__MAIN_TEXT__

Page 1

1


Sisällys 3 Pääkirjoitus 4 Kipparit 5 Puheenjohtajalta 6 AYY:n vuosijuhlatoimikunta 8 Kuumimmat meemitrendit 15 Seminaarimatka Krakovaan 20 Pikkujoulujen fuksihaastattelut 22 Nelikiltaristeily 26 Fuksien kauhutarina 28 Suomesta Saksanmaalle 32 PTH’15:n paljastukset 32 36 Vuoden 2015 HORO-skooppi

ProTeesi

Toimitus:

Mikko Wuokko Kia Lehti Elisa Nuutinen Iiro Lehtiniemi Nina Sjöberg Katri Hukkanen Nikolas Tolvanen

3/2014

Julkaisija:

Prosessiteekkarit ry

Päätoimittaja: Ella Potka

Kiitokset:

Pyry Pitkänen Alex Villa Erkka Vähä-Pietilä

2


PÄÄKIRJOITUS Meikäläisen viimeinen ProTeesi on tässä. Tuntuu aika hyvältä, eikä vähiten siksi, että tämän lehden taittorupeama on ollut pisin tähänastisista. Sivujakin kertyi ProTeesille ennätyksellinen määrä eli 39. Takakantta en taaskaan jaksanut tehdä, mutta mitäpä väliä, kun ei tämä lehti kuitenkaan painoon mene. Päätoimittajan ajoittaisesta laiskuudesta ja takakannettomuudesta huolimatta ProTeesin toimituskunta suoriutui tästä vuodesta varsin mallikkaasti. Lehtiähän saatiin aikaiseksi 3/2 luvatuista eli toimituskunta suoritti 150 % teholla. Koska julkaisuaikataulua ei ollut, tulivat kaikki lehdet ajallaan. (Ohhoh, tulemisvitsi!) Iso kiitos siis toimituskunnalle! Ilman teitä ei tätä lehteä olisi! Ensi vuonna päätoimittajan saappaisiin astuu Pyry Pitkänen, enkä epäile, etteikö herralla olisi pienen koulutuksen jälkeen InDesignin salat hallussa. Itse ajattelin siis siirtyä ProTeesin tyytyväiseksi vakilukijaksi. Vielä viimeisenä täytyy kiittää lukijoita! Oli aika hienoa huomata, että PT:n fuksit tosiaan tietävät ProTeesin ja ovat sitä lukeneet. Jee! Ei ole ollut turhaa työtä! Kiitos ja kumarrus, Ella Potka, Päätoimittaja 2014 P.S. Fiilikset:

3


KIPPARIT Hei moi fuksit ja muut laatujournalismin viholliset! Terveisiä täältä haalarimerkkien ompeluillasta. Viimeistä viedään tältä vuodelta, niin tapahtumien kuin kipparien ProTeesi-tekstienkin osalta. Tässä vaiheessa voisimme seurata edeltä Mikon esimerkkiä, ja puhua turhan geneerisen lätinän sijaan mielenkiintoisista aiheista, jauhantaa ehtii harrastaa myöhemminkin. Keskustelkaamme siis vaahtosammuttimien vaihtoehtoisista käyttökohteista. Uhka vai mahdollisuus? Aloittakaamme SWOT-analyysillä. Vaahtosammuttimien ehdoton etu on niiden helppo saatavuus. Sammuttimia jakavat niin pelastusviranomaiset kuin rautakaupat laidasta laitaan. Myös seksikäs punainen väri houkuttelee puoleensa viattomia ohikulkijoita. Vaahtosammuttimien heikkoutena voidaan nähdä niiden massa sekä sen riippuvuus nähden sammuttimen käyttöön. Yhteiskunta paheksuu vaahtosammuttimien toissijaista käyttöä, mikä saattaa sosiaalisesti stigmatisoida eksperimentaalista sovelluksia. Mahdollisuudet ovat rajattomat. Kuivashampoon, hernekeiton tai O8 sijaan sammutinta voidaan käyttää työntövoiman aikaansaami seksi suihkumoottorina. Perinteistä käyttöä on myöskin sammuttimen käyttö lyömäaseena tai äitienpäiväkukkien korvikkeena. Uhkia ei juurikaan ole. Tähtää letku liekkien juureen ja poista varmistin. Ylläoleva osoittaa sammuttimet loistavaksi välineeksi myös ES nauttimiseen. Tuo laatujuoma on jumalten makuinen sekä tuoksuu kuin ruusu proverbiaalisessa rakkauden jääkaapissa. Mangaani joulua ja happi uutta vuotta toivottaen rakkaudella Tykani & Saatana PS. ei ees ES

4


PUHEENJOHTAJALTA Näinhän tässä taas kävi. Vuosi alkaa olla lopuillaan. Tämä taas tarkoittaa sitä, että puheenjohtajan vastuu valuu karvaliivin mukana allekirjoittaneen maskuliinisilta harteilta seuraajalle, Mikko the Kolmannelle. Vaikka harteet ovat huomattavasti pienemmät, on PT:n nuija ensi vuonna hyvissä käsissä. Olen seurannut uuden hallituksen temmellystä ylpeänä, ilolla ja pieni kyynel silmäkulmassa. Aivan siinä pilkkeen vieressä. Myös hakemuksia toimihenkilöksi on tullut kiitettävä määrä, ja odotan jo tosi innolla mitä ensi vuoden pumppu saa aikaan. Vaikka itse aionkin siirtyä “eläkevirkoihin”, en aio täysin vielä kadota, sillä PT-henki vetää puoleensa. Tätä kirjoittaessa huomaan, että mustakin on jo tullut N.:n vuosikurssin opiskelija. En enää muista, mitä kaikkea oon kirjottanut tällä palstalla aiemmin. Todennäköistä siis on, että toistan itseäni ja kerron samaa vanhaa tarinaa. Olis helppoa huudella, kuinka hienoa on ollu nää kaikki teekkarivuodet ja kuinka siistiä ja haikeeta on, kun teekkaripolvet uudet käyvät ohi pöydän. Ja miten täälläkin Hubissa tenttiinlukuillassa vanhimpana opiskelijana istuskellessa on siistiä katsoa, kun fuksit opiskelee yhdessä ja välissä rölöilee jotain ihan muuta - koska sitähän opiskelu on. Siks mä voisin ehkä yrittää keksiä jotain ihan muuta tälleen vikan puhispalstan kunniaks. Silläkin uhalla, että tästä tulee syvää paskaa, annan palaa. Ite oon kärsinyt varmaan useammankin vuoden jo siitä, että oon täyttänyt kalenterini melkein ylibuukkaukseen asti. Minuuttiaikataulusta kärsii kaikki tekeminen. Mä suosittelen siis ihan vilpittömästi kaikkia välillä myös pysähtymään hetkessä. Katelkaa ympärille, nauttikaa ympäristön, ihmisten ja tekojen kauneudesta. Vaikka kouludedikset puskee, se yks tapahtuma pitäis järjestää, porukoita pitäis käydä moikkaamassa ja on tää darudekin. Kandee aina miettii, miks teet mitä teet. Nautitko siitä oikeesti, vai haluutko vaan esimerkiksi miellyttää muita? Ei siinä, että muiden miellyttämisessä olis jotain vikaa - hyvin pienellä vaivalla ihan perus sosiaalista kanssakäymistä voidaan upliftata ihan vaan olemalla mukava. Tulee hyvä mieli kaikille. Olkaa totuudellisia ittellenne ja omille fiiliksille. Kaikki fiilikset on sallittuja, se kandee myöntää ja suoda ittelle. Mutta tärkeintä tässä elämässä on tehdä sitä, mistä sä itse nautit, ja seistä sen takana mitä teet. Me ollaan kaikki loppujen lopuksi vaan ihmisiä, eikä elämä ole hirveän vakavaa. Jos tekee mieli feidata koulu vuodeks ja paeta vuorille mietiskelemään, tehkää se. Tai jos haluutte suorittaa 100 noppaa vuodessa, niin go for it! Älkää antako yleisten normien ja esimerkiksi yhteiskunnan syöttämän “valmistukaa nopeesti, tehkää töitä ja kuolkaa” -mantran vaikuttaa liikaa teihin. Te elätte ite oman elämänne. Tutkikaa, mikä aiheuttaa stressiä. Mikä aiheuttaa ahdistusta? Puhukaa ihmisille ja jakakaa teidän fiiliksiä. Perseilkää ja pitäkää hauskaa. Kannattaa yksi asia muistaa: vaikka täältäkin opinahjosta saakin paperit, ette te koskaan valmistu. Elämä on seikkailu ja te tutkimusmatkailijoita. Ei kannata tutkia sitä samaa kiveä kahtakymmentä vuotta. Tää oli mun kolmas PT:n hallitus, ja oon ollut alusta asti mukana. Ei saakeli että oon ylpee, mutta myös tyytyväinen. Vuosi puheenjohtajana on ollut ihan mielettömän kasvattava kokemus. Kiitos. Vanhuuttaan jo proteesia ja näköjään myös lääkkeitä kaipaava, Mikko Laine Vielä hetken verran, Puheenjohtaja

