__MAIN_TEXT__

Page 1

Pr Teesi Prosessiteekkarit ry:n yhdistyslehti

3/2020


Sisällysluettelo

Alku

Hikikarpaloita ja stressinpoikasia 3 Puheenjohtajan pölpötykset 4 Ajankohtaista 6 AYY:n hallituskummin terveiset 8 Eväät Zoom-syksyyn 9 Emännän omenasiideri 10 Kaverikirja: Kitty Norros 12 Orientaatioviikko ValtRan silmin 14 Fuksis' experiences from the orientation week 16 Ulkomaankomennuksella Saksassa 18 Prosessiteekkareiden lemmikit 20 ProTeesi testaa: suklaamaut 22 Kiireestä koronapäiviin ja käsityöpeittoihin 27

ProTeesi 3/2020 7. vuosikerta

Päätoimittaja Jani Anttila

Julkaisija Prosessiteekkarit ry Kemistintie 1 D 2 02150 Espoo

Toimitus Jakke Anttila Kim Eklund Tessa Finnholm Oona Hanska Pinja Heikkinen Kai Karvetti Julius Kittilä Sebastian Nikolov Anna Pasonen Juhani Rahikka Jaakko Sääskilahti Linh Tong Olli Tunkelo Sofia Tynkkynen Pyry Vartia Jere Vänskä

Paino Picaset Painos 30 kpl Paperi Kansi: 170 g LumiSilk Sisus: 100 g G-print Kannen kuvat Julius Kittilä

Anna palautetta lehdestä käyttämällä viereistä QR-koodia! Mikäli koodi ei toimi, niin palautelomake löytyy osoitteesta tinyurl.com/ proteesi 2


Päätoimittajalta

ProTeesi 3/2020

Hikikarpaloita ja stressinpoikasia Tervehdys lukija!

Kesä on hyvin takana päin ja syksyä on jo vierähtänyt tovi eli vuosi lähenee loppuaan. Melkoinen vuosi tämä on ollutkin tähän asti ja huomisesta ei vielä tietoa. Yhdistyksen kahdeksas lämmönsiirto piti olla tämän lehden ilmestyessä takana päin, mutta toisin kävi ja tässä sitä nyt ollaan. Kaikesta huolimatta yhdistyksen tärkeä kulmakivi, eli ProTeesi, porskuttaa ylpeänä eteenpäin. Tämän lehden luomisprosessi aloitettiin hyvissä ajoin heti kesän alkaessa, mutta ainakin omalta osalta vauhti hyytyi täysin pariksi kuukaudeksi mikä nyt jälkikäteen saattaa hieman harmittaa. En tiedä johtuuko se töistä vai mistä, mutta aina kesäisin tuntuu iskevän jonkinlainen väligonahdus, josta joutuu aina pakottamaan itsensä ylös syksyn alussa. Oman hidastelun myötä lehden taittoprosessi meni hieman viime tinkaan, mutta vuosijuhlien peruuntuminen pelasti minut pälkähästä. Keväällä kyllä huomasi, että tälle vuodelle tuli haukattua hieman liian iso pala purtavaksi, sillä stressi on melko usein ollut läsnä kiireiden takia. Tavallaan voisi ajatella että onni onnettomuudessa kun korona hieman vähensi työtaakkaani ainakin jossain määrin kun tapahtumia jouduttiin perumaan ja käskettiin pysymään kotona. Etänä on ollut ihan mukavaa tehdä töitä ja kotona on kivaa hengailla, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkaa myös puuduttamaan, kun joutuu ensiksi istumaan työkoneen äärellä kahdeksan tuntia, jonka jälkeen pitäisi vielä muutama tunti lisää viettää tietokoneen äärellä vapaaehtoistöiden takia. Tässäkin täytyy ajatella positiivisesti, voisin olla yövuorossa jossain huitsin Nevadassa. Kaikesta stressistä huolimatta hauskaa on kuitenkin ollut ja olen nauttinut ajastani sekä muistanut välillä rentoutua. Viime numerossa tuli hieman povailtua 3

uudelleenaktivoitumista lenkkeilyssä ja voin ainakin omaksi ilokseni todeta, että tehtävä on onnistunut. Nyt vain täytyy yrittää pitää sitä yllä opiskelun ohessa. Toivottavasti tässä vielä joku kaunis päivä pääsee taas pHuoneelle viettämään aikaa muun jäsenistön kanssa kahvikupposen äärellä. Eipä minulla sen enempää taas tällä kertaa. Vaikka valitettavasti nyt jäi juhlimiset väliin, niin pidetään lippu korkealla ja ensi vuonna uudestaan. Onnea PT!

Jani Anttila Päätoimittaja


ProTeesi 3/2020

Puheenjohtajan pölpötykset

Puheenjohtajalta

Hellurei,

Ja hellät tunteet. Kesätyöt ovat päättyneet tämän vuoden osalta ja onkin aika siirtää katseet tuleviin opintoihin sekä loppuvuoden rientoihin. Waraslähdössä oli tänä vuonna ilahduttavan paljon uusia opiskelijoita ja meininkikin oli erinomainen ulkotapahtumaan kuuluvasta rankkasateesta huolimatta. Myös orientaatioviikolla sama innostus pysyi yllä, ja puheenjohtajana olikin äärimmäisen mukavaa huomata fuksien pitävän hauskaa ja tutustuvan uuteen korkeakouluyhteisöön! Kesän ja kevään jäljiltä ainakin itselle siirtyi syyslukukautta varten himo opiskeluja kohtaan, sillä minulle myönnettiin kesällä viimeinkin tekniikan kandidaatin arvonimi. Nyt opinnot keskittyvät täysin maisterivaiheen opintoihin ja tulevaisuuden ammateissa tarvittavien taitojen oppimiseen. Toivottavasti muut jäsenemme kokevat samanlaista paloa opiskeluja kohtaan pitkän työskentelyjakson jälkeen kuin minäkin, ja haluan toivottaa kaikille onnea ja menestystä tämän lukuvuoden opintoihin! Prosessiteekkareiden hallitus päätti yhdessä Lämmönsiirtotoimikunnan kanssa perua tämän vuoden Lämmönsiirron vallitsevan koronavirustilanteen takia. Emme kuitenkaan jää tuleen makaamaan emmekä surkuttelemaan asiaa, vaan jatkamme toimintaa vastoinkäymisistä huolimatta! Tuleva syksy tuo tullessaan erinäisiä haasteita tapahtumien järjestämisen kohdalla, mutta tiedän varmasti meidän erinomaisten toimijoiden selättävän nämä haasteet. Toiminnassa tällä hetkellä on tärkeintä jäsentemme sekä kaikkien ympärillämme olevien terveys, mutta teemme myös kaikkemme pitääksemme jäsenistöämme aktiivisena! Toivotan teille kaikille erinomaista syksyä, pysykää terveinä, pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta ja olkaa aktiivisesti yhteydessä läheisiinne!

Juhani Rahikka Puheenjohtaja

4


ProTeesi 3/2020

Lämmönsiirto X lähestyy ja haku pesteihin aukeaa tänä syksynä Haluaisitko olla lämmönsiirtäjä X tai kenties laulukirjavastaava? Myös toimikuntiin haetaan tekijöitä Lisätietoja tulossa syksyllä!

