua ja poliitikoiden aktivoitumista kysymyksessä. Samoilla linjoilla oli panelisteista edellisen hallituksen poliittinen valtiosihteeri Risto Volanen. Eversti evp. Ossi Kettunen puolestaan piti tuoreen turvallisuuspoliittisen selonteon heikkoutena, ettei siinä ollut kunnolla avattu lähialueemme sotilaspoliittista tilannetta. ”Suomi ei ole koskaan ollut impivaarassa. Ympäristön kehitys on aina vaikuttanut radikaalisti Suomen asioihin”, aloitti Risto Volanen. ”Perinteisesti Suomen turvallisuus on liittynyt idän ja lännen väliseen suhteeseen. Oma sukupolveni syntyi maailmaan, jossa sotilaallisesta näkökulmasta katsottuna oli olemassa selkeästi itä, länsi ja etelä, ja Suomi harjoitti puolustuspolitiikkaa. Tänään olemme ’turvallisuukolmiossa’, jonka muodostavat Eurooppa–USA, Eurooppa–Venäjä ja Venäjä–USA. Olipa Venäjä sitten heikko tai vahva, se on aina meille suuri.” Maailmanlaajuisen turvallisuuspolitiikan painopiste on siirtymässä Tyynellemerelle, ja USA:n ja Kiinan keskinäisten välien merkitys kasvaa. Globalisaatio vaikuttaa myös turvallisuuspolitiikkaan, koska asiat verkottuvat ja kytkeytyvät maailmanlaajuisesti toisiinsa. Olemme siis yhä enemmän riippuvaisia toisistamme, mikä ei ole välttämättä huono asia: naapuria ei voi vahingoittaa vahingoittamatta itseään.

Nato-ote kiristyy ”Suomi ei ole turvallisuuspolitiikassaan ja sotilaallisessa yhteistyössään koskaan haalinut enemmän vastuuta kuin mitä on

pystynyt hoitamaan”, Risto Volanen totesi. ”Tätä linjaa ei ole syytä muuttaa.” Volasen näkemys nousi erityisen vahvasti esiin puhuttaessa kuumasta turpoperunasta, Islannin ilmavalvonnasta. Rauhanpuolustajat otti asiaan kantaa jo kesäkuussa 2012. Kannanotossa todettiin, että Islannin ilmavalvontaan osallistumalla Suomi sitoutuisi Naton sotilasstrategian toteuttamiseen Pohjois-Atlantilla ja joutuisimme vastuuseen 2200 kilometrin päässä sijaitsevan Nato-maan ilmapuolustuksesta. ”Kylmän sodan jälkeinen linja on ollut, että kannamme osaltamme vastuun pohjoismaisesta turvallisuudesta, mutta Baltiasta samoin kuin Islannista vastaa Nato”, kiteytti Volanen. ”Meillä riittää töitä oman maamme turvallisuudessa. Pohjoismainen yhteistyö on kannatettavaa, mutta Islantiin meneminen on viesti suunnasta, jonne olemme menossa. Minä en sitä suuntaa kannata. Islannin auttaminen tarkoittaa muun muassa sitä, että valvonnnan ajaksi integroidumme Naton ilmapuolustusjärjestelmään. Oma poliittinen kannanottoni on, että päättäjämme eivät tiedä, mistä he päättävät: ilmavalvonta on reaalista, ympärivuorokautista ilmarajojen puolustustoimintaan osallistumista.” Volanen paljasti myös, että Suomen puolustusvoimien yhteensopivuus Naton ja USA:n asejärjestelmien kanssa on paljon suurempi kuin yleensä tiedetään. Tämä aiheut­taa riippuvuutta USA:sta, kun esimerkiksi Hornetien järjestelmien päivitys on kiinni aseiden toimittajista. ”Kun puolustusvoimien Nato-yhteensopivuutta on kehitetty, on oletettu, että meillä on rooli myös pohjoismaiden ja Baltian turvallisuuden valvonnassa. Riskinä on, että kun olemme teknologisesti sitoutuneet Naton ja USA:n järjestelmiin, ajaudumme yhä uusiin hankkeisiin esimerkiksi juuri Islannin suuntaan.”


Risto Volasen (vas.), Teemu Matinpuron ja Ossi Kettusen mielestä Suomen ei tule osallistua Islannin ilmavalvontaan.

ku va : toi v o koi v isto

Suursotaa ei estetä risteilyohjuksilla Ossi Kettunen piti hallituksen selonteon toisena heikkoutena, ettei se sido puolustushallintoa eikä valtiota. ”Sitovuuteen tarvitaan riittävä parlamentaarinen edustus, nyt selonteossa on mukana liikaa liike-elämää.” Kettusen mielestä pohjoismaista sotilas­ yhteistyötä ”hypetetään”. Hän kääntäisi suunnan huoltovarmuuteen ja energian sekä ruoan saatavuuden varmistamiseen.