5


AYY:n vuosijuhlatoimikunnassa

Teksti: Kia Lehti & Katri Hukkanen

tapahtunutta Vuoden 2014 kevät oli leppoisaa aikaa: liikaa tenttejä, koulua kamalasti ja järjestöjyrän hommia. Loppuvuoden ja toivottavasti myös seuraavan vuoden suunnittelimme kuluvan samaan malliin, joten totta kai haimme myös AYY:n vuosijuhlatoimikuntaan! Halusimme päästä juuri AYY:n 5. vuosijuhlien järjestäjiksi, koska me molemmat olemme olleet melko aktiivisia yhdistyshommissa ja halusimme päästä mukaan myös ylioppilaskunnan toimintaan. AYY kuitenkin on melko näkymättömässä, mutta silti tärkeässä osassa jokaisen Aallossa opiskelevan taustalla. Vuosijuhlatoimikunta tuntui sopivan kokoiselta hommalta itselle. Pidimme 4-vuotisjuhlia hienoina, mutta tuntui siistiltä päästä yrittämään, josko voisi ampua vielä tämänkin yli puolipyöreiden merkeissä! Toimikuntaan pääseminen vaati pientä haastattelutuokiota toimikunnan puheenjohtajan kanssa. Vuonna 2014 kaikki halukkaat pääsivät mukaan, ja toimikunnan lähtöpamauksessa tutustuimme wanhoihin ja uusiin toimijoihin. Kesän jälkeen toiminta lähti varsinaisesti pyörimään ja alun Doodlauskokousten jälkeen siirryimme ensin kahden viikon välein järjestetyistä vakiokokouksista viikon väliaikaan. Jokaiselle löytyy jotakin, sillä vuosijuhlat ovat aina monitasoinen tapahtuma. AYY:n vuosijuhlia varten osa-alueet jaettiin muun muassa tilojen, ruokien, tiedotuksen, pääjuhlan ohjelman ja silliksen kesken. Meidän vastuullemme valikoitui tiedotus, joka voi kuulostaa aika vähäpätöiseltä, mutta todellisuudessa siinäkin on mahdollisuus työllistää itseään kunnolla. Sähköpostia ainakin kannattaa lukea paljon ja toimikunnan puheenjohtajaa kuumotella, jotta itse pysyisi ajan tasalla kaikkina aikoina. Sosiaalista mediaa ei tietenkään pitää unohtaa järjestettäessä näin isoa tapahtumaa! Tällä hetkellä hoitelemme vielä vuoden loppuun asti viimeisiä valmisteluita ja tammikuussa pärähtää ja kunnolla! AYY:n viidennet vuosijuhlat tullaan järjestämään Servin Mökissä (joo! Mitä helvettiä?!? Totta se on!) ja paikan asettamien vaatimusten ja rahallisen panostuksen vuoksi juhlista on tulossa erityisen räjähtävät. Suunnitteilla on ollut ainakin Ylioppilaskunnan tulevan puheenjohtajan Niko Fermin päänmuotojen mukaan tehty kukka-asetelma katossa ja sateenkaaria sylkevä yksisarvinen. Loppupeleissä edes toimikuntalainen ei kuitenkaan voi olla varma, mitä

6


tulee tapahtumaan! Tule siis itse paikalle todistamaan 31.1.2015, ilmoittautuminen on jo auennut osoitteessa vuosijuhlat.fi! Voimme suunnitella kaikkia lähtemään oman yhdistyksen toiminnan lisäksi mukaan myös AYY:n toimintaan. Vuosijuhlatoimikunnasssa oleminen on loppujen lopuksi helpoimmasta päästä, kun messissä on ahkeria ja motivoituneita tyyppejä. Plussana pääsee tutustumaan AYY:n arkipäiväiseen toimintaan ja tutustuu hyvin tyyppeihin eri korkeakouluista! Hommassa on mukana vapaaehtoisten lisäksi AYY:n varsinaisia työntekijöitä, joilta saa paljon ideoita ja tukea, jotta paras mahdollinen lopputulos toteutuisi. Vuosijuhlat tarkoittavat alussa “ei täs vielä mikään kiire ole :D”, pari kuukautta ennen juhlaa “apuaaaa kaikki hajoaa käsiin!!” ja juhlakuukautena “vujuvujuvuju! Jee! Huh kuumotus!”. Tylsää ei ainakaan ole ja lopussa palkitaan puurtaminen. Sitä odotellessa!

7


Vuoden 2015 kuumimmat meemitrendit Ensi vuonna meemirintamalla on odotettavissa paljon soossia ja Tuoretta Seisokkia. Ja JJ:n naamaa. Toimitus suosittelee lämpimästi käyttämään ainakin seuraavia kuvia:

8


9


10


11


12


13


14


Seminaarimatka Krakovaan Kertomus tuoreen jatko-opiskelijan ensimmäisestä seminaarimatkasta, joka suuntautui Puolan Krakovaan. Seminaari oli Cliwicen järjestämä ja sen aiheena oli värimetallien metallurgia. Osallistuin seminaariin esitelmällä lämpötilan ja liuosparametrien vaikutuksesta oksidianodien aktiivisuuteen, mikä pohjautuu diplomityöhöni ja nyt käynnissä oleviin jatko-opintoihini. Sunnuntaisen aamun unen katkaisee klo 7:00 soiva herätyskello. Vaikka unet jäivät vähälle, ei väsymyksestä ole tietoa, innostus valtaa mielen ja kehon. Tukevan aamupalan (osoittautuu myöhemmin loistavaksi tilanteen lukemiseksi) jälkeen vielä viimeinen tavaroiden tarkistus ja taksin tilaaminen. Vaikka alas on matkaa vain kolme kerrosta, niin huomasin taksin jo odottavan itseäni tien laidassa, hyvä etten soittanut sitä ennen aamupalaa. Taksimatka lentokentälle ei ole muutenkaan pitkä ja aivan loistava taksikuski saa ajan lentämään siivillä. Matka taittui tulevasta työmatkasta ja muutenkin jatko-opinnoista kertoen. Innokas taksikuski kyseli ja peilasi vastauksiani lastensa elämäntilanteisiin. Leppoisan matkan päätteeksi sain vielä onnentoivotukset niin matkalle kuin loistavalta vaikuttaa tulevaisuutta kohti kulkevalle elämälleni. Harmi että Suomessa ei kuulu tapoihin tippaaminen, tuo taksikuski jos kuka olisi ansainnut reilut juomarahat.

on tosi surkea siellä). Asiallisen ryöstämiseni jälkeen odottelu jatkui, mutta matkaseuruetta ei näy missään. Lopulta vartti ennen koneeseen nousun alkamista luovutin odottamisen ja suuntasin turvatarkastuksen kautta kohti porttia. Jännitys alkoi pikku hiljaa nousta kun portillakaan ei näy matkaseurueesta vilaustakaan, olenkohan oikeaan aikaan ja ennen kaikkea oikeassa paikassa. Lopulta pulssi tasaantui ja mieli tyyntyi kun näin tutun stetsonin lähestyvän porttia. Nyt on koko matkaseurue (tutkimusryhmän professori ja dosentti vaimoineen + allekirjoittanut) kasassa ja matka kohti Krakovaa voi alkaa. Ensimmäisen lennon voi tiivistää kolmeen tapahtumaan: nousu, tarjoiluina

