Page 1

O R T E R 1998 - 2018

Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry


20 vuotta omaishoitajien tukena Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry on perustettu 28.4.1998. Siitä lähtien yhdistys on sääntöjensä mukaisesti harjoittanut myös "tiedotus-, valistus- ja julkaisutoimintaa" omaishoitajille. Jäsentiedotteet ja -lehdet ovat olleet tärkeä viestintäkanava alusta alkaen. Painettu jäsenlehti on edelleen odotettua postia. 20vuotisjuhlan kunniaksi lehti saa uuden ilmeen ja tarjoaa entistä enemmän luettavaa. Kymmenen vuotta sitten yhdistykselle rekisteröitiin oma verkkotunnus polli.fi. Tänä vuonna myös verkkopalvelu nykyaikaistetaan vastaamaan omaishoitajien toiveita ja järjestöviestinnän muuttuneita tarpeita. Yhdellä kertaa raikastetaan koko yhdistyksen ilmettä. Tähän retrolehteen on koottu kirjoituksia Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n jokaiselta toimintavuodelta ensimmäisestä jäsentiedotteesta viimeisimpään juhlanumeroon. Tuoreessa lehdessä emeritaprofessori SirkkaLiisa Kivelä kannustaa omaishoitajia olemaan rohkeita ja pyytämään apua. Omaishoitajan elämä tuntuu usein raskaalta, mutta toisaalta, kun kotona vierellä on toinen, elämällä on tarkoitus. Ari Liimatainen viestintävastaava

”KUN VIERELLÄ ON TOINEN, ELÄMÄLLÄ ON TARKOITUS”


1(2)

Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry Lapinlahdenkatu 14 B 00180 Helsinki 09-6866 8622, fax 09-6866 8655

jäsentiedote 11.11.98

Hyvä pääkaupunkiseutulainen omaishoitaia Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry, Huvudstadsregionens Närståendevårdare och Vänner rf perustettiin 28.4.98, kuten viime Lähellä-lehdessä 3/98 kerrottiinkin. Uuteen yhdistykseen kuuluvat automaattisesti kaikki liiton pääkaupunkiseudun jäsenet. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin toimistopäällikkö Yrjö M.attila ja sihteerinä toimii aluksi liiton projektivastaava Merja Purhonen. Toiminta tapahtuu nyt käynnistymisvaiheessa liiton Kehä-projektin yhteydessä, jonka yhtenä tavoitteena on omaishoitajien tukitoiminnan alueellinen kehittäminen ja eräänä painopistealueena juuri pääkaupunkiseutu. Uuden yhdistyksen yhdistysrekisteripäätös on ottanut aikaa melkoisen tovin, mutta sen pitäisi olla kunnossa näinä päivinä. Seuraavassa ote yhdistyksen säännöistä: ''Yhdistyksen nimi on Pääkaupllllkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry, Huvudstadsregionens Närståendevårdare och Vänner rf ja kotipaikka on Helsinki. Toiminta-alueena on pääkaupllllkiseutu. Yhdistyksen tarkoituksena on toimia omaishoitajien sekä vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden aseman parantamiseksi ja tukemiseksi sekä kehittää omaishoitajien sekä vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden palveluita ja tukitoimia toiminta-alueellaan.

Jatkossa, kun toiminta saadaan käyntiin yhdistys voi esim. sääntöjensä mukaisesti: " - tehdä esityksiä ja aloitteita viranomaisille omaishoitajien sekä vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden elinolojen ja elämänlaadun parantamiseksi - harjoittaa tiedotus- , valistus-, julkaisu- ja koulutustoimintaa - harjoittaa ja edistää kokeilu- ja tutkimustoimintaa - l\lltaa ohjausta ja neuvontaa omaishoitajille - perustaa kerhoja ja ryhmiä sekä järjestää jäsenilleen leirejä, lomia, matkoja sekä muuta virkistystoimintaa"

Yhdistyksen syyskokous pidetään tiistaina 1.12.98 klo 17.30 Omaishoitajat ja Läheiset ry liiton toimistolla os. Lapinlahdenkatu 14 B, 00180 Helsinki. Kahvitarioilun vuoksi kokousilmoittautumiset viimeistään 27.11.98 mennessä puh. 6866 860 tai 6866 8622 tai fax 6866 8655. Tervetuloa. Kokouksessa käsitellään syyskokoukselle kuuluvat sääntömääräiset asiat. On sovittu, että koska toiminta on vasta käynnistynyt ja johtokunta järjestäytynyt, henkilömuutoksia johtokuntaan ei tehdä, vaan I johtokunta jatkaa ainakin vuoden (erovuoroisia jäseniä johtokunnassa ei ole).