”Geopoliittinen asemamme tarkoittaa että, iso linjamme, on Itämeri, eli Tanska, Saksa, Puola, Ruotsi, Venäjä ja Baltian maat. Venäjä on pidettävä mukana pohjoismaisessa yhteistyössä. Lisäksi on huolehdittava, että Jäämeri ei militarisoidu.” Keskustelussa sivuttiin Suomen risteily­ ohjushankintoja, joita Kettunen perusteli muun muassa Venäjän Iskander-ohjusten uhkalla. Matinpuro totesi, että sillä hetkellä, kun Iskanderit ovat taivaalla, olemme sellaisen suursodan kynnyksellä, ettei meidän aseillamme mitään torjuta.

”Viisainta on välttää suursota. Mutta missä ovat aloitteet, joilla torjutaan esimerkiksi arktisen alueen sodan uhkaa? Pitää hakea yhteistä säveltä, jolla jännityksiä puretaan”, kannusti Matinpuro. Samoilla linjoilla oli Volanen, jonka mukaan nyt tarvitaan uutta Etykin tapaista suurkokousta. Hän kiteytti Suomen vahvuuden. ”Viisautemme on se, että osaamme olla päättäväisiä ja yhteistyökykyisiä yhtaikaa.” Anu Harju

aivosteollisuutta käsiteltiin Ay-väen rauhanpäivillä yhdessä viidestä teemaseminaarista. Esiin nousi luonnollisesti Talvivaaran kaivososakeyhtiö, eikä positiivisessa mielessä. Avolouhosten riskit paljastuivat syksyllä 2012 kaivoksen kipsisakka-altaan vuodossa. Alueen rautatie, tiestö ja sähkölinja on maksettu verorahoilla. Valtio on maksanut yhtiölle 50 miljoonaa euroa infrastruktuurin rakentamiseen. Nämä valtion toimet edellyttävät mielestäni yhtiöltä vastuullista toimintaa. Kaivosyhtiö on tuonut alueelle noin 800 työpaikkaa. Talvivaaran katastrofi koskettaa Itä-Suomen metallimiehiä aika rajusti. Vastakkain ovat kaivoksen tuomat kipeästi kaivatut työpaikat ja luontoarvojen huomioiminen. Kysymys kuuluukin, millä riskillä työpaikkoja voidaan luoda, jos päätöksil-

lä vaikutetaan työntekijöiden terveyteen ja tuleviin sukupolviin. Lopullista terveysriskiä ei voida mitata, jos työntekijöitä ei tutkita. Katastrofin vaikutukset luontoon paljastuvat vasta kesällä, jolloin nähdään, kuinka pahoin vesistö ja ympäristö ovat pilaantuneet.

Työntekijöiden oikeudet uhattuina luonnon tavoin Samaan aikaan, kun kirjoitan tätä juttua, on toisella puolella maapalloa Meksikossa suomalainen kaivosyhtiö jälleen tapetilla. PKC Group on irtisanonut työntekijöitä sen jälkeen, kun nämä ovat pyrkineet järjestäytymään. Irtisanotuista 11 on aloittanut nälkälakon. He vaativat ay-oikeuksien tunnustamista ja työsuhteiden palauttamista.

Suomessa kaivosmiesten ay-oikeudet ja palkkataso ovat ehkä kunnossa, mutta herää epäilys siitä, onko työsuojelu kunnossa. Meksikossa taas suomalainen kaivosyhtiö polkee häikäilemättömästi työntekijöiden oikeuksia. Yritysten yhteiskuntavastuun toteuttamisen ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamisen pitää olla itsestäänselvyys kaikissa tilanteissa. Juuri mitään ei jää jäljelle, jos ahneuden alttarille uhrataan työntekijöiden oikeudet, terveys ja luonto. Kaivosteollisuuden on oltava turvallista niin ihmisille kuin luonnollekin. Metalliliiton on kaikin keinoin pyrittävä puolustamaan näitä oikeuksia ja vaadittava omistajayhtiöitä vastuuseen. t e k s t i : O l av i E . Ko k ko n e n

ku va : J uha huttunen

Kaivosteollisuuden ahneus tuhoaa luonnon K

Hannu Hyvönen Stop Talvivaara -liikkeestä kertoi kaivosteollisuutta arvostelevien aktivistien toiminnasta ja Talvivaaran tietoisista laiminlyönneistä.


