Punasydan pikkujoulut 2015

PUNASYDĂ„N

Pikkujoulurunot 2015 Joulukuu 2015

Punasydän on Rakkausrunot ry:n toimittama runolehti jäsenistönsä runoista. Tämä erikoispainos on koostettu vuoden 2015 pikkujouluissa kirjoitetuista runoista Mukavia runoiluhetkiä!

Rakkausrunot ry

Toimitus: runoilijayhdistys@rakkausrunot.fi Toimittaja: Maaret Eklund

Kuvat: Rakkausrunot ry

Sinun pehmeä minussa taivuttaa hentoisiani sinulle saatavaksi.

Ihollani ihokarvat ilakoivat niin nuolaisen naiseuteni nimellä, maistan

kevyen puhtaan valkoisissaan anteliaana ahmin sinisävyjä meissä.

Kevään ensi säteet sulattaa jään

Kylmyys kädessäsi minun poskellani Veitsenterällä minun e l ä m ä n i Katosin talveksi.

Palasin keväällä.

E h e ä n ä. © mare

© ninotska (Nina Uskola)

En enää välittänyt lumesta joka satoi hartioilleni Ihan sama olin jo kuollut Enkä uskonut kevääseen miten sen aurinko minut herättäisi Olin unohtanut juurillani asuvan voiman © Mystis (Kristiina Ågrén)

harmaan keskellä talven taakka niskassani nöyrryn taipumaan mutta en suostu katkeamaan ehkä sittenkin selviydyn voittajana

© Kauris (Pekka Halme)

Valo varjon alla, valon ja varjojen leikki, elämän keikki, varjoissa elämä, Päässäni virtaa kyllä puroja nyt vaan ei löydy sanoja mistä saisi runoja ei edes tästä kortista jossa pimeys on ulkona kuitenkin yhden valon luodessa elämäniloa © markoto (Marko Toivo)

varjoista elämään. © Mimosa

Marraskuu ei ole vielä mennyt Mutta sinä olet veit verhot ja puolet pussilakanoista Kylmät oksat painuvat pimeässä illassa Pitäisi hankkia uudet tuohon paljaaksi jääneeseen ikkunaan kylmä valo pysyisi ulkona lämmin sisällä ehkä mikään ei enää karkaisi luotani © Reeta (Reeta Lehtonen)

Otsikko/aihe: On jotakin, jolle ei voi antaa nimeä Sanat: Tiivis, sukkula, lapamato, kitkeä, erilainen, Lontoo

On jotakin, jolle ei voi antaa nimeä Sinä olet lapamato tiivis Lontoon sumu erilainen ja silti niin samanlainen ja vaikka pakkaisin jokaisen ajatukseni sinusta sukkulaan ja lähettäisi avaruuteen en saa sinua kitkettyä minusta

vaikken edes osaa antaa nimeä sille tunteelle jonka herätät © Neito68 (Raija Tuominen)

Myös minua luona sataa puolet vuodesta Kitkin rikkaruohoja tiiviin mullan seasta, sumean sukkulan alla, jonne jätit minut Lontoon jälkeen revin lapamadon sisältäni, kuten sinä sydämeni

Sen piti olla ainutlaatuista, erilaista kuin koskaan aiemmin mutta passimme palasivat kotiin eri luokissa Toinen turistiluokassa, toinen, ei tiedä missä © mare

Ne askeleet Pienet varpaat kutittavat mielessäni vipeltävät ajatusten lomissa sydämeni hyppää lyöntiensä yli unessani näen ne askeleet märässä hiekassa sydämeni sulaa © Anjuska (Anja Torvinen)

Jalanjäljet Jalanjäljet hiekassa näyttäen suunnan, johon lähdin.

Hiekan jäljiksi muunnan.

Luoksesi ehdin. © Burini & Syntinen

Sanat: Tiivis, sukkula, lapamato, kitkeä, erilainen, Lontoo

Alat herätä Olet ollut minussa lapamadon lailla vieraana, osa itseäni Tänään aion kitkeä sinut kuin merkityksettömän ruohon antaa sinun sukeltaa sukkulana uuteen siihen mihin sinulla ei ole sanoja Et ole enää tiiviisti minussa uskallat ehkä juoda aamukahvisi Lontoossa olla vihdoin erilainen kuin luulit © Godis (Karoliina Mäkelä)

Alat herätä Kun tahdot olla erilainen kitke se tiivis lapamato pellostasi pelkäämästä sytytä sukkula rohkeuteen.