Tavoistani poiketen olin terminaalin aulassa jo 8:15 eli vartin etuajassa. Vapaan vartin pystyi käyttämään hyvin vaihtamalla rahaa Puolan sloteiksi (kirjoittajan neuvo kaikille: vaihtakaa rahaa ennen lentokenttää, vaihtokurssi

15


saatu mustikkamehu ja vesi sekä laskeutuminen. Unen vähyys yhdistettynä loistaviin unenlahjoihin johti siihen että yli kahden tunnin lennosta en muista kuin nuo kolme kohtaa, muuten matkaa on taitettu höyhensaarilla lomaillen.

hän sanoa mitään. Renkaiden irrotessa maasta päätti kroppani jälleen nukahtaa (ehkä varotoimenpiteenä sillä olihan lentoyhtiö puolalainen) ja herätä vasta kun olimme taas turvallisesti ja hallitusti maanpinnalla.

Vaihtomme on Varsovassa ja vaihtoaikaa ruhtinaalliset reilut kolme tuntia, onneksi kenttä ja sen tarjonta on kokeneemmille Puolan matkaajille tuttu. Nopean jatkolennolle kirjautumisen jälkeen on aika suunnata täyttämään jo kohtuullisen tyhjäksi päässyttä vatsaa. Alkuun hinnasto näytti jopa suolaisemmalta kuin Helsinki-Vantaalla on tottunut, mutta kohta muistin jo että kaiken voi jakaa neljällä (oman vaihtokurssini takia kolmella ja puolella). Muiden tilatessa ruokajuomaksi olutta tyydyn itse en-niin-suurena-oluen-ystävänä kokikseen, mikä toimiikin hyvänä keskustelun aloituksena mahdollisesta absolutismistani. Kun tämä pieni väärinkäsitys oli korjattu, onkin keskusteluyhteys avattu ja loppuruokailu menee leppoisasti jutustellen.

Matka hotellille taittui taksin takapenkillä aikaisempien Puolan matkojen kohokohtia kuunnellen ja sivusilmällä maisemia ihaillen. Krakovan kaupunki ei perusilmeessään näyttänyt kovin ihmeelliseltä, mutta joen reunustalta nouseva linna ja vanha kaupunki olivat huomion arvoisia. Hotelliksemme oli valikoitunut muille jo tutuksi käynyt Hotel Wawel. Yhden hengen huone oli kompakti tilaratkaisu, mutta näyttävä ja viihtyisä.

Jatkolento oli pituudeltaan lippujen mukaan alle tunnin, mutta itse en osaa tä-

Asettumisen ja lyhyen lepäilyn jälkeen olikin jo päivällisaika. Vanha kaupunki tarjosi mitä erilaisempia vaihtoehtoja, mutta ruokapaikaksi valikoitui muiden vanha tuttu, joten valinnan vaikeutta ei ollut. Hintaa parin ruokalajin illalliselle ja paikalliselle oluelle, jota päädyin kovan suosittelun jälkeen kokeilemaan, kertyi suomalaisen mittapuun mukaan naurettavan vähän. Ravintola itsessään oli elegantti yhdistelmä keskiaikaa ja Puolan lähihistoriaa ja kirsikkana kakun päällä oli pianisti, joka loi tunnelmaa ruokasaliin. Jälkiruoka päädyttiin nauttimaan ulkona torilla olevalla katetulla ja lämmitetyllä terassilla. Vatsa ja lompakkokin vielä täynnä oli hyvä palata hotellille valmistautumaan huomiseen päivään, jolloin seminaarin oli tarkoitus alkaa. Oma valmistautuminen noudatti yksinkertaista kaavaa, nukahdin sängylle vaatteet päällä kesken saksaksi dubatun (en ymmärrä oikein yhtään) elokuvan.

16


Koska seminaariin kirjautuminen alkoi maanantaina vasta klo 11 pystyi aamupalan venyttämään hyvällä omallatunnolla aina yhdeksään. Suhteessa lähtöön aikaisesta aamupalasta huolimatta onnistuin kuitenkin tuttuun tapaani olemaan viitisen minuuttia myöhässä sovitusta lähtöajasta, mutta onneksi aikataulua ei koskaan rakennettu matkan aikana minuuttien tarkkuudella. Ratikalla matka konferenssipaikalle taittui nopeasti, olimme nimittäin epähuomiossa mennä pari pysäkkiä liian kauaksi etukäteistiedustelun perusteella. Jännitys valtasi kehon kun astuimme konferenssi paikalle sisään, nyt se alkaisi. Sisään kirjautuminen sujui ilman suurempia haasteita ja pelättyä kielimuuria ei vielä ollut nähtävissä. Pientä jännitystä iltaa kohtaan toi se että muiden suomaisten saadessa kutsut toiseen illallisravintolaan jäin itse siihen käsitykseen että paikkani tulisi olemaan siinä toisessa ravintolassa. Viiden minuutin myöhässä oloni ei tunnu enää missään

kun tajuamme että lounasta saa odottaa vielä melkein kolme tuntia ja itse seminaarin alkua neljä tuntia. Onneksi odotteluaikaa voi käyttää näppärästi töiden tekemiseen läppärillä. Samalla on hyvä hetki tarkastella mitä meille annettu tervetuliaiskassi pitää sisällään. Yllätys oli positiivinen kun tajusimme että seminaari järjestäjät ovat muistaneet meitä paikallisilla herkuilla. Lounasseuraksi löydämme lisää suomalaisia ja lounas itsessään kuvaa seuraavien päivien ruokailuita hyvin: neljä ruokalajia, aina porsasta pääruuaksi. Tukevan lounaan jälkeen on hyvä siirtyä saliin odottamaan seminaarin alkua. Ensimmäisten esitysten joukossa on helmiä ja tyhjiä simpukoita. Jälkimmäisten aikana onkin hyvä opetella käyttämään kuulokkeita, sillä kaikki puolalaiset (reilusti yli puolet seminaarin osallistujista) pitivät esitelmänsä puolaksi ja ne käännettiin simultaanitulkin toimesta suoraan englanniksi. Vastaavasti myös englanninkieliset esitykset käännettiin puolak-

17


lallinen opi pitkä, päätimme käydä vielä suomalaisella porukalla tutustumassa paikalliseen yöelämään. Pienen etsimisen jälkeen löysimmekin pienen kuppilan, joka sijaitsi pari kerrosta maan alla katakombeissa. Tunnelmallisessa ravintolassa olimme selvästi hieman yli pukeutuneita, mutta emme antaneet sen haitata. Varmasti keskustelun aiheemmekin olivat hivenen yliampuvia verrattuina vieruspöytiin, mutta tätä en voi varmaksi sanoa sillä puolan kielen taitoni on mitä on.

si, samaisen tulkin toimesta. Kahvitauko osoittautui menestykseksi, vaikka kahvi loppuikin jo meidän vuoroamme ennen. Seminaarin järjestelijä ilmestyi varoittamatta eteeni illalliskutsua ojentaen, olivat unohtaneet sen ilmoittautumisen kiireessä minulle antaa. Tieto siitä että ei tarvitse illallistaa yksi laskee päivällistä kohtaan tuntemaani jännitystä merkittävästi.

Tiistaina herätys olikin jo seitsemän aikoihin, jotta aamupalalle ehti ennen seminaarin alkua. Vaikka oma esitykseni olikin myöhemmin aamupäivällä, ei jännityksestä ollut aamulla tietoa. Seminaaripaikalla aamun ensimmäiset esitykset menivät toisella korvalla kuunnellen, kun samaan aikaan viilasin esitykseni sanallista runkoa. Lieneekö syy tekemisen määrässä vai uskossa hyvään valmistautumiseen, ei jännitys hiipinyt esiin aamun aikana. Turvallisuus syistä jätin kuitenkin kahvitauolla kahvin väliin, en halunnut vaikuttaa ylienergiseltä kohta alkavassa esityksessäni.