2

RAUHAN PUOLESTA 1/2013

IT K E V Ä P R o jE K T I

2013-2014

M A R IA

”Itke Pyhä Äiti Äiti maailma maailma muutu muutu ei: "Itke Pyhä poikasi kaatuu tyttäresi tyttäresi haavoittuu. haavoittuu."”

Kuinka monta monta Itkevää Itkevää Mariaa Mariaa Kuinka täytyy miehen miehen maalata, maalata, täytyy jotta ymmärtää, jotta ymmärtää, että nainenkin nainenkin voi voi väsyä? väsyä? että

hänellä olisi asiaa, kun hän aloitti: "Nyt kun kaksi voitaisko tänä kesänä näitä meillälasta, on kaksi lasta,jakaa voitaisko jakaa tänä arjen töitä. Jouko, olenJouko, tosi väsynyt. ” kesänä näitä arjenmä töitä. mä olen

SiitäSiitä on viisi vuotta, kun Itkevä MariaMaria ilmeson viisi vuotta, kun Itkevä tyi. Olimme muuttaneet jälleenjälleen kesäksi ilmestyi. Olimme muuttaneet

kamaan kiukkuani metsäpolulle. Laitoin lenkkikengät jalkaan ja lähdin purKun juoksin ensimmäistä kierrosta, tuli kamaan kiukkuani metsäpolulle.

mökille. Olin juuriOlin kantamassa autosta piikesäksi mökille. juuri kantamassa rustuspapereita ja värejä pieneen studiooni. autosta piirustuspapereita ja värejä pie-

mieleen äitini, eihän hänkäänkierrosta, koskaan tuli Kun juoksin ensimmäistä valittanut. Seitsemän lasta, nyrkkipyykmieleen äitini, eihän hänkään koskaan

Astuttuani pihalle näin vaimoni kantaneen studiooni. vanAstuttuani ämpäreillä vettä ylös järveltä mökkiin. pihalle, näin vaimoni kanta-

kiä ja isän pieni palkka.lasta, Hyvin selvittiin. valittanut. Seitsemän nyrkkipyykKai? Keittiö oli äidin valtakunta ja sieltä kiä ja isän pieni palkka. Hyvin selvittiin.

Katseemme kohtasivat. Hän laski ämpärit van ämpäreillä vettä ylös järveltä mökkiin. maahan ja pyysi minua luokseen. jäänyt Katseemme kohtasivat. Hän laskiOlin ämpärit

piti poissa. Äidiltä onnistuivat myös Kai?pysyä Keittiö oli äidin valtakunta ja sieltä remonttihommat, kun onnistuivat isän hermotmyös eivät piti pysyä pois. Äidiltä

nolosti kiinni. Tiesin tarkalleen, mitäOlin hänellä maahan ja pyysi minua luokseen. jääolisi asiaa, kun hän aloitti: ”Nyt kun meillä nyt nolosti kiinni. Tiesin tarkalleen mitä on

niitä kestäneet. Olinko katsonut remonttihommat, kun tietoisesti isän hermot eivät vaimoani saman sapluunan läpi? niitä kestäneet. Olinko tietoisesti katsonut

tosiReaktioni väsynyt".hämmästyttää vieläkin. Hermostuin ja sanoin jotain sopimatonta. Reaktioni hämmästyttää vieläkin; herLaitoin lenkkikengät jalkaan ja lähdin purmostuin ja sanoin jotain sopimatonta.

vaimoani saman sapluunan läpi? Toisella Toisellakierroksella kierroksellanousivat nousivatmieleeni mieleeni ikoneiden ikoneiden Mariat Mariat ja ja niiden niiden väsynyt väsynytkatse. katse. Joissakin ikoneissa muistin Jeesus-lapJoissakin ikoneissa muistin Jeesus-lapsen sen näyttäneen näyttäneen aikamieheltä. aikamieheltä. Olinko Olinkosalaa salaa ihastunut vaimossani äitini tyyppiseen ihastunutkin vaimossani äitini tyyppiseen vahvaan vahvaan naiseen? naiseen? Sain Sainajatuksen, ajatuksen,alkaisin alkaisinöisin öisinmaalata maalata itkeviä itkeviä Marioita Marioita sattumalta sattumalta valitsemiini valitsemiini puupaloihin puupaloihin ja ja esineisiin. esineisiin. Näissä Näissäarjen arjen ikoneissa Maria itkisi. Ehkä ikoneissa Maria itkisi. Ehkä näin näinoppisin oppisin ymmärtämään, ymmärtämään, että että nainenkin nainenkin voi voiväsyä. väsyä. Juostessani Juostessanikolmatta kolmattakierrosta kierrosta,alkoivat alkoi mielessäni mielessäni kehittyä kehittyä laulun laulun sanat: sanat,”Itke "ItkePyhä Äiti kultaakultaa on...” Juoksin riemuisPyhäkyyneleesi Äiti kyyneleesi on..." Juoksin sani vaimoni luokse. Läähättäen kerroin riemuissani vaimoni luokse. Läähättäen

