Page 1

#01 l joulukuu 2010

Erikoiset Asunnot Kurkistus karujen seinien sisälle Identiteettivarkaus Uhrin tarina henkilöllisyyden menetyksestä Halvat humalat

Trendi-imppausta ja pahoja viinejä

Oulu-UG: "Räppi takaisin kaappeihin!"

Kuka Juho Meriläinen luulee olevansa? Päivä Volbeatin roudarina

Dance-Tarun viimeiset sanat

l Shakkinyrkkeily Kuningas ahtaalle ja kaveria turpaan

1


pääkirjoitus

Lähtisitkö treffeille tämän lehden kanssa? Kaveripiirissäni nousi kerran esiin kysymys, mikä lasketaan treffeiksi. Joidenkin mielestä jokaista kahden ihmisen välistä, sovittua tapaamista voidaan kutsua treffeiksi. Eli käytännössä ihmiset olisivat treffeillä viikoittain. Toiset taas tuumasivat treffien pitävän jo sanana sisällään vähintäänkin yksipuolisen rakkauden kipinän. Siispä treffeiksi kelpuutettaisiin kärjistetysti vain klassiset, kahdenkeskeiset kynttiläillalliset. Eräällä kovaksikeitetyllä romantikolla oli kuitenkin selkeä näkemys sanan merkityksestä. Treffit ovat se ensimmäinen, julkiselle paikalle sovittu rakastavaisten tapaaminen, jonka päällimmäisenä tarkoituksena on saada varmistus siitä, ettei toinen osapuoli ole sekopäinen raiskaaja. Kun asia on selvitetty, voidaan treffailu unohtaa. Sen jälkeen voidaan vaihtoehtoisesti joko jatkaa kahdenkeskistä tutustumista toisen osapuolen kotona tai jättää nimetön ilmoitus raiskaajasta poliisille. Kädessäsi olevaa Raffi-lehteä jaetaan ilmaiseksi julkisilla paikoilla, joten huoli pois, kyllä joku kuulee avunhuutosi. Jos et hätkähdä Raffin rujoa ulkomuotoa ja ronskia huumoria, voit viedä sen kotiisi. Tai soittaa poliisit. Käräjillä nähdään!

TOIMITUS

Päätoimittaja Jussi Kotila Toimittajat Anna-Tuulia Hautala, Jaana Kangas, Aleksanteri Pikkarainen & Eleonoora Riihinen AD Juha Räisälä Valokuvaaja Ville Vanninen Tuottaja Camilla Perttula Avustaja Arto Viikki

2

Kustantaja

Oulun seudun ammattikorkeakoulu Kulttuurialan yksikkö Kotkantie 1

PAinopaikka

Kalevaprint, 2010

PAINOS

1000 numeroa

Vaikka kylillä jaetaan myös hienompia ja siveellisempiä lehtiä, toivottavasti myös joku huolii Raffin. Ei sitä välttämättä kehtaa vanhemmilleen esitellä, mutta kai sillä edes perseensä pyyhkii tai ikkunat pesee. Ilmaislehtien tarjonta on Oulussa melko heikko, joten nyt mielitietylle lehdellesi löytyy ainakin vaihtoehto. Raffi ei ole myöskään mustasukkaista tyyppiä ja se hyväksyy moniavioisuuden. Se ei tullut kaupunkiin viemään muiden lehtien lukijoita, sillä mitä enemmän ihmiset lukevat kaupunkilehtiä, sen parempi. Koska Raffi on riippumaton lehti, se vastaa sanomisistaan vain itselleen. Antirasistina Raffi myös hyväksyy lukijoikseen kaiken kokoiset ja näköiset ihmiset. Anna siis Raffille edes mahdollisuus treffeihin, vaikka toki rukkaset näin talvella lämmittävätkin mukavasti. Raffi on muodikkaasti hörähtänyt sosiaaliseen mediaan. Facebook-sivullamme voit jakaa tuntojasi, mikäli lehti ihastuttaa tai vihastuttaa sinua. Jos et vieläkään uskalla päästää RaiskaajaRaffia asuntoosi, voit lukea lehtemme kokonaisuudessaan myös netissä, osoitteessa: issuu.com/raffilehti Jussi Kotila, päätoimittaja

RAFFI -LEHTI

Raffilehti@gmail.com www.issuu.com/raffilehti www.facebook.com/ raffilehti Puh. 0417058870

#01 l joulukuu 2010

ERIKOISET ASUNNOT Kurkistus karujen seinien sisälle

IDENTITEETTIVARKAUS Uhrin tarina henkilöllisyyden menetyksestä HALVAT HUMALAT

Trendi-imppausta ja pahoja viinejä

OULU-UG: "Räppi takaisin kaappeihin!"

KANSI

Kuva: Ville Vanninen Malli: Hanna Vaatteet: Real Deal

Kuka Juho Meriläinen luulee olevansa? Päivä Volbeatin roudarina

Dance-Tarun viimeiset sanat

l SHAKKINYRKKEILY Kuningas ahtaalle ja kaveria turpaan

1


sisältö

#01 l joulukuu 2010

08

Rosoisten seinien sisällä Lähiön ghetto-asuntola ja keskustan ränsistynyt puutalo. Ei mitään lintukotoja, mutta persoonallisuutta riittää.

14

Shakkinyrkkeily

"The game of chess is like a swordfight. You must think first, before you move."

aluksi 02 04 05 06 32

Pääkirjoitus Kolumni Jäänmurtajat Raffi tyyppi Muoti

26

41

Drinkkien tarinat Laiton Oulu Vahingossa, spontaanisti, rakkaudesta. Miten parhaat drinkit syntyvät?

artikkelit 20 Halutut kymmenen merkkiä 23 Terveisiä virastohelvetistä! 38 Elämää ilman lapsia 46 Kuin yksi ukoista 48 Vaihtoehtokännissä 51 Mitä ne meistä oikein ajattelee?

Taidetta vai vandalismia? Miksi graffitin takia otetaan valtavia riskejä?

lopuksi 52 Unien tulkinnat 54 Mielipiteet 56 Oulu-UG 58 Grandtheftotto 60 Arvostelut 63 Viimeiset sanat

3


Kolumni

ellajattuumnahaam ejriK inom isassisiatlak aj assunis aatturraksa auniM .ajattuumnahaam tunupaas aakuak ävyH ätsiet ädeit ne itliS .niättiviäp alludak ätiet neän aj assaidem nojlap naatuhup ätsieT .aisa nelO .ellammesav atlaekio nämät nitiojriK .ellunis aattiojrik nitääp netoj ,näätim niekio nelO .niäp niin aekul anapat no ,telut äkhe atsioj ,assiam assisiakuak niassioj ätte ,tulluuk .nimmerap tärrämmy ätte ,nilettaja netoj ,neniavestiavus näätek ennut ne äniM .aitkatnok näätim nuunis elo allunim ieskim ,nelettemhi iskisnE neduusillasnak ire nenom neän niesU .attullut emmahaam atleloupoklu napooruE eelut elluniM .anakum niovrah no aisialamouS .nääneksek navukkiil neijatsude ökemmE ?inässiheimnaam assium aj assunim akiv oknO .olo neniloupoklu niollis assitkatnok netimmiesu nelO ?äytyätsire et okettaulah iav emmaakkurop ätiet ato nivok ineskimrah niollis ääj itkatnoK .ässiläv assello niksit nairestip niijattuumnahaam .ässedyethy ninnioisa iskavahil niittonas ällyk aunim narreK .iskesiloupatnip atlauum nihiet nenimutuathus netsialamous nädiem neinom äättytemhi aunim niesU assesimutuathus niknunis okisilO .ättyys navia näätijrys ätiet ätte ,uutnut suksoJ .niisiellut attum ,aaekiav no ileik nemous ätte ,nädeiT ?aarav nesimatsikrat niknetiuk nihiem tunis attoj ,ainoojlim äinemmyk assedouv äättyäk emmaaM !näätetsejräj ällyk atsutepo nihim ,nikänis nähtelettemhI .emmahaam auttetuotok niisiataas tesialamoussuu tuum aj niatoj no emmässämletsejräj ätte ,suksoj uutnut niättimin atsuniM ?näätetyäk tahar ämän ätte ,nenillotiik niknetiuk änis nahtelO ?nimeetsys namottohet teenoul okemmelO .aakiv nahtatO ?iskenesäj nes iseskallut isekkiak nähtätiry aj asnaahrap eeket emmatnuksiethy ?niisiatioimouh tunis attoj ,nooimouh tuum änis aas attuak nejotslapuletsuksek aj naidem aknoj ,naavuk tynytnääpmyt nikänis oktelO iskak navelo tavutnut ässenää ätte ,es aunis okaattimraH ?ätsiskymysykottuumnahaam ?aatnak nämmene nihioisa aatto isiov te esti änis iskiM ?äiriel atsilleeuloup itsavhav nähtE !tavo taisa netim itsesilleher tisiotrek aj niise esti tisilut soj ,ävyh isilo atsuniM neitsinamuh aj äänilöm neitsisar assioisa assiveksok aunis allennuuk aulah nääkänis nodeitatkaf aj nitkatnok nammerap ätte ,söym nahtovioT ?äylettyssyh ätsiämlisinis ?nimmävekräj atsotuumnahaam auhup asseduusiavelut emmaaso atlajhop !ellunim nahtatiojriK neniarakkiP iretnaskelA nisievreT

Raffigallup Raffi elämän suurten kysymysten ääressä Kumman tekisit? Tappaisitko brasilialaisen katulapsen haarukalla ja veitsellä vai joisitko litran aids-potilaan verta?

Outi

"Apua, tää on kyllä paha. Kyllä mää joisin sitä verta, koska en varmaan pystyisi tappamaan kuitenkaan ketään haarukalla ja veitsellä."

4

Mikko

"Kyllä mää joisin sitä aids-verta, sillä en pystyisi tappamaan ihmistä."

Jukka

"Kyllä mää tappaisin sen katulapsen. Huvikseni."


Jäänmurtajat

Juomapelit

Raffin lukijat kertovat, millaisia juomapelejä heidän bileissään pelataan Chat Roulette

Chat Roulette –juomapelissä mennään osoitteeseen www.chatroulette.com ja aloitetaan chattaus randomien ihmisten kanssa. Säännöistä löytyy useita versioita, mutta pääpiirteissään säännöt ovat yksinkertaiset: juodaan aina, kun näkyy penis, tissit, kuuma nainen tai masturbointia. Myös silloin, kuin keskustelukumppani poistuu välittömästi keskustelusta, juodaan. Uusia sääntöjä voi keksiä itse lisää!

Romantiikan eliksiiri Oletko saanut vieteltyä mukaasi baari-illan jälkeen kuuman kissan tai komean könsikkään kotikoloosi? Varsinkin jos uusi tuttavuus on lähtenyt mukaan iskulainilla ”Lähdettäisiinkö meille drinkeille?” niin kannattaa lunastaa drinkkilupaus näyttävästi. Jokaisen baarikaapin peränurkista löytyy se isin antama konjakkipullo. Se on tämän herkkucoktailin perusainesosa. Laita lasin pohjalle murskattua jäätä, sitruunaa ja sokeria. Lisää konjakki ja kaada sheikkeriin (jos ei ole, käy lusikalla huilutuskin sekoituksesta) ja sheikkaa. Kaada drinkki siivilän läpi cocktaillasiin (varmaan joku muukin käy tähän hätään, mutta älä käytä sitä kaverin antamaa huumorimukia, jossa on joku idioottimainen teksti). Tarjoilun näyttävin osuus ja saannin varmistus hoituu appelsiinilla. Leikkaa pieni pala appelsiinin kuorta ja polta sitä sytkärillä drinkin yläpuolella. Appelsiinin kä-

rähtäessä pieneen liekkiin purista sitä hellästi. Tarkoitus on saada appelsiinin aromi sekoittumaan juomaan. Kuoren voi laittaa lopuksi drinkkiin koristeeksi. A’vot! Jos ei tällä natsaa, Raffi suosittelee, että lisäät seuraavalla kerralla drinkkiin 2ml tyrmäystippoja. Drinkin resepti: Metsuri – 1BAR

Konjakki Sour

4cl konjakkia sitruunaa appelsiinia sokeria .. .. .. jaata

Kivi-paperi-sakset

Kivi-paperi-sakset on yksinkertainen, mutta petollinen juomapeli. Kaksi pelaajaa pelaa tietyn määrän kps-eriä keskenään. Enemmän eriä hävinnyt juo, kun taas voittaja joutuu haastamaan uuden ihmisen peliin.

Jalluansa Jalluansassa kohteeksi otetaan joku kaveri, jolle kaikki seurueesta tarjoavat jallun. Kaverilla on kolme minuuttia aikaa juoda shotit, eikä juomia voi siirtää tai pantata. Jos juominen annetussa ajassa ei onnistu, seuraa sakkokierros. Jalluansalta voi välttyä, jos on tiskillä yhtä aikaa sanomassa baarimikolle ”ei, minä en juo jallua” ennen kuin baarimikko tarttuu pulloon. Sääntöihin kuuluu myös, että ansaan joutunut huolehditaan turvallisesti kotiin.

Kekkonen-Fagerholm

Pelaajat istuvat ringissä ja jokainen sanoo vuorollansa joko Kekkonen tai Fagerholm. Aina kun sanotaan Kekkonen, kaikki juovat haluamansa määrän juomaansa. Liian pienen määrän juovia kuuluu toki haukkua nynnyiksi. Aina kun sanotaan Fagerholm, vuoro siirtyy seuraavalle. Myös silloin, kun Fagerholm lausutaan väärin, kaikki juovat.

5


Raffi tyyppi

Juho Meriläinen Jalkapalloilija, josta piti tulla koripalloilija. Muusikko, joka ei osaa laulaa tai soittaa. Design-suunnittelija, joka ei halua olla designia.

Teksti Jussi Kotila Kuva Aleksanteri Pikkarainen Jos mielessä on varma saanti ja menet baarissa iskemään naisia, niin esittäydytkö jalkapalloilijana, räppärinä vai design-suunnittelijana?

vät markkinat pysty elättämään kuin yhden liigajoukkueen. Paras tilanne olisi keskittää suurimmat voimavarat yhteen joukkueeseen.

No en ainakaan jalkapalloilijana. Enkä kyllä oikeastaan designsuunnittelijanakaan, enkä räppärinäkään. Kyllä sitä melkein jollakin muulla kannattaa lähteä liikkeelle. Oonhan mää toki noita kaikkia joskus kokeillut, mutta tulos ei kyllä ole ollut kovin kaksinen. Nykyinen tyttökaveri taisi syttyä tanssimalla, joten ehkä valitsisin aluksi vain sen tanssimisen. Kyllä nuo kaikki sitten tietenkin tulee jossakin vaiheessa esille ja sitten katsotaan tulos.

Muistatko edes itse, milloin olet tehnyt viimeksi maalin virallisessa ottelussa? No niitä maaleja tulee niin harvoin tehtyä, niin kyllähän sitä muistaa. Se oli kakkosdivarissa vuonna 2007 Oulun paikallispeli OLS-OPS, jolloin olin OLS:ssa lainalla.

Kuinka monta jalkapallojoukkuetta mahtuu Ouluun?

No eikö tuolla pituudella ja viimeistelytaidolla kannattaisi pelata ennemmin koripalloa?

Mielestäni nykyinen tilanne on hyvä, eli yksi pääsarjajoukkue (AC Oulu), yksi Ykkösen joukkue (OPS-jp) ja yksi Kakkosen joukkue (FC OPA). Kilpailua pitää toki olla, mutta tällä hetkellä näen ettei-

No itse asiassa mun piti alkaa pelata korista, kun tehtiin valintoja lopullisesta lajista. Mutta Kellossa, jossa silloin asuin, ei ollut koripallojoukkuetta, joten piti sitten mennä jalkapallojoukkueeseen.

6


Raffi tyyppi En sitten tiedä oliko hyvä päätös, mutta ainakin oli äidille helpompi kuskata treeneihin.

Miksi musiikkisi on niin vihaista?

No en nyt sanoisi sitä ehkä vihaksi, mutta haluan että teksteissäni on aina sanomaa. Musiikki on kuitenkin mulle kanava purkaa vihaani, jos sitä on päässyt patoutumaan. Eipähän tarvitse sitten muualla riehua.

Tuliko sinusta siksi räppäri, ettet osannut laulaa tai soittaa mitään?

No aikalailla juuri siksi. Kyllä mää nuorempana soitin myös rumpuja. Nykyisin harmittaa, ettei silloin nuorempana riittänyt innostus pianon tai kitaran opettelemiseen. Niistä olisi nimittäin myös räppiä tehdessä paljon hyötyä.

Mikä seuraavista tuntuisi hienoimmalta? Voittaa jalkapallossa Suomen mestaruus, myydä kultalevy Suomessa vai se, että suunnittelemasi tuote esiintyisi Sinkkuelämää -televisiosarjassa? Kyllä noista vaihtoehdoista valitsisin kuitenkin sen Suomen mestaruuden jalkapallossa. Sen jos voittaisi, niin voisi olla vielä mahdollisuudet lähteä ulkomaille jatkamaan uraa. Olisihan se kultalevykin toisaalta hieno saavutus, mutta sen eteen pitäisi varmaan tehdä jotain ihan toisenlaista musiikkia kuin mitä itse teen. Eikä suomenkielisellä räpillä paljon ulkomaita valloiteta.

Minkä arvosanan sait englannin ylioppilaskirjoituksista? Olikohan mulla C? C tai M, en kyllä muista.

Et silti ylioppilaana osaa kirjoittaa design-sanaa oikein? En tosiaan osaa (naurua). No ei. Siinä on sellainen juttu taustalla, että kun mietin tuotemerkilleni nimeä, niin totesin että parhaiten työtäni kuvailisi juuri design. Nykypäivänä design on kuitenkin sanana jo niin kulutettu. Joka helvetin asia on designia, myytin sitä sitten Halpa Hallissa tai missä tahansa. Siksi halusinkin laittaa tuotemerkkiini pienen sanaleikin. Olen aina sanonutkin, että mää teen designia, mutten halua olla sitä.

Onko Nure (AC Oulun tähtipelaaja Mika Nurmela) hoitanut sinulle vipit Kaarleen? Onhan mulla vipit, mutta ihan omaa kautta. Tarpeeksi paljon kun käy ja kinuaa niin kyllä sen saa. Vaikka ei mulla mitään vip-korttia ole, perus Mälli-vipit. Sitten kun Mälli (Kaarlen pitkäaikainen ovimies) jää eläkkeelle, niin ollaan kusessa (naurua).

Jos sinä, Frank Jonke ja Dennys Rodrigues tappelisitte, niin kuka voittaisi?

No kyllä sitä joutuu sanomaan Frankin. Jonku kerran olen joutunut treeneissä sen kanssa painimaan ja onhan se aika kovanaama. Mutta kyllä meikä toiseksi tulisi.

Eikö Frank Jonke ole kuitenkin aika nössö, kun se pelaa aina hanskat kädessä vaikka mies on Kanadasta? Kaiken lisäksihän ne on aina mun hanskat, kun ei sillä ole ikinä omia (naurua). Olen muuten huomannut sen treeneissä että rovaniemeläisillä Majavan veljeksillä on aina eniten vaatetta päällä ja

lämpimistä maista tulleilla pelaajilla vähiten. Liekö Lapin pojille äiti opettanut kerrospukeutumisen salat paremmin?

Haluaisitko mieluummin olla yhtä hyvä vaatesuunnittelija kuin Andrei Arshavin vai yhtä hyvä räppäri kuin Royston Drenthe? Jaa-a. Nyt oli paha. Ehkä mää olisin Drenthe. Se on kuitenkin musta mies, niin sen on pakko olla hyvä räppäämään (naurua). Ja Arshavinilla on ruma tukka (lisää naurua). Millä Veikkausliigapaikkakunnalla on parhaat vaihtopenkit? No enitenhän sitä on tullut Oulussa istuttua penkillä. (miettii) Kyllä ne taitaa Oulussa olla.

Eikö edes Sonera Stadiumilla (Suomen mestari HJK:n kotistadion) ole paremmat vaihtopenkit? Ei, ne on vähän sellaiset kolkot. Liian isot. Ei pysty edes penkkikavereitten kanssa kunnolla juttelemaan.

Mikä on parasta mitä vinyylilevystä voi tehdä?

Parasta on toki se, kun löytää sellaisen levyn, jota pystyy kuuntelemaan. Varsinkin jos siltä löytää vielä jonkin samplen, jota voi käyttää beateissa. Jos sisältö ei miellytä, niin parasta mitä vinyylistä voi tehdä on lamppu.

Millaista räppielämää Oulussa voi elää?

Kyllähän sitä halutessaan voisi elää niin räppiä elämää kuin pystyy. Vaikka nykyäänhän räppielämä on sitä, että on vitusti rahaa ja autoja, kun ennen se taas oli enemmänkin semmoista selviytymistä. Sopimuksessani on tosin pykälä, ettei saa olla tekemisissä virkavallan kanssa, joten kai se vähän rajoittaa tätä räppielämää. �

Monitaituri Kellosta Jalkapallo:

Seitsemänvuotiaasta asti jalkapalloa pelanneella Meriläisellä on tällä hetkellä menossa kuudes kausi AC Oulun miehistössä. 196 senttiä pitkän keskuspuolustajan aiemmat seurat ovat olleet KTU ja OLS.

Musiikki:

Artistinimellä Äffä esiintyvä räppäri on tehnyt musiikkia jo yli kymmenen vuoden ajan. Viimeisin tuotos on Suoraa ulos -nimeä kantava soolo EP. Toimii lisäksi Native Dual yhtyeen toisena puolikkaana.

Design: Meriläisen oma F’act Desing tekee muun

muassa vaatteita ja koruja sekä sisustustuotteita kuten kelloja, tauluja ja lamppuja. Vuoden verran aktiivisesti toimineen merkin tuotteille on tarkoitus avata nettikauppa tulevaisuudessa, jolloin tuotemerkin nimi vaihtuu F'act Ouluksi.

Sanottua: ”Jalkapallo noista kolmesta kuitenkin on se mun ammatti, jolla se leipä tuodaan pöytään. Muut ovat sitten hyviä harrastuksia, toistaiseksi.”

7


8


Rosoisten seinien sisällä

Kaksi täysin erilaista vuokra-asuntoa: Oulun suurin vuokratalo Tuiranmaja ja keskustan pieni puutalo. Niitä yhdistävät halvat vuokrat ja sietokyvyn rajoja koettelevat asumisolosuhteet. Niiden taustoista paljastuu kummallisuuksia. Mutta yksi asia ainakin korvaa näitä puutteita: koskaan ei ole tylsää. Rupuistenkin seinien takaa löytyy elämää. Teksti Aleksanteri Pikkarainen & Eleonoora Riihinen Kuvat Ville Vanninen & Eleonoora Riihinen

Tuiranmajaan vie neljä ovea eripuolilta taloa. Elektroninen oviavaaja piippaa ja päästää kulkijan sisälle. Pitkät, kapeat käytävät tervehtivät Tuiranmajaan astuvaa. Vieras voi eksyä luotaantyöntävien hajujen ja epämääräisten eritteiden labyrinttiin. Sokkeloisten käytävien päässä mölisevä otus ei ole myyttinen taruolento minotaurus, vaan luultavasti joku talon asukeista. Tuiranmaja on 196 asunnollaan Oulun suurin kerrostalokompleksi. Vuonna 1980 rakennettu, VVO:n omistama kiinteistö oli alun perin työläishotelli lastentarhoineen. Nykyisessä muodossaan se tarjoaa huokeahintaisia vuokra-asuntoja kenelle tahansa. Tuiranmajan myrkynvihreiden käytävien varrella majailee monenlaisia ihmisiä ja he tekevät talosta erikoisen paikan asua.

Pala Venäjää

”Istuimme parvekkeiden alla nurmikolla ja vietimme kesäpäivää. Haettiin Valtsusta parit siiderit ja otettiin aurinkoa. Joku mies alkoi huudella parvekkeelta, että se haluaa tulla meidän kanssa istumaan. Sanottiin, että tuu vaan. No sehän ei halunnu käyttää portaita, vaan hyppäsi toisen kerroksen parvekkeelta suoraa maahan. Se jäi siihen makaamaan ja sille piti sitten soittaa ambulanssi.”

9


Näin muistelee naureskellen Ulla Kuhalampi, 30, joka asui kahdeksan vuotta Tuiranmajassa. Se oli hänen ensimmäinen oma kotinsa. Kuhalampi muistelee ihmetelleensä asunnonvälitystoimistossa sitä, että hänelle tarjottiin asuntoa heti. Muuttaa sai jo viikon sisällä, vaikka muihin paikkoihin oli pitkät jonot. Samoin vuokra oli todella halpa, jonkin verran päälle 200 euron. Nykyisellään 30 neliön kämppä irtoaa noin 270 eurolla sisältäen veden. Kun Kuhalampi näki ensimmäisen kerran Tuiranmajan ja uuden kämppänsä, hän tajusi syyn halvalle hinnalle: ”Se oli järkyttävän ruma ja kulunut sekä haisi hirveälle. Mutta olin onnellinen siitä, kun se oli eka oma koti.” Huoneisto oli myös täysin remontoimaton ja vessa oli 80-luvun designiä: muovinen lattia ja suihku, jossa oli erikseen hanat kylmälle ja lämpimälle. ”Joku kaveri kuvasi sitä hyvin: ’Sun vessa on kuin pala Venäjää’. Tuo vertaus käy kyllä koko Tuiranmajaan”, Kuhalampi kertoo nauraen. Tuiranmaja rakennettiin alun perin työläishotelliksi. Työntekijät asuivat huoneissa vuoden kerrallaan. Asunnot olivat täysin kalustettuja ja talossa toimi liinahuolto. Hotelliasuntola-historiasta kertoo aulan suuri lasinen kaappi, joka toimi vastaanottotiskinä.