1998


Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry, Närståendevårdare och Vänner rf (Polli ry) Lapinlahdenkatu 14 B 00180 Helsinki

1(4)

POLLIN J ÄSENTIEDOTE 5.10.99

Hyvä pääkaupunkiseutulainen omaishoitaja Pääkaupunkiseudun omaishoitajayhdistyksen toiminta on pikkuhiljaa käynnistynyt tä­ män kevään ja syksyn aikana. Toimintaan on saatu pientä kuntakohtaista avustusta, joka on mahdollistanut omaishoitajaryhmien aloittamisen ja erilaisten tiedotustilai­ suuksien järjestämisen. Olemme järjestäneet tilaisuuksia omaishoitajille yhteistyössä liiton aluetoiminnan, kuntien ja paikallisten järjestöjen ja omaistoiminnasta kiinnostu­ neiden tahojen kanssa mm. Haagassa, Munkkiniemessä, Vantaalla ja yhteistyötä viri­ tellään myös Espoon suunnassa. Saimme yhdistykselle tilaa myös viimeisessä LÄHELLÄ-lehdessä. Toiminnan aloittami­ sesta tiedottaminen on ollut tärkeää. Omaa esitettä uusitaan, logo on suunniteltu ja keväällä osallistuimme TERVE-SOS- tapahtumaan Helsingin messukeskuksessa liiton osastolla. Tiedotusta omaishoitajien asemasta, eduista ja oikeuksista on jatkettu eri puolilla pääkaupunkiseutua. Lisäksi pääkaupunkiseudun omaishoitajia on ohjattu omais­ hoitajalomille ja kuntoutukseen. Jatkossa toivomme saavamme toimintaan myös Ray-avustusta, jotta voisimme perus­ taa pääkaupunkiseutulaisille omaishoitajille oman kohtaamispaikan ja yhdistykselle toimiston. Toimintaa on pyöritetty tähän asti vapaaehtoisin voimin, mutta erilaiset toiminnat laajetessaan vaativat myös palkallista panostusta, johon avustukset tuovat hieman helpotusta. Jatkossa yhdistys toimii yhä enemmän omillaan ja saa ohjausta liiton aluetoiminnalta. Jos jäsenistöllä on ideoita siitä, miten saamme toimintaan lisää voimavaroja ottakaa yhteyttä, mietitään yhdessä asiaa enemmän. Kevään jäsenillassa kyselimme jäsenistön toiveita toiminnan suhteen ja ne on otettu huomioon eri toiminta-avustuksia haettaessa. Tarkoitus on esitellä ja arvioida tulevaa ja toteutunutta toimintaa yhdistyksen syyskokouksessa.


2(4) Tärkeä ja yhdistyksen toiminnaksi sopiva omaishoitajien tukemisen muoto on omais­ hoitajaryhmien aloittaminen ja ylläpitäminen. Seuraavassa listaa omaishoitajaryhmis­ tämme pääkaupunkiseudulla. Ryhmät ovat aloittamassa ja ottavat vielä uusia osallistu­ jia. Jatkossa ne on kuitenkin tarkoitus "sulkea", joten toimi pian ja ota yhteyttä ryh­ mävetäjiin. Ryhmien on tarkoitus kokoontua syys-/kevätkauden aikana säännöllisesti, jonka jälkeen jatkosta sovitaan erikseen. Tulemme järjestämään myös teemallisia lu­ entotilaisuuksia jäsenistölle ja muille kiinnostuneille omaistoiminnasta ja siihen liitty­ vistä asioista. Vantaa, Foibe: 3 omaishoitajaryhmää, joista kaksi uutta, lisätietoa Anna-Leena Heik­ kilä (p. 040-5332710, perjantaisin klo 14-18, muuten jätä viesti) tai Merja Ruotsalai­ nen (p. 851 851). Helsinki, liiton toimisto, kyselyt Anna-Leena Heikkilä p. 040-533 2710, puhelinaika perjantaisin klo 14-18, muuten jätä viesti vastaajaan). Helsinki, eteläisen sosiaalikeskuksen akvaariokokoustila, kyselyt Soili Juvonen 6866 860. Helsinki, Munkkiniemen palvelukeskus, lisätietoa Anna-Liisa Savelius pk 487 896.

Tarkoituksena on myös ensi keväänä järjestää pitkäaikaissairaiden ja vammaisten las­ ten ja nuorten vanhemmille oma ryhmä. jossa taideterapian keinoin etsitään uusia voi­ mavara ja elämään. Kiinnostuneet vanhemmat ottakaapa yhteyttä ja ilmoittautukaa mukaan. Pyrimme järjestämään aikataulutuksen teille sopivaksi. Mukaan mahtuu enin­ tään kymmenen osallistujaa, kokoontumiskertoja noin 6-8 ja ryhmän vetäjänä toimii taideterapeutti, esh Anna-Leena Heikkilä. Ryhmään osallistuminen ei maksa mitään, mutta pienen materiaalikulumaksun joudum­ me perimään ryhmän jäseniltä. Lisätietoa p. 6866 8622/Purhonen tai Pääkaupunkiseu­ dun Omaishoitajat ja Läheiset ry 040-533 2710, Anna-Leena Heikkilä Uätä viesti tai soita puhelinaikaan perjantaina klo 14-18). Syksyn aikana järjestetään lisäksi mm. jäsenilta/pikkujoulujuhla Kinaporissa. Myös ryhmät voivat järjestää omia pikkujouluja. Seuraavassa tietoa syksyn toiminnasta.