Seminaaripäivän päätyttyä on pari tuntia aikaa valmistautua illalliselle, jonka kartan mukaan pitäisi olla aivan hotellin lähistöllä. Onnistummekin kulkemaan ravintolan ohi kahdesti, ennen kuin tajuamme oikean paikan nähdessämme ihmisiä kantamassa tuntu näköisiä tervetuliaiskasseja. Ravintola itsessään oli upea niin sisustukseltaan kuin tunnelmaltaan. pyöreät pöydät tarjosivat hyvän ympäristön keskusteluun laajasti pöydässä, mutta valitettavasti pöydässä keskustelu tuntui rajoittuvan tuttuun ja turvalliseen entuudestaan tuttujen ihmisten kanssa jutusteluun. Vaikka il-

Lopulta se iski, pieni jännitys, onneksi ei kuitenkaan liian paha. Viimeinen esitys ennen omaani oli menossa, kun tajusin, että kohta se on menoa. Kun lopulta seminaarin puheenjohtaja esitteli minut ja toivotti eteen tervetulleeksi oli hetki käsillä. Koska järjestäjät eivät tarjonneet puhujapönttöön näyttöä, josta olisi voinut seurata esitystä esittelijän näkökulmasta, päädyin ottamaan oman läppärini mukaan. 18” läppäri ei maastoudu kovinkaan nätisti ja ensimmäistä kertaa kaipasin itselleni tablettia (täytynee hommata ennen seuraavaa seminaaria). Kahden näytön kanssa

18


operointi toi alkuun haasteita ja eturivi muistuttikin kerran ystävällisesti että olen tainnut vaihtaa jo puhumaani kalvoa (koneeltani kyllä, mutta en tietenkään valkokankaalta). Kuten aina ennenkin, tuntui itsestä esitys tökkivältä ja kankealta sekä yleisö tuomitsevan näköiseltä. Kuitenkin jälkikäteen esitys tuotti vain kehuja, jopa tulkki kehui sitä hyväksi ja miellyttäväksi kääntää. Sopivaa kevennystä esitykseen toivat järjestäjien tekniset vaikeudet kun tykki päätti kadottaa kalvoni pariinkin otteeseen. Se jos mistä voin olla ylpeä, oli kun tässä tilanteessa paniikin ja ärtymyksen sijasta osasin vitsailla että tykkiä taitaa jännittää esitys enemmän kuin itseäni. Ehkä jännityksen näki yleisöön myös, sillä minutkin se armahti ja jätti visaiset lisäkysymykset kysymättä. Esityksen jälkeen loppupäivä kuluikin seminaarissa hyvä flow päällä. Olin jossain kohtaa niin innoissani että kyselin mahdollisuutta saada pitää esitykseni uudestaan suomassa, tosin suomeksi tällä kertaa niin voisin haastaa itseni ja katsoa osaanko asian myös omalla kielelläni. Hyvän seminaaripäivän päätteeksi oli täysin ansaittua käydä läheisessä kuppilassa yksillä ennen illallista, varsinkin kun sen sai tarjottuna. Illallinen ei poikennut suuremmin edellisen päivän vastaavasta. Ravintola oli jälleen upea paikka, seiniä koristivat näyttävät maalaukset ja katto oli korkealla. Mystisesti kaikki seminaarin suomalaiset päätyivät samaan kasaan yhteen pöytään, tosin niin taisi käydä kaikkien osallistujien osalta. Keskiviikko olikin virallisen osuuden päätyttyä turistipäivä. Vaikka ilma Krakovassa oli syksyinen, ei se haitannut lyhyttä kävelykierosta vanhassa kau-

pungissa ja linnassa. itse linnan sisäpihalle oli ilmainen sisäänpääsy, joten tyydyin ihastelemaan kaikkia rakennuksia ulkoa käsin sekä ihailemaan Krakovan kaupunkia muurin reunalta. Linnan takana majaili lohikäärme, joka myös täytyi käydä katsomassa. Kun lopulta olin mielestäni saanut kierrettyä kaiken katsomisen arvoisen, olikin kello jo niin paljon että oli aika suunnata hotellille, josta koitti paluumatkan alku. Taksikuskimme ihmetteli kovasti kun pyysimme kyydin kotimaan terminaaliin, mutta ymmärsi pyyntömme kun selitimme meillä olevan vaihdon Varsovassa. Lentokentällä turvatarkastus aiheutti hivenen haasteita, sillä tervetuliaislahjaksi saamamme tuotteet herättivät läpivalaisussa kiinnostuksen ja henkilökunnalla oli loppumaton halu puhua meille puolaa. Lentoreittimme olikin siis sama kuin tullessa. Tällä kertaa Krakova-Varsova väli taittui hereillä ollen ja sainkin todeta että juuri kun kone oli päässyt ylös, se lähtikin jo alas, niin lyhyt lento tosiasiassa oli. Vaihtoaikamme Varsovassa oli puolet tulomatkan vaihtoajasta, mutta silti riittävä ruokailuun (sama ravintola kuin tullessa) ja kauppojen kiertelyyn. Pitkä lento noudattikin jälleen tuttua kaavaa, renkaat irti maasta, henkinen pakeneminen höyhensaarille ja paluu sieltä kun renkaat koskettivat Helsinki-Vantaan kiitorataa. Kotimatkalle osui valitettavan äreä taksikuski, mutta en antanut sen haitata hyvää fiilistä, jonka matka oli tuottanut. Iiro Lehtiniemi Tohtorikoulutettava Korroosion ja hydrometallurgian tutkimusryhmä

19


Pikkujoulujen fuksihaastattelut ProTeesi haastatteli fukseja pikkujouluissa. Tässä varsin luova kokoelma tarkkaan valikoimattomien fuksien vastauksia. Kysymykset: 1. Mitä toivot lahjaksi? 2. Oletko ollut kiltti? 3. Mitä joulupukki ei saisi tietää kuluneesta vuodesta? 4. Mikä on uuden vuoden lupauksesi?

Riikka, 19 v. 1. Häntää. 2. Semikiltti. 3. Rikoin lapsen lumiukon. 4. Viinaa sopivassa määrin.

Karri, 21 v. 1. Lämpimyyttä ja läheisyyttä. 2. Joojoo (ei) 3. En ole tehnyt mitään kiellettyä. 4. Lupaan karkoittaa maahanmuuttajat Suomesta. Santeri, 20 v. 1. Paskaa. Kaikki on paskaa. 2. Noh, sanotaanko näin, että aika kiltti olen. Ei valittamista. Minua kiusataan. 3. Jäi yks viikkotehtävä tekemättä. 4. En harrasta.

20


Samuel, 20 v. 1. Ei mitään. 2. Tottakai. 3. Juon alkoholitonta glögiä. 4. Liityn CanCaniin keväällä.

Riina, 19 v. 1. Hiusten kuivaajaa. 2. Tottakai. 3. Miten kohtelen nuorempia sisaruksia. 4. Teen kouluhommat hyvissä ajoin.

Toni, 19 v. 1. Hänet. 2. Riippuu keneltä kysytään. 3. Ei mitään. 4. Lupaan olla nätisti.