”Koko käytävän pituudelta, ovisilmien kohdalta oli vedetty mustalla spraymaalilla viiva palaneeseen asuntoon asti. Tuhoutuneen asunnon ovi oli mustattu kokonaan maalilla.”

Talon olemus kieltämättä kielii enemmän laitoksesta kuin hotellista. Tuiranmajan pohjakerroksessa oli myös lastentarha. Muistona tarhasta ovat vielä nykyisen kuntosalin pikkuiset vessat ja lavuaarit. Noista ajoista Tuiranmaja on muuttunut vuokra-asuntolaksi. Suurin osa asunnoista on yksiöitä, mutta kaksioitakin löytyy. Kahdeksan vuoden aikana Tuiranmaja ei muuttunut paljoakaan, Kuhalampi arvioi. ”Täällä asuu sekalaista sakkia opiskelijoista, eläkeläisiin. On ihan työssäkäyviäkin, mutta paljon pienituloisia ja työttömiä.” Tuiranmajassa luodaan yhteishenkeä erilaisilla talkootilaisuuksilla ja juhlilla. Syystalkoissa tarjoillaan olutta ja makkaraa palkkioksi kovasta työstä. Suurin osa tosin heiluttelee näön vuoksi haravaa ja menee grillikatokseen ryyppäämään. Tuiranmajan perinteisten arpajaisten päävoitto on Tapio-viinapullo.

Tuiranmajasta selviää huumorilla

Tuiranmajassa on kaksi kerrostaloa, joita yhdistää iso aulatila kerhotiloineen.

10

Kuhalampi kertaa rakkaimpia muistojaan asumishistoriastaan Tuiranmajassa: ”Yksi ikimuistoisimmista on se legendaarinen kusinen mies. Sitä ei voi unohtaa”, Kuhalampi nauraa ja kertoo: ”Kolmannen kerroksen käytävässä asui semmonen puli-jengi. Kerran yksi niistä makasi sammuneena hissin edessä. Se haisi ihan järkyttävän pahalle! Se oli ihan kusessa. Näky semmoset kusijäljet kun se oli raahattu pois sieltä puli-kämpästä.” ”Yks kaveri, joka asui kuudennessa kerroksessa, valitti että naa-


Heikki Kortessalmi on tuttu näky Tuiranmajan ympäristössä. Hänet tunnetaan myös lempinimellä ”Sissi”.

puri oli jättänyt kissanhiekat vaihtamatta. Sanoin että ei, se on tuo kolmannen kerroksen kusinen mies. Kolmannessa kerroksessa asuva toinen onneton kaveri joutui tukkimaan ovensuun, postiluukun ja ilmastoinnin pyyhkeillä, ettei haju olisi päässyt huoneistoon. Puliremmi häädettiin talosta." Pari rankempaakin tapausta muistuu Kuhalammen mieleen. Huhujen mukaan talossa ollut lastentarha olisi suljettu sen takia, kun lapset näkivät miehen hirttäytyvän parvekkeella. Toinen hämäräperäinen tapahtuma liittyy erään asunnon kohtaloon. Se tuhoutui täysin tulipalossa, ja viralliseksi syyksi annettiin sähkövika. Kuhalampi kävi katsomassa onnettomuuspaikan ja teki kummallisen havainnon ”Koko käytävän pituudelta, ovisilmien kohdalta oli vedetty mustalla spraymaalilla viiva palaneeseen asuntoon asti. Tuhoutuneen asunnon ovi oli mustattu kokonaan maalilla.” Kuhalampi ei ole silti koskaan pelännyt omassa kodissaan. Elämöinti ei pahemmin häirinnyt tätä asukasta. ”Joitain satunnaisia kertoja saattoi olla, että häiritsi, mutta otin ne lähinnä huumorilla.” Tuiranmajan ajoista konkreettiseksi muistoksi on jäänyt suuret metsurin kuulosuojaimet, joita hän piti välillä nukkuessaan. Tuiranmajassa asui samaan aikaan paljon Kuhalammen hyviä ystäviä. Tuntiessaan itsensä yksinäiseksi, hän saattoi hipsiä kaverin luo käytävän toiselle puolelle petivaatteet kainalossa. ”Tänne liittyy hirveästi ihania muistoja ihanista ihmisistä. Ollaan esimerkiksi katottu monet ilotulitukset parvekkeelta. Kyllä mulla on välillä ikävä niitä aikoja.”

”Vielä olen saanut olla rauhassa”

Heikki Kortessalmen, 80, vaatekaapit ovat säilyttäneet alkuperäisen myrkynvihreän värinsä. Kortessalmi on omien sanojensa mukaan Tuiranmajan ensimmäinen asukas. Hän on asunut talossa sen valmistumisesta asti. ”Olen asunut tässä yksiössä siitä lähtien, ja aion asua tässä kunnes kuolen.”

Heti ensimmäiseksi Kortessalmi esittelee kaapinovissa isoja muistilappuja, joihin hän on kirjoittanut isosti tussilla erilaisia lääkäriaikoja ja muita terveyteen liittyviä menoja. Ikämiehen kunto alkaa reistailla, vaikka hän vaikuttaa puheliaalta ja iloiselta. Kortessalmen sisustus on vaatimaton, mutta paikka on siisti: muovilattia kiiltää ja räsymatot ovat suorassa. Nuorempana Kortessalmi työskenteli rekkamiehenä. Hän ajoi halkoja veturitallille, kunnes hänen selkänsä sanoi sopimuksen irti. Työkyky meni iäksi. Kortessalmi on nähnyt talon historian sen valmistuksesta tähän päivään. Kortessalmi kertoo hillitymmän version siitä, miksi lastentarha suljettiin: ”Terveyslautakunta kävi tarkastamassa päiväkodin ja sulki sen. Ei se sopinut lapsille nähdä jatkuvasti juopuneita ja huonosti käyttäytyviä ihmisiä”. Kortessalmi päivittelee alkoholin käyttöä talossa. ”Itse en koske alkoholiin. En vaikka rekkalastillisen toisit siihen, niin en koskisi.” Kortessalmi antaa varovaisen vahvistuksen sille, että talo on toiminut vankilasta vapautuneiden ensiasuntona. Hän ei pidä sitä kuitenkaan pahana asiana: ”Kyllähän niidenkin pitää jossain asua. Ei kai niistä ole mitään haittaa, jos siististi käyttäytyy.” Hänen mukaansa Tuiranmajasta on häädetty paljon porukkaa. Kristalliyötä vietetään usein: käytävän ovet ja ikkunat potkitaan sirpaleiksi. Vanhaa tukkimiestä ei pelota asua talossa: ”Vielä olen saanut rauhan.” Hän kiteyttää moneen kertaan Tuiranmajaan ja laajemmin ajateltuna koko elämään liittyvän käyttäytymisohjeen: ”Ei kukaan tule häiritsemään, kun itse käyttäytyy ihmisten lailla. Mutta kyllä täältä aika äkkiä joutuu lähtemään, jos ilkeyttä tekee.” Yksinasuva mies puhuu mieluummin perheestään kuin talosta. Hän on nähtävän ylpeä lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Hän näyttää minulle jokaisesta kuvan ja kuulen mitä he tekevät työkseen. Lapset vierailevat Kortsessalmen luona ahkerasti. Tukkimies tiedustelee siviilisäätyäni ja antaa vielä viimeisen elämänohjeen: ”Älä ota juoppoa miestä.”

11


Tämä miljöö sijaitsee kivenheiton päässä ydinkeskustasta.

Rapistunut puutalo muuttui bilekämpäksi Uusikadulla Oulun keskustassa betonikerrostalojen keskellä seisoo pieni siniharmaa puutalo. 1920-luvulla rakennettu talo on kotoisan näköinen. Sen huolettomasti rehottavalla piha-alueella voisi kuvitella olevansa ihan muualla kuin kaupungin ytimessä, tai edes tällä vuosituhannella. Rakennuksen kunto osoittaa ajan valitettavasti ohittaneen sen kauan sitten eikä vuosia ole paljon jäljellä. Vanha puutalo muistuttaa rapistunutta mummon mökkiä pikkukaupungin laidalla. Ei uskoisi, että yhdessä talon kolmesta asunnosta pidettiin viimeisen vuoden ajan bileitä, joissa väkeä tippui joskus jopa ikkunasta kadulle. Eetu Mikkola muutti uusikadun siniharmaaseen taloon 35 neliön yksiöönsä vuoden 2009 syksyllä. Monella tapaa erikoinen asunto löytyi niin ikään erikoisella tavalla. Mikkolan entisen tyttöystävän isä asui kämpässä joskus 90-luvulla. Myöhemmin vuokralla oli isän kaveri "Kun muutin asuntoon, se oli ollut joitain kuu-

12

kausia tyhjillään, eikä se ollut tullut mihinkään avoimeen hakuun vuokrattavaksi. Se oli outoa. Soitin sitten kaupungille, joka tätä vuokraa ja sain kämpän”, Mikkola selvittää. Äänekkäiden naapureiden takia Mikkola on saanut viettää railakasta opiskelijaelämää. ”Molemmat naapurit ovat mölisseet, eikä se ole minua haitannut. Olenpahan itsekin saanut elää äänekkäästi ja pitää bileitä”, Mikkola virnuilee. ”Yhden naapurin kanssa on joskus meinannut tulla ongelmia, kun se on kännipäissään uhonnut tappelulla, mutta ei siihen koskaan ole jouduttu. On se aika monta varoitustakin saanut mutta ei täältä tunnu häädetyksi joutuvan”, hän kertaa kirjavaa elämää pienessä naapurustossaan.

Rankkojen jatkojen tyyssija

Naapureiden sallivuuden ja asunnon otollisen sijainnin ansiosta asunto muotoutui pian Mikkolan kaveriporukan jatkopaikaksi. ”Jatkot bilekämpässä” –lausahdus kuultiin kuluneen vuoden aika-


na monen huuruisen baari-illan päätteeksi. Mikkola itse sai lisänimen Bilekämpän keisari, eikä ollut siitä moksiskaan. ”Monesti tuossa makuuhuoneen isossa ikkunassa on poltettu tupakkaa. Se on aika vaarallinen paikka mutta vain yksi tyttö siitä onnistui kadulle putoamaan. Saman illan aikana kahdesti”, Mikkola naurahtaa. Epäonnisen tytön lisäksi rajun juhlinnan uhriksi joutui vuokralaisen sänky. Jouset rikkoontuivat viidentoista sen päällä hyppineen jatkovieraan painosta.

"Miehet kävivät katolla räpeltämässä vanhaa antennia, vaikka talo kuuluu kaapeliverkkoon."

”Kesällä järjestimme asukkaiden yhteiset pihabileet viereisen Heinätorinkatu 27:n tuttujen kanssa. Oli musiikkiakin pihalle vedetyistä stereoista”, Mikkola muistelee. Yhteisöllisyyttä on tarvittu talvellakin, koska esimerkiksi lumet pihapiiristä on pitänyt kolata itse. Talon ulkopinnat ovat rapistuneet. Puurakenteet halkeilevat ja maali hilseilee. Pihapiirin kasvit rehottavat ja romua on siellä täällä. Hiekkalaatikkoon ei lapsia uskaltaisi päästää. Eetu Mikkolan mielestä kaupunki ei välitä eikä pidä huolta talovanhuksesta. Virallisesti rakennus on Oulun teknisen keskuksen kontolla. Insinööri Mikko Tervola kertoo, että rakennuksessa on kiinteistöhuolto tavanomaiseen tapaan. Mikkola kertoo että yhteydenottoja vuokranantajan päästä ei ole liiemmälti tullut. Ainoa kerta koski kellarikomeroiden tyhjentämistä. Siellä oli vuosikausia lojunut jotain vanhojen asukkaiden tavaroita. Asukkaat tarvitsivat huoltomiestä kesällä jalkapallon MM-kisojen aikaan. Televisio oli pimeänä, mikä harmitti jalkapallon ystävää pelien jäädessä näkemättä. Naapuri soitti asiasta vuokranantajalle. "Miehet kävivät katolla räpeltämässä vanhaa

antennia, mikä oli minusta aika erikoista, koska talo kuuluu kaapeliverkkoon. Emme saaneet tietää syytä koskaan”, Mikkola ihmettelee.

Haju huolestuttaa

Eetu Mikkolan asunnossa myös haisee epämiellyttävältä. Epätietoisuus homeesta on vaikuttanut asumisviihtyvyyteen ja on yksi syy siihen että Mikkola aikoo muuttaa pois. ”Siinä mielessä tässä on inhottava asua, että ei tiedä homeesta. Täällä tehtiin jotain kosteusmittauksia silloin syksyllä kun muutin. Silloin vielä juuri tästä asunnosta ei mitään löytynyt mutta ymmärsin että naapurikämpissä olisi jotain ollut”, Mikkola selvittää. ”Viimeinen mittaus yhteen rakennuksen asunnoista on tehty 12.4.2010 ja sen mukaan sisäilmamikrobipitoisuus oli alhainen. Vuokranantajana emme tietenkään vuokraisi kohdetta, jossa on homeriski olemassa”, teknisen keskuksen Mikko Tervola täsmentää. Kaupunki vuokraa Mikkolan asuttamaa 35 neliön yksiötä 162,7 euron kuukausihintaan. Asemakaava kertoo talon virallisen tilanteen. ”Kaava mahdollistaa paikalle rakennettavan kolmikerroksisen kerrostalon, mutta päätöksiä sellaisen rakentamisesta ei tällä hetkellä ole”, valottaa Mikko Tervola. Samantyylisestä asunnosta aivan kaupungin keskustassa joutuu helposti maksamaan kolminkertaisen hinnan. Syyksi alhaiseen vuokraan Mikkola on epäillyt mahdollista hometta ja talon huonoa kuntoa. Teknisestä keskuksesta asia vahvistuu ja viralliseksi syyksi ilmoitetaan se, että huoneisto ei ole sisältä mitenkään hyvässä kunnossa, ja että vuokralainen vastaa myös lämmityskustannuksista. Uusikadun tunnelmallisen, mutta huonoon kuntoon päässeen asuinrakennuksen tulevaisuus on auki. Uuden tieltä se jossain vaiheessa poistuu. Eetu Mikkola ei itsekään ymmärrä, miten kaupunki voi vuokrata äärettömän arvokkaalta tontilta kolmea polkuhintaista asuntoa surkeassa kunnossa olevasta talosta olemattomalla tuotolla. Hän on kuullut talon olleen purku-uhan alla jo vuosikaudet sen sijaan että sitä olisi viereisen Heinätorinkatu 27:n tavoin suojeltu. Hän ei kuitenkaan osaa sanoa pitäisikö talo purkaa uuden tieltä. ”Tämä on kuitenkin ihan siisti paikka”, Mikkola miettii. �

Keisari bilekämpän keittiössä.

13


otj n w l Millainen laji on

Shakkinyrkkeily?

Antti Korpela (vas.) ja Jussi Tervo kokeilivat shakkinyrkkeilyä elämänsä ensimmäistä kertaa Raffin järjestämässä ottelussa.

14


Rajattu siirtoaika pitää ottelun nopeana myös shakkilaudalla.

Shakkinyrkkeily vaatii tarkkaa taktikointia ja nopeita käsiä: tilanteet muuttuvat nopeasti ja hetkellinen suojauksen unohtaminen aiheuttaa välitöntä tuhoa. Sekä laudalla että kehässä. Teksti Jussi Kotila Kuvat Camilla Perttula

ppp h j olo

Jussi Tervo on pulassa. Hänen vastustajansa Antti Korpela on saanut ottelun seitsemännessä erässä shakin uhaten hevosellaan Tervon kuningasta. Tilanteesta on olemassa vain yksi mahdollinen pakotie, yksinkertainen suojaussiirto. Silti Tervon siirtovuoro vain kestää ja kestää, siitäkin huolimatta, että hänen kokonaissiirtoaikansa lähenee uhkaavasti loppuaan. Edellisessä erässä Korpelan antamat nyrkiniskut Tervon päähän näyttävät siis tehonneen. Palataanpa kuitenkin ajassa puoli tuntia taaksepäin, kun tilanne on vielä lähtökuopissaan. Ottelun ensimmäinen erä alkaa shakkilaudalla tunnustelevasti. Kyttäilevien avaussiirtojen jälkeen Tervo päättää tehdä aloitteen hyökäten hevosellaan kohti vastustajansa etulinjaa. Korpelakaan ei jää pelkälle puolustuskannalle, vaan myös hän lähtee rohkeasti vastahyökkäykseen. Todennäköisesti Oulun, mahdollisesti jopa koko Suomen, ensimmäisen shakkinyrkkeilyottelun avauserä loppuu kuitenkin pian ja on lajin vaihdoksen aika.

15


Jussi Tervon (oik.) strategia otteluun lähdettäessä on yksinkertainen: ”Väsytän vastustajani shakkierissä ja tyrmään kehässä.” Antti Korpela nauraa Tervon spekuloinnille: ”Vien siltä jalat kehässä ja lopetan matsin shakkimattiin.”

Yksitoista erää taktiikkaa ja toimintaa Chess boxingissa eli shakkinyrkkeilyssä yhdistyvät nimensä mukaisesti shakki ja nyrkkeily. Ottelu alkaa neljän minuutin shakkierällä, jota seuraa kolmen minuutin nyrkkeilyerä. Näin jatketaan tarvittaessa aina yhdenteentoista erään asti, eli maksimissaan shakkia pelataan kuusi erää ja nyrkkeillään viisi. Erien välillä vietetään minuutin tauko, jonka aikana ottelijat valmistautuvat seuraavaan erään. Ottelut ratkeavat joko tyrmäyksellä, shakilla ja matilla, kehätuomarin keskeyttämisellä, luovutuksella tai shakkiajan loppumisella. Molemmilla ottelijoilla on kaksitoista minuuttia aikaa shakkisiirtoihinsa ja mikäli aika loppuu, häviää ottelun. Jos viimeinen shakkierä päättyy ratkaisemattomaan tilanteeseen, voiton vie nyrkkeilyssä enemmän pisteitä kehätuomarilta saanut ottelija. Mikäli nyrkkeilypisteetkin ovat tasan, voittaja on mustilla shakkinappuloilla pelannut ottelija. Mustilla nappuloilla pelannut Tervo laittaa käteensä mustia nyrkkeilyhanskojaan valmistautuen ottelun toiseen erään. Kehässä sekä Tervo että pinkkihanskainen Korpela ovat omimmillaan,

"Hankalaa palata rauhalliseen shakkiin, kun syke on niin korkealla nyrkkeilyn jälkeen." 16

sillä molemmilla on kamppailulajitaustaa. Tällä hetkellä kumpainenkin harrastaa kilpatasolla vapaaottelua Oulu KBT:n riveissä, joten myös pystynyrkkeily on miehille tuttua kauraa. Ensimmäinen nyrkkeilyerä on kuitenkin kuin toisinto shakkierästä: molemmat ottelevat varovaisesti pitäen huolta suojauksestaan. Shakkilaudalla sekä Tervo että Korpela ovat vielä oppipoikia. Kolmannen erän alkaessa molemmat näyttävät olevan vielä henkisesti nyrkkeilykehässä. Viime päivinä opitut shakkisäännöt alkavat unohtua ja kehätuomari joutuu hylkäämään pari laitonta siirtoa. ”Hankalaa palata rauhalliseen shakkiin, kun syke on niin korkealla nyrkkeilyn jälkeen”, Korpela puhisee. Erän loppuessa tilanne laudalla on edelleen hyvin tasainen.

Turhapuron jalanjäljillä

Shakkinyrkkeilyn esi-isänä pidetään ranskalaista sarjakuvataiteilija Enki Bilalia. Shakkinyrkkeily nimittäin esiintyi ensimmäistä kertaa hänen sarjakuvaromaanissaan Kylmä päiväntasaaja (1992). Bilalin sarjakuvassa tosin oteltiin ensin täysimittainen nyrkkeilymatsi, jota seurasi shakkiottelu. Bilalin teoksen innoittamana hollantilainen performanssitaiteilija Iepe Rubingh päätti tuoda shakkinyrkkeilyn eloon. Rubingh kehitti lajille sen nykyiset säännöt sekä aloitti ensimmäisten shakkinyrkkeilyotteluiden järjestämisen 2000-luvun alussa. Rubingh nousi myös ensimmäiseksi shakkinyrkkeilyn maailmanmestariksi, kun lajin mm-tittelistä kilpailtiin ensimmäisen kerran vuonna 2003. Pian tämän jälkeen perustettiin myös shakkinyrkkeilyliitto WCBO, jonka puheenjohtajana Rubingh toimii.


Joidenkin lähteiden mukaan myös Uuno Turhapurolla olisi osuus shakkinyrkkeilyn historiassa. Elokuvassa Uuno – Helsingin herra (1991) hän samanaikaisesti sekä nyrkkeilee että pelaa sokkoshakkia puhelimen välityksellä. Sitä, oliko Bilal nähnyt elokuvaa, ei tiedetä. Tervon ja Korpelan välinen ottelu alkaa päästä neljännessä erässä vähitellen vauhtiin. Miehet alkavat selvästi lämmetä ja iskuja vaihdellaan jo kiivaampaan tahtiin. Seuraavassa shakkierässä molemmat jatkavat hyökkäävämmällä taktiikalla ja muun muassa molempien kuningattaret surmataan. Tervo harkitsee selvästi pitempään siirtojaan kuin Korpela, joka hyödyntää tilannetta ajatellen siirtonsa etukäteen jo vastustajansa vuorolla. Tervo ehtii kiroamaan koko shakin ennen erän päättymistä, vaikka tilanne näyttää edelleen laudalla tasaiselta. Seuraava nyrkkeilyerä on jo todella viihdyttävää katsottavaa. Vastustajan kimppuun käydään rohkeasti, minkä myötä suojaus pääsee välillä unohtumaan. Ja kun suojaus murenee, alkavat iskut

löytää perille huomattavasti paremmin. Korpela iskee muutaman terävän suoran Tervon naamaan. Tervo onnistuu puolestaan lyömään vastustajaansa tiukalla koukulla vatsaan. Iskuista huolimatta kumpainenkin pysyy hyvin tolpillaan, vaikka Korpela loukkaakin peukalonsa kehässä.

Big in Siberia

Nykyään shakkinyrkkeilyllä on noin 350 aktiivista harrastajaa, joista 50 kilpailee säännöllisesti. Laji on suosittu Lontoon alueella, Berliinissä sekä erityisesti Siperiassa, jossa lajin mm-titteliottelu keräsi yli 2000 katsojaa vuonna 2009. WCBO -liitto uskoo maailmasta löytyvän 150 000 potentiaalista harrastajaa lajille, jonka nykysäännöt vaativat esimerkiksi titteliottelijoilta tarpeeksi kovaa shakki-rankingia. Erityisesti liitto pyrkii saamaan harrastajia Venäjän ja Ukrainan alueelta, jossa sekä shakki että nyrkkeily ovat perinteikkäitä lajeja. Katsojaystävälli-

”Jos ammattilaisnyrkkeilijä ja shakkimestari kohtaisivat, niin kyllä sen shakkimestarin ainut mahdollisuus olisi shakkimatti ensimmäisessä erässä”, Jussi Tervo pohtii lajien voimasuhteita.

17


Kehässä ottelu on pisteiden valossa erittäin tasainen. Sekä Tervo että Korpela antavat ja vastaanottavat hyviä tällejä.

Ottelu on ohi yhdeksännessä erässä. Koitoksen jälkeen ottelijat kättelevät lajin etiketin mukaisesti hyvässä hengesä.

18


sen lajin kasvavasta suosiosta kertoo esimerkiksi se, että urheilukanava Eurosport on ollut kiinnostunut televisioimaan lajin titteliotteluita. Tervon ja Korpelan välillä kamppaillaan vain kunniasta, mutta silti ottelun tunnelma on alkanut kuumeta. Seitsemännessä erässä Tervo on päättänyt ratkaista pelin laudalla ja hän pohtii tarkkaan jokaista siirtoaan. Korpela lukee vastustajansa peliä hyvin päästen vaivihkaa hyökkäämään kohti Tervon kuningasta. Yhtäkkiä Tervo löytää itsensä jutun alussa esitellystä pattitilanteesta, joka murentaa Tervon oman pelin täysin. Päähän murjottu mies hakee luvattoman pitkään tuota yhtä helppoa siirtoa, ja kun hän viimein sen löytää, on miehen kokonaissiirtoaika valunut jo tuskallisen vähiin. Loppuerän Tervo pelaa aikaa vastaan hyökäten uhkarohkeasti. Korpela tyytyy rauhoittamaan omaa peliään sekä pitämään hankittuja asemiaan.

"Jos kehässä päätyy ottamaan kunnolla iskua, niin kyllä se peli kaatuu samalla myös laudalla."