5


ProTeesi 3/2020

Ajankohtaista

Hallituksen kuulumiset Tervehdys Prosessiteekkareiden hallitukselta! Epävarman kevään jälkeen Prosessiteekkareiden hallitus on kesän ja alkusyksyn aikana suunnitellut tulevaa loppuvuotta. Hallitus kokousti ennen syksyn alkua useaan kertaan, ja kokouksissa on ollut pääosassa koronavirustilanteen vaikutus hallituksen sekä yhdistyksen toimintaan. Syksyn suunnittelussa turvalliset tapahtumat ovat olleet ensisijaisen tärkeitä, ja olemme keskustelleet kattavasti mahdollisuuksistamme järjestää ohjelmaa jäsenistölle turvallisesti. Hallitus suhtautuu koronavirukseen erittäin vakavasti, ja pistämme jäsenistömme terveyden tapahtumien järjestämisen edelle. Orientaatioviikko on takana ja Prosessiteekkarit järjestivät onnistuneesti tapahtumia turvallisuusohjeita noudattaen. Maanantaina fukseille järjestettiin perinteinen Prosessin käynnistys, jossa fukseille esiteltiin hallitus sekä yhteistyökumppanimme Metso:Outotec sekä UPM. Tapahtuma järjestettiin jakamalla fuksit n. 40 hengen ryhmiin, ja tapahtumassa jaettiin kasvomaskeja sekä käsidesiä osallistujille. Tiistaina ISOt pitivät rasteja ympäri Otaniemeä fukseille tuttuun rastikiertelytyyliin. Keskiviikkona PT suuntasi picnicille Tapiolan Otsolahdenpuistoon, jossa oli tarjolla myös erilaisia pihapelejä. Torstain CHEM-kiva valitettavasti jouduttiin siirtämään sään vuoksi myöhempään ajankohtaan. Perjantaina PT järjesti fukseille suunnatun kaukkaritapahtuman, jossa fuksit saivat rennon lopetuksen viikolle. Haluamme kiittää kaikkia Orientaatioviikkoon osallistuneita, sekä erityisesti ISOja erinomaisesta avusta koko viikon ajan! Syksyn suunnitelmat tapahtumien osalta ovat täysin riippuvaiset pandemiatilanteen kehityksestä. Olemme varautuneet muokkaamaan, siirtämään ulos sekä perumaan tapahtumia tilanteen mukaan. Tehtävänämme on kuitenkin pitää yllä Prosessiteekkarihenkeä, sekä pitää jäsenistöämme aktiivisena tilanteesta huolimatta, ja haluammekin kiittää kaikkia jäseniämme yhteistyöstä turvallisuuden ylläpitämisessä! Prosessiteekkareiden hallituksen puolesta, Juhani Rahikka Puheenjohtaja

Sosiaalinen media

Upcoming events 30.10. PTxInkubio Halloween party 9.11. PTxSIK BP-tournament & sauna 13.-15.11. LAN-party 17.11. Sewing night 25.11. Pre-ChrisTmas ParTy 12.12. Family- and friend sitsit

@Prosessiteekkarit @ProTeesilehti

@prosessiteekkarit @proteesilehti

Prosessiteekkarit 6


ProTeesi 3/2020

Yhdistystuotteet Kauan odotetut PT:n omat yhdistystuotteet tulevat taas syksyllä myyntiin! Sovituksia tullaan järjestämään syyskuun lopussa/lokakuun alussa, joista tulee lisätietoja myöhemmällä. Linkki tilauslomakkeeseen löytyy sivun pohjalta.

15 €

T-paita Unisex-malli Koot: XXS - XXXL Materiaali: 100 % luomupuuvillaa, 180 g/m2

30 €

Collegepaita Unisex-malli Koot: XS - XXL Materiaali: 85 % luomupuuvillaa ja 15 % kierrätyspolyesteri, 300 g/m2

10 €

Kangaskassi Materiaali: 80 % kierrätyspuuvilla, 20 % kierrätyspolyesteri

https://forms.gle/q7kfkCkniVF6YfKv5 7


ProTeesi 3/2020

AYY:n hallituskummin terveiset Heipä hei lukija! Olen Tarmo Kivioja, Prosessiteekkarit ry:n yhdistyskummi AYY:n hallituksessa. Hallituksessa työskentelen koulutuspolitiikan parissa, mikäli se ei oheisesta tekstistä muuten käy selväksi. Pääaineenani opiskelen sovellettua matematiiikkaa.

paperitehtaan kupeesta. Villeimmissä visioissani ainakin vakiintuneista kursseista pyörisi jatkuvasti suoritettavissa olevia verkkoversioita, joiden päälle toteutettaisiin kerran tai pari vuodessa myös perinteisemmin etenevä kurssi-instanssi, jotta kaikenlaiset oppijat saisivat opiskella Kuten varmasti moni muukin, olen mieleisellään tavalla. vuoden kuluessa pohdiskellut ajoittain COVID-19-pandemiaa. Tauti ei Yliopistossa on kohta kaksi vuotta tietenkään ole kadonnut mihinkään, valmisteltu ensi vuonna voimaan mutta kesän suvantovaiheessa oli astuvaa strategiaa. Ensimmäinen aikaa luoda katse eteenpäin ja arvuu- vuosi hahmoteltiin itse strategiaa, ja tella miltä koronanjälkeinen maailma tänä vuonna on keskitytty suunnitteja erityisesti Aalto-yliopisto tulee lemaan sen toimeenpanoa. Mukana näyttämään. on monia hyviä painotuksia, mutta opetuksen puolelta nostan esiin satsaYliopistomme oli uuden edessä, kun uksen digitalisaatioon. Jos jo kevään yhteiskunta siirtyi yhdessä yössä etä- epäselvässä tilanteessa syntyneet työskentelyyn. Siirtymä etäopetukseen ad hoc -ratkaisut olivat kehitystä oli kauniisti sanottuna paikoin kivulias, hyvää suuntaan, on mielestäni tuleja opetuksen laatu monella kurssilla vilta vuosilta lupa odottaa hyvää, kärsi. Kun opiskelijoiden kokemuksia kun kehitystyötä päästään tekemään lähdettiin kartoittamaan systemaat- suunnitelmallisemmin ja kampuksen tisemmin, paljastui, että kaikki kehitys tiloja hyödyntäen. ei sentään ollut huonoa. Digitaaliset toteutukset toivat joustoa opiskelijan Täällä nykyhetken puolella opetus arkeen, kun päällekkäisiä kursseja näyttää kuitenkin vielä seuraavan tai vaikkapa opintoja ja töitä oli kevään viitoittamalla tiellä, hapuillen. aiempaa helpompi sovitella yhteen. Toivotankin jokaiselle tsemppiä ja Osa niin meillä kuin muissakin yli- jaksamista epävarmaan tilanteeopistoissa jopa kiitteli, että opiskelu seen. Pysykää terveinä! sujui poikkeustilanteessa paremmin kuin koskaan. Olisi todella sääli, jos tämä joustavuus jäisi vain poikkeusaikojen iloksi. Toinen tervetullut lisä yliopiston opetuspalettiin oli monilta peruuntuneiden kesätöiden vuoksi kädenojennuksena tarjottu aiempaa huomattavasti laajempi kesäopetustarjonta. Tämän soisin vakiintuvan yliopiston tarjontaan, mieluiten ajan ja paikan suhteen joustavina verkkototeutuksina. Tällöin kursseja voisi käydä omaan Tarmo Kivioja tahtiin yhtä hyvin kotisohvalta kuin AYYH, koulutuspolitiikka 8


Eväät Zoom-syksyyn Kesän suvantovaiheen jälkeen palaamme taas todellisuuteen, jossa koulupäiviä täyttävät Teamsit, Skypet, Zoomit sun muut etähärpäkkeet. Avonaiset mikit kohisevat, luennoitsijat köhisevät ja opiskelijat torkkuvat kuunnellessaan toinen toistaan samanlaisemmilta kuulostavia kurssijärjestelymonologeja. Välillä tämä pistääkin miettimään, olemmeko juuri me yliopisto-opiskelijat valtakunnan koronavihollinen numero yksi. Muilla opintoasteille kuitenkin lähiopetusta suositaan huomattavasti suuremmassa skaalassa. Opiskelijatapahtumat on ilmeisesti nostettu median toimesta silmätikuiksi, vaikka samaan aikaan yökerhot, suurmarkkinat ja kaiken maailman urheilukarnevaalit pyörivät täyttä häkää.