21


Teksti: Erkka Vähä-Pietilä, Alex Villa

Nelikiltaristeily Fuksien riemulla ei ollut rajaa. Haalarigaala oli ohi, skumpat oli juotu ja laukussa odotti upouudet haalarit, kun taival kohti sataman vilskettä alkoi sankoin joukoin. Olympiaterminaalissa ommeltiin jo ensimmäisiä haalarimerkkejä, ihmeteltiin risteilyohjelmaa, bingolappuja sekä halattiin fuksikippareitamme. Paljon pelätyn turvatarkastuksen taso oli täysin odotusten vastainen, kun teekkarit marssivat laivaan, osalla viinapullot laukuissa, munissa ja/tai rintsikoissa ilman minkäänlaista häirintää. Niidenkin varovaisten, ketkä eivät ottaneet riskiä salapullojen kanssa täytyi saada juotavaa. Laivan lähdettyä taxfreen ovella oli jo jonoa kun verottoman taivaan portit pamahtivat auki. Uutudenkarheat haalarit päällään fuksipallerot ja muut laivan karvaiset asukit rynnivät sisään. Erinäisiä herkkuja (viinaa) kärrättiin kassoille kasapäin. Silminnäkijähavaintojen mukaan fuksikippareiden matkaan tarttui ei vähempää kuin neljä täyttä ostoskärryllistä halpaa kuoharia. Sillä välin porvarit matkasivat sikailemaan buffettiin rajattoman juoman, ruoan ja laulun bakkanaaleihin, viettämään hävytöntä hedonismin juhlaa. Taloudellisesti rajoittuneet ruokailijat saivat tyytyivät Promenaden kahvilan menyyn antimiin. Silja Serenaden päästyä visusti irti rannasta, hyttisuunnistus voitiin julistaa alkaneeksi. Monta sataa haalariasuista suuntasivat suorittamaan enemmän tai vähemmän järjettömiä haasteita. Tehtäviä oli laidasta laitaan: laulamisesta speksiesityksiin, vaatteidenvaihtokilpailusta perse kattoon-tyyppiseen voimisteluun, teekkariurheilua kuten pingistä ja beer pongia (pöytänä mikäs muukaan kuin varastettu hytin ovi) ja muunmuassa ihmiskauppaa.

22


Opiskelijat ovat ehdottomasti risteilykansasta eläväisemmästä päästä, mikä ei miellyttänyt laivan järjestyksenvalvojia eli nk. laivapoliiseja. Seiniä pitkin kiipeily tavallisten perheiden asuttamilla hyttiosastoilla katkaisi kamelin selän – suunnistusrastilaput julistettiin pannaan, ja juomat takavarikoitiin mikäli joku epäonninen törmäsi järjestyksenvalvojaan lappu kädessä ja pullo huulilla. Tämä ei teekkareita lannistanut, vaan ilta jatkui yhä räikeämpään malliin, suunnistuslaput nyt diskreetisti taskussa. Epäilemme kuitenkin, että ainakin yhdellä laivapoliisilla on hyvä sydän. Muuan fuksi törmäsi Silja-Gestapoon ottaessaan juuri ensimmäisiä huikkia sheriffistä. Pullo meinattiin heittää kadotukseen, mutta hyväsydämien ystävämme antoi armon käydä oikeudesta ja passitti fuksin hyttiin jallupulloineen. Sillä ehdolla, että matka alimpaan kerrokseen jatkui apostolinkyydillä, portaita pitkin. Ilta jatkui perinteisesti karaoken parissa, ennen kuin keskiyöllä veisasimme yhdessä pyhän hymnimme urhoollisesti laivan ulkokannella. Joulukuussa. Keskellä Itämerta. Hurraa!

23


Aamulla olo oli mitä kermaisin. Aamuyöhön jatkuneet hyttibileet kaikuivat vielä korvissa ja niiden raadot pyörivät jaloissa hytin lattialla. Tästäkö pitäisi lähitunteina selvitä Tukholman keskustaan leikkimään ja juomaan skumppaa? No problemo! Buranaa nassuun vaan – aamiaista ei tarvita, sillä myös Tukholmasta löytyy kuulemma darramättöjen luvattu pikaruokala, Burger King. Ei muuta kuin huterin jaloin ulos laivasta ja suunnistamaan kohti tunnelbaanaa. Tukholman keskustassa mätimme purilaisia ja pääsimme ruotsalaisten ihmeteltäviksi kun keskelle Sergelin toria pamahti satakunta värikästä hahmoa leikkimään piirileikkejä. Skumpat korkattiin yhteislaukauksella ja niitä nautiskeltiin kevein mielin. Paikallinen virkavalta saapui paikalle turkulaisen kaunottaren ja parin poliisisedän muodossa torumaan alkoholin nauttimista julkisella paikalla. Tästä emme pahastuneet, vaan muiden teekkareiden hajaannuttua lepytimme virkavallan pienen kuoron voimin ruotsinkielisillä sävelmillä pienestä punaisesta kirjasta. Laivalle päästyämme ryytynyt juhlakansa vetäytyi hytteihin tutimaan ja palautumaan tulevia illan koitoksia varten. Risteilystä oli takana vasta puolet. Nokosten jälkeen tunnelman nostaminen uuteen nousuun alkoi pikkuhiljaa tapahtua pieneksi teekkarikommuuniksi muodostuneella kakkoskannella, joka oli huomaavaisesti varattu pelkästään haalariristeilijöille. Hytteihin siellä täällä alkoi muodostua pikkukinkereitä, jossa krapulaiset joivat itsensä, kuin lailla feenixlinnun, uuteen uskoon vieroitusoireiden syvistä syövereistä.

24


Muutaman tunnin vierähdettyä, oli taas vuorossa yhteistä tekemistä.Kaoottinen letkajenkka laivan promenadella jäi kestoltaan hieman lyhyeksi, kiitos laivapoliisin, vaan ei pituudeltaan – mukana oli varmasti toista sataa haalariasuista ja liittyi letkaan pari perheenäitiäkin. Pilliin vihellys pisti homman poikki ja yläkannelle meidät häädettiin hus, muita risteilijöitä häiritsemästä! Siirryimme joukolla valtaamaan ylintä kerrosta, jossa oli luvassa viihteistä parhainta: CanCanin keikka oli juhlan huipentuma ja kansa krebasi niin, että taivaalta satoi kattopaneeleja. Eri kiltojen välinen leikkimielinen kilpailu unohtui, ja haalareihin katsomatta kaikki muodostivat yhteisen rintaman taiteen puolesta: Prodeko, Athene, PT sekä IK (ja tietty varjoileva KIK) kokivat bondaavan hetken, kun kaikki yhdessä buuasivat pellolle uhkarohkean järjestyksenvalvojan, joka yksin yritti keskeyttää tyttöjen CanCan-tanssin. Sortovallan lannistuttua karkelot jatkuivat, sikäli kun vain on mahdollista, entistäkin rajummissa meiningeissä. Kun tanssit oli tanssittu, bilekansa jatkoi jatkoille kohti laivan baaria. Mitä loppuillan tapahtumiin tulee, voimme vain muistuttaa eräästä hiljaisesta sopimuksesta, herrasmiessäännöstä jota jokainen risteilijä noudattaa: mitä tapahtuu laivalla, jää laivalle. Aamulla alkoi monen risteilijän kisakunto olla lopussa, mutta jokaisen oli henki sitäkin korkeammalla. Teekkarikansa hyvästeli uljaan, sinivalkoisen Silja Serenaden ja matka jatkui kotia kohti. Risteilystä jäi käteen vähintään haalarimerkkejä ja jokaiselle tavalla tai toisella unohtumattomia kokemuksia, ja niitä tulevat epäilemättä muistelemaan vielä seuraavatkin sukupolvet – sekä laivapoliisi.

25


Fuksien kauhutarina Fuksit pääsivät kirjoittamaan kauhutarinaa ProTeesiin Halloween-bileitä edeltäneessä rastikiertelyssä. Neljän fuksiryhmän aikaansaamasta avaruusseikkailusta tuli vähintäänkin, noh, mielenkiintoinen. Olipa kerran Jokeri, Pingviini, Kulta, Hopea ja Romumetalli. He olivat matkalla aurinkoon raketilla, joka näytti horisontissa suurelta penikseltä. Todellisuus oli kuitenkin pahempi. Jokerilla oli todettu edellisenä päivänä huuliebola. Ja kia oli sammunut istuen lusikkaan toisen herrasmiehen kanssa. (Kia olikin herra.) Onneksi sekä miehistön että raketin nesteytyksestä oli pidetty huolta. Mitä laitetaan? Uhhhh.... “Viskiä, viskiä”, huusi Pingviini. Yhtäkkiä kuului huuto: “Kaljat dislokaloituivat avaruusaluksen lattialle!” Kaljan aromaattinen tuoksu houkutti paikalle lauman avaruusolentoja. Avaruusolennot kidnappasivat Kullan ja pakenivat alukselta omalle planeetalleen. Aluksena heillä oli lentävä kirkkovene. “Mitä nyt tehdään?”, huusi Hopea. Pimeydestä kuului vastaus...