kerroin hänelle, että olin saanut loistohänelle, että olin saanutitkeviä loistoidean. Alkaiidean. Alkaisin maalata Marioita sin maalata itkeviä Marioita öisin, jottavoi öisin, jotta muistaisin että nainenkin muistaisin, ettäsanatkin nainenkin voikuuntele!" väsyä. ”Lauväsyä. "Laulun tuli, Vailun sanatkin tuli, kuuntele!” Vaimoni katsoi moni katsoi kiukkuisena minua ja sanoi: kiukkuisena minua ja sanoi: ”Tekis mieli "Tekis mieli oksentaa. Nyt voisit ihan oksentaa. Nyt voisit ihan ensimmäiseksisauensimmäiseksi mennä lämmittämään mennä lämmittämään saunan ja pilkkonan ja pilkkomaan puita. Sen tein, mutta maan puita. Sen tein, mutta yöllä olin jo yöllä olin jo”maalaamassa ensimmäistä maalaamassa ensimmäistä Mariaa. itkevää Mariaa. Olin jälleenitkevää napannut tilaa Olin jälleen napannut tilaa omalle tekemiomalle tekemiselleni. selleni. Kaksi vuotta sitten vaimoni sairastui Kaksi vuotta sitten vaimoni sairastui vakavasti. Heräsin viimein. Oli surullista vakavasti. Oli samaan surullista huomata, Heräsin että olinviimein. ajautunut huomata, ettärooliini. olin ajautunut samaan on itsekkääseen Kuinka vaikeaa itsekkääseen rooliini. Kuinka vaikeaakäyton muuttaa vuosien aikana syntyneitä


3

RAUHAN PUOLESTA 1/2013

KIRJE ITKEVÄLLE MARIALLE Minun poikani on hyvä poika. Älkää kuiskiko mukamas salaa kauppojen hyllyjen takana tai työpaikan tupakkahuoneessa. Kyllä minä tiedän, mistä te

muuttaa vuosien vahva, aikana tekevä syntyneitä käyttäytymismalleja: nainen saa täytymismalleja: vahva, tekevä nainen saa palkaksi tehdä itse ihan kaiken, ja lopuksi

tehneet työtä yhdessä melkein työtä yhdessä melkein koko senkoko ajan?sen ajan? Kuinka vaikeaa onkaan löytää aito nöy-

palkaksi tehdä itse ihanKuinka kaikenusein ja lopuksi elättää koko perheen. mies elättää perheen. Kuinka mies pääsee koko pälkähästä, kun vaimousein ei kestä

onkaan löytää aito nöyryysKuinka halutavaikeaa ymmärtää. ryysItkevät halutaMariat ymmärtää. ovat välillä ravistelovatKuinka välillä ravistelleetItkevät minuaMariat kunnolla. tekopyhältä leet minua kunnolla. Kuinka tekopyhältä olenkaan tuntenut itseni niiden edessä. olenkaan itseni niiden edessä. Varsinkin,tuntenut niiden kertojen jälkeen, kun en Varsinkin niiden kertojen jälkeen, en ole kestänyt kuulla kaikkea, mikä kun vaimoni ole kestänyt kuulla kaikkea sitä, mikä vaimieltä painaa. moni Onmieltä pakkopainaa. tunnustaa, että en vieläkään On pakko tunnustaa, että en vieläkään tiedä mitä vaimoni haluaa kertoa ja itkeä, tiedä mitä vaimoni haluaa kertoa ja itkeä, kun olen tarpeeksi vahva ja kärsivällinen kun olen tarpeeksi ja kärsivällinen kuuntelemaan. Hänvahva on luvannut kirjoittaa kuuntelemaan. Hän onkun luvannut sen itkevälle Marialle, on senkirjoittaa aika. senOnneksi itkevälleItkevät Marialle, kun on senodottaaika. Mariat ovat Onneksi ItkevätOnneksi Mariat ovat odottaneet neet viisi vuotta. en sittenkään viisi vuotta. Onneksi en sittenkään luopuluopunut ajatuksesta. Olen nyt riittävän nut ajatuksesta. Olen nyt riittävän nöyrä nöyrä toivomaan Marioiden edessä, että toivomaan Marioiden edessä, ettäkertoa, naiset naiset luottaisivat ja haluaisivat luottaisivat haluaisivat kertoa, minkä ovat minkä ovatjahalunneet aina sanoa, jos mies halunneet kuuntelisi. aina sanoa, jos mies kuuntelisi. Haluan Haluanymmärtää, ymmärtää,että ettänainenkin nainenkinvoi voi väsyä. väsyä.

