Issuu on Google+

Vierailu Olavinlinnassa 16.2. 2011 6. –luokan kirjoitelmia


Lapsuuteni päivä Olavinlinnassa Isäni Olavi Suuri oli Savonlinnassa sijaitsevan Olavinlinnan ensimmäinen kuningas. Isäni rakennutti Olavinlinnan meille uudeksi kodiksi kun Venäläiset ajoivat meidät pois Suomenlinnasta. Kun muutimme Olavinlinnaan olin 5vuotias ja veljeni Matti 7-vuotias. Me saimme omat huoneet veljeni kanssa linnan yläosasta. Ikkunastani oli näköalat Saimaalle jossa liikkui sotalaivoja ja kalastusveneitä. Matti oli keksinyt pudottaa ikkunastaan pieniä kiviä vartiossa seisovien sotilaiden kypärän suojamaan päähän . Kuului vain kilaus kun kivi osui ikkunan alapuolella olevan sotilaan kypärään. Sotilaat olivat kiukusta punaisena vartiossa jos he olisivat voineet he olisivat ottaneet Matin kiinni ja antaneet jonkin pienen rangaistuksen. Mutta vartiossa oleva sotilas ei saanut liikkua tai puhua vartiossa ollessaan tai rangaistus olisi kuolema. Tänään meillä on tiedossa hauska päivä sillä lähdemme retkelle linnan lähi maastoon lastenhoitajamme Hilkan ja Maijan kanssa. Illalla pääsemme vielä ongelle hovikalastaja Miikan seurassa. Kävelimme laskusiltaa pitkin linnan läheiseen metsään. Matti keräsi mansikoita polun reunalta ja antoi minullekkin maistiaiset. Kävelimme läheiselle hiekkarannalle uimaan ja keräämään näkin kenkiä. Hilkka ja Maija levittivät liinan maahan ja purkivat eväskorista monenlaisia herkkuja, oli mehua, hilloja, rinkeleitä, keksiä ja jopa kaksi appelsiiniä jotka joku sotapäällikkö oli tuonut isälleni taistellessaan Moskovassa. Hän toi niitä itse asiassa koko laivalastillisen näitä herkkuja ei syöty joka päivä edes kuninkaan ruokapöydässä. Matti oli taitava uimari ja hän sukelteli isoja kotiloita, ja näkinkenkiä järven pohjasta. Joskus kotilon sisältä saattoi löytää arvokkaan helmen. Olavinlinnan rantavesissä oli paljon elämää. Oli vesikkoja, saukkoja ja norppia jotka popsivat lohta ja muikkuja hyvällä ruoka halulla. Kun olimme uineet tarpeeksi söimme hieman eväitä ja kävelimme takaisin linnaan. Illalla kun olimme ongella sain 15 kiloisen lohen ja saavillisen ahvenia. Kun saavuimme takaisin Olavinlinnaan portinvartija


soitti hälytyksen. Rosvojoukko yritti tunkeutua linnaan ryöväämään kuninkaan aarteet. Kuninkaan sotajoukot torjuivat hyökkäyksen ja rosvot teljettiin tyrmään linnan pimeimpään sopukkaan. Taas yksi päivä Olavinlinnassa oli tullut päätökseen. Uskon että minun jälkeeni tulee vielä sata sukupolvea jotka voivat nauttia Olavinlinnan paksujen seinien ja muurien suojaamasta turvasta. Linnan paksut kivimuurit ja seinät kestävät vielä tuhansien vuosien tuisku, myrskyt ja sateet. Ovathan ne rakennettu maailman kovimmasta kivestä Savon graniitista ja rakennusmiehet olivat alansa mestareita ja suomalaisia. Satu Saikko

