Page 1

P

orin luontokohteita Kallo / Kivini / Teemuluoto / Reposaari / Yyterin dyynit / Halssi / Yyterin lietteet / Hilska / Leveäkari / Kaarluoto / Toukari / Enäjärvi / Herrainpäivät


Sisällys Alkusanat ............................................................. 3 Yyterin dyynit ..................................................... 14 Esitteen rakenteesta ........................................ 4 Halssi .................................................................... 16 Lisää luettavaa ................................................... 5 Yyterin lietteet .................................................... 18 Hilskansaari ........................................................ 20 Kohde-esittelyt Leveäkari ............................................................. 22 Kallo ...................................................................... 6 Kaarluoto ............................................................. 24 Kivini ..................................................................... 8 Toukari ................................................................. 26 Teemuluoto .......................................................... 10 Enäjärvi ................................................................ 28 Reposaari ............................................................. 12 Herrainpäivät ...................................................... 30

Yyterin lietteiden lähellä sijaitsevalta Huhtalan lavalta on hyvä havainnoida sekä niitty- että kosteikkolintuja.


Alkusanat Pori on Suomen mittakaavassa liioittelematta luonnon aarreaitta. Täällä on maankohoamisrannikoita luonnontilaisine rantalehtoineen, Pohjoismaiden suurin jokisuisto deltasaarineen ja vesikasvillisuusyhdyskuntineen, merkittäviä kahlaajalietteitä, kulttuurihistoriallisia kasvillisuusalueita ja monia muita vain Satakunnalle ja nimenomaan Porille kuuluvia erikoisuuksia. Monipuoliset elinympäristöt näkyvät vääjäämättä myös alueen eliörunsaudessa, joka on poikkeuksellisen kirjava. Esimerkiksi Kokemäenjoen suiston alueella on tavattu lähes 450 putkilokasvilajia, ja seudun parhaista lintutorneista on mahdollista nähdä jopa toistasataa lintulajia toukokuisena päivänä. Tällaisia paikkoja on maassamme vain kourallinen. Poikkeuksellista on myös hyvin laaja ja kattava retkeilyreitistö sekä suuri luontotorniarsenaali; Porissa on toistakymmentä luontotornia ja -lavaa, joita ylläpidetään jatkuvasti. Se takaa käyttäjille mielekkäitä ulkoilu- ja luontokokemuksia. Tämä julkaisu esittelee joukon helposti saavutettavia ja ”takuuvarmoja” luontoretkikohteita Meri-Porista ja Kokemäenjoen suiston ympäristöstä. Mukaan on otettu suuri osa Porin luontotorneista, mutta joukossa on myös muita kohteita.

Julkaisija: Porin kaupungin ympäristövirasto

Painopaikka: Forssa Print, Forssa 2011

Tekstit, ulkoasu ja valokuvien käsittely: Santtu Ahlman

Painosmäärä: 3 000

Esitteen maisemavalokuvat: Seppo Keränen, Halssin maisemakuva: Santtu Ahlman Esitteen pienet lajivalokuvat Seppo Keränen (SK) & Santtu Ahlman (SA), kannen merikotkakuva: Santtu Ahlman

Painettu PEFCsertifioidulle paperille

441

PAINOTUOTE

428


Esitteen rakenteesta Tässä julkaisussa esitellään yhteensä 13 Porin luontokohdetta. Jokainen näistä hienoista retkipaikoista käsitellään yhden aukeaman laajuisena siten, että vasemman puoleisella sivulla on sitaateissa ns. tunnelmointitekstiä tilanteista, joita kukin kohde voi tarjota. Oikealla sivulla on lyhyt luonnehdinta alueen merkittävimmistä luontoarvoista ja mahdollisesti vinkkejä eri vuodenaikojen tarjonnasta. Sivujen alareunoissa kerrotaan muutama fakta ja nippelitietoa kohteesta. Suuri maisemakuva on näkymä alueelta katsottuna. Pienet lajikuvat liittyvät eri paikkojen tyypillisiin havaintomahdollisuuksiin, ja ne antavat myös osviittaa lajeista, joita voi etsiä paikalta. Kohteen karkeapiirteinen sijainti on merkitty oikean yläreunan ääriviivakarttaan. Ajo-ohjeita ei tässä julkaisussa esitetä, sillä Porin kaupungin ympäristötoimisto (nykyisin ympäristövirasto) on julkaissut aiemmin ”Ulkoile Porin luontokohteissa” -esitteen, jossa on useita tämän julkaisun kohteita esiteltyinä tarkkoine ajo-ohjeineen. Lähes kaikille kohteille löytää varsin helposti myös internetin mainioiden ja maksuttomien karttapalveluiden avulla. Myös ympäristöviraston nettisivuille (www.pori.fi/ymparistovirasto) on koottu kulkuohjeita.

Hyviä luontokohteita on pitkin rannikkoa. Esimerkiksi Makholmassa on hienoja vesilinturetkikohteita.


Lisää luettavaa Mikäli haluat tutustua tarkemmin Porin luontoarvoihin, sinun kannattaa etsiä käsiisi esimerkiksi seuraavia tuoreita julkaisuja / selvityksiä: ● Reposaaren painolastikasviopas (Lehtonen, S., Vahekoski, M. & Nuotio, K. (toim.) 2007. Porin kaupungin ympäristötoimisto) ● Kokemäenjoen suiston sudenkorentoselvitys 2008 (Luoma, S. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/2009) ● Yyterin Natura-luontotyypit. Dyyniluonnon tila ja hoitotarpeet (Nylén, T. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2009) ● Porin Kokemäenjoen ja Kolpanlahden kasvillisuusselvitys 2008 (Ahlman, S. Porin kaupungin tekninen palvelukeskus) ● Kahlaajamuuton ajoittuminen Yyterissä 1999–2006 (Partanen, E. Satakunnan Linnut 3/2007. Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry) ● Porin Enäjärven linnustoselvitys 2010 (Luoma, S. & Ahlman, S. Varsinais-Suomen ELY-keskus) ● Preiviikinlahden sudenkorentoselvitys 2008 (Luoma, S. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5/2009) ● Porin Preiviikinlahden linnustoselvitys 2010 (Luoma, S. & Ahlman, S. Varsinais-Suomen ELY-keskus)


Kallo

N / lat = 61° 35.685’ E / lon = 21° 27.752’

Kallosta näkee usein ohi lentäviä merimetsoja. SA

Paikalla pesii muutama kivitaskupari. SA

6

3 faktaa

► Alueella on hyvä mahdollisuus nähdä mereinen luotokirvinen. ► Kallo on osa kokonaisuutta Mäntykallon kanssa. ► Rannoilla on runsaasti vitamiinipitoisia tyrnejä, joita voi poimia syksyllä.

