Page 1

Ihmiset huutavat K채yv채t ulkona purukumia pureskelevat koska rauha on tulossa.

5 2013

S u m aya

ku v a: ha ms a

Liitteen채 Arabikansojen yst채vyysseuran lehti


teemu matinpuro

Ydinaseista voi ja pitää luopua skettäin Helsingissä järjestettiin kansainvälinen Nuclear Exits -konferenssi, jonka teemana oli ydinaseista tai ydinasevalmiudesta luopuminen. Yllättävän monella maalla oli Hiroshiman pommituksen jälkeen innostus hankkia oma ydinase. Mutta moni maa myös luopui omaehtoisesti jo pitkälläkin olleista hankkeista, taustalla oli monia tekijöitä – myöskään aktiivisen rauhanliikkeen merkitystä ei voida väheksyä. Esimerkiksi Etelä-Afrikka valmisti jo toimivan ydin­ aseistuksen, mutta jälkikäteen purki sen. Ukraina ja Kazakstan luopuivat Neuvostoliiton hajottua niille jääneistä ydinohjuksista. Lisäksi joukko muita maita pyrki hankkimaan tai hankki valmiuden ydinaseen valmistukseen, mutta ne luopuivat näistä aseohjelmistaan. Tähän joukkoon kuuluu muun muassa Ruotsi. Lukemattomilla mailla on olemassa tekninen valmius suhteellisen lyhyessä ajassa hankkia itselleen ydinaseistus. Pandoran lipas on kertaalleen avattu ja maailma joutuu elämään sen realiteetin kanssa. Lipasta ei voida lopullisesti enää sulkea, mutta kaikki voitava tulee tehdä, jotta uusien ydinasevaltioiden synty voidaan estää ja nykyiset saataisiin niistä luopumaan. Yksi haastavista ydinaseriisunta-aloitteista on Lähi-idän joukkotuhoaseeton vyöhyke. Aloite sai ydinsulkusopimus­ neuvotteluissa (NPT) muutama vuosi sitten uutta pontta ja USA:n tuen. Suomella on tässä erityinen rooli, sillä maamme toimii vyöhykettä koskevien neuvottelujen fasilitaattorina. Mutta valitettavasti sekä USA että Israel eivät ole olleet halukkaita käynnistämään neuvotteluprosessia. Jo viime vuoden joulukuulle ajoitettua kokousta ei ole vieläkään pidetty. USA:n vetoaminen Lähi-idän muuttuneeseen tilanteeseen ei ole riittävä peruste sille, ettei alueen maita ole saatu yhteiseen neuvottelupöytään. Mikäli vyöhykealoite ei etene, eivätkä ­ydinasevallat ota todellisia askeleita omaan ydinaseriisuntaan, on vaarana, että yhä useampi maa alkaa harkita oman ydinaseen hankkimista. Ydinasevaltiot ovat sitoutuneet ydinsulkusopimuksessa aseistuksen vähentämiseen ja niistä luopumiseen. Mikäli maat eivät ota lainkaan askeleita tähän suuntaan, voimme hyvinkin joutua ydinasevarustautumiskierteeseen maiden irtautuessa ydinsulkusopimuksesta. Esimerkiksi Iran on edelleen mukana ydinsulku­ sopimuksessa, ja sen takia kansainvälisellä yhteisöllä on myös oikeus tarkastuksiin sen ydinohjelmaan liittyen. Mutta mikäli maa irtautuisi sopimuksesta ei sillä olisi mitään kansainvälisoikeudellista estettä ydinaseen kehittämiselle. Tämän takia Israelin ydinaseista ei juurikaan puhuta – se ei ole allekirjoittanut sopimusta, eikä kansainvälisellä yhteisöllä ole mitään välineitä sen ydinaseohjelmaan puuttumiseen.

Ä

Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti • ISSN: 0358-6405 • Julkaisija: Suomen Rauhanpuolustajat ry, Hämeentie 48, 00500 Helsinki, p. (09) 774 4310, f. (09) 773 2328 • s-posti: pulut@kaapeli.fi • Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. • Toimituskunta: Teemu Matinpuro (vast. toim.), Anu Harju, Karim Maiche, Leona Kotilainen • ­Ulkoasu&taitto: Essi Rajamäki • Kannen kuva: Hamsa• Painopaikka: Lönnberg Painot Oy, Kokkola • Lehtitilaus 36 e/vuosi •

Rauhan Puolesta 6/2013 -lehti ilmestyy joulukuussa 2013.

Marrakechin filmifestivaaleille kutsuttu Aki Kaurismäki toteaa lyhyessä kirjeessään festivaalin järjestäjille, ettei voi osallistua milläään tavoin festivaaleihin koska Marokko miehittää edelleen Länsi-Saharaa. Festivaalien teemana on tänä vuonna Pohjoismaat. Prinssi Moylay Rachidin isännöimien festivaalien nettisivuilta ei ole vielä lainkaan tietoa ohjelmasta, yhtään näytettävää elokuvaa ei mainita. Marokkolaisten lehtitietojen mukaan kunniavieraana on tänä vuonna tanskalainen ohjaaja Bille August.

K u va : Kl au s W elp

Aki Kaurismäki kieltäytyi kutsusta filmifestivaaleille Marokkoon

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.


i r t i a k k o S T e k st i : T i m o k a l e v i f o r ss K u vat: s o p h i a l e p pä

Näyttelijä ja laulaja Sinikka Sokka on pitkän uransa aikana ollut monessa mukana. Vauhtia energisellä ja valoisalla taitelijalla riittää tänäkin päivänä. Sokka saapuu haastateltavaksi Hakaniemen kauppahallin kahvilaan suoraan aamupäiväkeikalta. Harmaasta syyspäiväistä ja tihkusateesta huolimatta juttu lähtee heti kulkemaan. Sokka on irti.

Folk Sinikka Sokan laulu-ura käynnistyi 1960luvun puolivälissä folk-innostuksen merkeissä. Folk-musiikkiin hän tutustui ystäviensä kera rippikoululeirillä Norkullassa. ”Rippikouluni oli erittäin musiikkipainotteinen. Sen jälkeen vietin aikaa paljon Helsingin Mustasaaressa, jossa tutustuin muun muassa Anssi Sinnemäkeen, Pekka Aarnioon, Martti Launikseen ja Hannu ”Tuomari” Nurmioon. Aarnio ja Launis soittivat iltanuotiolla kitaraa ja lauloivat irlantilaista kansanmusiikkia”, Sokka kertoo. Laulutaitoisen Sinikka Sokan ensimmäinen yhtye oli nimeltään Sinkat. Siihen kuuluivat hänen lisäkseen sisarukset Tomi ja Kirsti Lamminen. Folk-henkinen trio keikkaili paljon ja levytti singlen. ”Hootenanny-innostus iski minuunkin. Munkkivuoren kirkon hootenanny-klubilla esiintyivät Hector ja Anki Lindqvist. Sinkatkin pääsi mukaan hootenanny-kiertueelle, jota luotsasi Juhani Joutsenniemen, Keijo Räikkösen ja Pertti Reposen Hootenanny Trio.” Sinkat-yhtyeen ohjelmisto koostui pääasiassa kansanlauluista. Folk- ja hootenanny-musiikissa eli jo kapinan siemen. Puhuttiin protestilaulusta, jota edustivat muun muassa Bob Dylan, Joan Baez sekä Suomessa Hector ja Folk-Fredi. Sinikka Sokan yhteiskunnallinen herääminen tapahtui tosin vasta myöhemmin. ”Muistan intiaanilaulaja

Buffy Sainte-Marien keikan Helsingin Folkfestivaaleilla 1966. Se teki vaikutuksen.” Sainte-Marien tunnetuin kappale on ”The Universal Soldier”, jonka Hector suomensi ja levytti nimellä ”Palkkasoturi”. Myös Vietnamin sota herätti ajatuksia nuoressa Sinikka Sokassa. Erilaiset kansanliikkeet nostivat maailmalla päätään. Sokka kirjoitti ylioppilaaksi Euroopan hulluna vuonna 1968. Hän hakeutui ensin opiskelemaan kasvatustieteitä Helsingin yliopistoon ja osallistui Vanhan valtaukseen. Samana vuonna hän pääsi Helsingin Ylioppilasteatteriin, jossa yhteiskunnallinen kuohunta valtasi niin ikään alaa. Esiintymishaluinen Sokka pyrki myös Teatterikouluun, jonka ovet avautuivat hänelle vuonna 1970.

Agit Prop Uudenmaan sosialistiselle nuorisoliitolle tuli kutsu Berliinin toisille poliittisen laulun festivaaleille vuonna 1971. USNL:n ohjelmatoiminnassa mukana olleet Pekka Aarnio ja Martti Launis muistivat Sokan ja pyysivät häntä mukaan laulamaan. ”Pojat halusivat perustaa bändin. Kaj Chydenius oli tuolloin säveltänyt jo lukuisia biisejä, muun muassa ”Kenen joukoissa seisot”. Ylioppilasteatterin Lapualaisoopperan jälkimainingeissa oli syntynyt yhteiskunnallisesti kantaaottavaa teatteria ja musiikkia. Huomasimme, että ohjelmistoa on olemassa ja sitä voi käyttää hyvin poliittisen festivaalin tarkoituksiin.” Mukaan tuli vielä laulaja Kiti Neuvonen ja legendaarinen Agit Prop oli syntynyt. ”Ohjelmistossamme Berliinissä oli muun muassa ”Balladi shaahista ja kuolemasta”, ”Kenen joukoissa seisot” ja ”Spartakus”. Viimeksi mainittu tuli mukaan Helsingin kaupungin teatterin väkevästä esityksestä Berliini järjestyksen kourissa. Se oli käänteentekevä teatteriesitys laitosteatterissa.” Agit-Prop harjoitteli ohjelmistonsa kuntoon lyhyessä ajassa ja

Berliinin festivaali-keikka oli suurmenestys. Suosio jatkui myös kotimaassa. Agit Prop levytti Love Recordsille albumit Agit Propin kvartetti laulaa työväenlauluja (1972) ja Laulu kaikille (1974). Agit Propista tuli Kom-teatterin ohella poliittisen laululiikkeen tunnetuin yhtye ja ehdoton esikuva maamme sadoille poliittisille ohjelmaryhmille. Kiti Neuvonen vaihtui Anu Saareen ja myöhemmin Monna Kamuun. ”Tyylimme erottui joukosta jo Berliinissä. Muut esittivät akustisin kitaroin säestettyä auvoista folkia. Meillä oli mukana rokkia, poppia ja kitapurjeet suorana esitettyä todellista agitaatiota.” Myös Agit Propin yhtyeen soundi oli omaleimainen. Se perustui rumpujen, basson ja pianon kolmiyhteyteen. Laulajien äänet soivat maagisesti yhteen ja Eero Ojasen sekä Kaj Chydeniuksen kirjoittamat iskevät laulustemmat soivat väkevästi.

Chile Poliittinen laululiike eli kukoistuskautta ympäri maailmaa 1970-luvun alussa. Agit Prop oli käynyt Berliinin poliittisen laulun festivaaleilla useaan otteeseen. Keikkoja oli myös Länsi-Saksan puolella. Syntyi kansainvälisiä kontakteja. Agit Prop pääsi keikoille Chileen. ”Tutustuimme Berliinissä Quilapayunnimiseen chileläisyhtyeeseen. Meille syntyi henkilökohtaisia ystävyys- ja rakkaussuhteita. Quilapayun oli erittäin tunnettu yhtye ja he tunsivat presidentti Salvador Allenden henkilökohtaisesti. Meille tuli kutsu Chileen Primero festival de canción popular -festivaalille. Mukana oli paikallista viihdemusiikkia, mutta myös Allenden valtakauden aikana syntyneitä vasemmistolaisia ryhmiä. Olimme ainoat eurooppalaiset esiintyjät ja esitimme omaa musiikkiamme omalla kielellämme. 20 000 ihmistä kuunteli meitä.” Agit Propin Chilen-keikat olivat kesällä 1973. Vallankaappauksen uhan aisti


Hyvän valtion perusta on se, että kaikilla on töitä, leipää ja vieläpä sirkushuvejakin. Tähän perustui myös Neuvostoliiton kommunismi. Kysymyshän on jokaiselle ihmisille kuuluvista perusoikeuksista. Nämä arvothan ovat täysin päteviä tänä päivänäkin.


Jos puolueettomalla humanistilla on hienoja näkemyksiä ihmisen arvosta, kauneudesta tai kauneuden etsimisestä ihmiselämän tarkoituksena, se on tärkeää vastapainoa sodan tuhoavuudelle ja viattomien ihmisten kärsimykselle. Mielestäni humanismi on kestävä ajatusmalli eikä pelkkää höpinää tai sanahelinää.

ilmassa. ”Osa paikallisista tutuistamme meni jo tuolloin maan alle. He aavistivat, että jotain tulee tapahtumaan. Ensimmäinen vallankaappausyritys tapahtui kesäkuussa, kun olimme maassa. Kenraali Carlos Prats yritettiin murhata. Heräsimme eräänä aamuna Monna Kamun kanssa hotellissamme kadulta kuuluviin laukausten ääniin. Lakkoja ja mielenosoituksia oli joka päivä. Liikuimme koko vierailun ajan turvamiesten kanssa, joskin tämä paljastui vasta jälkeen päin.” Vierailulla tuli myös mahdollisuus tavata presidentti Allende. ”Hän oli todellinen kansan presidentti. Allende kutsui ison joukon lähimpiä tukijoitaan 60-vuotispäivilleen. Mukana oli ihan tavallisia duunareita, jotka olivat osallistuneet kulttuuri- ja järjestötyöhön sekä kravattimiehiä ja Chilen vasemmiston johtoa. Minä, Monna ja eräs kuubalainen Flora Margarita olimme ainoat paikalla olleet naiset. Saimme kätellä presidenttiä. Hän piti pitkän puheen chileläisen demokratian kehityksestä.” Vain muutamaa kuukautta myöhemmin 11.9.1973 sotilaat kaappasivat vallan kenraali Augusto Pinochetin johdolla ja Salvador Allende sai surmansa. Lännessä syntyi voimakas Chile-solidaarisuusliike, jonka näkyviä osanottajia Suomessa olivat muun muassa Agit Prop ja Kom-teatteri.

