__MAIN_TEXT__

Page 1


Tässä proteesissa

Kesän taikaa ja viime wapun kaipausta sekä myös sivistävää kulttuuria mm. simavertailun ja drinkkivertailun muodossa...

Pyry Pitkänen - Päätoimittaja: Spekseilyn salat, lehden ulkoasu ja taitto Mikko Laine, Veikko Sajaniemi - Speksihaastattelut Kia Lehti - Puhiksen palsta Reetta Hassinen - Kemistikillan Kiltaesittely Jenina Noki - Etukansi, takakansi Laura Antola & Risto Hertzberg - Simavertailu Saija Pajari - Vappumuistoja Arijussi Väänänen - Viisuja ja Sivettikissan paskaa ...lisäksi kiitos Toni Mäkeläiselle Speksikuvista


Moi! Prosessiteekkarit ryn puhiksen palsta Niin se vaan on, että kesästä ja töistä on yli puolet suoritettuna ja alkaa kuumottamaan jo syksy. Syksyssä jännittävä asia on uudet opiskelijamme ja se suurten yllätysten määrä, kun ei ole paljoakaan tietoa tänne sisään päässeistä. Viime vuonna tunnollisesti vilkastiin kämppiksen kanssa mitä tuleman pitää, mutta tänä vuonna Aalto päätti olla julkaisematta nimilistoja netissä. Hävytöntä! Toisaalta, ihan hyvä, että elämässä on vähän jänntystä. Niin kuin se kandidaatintyö, joka minun pitäisi syksyllä suorittaa. Tyätä sekin kjeh kjeh =) Yyyh, nyt alkoi todella kuumottaa, eikä se johdu talven tulosta. Toivottavasti teillä kaikilla muillakin on mennyt kesä kivasti! Jos töitä on ollut, hienoa. Jos ei ole ollut, niin kyllä se siitä. Töitä ehtii tehdä elämän aikana monta kymmentä vuotta ja tällä menolla eläkkeelle tuskin ehtii päästä tylsistymään. Kesä on ihmisen parasta aikaa ja silloinvarsinkin juuri sinun kuuluisi tehdä myös kaikkea kivaakin. Tajusin yksi päivä Ruisrock 2015 -FB-tapahtuman kommentteja lukiessa, että nuoruus on vain kerran ja silloin kuuluu hassutella. #yolo jne., mutta ei kyllä niitä kommentteja lukiessa kateeksi käynyt ja olen onnellinen niistä univeloista, joita jäin sinä viikonloppuna kotiin makselemaan. Kannattaa siis panostaa siihen kultaiseen keskitiehen, niin huvien kuin hyötyjenkin parissa!

Nyt alkaa kuulostamaan aika tätimäiseltä. Mieluummin överit kuin vajarit. joten eiköhän laiteta vielä tädin kesävinkit tähän päälle: Protip 1: Kun kerää 30 Finnkinon leffakorkkia 0,5 litran Hartwallin pulloista, saa leffalipun. Protip 2: Tämä on Suomen kesä. Kanna sateenvarjoa AINA mukana, vaikka aamulla olisikin aurinkoista. Protip 3: Hiihtää voi kesälläkin kävelymuodossa. Ja aina kun hiihtää asemalle niin se juna on myöhässä. Ainakin hiihtokunto kohoaa etkä myöhästy junasta! Nähdään pian. Mulla on ikävä teitä ja ravintola Kasperin settejä. Onneksi on Telegram!

/nakki Kia


Simavertailu

Laura Antola ja Risto Hertzberg

Wapun lähestyessä maukkaat prosessiteekkarit päättivät testata kauden keltaiset kuplivat (aka. simat) tuttuun tapaan sokkotestillä. Testiin valikoitui kaikkien tuntemat kauppojen hyllyiltä löytyvät Marlin perinteinen sima, Marlin kotisima, Mehukatti-sima ja Porvoon kotisima, sekä itse valmistamamme Otaniemen Perinteinen Hirosima. Testiryhmäksi pakotettiin tällä kertaa kolme prosessiteekkaria, jotka olivat valmiita tuhoamaan makuhermonsa huikean wapun varmistamiseksi. Tässä testin tulokset:

1. Marli Perinteinen sima:

”*röyhtäys* Yllättävän hyvää.” ”Ei kyllä simalta maistu mutta mehuksi. Ihan hyvää, simaa/5.” ”Sitruunaista, hyvin sitruunaista, niin sitruunaista. Sitruunamehu/5.”