Kahdeksannessa erässä intensiteetti nousee entisestään ja nyrkkeilykehässä satelee iskuja. Shakkilaudalla nurkkaan ahdistettu Tervo hakee hyvitystä kehässä. Etsiessään aukkoja vastustajansa suojauksesta hän syyllistyy välillä jo laittomiin, korvaan kohdistuviin lyönteihin. Aggressiivisesti hyökkäävällä Tervolla unohtuu usein suojaus ja vaikka hän saakin useita iskuja perille, pääsee myös Korpela lyömään miestä pari kertaa suoraan päähän.

Melojantie 32 90830 Haukipudas Jussi Riihinen 0400 680 494 jussi.riihinen [ at ] pohjolankanootti.fi

•myy •vuokraa •opastaa

www.pohjolankanootti.fi

Nopeat syövät hitaat

Karkean arvion mukaan kolme neljästä shakkinyrkkeilyottelusta päättyy laudalla. Niin käy myös nyt, sillä yhdeksännessä erässä Tervon siirtokellossa loppuu aika auttamatta kesken. Korpela pitää viisaasti omat siirtonsa nopeina eikä näin ollen anna vastustajalleen mahdollisuutta päästä vielä viimeiseen nyrkkeilyerään. Tervon tarkka shakkipeli ottelun alussa sekä seitsemännen erän tyhjälyönti kostautuvat ja Korpela nostaa kätensä voittajana pystyyn. Ottelun jälkeen sekä Korpela että Tervo ovat todella innostuneita lajista. ”Nyrkkeily tuo shakinpelaamiseen sellaista adrenaliinia, että peli muuttuu täysin toiseksi”, Korpela pohtii. Tervo puolestaan katsoo kelloa ihmeissään ja toteaa: ”Kyllähän tässä meni ajantaju kokonaan. Huomaamattaan sitä tempautui täysillä mukaan otteluun.” Molemmat uskovat erojen syntyvän lajissa nyrkeillä: ”Jos kehässä päätyy ottamaan kunnolla iskua, niin kyllä se peli kaatuu samalla myös laudalla.” Tervo toteaa, että lajissa pärjätäkseen myös shakin peruskuvioiden tulisi löytyä selkärangasta. Peliä kun pitäisi pystyä pelaamaan vielä silloinkin, kun ajatus ei enää toimi. Sillä sellainen laji on shakkinyrkkeily. �

www.keskustanuoret.fi/pohjois-pohjanmaa 19


050285-153N

Halutut kymmenen merkkiä

Sosiaaliturvatunnus on henkilöllisyytemme perusta. Se on kaikilla yksilöllinen, kuten sormenjälki. Vääriin käsiin joutuneella henkilötunnuksella saadaan paljon vahinkoa aikaan. Silloin kyse on identiteettivarkaudesta, joka ei Suomen lain mukaan ole rikos. Teksti Jaana Kangas Kuvat Ville Vanninen Suvi Tihinen on opiskelijabileissä yökerho Fionassa. Hän tanssii ystävineen isossa ringissä tanssilattialla ja hänellä on hauskaa. Suvi on laskenut mustan käsilaukkunsa jalkojensa juureen, jotta on helpompi tanssia. Hän tarkistaa aina välillä, että laukku on tallessa ja jatkaa hauskanpitoaan, kunnes eräällä kerralla laukkua ei enää näy missään. Hyvin alkanut toukokuinen ilta alkaa luisua kohti epätoivoa. ”Minulle tuli hirveä paniikki, kun laukkua ei näkynyt. Kiertelin ympäri tanssilattiaa, että jos sen on joku vahingossa potkaissut jonnekin", Suvi kuvailee tunnelmiaan. Kun laukkua ei löytynyt, hän kävi sanomassa portsareille asiasta. He etsivät Suvin laukkua jopa naisten vessan roskiksesta. "En minä heti osannut ajatella, että se on varastettu”, Suvi kertaa yön tapahtumia. Suvin laukussa oli lompakon ja kännykän lisäksi avaimet autoon ja kotiin sekä joitain kosmetiikkatuotteita.

20

”Yritin soittaa puhelimeeni, mutta koska siihen ei vastattu, suljin liittymäni. Suljin myös pankkikorttini. Sitä ei onneksi oltu ehditty käyttää. Eniten pelkäsin siinä vaiheessa, että varkaat tajuaisivat minun autoni olevan parkissa torinrannassa ja he veisivät senkin.”

Varastettuna henkilöllisyys

Fionan tapahtumat olivat vasta alkua. Heinäkuussa Suville tuli Saunalahdelta ilmoitus, että hän on tilannut uuden liittymän ja puhelimen. Suvi soitti heti Saunalahdelle selvittääkseen mistä on kysymys, sillä hän ei ollut tilannut mitään. ”Silloin minulle oikeastaan selvisi, että joku hyväksikäyttää minun henkilötietojani. Sen jälkeen vaihdatin heti lukot asuntooni. Halusin, että olen turvassa ja että minun omaisuus ja kämppis ovat turvassa”, Suvi kertoo.


Suvi oli joutunut identiteettivarkauden uhriksi. Identiteettivarkaus tarkoittaa, että toisen henkilötietoja käytetään luvatta huijaus- ja hyötymistarkoituksessa. Henkilötietojen kerääminen ei ole Suomen lain mukaan laitonta, vaan ainoastaan niiden väärinkäyttö. Suvin tapaus on siinä mielessä erikoinen, että hänen tietonsa varastettiin niin sanotusti analogisesti. Etenkin Internetissä tapahtuvat identiteettivarkaudet ovat lisääntymässä. ”Roskiksista henkilötietojen kaivelu ja henkilötodistusten varastaminen on jo harvinaisempaa”, rikoskomisario Tapani Tasanto Oulun poliisilaitoksen pitkäkestoisen tutkinnan yksiköstä kertoo. Suvi sai peruutettua Saunalahden tilauksen, eivätkä rikolliset saaneet käsiinsä liittymää tai puhelinta. Suville tuli myös kolme pakettia Jotexilta, jotka hän sai palautettua ennen pakettien päätymistä rikollisille. Jokaisen tapauksen jälkeen Suvi kävi poliisiasemalla täydentämässä rikosilmoitustaan. ”Parhaimmillaan saatoin käydä poliisiasemalla kolme kertaa viikossa. Minun juttua hoiti monta eri poliisia, joille minun piti aina uudestaan selostaa tapahtumat. Se oli välillä aika rankkaa”, Suvi muistelee. Hänen identiteettiään yritettiin käyttää väärin myös muutoin. Suvia epäiltiin hetken aikaa rattijuopumuksesta. Hänen laukkunsa varastanut nainen oli näyttänyt Suvin ajokorttia jäädessään kiinni humalassa ajamisesta.

Käännekohta

Suvin tapaus alkoi selvitä, kun hän sai postista ilmoituksen noudettavana olevasta Hobby Hallin paketista. Pakettikortissa oli 045-alkuinen puhelinnumero, jonka Suvi lähetti toiveikkaana numeropalveluun. Numerotiedustelun vastaus oli, että numero kuuluu Suvi Tihiselle ja osoitekin oli Suvin. Soitto DNA:n asiakaspalveluun paljasti, että Suvin nimissä oli otettu myös mokkula.

”Säikähdin, että jaetaanko minun henkilötietojani jossain yleisesti." Seuraavaksi Suvi matkasi postiin sanomaan, että Hobby Hallin paketin voi lähettää takaisin. Postissa hänelle yllättäen kerrottiin, että paketti oli haettu puoli tuntia sitten. ”Paketti oli lunastettu sellaisella käsinkirjoitetulla valtakirjalla, jossa oli minun nimi, henkilötunnus ja allekirjoitus. Silloin olin ihan paniikissa ja sydän jyskytti.” Varkaiden väärentämä valtakirja oli huonosti tehty. Se oli päivätty lokakuulle, vaikka oli elokuu ja allekirjoituksetkin näyttivät samalta.

"En voi käsittää, miten sellainen on voinut mennä postissa läpi", Suvi ihmettelee. Postin työntekijä Anne Väärä kertoo, että tavallisen paketin voi hakea kuka tahansa. Pakettikortilla haettaessa henkilöllisyystodistusta ei tarvitse näyttää, mutta pelkällä lähetystunnuksella haettaessa henkilöllisyys tarkistetaan. ”Valtakirjaa ei periaatteessa tarvita tavallista pakettia noudettaessa. Jos sellaisen kanssa tulee, niin se otetaan vastaan eikä henkilöllisyystodistusta tarvita”, Väärä kertoo. Väärennetyssä valtakirjassa oli myös varkaan oma nimi ja henkilötunnus. Nimi ei kuitenkaan ollut sama kuin naisella, joka oli esittänyt Suvia jäädessään kiinni rattijuopumuksesta. ”Silloin säikähdin, että jaetaanko minun henkilötietojani jossain yleisesti. Onneksi kuitenkin selvisi, että naiset tuntevat toisensa ja ovat rikoskumppaneita”, Suvi kertoo huojentuneena. Varkaat on nyt saatu kiinni ja Suvi odottaa, että tapaus menisi tuomarille.

Paha saa aina palkkansa?

Tapani Tasannon mukaan identiteettivarkaat tyypillisesti syyllistyvät erilaisiin petoksiin. Rikolliset avaavat puhelinliittymiä, ottavat pikavippejä ja tilaavat postimyynneistä tavaraa toisen henkilötiedoilla. He myös esiintyvät nettihuutokaupassa toisena henkilönä ja kauppaavat olematonta tavaraa, keräävät rahat ja häipyvät. Näin rikolliset saavat hyödyn ja uhri laskut. ”Oulun seudulla identiteettivarkaat ovat pääsääntöisesti parikymppisiä nuoria miehiä, joilla on huumeongelma ja tarvetta rahalle”, Tasanto kertoo.

Onko sinulla kirjastokorttia? Raffi päätti kokeilla, kuinka helposti identiteettivarkaus onnistuu. Astelin pankkiin hyvän peitetarinan kanssa – lompakko oli jäänyt vanhempieni luo ja tarvitsin käteistä ruuan ostoon – sekä kaverini henkilötietojen kanssa, jotka olin opetellut ulkoa. ”Voi kuule, ei valitettavasti saa antaa rahaa ilman henkilöllisyystodistusta”, pankkivirkailija kertoo minulle. Olin helpottunut, että pankissa ollaan näin tarkkoja siitä, kenelle rahaa annetaan. Esitän kuitenkin epätoivoista ja kysyn sympaattisen oloiselta pankkineidiltä, onko minulla mitään mahdollisuuksia saada rahaa tililtäni, kun ainoa henkilötodistukseni on lompakossa. Käy ilmi, että mahdollisuuksia löytyy. ”Onko sulla kuvatonta kelakorttia tai tunnetko ketään työntekijää täältä pankista? Onko sulla mitään paperia mistä mää näkisin edes sun nimen? Onko vaikka kirjastokorttia?” pankkivirkailija luettelee mahdollisuuksia. Valitettavasti en ollut varautunut, että kaverin kirjastokortilla saisin rahaa hänen pankkitililtään, joten korttia ei ollut esittää pankkineidille. Luultavasti rahaa olisi sitä näyttämällä herunut, mutta ehkä sitten ensi kerralla.

21


Varas saattaa löytyä lähipiiristäkin. Esimerkiksi aviopuolisot ja kämppikset pääsevät helposti käsiksi toistensa henkilötietoihin. Rangaistukset ovat rikollisille melko olemattomat. Yhdestä tai kahdesta petoksesta seuraamukset ovat lähinnä sakkoja. Vasta, kun petoksia on kertynyt kymmenittäin, näytetään rikollisille vankilan ovea. Ensikertalaiselle merkintä rikosrekisteriin voi olla kovin seuraamus. ”Pahimmassa tapauksessa rikolliset pääsevät kuin koira veräjästä. Useimmilla ei ole juurikaan omaisuutta, joten heillä ei ole varaa edes korvausvaatimusten maksuun”, Tasanto toteaa. Oulussa poliisin tietoon tulee vuosittain kymmeniä identiteettivarkaustapauksia. Suurin osa niistä saadaan rikoskomisarion mukaan selvitettyä. Jotkut varkaista saattavat tienata rikoksillaan satoja tai tuhansiakin euroja. Tasanto haluaa kuitenkin muistuttaa, että kiinni jäädessä eurot löytyvät edestä maksettavana.

"Mietin usein, että miksi minä, miksei joku muu?” Identiteettivarkauksiin kuuluvat myös esimerkiksi tapaukset, joissa on perustettu toisen henkilön nimellä ja kuvalla Facebookprofiili. Usein näissä tapauksissa kunnianloukkauksen määritelmä ei täyty, mutta uhrille tekaistusta profiilista voi olla suurta haittaa. Myös kiusaustapaukset ovat yleisiä. Internetissä kerätään hyväuskoisten henkilötietoja erilaisten houkuttelevien tarjousten yhteydessä. Hyvä esimerkki tällaisesta on Facebookissa levinnyt linkki kilpailusta, jossa voi voittaa Prisman lahjakortin. Kilpailun yhteydessä osallistujia pyydettiin kertomaan muiden tietojen lisäksi myös henkilötunnuksensa.

Kommentti:

Pidä identiteetistäsi kiinni Identiteettinsä voi hukata väärin käsiin ihan vahingossa ja jopa huomaamattaan. Koin tämän omakohtaisesti vähän aikaa sitten. Vietin kosteaa baari-iltaa, jonka päätteeksi pankkikorttini joutui vääriin käsin. Kaikissa baareissa ei vielä käytetä tunnuslukua vaativaa lukulaitetta, joten maksaminen tapahtuu perinteiseen tapaan höyläämällä. Erään oululaiskapakan työntekijälle sattuikin virhe, kun hän sekoitti minun ja erään toisen henkilön kortit. Tällainen tapahtuma on sinänsä ymmärrettävä, koska baarissa oli pimeää, kortit olivat samanlaiset ja työntekijällä oli kiire. Lopputulos oli kuitenkin se, että jollain tuntemattomalla oli minun korttini. Pahimmassa tapauksessa hän olisi voinut höylätä tilini tyhjäksi vaikka siinä samaisessa juottolassa. Tilanne päättyi onnekkaasti, mutta säikäytti pahan kerran. Seuraavana arkiaamuna minulle soitettiin pankista, että korttini oli löytynyt. Olin ihmeissäni, koska en tietääkseni ollut sitä edes hukannut. Henkilö, jolle minun korttini oli päätynyt, oli onneksi ollut rehellinen ja palauttanut sen pankkiin. Minun vaivakseni jäi leikellä hänen korttinsa kahtia ja odottaa pankista uutta korttia. Etsin tyypin vielä Facebookista käsiini ja kiittelin oikeasta toiminnasta. Olin ehtinyt käyttää hänen kortillaan enemmän rahaa huomaamattani kuin hän minun kortillaan, joten maksoin hänelle erotuksen. Tilanne sai ajattelemaan ja opetti, että tärkeistä dokumenteistaan tulisi pitää parempaa huolta. Pankkikortilla voi vain tyhjentää tilin, mutta esimerkiksi henkilötiedoilla voi tehdä paljon pahempaa jälkeä. Minun tapauksessani kortti päätyi rehteihin käsiin, mutta tilaisuus voi tehdä myös identiteettivarkaan! Aleksanteri Pikkarainen

Raha ei korvaa kaikkea

Suville ei aiheutunut hänen identiteettinsä väärinkäytöstä suuria taloudellisia menetyksiä, mutta henkisesti aika oli raskasta. Vaikka Suvi ei menettänyt paljoa, jo ajatus siitä, että joku esiintyy hänenä, on kauhea. ”Sain hirveitä raivonpuuskia ja itkin monet kerrat. Mietin usein, että miksi minä, miksei joku muu?” Suvista tuntui koko ajan hengästyneeltä ja hän oli hyvin stressaantunut. Vielä nykyäänkin hän kurkkaa välillä ikkunasta ulos, että onko hänen autonsa edelleen pihassa. Suvi aikoo seurata, miten rikollisille käy. Hän ei osallistu tulevaan oikeusistuntoon, mutta hän aikoo, millaisia rangaistuksia varkaat saavat. Suville tuli rikollisten jäljiltä noin 1 000 euron laskut sekä DNA:lta että Hobby Hallista, joten rikollisia odottavat kovat korvausvaatimukset yrityksiltä. Myös Suvi vaatii korvauksia rahallisista menetyksistään. Poliisit ovat varoittaneet, että Suvi ei luultavasti koskaan näe niitä rahoja. ”Silloin tuli sellainen ärsytys ja ajattelin, että minähän kyllä varmistan, että saan jokaisen sentin takaisin”, Suvi kertaa.

22

Tapani Tasanto suosittelee olemaan varovainen henkilötunnuksen kanssa, sillä se on haluttua tavaraa rikollispiireissä. Hän myös kehottaa ottamaan poliisiin yhteyttä heti, kun epäilee identiteettiään väärinkäytettävän. ”Joskus on ollut tapauksia, että maksamattomat pikavipit ja laskut ovat menneet perintätoimistolle asti ennen kuin on tehty rikosilmoitus. Jos rikosilmoitusta ei tehdä, joutuu uhri itse maksumieheksi”, Tasanto huomauttaa. Identiteettivarkaus on vaikuttanut Suviin paljon. Hänestä on tullut varovaisempi ja tarkempi omien henkilötietojensa kanssa. Suvi syyttää jonkin verran tapahtuneesta myös itseään, sillä vaikka varastaminen on väärin, ei hän olisi saanut jättää laukkuaan lattialle. ”Kaikkea, mitä menetin, ei voi mitata rahassa. Minua harmittaa myös se, kun puhelimen mukana meni paljon muistoja, kivoja kuvia ja viestejä.” �


Terveisiä virasto-

helvetistä!

Julkisten palvelujen odotustilat ovat yleensä paikkoja, joihin kukaan ei mene vapaaehtoisesti. Paitsi Raffi. Päätimme ottaa selvää, miltä pienestä ihmisestä tuntuu jonottaessaan lappu kourassa vuoroaan oravanpyörän hammasrattaiden välissä. Ensi töiksemme suuntasimme krapulassa työkkäriin ja kun ei natsannut, leveämpää leipää lähdettiin etsimään Kelasta ja sossusta. Loppujen lopuksi päädyimme pää kainalossa päivystykseen. Teksti Aleksanteri Pikkarainen & Jussi Kotila Kuvat Aleksanteri Pikkarainen

23


Työ- ja elinkeinotoimisto

Kela

Saavumme työkkäriin kovassa krapulassa luodaksemme autenttisen tunnelman. Vieressä sijaitsevasta ravintola Vanillasta saa onneksi helpotusta edullisen ruoan muodossa. Tosin rasvaisempia vaihtoehtoja olisi kaivattu. Työkkäri on avara ja valoisa paikka, mutta penkit on aseteltu kuin kirkossa konsanaan ja niillä on todella ankeaa odottaa vuoroaan. Meininki on kuin veikkausliigakatsomossa, eli väki istuu hiljaa ja hartaasti. Viihdykettä tarjoavat työnhakuun tarkoitetut tietokoneet, joilla pääsee tutkimaan vapaasti Internetin ihmemaailmaa. Ovelasti piilotetusta nettikabinetista löytyy myös Office-paketilla varustettuja koneita sekä auttavaa kättä tiistaisin ja torstaisin. Lukutaitoinen voi napata hyllystä luettavakseen tuoreen Kalevan tai Hesarin. Harmiksemme joudumme toteamaan, ettei palvelu pelaa, sillä krapulaisille tarpeellista juomavesiautomaattia ei ole. Reidet paskassa olisi ollut myös harmillista huomata vessapaperin akuutti puute.

Kelan pahamaineiset jonotuskauhukuvat ovat kai sittenkin vain pelkkä myytti, sillä kohtalaisen suuresta asiakasmäärästä huolimatta jonotusaika pysyy siedettävänä. Liekö vika asiakkaissa, koska nytkin korviin kantautuu malttamattomien napinaa pitkistä odotusajoista. Muuten meininki on varsin leppoisaa ja pehmeillä penkeillä on mukava röhnöttää. Kitinä ja valituskin jäävät sopivasti kepeän taustamusiikin alle. Tarjolla on myös krapulaisille vilvoittavaa lähdevettä ja tällä kertaa muovikupit eivät lopu kesken. Liika veden särpiminen kuitenkin kostautuu, sillä vessaa ei tilavasta puljusta löydy ja kusihädässä on tympeää jonottaa. Piristystä lapsille ja lapsenmielisille tarjoaa leikkinurkkaus, jossa saa harjoitella tulevaa lomakkeiden täyttöä veikein puuvärein. Pikkuinsinööreille on tarjolla myös Duplo-palikoita, tosin kokonaiset 10 kappaletta. Kun oma vuoronumero napsahtaa ledinäytölle, itse asiointi sujuu viihtyisästi omissa suljetuissa lasikopeissa.

Kiitämme: + Useita tietokoneita, joissa rajoittamaton nettiyhteys (kyllä, myös pornosivut toimivat) + Erinomainen lehtivalikoima + Lehtitelineessä ilmaista kopiopaperia, jota on helppo varastaa + Tilava invavessa

Vessassa ei ollut paperia Kovat penkit, joilla hankala maata Huono fengshui (mitä se ikinä tarkoittaakaan) Tympeä tunnelma

Odotusaika: 24

Kiitämme: + + + +

Lyhin odotusaika! Mukavat penkit, myös makaaminen onnistui Veikeä lasten leikkinurkkaus Kokonaisuudessaan viihtyisät tilat

Moitimme:

Moitimme: -

47 minuuttia

- Ei vessaa! - Luettavana pelkästään vanhoja naistenlehtiä - Naapurissa oleva Lidl voi viedä mielenkiinnon

Odotusaika: 30 minuuttia


Sosiaali- ja terveystoimi

Yhteispäivystys

Ennen sossun jonotuskeikkaa tuli nukuttua puolille päiville sekä laiminlyötyä henkilökohtainen hygienia, joten puitteet jonotukselle olivat lähtökohtaisesti kunnossa. Pieneen, monikulttuuriseen odotustilaan saavuttaessa on mukavaa havaita vuoronumeroiden sisältävän arvioidun odotusajan: puoli tuntiahan ei tuntuisi missään! Puitteet odotustilassa ovat kaikki vähän sinne päin. Juomavesiautomaatti tilassa on, muttei vettä eikä mukeja. Lehtitelineen päällimmäinen Kotiliesi on päivätty 2.10.2008. Penkit vaikuttavat rötväyskelpoisilta, mutta mystiset tahrat houkuttelevat lähinnä seisomaan. Paranoiat heräävät helpolla, sillä odottajia seuraa useampi vartija sekä turvakamera. Vastakkaisen oven peilikin näyttäisi olevan mallia kuulusteluhuone. Luvattu odotusaikakin alkaa haiskahtaa kusetukselle. Piristystä sentään tarjoaa äitinsä hakemuksesta ilahtunut lapsi, jonka paskainen röhönauru jää kaikumaan käytäville: "Hähähähäää, me saatiin lappu!"

Saapuessamme päivystykseen maanantai-iltana tökkää matka lyhyeen. Periaatteessa julkisen tilan kulku on nykyään valvottua ja kuvauskielto ehdoton. Päivystyksen odotustilaan pääsee vain oman tai läheisen sairauden perusteella. Syytä rajoituksiin ei anneta. Saamme kuitenkin istua aulatilassa. Jo siellä tunnelma on apaattinen. Kukaan ei ole täällä vapaasta tahdostaan ja sen huomaa. Tervekin mies alkaa tuntea itsensä sairaaksi. Haistelemme tunnelmaa tovin. Sairaalahenkilökunnan jäsen kertoo, että tällaistahan tämä on: ”Kaksi lääkäriä tekee hommia ja resurssit ovat mitä ovat. Varsinkin viikonloppuisin on tympeää ja tämä on viimeinen paikka minne itse tulisin hoitoon.” Kävelykepeillä hoitoa hakemaan saapuva tyttö on tuskaisen näköinen. ”Voi luoja, ne vielä sano puhelimessa että ei oo ruuhkaa”, hän toteaa ystävälleen. Päivystyksen oven tuntumassa tutun vähemmistön edustajat odottavat tietoa omaisensa kohtalosta. ”Kuus tuntia ollaan tässä ootettu. Nyt se pääsi kuulemma osastolle,” meille kerrotaan. ”Viime viikolla se oli täällä saman asian takia. Koko yö piti oottaa, kakstoista tuntia ja kesken piti lähtä pois.” Paikalle tallustaa nuhjuisen näköinen mies. ”Jaaha, sairaalan alueella tupakointi kielletty ja tupakkipaikalla ei saa juoda alkoholia. Jo on kovat komennot,” mies toteaa. ”Kävin kättä näyttämässä, tikkejä laittoivat. Parissa tunnissa selvisin, hyvän arvosanan annan.” Poistumme yöhön. Mies huutelee perään kymppiä haastattelupalkkioksi. �

Kiitämme: + Vuoronumeroissa on arvioitu odottamisaika + Pöytätöherryksiä on mukava lueskella aikansa kuluksi + Varaamalla ajan voi välttää jonotuksen + Hyväksyttyä hakemusta voi juhlia alakerran pitseriassa + Hylätyn hakemuksen jälkeen kanikonttori löytyy naapurista

Moitimme: - Vuoronumeron arvioitu odottamisaika heitti 20 minuutilla - Lehdet ovat vanhoja, sotkettuja sekä huonossa kunnossa - Odotuspenkeistä löytyy epämääräisiä tahroja - Ei vessaa (syy tahroille?) - Hylätyn hakemuksen jälkeen kanikonttori löytyy edelleen naapurista

Odotusaika: 47 minuuttia

Kiitämme: + + + + +

Hyvännäköinen lääkäri Juoma-, välipala- ja kahviautomaatit Hyvät penkit, joilla voisi nukkua jos olisi tilaa TV Lasiovessa kyltti varoittaa lasiovesta

Moitimme: -

Todella surkea tunnelma Hoitoon pääsy kestää usein kauan Tupakointipaikalla ei saa juoda alkoholia Kuulemamme mukaan vähemmistöjä syrjitään Vettä saa hanasta, mutta mukit ovat loppu

Odotusaika: 15 minuuttia pelkästään lääkintävahtimestarin pakeille

25


Baarityöntekijöiden ammattitaito on kehittynyt viimeisen viiden vuoden aikana hurjasti. Nykyisin oululainen drinkkitarjonta ei kalpene suurten kaupunkienkaan rinnalla. Vielä kymmenisen vuotta sitten esimerkiksi limeä ei ollut saatavilla drinkkeihin.

