Issuu on Google+

marraskuu 2013

2/4

KUN PIMEYS SAAPUI TURKUUN ROCKY HORROR SHOW I tatuointihistoriaa ja artisteja glow drop entertainment I graffititaiteen uusi aika

Musikaalirooli koettelee omia rajoja I selviytymisopas


Sisällysluettelo 5. pääkirjoitus: “apua apua” 6. turun kulttuuri gallup

8. graffititaiteen uusi aika

11. tatuointihistoriaa ja artisteja

“Koko vartalonsa tatuoidut “villit” keräsivät suuria yleisöjä sirkuksissa ja markkinapaikoilla.”

16. glow drop entertainment

“Turun nouseva bileiden järjestäjä.”

20. ug professorin yökahvit “Itse tunnustaudun hitaasti aukeavan ja paljon tutustumista vaativan musiikin ystäväksi.”

22. kun pimeys saapui turkuun

“Tältä Turku näyttää yöllä.”

28. The rocky horror show

30. musikaalirooli laittaa taidot koetukselle 32. Soluilmiö 34. 3n nosto

“Kolme Turussa sijaitsevaa ravintolaa”

36. selviytymisopas

“Kuvittele eläväsi ilman teknologiaa. Sinulla ei ole käytössäsi matkapuhelinta eikä tietokonetta, et voi katsoa televisiota tai pelata videopelejä.”

38. sarjakuva


Susanna Raunio

Tanja Semenova

Emilia Tamminen

P채채toimittaja

Kuvatoimittaja

Toimitussihteeri

Maija Nordqvist Toimittaja

4

Saska Suomalainen

Toimittaja

Elmo Kaatrasalo Toimittaja

Roosa Nietosvuori Toimittaja

Hannamari Kallio Toimittaja

Annina Rannikko Toimittaja


“APUA APUA” Toivottakaa tervetulleeksi Popuklaanin toinen numero! Taas on kuukausi vierähtänyt. Pienessä ajassa toimituksemme on saanut kasaan mitä mainioimman lehden. Tässä kuussa löydät sen sivuilta paljon aiheita kaupunkikulttuuriin liittyen, esimerkiksi kuvareportaasin Turun yöstä ja kurkistuksen teatterin maailmaan. Yhteistyö ja muiden auttaminen ovat selvästi olleet tämän kuukauden teemoja. Kukin meistä tarvitsee apua ja pystyy sitä myös antamaan. Jos jokin asia tuntuu kovin vaikealta, etkä millään saa sitä tehdyksi, apua voi ja kannattaa pyytää. Syksyn harmauden keskellä ja pimenevien öiden armoilla kaikki kaipaavat apua ja jotakin, mistä olla iloisia.

Auttamalla muita voit varmasti tuoda valonpilkahduksen jonkun synkkään päivään. Apua on helppo antaa ja kysyä kun osaa ensin tunnistaa sekä omat heikkoutensa ettävahvuutensa. Toiset osaavat lähestyä ihmisiä paremmin kuin toiset ja toisella saattaa olla pidempi pinna kuin toisella. Olemme kaikki erilaisia, mutta siten me täydennämme toinen toisiamme. Kuunnelkaa toisianne ja puhukaa toisillenne. Mitä enemmän tiedätte toisistanne, sitä helpompi teidän on toimia yhdessä ja pitää oikeasti hauskaa. Nyt on aika käpertyä kavereiden kanssa sohvan nurkkaan ja katsoa yhdessä hyviä elokuvia.

Toimituksemme on ollut kuun aikana tiukkojen aikataulujen alaisena, mutta yhteistyöllä tästä kaikesta on selvitty. Jälleen kaksi kertaa viikossa olemme kokoontuneet suunnittelemaan ja toteuttamaan tämän kuun numeroa Paasikivi-Opiston seinien sisälle. Ja nyt koko tuotos on valmiina käsissänne. Istukaa rauhassa alas juomaan lämmintä kaakaota ja selailemaan lehtemme sivuja, josko sieltä vaikka sattuisi löytymään jotakin kiintoisaa luettavaa. P

5


gallup

1. Miten kulttuuri näkyy elämässäsi? 2. Mitä kulttuuria kaipaisit Turkuun lisää?

Helmi

Elina

19v.

16v.

1. Asun Turussa ja käyn keikoilla.

1. Kuuntelen paljon musiikkia ja käyn välillä näyttelyissä.

2. En kaipaa lisää kulttuuria, mutta itse voisin käydä enemmän erilaisissa paikoissa ja tapahtumissa.

2. Jotain reivejä tai sen tapaisia tapahtumia alaikäisille, sillä ne on yleensä kaikki K18.

said 27v.

1. Aluksi Turun kulttuuriin oli vaikeaa sopeutua. Käyn museoissa ja tapahtumissa, esimerkiksi Ruisrockissa. 2. Turussa on hankala tutustua muihin ihmisiin, koska kukaan ei tule juttelemaan tuntemattomalle. Voisi olla enemmän sellaisia tapahtumia, missä ihmiset voisivat tutustua.

6

maarit 27v.

1. Olen vähän huono kulttuurikuluttaja, mutta parhaiten kulttuuri näkyy esimerkiksi kaveriporukassa. Näyttelyissä tulee käytyä myös jonkun verran. 2. Kaipaisin enemmän paikkoja missä voisi tavata ihmisiä ja olla.

joonatan 15v.

1. Harrastan skeittailua. 2. Skeittihalleja ja tapahtumia.

Waltteri 17v.

1. Harrastan musiikkia ja välillä käyn museoissa. 2. Olen tyytyväinen Turun kulttuuriin, enkä kaipaa sitä tänne enempää.


Tämän julkaisun ovat tehneet Paasikivi-Opiston opiskelijat.

Haluatko olla yksi heistä? Tutustu koulutustarjontaamme verkkosivuillamme.

Paasikivi-Opisto I paasikiviopisto.fi

Lukuvuosi täynnä onnistumisia!

7


Aryz, Harvest

8


Teksti: Maija Nordqvist

Kuvat: Maija Nordqvist

Graffititaiteen uusi aika Tänä päivänä laiton katutaide ja graffitit ovat hiljalleen hiipineet myös taidemuseoiden seinille. Onko graffitikulttuuri ottamassa uutta askelta osaksi taideinstituutiotamme? Graffitit- kriittistä suhtautumista osakseen saava, puhuttava taiteenmuoto. Sekä Turussa että yhtälailla Helsingissäkin ovat olleet päät vastakkain graffiti- ja katutaiteilijat ja rakennusviraston wharmaat virkamiehet ja vartioliikkeet. Väärään aikaan väärässä paikassa seinään tussatessasi saatat saada osaksesi muhkeat vahingonkorvaukset taikka kyydin kiven sisään. Graffitin poliittinen kannanotto kyseenalaistaa julkisen kaupunkitilan käytön. Kulttuurin ja taidemuodon tuhoaminen puhuttaa, kun suurilta osin tarkoituksena on vain kaupunkikuvan kaunistaminen. Suomalaista kaupunkikuvaa värittävät harmaan sävyt sekä rakennuksissa valitsee laatikkomainen olemus. Julkisivujen visuaalinen ilme on usein jäänyt unohduksiin. On sääli nähdä miten usein oman paikkansa löytäneet hienot katutaideteokset raivataan armotta kadoksiin. Vuosittain puhtaamman katukuvan aikaansaamiseksi käytetään miljoonia euroja. Poliisi on jopa nimittänyt graffitien kaitsemiseen oman Töhryryhmän. Kampanjan tavoitteena olleen törkyjen poiston voidaan sanoa toteutuneen näiden kahdeksan vuoden

aikana sen ollessa käynnissä. Nykyisin et Helsingissäkään törmää värikkääseen seinään tai ylipäätänsä merkkeihin siitä, että kaupungissa on elämää ja tapahtuu. Onko tämä puhdastakin puhtaampi katukuva ja siistin harmaat alikulkutunnelit ja melumuurit kaiken tämän arvoisia? Eikö urbaaniin nykykaupunkiin nimenomaan kuulu merkit elävästä kaupunkikulttuurista sekä katutaiteesta?

