ja Gaddafia vastaan taistellutta tuaregi-palkkasoturia palasi Nigerin kautta Malin pohjoisosiin kotiseudulleen ilma- ja panssaritorjunta-asein varustettuna. Malin armeijasta ei ollut vastusta, kun tuaregit ja Azawadin kansallinen vapautusliike MLNA valtasivat Pohjois-Malin kaupunki kaupungilta ja perustivat tuaregien valtion Azawadin. Lopulta Malin armeijasta koostunut ryhmittymä kaappasi vallan maan presidentiltä, kenraali Amadou Toumani Tourélta. Armeija syytti Touréa kykenemättömyydestä puolustaa Malin yhtenäisyyttä. ”Malissa tapahtui alkukeväällä 2012 sotilasvallankaappaus, kun tuaregit nousivat kapinaan. Ääriislamilaiset liikkeet, jotka olivat valuneet sinne niin ikään Libyasta, vaikuttivat eri liikkeiden radikalisoitumiseen. Samalla osa Kidalin ja Gaon poliittisesta oppositiosta oli jo aikaa sitten lähtenyt maanpakoon Persianlahdelle ja saanut siellä ääri-islamilaisen koulutuksen. Nyt he palasivat.”
Ranskan interventio Maliin Melasuo korostaa Sahelin alueen ekologista herkkyyttä. Alueella voidaan harjoittaa karjanhoitoa, mutta maanviljelys on vaikeaa. ”Kaikki hallitukset ovat jollain tavalla laiminlyöneet näiden reunaalueiden kehittämisen. Erityisesti tämä pitänee paikkansa Malin kohdalla. Tuaregi-väestö sanoo, että etelän hallinto ei ole koskaan edistänyt pohjoisen alueen oloja. Itse asiassa tämä kehitys juontaa juurensa Ranskan siirtomaakaudelle. Koska tuaregit ovat perinteisesti olleet vaikeasti hallittavia, ranskalaiset jättivät heidät oman onnensa nojaan. Ranska pyrki lähinnä hallitsemaan näitä reuna-alueita estääkseen levottomuuksien syntymisen.” ”Mikään ei muuttunut Malin itsenäistyttyä. Tämä on toki mielipiteitä jakava keskustelunaihe: tuaregit syyttävät, että heitä on laiminlyöty 50 vuotta, ja Malin keskushallinto kiistää. Totuus on jossain siinä välissä. Taustalla on myös historial-
linen etninen rasite, sillä aiemmin tuaregit pitivät itseään eräänlaisena herrakansana. He alistivat mustaa kansanosaa ja pitivät heitä jopa orjinaan. Näistä ajoista ei ole kovin pitkä aika. Ne ovat yhä alueen asukkaiden muistissa.” Malin armeija ei kyennyt vastustamaan kapinoivia tuaregeja ja myöhemmin mukaan tulleita islamilaisia ryhmittymiä. Myös tuaregit ja islamistit ajautuivat keskenään konfliktiin. Islamistit saivat nopeasti yliotteen tuaregeista Timbuktussa, Kidalissa ja Gaossa. Vielä viime vuodenvaihteessa YK:ssa keskusteltiin tuaregi- ja islamistiryhmittymiä vastaan suunnatusta operaatiosta. Se oli tarkoitus ajoittaa tämän vuoden syksylle, jolloin uudelleen koulutetun Malin armeijan piti olla valmis valtaamaan pohjoiset alueet takaisin. Tammikuussa islamistit kuitenkin aloittivat pohjoisesta Gaosta yllätyshyökkäyksen ja etenivät nopeasti Moptin kaupunkia kohti. Moptista ei ollut kovin pitkä matka maan pääkaupunkiin Bamakoon.
Malin väliaikaishallinto joutui pyytämään Pariisilta apua. Ranska käynnisti operaatio Servalin. ”Arviolta 1200 islamistitaistelijaa oli tunkeutumassa kohti Moptia ja se estettiin. Tästä seurasi karmea sota. Islamistisissit vetäytyivät maalaiskyliin. Yhteenotot olivat rajuja ja ranskalaiset komentajat joutuivat tunnustamaan kohdanneensa voimakasta vastarintaa. Samalla he valittelivat, että taistelut olivat olleet nuorille ranskalaisille sotilaille henkisesti rankkoja. He olivat joutuneet ampumaan ihmisiä muutaman metrin päästä. Myös islamistien päämaja löydettiin, ja se oli huomattavasti suurempi ja sofistikoituneempi kun oli arveltu. Sieltä löytyi yllättävän modernia teknologiaa.” On erikoista, että islamisteja ovat tukeneet USA:n ja EU:n liittolaiset Saudi-Arabia ja Qatar. Saavatko islamistiset ääriliikkeet tukea myös Malissa? ”Ilman muuta saavat. Kun alQaida taisteli neuvostoarmeijaa vastaan Afganistanissa 80-luvulla,
Rachid Bellil: ”Pohjois-Malin nykytilan tee k u va : k a rim m a i c h e
Algerialaisen sosiologin Rachid Bellilin mukaan tilanne PohjoisMalissa on hyvin monimutkainen. Luotettavaa tietoa tapahtumien kulusta on nyt hankala saada. Tuaregien itsehallintoon liittyvää ongelmaa on laiminlyöty liian kauan. Ratkaisu tulisi löytää Malin keskushallinnon ja tuaregien välillä.
A
lgerian Kansallisen antropologisen esihistoriallisen tutkimuskeskuksen (CNRPAH) tutkija Rachid Bellil on tutkinut vuosikymmeniä Etelä-Algerian Kel Ahaggarin ja Pohjois-Malin Kel Adaghin tuaregeja. Hänen mukaansa kyseessä on hyvin monimutkainen ja monitahoinen konflikti. ”Aloitin tutkimuk-
seni Algerian tuaregeista Kel Ahaggarissa 70-luvulla. Siihen aikaan en ollut vielä tietoinen tuaregien ongelmista, koska niistä ei puhuttu lehdissä. Sitten PohjoisMalista Kidalin alueelta alkoi tulla tuaregipakolaisia kuivuuden ja aavikoitumisen seurauksena. Solmimme ystävälliset suhteet. Tutustuin melko hyvin heidän yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen tilanteeseensa. Muistan, kun tapasin nuoria tuaregeja Pohjois-Malista. He kertoivat minulle ongelmistaan, joita oli aluksi hiukan vaikea uskoa.”
Tuaregien itsehallintoa on laiminlyöty Malin itsenäistymisestä vuodesta 1960 lähtien, ja ongelma voidaan juontaa osaksi dekolonisaatioprosessia. Tuaregien sorto johti kapinoihin Malissa vuosina 1962–64, 1990–95 ja 2007–09. ”Pohjois-Malin sosiotaloudellinen tilanne on katastrofaalinen. Alue on todella köyhä. Ei kouluja, teitä, sähköä. Alueen kehitys on täysin laiminlyöty, ja tämä on Malille valtava ongelma, johon sen tulisi pian löytää ratkaisu.”
Kaksi ongelmaa Bellilin mukaan Malin konfliktissa on ainakin kaksi ongelmaa: islamismin leviäminen sekä tuaregien itsehallintoon liittyvät vaatimukset.