Poliittinen laululiike Agit Prop ei ole koskaan hajonnut. Heidän viimeisin keikkansa oli lokakuussa 2013 Chilen vallankaappauksen 40-vuotismuistokonsertissa Kom-teatterissa. Sokka muistelee bändi 1970-luvun kultakautta lämmöllä vaikkei Agit Propin keikoista

liiemmälti rahaa herunutkaan. ”Me edustimme mielestäni laatua. Myös aatteellinen sisältö ilmeni pähkinän kuoressa laulujemme kautta. Musiikki innosti ihmisiä emotionaalisesti ja valjasti suuria kansan joukkoja poliittiseenkin toimintaan. Treenasimme paljon ja paneuduimme musiikin tekemiseen varsinkin Monna Kamun tultua mukaan. Nuoruuden into yhdistyi taiteelliseen kunnianhimoon. ” Vähemmistökommunistien 1970-luvulla edustamista aatteista osa on jäänyt omaan arvoonsa, osa ei. ”Olimme taistolaisbändi. Olin nuori ja ajattelin olevani oikeassa kaikissa asioissa. Mustavalkoisuus kuuluu mielestäni nuoruuteen. Hyvän valtion perusta on se, että kaikilla on töitä, leipää ja vieläpä sirkushuvejakin. Tähän perustui myös Neuvostoliiton kommunismi. Kysymyshän on jokaiselle ihmisille kuuluvista perusoikeuksista. Nämä arvothan ovat täysin päteviä tänä päivänäkin. Tiedämme myös mihin suuntaan tämän päivän Venäjällä on menty, huonompaan kuin

neuvosto-aikoina. Vääjäämätön kapitalismi vain tulee ja kurjistaa ihmisiä.” Sinikka Sokan valmistuttua teatterikoulusta hän ehti olla monessa mukana. Hän levytti solistina eri poliittisen laululiikkeen levyillä, teki lastenmusiikkia M. A. Nummisen kanssa sekä esitti lukuisia teatterirooleja Helsingin kaupunginteatterissa ja Kom-teatterissa. ”Sain kiinnityksen kaupunginteatteriin heti valmistuttuani ja sen jälkeen minut pyydettiin Komiin. Komissa laulettiin paljon ja tehtiin kiertueita.” Välillä töitä oli niin paljon, että Liisa Tavi liittyi 1970-luvun lopulla pariksi vuodeksi Agit Propiin Sokan tilalle.

Rauhanliike Poliittinen laululiike hiipui 1970-luvun lopulla. Sen tiimoilta järjestetyt keikat vähenivät, Love Records teki konkurssin eikä taistolaisuudelle tuntunut olevan


Afrikka Kotimaassa tehdyn taiteilijantyön lisäksi Sokka on käynyt avartamassa maailmankuvaansa Afrikassa. Hän osallistui Kepan

järjestämään South–North-workshopiin Sambiassa sekä Suuri Tammi -produktion Tansanian kiertueelle. Kummallakin matkalla oli mukana ohjaaja Laura Jäntti. ”Olimme kuukauden Sambiassa pitämässä teatterityöpajaa ja katsomassa silmästä silmään miten ihmiset elävät. Mukana oli ihmisiä eri Afrikan maista ja Pohjoismaista. Teimme yhteisöteatteria. Aiheena olivat muun muassa puhdas veden ja luonnon puolesta puhuminen sekä bakteerien ja aidsin leviäminen. Ammensimme myös afrikkalaisten omasta traditiosta heidän tarinoitaan. Minua hätkähdytti miksi osa paikallisista nuorista jäi pois aamuharjoituksista. Luulin heitä laiskoiksi. Kävi ilmi, että poissaolo johtui aidsin heikentämästä kunnosta. Omasta laiskaksi syyttelystäni tuli todella paha olo. Isot ongelmat joita käsittelimme työpajassakin tulivat esille kouriintuntuvasti.”

Coda Viime vuosina Sinikka Sokka on esiintynyt useissa musikaaleissa. Isoja rooleja ovat olleet muun muassa Edith Piaf ja Elizabeth Taylor. Hän viihtyy suurilla näyttämöillä ja nauttii näyttelemisestä ja laulamisesta ammattitaitoisen työryhmän kanssa. ”Musikaaliroolit ovat vaativia ja mielenkiintoisia. Musikaalien vastapainoksi olen esittänyt runoja muun muassa Kajaanin runoviikoilla. Lisäksi opetan Teatteri­ korkeakoulussa lauluilmaisua. Siellä perehdymme Kurt Weiliin, Jacques Breliin ja Bertolt Brechtiin. Olen päässyt juurilleni.” Myöskään Agit Prop ei ole suostunut pelkäksi nostalgian varassa toimivaksi museo-ensembleksi. Harvoin tehdyissä ja tarkkaan valituissa konserteissa on kuultu uuttakin materiaalia. Sokka päättääkin haastattelutuokiomme sitaattiin argentiinalaisen León Giecon kappaleesta ”Sólo le Pido a Dios”, jonka on Agit Propille suomentanut Liisa Ryömä nimellä ”Ainoa pyyntöni on”. ”Ettemme uskoisi sodan hirviön voimaan että syyttömäin itkun, kuoleman alta äänet ilon ja ihmisen saamme soimaan”

markku kangaspuro

Aseveljet jatkosodassa ekka Visuri, maanpuolustuskorkeakoulun professori, julkaisi äskettäin kirjan Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat. Talvi- ja jatkosodasta on kirjoitettu Suomi-näkökulmasta tuhansia julkaisuja, mutta vähemmän sitä on käsitelty osana toisen maailmansodan poliittisia tapahtumia, suurvaltojen johtamien liittoumien muodostamisia ja valtiojohtajien opportunistista pelaamista omien ja muiden kansojen kustannuksella. Kirjan päähenkilöt on kuvattu usein rauhanteon uhreina. Ryti tuomittiin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä ja Mannerheim pakeni Sveitsiin syytteitä peläten. Visurin mukaan ei ole kuitenkaan syytä spekuloida sillä, kumpi sodan johtajista teki suuremman uhrauksen Suomen hyväksi. Suurimmat uhraukset joutuivat tekemään ne lähes 90 000 kuollutta ja sadat tuhannet haavoittuneet ja traumatisoituneet suomalaiset sekä heidän perheensä. Ja silti, maailmansodan mittakaavassa Suomi pääsi vähällä. Visurille Suomen ja Saksan liittolaisuus on tosiasia eikä erillissodasta vanhassa mielessä voida puhua. Pohjois-Suomi oli ollut sodan alusta asti saksalaisten komennossa. Vahvin kirjallinen sitoumus oli presidentti Rytin Hitlerille antama vakuutus kesällä 1944 siitä, että Suomi taistelee Saksan rinnalla loppuun asti. Tämän jälkeen, pitääkseen Suomen taistelukykyisenä, Saksa antoi Suomen etelärintamalle Kannaksella aseita, taisteluhävittäjälaivueen, Itämeren laivaston tuen ja erikoisjoukkoja. Lännen reaktio Rytin vakuutukseen oli se, että Yhdysvallat katkaisi diplomaattisuhteet Suomen kanssa ja Ruotsi kieltäytyi jatkamasta rauhanvälitystä. Kaikki eivät kuitenkaan edelleenkään sulata Suomen määrittelemistä Saksan liittolaiseksi. Pelätään, että se johtaisi ”sodan oikeaa tulkintaa” tuntemattomia ajattelemaan, että Suomi olisi ollut läheisemmässäkin tekemisessä natsi-Saksan kanssa. Erillissodan tulkintaan juuttuneille Visuri muistuttaa Saksan toisen maailmansodan aikaisen Suomen suurlähettiläs Wipert von Blücherin kuvanneen Suomen ja Saksan aseveljeyttä siten, että suursodan oloissa ”verisitein vahvistettu aseveljeys” oli sisällöltään voimakkaampi liittolaissuhde kuin tavanomainen, valtiosopimuksin kirjoitettu ”poliittinen liitto”.

P

K u va : v ille j u u ri k k a l a

yhteiskunnallista tilausta. Sokka pitää 1970-lukua änkyryyden aikakautena. Sen sijaan 1980-luvun alkupuolta leimasivat kylmä sota ja ydinsodan pelko. Rauhanliike nosti päätään muun muassa massiivisten rauhanmarssien muodossa. ”Mielestäni rauhanmarssit olivat erittäin tärkeitä. 1970-luvun räikeä puoluepoliittinen sitoutuminen kanavoitui minunkin kohdallani enemmän rauhantyöksi 1980-luvulla ja kanavoituu edelleen. Olen totaalisen aseistariisunnan kannalla. Aseteollisuudessa pyörivät hirveät rahat ja jotkut käärivät suuria voittoja. Se on väärin. Rauhantyön kohdalla tietynlainen ehdottomuus on minulle ainoa vaihtoehto.” 1970-luvulla vastustettiin imperialismia ja USA:n ydinaseita punaisten lippujen liehuessa. 1980-luvun rauhanliike kritisoi myös Neuvostoliiton ydinasepolitiikkaa. ”Itseäni alkoi arveluttaa ”Kenen joukoissa seisot” -kappaleen lause, jossa puolueettomia humanisteja pyydetään pitämään korulauseensa. Minusta alkoi tuntua, etten voi laulaa tuota lausetta. Jos puolueettomalla humanistilla on hienoja näkemyksiä ihmisen arvosta, kauneudesta tai kauneuden etsimisestä ihmiselämän tarkoituksena, se on tärkeää vastapainoa sodan tuhoavuudelle ja viattomien ihmisten kärsimykselle. Mielestäni humanismi on kestävä ajatusmalli eikä pelkkää höpinää tai sanahelinää.” Sinikka Sokka laulaa edelleen ”Kenen joukoissa seisot” -kappaletta, mutta on jättänyt eriävän mielipiteensä laululiikkeen pöytäkirjaan. Sinikka Sokka on tehnyt aktiivisesti rauhankasvatustyötä. Hänet ja säveltäjä-pianisti Eero Ojanen palkittiin rauhankasvatuspalkinnolla vuonna 2000. ”Olen tehnyt paljon yhteistyötä rauhanaktivisti Helena Kekkosen kanssa. Kekkosella on hyvät kansainväliset suhteet ja olen käynyt laulamassa hänen ulkomaalaisille vierailleen. Helena Kekkosella on monia ystävyyskouluja, joissa hän on käynyt puhumassa rauhankasvatuksesta. Näissä yhteyksissä pidimme Eero Ojasen kanssa koulukonsertteja. Lauloimme rauhanlauluja ja yhteiskunnallisia lauluja.” Sinikka Sokan suosikkeihin rauhanlauluista kuuluvat Bertolt Brechtin lapsille tekemä ”Rauhanlaulu”, Boris Vianin ”Seison torilla” ja niin ikään Brechtin teksti ”Oppimisen ylistys”.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.


Rauhanviikko kasvattaa rauhaan

E

suuren rauhanmerkin muotoon. Oppilaat lausuivat runojaan ja lauloivat. Seremoniamestarina toimi Rauhankasvatusinstituutin pääsihteeri Saara Launio. Sateesta huolimatta tunnelma oli rauhaisa ja positiivinen. Tällaiset yhteiset tapahtumat rakentavat kivalla tavalla koulun yhteishenkeä. Vinkit rauhanviikon toimintaan löytyivät osoitteesta www.maailmankoulu. fi. Vinkkejä voi toki käyttää muulloinkin kun Kansainvälisen rauhanpäivän tietämillä.

* Hiroshimalainen tyttö Sadako Sasaki oli 2-vuotias kun atomipommi pudotettiin kaupunkiin vuonna 1945. Kymmenen vuotta myöhemmin hän sairastui säteilystä johtuen leukemiaan. Japanilaisen tarinan mukaan toive toteutuu, mikäli taittelee tuhat paperikurkea. Tästä innostuneena Sadako alkoi taitella kurkia. Hän ehti taitella 644 paperikurkea, ennen kuin hän kuoli sairauteen lokakuussa 1955. Tytön luokkatoverit saattoivat kuitenkin hänen työnsä päätökseen. Sadakosta tuli maailmankuulu esimerkki ydinaseiden vaikutuksista, ja paperikurjista yksi Hiroshima-päivän (6.8.) ja ydinsodan vastaisen kamppailun symboleista. T u u li a 8 - v

läintarhan ala-asteella Helsingissä vietettiin rauhanviikkoa Kansainvälisen rauhanpäivän (21.9.) innoittamina. Luokissa luettiin ja kirjoiteltiin ajatuksia ja runoja rauhasta. Yhteisen taideprojektin aiheena oli tänä vuonna rauhanmerkki. Merkin historiaan tutustuminen sai oppilaat kiinnostumaan ydinaseista. Sadakon* tarina liikutti monia. Uusia ydinaseiden vastustajia on siis kasvamassa iso porukka ainakin meidän koulussa. Perjantaina koko koulun väki marssi itse maalattu rauhankivi kourassa Pasilan Rauhanaseman edustalle aamunavaukseen. Kivet asetettiin

H a n n a N i i tt ym ä k i

Eläintarhan ala-asteen 2. luokan opettaja Jos ei ole sotaa niin on rauhaa Merkitsee meille paljon Ihmiset tanssivat menevät naimisiin Ja kukat lentävät taivaalla Ja leikitään hippaa Niitä mitä mä sanoin on rauhaa.