Lontoo – you never know. © ninotska (Nina Uskola)

Voisitko täsmentää mitä sillä tarkoitat Sanoit kitkeväsi minusta Lontoon joka sinun mukaasi sataa jokaisesta samastani asuu minussa lapamadon lailla vaikken aikonut kantaa menneisyyttä mukanani En lopulta voi olla erilainen sukkulana minun ja minun välillä Tiivistä siis mitä lopulta minusta haluat © Godis (Karoliina Mäkelä)

Hentovarsi Hentoinen vartesi, raskasta surun pisaraa, kannattaa, kunnes taipuu, kyyneleesi irtoaa. © Haaveilija60 (Kari Lähdesmäki) Pörinää Hentojen siipieni havinaa, lensin terälehtiesi väliin, heittäen tunteideni pölyä sinulle, Tuuli, Pyyhkäisi ne taivaan tuuliin, ennen kuin sinut kohtasi, Lähdin siivin hennoin, jatkoin matkaa, seuraavalle kukalle, löytääkseni rakkauteni. © Haaveilija60 (Kari Lähdesmäki)

Punaisella Illan kajossa yksin rannalla taivas ja meri puhuivat sinusta näetkö sen © Neito68 (Raija Tuominen)

Viimeinen yhteinen hiihtoretki Hiihdät minusta poispäin, minä paikalleni jäin.

Hiihtoretki päättyi riitaan.

Hiihdin yksin harhaan, taisit johdattaa minut tahallasi ansaan.

Tännekö jään, yksin pimeään?

Hätäännyn, haluan pois täältä.

Sisuunnun, vielä etsin tieni pimeydestä. © Burini & Syntinen

Portaat Sinun vuoksesi voisin kiivetä tuhansia portaita taivaaseen asti jos lupaisit odottaa minua koska tahansa tulisin © Neito68 (Raija Tuominen)

Sanat: Tiivis, sukkula, lapamato, kitkeä, erilainen, Lontoo Minä olen tuo muukalainen Kasvan liian tiiviissä metsässä olen laivan ainoa lapamato sukkulan ainoa surviainen värivalokuva väärässä paikassa Ole minulle matkalippu ulos Lontoon silta kaikin valoin Kitke minusta viimeinenkin epävarmuuden pisara etten olisi enää erilainen Oletko koskaan katsonut taivaan huikeuteen selkeänä yönä?

Lontoon tiiviissä sumussa ja väenpaljoudessa mietin sinua.

Kuin lapamato kiemurtelen eteenpäin katsellen taivaalle ja siellä liikkuvaa sukkulaa.

Olen erilainen, tiedän sen, siksi taivaalle katselen ja epätoivoa kitken samalla miettien, oletko koskaan katsonut taivaan huikeuteen selkeänä yönä. © Burini & Syntinen

© Godis (Karoliina Mäkelä)

Minä olen tuo muukalainen Olen pietaryrtti tiiviillä mansikkamaalla kitkettävä kummajainen kurkottamassa kohti katoavaa valoa.

Olen uhria odottava kalpea lapamato kauniilla kalalautasella, sateenvarjoton päivä Lontoon syksyssä.

Minä olen tuo muukalainen, erilainen mikrobi saapumassa sukkulassa ilmakehääsi. © Reeta (Reeta Lehtonen)

Catwalk Sydän paikattu kuin 80-luvun lempifarkut

vähän kauhtuneet ja piukat reisistä

Odottavat ylähyllyllä uutta aikaa, aikaa, jolloin rakkaus olisi taas muotia © mare

Mennyttä

Kuollut lehti

Sydämeni syrjällä roikut turhaan olet mennyttä

Sinä olet enää vain kuollut lehti sydämeni pinnalla

silti

kohta tuulen pois pyyhkimä

elämän kuluttamana kaiken antaneena raaputat sieluani © Anjuska (Anja Torvinen)

minusta hävinnyt © Neito68 (Raija Tuominen)

Ontto sisältä Olen tyhjä, rutistettu märkä rätti metsässä, kaislikossa Vanha maitokannu lumihangessa ruostumassa Keskellä ei mitään Keskellä ei ketään Kukaan ei odota Kukaan ei kaipaa © mare

Vuosien saatossa olen kasvattanut itselleni paksun kaarnan tukahduttaako se sydämeni ja viimein katkoo viheriöivät oksani © Kauris (Pekka Halme)

Mies laiturilla Mies istuu laiturilla, järven liplatusta on kiva katsella lämpimänä kesäyönä, vaikka on elämän lyömä.