26


Tarinoita drinkkien takaa Raffi kävi kyselemässä neljältä oululaiselta baarilta tarinoita talon omien drinkkien takaa. Nyt selvitetään miksi Rammstein on juuri Rammstein ja mistä se G-piste lopulta löytyy. Teksti Jussi Kotila & Eleonoora Riihinen Kuvat Ville Vanninen

Kuluma liekeissä Valot pimenevät ja musiikin volyymi nousee, ihmiset hiljentyvät. Till Lindemanin mörisevän painostava ääni suoltaa saksaa rankan hevimökän säestämänä. Baarimestari kaataa liekehtivää alkoholia metalliastiasta toiseen. Absintit katoavat baarimikkojen suihin ja sinkoavat metrisen tulilieskan baaritiskin takana. Tulineste kaadetaan lopuksi punaisten juomien koristukseksi. Valot tulevat takaisin ja musiikki hiljenee. Ihmiset säpsähtävät takaisin todellisuuteen ja alkavat taputtaa ja hurrata. Kuluma on tunnettu näyttävistä tarjoilutavoistaan. Baarin kuuluisin drinkki on Rammstein. Tulidrinkkejä on tehty Kuluman avautumisajoista lähtien. Nyt ne ovat jo niin kuuluisia, että ihmiset tulevat kaukaa ihmettelemään tulishow’ta. Drinkin on kehitellyt baarin päällikkö Jani Rantaeinola. Idea drinkkiin lähti henkilöstön jaetusta rakkaudesta Rammsteinin musiikkiin. Liekehtivä drinkki on kunnianosoitus Rammsteinille ja sen live-esiintymisten räjähtävälle pyrotekniikalle. Rammsteinia tarjoillaan kiireisen viikonloppuillan aikana jopa sata kappaletta, arvioi baarimestari Aimo Markus. Rammsteinin lisäksi Kulumassa tehdään myös Tulitorni-nimistä drinkkiä, joka nimensäkin mukaisesti on liekehtivä torni vodkapullosta ja -laseista. Tulella leikkiminen ei ole onnistunut täysin haavereitta. ”Asiakkaille ei ole koskaan sattunut mitään, mutta joskus on saattanut omat housunlahkeet kärvähtää” Markus naurahtaa. Kulumassa on tiedettävästi myös eräs muukin drinkki, jonka tarjoilemistapa on varsin mielenkiintoinen. Kyseessä on Pornodrinkki. Sen tekemisen olennainen ainesosa on spontaani hulluus, joka ei tule ihan automaattisesti tilaamalla. Siksi Raffiltakin jäi tämä mysteeridrinkki näkemättä.

27


”Ripset ja posket ovat palaneet, mutta omasta tahdosta tätä tehdään”, kertoo Kuluman baarimestari Ville Wallenius.

”Se syntyi yksien polttareiden yhteydessä, kun pyydettiin semmosta härskiä drinkkiä”, baarimestarit Ville Wallenius ja Marjaana Rantaeinola muistelevat. Drinkin tarjoiluun liittyy ainakin hevosnaamio ja iso, suonikas dildo. Miesten kohdalla taas Marjaana tarttuu ruoskaan. Kyse ei ole mistään vakiintuneesta drinkistä, vaan pikemminkin erikoisesta tarjoilutavasta, baarimestarit kuvailevat. Hassuttelu tuo viihdyttävän lisän drinkkeihin, mutta maun täytyy olla myös kohdallaan. Kuluman muihin perinteisemmillä tavoilla tarjoiltuihin drinkkeihin kuuluvat mm. erilaiset hedelmistä ja marjoista sekoitetut pitkät frost-drinkit ja kuningatarjäätelöltä maistuva kerros-shotti Holy Markus (suosittu varsinkin Markusnimisten keskuudessa). Kuluma on profiloitunut drinkkibaari ja viikonloppuiltoina tiskin takana häärii neljästä viiteen baarimikkoa. Drinkkejä tilataan lievästi hanajuomia enemmän ja varsinkin naiset haluavat drinksutella. Palaneen kanelin makuinen tulijuoma lämmittää syksyisenä ja pimeänä iltana mukavasti. Rammsteinit on ryystetty cocktaillaseista. ”Siihen loppuun voi laittaa, että jos Till Lindeman lukee tätä, niin voin tulla sen vaimoksi”, Marjaana Rantaeinola heittää iloisesti tiskin takaa.

Viiskuuskolkyt

”Kokeilen kaikkea mahdollista sekaisin ja sitten maistan.” Kauppatorin Kahvilamakasiinin vuorovastaava Mari Laurilalla on yksinkertainen tapa kehitellä uusia drinkkejä. Yleensä uudet juomasekoitukset syntyvät hiljaisina työpäivinä tai sitten niitä kehitellään tarkoituksella erikoistilaisuuksia varten. Menestysdrinkit saattavat kuitenkin syntyä myös hetken mielijohteesta asiakkaan pyytäessä ”jotain hyvää.” ”Yleensä kysyn asiakkailta haluavatko he kirpeän vai makean drinkin. Tällä kertaa kuitenkin haluttiin sekä kirpeää että makeaa. Mietin drinkkiä tehdessäni, että mitkä ainesosat voisivat sopia hyvin yhteen”, Laurila muistelee. Kyseisen drinkin tilannut asiakas ihastui välittömästi drinkkiin ja kysyi Laurilalta juomasekoituksen nimeä. Marin spesiaalista tulikin yksi kesän hittijuomista, sillä myös muut Makasiinin työn-

28

tekijät alkoivat tehdä kyseistä juomasekoitusta vastauksina asiakkaiden epämääräisiin pyyntöihin. Makasiinin klassisin drinkki on kuitenkin mystinen numerosarja, 5630. Drinkin syntytarinan mukaan jokunen vuosi sitten Makasiinin tiskille oli astellut pienessä sievässä oleva nuorimies, joka tilausta kysyttäessä oli hokenut vain ”Viiskuuskolkyt, viiskuuskolkyt.” ”Tiskillä ollut myyjä luuli, että kyseessä on jokin tietty drinkki. Hän kysyi toimistossa olevalta kollegaltaan, tietääkö hän mitä siihen ’viiskuuskolkyt’ –juomaan oikeen tulee. Siellä sitä sitten etsittiin aina Googlesta asti drinkkiohjetta”, Laurila muistelee huvittuneena. Lopulta asiakkaalle tehtiin omasta päästä keksitty drinkki. Saadessaan juomansa tyytyväinen asiakas ojensi pankkikorttinsa ja hokien edelleen ”Viiskuuskolkyt, viiskuuskolkyt.” Pienen ihmettelyn jälkeen selvisi, että tuo mystinen numerosarja olikin asiakkaan pankkikortin tunnusnumero. ”Kyllähän siinä ihmeissään oli itse kukin, mutta lopulta asiakas oli ainakin tyytyväinen juomaansa”, Laurila nauraa. Juomasekoitus päätyi pian tapahtuman jälkeen alun perin vitsinä drinkkilistalle, mutta saatuaan suosiota varsinkin sinä kesänä tiukan markkinointinsa ansiosta, tuli 5630 jäädäkseen.

Mari Laurilan mielestä hyvän drinkin kuuluu olla kirpeä, yllätyksellinen sekä ennen kaikkea asiakkaan toiveiden mukainen.


”Vahingossa voi syntyä hyviäkin drinkkejä” ”Suomessa on tapana piilottaa viinan maku, ulkomailla puolestaan pyritään tuomaan viinan parhaat puolet esiin”, toteaa 1barin baarimestari Tomi ”Metsuri” Pylvänäinen sekoittaen samalla yhteen viskiä, karamellilikööriä, suklaata, jäätelöä ja maitoa. Juomasekoituksen heittäessä kierrosta tehosekoittimessa alan epäillä, voiko tuo karkkipirtelö tuoda viskistä esiin muuta kuin laktoosi-intoleranssikrapulan. Olen väärässä. Juuri maistamani G. (”gee piste”) -niminen drinkki maistuu tyrmistyttävän hyvälle ja viskistäkin mukana tuntuu olevan vain pehmeä ominaisaromi. Pistävää jälkimakua ei vain ole. Kuvaajammekaan, joka on viskimiehiä, ei maistamatta usko. Maistettuaan uskoo: "Tätähän pitää perkele tilata toistekin." G. syntyi, kun Metsurin edellisessä työpaikassa oli käynyt pieni tilauskämmi ja varastot olivat täynnä viskiä, suklaata ja jäätelöä, joista piti päästä eroon. Metsuri valmisti kyseisten ainesten pohjalta drinkin, jolle hänen silloinen ravintolapäällikkö Maikku Helanen keksi nimen.

”Pitäähän sitä tosiaan olla pikkuisen pöljä, että jaksaa tätä baarityötä vuodesta toiseen.”

”Kyllähän noita drinkkejä keksitään se kymmenen päivässä, mutta harvassa ovat kyllä sellaiset drinkit, jotka päätyvät drinkkilistalle.” Eikä vain baarin omalle drinkkilistalle, G.:n voi nimittäin bongata drinkkilistoilta ympäri Suomea. ”Kyllä se täytenä yllätyksenä tuli, että siitä drinkistä tuli niin suosittu”, Metsuri päivittelee. 1baria voi pitää hyvällä syyllä drinkkibaarina. Metsurin mukaan kolme neljäsosaa myytävistä juomista on drinkkejä, mikä on oulussa todella suuri osuus. Erityisen tunnettu 1bar on flairtendingistaan eli näyttävästä juomien valmistuksesta, jossa viinapulloilla jonglöörataan kuin sirkuksessa. Vaikka moni asiakas tuleekin juuri näyttävän juomanvalmistuksen perässä 1bariin, kaikki eivät kuitenkaan flairtendingistä perusta: ”Kyllähän sitä negatiivista kommenttia tulee paljon. Yleensä itketään siitä että juoman tekeminen kestää luvattoman pitkään, mutta jos tämä nyt oikeasti hidastaisi myyntiä niin paljon kuin jotkut väittävät, niin arvaapa heiteltäisiinkö me niitä pulloja enää.” Metsurilla pullojen viskelyä on takana jo useita vuosia. Aiemmin hän on ollut myös tuttu näky alan kisoissa. Tahtia on hidastanut viimeaikoina selkäleikkaus, joka oli peruja tuhansista flairiin käytetyistä harjoitustunneista. Saikullakin pullo näyttää kuitenkin tottelevan miestä. ”Pitäähän sitä tosiaan olla pikkuisen pöljä, että jaksaa tätä baarityötä vuodesta toiseen. Flairtending on kuitenkin itselle tarjonnut sen kipinän, jonka ansiosta tiskin takana jaksaa seistä”, Metsuri naureskelee. 1barin yksi suosituimmista drinkeistä, City-lehdenkin kaupungin paras -palkinnolla muistettu Berry Mary on syntynyt juuri flairin kautta. Metsuri oli vuonna 2008 kilpailemassa Saksassa Baltian flairtending -mestaruuskisoissa, joissa kilpailijoilla oli kolme minuuttia aikaa valmistaa näyttävästi mahdollisimman hyvältä maistuva drinkki.

Tomi "Metsuri" Pylvänäinen pyrkii tekemään drinkkejä, joita voi tehdä lähes jokaisessa Suomen baarissa. Tällainen drinkki on myös voitokas Berry Mary.

29


Leena Komulainen odottaa Anistappeineen innolla drinkkikulttuurin rantautumista oluthuoneille.

”Olin jo Suomessa suunnitellut sen, millainen drinkistä tulisi, sillä luulin että kilpailussa saisi olla omat tavarat mukana." Metsurin yllätykseksi paikanpäällä jaettiin kuitenkin jokaiselle kilpailijalle kori, josta löytyvistä ainesosista drinkki piti valmistaa. "Mulle sattui vielä se vihoviimeinen kori, jonka sisällöstä piti sitten koittaa jotain improvisoida. Tein siinä sitten drinkin jonka nimesin Berry Maryksi, ja se sattui voittamaan koko kilpailun”, Metsuri muistelee. Pikkuhiljaa ihmiset sitten kuulivat kotopuolessa menestyksekkäästä drinkistä ja niinpä Berry Mary alkoi kasvattaa suosiotaan. Vaikka 1barin drinkkilista vaihtuukin pari kertaa vuodessa, ainakin yksi on ja pysyy. ”Niin kauan kun minä pyöritän tätä baaria, niin myös Berry Mary pysyy listalla”, Metsuri vannoo.

Rakkaudesta alkoholiin

”Drinkin nimen keksiminen on hankalaa. Sen täytyy olla hauska ja oivaltava, mutta sen täytyy myös kertoa jotain itse drinkistä. Mielikuvitusta täytyy löytyä”, kertoilee baarimestari Leena Komulainen. Hän tarjoaa meille uuden ja lupaavan drinkkilistahitin, jonka houkuttelevaksi nimeksi on annettu Anistappi. Tapin muotoisista laseista tarjoiltu drinkki maistuu nimensä mukaisesti anikselta. ”Onneksi on niin nokkelia työkavereita, että he auttavat keksimään näitä nimiä”, Komulainen nauraa. Ei tulisi äkkiseltään mieleen, että Oluthuone Leskisessä voi sammuttaa janonsa oluen lisäksi myös drinkeillä. ”Leskinen tähtää keskieurooppalaiseen meininkiin, että oluthuoneestakin saa drinkkejä”, Komulainen kertoo. ”Kyllähän se niin on, että kun äijät tulee oluelle, niin vaimoillekin pitää löytyä juomia drinkkipuolelta.” Sukupuolten välinen ja-

30

kauma ei ole kuitenkaan täysin suoraviivainen olutbaarissakaan. Komulaisen mukaan miestenkin itsetunto alkaa kestää martinilaseista juomista. Vaikka oluttuvalla drinkkejä saakin, niin juomapuoli kallistuu luonnollisesti vahvasti oluen puolelle: vain kolmekymmentä prosenttia tilatuista juomista on drinkkejä. Leskinen uusii drinkkilistansa puolivuosittain. Listaa laatiessaan Komulainen lähtee miettimään kokonaisuutta: jokaiselle täytyy löytyä jotakin. Kuuluisin juomasekoitus on Leskisen oma glögi, jonka resepti on salainen. Jouluinen herkkujuoma on Leskisessä hyvin suosittu. Se tuo ihmisiä nauttimaan lämpimästä tunnelmasta ja kuumasta juomasta. Leskisen drinkkilistalta löytyy myös kunnianosoitukseksi drinkkejä, jotka kantavat vakioasiakkaiden nimiä. Tämmöisiä ovat muun muassa Cafe maaginen Kaakinen ja Dahlström. ”Näitä drinkkejä ei takuulla saa mistään muualta”, Komulainen naurahtaa. Signatuuri-drinkkien läpilyönti vaatii paljon työtä. Esimerkiksi tällaisesta drinkistä Komulainen nostaa hattua Kuluman Rammsteinille. Oluthuoneessa on myös yritetty kehitellä uusia innovaatioita olut-drinkeistä, mutta ne eivät ole ottaneet tuulta alleen. On ollut esimerkiksi kuohuviini-olut-sekoitusta, mutta olut on liian pyhä asia: ”Asiakkaat ajattelevat, että olut on olutta, sitä ei saa sotkea mihinkään, kun se menee pilalle”, Komulainen virnistää. Komulainen suhtautuu intohimoisesti drinkkien kehittelemiseen ja tekoon. Hän kilpailee kansainvälisellä tasolla baarimestari-kisoissa. ”Kilpailu pitää sitä mielenkiintoa yllä ja kyllähän siinä jonkinlaista kisaviettiä pitää löytyä”, Komulainen selventää ja jatkaa: ”Vaikka rakkaudesta alkoholiinhan tätä työtä tehdään.” �


i k k i m m e l a j Lapsi-, perhe

tarjous euroa

Lähestyvän joulun kunniaksi studiokuvaukset tarjoushintaan

Kuvauta itsesi, läheisesi tai lemmikkisi tai etsi inspiraatiota kotisivuiltani! Saatavana myös lahjakortteja!

sis.alv. 23 %

hintaan sisältyy - studiokuvaus - runsaasti koevedoksia nettigalleriassa - 5 kpl digitiedostoja

Ajanvaraukset ja tiedustelut: puh. 044 597 8188 marjo@marjovaisanen.fi

www.marjovaisanen.fi 31


Mekot: Nonboutique

32


Siivousp채iv채 Kuvat Ville Vanninen Meikkaus Camilla Perttula Mallit Hanna & Miina

Siivousp채iv채 33


Mekot: Nonboutique Korut: Lifestyle Kauppa Keng채t: Kuvausrekvisiittaa

34


Vaatteet: Kiks Koru: Kiks Alusvaatteet: Kuvausrekvisiittaa

35


36


Jumpsuitit: Kiks Korut: Kiks Keng채t: Real Deal Legginsit: Kuvausrekvisiittaa

37


Janiika ei vihaa lapsia, vaan suhtautuu heihin neutraalisti. "On silti ihanaa mennä kotiin ja huomata, ettei siellä ole lapsia."

Elämää ilman lapsia 29-vuotias oululainen Janiika pitää vapaaehtoista lapsettomuutta osana identiteettiään. ”Jotta minä hankkisin lapsia, minulle pitäisi tehdä lobotomia. En olisi enää minä.” Teksti Anna-Tuulia Hautala Kuvat Ville Vanninen Janiika ei muista koskaan halunneensa lapsia. ”Pienenä minulla oli kuusi vauvanukkea, jotka pidin hyvässä järjestyksessä. En kuitenkaan tuntenut minkäänlaisia äidillisiä tunteita niitä kohtaan. En ole miettinyt tulevien lasten nimiä enkä ajatellut, että vielä jonakin päivänä minulla on lapsia.” Omaa kantaansa on vaikea selittää siten, ettei keskustelukumppani tulkitse sitä loukkaavaksi. Sanomiset väännellään päinvastaiseksi kuin mitä ne on tarkoitettu. ”Jos

38

sanon, ettei lapsiperhe-elämä sovi minulle, perheellinen loukkaantuu ja kysyy, väitänkö hänen elämänsä olevan hirveää”, Janiika miettii. Janiikan lähipiiriin ei kuulu lapsia, joita hän tapaisi viikoittain. Serkkujen lapsia hän näkee muutaman kerran vuodessa. Janiika kertoo suhtautuvansa lapsiin kuten muihinkin ihmisiin. ”Jos ei varauksettomasti sano pitävänsä lapsista, tulkitaan se lapsivihaksi. Ei neutraali suhtautuminen

sitä tarkoita. Muiden lapset ovat ihan ok, mutta on ihanaa mennä kotiin ja huomata, ettei heitä ole siellä.” Vapaaehtoisesti lapseton eli vela joutuu jatkuvasti perustelemaan valintaansa. Pelkkä ”en halua lapsia” ei tunnu riittävän, vaikka se on Janiikalle ja monelle muulle perimmäinen syy. Janiika ei myöskään halua lapsia metelöimään ja sotkemaan. ”Olen liian mukavuudenhaluinen tehdäkseni lapsia. Minulla ei riitä kärsivällisyys pienten lasten


kanssa toimimiseen, eikä lasten ainainen maailman ihmeellisyydestä innostuminen vetoa minuun. En halua kroppani muuttuvan, enkä halua synnyttää. Lisäksi on näitä isoja syitä, kuten väestön liikakasvu.” Janiika toivoo velaudelle enemmän hyväksyntää. ”Velaus on elämäntapa ja kiinteä osa sitä, mitä ihminen on. Tuntuu kurjalta, kun joutuu pyytämään ulkopuolisilta ihmisiltä oikeutusta elämäntapaansa.”

Entä elämäsi tarkoitus?

Ainaista valintojensa perustelemista ei jaksa pitkään, jolloin samanhenkisten seura tulee tarpeeseen. Vapaaehtoisesti lapsettomilla onkin omat nettifooruminsa. Janiika on ollut mukana eräällä velojen foorumilla kohta kuusi vuotta. Hän päätyi mukaan, kun sivua suositeltiin hänelle toisella keskustelupalstalla. Yleisesti velojen foorumin osoitetta ei jaeta. Foorumilla keskustellaan kaikesta mahdollisesta, mutta se yksi suuri puheenaihe jää käsittelemättä - siis lapset. ”Foorumi on syntynyt tarpeesta pystyä puhumaan ilman, että tarvitsee varoa perheellisten loukkaamista. Jos julkisella foorumilla vaikkapa kertoo ärsyyntyneensä huutavista lapsista kauppareissun aikana, perheellinen saattaa vaatia ymmärtämään, että lapset ovat lapsia ja kyllä maailmaan ääntä mahtuu”, Janiika selventää. Lähes kaikki Janiikan velaystävät ovat tuttuja nettifoorumeilta. Muut kaverit ovat hyväksyneet Janiikan elämäntavan, vaikka aluksi kaikki eivät ole uskoneet hänen olevan tosissaan. ”Opiskeluporukoissa esimerkiksi puhuttiin selän takana, että kuitenkin minä olen ensimmäisenä maha pystyssä. Vähän loukkaavaahan sellainen on.” Vapaaehtoisesta lapsettomuudesta saa kuulla eniten tuntemattomilta. Vaikka omasta vakaumuksestaan ei välttämättä kailota suureen ääneen, tulee se ilmi tietyissä asiayhteyksissä. Janiika on törmännyt velauden ihmettelyyn esimerkiksi bileissä, netissä ja töissä. ”Aikoinaan opetusravintolan päällikkö ihmetteli, mikä on elämäni tarkoitus, jos en aio tehdä lapsia”, Janiika muistelee. Täysin syytön Janiika ei asian esilleottamiseen ole, sillä joskus tylsistyessään hän tykkää provosoida. Lapsettomuus voi olla vanhemmille kova paikka. Janiika kiittää onneaan siitä, että vanhemmat hyväksyivät hänen päätöksensä. ”Oikeastaan äitini jutut ovat välillä sellaisia, ettei uskoisi hänellä olevan lapsia. Äidillä ei ollut vauvakuumetta, hän ja isä vain päättivät tehdä lapsia. Mummo taas

kaipaisi lisää lapsenlapsenlapsia, mutta ei painosta niiden tekemiseen.” Kun jokin vakaumus on yhtä vankka kuin velaus, joutuu valitsemaan seurustelukumppanit tarkoin. Janiika on tehnyt heti kättelyssä selväksi potentiaaliselle kumppanille, etteivät lapset kuulu hänen tulevaisuuteensa. Nykyinen avopuoliso on oma-aloitteisesti päätynyt olemaan vela. ”Tällä iällä on erittäin vaikea löytää vapailta markkinoilta itselleen sopivaa velamiestä. Minulle sattui uskomaton mäihä”, Janiika kiittelee.

Valintasi on väärä

Joidenkin perheellisten elämäntehtävä tuntuu olevan se, että jokainen pitää saada hankkimaan lapsia. Tämän takia velat saavat kuulla jatkuvasti erilaisia väittämiä, joiden mukaan he ovat valinneet väärin. ”Kadut vielä joskus. Kuka sinua hoitaa sitten, kun olet vanha. Mitä jos vanhempasi olisivat ajatelleet noin. Olet vielä nuori. Lasten tekeminen on luonnollista. Kyllä mielesi vielä muuttuu. On ihan eri asia, kun lapsi on oma. Odota vain, että tapaat unelmamiehesi. Olethan itsekin ollut lapsi. Nainen ei ole nainen, ennen kuin hänellä on lapsia. Sinusta tulisi niin hyvä äiti. Ja kun tarpeeksi pitkään keskustellaan, saatetaan todeta, että onpa hyvä, ettet hanki lapsia, kun olet tuommoinen”, Janiika luettelee.

"Lapsia saa kyllä tehdä heti, kun värkit toimivat, mutta sterilisaation saa vasta 30-vuotiaana."