2. Marli Kotisima:

”Ei maistu miltään/5 ...tai vähän maistui makealta, hapoton, ihan hyvää.” ”Täs ei oo kyllä yhtään happoa. Miks näin kuohuvaa? Hmm.. maistuisko rusinalle, ei maistu simalle, vois kuvitella saippuakuplia.” ”Oisko hyvää/5”

3. Mehukatti-sima:

”Tuoksuu marjapuurolle. Keltasta/5. Maistuukin keltaselle.” ”Makea, vaalea. Matti/5.” ”Jännä haju, hedelmäistä, jotain pahaa. Ei simaakaan nähny/5.”


4. Porvoon kotisima:

”Vähän voimakkaampi tuoksu, vähän makeampaa. Ehkä kuplivaa/5.” ”Tosi mieto, hiilihapoton, aika mautonta. 3/5.” ”Ihan mehua, haisee makealle.”

5. Hiro-Sima:

”Väri, haju on aika tämmönen hyökkäävä. Maistuu kaljalle ...tai siis sille miltä kalja haisee. Kaljaa/5.” ”Selkeästi parasta. Pommi/5. Haisee ja maistuu pistävälle. 5/5 tai 1/5.” ”Oikein miellyttävä aromi, tumma ja täyteläinen väri. Käyneempää kuin äsken. Maistuu simalle. Tunnistettava aromi.”


Johtopaatokset

Tällä kertaa kaikki testiryhmän jäsenet osasivat karakterisoida lähes jokaisen näyteliuoksen oikein. Kaupasta ei oikeaa simaa saa. Siispä poika porisemaan hyvissä ajoin ennen wappua niin maukas Hirosima on taattu. Vatsa muistaa ja perästä kuuluu myös wapun jälkeen... Simat kiltisti rivissä valmiina maisteluun!


Päätoimittajan huomautus: Artikkelisarja Korkeakoulumme perinteisten vanhojen kiltojen esittelystä jatkuu. Viime numerossa Katri Hukkanen esitteli PJK:n, tässä numerossa on vuorossa Kemistikillan Reetta Hassinen, joka kertoo omia Kemistikokemuksiaan viime vuosilta... Kiltaesittely - Reetta Hassinen Kemistikilta eli Kemma eli KK on Otaniemen killoista vanhin. Se yhdistää kemian, bio- ja prosessitekniikan opiskelijoita. Killan tunnuksia ovat neonatomi-logo sekä kauniinpunaiset haalarit, joista onkin jäänyt jälki myös PT:n haalareihin punaisen raidan muodossa. Kemistikillan tukikohtana toimii Kemian tekniikan talossa paraatipaikalla sijaitseva kiltahuone. Kiltiksen tunnistat takuuvarmasti kemistinpunaiselle seinälle maalatusta neonatomista sekä kiltalaisista pelaamassa mm. Coronaa, Marjapussi-korttipeliä ja uusimpia PS1-pelihittejä kuten Tetristä ja Teckeniä. Kemistikilta on perustettu jo vuonna 1981, eli ensi vuonna juhlitaankin killan 125-vuotista taivalta tavallista isommilla pirskeillä! Kemistikillalla on paljon muitakin suuria tapahtumia, ja etenkin Wappu pukkaa olemaan kiireistä aikaa. Suurta kansaa houkuttelevat PreWappu-bileet järjestetään usein Tapiolan Bada Bingissä (ent. Aladin </3). PreWappua edeltää klassinen PrePenkkiExcu, jonka ideana on kävellä kohti Tapiolan juottolaa, pysähtyä jokaiselle vastaantulevalle penkille ja juoda yksi juoma. Matkalla aina sattuu ja tapahtuu vaikka mitä, eivätkä kaikki välttämättä pääse edes perille asti. Muita Kemistikillan Wappuperinteitä ovat mm. Muuten-vaan-sillis (siis ihan muuten vaan rento sillis kamujen kanssa ennen Wappua!) sekä kupliva Wappulaiva Prodekon kanssa suoraan Mantan lakitukselle.


