__MAIN_TEXT__

Page 1

4/2018


Sisällysluettelo Päätoimittajilta Puhiksen palsta Syksyiset vaihtohöpinät Italiasta Glögiresepti Joulutarina Vaihtoplörinöitä Oranssien maasta Prosessin optimointi -rastin tuotoksia PT-meemuja ProTeesi Heurekan kivipuistossa Haastenurkka: raudoissa seikkailu Senioripalsta pHuoneen lentävät lausahdukset

4 5 6 9 10 12 15 16 17 18 21 22

Päätoimittajat

Riina Aromaa & Riikka Hammar

Lehteä tekemässä: Kim Eklund Hannamari Haikonen Werneri Huhtinen Leila Kettunen Sebastian Nikolov Onni Poikkeus Verna Repka Arttu Saarnisaari

ProTeesi 4/2018


Päätoimittajilta Heimoi ja hyvät joulun odotukset! Pidät juuri käsissäsi tämän vuoden viimeistä ProTeesia (aika siistii). Tähän vuoteen on sisältynyt paljon juttujen perään huutelua ja inkkariin hajoilua. Myös onnistumisen tunnetta, kun oppii jonkun uuden niksin inkkarissa, sivumäärä täsmää ja löytyy juuri täydellinen kissakuva. Hauskaa on ollut! Ja paljon kivempaa kahdestaan. Parasta on ollut se, kun lehteen on jäämässä tyhjää tilaa ja sen täyttää kissalla. Toimittajille ja vieraileville tähdille kiitos hienoista jutuista, niitä on ollut ilo lukea. Erityismaininta Leilalle ja Vernalle, jotka sitkeästi tekivät jokaiseen lehteen haastenurkkauksen. Tähän mennessä tämän vuoden ProTeeseja on luettu netissä 586 kertaa ja niiden lukemiseen on kulutettu 53 tuntia, 30 minuuttia ja 55 sekuntia. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa toiminut PääTMK on polttanut monta lippua (mm. TPJ:n jatkoilla paloi kolme), ja pian on aika siirtää soihtu eteenpäin. Odotetaan jo kenestä (tai keistä) tulee meidän seuraaja(t) ja luvataan tehdä kunnon testamentti. Joululomaa odottaen, Riina & Riikka Päätoimittajat 2018

Usean tunnin mikroluokkakökkimisen kasvot.

4


Puhiksen palsta Moi ja hyvää joulua! Vuosi alkaa uhkaavasti lähestyä loppuaan ja uusi hallitus on varmasti jo mielellään ottamassa ohjat käsiinsä. Nyt onkin hyvä aika katsoa taaksepäin ja miettiä miten viime vuosi sujui, noin niinku omasta mielestä. Todettakoon näin alkuun, että hallitusvuosi on mennyt taas aivan siivillä ja on ollut ilo tehdä hommia näin motivoituneen hallitus ja toimariporukan kanssa, kiitos siitä jo etukäteen! Vuoden aikana kuunneltiin palautetta ja sitsien määrää laskettiin ja toisaalta halusimme panostaa enemmän liikuntaan ja ammatilliseen puoleen. Tämän vuoden liikuntavastaavat ja yrityssuhdetoimikunta onkin tehnyt valtavan ponnistuksen ja ainakin tapahtumatarjonta on ollut mielestäni varsin laadukasta. Toki osa yritystapahtumista on tullut myös wanhojen kiltojen puolelta, kiitos heille että olemme päässeet mukaan. Myös perinteisemmät tapahtumat kuten korkeakoulusitsit ja kavitaatio ovat olleet vertaansa vailla ja erityismainintana tahtoisin nostaa Perttu Saarelan työpanoksen faasimuutoksessa, joka ainakin osallistujan näkökulmasta oli ikimuistoinen. Ehkä tässä oli tarpeeksi höpötystä menneistä, nyt onkin aika suuntaa katseet kohti tulevaa. Toivotankin uusille toimareille, hallitukselle tapahtumarikasta vuotta sekä koko jäsenillemme oikein hauskaa joulua! Muistakaa syödä kunnolla ja juoda glögiä kohtuudella. Hanskoja roikottaen, Jakke Anttila Puheenjohtaja 2018