pääsee vaimo eilopputukestä miemiehenpälkähästä, vähemmänkun täydellistä hen vähemmän täydellistä lopputulosta, losta, vaan päättää mieluummin tehdä vaan päättääkerralla mieluummin tehdä seuraavalla homman itse.seuraavallaKuluneen kerralla homman itse. aikana kahden vuoden Kuluneen vuoden aikanahereillä olen olen oppinutkahden olemaan enemmän oppinut olemaankanssa. enemmän hereillä näiden näiden asioiden Noloa on ollut asioiden kanssa. Noloa onon ollut tunnustaa, tunnustaa, että sisälläni toive, että että sisälläni on toive, että vaimo tekisijotta kaikki vaimo tekisi kaikki arkiset hommat, arkiset hommat, jotta minulla olisi aikaa minulla olisi aikaa omaan luovaan puuomaan luovaan puuhasteluun.          hasteluun. En millaista vuosisatojen vuosisatojen En arvannut, arvannut millaista salaisuutta olinkaan lähtenyt lähtenyt kaivamaan kaivamaan salaisuutta olinkaan esiin. Ovatko mies ja nainen koskaan esiin. Ovatko mies ja nainen koskaan oikeasti ymmärtäneet toisiaan? toisiaan? Mikä Mikä on on oikeasti ymmärtäneet se salaisuus, jota naiset kätkevät sisälse salaisuus, jota naiset kätkevät sisällään lään – se loukattu, ja petetty – se loukattu, lyötylyöty ja petetty suru, suru, jota en jota edes minä ollut koskaan aavistaedesen minä ollut koskaan aavistanut, vaikka nut, vaikka olemme vaimoni kanssa olleet olemme vaimoni kanssa olleet yhdessä yhdessä kohta kolmekymmentä vuotta ja kohta kolmekymmentä vuotta ja tehneet

puhutte ja miksi te painatte katseenne KIRJOITA ITKEVÄLLE MARIALLE

sivuviistoon. Olen vangin äiti.

Jouko Ollikainen, Nastolantie 27 A,

tekoja, hän on silti minun lapseni. Muis-

00600 Helsinki tai jouko@tahtikuviot.fi

tan hänen ensimmäisen hymynsä, hapa-

Voit myös kirjoittaa facebook-sivulle

roivat ensiaskeleet ja pienen, vakavan

www.facebook.com/ItkevaMaria?fref=ts

ykkösluokkalaisen liian suuren selkäre-

Vaikka poikani on tehnytkin pahoja

pun kanssa. Kukaan ei voi viedä minulta Materiaalista kootaan kirja ja näyttely.

niitä asioita pois. Ei edes se, että nyt hän istuu vangittuna henkirikoksesta. Miten voin väittää, että murhaaja on hyvä? Ajatelkaa kuitenkin, että kerran myös hänellä oli koko maailma edessään. Vaikka poikani on sulkenut avoimet ovet lopun iäkseen, on hänellä silti jäljellä edes äiti. Ensi sunnuntaina, kun menen vankilaan, minun on oltava vahva. Nielen ylpeyteni ja kyyneleeni, sillä minun poikani on hyvä poika.

Jouko Ollikainen Kuvittaja/graafikko

Nimimerkki ’sallitut kyyneleet?’