Minä en halua sotaa, sota on tuskallista Rauha on elämän voima Ilman rauhaa sotia on paljon. Aurinko kuvaa rauhaa sade kuvaa sotaa Rauha kulkee ympärillämme. Aina. Aurinko paistaa maahan, kasvit kasvavat ja Rauha syntyy. Vi-Vi

Khalid

en tykkää sodista ja puun hakkaamisesta Tykkään peace merkeistä ja pidän ihanasta tiestä joka vie meidät rauhan mielelle. Auringon kukoistus ja taivaan sinistys tuo mielenrauhan ja vie joen putoukseen Joen päällä kelluva tuo mieleen rauhan. Abdullahi

Rauha on hyvä alku oikealle polulle. Se menee syvään solulle. Rauha vie oikealle tielle. Onko kivaa kun voi mennä Siwaan rauhassa eikä laumassa. Ay u u b


L au r e n c e 7 - v

Lu m i 8 -v

Rauha on sitä, että saa olla rauhassa Rauha on sitä, että ei sada vettä Rauha on sitä, kun ei kiusaa Rauha on sitä, että saa olla itsekseen Rauha on sitä, että saa käyttää eri vaatteita Rauha on sitä ,että on rauhallinen jalkapallo

Rauha on sitä: • että kaikki päästetään mukaan leikkeihin • ja ei saa lyödä, • eikä kostaa takaisin, • eikä ampuu toisia, • eikä tapella • ja ei saa laittaa ydinpommeja ihan minne vaan. Sophie 8-v

Rauhan tarkoitus Että saa oman ystävän Että saa olla oma itsensä Rauha on rakkautta. Rauha on sitä, että sovitaan riidat. Rauha ei ole sitä, että soditaan. Rauha ei ole sitä, että ei sovita riitoja. Rauha on sitä, että ei kiusata muita. Rauha on sitä että saa olla eri mieltä. Rauha ei ole sitä, että ei ole ystäviä. Ei pommiteta maapalloa. koko maapallo on ystäviä, vaikka he eivät tunne toisiaan. Rauha ei ole sitä, että varastetaan toisten leluja tai mitään. Rauha on sitä, että autetaan muita. Kiitos rauhasta!!!

Rauha on sitä, että jos on pakko käyttää pyssyä, niin saa harrastaa ampumahiihtoa. Eetu 8-v

Rauhaa on, että paistaa aurinko. Rauhaa on, että ei tule sotaa. Rauhaa on, että tuuli tuulee. Rauhaa on, että saa lahjoja. Sundus 7-v

Rauhanpäivän runo Kiitos rauhasta Kiitos ettei meidän tarvitse sotia ja tappaa toisiamme. Onneksi on rauha. Pitäkää rauha yllämme. Jos sodimme niin rauha tuhoutuu ja maailma myöskin. siis pitäkäämme rauha kiitos. Liisa 7-v

Veena 7-v

Hill a 8 - v

On rauha parasta elämässä siitä kaikki tykkäävät ei saa silloin riidellä eikä pommittaa maapalloa koska maapallolla me asumme puut tuovat meille happea ja vettä tarvitsemme niitä eli älä siis vahingoita luontoa joko roskaamalla tai rikkomalla katso ja mieti mitä teet koska silloin kaikilla on rauhaa ja kaikki ovat iloisia ole aina oma itsesi äläkä matki toisia saat tykätä mistä haluat maapallollamme kunnioitamme toisiamme, vaikka toinen olisi erilainen, mutta erilaisuus on tärkeää! kiitos

Minun rauhani Minun rauhani on sellainen, että kaikki merkitsevät jotain minulle linnut, ihmiset – kaikki merkitsevät jotakin, oli sitten kuka tahansa

RUNO jos sota alkaa, niin rauha rikkoontuu ja maailma tuhoutuu. On ydinpommi mahtava vaan. Tuhosi kaiken maan alta

Maailma räjäyttää itsensä. Ei tätä kukaan voi kestää. Lopettakaa sotiminen siitä ei tule kenellekään hyvä mieli. Kaikki kuolee, kukat puut ja eläimet. Ollaan kiltisti ei potkita eikä läpsitä ei puhuta rumia sanoja otetaan kaikki huomioon ei jätetä toista yksin ei oteta toisten tavaroita ei kosketa toisiin saa olla erilainen ja sitä pitää kunnioittaa hei haloo kaikki! rauhaa! hei ollaanpa kaikki kiltisti toisillemme olemmehan ystäviä kaikki on maailmassa tilaa kaikille on kaloille ja lehmille ja ihmisille myös. ei riitoja ei pahaa mieltä vaan hymysuu kaikille ei ketään yksin jätetä kaikki otetaan mukaan.

Liisa 7-v

Hilla 8-v

Saana 8-v

Lu m i 8 - v

Rauhaa on, että ei varasteta leluja. Rauha on sitä että ei riko toisten tavaroita Ei kiusata. Rauha on sitä, että saa kuunnella eri ääniä. Että saa ystäviä. Että vaikka ei aina voita, niin voittaminen ei ole tärkeintä.

Rauha on sitä että ei sodita. Kaikki maat ja ihmiset: Aasian maat, Euroopan maat, Afrikan maat ja Pohjois- ja Etelä-Amerikan maat ja Austraalia ei tarvii pyssyjä, eikä konekivääreitä, eikä panssareita. Eetu 8-v

Iiris 8-v


Matalan profiilin Intia on noussut yhdeksi s­ uurvalloista nykyisessä ­moninapaisessa maailmanjärjestelmässä. Vaikka maan talouskasvu on osoittanut hidastumisen merkkejä ja maan valuutan rupian arvo on laskenut, on Intian kansainvälinen rooli kasvanut vuosi vuodelta. Suomessa vieraili syyskuussa intialainen journalisti, kansalais­vaikuttaja sekä geopolitiikan ja terrorismin asiantuntija Qamar Agha valottamassa Intian ­turvallisuuspolitiikan nyky­tilannetta ja ajankohtaisia haasteita.

I

ntian niemimaan monivaiheinen ja rikas aatehistoria on antanut merkittävän panoksensa ihmiskunnan sivistykselle. Sieltä ovat saaneet alkunsa hindulaisuus ja buddhalaisuus. Intiasta levisi arabien välityksellä Eurooppaan nykyinen numerojärjestelmä, joka korvasi aiemmin käytetyt roomalaiset numerot. Poliittisen ajattelun historian näkökulmasta Machiavellin Ruhtinaaseen verrattava Arthasastra ja demokratiaa hahmotteleva Aggañña Suttanta kirjoitettiin nekin satoja vuosia ennen eurooppalaisia vastineitaan. Intia on tehnyt kolonialismin aikakauden jälkeen paluun kansainvälisille areenoille. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen sitoutumattomien maiden liikettä johtanut Intia liittoutui Yhdysvaltain kanssa. Talous on kasvanut huimaa vauhtia, ja maa on tarjonnut hedelmälliset kasvumarkkinat lukuisille kansainvälisille yrityksille. Qamar Aghan mukaan Intia haluaa kuitenkin pitää kansainvälisissä kysymyksissä matalaa profiilia. Sitoutumattomien maiden liike on passivoitunut. Toisaalta Intia on aktivoitunut BRICS-maiden ja Shanghain yhteistyöjärjestön riveissä. Intia pyrkii tasapainottelemaan idän ja lännen välissä.

Intia tähyää itään Intian taloudelliset intressit ovat siirtyneet talouskriisin myötä vähitellen lännestä itään. Intia pyrkii integroitumaan Etelä-Aasiaan ja kehittämään kauppasuhteita muun muassa Etelä-Korean, Japanin ja Australian kanssa. Vietnam on tarjonnut Intialle pääsyn maan rannikolla sijaitseviin kaasuvarantoihin, ja se ärsyttää Kiinaa. Agha painottaa Intian vaikeaa geopoliittista asemaa Kiinan naapurina. ”Turvallisuuspoliittisesti Intia kokee jäävänsä Kiinan ja Pakistanin väliin. Kiina ja Intia kilpailevat alueellisesta vaikutusvallasta, ja suhteita Pakistaniin hiertää lukkiutunut Kashmirin konflikti. Kiina tukee Pakistania sotilaallisesti.” Intia ja Kiina tuovat meriteitse mineraaleja Afrikasta ja öljyä Persianlahdelta. Tästä on seurannut kilpavarustelu Intian valtameren ja Etelä-Kiinan meren yhdistävästä kapeasta Malakansalmesta. Kiina on esittänyt aluevaatimuksia strategisesti tärkeästä Koillis-Intian osavaltiosta Arunachal Pradeshista. Maat kävivät lyhyen rajasodan vuonna 1962. Kiina ei katso suopeasti Dalai-laman ja Tiibetin pakolaishallituksen majailua Intiassa. Ongelmista huolimatta Intia ja

Kiina ovat onnistuneet kehittämään maiden välisiä taloussuhteita. ”Intian ja Kiinan välinen kauppa on ollut 80 miljardin dollarin vuosikokoa. Tieverkostot yhdistävät maiden suurkaupunkeja”, kertoo Agha.

Iran tie Keski-Aasiaan ja energiaan Aghan mukaan Iran mahdollistaa Intialle verkostoitumisen KeskiAasiaan. Yhdysvaltojen ja EU:n asettama taloussaarto on pakottanut Iranin etsimään öljyn ja maakaasun ostajia idästä. Intia on ollut haluton boikotoimaan Iranin energiaa, vaikka se suhtautuu epäluuloisesti Iranin ydinaseohjelmaan. Iran on Aghan mukaan Intialle merkittävä kahdesta syystä: se mahdollistaa verkostoitumisen Keski-Aasiaan ja osapuolilla on yhteisiä intressejä Afganistanissa. ”Tie Keski-Aasian luonnonvaroihin kulkee Iranissa sijaitsevan Bandar Abbasin sataman kautta. Iran haluaa myös rakentaa kaasuputken Pakistanin läpi Intiaan. Maat jakavat pitkät kulttuuriset perinteet, ja persian kieli oli virallinen kieli Intiassa 400–500 vuotta ennen brittien tuloa. Maiden poliittiset suhteet ovat olleet melko olemattomat. Intia äänesti kansainvälisessä atomienergiajärjestö IAEA:ssa kaksi kertaa Irania vastaan ydinasekysymyksessä eikä Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejad vieraillut presidenttikaudellaan Intiassa kuin kerran läpikulkumatkallaan Sri Lankaan. Edelliseen presidentti Khatamiin oli hyvät suhteet.” Intia on sijoittanut Afganistaniin kaksi miljardia dollaria, ja on rakentanut sinne muun muassa teitä ja sairaaloita. Intialla on historialli-

Sanat edistys ja kehitys ovat alkaneet muistuttaa niin Intiassa kuin muuallakin taloudellisia uudistuksia, säätelyn poistoa ja yksityistämistä.

sesti hyvä maine Afganistanissa, jossa se kilpailee vaikutusvallasta Pakistanin kanssa. Intia hyötyy Iranin rakentamasta infrastruktuurista Afganistanissa: muun muassa Iranin Chabaharin satamasta, joka tarjoaa vaihtoehdon kaupankäynnille Pakistanissa sijaitsevan Karachin sataman sijaan.

Pakistan, Punjabin eliitti ja sisäiset ongelmat Intia ei ole valmis luopumaan omista ydinaseistaan, jotka suojaavat sitä Pakistanin uhalta. Samalla kun 1,2 miljardin asukkaan Intia mainostaa itseään maailman suurimpana edustuksellisena demokratiana, kirjailija Arundhati Roy kritisoi sen pitävän sisällään liikaa edustusta ja liian vähän demokratiaa. Sanat edistys ja kehitys ovat alkaneet muistuttaa niin Intiassa kuin muuallakin taloudellisia uudistuksia, säätelyn poistoa ja yksityistämistä. Neljäsosa maailman köyhistä asuu Intiassa ja kastilaitos voi hyvin, vaikka se lakkautettiin virallisesti jo vuoden 1950 perustuslaissa.


in Intia Muslimien ja hindujen yhteenotot, terrorismi ja etniset konfliktit luovat epävarmuutta. Maolaississit ovat tehneet iskuja köyhien ja maattomien puolesta, ja alkuperäiskansa adivasit on ajettu pois perinteisiltä kotiseuduiltaan raaka-aineiden kaivantojen tieltä. Intia pelkää islamin leviämistä ja syyttää terrorismista Pakistania ja Punjabin eliittiä. Intiassa on maailman toiseksi suurin muslimiväestö Indonesian jälkeen (noin 140 miljoonaa). Persianlahden arabimaiden kanssa kauppaa käydään kuitenkin ahkerasti. ”Lähi-itä on Intialle tärkeä. Intia saa 80 prosenttia energiastaan Persianlahdelta, ja kuusi miljoonaa intialaista työskentelee siellä. Heidän rahalähetyksensä kotitalouksille Intiaan ovat merkittävä tulonlähde. Valitettavasti SaudiArabia tukee Pakistania Kashmirin kiistassa”, toteaa Agha. Karim Maiche

K a r tta o n j u l k a i st u L e M o n d e d i p lo m at i q u e n s u o m e n k i e l i s e ss ä M a a i l m a n p o l i t i i k a n at l a k s e ss a . i n to k u sta n n u s 2013.