5


Syksyiset vaihtohöpinät Italiasta Ciao! Heipähei, olen Kim, kolmannen vuoden kandiopiskelija, ja tämän syksyn opiskelen Politecnico di Milanossa. Siirryin tänne Po-joen varrelle Lombardiaan kätevästi juuri Otaniemen orientaatioviikon jälkeen. Varsinainen lukukausi alkoi täällä vasta 17.9., mutta alkutaival oli silti varsin helteinen. Valitettavasti artikkelin kirjoitukseen mennessä lämpötilat olivat jo kerenneet kahdenkympin alle, vaikka lokakuun toiseksi viimeisellä viikolla päästiin Milanossa vielä 30 paremmalle puolelle. Näin etelässä ei siis ole päässyt tulemaan kylmä. Viime aikoina Pohjois-Italiaa riepotelleet sateet ja tulvat eivät juuri itseä koskettaneet, vaikkakin yliopistomme toisella kampuksella tuli muutamat katot alas veden mukana.

Milanon tunnetuin ja todennäköisesti myös kuvatuin nähtävyys on tuomiokirkko, Duomo. Sen eteen avautuva aukio on ehkäpä koko kaupungin sydän. Vieressä sijaitsee mm. Galleria Vittorio Emanuele II, ainakin paikallisten mukaan maailman ensimmäinen ostoskeskus. Valitettavasti liikkeet eivät ole ainakaan allekirjoittaneen lompakolle suotuisassa hintaluokassa.

Itse opiskelu? Noh, täällä on hieman eri systeemit kuin mihin on tullut totuttua. Kurssit koostuvat luennoista ja tenteistä sitten joskus tammikuussa, siinä kaikki. Eipähän tarvitse vaivata päätään labra-aikatauluilla ja jää aikaa reissaamiseen! Välillä kyllä kaipaisi vähän erilaisempaakin opiskelua, ja monipuolisempaa materiaalia. Vaikka vaihto-ohjelmani on Chemical engineering, valitsemani kurssit ovat pääasiassa materiaalitiedettä ja fysiikkaa (mm. herkullinen 10 opintopisteen kokonaisuus Statistical Physics). Vaih-

Allekirjoittanut 1920- ja 1930-luvulla rakennetulla Leonardo-kampuksella, paikallisen kemman lafkan edessä.

6


toehdot vaihto-opiskelijalle olivat kyllä todella hyvät! Lisäksi kursseja olisi voinut ottaa myös muista ohjelmista, kunhan edes yksi on omalta alalta. Opiskelijakulttuuri on myös, valitettavasti, aika pitkälti olematonta, pois lukien vaihto-opiskelijoille suunnattu järjestötoiminta. Italialaiset opiskelijat kun lähtevät lähes joka viikonloppu kotipaikkakunnilleen, vaikka junamatka olisikin sen neljä tuntia.

Italiassa on vaikea välttyä UNESCO:n maailmanperintökohteilta, kuten tältä kaupungilta täynnä mosaiikkeja. Mutta mikä paikkakunta on kyseessä? Bonus-pisteet kyseisen Itä-Rooman hallitsijan tunnistamisesta. Vatikaani/Verona/Ravenna/Padova

Hintatasoltaan Italia vaikuttaa hieman Suomea halvemmalta, ainakin peruselintarvikkeiden osalta. Myös vihannesten sun muiden laatu ja saatavuus ovat parempia. Olut on halpaa: reilu euro 0,66l pullosta! Paikallisista laaduista suosittelen erityisesti Pohjois-Italian omaa Birra Morettia. Viinipullojen hinta lähtee lähimarketissa parista eurosta, ja pitää myöntää, ettei huonoa viiniä ole vielä tullut maistettua. Suosittelen kokeilemaan punaista kuohuvaa Lambruscoa. Ruoasta ja viinistä nauttivan kannattaa tosin matkata hieman etelämpään Emilia-Romagnaan tai Toscanaan nauttimaan paikallisista tuotteista autenttisessa miljöössä. Kouluruokaa on kyllä ikävä; kampuksen kanttiinissa söin kerran pitsan. Kallis kokemus ja laatu jätti toivomisen varaa. Onneksi lukujärjestykseni koostuu 10-12 ja 17-19 luennoista lähes joka päivä, joten pystyn mättämään sairaat pastamätöt naamaan lounaaksi kotosalla. Illallinen