Järven tyyneys, illan rauhallisuus; kuuluu vain linnun laulu, poistuu masennus.

Mies huokaa, rentoutuu, kesäillan lämpöön kietoutuu, voisi katsella tyyntä järveä tuntikausia, käydä läpi ajatuksia.

Erotako vai jatkaa suhdetta, joka on epätasapainossa, olla kuin paino ongen siimassa, liikaa kohoa veteen upottamassa? © Burini & Syntinen

Ylpeydestä...

Pidä Sinä kaikki muu Minä kerään mukaani vain ylpeyteni rippeet Astelen ulos kuvasta © Mystis (Kristiina Ågrén)

Pisara Yksi pieni pisara voi kertoa niin paljon senkin kuinka paljon sinä haluat minua Š Neito68 (Raija Tuominen)

Täysikuu Pimeys on ympyröinyt sinut, vain pilvet verhonasi suojaudut, silti loistat taivaalla, piristät minut.

Vähitellen väistyy synkkyys ja alkaa aamun kajastus.

Värisi ei haalistu, loistosi ei himmene, vaikka varjo väijyy, valo vähentyy; Olet kirkkaus. © Burini

Yö tummavarjoinen Yö Kuun valaisema Yö toiveita herättävä Yö Sinun kanssasi © Kauris (Pekka Halme)

Koukutusta Minä yritin koukuttaa kaloja sinä minua

ja illan tullen molemmat olimme saaneet saaliimme vietit yönkin ihollani © Neito68 (Raija Tuominen)

Kuvasta ja sisällytetty sanat seinältä: kivi, kellua, oksentaa Tuli kylmene Minua oksettaa tämä heikkouteni sinuun.

Heitit kiviä aamuöiseen ikkunaani ja kelluit keveästi vuoteeseeni.

Tuoksuit savulta ja niiltä joita jo yritit mutta joita et saanut.

Minut saat aina. © Reeta (Reeta Lehtonen)

Seinälle oli ripustettu sanoja, joista sai poimia tarvitsemansa määrän kuhunkin runoonsa.

Sanat: sukeltaa, keinu, portaat ja väsynyt Syli Syliisi, hellään avoimeen sukellan,

Sanat: sitoa, käsiraudat, tunteeton Näkymättömiä säikeitä

Sinä et ole sidottuna minuun

Portaat, kaiteet ja keinu, kaatuivat tullessani,

käsiraudoilla tai naruilla

Ei puu, tiili tai betoni, ei mikään, liikettäni pysäyttänyt,

mutta niillä säikeillä näkymättömillä

Kunnes, syliisi väsyin. © Haaveilija60 (Kari Lähdesmäki)

joita ei voi avata eikä leikata poikki vaikka olen yrittänyt enemmän kuin uskotkaan

niillä sinä olet enkä ole tunteeton © Neito68 (Raija Tuominen)

Seinälle oli ripustettu sanoja, joista sai poimia tarvitsemansa määrän kuhunkin runoonsa.

Sanat: sitoa, syvä ja keinua.

Sanat: lukija, horjuva ja tunteeton.

Letitetään kolmella nauhalla

Lue minulle paikkani

Minut on sidottu teihin kirjavilla nauhoilla joiden päät ovat rispaantuneet Uskallanko keinua kanssanne korkealle uida syviin vesiin kanssanne nukahtaa nurmelle uneen

© Godis (Karoliina Mäkelä)

Ole minun lukijani sinä iltana kun minusta ei ole

kun lattiani horjuva haluaa minun kaatuvan ja kun jokainen sydämenlyöntini on tunteeton rivi hiillokseen hiipunut henkäys tyhjien kansien välissä lepäävä kirjainten paikka Ole silloin minun lukijani eikä minulta mitään puutu © Godis (Karoliina Mäkelä)