Kadonneen sankaruuden ku va : aki loponen

O

hjaaja Juha Luukkonen kertoi näytelmästä kesken kiihkeän harjoitusperiodin. ”Sankaruuden teema on ollut aiheena pitkään mielessäni. Sankaruuden henkilöitymänä on Che. Haluan ohjaajana tehdä näytelmiä itseäni kiinnostavista aiheista ja tämä on sellainen.” Luukkanen on pohtinut, minkä­ laista aikaa elämme ja tuntenut huolestuneisuutta. ”Meiltä puuttuu sankari eli johtotähti. Tänä päivänä ei ole käsitystä moraalista, siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Sen sijaan meillä on järjetön määrä mieli­piteitä. Niitä on yhtä paljon kuin pers´reikiä. Näiden mieli­ piteiden varaan on hankala rakentaa elämäänsä.” Luukkosen mukaan ajan moraalittomuus näkyy tavallisen suomalaisen arkielämässä pahoinvointina. ”Ihmiset pieksävät toisiaan, juovat liikaa viinaa tai menevät pyssy kädessä koululle heilumaan. Kaikesta tästä johtavat jäljet syltty­ tehtaalle. Koska meiltä puuttuu moraali, asiaa on käsiteltävä. On mietittävä, miten tähän on tultu ja mitä asialle voitaisiin tehdä. Tätä voi tehdä kukin tykönään. En tarkoita, että me teatteri-ihmiset katsoisimme asiaa jotenkin ulkopuolelta. Yhtä eksyksissä mekin olemme.” Juha Luukkonen ja näytelmän työryhmä haluavat ennemminkin esittää kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Lieneekö Che sankari, joka pystyy antamaan vastauksen? Jukon ja Projektorin näytelmässä menneisyys ja nykyaika linkittyvät toisiinsa. ”Che edustaa sitä, minkä olemme kadottaneet. Hänen ihanteenaan oli tasa-arvoinen maailma.” Toisaalta Che myös jakaa mieli­piteet. Toisille hän on vapaus-

Lahtelainen Teatteri Vanha Juko ja helsinkiläinen Projektori-ryhmä ovat yhdistäneet voimansa. Kahden vapaan ammattiteatterin yhteistyön hedelmä on näytelmä Che – hän elää!?, joka sai ensi-iltansa Lahden Vanhassa Jukossa 15.2. Juha Luukkosen käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä pohtii nykypäivän ja menneisyyden sankaruutta Ernesto Che Guevaran myytin kautta.

taistelija ja toisille terroristi. Che pyrki parantamaan maailmaa aseellisella vallankumouksella. Che – hän elää!? on rakenteeltaan kollaasimainen. Esityksessä on viisi osaa ja kaksi väliaikaa. Kaikki osat tapahtuvat eri paikoissa ja ajoissa. ”Näytelmän muotoon liittyy myös ajatus siitä, etteivät historia, nykyisyys ja tulevaisuus ole peräkkäisiä vaan sisäkkäisiä asioita. Jo vanha viisaus sanoo, että se, joka ei ymmärrä historiaa, joutuu elämään sen uudelleen.” ”Näytelmän yhdessä osassa kerrotaan historiallisesti, kuka Ernesto Che Guevara oli ja miten hän vaikutti toisten ihmisten elämään. Toinen osa kertoo ikäisteni 1970-luvulla syntyneiden suomalaisten todellisuudesta. Me synnyimme maailmaan, jossa Chetä ei ollut. Mietin, mihin se meidät johti. Kolmas osa kertoo nykypäivän sankarihakuisuuden keinotekoisuudesta.” Luukkonen ei halua paljastaa näytelmästä liikaa. Hän kertoo kuitenkin, että siinä käsitellään erästä tunnettua nykypoliitikkoa. Tämä poliitikko täyttää sankarin ulkoiset kriteerit, mutta hän ajatuksensa kolisevat onttouttaan. Che – hän elää!? hakee useita erilaisia näkö­ kulmia sankaruuteen. Yksi näytelmän osa on hiljainen saarna, joka pohtii yhden päähänpotkitun ihmisen monologina, mistä sankarin voisi löytää. ”Niin sanottu arjen sankaruus löytyy otsikoiden ja julkisuuden takaa. Ilmaveivi-osasto tai television tarjoama hömppä eivät johda meitä oikeille jäljille. Sitten näytelmässä on vielä synteesi­ osa, joka nivoo muut osat yhteen. Haluamme käsittää Chen henkilön laajasti, emme pelkästään haikaile Ernesto Guevaran perään, vaan tavoittelemme hän kaltaistaan hahmoa. Yhtä hyvin kysymyksessä voisi


Naiset ja lapset sodassa, 9.3. Joensuu

kintereillä olla Martin Luther King, Mahatma Gandhi tai dalai-lama.” Teatterintekijän näkökulmasta Che Guevara on edellä mainituista henkilöistä kiinnostavin ristiriitaisuutensa vuoksi. ”Hänhän edustaa toisille aivan muuta kuin toisille. Che on myös sisäisesti ristiriitainen. Tämä kiihottaa teatterintekijää. ­Ristiriita on draaman käyttövoima.” Kun kaksi teatteria yhdistää ­voimansa, syntyy lisäresursseja ja lisää tilaa toteuttaa luovaa energiaa. ”Juko ja Projektori ovat tehneet ennenkin yhteistyötä, joten tämän