1999


Puheenjohtajan tervehdys Olemme varmaan kaikki toipuneet juhlavasta vuoden, vuosikymmenen, vuosisadan ja vuosituhannen vaihtumisesta. Ainakin minulta vuosiluvun kirjoittaminen sujuu jo suuremmitta virheittä. Muuallahan asiaa tuskin huomaa. Toivottavasti myös Polli­ yhdistyksemme - joka pian täyttää kaksi vuotta - pystyy jo omin voimin ponnistamaan eteenpäin. Kuten uuden johtokunnan listasta toteatte, tapahtui marraskuun syyskokouksessamme kaksi johtokunnan jäsenvaihdosta. Saimme joukkoomme uudet jäsenet Timo Tarkan ja Juha Viitasen. Juha on lisäksi lupautunut toimimaan sihteerinämme ainakin kevätkauden loppuun, ja näin yhdistystämme vauvavuodet oman työnsä ohessa luotsannut Merja Purhonen saa paremman rauhan omalle työlleen. Suurkiitos Merjalle, joka kuitenkin liiton aluevastaavana lupaa meille tarvittaessa asiantuntija-apua. Alkuaikojemme puheenjohtajana ansiokkaasti toiminut Yrjö Mattila siirtyi työ- ja muiden kiireidensä vuoksi varapuheenjohtajan paikalle, eli jatkaa hyvin tärkeänä laaja-alaisena lainopillisena neuvonantajanamme johtokunnassa. Kiitos Yrjö! Toimintasuunnitelmaamme joudumme valitettavasti pahasti supistamaan, koska Raha­ automaattiyhdistys ei ainakaan tällä kertaa katsonut voivansa tukea projektisuunnitelmaamme. Kuntien avustukset ovat vasta haussa, joten kestää useita kuukausia ennenkuin tiedämme tarkkaan, mihin rahavaramme riittävät. Johtokunta päättikin panostaa toimintoihin, jotka eivät vaadi suuria varoja eli yleisiin informaatiotilaisuuksiin, jäseniltoihin ja omaisryhmiin. Myös suunniteltiin virkistystilaisuuksia lähinnä omakustannushintaan. Näistä resursseista lähtien toivomme ehdotuksianne ja toivomuksianne ohjelmiksi!! Kesäretki - minne? Kevätviikonloppumahdollisuus?

SOITELKAA!!! Helsingissä 23.2.2000, hyvää kevättä toivottaen Anna-Liisa Savelius puh. 487 896

)


""

1

TUPAANTULIAISET TORSTAINA 29. MAALISKUUTA. 2001 KLO 12-20 Pohjoinen Rautatienkatu 27 00100 Helsinki KARTTA OHESSAI Huomio! Mikäli saavut esim. taksilla, tai tulet pyörätuolilla, ota osoitteeksi: Leppäsuonkatu 4 hissillä yksi kerros ylöspäin ja löydät meidät Päivätila Konduktööristä OHJELMASSA: • Kakkukahvit (koko päivän ajan) • Arpajaiset • Musiikkia • Tietoiskuja toiminnastamme klo 15 ja 18

Varapuheenjohtaja Pirjo Somerkiven alustus ja keskustelua aiheesta Kertomuksia vammaiswdesta ja asiakkaan arjesta

Klo 14.30 ja 17.30

Musiikkia: Matti Riutamaa, kitara Aleksi Trygg, viulu

Vastaa myös oheiseen kyselyyn joko etukäteen tai avajaisissamme. Kaikkien vastanneiden kesken arvomme lahjakortin risteilyllel

2001


TUPAANTULIAISET POLLI muutti uuteen kotiin. On siis aika pitää tupaantuliaiset. Olet sydämellisesti tervetullut kakkukahville luoksemme Kalevalan päivänä, torstaina 28. helmikuuta klo 12-18

Ohjelmassa mm. .J

•musiikkia •kakkukahvit •arpajaiset •tietoa yhdistyksemme tulevaisuuden suunnitelmista •mukavaa yhdessäoloa! Ja osoitehan oli: Santakatu 12 F 3 00180 Helsinki (katso takasivun kartta)

.J

PS. Esiintyjät tervetulleita! Jos haluat lukea runon, laulaa tms. tai tiedät jonkun, joka haluaa, ota yhteyttä!

-Pollin jäsentiedote 1/2002-

2002


Santakatu 12 F 3 00180 Helsinki puh. 09-562 73310 gsm 040-533 2710 Sähköposti: juha.viitanen@polli.inet.fi • voit tulla vain hengähtämään hetkeksi • purkamaan pahaa tai hyvää oloasi • hakemaan ohjausta ja neuvontaa • kertomaan kokemuksistasi muillekin opiksi • saatavilla kahvia tai teetä • mahdollisuus myös lämmittää ja nauttia omia eväitä

Tiistaitupa joka tiistai klo 13-171 Ja jos viihdytte, voimme olla paikalla pidempäänkin! Voit tulla myös muulloinkin kuin tiistaina, mutta soita ja varmista, että olemme paikalla. PS. "Tiistaitupaemäntiä" kaivataan, soita meille!

2002


...

tarmokkaasti toteuttamaan.Hankkeesta tiedotetaan myöhemmin lisää.

palvellakseen sinua - mittavan arvokkaan työn tekijä - omaishoitaja!

Valtiovallan tervehdys Olemme kiitollisia myös pääministeri Paavo Lipposelle hänen tervehdyksestään.Lentäköön se rohkaisun höyhenenä jokaisen uupuneen omaishoitajan otsalle. Valtiovalta puheissa ja kirjoituksissa myöntää työnne tärkeyden. Toivotaan vaalipuheille myös hedelmää.Jäämme siis toivorikkaina odottamaan ja peräänkuuluttamaan arke.a helpottavia käytännön toimia.