Graffitikulttuuri kukoistaa

Graffititaide elää kuitenkin uutta ajanjaksoa. Uutta virtaa seinämaalaukset ovat saaneet osaksi kaupunkikuvaa tulleista graffitiseinistä. Graffitiseinät ovat avoimia kenelle tahansa. Lailliset seinät mahdollistavat katutaiteen harjoittamisen ilman kiinnijäämisen pelkoa. Laittomia graffiteja tehdään kuitenkin edelleen ja tullaan aina tekemäänkin. Katutaide on kuitenkin ottanut suuntaa gallerioiden puolelle, jossa se on saanut osakseen suurta kiinnostusta. ”Katutaiteen kansainvälisistä suurista nimistä, kuten yhdysvaltalaisesta Obey Giantista ja britti

Banksysta, on tullut huikeiden, laajoja massoja kohahduttaneiden teostensa ansiosta jo suuryritysten mainostoimintaan verrattavia brändejä. Laillinen taide ja graafinen suunnittelu ovat innostuneet katujen kielen ilmaisuvoimasta muutenkin kuin vain tekemällä suunnittelutarjouksia tunnetuimmille alkuperäisille katutaiteilijoille. Aivan kuten Keith Haring ja Jean-Michel Basquiat 80-luvulla, nykyajan taiteilijat, graafiset suunnittelijat ja mainostajat ottavat inspiraation katutaiteesta.” Suomessa gallerioiden kiinnostus katutaidetta kohtaan ei ole vielä kovinkaan suurta, mutta muutamat katutaiteilijakollektiivit ovat saaneet töitään myymälöiden seinille asti. Mitä mieltä sinä olet graffititaiteesta? Lähteet: Anssi Vallius, Katutaide ympäristöesteettisin silmin- Ajatuksia julkisen tilan käytöstä Suomessa

• Turun graffitiseinä sijaitsee Kupittaan puistossa Hippoksentien tuntumassa skeittiparkin ja pyöräradan välissä.

9


Jukk

a Ha

kane

n, Su

ome

n Jou

tsen

Turun Graffitisein채

10


Teksti: Tanja Semenova

Kuvat: Tanja Semenova

tatuointihistoriaa ja artisteja Tatuoinnit eivät ole aina olleet pelkkiä koristeita vaan niillä on ollut myös jokin uskonnollinen tai symbolinen merkitys. Eri kuvat merkitsivät erilaisia asioita kuten valtaa ja uskonnollista ylemmyyttä, leimautumista alempaan kastiin, noidaksi tai rikolliseksi. Tatuointien avulla on myös ennaltaehkäisty ja parannettu sairauksia sekä autettu ihmistä kuoleman jälkeisessä elämässä. Nykypäivänä tatuointeja pidetään enemmän koristeena tai tapana ilmaista mielipiteensä.

Milloin ensimmäisiä merkkejä tatuoinneista?

Vanhin koskaan löydetty todiste tatuointien olemassaolosta on noin 5300 vuotta vanha. Vuonna 1991 Alpeilta löydetyllä miehellä havaittiin ainakin 57 tatuointia. Niiden merkitystä ei kuitenkaan

ole pystytty selvittämään. Ennen tätä vuonna 1948 löydettiin pazyrikilaisten hevosmiehien ja sotureiden hautoja, joilta yhdellä oli useampia tatuointeja. Tatuoinnit kuvastivat aasia, pukkia, kalaa, kaurista ja aarnikotkaa muistuttavia taruolentoja. Eläinkuvien on uskottu esimerkiksi tuovan viisautta, rohkeutta,

metsästysonnea ja suojelusta pahoja henkiä vastaan. Erilaisilla kuvioilla uskottiin olevan myös lääketieteellinen merkitys.

11


Miksi tatuoinnit kiellettiin Euroopassa?

Euroopassa värien ujuttajat asuivat erillään muusta yhteisöstä, sillä se oli likainen ja pahan hajuinen prosessi. Tatuointien suosio romahti keskiajan jälkeen Euroopassa, sillä kristityt suhtautuivat ruumiin muokkaamiseen erittäin kriittisesti. Keisari Konstantinus kielsi tatuoinnit sivistymättömänä ja barbaarisena tapana. Näin tatuoinnit katosivat eurooppalaisesta kulttuurista tuhanneksi vuodeksi.

Mitä tapahtui kieltokauden jälkeen?

Tatuoinnit tulivat takaisin Eurooppaan kristittyjen ristiretkiläisten myötä 1200-luvulla. Heidän tuomien uskonnollisten tatuointien suosio kasvoi 1600 ja 1700-luvulla. Lopullisesti tatuoinnit löydettiin suurten löytöretkien aikaan, jolloin merimiehet innostuivat ottamaan alkuasukkailta tatuointeja. 1700-luvun lopulla merimiestatuoinnit yleistyivät nopeaa vauhtia, mutta tatuointien ollessa siihen aikaan eksoottisia koko vartalonsa tatuoidut ”villit” keräsivät suuria yleisöjä sirkuksissa ja markkinapaikoilla.

12

Milloin ensimmäinen studio perustettiin?

Ensimmäisen virallisen tatuointistudion perusti mies nimeltä Martin Hildebrant vuonna 1864 New Yorkiin. Suosion myötä arvioitiin, että noin 90 prosentilla amerikkalaisista merimiehistä oli yksi tai useampi tatuointi. Lopulta Englannissa ja Amerikassa oli valloillaan tatuointihuuma, joka meni niin pitkälle, että erään lehden artikkelissa ehdotettiin tatuoituja vihkisormuksia. Huuma jatkui lähes ensimmäiseen maailmansotaan saakka, jolloin tatuointeja harrastivat lähinnä enää sirkuslaiset, merimiehet, rikolliset ja sotilaat.

Kuka oli keksinyt tatuointikoneen? Tatuointikoneen on keksinyt newyorkilainen tatuoija, Samuel O’Reilly. Hän on patentoinut keksintönsä vuonna 1891 ja sen toiminta perustui tavalliseen sähkömoottoriin.