Yleisötilaisuus lauantaina 9.3. kello 12 Joensuun kansalaistalolla, Torikatu 30. Kirjailija Sirpa Kähkönen kertoo sotaromaaneistaan ja prof. emer. Kaija Heikkinen tutkimuksestaan ”Yksin vai yhdessä. Rintamanaisen monta sotaa”. Kahvitarjoilu, tervetuloa! Järjestää Joensuun Rauhanryhmä

produktion toteuttaminen yhteistuotantona oli luontevaa. Rooleissa nähdään Jukka Peltola, Sakari ­Tuominen, Minja Koski, Ilona ­Pukkila ja Tatu Siivonen.” Näytelmää esitetään Lahden Vanhassa Jukossa helmikuusta toukokuuhun. Huhtikuun puolessavälissä esitys vierailee Espoon kaupunginteatterissa. T i m o K a l e v i F o r s s

www.teatterivanhajuko.fi www.projektori-ryhma.com

ku va : mihail ollikainen

Turku Maanantaina 11.3. kello 18.00 Turun seudun Rauhanpuolustajien vuosikokous T-talolla, Vanha Hämeentie 29. Kokouksessa kuullaan alustuspuheenvuoro Syyrian tilanteesta.

Kemi Teatteri Jukon taiteellinen johtaja Jussi Sorjanen vastaanotti palkinnon.

Vanha Juko palkittiin Lahtelainen Teatteri Vanha Juko sai Vuoden vasemmistolainen kulttuuriteko 2012 -palkinnon. Palkinnon jakaja on Vasemmistotaiteilijat ja -kulttuurityöntekijät toimintaryhmä VATAK. Palkitsemisperusteissa todettiin: ”Palkinto myönnettiin Teatteri ­Vanhalle Jukolle sinnikkäästä ja peräksiantamattomasta työstä paremman taiteen ja yhteis­kunnan puolesta. Palkintoa ei myönnetty yksittäisestä teosta vaan pitkäjänteisestä työstä, jota Teatteri Vanha Juko on harjoittanut jo 17 vuoden ajan uimalla vasta­virtaan kantaaottavalla taiteellaan ja toiminnallaan.” Vuoden vasemmistolainen kulttuuriteko -palkinto jaettiin nyt kolmatta kertaa. Aikaisemmin sen ovat saaneet räppäri Paleface ja Susanna Kuparinen Eduskunta-näytelmän työryhmineen. T i m o K a l e v i F o r s s

Keskiviikkona 20.3. kello 17.30 Rauhanpuolustajien Lapin piirijärjestön vuosikokous Kemin Kulttuurikeskuksessa, huone 310.

Suomen Sosiaalifoorumi järjestetään 20.–21.4. Helsingin ruotsinkielisellä työväenopistolla, Arbiksella, osoitteessa Dagmarinkatu 3, Helsinki.

www.sosiaalifoorumi.fi


Allaolevat kirjat vain 3 euroa kappale!

Hannu Paronen: Jossain välissä toivo Gerald Oberansmayr: Supervalta EU Risto Isomäki: Kohti vuotta 1929 Uuno F. Inkinen: Sotapäiväkirja Jaana Airaksinen: Maailmankauppaa kaikille

Kai Widell: Verdad y Justicia – totuus ja toiveet

Ulla Leino & Pekka Turunen: Esineen tarina

5e

Teos on dokumentaarinen valokuvakirja, joka käsittelee Chilessä 70-luvulla tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia tämän päivän näkökulmasta.

Rolf Büchi: Kohti osallistavaa demokratiaa

Pekka Martin: Euroarmeija, Nato vai itsenäinen puolustus

Daniele Ganser: Naton salaiset armeijat

5e

Martin ottaa väkevästi kantaa Suomen liittoutumattomuuden puolesta ja vastaa Naton kannattajien tärkeimpiin argumentteihin.

Tove Selin (toim.): Filippiinit – myrskyjen saaristo

Artemi Troitski: Venäjän viimeinen diversantti

Harry Vuorinen: Myrskyn silmässä Kristiina Kouros (toim.): Ihmisoikeudet ja islam

5e

Karhea ja kirpeä läpileikkaus Putinin Venäjän arjesta, kulttuurista ja politiikasta.

Miika Neulaniemi: Sähköpostia Sambiasta

3e

Kirja on hämmentynyt, ärsyyntynyt ja iloinen ajankuva kulttuurituotannon opiskelijan ensimmäisestä matkasta Afrikkaan.

Hannu Pesonen: Hiekalle rakennettu elämä

5e

Sven Lindqvist: Tavoitteena kansanmurha

5e

Teos kuvaa Saharan pakolaisten elämää nopeina väläyksinä ja liittää yksittäisten ihmisten kertomuksiin taustoittavaa tietoainesta Länsi-Saharan tilanteesta.