Olavinlinna

Olipa kerran Erik Akselin poika Tott joka päätti perustaa Olavinlinna. Hän perusti Olavinlinnan sota suojaksi. Sitä oli helppo puolustaa, koska se oli saarella jonne ei päässyt kuin veneelle. Vesi virta oli todella voimakas joten sinne ei voinut uida. Linna on kestänyt monia sotia ja se perustettiin Kyrönsalmeen. Nykyään linna on fossiili Kyrönsalmessa. Olavinlinna on saanut nimensä henkilön nimeltä Pyhä Olavin mukaan. Pyhä Olavi oli sen ajan sankari. Apua linnan rakentamiseen saapui ympäri nykyistä Savonlinnaa ja kauempaa. Olavinlinnassa pääasiassa syötiin kalaa jota saatiin kalastamalla ja viljaa jota viljeltiin. Lihaa syötiin vähän, mutta kuninkaan ruokasalissa enemmän. Linnan portaista oli tehty tarkoituksella kierre malliset, koska niissä oli helppo puolustautua. Linnassa asui kuningas, paljon sotilaita, aseseppiä, räätäleitä ja hovineitoja. Linnassa on kolme tornia ja paljon ikkunoita josta voitiin heittää kiviä, kaataa kuumaa vettä tai ampua. Turvallisin paikka oli asevarasto jossa säilytettiin aseiden lisäksi arvotavaraa ja ruokaa. Sinne meni suojaan raskaana olevia naisia ja lapsia. Olavinlinnan


pelastaja oli kuuluisa pässi. Oli myrsky ja linnaan oltiin hyökkäämässä, niin eräs pässi oli karannut ja etsi ulospääsyä. Pässi menikin katolle ja nousi takajaloilleen. Viholliset katsoivat pässiä ja siinä samassa salaman valo häikäisi pässin takaa. Viholliset katsoivat varjoa ja näkivät, että se oli hirviö ja pakenivat. Pässi pelasti Olavinlinnan yhdeltä hyökkäykseltä. Kuuluisasta pässistä on tehty patsas joka seisoo Tallisaaressa.

Miro Makkonen

Olavinlinna Oli vuosi 1549, yksi torneista oli kaatunut eilen. Nyt niitä on vain neljä tornia. Piiritys oli kestänyt melkein kuukauden, siellä tarvitsi jo kipeästi juomaa ja ruokaa. Olavinlinnassa ei ollut kaivoa joten ei saanut vettä. Paitsi jos haki saaren reunalta ja se ei ollut helppoa. Erik Akselin poika Tott oli paennut jonnekkin nykyisen Kerimäen lähettyville. Hän oli sieltä kotoisin ja Olavinlinnan perustaja.Piirittäjinä oli venäläiset, osaksi myös ruotsalaiset isoine laivoineen kantamassa venäläisille ruokaa. Venäläiset oli kaapannut matkallaan he. Venäläisillä oli etulyöntiasema, koska he olivat valloittaneet junasillan ja tulivat myös nykyisen torin luonta. Torilla oli jalkaväki ja hevomiehet. He olivat taitavia sotilaita joilla oli jokaisella keihäs ja miekka, joillakin myös varsijousi ja harvoilla siinä tulinuolija. Niillä he olivat ampuneet yhteen torneista joka oli sen takia kaatunut. Se nimittäin oli ruuti ja asevarasto... Koko linna oli tärissyt sen voimasta ja keittiössä kokki oli säikähtänyt ja meinannut polttaa koko keittiön. Piiritys oli edennyt Olavinlinnan hyväksi. Pariksi tuntia... Kunnes ruotsalaiset kokosi torilta venäläisiä miehiä viiteentoista soutuveneeseen. Heitä oli noin 60 Eli noin neljä ihmistä per vene. He yrittivät pääportin kautta sisään mutta kylläkin ilman tulosta. Kyllä he myös muureja pitkin yrittivät kiivetä, mutta ei siitä


mitään tullut kaksikymmentä kiloa painavien tavaroiden kanssa. Ruotsalaiset laivat kuljettivat tykkejään rantaan ampuakseen linnan muut tornit ja muureja, linnassa oli pari ruotsia osaavaa sotilasta. He menivät ruotsalaisten laivoihin ja yrittivät soluttautua laivoihin, yksi onnistui. Hän sabotoi viidentoista ihmisen aluksen tykit ja yhdet viisitä airoista. Sitten joku ruotsalaista huomasi hänet ja huusi jotain ensin ruotsiksi ja sitten venäjäksi. Suomalainen urho hyppäsi järveen ja ei tiennyt että virta on niin kova, hän menehtyi. Suomalaiset alkoi olla taas pahassa alakynnessä koska venäläisiä oli kohta jo parikymmentä päässyt portin läpi linnaan. Mutta suomalaiset pysyivät lujina loppuun asti. Kun keittiössä terva oli hyvin kuumaa, sotilaat ottivat sen ja veivät rappusten yläpäähän. He kaatoivat sen ja venäläiset kaatuivat jonossa dominona. Suomalaiset hakivat lisää ruutia omista piiloistaan ja rupesivat ampumaan tykillä laivoja. Myrsky oli puhkeamassa ja musta pässi keikkui muurinharjalla yrittäen päästä pois. Myrsky puhkesi nopeasti, salamat säihkyi ja yhtäkkiä pässin taakse löi salama. se näytti oikeaa suuremmalta. Viholliset luuli sitä linnan hirviöksi ja pakenivat. Tätä pässiä ei syöty vaan se oli juhlien keskipisteenä kuninkaan juhlissa. Petro Ahokas