Mitä tapahtui 1900-luvulta 2000-luvulle?

Tatuointi-innostus oli muoti-ilmiö, joka ei jaksanut viehättää ihmisiä kovin kauaa, joten tatuoituja ihmisiä alettiin taas pitää outoina. Myöhemmin 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa New Yorkissa päätettiin tehdä tatuointimarkkinoille loppu, sillä niitä alettiin yhdistää rikolliseen toimintaan ja juopotteluun. Syitä lopettamiseen haettiin epähygieniasta ja epäterveellisyydestä.

Miten tatuointikulttuuri nousi? 1960-luvun puolivälissä Don Ed Hardy, Jerry Collins, Lyle Tuttle toimivat tatuointikulttuurin uusina kehittäjinä sekä nostajina. Alettiin tarvita uusia asiakkaita merimiesten ja pikkurikollisten tilalle ja nämä olivat nuoriso, joka ryhtyi kapinoimaan yhteiskuntajärjestelmää vastaan. Tatuoinneista alkoi tulla muotia. Amerikkalaista esimerkkiä seuraten, myös eurooppalaiset nuoret alkoivat harrastaa tatuointeja 1960-1970-lukujen vaihteessa.


Suomessa ensimmäiset viralliset tatuointistudiot perustettiin vasta 1980-luvun lopulla. Tatuointiala menee koko ajan eteenpäin ja nykyään tatuointiliikkeitä löytyy melkein joka kadunkulmasta. Turusta löytyy suosittuja ja tunnettuja tatuointistudioita ja tatuoijia.

Uncle Henri, Skincraft 1. Mistä kiinnostus tatuointiin lähti?

Kiinnostus lähti joskus nuorena miehenä, Tatuoinnit olivat mielestäni siistejä ja aloin itsekin ottamaan tatuointeja.

2. Miten päädyit tatuointialalle?

Päädyin alalle ihan vahingossa. Olen piirtänyt koko ikäni ja olin oppipoikana, niin siitä se lähti. Siihen aikaan se oli kuitenkin hankalampaa kuin nykyään. Vuonna 2002 ostin tämän liikkeen ja siitä alkaen olen tehnyt pelkästään tatuointialan töitä. Ennen liikkeen ostamista olin täällä iltaisin töissä. silloin oli

vielä sitä aikaa kun tehtiin tribaaleja ja pilvin pimein kiinalaisia merkkejä.

3. Mitä vinkkejä antaisit tuleville tatuoijille?

Säästäkää rahaa ja ottakaa siistejä kuvia. Minusta oikea tapa oppia on olla oppipoikana. Se ei ole helppoa ja pitää ansaita se, että opetetaan. Nykyään pidän tätä enemmän käsityönä, ei tätä opi muuten kuin tekemällä. Aina oppii uusia asioita ja itsekritiikki on hyvästä. Aitoja tatuointikouluja ei ole olemassa eikä sellaisia edes voisi.

4. Kuinka pitkä jono ajanvarauksessa?

Ei mitään älyttömiä, mutta riippuu vuodenajasta. Keväällä halutaan enemmän tatuointeja, syksyllä ja talvella taas on enemmän vakioasiakkaita, joille jatketaan isompia kuvia.

5. Miten tatuoinnin hinta määräytyy?

Hinta määräytyy kuvan ja paikan mukaan. Esimerkiksi olkavarteen tai kylkeen on hankalampaa ja hitaampaa tehdä kuvia.

13


6. Mikä olisi paras tapa valita itselleen sopiva tatuoija?

Kannattaa valita sellainen tatuoija, joka tekee valitsemasi tyylisiä kuvia. Jos haluaa old school tai japes tyylisen, niin kannattaa tulla minun luokseni. Kannattaa nähdä vaivaa, ottaa selvää ja etsiä itselleen sopiva tatuoija. Turussa on onneksi hyvä taso, mutta valitettavasti löytyy huonojakin.

7. Millainen on mielestäsi hyvä tatuointiliike?

Ihan yleiskatsauksella näkee, että onko liike kunnossa. Olisi myös hyvä nähdä kuvia mitä on tehty ja nähdä ihan livenä.

8. Mistä tietää huolehtiiko tatuoija hygieniasta?

Vaikeaa selittää, mutta kannattaa kysyä miten hommat menee. Sen näkee ihan päällepäin miten asiat hoidetaan. Jos kysyessä huomaa, ettei tatuoija osaa vastata kysymyksiin, kannattaa lähteä saman tien ulos ovesta.

Lasse Sjöroos, Invidual Ink 1. Mistä kiinnostus tatuointiin alkoi?

Kiinnostus lähti aikoinaan Riihimäeltä paikallisilta skeittareilta ja punkkareilta. Näillä pojilla oli kädet ja selät täynnä tatuointeja, mikä oli siihen aikaan hyvin harvinaista. Se viehätti kauheasti ja halusin ottaa oman, mutta vanhemmat eivät antaneet lupaa siihen, kun olin vasta 16-vuotias. Se oli ensimmäinen kerta,

14

kun sain tutustua ja nähdä läheltä oikeita tässä. Periaatteessa vahingon ja harrastuktatuointeja. Eli Riihimäen hardcore sen kautta löysin työni. Ensi kuussa tulee tasan 16 vuotta, kun olen tehnyt tätä poikien syytä.

2. Miten päädyit tatuoijaksi? Olen aina piirtänyt. Jossain vaiheessa tuli mieleen, kun olin ottanut ensimmäisen tatuoinnin, että se voisi olla se minun juttu. Aloin sitten harjoittelemaan ja nyt ollaan

työkseni.

3. Miten opettelit/aloitit tatuoimisen?

Opettelin tatuoimista itseeni ja hulluihin kavereihin, jotka antoivat harjoitella.


Ei ole järkevää harjoitella eläviin ihmisiin, mutta se on ainoa tapa oppia tekemään tatuointeja oikein. Jos harjoittelee keinonahkoihin tatuoinnit saattavat näyttää erilaisilta kuin ihmisen iholla. Täytyy kuitenkin muistaa pitää hygieniasta kiinni, jos harjoittelee ihmisiin.

4. Miten aloit saamaan asiakkaita?

Tein tatuointeja kavereille ja kun myöhemmin alkoi tulla tutun tuttuja ja vieraita ihmisiä, niin ei ollut enää mielekästä pyytää heitä kotiin. Perustin liikkeen vuonna 1997 ja nyt ollaan tässä.

5. Millaisia vinkkejä antaisit tuleville tatuoijille?

Kannattaa käydä aseptiikkakursseilla ja opetella pitämään huolta hygieniasta. Netistä voi etsiä myös tietoa, jos osaa suodattaaa oikean tiedon väärästä. Nykyään on niin paljon kaiken maailman tauteja, jotka eivät näy päällepäin eikä tarvitse isoa virhettä tehdä, kun saa taudin siirtymään toiselta ihmiselle toiselle. Kovin moni tatuoija tai tatuoijaksi haluava ei selkeästi ota sitä kauhean tosissaan, mikä on hirvittävää ja säälittävää. Lähtökohtaisesti hygienia on tärkeämpää kuin osaisi tatuoida teknisesti oikein.

tiedetään puhtaudesta. Tällä alalla ei pelleillä eikä leikitä asialla mikä on oikeasti vakava, kun puhutaan ihon alle menemisestä ja veren kanssa leikkimisestä. Tatuoijan pitää osata suhtautua työhönsä ammattimaisesti. Vaikka kuva ei henkilökohtaisesti miellytä, se kuitenkin tehdään niin hyvin kuin osataan.