”Taustalla häämöttävien kerrostalojen edustalla kelluu ensimmäisiä kevätmuutolta palanneita isokoskeloita. Ne kalastavat suurena nuottakuntana lahden kaloja ja lipuvat edestakaisin ilta-auringon värjäämässä hyisessä vedessä. Lehtipuut ovat edelleen alasti ja odottavat kasvukauden alkua, jolloin ne voivat jälleen valjastaa lehtivihreänsä somistamaan maisemaa. Kolea kevättuuli kuljettaa meren puolella suuria jäälauttoja, joiden päällä lepäilee koskeloiden lisäksi haahkaparvia. Niiden sukupuolten suhde on selvästi vinoutunut koirasvoittoiseksi ja muuten hiljainen äänimaisema tulvii haahkojen matalaa ja kumeaa soidinhuutelua. Pitkän ja pimeän talven rannikolla sinnitelleet harmaa- ja merilokit ovat jo asettuneet reviireilleen ja etenkin mahtipontisen mustaselkäiset merilokit vaikuttavat jäätävän meren valtiailta. Lokkien lisäksi ilmaa halkovat muutamat merikotkat, jotka säikyttävät vesilintuparvia lentoon. Vaikka merilokit vaikuttivat hetki sitten meren valtiailta, niin nekin kalpenevat valtavan merikotkan rinnalla.”


Kallo on suosittu retkikohde läpi vuoden, sillä se on eräs helpoimmin saavutettavista merilintukohteista, josta voi havainnoida niin lähivesien lajistoa kuin kaukana horisontissa siintäviä lintuja. Keväällä haahkojen ihailu on suorastaan retkeilijän velvollisuus, sillä ne tulevat lähietäisyydelle linssiluteiksi. Samoilta jalansijoilta voi ihmetellä muun muassa allin, mustalinnun, pilkkasiiven ja monen muun arktisen vesilinnun edesottamuksia. Syksyllä rantakalliolta voi havainnoida yhtäläisesti merilintuja, mutta pienialainen Kallo on usein myös erittäin hyvä muutolla levähtävien pikkulintujen tarkkailuun. Onnekas voi löytää punarintojen, tiltalttien, kerttujen ja myöhäisten leppälintujen joukosta harvinaisia itäisiä vieraita, kuten taiga- ja hippiäisuunilintuja. Lintuarvojen lisäksi Kallo on mahtava myrskykohde, jossa merimyräkät näkyvät ja tuntuvat uskomattomalla voimalla. Parhaimmillaan voimakkaat tuulet puskevat vesimassoja aallonmurtajiin ja spektaakkeli on valmis. Tyrskyt ovat hypnoottisia ja mitä voimakkaampi tuuli on, sitä hienompia elämyksiä Kallo tarjoaa.

Reposaari

kolpanselkä

yyteri

pihlava

enäjärvi

preiviikinlahti kuuminainen

Kallo on keväällä ykköspaikka haahkojen ihailuun. SK

Tiesitkö? Syksyllä lukuisten lintulajien muuttoreitti kulkee suoraan Reposaaresta Kallon yli kohti Preiviikinlahtea. Talvella Kallosta voi nähdä muun muassa talvehtivan isolokin harmaa- ja merilokkien sekä vesilintujen joukossa.

7


Kivini

Rentukka kukoistaa Kivinin tervaleppäkorvissa. SA

Tuomi on useiden lehtojen ja rantojen komistus. SA

8

3 faktaa ► Kivinissä on harvinaisia tervaleppäkorpia. ► Paikalla on havaittu usein talvella erittäin uhanalainen valkoselkätikka. ► Venerannan edustalla kasvaa uposlehtisistä kasveista vain karvalehti.

N / lat = 61° 33.072’ E / lon = 21° 42.003’

”Kevät on vihdoin nujertanut pitkän talven ja luonto alkaa herätä horroksestaan. Lehtivihreä maalaa maisemaa kaikkialla yhä pirteämmäksi ja ensimmäiset kevätkukkijat somistavat auringon kyllästämiä mantuja. Tuomet ovat näyttävimpiä kevätkukkijoita, ja tuhannet kukinnot muodostavat ilmaan huumaavan tuoksun, joka leijailee kymmenien metrien päähän. Kasvien ponnekkaan kasvamisen voi melkein nähdä, kun lehdet imevät energiaa auringon säteistä. Kivinin lehdossa käenkaalit ovat jo muodostaneet lähes yhtenäisen maton tiheän puuston ja pensaikon alle. Niiden seassa on puna-ailakkien ja lehtotähtimöiden taimia, joiden kasvaminen vaatii vielä aikaa, kunnes kukinnot kaunistavat aluskasvillisuutta. Luonnon kasveista hyppää esiin nykyään pimpinellaruusuna tunnettu juhannusruusu ja viitapajuangervokasvusto. Kasvit viittaavat vanhaan asutukseen, ja pian pensaiden siimeksestä paistaa esiin myös vanha kivijalka. Lähellä päivää paistattelevat myös useat järeät palsamipoppelit. Ajatukset lentävät vuosikymmenten taakse.”


Suistomaan erääksi komeimmaksi lehdoksi voidaan hyvin nimetä Kivini, jonka kasvillisuus vaihtelee korkeuserojen mukaan. Moreenikumpareiden päällä on keskiravinteista tuoretta lehtoa, jonka tyypillistä lajistoa edustavat muun muassa puna-ailakki, lehtotähtimö, lehtokielo, taikinamarja, karhunputki, sudenmarja ja erittäin runsas käenkaali. Puusto on pihlajavaltaista, mutta joukossa on myös järeitä tervaleppiä ja tuomia sekä raitoja. Lehto on suojeltu, joten kaatuneet puut saavat lahota rauhassa. Niinpä se on myös oiva kohde sieni- ja kääpäretkille. Myös sammallajistoa on helppo tutkiskella luontopolun varrelta. Lehdon lintumaailma on monipuolinen, ja edustettuina ovat lähes kaikki Kokemäenjoen suiston lehtolajit, kuten kultarinta, mustapääkerttu, sirittäjä ja satakieli. Sekä lintu- että kasviretkiä voi tehdä jokisuistoon Kivinin venerannasta, josta voi laskea vesille soutuveneen tai kanootin pieneen Laiskaränniin. Sitä pitkin pääsee etenemään aina merelle saakka.

Reposaari

kolpanselkä

yyteri

pihlava

enäjärvi

preiviikinlahti kuuminainen

Raita kukkii jo hyvin varhain kevätkesällä. SA

Tiesitkö? Kivinin lehtoalueella on aikoinaan ollut lautturin asunto, josta ovat jäänteinä kivijalka ja pihapiirin kulttuurilajit, kuten peurankello, tarhaukonhattu, juhannusruusu ja toistakymmentä palsamipoppelia.

9


Teemuluoto

Ruskosuohaukka on suiston peruslaji. SK

Punakylkirastas on yleinen lehdoissa. SA

10

3 faktaa

► Luontotornista voi havaita toukokuun alussa päivän aikana yli 100 lintulajia. ► Paikalla voi muuttoaikaan nähdä melkein kaikki Suomessa pesivät lintulajit. ► Kyseessä on Pohjoismaiden suurin jokisuisto.