Taistelu linnanherruudesta Venäläiset sotilaat piirittivät olavinlinnaa. Tykin laukaukset kaikuivat ja linnan sotilaat asettuivat puolustamaan linnaansa. Hyökkäys oli hyvin suunniteltu ja se yllätti linnan puolustuksen täysin.Sillä välin kun linnassa vielä valmistauduttiin puolustamaan linnaa, vihollinen murtautui sisään. Hyökkääjät pääsivät jo syvälle linnanmuurien sisäpuolelle, ennen kuin heidät onnistuttiin pysäyttämään. Viholliset heittelivät soihtuja, ja pian linnassa riehuivat sekä viholliset että tuli. Sitten viholliset ampuivat


laivansa suurimmalla tykillä eräästä linnan neljästä tornista ja se sortui. Tornin palasia putoili, ja yksi iso pala putosi suoraan vihollisten niskaan. Kun ei tarvinnut enää pidätellä linnaa valloittavia sotilaita, voitiin keskittyä vihollisen laivojen tulitukseen. Ja pian oli jokaikinen venäläinen karkoitettu, siis olavinlinnan puolustus kesti. Opas lopetti tarinansa. "Noniin, onko jollakin jotain kysyttävää?," opas kyseli. Yhtään kättä ei noussut. "Okei, jatketaan matkaa,"totesi opas. He kävelivät linnan käytävillä, ja opas kertoili heille linnan historiasta. Sitten he tulivat Tottin kamariin. Opas kertoi tarinaa tästäkin huoneesta. Eräs pikkupoika nimeltä Nikolas, oli tylsistynyt ja nyki äitinsä hihaa kärsimättömänä. Hän ruinasi , että he voisivat jo lähteä, mutta hänen äitinsä oli sitä mieltä että kierros kuljettaisiin loppuunasti. Turhautuneena Nikolas potkaisi seinää, ja siinä samassa seinään aukesi rysähtäen salaovi. Kaikki käänsivät katseensa Nikolakseen, ja salaoveen päin. Opas ryntäsi salaoven luo ja kysyi, "kuka haluaa tulla tutkimaan sala käytävää?" Kaikki halusivat. Nikolas ryntäsi ensimmäisenä sisään. Hänen jalkansa sattui osumaan laattaan joka laukaisi nuoli ryöpyn. Jos hän olisi ollut yhtään pidempi, olisivat nuolet tehneet hänestä selvää jälkeä. Muut kävelivät perässä ja varoivat astumasta ansalaatan päälle. Pian he näkivät suuren kasan kultaa, jalokiviä, ja timantteja. Sitten opas huudahti, "kuninkaan aarre! Olen luullut sen olevan vain tarua". Kaikki katsoivat aarretta aivan ällikällälyötyinä. He myivät aarteet ja heistä tuli rikkaita ja kuuluisia, lisäksi oli syntynyt taas uusi olavinlinnasta kertova legenda. Leevi Pasanen