9. Mistä tietää, huolehtiiko tatuoija hygieniasta?

Sen voi nähdä jo päällepäin. Pyydettäessä saa nähdä onko sterilointilaitteet kohdillaan ja voi aina kysyä, miten täällä huolehditaan hygieniasta. Jos liikkeessä ei osata vastata kysymyksiin niin kannattaa lähteä saman tien ovesta ulos.

P

“Nykymaailma on vaan mennyt siihen, että kaikki pitäisi antaa suoraan kultatarjottimella naaman eteen. Suoraan sanottuna Tuntuu et tyhmä kuluttaja ostaa paskaa.”

6. Kuinka pitkä jono ajanvarauksessa?

Minulla on kahden vuoden jono ollut jo pidempään. Täällä käy vierailevia artisteja ja on vakioartisteja. Eli noin kaksi kuukautta saa jonottaa, mutta se riippuu myös vuodenajasta.

7. Mikä olisi paras tapa valita itselleen sopiva tatuoija? Katsomalla portfoliota ja ottamalla selvää, että siellä tehdään asiat puhtaasti. Kun on paljon puhuttu ja kritisoitu sitä, että on saanut huonon tatuoinnin, on kuluttajan oma vika, jos ei itse selvitä mitä on menossa tekemään. Asioiden selvittäminen onnistuu vaikka kymmenessä minuutissa, kun istuu alas ja ottaa asioista selville. Nykymaailma on vaan mennyt siihen, että kaikki pitäisi antaa suoraan kultatarjottimella naaman eteen. Suoraan sanottuna tuntuu että tyhmä kuluttaja ostaa paskaa.

8. Millainen on mielestäsi hyvä tatuointiliike?

Hyvässä liikkeessä keskitytään siihen mitä tehdään, tehdään työt ammattimaisesti ja

15


16


Teksti: Roosa Nietosvuori

Kuvat: Jani Suomalainen

Glow Drop Entertainment – Turun nouseva bileiden järjestäjä Glow Drop -ryhmä halusi tuoda Turun yöelämään jotakin uutta. He halusivat tuoda Turkuun tajunnan räjäyttävää meininkiä. Heidän visioonsa kuului näyttävyys pimeässä erilaisten valojen ja hohtomaalien avulla. He halusivat järjestää reivit, elektronisella tanssimusiikilla varustetut bileet. Ja sen he myös tekivät.

Mikä se on? Glow Drop Entertainment on ryhmä Paasikivi-Opiston opiskelijoita. Ryhmään kuuluu 18-vuotiaat Amina Marouf, Henna Lieskivi, Joel Jyränti ja 21-vuotiaat Vihtori Valkama ja Milla Ilkamo. Ryhmä on järjestänyt kolme tapahtumaa Turun Klubilla. He aloittivat vasta vähän yli vuosi sitten, mutta ovat jo saaneet nimeä Turussa tapahtumillaan. ”Me tuotiin ”Glow in the dark” ja UV-maalit ensimmäisten joukossa Turkuun”, sanoo Milla. Hän tiivistää Glow Drop Entertainmentin lauseeseen: ”rave on, party hard, glow in the dark”.

Miten tähän on päädytty? Idea ensimmäisen tapahtuman järjestämiseen lähti syksyllä 2012 koulussa yrittäjyyden kurssin aikana. He miettivät mitä Turun yöelämästä vielä puuttuu ja kuinka hienoa olisi, jos he järjestäisivät reivit. Ryhmällä oli idea, mutta heillä ei ollut vielä minkäänlaista verkostoa tai rahaa sen toteuttamiseen. He aloittivat ihan nollasta. ”Koomisinta oli se, että yli puolet meistä oli ala-ikäisiä vielä silloin”, Amina muistelee. Ensimmäinen Glow Drop järjestettiin 17. tammikuuta 2013. Paikkaa kyseltiin aluksi koulun sen hetkisen tapahtumatuotannonopettajan kautta ja lopulta se varmistui Klubiksi. Suunnittelu- ja tekovaiheen aikana heistä tuntui, ettei

kukaan uskonut heihin. ”Meille sanottiin, että kyllä opiskelijoilla saa olla haaveet ja tavoitteet, mutta mahdollisuudet onnistumiseen eivät ole aina suuret”, Amina sanoo. He olivat itsekin yllättyneitä, kun paikalle saapui paljon juhlijoita ja tunnelma oli katossa loppuun saakka. Seuraavan tapahtuman ideointi alkoi, kun Klubilta pyydettiin heitä järjestämään koulunpäättäjäisbileet. Tapahtumasta ei ollut tarkoitus tulla samanlainen kuin

”Meille sanottiin, että kyllä opiskelijoilla saa olla haaveet ja tavoitteet, mutta mahdollisuudet onnistumiseen eivät ole aina suuret.” tammikuun Glow Drop, vaan Klubille tarkoitettu oma tapahtuma. Glow Dropille tyypilliset yksityiskohdat jätettiin siis pois. Sen seurauksena syntyi toukokuun viimeisenä perjantaina juhlittu Glow Drop Presents: Wobble Bath. Tällä kertaa tapahtuma ei ollut enää koulun vastuulla, vaan Glow Drop Entertainment järjesti sen itse yhteistyössä Klubin kanssa.

Mitä ennen tapahtumaa? Ennen jokaista tapahtumapäivää heillä on

paljon mietittävää, jotta itse tapahtuma olisi mahdollisimman onnistunut. Paikka on tärkeyslistan kärjessä. Glow Drop Entertainmentin tapauksessa Klubi on ollut halukas yhteistyöhön, joten paikka on varmistettu sieltä aina ensimmäiseksi. Tapahtumaan täytyy etsiä myös esiintyjät. ”Artistien kohdalla ollaan mietitty mikä olisi kova juttu ja sen jälkeen otamme heihin yhteyttä. Tähän mennessä ollaan saatu kaikki suhteellisen helposti mukaan”, kertoo Henna. He suunnittelevat tapahtumaan visuaalista ilmettä ja tekevät julisteita ja lentolehtisiä, joita he levittävät ympäri kaupunkia. Mainonnalle kannattaa antaa tarpeeksi painoarvoa, jotta ihmiset ovat varmasti tietoisia tapahtumasta. Viime Glow Dropia mainostaessa he jakoivat myös Glow Drop-tarroja. Materiaalit tähän kaikkeen joko tilataan, saadaan omasta takaa tai kavereilta. Facebook on tärkeä väline mainonnassa, sillä tänä päivänä lähes jokaisella on oma Facebook-profiili. Sekä itse ryhmällä että jokaisella tapahtumalla on oma sivunsa Facebookissa. Järjestämiseen kuuluu myös tehtäviä, jotka eivät heti ensimmäisenä tulisi mieleen. Lavasteiden tulee olla palonkestäviä, sillä lavalla on paljon tekniikkaa, kuten lamput, jotka kuumenevat helposti ja aiheuttavat tulipaloriskin. Tästä syystä ryhmän tuli saada lavalla olevat kankaat palonkestäviksi. He olivat etsineet palonkestäviä aineita

17


pitkään ja lopulta löytänyt juuri ennen tapahtumapäivää hitsauksessa käytettyä palonestoainetta Joelin isältä. ”Sillä sitten suihkittiin kankaat läpi”, Henna toteaa.