Veloja syytetään usein myös itsekkäiksi. ”Pidän itsekkyyttä sellaisena toimintana, joka on joltakulta muulta pois. Olen hedonisti ja elän mielelläni rentoa elämää. Jos tekisin lapsia ja jatkaisin elämääni samaan malliin, niin se olisi itsekästä”, Janiika miettii. Itsekkyyssyytösten takana voi kummitella se, että velojen vapaa elämäntyyli ärsyttää perheellisiä. ”Olisi silti hassua ajatella, että perheelliset olisivat kateellisia veloille. Hehän ovat lapsia vapaaehtoisesti

halunneet, joten luulisi heidän tietävän, mihin ovat ryhtyneet.” Jos mikään muu ei tunnu saavan velaa pois tolaltaan, saattaa perheellinen vedota siihen, että hänen elämänsä olisi niin paljon tyhjempää ilman lapsia. Janiika ei tätä purematta niele, vaikka ymmärtää väittämän. ”Jos ihmisellä on jotakin ihanaa ja se otetaan pois, on se todella kurjaa. Tämä väännetään turhan usein niin, ettei vela tiedä, mistä jää paitsi ilman lapsia. Enhän minä tiedäkään lapsista kuin huonot puolet, mutta kun en ole noita hyviä puolia kokenut, en osaa niitä edes kaivata.” Perheellisten ja velojen välinen vastakkainasettelu on voimakkaimmillaan silloin, kun toisen vakaumusta ei tahdota ymmärtää. Näin käy silloin, kun samat asiat eivät olekaan kaikille yhtä tärkeitä. ”Miten voi sanoa toista loukkaamatta, etteivät nuo sinulle tärkeät asiat tuo minun elämääni onnea?” Kuten monissa muissakin asioissa, myös velojen joukosta löytyy takinkääntäjiä. Janiika myöntää suhtautuvansa varauksellisesti nuoriin veloihin, vaikka on kamalaa, jos omatkin alkavat epäillä. Häntä surettavat erityisesti ne velat, jotka pyörtävät päätöksensä. ”Tietysti jokaisella on oikeus muuttaa mielipiteensä, mutta jos sitä on kovaan ääneen toitottanut, saa kelkankäännön jälkeen varautua kuittailuun. Lisäksi jokainen toisiin aatoksiin tullut vela innostaa uskomaan, että kaikkien mieli vielä muuttuu.”

30-vuotiaana lopullisesti täysi-ikäinen

Vapaaehtoisesti lapsettomat kokevat suureksi epäkohdaksi sen, ettei Suomessa alle 30-vuotias perusterve lapseton ihminen voi saada sterilisaatiota. Ikäraja on määritelty vuonna 1970 voimaan astuneessa laissa. Esimerkiksi Ruotsissa ikäraja on 25 vuotta. ”Lapsia kyllä saa tehdä heti, kun värkit toimivat. Adoptoida voi 25-vuotiaana. On järjetöntä, että ihminen on vasta 30-vuotiaana kokonaan täysivaltainen päättämään omista asioistaan”, Janiika miettii. Sterilisaation korkeaa ikärajaa selitetään myös sillä, että alle 30-vuotiaina steriloidut katuvat sterilointiaan todennäköisemmin kuin ne, jotka sen ottavat myöhemmin. ”Kun steriä ei saa lapsettomana alle kolmekymppisenä, keitä nämä katujat oikein ovat? Todennäköisesti niitä, joilla on steriin oikeuttavat kolme lasta ja myöhemmin tuleekin vielä vauvakuume. Näihin sterinpur-

39


kuihin vedoten steriä ei tehdä alle 30-vuotiaalle lapsettomalle, vaikka kyse on täysin eri viiteryhmästä. Jos sitä alkaa katua, on se oma ongelma. Entä jos tekee lapsia ja se kaduttaa?” Janiika ei ole vielä itse oikeutettu sterilisaatioon. Hän ei enää periaatteessa tarvitsisi sitä, koska hänen kumppanilleen on tehty vasektomia. ”Harkitsen, että teetän sterin kannanottona. Mitä useampi ottaa

"Kaikki naisethan tykkäävät lapsista ja kaikille naisille tulee vauvakuume." sterin, sitä hyväksyttävämmäksi se tulee. Enkä halua, että kroppa missään tilanteessa voi vahingossa puukottaa selkään.” Veloista kertovat jutut ovat pikkuhiljaa lisääntyneet eri medioissa. Janiika pitää tätä hyvänä asiana, vaikka jutut monesti ovat samankaltaisia ja keskittyvät vähän vääriin asioihin. ”Jutuissa oikein alleviivataan sitä, että vaikka ei lapsia halua, niistä kuitenkin pitää. On silti hyvä, että vapaaehtoisesta

lapsettomuudesta luodaan jotakuinkin oikeanlaista kuvaa.” Veloista elää sellainen harhakuva, että he olisivat villejä citysinkkuja, jotka vain bailaavat eivätkä halua asettua aloilleen. ”Miksi ainoa vaihtoehto perheen perustamiselle on bailuelämä? Voi lapsetonkin viihtyä kotona. Ehkä jotkut ovat bilettäneet vuosikausia ja rauhoittuneet vasta lasten saamisen jälkeen, jolloin he luulevat, että se on ainoa keino asettua aloilleen. Kypsäksi aikuiseksi kasvaminen ei vaadi lapsen tekemistä, kyllä vastuuta oppii muutenkin.”

Lapsia tehdään sosiaalisesta paineesta

Kun vapaaehtoisesti lapseton muuttaa mielensä ja päättää yllättäen hankkia lapsia, suhtaudutaan tietoon hyvin usein positiivisesti. Janiikasta tämä on väärin. ”Ajatellaanpa asiaa toisinpäin. Jos vauvakuumetta poteva ilmoittaisi yhtäkkiä ottavansa sterilisaation, huolestuisivat kaikki läheiset. Sitä pidettäisiin identiteettikriisinä, joka vaatii selvittämistä.” Lasten hankkimisessa eivät välttämättä paina oikeat syyt. Janiikan mielestä on olemassa ihmisiä, jotka tekevät lapsia, koska niitä tulee tehdä. ”Se nähdään luonnollisena jatkumona elämälle, ainoana tapana

toimia. Laumaeläimenä ihminen tekee niin kuin muutkin tekevät. Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä seuraisi, jos asenneilmapiiri muuttuisi. Jos lasten tekeminen olisi yksi elämäntapa muiden joukossa ja velaus olisi yhtä hyväksyttyä. Saahan nykyisinkin erilaisia päätöksiä tehdä, mutta muut katsovat vähän kieroon.” Nuorilta naisilta kysellään suorastaan hävyttömän suoraan, milloin kotoa alkaa kaikua pikkujalkojen tepsutusta. Miehillä ei ole samaa. ”Sukulaiset alkavat painostaa miestä vasta, kun hän on hyvin vakiintuneessa suhteessa. Kaikki naisethan tykkäävät lapsista ja kaikille naisille tulee vauvakuume. Miehillä näitä samoja olettamuksia ei ole. Jos nainen ei ole lapsista kiinnostunut, tökitään häntä vähän oikeaan suuntaan. Mies taas hankkii lapset sitten, kun vaimo siitä päättää.” Joskus Janiika on miettinyt, millaista mahtaisi olla elää lasten kanssa. Hän on tullut siihen lopputulokseen, ettei olisi lasten kanssa onneton. ”Se kuitenkin vaatisi sitä, että muuttuisin täysin eri ihmiseksi. Lempivertauskuvani on se, että jos minulta nyt amputoitaisiin jalat, oppisin varmasti vielä nauttimaan elämästäni, mutta en ehdoin tahdoin lähde jalkojani katkomaan. Kaikkeen tottuu, mutta kun on mahdollisuus valita, miksi lähteä muuttamaan elämässään sitä, mihin on nyt tyytyväinen.” �

Velojen uskotaan olevan villejä citysinkkuja. "Miksi bailuelämää pidetään ainoana vaihtoehtona perheen perustamiselle?"

40


41


Laiton Oulu – pala graffitikulttuuria

On pimeä ilta ja lähiöissä nukutaan. Kannut kolisevat pyörän pinnoja vasten. Välillä pysähdytään bommaamaan ja vilkuilen ympärilleni tyhjiä katuja. Pyörät hylätään pusikkoon ja suuntaamme sillan alle nopeasti, mutta rauhallisesti. Yritän olla lentämättä jokeen kun liu’un alas liukasta ja jyrkkää kivetystä. On hiljaista ja kuuluu vain määrätietoista suhinaa ja hetkittäistä kalinaa, kun purkkeja heilutellaan. Teksti & Kuvat Eleonoora Riihinen Yritän sopia haastattelun paikalliseen juottolaan, mutta Sami ei halua, että kukaan pääsee kuulemaan jutusteluamme. Syrjäisempi paikka löytyy ja istumme nurmikolle nauttimaan auringosta ja virvokkeista. Sami kertoo, että hän on menossa mahdollisesti haastattelun jälkeen kyhäämään. Sami on tehnyt ekan graffitin vuonna 2003. Ennen sitä hän oli piirrellyt muutaman vuoden. ”Aloin huomata graffiteja ympäristössä, räppilevyn kansissa ja muualla. Koitin aluksi kopioida piissejä. En tietenkään osannu, enkä keksiny mitään ja rupes vituttaa. Päätin opetella.” Tällä hetkellä Sami tekee noin kaksi graffitia viikossa. Tekeminen on kausittaista ja aktiivisimmillaan Sami saattaa tehdä jopa kymmenen piissiä viikossa. Sami tekee graffiteja ympäri Suomea – ei ainoastaan Oulussa. Sami kertoo graffitien teosta kuin mistä tahansa tavallisesta harrastuksesta. ”Tää on vaikka niinku kitaran soitto: koko ajan voi olla parempi. Koko ajan oppii lisää ja haluaa oppia lisää. Kun näät jonku siistin piissin niin se inspiroi sua ja haluut tehdä vielä paremman”. Samilta on usein kysytty, että onko graffitien teossa

42

mitään järkeä. ”Siis ku miettii niin mikä järki siinä on, että Suomen kansallislaji on se ku viis jätkää luistelee kiekon perässä? Onko missään mitään järkeä?”, Sami virnistää. Samin harrastus poikkeaa kuitenkin perusjannun harrastuksesta siinä, että se on useimmiten laitonta toimintaa. Kun graffiti tehdään toisen omaisuuteen, se on vahingonteko, josta voidaan antaa sakot ja törkeimmissä tapauksissa langettaa neljästä kuukaudesta neljään vuoteen ehdollista vankeutta. ”Kun mä alotin nii en ois uskonu, että tää on niin vainottua hommaa.” Yleisesti ihmiset suhtautuvat graffiteihin positiivisesti. Hienosti ja huolellisesti tehtyä maalausta on kivempi katsoa kuin harmaata betoniseinää. Hätäisesti kyhätyt sotkut ja tägit ovat yksinkertaisesti vain rumia. Tätä mieltä on myös Sami. ”Se, mitä jengi kerkeää tehdä tuonne keskustaan, on jotain hätäisiä kyhäyksiä ja rumia tägejä. Ei ihmiset välttämättä edes näe niitä hienoja teoksia, koska ne on niin syrjässä. Niiden tekeminen vaatii rauhallisemman ympäristön.” ”Mä pyrin tekemään teoksen julkisille mestoille, en kenenkään


yksityisomaisuuteen. Teen semmoiseen paikkaan ettei se häiritse saa liekkeihin. Nollatoleranssille nousi luonnollisesti vastarinta. ketään” Esimerkiksi idiotismista, jota esiintyy joidenkin graffitin ”Mulla on pari hesalaista kaveria, jotka just veti vaan jotain pitkää tekijöiden kesken, hän mainitsee viivaa seinään mielenosoitukseksi asuintalojen töhrimisen. Välinpisitä paskaa vastaan”, Sami kertoo. tämätön töhertely on kuitenkin Nollatoleranssista luovuttiin yksi oire tekijöiden ja virkavallan 2008 ja nykyään Helsinki käyttää Sanastoa tulehtuneista väleistä, Sami luonyli puolet vähemmän resursseja nehtii. graffititekijöiden jäljittämiseen, Bommaus = Tagin kirjoittaminen eli vajaat 400 000 euroa vuodessa. Laitonta tekemistä on sen sijaan julkiseen paikkaan Julkisivu pyritty vähentämään laillisilla Jyrätä, krossata = Maalata taistelutantereena seinillä. Vuonna 2009 pystytetty toisen teoksen päälle Oulun tekninen keskus ilmoittaa, Suvilahden seinä palkittiin HelsinLeka, kannu = Spraymaalipurkki että graffitien poistoon kuluu gin kulttuuritoimen myöntämällä vuosittain noin 100 000 euroa. vuoden kulttuuriteko -palkinnolla. Peinttaaminen, kyhääminen = Oulun Energia taas käyttää sähSami peräänkuuluttaa yhteisGraffitin tekeminen kökaappien ja muuntamokoppien työtä päättäjien ja tekijöiden väPiissi = Graffiti puhdistukseen 40 000 euroa vuolillä myös Ouluun. ”Ennen kuin dessa. Oulun Energia on antanut tilanne eskaloituu, pitäis puhaltaa Tagi = Tyylitelty nimimerkki maalauttaa muuntamokoppeja peli poikki ja istua saman pöydän laillisesti. Projektia voi hyvin peääreen.” Sami toivoo erilaisia lailrustein sanoa onnistuneeksi: niin lisia toimia graffitikulttuurin tukekutsutut töhryt ovat vähentyneet miseksi, kuten graffiti-kursseja ja ja kopit ovat visuaalisia piristysruiskeita harmaassa ympäristössä. -kasvatusta ja laillisia seiniä. ”Opetettaisiin nuoria tekemään kunOulussa ei ole menty samaan putsaushysteriaan kuin pääkaunollisia piissejä ja sellaista hyvää käytöstä: ei sotkettaisi ihmisten punkiseudulla. Surullisen kuuluisa Stop Töhryille –kampanja Helyksityisomaisuutta.” singissä alkoi 1998 ja kesti vuoteen 2008. Arvioiden mukaan HelLailliset seinät antaisivat mahdollisuuden tehdä töitä julkisesti sinki käytti kymmenen vuoden aikana yli kymmenen miljoonaa ja rauhassa. ”Olis hyvä, jos graffitin tekijöiden ei tarvis tuntea iteuroa (yksi arvio on 15-20 miljoonaa euroa, mutta virallisia lukuja teään rikolliseksi. Se on väärin, että ei ole mahdollisuutta ilmaista on vaikea löytää) graffitien puhdistukseen ja tekijöiden kiinnisaaitseään laillisesti.” miseen. Melkein samaan hengenvetoon Sami kuitenkin toteaa, että grafStop Töhryille –kampanja on hyvä esimerkki siitä, miten äärimfitipiireissä arvostetuin maalaus tehdään junaan. Laillisien mahmilleen viety maalaajien vainoaminen on sama kuin heittäisi bendollisuuksien löytyminen ei korvaa koskaan graffitimaalauksen

43


laitonta puolta. Jotkut tekijät eivät edes miellä laillisiin seiniin tehtyjä töitä graffiteiksi. Laittomuus on heille olennainen osa graffitia.

Kuvienottoaika. Kävelemme ratapihassa kaikessa rauhassa. On alkuilta ja valoa on vielä runsaasti. Aikataulun mukaan junan pitäisi olla asemalla, mutta näyttää siltä, että se on mennyt jo ohi. Yhtäkkiä kaksi tummapukuista miestä lähtevät seuraamaan meitä junarataa pitkin. He kiihdyttävät vauhtia samaa tahtia kuin mekin. Tussit lentävät jorpakkoon ja pistämme juoksuksi. Auto odottaa käynnissä kadulla ja lekat vierivät pitkin jalkatiloja, kun kurvaamme pois vaaravyöhykkeeltä. Ylilyöntejä puolin ja toisin

Ulkopuolelta katsottuna graffitiin liittyvä laittomuuskuvio pyörii kuin ikiliikkuja noidankehässä: graffitteja tulee aina olemaan. Putsattujen kuvien tilalle tulee aina uusia. Laillinen tekeminen ei kiinnosta kaikkia, vaikka mahdollisuuksia olisikin. Adrenaliinisäväreitä ei löydy laillisilta seiniltä vaan ratapihoilta. Ongelma on se, mitä tämä noidankehä tuottaa: tuomittujen syrjäytymistä ja hupenevia verovaroja. Ainakin jotkut rikastuvat, nimittäin puhdistus- ja vartiointifirmat. Graffitin tekijöiden piirissä liikkuu tietoa ylilyönneistä mitä tulee vartiointifirmojen toimintaan. Samin kertoman mukaan etelästä löytyy asiaansa paneutunutta porukkaa: siviilivaatteisiin pukeutuneita vartijoita ja laittomia rekistereitä. ”Mieti jotain 14 -vuotiasta poikaa, jota seurataan kaduilta kotiin asti, koska epäil-

44

lään, että hän on maalannut jonkun kuvan seinään”, Sami pyörittää päätään vihaisena. Omaisuusrikos on Suomessa vakava asia. Kotietsinnät, rikosrekisteri, tuhansien eurojen sakot ja jopa vankeusrangaistukset koskevat myös alaikäisiä maalareita. Kovat rangaistukset toimivat kai jonkinlaisena pelotteena, mutta voivat olla omiaan ajamaan nuoren syrjäytymisen tielle. Tuhansien eurojen edestä velkaantunut ja tuomiosta katkeroitunut nuori mies ei varmasti säästä verovaroja tai seinää. ”Kyllä mä tiedän niitä, joilla on peinttauksesta tuhansien eurojen velat eikä koulutusta tai työpaikkaa. Niillä ei vaan oo enää mitään menetettävää.” Sami suomii kuitenkin myös omiaan ja maalauskulttuurin lieveilmiöitä. ”Graffitissa on se huono puoli, että se on niin saatanan egoistista ja välillä tää homma otetaan niin tosissaan.” Esimerkkinä Sami kertoo maalareiden välisistä kahnauksista: sotketaan ja jyrätään toisten töitä. Sami tietää tapauksia, jolloin tämmöinen graffitisota on äitynyt väkivaltaisuuksiin. Tuntuu, ettei kukaan ota graffiteja kevyesti, eivätkä varsinkaan tekijät itse. Samin ääni muuttuu kylmäksi, kun hän puhuu skenen sisäisestä keskustelusta. Hän selvästi halveksii aitopäiden vaahtoamista siitä, mikä on graffiti, miten se tulee tehdä, kuka sitä saa tehdä ja mihin. Keskustelussa on havaittavissa selviä kipupisteitä ja arkoja kohtia. Tuntuu kuin sohisi tikulla ampiaispesää. Mitä saa sanoa graffitista, entä mitä siitä saa kirjoittaa?

”Joo et varmana kirjota sitä juttua. Ai et sää o koskaan ees maalannu, no miks sää kirjotat sitä juttua hä? Älä kirjota sitä”, lievässä humalassa oleva pipopää avautuu minulle baarissa. Piirit on pienet ja sana kiirii.


Vaihtoehtoinen kaupunkiympäristö Graffiti on aina mielenilmaus ja poliittinen teko, tarkoitti tekijä sitä tai ei. Se kyseenalaistaa julkisen tilan omistusoikeuden. Sillä, jolla on rahaa ja valtaa, on oikeus vaikuttaa, miltä julkinen tila näyttää. Graffiti on vaihtoehtoinen käsitys kaupunkitilan estetiikasta ja visuaalisuudesta. Laillisista seinistä on tehty Oululle monta kuntalaisaloitetta, mutta niitä ei ole toteutettu. Nuorisoasiainkeskuksen graffitikurssit on lopetettu. Jotkut yksittäiset henkilöt ovat saaneet luvan tehdä alikulkusiltaan töitä, kun suunnitelmat on käyty näyttämässä ensin päättäjille.

”Mun nuoruuden kaveripiiristä iso osa on vankilassa tai kuollu. Omat rahat meni lekoihin ja aika maalaamiseen.” ”Oulussa on arvioilta viitisenkymmentä tekijää. Ne on kaikki ihan järkityyppejä. Jos laillinen mahdollisuus tulisi, he varmasti arvostaisivat sitä. Paikkojen sotkeminen on kuitenkin omaan jalkaan ampumista”, Sami pohtii. Jonkinlainen luokittelu voisi olla paikallaan. Esimerkiksi hylättyjen rakennusten, rakennelmien ja joidenkin alikulkusiltojen maalaus voisi olla sallittua. Se antaisi tekijöille laillisen mahdol-

lisuuden ilmaista itseään ja tilaa vaihtoehtoiselle kaupunkikuvalle. Valitettavasti päättäjät pelkäävät ”pikkusormen antamista paholaiselle”. Graffiteja ei uskalleta päästää suotuisaan valoon, ettei vain kannusteta liikaa. Pikkusormiajattelu on se, mikä estää puhumasta, kehittämästä ja luomasta aitoa yhteistyötä tekijöiden ja päättäjien välillä.

Skenen tila

Kiinnijäämisen riskit ovat suuret ja rangaistukset kovat. Samin mukaan lähes jokainen tekijä on joutunut kahnauksiin virkavallan kanssa. Silti tekijöitä riittää myös pohjoisilla leveyksillä. Samin mukaan Suomessa yleisesti tehdään korkeatasoista graffitia. Graffitin tekoon liittyy valtavaa riskinottoa ja intohimoa. Elämäntapana se voi korvata kivisempiä teitä. Graffitin tekeminen on osittain pelastanut Samin syrjäytymiseltä ja päihteiltä: ”Mun nuoruuden kaveripiiristä iso osa on vankilassa tai kuollu. Omat rahat meni lekoihin ja aika maalaamiseen.” Egoistisuudestaan huolimatta Sami kuvailee peinttauksen sosiaalista puolta. ”Menet minne tahansa maailmalle ja törmäät toisiin tekijöihin, niin sut otetaan mukaan.” Reissaaminen on olennainen osa graffitin tekemistä ja sen kautta Sami on tutustunut uusiin ihmisiin ja kulttuureihin. ”En kadu yhtään mitään, mikä liittyy mun graffitin tekemiseen”, Sami sanoo varmasti ja katsoo suoraan silmiin. Kun kysyn onko oululainen graffiti hengissä, hän naurahtaa. Saan vastauksen kysymykseeni, kun nuoren miehen puhelin pirisee haastattelun aikana pariinkin otteeseen. Samia pyydetään kyhäysreissulle. Sami luettelee puhelimeen mitä värejä hänellä on mukana ja mitä pitäisi hakea lisää. ”Tää varmaan vastaa sun kysymykseen”, Sami sanoo lopetettuaan puhelun. � Haastateltavan nimi on muutettu.

45


Rekat tuntuvat jatkuvan loputtomiin, jolloin mieleen hiipii ajatus siitä, loppuuko roudaus koskaan.

Kuin yksi ukoista Käteni vapisevat niin pahasti, etten meinaa jaksaa nostaa kokislasiani. Pelkällä tahdonvoimalla saan kaadettua juomaa kurkkuuni. Katselen esiintymislavalle päin ja jo pelkkä purkamatta olevien laatikoiden näkeminen saa lihakseni karjumaan tuskasta. Mihin hittoon olen itseni pistänyt?

Teksti Anna-Tuulia Hautala Kuvat Camilla Perttula Tuttu biisi tunkeutuu tajuntaani ja havahdun pirteiltä neljän tunnin yöuniltani. Kello ei ole vielä edes puolta seitsemää, kun vääntäydyn kämpästäni ulos aamuyön pimeyteen. Teatrian pihassa odottavat valtavat rekat kutsuvat minua luokseen. Aivan heti en pääse viimasta sisälle, sillä olen saapunut paikalle miltei puoli tuntia etuajassa. Hiljalleen paikalle saapuu muitakin ja siirrymme sisätiloihin. Kahvin poristessa meille roudareille kerrotaan, mikä on päivän toimintasuunnitelma. En osaa suhtautua siihen oikein mitenkään, sillä en ole koskaan ennen ollut roudaamassa. Vilkuilen salavihkaa muita ja huomaan heidän tekevän samoin. Taidan pistää

46

hieman silmään tummiin pukeutuneiden miesten seasta - kirkkaanvihreä paita ja 162 sentin pituus ovat ehdottomia valttikortteja roudaamisessa. Vaikka en kovin uskottavalta näytäkään, en aio antaa sen tai muiden epäluulon hidastaa. Päätän kuitata voimassa häviämisen sitkeydellä. Vedän hanskat käsiini ja marssin muiden joukossa lavan edustalle odottelemaan töiden alkamista.

Yksi laatikko, kuusi kantajaa

Illan päätähti, Volbeat, on myöhässä. Kun englantia puhuvat popparit - kuten eräs roudari heitä nimittää - saapuvat paikalle,

alkaa autojen tyhjentäminen saman tien. Laatikoita riittää. Ja riittää. Ja riittää. Kun pari laatikkokerrosta on saatu kuorittua edestä pois, pitää sisälle alkaa siirtää lamppuja, mattoja, telineitä ynnä muuta mukavaa. ”Ei ainakaan tarvii mennä kuntosalille tänään”, pari roudaria nauraa. Käskyjä satelee niin suomeksi, englanniksi kuin tanskaksikin. Viimeksimainittua kieltä ei puhu yksikään roudari, joten välillä porukka joutuu odottamaan, että Volbeatin väki muistaa kertoa saman myös englanniksi. Kielitaidon lisäksi roudarin täytyy osata toimia tiimissä. Painavimpia kantamuksia nostamaan tarvitaan kuusi tyyppiä. Pikkuhiljaa kanssaroudarit alkavat us-


koa siihen, että oikeasti jaksan viedä minulle sälytetyt tavarat perille asti. Enää minua ei auteta kaikkein kevyimmän laatikon työntämisessä. Bändin puolesta roudaamista ohjaamassa olevat henkilöt eivät luota voimiini täysin. Kun menen avuksi painavan laatikon nostamisessa, bändin edustaja pyytää pitkän miehen tilalleni. Meitä muita hymyilyttää. Roudaaminen ei ole pelkkää edestakaisin juoksemista. Aikaa on myös lyhyille tauoille. Monilla palaa tupakka jatkuvasti huulessa, ja ”hakekaa mitä haluatte baaritiskiltä, kunhan ette viinoihin koske” -ohjetta noudatetaan täsmällisesti. Välillä taukoja tulee tahtomattakin, kun lavalla ripustetaan esimerkiksi lamppuja eikä sinne voi enempää tavaraa sillä hetkellä raahata. Yllättävän nopeasti nämä pakkotauot muuttuvat tervetulleista hetkistä hidasteiksi, kun tekisi vain mieli raahata tavaraa sille määrättyyn paikkaan. Olen addiktoitunut.