Yhteiset säännöt asekauppaan K

ansainvälisessä asekauppasopimuksessa päätetään vientiin, tuontiin, kauttakulkuun, kauttakuljetukseen ja välitykseen liittyvistä asesiirtojen säännöksistä. Tarkoituksena on säädellä maailmanlaajuista tavanomaisten aseiden kauppaa sekä torjua laitonta asekauppaa, joka aiheuttaa inhimillistä kärsimystä maailman konfliktialueilla. Sopimusta vastustivat Syyria, Pohjois-Korea ja Iran. Äänestämättä jättivät 23 maata mukaan lukien Venäjä ja Kiina. An Vranckxin mukaan prosessi on kuitenkin vielä kesken. ”Neuvottelut ovat jatkuneet kohta kymmenen vuotta. Lopulta sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa. Meillä on iso kampanja käynnissä Kiinassa, joka on sanonut, että se voisi ratifioida sopimuksen heti, kun USA tekee samoin. Se on sentään jotain. Venäjä ei ole luvannut toistaiseksi mitään.” Maailman suurimman aseviejän Yhdysvaltojen ulkoministeri John Kerry allekirjoitti sopimuksen nykyhallinnon puolesta syyskuun lopussa aseteollisuuden ja muiden lobbarien vastustuksesta huolimatta. Sopimuksen ratifiointiin tarvitaan vielä hyväksyntä senaatilta, jonka enemmistö on toistaiseksi vastustanut sitoutumista sopimukseen.

”Jos asiaa katsotaan asekauppasopimuksen kannalta, niin on muistettava, mitä sopimukseen on kirjoitettu ja mikä on realistista toteuttaa käytännössä. On oltava tarkkana lain harhauttamisen ja korruption kanssa. Euroopassa lakien harhauttaminen on yleisempää kuin korruptio. EU:n pitäisi vähintään noudattaa omia sääntöjään ennen kuin alkaa puuttua muiden toimintaan.”

EU:lta puuttuu yhtenäinen politiikka

Suomesta mallia

EU:lla, maailman toiseksi suurimmalla aseviejällä, ei ole yhtenäistä politiikkaa, minne aseita voidaan myydä ja minne ei. Sopimuksen noudattaminen on jokaisen valtion omalla vastuulla. ”EU voi toimia suunnannäyttäjänä. Se voi yrittää yhtenäistää politiikkaansa, mutta ei paljoa enempää. Vastuu siirtyy kullekin jäsenmaalle itselleen. Haaste on saada muu maailma pelaamaan samoilla säännöillä”, Vranckx pohtii. EU on myös pyrkinyt vapauttamaan unionin sisäistä puolustusmateriaaliin liittyvää kauppaa samaan aikaan, kun muilta vaaditaan tiukkoja tapauskohtaisia vientilupia ja säädöksiä. Onko tämä ongelmallista EU:n ja asekauppasopimuksen uskottavuuden näkökulmasta? ”Euroopan ulkopuolisilla rajoilla säännökset olisivat yhä olemassa. Vientiluvat eivät tietenkään katoa mihinkään, mutta vapaudet toisivat helpotuksia teollisuuden näkökulmasta. Kaikkialla pitäisi tietenkin olla samat säännöt”, Vranckx sanoo Vranckxin mukaan ongelmaksi nousevat kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta ne EU:n rajat, jotka eivät ole hyvin kontrolloituja. Esimerkkinä hän mainitsee Kyproksen.

Tutkija Vranckxin mielestä on tärkeää, että Suomi toimii esimerkkinä muille. Suomi on yksi seitsemästä asekauppasopimusprosessin aloitteentekijästä Australian, Argentiinan, Costa Rican, Ison-Britannian, Japanin ja Kenian kanssa. ”Maailma katsoo Suomea. Jos Suomi ei noudata sopimusta, muut ajattelevat, että ’miksi meidänkään sitten pitäisi’. Suomella on näissä asioissa maailmanlaajuisesti hyvä maine. Suomen tilanteeseen ei tarvitse tulla muutosta juuri nyt. Toivoisin, että muut maat pääsisivät Suomen tasolle.” Syyskuussa 2010 puolustusministeriö myönsi vientiluvan 205 tarkkuuskiväärille Bahrainiin, johon aselasti toimitettiin tammikuussa 2011. Helmikuussa alkoivat rajut yhteenotot hallituksen ja mielenosoittajien välillä. Joulukuussa 2011 Suomi myönsi luvan viedä 36 kehittynyttä Nemo-kranaatinheitinjärjestelmää Saudi-Arabiaan. Saudi-Arabia on EU:n suurin aseidenvientikohde. ”Kaikki EU-maat myyvät aseita Saudi-Arabialle, vaikka yleisesti tiedetään, ettei maassa ole demokratiaa ja että ihmisoikeuksia poljetaan. Demokratia-käsitteestä on tullut muutenkin häilyvä. Pitäisi

K u va : H o n n a M a r tt i l a

Keväällä 2013 YK:n yleiskokous hyväksyi historiallisen asekauppa­ sopimuksen (Arms Trade Treaty, ATT), jossa säädellään ensimmäistä kertaa globaalia tavanomaisten aseiden kauppaa. Suomi oli yksi sopimuksen aloitteentekijöistä ja allekirjoittajista. Tarkoitus on hyvä, mutta kuinka sopimuksen täytäntöönpano tapahtuu konkreettisesti? Gentin yliopiston konfliktien ja kehityksen tutkimusohjelman professori ja YKyliopiston belgialaisen tutkijan An Vranckxin mukaan esimerkiksi EU:lla on vielä paljon tehtävää, ja sen tulisikin toimia suunnannäyttäjänä. Vranckx vieraili Suomessa syyskuun lopulla alustamassa aiheesta.

olla selkeä lainsäädäntöjärjestelmä. Maailman maat pitäisi saada pelaamaan samoilla säännöillä. Implisiittisesti se tarkoittaisi hyviä uutisia myös suomalaiselle aseteollisuudelle. Muut eivät tekisi, mitä suomalainen teollisuus joutuisi jättämään tekemättä. Mielestäni meidän ei tulisi haukkua ja osoittaa syyttävää sormea teollisuutta kohti. Teollisuus tekee vain, mitä hallitus sallii sen tehdä, jos toiminta on huonosti säädeltyä”, selittää Vranckx. Rauhanliikkeen näkemys on tietysti se, että myös aseteollisuudelta tulee vaatia vastuullisuutta, vaikka lainsäädännön porsaanreiät sallisivatkin aseviennin muun muassa diktatuureihin. Vranckxin mielestä tarvitaan elin tai organisaatio, joka tarkkailee ja vahtii sääntöjen noudattamista. Asekaupassakaan ei voida piiloutua valtion vaitiolovelvollisuuden taakse. Silloin ei voida puhua läpinäkyvästä ja aidosta demokratiasta tai vaatia sitä muilta. Karim Maiche

SaferGlobe Finlandin Elli Kytömäki ja Jarmo Pykälä ovat kirjoittaneet selvityksen: Mitä viedään ja kenelle – selvitys asevientivalvontajärjestelmän nykytilasta. Se on ilmaiseksi ladattavissa järjestön nettisivuilta: www.saferglobe.fi.


Pystykorvakirja

Tilaa sivun 34 tilauskavakkeella tai www.rauhanpuolustajat.org/kauppa tai 050 358 1441. Hintoihin lis채t채채n postikulut.


Hibakusha Worldwide*

– atomiajan säteilevä perintö

Ezeiza, Argentiina Ydinjätteen käsittelylaitos Argentiinan pääkaupungissa Buenos Airesissa sijaitsee Ezeizan ydinjätteenkäsittelylaitos. Se on aiheuttanut suurta huolta laitoksen välittömässä läheisyydessä asuville yli 1,6 miljoonalle ihmiselle radioaktiivisen jätteen saastutettua alueen juomavettä vuosina 2000–2005. Historia Argentiinalla on ollut merkittävä ydinohjelma, joka sisälsi yhdeksän uraanikaivosta useissa maakunnissa sekä kaksi ydinreaktoria Buenos Airesin ja Córdoban kaupungeissa. Kaikki kaivokset ovat olleet suljettuina vuodesta 1997, mutta Mendozassa sijaitsevan Sierra Pintadan ja Saltassa sijaitsevan Don Otton kaivoksen avaamista uudelleen on suunniteltu. Ydinohjelmaa hallinnoi Argentiinan atomienergiakomissio (CNEA), jolla on tutkimuslaitoksia Buenos Airesissa Barilochen, Constituyentesin sekä Ezeizan kaupunginosissa.1 Vuosina 1987–1994 Argentiina toimitti Iraniin uraania sekä muita ydinohjelmassa tarvittavia materiaaleja. Yhteistyö on viime aikoina ollut erityisen tutkinnan alla, kun Iraniin kohdistuvat epäilyt siviiliydinohjelman muuttumisesta sotilaalliseksi ovat lisääntyneet.2 Ezeizan laitos perustettiin vuonna 1951 ydinteknologian tutkimusta varten. Ezeizan 8 hehtaarin laajuisella alueella on muun muassa tutkimuskäytössä olevia reaktoreita sekä radioaktiivisten isotooppien ja ydinpolttoaineen tuotantolaitoksia. Alueella on myös radioaktiivisen jätteen käsittelyyn ja varastointiin keskittyvä laitos. Tutkimuslaitoksen tuottama radioaktiivinen jäte on varastoituna kahdessa osittain suojaamattomassa säiliössä maan alla.1, 3 Syyskuun 23. päivänä 1983 tutkimusreaktorissa tapahtunut vakava onnettomuus aiheutti radioaktiivisen

Ezeizan ydinlaitos

* Hibakusha on japanilainen termi, jolla tarkoitetaan atomipommituksista hengissä säilynyttä, mutta eri tavoin siitä kärsinyttä ihmistä. Käsitteellä viitattiin alun perin Hiroshiman ja Nagasakin tapahtumiin.

Artikkeli on osa sarjaa, joka kuuluu Lääkärit ydinsotaa vastaan -järjestön (IPPNW) kokoamaan Hibakusha Worldwide -julistenäyttelyyn, joka oli ensimmäistä kertaa esillä Hiroshimassa elokuussa 2012. Julistenäyttelyn tarkoituksena on levittää tietoa ydinpolttoaineen tuotantoketjun eri vaiheista louhinnasta ydinjätteeksi sekä ydinmateriaalin käsittelyprosesseihin liittyvistä terveys- ja ympäristövaikutuksista. Lisätietoa näyttelyn kotisivulta http://www.ippnw-students.org/hibakusha.html

päästön. Tutkimuslaitoksen johtaja altistui 37 sievertin säteilyannokselle ja kuoli kahden päivän kuluttua onnettomuudesta. Lisäksi 17 muuta ihmistä altistui korkeintaan 0,35 sievertin säteilyannoksille. Terveys- ja ympäristövaikutukset Ezeizan alueella havaittiin esiintyvän tavallista enemmän syöpiä. Tutkimukset syyn löytämiseksi aloitettiin vuonna 2000. Pohjavesistä otetuissa näytteissä todettiin kohonneita uraaniarvoja. Löytöjen seurauksena Ezeizan, Esteban Echeverrian ja La Matanzan lähiöiden alueella tehtiin useita tutkimuksia Buenos Airesin yliopiston, Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston ja Greenpeacen ohjauksessa vuosina 2000– 2005. Lähiöiden pinta-ala on yhteensä noin 250 neliökilometriä ja asukasluku yli 1,6 miljoonaa. Kaikkiaan 46 kaivosta otettiin näytteitä, joista 74 prosentissa vesi oli vaarallista käytettäväksi juoma- ja talousvetenä. Uraanipitoisuudet olivat enimmillään 34,5 mikrogrammaa litraa kohden, kun Maailman terveysjärjestön WHO:n määrittelemä yläraja on 15 mikrogrammaa litraa kohden.5, 6, 7 Tulokset johtivat laajaan tutkintaan ja oikeusprosessiin, jonka lopputuloksena oikeus määräsi, että kaikki radioaktiivinen jäte tuli poistaa suojaamattomista säiliöistä. Ezeizan laitoksesta vastaava CNEA pyrki vähättelemään laiminlyöntejä. Sen mukaan säiliöt oli rakennettu 1960-luvulla, jolloin vallitsevat ilmasto-olosuhteet poikkesivat nykyisistä.1 Lisäksi laitoksen johto esitti, että koska Argentiinassa suurin sallittu uraanin määrä juomavedessä on 100 mikrogrammaa litraa kohden, kohonneet arvot eivät ylittäneet kansallisia määräyksiä.1

1 www.cnea.gov.ar/pdfs/seguridad/THIRD%20NATIONAL%20REPORT.pdf 2 http://treaties.un.org/doc/Publication/UNTS/Volume%201562/volume-1562-I-8865-English.pdf 3 http://caebis.cnea.gov.ar 4 www.orau.org/ptp/Library/accidents/la-13638.pdf 5 www.funam.org.ar/confidencialezeiza.htm 6 www.pagina12.com.ar/diario/sociedad/3-48664-2005-03-19.html 7 www.greenpeace.org/argentina/Global/argentina/report/2006/3/uranio-enagua-de-consumo-huma.pdf

en ne stu Saa

Maailman terveysjärjestön mukaan juomaveden s­ uurin sallittu uraanipitoisuus on 15 mikro­ grammaa litraa kohden yli 50 µg/litra

alu

40–50 µg/litra

e

ra ja

30–40 µg/litra 20–30 µg/litra 15–20 µg/litra

Uraanin saastuttamat vesialueet.