N / lat = 61° 33.407’ E / lon = 21° 39.252’

”Kapea polku johdattaa vihreyttä pursuavan lehdon uumeniin. Kaikkialta kuuluu lintujen laulua, joista helpoiten erottaa tutut peippojen säkeet sekä punakylkirastaiden vaihtelevat melodiat. Samanaikaisesti kuuluu useita kymmeniä laulajia ja äänimaailma muuttuu parhaimmillaan korvia huumaavaksi äänivalliksi. Tyypilliset lehtolajit, kuten mustapääkerttu, sirittäjä, kultarinta ja satakieli ovat yleisinä äänessä. Laulukausi on kuitenkin lopuillaan ja pian alkaa keskikesän hiljaisuus. Monipuolisen lehtokävelyn varrella kasvaa niin järeitä tervaleppiä kuin tuomiakin. Pidemmällä puusto korvautuu pajukoilla ja rantaluhdalla, jossa kukkii vielä upeita rantanätkelmiä rahkasammalten päällä kurjenjalkojen naapurina. Polku johdattaa kulkijan paraatipaikalle Kokemäenjokisuiston ytimeen, josta luonnon omaa valtakuntaa voi seurata luontotornista. Mosaiikkimaiset kasvillisuuskuviot kätkevät sisäänsä pasuunatorvea soittavan kaulushaikaran, rätisevän rytikerttusen ja röhkivän luhtakanan. Varhain kuoriutuneet kyhmyjoutsenet ovat emojensa tarkkojen silmien alla vahdittavina ja ruskosuohaukkoja on useita ilmassa yhtä aikaa.”


Teemuluodon luontotorni on Porin suosituimpia retkikohteita, sillä Kokemäenjoen suistoalue tunnetaan todellisena lintupyhättönä. Pesivien lintujen laji- ja yksilömäärä on vertaansa vailla, ja jokisuisto on yksi maamme merkittävimmistä luontokohteista, jollaista ei esiinny missään muualla koko Itämeren alueella. Suiston linnusto vaihtelee merkittävästi meriveden korkeuden mukaan. Laskuveden aikana vedestä paljastuu kahlaajille sopivia ruokailulietteitä ja tornista saattaa nähdä jopa satoja suokukkoja ja liroja sekä monia muita lajeja yhtä aikaa. Oli vesi millä korkeudella tahansa, vesi- ja varpuslintuja sekä muita kosteikkolajeja on aina hyvin näkyvillä sesonkiaikana huhtikuulta marraskuulle. Teemuluodon luontotorni sijaitsee myös merkittävällä muuttoreitillä ja keväin syksyin paikalta kirjataan hienoja muuttolukemia esimerkiksi petolintujen ja hanhien osalta. Edustettuina ovat lähes kaikki lajiryhmät. Talvikaudella rantalehdoista voi etsiä vaikkapa pikkutikkoja ja pyrstötiaisia. Toisinaan saattaa myös nähdä harvinaisen valkoselkätikan.

Reposaari

kolpanselkä

yyteri

pihlava

enäjärvi

preiviikinlahti kuuminainen

Luhtakerttunen pesii suiston laiteilla. SK

Tiesitkö?

11

Rannikon edustavissa lehdoissa on Suomen tiheimmät maalinnuston pesimäkannat. Neliökilometriä kohden saattaa pesiä jopa yli 600 lintuparia. Teemuluotoa ympäröivä lehto edustaa tällaista elinympäristöä.


Reposaari

Imeläkurjenherne kasvaa vain Villa Lontoon eteläpuolella. SA

Nurmimailanen kasvaa useilla paikoilla Reposaaressa. SA

12

3 faktaa ► Reposaareen saapui laivojen mukana peräti 140 uutta kasvilajia. ► Alueella esiintyy nykyään puolensataa painolastikasvia. ► Painolastikasveja on tavattu alueella jo 1800-luvun alussa.

N / lat = 61° 36.299’ E / lon = 21° 27.328’

”Ihmisiä kävelee auringon kuumentamilla pienillä kaduilla, joita reunustavat arkkitehtonisesti hienot talot. Teiden nimet kertovat vanhasta merenkäyntiin liittyvästä aikakaudesta, jonka henki leijailee edelleen kylän yllä. Aika on miellyttävästi pysähtynyt. Iäkkäiden rakennusten pihapiirien reunoilla ja tienlaiteilla kukoistaa erikoinen kasvimaailma, jollaista ei muualla tapaa. Korkeat nuokkukarhiaiset roikottavat piikkisiä kukkiaan nöyrinä kohti maankamaraa, karheakarvainen ja sinihohtoinen rohtorasti muistuttaa muinaisaikojen rohdoskäytöstä, ja useiden kivijalkojen vieressä rehottaa vuohenkellokasvustoja. Kaikki nämä kasvit kertovat voimakkaasta kulttuurihistoriasta, joka on sekä muokannut että monipuolistanut Reposaaren eli Räpsöön kasvillisuutta. Mielenkiintoisia kasveja löytyy sieltä täältä, ja aallonmurtajan pohjoispuolella auringon paahtamassa miljöössä päivää paistattelee niin harvinainen imeläkurjenherne kuin jaakonvillakokin. Ne viettävät keskipäivän siestaa yhdessä valkopeippien ja nurmimailasten kanssa. Tuulen yltyessä voi hieman mielikuvitustaan käyttämällä nähdä aaltojen lomassa lipuvan vanhan purjelaivan kaukana horisontissa.”


Reposaari on upea kohde kesäiselle kasviretkelle, sillä lyhyen retken aikana voi tutustua kymmeniin painolastikasveihin ja merenrannalta voi etsiä suuren joukon rannikkolajeja. Painolastikasveista on julkaistu kattava opas, jonka avulla eri lajeja on helppo löytää ja tunnistaa kyläalueelta. Eteläpuolen rannoilta löytää vaivatta esimerkiksi vilukon, meriratamon, suolavihvilän ja monia muita merilajeja. Onnekas voi nähdä kivikossa luikertelevan rantakäärmeen, jonka niskaa koristavat kellanoranssit laikut. Etenkin syksyllä Reposaari on myös oivallinen linturetkikohde, koska pohjoisesta matkaavat varpuslinnut pysähtyvät pihapiireihin ja rantakivikoiden tyrnipensaisiin ruokailemaan. Alueelta löydetään vuosittain joukko mielenkiintoisia pikkulintuja, kuten itäisiä uunilintuja, joista osa on harhautunut seudulle Siperiasta saakka. Reposaaren kärki on myös erinomainen muutonseurantapaikka, josta voi nähdä parhaina syyspäivinä jopa satoja tiaisia, niittykirvisiä ja hippiäisiä sekä tuhansia peippoja, järripeippoja, sepelkyyhkyjä ja monia muita siivekkäitä. Talven lähestyessä marjalinnut, kuten rastaat ja mustapääkertut, napsivat tyrnin marjoja rannasta.