Kuvan kukkulan päälle rakennettu kaupunki Alppien juurella on erittäin kuvauksellinen retkikohde. Usealla matkailijalle se on vähintäänkin tunnettu lentokentästään. Torino/Locarno/Bergamo/Pavia

Asuminen on varmaan suurin ongelma lähdettäessä vaihtoon Etelä-Eurooppaan. Opiskelija-asuntoja Suomen malliin ei ole, joten etsintä tulee tehdä omatoimisesti yksityisiltä markkinoilta. Itse lähdin Milanoon ilman, että olin tehnyt mitään asunnonetsimisen eteen, mutta silti onnistuin löytämään erästä facebook-ryhmästä sopivan asumuksen parissa päivässä. En silti välttämättä suosittele samaa lähestymistapaa muille Italiaan suuntaaville. Kämppäni jaan kahden italialaisen opiskelijan kanssa. Metromatkaa kampukselle kyllä kertyy puolisen tuntia, mutta se ei itseä juuri haittaa.

7


syödäänkin sitten kämppisten kanssa joskus kahdeksan tai yhdeksän maissa, kuten maan tapaan kuuluu.

Pakollinen pitsan kuva.

Kaunis ja helteinen kesäpäivä 24.10. Mutta missä? Chur/Lugano/Venetsia/Kanada

Paras puoli Milanossa on omasta mielestäni mainio sijainti Pohjois-Italian kulkuyhteyksien varrella, itse Milanon nähtävyydet tulee tarkastettua päivässä tai kahdessa. Kuten artikkelin välissä olevista kuvista voi huomata, reissuja on lähiseudulle tullut jo tehtyä. Tähän mennessä on pärjätty varsin hyvin myös muutaman sanan italian kielen taidoilla. Italialaiset eivät hirveämmin kyllä englantia puhu, mutta suhtautuvat kielitaidottomaan paljon suopeammin kuin esimerkiksi länsinaapurinsa… Yllättävän usein minulta on tultu myös kysymään reittiohjeita, ja siinä sitten olen yrittänyt jotain selittää epämääräisellä sekoituksella englantia, italiaa ja viittomista. Terveisin,

Pavia

Castello Sforza, Milano

Ferrara

8

Oikeat vastaukset kaupunkikuva-arvoitukseen: 1. Bergamo 2. Ravenna 3. Lugano

Kim


Översteglögg 1 plo (70 cl) maustamatonta viinaa 1 plo (33 cl) pilsneriä 1,5 dl konjakkia 2 kpl 3 kpl 1,5 dl 1,5 dl 1 kpl 1 kpl 4 kpl 1 kpl 1 dl 2 rkl

Maustamiseen kuivattua viikunaa kuivattua luumua rusinoita viipaloituja manteleita pomeranssinkuori kanelitanko kardemumman siemeniä mausteneilika kidesokeria kidesokeria ruskistamiseen

1. Laita mausteet sokeria lukuunottamatta kattilaan ja kaada päälle pilsneriä kunnes ne peittyvät. Anna kiehua kunnes neste on melkein kadonnut 2. Kaada päälle viina ja lisää sokeri. Lämmitä kiehauttamatta. 3. Ruskista pari ruokalusikallista sokeria ja lisää konjakin kanssa glögiin. 4. Sytytä glögi ja anna palaa joitakin sekunteja. Laita kansi päälle. 5. Anna glögin seistä yön yli. Ongi ylös hedelmät ja mausteet erikseen tarjoiltaviksi. Ruotsalaisittain glögi tarjoillaan 10 cl glögimukista.