Hommahan varmasti tympii ja kovasti, ja kieltämättä välillä tulee pohdittua kuinka vakavissaan yliopisto-opiskelijoiden sosiaalinen hyvinvointi ja ylipäänsä jaksaminen otetaan. Yliopistomaailmassa alati jatkuvan etä- taikka hybridivaiheen ainoita kärsijöitä eivät edes ole opiskelijat, vaan myös tieteentekeminen. Uusia ideoita ei synny normaaliin tahtiin Teamsin syövereissä, ja tutkijavaihto voi olla jäissä pitkäänkin. Ne kauan kaivatut innovaatiot voivat herkästi jäädä tekemättä jokaisen kykkiessä kotona keittiön pöydällä tai kapasiteetiltaan rajoitetulla avokonttorilla. Minkälaisilla eväillä sitten eteenpäin? Uskaltaisin väittää, että esimerkiksi laboratoriotyöt taikka laskuharjoitukset eivät ole aiemmin olleet aivan kaikille se mieluisin opetustapa, mutta nyt noista vähäisistä lähiopetuksen instansseista kannattaa ottaa kaikki irti, niin kanssaopiskelijoiden näkemisen kuin opetushenkilökunnan kanssa kommunikoinnin osalta. Opetushenkilökunta on tehnyt kovasti töitä näiden sessioiden mahdollistamiseksi vallitsevista rajoitteista huolimatta, joten suhtautuisin fyken 9

ProTeesi 3/2020

labroihin ja putkilaskareihin asiaankuuluvalla arvostuksella. Ja vaikka etäluennot voivat joskus tympiä, muutama kysymys siellä täällä saattaa kummasti piristää niin kanssaopiskelijoiden kuin luennoitsijankin päivää. Ja vaikka sen luennon voi katsoa koska haluaa, kannattaa kuitenkin pyrkiä pitämään rytmiä yllä, jotta opinnot jatkavat etenemistä raiteillaan. Vaikka hämärtyvä syksy voikin näyttää ankealta, pääsemme tästä yli ennemmin tai myöhemmin, ja normaali arki koittaa vielä, viimeistään sitten työmaalla. Jos ja kun opetusjärjestelyt kismittävät, muistakaa että korkeakoulustamme löytyy kovia tekijöitä opiskelijoiden edunvalvonnan ja hyvinvoinnin saralta. Välittäkää aktiivisesti palautetta ja kommentteja ja pyrimme viemään ne eteenpäin, ja konkretisoimaan muutoksia syksyn opetukseen. Ja vaikka virallisemmat mahdollisuudet olisivat vähissä, pitäkää hyvästä ryhmähengestä kiinni niin opinnoissa kuin vapaa-ajallakin. Tsemii CHEM tsemii,

Kim Eklund


ä

än n n

omenas

iid er

i

Em

ProTeesi 3/2020

Teksti: Olli Tunkelo Kuva: unsplash.com 10


ProTeesi 3/2020

Ainekset 4,5 l omenamehua 1 dl sokeria Hiivaa Ravintosuolaa Jälkikäymiseen 1,5 l omenamehua 2 dl sokeria

Valmistus Omenamehuna voi käyttää mitä tahansa teollista litkua, kunhan siinä ei ole muita säilöntäaineita kuin askorbiinihappoa (C-vitamiini). Esimerkiksi Rainbow ja Xtra toimivat. Tätä varten tarvitset desinfioidun käymisastian ja vesilukon. Homma alkaa sillä, että laitat omenamehun, sokerin, hiivan ja ravintosuolan käymisastiaan, jonka jälkeen sekoitat. Kansi kiinni, vesilukko perään tiiviisti ja anna käydä 2 – 3 viikkoa. Sitten kun ei enää tule kuplia ja käyminen on loppunut, siirrytään pullotusvaiheeseen. Laita 1,5 litraa omenamehua liedelle ja haihduta siitä noin litran verran pois ja lisää perään sokeri. Tämä kaadetaan desinfioidun astian pohjalle ja tämän päälle lapotaan käynyt siideri. Sekoita vielä lopuksi kunnolla. Tästä siideri laitetaan desinfioituihin pulloihin, korkit kiinni ja annetaan käydä noin kaksi päivää. Itselläni oli yksi pulloista muovinen limupullo ja testasin tätä puristelemalla, että milloin siiderissä on tarpeeksi happoa. Tässä ideana on laittaa enemmän sokeria, kuin mitä jälkikäymisessä käy, jolloin siideri jää makeaksi. Koska siideriin jää sokeria, joka voisi käydä, hiivan käyminen pitää lopettaa. Käymisen saa lopetettua monella tavalla. Yksi tapa olisi käyttää käymisen pysäyttäjää, mutta tämä vaatisi pullojen avaamista, jolloin niistä lähtee hapot. Itse käytin pullojen lämmittämistä. Eli laitetaan ämpäriin 70 – 80 asteista vettä niin paljon, että koko pullo peittyy. Pullo kylpemään noin vartiksi, jonka jälkeen pullo nostetaan pois huoneenlämpöön jäähtymään. Anna seistä jääkapissa muutaman päivän, jotta hiiva laskeutuu pohjalle. Tämän jälkeen siideri on valmista nautittavaksi. Lopputulos on 8 % siideriä, jossa on n. 50 g/litra sokeria. Tämä vastaa makeaa siideriä mm. Happy Joe on tässä makeusluokassa. Hinta on myös suhteellisen alhainen ja omasta mielestä siideri oli myös erittäin hyvää.

11


ProTeesi 3/2020

Kaverikirja: Kitty Norros Teksti & kuvat: Kitty Norros

Miten minä päädyin työskentelemään Kemian tekniikan korkeakouluun, vaikka en tiedä mitään kemiasta pakollisten lukiokurssien ulkopuolelta? Minun osaamistani tarvittiin tänne, koska vaikken ymmärrä kemiantekniikan tieteellisistä lainalaisuuksista paljoakaan, osaan luoda hyvää sisältöä. Työnimikkeeni on viestintäkoordinaattori. Työtehtäviini kuuluu sisällöntuotanto sosiaalisen mediaan (erityisesti Instagramiin), digitaalinen opiskelijamarkkinointi ja yleiset viestinnälliset tehtävät. Työparinani minulla on viestintäpäällikkö, joka vastaa tieteellisten julkaisujen lehdistötiedotteiden laatimisesta, professorien haastatteluista ja monipuolisista johtotason tehtävistä. Koska sain paljon itse irti opiskeluajoistani, haluan edesauttaa ihmisiä löytämään heidän oman juttunsa. Kemian tekniikka on tulevaisuuden ala, jolla ratkaistaan isoja haasteita tulevaisuudessa. Minun työni tärkein tavoite on luoda meille kaikille avoin Aalto-yhteisö ja tuoda teitä opiskelijoita esiin meidän kanavissamme. Olen luonteeltani puhelias, helposti innostuva ja helposti lähestyttävä. Jos haluat vaikuttaa koulun Instagram-sisältöihin tai näkyä kanavissamme, laita viestiä! Kiva kun tykkäilet! Kitty