“Vaihdetaan Hopea Kultaan”, sanoi peruna esiin astuen. Hopea myöntyi sanoen: “Älkää antako uhraukseni olla turha.” Joukko matkasi avaruusetaxasemalle tankkaamaan peenisaluksensa. Kun kassit oli pumpattu täyteen, sankarimme kokeilivat lämmönsiirtoa sinisistä kiveksistä. Mutta kivekset...

26


menettivät värinsä, mutta tilanne saatiin selvitettyä villahousujen lämmöllä. Seuraavaksi joukko penisaluksesta kohtasi lapsilauman. He olivat laskeutuneet Keravalle. Lapsilauma oli hyvin vihainen, koska heidän kanaemonsa Kia oli syönyt liikaa rapuja ja oli vieläkin soosseissa. Lapsirakkautta ei enää ollut, koska Tuore Seisokeilla oli soossit housuissa. Soosseista huolimatta penisalus ja Tuore Seisokki työntyivät tasaiset pehmeästi kostean Cosmopolitanin kanteen. piste.

27


Suomesta Saksanmaalle (ja takaisin?) 28


Alkuvuodesta 2014 päätin hakea vaihtoon. Vaihto-opiskelu ulkomailla oli asia, josta olin kuullut sen kokeneilta pelkkiä positiivisia mielipiteitä ja päätin itsekin tarttua tuumasta toimeen ja lähteä puoleksi vuodeksi aiheuttamaan hämminkiä Suomen sijasta johonkin toiseen maahan. Kohdemaaksi valikoitui nopeasti Saksa. Tämä johtui lähinnä siitä, että koulussa tuli luettua pitkää saksaa kymmenen vuotta ja kieli oli sen verran hyvin hallussa, että uskalsin yrittää bratwurstilandian valloitusta (siis ihan vaan kuvainnollisesti, tällä kertaa). Vaihtoyliopiston valinta olikin hieman vaikeampaa, mutta lopulta hakupapereihin ilmestyi nimi Karlsruher Institut für Technologie (KIT). KIT oli kemian tekniikan korkeakoululle aivan uusi vaihtokohde, joten olen eräänlainen pioneeri tämän yliopiston suhteen. KITin kurssivalikoima vaikutti hyvältä, sillä elintarviketekniikan kurssivalikoima oli laaja. Ainoa pieni epäilyksen ääni takaraivossani oli se, että kaikki valitsemani kurssit toteutettaisiin saksan kielellä. Siirsin epäilyt syrjään ja syyskuussa suuntasin nokkani kohti panzerwagenien, sauerkrautin ja lederhosenien luvattua ihmemaata. Syyskuun puolessa välissä alkoi vaihto-opiskelijoille suunnattu orientaatioviikko (O-phase). Tämä hulina ja biletyksen määrä muistutti jo huomattavasti Otaniemen fuksiviikkoa. Kavereihin ja kaupunkiin sekä yliopistoon tutustuminen alkoi siis vauhdilla, eikä koti-ikävä päässyt todellakaan iskemään. Etelä-Saksan sääkin helli pohjolan poikaa vielä pitkälle lokakuuhun. Karlsruhe onkin Saksan toiseksi aurinkoisin kaupunki ja kesällä lämpötilat nousevat kuuleman mukaan jopa 35 asteeseen.

29


Täytynee siis vielä ensi kesänä palata ihmettelemään kaupungin meininkiä, silloin juhlitaan myös kaupungin 300-vuotissyntymäpäiviä. Saksan yliopistosysteemin nurinkurisuuden takia luennot alkoivat vasta lokakuun puolenvälin jälkeen, johon mennessä olikin ehtinyt tehdä jo melko hyvät sinun kaupat paikallisen meiningin kanssa. Kurssit olivat tosiaankin saksaksi ja edelleen menee hommat välillä yli hilseen, mutta uskon vahvasti tenttien läpimenoon (valitsemieni kurssien tentit ovat lähes kaikki suullisia, joten selittelemällä ja sääliin vetoamalla päässee aina läpi). Jos on siis saksaa koulussa lukenut ja ehkä pari kurssia yliopistossa suorittanut, en pelkäisi liikaa saksankielisiä kursseja. Ja kerron pienen salaisuuden: opiskelu ei todellakaan ole vaihdossa se tärkein asia ;) Kolmen kuukauden oleskelun aikana on tullut kierrettyä lähinnä lähialueen kaupunkeja (Landau, Heidelberg, Freiburg, Baden-Baden, Stuttgart) ja tätä kirjoitettaessa joulu lähestyy kovaa vauhtia, joten erilaisia joulumarkkinoita on tullut koluttua läpi. Paikallinen Erasmus-järjestö järjestää myös kerran lukukaudessa isomman reissun johonkin isompaan Saksan kaupunkiin. Me pääsimme tutustumaan pääkaupunki Berliiniin (huippu reissu!). Karlsruhe on matkustusta ajatellen melkoisen mainiolla paikalla, sillä Ranskan rajalle on vain 20 kilometriä (Pariisiin pääsee junalla kolmessa tunnissa) ja läheisen Baden-Badenin lentokentän kautta pääsee pääsee halutessaan ympäri Eurooppaa. Kaiken kaikkiaan voin suositella vaihtoa kokemuksena ihan kaikille (kuten kaikki muutkin ennen minua ja kaikki minun jälkeeni). On yksi asia vierailla ehkä pari viikkoa jossakin kaupungissa ja ”oppia tuntemaan” maan tapoja ja kulttuuria. Kokonaan toinen juttu on oikeasti asua maassa ja toden teolla integroitua sen asukkaaksi. Myös saksalaisiin ihmisiin ja muihin vaihtareihin tutustuminen avaa aivan uusia ovia sen paljon rummutetun kansainvälisyyden osalta. Suomen rajojen sisällä on paljon vaikeampaa olla kansainvälinen. Rohkeasti reppu selkään ja kuten Mika Waltari sanoi: ”Ikkunat auki Eurooppaan!” (tai vaikka Aasiaan, jos siltä tuntuu)

30


TEEKKARITOIMINNAN EDISTÄMISRAHASTO TTER:ltavoihakea avustustahuikeiden juttujentoteuttamiseenkahdella tavalla:

TTER.AYY.FI

FACEBOOK.COM/TTERAHASTO Käytsekkaamassalisätietoja meistäsivuillammesekä tykkäämässäfacebookissa!

JATKUVAHAKUonaukilukukausienaikana jaseontarkoitettu1000€:nsuuruisillejasitä pienemmille avustuksille. HAKUKIERROKSILTAvoihakeamyössuurempiasummia isompiinprojekteihin.SeuraavienkierrostenDL:t: -su25.1.2015 -su 22.3.2015


PTH’15:n paljastukset Kia Lehti, puheenjohtaja Kuvaile itseäsi kolmella adverbillä. Eilen, burgeristi, pirinisti. Mitä mieltä olet Ristosta? “Risto on suomalainen rockyhtye. Yhtyeen laulusolisti on Risto Ylihärsilä.” T. Wikipedia. En koskaan ole kuunnellut, huono mielikuva ja traumat tuli. Lupaus ensi vuodelle? Maksimisti hommia ja käyn kaikissa tenteissä! Läpipääsy eri tarina :D Millä saa fritsun pois? Meikkivoiteella, peitepuikolla ja puuterilla, t. Tietäjä Kuka muu muka? Seppo Papunen. Mitä tänään syötäisiin? Jauho- tai kaalimatoja.