Reposaari

kolpanselkä

yyteri

pihlava

enäjärvi

preiviikinlahti kuuminainen

Sirppimailanen on runsas Laivakadun varrella. SA

Tiesitkö? Reposaareen on kuljetettu runsaasti maa-ainesta purjelaivojen mukana. Painolastin tarkoituksena oli vakauttaa laivojen kulkua. Maa-aines jätettiin Reposaareen, kun laiva lastattiin täyteen.

13


Yyterin dyynit

Kalalokki lukeutuu dyynialueiden pesimälinnustoon. SA

Yyterin rannoille huuhtoutuu toisinaan medusoja. SK

14

3 faktaa ► Yyterissä on noin sata hehtaaria dyynialueita. ► Rantojen edustalla on laajoja vedenalaisia hiekkäsärkkiä. ► Yyterissä saattaa käydä kesällä hellesunnuntaina jopa yli 5 000 auringonottajaa.

N / lat = 61° 33.881’ E / lon = 21° 31.589’

”Tuuli kuljettaa lukemattomia hiekanjyväsiä mereltä kohti suuria dyynejä. Rantahiekkaan on jo muodostunut aaltomaisia kuvioita, jotka lepäävät alati muuttuvina leppoisassa merituulessa. Taustalta kuuluu vain kalalokin ääntelyä ja vyötärönmittaiset rantavehnät huojuvat auringon alla. Seesteisenä hetkenä mielikuvitus lentää kuin hiekanjyväset. Paikalla voi aistia maankohoamisen seurauksena tapahtuneen kehityskulun, joka on nostanut hiljalleen rantahiekan merestä. Vuosikymmenten ajan merituuli on ruoskinut hiekkaa yhä korkeammiksi muodostumiksi ja primitiiviset hiekansitojakasvit ovat perustaneet leirinsä otollisiin paikkoihin. Välillä hiekka on haudannut kasveja alleen, kunnes myrsky on siirtänyt jälleen hiekkaa toisaalle ja vapauttanut kasvit taakastaan. Hieman lähempänä metsänrajaa hiekan uumenissa vaanii muurahaisleijonia, jotka ovat kaivaneet pieniä, kartiomaisia kuoppia hiekkaan. Ne vahtivat montun pohjalla herkeämättä, kunnes sopiva saalishyönteinen erehtyy ansaan. Myös hiekkavaltakunnassa taistellaan selviytymisestä jatkuvasti.”


Yyterin dyynialue on Suomen merkittävimpiä kokonaisuuksia, sillä alueella esiintyvät lähes kaikki maassamme tavattavat dyynityypit. Rannalla voi tutustua täydelliseen kehitysketjuun, joka alkaa vedenalaisista hiekkasärkistä, jatkuu tasaisena hiekkarantana ja päättyy metsäisiin dyyneihin alkiovaiheen, valkoisten ja harmaiden dyynien kautta. Alueella tavataan myös dyynien kosteita painanteita, joita esiintyy Suomessa yhteensä vain noin 50 hehtaaria. Yleisestä luulosta huolimatta kasvipeitteiset dyynit ovat hyvin haavoittuvia, eivätkä ne kestä voimakasta kulutusta. Hiekkadyynien luonteeseen kuuluu kuitenkin jatkuva muokkaantuminen muun muassa tuuliolojen takia. Muutokset voivat olla luontaisesti varsin voimakkaita. Yyterin dyyneillä esiintyy edustava joukko hiekansitojakasveja, kuten rantavehnä, suola-arho ja merisinappi. Aivan rantaviivan ääreltä voi etsiä aallokoiden kuljettamia simpukoiden kuoria, muun muassa idänsydän-, lieju-, hieta- ja sinisimpukan. Ne ovat kaikki tyypillisiä Itämeren simpukoita.

Reposaari

kolpanselkä

yyteri

pihlava

enäjärvi

preiviikinlahti kuuminainen

Merisinappi kuuluu Yyterin hiekansitojakasveihin. SK

Tiesitkö? Yyterinsannat on eteläisen Suomen laajin yhtenäinen ja edelleen aktiivinen dyynialue. Se on noin kolme kilometriä pitkä ja jatkuu Herrainpäiviltä Munakarin kaakkoispuolelle saakka.

15


Halssi

Säderusokki on yksi kolmesta suiston rusokkilajista. SA

Kalmojuuri kuuluu suiston erikoisuuksiin. SA

16

3 faktaa ► Jokisuistossa ja sen rannoilta on löydetty noin 440 putkilokasvilajia. ► Suutari on eteläinen kala, joka pystyy lisääntymään Kokemäenjoen suistossa. ► Suistossa esiintyy 25 sudenkorentolajia.

N / lat = 61° 33.843’ E / lon = 21° 37.805’

”Loppukesä on parhaimmillaan ja hellekausi venyttää sitkeästi kuivaa jaksoa. Lehtikään ei värähdä iltapäivän kuumuudessa, kun kanootin alla vaihtuvat vedenalaiset maisemat tiuhaan tahtiin. Vedenpinta on poikkeuksellisen matalalla ja Halssissa on paljastunut matalikkoja, jotka ovat jo katkeratattaren ja hapsiluikan valloittamia. Siellä täällä pikkuriikkisten ja vaatimattoman näköisten mutayrttikasvien seassa on myös vesirikkoja. Matalissa kohdissa veden läpi näkee vaivatta joen pohjaan, jossa on oma kasvimaailmansa. Heikot virtaukset heiluttelevat tylppälehtivitojen punertavia lehtiä, joiden ohi vilahtaa pulska suutari. Välillä pohjaa ei näy, sillä tiiviit karvalehti-, kiehkuraärviä- ja isovesihernekasvustot muodostavat melkoisen vesikasvivellin, jossa kukin laji kamppailee elintilasta. Pinnan yläpuolella on niin ikään kova taistelu elintilasta, kun suuret ilmaversoislajit mittelöivät kasvupaikoista. Järviruoko, isopalpakko, kapeaosmankäämi, kalmojuuri, ja isosorsimo ovat näyttävimpiä lajeja ja tuovat häivähdyksen eteläistä eksotiikkaa.”


Laaja Kokemäenjoen suisto on kasviharrastajan paratiisi, josta voi löytää lähes sata kosteikkolajia päivän aikana. Niiden joukossa on lukuisia eteläisiä ja harvinaisia lajeja, kuten lännenvesiherne, paunikko, piuru ja pikkuvita. Tuskin missään muualla Suomessa voi ihailla yhtä laajaa lajikavalkadia yhden soutumatkan aikana. Kasvillisuus on lisäksi jatkuvassa muutostilassa, sillä jokisuisto siirtyy hiljalleen kohti merta. Kasviretki kannattaa aloittaa meloen tai soutaen Halssin venevalkamasta. Suiston ydinalueilla on kuitenkin häiriöille alttiita lintujen pesimäpaikkoja, joten retkeily on syytä rajoittaa lähialueille, joilta löytyy hyvin edustavaa lajistoa. Päivän aikana voi kuitenkin piipahtaa vaikkapa suiston pohjoispuolella Varvinrannassa ihmettelemässä hyvin harvinaisen liejupahaputken laajaa kasvualuetta tai vaikkapa Kirrinsannan murtovesilajeista heinävitaa, tähkä-ärviää ja hauraa. Kasviretken yhteydessä on mukava tutkailla mittavaa hyönteisvalikoimaa. Helposti löydettäviä lajeja ovat muun muassa lukuisat sudenkorentolajit – mukaan lukien täplälampikorento – järvikoisa ja lummenälvikäs.