Yhteistyöhön kutsuen: Eeva Riutamaa POLLin uusi puheenjohtaja

Tärkeää - Hoida itseäsi Omaishoitajaryhmien vetäjänä en väsy puhumaan hoitajan oman hoidon puolesta. Tein itse yhdeksänvuotisen omaishoitajamatkan, joka opetti kantapään kautta ainakin sen, ettei kukaan toinen sano uupumustasi ääneen ja kanna sinua lomalle. Itse on ryhdyttävä etsimään itkun, huokauksien ja lyyhistyvän olon takana olevia tunteita ja sanoja niille. Etsi vertaisia ja ryhmiä, joissa jo puolesta sanasta tilanteesi ymmärretään. Saat toivoa toisten tarinoista ja viisaita vinkkejä arjen hallintaan. Tulemme POLLissa keskittämään voimavarojamme omaishoitajien jaksamisen tukemiseen. Ilmoita rohkeasti toiveesi lyhytaikaisen asiointivapaan, kotilomituksen tai omaisesi parkkihoidon tarpeesta. Näitä varten meillä on UMO-projekti ja ihmisiä, jotka saavat palkkansa

2003


Cd-rompun julkistamistilaisuus

11.5.2004 klo 9 - 11 Stadian seniorikeskuksessa, Tukholmankatu 10. Tervetuloa!

�IE�ON�A�USIVUSTO

HELSINKILÄISfLLE

sTao1a ,(r;.-�(�!•' ,�.,,,., , •

' •

OMAISHOITAJlLLE

Ii..

POLLl

LJ P•akaupunki•eudun omaishoitajot ;1 llheis�t ry

Kyseessä on sairaanhoitajaopiskelijoiden opinnäytetyönä tekemä tietokoneella luettava sivusto, johon on valittu omaishoitajille hyödyllistä tietoutta sairauksista, hoidosta, lääkityksistä sekä sosiaalisista ja taloudellisista asioista. Ohjelmasta on pyritty tekemään mahdollisimman helppokäyttöinen, joten älkäämme antako sanan "tietokone" säikäyttää. Lyhyen esittelyn jälkeen on aikaa itse kullekin kokeilla cd:n käyttöä, jolloin tarvittaessa annamme henkilökohtaista ohjausta. Tulkaa siis ihmeessä kuuntelemaan ja kokeilemaan. Tilaisuudessa cd:itä on myynnissä yhden euron kappalehintaan. Tämän jälkeen cd:t ovat myynnissä Polli ry:n kautta, samaan euron kappalehintaan. Huom! Ohjelman käyttö edellyttää internetyhteyden mahdollistavaa tietokonetta.

4

2004


OMAISHOITAJAN HAVAINTOJA LAINAPYÖRÄTUOLISTA KÄSIN Loukkasin jalkani, ja jouduin käyttämään liik­ kuessani apuvälineitä melkein neljä kuukaut­ ta. Sain mieheltäni lainaksi sähköpyörätuolin, jota ahkerasti käytin .Oli mielenkiintoista teh­ dä havaintoja suhtautumisesta kainalosauvoja, pyörätuolia tai muita apuvälineitä liikkumisessa käyttävään ihmiseen. Tässä muutamia yksittäi­ siä kohdalleni sattuneita tilanteita Helsingistä ja muualtakin Suomesta. Helsingissä keskustan kaduilla on helpohkoa liikkua sähköpyörätuolilla. Itseltäni tosin meni muutamia viikkoja oppia, missä kadunkulmas­ sa kulloinkin on tarpeeksi matala jalkakäytä­ vän reuna, jotta voi ylittää tien . Ruoholahdes­ sa liikkuminen suiui mutkattomimmin: Kaikissa risteyksissä tuntu, olevan pyörötien kohdalla suora reitti kadun yli, eikö tarvinnut etsimällä etsiä tienylityskohtaa. Ruoholahti on ihanteelli­ nen asuinalue liikunta rajoitteiselle. Kaupungin keskustassa autoilijat suhtautuivat yleensä ystä­ vällisen huomioonottavaisesti: Autot pysähtyivät jo kaukaa antaakseen tietä. Varovaisena piti kuitenkin katsoa, ettei viereinen auto porholle ohi. Kadulla tapaamieni ihmisten perusasenne oli ystävällinen. He juttelivat ja olivat valppaina auttamaan. Kävin useamman kerran teatterissa, Helsingis­ sä että Turussa. Turun kaupunginteatteri saa­ koot kymmenen pistettä ja koppakaupalla pa­ pukai· oja loistavasta palvelusta. Olin liikkeellä koina ,osauvoilla. Ennen esitystä vahtimestari tuli hakemaan minut ja seuralaiseni opastaen mei­ dät rauhassa paikoillemme ennen muun ylei­ sön tuloa. Sama esimerkillinen huomioonotta­ vuus toistui väliajan päätyttyä. Monissa kaupoissa sain palvelualtista apua ulos mennessä. Jos rappuset tuottivat ongelmia sisäl­ le mentäessö käytin usein könnykl<öä soittaen apua itse liikk een myyjiltö. Kiitos kuuruu myös satunnaisille ystövöllisille ohikulkijoille, jotka vei­ vät tiedon kauppoihin sisälle että olin ulkopuo­ lella, ja tarvitsen myyjää. Kerran bussissa 64 sisälle mentyöni näytin kort­ tia luki. alaitteeseen kuskin katsellessa vierestä. Kun nel jönnen kerran painoin 1 :stä, eikö se vie­ lö�ö�n 1:mtar:-iut äönimE:rkkiö, �ysyin.kulj�ttai9Ita, m1ks1 laite eI hyväksy hppuan1. Kul1etta1a s11hen vain tokaisi: "Onhan se 10 neljä kertaa leiman­ nut, paloihan siinä vihreä valo." Selitin kuljetta­ jalle, että en ollut vielä montaa kertaa käyttä­ nyt kyseistä vempainta, ja etten ollut huomannut katsoa valoa. Kun kainalosauvojeni kanssa ha­ keuduin istumaan, huuteli kuljettaja perääni: "Oletkos sinä sokeakin!" Bussin 17 kuljettaja lähti heti sisälle päästyäni, jatkamaan matkaa enkö ehtinyt keppieni kanssa istumaan. Kainalosauvoilla ei pysty liikkumaan,