Miten he sen tekevät? Tarkkaa tehtävänjakoa ryhmällä ei ole, vaan kaikki tekevät vähän kaikkea. Pääasiassa pojat ovat vastuussa tekniikasta ja tytöt lavasteista ja rekvisiitasta. Sponsoreita he hankkivat porukalla. Ryhmällä on lähes koko henkilökunta omasta takaa, graafisesta ilmeestä vakio-DJ:hin saakka.

18

Muita bileissä mukana olleita tekijöitä ovat Cybershop ja Stone Films. Cybershop on heidän nettisivujaan lainaten ”vaihtoehtomuodin liike”. Heiltä on saatu tapahtuman iholle tarkoitetut UV-maalit, eli UV-valossa hohtavat maalit. ”Ihmiset tykkäävät, kun on vähän ylimääräistä tuomassa lisää tunnelmaa. UV-maalit sopivat tähän tarkoitukseen hyvin”, he perustelevat. Turkulainen Stone Films on alusta asti videokuvannut tapahtumissa ja tehnyt niille aftermoviet. Glow Drop Entertainmentin Joel kuuluu itse Stone Filmsiin.

Helsinkiläinen tapahtumajärjestäjä Floorluv kiinnostui Glow Dropista. Viimeisin Glow Drop järjestettiin 17. lokakuuta yhteistyössä heidän kanssaan. Glow Dropin ja Wobble Bathin musiikkitarjontana toimii konemusiikki ja tapahtumien artistit vaihtelevat. Ensimmäisessä tapahtumassa oli esiintymässä jo suosiota saanut tamperelainen Rico Tubbs. Ryhmältä löytyy myös omasta takaa dj Shock Dip, eli Vihtori, joka toimii tapahtumien vakio-Dj:nä. Tapahtuman ”kilpailijoiksi” tytöt listaavat Eclipsen ja Börsin Full Moon


Glow Partyn. ”Meillä on harvemmin tapahtumia kuin heillä, mutta suurempi toteutus. Keksimme aina jotain sellaista, mitä meillä ei ole aiemmin nähty, kuten maskeja, VIP-kisoja, valotikkuja, ihomaaleja ja muita yksityiskohtia. Artistimme vaihtuvat tapahtumasta toiseen, mutta teema pysyy samana. Pyrimme aina meininkiin yksityiskohdillamme, eli tarkoitus on saada vähän sellainen hyvällä tapaa näyttävä ja friikki kokonaisuus”, he kuvailevat.

Mitä tulevaisuudessa odottaa? Tulevaisuudessa heidän tavoitteenaan on laajentaa toimintaa niin Turussa kuin sen ulkopuolella. ”Pystymme aina parantamaan. Me loimme Glow Dropin täysin tyhjästä, ja nyt meillä on jo nimeä Turussa. Meitä motivoi mahdollisuus laajentaa Helsinkiin. Se onnistuu nyt Floorluvin kanssa”, Amina ja Milla listaavat. He haluavat pitää huolta omasta

asiakaskunnastaan. Menoa on tulossa jälleen tammikuussa, kun he järjestävät Glow Dropin 1-vuotisbileet. Ryhmä ei vielä paljasta kaikkea, mutta vihjeeksi he antoivat yhden sanan – ”reivinalle”. ”Pyrimme tähtäämään aina korkeammalle. Näillä näkymin loppua ei näy”, Milla lupaa.

p

19


Teksti: Saska Suomalainen

Kuvat: Saska Suomalainen

Hitaasti aukeavuuden siunaus Tämänkertaisen kolumnin aihe kumpuaa eräästä keskustelusta erään tuttavani kanssa. Keskustelu koski aivan luvattoman hyvää Paavoharju –yhtyeen uusinta albumia Joko sinä tulet tänne alas, tai minä nousen sinne.  Todella kokeellista ja synkkää musiikkia sisältävä levy yhdistelee folkia, hip hoppia, ambientia, trip hopia ja gospel-perinnettä ja voin suositella sitä kaikille lämpimästi. Keskustelukumppanini totesi nuivasti, ettei jaksanut kuunnella loppuun yhtäkään levyn kappaletta. Luonnollisesti vastasin, että ”Paaviksen” uusin julkaisu vaatii ehdottomasti omaa rauhaa ja useita kuuntelukertoja auetakseen kunnolla. Tähän toinen osapuoli tokaisi ytimekkääksi vastaukseksi: ”Muuttuuko se aluksi paska levy sitten kullaksi kun päätät niin?” Hyvä kysymys, jota pitikin miettiä hetken tai kaksi ennen kuin pystyin vastaamaan. Eikä se edes koske pelkästään musiikkia, vaan myös kaikkea muutakin taidetta.  

20

“Tähän toinen osapuoli tokaisi ytimekkääksi vastaukseksi: ”Muuttuuko se aluksi paska levy sitten kullaksi kun päätät niin?”

Itse tunnustaudun hitaasti aukeavan ja paljon tutustumista vaativan musiikin ystäväksi. Nautin selatessani vaikkapa jazz-artisti Sun Ran yli sadan levyn kokoista laajaa tuotantoa ilman, että vieläkään osaan nimetä häneltä kuin yhden tai kaksi julkaisua. Juuri etsiminenhän onkin sitä mainiointa viihdettä. Intohimoa ja keskittymiskykyä vaativa hitaus on vain usein paljon palkitsevampaa kuin sekunneissa tapahtuva ‘hetkessä rakastuminen’.

Toisaalta en kyllä pystyisi tutustumaan mihinkään taiteeseen tuntematta siihen alunperin edes jonkinlaista mielenkiintoa. Kuitenkin väitän, että musiikki, johon ihastut nopeasti myös alkaa kyllästyttämään sinua usein nopeasti. Hitaan tutustumisprosessin jälkeen musiikkiin sen sijaan on kiintynyt paljon tukevammin ja siksi suhde yhtyeeseen kestääkin pidempään. Vastauksena ystäväni kysymykseen voisi loppujen lopuksi olla, että paska ei edelleenkään muutu kullaksi. Sen sijaan astetta vaikeampi kulttuuri saattaa avautua keskittymisellä ja tutustumisella paremmaksi, kuin mitä alkuun luulit. P


“Intohimoa ja keskitty-

miskykyä vaativa hitaus on vain usein paljon palkitsevampaa kuin sekunneissa tapahtuva hetkessä rakastuminen!”