SKÅL OCH GOD JUL!

9


Joulutarina Täydennä tyhjät kohdat adjektiiveilla. Parhaan tarinan saat, kun kysyt adjektiivit kaver(e)ilta kertomatta kontekstia. Kirje ___________________ Joulupukille Teemu oli tullut ___________________ Maijan luokse keittämään ___________________ glögiä iltapäivällä. Maija asui ___________________ JMT1:ssa ja oli jo aamulla käynyt kaupassa ostamassa glögitarvikkeet ja nyt Teemu vielä toi tarvittavat kattilat. Kohta alkaisi ___________________ joululoma. Naapurissa oli laulettu ___________________ joululauluja ja leivottu ___________________ pipareita. Mokomat ___________________ elostelijat. Nyt olisi Maijan mahdollisuus lyödä ___________________ naapurit laudalta. Hän kyllä keittäisi niin ___________________ glögit, että koko naapurusto olisi ___________________ kateudesta.

10


Maijan luona Teemu huomasi pöydällä lukemattomia ___________________ glögiohjeita ja listan naapureista. ”Mitä sinä tuossa teet?” ___________________ Teemu ihmetteli ääneen. ”Minä kirjoitan Joulupukille listaa naapureista, jotka eivät käyttäydy jouluhengen mukaan!” Maija sanoi ja näytti ___________________ paperia, jossa naapureiden nimien vieressä oli ___________________ tukkimiehen kirjanpito huonosta käyttäytymisestä. ”Mutta miksi?” Teemu hämmästeli, ”Ethän sinä saa tuosta itse irti mitään. Pahan mielen vain kaikille. Joulupukille kirjoitetaan, mitä eniten toivoo. Kyllä Joulupukki tietää, kuka on ollut kiltti ja kuka ei.” ”Ai”, Maija sanoi ja katsoi kirjettään, johon oli tuhertanut rivikaupalla naapureiden nimiä. Se alkoi näyttää aika tyhmältä ja ___________________ He alkoivat keitellä ___________________ glögiä. Maijalla ei ollut yhtään pannunalustaa, mutta ___________________ t-paita sai kelvata. Se oli sitä paitsi ___________________ niin kuin oikea pannunalusta. Glögin valmistuttua Maija ja Teemu skoolasivat ___________________ Kun Teemu oli lähtenyt kotiin, Maija heitti aloittamansa kirjeen roskiin ja aloitti uuden. Pitkään mietittyään hän kirjoitti: ”Joulupukille Korvatunturilla. Toivoisin joululahjaksi: ___________________ alakerran naapuria, ___________________ yläkerran naapuria ja valmista kandityötä. Terveisin Maija.” Hän katsoi paperia hetken ja lisäsi sitten loppuun: ”Ja naapurin Pena tuskin sinulle kirjoittaa, mutta tiedän, että hän tarvitsisi piparia.” Saatuaan kirjeen valmiiksi Maija vei sen ___________________ postilaatikkoon, niin kuin Teemu oli neuvonut. Seuraavana päivänä ___________________ Joulupukki luki Maija kirjettä Korvatunturilla, hymyili ja nyökytteli lukiessaan.

Kirjoittanut Hannamari Haikonen 11


Vaihtoplörinöitä Oranssien maasta (Kyllä, Alankomaiden kuningassuvun nimi on Oranssi) (tai itse asiassa Orange-Naussau mutta kuitenkin)

Yliopistolle tullessa on hankala erehtyä paikasta.