Olavinlinnan tarina


Kuului pommin räjähdys ja silloin se alkoi, SOTA!! Kiireellä kaikki veivät lapset ja naiset turvaan. Sotaväki puolusti linnaansa, kun viholliset yrittivät omia linnaansa. Kun sota loppui ja oli kulunut monia viikkoja linnanneito muisteli sodan aikaa ja hän muisti sen miehen joka laukaisi linnaa tykillä. Tyttö halusi pyytää tätä miestä syömään linnaan. Kun mies saapui linnanneidon pyynnöstä hän ilahtui kovasti mutta neidin hymy hyytyi, kun huomasi että koko sotaväki oli saapunut sisälle. Neidin isä tuli paikalle ja kutsui kaikki linnan herrasväen puolustamaan linnaansa. Kun oli kulunut monia tunteja ja viholliset olivat saatu pois sotimalla, linnanneidolle piti keksiä rangaistus. Linnaneito muurattiin muurien sisään ja monia vuosia oli kulunut kukaan ei edes muistanut että linnaneito oli muurien sisällä kunnes sota taas alkoi ja venäläiset saivat varastettua linnan omakseen. Muuria pitkin johon linnaneito oli muurattu alkoi kasvaa pihlaja se kasovoi enemmän ja enemmän kunnes siihen alkoi kasvaa punaisia marjoja ja valkoisia kukkia. Punaiset marjat kuvailivat tytön verta ja valkoiset kukat hänen kyyneleitään. Myrsky iski ja Ruotsi oli tullut sotimaan kovalla myrskyllä. mutta kovassa myrskyssä pihlajanpuu kaatui. mutta kun linnaa oli hajoitettu paljon pässi alkoi juosta linnan muureja pitkin ja juuri salama iski pässin taakse. Kaikki luulivat sitä hengeksi ja juoksivat pakoon. Pässiä joka tavallaan pelasti Olavinlinnan alettiin kutsua onnen pässiksi ja Olavinlinna jäi vain nähtävyydeksi. Oona Makkonen Oinaan tarina Jes! vihdoin ruoka-aika! Kiiruhdin äkkiä ruokailuhuoneeseen äitini ja isäni luokse. Näin tarinan aluksi kerron, että äitini on linnan käsityöläinen ja isäni on sotilas. Minustakin tulee isona sotilas. Hankin itselleni hevosen ja sotisovan. Nyt minulla on tärkeä tehtävä. Nimittäin minä hoidan yksin linnan suurta, mustaa pässiä. Minä kutsun sitä Oinaaksi, koska sille ei ole annettu nimeä. Olin juuri silittämässä suurta hoidokkiani kun muistin että oli


sunnuntai. Jumalanpalvelus, muistin juuri. Juoksin täyttä päätä kappeliin ja koputin häpeissäni oveen. Isäni avasi minulle oven, loi minuun raivostuneen katseen ja talutti istumaan. Jumalanpalveluksen jälkeen isäni antoi minulle korvapuustin ja passitti pihalle. Päätin viedä Oinaalle ruokaa linnapihalle. kävin hakemassa ruokaa huoneestani ja kurkistin ikkunasta. Sitten kauhistuin. Näin hirveän määrän vihollislaivoja tulevan kohti! Juoksin kertomaan isälleni joka keräsi joukot kasaan ja äitini vei minut suojaan asevaraston alla olevaan huoneeseen. Juuri kun olin laskeutumassa narutikkaita pitkin alas muistin sen: Oinas oli jäänyt jumiin aitaukseen. Juoksin linnapihalle ja kauhukseni huomasin sen olevan liekeissä. Riensin avaamaan Oinaan aitauksen porttia. Nostin salpaa ja Oinas juoksi hädissään linnaan. Lähdin perään, mutta se oli nopea pässi. Jahtasin Oinasta muurille asti kunnes isäni pysäytti minut. Hän huusi minulle jotain, mutta en kuullut mitään tykkien jylinän seasta. Kiirehdin pelastamaan Oinasta. Se oli tärkeintä. Sitten vielä puhkesi kamala ukonilma. Salmat iskivät ja tuuli ulvoi. Sitten jättiläismäinen salama iski Oinaan taakse ja peloissaan pässi nousi takajaloilleen ja määkäisi kammottavasti. Kuin taikaiskun saaneena vihollisjoukot alkoivat perääntyä pelokkaina. Lopuksi isäni ja muut sotilaat heittivät kuumaa vettä vihollisten niskaan. Otin Oinaan kiinni ja vein sen huoneeseeni syömään. Kyllä sille ainakin ruoka maistui. Lopulta äitini tuli kertomaan, että linnapihan tulipalo oli sammutettu ja Oinas voisi palata aitaukseensa. Seuraavat viikot kuluivat sotajälkiä siivotessa. Autoin äitiä siivoamaan tulipalon pilaamaa linnapihaa ja autoin myös isää vähän aikaa muurin korjaamisessa, mutta sitten tuli liian kylmä ja minä vilustuin pahasti. Ensilumen tulo oli sekä hyvä, että huono merkki. Hyvä oli se, että joulu oli lähellä ja huono oli se että Oinas syötäisiin! Mutta minullapa olikin suunnitelma. Minäpä aioin karata Oinaan kanssa. Niinpä, seuraavana yönä Oinas ja minä karkasimme. Haluaisin kertoa, että minä ja Oinas karkasimme