12


ProTeesi 3/2020

Kysymykset Ikä: 26 Toteemieläin: Panda Perheenjäsenet: Slide in dem DM´s Lempiruoka ja -juoma: Sushibowl ja jäävesi Lempielokuva, -albumi ja -kirja: Katson paljon elokuvia ja kaksi leffaa jotka mielestäni kaikkien pitäisi nähdä ovat The Pursuit of Happyness (katso elokuva niin tiedät, miksi se kirjoitetaan väärin) ja Seven Pounds. Albumi: Sam Smith - The Thrill of It All. Kirja: Marie Kondo: KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika. Koulutustausta: Kulttuurituottaja (BA), Kulttuurin ja kommunikaation maisteriopinnot (FM) puolivälissä. Mistä pidät eniten: Puhtaista hiuksista, tuoksuvista kukista ja lämpimistä halauksista. Mistä pidät vähiten: Suolakurkuista, purkkitonnikalasta ja ilkeistä kommenteista. Mikä on antoisinta työssäsi: Työssäni ehdottomasti parasta on, että saan käyttää omaa luovuuttani ja luoda ideoistani jotain tyhjästä. Nautin kun saan tutustua uusiin mukaviin ihmisiin, joten opiskelijoihin tutustuminen on minulle mieluisaa myös. Mitä teet vapaa-ajalla: Olen intohimoinen foodie ja käytän paljon aikaa ruuanlaiton parissa. Kokkailen, valokuvaan ja teen videoita Kitfood Instagramiin ja verkkosivuilleni. Tämän lisäksi uin, tanssin ja maalaan akvarelliväreillä. Mitä ottaisit autiolle saarelle mukaasi: Piikiven, viidakkoveitsen ja sadevaatteet. Hauska fakta itsestäsi: Olen lapsesta asti tykännyt animesta ja tätä kautta olen oppinut puhumaan japania! Motto: “Ei ketään kiinnosta” eli ole oma itsesi ja tee mitä haluat!

13


ProTeesi 3/2020

Orientaatioviikko ValtRan silmin

Teksti: Laura Lukkarila & Valtteri Siira Kuvat: Atte Reunanen, Valtteri Siira & Julia Tofferi Orientaatioviikko hujahti poikkeuksellisissa, mutta silti innokkaissa merkeissä. ValtRan moottori ei onneksi ruostunut Waraslähdön pikkutihkussa eivätkä fuksitkaan traumatisoituneet vesisateesta peruuttamattomasti. Maanantai Ra: Orientaatioviikko aloitettiin jo viime keväästä tutulla etätyöskentelymallilla Zoomin välityksellä. Poikkeuksena tosin se, ettei luennolla voinut himmailla pyjamissa mikki mutella, vaan aamulla sai herätä aikaisin tekemään viimehetken valmisteluja ja päästämään sisälle ulko-ovella odottava vähintään yhtä unisen päleparin. Aamukahvit nassuun ja pitämään diashow’ta fuksiryhmäjaoista. Aluksi ihte kauhisteli luennon jälkeen jäävää tunnin siirtymätaukoa, joka tuntui edellisvuosiin verrattaen pitkältä (Eikai tästä vaan ole kehkeytymässä hyvinvointiviikko?). Tämä kuitenkin osoittautui tarpeelliseksi puhelimen pamahtaessa täyteen viimehetken yhteydenottoja ja läsnäoloilmoituksia. Kaikki yllätykset kuitenkin saatiin ratkaistua hyvin yhdessä ähisten. Hyvinvointilinjaa noudattaen kerettiin syödä lämmin ruoka, erittäin onnistunut tomaattipohjainen jauhelihakastike aurajuustolla höystettynä. Kampuskiertelykin toteutettiin tänä vuonna rauhallisemmin ja väljemmin. Perinteistä koko vuosikurssista otettavaa kuvaa ei saatu otettua, mutta fuksit kiertelivät ISOjensa kanssa pitkin kampusta nähden ympäristöä, sovittaen haalareita ja labratakkeja sekä saaden käsiinsä ikiomat traktoriajokortit aka fuksipistekortit. Päivän päätteeksi päästiin käynnistämään prosessi ja juhlimaan hieman vapaammin ensimmäistä päivää. Illalla sai mennä nukkumaan onnellisena tietäen, ettei aamulla tarvitse herätä samaan aikaan fuksien kanssa. Innokkaat fuksit käynnistämässä prosessiaan Tiistai Valt: Fuksit pääsivät kyllä ensimmäisen päivän rilluttelun oloistaan helpolla tänä vuonna. Tiistain ensimmäiset etäluennot alkoivat vasta 9:ltä ja itseään ei edes tarvinnut hivuttaa ennen väsyneitä fukseja täynnä olleeseen KE1-saliin. Pakollisten Zoom-kalvosulkeisten jälkeen pääsivät fuksiryhmät taas omalla ohjelmallaan tutustumaan Otaniemeen perinteisten kiertelyjen kautta. Fuksiryhmien käydessä lounaalla, ValtRan moottoristo heräili pHuoneen eteen vetämään samaisia mouhoja fuksioppaan ja -pistekortin tärkeydestä (möyh, fuksit älkää jättäkö pisteiden suorittamista viime tinkaan). Pakollisten kiertelyjen jälkeen jatkui päivä vielä ISOn ja ValtRavan rastikiertelyn muodossa. Jaoimme pHuoneen edestä innokkaille fukseille rastikarttoja, joita kummastellen ryhmät lähtivät tutustumaan Otaniemen ja Teekkarikylän maastoon. ISOt olivat tehneet mitä mainioimpia rasteja, jotka ilahduttivat fukseja sekä myös fuksipäälliköitä. Perinteisten näkkärirastien sijasta ISOt olivat keksineet innovatiivisempia ja 14


ProTeesi 3/2020 kontaktittomimpia tapoja aina tanssirasteista, tarkkuusheittoon ja Serena-aiheiseen kastumiseen. Rastien loppuessa fuksiryhmät jatkoivat iltaansa omissa pienemmissä ryhmissään ja parhaimmat rastikiertelyn joukkueet palkittiinkin ValtRan moottoriston takkuillessa myöhässä, mutta kuitenkin aikanaan kuplivalla palkinnolla. Keskiviikko Valt: Keskiviikkona oli ensimmäinen päivä kun fuksit pääsivät (lue: joutuivat) kokemaan ensimmäisen pakkoistunnon KE1-salissa, sillä kurssi-ilmoittautumiset järjestettiin salissa pienemmissä 40 henkilön ryhmissä. Kurssi-ilmoilun jälkeen lähdettiinkin sitten kahtena lähtönä PT:n Fuksipiknikille Tapiolan Otsonlahden rantaan, jossa päästiin syömään piknikeväitä, pelaamaan ulkopelejä, spottaamaan hanhia ja varomaan hanhien pommituksia yläilmoista. (Muuan SUV kärsi pommituksista.) Piknikillä rentoa tunnelmaa riitti ihan iltatunneille asti kunnes jossain vaiheessa päällikköpari tuli siihen tulokseen että eihän täällä näe enää edes omia fukseja eikä oikein mitään muutakaan.