Lauri Koskinen, varapuheenjohtaja Kuvaile itseäsi kolmella adverbillä. Vaativasti, eteen, koomisesti Mitä mieltä olet Elisasta? Elisa on aivan mahtava ihminen ja ehkä aidosti iloisin tyyppi jonka tunnen. Tunnollinen opiskelija, mutta silti aina meiningeissä mukana. Varmasti myös yksi Suomen parhaista kasvohierojista joten aika 5/5. Lupaus ensi vuodelle? Lupaan käydä koulua. Ihan oikeasti. Millä saa fritsun pois? Max Factor All Day Flawless 3-in-1 Foundation –meikkivoiteella. Kuka muu muka? No sehän oli Sotkamon seurakunnan ehdokaslista. Mitä tänään syötäisiin? Vaikka munkkeja sekä Luostari-juustoa.

32


Erkka Pehto, opintovastaava

Milla Kumin, tiedottaja-sihteeri

Kuvaile itseäsi kolmella adverbillä. Nopeasti, ripeästi, vauhdikkaasti Mitä mieltä olet JJ:stä? Hieno mies. Energinen, avoin ja pitkä Lupaus ensi vuodelle? Lupaan tyydyttää jokaista (opintoasioissa) Millä saa fritsun pois? Kuulemma hammastahna auttaa. Ja kaulahuivi Kuka muu muka? Cheek Mitä tänään syötäisiin? Ei mitään :)

Kuvaile itseäsi kolmella adverbillä. paremmin, nopeammin, tehokkaammin Mitä mieltä olet Erkasta? Sairaan nopee ja värikäs Lupaus ensi vuodelle? Lupaan olla lupaamatta mitään Millä saa fritsun pois? Meikkiä päälle Kuka muu muka? AAAAH! Mitä tänään syötäisiin? Nuudeleita ja tonnikalaa Risto Hertzberg, isäntä Kuvaile itseäsi kolmella adverbillä. Huolellisesti, ulkona, myöhään Mitä mieltä olet Kossusta? Kossu on hyvää “D:” Lupaus ensi vuodelle? Paljon outoutta ja uusia kokemuksia Millä saa fritsun pois? Fritsun saa pois tekemällä toisen tilalle. Kuka muu muka? Joku nälkäinen *wink* Mitä tänään syötäisiin? ES-hyytelöä.

33


Janne Stubb, yrityssuhdevastaava Kuvaile itseäsi kolmella adverbillä. Tarkasti, määrätietoisesti, positiivisesti. Mitä mieltä olet Heidistä? Heidi on hallituksen iloinen ja energinen kiintiöfutari, jonka aikamääreisiin ei tosin aina ole luottaminen. Voisin tälleen kryptisesti vielä lisätä, että Heidiltä ei myöskään kannata ottaa vastaan neuvoja, mitä tulee jääkiekkoaiheisiin juomapeleihin! Lupaus ensi vuodelle? Pyrkimyksenä on, että oman hallituskauteni päätteeksi yksikään silta ei ole tulessa vaan sen sijaan monta uutta on rakenteilla. Millä saa fritsun pois? Totuus: ei millään. Suosittelen vetämään huomion johonkin muuhun ulkoisessa habituksessa, niin hyvällä tuurilla se fritsu jää muilta huomaamatta. Kuka muu muka? No ei kukaan muu ainakaa samoilla leveleillä! Mitä tänään syötäisiin? Tänään syödään meitsin bravuuria eli sinihomejuusto-päärynäbroileria. Mulla onkin täällä jo kaikki valmiina, joten ei muuta ku huomiseen!

Janne-Joonas Tiitinen, fuksipäällikkö Kuvaile itseäsi kolmella adverbillä. Täysillä, iloisesti ja sähläten Mitä mieltä olet Jannesta? Janne Stubbista? Eiköhän se meille sen teltan hommaa. Ja sit lisäehdotuksena ois viel PTn vihreet pyhkeet, logolla ja nimellä ois kyl jebat.(+sponssattu jesari!) Lupaus ensi vuodelle? Lupaan pitää Jesaria aina haalareissa mukana. Ja ainakin yrittää opetella suurimman osan fuskien nimistä :D Millä saa fritsun pois? JESARILLA! Jesari hoitaa kaiken! Tapa 1: Peitä fritsu jesarilla. Tapa 2: Tapa 1 + tanssi alasti ossinlammen ympärillä. Tapa 3: Tapa 1 ja 2 + laula megafooniin pink fluffy unicorns dancing on Ossinlampi. Kuka muu muka? No Nimbus! Kuka muu muka? MiNimbus? Mitä tänään syötäisiin?

Jesa... No mut jos kuisteki LOHTA :P

34


Juho Tamminen, rahastonhoitaja

Heidi Korhonen, fuksipäällikkö Kuvaile itseäsi kolmella adverbillä. innokkaasti, tarkasti, maksimisti Mitä mieltä olet Kiasta? Kia on tarmokas, innokas ja osaa varmasti antaa hyvin piiskaa tottelemattomille hallituslaisille. Lupaus ensi vuodelle? Fukseille maksimifuksivuosi. Opetella vähintään jokaisen fuksin etunimi ja ehkä jopa sukunimenkin. Millä saa fritsun pois? google-haku à demi.fi: jääpalalla, imurilla, hammastahnalla, ” Ota hieman pissaa purkkii ja sormella levittelet sitä tunnin välein!”, ”ei tää lähge pois koskaan saatana” Kuka muu muka? LIIGA! Mitä tänään syötäisiin? Suklaata <3

Kuvaile itseäsi kolmella adverbillä. Hiukan liian takana. Mitä mieltä olet itsestäsi? En omaa mielipiteitä. Lupaus ensi vuodelle? Lupaan hämmentää. Millä saa fritsun pois? Eikös ne imurilla yleensä? Vähän kun laittaa tahranpoistoainetta sekaan niin Kuka muu muka? Vesku Loiri Mitä tänään syötäisiin? Mulla onki tässä jo kaikki valmiina, joten ensi viikkoon!

Elisa Alasuvanto, emäntä Kuvaile itseäsi kolmella adverbillä. Vähän joskus ulkona. Mitä mieltä olet Millasta? Ehdottomasti kivempi kuin se Anssi Kelan Milla-biisi! Lupaus ensi vuodelle? Lupaan kokata enemmän ku tänä vuonna. Millä saa fritsun pois? Ei millään. Kärsi nyt, kun sellasen oot hommannu. Kuka muu muka? Isac Elliot Mitä tänään syötäisiin? Lohta!

35


Vuoden 2015 HORO-skooppi

Teksti: Elisa Nuutinen & Pyry Pitkänen

Totuus. Oinas, 21.3.-19.4. Opiskelut: Ennen heinäkuuta on turha aloittaa uusia projekteja tai skarpata koulun suhteen, sillä motivaatiovalaasi on kateissa. Syyskuussa sen saatat löytääkin, joten kannattaa suosiolla siirtää kouluhommat ensi vuoteen. Rakkaus: Rakkausrintamalla on hiljaista toukokuuhun asti, mutta vappuna sinulla on mahdollisuus muuttaa tilanne, sillä Dipolin vapun jälkeen pääset osallistumaan yllättäville jatkoille. Muista vanha sanonta, jos ei heilaa Ulliksella niin ei koko kesänä! Härkä, 20.4.-20.5. Opiskelut: Äkillinen tarmokkuus keväällä johtaa hyviin tuloksiin. Kannattaakin panostaa kesätyönhakuun, sillä tänä kesänä pääset halutessasi Alepan kassaa mielekkäämpiin hommiin. Draivisi jatkuu syksyyn, ja silloin on otollinen aika tarttua rästiin jääneisiin kursseihin tai jopa kandiin. Rakkaus: Alkuvuosi sujuu onnellisesti, sillä sinulla on peräti useampi rauta tulessa. Valloituksesi saavat kuitenkin tietää toisistaan kesän aikana, jolloin joudut tekemään nopeita päätöksiä, tai jäät ilman seuraa koko loppuvuodeksi. Kaksoset, 21.5.-21.6. Opiskelut: Talvella sinulla on erinomaiset edellytykset laajentaa tajuntaasi. Päihteiden lisäksi tämä voi tapahtua Esa Saarisen hellän dynaamisella kurssilla, joka on täynnä luovaa räjähdysvoimaa. Ole siis hereillä kurssin ilmon aikaan. Rakkaus: Kesä on suurella todennäköisyydellä elämäsi rakkauden kesä, sillä saantia riittää. Joudut tosin mahdollisesti tinkimään kriteereistäsi. Soita takaisin elokuussa tapaamallesi kiinnostavalle henkilölle, niin voit yllättyä iloisesti.