kauas Olavinlinnasta ja elimme elämämme onnellisina loppuun asti, mutta ei. Minut saatiin kiinni jo portilla ja sinä jouluna syötiin Oinaan lihaa. Iiris Kontinen

Olavinlinnan elämää Eräänä päivänä Olavinlinnassa tuli hälytys: ”Venäläiset hyökkäävät!” Kaikki sotilaat valmistautuvat, kanuunat ladataan. Venäläiset puikkelehtivat sisään pikku ikkunasta, jossa ei ollut vielä kaltereita. He menivät pieniä käytäviä pitkin. Ruotsalaisten ja suomalaisten piti nousta muureille. Sieltä he heittelivät kiviä venäläisten niskaan. Venäläiset pakenivat, mutta linnasta kerittiin jo ampua kanuunanlaukaus, joten venäläiset eivät kerinneet karkuun. Seuraavana päivänä kirjuri kirjoitti tapahtuneesta hyökkäyksestä. KLONG! KLONG! Ruokakello kolisee, ruoka-aika on koittanut ja kaikki sotilaat menevät syömään. Kuninkaan salissa on tarjolla lihaa ja vahvaa olutta. Sotilaat taas joutuvat tyytymään veteen ja kalaan. Kun ruoka on syöty, sotilaat menevät omiin huoneisiinsa. Illat eivät tosin ole hauskoja kylmässä linnassa talvella. Pakkasta on – 40 astetta pakkasta ja savupiipusta on tippunut takkaan lunta, joten on turha toivo saada takkaan tulta. Kylmän yön jälkeen sotilaat ovat vilustuneita ja iso venäläinen laiva suuntaa Olavinlinnaa kohti. ”Olemme mennyttä!” Suomalaiset sanoi. ”Emme voi taistella vilustuneina.” Suomalainen lisäsi. Mutta yksi suomalainen pääsi minitykin luokse. Hän latasi sen ja ampui venäläistä laivaa. Se upposi. ”Hurraa Suomi!” Kaikki huusi yhteen ääneen. Suomalaiset riemuitsivat. Kun suomalaiset ja ruotsalaiset olivat parantuneet, oli aika taas jatkaa vartiointia. Päivät kuluivat ja lopulta tuli linnanväestön mielestä paras vuodenaika nimittäin kesä! Silloin on joka päivä lämmintä, eikä tarvitse käyttää rupu takkoja. Linnanväestö vietti vapaa-aikaa he kalastivat, soutivat ja heillä ei oikeastaan ollut miltei yhtään


vartiointi tehtäviä. Mutta eräänä päivänä venäläisiä sotilaita näkyi sillalla. ”kaikki asemiin venäläiset hyökkäävät!” Eräs suomalainen huusi. Ruotsalaiset juoksivat muureille ja latasivat tykit, mutta turhaan. Venäläiset olivat piirittäneet linnan. ”Tulta!” Venäläiset huusivat ja ampuivat muuria niin, että se sortui. Venäläiset voittivat tämän taistelun ja niin linnassa asuivat sitten venäläiset. Lopulta linna kuului kuitenkin Suomelle. Olavinlinna on nyt kunnostettu ja remontoitu nähtävyys kohteeksi. Eemil Helin