21


Teksti: Saska Suomalainen

Kuvat: Saska Suomalainen

kUN pIMEYS SAAPUI TURKUUN Pimeys on laskeutunut kaupungin päälle. Autojen valokeilat halkovat katuja ja minä kävelen ylös Puolalanmäkeä kamerani ja jalustani kanssa. Puistosta kuuluu pelottavia huutoja, mutta en välitä niistä. Näkymä Aurakadulle on upea ja laitan kameraan puolen minuutin valotusajan. Ehdin ottaa noin kymmenen ruutua ennen kuin puistosta kuuluva humalainen huuto käy liian hermostuttavaksi. Talsin Humalistonkatua pitkin rautatieasemalle. Matkalla kaksi miestä pysäyttävät

22

minut ja kysyvät tietä. Neuvon heitä ja jatkan matkaani. Rautatieasema on kauniimpi öisin. Junaraiteet ovat hiljentyneet eikä paikalla näy yhtäkään ihmistä.


23


24


Veturitallien valot loistavat yksinäisinä ja nappaan kuvan näkymästä. Valokyltti ilmoittaa seuraavan junan lähtevän kuuden aikaan aamulla, noin viiden tunnin päästä tästä hetkestä. Palattuani takaisin kauppatorille tuntuu siltä, että koko Turku on hukkumassa oksennukseen. Ohikulkijoita tuntuu kiinnostavan kohtuuttomasti kameraa ja jalustaa kantava ihminen. En oikein osaa vastata heille mitään, vaan nousen yöbussiin ja lähden pois. P

25


26


27


Tekstit: Emilia Tamminen

Kuvat: Turun Kaupunginteatterin mediapankki

THE ROCKY HORROR SHOW The Rocky Horror Show on musikaali, joka kehottaa ihmisiä vapautumaan älyllisestä toiminnasta, antamaan nautinnolle vallan ja päästämään erilaisuuden kukoistamaan.

Kulttimusikaali kertoo nuoren, vasta-avioituneen ja täysin tavallisen pariskunnan, Bradin ja Janetin, päätymisestä myrskyisenä yönä sadetta pakoon transvestiittien asuttamaan synkkään kartanoon. Kartanon omalaatuiset asukkaat ovat lähtöisin Transsexuaali-nimiseltä planeetalta. Frank-N-Furter on joukon johtohahmona onnistunut useiden kokeilujen jälkeen luomaan täydellisen miehen, Rockyn. Frank-N-Furterin seuralaisiin kuuluvat Rockyn lisäksi luihu Riff-Raff ja tämän sisar Magenta sekä Frank-N-Furteriin palavasti rakastuneena ollut Columbia. Transsexualilaiset aiheuttavat toinen toistaan syvempiä ryppyjä Bradin ja Janetin rakkauteen. Richard O. Brienin kirjoittaman musikaalin maailman ensi-ilma nähtiin Lontoossa vuonna 1973. Tuohon aikaan The Rocky Horror Shown aihe oli kohahduttava. Elettiin seksuaalisen vallankumouksen kulta-aikoja ja heteroseksuaalisuuden kyseenalaistaminen aiheutti pahennusta. Musikaali kiri itselleen nopeasti kulttimaineen ja kartutti vahvan fanijoukon ympärilleen. The Rocky Horror Shown 40-vuotinen menestyksekäs taival jatkuu tänä syksynä Turun Kaupunginteatterissa. Ohjauksesta vastaa Marika Va-

28

paavuori, jonka nimi on jo aikaisemmin tuttu turkulaiselle teatterille. Rooleissa nähdään Turun Kaupunginteatterin omia, ja kuten tavallista, vierailevia näyttelijöitä. Frank-N-Furterin (joka Vapaavuoren ohjauksessa tunnetaan Frank-N-Wurstina) roolista suoriudutaan kaksoisroolituksella Sami Saikkosen ja Lari Halmeen toimesta. Frank-N-Furterin luomuksena, itse Rocky Horrorina, nähdään Severi Saarinen. Upean Magentan roolissa esiintyy Kirsi Tarvainen, Columbiana Riitta Salminen ja Riff-Raffina Miska Kaukonen. Mika Kujala pitää huolen sekä Tohtori Everett Scottin että Eddien roolituksesta. Yleisöstä huolen pitää Jukka Aaltonen Kertojan roolissa. Yleisö otetaan Turun Kaupunginteatterin versiossa mukaan showhun. Teatterilla on myynnissä rekvisiittapussi, joka pitää sisällään kaikki tarvittavat välineet (muuan muassa vessapaperirullan, pelikortit ja kumihanskat) katsojan pääsemiseksi osaksi esitystä. Näyttämön reunoilla sijaitsevilla videotauluilla keikistelee Miss Hapstead (Sonja Sorvola), joka neuvoo yleisöä esitykseen osallistumisessa. The Rocky Horror Show sai kaksoisensi-iltansa Turun Kaupunginteatterilla 25.-26.10. Syksyn esitykset jatkuvat aina joulukuun viimeiseen päivään asti.

P


29


Teksti: Annina Rannikko

Kuvat: Annina Rannikko

Musikaalirooli laittaa taidot koetukselle Viljami Sainio, 18, lukionsa abiturientti, kiinnostui musiikista jo nuorena ja sittemmin mukaan on tullut myös näytteleminen ja elokuva-ala. Höyryävän teekupin äärellä hän kertoo ensi vuonna ensi-iltansa saavasta Atlantis-musikaalista, johon pääsi mukaan. Viljami istuu huoltoaseman kahvilassa. Hän vaikuttaa aluksi hiljaiselta. Ensim mä sen kysymyksen tullessa, vaivaan nuttava hiljaisuus vaihtuu nopeaan puheeseen, joka heittelehtii aiheesta toiseen. Hän kertoo innoissaan, miten päätyi sattumien kautta mukaan ensi syksynä Turun Logomossa nähtävään Atlantis-suurmusikaaliin, joka on ensi vuonna Suomen suurin musikaaliprojekti. ”Kaikki alkoi kesäloman alussa, kun kaverini näytti minulle mainoksen, jossa Atlantis-musikaaliin etsitään näyttelijöitä. Olin heti innoissani, vaikken ollenkaan varma, haenko lopulta mukaan.” Lopulta mielenkiinto ja uteliaisuus omien rajojen kokeiluun voittivat, ja Viljami laittoi hakemuksen musikaalin nettisivuille, kun töissä sattui olemaan sopivan hiljainen hetki.