12

. ...

,

jos linja-auto on liikkeessä, joten jouduin odot­ tamaan istumaan pääsyä seuraaviin liikenneva­ loihin saakka. Bussin 14 kuljettaja kyseisen linjan päätepysä­ killä oli suorastaan ilkeä. Hän ei millään suos­ tunut ottamaan minua kyytiin köäntöpaikalta, vaikka varsinaiselle r.ysöl<ille oli pitkä matka, etenkin kainalosauvo,lla nilkuttavalle liikuntara­ joitteiselle. Kun lopulta anelemalla pyysin, että voisiko hän millään ottaa minut sisälle, kuljetta­ ja avasi puolet ovesta (tiedättehän nuo bussien kaksiosaiset ovet), josta tulleesta minimaalisen kapeasta aukosta en mahtunut keppien kanssa putkahtamaan sisälle. Vaikka edelleen kauniisti pyysin, ei kuljettaja avannut oven toistakin puol­ ta. Ehdotin, josko menisin sisälle bussin keskim­ mäisestä ovesta. Kuljettaja sanoi: "Eksöä nää, että siin on samanlainen ovi." Paitsi että eihän sieltä edestä sellaista voinut nähdä, oli se muu­ tenkin täysin asiatonta asiakaspalvelua. Selitin olevani ensimmäistä kertaa bussi 14:ssa, johon kuljettaian kommentti oli: "Niihän ne kaikki sa­ noo." Olikohan tällä kuljettajalla huono päivö vai yleinen kyllästyminen työhönsä?

)

Olen aina ollut sitä mieltä, että niin metsä vas­ taa kuin sinne huutaa. Minun kokemuksissani se ei kyllä aina pitänyt paikkaansa.. Mielestäni olen yrittänyt löytöä huonoistakin kokemuksis­ ta jotain hyvää. Niin on paljon helpompi elää. Hymy ja ystävällisyys ei maksa mitään, mutta se antaa paljon. Matkatessani Malmille bussin 73N kuljettaja oli erityisen kohtelias minulle. Hän mietti, missä mi­ nut kannattaisi jättää pois, jotta joutuisin kävele­ mään mahdollisimman vähän. Siitä päivästä jäi hyvä mieli ehkä meille molem­ mille. Aika pyörätuolin käyttäjänä on saanut minut nä­ kemään ja huomioimaan monia asioita aivan eri näkökulmasta. Terveenä ja pystyvänä ei kiin­ nitä huomiota, miten vaikeaa olisikaan kulkea, jos portaista pöäsemineen ei olisikaan sellainen itsestäänselvyys. Hyviäkin asioita liikuntarajoit­ teisuudessa on aion merkityksen muuttuminen: Ehdin eri tavalla kuin kiireisen kahdella jalalla kipittävät, kiinnittää huomiota luontoon ja ihmi­ siin, ja annoin itselleni luvan pysähtyä kun siltä tuntuu. Kannusten pyörätuolin käyttäjiä uskaltautumaan r.ois kotoa ulos liikkumaan ja näkemään muita ihmisiä. Pyörätuolista käsin sitä paitsi koin saa­ vani helpommin kontaktia ihmisiin kuin tavalli­ sena kaduntallaajana. Sitä paitsi mitä enemmän meitä liikuntarajoitteisia kaduilla on suhaile­ massa, sitä enemmän meidät otetaan huomi­ oon kaupungin esteettömäksi suunnittelussa. Sinikka Lehtonen Helsinki

2006


Kaipaatko aikaa itsellesi?

POLLISSA ON ALOITTANUT KOKOPÄIVÄINEN HOITAJA! Tarvitsetko hetken hengähdyksen, haluatko aloittaa uuden harras­ tuksen tai lähteä vaikkapa teatteriin? Jos kaipaat aikaa itsellesi tai asioiden hoidolle, niin Kysy Pollista luotettavaa sijaishoitajaa! Elokuun alussa kokopäiväisenä hoitajana on aloittanut Pirkko Peltola, joka onkin jo monel­ le omaishoitajalle tuttu. Pirkon voit tavata mm. Keittopäivinä Pollissa. Lisäksi sijaishoitajina toimii tuntityöntekijöitä tarpeen mukaan. Kotilomitusta voi saada 3-6 tuntia kerrallaan kaikkina viikonpäivinä klo 8.00-22.00 väli­ senä aikana. Lomituksesta tehdään aina hoitosopimus kotikäynnin yhteydessä, jonka jäl­ keen soitto Jonnalle riittää. Kotikäynnin voit sopia vaikkei lomitus olisikaan ajankohtaista juuri nyt. Näin varmistat hoi­ tajan saannin tarpeen tullessa.