Tulevaisuudennäkymiä Skandaalin välttämiseksi suurin osa Ezeizan ja lähialueiden saastumiseen liittyvistä tiedoista pidetään yhä salassa. Argentiinan hallitus ei ole juurikaan ottanut kantaa yleiseen säteilyturvallisuuteen. Myöskään saastuneiden alueiden asukkaiden laajamittaiset mielenosoitukset puhtaan juomaveden puolesta eivät ole tuottaneet konkreettisia tuloksia. Virallisia tutkimuksia säteilyn aiheuttamista sairauksista alueella ei ole lisääntyneistä syöpätapauksista huolimatta tehty. Tarvitaankin riippumattomia lääketieteellisiä tutkimuksia sekä uusia valtiollisia ohjeita, jotka koskevat radioaktiivisten aineiden enimmäispitoisuuksia ­ruoka-aineissa ja juomavedessä.

Lähteet:

Ministro Pistarinin kansainvälinen lentokenttä

PUELCHEN POHJAVESIALUEEN SAASTUMINEN

en

CNEA ei kuitenkaan tuonut esille sitä, että se oli itse ollut päävastuussa määritettäessä uraanipitoisuuden kansallista raja-arvoa, joka on monikertainen WHO:n määrittelemään ylärajaan verrattuna. Toistaiseksi saastuneen veden käytöstä kärsineille ihmisille ei ole tehty minkäänlaisia lääketieteellisiä tutkimuksia.

Mielenosoitus puhtaan juomaveden puolesta.

Suomantanut Erkka Laitinen

International Physicians for the Prevention of Nuclear War www.ippnw.org


Entinen suurvalta tarrautuu ydinaseisiin T e k st i : H e n r i S a lo n e n K u vat: J a s p e r A r m a n to

Britteinsaarilla käydään nyt poikkeuksellista ruohonjuuritason kamppailua Hänen majesteettinsa ydinaselaivastoa vastaan. Poikkeuksellisen tilanteesta tekee ajankohdan suoma seitinohut mahdollisuus muuttaa historiaa.

jo joulukuuta 1994, ja Varsovanliitto, vihollinen jota vastaan ase oli luotu, oli lakkauttanut itsensä jo hyvän aikaa sitten. Britannian tämän hetkinen ydinaseohjelma koostuu neljästä ydinvoimalla kulkevasta sukellusveneestä, jotka on aseistettu suoraan sukellusveneistä laukaistavilla Trident II -ydinohjuksilla. Yhdessä sukellusveneessä voi olla jopa 16 ydinkärjillä varustettua ohjusta. Jokainen ohjus pitää sisällään lukuisia ydinkärkiä, joilla voidaan yhtäaikaisesti iskeä useaan kohteeseen. Nämä neljä sukellusvenettä ovat hirvittävän voimakkaita aseita ja ne muodostavat Britannian ydinasepelotteen. Sukellusveneistä vähintään yksi on aina partioimassa maailman merillä. Kuten vanhan merimahdin patrioottisen uholaulun sanat ”Rule Britannia, Britannia rules the waves”, pitää edelleen paikkansa, mutta sillä lisäyksellä, ettei tämän laivaston joukkotuhovoimaa pääse karkuun kuivallakaan maalla.

B

ritannia oli kolmas valtio maailmassa, joka kehitti itselleen ydinaseen Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton jälkeen vuonna 1952. Maailmassa on yhdeksän valtiota, joilla on ydinase käytössään. Ydinaseiden luomasta valtavasta turvallisuusuhasta ja ilmeisestä mielettömyydestä huolimatta ydinaseriisunta ei ole juurikaan edennyt. Pikemminkin päinvastoin. Toistaiseksi ainut jo olemassa olevat ydinaseensa purkanut valtio on Etelä-Afrikka. Kehitteillä olleet ydinaseohjelmansa ovat lopettaneet Libya, Taiwan, Argentiina, Brasilia ja Ruotsi. Vanhat ydinasevallat kuten Yhdysvallat, Venäjä, Britannia ja Ranska ovat siinä pisteessä, että nykyaseistukselle tarvitaan joko päivitys tai niistä luopuminen.

Koska Neuvostoliitto... Britannian nykyinen ja käytössä oleva Trident ydinaseohjelma luotiin 1980-luvulla Jimmy Carterin ja Margaret Thatcherin välisissä salaisissa neuvotteluissa. Thatcher halusi ostaa Britannialle itsenäisesti kehitettävän ydinasejärjestelmän, jonka pohjana käytettäisiin Yhdysvaltojen suunittelemia sukellusveneistä

laukaistavia Trident-ohjuksia. Sellaisen Rautarouva ostikin – kovalla rahalla. Sopimus oli kallis ja vaati suurille asekaupoille tyypillistä salailua. Thatcher salasikin sopimuksen asekaupasta ministereiltään, joista kaksikolmasosaa vastusti Trident II -­järjestelmän hankkimista. Hallituksen oli annettu ymmärtää, että silloinen asekauppa käsitti vain vanhempia Trident I -ohjuksia, jotka olisivat korvanneet taas silloin vanhentumassa olleet Polaris-ohjukset. Vanhan asejärjestelmän korvaaminen samanveroisella vaihtui tämän salaisen sopimuksen myötä mer-

kittävään investointiin tulevan asejärjestelmän kehittämiseksi. Trident II -ohjukset ja asejärjestelmä ovatkin Britannian ja Yhdysvaltojen hyvin merkittävä yhteinen aseprojekti, joka sitoo niiden ydinasepolitiikan tiukasti yhteen. Trident-järjestelmällä haluttiin alunperin lannistaa ja kuumottaa silloista Varsovanliittoa ketterällä ja eurooppalaisella ydinasejärjestelmällä. Aika ehti kuitenkin ajaa tämän uhan ohi. Kun ensimmäinen Trident II ohjuksilla varustettu Vanguard-luokan sukellusvene lipui neitsytpartiointimatkalleen elettiin

Britannia löytää rahaa joukkotuhoaseisiin, mutta ei terveydenhuoltoon Trident II -ohjuksilla alkaa kuitenkin jo olla ikää. Ohjuksia kuljettavien ydinsukellusveneiden keskimääräinen käyttöikä on siinä 20–25 vuoden hujakoilla, ja ne vuodet alkavat olla täynnä. Britannian tulisi päivittää oma asejärjestelmänsä ja ydinsukellusveneensä, jotta ohjelmaa voitaisiin jatkaa taas seuraavat vuosikymmenet. Asejärjestelmän päivittämisen on arvioitu maksavan jotain 76–100 miljardin punnan väliltä, joka ei ole ihan pikkuraha Britanniankaan kokoiselle taloudelle.


Vertailun vuoksi kerrottakoon saarivaltio on leikkaamassa julkista sektoriaan nykyisen talouskriisin takia noin 81 miljardilla punnalla. Ydinaseet eivät näytä olevan valtavasta kuluerästä huolimatta merkittävä poliittinen kysymys. Eikä mikään viittaa siihen, että niistä muodostuisi merkittävä kysymys tulevissa vuoden 2015 parlamenttivaaleissa. Työväenpuolue ja konservatiivit tuntuvat olevan yllättävän yhtä mieltä siitä, että Britannian ydinasepelote kannattaa säilyttää myös seuraavat parikymmentä vuotta – vaikka vain varmuuden vuoksi. Aseistariisunnan kannalta edes pientä toivoa ja poliittista painostusta luo puoluekartan uusi nousukas – Liberaalidemokraatit. Puolue on ehdottanut, ei sentään Tridentin lakkauttamista, mutta sukellusveneiden määrän vähentämistä neljästä kolmeen. Syynä tähän on lähinnä asejärjestelmän nykyiset valtavat kustannukset. 
Trident-järjestelmän puolesta argumentoiva istuva päämisteri David Cameron taas suhtatuu sukellusveneiden määrän vähentämiseen vähintäänkin nihkeästi.

Yhdenkin veneen poistaminen käytöstä vie asejärjestelmältä mahdollisuuden jatkuvaan partiointiin ja iskuvalmiuden ylläpitämiseen. Cameronin mukaan Pohjois-Korean ja mahdollisten Iranin ydinaseiden uhka on riittävä syy ylläpitää omaa, jatkuvasti vesillä seilaava ydinase-armadaa. Edelliset hallitukset ovat kaikki vannoneet päivittämisen puolesta, maksoi mitä maksoi. Lopullinen tilaus uusista sukellusveneistä tehdään vuonna 2016, sopivasti vaalien jälkeen.

Skotit sanovat ei ydinaseille ja ehkä itsenäisyydelle Britanniassa on kuitenkin toiminut jo 50-luvulta lähtien aktiivinen

Suoraa toimintaa Olin itse mukana viime elo–syyskuussa AKL:n järjestämällä bussimatkalla osallistuakseni paikallisen rauhanliikkeen koollekutsumaan toimintaviikkoon ja rauhanleirille Burghfieldissä. Aiempina vuosina tuotantolaitoksiin kohdistuneet protestit ovat pääasiallisesti kohdistuneet Aldermastonin laitokseen, mutta tänä vuonna kohteeksi oli otettu vähän mediassa ollut Burgfieldin laitos Readingin kaupungin kupeessa. Brittiläisen ydinaseteknologian tutkimus- ja kehittämiskeskuksen The Atomic Weapons Establishmentilla (AWE) on kak-

si tuotantolaitosta eteläisessä Englannissa Aldermastonissa ja Burghfieldissä. Näissä kahdessa laitoksessa käytännössä kehitetään ja tullaan valmistamaan tulevat ydinaseet, joilla nyt vanheneva Trident-järjestelmä tultaisiin päivittämään. Matka Suomesta Englantiin taittui ilman ongelmia, mutta määränpäähän saapuessamme oli paikallinen virkavalta ottamassa meitä vastaan. Virkavallan mukaan jo leirillä yöpyminen oli rikollista sillä se oli pystytetty aivan ydinaselaitoksen aitaan kiinni. Leiriin menemistä ja sieltä ulos liikkumista ei kuitenkaan rajoitettu miten-

rauhanliike ydinaseita vastaan ja kansalaisten vastustus on aiemmin ollut hyvinkin merkittävää. Tällä hetkellä kaikki saarivaltion ydinaseet on varastoitu Skotlantiin. Coulportin ja Faslanen sotilastukikohdat Skotlannissa ovat tulleet vuosien saatossa tutuiksi myös monille suomalaisille rauhanaktivisteille. Erityisesti Faslanen tukikohta, jossa ohjuksia kantavat sukellusveneet telakoituvat, on ollut muutaman vuosikymmenen ajan jatkuvien mielenosoitusten kohteena. Aseistakieltäytyjäliitto (AKL) on osallistunut monina vuosina kampanjointiin järjestämällä matkoja mielenosoituksiin Skotlantiin sijoitettuja ydinaseita vastaan. Protestit ydinaseiden sijoitus-

paikkoja kohtaan ovat merkittävä osa antimilitarististen liikkeiden kampanjointia ydinaseita vastaan. Saksassa ja Alankomaissa on esimerkiksi käyty merkittäviä kampanjoita yhdysvaltalaisten ja Naton hallinnoimien ydinaseiden karkottamiseksi alueilta. Faslanen ja Coulportin tukikohdat sijaitsevat vain sadan kilometrin päästä Edinburghista ja ydinaseiden läsnäoloa siellä vastustetaan laajasti skottien keskuudessa. Nämä tukikohdat ovat kuitenkin ainoita paikkoja, joissa sukellusveneet ja taistelukärjin varustetut ohjukset voidaan tällä hetkellä Britanniassa säilyttää. Maantieteellisesti sekä strategisesti toisia vastaanvanlaisia laivasto-

kään. Poliisi ylläpiti ainoastaan jatkuvaa valvontaa leirin ympärillä aidan takana sekä leirin edessä. Englannissa tehtävän kampanjan tarkoituksena oli nostaa tietoisuutta siitä, että ydinaseita valmistetaan Burghfieldissä, isohkon Readingin kaupungin vieressä sekä aseiden rakentamisen eettisistä ja taloudellisistä uhrauksista. Olin ensimmäistä kertaa maassa ja yllättynyt siitä miten vähän tukea kampanja nautti paikallisten keskuudessa. Englantilaiset tuntuivat kokevan tarpeelliseksi maan oman ydinasepelotteen, josta voisi päätellä, että ulko-

maisilla uhilla pelottelu on tosiaan onnistunut puremaan kansalaisten turvallisuuden tunteeseen. Vaikka pelot ”vieraista” vihollisista eivät ole aiheettomia, kuten terroristien iskut Englannissa osoittavat ei mikään kuitenkaan viittaa siihen, että ydinaseet turvaisivat kansalaisten arkea.