Kutsu koe-esiintymiseen ”Koko ajan minä olin tosissaan, mutta ei minulla mikään pakko ollut mukaan päästä, lähdin vain kokei-

30

lemaan rajojani”, hän toteaa kevyesti. Kesän lopulla, lomamatkalla halki Euroopan Viljami sai sähköpostia, jossa oli kutsu koe-esiintymisiin. ”Päällimmäinen tunne silloin oli varmaankin riemun ja kauhun sekoitus. Onko minun oikeasti pakko mennä tuonne?” Viljami kertoo ja osaa nyt jo nauraa tilanteelle ja reaktiolleen. ”Edes perheelle en kertonut, että olin hakenut ja että olin oikeasti menossa koe-esiintymiseen, vain kaksi kaveriani, jotka olivat matkalla mukana saivat kuulla siitä.” Tilaisuus oli vain pari päivää matkan jälkeen, ensimmäisenä viikonloppuna koulun alkamisen jälkeen. Kahdessa päivässä Viljami harjoitteli sanat kahteen musikaalikappaleeseen, jotka hän myöhemmin esitti tilanteessa, jota hän itse kuvaili ”Idols-koelauluksi”. ”Oli pelottavaa, kun kukaan ei tiennyt missä olin, hyvä jos tiesin itsekään”, Viljami kertaa tunteitaan. ”Koe-esiintyminen oli täynnä näyttelemistä, erilaisia improvisaatioharjoituksia ja kohtausten lukua ääneen, sen lisäksi tans-


sittiin ja laulettiin yksin tuomareille itse valitut musikaalibiisit”, Viljami kertoo ja hänen kasvoistaan näkyy kokemuksen into.

Viljami ei tunne tanssia omakseen, mutta hän päätti heittäytyä mukaan innolla. Laulamiseen hän sen sijaan panosti eniten ja lopulta lauluiksi valikoituivat Abban tutuksi tekemä Waterloo sekä Leijonakuningas-musikaalin Can You Feel the Love Tonight. Syy biisivalintojen takana oli yksinkertainen: ”Enhän minä musikaaligenreä sillä tavoin tunne, joten nämä olivat suunnilleen ainoat valinnat, jotka edes kohtuullisen hyvin osasin.”

KIrjoitukset ja harjoitukset päällekkäin Kahden viikon kuluttua Viljami sai kesken lauantai-illan vieton sähköpostia musikaalin käsikirjoittaja-ohjaajalta Tina Salminen da Costalta ja sai tietää, että hänet oli valittu mukaan Valkoisen veljeskunnan johtavan laulajan rooliin. ”Se tuntui jännältä ja hyvältä, mutta

“--ei minulla mikään

pakko ollut mukaan päästä, lähdin vain kokeilemaan rajojani.” samalla jälleen pelottavalta. Mihin tässä tuli mukaan lähdettyä? Pelottavinta oli varmaan se, että nyt piti kertoa perheelle ja tutuille, että mitä tuli tehtyä. Lopulta he ottivat uutisen loistavasti vastaan ja ilman turhia hehkutuksia. Onneksi niin, sillä olisin vaivaantunut niistä lisää”, Viljami iloitsee. Musikaalitreenit alkavat tammikuussa ja jatkuvat säännöllisen epäsäännöllisesti läpi kevään ja kesän ennen musikaalin ensi-iltaa syyskuussa. ”Eniten mietin koulun ja musikaalin aikataulujen yhteensovittamista. Kirjoitan ylioppilaaksi keväällä samaan aikaan treenien kanssa. Pitää varmaan yrittää löytää aikaa vähän joka paikkaan, mutta kyllä tämä on sellainen mahdollisuus, että koulujutuista voi vähän joustaa”, Viljami kertoo virne naamallaan.

P

31


Teksti: Elmo Kaatrasalo, Roosa Nietosvuori ja Annina Rannikko

Kuvat Roosa Nietosvuori

3n nosto Turusta löytyy ruokakulttuurista kiinnostuneille paljon erilaista ravintolatarjontaa. Tässä lehdessä halusimme esitellä teille kolme ruokapaikkaa, joita yhdistää turkulaisuus ja hyvä ruoka El Gringo, Rokbar ja Rantakerttu.

EL gringo

Aluksi osun fetajuustokuutioon ja salaatinlehtiin. Minne olinkaan matkalla? Nyt olen kuitenkin El Gringossa ja aikomukseni on testata, että onko kuuluisa kasvistortilla mitenkään maineensa arvoinen. Löydän nurkkapöydästä istumasta assistenttini. Hän kommentoi kapakkaa seuraavasti: “Tämä on räkäisen kotoisa pikkupaikka, jonka asiakaskunta on vakiintunutta. On kai pakko tulla huomenna uudelleen, kun harmiksemme

32

kamera unohtui toimitukseen.” Toisella puraisulla löydän paketista muita tuoreita kasviksia kuten tomaattia. Taikina on vielä tässä vaiheessa kuivaa, mutta uskon koostumuksen muuttuvan jatkossa huomattavasti mehukkaammaksi. Tässä on nyt joku juju. Puolessavälissä havahdun katkerana minulle järjestettyyn suolaiseen ansaan. Tämän tuote on suunniteltu nautittavaksi oluen kera. Salsakastikkeen mehukkuus, nautittuna

kulutusoluen kanssa johdattelee minut makumaailman orgastiseen todellisuuteen. Tulisuuden suhteen jään kylläkin kaipaamaan chiliä tai jalapenoja. Gringon kallisarvoinen lahja Turun yöelämälle ansaitsisi minusta patsaan kauppatorille. Mättö on onnekseni vielä aivan liian suuri yhdellä istunnolla nautittavaksi, joten päätän kääriä herkun povitaskuuni ja poistua salakavalasti paikalta.


rokbar Rok, you, mosh, food – näihin sanoihin Rokbar on tiivistetty heidän ikkunatarroissaan. Rokbar on Turun Aurakadulla sijaitseva rockravintola. Tilat ovat siistit, ja sisustusta kuvaa parhaiten sanat musta, punainen ja nahka. Tunnelmaa loi sopivalla volyymilla soiva rock- ja metallimusiikin soittolista. Paikalla on myös suhteellisen usein tarjolla kyseisten genrejen livemusiikkia, mutten itse ole käynyt vielä kuuntelemassa heillä keikkoja. Ruokalistalta löytyy alkuruokia, suuremman nälän tyydyttäviä annoksia ja jälkiruokia. Alkuruokalistalla on muun muassa friteerattuja snackseja ja maustettuja jättilohkoperunoita. Suurempaan nälkään saa leipiä, salaatteja, pannupizzoja, pihvejä sekä hampurilaisia. Listalla on myös valikoima dippejä ja hot wingsejä. Makeaa himoitseville löytyy jälkiruokia vohvelin, Ben&Jerry’s-jäätelön tai omenapiirakan muodossa. Rokbarin hintalaatusuhde on kohdillaan. Vaikkei kaltaiseni opiskelijan budjetti ihan suurimpiin pihveihin olisi

riittänyt, jo kuuden euron ruisburger ja kolmen euron nachot salsa-kastikkeella saivat minut vetämään syvään henkeä ja öystämään housujeni nappia annoksen

täyttävyyden takia. Itse olin käymässä ravintolassa ruokailun merkeissä, mutta kymmeneltä keittiön sulkeuduttua, iltaa voi jatkaa vielä juomapuolella kahteen, perjantaisin ja