Yhdistyksen rakas emäntä Olli väsyi puuhaan ja päätti lähteä etelän lomalle

Torstai Valt: Surkea sää pilasi toiveet CHEM-kivasta. Tämä ei haitannut kuitenkaan yleistä kivaa, sillä osa fuksiryhmistä keksi omaa ohjelmaa omissa fuksiryhmissään. Perjantai Ra: Viimeinen päivä sujui hyvin rästiin jääneiden kampuskiertelyiden kartoittamisessa ja infoamisessa. Fuksit suorittivat kiitettävällä innokkuudella kampuskiertelyä ja tarvikkeiden sovitusta, vaikka varsinainen koulun orientaation olikin etänä. Ihana huomata, että tuntemattomat lippispäät saavat innostettua fukseja tulemaan paikan päälle. Viikko huipentui Kaudenavajaisiin, jonka BP- ja Looping Louie- turnaukset sujuivat mallikkaasti. Looping Louie oli ainakin ihtelle uusi tuttavuus, mutta aina voi kokeilla uutta (ja tietty mainostaa hauskana tekemisenä fukseille ennen kokeilemista). Oli mahtavaa seurata fuksien jutustelua ja pelailua. Illan aikana kerkesi hyvin myös tarkistamaan, keitä fukseja vastaan ei uskalla pelata BP:tä ilman kovaa harjoittelua. Yleisarvio Orientaatioviikosta Valt: Erikoisesta syksystä huolimatta fuksit olivat innokkaasti ja aktiivisesti mukana heti ensimmäisestä päivästä lähtien. ISO kiitos aktiivisille ISOillemme myöskin. ValtRan traktori puuskuttaa kohti syksyn tulevia haasteita. Ra: Oli mahtavaa huomata niin fuksien kuin vapaaehtoistenkin reipas asenne ja tarmo osallistua poikkeusoloista huolimatta. Tälle traktorille polttoaineeksi riittää fuksien into :))) 15

Terkuin, ValtRa


ProTeesi 3/2020

Fuksis' experiences from the orientation week Written by: Linh Tong Photos: Johanna Mäenpää, Michael Ostapenko & Jenni Pärkinen After the orientation week, I had a chance to talk with Johanna Mäenpää, one of the fuksis from the Finnish bachelor programme. My first impressions about her are her positive energy and her outgoing personality. Originally from Turku, Johanna loves arts and science, but after serious consideration, she decided to pursue kemian tekniikka at Aalto.

L: Why Aalto? J: My parents studied at Aalto a long time ago, and my sister also graduated from the school of ARTS. I had different opportunities to go to the campus and explore the area before. One thing I see is that people at Aalto are down to earth. We take academics seriously, but the Johanna Mäenpää community is equally important. During my gap year, I sometimes felt lonely, as my friends and I were busy with our jobs. I felt like I was missing the sense of belonging to a community. I hope that I can find it at Aalto. L: What is your most favorite event during the orientation week? J: I would say Prosessinkäynnistyksen jatkot (Process Start-Up afterparty). When we arrived at the venue of Prosessinkäynnistys, we were assigned to our seats and face masks were available for safety during the unexceptional time. I saw members from the board. I remember we had the competition “Who can build the highest chimney of a factory from paper and tapes?”, and I purposely put an origami bird on top of the tower. But our team didn’t win at the end. After that, we headed to the afterparty at Fat Lizard. Before the afterparty everybody seemed shy; to my amazement, during the afterparty, people showed the “spirit”: they were so open and warm. I also heard the Teekkarihymni for the first time. L: It seems like you have a great time with the fuksis, how about the time with your group? J: I like the group division: I can find friends in my tutor group and receive personal advice from my tutors. We had a small party at my tutor’s house and spent quality time together - playing different games. We get along very well, and I know some fuksis from other groups do not share the same personalities with other members, so their experiences are not really good. I am so lucky to be in my group! L: How do you feel about our fuksi captains? J: ValtRa are amazing! They support the new fuksis a lot by organizing many events and providing essential information! Even though there are so many fuksis, they made sure to spend some time talking to each of us. I met them both already during Waraslähtö (Kickstart). During the picnic, ValtRa also played some games with us, and Laura taught us a game called “Lännen nopein”. It was so much fun! 16


ProTeesi 3/2020 L: The orientation week has ended, and it is time now for serious study “business”. How do you prepare for your future studies? J: Since I took a year off before attending university, I miss studying a lot and I am more than ready for studies now. The attitude “You can just party for the rest of the year!” doesn’t last very long after the orientation week (I noticed my physical health was not that great after it). So, I think balancing studies, social activities, and health is the key for my success at Aalto. Right now, Johanna misses her family, friends, boyfriend, and her family’s dog in Turku. I hope she will find joy and happiness at Aalto. I also had a chance to ask other chemical engineering fuksis about the reason they chose Aalto in the first place, their experiences during the Orientation Week, and what they are looking for at Aalto. Michael Ostapenko - “I chose my major for a multitude of reasons. I perceived it to be the major that corresponds the most with my interests and also that it has extensive opportunities for specialization in a multitude of fields (from life sciences to traditional engineering). Orientation week was a wonderful experience. Socializing was great and everyone was extremely friendly. Shout out to the tutors in my group; they were all amazing! Picnic day is my favorite event. I enjoy relaxing events where you can just talk to people and take in the outside weather. After finishing my studies at Aalto, I want to come out of Aalto with confidence and preparation for whatever challenges my profession could pose. I want to have a clear and direct path in front of me with perhaps already partially established connections in the industry. Extensive learning, career opportunities and networking are what I am looking for during my time at Aalto. :)” Jenni Pärkinen - “Aalto has a really good reputation, and I was excited to hear about their chemical engineering and quantum physics programs in English. Because I studied in English in high school, it was the most natural progression for me. I was always interested in biology, chemistry and math (not so much physics), so chemical engineering was a perfect choice for me! Overall I really enjoyed orientation week. I loved meeting the tutors because they were so excited to have us English fuksis attending the events. I feel like the English group has a really lovely feeling of community, probably because the group is smaller than the Finnish side of the program. My favourite event was probably the picnic, as I had already made some friends at that point, and I love spending time outdoors and doing sport-like activities. I'm looking forward to making lifelong friends and being an active member of Prosessiteekkarit. Hopefully I'll be able to make connections with my peers and professors, as well as companies, that will help me far into the future! And I hope that I will find some job opportunities to kickstart my career once I finish my education." 17


ProTeesi 3/2020

Ulkomaankomennuksella Saksassa Teksti & kuvat: Perttu Saarela

Terveppä terve, guten tag, mahlzeit, olen Perttu, viidennen vuoden prosessiteekkari biomassan jalostuksen pääaineesta ja olin viime kesän Saksassa komennuksella. Olen työskennellyt AFRYllä (entisellä Pöyryllä) viimeiset pari vuotta prosessi-insinööriharjoittelijana samassa paperiteollisuuden projektissa, ja minulle tarjoutuikin mahdollisuus lähteä tehtaan käyttöönottoon paikanpäälle. Komennus kesti noin neljä kuukautta, ja sinä aikana pääsin tutustumaan isojen kaupunkien ulkopuoliseen elämään, Saksan mittakaavalla pieneen Hallen kaupunkiin. Tässä artikkelinpätkässä avaan hieman kokemuksiani siellä asumisesta ja työskentelystä. Halle oli melko mukava kaupunki, kokoluokaltaan about Tampereen kokoinen pitäjä. Keskustasta näkyy alueen pitkä historia, mutta heti kun siirrytään kaupungin laitamille, alkaa Itä-Saksa tulla esiin. Suuret, huonokuntoiset kerrostalot, sekä hylätyt rakennukset ovat varsin tavallinen näky täälläpäin. Kämppäni ei kuitenkaan ollut aivan Hallessa, vaan noin kymmenen minuutin automatkan päässä seuraavassa parin sadan ihmisen kylässä, josta sitten tuli käytyä kaupungilla. Saksan katukuvassa maskit olivat todella yleisiä, ja jokaisessa julkisessa tilassa kaupassa niitä piti käyttää sakkorangaistuksen uhalla. Aluksi kauppaan tuli lähdettyä ilman maskia, mutta ihmisten tulisten tuijotusten takia siihen tottui melko nopeasti niinkin hyvin, että Suomessa käydessä tuntui melko oudolta mennä ulos ilman maskia. Parasta antia oli kuitenkin, kun pääsi tutustumaan porukkaan paikallisen jenkkifudisseuran kautta. Seuran kanssa tuli treenattua muutama kerta viikossa, ja aina välillä kävimme treenien jälkeen kaupungilla currywurstilla ja bissellä. Suomen ja Saksan väkiluku, sekä lajin suosio tuli kesän aikana melko selvästi esille, sillä tässä vitosdivarin lähes kaljaliigajengissä oli päälle 50 pelaajaa, kun taas omassa Suomen jengissä ei ole edes kolmeakymmentä. Jefujoukkueen lisäksi pääsin tutustumaan pariin asiakkaan kollegaan myös työajan ulkopuolella, joiden kanssa tuli vietettyä aikaa Leipzigissä silloin tällöin. Koin pienen kulttuurishokin, kun sain toiselta kaverilta kutsun hänen synttäripippaloihin, vaikka oltiin tunnettu vain viikon ajan. 18