Hallo en groetjes uit Nederland! Eli siis näin suomeksi hei ja terveisiä Alankomaista! Olen Arttu, kolmannen vuoden PT:läinen ja suoritan parhaillaan kandiopintojeni kansainvälistä sivuainetta vaihdossa Twenten yliopistossa Alankomaissa. Kirjoitushetkellä olen ollut täällä jo melkein 80 vuorokautta ja vaihtoni on aikalailla puolivälissä. Twenten yliopisto sijaitsee Enscheden kaupungissa maan itäosissa lähellä Saksan rajaa. Kaupunkina Enschede ei ole mikään suuren suuri, asukasluvultaan jonkin verran Oulua pienempi. Twenten yliopistokin on myös jonkin verran Aaltoa pienempi. Kampusalue on kuitenkin rakennettu kaupungin laitamille ja rakennettu huomattavasti väljemmin, joten kampusalue on suurempi ja ehkä myös hieman avarampi. Opiskelu Alankomaissa muistuttaa hyvin paljon opiskelua Suomessa, mutta esim. kurssien vaikeustason vertaaminen on hankalaa, sillä Alankomaissa suoritan maisterikursseja, kun taas Suomessa olen suorittanut lähinnä kandikursseja. Opetus ja luentojen taso on samaa luokkaa kuin Suomessa, ja myös täällä ne riippuvat paljonkin kurssin järjestäjistä. Myös esim. yliopiston sähköiset järjestelmät ovat täällä aivan yhtä käytännöllisiä ja helppokäyttöisiä kuin Aallossakin ja kaikki luennoitsijat osaavat niitä myös käyttää. Twentessä lukuvuosi on jaettu kahteen lukukauteen jotka, toisin kuin siellä Suomessa, ovat yhtä pitkät. Molemmat lukukaudet on vielä jaettu kahteen ”blokkiin”, joiden lopussa on parin viikon tenttijakso. Täällä opinnot tosin palaavat kesätauolta hieman koto-Suomea aiemmin, sillä opiskelut alkavat jo heti syyskuun alussa. Kesätauolle myös lähdetään myöhemmin, sillä lukuvuoden viimeiset tentit kesä-heinäkuun vaihteessa.

12


Alankomaat on nimensä mukaisesti hyvin alavaa ja tasaista, sillä maasta noin puolet on alle metrin korkeudella merenpinnasta ja maan korkein kohtakin on vain 321 metriä korkea. Tästä voikin osuvasti päätellä, että maasto on täällä hyvin tasaista, mikä tekee siitä ihanteellisen pyöräilyyn. Kuten olette saattaneet kuulla, on pyöräily täällä hyvin suosittua ja pyöräteitä on todellakin joka paikassa. Myöskään mm. omat erilliset liikennevalot pyöräilijöille eivät ole harvinaisuus. Pyöräilyn valtavalla suosiolla on kuitenkin varjopuolensa, sillä se tarkoittaa, että arkisin kampusalueella on polkupyöriä joka paikassa. Välillä luennolle mennessä eniten aikaa viekin pyöräpaikan löytäminen. Paikallisesta ruokakulttuurista ei minulla ole kovinkaan paljon kerrottavaa. Suurin ero Suomeen tuntuu olevan se, että täällä ei juurikaan harrasteta lämpimiä lounaita. Sen sijaan monet tyytyvät esim. täytettyihin leipiin. Tämän vuoksi kampuksellakaan ei ole kuin yksi ravintola, josta saa lämpimän lounaan, joten valikoimaa sen suhteen on hieman vähemmän kuin Aallossa. Tämä lounas myös maksaa 4€ joka ei edes olisi kovin kallis, jos en olisi tottunut 2,60€ hintaisiin lounaisiin.

Kun kerta Alankomaihin asti on tultu, onhan sitä pakko käydä katsomassa hieman tuulimyllyjä. Kyseessä on kuitenkin Unescon maailmanperintökohde.

Nimi kuulostaa jotenkin tutulta.

Näköaloja Utrectin tuomiokirkon tornista. Hyvällä säällä 1300-luvulla rakennetun kirkon tornista voi nähdä mm. Amsterdamiin ja Rotterdamiin.