rantakerttu Turun Aurajoen rannalla sijaitseva Ravintola Rantakerttu on paikkana hyvin viihtyisä. Istun pehmeällä sohvalla ja kuuntelen mitä ihmiset juttelevat. Tunnelma on lämmin ja hyvä. Rento musiikki soi taustalla. Lounasaikaan paikalla vierailee useita ihmisiä. Maanantaista perjantaihin Rantakertussa on lounasaika 11-15, sulkemisajat vaihtelevat päivän mukaan neljästä yö kahteen. Lounailla on monipuolinen tarjonta ja jokainen löytää varmasti jotain syötävää. Jos vierailee paikalla lounasajan ulkopuolella, pystyy valitsemaan edulliselta ruokalistalta mieluisan herkun, muun muassa hampurilaisia, pastaa, pizzaa tai ihan tavallista kotiruokaa. Valitsin lounasbuffetista omalle lautaselleni alkuruoaksi vihreän salaatin sekä pastasalaatin. Pääruoaksi valitsin hyvänmakuista curryriisiä ja oliivibroileria. Jälkiruokana pannukakku ja kahvi kruu-

nasivat ruokailun. Taustalla soi musiikki ja ihmisten puhe sekoittuu siihen. Rantakertussa on hyvä palvelu ja mukava viettää aikaa ihan koska

vain, lämmin tunnelma ja pehmeät sohvat houkuttelevat palaamaan ravintolaan uudelleen. Kertussa viihtyy helposti useamman tunnin.

p

33


soluilmiö Soluasunnossa on samanlaisia hyllyjä, mutta ei kuitenkaan. Huoneissa asuvat henkilöt täyttävät hyllynsä oman makunsa mukaan...

34


35


Teksti: Susanna Raunio

Kuvat: Susanna Raunio

selviytymisopas Kuvittele hetki eläväsi ilman teknologiaa. Sinulla ei ole käytössäsi kännykkää eikä tietokonetta, et voi katsoa televisiota tai pelata videopelejä. Nykymaailma on pullollaan jokapäiväistä teknologiaa. Miten SINÄ selviäisit ilman sitä?

Kuvittele tämä On kylmä pakkaspäivä ja olet juuri kotiutunut rankan työ- tai koulupäivän jälkeen. Mielessä vilahtaa ajatus lämpimästä viltistä, johon voit kääriytyä ja unohtaa itsesi katsomaan saippuasarjoja. Mutta mitä sitten, jos se ei olisikaan mahdollista? Mitä jos eläisimme maailmassa ilman elektronisia laitteita?

Televisio, videopelit, tietokoneet, kännykät… Mitään ei olisi enää jäljellä. Halusi on kova päästä tietokoneelle selaamaan nettikauppoja tai ottaa kännykkä käteen ja juoruta parhaan ystäväsi kanssa. Et voisi kuunnella musiikkia mistään tai istahtaa pelaamaan videopelejä. Olisitko tulossa hulluksi ilman näitä asioita? Osaisitko enää edes käydä lenkillä ilman iPodiasi? Nykymaailmassa me olemme niin riippuvaisia teknologiasta, että maailma ilman sitä on jo pelottava ajatus. Vanhemmat ihmiset toivovat usein jälkipolviensa pystyvän selviämään ilman minkäänlaisia ”turhia härpäkkeitä”.

36

He ovat siitä selvinneet, joten mikset sinäkin? Hypätäänpä nyt maailmaan, jossa tekniset välineemme ovat muisto vain.

Maailma ilman teknologiaa Sait juuri kuukauden palkan. Pomo lyö käteesi pussin rahaa. Sinun on oikeasti mentävä pankkiin asioimaan ja talletettava siitä osa säästöön. Poistut toimistolta rahat mukanasi ja hyppäät pyörän selkään.

”Olisipa oma auto nyt mukava” mietit itseksesi ajaessasi rosoista tietä pitkin kotiin. Matkanvarrella ohitat muutamat hevoskärryt ja käyt ostamassa puodista tuoreen leivän. Kotiin päästyäsi haluaisit avata television, mutta sinun on nyt tyydyttävä johonkin muuhun. Nappaat hansikkaat naulakosta ja menet puutarhaasi


kitkemään rikkaruohoja. Kasvatat itse hedelmiä ja vihanneksia puutarhassasi, sillä niitä ei pystytä kuljettamaan kaupunkisi puoteihin liian suuren välimatkan takia. Kaikki tavara olisi perille päästessä jo pilaantunutta. Suuren urakan jälkeen unelmoit automaattisista kastelulaitteista. Mutta se ei auta. Sinun on tartuttava ruosteiseen kastelukannuusi ja haettava itse vettä kaivosta. Hikisenä kannat vettä myös sisälle, jotta saat lämmitettyä sitä peseytymistä varten. Laitat valkean takkaan ja lämmittelet vettä padassa loimujen yllä jonkin aikaa. Odotellessasi otat nurkasta harjan ja pyyhkäiset hiekat sekä pölyt lattialta pihalle.

Seuraavaksi sinun on aika laittaa illallista ja kutsua ystäväsi syömään. Olisipa mukava tilata pitsa ja soittaa kaverille saman tien. Sinä kuitenkin otat ostamasi leivän ja asetat sen tarjolle vihannestesi kera. Lähetit ystävällesi kutsun lounaalle kirjeitse noin viikko sitten. Pian ystäväsi koputtaa oveen ja kutsut hänet sisään. Syötte ja juttelette yhdessä aivan kaikesta. Illan suussa ystäväsi lähtee kotiin ja sinä menet nukkumaan pehmoiseen sänkyysi. Lukitset vielä ulko-oven turvalukolla. Varashälyttimiä ei ole, joten et voi olla koskaan liian varovainen. Aamulla heräät kukon lauluun ja uuteen päivään ilman herätyskelloa.

Lohdutuksen sanaset Millaista olisi sinun mielestäsi elää tuollaisessa maailmassa? Joutuisit tekemään kaiken aivan itse! Mutta hätä ei ole tämän näköinen. Maailmamme tuskin tulee enää koskaan olemaan tuon kaltainen. Tekniikka on nyt niin iso osa elämäämme, että ilman sitä tulisi vain kaaosta. Teknologia tuo helpotusta elämäämme, se on varmaa. On kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoista miettiä, miten asiat olisivat omalla kohdallasi jos elektronisia välineitä ei olisi. P

”Imuri olisi hoitanut homman paljon kätevämmin” mietit taas

itseksesi nostaessasi pataa pois takasta. Kannat padan kylpyhuoneeseen ja alat kaataa napolla vettä päällesi. Peset itsesi äitisi tekemällä tervasaippualla sekä kylpyharjalla.

vinkkiboxi

• Lähetä ystävillesi ja sukulaisillesi kirjeitä. Omin käsin kirjoitettu kirje on aina mukavampi saada! • Aloita keräilemään asioita. Kun teknologiaa ja sarjatuotantoa ei ole, kaikesta tulee arvokkaampaa ja kiinnostavampaa. • Aseta ansoja. Koskaan ei voi tietää milloin vorot iskevät! • Hanki kana. Siltä saat aamiaismunat joka päivälle. • Lähde telttaretkelle. Junia tai lentokoneita ei ole, joten jalan matkustus on nyt in. • Rakenna jotakin. Nikkarointi ja neulonta korvaavat pelit ja tietokoneet. • Osta siemeniä ja kerää sadostasi talteen uusia.

37



POPUKLAANI 2