Tiet pommitehtaalle tukkoon Vajaa viikko ennen toimintapäivää sujui leirillä nopeasti ja leppoisasti. Alkeellisista leirin olosuhteista huolimatta yhteinen asia


tukikohtia ei saarivaltiosta löydy, eikä sellaisia olisi taloudellisesti tai nykylainsäädännön puitteissa mahdollista perustaa. Britannian nykyinen lainsäädäntö, joka käsittelee ydinaseiden sijoittamista ja kuljettamista maan sisällä tekisi uusien vastaanlaisten tukikohtien luomisen erittäin vaikeaksi tiukkojen turvallisuusmääräysten takia. Tämähän luonnollisesti ärsyttää skotteja, joille Britannian hallituksen on entistä vaikeampaa perustella miksi on hyväksyttävää säilyttää ydinaseita Skotlannin maaperällä, kuin se ei ole laillista tai turvallista muualla. Faslanen ja Coulportin tukikohdat perustettiin ennen nykyisen lainsäädännön voimaan tuloa.

Aktivistien vuosikausia harjoittama tehokas

kampanjointi ydinaseita vastaan ja Skotlannin itsenäisyyshaaveet luovatkin yllättävää valoa Britannian ydinaseistariisuntaan. Vuonna 1999 perustetun Skotlannin autonomiaa suuresti lisänneen alueparlamentin suurimmaksi poliittiseksi puolueeksi nousi vuonna 2007 Skotlannin kansallispuolue SNP. Puolueen merkittävimpänä tavoitteena on Skotlannin itsenäistäminen omaksi, Britanniasta erilliseksi valtioksi. Viimeisimpien mielipidekyselyiden mukaan reilu kolmannes skotlantilaisista kannattaa itsenäisyyttä, noin 50 prosenttia vastustaa sitä ja iso osa kansasta ei ole vielä varma kannastaan. Valtaosa skotlantilaisista

vastustaa kuitenkin ydinaseiden läsnäoloa maaperällään ja yksi SNP:n merkittävimpiä vaalilupauksia onkin ollut ydinaseiden häätäminen Skotlannista niin pian kuin se on mahdollista. Näin ollen SNP:n tavoite saavuttaa enemmistön kannatus Skotlannin itsenäisyydelle luo todellisen uhan Britannian ydinaseohjelmalle. Mikäli skotit päättäisivät poistaa ydinaseet omalta maaperältään olisi Britannian lähes mahdotonta sijoittaa niitä minnekään muualle. Lisäksi hankkeen taloudelliset kustannukset kasvaisivat myös valtavasti, mahdollisesti jopa sietämättömiksi. Jututtaessani skotlantilaisia ja englantilaisia Tridentin vastaisiin kampanjohin osallistuneita

aktivisteja, he vaikuttivat aidosti toiveikkailta Skotlannin itsenäistymistä koskien, mutta ilmaisivat epäilevänsä pitääkö SNP:n vaalilupauksensa ydinaseiden häätämisestä Faslanesta ja Coulportista.
Kyseessä on niin suuren mittakaavan hanke, johon liittyvät myös Yhdysvaltojen intressit, että SNP joutuisi valtavan poliittisen painostuksen kohteeksi. Akvistit epäilivätkin, että homma saattaisi päättyä ennemminkin jonkinlaiseen kompromissiratkaisuun tukikohtien säilyttämiseksi, sillä Britannialla ei näytä olevan aikomustakaan luopua Tridentohjelmasta.

ryhmäytti ja rohkaisi nopeasti päättäväisyyteen. Leirin päätapahtuma oli Burghfieldin AWE-laitoksen toiminnan hankaloittaminen tukkimalla laitokseen johtavat tiet. Suuresta poliisioperaatiosta huolimatta useista eri kansalaisuuksista koostuneet pienryhmät onnistuivat tukkimaan hetkeksi kaikki laitokseen johtaneet ajotiet, ja epäilemättä se maanantai ei ollut laitoksen tehokkain päivä. Tien tukkimiset toteutettiin lukittautumalla toisiin protestoijiin kiinni käsistä metalli- ja muoviputkien, käsirautojen sekä aikuisviihdekaupasta ostettujen peukalolukkojen avulla. Ryhmät olivat harjoitelleet toimintaa varten, ja kaikki sujuikin hyvin rauhallisesti juuri aktivistien pasifismiin sitoutumisen ansiosta. Kaikkiaan 22 aktivistia pidätettiin liikenteen estämisestä, minä ja viisi suomalaista olimme pidätettyjen joukossa. Pidätettyinä olimme vain reilut kuusi tuntia, toiset hieman pidempään kuin toiset. Kaikki pääsivät kuitenkin suhteellisen nopeasti poliisin säilöstä ulos mikäli hyväksyivät viranomaisten antaman huomautuksen tien tukkimisesta. Muuta rikosoikeudellista seurausta ei toimintaan osallistumisesta seurannut. Kuten oletettavaa oli ei mitään

oikeusprosessia haluttu aloittaa aktivisteja vastaan, sillä se olisi kieltämättä ollut oikeusjärjestelmän resurssien haaskaamista.
Vaikka tapahtuma oli pienehkö osallistujamäärältään, onnistui se varmasti ainakin nostamaan ydinaseohjelman julkisuuteen Britanniasssa, ja jos nyt ei ihan koko maassa, niin ainakin Readingin kaupungissa. Itse analysoin, että vaikka paikalliset ydinaseita vastustavat aktivistit koittavat parhaansa mukaan politisoida ydinasekysymyksen rinnastamalla sen talouden säästökuurin vyönkiristämiseen, suuren yleisön aktivoitumiseen on vielä pitkä matka. Kuitenkin skotlantilaisten vastustus säilyttää vanhojen siirtomaaisäntien ydinaseita, hankkeen taloudellinen hinta nykyisen laman aikana sekä aktiivinen kampanjointi aseita vastaan saattavat vielä keinuttaa entisen imperiumin tiputtamaan veneestä joukkotuhoaseensa. Siinä on mahdollisuus, jota kannattaa vielä tavoitella ja tukea kansainvälisestikin.


Tanja Peltatri

Sanat voimaannuttaa tai murentaa

Pietarissa visiitillä Kuvakooste ay-aktiivien vierailusta Pietarissa 10.–13.10.2013.

K u va : j u h a h u tt u nen

K u va : j u h a h u tt u nen

S

K u va : j u h a h u tt u nen K u va : j u h a h u tt u nen k u va : P e k k a t u r u nen

yksyn aikana olen ajautunut kuuntelijana tai keskustelijana mukaan tilanteisiin, joissa on pohdittu yksittäisten ihmisten riittävyyttä ja tekemisten merkitystä. Millä lopulta on merkitystä? Onko merkitystä sillä että boikotoimme jotakin tuotetta tai yritystä, kirjoitamme lehden mielipidepalstalle, järjestämme seminaareja, jaamme linkkejä somessa tai olemme mukana mielenosoituksessa? Kuunnellessani eri ihmisten pohdintoja on itselleni vahvistunut käsitys siitä, että suurin merkitys taitaa kuitenkin olla sillä, kuinka kohtaamme toisen ihmisen. Tapahtuupa se sitten ammattilaisena, naapurina, tuttavana tai vieraan kanssa lyhyenä hetkenä bussissa.  Sanoilla, ja tavalla sanoa ne, on suuri voima. Sanat voivat voimaannuttaa tai murentaa, myös sanattomuudella on oma voimansa ja viestinsä. Sanojen ja kohtaamisen huomasin hyvin myös Työpaikkojen rauhantoimikunnan äskeisellä seminaarimatkalla Pietarissa. Laakson Matti Turusta oli vuoden tauon jälkeen lähtenyt jälleen mukaan. Bussissa hän muisteli omakohtaisia sodanaikaisia tapahtumia Viipurissa. Laineen Veikko puolestaan muisteli rauhantyötä vuosien varrelta niin Rauhanpuolustajien kuin myös Työpaikkojen rauhantoimikunnan parissa. Meille nuoremmille heidän muistelot ovat merkityksellisiä, antaen uudenlaisen perspektiivin asioihin. Aikanaan yksi tärkeimmistä Työpaikkojen rauhantoimikunnan tavoitteista oli saada mahdollisimman moneen amamttiosastoon rauhanvastaava ja he onnistuivatkin siinä laajasti. Tämän verkoston takaisin saamisessa rauhanvastaavien tai kv-vastaavien osalta on suuri haaste Toisin kuin monessa aikaisemmassa keskustelussa syksyn aikana ei Matin ja Veikon puheissa kuulunut epäilystä siitä, onko jollakin toiminnalla, yksittäisen ihmisen teolla, ollut merkitystä vai ei. Heidän kertomuksiaan kuunnellessa vakuutun aina uudelleen siitä, että jokaisella teolla ja tekemättä jättämisellä on merkitys. Myös sillä kuinka puhumme asioista myöhemmin on suuri merkitys, sillä teot muistetaan sen mukaan kuinka niistä kerrotaan ja kuinka niitä arvioidaan Historian opettajani tapasi sanoa, että on tärkeätä tuntea historia voidakseen ymmärtää nykyisyyttä. Työpaikkojen rauhantoimikunta juhlii ay-väen rauhanpäivillä 40-vuotista taivaltaan. Nyt kaipaamme teidän kaikkien vuosien varrella toiminnassa mukana olleiden panosta, jotta voimme koota yhteen historiaamme. Juhlille ja muisteluille on oma paikkansa illanvietossa ja kuvat vuosien varrelta kertovat tarinaamme. Tuttuun tapaan paneelit ja teemat ovat kuitenkin tiukasti kiinni nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.   Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja.


Ammattiyhdistysväen rauhanpäivät 11.–12.1.2014 Hyvinkää Ay-aktiivit, merkitkää jo nyt kalentereihinne Työpaikkojen rauhantoimikunnan rauhapäivät. Ensi tammikuussa Hyvinkäälle kokoontuu 200 rauhankysymyksistä kiinnostunutta ay-aktiivia. Päivien teemoina muun muassa peruspalveluiden kaupallistuminen, kadonnut vanhemmuus ja halpatuonnin eettisyys. Euroopan unionin tulevaisuudesta keskustelemassa Li Andersson, Sirpa Pietikäinen ja Anneli Jäätteenmäki. Lauantai-iltana juhlitaan 40-vuotiasta Työpaikkojen rauhantoimikuntaa, Amurin tiikerit tanssittaa! PAIKKA: Hotelli Rantasipi Sveitsi, Hyvinkää Seminaaripaketti 120€ (sisältää majoituksen 2hh., ruokailut, illanvieton, ohjelman ja koosteen), 1hh. lisä on 35€ Ilmoittautumiset: tprtmk@gmail.com Tarkempi ohjelma www.rauhanpuolustajat.org

Muistoja, kommelluksia, kampanjoita ja tekijöitä vuosien varrelta… Ay- väen rauhanpäivillä Hyvinkäällä juhlistetaan myös Työpaikkojen rauhantoimikunnan 40vuotista taivalta. Onko sinulla laatikossasi muistoja, valokuvia, tarinoita, kannanottoja, koosteita tai mainoksia Työpaikkojen rauhantoimikunnan toiminnasta omassa ammattiosastossasi tai paikkakunnallasi? Pyrimme keräämään Hyvinkäälle historiaa esille. Lisätietoa: Työpaikkojen rauhantoimikunnalta: tprtmk@gmail.com tai Rauhanpuolustajien toimistolta.

K u va : j u h a h u tt u nen


k u va : J o s é M a n u el G a rc í a J u r a do

H

allitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n syyskuussa julkistama raportti ei jättänyt epäilystäkään siitä, että nyt on korkea aika toimia tuhoisan ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Kasvihuonekaasupäästöjen nykyinen kasvutahti johtaa ennen pitkää erilaisiin katastrofeihin ilmaston lämpenemisen myötä. Hallitukset teeskentelevät huolestuneisuutta, mutta tuskin kuitenkaan kiirehtivät muuttamaan radikaalisti energiapolitiikkaansa. Amerikkalainen radikaali yhteiskuntakriitikko Tom Engelhardt kirjoittaa suurten energiayhtiöiden tietoisesta toiminnasta ihmisten ilmastonmuutosta koskevan huolestuneisuuden heikentämiseksi. Engelhardtin mielestä suuryhtiöiden toimintaa on pidettävä rikollisena. Mainioilla TomDispatch.com internet-sivuillaan Engelhardt kutsuu näiden suuyhtiöiden johtajia terraristeiksi (nimitys on johdettu latinan maata tarkoittavasta sanasta terra). Hän jatkaa: ”Yhdestä asiasta voitte olla varma: ainoakaan terraristi ei päädy vankilaan siitä huolimatta, että he tietävät varsin hyvin, mitä he tekevät.” (Sen sijaan tätä kirjoitettaessa Greenpeacen aktivisteja istuu venäläisessä vankilassa.) Engelhardt ottaa esimerkeiksi nämä yhtiöt: ExxonMobil, Chevron, ConocoPhillips, BP ja Shell. Ne ovat vain kiihdyttäneet fossiilisten polttoaineiden haltuunottoa käyttämällä yhä vaarallisempia ja ympäristölle vahingollisia menetelmiä. TomDispatchin sivuilla usein kirjoittava