Myös syksyllä tulee killassa tapahtumaan jänniä, etenkin lokakuussa järjestettävä Neon Rave kerää taas satoja ihmisiä nauttimaan kunnon elektronisen musan reiveistä. Neon Rave on järjestetty jo muutaman vuoden ajan kokonaan opiskelijavoimin. Myös esiintyjät ovat Aallon opiskelijoita - vaikka tason perusteella Smökkiin luulisi eksyneen maailmanluokan DJ:t!

Kemistikillalle kuuluu paljon perinteitä. Yksi perinteistä on ollut pHuksien tanssiryhmä CanCan, jonka harjoittamista Prosessiteekkarifuksit ovat hienosti jatkaneet! Muita perinteitä ovat mm. taistelut rakkaiden vihollisten Fyysikoiden kanssa sekä piKKujoulut, joita on järjestetty jo 1900-luvun alkupuolella. Killan pitkään historiaan on mahtunut paljon kaikkea jännittävää, ja historiikkia selailemalla pääsee tutustumaan myös vuosisadan takaiseen yliopistomaailmaan. Historiikin löydät mm. kiltikseltä, jonne kaikki ovat tervetulleita!

CanCan pojat esiintymässä vuonna 2012


Saija Pajari Vappumuistoja

Ennen opiskelua Otaniemessä vappuihini oli kuulunut Mantan lakitus, vapunaaton bileet ja perinteinen sillis Ulliksella. Odotinkin innolla yli viikon kestävää vappua, joka alkoi lupaavasti suoraan ulkomaanmatkan jälkeen Pt:n vapunaloitusbileistä. Vappua edeltävistä tapahtumista mieleen jäi etenkin Helsinginkadun appro, fuksien vappusitsit ja Hullu Jussi. Ensimmäinen työpäivä kului hieman väsyneissä merkeissä ja käsi tärisi titratessa labrassa aamukahdeksalta. Vappufiiliksen voimin jaksoi kuitenkin herätä aamukuudeksi myös vapunaaton aamiaiselle, josta lähti käyntiin Dipolin vappuun huipentuva fuksivappu. Tänäkin vuonna vappu päästiin aloittamaan ISOjen järjestämillä bileillä, ja varsinaista vappua edeltävällä viikolla ohjelmassa oli lisäksi Kemistikillan perinteinen PrePenkki sekä sitsikisat. Keväisessä säässä sitsattiin niin Alvarille kannettujen pöytien ääressä kuin rentoon pikniktyyliin. Vaikka ensimmäinen fuksivappuni olikin unohtumaton ja päihitti aikaisemmat vaput mennen tullen, oli teekkarilakki hienoa painaa päähän myös tupsuna. Ohessa poimintoja sitsikisoista:


Viisuja ja sivettikissan paskaa Arijussi Väänänen

Euroviisut jakavat tunnetusti mielipiteitä, niin kuin hyvä kahvikin. Täten päätimme kokoontua yhteen Euroviisuiltana minä, Elisa, Sini, Pyry sekä Veera ja äänestää perinteikkäällä Euroviisutyylillä erilaisten kahvien laatua. Tunnetusti maailman paras ja kallein kahvilaatu on sivettikissakahvi, jonka pavut suodetaan sivettikissan ruoansulatuskanavan lävitse. Ottaen huomioon PT:n rahatilanteen, päätimme soveltaa testiämme erilaisten etanolipitoisten juomien kera. Kisakatsomossa oli vahvaa naapurimaiden kannatusta ja Australiakin sai osansa kehuista. Israelin kappaleen aikana lantion voima vei vallan ja oli tanssihetken paikka; “And before I leave, let me show you Tel Aviv...”. Totesimme yksimielisesti että Venäjän sympaattinen laulaja ei välittänyt samanlaista tunnetta kuin semifinaaleissa, mutta oli tulosten tullessa laulaja oli silti sympaattinen ilopilleri. Viron karismaattinen Stig Rästa vakuutti erään kisakatsomolaisen niin vakaasti, että ääniä lähti kokonaiset kolme kappaletta. Australian kappale vakuutti jopa niin vakaasti, että nettivedonlyöntiäkin lähti kyseisen kappaleen puolesta. - minttusuklaa + minttuviina = mintun makuinen. kahvi puskee jälkimakuna, mutta minttu on vallitseva maku. Arvosana = OK - Hasselpähkinä + baileys + kahvi = toimii. Maku sopusuhtainen. (testivoittaja, 5/5) - Caramelsiirappi + minttu + kahvi + maito = toimii. Mintun maku puskee lievästi läpi. Muistuttaa kahviversiota minttukaakaosta (testin kakkonen, 4/5) - Hasselpähkinä + omenalikööri + kahvi = alkumakuna omenan pirteämaku, hasselpähkinän maku jää taustalle, lopuksi kahvin aromikas maku. - Caramel + mansikkalikööri + kahvi = sopivan makea ja pirteä yhdistelmä, jonka kokonaisuutta tuki kahvin maku hyvin! Lisäksi viiniä, skumppaa, siideriä ja kaljaa paloi mukavat määrät illan aikana!