13


Kuten Suomessa, myös täälläkin opinnot alkavat orientaatioviikolla. ”Sisäänpotku” (Kick-in) muistutti yllättävän paljon kotoista orientaatioviikkoa, sillä siellä oli mm. koulun yhdistysten esittelyä ja muutamat bileet. Orientaatioryhmän osalta minulla sattui käymään myös tuuri, sillä suuri osa parhaista kavereistani täällä oli kanssani samassa ryhmässä jo orientaatiossa. Orientaatioviikon jälkeen tapahtumia on järjestänyt mm. paikallinen kilta sekä ESN (Erasmus Student Network). Tapahtumia on kuitenkin mielestäni jonkin verran vähemmän kuin Suomessa. Lisäksi, koska Alankomaat on melko pieni maa ja junayhteydet ovat hyvät, olen käyttänyt paljon aikaa matkustamiseen ympäri maata (ja välillä myös ulkomailla). Opiskelijabileitä tunnutaan täällä järjestettävän muutamassa eri paikassa: paikallisessa opiskelijasolulähiössä (vrt. Jämeräntaival Otaniemessä), kampusalueella sijaitsevassa opiskelijoiden pyörittämässä baarissa, kiltojen omissa baareissa tai keskustan baareissa. Alkoholi on jonkin verran halvempaa kuin Suomessa, etenkin kiltojen omissa baareissa. Koska täällä kaupoissa saa myydä myös hieman vahvempia alkoholijuomia (esim. viinejä, joitain liköörejä), on juomia myös helpompi ostaa kotiin. Lisäksi Alankomaiden sijainti Belgian ja Saksan välissä tarkoittaa, että olutvalikoima Utrechtin tuomiokirkon torni alhaalta päin. niin baareissa kuin lähikaupoissakin on huomattava. Jos mieli tekee jotain väkevämpää, Alankomaat voittaa Suomen tässäkin, sillä täällä viinoja saa jopa kahdesta eri kaupasta. Jotkut harrastavat täällä myös kahvikaupoissa käyntiä, mutta itse en tätä käytäntöä ymmärrä sillä täällä kaikki kahvi tuntuu maistuvan värjätyltä vedeltä. Terveisin, Arttu

Erasmus-silta Rotterdamissa.

14


ProTeesi piti Prosessin optimoinnissa rastin, jossa tarkoituksena oli tehdä lehdelle juttu tai kansi. Tässä on otos tuotoksista. Toimituksella on oma suosikkinsa, mutta se jääköön salaisuudeksi. Kiitos kaikille rastille osallistuneille fukseille!

15


PT-meemuja


Mikä olisikaan parempi tapa viettää perjantai-iltaa kuin matkata junalla Vantaalle kiviä katselemaan. Tähän artikkelin tynkään keräsimmekin huvipuiston parhaimmat ja paskimmat kivet, jotta sinun ei tarvitsisi reissua tehdä.

17


Koska why not tho Osa 4: Raudoissa seikkailu

Alkulöpinät: Noniin tytöt ja pojat, on viimeisen haasteen aika. Ruvettiin hyvissä ajoin ennen dedistä pohtimaan, että mitäs voitais seuraavaksi tehdä. Päädyttiin siihen tulokseen, että alkoholia on juotu aivan tarpeeksi eli jotain muuta tekemistä oli keksittävä. No sitten rupesi dedis lähestymään ja todettiin, että lähdetään tekemään jotain haastetta Polin Approille. Vanhoina IE:inä paikka tuntui sopivalta, sillä tietenkin molemmat olimme ostaneet liput ensimmäisten joukoissa tapahtumaan. Lisäksi se sopi hyvin teemaamme, koska tiesimme ettei approihin liity alkoholi millään tavalla. Pari iltaa ennen itse tapahtumaa ruvettiin sitten tuumimaan, että mitäs siellä approilla voisi suorittaa. Leila saikin aivan uskomattoman ällistyttävän mahtavan idean, että lähdetään approilemaan siten, että olemme sidottuina toisiimme käsiraudoissa. Vernan kommentti tähän: SOS. Itse haaste: Matka raudoissa alkoi jo Otaniemestä liikenteenjakajalta. Olimme jo itsenäisesti tajunneet, että olemme molemmat oikeakätisiä, joka tulisi ehkä hankaloittamaan tilannetta. Reiluuden nimissä päädyttiin käyttämään paras-kolmesta KPS-taktiikalla sovittiin, kummasta tulee vasenkätinen seuraavien tuntien ajaksi. Arpaonni suosi enemmän Vernaa ja hän murskavoitti Leilan 2-0. Toipuneena tappiosta Leila huolehti meidän turvallisuudesta ja kiinnitti upeasti voittamansa KotkaMills-heijastimen kiinni rautohin! 18