Ilmastorikolliset uhkaavat planeettaamme

energiapolitiikan asiantuntija Michael Klare luonnehtii näin hankittavaa energiaa ”äärienergiaksi”. Tällaisen energian saamiseen käytetään ympäristölle vahingollisia menetelmiä kuten vesisärötystä (menetelmä, jolla erotetaan polttoaine öljyliuskekivestä), syvävesiporausta ja öljyn erottamista öljyhiekasta. Monissa tapauksissa näin saadut polttoaineet sisältävät enemmän hiilidioksidia kuin muut polttoaineet ja vastaavasti niiden käytöstä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt ovat suuria. Engelhardt kirjoittaa, että suuret öljyyhtiöt eivät ilmeisesti edelleenkään epäröi hankkia suuria voittoja kuumentamalla maapalloa. Hänen mielestään juuri tämä tietoinen ympäristön tuhoaminen tekee yhtiöiden toiminnasta rikollista. Vastuuttomuutta vain lisäävät ne suuret rahamäärät, joita annetaan ilmastonmuutosta vähätteleville ajatushautomoille ja lobbausryhmille. Kaikenlaisia kyseenalaisia ja tieteellisistä havainnoista piittaamattomia ”epäilyksiä” tungetaan poliittisiin piireihin ja joukkotiedotusvälineisiin. Fossiilisten polttoaineiden jatkuva hallitseva osuus energiantuotannossa ja -kulutuksessa vahvistaa edelleen suurten energiayhtiöiden poliittista vaikutusvaltaa energiainvestoinneista ja ilmastopolitiikasta päätettäessä. Suuren energiankulutusmaan Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama on kyllä luvannut päästöjen vähentämistä, mutta amerikkalaisen energiakeskustelun seuraaminen ei

anna aihetta toiveikkuuteen. Yhdysvaltojen energiaministeriö laaditutti hiljattain raportin kansainvälisistä energianäkymistä (International Energy Outlook, IEO) vuoteen 2040 asti, eikä se lupaa hyvää. IEO-raporttia analysoinut Michael Klare sanoo raportin olettavan, että kivihiili on edelleen lähivuosikymmeninä suurin energianlähde. Sen osuus on suurempi kuin uusiutuvien energianlähteiden, ydinvoiman ja vesivoiman yhteismäärä. IEO arvelee öljyn edelleen säilyttävän asemansa keskeisenä energianlähteenä, koska uusia menetelmiä uudenlaisten öljyesiintymien hyödyntämiseksi käytetään yhä enemmän. IEO ei usko tavanomaisten energianlähteiden kykenevän tyydyttämään maailman energiantarvetta. Klare toteaa, että epätavallisten energianlähteiden tuottaminen, jalostaminen ja kuljettaminen on vaikeaa. Näin ollen niiden käyttöönotto kuluttaa enemmän energiaa ja aiheuttaa suurempia hiilidioksidipäästöjä. IEO-raportin mukaan ihmiskunta siis polttaa vuonna 2040 enemmän fossiilisia polttoaineita kuin tänään. Toisin sanoen hiilidioksidi- ja muut kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät rajusti. Näin ei tietysti tarvitse käydä. Klare huomauttaa, että IEO-raportti perustaa arvionsa tulevaisuuden kehityksestä tämänhetkisiin kehitysnäkymiin. Energiantuotannossa saattaa tapahtua yllättäviä muutoksia. Ilmastonmuutoksen aiheut­ tamat tuhoisat sääilmiöt taas saavat


RAIMO PESONEN

Sota on yhteinen asia Sotilaallisesta liittoutumisesta ei voi puhua ilman sinkkiarkkuja. Liittoutumisen kannattajien mukaan pelko meidän poikiemme palaamisesta sinkkiarkuissa on aiheeton, koska Suomen rajojen ulkopuolisiin operaatioihin lähetettäisiin ainoastaan vapaaehtoisia. Mahdollinen arkussa palaaminen on vapaata harkintaansa käyttävän yksilön ottama tietoinen riski. Se ei siis ole liittoutumisen este. Tähän näkemykseen on sisäänrakennettu ajatus, jonka mukaan vapaaehtoiset sotilaat ovat täysin tietoisia siitä, mihin ovat lähdössä ja millaisia riskejä ottavat. Oletetaan, että he pystyvät ennakoimaan tilanteiden muutokset, eivätkä muuta mieltään iän, kokemuksen ja mahdollisesti ymmärryksenkin karttuessa. Liittoutumisen mukanaan tuoma paine osallistua sotilasoperaatioihin nähdään välttämättömänä pahana tai asianmukaisena hintana liittosuhteesta. Vaihtoehtoja kutsutaan vapaamatkustamiseksi. Vastuu operaatioiden inhimillisistä kustannuksista taas etäännytetään yksilöiden omien valintojen taakse, kuten yhteiskunnallisessa keskustelussa nykyään on tapana. Sota ei kuitenkaan ole pilkottavissa osiin ja sitten ulkoistettavissa vapaaehtoisten extreme-urheilulajiksi. Se on ja pysyy yhteisenä asiana. Sinkkiarkuissa palaavien lisäksi sotilasoperaatioista kotiutuu fyysisesti ja psyykkisesti vammautuneita ihmisiä, joiden traumat säteilevät laajaan ihmisjoukkoon ja vuosikymmenien päähän. Helsingin Sanomien mukaan 22 amerikkalaista sotaveteraania tekee itsemurhan joka päivä. Taistelukentillä olleista 15–35 prosentin arvioidaan saavan jonkinasteisia mielenterveysongelmia, joten Afganistanin ja Irakin sotien jäljiltä apua tarvitsevien määrä on melkoinen myös Euroopassa. Monet Afganistanissa rauhanturvaamisen ja avoimen sodan väliselle harmaalle vyöhykkeelle pudotetut suomalaissotilaat ovat kotimaahan palattuaan jääneet psyykkisen kuntoutuksen osalta heitteille. Tilanne muistuttaa aiempien sotaveteraanipolvien kokemuksia: kunniavelan tapaisista asioista hymiseminen korvaa huonosti puuttuvaa hoitoa ja tukea. Tilanne ei ole poikkeuksellinen. USA vaikuttaa jättävän veteraanit heitteille sukupolvi toisensa jälkeen, ja Stalinin Neuvostoliitossa amputointiensa vuoksi ”samovaareiksi” kutsutut invalidit saatettiin kuljettaa kaukaisiin pikkukaupunkeihin pois näkyvistä. Toisen maailmansodan veteraanien unohtamisesta syytettiin Suomessa usein neuvostomyönteisiä voimia. En tiedä, kuinka hyvin tuo selitys pätee esimerkiksi Neuvostoliiton tapahtumiin – ja lopulta koko ilmiöön. Fyysisesti ja psyykkisesti vammautuneet muistuttavat meitä sodan todellisista kustannuksista, siksi heidät jätetään niin helposti yksin ongelmiensa kanssa.

T

Australiassa, Intiassa ja Latinalaisessa Amerikassa nimenomaan alkuperäiskansat kamppailevat ympäristönsä suojelemiseksi.

toivottavasti yhä useammat ihmiset vaatimaan muutoksia energiapolitiikkaan ja suurten energiayhtiöiden hillittömyyden pysäyttämistä. Vaatimukset investointien kohdistamiseksi uusiutuviin energianlähteisiin voimistuisivat. TomDispatch-kirjoittajiin lukeutuva kielitieteilijä ja yhteiskuntakriitikko Noam Chomsky kiinnittää huomiota mielenkiintoiseen tosiasiaan. Maailmanhistorian rikkaimmat ja voimakkaimmat yhteiskunnat, kuten Yhdysvallat ja Kanada, tekevät kaikkensa tuhotakseen mahdollisimman nopeasti elämälle tärkeätä luontoa. Obama ja joukkotiedotusvälineet ovat haltioissaan ajatuksesta Yhdysvaltojen ”energiaitsenäisyyden vuosisadasta”. Toisin sanoen nykyisten ja uusien, entistä vaarallisempien fossiilisten polttoaineiden käyttöä vain lisätään ja maailman tuhoamista jatketaan.

Entä missä vastarinta on näkyvintä? Chomsky kirjoittaa, että taloudellisesti vähiten kehittyneissä yhteiskunnissa on levinnyt liikehdintää, jolla yritetään estää luonnonvarojen paikallisesti haitallista ja yleisemminkin vahingollista haltuunottoa. Australiassa, Intiassa ja Latinalaisessa Amerikassa nimenomaan alkuperäiskansat kamppailevat ympäristönsä suojelemiseksi. Intiassa voidaan puhua jo sodasta ympäristötuhoa vastaan. Boliviassa on hyväksytty perustuslaki ”luonnon oikeuksien suojelemiseksi”. Ecuadorissa hallitus on pyytänyt muulta maailmalta apua öljyn pitämiseksi maassa – ajatus, joka on jo joutunut vastatuuleen. Venezuelassa edesmennyt presidentti Hugo Chávez kehotti maailmaa toimiin fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseksi. Chomsky luonnehtii vetoomusta merkittäväksi, koska sen esitti huomattavan öljyntuottajamaan presidentti. Chomsky huomauttaa, että Yhdysvalloissakin väestö on yhtä huolestunut ilmaston lämpenemisestä kuin ihmiset keskimäärin muualla maailmassa. Mutta: ”Muutosta estävät institutionaaliset rakenteet. Liikemaailman edut sotivat sitä vastaan. Suuryrityksillä on ylivoimainen asema politiikan suunnasta päätettäessä. Näin on olemassa huomattava kuilu yleisen mielipiteen ja harjoitettavan politiikan välillä, niin ilmastopolitiikassa kuin monissa muissakin kysymyksissä.”

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija. Ta pa n i L au st i


Kanta vaihteli

Esimerkkejä kuulustelijan kirjaamista perusteluista vuosilta 1982–84 Rauhan Puolesta -lehti julkaisee otteen Erkki Löfbergin kirjasta Kanta vaihteli – sivarit kertovat. Kirjassa 80-luvun siviilipalvelusmiehet kertovat kokemuksistaan sotilaspiirin ja tutkijalautakunnan edessä sekä valottavat siviilipalvelusaikojaan.

Lainaukset ovat otteita sotilaspiirin kuulustelijan anojista esittämistä kuulustelupöytäkirjoista. Niitä ei ole kommentoitu, joten lukija voi itse tehdä johtopäätöksiä kuulustelujen sisällöstä ja kuulustelijoista itsestään.

Majuri T: ”Perustelut vaikuttavat enemmän ulkoa opituilta kuin ’sisimmästä’ tulleilta. Etenkin aseettomasta palveluksesta kieltäytymisen perusteluista on tullut yleinen hokema vailla sisältöä.”

Majuri M: ”Ilmoituksen tekijä on toivottomuuden ja totaalisen tuhon lietsonnan uhri ja tarvitsisi oikeita tietoja puolustusvoimista joten normaali asepalvelus olisi sopivin.”

Majuri L: ”Tässä on kieltäytyjä, jolle uskoon tuleminen on pannut rajoittimet järjen käytölle. Kieltäytyy aseista, koska niin sanotaan, mutta ei ymmärrä asiaa alkuunkaan. Ajatustoiminta on varsin jähmeää ja keskustelussa toistaa vain ulkoa opittuja fraaseja. Vakaumus on vahvasti omaksuttu, mutta koko uskonnollisuus on farisealaisuuden kaltainen.”

Majuri L: ”Tässä on tyyppiesimerkki rauhanaatteeseen ’hurahtaneesta’ nuoresta miehestä joka paikkaa frustraatiotaan tällä tavalla, kun se on kansalaisoikeus. Vakaumus on vahva ja johdonmukaisesti omaksuttu, mutta perustuu täysin yksipuoliseen ja valikoituun tiedonhankintaan, ettei kykene edes esittelemään muita mahdollisesti asiaan vaikuttavia tosiasioita. Pölkky mikä pölkky.”

Majuri M: ”Seurakunnan jäsenyys ja ’uskonnollinen’ vakaumus tekosyy välttää asepalvelus.”

Eversti E: ”Ilmoituksen tekijän hyökkäävä ja inttävä esiintyminen antoi kuvan tunneperäisestä asenteesta, joka ei perustu enempää tietoon kuin rehellisesti omaksuttuun vakaumukseenkaan.”

Eversti E: ”Ilmoituksen tekijä vaikutti keskustelussa henkisesti epäkypsältä eikä kyennyt perustelemaan kantaansa muutamia yleisiä hokemia perusteellisemmin.”

Eversti R: ”Asianomaisen perusteita sävyttivät yhteiskuntapoliittiset ja poliittiset perustelut ja hän toivoi, että oma esimerkki toimii aatetta levittävänä mallina. Asianomainen kritisoi yhteiskunnan toimintaa ja näkee, että neuvotteluratkaisu on ainoa keino, jolla kriisit voidaan selvittää.”

Majuri L: ”Vakaumus tuntuu pitkään harkitulta ja varsin vahvasti omaksutulta. Keskustelussa kieltäytyjällä on vaikeuksia esittää ajatuksiaan selvästi. Tuntuu kuin vakaumus olisi tullut ’kerralla omaksutuksi’ ilman pitkää kehitysprosessia. Asioita pidetään itsestään selvinä ja kun niitä pitäisi esitellä ja osoittaa loogista ymmärrystä, niin ilmaisuvaikeudet tulevat esiin. ’Vahva usko ja heikko ymmärrys’, on tämänkin kieltäytymisen tunnus.”

Majuri L: ”Hiljainen, jollain tavoin sisäänpäinkääntynyt tyyppi. Vastailee hyvin vaisusti, välttää katsomista suoraan kysyjään, on jotenkin ’poissaolevan’ tuntuinen. Palaa keskustelussa uudelleen ja uudelleen ydinsodan vaaraan ja siihen että koko Kuopio tuhoutuu Rissalaan pudotettavasta ydinpommista. On selvästi ajatellut paljon asiaa ja uskoo tekevänsä rauhantyötä kieltäytymällä, mutta koko esiintymisessä on ’hysteerinen’ pohjavire.”

Majuri S: ”Harvinaisen avoin ja sympaattinen nuori mies, jonka vakaumus todella vaikuttaa aidolta.”