36


Rapu, 22.6.-22.7. Opiskelut: Olet nyt jo pidempään pohtinut hyppyä tuntemattomaan, ja nyt sinulle viimein avautuu tilaisuus toteuttaa se. Vuosi 2015 on erityisen hyvä alanvaihdolle tai vaihtoon lähdölle, sillä tänä vuonna siipesi todella kantavat. Rakkaus: Suhteesi kohtaa suuren kriisin, kun ette pääse yhteisymmärrykseen kananmunien oikeaoppisesta säilytyksestä. Marraskuun puolella luette Iltalehdestä, että niitä säilytetään väärinpäin huoneenlämmössä. Leijona, 23.7.-22.8. Opiskelut: Saat Ainosta lukemastasi artikkelista kimmokkeen perustaa oma startup, ja pääset hyvän kaverisi kanssa Startup Saunalle lämmittelemään ideaasi. Nauti tilaisuudestasi pelastaa Suomen talous. Rakkaus: Tapaat entisesi maaliskuussa, mikä saa sinut varpaillesi. Jos onnistut välttämään uudelleen leimahtavat tunteet, pääset vähällä. Muuten tiedossa on raastava loppuvuosi jahkailun parissa, sillä entisesi luultavasti vastaa tunteisiisi. Neitsyt, 23.8.-22.9. Opiskelut: Kuvittelet itsellesi erilaisia sairausoireita ja panikoidut. Rahasi ja aikasi palaa yksityisille lääkäreille, eikä opiskeluista meinaa tulla mitään. Itsediagnoosisi osuu kuitenkin lopulta oikeaan ja pääset pätemään tietämättömille lekureille. Rakkaus: Eniten mahdollisuuksia sinulla on syksyllä, kun uudet opiskelijat saapuvat. Kannattaa katsastaa tarjonta ajoissa ja valikoida kohteesi, sillä hyviä vaihtoehtoja on useita. Ensimmäisenä huomiosi kiinnittänyt ei ole välttämättä niistä kaikkein paras. Vaaka, 23.9.-22.10. Opiskelut: Koet henkisen uudelleensyntymisen ja alat kahmimaan syventäviä kemian laitetekniikan kursseja, muutaman joka jaksolle. Lasket unissasikin taseita ja heräät eräänä yönä painajaisuneen; “apua haluankin olla taiteilija”! Taideyliopiston haku on avoinna 7.1.2015 - 27.1.2015. Rakkaus: Kemian laitetekniikka vie valitettavasti suuren osan ajastasi. Ainoa mahdollisuus rakkauden löytymiseen on Tinder, josta löydät puolivitsillä unkarilaisen kuulantyöntäjän ja teidän välille voi syntyä potentiaalinen vuosisadan rakkaustarina.

37


Skorpioni, 23.10.-21.11. Opiskelut: Aamulabroissa uhmaat kieltoa ja otat aamusämpylän mukaan takin etutaskuun. Uuttaessasi unohdat avata venttiilin ja emäksinen litku posahtaa suoraan takillesi. Assistentti tulee kuittailemaan tilanteen vuoksi, moittii sinua mukana olevan sämpylän takia ja kertoo hauskan Aku Ankka -vitsin. Itse ryvet häpeänsekaisissa tunteissa ja haluat jatkossa labraparisi hoitavan uuttamiset. Rakkaus: Smökissä sattuu ja tapahtuu: tapaat yllättävän tuttavan menneisyydestäsi ja vaihdatte ensisuudelmanne tupakkapaikalla. Poltat savukkeen, vaikka et oikeasti polttaisikaan. Ihastuksesi huomaa katseestasi seurankaipuusi, ja rutistaa sinut isojen käsivarsiensa ympärille ja halaatte useamman tovin ajan. Jousimies, 22.11.-21.12. Opiskelut: Ilmoittaudut vahingossa arkkitehtien kaupungin estetiikkaa käsittelevälle kurssille ja toteat sattumalta piilleen mielenkiinnon kipinän heräämisen. Kurssin ensimmäisellä luennolla tapaat kv-opiskelijan, jolta kuulet hienoja tarinoita hänen alastaan ja päädytte tekemään projektitöitä yhdessä. Rakkaus: Ihastut vaihtari-arkkariin, joka kuitenkin tyrmää lähestymisyrityksesi puhumalla hollantia. Opettelet muutaman kliseisen fraasin kuten: “Anteeksi, mistä voisin ostaa omenoita?” sekä ”Paljon maksaa bussilippu Hoofddorppleinbuurtiin?” Saat hänet hämmennyksen valtaan ja loppukurssin ajan olette puhumatta toisillenne. Kauris, 22.12.-19.1. Opiskelut: Päätät vihdoin sivuaineesi ja tajuat ensimmäisellä luennolla oppiaineen haasteellisuuden. Varaudu tavallista raskaampaan kevääseen, sillä luennoilla on pakollisia kurssitehtäviä. Saat ensimmäiseltä sivuaineen kurssilta kuitenkin hyvän arvosanan, joka piristää päivääsi. Rakkaus: Tapaat rantasaunalla paljussa unelmiesi ihmisen, joka kuitenkin kieltäytyy halista. Seuraavana aamuna sinulle kuitenkin tulee yllättävä viesti: “Olet ihana ihminen ja lähtisitkö kanssani Dipoliin syömään joku ruokavälkkä?” Ruokalassa hän paljastaa paljussa olleen mukana myös hänen mustasukkainen eksänsä, jonka vuoksi hän kieltäytyi intiimistä hetkestä. Juttu voi mahdollisesti edetä tämän jälkeen hyvinkin mukavaan suuntaan.

38


Vesimies, 20.1.-18.2. Opiskelut: Varoitus, ensi jaksossa kohtaat kurssin, jossa on viikottaiset pakolliset STACK-tehtävät, laskarit ja kaiken lisäksi Mastering-järjestelmä. Kaikki tehtävät ovat pakollisia ja niistä ei saa lisäpisteitä kurssiarvosanaan. Kurssin läpipääsemiseksi näistä tehtävistä tulee saada vähintään 99,99985% kokonaispistemäärästä, sekä opetella kaksisataakuusikymmentäviisi piin desimaalia. Rakkaus: Olet opetellut kaksisataakuusikymmentäviisi piin desimaalia ja kuvittelet näiden luettelemisen olevan erittäin hyvä iskurepliikki. Havahdut kuitenkin siihen, että ihastuksesi pitkästyy luetellessasi numeroita ja lähtee pois luotasi jo ensimmäisen sadan desimaalin jälkeen. Kalat, 19.2.-20.3. Opiskelut: Luet yksi ilta Kalevalaa ja löydät sieltä yhtymäkohtia elämääsi. Olet Seppo Ilmarinen; kemman korkeakoulun virtuoosi. Se on Seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: “Kuuta kullaista kuvoan, hope’ista aurinkoa / tuonne taivahan laelle, päälle kuuen kirjokannen.” Ole varovainen, ettet ammenna kalevalan tekstistä vaikutteita biologian esseevastauksiisi, bakteerit on toki vaka vanha prokaryootti-kunta, mutta et siltikään ole tietäjä iän ikuinen ilman hyvää valmistautumista ennen tenttitilaisuutta. Lainaa kurssikirja siis jo nyt! Rakkaus: Uppoudut niin täysin Kalevalan ihmeellisen mystiseen maailmaan, että kannat sitä mukanasi luennoillekin asti. Rakastut erääseen kirjan päähenkilöistä, mutta surkuttelet teidän jutun toimimisen mahdottomuutta; eihän fiktiivisen henkilön kanssa mennä romanttisille iltakahvitreffeille.

39

Profile for ProTeesi

ProTeesi 3/2014  

ProTeesi 3/2014  

Profile for proteesi
Advertisement