Muistoksi mustelmia

Muutamassa tunnissa rekat ovat tyhjentyneet ja lavan edusta on täyttynyt laatikoilla. Homma ei ole läheskään ohi, sillä nyt lavan rakentaminen alkaa toden teolla. ”Neljä ukkoa tänne” -huutoja kuuluu joka suunnasta. Autan lavarakenteiden siirtelyssä ja kiinnitän lamppuja paikoilleen. Päädyn myös kiipeilemään kaiuttimien päälle ja ripustamaan lavasteverhoja. Osuva homma porukan ainoalle naisroudarille? Ilman asiantuntevia käskyjä roudaaminen tuskin sujuisi näin nopeasti ja mutkattomasti. Ukot menevät sinne, minne käsketään. Joskus muistetaan, että joukossa olen myös minä, mutta itse en asiasta välitä. Kyllä minulle ukon rooli sopii tällaisena päivänä.

polveni on muuttunut violetiksi. Sen siitä saa, kun kaatuu kovalla rampilla kiiruhtaessaan paikasta toiseen. Suurin osa paristakymmenestä roudarista lähtee kotiin alkuiltapäivästä, mutta minä lupaudun jäämään vielä auttamaan loppujärjestelyissä. Kolmen muun paikalle jäävän roudarin kanssa rakennamme turva-aidat ja autamme lämmittelybändejä kantamaan soittovälineensä bussista backstagelle. Lämppärin soittaja auttaa minua painavan laatikon kantamisessa, koska en jaksakaan viedä sitä perille asti. En viitsi nolostua. On mahtavaa nähdä, kuinka aamun tyhjä lava on saanut Volbeatin lavasteet päälleen. Harvoin olen ollut mukana luomassa jotakin näin näyttävää, joten mustelmat ja lihaskolotukset eivät pysty häiritsemään iloani. Hiljalleen kaikki alkaa olla valmiina, 12 tunnin työskentelyn jälkeen. Baarimikot saapuvat paikalle, ja ovet avataan vieraita varten. Päätän jättää illan bändit väliin ja käydä kotona hieman virkistäytymässä.

Valomerkin aika

Volbeatin soitto kuuluu kauas. Jätän pyöräni ja siirryn odottamaan muiden roudareitten kanssa lavan taakse keikan loppumista. Joukkoon on liittynyt uusia ihmisiä, jotta roudaus sujuu nopeammin. Bändillä on kiire seuraavaan keikkapaikkaan. En ole enää edes ainoa nainen. Loputtomilta tuntuvien biisien jälkeen

Volbeat pyyhkäisee bäkkärille, ja me rynnimme heidän tilalleen lavalle. Meidät on jaettu värikoodein eri ryhmiin, jotka tekevät eri asioita. Minä saan kunniakseni taitella bändiedustajan kanssa lavasteverhoja. Yleisön tuijotus häiritsee minua hetken, mutta totun siihen nopeasti. Jättimäiset lamput hohkaavat kuumaa, ja yksi jos toinenkin kipaisee hakemaan vesipullon. Lavarakenteet katoavat laatikoihin ja laatikot kerääntyvät lavan edustalle. Yleisö on suljettu sermien taakse pois tieltä. Kesken kaiken valot sammuvat useaksi minuutiksi. Roudaamista koetetaan jatkaa taskulamppujen varassa. Kun valot palaavat, joka puolella hihkutaan innosta. Aamulla niin kylmältä tuntuneet rekat tuovat helpotusta oloon, kun tavaroita aletaan pakata niihin takaisin. Taistelutanner tyhjenee nopeasti ja vain parissa tunnissa kaikki on ohi. Alkupiste on saavutettu. En ole varma, ovatko muistoni päivästä todellisia vai ovatko ne jonkun muun. Volbeat lähtee jatkamaan matkaansa ja me kokoonnumme baaritiskin luo. Jokainen saa käsiinsä tuopillisen olutta. Se ei ole illan ainoa palkinto, sillä koko päivän roudanneet saavat ilmaislipun valitsemalleen keikalle. Kello on jo yli aamukahden, kun ihmiset alkavat poistua paikalta. Olen väsymyksestä puolikuollut, joka lihasta särkee ja jaksan hädin tuskin keskittyä kuuntelemaan kiitoksia. Mitä itseään kunnioittava journalistiopiskelija tekee tässä tilanteessa? Lähtee tietysti baariin.�

"Ei ainakaan tarvii mennä kuntosalille tänään." Kun vihdoin lava on saatu jonkinlaiseen kuntoon, on aika syödä paikalle tilattua kiinalaista. Hetken istuminen pitkästä aikaa tekee hyvää. Tarkastelen samalla käsiäni ja totean, että neljä kynsistäni on lohjennut. Käsivarsista löytyy pari valtavaa mustelmaa ja muutama pieni haava. Tiedän, että

Pienet laatikot eivät paljoa paina, mutta ihan kaikki ei onnistu.

47


Vaihtoehtokännissä

Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset. Teksti Jussi Kotila & Aleksanteri Pikkarainen Kuvat Raffin toimitus Ihmisillä on aina ollut tarve saada päänsä sekaisin ja tavoitteen saavuttamiseksi on käytetty kaikki irtoava kekseliäisyys. Jotkut näkevät vaivaa pelkästä uteliaisuudesta, mutta usein syy vaihtoehtojen etsimiseen on rahanpuute tai halu säästää. Monopolipäihde alkoholi kun on Suomessa kaupasta tai ravintolasta ostettuna kovin kallista. Raffi päätti testata laillisia päihtymistapoja, jotka ovat myös kevyitä kukkarolle. Vedimme illan ratoksi happikännit ja kokeilimme muodikasta Poppersia. Lisäksi maistelimme perinteisiä, enemmän tai vähemmän laadukkaita kotiviinejä, sekä omatekoista sahtia.

Ilmat pihalle ja pää sekaisin

Pakko myöntää, että ala-asteen päihdevalistus toimi todella hyvin. Huumeita opittiin pelkäämään kuin joulupukkia ja imppausta pidettiin tarkkailuluokkalaisten tyhmyyksinä. Alkoholiin tutustuin tosin kyllä jo ylä-asteella, mutta tupakointia en ole tähänkään päivään mennessä aloittanut. Löytyihän sieltä valistuksesta kuitenkin porsaanreikä, nimittäin happikännit. Taisimme olla viitosluokalla, kun kyseinen ilmiö iski ala-asteellemme ja sen jälkeen porukka makoili tyytyväisesti tajut kankaalla pitkin koulun maita ja mantuja. Hupia riitti, kunnes joku erehtyi mainitsemaan uudesta harrastuksestamme vanhemmilleen. Siihen loppuivat happikännit.

48

Reilut kymmenen vuotta ala-astehulinoiden jälkeen päädyin kuitenkin kokeilemaan happikännejä uudestaan, koska kukaan muu ei suostunut. Mitäpä sitä ei laadukkaan journalismin vuoksi tekisi. Happikänneissä nojaudutaan seinää vasten, vedetään keuhkot täyteen ilmaa ja pidätetään hengitystä. Samalla kaveri painaa rintalastaasi niin, että keuhkot ilmeisesti tyhjenevät lopullisesti, mistä seuraa pyörtyminen. Pyörtymisen jälkeen alat hengittää alitajuisesti ja palaat tajuihisi muutamassa sekunnissa. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen totesimme, että painaa sai ihan kunnolla. Kun homma viimein onnistui, heräsin sekavassa olotilassa kaverini pitäessä minusta kiinni. Jalat eivät tuntuneet aluksi kantavan ja puhe takelteli. Nopeasti tulin tajuihini ihmetellen mitä helvettiä äsken oikein tapahtui. Pää kipeytyi pariksi päiväksi. En suosittele.

Tee-se-itse viininmaistajaiset

Kotiviini on klassinen valinta, kun rahat ovat loppu, mutta alkoholia pitäisi saada. Muutamassa viikossa saa raaka-aineista ja taidoista riippuen juomakelpoista ja vahvasti päihdyttävää nektaria. Löysimme hyvin helposti kolme viinintekijää, joten perinne ilmiselvästi elää edelleen. Toivomme viineiltä siedettävää makua, mutta kaamea kankkunen ja järkyttävä päänsärky pelottavat.


Testiviineistä ensimmäinen on ”Välivainion viinitarhalla rakkaudella valmistettu Don Rahabula.” Kotiviiniin on ilmiselvästi panostettu, koska logokin juomalle on piirretty. Ehkä toiminnan tarkoituksena on peittää se, että tosiasiassa tarkoituksena on vain päästä känniin. Viinin tekijä Ville Jylhä myöntää, että viininteossa halpa humala kiinnosti opiskelijaa. Motiivina oli myös pakastimen tyhjentäminen marjoista. Jylhä yllättyi, kun kuukauden käyneestä viinistä tuli lopulta varsin herkullista. Krapula oli Jylhän kohdalla sanoinkuvaamattoman hirveä. Testiraatimme ei täysin tyrmää Don Rahabulaa. Aluksi tietenkin haistelemme viiniä, kuten asiaan kuuluu. Tuoksua kuvaillaan luonnehdinnoilla oksennus, omenainen, lasolmainen ja alkoholi. Maultaan Don Rahabula on suhteellisen mieto. Joku maistaa viinissä rusinan, toinen taas omenan. Molempia siinä on myös käytetty. Yksi raatilainen kuvaa maistamaansa mehuksi, jossa ei ole tarpeeksi makua. Jälkimaku on kitkerä. Kiitosta saa se, ettei viini ole liian makea, kuten kotiviinit yleensä ovat. Hetken kuluttua nauttimisesta Don Rahabula möyräisee kaikkien raatilaisten mahassa ikävästi. Loppukaneettina voidaan todeta, että viini olisi äärimmäisessä rahapulassa juomakelpoista. Hinnaksi viinipullolliselle määritellään maun perusteella 2,5-3 euroa. Toisena vuorossa on Presto, joka valmistetaan kaupan viinipaketista. Valmistaja Iivari Laurin viiniharrastus alkoi kokeilunhalun ja rahansäästön takia. Presto menee kuulemma päähän hyvin. Viini on erittäin miellyttävän punaisen väristä, mutta tuoksu ei innosta juomaa maistamaan. Se on Don Rahabulaa marjaisampi, mutta myös kilju, hiiva ja etikka haisevat. Joku kuvailee tuoksua käsirasvamaiseksi. Maku kirvoittaa kasvoille irvistyksiä. Määritelmät ”kolme viikkoa vanha Ofelia”, ”hyi saatana” ja ”fucked up” eivät mairittele prestoa. Yksi raatilainen toteaa että alkumaku on hirveä, mutta

miellyttävä loppumaku houkuttelee juomaan lisää. Toiset taas sanovat että Presto maistuu kokonaisuudessaan hirveälle, eivätkä saa lasillista alas. ”Tämä on tenujuomaa, mutta sillonhan se on just hyvää”, todetaan. Pian maistelun jälkeen yksi raatilaisista kärsii kovasta närästyskohtauksesta. Puoltatoista euroa enempää emme Prestopullosta maksaisi. Iltamme kruunaa Antti Kinnusen marjaviini, jonka mies nimeää paikan päällä Seiffit huudit –viiniksi. Kinnunen kertoo että viini aiheuttaa pistävän, mutta tunnelmallisen humalan ja hyvän krapulan. Punaviinimarjoista ja mustikoista maistettu tuotos kerää

Toivomme viineiltä siedettävää makua, mutta kaamea kankkunen ja järkyttävä päänsärky pelottavat.

helposti parhaat arvosanat. ”Helvetti, täähän onnistu”, todetaan. Raatilaiset ylistävät viiniä. Sen makua kehutaan jopa ihan oikean viinin makuiseksi. Olen ainoa skeptikko raadissa, ja totean maun samankaltaiseksi aiempien viinien kanssa. Uskon että kumppanien humalatila heikentää arvostelukykyä: ”Te ootte vaan jo niin päissään”, lyttään raatimme mielipiteet.

Hetken huumaa trendi-impaten

Nuuhkaisen intensiivisesti epämääräisen näköisestä pienestä purkista. Pidätän hengitystä. Sitten olenkin aivan pöllyssä. Minua nau-

49


rattaa ja kehoni valtaa hyvänolon tunne. Päässäni pyörii hieman kuin huimaisi. Parin minuutin kuluttua oloni on jälleen normaali. Seuraavan henkosen vaikutus on vielä lyhyempi ja laimeampi. Siinä kaikki mitä poppersilla on tarjota. Poppers on purkista nenän kautta nautittavaa ainetta, jolla on jonkinasteinen päihdyttävä vaikutus. Vaikuttava aine on kaasumainen alkyylinitriitti, kuten butyylinitriitti. Alkyylinitriittien vaikutuksia terveyteen ei täysin tiedetä, mutta niitä on käytetty myös lääkkeenä. Negatiivisista vaikutuksista on todettu ainakin mahdollinen näön heikkeneminen. Aineita myydään pienissä erivärisissä purkeissa ja kyseessä on muotipäihde. Alun perin poppersit olivat suosittuja homojen keskuudessa, koska niiden kerrotaan rentouttavan sulkijalihaksen. Nykyään poppers on usein bilekäytössä. Seksihuumeeksikin sitä tituleerataan. Poppers on Suomessa laillinen ja sitä saa tilattua Internetistä, tai ostettua seksiliikkeistä. Kysyn ainetta myyvältä sivustolta lisätietoja poppersista, koska epämääräisestä päihteestä on saatavilla vähän faktaa. Sivusto lupaa vastata vuorokauden sisällä kirjalliseen kyselyyn, mutta vastausta ei kuulu. Pommitan kysymykset uudestaan, jolloin saan vastauksen. Minulle tarjotaan kolme linkkiä eri sivustoille, Wikipediaan sekä englanniksi että suomeksi, sekä Sateenkaariyhteisöjen ylläpitämään ranneliike.net –homosivustoon. Lisäksi todetaan että aiheesta löytyy paljon tietoa esimerkiksi Googlen avulla. Kysyn aineesta myrkytyskeskuksesta. Lääkäri Outi LapattoReiniluoto kertoo, että poppersin takia ei ole tänä vuonna tullut yhtään yhteydenottoa, mutta aiemmin kyllä. Lapatto-Reiniluodon mukaan alkyylinitriitit vähentävät veren kykyä kuljettaa happea ja laajentavat verisuonia sekä vapauttavat typpioksidia. Tyypillisiä oireita ovat huimaus, päänsärky ja ihon punotus. Liiallinen annos voi johtaa syanoosiin eli veren happivajaukseen sekä aiheuttaa kouristuksia ja hengityksen lamaantumisen. ”Kuol-

50

leiden kehosta on löydetty poppersia, mutta suoraa yhteyttä on vaikea havaita, koska poppersia käytetään usein yhdessä alkoholin ja huumeiden kanssa”, Lapatto-Reiniluoto toteaa.

Sahtia filosofien tapaan

Noin vuosi sitten päädyin kotibileisiin, joissa isäntäväki kestitteli juhlavieraitaan itse tehdyllä sahdilla. Vanhana kiljusieppona olin toki hieman skeptinen, sillä en ollut koskaan aiemmin maistanut sahtia. Otettuani hömpsyt olin kuitenkin myyty mies. Maku oli kuin heikkolaatuisella kaljalla, mutta prosentteja oli tiettävästi enemmän. Hienoa juomaa siis! Aristoteles-sahtia, jota bileissä join, on valmistettu muutaman veijarin toimesta reilut vuoden päivät. Yksi puuhamiehistä, Jarno Väistö, kertoo sahti-idean lähteneen siitä, kun pojat olivat tutustuneet espanjalaiseen vaihto-opiskelijaan, joka oli aikansa kuluksi aloittanut sahtitehtailun Suomessa. ”Ajateltiin siinä kämppisten kanssa, että jos espanjalainen vaihtari oppii tuon homman, niin kai nyt mekin”, Väistö nauraa. Manolon tietotaitoa hyväksikäyttäen kämppäkaverit alkoivat väsäämään tavallisilla kauppatarvikkeilla omaa sahtia. Ensimmäinen erä valmistui poikien toogabileisiin, jonka vuoksi soosi nimettiin Aristoteles-sahdiksi. Etiketti tehtailtiin casuaalisti Sokratesta kuvaavan maalauksen pohjalle. Jääkaapillinen kruunukorkeilla varustettuja sahtipulloja upposi vieraisiin kuin ilmainen alkoholi, joten toogabileiden jälkeen Aristoteles-sahdista tuli vakiosetti muihinkin kämppäkavereiden kekkereihin. Vaikka juoman valmistaminen viekin perus yläastekiljua enemmän aikaa, hyvä hintalaatusuhde palkitsee ahkeran sahtikeisarin. ”Parin ensimmäisen erän jälkeen touhu maksaa itsensä takaisin ja vaivan palkitsee noin 25 litran erä kahdeksan prosenttista kaljaa 15 eurolla”, Väistö kuittaa. �


Mitähän ne meistä oikein ajattelee?

Me suomalaiset olemme epävarmoja itsestämme ja pohdimme liikaa, mitä muut meistä ajattelevat. Mutta miten ulkomaalaiset, jotka eivät ole koskaan käyneet Suomessa, meidät oikeasti näkevät? Keitä me olemme, mistä me tulemme ja millaisessa maassa asumme heidän mielestään? Teksti Jaana Kangas Kuva Ville Vanninen Piirros Juha Räisälä

Michail Nenkov, Tšekki

Susanne Hampton, Yhdysvallat

Xu Weiyi, Kiina

”Arvostan Suomea paljon, sillä kaikki mitä Tšekissä kuulee Suomesta, on ylistystä. Näen Suomen erittäin kehittyneenä valtiona niin sosiaalisesti kuin kulttuurillisestikin. Suomi on yleisesti tunnustettu hyväksi paikaksi elää, eikä minulla ole yhtään syytä olla eri mieltä. Stereotypia suomalaisista on, että te olette hiljaisia, rauhallisia ja perhekeskeisiä ihmisiä. En kuitenkaan usko, että suomalaiset poikkeavat juuri muista. Suomalaiset vaikuttavat kunnianhimoisilta, mutta vaatimattomilta ihmisiltä. Olen kuullut, että alkoholi virtaa suonissanne, mutta tuskin niin paljon kuin tšekkiläisten. Muistan maantiedon tunnilta, että Suomi on tuhansien järvien maa. Suomessa on myös paljon metsiä, ja pidän siitä ajatuksesta, että on olemassa vielä sellaisia paikkoja, joissa voi eksyä. Sää Suomessa on kylmä ja pilvinen. Suomalainen kulttuuri on metallia. Te kuuntelette paljon metallimusiikkia, ja ainakin suomalaisen ohjaajan Aki Kaurismäen elokuvat ovat tummia ja masentavia, emotionaalisesti kylmiä. Design- ja arkkitehtiblogeissa arvostetaan suomalaista osaamista. Kommunismi ei päässyt pilaamaan teidän estetiikan tajuanne.”

”Me amerikkalaiset yhdistämme mielessämme monia Euroopan maita, kuten Suomen, Ruotsin ja Saksan. Ne ovat meidän mielissämme hyvin samanlaisia hiuksenhienoja eroavaisuuksia lukuun ottamatta. Olen tavannut muutamia suomalaisia, ja kokemani perusteella pidän suomalaisia älykkäinä, lämminsydämisinä, kivoina ja ahkerina. Te olette myös hyvin koulutettuja ja hyvätapaisia. Minulla on sellainen kuva, että suomalaiset juovat liikaa alkoholia, mutta eivät kuitenkaan sen enempää kuin Saksassa, Italiassa tai Venäjällä. En tiedä paljon teidän kulttuuristanne ja yhteiskunnastanne. Luulen, että teidän koulutus- ja terveydenhuoltosysteeminne on samantapainen kuin Saksassa, ja minusta se on parempi kuin meidän. Suomi harvoin pääsee uutisiin täällä, koska te ette sodi eikä teillä ole öljyä tai ydinaseita. Ne ovat ainoat asiat, joista täällä puhutaan uutisissa. Suomalaisia elokuvia on myös vaikea nähdä täällä, ellei niitä tarkoituksella etsi. En pidä kylmästä tai lumesta kovin paljon, mutta haluaisin silti käydä Suomessa. Varsinkin Lapissa haluaisin käydä, ja matka sinne on jo suunnitteilla.”

”Suomalaiset ovat yleisesti ottaen todella ystävällisiä, korkeasti koulutettuja ja puhuvat hyvää englantia. He osaavat myös käyttäytyä hyvin ja juoda alkoholia kohtuudella. Suomi sijaitsee Venäjän ja Ruotsin välissä. Suomea ei usein lasketa kuuluvaksi Skandinaviaan, koska suomalainen kulttuuri on niin erilainen muuhun Skandinaviaan nähden. Suomen kieli on uniikki, ja sen uskotaan olevan peräisin Pohjois-Siperiasta. Suomessa on talvisin kylmä. Tiedän myös, että Nokia on Suomesta. Suomi on vakaa hyvinvointivaltio. Suomessa on hyvät sosiaalietuudet, mutta mielestäni maanne monimutkainen verotus ei motivoi kovaan työhön tai innovaatioihin, toisin kuin Kiinassa. Kiinassa on paljon enemmän mahdollisuuksia sellaisille ihmisille, jotka haluavat menestyä ja tulla rikkaammiksi omalla työllään ja kekseliäisyydellään. Haluaisin matkustaa Suomeen. Olen kuullut, että maisemat ovat siellä kauniita. Olen myös kuullut, että hintataso on Suomessa korkea. Siitä en varmasti pitäisi. En kuitenkaan haluaisi asua Suomessa. Haluan mennä sellaisiin paikkoihin, joissa voin maksimoida oman arvoni. En ole monimutkaisen verotuksen ja korkean sosiaaliturvan kannalla.” �

51


Unien tulkinnat

Tällä palstalla ammattilaiset ja "ammattilaiset" tulkitsevat lukijoiden unia. Teksti & Kuvitus Jussi Kotila "Olin isoissa pukujuhlissa, jotka järjestettiin suuressa, mutta kolkossa kartanossa. Löysin juhlista runsauttaan notkuvan tarjoilupöydän, jonka ääressä vietinkin lähes koko illan syöden ja juoden talon antimia. Yhtäkkiä minua alkoi kusettaa aivan vimmatusti. Löysin kartanosta miesten vessan, mutta sinne oli aivan helvetilliset jonot. Koska kuset tuntuivat tulevan hetkenä minä hyvänä housuun, päätin tehdä jotain epätoivoista. Näin yksinäisessä nurkassa isohkon ruukkukasvin, jonka luokse koetin hivuttautua huomaamatta. Pääsin ruukkukasvin luokse, avasin vetoketjuni ja olin jo valmis virtsaamaan. Silloin paikalla olleet ystäväni yhtäkkiä huusivat minulle, että mitä tein kasvin luona. Siinä sitten muna kädessä koetin keksiä, mitä heille vastaisin, kun yllättäen huomasin penikseni kasvaneen yli metrin pituiseksi. Jostain syystä tungin jättimäisen mulkkuni suuhuni ja annoin palaa. Siinä sitten kusin omaan suuhuni ottaen samalla itseltäni poskeen. Toimenpiteen jälkeen menin seurustelemaan kavereitteni kanssa. Pian joku kysyikin, mitä oikein olin hommannut ruukkukasvin luona. Varoittelin kyllä, että tällä kertaa tieto saattaisi lisätä tuskaa, mutta kun kaverini oikein utelivat, päätin kertoa heille kaunistelemattoman totuuden. Se herätti kavereissani suurta kuvotusta, ja osa heistä alkoi jopa oksentaa järkytyksestä. Yksi kaverini kuitenkin ihmetteli, miksen mennyt vaikka ulos tai naisten vessaan, kerta hätä oli niin suuri. Pohdin uneni lopuksi samaa asiaa tuntien itseni idiootiksi." -mies, 24 vuotta

Ennustaja, 2,17€/min: ”Kartano unessasi kuvaa sisintäsi. Se, että se on kolkko, kertoo siitä, että sisältäsi puuttuu jotain. Yltäkylläinen ateriointi puolestaan tietää sinulle jotain tosi hyvää: todennäköisesti rahaa, mutta voi viitata myös tunne-elämän asioihin. Ylipäätään runsas ruokatarjoilu viittaa hyvinvointiin ja vaurauteen. Se, ettet päässyt vessaan virtsaamaan, kertoo siitä, että sinä tukahdutat esimerkiksi tunne-elämäsi jollain tavalla. Ruukkukasvi taas viittaa muutoksen haluusi, mutta virtsaamisongelmasi myötä tukahdutat tätä halua. Jättikokoinen penis kertoo sen, että tunne-elämässäsi sinulla on suuri halu antaa hirveästi jotakin muille. Se, että otit peniksesi omaan suuhusi, kertoo siitä, että pidätät sisälläsi asioita, joita pitäisi päästää ulos. Anna itsellesi lupa toimia tunne-elämässä! Oli tässä nyt sitten kysymys naissuhteesta tai jostain muusta, niin sinä et kyllä nyt selvästikään mene täysillä. Loppujen lopuksi hirveän hyvä uni, joka kertoo siitä, että mitä nyt sitten ikinä teetkin, niin lähde siihen täysillä mukaan. Ja kehotan vielä erikseen, että pistä nyt ihmeessä kenoa tai lottoa menemään, sillä unessasi on myös selkeä vaurauden merkki.”