Majuri L: ”Isokokoinen mutta hiukan aralta ja jotenkin ’feminiiniseltä’ vaikuttava mies, joka keskustelee vapaasti ja asiallisesti. On selvästi ajatellut asiaansa paljon ja selvittänyt itselleen myös perusteilta. Vakaumus on kehittynyt johdonmukaisesti ja on myös vahvasti omaksuttu. Luonne tuntuu varsin herkältä, joten jonkinasteista pelkoa aseita ja armeijaympäristöä kohtaan varmasti on asiaan vaikuttamassa. On silti eräs parhaiten eettisen vakaumuksen omaksuneita mitä olen joutunut kuulemaan.”

Majuri T: ”Käydyssä keskustelussa ilmoittaja torjui nimenomaan aseiden käyttöön turvautumisen, vaikka kieltäytyi myöskin aseettomasta palveluksesta liitteissään esittämin perusteluin.”

Majuri L: ”Oli ensiksi aivan täysjärkiseltä vaikuttava keskustelija. Lämpeni sitten ja lopulta esitys oli opeteltua fraseologiaa. Oli selvästi valmistautunut ’esiintymään’, mutta kun kuultava muutamasta esittämästäni vastaväitteestä selvästi kiihtyi, niin tulihan sieltä sitten ulos tieto tulevasta avioliitosta ja vaimosta erillä olemisesta. Eettistä ajattelua on kyllä senverran pohjana, että vakaumus on katsottavissa kehittyneeksi myös siltä pohjalta.”

Everstiluutnantti S: ”Esitetyt perusteet vaikuttavat tunneperäisiltä ja osittain poliittisesti värittyneiltä. Kuultava uskoo mm, että Suomen puolustusvoimia voitaisiin edelleen käyttää hyökkäyssotaan naapurimaiden alueelle mikäli tilanne sen sallisi.”

Majuri W: ”Erittäin itsekeskeisesti elämään ja sen ongelmiin suhtautuva nuorukainen, joka elää omissa aatoksissaan eikä edes halua ottaa tietoa ulkopuolelta tai ottaa kantaa yhteisiin asioihin.”

Majuri S: ”Kyseisen henkilön käyttäytyminen kutsuntatilaisuudessa oli erittäin epävarma. Hän halusi lykkäystä vuoteen 1985 saakka välttyäkseen kaikista palveluksista. Opiskelua varten oleva todistus riitti kuitenkin 31.5.83 saakka. Hänen asenteensa oli ylimielinen, hän mm. naureskeli yksikseen kutsuntatilaisuudessa. Vanhempien kirjeet osoittivat kuitenkin, että siviilipalvelus lienee sittenkin perusteltua, vaikka osin henkilön käytös osoitti aika tavalla päinvastaista.”

Majuri L: ”Usko on luja ja ymmärrys olematon.”

Majuri L: ”Tyypillinen ’uskoon narrattu’. Uskoo mitä on opetettu vaikka ei ymmärräkään.”

Majuri L: ”Kuultava on hyvin feminiininen tyypiltään, pitkä laineille kammattu tukka, kimeä melkein falsettinen ääni. Jännittää kovasti keskustelua. Vapautuu vähitellen ja ’lämpenee’ aiheestaan. On selvästikin ajatellut paljon asiaansa, mutta vakaumus on kyllä muodostunut ensin ja perustelut vakaumukselle vasta myöhemmin. Perustelut vaikuttavat pohjautuvan varsin paljon mielikuvitusmaailmaan maailman tuhosta, kuin asialliseen tietoon. Katson vakaumuksen aidoksi, vaikka siihen liittyneekin ongelmia oman persoonallisuutensa laadusta.”

Everstiluutnantti H: ”Ao vieroksuu ja pelkää selvästi varusmiespalvelukseen välttämättömästi kuuluvaa käskyihin alistumista. Lisäksi äiti on palvelukseen lähtövaiheessa ilmoittanut, että armeija tekisi hyvää hänelle. En vakuuttunut keskustelussa ao esittämien perustelujen aitoudesta.”

Majuri L: ”Fyysisesti ensiluokkainen mies, mutta henkiseltä kehitykseltään valitettavan naiivi ja sinisilmäinen, kuten näistä kieltäytyjistä varsin usein täytyy todeta.”

Majuri L: ”Olipa tässä varsinainen ’vouhottaja’. Kuultava elää kuin hurmiossa aseistariisunnan lumoissa. Kun välillä keskustelussa heittää vastaväitteen, tulee aluksi fraseologiaa maailman rauhasta ja ’Kolmannen Maailman’ sorrosta, mutta ajatukset ovat sentään itse muotoiltuja, joka kertoo että kuulija on kuitenkin kokenut ’henkisen kriisinsä’, joskin vaimon osuus lienee ratkaiseva asian käynnistäjänä. Kuultava uskoo asiaansa ja siihen että sillä voi vaikuttaa maailman menoon. Uskon silti vakaumuksen aidoksi.”

Erkki Löfberg:

Kanta vaihteli – sivarit kertovat Siviilipalvelukseen hakeutuvat asevelvolliset saivat 1980-luvun alussa yhä lisääntyvissä määrin hylkäyspäätöksen tutkijalautakunnalta, jonka tehtävä oli arvioida asevelvollisen vakaumuksen todenperäisyys. Kysymys oli eettisin perustein siviilipalvelukseen hakeutuvista nuorukaisista, joiden mielestä armeijainstituutti oli kestämättömässä ristiriidassa heidän elämänkatsomuksensa kanssa. Heidän vakaumustaan solvattiin julkisesti mediassa valtiovallan hiljaisella siunauksella. Vihapuhetta harjoittivat kirkonmiehet, poliitikot, sotilashenkilöt ja päätoimittajat, ja siviilipalvelusmiehiä nimiteltiin maanpettureiksi, käpykaartilaisiksi, omantunnonaroiksi rintamakarkureiksi, pinnareiksi ja siipiveikoiksi. Suuri osa siviilipalvelukseen hakeutuneista sai tutkijalautakunnalta päätöksen ”väärästä vakaumuksesta” ja määräyksen armeijaan. Moni kieltäytyi armeijapalveluksesta ja joutui vankilaan. Amnesty kutsui heitä poliittisiksi mielipidevangeiksi, ja aihe herätti laajaa yhteiskunnallista kuohuntaa. Lopulta eettisen vakaumuksen tutkinta lopetettiin. Vakaumuksensa puolesta taistelleet sivarit eivät ole unohtaneet kokemaansa. Erkki Löfberg (s. 1956) on äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, tietokirjailija ja siviilipalvelusmies. Pystykorvakirja. Tilaa sivulta 34.


1190ee

13 10ee


Kansainvälisen rauhanjärjestö IPB:n triennaali Tukholmassa Rauhanpuolustajienkin kansainvälinen kattojärjestö IPB (International Peace Bureau) piti kolmen vuoden välein pidettävän yleiskokokouksen Tukholmassa syyskuussa. Suuri osa ensimmäisestä kokouspäivästä meni IPB:n omien asioiden läpikäymiseen. Kiinnostavammaksi ohjelma muuttui illalla kun kokoonnuimme Tukholman vanhassa kaupungissa sijaitsevaan Nobelmuseoon. Illan ensimmäinen puhuja oli japanilainen Terumi Tanaka, joka edusti atomipommiuhrien järjestöä. Hän muistutti että yli 210 000 ihmistä kuoli heti Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotettujen atomipommien seurauksena. Kymmenet tuhannet selvisivät kuitenkin hengissä, enemmän tai vähemmän vahingoittuneina. Kuitenkin heistä vain 2000 saa taloudellista tukea Japanin hallitukselta. Tanaka paheksui myös Japanin nykyhallituksen militaristista politiikkaa, tuomiten muun muassa sen, että Japanin johtajat, Naton tapaan, hyväksyvät ydinaseiden ensikäytön. Tämän takana hän näki halun kalastella USA:n suosiota. Pohjoisirlantilainen rauhannobelisti Mairead Maguire otti vahvasti kantaa esimerkiksi Chelsea (ennen Bradley) Manningin ja

Edward Snowdenin puolesta. Hän piti järkyttävänä, että heitä jotka paljastavat muun muassa sotarikoksia vainotaan samaan aikaan kun sotarikoksiin syyllistyneet kulkevat vapaina. Hän otti myös vahvasti kantaa Wikileaksin Julian Assangen puolesta. Kuten tunnettua Ruotsin syyttäjäviranomaiset olivat jo päättäneet lakkauttaa esitutkinnan häntä vastaan – kun syyttäjä yhtäkkiä vaihdettiin ja tutkinnat aloitettiin uudelleen. Illan viimeinen puhuja oli vuoden 1997 amerikkalainen rauhannobelisti Jody Williams. Hän varoitti siitä, että miehittämättömät lennokit, jotka pelkästään Pakistanissa ovat tappaneet yli 3200 ihmistä, ovat vasta alkua. Nyt jo suunnitellaan tappajarobotteja, jotka ohjelmoinnin jälkeen kykenevät tappamaan täysin omin päin. Ellemme halua näitäkin eri sotanäyttämöille, niin nyt on aika toimia, Williams kiteytti. Lauantain ensimmäinen puhuja oli amerikkalainen pitkän linjan rauhanaktivisti Joseph Gerson. Hän huomautti kuinka kaksinaamaista on, että USA nyt kauhistelee kemiallisten aseiden käyttöä Syyriassa, samalla kun USA edelleen kieltäytyy ottamasta mitään vastuuta omasta Agent Orange -käytöstään Indokiinassa, kuten myös tuestaan Saddamin massiiviselle kemiallisten aseiden käytölle 1980-luvulla. Lisäksi hän totesi, että

samalla kun USA vaatii Pohjois-Koreaa luopumaan alkeellisista ydinaseistaan, niin USA viimeksi viime maaliskuussa harjoitteli Pohjois-Korean tuhoamista ydinaseilla. Konferenssin Syyria-osuudessa Mairead Maguire puhui Syyrian tilanteesta, ja sinne tekemästään vierailusta. Hän tuomitsi tietenkin Syyrian johdon tekemät ihmisoikeusrikokset, mutta totesi samalla, että kaikkein julmimpia ovat hallitusta vastaan taistelevat ulkomaiset sunnijihadistit. Näiden keskuudessa tshetsheenijihadistitt ovat kuulemma kaikkein julmimpia.Hän totesi, että heille virtaa rahaa ja aseita Saudi-Arabiasta, Qatarista ja muista Persianlahden maista. Ja USA on kouluttanut heitä Jordaniassa. Lauantaina käytiin läpi myös Afganistanin tilannetta. Ensimmäinen puhuja oli ruotsalaisen Afganistan-solidaarisuus -järjestön puheenjohtaja Lars-Gunnar Liljestrand. Hän kertoi miten hataralla pohjalla ovat puheet siitä, että USA:n hyökkäyksellä Afganistaniin 2001 olisi ollut YK:n valtuutus. Lisäksi hän varoitti siitä, että USA:n suunnitelmat pitää 9 suurta sotilastukikohtaa Afganistanissa myös vuoden 2014 jälkeen uhkaa johtaa loputtomaan sotaan. Afganistanista puhui myös Freshta Dost, nuori Ruotsissa asuva afgaaninainen ja Ruotsin Afganistan-komitean aktivisti. Hän painotti, että Afganistania ei voi-

da auttaa ulkomaisen miehityksen keinoin. Taliban-liikkeestä hän totesi, että se on kaikessa oleellisessa CIA:n ja Pakistanin salaisen palvelun ISI:n luomus. Lauantai-iltana vuorostaan pidettiin eräässä tukholmalaiskirkossa seremonia sen johdosta, että IPB:n Mac Bride -rauhanpalkinto annettiin Chelsea Manningille. Palkinnon vastaanottajaa emme tietenkään paikalla nähneet, koska hän kärsii paraikaa 30 vuoden vankeusrangaistusta siksi, että hän paljasti muun muassa USA:n sotarikoksia Irakissa. Sunnuntain puheenvuoroista kiinnostavin oli Tukholman rauhantutkimusinstituutin, SIPRIn, tutkijan Carina Solmiranon esittely maailman sotilasmenoista vuonna 2012. Kiinnostavaa oli esimerkiksi se, että SaudiArabian sotilasmenot ovat paljon korkeammat kuin Iranin, vaikka Iranista aina mekastetaan. Ja Venäjän sotilasmenot ovat vain 1/8 USA:n vastaavista, vaikka meitä jatkuvasti pelotellaan Venäjän varustautumisella. Stig Lång

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien johtokunnan jäsen

yhteiskunnallinen kulttuurilehti

Irtonumero 9,40 euroa

| 40. vuosikerta

6 | 2012 | MONIKULTTUUR

ISUUS

Kulttuurivihkot

Tarjous! Seuraavat 3 numeroa (puoli vuotta) vain 16,90* Kaupan päälle monikulttuurisuus-teemanumero (6/2012)

t.fiuja o ihk stel

u riva, kesk u u isi

* Määräaikainen tilaus. tilaus@kulttuurivihkot.fi tai 09 4114 5369. Mainitse tilatessasi: RaPu-tarjous

lttta, uut u k . deoi

w , vi wwaukset Til


Pulut maksaa

Suomen Rauhanpuolustajat Vastausl채hetys Sopimus 5000521 00003 Helsinki

19 10ee

27 10ee

17 10ee

22 10ee

13 10ee

25 10ee

19 10ee

19 10ee

19 10ee


Rauhan Puolesta -lehti 5/2013  

Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti.

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you