Kotilomituksen tuntihinnat ovat seuraavat: Arkisin ja lauantaisin 6€ Sunnuntaisin 12 € · Polli ry:n jäsenille tuntihinnat ovat 1 euron halvemmat Lisätietoja: Jonna Kilkki 040 526 1772, (09) 7562 6910 jonna.kilkki@polli.fi

LAUANTAI-KERHO OMAISHOIDETTAVILLE KLO 10.00-1 5.30 Lauantai-kerho kokoontuu joka toinen lauantai Käpyrinteen lidantuvassa. Päivän hinta on 12 euroa, johon sisältyy ohjelma, lounas, kahvit ja avustaminen. Ilmoittautumiset edelliseen keskiviikkoon mennessä. Tervetuloa viettämään mukavaa ja toiminnallista lauantaita kansamme!

Tulevia päiviä 12.8, 26.8, 9.9, 30.9, 14.10, 28.10. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Mirja Huhtala (käpyrinne) 044 5505 571, (09) 7288 8022 Jonna Kilkki 040 526 1772, (09) 7562 6910

4

2006


••

EPAKOHTIA OMAISHOIDOSSA •• HELSINGISSA 2007 Omaishoitolain voimaan tulon jälkeen hoi­ tajan omaan terveydentilaan on alettu kiin­ nittää entistä enemmän huomiota. Nyt tukihakemukseen vaaditaan tarvittaessa lää­ kärintodistus. Tämä on johtanut siihen, että iäkkäältä omaishoitajalta on evätty omaishoi­ don palkkio. Tilalle on tarjottu kaupungin pal­ veluja, jotka ovat maksullisia. Tilanne on erit­ täin kiusallinen henkilöille, jotka ovat vuosia hoitaneet puolisoaan ja hoitavat somalla ta­ valla edelleen. Kaupungin kotihoito ei tarjoa sitä apua mitä omaishoitotilanteissa kipeästi tarvitaan. Omaishoitajasta tuntuu, ettei hän kelpaa enää hoitajaksi jo on siitä kovin pa­ hoillaan. Usein myös koetaan, että kotona tehtävän työn yhteiskunnallista merkitystä ei haluta ymmärtää. Näissä tilanteissa tukipalvelujen tulisi olla mak­ suttomia siihen määrään, mihin omaishoita­ ja olisi omaishoidontukena oikeutettu. Tuen epääminen koetaan omaishoitajan työn ali­ orvostamisena. Lakisääteisten vapaiden pitäminen on monis­ sa tilanteissa vaikeaa. Kolmen vapaapäivän si­ jasta Helsingin kaupunki tarjoaa 18 h/kk hoi­ toa kotiin. Näin toimitaan sekä vammaisten lasten että aikuisten kohdalla. Myös iäkkäil­ le, joiden hoitoon vieminen syystä tai toises­ ta on mahdotonta, tarjotaan hoitoa enintään 18 h/kk kotiin. Tietyissä tilanteissa kotiin tuotu hoito omaishoitajan lakisääteisten vapaapäi­ vien ojaksi on ainoa mahdollisuus vapaiden pitämiseen. Korostan, että tietyissä tilanteis­ sa, tietyin, tarkoin harkituin kriteerein. Näissä tilanteissa tulisi hyvänä käytäntönä toteuttaa ns. Porvoon mallia, jossa sosioolivirosto palk­ kaa henkilön omaishoitajan vapaiden ajoksi.

8

Hoitaja voisi olla hoidettavalle ennestään tut­ tu, esim. sukulainen tai tuttava, jolloin hoito­ tilanne helpottuisi huomattavasti. Vammaisille ja pitkäaikaissairaille lapsille pi­ täisi perustaa pieniä esimerkiksi 8 hengen kodinomoisia ryhmäkotejo, joissa olisi ym­ pärivuorokautinen hoito vanhempien lomien ajoksi. Kun yksikkö on pieni, infektioriskikin on pienempi jo kodinomaisuus, joko on lap­ selle tärkeä viihtymisen kannolta säilyy. Helsingissä yksin osuvien ikäänt yvien ihmis­ ten määrä todennäköisesti tulee kasvamaan tulevina vuosina. Omaiset hoitavat etänä hy­ vin iäkkäitä jo huonokuntoisia läheisiään. He eivät halua kunnallisen tuen piiriin, kos­ ka eivät syystä tai toisesta halua sitoa itse­ ään liiaksi tilanteeseen. Tilanne käy vaikeaksi, kun läheisen kunto heikkenee niin, että yk­ sin asuminen ei enää onnistu. Pitkäaikoispai­ kalle laitoshoitoon on erittäin vaikea päästä silloin, kun omaiset ovat aktiivisia ja tekevät lähes päivittäistä hoitotyötä hoidettavan luo­ na, voikko·pokon sanelemana. Näin kaupun­ ki sälyttää vastuuta omaisille vastoin heidän tahtoaan.. Jos omaishoitaja syystä tai toisesta haluaa sa­ noo irti hoitosopimuksen ja hokea pitkäoikois­ paikkaa hoidettavolleen, se on käytännössä mahdotonta. Sen sijaan omaishoitaja on entistä sidotumpi tehtäväänsä. Tämä tulee esille tilan­ teissa, joissa lapset hoitavat vanhempaansa. Helsingissä 8.5.2007 Päivi Lappalainen omaishoidonneuvoja, POLLI

