Page 9

opiskelemaan, osa jatkoi entisissä työtehtävissään. Joukkomme hajaantui melko laajalle niin, että kun nyt järjestimme kolmatta luokkatapaamistamme, piti henkilöitä etsiä Ruotsista, Saksasta ja Kanadasta asti. Lauantaina 31.8.2013 kokoonnuimme 15 hengen voimin vanhaan koulutaloomme Porin Lyseoon. Iltalinja on vuosien varrella vaihtanut nimeään ja on nykyään Porin Aikuislukio. Sen rehtori Anne-Maj Eskelinen kertoi meille elävästi, miten toisenlainen Aikuislukio on verrattuna tuohon yli 40 vuotta sitten aloittaneeseen Lyseon Iltalinjaan. Saimme nähdä tuttuja koulun tiloja ja myös ruokalaksi muuttuneen juhlasalin, jossa meidät lakitettiin 43 vuotta sitten. Yhteinen illanviettomme ruokailuineen ja muisteluineen muodostui erittäin rattoisaksi. Osa meistä oli nähnyt toisensa viimeksi 40 vuotta sitten, joten ulkomuoto oli vuosien saatossa muuttunut paljonkin, mutta sisältä löytyi nopeasti se vanha tuttu luokkatoveri. Ensimmäisistä Iltalukion ylioppilaista on kolme jo siirtynyt autuaammille opiskelutantereille. Ikähaarukkamme on tällä hetkellä 60 vuodesta 74 vuoteen. Meille uranuurtajille oli tärkeää, että tuolloinen Iltalukio antoi mahdollisuuden jatkaa kesken jäänyttä opiskelua. Se mahdollisti myös monille korkeakouluopiskelun ja sitä kautta toisenlaisen ja ehkä vaativamman työuran. Tauno Lovén

Opettajan oppivuodet Kesäisenä päivänä liki 36 vuotta sitten astelin ensimmäistä kertaa tutustumaan uuteen työpaikkaani. Vastavalmistuneena opettajana olin valmis tarttumaan opettajuuden haasteisiin luottavaisin mielin. Keskustelimme silloisen apulaisrehtori Kullervo Järven kanssa toimenkuvastani. Keskustelun kuluessa varmuuteni alkoi rapista. Huomasin, että minulla oli vielä paljon opittavaa. Olin ajatellut, että iltaopetus alkaa samana päivänä kuin päiväopetus! Opiskelu- ja auskultointivuosieni aikana aivoihini oli iskostunut silloisen pedagogiikan mukainen ajatus: kaikki oppivat kaiken. Tämäkin käsitys alkoi nopeasti rapautua. Oli pakko hyväksyä, että kaikki oppilaat eivät ponnisteluistani huolimatta yltäneet kiitettävään, eivätkä aina edes hyväksyttyyn suoritukseen. Vähitellen ymmärsin opettavani aikuisia. Heillä oli jo takanaan opintoja, heillä oli perhe, työ, harrastuksia ja ennen kaikkea omia tavoitteita. Oivalsin, että tehtäväni olikin kannustaa oppilaitani saavuttamaan ensisijaisesti omat tavoitteensa, ei välttämättä minun asettamiani tavoitteita. Alkuaikoina oppilaani olivat minua vanhempia, paljonkin vanhempia. Kurinpito-ongelmia, joihin olin varautunut, ei esiintynytkään. Ohut auktoriteettikuoreni alkoi rakoilla. Etsin omaa rooliani. Eräässä luokassa oli suorasanaisuudestaan tunnettu oppilas. Hänen 9

Porin aikuislukion vuosikertomus 2013 2014  
Porin aikuislukion vuosikertomus 2013 2014  
Advertisement