Reposaari

kolpanselkä

yyteri

pihlava

enäjärvi

preiviikinlahti kuuminainen

Katkeratatar on helppo löytää vesirajasta. SA

Tiesitkö? Kokemäenjoki kuljettaa jatkuvasti kiintoainesta suistoon ja samalla maankohoaminen muovaa aluetta. Jokisuiston kasvillisuus siirtyy noin 30–50 metriä vuodessa kohti merta.

17


Yyterin lietteet

Pulmussirri on lietteiden harvalukuinen levähtäjä. SA

Räyskän näkee Yyterissä lähes varmasti loppukesällä. SA

18

3 faktaa ► Vanhimmat kahlaajatiedot ovat peräisin 1910-luvulta. ► Alueelta on kirjattu vuosien saatossa kymmeniätuhansia lintuhavaintoja. ► Lietteillä pesii äärimmäisen uhanalainen etelänsuosirri.

N / lat = 61° 31.853’ E / lon = 21° 33.496’

”Voimakas sade vihmoi ilmaa koko edellisen yön, minkä seurauksena kaikkialla on hyvin kosteaa. Pitkospuut ovat liukkaat ja tuuli heittelee tuon tuosta vettä päälle tervaleppien märistä oksista. Lähistöllä tiksuttaa punarinta, ja pian Yyterin lietteet avautuvat vedestä vellovina. Rannalla on kuitenkin alueita, jotka eivät ole täysin veden vallassa. Niillä piipertää kymmenittäin muuttomatkallaan levähtäviä kahlaajia, eli sateen jälkeinen retki onnistui ajoitukseltaan mainiosti. Kahlaajamassojen pääjoukot koostuvat suosirreistä ja tylleistä, mutta niiden seassa tepastelee myös lukuisia harmaansävyisiä lapinsirrejä sekä vielä puna-asuisia kuovisirrejä. Kahlaajien höyhenpuvut vaihtelevat runsaasti ja osalla on vielä juhlapuku, kun taas suurimmalla osalla on kesäajan koristuksista jäljellä enää rippeet. Sää selkenee hiljalleen, ja kahlaajia löytyy lisää pitkältä ja alavalta rannalta. Tuokion kuluttua verkkokalvoihin on piirtynyt jo lähes 20 eri kahlaajalajin siluetit ja höyhenentarkat tuntomerkit. Rantasärkillä komeilee myös ristisorsien joukkio ja niiden edustalla räyskäarmeija.”


Yyterin lietteet edustavat maamme kahlaajarantojen kärkikastia, missä vierailee lintuharrastajia jopa bussilasteittain. Otollisinta aikaa on keväällä toukokuun jälkipuolisko sekä syksyllä elo-syyskuu. Rannalla voi opiskella kaukoputken ja kiikareiden avulla vaikeasti tunnistettavien lajien höyhenpukuja eri vuodenaikoina. Kahlaajaretki kannattaa ajoittaa huonon muuttosään aikaan – jopa sateeseen – jolloin on suurin mahdollisuus havaita kattavasti eri lajeja. Myös meriveden korkeudella on vaikutusta lintujen lukumäärään; nousuveden aikaan rannoilla on hiljaista. Rantalietteiden uhkana on monien muiden matalien merenrantojen tavoin ruovikoituminen, sillä järviruoko on tehokas levittäytymään monenlaisille kasvualustoille. Yyterissä on ennallistettu arvokasta rantaniittyä useiden vuosien ajan talkoovoimin muun muassa niittämällä ruovikoita. Kahlaajien lisäksi lietteillä on hyvä mahdollisuus nähdä Suomessa harvinaisina pesiviä ristisorsia ja räyskiä. Ne kerääntyvät etenkin loppukesällä näyttäviksi parviksi ja oleskelevat Preiviikinlahden hiekkasärkillä.

Reposaari

kolpanselkä

yyteri

pihlava

enäjärvi

preiviikinlahti kuuminainen

Ristisorsa on näyttävä laji ja lietteiden erikoisuus. SK

Tiesitkö? Yyterin lietteet on Suomen kuuluisin kahlaajien levähdyspaikka. Alueella tavataan vuosittain säännöllisesti lähes 30 kahlaajalajia, joiden joukossa on lukuisia arktisia ja harvalukuisia lajeja.

19


Hilskansaari

Tyllin löytää usein luontotornin edustalta. SA

Metsähanhet liikkuvat usein hämärässä. SA

20

3 faktaa

► Hilskansaari tunnetaan myös nimellä Hilska. ► Hilskassa on kasvanut uhanalaista mutayrttikasvia, paunikkoa. ► Luontotornista voi havaita toukokuun alussa päivän aikana yli 80 lintulajia.

N / lat = 61° 36.452’ E / lon = 21° 31.146’

”Kolean yön jäljiltä aamuaurinko nousee hiljalleen punertavalle taivaalle. Heikohko tuuli käy koillisesta, ja horisontissa näkyvät teollisuussavut katoavat lounaan suuntaan. Aamu on kylmä, mutta siivekkäiden eloa se ei näytä lamaannuttavan, sillä kymmenet puolisukeltajasorsat ruokailevat ruovikoiden katveessa. Vuoroin kasvillisuuden seassa vilahtaa niin tavi, haapana kuin harvinainen harmaasorsakin. Punasotkat kelluvat omana parvenaan keskellä tien ja junaraiteen rajaamaa kosteikkoa. Havainnot ovat vesilintupitoisia, kunnes rannalle laskeutuu uljas kurkipariskunta. Molemmat astelevat arvokkaina ja alkavat etsiä sammakoita sekä ötököitä ravinnokseen. Myös vastarannalle ilmestyneet metsäkauriit kaipaavat ravintoa, minkä vuoksi ne oleskelevat hyvin avoimella paikalla. Läheiset tuulivoimalat pyörivät rauhallista tahtia. Niiden ohi lentää metsähanhiparvi, jonka saa tunnistettua vain äänen perusteella; ne ovat vain mustia siluetteja taivasta vasten. Hanhet jatkavat lentoaan tikkusuoraan kohti etelää, eivätkä ole moksiskaan puun latvassa päivystävästä merikotkasta.”