2007


Puheenjohtajan palsta

Puheeniohtaian tervehdys Vuosi on taas vaihtunut ja kirjoitamme vuosilu­ kua 2008. Uusi vuosi tuo aina mukanaan uu­ sia kuvioita ja meidän yhdistyksemme kohdalla muutokset ovatkin tuntuvia. Viime vuonna jou­ lun alla Raha-automaattiyhdistys julkaisi ehdo­ tuksensa ensi vuoden avustuksista. Valtioneu­ vosto vahvistaa avustukset helmikuussa, mutta yleensä suuria muutoksia ei enää tehdä. Ray:n ehdotus oli yllätys POLUiie eikä suinkaan po­ sitiivinen sellainen. Vastoin sitä, mitä vakaasti luulimme ja odotimme ja johon olimme myös paljon panostaneet, emme saaneet enää Ray: n avustusta VERKOT -projektin jatkamiseen emmekä omaishoitoa tukevaan KOTILO -pro­ jektiin. Käytännössä Ray:n ehdotus merkitsee sitä, että hyvän suosion saanutta kotilomitusta omaishoitajien virkistysvapaan järjestämiseksi emme voi enää jatkaa ja myös VERKOT -pro­ jektin toiminnot joudumme arvioimaan uudel­ leen. Toki ryhmä- ja vapaaehtoistoiminta tulee edelleen jatkumaan, mutta käytännön yksityis­ kohdista joudumme keskustelemaan sen mu­ kaan kuin uusi rahoituspohjamme antaa toi­ minnoille mahdollisuuksia. Uusi vuosi tietää muutoksia yhdistyksemme hen­ kilöstössä. Työntekijöistämme joudumme sano­ maan näkemiin Nonna Huotarinen-Ahoselle, Anni Partaselle, Pirkko Peltolalle ja Katja Kil­ peläiselle. Kaikille lähtijöille kuuluu kiitos erin­ omaisesti tehdystä työstä POLLln palveluksessa! Kiitos paljon! Tulemme teitä kaipaamaan! Uudessa tilanteessa joudumme entistä enem­ män miettimään sitä, miten yhteistyö Helsin­ gin ja Vantaan kaupunkien kanssa saataisiin mahdollisimman saumattomaksi. POLLln ko­ tilomitusasiakkaiden tulisikin nyt voida siirtyä kaupungin virkistysvapaapalvelujen piiriin mahdollisimman saumattomasti, jotta mah­ dollisuus virkistysvapaiden saamiseen heidän

kohdallaan jatkuisi. Keskustelemme kaupun­ gin omaishoidosta vastaavien virkamiesten kanssa nyt vielä tammikuussa POLLlssa pidet­ tävässä neuvottelussa. Keskeinen asia on edelleen vapaapäivien pito­ mahdollisuus erityisesti sellaisten omaishoitaji­ en kohdalla, joille ainoa vaihtoehto on vapaa­ päiväksi kotiin tuleva hoitoja. Miten saataisiin tämä tärkeä palvelu toimimaan niin, että kaik­ ki pääsisivät lakisääteisiin oikeuksiinsa? Ns. Porvoon malli, jolla omainen tai läheinen pal­ kattaisiin kaupungin toimesta vapaapäiviä te­ kemään, on edelleen pohdinnan kohteena. Myös siivousapu olisi hyvin kysyttyä. Keskuste­ lun kohteena on Helsingin omaishoitokeskus­ ten tarjoamien tukien hyödyntäminen mahdol­ lisimman monipuolisesti. Positiivista on se, että sekä Helsinki että Vantaa ovat viime vuosina aikoneet panostaa aiempaa enemmän omais­ hoidon kehittämiseen. Helsingin vanhusneuvosto on edelleen val­ mistelemassa sosiaolilautakunnalle kannan­ ottoa siitä, miten kaupungin vuoden 2009 ta­ lousarvioon tulisi s isällyttää omaishoidon tuen määrärahojen korotuksia. Palveluja ei voi­ da lisätä, ios ei määrärahoja ole riittävästi ja siksi jäämme luottavaisina odottamaan von­ husneuvoston kannanottoa ja sitä seuraavia toimenpiteitä kaupungin talousarviota suun­ niteltaessa. Näistä hieman murheellisista uutisista huolimatta: Oikein hyvää uutta vuotta 2008 kaikille omaishoitajille ja heidän hoidettavilleen.