Olavinlinna Eräs tyttö oli luokkansa kanssa vierailemassa Olavinlinnassa. Kun he kulkivat käytävällä tyttö kuuli ääntä pienen oven takaa. Tyttö odotti, että muut hänen luokkalaiset menivät toiseen huoneeseen, niin hän meni pienestä ovesta sisään. Siellä oli pieni käytävä josta tyttö kulki. Ääni vain voimistui. Tyttö erotti, että sieltä kuuluu laulua. Hän raoitti ovea ja kuuli laulun yhä selvemmin. Tyttö etsi huonetta, mutta turhaan. Epä toivossa tyttö katsoi lattiaan ja näki siellä vaalean haamun. Hän rupesi kiljumaan ja juoksi käytävään. Käytävällä hän avasi oven auki ja juoksi pois. Tyttö näki muut luokkalaisensa jotka kertoivat etsineen häntä. Hän kertoi asiasta muille, mutta he eivät uskoneet. Tyttö meni näyttämään missä ovi oli, mutta sillä aikaa se oli kadonnut. Sitten kaikki lähti odottamaan linja-autoa joka veisi heidät takaisin koululle. Linjaautossatyytö sanoi kavereilleen, että hän ei valehtele, siellä oikeasti oli pieni ovi joka johti pieneen käytävään. Hänen kaverit eivät vieläkään uskoneet sitä. Tyttö ajtteli mielessään, että miksi kukaan ei usko häntä, vai onko hän itse väärässä ja siellä ei olisikaan ollut sitä haamua eikä sitä huonetta. Tyttö ihmetteli oliko kaikki vain jotain harha-ajattelua, koska se ovikin vain yht´äkkiä katosi pois, ja kukaan ei edes nähnyt sitä paitsi minä. Hän kävi vielä perheensä kanssa Olavinlinnassa, mutta ei edelleenkään löytänyt sitä pientä


ovea, vaikka hän kuinka yritti etsiä. Iina Makkonen

Olavinlinnan Seikkailu

KABOOM! Viholliset ampuvat tykillään yhteen torniin ja se tuhoutuu. Venäläiset juoksevat kohti pääovea. He aikovat murtaa oven, mutta Suomalaiset heittävät mätiä oliiveja venäläisten niskaan. Venäläiset pääsevät pian sisään, mutta suomalaiset kaatavat kuumaa tervaa Venäläisten niskaan ja sen jälkeen ampuvat heidät varsijousilla. Suomalaiset ovat hädän partaalla, mutta Ruotsalaisten armeija tulee auttamaan suomalaisia. pian suomalaiset ovat taas niskan päällä. Yht`äkkiä suomalaiset alkaa heittää keihäitä. Sitten Sylvester Stallone tulee paikalle auttamaan suomea ja saa Venäläiset pakenemaan Jani Rautiainen

Olavinlinnan seikkailu

TUM! Kanuuna laukaisee kuulan suoraan vihollislaivaa päin, laiva syttyi palamaan vihollismiehet uivat rantaan ja hyökkäävät. Puolet Venäläismiehistä kuolivat puolet hyökkäävät. Suomalaismiehet eli olavinlinnan miehet tiputtavat kiviä korkealta parvekkeelta miehien päälle. Venäläismiehet yrittävät ampua, mutta ei pystynyt koska kivet tippuivat heidän päälleen. Kun olavinlinnanmiehet voittivat ja juhlivat ilosta sodan voitosta. Taas alkoi sota olavinlinnanmiehet valmistuvat pyssyineen. Osa miehistä kapusivat ylös kanuunoiden luokse. Saksalaiset rupesivat ampumaan kanuunoilla kuulia


olavinlinnan miehet kuolivat Saksalaiset voittivat ja ottivat linnan itselleen. Kukaan saksalaisista ei tiennyt että yksi naisista oli laitettu linnaan kaiverrettu kuoppa. Nainen kuoli sinne olavinlinnaan hallitsivat Saksalaiset ja elivät siellä niin pitkään ennenkuin Suotsalaiset hyökkäsivät isoina kanuuna laivoilla Saksalaiset vievät äkkiä lapset ja naiset yhteen kestävään suojaan. Kun sota oli loppunut lapset ja naiset käyvät katsomassa tilanteen. Kaikki ovat kuolleet Ruotsalaiset ja Saksalaiset. Lapset ja naiset elivät ilman ruokaa mutta yksi lapsista löysi pässin järven rannasta ''lapsi huuta äitilleen:'' Äiti tule katsomaan löysin pässin!'' äiti kiiruhtaa paikalle ja kantavat sisälle. He söivät rauhallisesti. Pässin syömisessä kesti kaksi päivääkoska pässi oli aika valtava. Lapset ja naiset kuolivat 50 päivää myöhemmin ruokaan sitten olavinlinna jäi sotamiehien hautapaikaksi ja lapsien sekä naisten. Olavinlinna jäi tyhjäksi kylmäksi paikaksi keskelle saarta. Suomalaiset rakensivat olavinlinnan uudelleen viimesodan jäljiltä. korjasivat kaikki ruumiit pois säilyttivät kaikki hienoimmat esineet. Korjasivat tornit. Yksi pienistä tykeistä oli uponnut järven pohjaan Suomalaiset menivät etsimään tykkiä. Yht'äkkiä sukeltajan käsi osuu johonkin kovaan ja vetää esineen ylös ja siinä oli tykki vanha jota käytettiin sodassa. Se kannettiin linnaan koristeeksi. Ja se on ollut linnassa jo aika pitkään se on muisto kolmen maansodan jälkeen. Olavinlinna sijaitsee kyrönsalmen saarella Savonlinnassa. Olavinlinnan omistaa Samu Venäläinen joka on nyt kirjottamassa Olavinlinna seikkailua. Nico Lahtinen