Hilskansaari sijaitsee Kokemäenjoen suiston laskulahden – Kolpanselän – ja mereen yhtyvän Eteläselän välisen tielinjan varrella. Kolpanlahdella on usein isohkoja vesilintuparvia ja etenkin talvella merikotkia jään päällä. Laskuveden aikana luontotornin edustan kosteikkoalue on parhaimmillaan ja se houkuttelee etenkin kahlaajia ja vesilintuja ravinnon perään. Parhaimmillaan muutaman minuutin sisällä voi havaita jopa toistakymmentä kosteikkolajia. Meren puolella näkee lähes vääjäämättä sekä iso- että tukkakoskeloparvia ja merimetsoja. Merikotkat pelästyttävät usein vesilintuparvet lentoon ja lapintiirat lentelevät edestakaisin vesien yllä kalajahdissa. Loppukesällä tornista näkee usein Kirrisannassa viihtyviä räyskiä ja myös hyvin harvalukuinen pikkutiira on nähty alueella säännöllisesti. Syksyllä Hilskansaari toimii yhtenä lintujen muuttolinjana, kun pohjoisesta marssivat parvet jatkavat Lampaluodosta Mäntyluotoon ja edelleen Yyterinniemeä etelämmäksi. Etenkin pikkulintumuutto on usein hyvin näyttävää.

Reposaari

kolpanselkä

yyteri

pihlava

enäjärvi

preiviikinlahti kuuminainen

Kurjet käyvät toisinaan ruokailemassa kosteikolla. SK

Tiesitkö? Hilskansaaressa on Porin ainoa luontotorni, josta voi havainnoida yhtä aikaa suolaisen veden lajistoa mereltä ja makean veden lajistoa Kolpanselältä. Kokonaisuudessaan vesi on kuitenkin pääosin murtovettä.

21


Leveäkari

Kiuru lukeutuu Leveäkarin niittyjen lajistoon. SK

Katajan marjamaiset kävyt ovat runsaita Leveäkarilla. SA

22

3 faktaa

► Luontotornista voi havaita toukokuun alussa päivän aikana yli 100 lintulajia. ► Tornista näkee Preiviikinlahden yli Kuuminaistenniemeen saakka. ► Alue on suojeltu luonnonsuojelulain nojalla.

N / lat = 61° 31.925’ E / lon = 21° 35.963’

”Hämärä on juuri vaihtunut päivänvaloksi ja edessä aukeaa näkymä laguunimaisesta lahden pohjukasta sekä kuivasta katajakedosta. Heikko tuuli kuivattaa pian yöllä muodostuneet kastepisarat luontotornin kupeessa kasvavien tervaleppien lanttopäisistä lehdistä. Läheisellä laguunilla värjöttelee pieni parvi mustia nokikanoja, joiden päät loistavat valkoisten otsakilpien ansiosta. Samalla vesirajassa häärii maastopukuun somistautunut taivaanvuohi, joka katoaa hetkessä kasvillisuuden uumeniin. Pilvisyys väistyy hetkeksi ja kuin tilauksesta sinitaivaalle ilmestyy kaartelemaan myöhäinen sääksi. Lintu kaartelee tovin ruovikon päällä ja siirtyy lekuttelemaan veden ylle. Äkillisesti se pudottautuu laguuniin ja koppaa kynsiinsä pullean lahnan. Vesilinnut pölähtävät säikähtäneinä lentoon ja samalla tavalla myös pikkulinnut ottavat siivet alleen. Sääksi katoaa saaliinsa kanssa katajakedon tuolle puolen ja sen jälkimainingeissa niityltä pomppaa taivaalle sirahtavasti ääntelevä isokirvinen. Idästä saapunut kirvinen tuo eksoottisen tuulahduksen jälleen pilvien harmaannuttamaan päivään.”


Leveäkari tunnetaan eräänä Satakunnan parhaista kosteikkolintukohteista, sillä se on sijoittunut valtakunnallisessa Tornien taisto -kilpailussa lähes poikkeuksetta maamme kymmenen parhaan luontotornin joukkoon. Tornista voi laskea parhaillaan satoja vesilintuyksilöitä ja lukuisia eri lajien edustajia. Myös kahlaajakirjo on usein edustava, ja peruslajistoon lukeutuvat muun muassa punajalkaviklo ja töyhtöhyyppä. Leveäkarin erikoisuuksiin kuuluu Suomessa hyvin harvinaisena esiintyvä, kirkkaankeltapäinen sitruunavästäräkki, joka pesii alueella lähes säännöllisesti. Syksyn tullen vakiovieraita ovat isokirvinen ja heinäkurppa. Linnustoa on helppo tarkkailla puoliksi katetusta luontotornista ja tuttu nyrkkisääntö pätee täälläkin: mitä kauemman lintuja kyttää, sitä enemmän niitä tulee jatkuvasti näkyviin. Tornissa kannattaa vierailla jo varhain keväällä, kun jäät väistyvät hiljalleen. Sesonki jatkuu läpi kesän, ja etenkin loppukesällä Leveäkarille kerääntyä suuria vesilintuparvia sulkimaan. Nähtävää riittää aina myöhäissyksyyn saakka, jolloin vesistöt alkavat jäätyä.

Reposaari

kolpanselkä

yyteri

pihlava

enäjärvi

preiviikinlahti kuuminainen

Punasotkaa voi ihailla usein luontotornista. SK

Tiesitkö? Leveäkarin rantaniittyjä on ennallistettu muun muassa pensaikoita poistamalla ja laiduneläinten avulla. Umpeenkasvu on useiden avointen alueiden uhka, mutta toisaalta myös luonnollinen kehityssuunta.

23


Kaarluoto

Sääksen kalastusta näkee usein Kaarluodosta. SA

Kaunis viiksitimali on Preiviikinlahden asukas. SK

24

3 faktaa

► Luontotornista voi havaita toukokuun alussa päivän aikana yli 100 lintulajia. ► Porin merkittävin peippojen muuttoreitti kulkee lahden rantoja pitkin. ► Kaarluodon tornin polun varrella kasvaa suomyrttiä.

N / lat = 61° 30.462’ E / lon = 21° 38.226’

”Preiviikinlahden vesilintumassat kelluvat myötävalossa myrskypilvien alla. On vain ajan kysymys, kunnes saderintama soljuu ylle ja vesi valuu vuolaana retkivaatteita pitkin. Vesilintuparvet on kuitenkin perattava huolella, sillä pelkästään telkkiä on vähintään yli pari tuhatta lahdella ja niiden lisäksi sinisorsamäärät kipuavat lähelle tuhatta. Sorsien seulominen jää kesken, kun nuori ampuhaukka syöksyy ruovikkoon. Samasta paikasta nousee lähes kymmenen viiksitimalin parvi metallisesti äännellen. Pian ne kuitenkin pudottautuvat takaisin kasvillisuuden kätköihin ja pieni haukka jää tällä kertaa ilman ruokaa. Ensimmäiset vesipisarat tippuvat jo taivaalta ja laskuveden paljastamille kaukaisille lietteille laskeutuu lähes samanaikaisesti kolme suurta kahlaajaparvea. Valtaosa niistä on pitkänokkaisia punakuireja sekä vielä osittain mustavatsaisia suosirrejä. Osa jää tunnistamatta suuren etäisyyden vuoksi, mutta vielä täysin juhlapuvussa esiintyvä pulleahko, punainen isosirri on vaivaton tuntea.”