Spekseilyn salat

Pyry Pitkänen

Yksi teekkarikulttuurin hienoista perinteistä on keväinen fuksispeksi, jossa itseilmaisussa ja rohkeudessa vuoden aikana voimaantuneet fuksit pääsevät näyttämään Otaniemelle todelliset taiteelliset puolensa. Vuosi sitten lavalla esiintymisestä jäi itse itselleni mitä mahtavimmat muistot, kenties vapun parhaimmat! Ei tullut mitenkään yllätyksenä, että tänä vuonnakin rajoja rikottiin ja tähtimäisen koreaa hienoutta näkyi lavalla! Koska kaikki ovat kuitenkin siis nähneetkin jo tämän vuoden mahtavuuden eli fuksispeksin (hävetkää te jotka ette!!), ajattelin kirjoittaa omasta vuodesta ja haastatella teekkarispeksikonkareita!

CANCAN!!!!!!

Tämän vuoden 2015 fuksispeksi oli siis todellakin aivan mahtava ja oli todella siistiä katsoa fuksien mahtavaa meininkiä! Meidän kisoissa keväällä 2014 lavalla nähtiin myös monenmoista lahjakkuutta. Nyt on vanhana pieruna kiva muistella niitä hienoja hetkiä harkoissa ja lavalla. Tehoteekkarit edustivat kolmessa PT:n haalareita koristavassa värissä lavalla. Nähtiin “viattomia fukseja”, kuultiin uudelleensanoitettu versio Beauty and the Beast -Disneykappaleesta, prosessiteekkarifuksien CanCan esiintyi ja CanCanjätkät labratakit päällä. Itse olin “Miss Devil”, joka sai alunperin inspiraation tehotyttöjen HIM-pahiksesta. Sukkakin lensi lopulta päin naamaa esityksen aikana, omstartin voimalla. Esiintyminen oli mitä hauskin teekkariwapun kokemus, jota muistaa ilolla vieläkin näin yli vuosi esiintymisestä!


Miss Devil & Kammottava hakuopas

Labratakit päällä & känksymuuvit, fuksit istumassa ja Devil loitsimassa sivussa. Taustalla tähtitaivas ja vieressä Vuori... Tyypillinen päivä Teekkarikylässä!


Fuksispeksit on mitä hauskimpia, mutta hauskuuden ei ole todellakaan pakko loppua tähän. PT:ssäkin on monia teekkarispeksissä mukana olleita, jotka ovat kiertäneet ympäri maata teekkarispeksin mukana. Toimitus sai haastattelun, jossa Mikko Laine ja Veikko Sajaniemi kertovat omia kokemuksiaan spekseilyn saloista.

Mikko Laine Mikä rooli sinulla oli speksissä? Olin Speksissä näyttelijänä 2012, 2013 ja 2014 produktioissa. Lisäksi oon sanoittanut 2013, 2014 ja 2015, ja tänä vuonna toimin myös koreografina. Mistä speksinne kertoi? 2012: Olipa kerran, satumaailmaan sijoittuva Speksi, jossa eri sadut Lumikista Tuhkimoon olivat kietoutuneet yhteen. 2013: Agent, toi Kylmän sodan nykypäivään. Suurvaltojen jännitettä, takinkääntöä, kyborgeja ja kylmäfuusiota. 2014: Danse Macabre, sijoittui 1700-luvun Eurooppaan, jossa kirkko kohtaa bordellin. Demoneja, silmänkääntötemppuja ja sadomasokismia. 2015: Supernova. No tänhän nyt kaikki on varmaan nähnyt. 2300-luku, ja valtataistelu perheyritysimperiumin johdosta.