52

Raffin tulkinta: Sinusta varmaan tuntui, että nyt uidaan syvissä vesissä. Itseltä suihinottaminen saattaa vaikuttaa narsistiselta ja likaiselta, mutta todellisuudessa se on vain viaton fantasia. Häpeän tunteet unessa kertovat masturbaatiotilanteen yksityisestä luonteesta. Mieltäsi kiihottaa exploitaatio ja pahennuksen herättäminen. Luultavasti öinen kusihätä laukaisi unen. Toisaalta sinua myös panetti, mikä on myös normaalia.


Unien tulkinnat "Olin koululuokassa luokkakavereideni kanssa. Yksi miespuolinen luokkatoverini otti paitansa pois ja yllätykseksemme sieltä paljastuivat kunnon DD-koon man boobsit. Toverini pelleili tissiensä kanssa saaden ne näyttämään aivan naisten rinnoilta. Luonnollisesti tämä korkealaatuinen huumori aiheutti suunnatonta repeilyä puoliakateemisissa piireissämme. Luokkakaverini iski synnynnäisenä koomikkona vain lisää vettä myllyyn. Hän riisui itsensä kokonaan alasti ja piilotti munansa haarojenväliinsä. Tämä kaikille miehille tuttu klassinen muna pilluksi –kikka sai hänet näyttämään anatomisesti oikealta naiselta. Hupia riitti porukassa ja kuviakin otettiin. Epämääräisten vaiheiden jälkeen päätin viedä homman niin sanotusti next levelille, ja rupesin läpällä panemaan luokkakaveriani. Jotenkin mystisesti akti myös onnistui. Ähkiessäni luokkakaveriani hänen kasvonsa muuttuivat yllättäen erittäin kauniin naisen kasvoiksi. Kiihkeän aktin lomassa päädyin suutelemaan noita kauniita kasvoja. Limomisen jälkeen luokkakaverini kasvot muuttuivat takaisin normaaliksi. Hän kysyi minulta, että haluanko oikeasti häntä, sillä hän olisi kyllä valmis kaikkeen. Tähän loppuivatkin muistikuvat unestani, mutta akti taisi kuitenkin loppua siihen. Olenko nyt homo vai olenko kenties salaa kiinnostunut transuista? " -mies, 22 vuotta

Unien tulkitsija, 2,37€/min: ”Unesi kertoo sen, että luokkakaverisi on biseksuaali. Kaverisi toiminta unessasi enteilee sitä, että hän on tulossa ulos kaapista. Oletko huomannut, että kaverisi katsoo myös miehiä sillä silmällä? Unesi ei ollut kuitenkaan pelkouni, koska et pelännyt kaverisi käytöstä. Ennemmin kyseessä on enneuni. Sait tietynlaisen varoituksen kaverisi todellisesta seksuaalisesta suuntautumisesta. Unesi kertoo sinusta sen, että hyväksyt kaverisi sellaisena kuin hän on. Suudelmanne unessa kertoo siitä, että sinä ymmärrät näitä kaikkia tämmöisiä etkä tuomitse. Et siis hylkää luokkakaveriasi, vaikka hän tulisikin ulos kaapista.”

Raffin tulkinta:

Manboobs-tapaus kertoo hyvästä ja vapautuneesta luokkahengestä. Jos joku tässä unessa on bi-seksuaali, se olet sinä. Himoitset tissejä, mutta pidät myös miehisistä piirteistä ja rajuista otteista. Oletko harkinnut Thaimaan lomaa? Kyseessä on ihan normaali seksiuni, mutta vähän kinkyllä tavalla.

"Olin mummolani pihalla ja siellä oli vanha aitaus, jonka sisällä räksytti ihan sikamaisen iso ja pelottava pitkäkarvaisen collien ja vinttikoiran sekoitus. Toivoin tosissani, ettei se sekopäinen piski pääsisi ulos aitauksesta. Tietenkin rakki äkkäsi jonkin raon aidasta, josta se pääsi tunkeutumaan vapaaksi. Koira hyökkäsi kimppuuni ja hyppäämällä päälleni se onnistui kaatamaan minut maahan. Piski huomasi tilaisuutensa tulleen pyrkien harrastamaan väkipakolla haureuksia kanssani. Rakin nylkyttäessä ja raapiessa minua pääsin kuitenkin vapaaksi ja siinä paniikissa sitten annoin hurtalle mojovan potkun kylkeen. Yhtäkkiä paikalle oli ilmestynyt sankoin joukoin tuntemattomia ihmisiä, jotka alkoivat haukkua minua eläinrääkkääjäksi ja huonoksi ihmiseksi, koska olin potkaissut koiraa. Häpesin syvästi itseäni."

-mies, 22 vuotta

Unitulkki, 2,37€/min: ”Tässä on kyseessä symboliuni. Mummola kuvaa unessa usein jotakin turvallista, jonka varaan elämämme on rakentunut. Se on viite sukuun ja turvallisiin asioihin, aivan kuten aitauskin. Koira puolestaan kuvastaa pelkoja, jotka eivät ole todellisia, vaan ihmisen itsensä luomia. Unessa esiintyvä koira on kuin eräänlainen mörkö ihmisen mielessä. Sinulla on edessäsi ilmeisesti jokin uusi tilanne, johon yhdistyy pelko. Mietit, että onko tämä tilanne riskin arvoinen. Syyttävät ihmiset kuvastavat sitä, että pelkäät muiden ihmisten suhtautumista kyseiseen tilanteeseen. Pelko pääsee koiran lailla kimppuusi, mutta potkaiset sen pois ja voitat pelkosi. Ihmisten syytökset unessasi sinua kohtaan kertovat siitä, että pelkosi ovat turhia ja sisimpäsi tulee johtamaan sinut oikeaan suuntaan. Kyseessä on siis pohjimmiltaan positiivinen uni.”

Raffin tulkinta:

Sinulla on vakava kynofobia eli koirapelko. Muista, että koira haistaa pelon. Tosielämässä suosittelisin, että ottaisit rauhoittavia aina kun olet ympäristössä, jossa on koiria. Koirilla on tapana nylkyttää kaikkea mikä liikkuu ja hyökätä kimppuun, joten pelko on relevantti. Paradoksaalista onkin, että unessasi ihmiset tulevat haukkumaan sinua eläinrääkkääjäksi. Tosielämässä saisit koiraihmisiltä saman kohtelun. Pyri siis välttämään kontaktia koiriin tai kuvittele olevasi valkokankaiden sankari ja kohtaa pelkosi. Varaudu silti siihen, ettei kaikki pääty niin kuin elokuvissa.

53


Mielipiteet

54


Mielipiteet

PULKK A E PULKK AVAUDU I LUISTA, HAPPI A N MEIL E I M LU U LOPPU AVAUD IS E TO R A,N HALE VAPAAS O U hME U JA PPI L T innIL VITUT NUME allLaE) J OPPU I! LÄHETÄ V TAA? ROJ A P A A U JA OUNU AR TEK KE SR T hinnall I! (noVrm R ITU O L I NYT. HÄ MÄIK TliTnAA?STIVIESTI a) U E a T a J Ä A P S ARHAA (n tekstivi INTUEAKST USKIM JUURI ER R M O T IV o V e A rm ITUIE stin N . P VU SSM T ST OaDaAlin A IK RÄ UUSIM YKTIA AFS A FIN ksEtiTvie TAAI ENITE KS I-LU EA ITSUTTUte MAPSSAOSRAHLALA TTU IS stiLnK N VU ? JU ODJATUHDVE A KIA O SÄT JIA AU .A ISTTTAAAA I FT UAIS RAAFEFN FO A TKOSIV SALLISA LR I-L IT IT V E E I E T H A K T N ! A D II O J T J TTÄÄ IVIESN ES PAA LU OU U LUK U PP A U T K IS L P A S K T ISTOA JIA JA TOIV SÄ. RAFFI K IK-tin ALL AT AS OT E NIK P vie ! OO PUAPPI LII Ä E ti EMs sR H LKALL LÄTHÄEÄTK A lin- tekA - N ISTA, aaIK NITE STI! ESI oPrm AA E AA EI LU E VAPAA (n AREU M T Vituttaa tivolin lattialla uiva T A K T IT IS V A PULK U MEILL K A L SINU D T JU KAI käsin tehty tanskalainen trenAVAU OON MIKÄ DATUKSE I KIITTÄÄ E ER RRO FF AR UO NUM a) JA KE dipipo, jonka sotilaspoliisiAT V ESSÄ. RA ALLESI P A H ll R a . PA hinn PULK LEHD I NYT huora sinne päästäni heitti. AFFI- TOIVOO JUUR MASSA R A JIA J Joskus toivoo, että olisi korUUSIM ALLISTU S KIA O ISTOA! rektia vetää naisia turpaan. U PAA L

Tekstiviestipalsta

Tällä palstalla Raffin lukijat avautuvat vittumaisista asioista. Vittu että vituttaa ku kuorit perunoita ja ne kuoret ei ikinä mee nätisti pöydälle vaan jää kuorimaveitten väliin tukoksi tai tarttuu käteen kiinni ku liimalla laittas.

Vituttaa juomat jossa on puolet jotaki vitun ruohoa ja maksaa seittemän euroa.

Vituttaa tällä hetkellä exän hehkutukset uuesta muijasta. Joku roti!

Vituttaa porojen syöminen elävältä. Vituttaa kuusen juurella nukkuminen 30 asteen pakkasessa. Vituttaa olla sissi. Perkele. Ihmisen pitäisi elää 30 asteen sisälämpötilassa ja syödä poronkäristystä puolukkahillolla ja käpertyä naisen kainaloon yöksi.

Mua vituttaa kun mun työkaverit arvailee mun ikää tällä hetkellä eikä kukaan osu oikeaan, mua vituttaa kun juon eikä mikään nouse päähän, mua vituttaa kun mun farkut ei mahu kunnolla päälle enkä saa happea eikä mulla ole edes rahaa ostaa isompia. Mua vituttaa kun tekee mieli ryypätä kunnolla ja mulla on taas aamuvuoro huomenna, ja mua vituttaa kun kaikki muut on niin urpoja tänään ja mua vituttaa kun mua taas vaan niin vituttaa! Ärsyttää mihin asemaan alkoholi on nostettu noissa Karhun tienvarsimainoksissa. T: Perkele.

Vituttaa se ettei ihmisiä nykyään vituta mikään :)

vituttaa ku juotiin viikko sitten kaikki meidän loput kotiviinit eikä päässy teidän testiin. (kolme pulloa 10 min) oli sen verran hyvät viinit. tukkikujan viinistä vielä kuulette. Mua vituttaa neverin baaritiski!! Se on liian korkea tämmöselle pygmille. -R.Hatka Avid on saatanan apuväline. Noitaroviolle tuollaset paskaohjelmat!

Saatana.

Jumalauta, miksi vaatekauppojen farkut on tehty alieneille, joilla on pari metriä pitkät jalat kokoa tulitikku? Koittaa jotkut sovittaa jalkaansa niin jää heti pohkeeseen kiinni. Saatanan pillifarkut! Olis mukava vaatetuttaa tämä normaalipainoinenkin ruho. vituttaa ku kaikki keskustan kinkkilät on kiinni maanantai-iltana! jopa toinen kotini awing dragon - kikotiiniriippuvainen Won't you die tonight for love? Vituttaa tää vanhaksi tuleminen ku ennen kun joi viikon niin oli päivän krapula mutta nyt ku juo päivän niin on viikon krapula.

Raffigallup Raffi elämän suurten kysymysten ääressä Katsot homopornoa, runkkaat ja työnnät dildoa perseeseesi. Kaverisi astuu sisään huoneeseen, ja ehdit lopettaa kyseisistä toiminnoista vain yhden.

Otto

"Kyllä mää sen dildon ottaisin pois perseestä, sillä se on noista vaihtoehdoista kaikista homointa. Siis ihan konkreettista homostelua."

Anssi

" Laittaisin homopornon pois. Enempää en kommentoi."

Niko

"Lopettaisin sen dildon työntämisen perseeseeni, sillä se on kaikista intiimeintä."

55


Musiikki

OULU-UG – Hifistely vittuun

Oululaisen räpin alakulttuurin edustajat Soppa ja Liikalesti kaivautuivat gettostudiosta, vaatekaapin uumenista, Raffin haastateltaviksi. Teksti Eleonoora Riihinen Teiltä on tulossa levy ulos. Mikä tää Oulu-UG -homma nyt on? Liikalesti: Tavattii Sopan kanssa joskus viime kevättalvella. Iskeydyttiin aina jostain ryyppäysreissuilta meidän kämpille räppäilee. Tuli huomattua, että Oulun räppiskene on jääny jotenki pimentoon. On vaan kahenlaista meininkiä, ja haluttais täyttää se tyhjä kolo.

56

Soppa: Huomasin, että täällä on tällasia nuoria lupauksia räpin saralla ja lähin mielellään mukaan tekemään. Koko levyn idea on ollu pitää hauskaa ja silleen tuleeki paras tulos. Kyllä sen levyltä kuulee, jos on väkisin väännettyä juttua. Tällä levyllä on semmonen aito meininki alusta loppuun. Läpät on kirjotettu just hetki ennen nauhotusta. Tää on omalta kohalta semmonen freestyletyylinen, mistä ite diggaan.


Musiikki

L: Biiseistä kuuluu millanen päivä ja millaset fiilikset on ollu. Tää on niiku päiväkirja.

Missä levy on nauhotettu?

L: Meikän kämpillä Lintulan getto-studiossa, vaatekaapissa. S: Joo homot tulee nyt ulos kaapeista, mutta räppärit menee kaappiin. Räppi pois studioista ja turha hifistely pois. Kotitekosellaki saa ihan hyvän kuulosta. Ei sitä eroa oikeestaa ees kuule. Sehän meidän levyn alaotsikko onki: ”hifistely vittuun.”

Ketä on otettu mukaan feattaamaan vaatekaappiin?

S: Jokaisella biisillä on ainakin yks eri tyyppi feattaamaassa. Anemia, se ei oo aikasemmin ollu mikin varressa. Sitte on Dima, Efta Haittavaikutuksesta, Getto-Otto ja Tuke.

Koska lätty tulee ulos?

L: Tää oli aika tiivis prosessi: kansineen päivineen meni kolme kuukautta. Se tulee ulos siinä joulun aikoihin. Se on aika jouluinen levy muutenkin.

Eli iskette joulumarkkinoille?

S: Joo sen voi ostaa pikkujoululahjaksi tai vanhemmat voi ostaa pikkumuksuilleen, ku oha siellä viimesenä kappaleenaki Kirje joulupukille, jossa Puukko-B suoltaa totuuksia.

Hyvä joululahjavinkki. Mistä tätä saa?

L: Joo ei tätä mistään Anttilasta tuu löytymään. Kyllähä noita keikkoja on jonku verran tulossa, niin ainakin sieltä. Ne, joita tää levy kiinnostaa, saa kyllä sen käsiinsä jostain.

Getto-nauha löytää kyllä kuulijansa. Liikalesti, heitit tuossa haastattelun alussa, että Oulun räppiskenessä on vain kahdenlaista meininkiä. Mitä meinasit tällä? Mikä on se ”tyhjä kolo” ja miten se täytetään? L: Täällä on sitä letkeämpää, mietiskelevämpää räppiä ja sitte sitä tosi raakaa, brutaalia räppiä. Me haluttais tasottaa sitä väliä. Ollaa enemmän omana ittenä levyllä ja tää on vähä sellasta elämäntilanteiden läpikäymistä. Musiikilla voin ottaa kantaa ja käyttää omaa ääntä. Oon soittanu kauan mättöbändissä rumpuja ja halusin ottaa siitä raskaammasta puolesta lomaa. S: Joo mieki soitin Tulenkantajissa lehmänkelloa. Se oli hikistä funkkia saatana. Funkkihan on tullut taas räppiin. Mitä mieltä ootte siitä?

L: Nojoo bänditaustaista räppiä on paljon nyt, mutta se on vähä semmosta maalailua, taidokasta, mutta hifistelyä. Onhan se menevämpää, mutta moni semmonen aito juttu jää pimentoon. S: Joo no siis onhan aina sämplätty funkkia hyvinki, mutta sitte ku on nykyää semmosta konservatorio-funkkia. Jos otetaan bändi taustalle niin silti se aitous ja sielu jää puuttumaan. L: Ei se oo räppiä. Lyriikat on kuitenki se ydin. Se voi kuulostaa hyvältä bändin kanssa, vaikka jauhaa vaa paskaa. S: Sehä on just tärkeetä että pystyy heittää tarpeeksi timmisti. Sitä tulee välillä ihan hyviäki läppiä kun freestailaa. Jengi ei välttämät-

tä ees tajua sitä, mitä se on, ku heittää vaan jotain omasta päästä sillä hetkellä. Freestyle takasi!

Teillä ei taustabändiä varmaankaan ole. Onko levyn biitit pöllittyjä? L: Getto-mixtape tyyliin ne on lainattu. Ei ne oo mitään tunnettuja biittejä – ainakaan Suomessa. Jos jengi alkaa ettii niitä biittejä niin se on hyvä vaan niille. Ehkä ne löytää jotain uutta. Musiikkitietouden laajentaminen on ihan terveellistä. Musiikinteko on mulle niiku terapiaa. Joskus skitsottaa, että vittu tollastako mä teen, mutta sitä se on. En oo esim. kuunnellut tota meidän levyä sen jälkee kun se on nauhotettu. S: Monelle tää levy tulee aiheuttaa hämmennystä, että mitä vittua, mutta niin me vähä halutaanki hämmentää soppaa.

"Oulu on hyvä kotikaupunki, mutta kyllä täältä pitää päästä joskus vittuun." Panama Rayo kuvasi taannoin Redrum187:n haastattelussa Oulua pohjolan rottalaksi. Voitteko yhtyä tähän mielipiteeseen? L: Varmaan pitää paikkaansa. Panamahan on varmaan tunnetuimpia tämmösiä tyyppejä Oulussa, niin se varmaan kohtaa kyllä kaikenlaista, mutta niin se on varmaan joka paikassa. Oulu on hyvä kotikaupunki, mutta kyllä täältä pitää päästä joskus vittuun. S: Asuin kymmenen vuotta Tampereella, ja kyllä sielläki tulee samaa meininkiä. Narkit varmasti rottailee joka paikassa.

Okei no, haluutteko heittää jotkut lopputerveiset tähän?

L: Pitäkää meininki aitona, älkääkä kikkailko liikaa. S: Jos löytyy tyyppejä, jotka haluaa tehä, niin tehkää. Ei tää vaadi kun pientä sijotusta ja siitä se lähtee. Täältä Oulusta löytyy nuoria osaavia jätkiä ja mielellään niitä yrittää jeesata. Oon vaan tyytyväinen, että saa niitä levylle.

Ainii vielä piti kysyä, että saako räpillä naista?

S: Saa. L: No emmä ny tiiä… S: Oota puol vuotta. Stepaki kysy meikältä joskus, että ”hei Soppa, saako räpillä pillua?” Mie vastasin, että odota vuosi nii sitte. Vuoden päästä Stepa tuli sanoo, että ”Joo pittää kyllä myöntää.”

http://www.myspace.com/ouluug

57


Musiikki

Grandtheftotto Oululainen biittinikkari ja supersämplääjä tekee hiottua yömusiikkia. Grandtheftotto on julkaissut ensimmäisen instrumentaalilevynsä, joka kantaa nimeä Night Vision. Teksti & Kuvat Eleonoora Riihinen Moi Otto. Tuon oman levysi lisäksi oot ollu mukana monissa musaprojekteissa. Mitä kaikkea on tullut tehtyä? OPP:n levyllä on meikän biittejä ja tuossa tuoreessa Äffän levyssä on kaikki meikän biittejä, paitsi yks. OlliPA:n Syke-levylläki oli meikän biitti, jota en ees muistanu, että olin tehny. Se tais olla Arkista-biisiin. Oon tehny tätä hommaa 10 vuotta. Oon vähä semmonen oman tien kulkija. Piän ne biisit itellä tai annan repusta kavereille.

Miten sun musiikki syntyy?

Sämplään aika paljo. Keräilen vinyyleitä kirppareilta ja poimin sieltä erilaisia äänimaailmoja. Mulla on tiukka kriteeri vinyyleiden suhteen: ne ei saa maksaa yli kolmea euroa. Nii ja 80-lukua yritän vältellä. Teen musaa sämplerillä ja levysoittimella ja soitan ite jotain synalinjoja. En tee hirveesti keikkoja. Kavereiden keikoilla saatan soittaa levyjä ja räppäilen satunnaisesti.

Miten lähit tekee musiikkia?

No se lähti noista räppihommista. Nauhoteltiin DJ Somepoen kanssa biisejä. Jossain vaiheessa tuli vaan semmoset räppiöverit ettei jaksanu enää kirjottaa tai räpätä. Siks siirryin enemmän tekee intsrumentaalijuttuja ja tein tuon levyn.

Feattaat OULU UG:n ja Äffän levyllä. Onko räppäilyt ruvennu taas maistumaan? No kyllähän ne taas alkaa vähän maistumaan. Tässä on jotain räppi-proggiksiakin käynnissä.

Selvä, no kerro vähä tosta sun uudesta levystä. Miten sitä vois kuvailla?

Se on tosiaa Night Vision, yömusiikkia, niinku nimi kertoo. Suomessa ei tehä oikein intstrumentaali-levyjä tyyliin DJ Shadow, RJD2. Monet tuottajat tekee biittejä just vaan räppien pohjaksi. Levy on syntyny pitkän ajan tuloksena: siinä on biisejä ja biit-

58

tejä, jotka on lojunu jossain nurkissa ja kovalevyllä. Sitte kaverit painosti tekee tän vihdoin. Julkaisu on kyllä pykiny monta vuotta, koska tykkään hinkata niitä biisejä liikaa. Oon vähä liian perfektionistinen. Tyypit kyselee multa biittejä, mutta en oo niihin ikinä tyytyväinen.

Onko sulla esikuvia musantekijänä?

Panama Rayo on kiistattomasti suunnilleen kovimpia jätkiä ikinä ja sitte kokeellisemmasta suunnasta RoopeK on toinen.

Mitä mieltä oot tuottajien arvostuksesta? Nythän on melko ajankohtainen biiffi menossa koskien Julma-Henrin biittejä. Masseja ei oo vissiin herunu tarpeeksi tuottajien suuntaan. Joo, Panama Rayokin on ilmeisesti laittanut jotain biittejä myyntiin. Onhan se tuottajan rooli aika aliarvostettu. Sehä on kuitenki meikästä tärkeintä, että biitti on kova. Ei mitää räppiä jaksais kuunnella ilman kunnon biittiä, vaikka ois kuinka hyvät läpät.

Miltä tulevaisuus näyttää? Haluatko elättää itsesi tällä musahommalla? Aion tehä musiikkia aina, mutta en tiiä teenkö sitä elääkseni. Mahtavaahan se olisi, mutta ei se taida olla Suomessa mahollista jos ei haluu lähtä huoraamaan. Jatkan tällee tekemällä biittejä kavereille ja ehkä jotain räppijuttuja tulee kans. Kyllähän tässä kerkee vielä vaikka mitä. Ei tarvi lähtä hötkyilemään.

Nii jätkähän on aika nuori? 19 vuotta.