Kaarluodon luontotorni on Preiviikinlahden paras muutonseurantapaikka yhdessä Etelärannan kanssa. Jälkimmäisessä havaitaan syksyisin enemmän pikkulintumuuttoa, kuten peippojen massaliikehdintää, mutta Kaarluodossa muutto on hieman monipuolisempaa ja näkyvyyttä on enemmän. Preiviikinlahti on Suomen tärkeimpiä vesilintujen levähdyspaikkoja, joka houkuttelee vuosittain tuhansittain eri lajien edustajia. Tornista voi havainnoida myös merilajistoa, sillä muun muassa mustalintuja ja pilkkasiipiä näkee usein lahden suulla. Kahlaajat viihtyvät laskuveden aikaan laajoilla rantalietteillä. Preiviikinlahden valtavien ruovikoiden erikoisuuksiin kuuluu vakaa viiksitimalikanta sekä useita kaulushaikara- ja luhtakanapareja. Etenkin loppukesällä ja syksyllä satapäiset valkoposkihanhikerääntymät yöpyvät säännöllisesti vesialueella ja lähtevät aamun koittaessa näyttävinä muodostelmina lähipelloille ravinnon perään. Lahdella levähtää myös muita hanhia sekä satoja kyhmy- ja laulujoutsenia. Elämä hiljenee syksyllä vasta jääpeitteen myötä.

Reposaari

kolpanselkä

yyteri

pihlava

enäjärvi

preiviikinlahti kuuminainen

Kaulushaikara piilottelee Kaarluodon ruovikoissa. SK

Tiesitkö? Maankohoamisen myötä Kaarluodon luontotornin näkyvyyttä uhkaa puuston kasvaminen ja ruovikon työntyminen yhä kauemmas merelle päin. Vastaava ongelma on lukuisilla Pohjanlahden lintutorneilla.

25


Toukari

Pensastasku on yleinen peltoalueilla. SA

Suopöllö on pesinyt Toukarin pelloilla. SK

26

3 faktaa ► Toukarissa havaittiin Porin ensimmäinen viitatiainen syksyllä 2010. ► Alueella on ollut aikoinaan kaatopaikka. ► Toukariin tehdään yölaulajaretkiä useista maakunnista.

N / lat = 61° 31.575’ E / lon = 21° 45.460’

”Sääennusteet lupasivat koilliseen kääntyvää tuulta pitkän eteläpuhurin päätteeksi, Luvassa on melko varmasti komeaa lintujen syysmuuttoa, ehkäpä kurkien kakkosaallon rynnistys. Olosuhteet ovat erittäin otolliset, sillä jo aamuhetkinä muutama hiirihaukka muutti kohti lounasta ja ensimmäinen pieni kurkiparvi otti ilmaa siipiensä alle. Leveäsiipisten muutto jo aamutuimaan lupaa usein hyvää. Sepelkyyhkyjen satapäisiä parvia muuttaa aamusta lähtien, mutta pilvisyyden kaikotessa ne nostavat lentokorkeuden hallitsemattoman korkealle. Silloin tällöin taivaankantta pitkin lipuu päiväpetolintuja, ja sinisuohaukkojen päämuutto näyttäisi osuvan kohdalle sopivasti. Parhaimmillaan laajan peltoalueen päällä pyörii jopa toistakymmentä haukkaa niin paikallisina myyräjahdissa kuin korkealla ilmanosteissakin. Hieman ennen puoltapäivää vaikuttaa siltä, että muutto hyytyy kokonaan. Lähes tunnin hiljaisuuden päätteeksi horisontissa siintää massiivinen yli tuhannen kurjen lautta, joka jatkaa määrätietoisesti liikehdintää. Hetken kuluttua samaa ilmasiltaa käyttävät useat kurkiparvet. Syksyn huipentuma on käsillä.”


Toukari edustaa Porin luontotornivalikoimassa selvästi poikkeavaa kokonaisuutta. Sekin on tosin vesistön välittömässä läheisyydessä Kokemäenjoen rannalla, mutta pääosaa näyttelee lintujen suosima viljelysalue. Keväällä pelloilla levähtää satoja hanhia, joutsenia, töyhtöhyyppiä, sepelkyyhkyjä ja monia muita lajeja. Paikallisena voi olla jopa tuhansia lintuja ja kymmenien eri lajien edustajia. Kesämaineeltaan Toukari on vielä kuuluisampi, sillä se on länsirannikon merkittävin yölaulajakohde. Alueella esiintyy käytännössä lähes kaikki seudulla säännöllisesti tavattavat yölaulajat, kuten pensas- ja viitasirkkalintu, viita- ja luhtakerttunen sekä ruisrääkkä. Otollisena yönä Toukari tarjoilee unohtumattoman äänikokemuksen, kun kymmenet satakielet ja muut huippulaulajat elävöittävät retkeä. Yöllisellä retkellä näkee usein myös sarvipöllön saalistelemassa peltojen siimahäntiä. Syksyn tullen Kokemäenjokea seurailevat lintumassat lipuvat hienosti Toukarin ohi ja luontotorni tunnetaan erityisesti kurkien ja petolintujen näyttävistä muutoista. Näkyvyys on laaja, minkä vuoksi kohde on otollinen useiden lajiryhmien havainnointiin.

Reposaari

pihlava

kolpanselkä

yyteri

pihlava

enäjärvi

preiviikinlahti

enäjärvi

preiviikinlahti ulasoori

kuuminainen

Niittysuohaukka nähdään Toukarissa vuosittain. SK

Tiesitkö? Toukarissa tutkitaan lintujen pesimämenestystä vuosittain sisämaan seurantapyyntien (SSP) ja siihen liittyvien rengastusten avulla. Alueella merkitään vuosittain yli tuhat lintua pesimäkauden aikana.

27


Enäjärvi

Lepänkääpä kasvaa Enäjärven kosteissa rantalepikoissa. SA

Syksyllä järvellä tavataan vaihtopukuisia haapanoita. SA

28

3 faktaa ► Järvi on pinta-alaltaan vain noin 40 hehtaaria. ► Pesimälajistoon on kuulunut 2000-luvulla noin 20 vesi- ja rantalintulajia. ► Enäjärvi on vitatyypin järvi, joka on harvinainen Suomessa.

N / lat = 61° 32.783’ E / lon = 21° 36.721’

”Järven pinta on lähes rasvatyyni, eivätkä ruskan värjäämät lehdet hievahdakaan. Äänimaisema on hiljainen, joskin lähimetsästä kuuluu pyyn korkeaa vihellystä ja rantapuissa häärii valpas pyrstötiaisparvi. Lintumaailma on jo pitkälti hiljentynyt, mutta nähtävää riittää edelleen. Pian hiljalleen polskiva vesilintuparvi rikkoo tyynen vedenpinnan ja aiheuttaa hiljaista laineiden liplatusta. Puolisukeltajat näyttävät syyspuvussa varsin samankaltaisilta, mutta sinisorsien seassa on joukko jämeränokkaisia lapasorsia sekä muutama sirokaulainen jouhisorsa. Kauempana rantaviivan tuntumassa paikalleen jähmettynyt harmaahaikara väijyy saalista herkeämättä. Pitkällisen odottelun päätteeksi se tekee veitsenterävän iskun tikarinokallaan ja nappaa pienen kalan saalikseen. Lintuelo pysyy maltillisena, mutta uusia lajeja ilmestyy tuon tuosta pienen järven selälle kellumaan. Tukkasotkia on runsaasti ja niitä ui jatkuvasti lisää näkyviin. Satapäinen parvi vie valtaosan huomiosta, mutta joukossa oleskelee myös jokunen punasotka.”


