ainakin viis

Pojan ja isin hutunkeitto, jost voittajaks lenkinheitto. Lämmin mehu ja lenkki repus – sujautin muutaman keksin salaa, takuul nekin reissus palaa sekä xyllat ilman muuta suojella täytyy valkosta suuta – ja into piukeus pienes hepus. Me metäs avoimena kuletaan vain turhuus pois suletaan. Poisolollaan loistavat kellot kädestä ja myös jo kankailta. Täs kamaris soi rauhaisat sellot ja aikamerkki on hämärtyvä ilta. Välillä pistellää ranttatantaa – meikä- ja metänjussit siis, oli niitä ainakin viis – mut ei kiire vaan into jalkaa kantaa. © Juha Tenhonen

@

myrskytuuli käy kiireisenä ennättäy hirmuvoimaantuu © Karita Nyqvist

Luovuuden lähteellä.

Tänään mietin askeleita, joita me jokainen elämän aikana kuljemme. Aina niin kiireiset päivästä toiseen, kerkeisinkö tätä tai tuota, menisinkö tuonne tai tänne. Mikä onkaan tulos? Näin vuosien jälkeen miettii, montako turhaa askelta on tullutkaan otettua. Kukapa mittaa ne määrät. itse vain tuntee ne tykönään. Silti vieläkin haluaisin luovuuden lähteelle, jonka syvyydestä pulppuaisi sanoja, ideoita, josta runosuoni puhkeaisi, toisi askeleisiin vakauden ja sanoihin syvyyden. Hyvä olisi palata matkalta kotiin ja levähtää. ©Toini Paananen