KLO 16:22 taivaalta sataa paskaa, lähdettiin kulkemaan kohti metroa ja helsinkiä. Ensimmäiset minuutit kiinnitettyinä olivat kihelmöivällä tavalla jännittyneet. Leila: Miten vitussa me muuten otetaan takit pois nää päällä? Verna: Ei vissii oteta muutenkuin jatkoilla sitte. Tää oli muuten erittäin huono idea… Leila: Nojoo. Vähän on kännijännä :D Verna. Mmm… Ensimmäiseen haasteeseen törmättiin matkalla Aallon metroasemalle, kun Leila halusi kävellä tietä pitkin ja Verna oikaista nurmikon poikki. Yhdessä tuumin todettiin sitten, että hötkyily ei auta ja kompromisseihin tästä eteenpäin pitää pyrkiä. Aallon metroasemalta alkoikin sitten matka kohti DTM:ää Mannerheimintielle Rautatientorin kautta. Metromatka sujui hyvin, mutta käännytettiin monien katseet Steissillä. Toisaalta haalareissa saa paljon anteeksi (jos saa) :D Toinen haastavuus illan aikana sattui noin puolessa välissä iltaa, kun molemmat totesivat, että juodut juomat alkavat puskea ulos: vessaan oli päästävä. Tähän löytyi kuitenkin oivallinen ratkaisu, sillä Heidi’s Bier Bar (entinen LeBonk) oli uuden ilmeen ansiosta saanut naisten vessaan tuplapöntöt yhteen WC-koppiin. You heard right! Ja tottakai tämä tilanne oli pakko ikuistaa: Muita haasteita matkan varrella olivat muun muassa hiusten kiinnilaitto:

Vahva suositus ka(i)kille!!:)

19


Sekä “huomionosoitukset” kolmannelle osapuolelle: Mutta kuitenkin kaiken kaikkiaan ilta sujui odotuksista huolimatta paljon helpommin kuin oltiin kuviteltu. Positiivista oli todella viettää koko ilta (myös kotimatka niemeen) kiinni toisissaan, ilman karkailua muualle. Meidät kaksi tuntien jokainen voi päätellä, minkä määrän hötkyilyä raudat esti illan aikana kummankin sinkoillessa eri suuntiin. Erinäköisiä kompromisseja tehtiin paljon esimerkiksi vessakäynneistä ja kulkureiteistä. Hauskaa oli ja koko homman päätteeksi oli käydä syömässä Siipiwikoilla. Yksikään siivistä ei löytänyt tietään lattialle, wooopwoop!! Siteet irrotettiin virallisesti takaisin Otaniemessä molempien mennessä kotiin klo 23.39, eli kokonaisuudessaan olimme 7h 17 min sidottuina. Jaaaa tämä vuosi paketissa!! Hauskaa oli haasteita suoritettaessa ja voidaan molemmat vahvasti suositella erilaisten hauskojen juttujen kokeilua ja erityisesti niiden laadukasta raportointia! Vaikka ProTeesin jutut nyt loppuvatkin meidän osalta, niin meidän meno ei ainakaan hidastu ;) Kiitos faneille ja muille jotka ovat jaksaneet loppuun asti lukea näitä meidän juttuja (varsinki Riikkis) <3 Seuraavaan kertaan!

Rakkaudella, Leila ja Verna

Ps. kiitos Markolle rautojen lainaamisesta! Omamme ja teidän lukijoiden hyvinvoinnin takia emme kysyneet tarkentavia kysymyksiä niiden alkuperästä.