ProTeesi 3/2020 No mitä se tehtaan käyttöönotto sitten on, mennään paikalle ja painetaan starttia? Lähellä, mutta ei ihan. Käyttöönotto koostuu useista vaiheista, jotka usein tapahtuvat osittain samanaikaisesti tiukkojen aikataulujen ja asennuksien takia. Prosessin, eli minun ja kollegani, tehtävä oli tarkistaa, onko asennukset suunnitelman mukaisia, eli meneekö tavara putkissa oikeisiin paikkoihin, ja että onko näihin putkiin asennettu käsiventtiilit, säätöventtiilit, mittarit ja muut vempaimet oikeisiin paikkoihin. Tämä kuulostaa melko helpolta, mutta paperitehtaassa on usein päälle 60 kilometriä putkea, joten urakka on melkoinen. Seuraava vaihe on toiminnallisuuden testaaminen vesiajoilla, eli prosessi täytetään vedellä, jolloin laitteiden toiminnallisuus päästään testaamaan, sekä mahdollisia säätöjä ja Mitä tapahtuu, kun luukut jäävät kalibrointeja tehdään mittareille ja muille lait- auki ja vehkeet pistetään päälle? teille. Vesiajoilla on myös leikkisä lempinimi – water games – mikä kuvastaa toiminnan luonnetta; putkistoasentajien huolellisuus paljastuu tässä vaiheessa, ja tehtaasta voi muuttua melkoinen vesipuisto, kuten tällä kertaa kävi. Lähes jokaisesta paikasta, mikä pystyi vuotamaan vettä, vuosi vettä. Lopuksi prosessi vielä testataan paperimassalla, ennen kuin se otetaan tuotannolle. Lisäksi prosessisuunnittelijoiden on tuotettava as-built dokumentit prosessista, eli mahdolliset muutokset rakennusvaiheesta on lisättävä PI-kaavioihin. All in all, kokemus Saksan reissusta oli erittäin miellyttävä, vaikka välillä olikin pitkää päivää, kiirettä ja stressiä. Prosessin valmistuminen aikataulussa, ja paperin näkeminen rullaimella oli melko kiitettävän tuntuista parin vuoden työskentelyn jälkeen. Jos lukijoille tulee mahdollisuus lähteä ulkomaille töihin opiskelujen aikana tai valmistumisen jälkeen, niin suosittelen lämmöllä, vaikka alkuunsa saattaakin hieman jännittää.

Kesän vikoissa treeneissä ennen Suomeen paluuta

Tyytyväinen käyttöönottoinsinööri päivää ennen kotiinpaluuta 19


ProTeesi 3/2020

Prosessiteekkareiden lemmikit

Teksti & kuvat: Oona Hanska, Janika Hart, Pinja Heikkinen, Anna Pasonen & Perttu Saarela Lemmikit ovat monelle ihmiselle osa perhettä ja tärkeä ystävä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lemmikit lievittävät stressiä ja pidentävät elinikää ja jopa pelkästään niiden hetkellisellä näkemisellä on positiivisia vaikutuksia vaikka kyseessä olisi jonkun toisen lemmikki. Moni yhdistyksen jäsen on lapsuuden kasvanut kotitaloudessa, jossa on myös ollut lemmikkiä yhdestä useampaan, mutta niiden pitkäaikaisvaikutukset ovat vielä epäselvät. ProTeesin toimitus päätti ottaa selvää, millaisia lemmikkejä yhdistyksen keskuudesta löytyykään ja minkälaisia ominaisuuksia heillä on. Tämä artikkeli on samalla myös hyvä tekosyy laittaa lehteen lisää kuvia söpöistä eläimistä.

Turo “Turo on rauhallinen ja laiska 10 vuotta vanha herra. Turon suosikkiharrastuksia on kuoppien kaivaminen ja rapsutettavana oleminen. Parasta on kun rapsuttajia on useita ja hän vain kiertää jokaisen viereen istuskelemaan. Hän asustaa muualla porukoilla, mutta tottelee jopa videopuhelujen välityksellä.” Omistaja: Pinja Heikkinen Rotu: suomenlapinkoira Erityistaito: maaston kraateroittaminen Pahin vihollinen: helteet Heikkous: rapsutukset

Voima Nopeus Äly

Pablo “Tämä pieni aktiivinen lumileopardi on yksi uusimmista tulokkaista PT:llä ja on ehtinyt asua Otaniemessä vasta kuukauden. Pablo nauttii jokapäiväisistä ulkoiluista ja hänet voikin tavata Servinkujan lähimaastoissa. Pablon lempipuuhaa on myös naapuruston tarkkailu parvekkeen pöydältä.” Omistaja: Oona Hanska Rotu: egyptinmau Erityistaito: puissa kiipeily Pahin vihollinen: painovoima Heikkous: tonnikala

Voima Nopeus Äly

20


ProTeesi 3/2020

Vanja/Banjo/Bansku ”Vanja on jo 8-vuotias maalta kotoisin oleva kissarouva. Otaniemeen hän muutti vasta hiljattain, mutta on jo kotiutunut ympäristöönsä hyvin. Vanjan suurinta herkkua on ihmisten voileivät ja lempileikki mattojen tappaminen.” Omistaja: Anna Pasonen Rotu: maatilatiikeri Erityistaito: teleporttaus Pahin vihollinen: ulko-oven kolahdus Heikkous: ikuinen nälkä

Voima Nopeus Äly

Chili "Chili on energinen yksivuotias karvakasa, joka muutti Leppävaaraan viime vuoden kesänä. Chili tykkää juosta ympyrää koirakavereiden kanssa ja nukkua sohvalla tyynyjen päällä rapsutettavana. Hänen lempiherkkuja ovat hedelmät, kepit ja sukat." Omistaja: Janika Hart Rotu: portugalinvesikoira Erityistaito: hännän jahtaaminen Pahin vihollinen: kynsisakset Heikkous: pehmeät alustat

Voima Nopeus Äly

Papu ”Papu on pikkuinen puolitoistavuotinen kultainennoutaja, joka energiallaan, toilailullaan ja yleisellä habituksellaan saa joka päivä aikaan hilpeitä reaktiota. Jos häntä pitäisi kuvailla muutamalla sanalla, Papu on ihmisrakas hölmö, joka vaihtaisi namut rapsutushetkiin milloin vaan.” Omistaja: Perttu Saarela Rotu: kultainennoutaja Erityistaito: hölmöily Pahin vihollinen: pölynimuri Heikkous: massurapsut

Voima Nopeus Äly

21

?

?

?

?

?