Lindqvist pohtii rasismin olemusta, köyhyyden syitä ja sitä, miksi länsimaissa suhtaudutaan välinpitämättömästi kansanmurhiin.

Tapani Lausti: Tienviittoja tulevaisuuteen

5e

”Vastuuntunto alkaa haaveilusta.” Lausti tutkii kirjassaan vaihtoehtoisia ihanteita, elämänmuotoja ja kasvatusperiaatteita.

Diane Johnstone: Jugoslavia ja Nato – narrien ristiretki

3e

Kristiina Koivunen: Serhildan – kurdien kansannousu Vanissa

5e

Kirja kyseenalaistaa yleiset myytit Jugoslavian hajoamisen historiasta ja korostaa geopoliittisia intressejä Naton vuoden 1999 sotilaallisen väliintulon taustalla.

Koivunen kuvaa kurdien arkea, klaaniriitoja ja taistelua kaupungissa, joka sijaitsee agenttivaltioksi kuvatun Turkin itärajalla.

Tilaa Pystykorvakirjat ja pulutuotteet: www.rauhanpuolustajat.org/kauppa tai 050 358 1441. Hintoihin lisätään postikulut. Tarjoushinnat voimassa huhtikuun 2013 loppuun.


Ville P irinen


KODEISTA KARKOTTAMISEN POLITIIKKA 25,000 KOTIA 160,000+ KODITONTA

22 KOTIA 88 KODITONTA FAKTA 1

Vuonna 2011 Isralin hallitus hävitti Itä-Jerusalemissa 22 palestiinalaiskotia ja jätti 88 palestiinalaista kodittomaksi.1 =100 henkilöä

222KOTIA 1,094 KODITONTA FAKTA 2

Myöhemmin samana vuonna Israelin hallitus hävitti yhteensä 222 palestiinalaiskotia Länsirannalla ja Gazassa, minkä seurauksena 1,094 ihmistä jäi kodittomaksi. 2

4,455 KOTIA 20,000 KODITONTA FAKTA 3

Yksinomaan joulukuussa 2008 ja tammikuussa 2009 Israelin asevoimat tuhosi 4,455 palestiinalaiskotia Gazassa, jolloin yli 20,000 palestiinalaista jäi kodittomaksi, eikä heillä ollut mahdollisuutta rakentaa kotejaan uudelleen.3,4

POLITIIKKA Vuodesta 1967 lähtien Israelin hallitus on hävittänyt yli 25,000 palestiinalaiskotia Gazassa ja Länsirannalla. Israelin politiikka, johon myös järjestelmällinen palestiinalaiskotien tuhoaminen kuuluu, on tuonut maahan ainakin 160,000 sisäistä palestiinalaispakolaista. 5,6

KODISTA KARKOTTAMISEN POLITIIKKA ON SISÄISEN PAKOLAISUUDEN POLITIIKKAA, SELLAISTA, JOSSA TOINEN KANSA SORTAA TOISTA KANSAA VIEDEN TÄLTÄ MAAN SEKÄ OIKEUDEN PÄÄTTÄÄ OMISTA ASIOISTAAN. 7

Jeff Halper, Israeli Committee Against House Demolitions (ICAHD)–järjestön johtaja LÄHTEET ICAHD, 2012. The Judaization of Palestine: Displacement trends in 2011, s. 7. 2 ibid.p2 3 ICAHD. 2010. Statistics on House Demolitions (1967-2010) (accessed on 6th April 2012)http://www.icahd.org/?page_id=5508 4 UN OCHA, 2009. Locked In: The Humanitarian Impact of Two Years of Blockade on the Gaza Strip, s. 3. 1

WWW.VISUALIZINGPALESTINE.ORG. ELOKUU 2012. CREATIVE COMMONS NC-ND 3.0 LISENSSI.

ICAHD, 2011. No Home, No Homeland: A New Normative Framework for Examining the Practice of Administrative Home Demolitions in East Jerusalem, s. 1. Internal Displacement Monitoring Centre: Occupied Palestinian Terrority, 2011 (accessed on 17 July 2012)http://bit.ly/rzu6gT 7 ICAHD-USA, 2006. Israel's Policy of Displacement (accessed on 9 August 2012) http://icahdusa.org/2006/05/israel%E2%80%99s-policy-of-displacementpoliticalaffairs-interviews-jeff-halper/ 5

6

@visualizingpal fb.com/visualizingpalestine

Profile for Rauhan Puolesta

Rauhan Puolesta -lehti 1/2013  

Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti.

Rauhan Puolesta -lehti 1/2013  

Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti.

Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded