__MAIN_TEXT__

Page 1

ProTeesi 2/2018


Sisällysluettelo Päätoimitta jilta 4 Puheenjohta jan pals ta 5 Hallituskummilta 6 Opisk eli jaelämää Leuv enissa 8 Oululainen t eekk ariwappu 10 Kiltalehtik av erit eks ti 14 Haas tenurkk a: Teini-tas ting 16 Ensimmäinen Faasimuutos 19 Pizzat ympäri Suomen 22 Jütkumeis ter 2018 26 Eins t einin arvoitus 28 Ullisbingo 29 Vanhan #PT:n parhaat palat 30

Lehteä tekemässä: Jani Anttila Hannamari Haikonen Aleksi Harlin Leila Kettunen Sebastian Nikolov Juho Ouli Erkka Pehto Onni Poikkeus Juhani Rahikka Verna Repka Perttu Saarela Jere Vänskä

ProTeesi 2/2018

Päätoimittajat Riina Aromaa & Riikka Hammar


Päätoimittajilta Heimoi ja hellurei! Kaiken wappuhulinankin keskellä olemme löytäneet aikaa lukittautua Maarille (tai kemman mikroon) puuhastelemaan tämän lehden parissa. Perinteiseen tapaan kaikki ideoidut jutut eivät koskaan nähneet päivän valoa, mutta ainakin saimme pidettyä lupauksemme kaveritekstin suhteen. Sivulta x ja x löytyy Inkubion päätoimittajien kaveriteksi, jossa esitellään heidän lisäksi Inkubion lehti. Vastaavanlainen löytyy myös meidän tekemänä heidän lehdestään. Ensimmäinen puolivuotinen päätoimittajaparina on mennyt ohi hujauksessa. Juttujen kalastelu, kirjoittaminen ja taittaminen on ollut todella hauskaa, joskin välillä hieman levotonta (erityisesti useamman tunnin Maarikökkimisen jälkeen). Joka tapauksessa mukavaa on ollut ja on kiva, kun voi hoitaa näitä hommia kaverin kanssa. Kesän lähestyessä alkaa pieni haikeus iskeä. Lukuvuosi on ohi ja fuksit ovat kasvaneet tupsufukseiksi. Vastahan oli orientaatioviikko... Saa nähdä, mitä ensi syksy tuo tullessaan. Mutta sitä odotellessa on hyvä nauttia Wapusta Prosessiteekkareiden seurassa! Terveisin Riina "Rinsku" & Riikka "Riikkis" Päätoimittajat 2018


Puheenjohtajan palsta Oikein riemukasta Wappua kaikille! Kevään hulinat alkaa pikkuhiljaa hiipumaan, kun prosessiteekkarit alkavat siirtyä pian kesätöiden pariin. Itselläni kuitenkin aktiivityöt jatkuvat vielä toukokuussa uuden dekaanin valintaprosessin muodossa sekä sääntöjen hiomisen parissa. Pakko on kuitenkin todeta jälleen, että Wappu on ihmisen parasta aikaa. Omaa fiilistä on myös kouluarjen keskellä piristänyt kissat, jotka ovat olleet meillä hoidossa ja antaneet terapeuttista tukea kaiken kiireen keskelle. Olemme keskustelleet CHEMin kiltojen kanssa yhteisen toiminnan lisäämisestä sekä toimista, joilla yhteistä CHEM-henkeä voitaisiin nostaa. Nämä suunnitelmat toivottavasti realisoituvat syksyllä teidän nähtäväksi. Nyt todettakoon, että “kesäloma” (lue työt) alkavat juuri sopivaan aikaan, sillä syksyllä alkaa taas iso rutistus sekä hallitukselle, että toimareille. Tulkaa ihmeessä moikkaamaan ulliksella ja kampuksella, haastakaa hallitusta ja minua parempiin suorituksiin, olkaa aktiivisia ja nauttikaa! Ohessa kuva minusta Radiodiodissa osallisena yöllistä radioshowta. Terveisin Jakke Anttila Puheenjohtaja 2018


hallituskummilta

Olen Tapio Hautamäki, Prosessiteekkareiden ikioma hallituskummi. Kummin tehtävään kuuluu yhteydenpito kummiyhdistyksen ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan välillä, yhdistyksen toiminnan tukeminen – ja toki myös toimintaan tutustuminen! Muutoin vietän tämän vuoden AYY:n hallituksen varapuheenjohtajana, vastuualueinani yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja edunvalvonta. Olen toiminut AYY:ssa myös edustajiston varapuheenjohtajana, Tempausesikunnassa, yrityssuhdejaostossa ja edunvalvonnan johtoryhmässä. Opiskelen perustieteiden korkeakoulussa systeemitieteitä ja operaatiotutkimusta.

Esittelen seuraavaksi neljä teemaa, joiden parissa AYY:ssa tehdään tänä vuonna töitä ja joissa kaikissa yhteistyö järjestöjen kanssa on avainasemassa: Taidevuosi, Opiskelijakeskus, hyvinvointi ja yhdenvertaisuus. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu ARTSin kaikki toiminnot siirtyvät syksyn tullen Otaniemeen. AYY:n Taidevuosi juhlistaa muuton kunniaksi koko Aalto-yhteisön luovuutta. Taidevuosi huipentuu syksyllä järjestettävään Otaniemen yö -tapahtumaan, jossa taide näkyy ja kuuluu öisessä Otaniemessä. Toivottavasti Taidevuoden aikana päästään näkemään myös prosessiteekkareiden luovaa puolta!


Opiskelijakeskus on AYY:n, KY:n ja Teknologföreningenin yhteinen rakennusprojekti. Rakennuksen toteutuessa kolmikon toimistot ja palvelupisteet siirtyisivät sinne. Pelkästään näitä varten opiskelijakeskuksen rakentaminen ei kuitenkaan kannata. Tavoitteena on saada opiskelijoille kohtaamis- ja oleskelupaikka, johon jokaisella aaltolaisella on syy tulla. Tämän toteutuminen vaatii tiivistä yhteistyötä eri opiskelijaryhmiä yhdistävien järjestöjen kanssa. Toivon, että prosessiteekkarit ovat aktiivisesti mukana keskustelemassa opiskelijakeskuksesta niin digitaalisesti kuin fyysisesti edustajistossa ja työpajoissa. Hyvinvointi on juuri nyt pinnalla erityisesti uunituoreiden AllWell?-hyvinvointikyselyn tulosten kautta. AYY:n tavoitteena on saada opiskelijaedustajat mukaan jokaiseen koulu- ja ohjelmakohtaiseen tulosten julkistustilaisuuteen. Toivottavasti myös prosessiteekkarit pääsevät pian keskustelemaan tulosten pohjalta siitä, miten kaikkien yhteisön jäsenten hyvinvointia voidaan parantaa. Yhdenvertaisuuden edistäminen vaatii ennen kaikkea avointa ja rohkeaa vuoropuhelua. AYY nostaa asian

esille tutor- ja yhdistyskoulutuksissa, mutta vaikuttavin työ tehdään yhdistystoiminnan arjessa. Toivon, että prosessiteekkarit osallistuvat yhdenvertaisuuskeskusteluun aktiivisesti, rohkeasti ja yksilöitä tai yhteisöjä tuomitsematta. Jos näistä tai muista AYY:n toimintaan liittyvistä teemoista on herännyt ajatuksia, osallistu ihmeessä keskusteluun esimerkiksi oman edustajistoryhmäsi edustajien, PT:n hallituksen tai hallituskummin – eli minun – kautta. Toivotan loistavaa Wapun aikaa ja jaksamista muihin kevään koitoksiin!


Opiskelijaelämää Leuvenissa Terve! Päätin lähteä täksi kevääksi vaihtoon KU Leuveniin, joka on Belgian vanhin ja isoin yliopisto. Leuvenin kaupunki on tiivis 100 000:n asukkaan flaaminkielinen kaupunki lähellä Brysseliä. Kun asukkaista 40 000 on opiskelijoita, ei ole hankala arvata, että opiskelijaelämä on melko vilkasta. Kaupungissa on kaunista keskiaikaista arkkitehtuuria, minne tahansa kaupungissa pääse nopeasti pyöräilemällä ja kaikki syövät ranskalaisia perunoita. Opiskelut itsessään ovat hieman vaativampia kuin Suomessa. Opetettavia asioita on kursseilla enemmän ja opiskelijalta odotetaan ihan eri tavalla oma-aloitteisuutta kuin Aallossa. Suurikokoisena yliopistona kurssitarjonta on kattavaa ja pelkästään omasta pääaineestani materiaalitekniikasta oli tarjolla yli 40 maisterivaiheen kurssia. Yliopisto tekee myös hyvin laaja-alaisesti huipputason tutkimusta. On tosiaan ollut mielenkiintoista seurata, miten opiskelijaelämä Belgiassa eroaa suomalaisesta opiskelijakulttuurista. Yliopiston urheilukeskus järjestää liikuntaa yli 70 eri liikuntamuodossa halpaan hintaan, monesti jopa ilmaiseksi. Urheilun lisäksi tapahtumia on hyvin monenlaisia ja niitä riittää lähes joka päivälle, monena päivänä täytyy valita, mihin tapahtumaan haluaa osallistua. Suuri osa niistä sijoittuu kaupungin keskustaan, joka on täynnä erilaisia baareja, jotka ovat täynnä opiskelijoita. Monella opiskelijajärjestöllä on myös oma tiedekuntabaarinsa. Vaikka belgialainen olut on hyvää ja halpaa, ei alkoholikulttuuri ole kuitenkaan yhtä humalahakuista kuin Suomessa, minkä näen positiivisena asiana. Yksi mielenkiintoisimmista tapahtumista on ollut cantus, joka on belgialainen vastine sitseille. Juhlimisen lisäksi erilaiset opiskelijajärjestöt järjestävät matkoja, erilaisia musiikkitapahtumia, peli- tai leffailtoja ja oikeastaan melkein mitä tahansa tekemistä.

Leuvenin keskusta yöaikaan.


Tietysti opiskelijaelämää tulee katsottua vaihto-opiskelijan silmin. Erasmusohjelmassa on todella helppo tutustua uusiin ihmisiin, sillä kaikki vaihtarit tulevat kaupunkiin ulkopuolisina. Tämän takia suurin osa ihmisistä, joihin on tutustunut, ovat myös vaihtareita, mutta myös muutamaan belgialaiseen on tullut tutustuttua. Yksi hyvä tapa tutustua paikalliseen on ollut Buddy Programme, jossa belgialainen opiskelija ja vaihto-opiskelija arvotaan toistensa kavereiksi. Olemme oman buddyni kanssa osallistuneet yhdessä moniin tapahtumiin. Mietin, että olisi hienoa, jos Aallossakin olisi vastaavanlainen ohjelma. Vaikka tapahtumia ja palveluita järjestetään Leuvenissa opiskelijoille ehkä laaja-alaisemmin ja enemmän kuin Aallossa, täytyy kuitenkin sanoa, ettei Leuvenin opiskelijakulttuuri ja -perinteet ole verrattavissa teekkarikulttuurin monimuotoisuuteen. Mutta teekkarikulttuuri onkin jotain aivan ainutlaatuista. Belgia on hyvin optimaalinen paikka, jos haluaa matkustella Keski-Euroopassa. Kaikki Belgian sisäiset junaliput maksavat 6 euroa alle 26-vuotiaille, minkä takia joka viikonloppu on tullut tehtyä vaihtariporukan kanssa reissuja Belgian sisällä kauniisiin belgialaisiin kaupunkeihin. Sen lisäksi olen tehnyt reissuja Saksaan, Ranskaan ja Hollantiin. Välimatkat ovat hyvin lyhyitä, joten junamatkat eivät kestä pitkää aikaa. Kokonaisuutena voin suositella KU Leuvenia vaihtokohteena, jos haluaa opiskella korkealle rankatussa yliopistossa, matkustella KeskiEuroopassa ja nauttia erittäin monipuolisesta opiskelijaelämästä. Mun pärstä ja jengimerkki.

Peace out

Erkka Pehto


Osa 2: Teini-tasting

Fresita mansikka

Hellurei, täällä taas!

V: Ois hyvää jos ois kylmää (Vernan asunto haisee Fresitalle, koska Leila ei [edelleenkään] osaa avata skumppapulloa)

Päätettiin pyytää meidän taisteluparia, PTH’17 pälejä meidän kanssa suorittamaan haastetta. Paikalle saapui Päle 11, meidän Riikkis ja Esko jäi kotiin nukkumaan (kaikella rakkaudella, kukaan ei yllättynyt <3)

L: Maistuu mansikalle, mutta kerran oksennetuille sellaisille. En maksais eikä maksa jaksais. R: Haisee kuolemalle (Riikka haisee Jaken hielle). Ihan ok juotavaa mansikkahilloa. Lasien tyhjennys tuotti kaikille vaikeuksia. Väri: juokseva mansikkahillo Teinidokabiliteetti: 6/10 kylmänä (ei suositella jääkaapissa kylmennystä, sillä vanhemmat näkee/voivat nähdä)

Testiaineisto

Karpalolonkero (Toimituksen huomio! Riikkis ei oo vetänyt karpalolla perseitä) V: Haisee kamalalta! En haluu maistaa, en uskalla maistaa (ääää). Haisee pahemmalta kuin maistuu mut järkkyy silti (kuin oon voinu joskus juoda) L: Join teininä halvinta, tämä merkki ei oo tuttu. Odotin a le coqin hirveyttä. Toisaalta mieluummin tätä juo kuin Fresitaa.

S-market hinta/voltit

R: Nice menkkalonkeroo! Tämä on


parasta lonkeroo!

väreitä.

Väri: Myrkkyomena, virkistävän limonadin näköstä.

Väri: ei ole.

Teinidokabiliteetti: 9/10 viina ei maistu, toisaalta jo yhdet överit pilaa juoman pitkäksi ajaksi. Maistelun ohessa puhuttiin mm. hiuksista ja niiden mitasta ja kuinka voi laittaa juhliin, lisäksi keskusteltiin raskausunista (/painajaista). Toim. huom. kenelläkään ei ollut teiniraskautta. Somersby päärynä (Toim. huom. Minna ja Elisa mitä vittua) Tölkissä informatiivisesti kerrotaan juoman sisältävän “luontainen aromi”. Tätä tietoa seuraa masentava kippis.

Teinidokabiliteetti: 3/10 Aivan liian makeaa. Kultalonkero Leila ei oo ikinä juonut kultalonkeroa - neitsyys menee Faktaa: yksi ainesosa, guarana on sama kultalonkerossa ja energiajuomissa, eli ei ihme että maut muistuttavat toisiaan. V: Ällöttää äitiii! Vodka battery on hyvää mut tää on ihan paskaa. Maistuu pilalle menneeltä. L: Tuoksuu energiajuomalta. Maistuu ihan energiajuomalta, onks tää niinku energiajuomaa mis on alkoholii. En ymmärrä miks on niin ummehtunut maku! R: Miks tää maistuu tältä. Ihan ku mulla ois ollu mielikuvii et tää on hyvää? Väri: Palkinto osallistumisesta (äidin pikku kulta) Teinidokabiliteetti: V 3/10 L & R 5/10

V: Kaikista päärynäsiidereistä (mitkä on pahoja), tää on kaikista ällöttävintä. Oksettavaa *börgh* Kuolema rippistä. L: Niin makeeta, ei oksurefluu mut ihan hirveetä eikä voi lasia enempää juoda (jos sitäkään). Kinda tykkään, en kuitenkaan joisi. R: Mä vihaan tätä. Haisee labralle, teininä ku tehtiin koulussa esanssitestejä kemian tunnilla, niin saatiin just tällasta ällöhajuja. Tulee kylmiä

Rekorderlig Haisee uskomattoman paljon pierulle. V: Muistelen et tää on hyvää ja muistin ihan oikein. Makeus ei puske liikaa läpi. Sopis kylmänä saunassa. L: Ei niin makeeta ku luulis olevan. Sopisi booliin. En pääse yli pierumaisuudesta! R: Miks mä nuuhkasin ennen ku maistoin… hyi. Tosi makee ja ällö.


Jos ei nuuhki lainkaan niin ois ehkä ihan juotava ehkä.. ei. Miks mä suostuin tähän Väri: Halpa roseviini Teinidokabiliteetti: 7,5/10 R 5/10

V

7/10

L

Lämmin kuiva valkkari (Pearly bay) V: Haisee halvalta valkkarilta. Maistuu siltä, että mä haluun nopeesti unohtaa tän päivän. L: Maistan sen varvashien ketkä on tallonut näitä rypäleitä. Nopea menolippu huomiseen.

Verna 15w, 2011

R: Voisin jättää juomatta. Tästä tulee paha mieli. Väri: Terve kusi, jos on tummempaa pitää juoda enemmän vettä. Teinidokabeliteetti: meh/10 Pahin teinijuoma millä vetänyt överit: V: Absolut vodka. L: Vesimelonilonkero

Riikka 16w, 2011

R: Poplesta tullut ällötys, pahin oli kossu-appelsiini. Vinkki lukijoille: Fresitan voi lantraa kasarilla. (Ei sanota lantraamiseks jos vetää ylöspäin t. riikkis) (jos lantraa sitä kasarii fresitalla niin voi sanoo t. leila (pääpointti että Fresita ei mene muuten alas t. verna) Leila 13 w, 2011


Ensimmäinen Faasimuutos

Prosessiteekkareiden eka kotimaan puolipitkä eli Faasimuutos järjestettiin maaliskuun puolessa välissä. ProTeesin toimitus haastatteli excuvastaavaa Perttua reissusta ja sen kulusta.

Mistä kaikki alkoi?

Koko homman idea sai alkunsa keväällä 2017, kun olin Aurubikseen yhteyksissä haalarisponsorointien tiimoilta. Noh, sponssia ei tippunut, mutta mahdollisuus excuun ja illanviettoon tuli. Ajatus vaikutti erityisen houkuttelevalta, sillä matkalla Poriin olisi myös mahdollisuus pysähtyä muissakin alan yrityksissä. Valitettavasti syksyn excukalenteri oli jo täynnä, eikä keväällekään enää oikein Wappuriennoilta mahtunut Porin reissua; ajatus maakuntamatkailusta jäi kuitenkin muhimaan takaraivoon. Hypätään ajassa eteenpäin syksyyn, kun yrityssuhdetoimikunnan suurin ja tärkein työmaa päättyi haalareiden jakoon Prosessin optimoinnissa. Enää ei ollut oikein muita hommia jäljellä, kuin toiminnan jatkuvuuden suunnittelua seuraajaa ajatellen, joten ajatus Porin reissusta lähti vähän niin kuin käsistä. Ei kulunut pitkään, kun hallituksen hiljainen hyväksyntä projektille oli saatu ja vuoden loppuun mennessä excukohteetkin olivat selvillä.

Eka päivä?

Bussi nytkähti liikkeelle aamuvarhain mukanaan 27 prosessiteekkaria. Ensimmäisenä kiikareissa oli Naantali, ja matkalla kohti Nesteen jalostamoa saimme kuulla TEKin ilosanomaa yhdistyksen yhdyshenkilön, eli Wernerin toimesta. Samainen kaveri päätyi mikkiin myös jaarittelemaan Turun seudusta, ollessaan kyseisen alueen alkuasukkaita. Itse excu Naantalissa koostui aamupalasämpylästä ja kahveista, sekä esittelyllä Nesteestä, Naantalin jalostamo pääfokuksena. Prosessialueelle ei valitettavasti päästy kierrokselle tiukkojen turvallisuusmääräysten takia.


Seuraavaksi matka jatkui kohti Poria ja Aurubiksen kuparivalssaamoa. Tällä exculla päästiin käymään tuotantoalueella tutustumassa erilaisiin prosesseihin kuparin jalostuksessa aina kuumavalssaamisesta asiakasrullien valmistukseen. Hilpeän oloinen vanhempi pariskunta kertoi kuparivalssaamon historiasta ja hyvin elpyneestä teollisuudesta; tilauksia on tällä hetkellä huomattavasti yli tuotantokapasiteetin! Excun jälkeen siirryttiin yritysisäntien kanssa ruokailemaan, saunomaan ja viettämään iltaa Crazy Cow-saunatilaan Porin keskustassa. Tila oli aivan huikea; pari poreallasta, jättimäinen sauna ja sali täynnä erilaisia vapaasti käytettäviä pelikoneita! Taisi myös Aurubiksen toimitusjohtaja käydä mestoilla.. Pitkä päivä päättyi hieman ennen puoltayötä Yyterin majoitusalueella, missä excukansaa odotti mökit. Päivä ei omalta osaltani kuitenkaan ollut vielä ohi, sillä huomisiltaa varten piti valmistella hieman nousuhumalassa jonkinlainen puhe.

Toka päivä?

Toinen päivä ei omalta osaltani startannut kovin vahvasti. Olimme lähdössä IEmökkiin hakemaan aamupalaa, ja epähuomioissa mökin avaimet jäivät lukkojen taakse. Noh, hätä ei ollut kovin suuri, sillä päivystysnumerosta saatiin ovenavaaja puolessa tunnissa paikalle ja aikaa oli varattu juurikin tämmöisten tapausten varalle riittävästi. Bolidenille Harjavaltaan saavuttiin kuitenkin ajallaan allekirjoittaneen kohelluksista huolimatta. Bolidenilla päästiin kalvosulkeisten lisäksi tutustumaan kuparin liekkisulatusmenetelmään ja varsin nenänpolttavan hajuiseen rikkihappotehtaaseen. Harjavallasta matkamme jatkui kohti Suomen Manchesteria ja ihmettelemään tarralaminaatteihin erikoistunutta UPM Raflatacia. Tuotantolaitos erosi aikaisemmin käydyistä siinä mielessä, että siellä ei nenäkarvat kärisseet hengittäessä tai ollut metalliromua ja pölyä nurkissa pyörimässä; varsin siisti mesta! Tampereen laitoksella valmistetaan siis käytännössä etikettejä kosmetiikka-, elintarvike-, ja lääketeollisuuksien pakkauksia varten, joten ympäristön on oltava huomattavasti puhtaampi kuin esim kuparivalssaamolla. Päivän toisia kalvosulkeisia kuunnellessa pää saattoi nuokkua hieman ja silmät lupsahdella, vaikka varsinainen koettelemus onkin vasta edessä...


Kurvaillessa Hervannan valtaväylää kohti Tampereen teknillistä yliopistoa, alan vasta tajuamaan tilanteen uhkaavuuden - kaikki eivät varmastikaan tulisi selviämään tästä illasta hengissä. Ohjelmassa on sisarkiltasitsit Tampereen Materiaali-insinöörikillan ja lappeen Rannan Kemiantekniikankillan kanssa. Reissun ehdoton kohokohta oli nämä sitsit. Erilaiset sitsikäytännöt, uudet tuttavuudet ja eeppinen meno oli varmasti jokaisen osallistujan mieleen! Huvittavana nostona ottaisin esille, että joku lappeenrantalainen nimesi meidät somejulkaisussaan Aallon Prosessikillaksi. Werneri vanhana puheenjohtajana ja tunnettuna mouhoajana puuttui asiaan määrätietoisesti, ja ei kauaakaan, kun pommisuoja kaikui Seven Nation Armyn tahtiin lauletusta Aallon Prosessikillasta! Kuulemma taisin myös pitää illan aikana jonkun puheen naisel.. siis kemialle.

Kolmas päivä?

Kolmannen päivän aamu oli varsin aamuinen. Krapulaisia kasvoja ja murtuneita sieluja oli kaikkialla, sillä majoitukselta oli poistuttava jo yhdeksältä. Kukaan ei kuitenkaan ollut kadonnut yön aikana ja kaikki olivat selvinneet takaisin, vaikka mielenkiintoisia seikkailutarinoita lentelikin aamupalapöydässä. Aamupäivällä ei ollut ohjelmaa, eikä Tamperelaiset isäntämme koulukiireiltään pystyneet meitä viihdyttää, joten päätimme siirtyä keskustaan viettämään aamupäivän ennen viimeistä excua Pöyrylle. Olot päättivät iskeä lounaan aikana, ja minun pitikin vetäytyä käymään vessassa ja hakea apteekista troppia helpottamaan pään jomotusta. Pöyryn excu oli hyvin mielenkiintoinen, sillä siellä keskityttiin erilaisiin juttuihin, muun muassa infran suunnitteluun. Lopultakin, noin neljän aikaan päivällä pääsimme liikkeelle kohti Otaniemeä. Varsin raskas reissu ei kuitenkaan päättynyt aivan vielä, vaan illalla oli vielä Kavitaatio edessä. Oli muuten aivan huippubileet väsymyksestä huolimatta, hyvä fuksit!

No miten meni niiku omasta mielestä? Omasta mielestäni reissu sujui hyvin! Pikku kommelluksesta huolimatta selvittiin kaikkialle ajallaan, kukaan ei jäänyt matkalle ja jengillä oli hauskaa! Ehdottomasti reissu, jota toivon että jatkojalostetaan ja järjestetään jatkossa.


ProTeesi testaa: Pizzat ympäri Suomen Salam Mumbai, Espoo Nimi: Sunnuntaipizza Hinta: 12,00 € Täytteet: Kinkku, salami, jauheliha, kana, punasipuli, jalapeno, chili (vihreä), kananmuna, tuplajuusto, valkosipuli, tacokastike Arvostelija: Jani Anttila Hyvä tapa hankkia aversio pizzaan on olla kuukausi syömättä sitä, ja sen jälkeen tilaat tämän. Eipähän ole sen jälkeen tehnyt mieli ja kukkarokin kiittää. Muistan kun fuksivuonna (vai tupsuvuonna?) kokeilin tätä pizzaa täysin puhtaasta mielenkiinnosta ja siitä ei jäänyt erittäin hyvä muistoja itselleni. Nyt vuosia myöhemmin päätin kokeilla sitä uudestaan ihan vain, että voin kirjoittaa tänne, että en nauttinut siitä. Tämän pizzan suurin ongelma on sen liian suuri täytemäärä, jonka takia kaikki yksittäiset makuelämykset jäävät pahasti peittoon kun tuplajuusto, chili ja jalapeno valtaavat kaiken läänin suussasi. Ainakin lätty oli täytteiden kannalta hintansa väärti ja täytti vatsan hyvin, mutta näin muutama tunti myöhemmin tätä tekstiä kirjoittaessa se on edelleen täynnä ja olo ei ole mikään parhain mahdollinen. Oli muuten paljon paremman makuista kylmänä kun söin iltapalaksi loput. Arvosana: 1½/5, ei maistu salami eikä puolet täytteistä


Pizzeria Baabel, Oulu Nimi: Majoneesikänkky Hinta: 8,90 € Täytteet: Majoneesi, Kinkku, Kebab Arvostelijat: Juhani Rahikka ja Jere Vänskä

Kun Ouluun asti on eksynyt, on pakko kokeilla Oululaista perinneruokaa; “majoneesikänkkyä”. Mikä parempi aika kokeilla kyseistä herkkua kuin maata järisyttävässä krapulassa? Meitä majoittanut isäntä suositteli Pizzeria Baabelia, johon suuntasimme arktisesta lumimyrskystä huolimatta. Hankien läpi tarvottuamme saavuimme erittäin lämpimään ja yllättävän hienosti sisustettuun pizzeriaan. Hetken listaa katseltuamme totesimme, “vittuuks me täs mietitää? Majokänkkyhä se on”. Tilasimme siis majoneesikänkyt, Jere kebabilla ja kinkulla ja minä kebabilla ja salamilla. Odottaessamme känkkyjämme herkuttelimme salaattibuffetin antimilla ja viihdytimme Oululaisia isäntiämme charmikkaalla Otaniemi-huumorilla sekä stadin slangilla. Pizzojen vihdoin saavuttua ihastelimme hetken eteemme tuotuja luomuksia niiden majoneesispiraaleineen ennen kuin iskimme niihin kiinni. Keräsimme rohkeutemme ja maistoimme tätä uhkarohkeaa täyteyhdistelmää. “Pakko sanoa, että on tää ihan hyvää” ja “On tää kyl hyvää” olivat ensimmäiset kommenttimme isäntien kysyessä, miltä maistuu. Majoneesi yllätti, sillä se oli mausteista eikä tavanomaista valkoista majoneesia. Pitsaa syödessä oli kuitenkin pakko todeta ääneen, “Kukakohan tänki on keksiny?”. “Miten voi olla, ett heti kun saa pitsan nenän eteen, niin ruokahalu katoaa heti”, totesi Jere ensimmäisen neljäsosan jälkeen. Itsekin totesin kolmannen slaissin jälkeen tämän olevan ylitsepääsemätön haaste tähän olotilaan ja löin koko hoidon folioon. Pizzan tähteistä onneksi riitti kotiinvietäväksi, ja loput nautittiinkin onnellisesti Otaonnelassa. Arvosana: 4/5, positiivinen yllätys olotilasta huolimatta, hyvää majoneesia, kyä nää Oululaiset osaa


Ravintola Turkinpippuri, Hyvinkää Nimi: Hyvinkään Special Hinta: 10,90 € Täytteet: Kebab, juusto, salaatti, ranskalaiset, majoneesi Arvostelija: Sebastian Nikolov

Kuuluuko ananas pitsuun? Huutista amatööreille. Oikea kysymys on: kuuluuko jäävuorisalaatti pitsuun? Tää on vissiin se kun et tiiä haluutko pitsan vai kebabin. Tää pitsa on (kuin) virhe: Suosittelen kaikille kokeilemaan mutta helvetin tyhmää, jos ei ekalla kerralla oppinut. Ja tää vittusaatanahan maksoi yli 10e (Hyvinkää Kehä III ulkopuolella). Pitsa tuotiin eteeni. Katumus alkoi jo kalvaa sisuksiani. En tiennyt miten reagoida, joten aloin hiljaa ja hermostuneesti naureskella. Leikkasin pitsan neljään osaan alkuun, mutta en tiennyt miten siitä edetä. Yritin nostaa kädellä pitsaa, mutta täytteet alkoivat tippua. Yritin rullata palan, mutta täytettä oli liikaa. Epätoivossani aloin nyhtää haarukalla kylmiä salaatinpalasia erikseen, tehden vastustajastani heikomman. Otin varmuuden vuoksi haarukalla muutaman ranskalaisen vielä päältä. Nyt pystyin nyyttäämään pitsan kasaan ja tuhoamaan sen. Helppoa, ajattelin. Ensimmäinen pala takana, kolme edessä. Jatkoin hyväksi havaitsemaani tapaa toisen ja kolmannenkin kohdalla. Pikku hiljaa hiki alkoi valua ohimollani. Taistelin pitkään viimeisen palan kanssa, ja lopulta lautanen oli tyhjä. Voitin. En kuitenkaan kokenut riemua, vaan vastustajani jatkoi murtamistani sisälläni. En selviä tästä, ajattelin. Onneksi vessa oli lähellä. Arvosana: 1/5


Ravintola Haitari, Tampere Nimi: Irish Dream Hinta: Ei muistikuvia Täytteet: Maalaisranskalainen, ristikkoperuna, krokettiperuna, röstiperuna Arvostelija: Jani Anttila Mikä on parhaimpia asioita mitä voi tehdä Hervannassa? Tilata pizza missä on täytteenä pelkkää perunaa. Tätä pizzaa ei löydy ravintolan ruokalistoilta ja sitä täytyy erikseen pyytää tiskillä. Lievä humala helpottaa asioita kun joudut sönköttämään tiskillä että saisiko pizzan missä on kaikki perunat. Olihan siinä silti vähän vaikeuksia pokerinaaman ylläpitämisessä. Pienen odottelun jälkeen päästiin itse asiaan kun pizza saapui pöytään. Ravintolan täytti nauru ja huutis kun katsoimme porukalla tätä pizzaa ja totesimme, että ei helvetti siinä on paljon perunaa. Tämän jälkeen aloimme yhdessä syömään sitä ja täytyy todeta, että ainakin silloin nopeiden sitsien jälkeen sopivasti päihtyneenä se pizza oli aivan helvetin hyvää. Kuka olisi arvannut että niin suuri määrä hiilareita johtaisi johonkin hyvään? Perunalätty ja kaikkien omat pizzat tuhottiin melko äkkiä ja sen jälkeen matka jatkui tyytyväisenä Herwoodin yöhön. Jos ikinä käyt Hervannassa niin kannattaa tsekkaa Haitari, sillä sieltä saa ihan helvetin mielenkiintoisia pizzoja ja muita ruokia. Oma suosikkini on saltillo eli salami, chorizo, majoneesi, parmankinkku, BBQ-kastike, kebab ja krokettiperuna. Arvosana: 4/5, peruna on maittavaa sekä ravitsevaa


P!

JÜTKUMEISTER 2018

Fuksit 2017 Juho Ouli, XXXXXX Onni Poikkeus, XXXXXX Työ suoritettu 8.5.2018 Selostus jätetty 1.5.2018

1. JOHDANTO

Jägermeister valmistetaan 56 eri ainesosasta, - - -(Lähd. Wikipedia. Luettu 8.5.2018) Tässä työssä syntetisoitiin Jütkumeister etyylialkoholiyhdistettä. Yhdisteen oli määrä muistuttaa koostumukseltaan alkuperäistä referenssiyhdistettä, Wolfenbütteliläistä herrain jahtijuomaa Jägermeisteria. Työ suoritettiin äärimmäistä varovaisuutta noudattaen suljetussa ja hyvin ilmastoidussa 42:n neliömetrin yksityislaboratoriossa.

2. TYÖN SUORITUS

Työ aloitettiin annostelemalla matriisi (Koskenkorva 38% vol. 1000ml) teräsastiaan paikallisimu-tasolla (kuva 2). Tämän jälkeen märät aineet pilkottiin ja sekoitettiin keskenään keraamisessa astiassa, kuivat aineet taas toisessa vastaavassa. Nestemäisessä olomuodossa olleet reagenssit emulgoitiin yhtenäiseen faasiin. Syntynyt kolloidi siirrettiin märkien aineiden astiaan selluloosasillan avulla (kuva 1). 23 minuutin kohdalla neste suodatettiin märkäaineista. Suodattimeen jäänyt sakka levitettiin varovasti kuivatuspellille, joka asennettiin polttouuniin (Rösenleuf Achmer 1940) 150 ⁰C lämpötilaan 15 minuutiksi. Uuttopusseihin (tetraedri- ja kiilamallit) tehdasannostellut reagenssit (Lipton Twist) upotettiin matriisiliuokseen 15 minuutiksi välillä sekoittaen. Lopuksi uuttopussit kuivattiin kuivauspuristimella.


Orgaanisista viljasuodattimista (tumma ja vaalea) leikattiin suodoskehykseen sopivat palat (kuva 3), joista kustakin suodatettiin ½-ekvivalenttia matriisiliuosta. Suodatettu matriisi yhdistettiin kuivien ja kuivattujen reagenssien kanssa samalla voimakkaasti sekoittaen. Liuoksesta ajettiin TLC (Thick Layer Cellulose)-testi seksistisessä Julkku-ajoastiassa Jägermeisterin anhydridi eluentilla (100%) reaktion kulun seuraamiseksi. Neljännen ajon TLC-levystä todettiin tuotteen vastaavan aitoa ja alkuperäistä Jägeriä. Reaktio saavutti päätepisteensä 48 minuutin ajanhetkellä. Lopputuote puhdistettiin puhtaalla matriisiliuoksella ja kylmäsuodatettiin mekaanisesti (Wilfa CCM-1500S automaattisuodatin). Saatu puhdas Jütkumeister kypsytettiin lasiastiassa 23 päivän ajan n. 6 asteen lämpötilassa (kuva 4).

3. REAGENSSITAULUKKO


Einsteinin arvoitus Hannamari Haikonen Samalla kadulla on viisi taloa, joista jokainen on eri värinen. Jokaisen talon omistaja opiskelee eri alaa. Talojen omistajista jokainen juo eri juomaa, harrastaa eri harrastusta ja omistaa eri lemmikkieläimen. Kysymys kuuluu: “Kuka omistaa banaanikärpäsen?” Faktat: Amkilainen asuu punaisessa talossa. Teekkarilla on villakoiria lemmikkeinä. Kylteri juo sidukkaa. Vihreä talo on valkoisen talon vasemmalla puolella. Vihreän talon omistaja juo lonkkua. Henkilö, joka pelaa beer pongia, kasvattaa luteita. Keltaisen talon omistaja harrastaa kyykkää. Henkilö, joka asuu keskimmäisessä talossa, juo kaliaa. Kukkaisteekkari asuu ensimmäisessä talossa. Juomapelejä pelaava asuu Schrödingerin kissan omistajan naapurissa. Henkilö, jolla on torakka asuu sen naapurissa joka harrastaa kyykkää. Henkilön, joka wabuilee vuoden ympäri, lempijuoma on ilmanen. Artsilainen pelaa Herwanta-peliä. Kukkaisteekkari asuu sinisen talon naapurissa. Henkilöllä, joka pelaa juomapelejä, on naapuri joka juo drinksuja.

Banaanikärpäsen omistaa artsilainen.

OIKEA VASTAUS:


VANHAN #PT:N PARHAAT PALAT


Profile for ProTeesi

ProTeesi 2/2018  

ProTeesi 2/2018  

Profile for proteesi
Advertisement