Enäjärvi on pienestä koostaan huolimatta mainio lintukohde, joka tarjoaa monipuolisesti nähtävää aina kevätjäiden sulamisesta loppuvuoden jääkannen muodostumiseen saakka. Erityisesti vesilintukirjo on hieno, kun samoilta jalansijoilta voi ihailla lähietäisyydeltä jopa toistakymmentä eri lajia ja yhteensä satoja yksilöitä. Kesäyönä soidinkonsertti on hektinen, kun rantaruovikoiden ja -luhtien kymmenet ruokokerttuset rätisevät kilvan. Äänivyöryyn uppoaa rytikerttusen rahiseva laulu, joka kuuluu korkeintaan muutamasta paikasta. Sen sijaan luhtahuitin piiskava soidinääni rikkoo varpuslintujen lauluvoimakkuuden helposti. Järven rantavyöhykkeellä kasvaa erikoisia kasveja, esimerkiksi varstasara, pikkumatara ja nevaimarre. Innokkaat kasviharrastajat voivat havaita vedestä rehevöityneen veden osoittajan – tylppälehtividan. Enäjärveä kiertävän Haikarapolun varrella esiintyy monenlaisia elinympäristöjä, joista merkittävimpiä ovat pienet tervaleppäkorvet, joissa jykevät tervalepät ja vetisten paikkojen luhtakasvillisuus muodostavat monimuotoisia mosaiikkeja.

Reposaari

kolpanselkä

yyteri

pihlava

enäjärvi

preiviikinlahti kuuminainen

Harmaahaikaroita näkee Enäjärvellä talveen asti. SA

Tiesitkö? Enäjärvi oli aikoinaan osa Preiviikinlahtea, mutta maankohoamisen myötä siitä on muodostunut eräs Satakunnan parhaista lintujärvistä. Järvellä on tehty lintuvesikunnostuksia 2000-luvulla.

29


Herrainpäivät

Merellä saattaa nähdä jopa arktisen pikkukajavan. SA

Onnekas näkee varpuspöllön Herranpäivien kuusikossa. SK

30

3 faktaa ► Luontopolku on 1,2 kilometrin mittainen. ► Herrainpäivät on osa Preiviikinlahden Natura-aluetta. ► Metsän pohjoispuolella on useita edustavia dyynimuodostelmia.

N / lat = 61° 34.037’ E / lon = 21° 29.135’

”Siniharmaalta mereltä heikosti hönkivä tuuli katkeaa rantavyöhykkeen tervaleppiin ja polun vieressä komeilevaan kuusikkoon. Vesirajassa lepää joukko jäisiä ja lumisia muodostumia, ikään kuin talven monumentteja. Kuusikko vaikuttaa hiljaiselta – ja sitä se toki äänimaisemaltaan onkin – mutta läheltä kuuluu käpytikan naputtelua, kun se takoo kävystä siemeniä ravinnokseen. Tikka-anti ei jää siihen, sillä keltaisella päälaella koreileva pohjantikka kuorii pystyyn kuollutta kuusta etsien talvehtivia toukkia henkensä pitimiksi. Myös variksen kokoinen palokärki takoo kiivaana kuusten tyviosia hevosmuurahaisten toivossa. Sen uutteruus näkyy työmaalla, sillä useiden kuusteen tyvellä on iso reikä, korkeudeltaan jopa puolimetrinen. Vaikka asutusta on vain muutaman sadan metrin päässä ja teollisuusalueita on hyvin lähellä, huokuu metsästä luonnontilaisuus. Maa- ja lahopuineen, kääpineen sekä järeine puineen se on kuin keidas kulttuuriseudun ja valtavan merialueen taitteessa. Kiristyvässä pakkasessa metsäjänis piilottelee rantapensaan suojassa.”


Herrainpäivien luontopolku tarjoilee retkeilijälle tuntumaa metsän kehittymisestä luonnontilaisena, jolloin lahopuiden määrä on huomattava ja vanhojen metsien lajisto edustava. Pienialaisuudesta johtuen suurten reviirien lajit puuttuvat. Alueella voi retkeillä ympäri vuoden, joskin antoisimpia ovat alkukevään ja syksyn retket, jolloin linnut laulavat ja ääntelevät aktiivisesti. Herrainpäivien kärjen kivikkorannoilta avautuu mainio näkymä merilintujen havainnoimiseen. Kauniina kevätaamuna niemen ohi lentelee muun muassa alleja, mustalintuja, haahkoja, iso- ja tukkakoskeloita sekä kuikkalintuja ja lokkeja. Rantakivikossa käyskentelee usein meriharakoita ja tyllejä. Syksyllä luontopolun varrella voi tehdä sieni- ja kääpäretkiä. Peruslajeja ovat esimerkiksi lepän-, taula-, pökkelö-, kanto- ja arinakäävät. Alueen erikoisuuksiin lukeutuu harvinainen haisusieni, joka houkuttelee ankealla raadonhajullaan kärpäsiä itiöidensä levittäjiksi. Puiden rungoilta ja maasta on sienien ohella vaivatonta etsiä sammal- ja jäkälälajeja.

Reposaari

kolpanselkä

yyteri

pihlava

enäjärvi

preiviikinlahti kuuminainen

Merikotka on tuttu näky Herrainpäivillä. SA

Tiesitkö? Herrainpäivien havumetsä rantojen tervaleppävyöhykkeineen on malliesimerkki maankohoamisrannikon kehittymisen eri vaiheista. Pienellä alueella voi nähdä usean kehitysvaiheen luontotyyppejä.

31


P 32

orin luontokohteita Kallo / Kivini / Teemuluoto / Reposaari / Yyterin dyynit / Halssi / Yyterin lietteet / Hilska / Leveäkari / Kaarluoto / Toukari / Enäjärvi / Herrainpäivät

Tämä opas esittelee Porin hienoimpia luontokohteita ensimmäisen kerran yksissä kansissa. Mukana olevat paikat tarjoavat retkeilijälle monipuolisesti tutkittavaa, sillä seudulla esiintyy muun muassa matalia merenlahtia, suuri jokisuisto kasvillisuusmosaiikkeineen, edustavia hiekkadyynejä sekä monia muita mielenkiintoisia luontotyyppejä.

3 faktaa

Porin luontokohteita  

Julkaisu esittelee joukon helposti saavutettavia ja ”takuuvarmoja” luontoretkikohteita Meri-Porista ja Kokemäenjoen suiston ympäristöstä. Mu...

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you