20


Senioripalsta Syksy saapui ja yhtäkkiä katsoin itseäni pitkään. Peilistä, mistä muusta, tuosta taikalasista. Tavailin itsekseni taakse jääneiden lukuvuosien määrää ja kauhukseni ymmärsin sen viimein koittaneen. Numerot muuttuivat kirjaimiksi, kuten peruskoulun yläluokilla matematiikan pulmat konsanaan. Tajusin minusta tulleen N. Tämä yllättävä muutos sai outoja tuntemuksia aikaan kehossani. Kysymyssanat vuolasivat mielessäni kuin kupit värisuoraa kaataessa. Miten olinkaan joutunut tähän tilaan, kuka tästä oli vastuussa. Selvitettävää riitti, tällä kertaa ei kuitenkaan selvittävää. Aloin tavailla ympäristöäni ja tein merkillisiä havaintoja. Tuo vuosien kulutuksen ansiosta mukailtu istumapaikkani yhdistystilamme sofateriatilan kulmasta oli mitä useimmissa määrin saavuttanut ympäristöönsä jotain perin merkillistä. Vaikka normaalin päiväjärjestyksen tapaisesti sain yhä aistia, kuinka toisinaan vanhat ”huonekalut” ympäröivät itseni, tavaillen samalla muisteloita monen vuoden takaisista kommeluksista, joiduin tulkitsemaan myös väistämätöntä muutosta. En enää tunnistanutkaan kaikkia ”hahmoja”, olin sumussa. Eikä siinä kaikki. Tuttuja tiililinnoja ympärilläni oli muumioitu, eivätkä ne enää palvelleetkaan totuttuun tapaansa. Lisäksi kaikkea mieltäni kummastuttavaa oli löytänyt tavanomaisten kulkureittieni tielle. Tuttujen ovien takana eivät odottaneetkaan ahtaat käytävä elintarvikeseikkailuuni, vaan tyhjyyttään humiseva aavelinna. Järkytykseni oli myös suuri kun tavoitellessani tutttua numerosarjaa kantanutta linja-autoa, ei sellaista tutulle pysäkille koskaan saapunut. Järkytys, ihmetys, unhola. Reilun neljän vuoden aikamatka, kuinka tässä näin kävi. Kaiken psykedeelisen aikaavaruuden kanssa käymäni painin jälkeen astui osaksi tietoisuuteen. Matka on ollut pitkä ja sumuinen, kenties myös Perfeton-makuinen. Vielä ei ole kuitenkaan aika pysäköidä kuppiparkkiin viimeistä kertaa tai jättää päästämättä totuudellisia viisauksiani kaiken kansan korville. Yhden teen ainakin. Vielä Nelikilta, vähintään kerran, sen sanon ja vannon. Täffän keskiviikkospagetin turruttamin mielin, Seniili

21


pHuoneen lentäv Prosessiteekkarien yhdistyshuone eli pHuone on sivistyksen kehto, jonne voit tulla keskustelemaan filosofiasta, universumin laajenemisesta tai vaikka siitä, miten ennen oli kaikki paremmin. Tässä on muutama helmi, jotka on poimittu tämän vuoden aikana käydyistä keskusteluista. Lausujat jääkööt nimettömiksi. Myös konteksti on päätetty irrottaa, jotta viisauksista voisi nauttia aivan sellaisinaan. Vie perhees syömään

Huutista

Vain risteilyjutut. Ne on kyl sellasia "ei saatana"-caseja

Masturboidenkin saa paljon aikaa kulutettua

Ei varpaiden kuulu pitää ääntä

Tää näyttää siltä et joku ois mällännyt veden alla ja purkittanut sen

Matikka on seksiä


vät lausahdukset Jos mä avaan mun läppärin, uskotteko te, että mä teen jotain?

Naurista

You’re tearing me apart, Lisa!

Näytänkö mä siltä jäbältä, joka lukee jotain vitun kirjaa? - Mites se sun kandi? - Hän on

Silloin kun minä olin fuksi...!


Profile for ProTeesi

ProTeesi 4/2018  

ProTeesi 4/2018  

Profile for proteesi
Advertisement