Olavinlinna!

1475 Tanskalainen soturi Erik akselinpoika tot perusti olavinlinnan. Linna rakennettiin saarelle, koska sodan aikaan sinne oli vaikea hyökätä, sillä piti yleensä hyökätä


vesivoimin. Talvella olisi voinut hyökätä jäätäpitkin, mutta vedessä oli niin kova virta, että vesi ei jäätynyt. Olavinlinnassa oli alunperin 5 tornia, mutta sodan aikana tykillä ammuttiin yksi torni säpäleiksi ja toinen purettiin. Olavinlinnassa vihittiin myös kappelissa. Kappeliin ei saanut tulla kulkutautia sairastavat, koska muuten se saattaisi tarttua johonkin toiseen. Kappeliin ei saanut tulla myös raskaana olevat naiset, koska mahassa oleva lapsi ei ollut sinäänsä viellä kirkon jäsen. Sellaiset ihmiset ketkä eivät saaneet tulla kappeliin vihkimisen aikana olivat seinän toisella puolella, jossa oli rako mistä he pystyivät seuraamaan mitä siellä tapahtuu. Nykyisin linna on suosittu ympäri vuoden auki oleva turistikohde. Linnan isolla pihalla järjestetään jokakesäiset Oopperajulat. Linnassa pidetään myös jääveistos näyttelyitä talvella. Yksi tunnetuimmista linnan tarinoista kertoo linnanmuuriin haudatusta tytöstä. Tarinasta on tehty myös laulu. Olavinlinnan rakennusmestari oli Antonius Rosetti. Muurari oli Sigfrid. Rakennus-mestari vaihtui vuonna 1577. Tott, joka oli sotilas ja Lagnön ritari päätti nimetä linnan kaikkien ritareiden suojelijan pyhänolavin mukaan. Sodan aikana linnassa oli ammatteja esim. räätäli, suutari, seppä, kalastaja, metsästäjä Jimi Lahtinen

Olavinlinna Olavinlinna rakennettiin sodan takia. Olen melkein eksynyt siellä se on niin iso. Olipa kerran poika nimeltään Pete joka eksyi linnassa. Hän kierteli siellä paljon. Häneen törmäsi Olavi. Olavi kysyi kuka sinä olet. Pete vastasi, olen Pete ja olen eksynyt. Olavi sanoi ei kannata mennä ulos siellä on sota


meneillään Pete meni kysymään ruokaa. Olavi mietti hetken ja sanoi Petelle.Voit asua linnassa pari päivää. Tomi Huttunen

Olavinlinna Olipa kerran nuori mies nimeltään Jari. Jari oli joutunut vankilaan koska oli varastanut kaupasta tavaroita. Mutta ei Jari ollut vankilassa pysynyt, koska hän aina oli löytänyt jonkun pakotien.Niinpä hänet vietiin vanhan Olavinlinnan torniin. Jari etsi joka nurkasta, mutta turhaan hän ei löytänyt muuta kuin ikkunoita josta oli tosi pitkä matka alas, Mutta kyllä Jari vielä jotain keksisi. Seuraavana yönä Jari huiasi vartiaa niin että katosta tippuisi vettä, samalla kun vartia meni tarkastamaan asiaa Jari livahti ovesta ulos ja pamautti tornin oven kiinni. Jari karkasi Olavinlinnasta ja Jaria ei koskaan saatu kiinni. Tommi pitkänen


Vierailu2