ProTeesi 3/2020

ProTeesi testaa: suklaamaut

Teksti: Jakke Anttila, Jani Anttila, Juhani Rahikka, Olli Tunkelo & Jere Vänskä Kuvat: Jani Anttila

Pitkään jatkuneen kotitonttuilun aikana moni meistä nautiskeli todennäköisesti hieman liiaksikin herkkuja. Karanteenin aikana lähikaupan suklaat tulivat enemmänkin kuin tutuiksi, ja tutut ja turvalliset maut alkoivat jo maistumaan pahvilta. Valitettavasti suurien suklaatehtaiden R&D-osastojen tuotanto on myös ollut hitaanpuoleista kevään aikana, joten uusia mullistavia makuja ei ole yleisölle siunaantunut. ProTeesin toimitus pohti kuumeisesti kokouksessaan, miten voisimme auttaa yhteiskuntaa tässä makumaailman taantumisessa. Sitten iski neronleimaus; teemme omat suklaamme! Suomalaiseen makuun sopivia suklaita, joita kukaan ei ole tajunnut (tai uskaltanut) valmistaa. Kävimme kattavat lähetekeskustelut mahdollisista makuyhdistelmistä, joista 12 parasta valikoituivat tuotantoon. Valitettavasti kenenkään soluasunnossa ei riittänyt virta telineiden sulattamiseen eikä Johannes halunnut mukaan projektiimme, mutta onneksi saimme viinan ja hernekeiton sentään uusien makujen joukkoon. Ensin hieman taustateoriaa suklaan valmistamisesta. Suklaan sulaminen ja kaakaovoin asettuminen eri kristallirakenteisiin riippuu suklaan lämpötilasta. Kristallirakenteita on kuusi erilaista, ja ne menevät lämpötilan mukaan 17.3 °C:sta 36.3 °C:n asti. Lämpötilan noustessa suklaan kiderakenne on vakaampi sekä tiheämpi. Tämän vuoksi liian alhaisessa lämpötilassa sulanut suklaa on pehmeää ja epämiellyttävän tuntuista. Sen sijaan korkeammassa lämpötilassa sulanut suklaa on kovempaa, napsahtavampaa sekä suussa sulavaa. Tämän vuoksi suklaan optimaalinen sulatuslämpötila on noin 33 °C. 22


ProTeesi 3/2020

Kuvasarja suklaan valmistusprosessista Lämpötilan lisäksi hyödynsimme nk. ”seeding” tekniikkaa suklaan kristallirakenteen parantamisessa. Tämä siementäminen tarkoittaa, että raastoimme sulamatonta, ”täydellistä” suklaata pieneksi muruksi. Tätä raastetta lisättiin sulaneeseen suklaamassaan. Teoriassa sulaneen suklaamassan kristallirakenteet pyrkivät matkimaan tämän suklaaraasteen kristallirakennetta, ja sitä myötä asettumaan optimaaliseen muotoonsa. Tämä siis ainakin teoriassa. Pilottituotantolaitoksemme oli vaatimaton mutta sitäkin toimivampi. Annostelimme tarkkaan mitatut määrät erilaisia höysteitämme pahvimukeihin. Sulatimme suklaan metalliastiassa kattilan yläpuolella, ja mittasimme suklaan lämpötilaa lihalämpömittarilla (koska voimme). Nostimme suklaan lämpötilaa noin 35 °C:een, ja lisäsimme siihen suklaaraastetta. Lämpötila nostettiin hieman yli edellä mainitun 33 °C:n, sillä suklaan lisääminen täytteisiimme laskivat sen lämpötilaa. Kaadoimme suklaamassaa mukeihin ja sekoitimme. Annoimme suklaamukien jähmettyä jääkaapissa (joka on ilmeisesti äärimmäisen väärin, mutta pilottilaitokseltamme tarvittiin analyysituloksia ASAP, joten emme voineet jäädä odottelemaan). Kokosimme arvovaltaisen maistelupaneelin ja nautiskelimme tuotoksiamme. Suklaiden joukossa oli positiivisia yllätyksiä, sekä myös odotetusti oksettavia makuyhdistelmiä. Kaikki maut sekä niistä heränneet tuntemukset sekä kauhistukset ovat koottu seuraavaan osioon. 23

Täytteiden valmistelua suklaan lisäystä varten

Täytteiden maku täytyy tietenkin myös testata

Lopputulokseksi herkkujen herkkuja


ProTeesi 3/2020

Tulokset Limu, sipsi & dippi (LSD) Jakke: 1/5 Jani: 4/5 Jere: 3/5 Juhani: 3,5/5 Olli: 2/5 Keskiarvo: 2,7/5 Konsentroitu Coca Cola ei maistu yhtään. Kuin popparia suklaassa, vetiset sipsit eivät ole sopiva yhdistelmä suklaaseen. Alkuun maistui aika megayrjikseltä, mutta myöhemmin parani. Ranch-dippi ei sovi suklaaseen. Hyvä kombo makeaa ja suolaista. Ei niin paha kuin luultiin. Nistipata & ketsuppi Jakke: 3/5 Jani: 2,5/5 Juhani: 3,5/5 Olli: 2,5/5

Sitten lähtee

Jere: 4/5 Keskiarvo: 3,1/5

Maistui kirjaimellisesti nistipadalta, jossa on suklaata (yllättävää). Nistipadan maku dominoi ja vie suklaan hyvän maun. Suolaisuus sopii suklaan kanssa. Koostumus on taso darrapaska, mutta yllätti maullaan. Jännittävä kokonaisuus. Aurajuusto Jakke: 2,3/5 Jani: 3/5 Juhani: 2/5 Olli: 3/5

Jere: 1/5 Keskiarvo: 2,26/5

Koitokseen on hyvin valmistauduttu muun muassa sylkypussilla

Aluksi vaikuttaa normaalilta suklaapalalta, jossa pieniä palasia aurajuustoa. Ensimmäisen puraisun jälkeen maistuu pelkästään suklaa, mutta aurajuuston maku tulee sen jälkeen, kun olet pureskellut suklaata. Aura jää jälkimauksi ja maistuu vahvasti varsinkin kun auran palasia jää hampaisiin. Yllätti tuomariston, osan positiivisesti ja osan negatiivisesti. Jotkut luulivat pitävänsä aurajuustosta tai totesivat, että jätetään aurajuusto pizzaan ja kaupan hyllylle. Hernekeitto & sinappi Jakke: 2,5/5 Jani: 2,5/5

Jere: 3/5

Juhani: 2,5/5 Olli: 2,5/5

Keskiarvo: 2,6/5

Suklaapala haisee jo kättelyssä järkyttävältä, mikä ei lisännyt tuomariston odotuksia. Maistuu vahvasti hernekeitolle, jossa sinapin jälkimaku. Tekstuuria: ei ole. Ei ole hyvää, mutta ei huonoakaan. Miksi kukaan laittaisi raakaa hernaria mihinkään? Yrjis. Majokänkky (kinkku, ananas, majoneesi) Jakke: 0,5/5 Jani: 1/5 Jere: 0,5/5 Juhani: 0,5/5 Olli: 0/5

Keskiarvo: 0,5/5

Tämä absoluuttinen hirvitys ei varmasti menestyisi edes Oulussa. Hissi nousee vähintään puoleen väliin ja osalla ihan ylös asti. Muissa suklaissa oli edes jonkinlainen koostumus ja rakenne, mutta tämä disintegroitui saman tien palasiksi suussa ja makukaan ei mikään hyvä ole. Heti puraisun jälkeen suuhun purskahtaa valkosipulin 24


ProTeesi 3/2020 makuinen ananasmehu. Tulee mieleen kylmä darrapizza muttei millään hyvällä tavalla. Vetistä ja valkosibul maistuu liikaa. Emme voi suositella kenellekään. Raaka sipuli Jakke: 2/5 Jani: 1,5/5 Juhani: 2,5/5 Olli: 3/5

Jere: 3,5/5 Keskiarvo: 2,5/5

Haisee sipulilta. Pöydässä kuuluu vain rouskutusta, kun sibalsuklaa lyödään pöytään. Sibalsuklaa kutkuttelee kaikkia aisteja: sipuli maistuu, tuoksuu ja kuuluu. Voimakas rouskuminen ei tuo mukanaan haluttavia makuja. Yllättävän siedettävä eikä maistu niin vahvasti sipulilta, mutta ei kuitenkaan sovi suklaan kanssa. Oliivi Jakke: 1,5/5 Jani: 3/5 Juhani: 3,5/5 Olli: 3/5