Onko jotain hauskaa tarinaa keikkakierroksen ajalta tai harjoituksista? Kiertueet nyt tietysti aina ovat niin sanotusti Speksin kermaa! Huonosti nukuttuja öitä huonoilla makuualustoilla, paikallisten järkkäämiä afterpartyja ja mieletön kiertuebussimeininki. Muistoja on monia, joista mahdollisimman monta muistan toivottavasti vielä kymmenenkin vuoden päästä. Yksi kiertuemuisto herää viime vuodelta Tampereen esityksestä. Roolini oli sellainen, että poistuttuani viimeisen kerran lavalta Speksi jatkui usein vielä lähes puoli tuntia. Niinpä lähdimme kanssanäyttelijäni Jusun kanssa lavalta poistuttuamme Hällä-teatterin saunaan nautiskelemaan olutta. Loppukumarruksiin saavuttiin pyyhkeet päällä ja päätettiin tanssia myös Speksihymni pyyhkeiden kanssa. Hyvä meininki jatkui tanssiessa monisatapäisen yleisön edessä, kunnes joku sai neronleimauksen ottaa meiltä pyyhkeet pois. Anteeksi Tampere. Mikä on mielestäsi speksissäolemisen hienoin anti ja mitä muistat tästä kokemuksesta kymmennen vuoden päästä? Hienointa antia on ehdottomasti hienot ihmiset, hyvät ystävät ja koetut hetket. Ja kuinka hienoa jälkeä saa aikaan satapäinen tekijäjoukko, jolta löytyy rutkasti tahtoa ja speksihenkeä. Speksistä muodostuu useimmalle tekijöistään se opiskeluaikojen The juttu. Speksissä pääsee tutustumaan hienoihin tyyppeihin muilta aloilta, ja törmääpä Speksissä myös ei-teekkareihinkin. Lisäksi esim. improkursseista on varmasti hyötyä kelle tahansa työelämässäkin.


Veikko Sajaniemi Mikä rooli sinulla oli speksissä?

Soitin bändissä selloa ja sovitin Jackson 5:n I Want You Back:istä speksikkään version. Mistä speksinne kertoi? Supernova on tulevaisuuteen sijoittuva scifi-tarina, joka kertoo tarinaa Aurinkokunnan valloittaneesta ihmiskunnasta. Asteroidivyöhykkeeltä kaivetaan arvokkaita mineraaleja ja kaivannaisteollisuutta hallitsee Kajojen itsevaltainen sukuimperiumi. Valtarakenteet alkavat horjua uuden, energiarikkaan mineraalin löytyessä ja lopulta matkataan tähtiin! Näytöksen nurin kurin käännetyt sukupuoliroolit ja karikatyyrit ottavat kantaa vielä Suomessakin harmittavan paljon vallitsevaan patriarkaaliseen järjestelmään. Onko jotain hauskaa tarinaa keikkakierroksen ajalta tai harjoituksista? Vaasa–Turku-kiertueen välissä kävimme tutustumassa Etelä-Pohjanmaalaiseen kotieläintilaan. Uskomatonta kuinka paljon huumoria bussilastillinen kohmeloista speksikansaa saa pelkästä vuohien ja laamojen tuijottelemisesta! Speksissä törmää jatkuvasti uusiin hauskoihin tilanteisiin, joista suurin osa syntyy hetkessä. Yksi näistä oli viidennen Helsingin näytöksen kakkos-omstartina käytetty Toton Africa, johon bändi veti puolivahingossa live-fadeoutin :D Mikä on mielestäsi speksissäolemisen hienoin anti ja mitä muistat tästä kokemuksesta kymmennen vuoden päästä? Hienointa antia ovat ne 160 ihmistä joiden kanssa tätä produktiota tehtiin. Speksiin on kerääntynyt uskomattoman mahtavaa porukkaa vuosien varrella. En yhtään ihmettele, että joillekin tämän vuotinen produktio saattoi olla jo kymmenes! Speksiin jää koukkuun. Tämä porukka ja yhteishenki jäävät varmasti mieleen. Ja Verven Bittersweet Symphonyn neljä koko biisin läpi kiertävää sointua, jotka vaan soi ja soi ja soi…


Profile for ProTeesi

ProTeesi 2/2015  

ProTeesi 2/2015  

Profile for proteesi
Advertisement