Oho. Kyllähän sä kerkeet vielä yhtä sun toista. Kiitos vaan haastattelusta. http://www.myspace.com/ottoriginal


59


Arvostelut

Keikat ja klubit Pariisin Kevät 13.10. @ 45 Special Pariisin Kevät on yhtye, josta minun ei kaiken järjen mukaan pitäisi tykätä tippaakaan. Sen musiikki on niin yltiösöpöä poppia, että normaalisti oksentaisin sitä kuullessani. Jostakin syystä artistin musiikki vain menee syvälle sieluuni. En ole mietteissäni ainoa, sillä viimeistään Tämän kylän poikii -biisin myötä artisti on noussut kansansuosioon. Kun Pariisin Kevät saapui Ouluun, niin olihan sitä pakko mennä katsomaan. Lokakuisena iltana ahtauduin muun ihmismassan kanssa loppuunmyytyyn Nelivitoseen tsekkaamaan, millaista iloa Arto Tuunela kumppaneineen saa irti livetilanteesta. Odotukset olivat aika matalalla, sillä muutamien nettipätkien perusteella keikasta voisi tulla jotakin kamalaa. Yllätyin valtavasti, kun keikkoja varten bändiksi muuttunut Pariisin Kevät otti yleisön haltuunsa miltei ensisoinnuista lähtien. Tuunelan laulu kuulosti huomattavasti paremmalta kuin Ilosaarirockin taltioinnissa, ja soittamisen ilo välittyi vintin perukoille asti. Tunnelma kohosi suorastaan huumaavaksi biisi biisiltä. Vakuutuin viimeistään siinä vaiheessa, kun vierelläni seissyt kaksimetrinen hevari alkoi jammailla musiikin tahdissa. Noin tunnin kestänyt keikka oli ehdottomasti kymmenen euron hintansa arvoinen. Biisejä soitettiin laidasta laitaan, ja tietysti ne suurimmat hitit kaikuivat ilmoille. Väkinäinen pikkuruiselta lavalta poistuminen ja saman tien takaisin ahtautuminen encoren merkeissä oli lähinnä huvittavaa. Jonottamisen jälkeen ulkoilma tuntui upean raikkaalta kuumuuden jälkeen. Olotila oli onnellinen ja teki mieli julistaa hyvää fiilistään kaikille. Tätäköhän rakkaus on? -Anna-Tuulia Hautala

Underground Supermarket 15.10. @ Amarillo Jostain syystä Amarillossa ei ole tullut juurikaan baareiltua. Tai no ovathan ne syytkin kyllä selvillä. Retardi asiakaskunta, ylikallis keskioluttuoppi ja paska musiikki ovat aika helvetin hyviä syitä olla menemättä kyseiseen baariin. Tällä ”amisten Kaarlella” on kuitenkin mielestäni aina ollut varsinkin tilojensa puolesta potentiaalia ihan lungiksi dokailumestaksi. Ja kun Underground Supermarketilla näytti olevan ihan pätevä kattaus perjantai-illan ratoksi, pitihän se meininki käydä tarkistamassa. Helmasynnestä oltiinkin päästy jollain asteella eroon. Ainakin alakerrassa oli jonkinlaiset supermarkettihinnat juomissa, mistä varauksetonta plussaa. Dekeissä ollut DJ Somepoe ei säväyttänyt, muttei pettänytkään. Toisaalta varmasti aivan helvetin hankala keikka soitettavaksi, varsinkin soolosettinä. ”On kyllä viimeinen kerta, kun tulen tänne soittamaan”, mies kommentoi otettuaan hetkeä aikaisemmin vastaan jälleen yhden lukuisista Lady Gaga –biisitoiveista. Entä sitten se asiakaskunta. Mainostettu klubi-ilta oli varmasti houkutellut paikalle muitakin kuin kanta-asiakkaita, mutta kyllähän näitä peräkammarin poikia ja tyttöjä siellä myös riitti. Tanssilattialla sai rehellisesti töniä porukkaa kauemmaksi, kun geelitukkajanarit koettivat tilaisuuden tullen heti päästä käpälöimään daamiani. Muistakaapa tästedes pojat, että se, mikä toimii viidakossa tai Muhoksella, ei kui-

60

tenkaan ole ehkä sitä asiallisinta käytöstä ihmisten ilmoilla. Illan lopuksi DJ vastasi myös huutoon soittaen jonkin Gaga-remixin, joka innoitti porukan jorailemaan kohtalaisen hyvin. Tanssilattian pelimiehetkin löysivät sammumispisteessä olevan maturen, jota sitten porukalla limoivat ja lääppivät. Underground Supermarketia voisinkin näin yhden otannan perusteella suositella vaihtoehtoisesta tanssimusiikista pitäville amiksille ja muille seikkailunhaluisille klubiveijareille. -Jussi Kotila

Open mic stand up –ilta 19.10. 45 Special

@

Alapääjutut naurattavat aina. Ne ovat varma, mutta kovin helppo ja yllätyksetön valinta aloittavan stand up -koomikon ohjelmistoon. 45 Specialin Open mic –stand up -illassa koomikon taitojaan testaamaan tulleet esiintyjät turvautuivat toki alapäävitseihin, mutta odotusten vastaisesti huumoria revittiin myös muista asioista. Erityisen positiivista open mic stand up –illassa oli muutamien esiintyjien korkea taso. Etenkin Iikka Kiven kives-tarina ja Awen nörttihuumori kutittelivat kivasti nauruhermoja. Kaikki koomikot eivät onnistuneet yhtä hyvin, sillä myös myötähäpeästä joutui kärsimään illan aikana. Jokaiselta esiintyjältä löytyi kuitenkin ainakin yksi juttu, joka sai yleisön puhkeamaan nauruun ja taputuksiin. Yleisöä nelivitosessa oli enemmän kuin järjestäjät olivat odottaneet. Istumapaikkoja oli vain harvoille ja näkyvyys oli toisinaan heikkoa. Yleisö koostui lähinnä koomikkojen ystävistä, mutta palaute esiintyjille oli silti suoraa ja totuudenmukaista. Säälitaputuksia ja –nauruja ei tältä yleisöltä kannattanut tulla hakemaan, sillä ne jäivät saamatta. Kuukausittain järjestettävässä stand up –illassa voi hyvällä tuurilla nauttia hyvästä huumorista ja tutustua ehkäpä Suomen seuraaviin kuumiin stand up –nimiin. Huonolla tuurilla illan ainoaksi anniksi jää vakuuttuneisuus siitä, että itsekin olisi ollut hauskempi. -Jaana Kangas

FULL CLIP 21.10 @ Nuclear Nightclub Full Clip on tällä hetkellä ainoa oululainen rap-musiikille pyhitetty klubi. Flanelipaidat suuntaavat siis kerran kuukaudessa Nucleariin nyökyttelemään päätään tiukkojen biittien tahtiin. Jotkut saattavat innostua jopa heilumaan tanssilattialla loppuillasta. Full clipissä on vaihtelevasti erikoisteemailtoja (kuultu ja nähty muun muassa Wu-Tang Clan ja 90luku -illat) ja live-artisteja. 21.10 esiintyjäksi oli valikoitunut Jyväskyläläinen Are (tunnettu myös Stepan tuplaajana) ja Kriso (tunnettu Aren tuplaajana, eli tuplaajan tuplaajana). Are ja Kriso heittivät varsin hyväntuulisen ja reippaan shown. Setti ei perustunut pelkästään tämän vuoden puolella julkaistuun Aren esikoissoololevyyn Jaalan elämää, vaan mukana oli myös biisejä levyn ulkopuolelta, muun muassa Painaa tonnin ja Krison veto Tuplaaja. Keikan riemukkain osio oli räppäreiden Tribe Called Questin kuuluisaan Can I kick it? – kipaleen taustaan vedetty freestyle. ”Saanks mä pot-

kii sitä?!”kuului vapaatyylin kertsi. Naamalihakset kramppasivat hymyilystä keikan jälkeen. Illan DJ:nä toimi Kortsu, Tiskijukkapekka ja Mac Jay. Meininki pysyi tasaisen coolina jenkkiräpin täyttäessä alkuillan. Rannikkojen rytmit eivät vieneet porukkaa tanssilattialle, mutta ennen valomerkkiä meininki nostettiin kattoon. Klubiyleisö sai kuulla suomiräppikimaran Kemmurusta Ruudolfiin ja Raimoon (erityismaininta Raimosta) ja tanssilattia täyttyi kaulus-vitun-paidoista. Illan pidentyessä ilmassa alkoi tuntua jännää väreilyä. ”Joku on repinyt lavuaarin irti miesten vessassa”, ystäväni kertoi palatessaan pöytään istumaan. Tupakkipaikalla oli myös meininkiä. Kaverista haettiin tuntumaa nyrkillä huitoen (melko ujosti). Vain saviset tuhkakupit loukkaantuivat tappelussa. Loppuillasta nähtiin yksi veijari juoksemassa portsareita pakoon käsiraudoissa, sekä muitakin valomerkin jälkeisiä levottomuuksia. ”Mitä täällä tapahtuu?” joku kysyi minulta ulkona kun seurasimme infernaalista sekoilua. ”Ei mitään hajua.” Kaikesta huolimatta Full Clip oli jälleen kerran varsin antoisa. Kyseessä on ehdottomasti Oulun paras (ja ainoa) klubi kyseisen musiikkigenren ystäville. Olisikin harmi, että klubi joutuisi kärsimään tällaisen spedeilyn takia. Klubin järjestäjän, Juhani Oivon, mukaan kyseessä oli sattuma, eikä häiriöitä ole aiemmin ilmennyt. Illan ei pitäisi vaikuttaa klubin tulevaisuuteen. Hyvä niin. - Eleonoora Riihinen

Fire In the City 28.10. @ Nuclear Nightclub Mua suoraan sanoen vituttaa Nuclearin tyyli hoitaa alakerran bileiden sisäänpääsymaksut. Sitä luulisi, että se maksu onnistuisi siellä alakerrassa, missä ne itse meiningit ovat, mutta ei. Kun on riisunut työllä ja tuskalla toppahaalarinsa ennen narikkaa saakin kuulla, että ensiksi pitäisi käydä maksamassa pääsymaksu katutasossa olevalle baaritiskille, jonka ohi olet juuri lompsinut. Vasta sen jälkeen saat leimaa vastaan iskeä haalarisi ja karvalakkisi narikkaan. Eihän tuossa nyt ole mitään järkeä. Onko ne alakerran tiskin baarimikot tai se narikassa napottava takkityttö niin epäluotettavaa porukkaa, ettei niitä uskalleta päästää käsiksi pääsymaksurahoihin? Olen aivan varma, ettei kukaan normijannu tajua maksaa pääsymaksua yläkertaan ensimmäistä kertaa Nuclearissa vieraillessaan. Harva sen muistaa varmaan toisellakaan kertaa ja itsehän lompsin setelin kanssa suoraan narikkaan vielä neljännellätoistakin kerralla. Nyt helvetti joku järki tähän hommaan! Fire In the City on puolestaan tällä hetkellä yksi tiukimpia klubeja, joita Oulusta löytyy. Residenssitiskijukkien lisäksi bilekansaa tanssitti Eestistä laivattu Bert On Beats, joka pisti tanssijalan vipattamaan ja meiningin ranttaliksi kuten kunnon virontuliaisen kuuluukin. Soitetuista genreistä en osaa sanoa rehellisesti kyllä paskaakaan, mutta tanssia piti silti. Näin kai sen kuuluukin mennä? Nuorten klubi-isäntien Somepoe, Macarone ja Icely Jones taannoinen Wonky Wednesdays oli jo kovaa kamaa aikoinaan 1barissa. Nucleariin siirryttäessä kaupunki alkaa olemaan jo aika hyvässä liekissä. Milloin odottavat suuremmat lavat? Viime Time Tunnelin keikka kyllä osoitti, että homma toimii myös isommissa tapahtumissa. -Jussi Kotila


Levyt

Äffä: Suoraa Ulos Oululainen Äffä on julkaissut EP:n Suoraa ulos. Lätyllä on seitsemän biisiä, joista kaikkien biitti on yhtä lukuun ottamatta Grandtheftoton käsialaa. Levy on teemoiltaan kantaaottava ja Oulun mittakaavassa melko piristävä tapaus. Vääryydet on asetettu suurempaan yhteiskunnalliseen mittakaavaan kuin mitä liittyy Kaukovainion nappipäiden keskinäiseen kähinään. Levyllä ei siis rassiteta vasikoita tai hakata tukareita vaan lähestymistapa on hienostuneempi. Kyseessä ei ole gangsta-levy mutta ei myöskään hippikuosauslevykään. Levyn ensimmäinen raita Suoraa ulos on sopiva räppärin esittelyraita ja sisältää ihan hyvää läppää timanttisella biitillä. Sen jälkeen tunnelma lässähtää pianon pimputuksella höystettyyn itkuräppiin, kun raita vaihtuu kappaleeseen Puhu totta. Biisi ei ole täysin kurja, mutta se olisi toiminut paremmin levyn loppupuolella. Levyn parhaimpana kappaleena seuraa mukavan lämmin fiilistelybiisi Katukuva ft. Keleboi & Grandtheftotto. Kappaleessa käsitellään maanläheisesti lähiöiden katujen meininkiä ja rakkauden puutetta, joka kaivertaa jokamiehen sydäntä. Tämä biisi kuitenkin paljastaa viimeistään Äffän puutteet räppärinä. Hän jää auttamatta feattaajiensa varjoon. Tyyli ei yllä keskitasoa parempaan, ja äänestä uupuu terävyyttä ja karismaa. Potentiaalia kuitenkin löytyy ja sanottavaa riittää. Raidoille on ympätty tasapainoisesti henkilökohtaista pohdintaa ja elämänfilosofiaa sekä yhteiskuntakritiikkiä. Levyn soundimaailma on lähes kohdallaan. Biitit ovat paljon parempia kuin omakustanne-räpillä

Pelit

NHL 11 (EA Sports) NHL11 on ristiriitainen tapaus. Hardcorepelaajalle jokavuotinen uusi änäri on odotettu tapaus ja pakko-ostos. Harrastelijalle uusi peli voi näyttää täysin samalta kuin vuotta aiempi versio. EA Sportsin ”uudistuksista” iso osa on halpahintaista kierrätystä. Esimerkiksi omat tuuletukset ja maalien tarkistaminen videolta ovat tuttuja aiemmista versioista. Joka tapauksessa NHL11 tuottaa aiempien vuosien tapaan molemmille pelaajaryhmille jonkinasteisen pettymyksen. Vuosi toisensa perään EA lupaa paljon, mutta lopulta käsissä tuntuu olevan sama paska peli, tai kasa uusia ärsytyksen aiheita. Suurin syy tähän on kilpailun, resurssien ja kiinnostuksen puute. NHL-sarja kalpenee myyntiluvuissa EA:n hiteille, Fifalle ja Maddenille, eikä sillä ole tasaveroista kilpailijaa. Lähtökohta uuden änärin kohdalla on, että se on paras jääkiekkopeli koskaan. Näin on tänäkin vuonna. Ratkaisevan askeleen EA Sports otti luodessaan EASHL-joukkuepelin kaksi vuotta sitten. Tässä moo-

yleensä. Miksaus on paikka paikoin epätasaista. EP:n perusteella Äffällä on valmiudet nousta esille myspace-räppäreiden joukosta ja on kyllä pakko nostaa hattua Äffälle valitsemastaan linjasta. Pössyttelyläppiä ja puukkoja on heitelty ouluräpissä tarpeeksi ja oikea kantaaottavuus vaatii rohkeutta. Vaikuttaa siltä, ettei Äffä suolla asiaa räppiroolin takaa (rooleissa ei ole tietenkään mitään pahaa), vaan on vilpittömästi laittanut itsensä likoon lyriikoillaan. -Eleonoora Riihinen

Grandtheftotto: Night Vision Penikkana maailman kovin räppibändi oli Heinäpään poikien pystyyn pistämä Vastarintamiehistö. Hip Hop eJaylla tehtyjen taustojen päälle räppäsivät Flow sekä Dope ja taustalla levyjä raapi DJ Valtias. Valta tosin vaihtui jossain vaiheessa levylautasen takana, ja bändin loppuaikoina skrätsäykset hoiti DJ Lampunvarjostin. Näinä päivinä Flow tunnetaan paremmin OlliPA & Funksons -yhtyeen Matti Myöhäsenä, Dope Fire In the City -klubin DJ Somepoena, ja DJ Lampunvarjostin Funksonsien tiskijukkana DJ H1N1:na. Entinen DJ Valtias on puolestaan noussut suomiräppipiirien tietoisuuteen nimellä Grandtheftotto. Vuosia on siis vierähtänyt ja aikoinaan tuntemastani ala-asteikäisestä lökapöksystä on kehittynyt ihan pätevän oloinen hiphop-tuottaja. Miehen Night Vision -levy koostuu yhdestätoista raidasta, joilla kuullaan pääasiallisesti instrumentaalimusiikkia. Räppitaustoja on melko hankala arvioida yksistään, sillä räppäreiden flow ja tyyli määrittävät pitkälti sen, mikä tausta toimii ja mikä ei. Kuitenkin kappale 5 aamulla on niin tiukka tapaus, että jopa MC Puhuvanpään räpit kuulostaisivat sen päällä hyviltä. Parissa kappaleessa Grandtheftoton taustojen päälle on miksattu Biggietä sekä MF Doomia. Lisäksi levyn salaraidalla on remix Mobb Deepin Survival of the Fittestistä, joka toimii mielestäni jopa alkuperäistä klassikkoa paremmin. Myös Biggien läski ääni

dissa pelaajat perustavat verkossa oman joukkueen ja kilpailevat kukin omalla hahmollaan mestaruuksista. EASHL edustaa virtuaalikiekon tulevaisuutta ja kuuden ihmispelaajan joukkueiden kohdatessa pelattavuus hipoo täydellisyyttä. Siksi pelimuoto onkin aktiiviharrastajien valinta. Mutta. Tämäkin pelimuoto ja vilisee erilaisia vikoja ja bugeja. Korjauksia on viimeisen kahden vuoden aikana tehty, mutta tilalle on jälleen tullut monta uutta lapsusta. NHL11:n uudistukset, kuten joukkueharjoittelu ja sparrauspelit, ovat karkeita epäonnistumisia. EA:n pitäisi korjata käyttöliittymän viat ja unohtaa turha näpertely. Näin pelimuodosta saataisiin myös käytännössä täysi timantti. Offline-pelaajaa käy lähinnä sääliksi, mikäli hän tämän tuotteen kaupasta mukaansa nappaa. Peli tuntuu aluksi luultavasti ihan samalta kuin viime vuonna. Katkeilevat mailat ja uudistetut taklaukset eivät paljoa lämmitä, kun tekoälyn ohjaamat jääkiekkoilijan irvikuvat juonivat käsittämättömiä kuvioitaan vailla järjen hiventä. Online-aikakaudella kukaan täysjärkinen ei jaksa tahkota kymmeniä itseään toistavia kausia konetta vastaan. Kaverin kanssa pelaaminen voi tuoda pientä lohtua, mutta muuten ainoa vaihtoehto on pelata änäriä verkossa. -Aleksanteri Pikkarainen

Halo: Reach (Bungie) Jos vajaa kymmenen vuotta sitten olisin osannut käynnistää tulostimen kylkiäisenä tulleen Halon PC:lläni, ei Halo: Reach olisi välttämättä ensimmäinen Halo-pelisarjan kuudesta osasta, johon tutustun.

sopii oivallisesti Oton taustoihin (mihin se muka ei sopisi?), mutta yllättäen MF Doomin räpit eivät. Yllättäen siksi, että ensimmäisenä Grandtheftoton tuotanto muistuttaa mielestäni juuri Doomin sekä Madlibin taustoja. Erikoismaininta täytyy antaa vielä kappaleelle Halla, joka alkaa kuulostaa melko pätevältä trip hopilta, tuoden mieleen RJD2:n klassisen Ghost Writerin. Pitempiäkin trip hop -kipaleita kuulisin mielelläni lisää artistilta. Toki myös pari päänsärkyä aiheuttavaa hutia levyltä löytyy, kuten Projex ja Neon, mutta kokonaisuudessaan ihan mielenkiintoinen tekele. Nimi muistiin. -Jussi Kotila

Satellite Stories: Promo-EP

Oululaisen Satellite Storiesin kolmen kappaleen ensituotos vie kuulijan matkalle maailman ympäri. Kappaleissa reissataan Idahosta Meksikoon, josta palataan Hong Kongin ja Shanghain kautta kotoiseen Helsinkiin ja sen taideskenen vastustukseen. Kansainvälisyys ei kuitenkaan kuulu levyn saundeissa. Musiikillisesti Satellite Storiesia voisi kuvailla indieksi, joka tosin ei kerro juuri mitään. Levyä kuunnellessa mieleen tulevat vahvimmin brittiläiset Arctic Monkeys ja Franz Ferdinand sekä jenkkipunkvaikutteet. Soundimaailman vibat vievät kuitenkin vahvimmin saarivaltioon. Levy on hyvin tuotettu ja soitettu. Soundeissa ei kuulu debyyttiomakustanteille usein tyypillinen amatöörimäisyys. Levyn äänimaailmaan kaipaisi kuitenkin lisää säröä ja räväkkyyttä. Puhdas kitarasoundi käy joissain liidiosuuksissa jopa korvaan. Satellite Storiesin kappaleet ovat tarttuvia ralleja, mutta eivät kanna tarpeeksi, jotta levyä jaksaisi kuunnella pidempään. Kolmen maistiaisen perusteella materiaalia vaivaa tasapaksuus. Indiemusiikin suola on äärimmäisyyksiin viety kasvattelu ja dramaattisuus, jotka päätyvät räjähtävään kertosäkeeseen. Satellite Storiesin kappaleista tällainen vielä toistaiseksi puuttuu. -Aleksanteri Pikkarainen

Onni onnettomuudessa on se, että Halo: Reach sijoittuu ajallisesti ensimmäiseksi, vaikka se on ilmestynyt viimeiseksi. Halo: Reach on ensimmäinen konsolipeli, johon olen eläissäni tutustunut. Ennen kuin pääsen kunnolla peliin sisään, joudun opettelemaan ohjaimen käyttöä. Muutaman tunnin pelaamisen jälkeen alan jo muistaa, mitä mistäkin napista ja vimpaimesta tapahtuu. Kun tekniikka on hallussa, voi keskittyminen peliin alkaa. Ennakko-oletukseni on, että Halo: Reach on pelkkää aivotonta räiskintää, miesten vastine hömppäelokuville. Pelissä on suureksi yllätyksekseni juoni, johon en kylläkään pääse heti sisälle. Keskittyminen jakaantuu liian moneen asiaan, että pystyisi seuraamaan myös juonta. Ympäristön hahmottamiseen, vihollisiin, ohjaimen käyttöön ja tiimin ohjeiden seuraamiseen menee kaikki liikenevä aivokapasiteetti. Ilman hyvää englannin kielen taitoa tarinan seuraaminen on haastavaa. Tarina kulkee eteenpäin elokuvamaisten pätkien avulla ja pelatessa tiimikavereiden puhe ohjailee oikeaan suuntaan. Aloittelijalle helpoin tapa oppia peli on pyytää kokeneempaa kaveria ohjaamaan ja neuvomaan. Yksin pelissä on jatkuvasti hukassa tai kuollut. Mitä pitemmälle pelissä etenee, sitä enemmän alkaa ymmärtää tarinasta ja pääsee sisälle pelin maailmaan. Halo: Reach on koukuttava peli. Vähäiselläkin pelaamisella oppii koko ajan uutta ja saa irti pelistä enemmän. Myös haastetta löytyy sopivasti. Kahdestaan pelattuna peli on parhaimmillaan, mutta yksinkin peliä jaksaisi hakata useita tunteja putkeen. Ikinä en voi tätä kenellekään myöntää, mutta salaa haluaisin vain päästä kotiin jatkamaan Halo: Reachin pelaamista. -Jaana Kangas

61


KALEVAPRINT HOITAA KAIKKI PAINOTYÖT! “Aina valmiina”, sanovat Kalevaprintin spesialistit!

Lekatie 1, 90140 OULU www.kalevaprint.fi 62


Viimeiset sanat

Dance-ohjelman kärkinelikkoon selvinnyt Taru Miettinen kertoi viimeiset kuulumiset Raffille finaalin alla. Viimeinen kerta, kun vitutti tanssia? Viime sunnuntaina oli voimat vähän vähissä ja vitutti.

Viimeinen kerta, kun nukuit lattialla? Tänään päivällä lepäilin tanssisalin lattialla.

Viimeinen kerta, kun kaipasit 90-lukua? Ysäri toimii aina, mutta menneitä on turha haikailla…

Viimeinen kerta kun itkit? Viime sunnuntaina lähetyksessä.

Viimeinen roskaruoka? Sushia äskön... Onko se roskaa?

Viimeinen itseäsi koskeva juttu jonka luit? Jotain perusneagatiivista palautetta dancen sivuilla. Viimeinen riippuvuutesi? Söin ihan simona purkkaa koko lukioajan. Nykyään ainoa addiktioni on suklaa. Viimeinen keikka katsojana? Lady Gaga... Valitettavasti...

Viimeinen ostoksesi, josta tuli huono omatunto? Liian kallis pikkumusta.

Viimeinen ensimmäinen kerta? Ensi sunnuntaina viimeinen ensimmäinen sambaus telkkarissa. Viimeiset överit? Pari viikkoa sitten sunnuntaina järkyttyneenä jatkopaikasta. Viimeinen valheesi? Minä en valehtele ;)

Viimeinen pulkkamäki? Luikurointia Heinäpään kukkuloilla viime kevättalvella. Viimeinen juomapeli? Joku shottihomma jonain menneistä viikonlopuista.

Viimeinen läheltä piti -tilanne? Viime sunnuntaina meinasin tippua (Dancesta) mutta en sitten tippunutkaan. Viimeinen kerta, kun sinua sanottiin Dance-Taruksi? Nyt. Viimeinen sammakko suustasi? Wittu all the time. Viimeiset sanat Raffille? Raff it up, baby.

63


oulun seudun ammattikorkeakoulu – osaamisella hyvinvointiin

64

Raffi  

Raffi on uusi oululainen, räväkällä ja rosoisella tavalla ihmisiä ja ilmiöitä tarkasteleva yleisaikakauslehti. #1 joulukuu 2010

Raffi  

Raffi on uusi oululainen, räväkällä ja rosoisella tavalla ihmisiä ja ilmiöitä tarkasteleva yleisaikakauslehti. #1 joulukuu 2010

Advertisement