Jere: 2/5 Keskiarvo: 2,6/5

Maistuu juuri siltä miltä kuvittelisitkin. Odotukset pahoja, mutta yllätti. Loi ristiriitoja tuomariston välille. Osan mielestä oli tasapainoinen, salmiakkisuklainen ja osa sanoi, että ei maistu yhtään suklaalta. Pahaa mutta hyvää. Gambina Jakke: 4/5 Jani: 4/5 Juhani: 1,5/5 Olli: 4/5

Jere: 3/5 Keskiarvo: 3,3/5

Suklaan koostumus oli muuttunut hyytelömäiseksi, olisi kaivannut lisää kristallisoitumista. Maistuu liköörisuklaalta, joka polttelee hieman suuta. Suklaa peitti juoman katkeruuden. Hyvää jos tykkää Gambinasta. Suklaa oli parempaa kuin Gambina, joten onnistuttiin tekemään Gambinasta hyvää. Kehittämisen arvoinen. Sriracha Jakke: 3,5/5 Jani: 3,5/5 Juhani: 4/5 Olli: 3,5/5

Jere: 3,5/5 Keskiarvo: 3,6/5

Suklaan koostumus jäänyt löysäksi. Kompleksinen makukokonaisuus, chili ja suklaa tunnettu ja turvallinen yhdistelmä. Sekoitus oli jäänyt heikoksi, jonka takia maistuu välillä enemmän Sriracha kuin suklaa. Maistui luonnollisesti tuliselta. Voisi ostaa kaupastakin pienen kehittelyn jälkeen. 25

Maistelujen edetessä suklaan koostumus alkoi muuttua kiinteästä ei-niin kiinteäksi


ProTeesi 3/2020 Tequila, sitruuna & suola Jakke: 4/5 Jani: 3,5/5 Jere: 3,5/5

Juhani: 3,5/5 Olli: 4/5

Keskiarvo: 3,7/5

Tähän suklaaseen saatiin vahva sitruunan maku ja siihen sivumauksi suola. Tequila ei maistunut käytännössä ollenkaan, eikä edes poltellut. Sitruunasuklaa on luonnollisesti hyvää, joten tämä suklaa oli ihan hyvää mutta vääristä syistä. Kaipaa selvästi hiomista, jotta tequilasta saataisiin potkua tähän komboon. Jaloviina (*) Jakke: 3/5 Jani: 2,5/5

Jere: 2,5/5

Juhani: 3/5

Olli: 4/5

Keskiarvo: 3/5

Maistuu Da Capon pultsariveljeltä. Hyvin viinainen jälkimaku. Jysähtää heti suussa ja jää polttelemaan pidemmäksi aikaa. Ei maistu juurikaan jallulta, eli maistuu paremmalta kuin jallu. Ei viitsi siltikään paljoa syödä. Jaloviinan määrää pudottamalla pääsisi varmasti erittäin miellyttävään kokonaisuuteen. Lonkero Jakke: 4/5

Jani: 4/5

Jere: 4/5

Juhani: 3/5

Olli: 3,5/5

Keskiarvo: 3,7/5

Koostumus oli vanukas, eikä muistuttanut suklaata ollenkaan. Koostumus oli silti hyvä. Lonkero ei juurikaan maistunut, mutta taustalla oli hento ginin maku ja jossain myös greipin makua. Emme suosittele, jos etsit eksoottisia suklaita. Todisti, että Fazerin sininen on hyvä suklaa.

Johtopäätökset & yhteenveto Mitä tästä nyt sitten opittiin? Ensinnäkin, että suklaan valmistaminen voi olla erittäin mielenkiintoista puuhaa sekä toiseksi, että majokänkky ei kaikesta hyvästä huolimatta toimi suklaan yhteydessä. Paneelin sisällä oli paljon eriäviä ennustuksia eri makujen suhteen, mutta tulosten perusteella voi ainakin päätellä että nestemäiset täytteet toimivat paremmin kuin kiinteät. Toimitus suosittelee kaikkia kokeilemaan omien suklaamakujen valmistamista ja muistuttaa että vain mielikuvitus ja taivas on rajana! Sijoitukset 1. Lonkero/Tequila, sitruuna & suola (3,7/5) 2. Sriracha (3,6/5) 3. Gambina (3,3/5) 4. Nistipata & ketsuppi (3,1/5) 5. Jaloviina (*) (3/5) 6. LSD (2,7/5) 7. Hernekeitto & sinappi/oliivi (2,6/5) 8. Raaka sipuli (2,5/5) 9. Aurajuusto (2,26/5) 10. Majokänkky (0,5/5) 26

Lopputuloksena pötkötystä, likainen pöytä ja mahat täynnä suklaata


Loppu

Kiireestä koronapäiviin ja käsityöpeittoihin

Kiire ja stressi ovat kasvavassa määrin merkittävä osa ihmisen elämä ja ainakin minulla ne toimivat suurimpina motivaattoreita asioiden hoitamisessa, minkä takia asiat jäävät usein viime tinkaan. Toisaalta tätä kirjoittaessani olen ihan iloinen, että en aloittanut yhtään aikaisemmin tai muuten tämä teksti olisi alkanut lauseella: “tänä vuonna lämpöä päästiin siirtämään”. Nyt kun menot on karsittu minimiin ja useilla työ- tai koulumatka on pari askelta sängystä pöydän ääreen tai sohvalle, ovat ihmiset heränneet erilaisiin askareihin kiireen korvaamiseksi. Ajankuluksi on leivottu, panostettu kasveihin ja tehty erinäisiä rakennusprojekteja valmiiksi. Itse päädyin käsitöihin. Sinänsä merkittävää tässä oli se, että en ole seiskaluokan jälkeen saanut mitään käsityötä valmiiksi, enkä edes muistanut kuinka paljon nautin käsitöiden tekemisestä. Estääkö siis kiire ja jatkuva to do -listojen täyttäminen niiden asioiden teon, joista nautin ja rentoudun? Ei ja joo, mutta kyllä niistä kiireessä tehdyistä asioista myös nauttii. Kuitenkin nyt kiireen ja stressin hellittyä viimeisen kuuden kuukauden aikana olen huomannut olevani aika väsynyt ja on ollut vaikea käsitellä tunnetta siitä, että mitään ei tapahdu ja mitään ei saa aikaiseksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että aina saa ottaa aikaa itselleen ja joka päivä ei pidä saada to do -listaa valmiiksi. Mielenkiintoisena huomiona, että ensimmäisessä isoäidinneliöpeitossa, jonka tein, oli 192 ruutua, saman verran kuin on päiviä Lämmönsiirron silliksen suunnitellun päivän ja sen päivän, jona THL asetti ensimmäiset suositukset mm etätyöhön ja väkijoukkojen välttämiseen eli 12.3.2020, välillä. Otetaan siis mimosa käteen, vedetään mukava onesie päälle ja rentoudutaan sillisomaiseen fiilikseen ja toivotaan, että tämä olisi ohi siinä 195 päivässä, kuten ruutuja on toisessa tekemässäni peitossa. Iso kiitos lopputuloksesta huolimatta hallitukselle ja toimikunnalle teidän työstä Lämmönsiirron eteen! Lämpimin ja levollisin terveisin, Krista 27

ProTeesi 3/2020


Seuraava ProTeesi ilmestyy Pikkujouluissa

Profile for ProTeesi

ProTeesi 3/2020  

ProTeesi 3/2020  

Profile for proteesi
Advertisement