Toivoo Yrjö Mattila Puheenjohtaja


LLI. POLLln olohuone Pasilan puistotie 8 00240 Helsinki llm. 21.4.08 mennessä toimisto@polli.fi (09) 7562 690 tai 040 533 2710

2008


Miten Pollista tuli POLLI Meria Purhonen Omaishoitajat ja Läheiset ry:n kotimiestoimin­ taprojektin tavoitteena oli vastata niihin haas­ teisiin, joita vuoden 1993 asetus omaishoidon tuesta toi mukanaan. Tarkoituksena oli järjestö­ jen ja kuntien yhteistyönä projektin kohdepaik­ kakunnilla luoda omaisiaan ja läheisiään hoita­ vien tueksi palvelukokonaisuus. Omaishoitajien tukimalli koostui toisiaan täydentävistä järjestel­ mistä, ammatillisen ja vapaaehtoissektorin tar­ joamista mahdollisuuksista. Tarkoituksena oli sekä perehdyttää vapaaehtoisia kotimiehiä että etsiä muita toimintamuotoja omaishoitajien jak­ samisen tueksi. Näitä tukimuotoja olivat esimer­ kiksi koulutus, tiedotus, omaisryhmät, parkkitoi­ minta, loma-, virkistys- ja kuntoutustoiminta. Kokeilupaikkakunnilla muodostettiin omaisten tukemisen verkostoja paikallisen tarpeen mu­ kaan. Helsingin eteläinen alue oli yksi projektin kohdealueista. Kotimiestoimintaprojektin jälkeen haluttiin syventää ja monipuolistaa omaishoitajien tu­ kimalleja. KEHÄ - projekti (1996 - 1998) jat­ koi omaishoitajien tukitoimintojen kehittämistä muun muassa pääkaupunkiseudulla. Omaishoi­ tajat ja Läheiset- Liiton aluetyön pohja ja linjauk­ set paikallisyhdistysten ohjaukseen ja projektitoi­ mintojen kehittämiselle luotiin KEHÄ - projektin aikana. Paikallisten omaishoitajayhdistysten pe­ rustaminen vilkastui. Vuonna 1998 perustettiin 10 uutta paikallisyhdistystä, kun niitä siihen asti oli ollut kuusi. Nyt meitä on jo 66. Valtakunnalli­ nen emoyhdistys muuttui myös liittomuotoiseksi vuonna 1998.

Myös Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry eli tuttavallisemmin POLLI perustet­ tiin huhtikuussa 1998 liiton tiloissa Lapinlahden kadulla. Alkuvaiheessa sihteeriksi valittiin KEHÄ - projektin vastaava Merja Purhonen eli tämän muistelun kirjoittaja ja puheenjohtajaksi Yrjö Mattila. Yhdistys jatkoi KEHÄ - projektissa kokeiltuja toimintamuotoja ja kehitti ja toteutti monenlaisia uusia hankkeita perustoimintansa ohella. POLU on jäsenmäärältään edelleenkin liiton suurin pai­ kallisyhdistys, vaikka toiminta-alueet ovat vuosien myötä muuttuneet ja ympäristökuntiin on perus­ tettu omat yhdistykset. Työ jatkuu. T änä päivä­ nä POLUN toiminta keskittyy Helsinkiin ja Van­ taalle ja teemme sen kanssa tiivistä yhteistyötä omaishoitajien hyväksi ja haasteita riittää. Moni on varmaan ihmetellyt, mistä kum­ masta lempinimi POLLI sai alkunsa. Useimmat muistelevat sen olleen jonkinlainen lyhenne vi­ rallisesta nimestä. Totta toinen puoli. Kun valta­ kunnallinen yhdistys (nykyinen liitto) perustettiin 1991, se oli nimeltään Vanhusten Omaiset ja Läheiset ry. Yhdistys oli Vanhus- ja lähimmäis­ palvelun liiton (valli) jäsenjärjestö. Siihen aikaan puhuimme VALLISTA ja VOLLISTA. Kun vuonna 1994 liiton tarkoituspykälä muu­ tettiin ja nimi vaihtui Omaishoitajat ja Läheiset ry: ksi, lempinimikin lyheni OLLIKSI. Kun 10 vuotta sitten pääkaupunkiseudulle saatiin yhdistys, jon­ ka nimeä eivät kiireiset aktiivit ehtineet lausua loppuun, se lyhennettiin POLUKSI. Lempinimessä nähtiin tiettyä etujen ajamisen symboliikkaakin. Haluttiin olla muistuttamassa omaishoidon mer­ kityksestä ja omaishoitajien arvokkaasta työstä. Aivan kuin puhuva papukaija orrellaan, valmiina kärkeväänkin leiskautukseen. Ja vaikka OLLIT ja VOLLIT ehkä ovat arki­ puheessa unohtuneet, niin POLLI on jäänyt elä­ mään. Vahvasti, vakuuttavasti, välittäen ja vir­ kistäen. Onneksi olkoon POLLI. Merja Purhonen, järjestöpäällikkö Omaishoitajat ja Läheiset - Liitto ry

8


I

10-vuotisiuhlia vietettiin kakkukahvien merkeissä 28.4.2008

Sekä omaishoitajia että yhteistyökumppaneita kävi päivän mittaan runsain mitoin nauttimas­ sa kakkukahveista ja Aino-Maija Riutamaan ja Matti Riutamaan musisoinnista. l 0-vuotispäivänä Sosiaali- ja terveysturvan kes­ kusliitto palkitsi POLLln hallituksen puheenjohta­ jan Yrjö Mattilan Benevolentia mitalilla ja kun­ niakirjalla. Mitali myönnettiin pitkäaikaisesta omaishoitajien hyvinvointia edistävästä toimin­ nasta.

Omaishoitajat ja Läheiset Liitto ry palkitsi pronssisella ansiomer­ killä Juha Viitasen pioneerityöstä sekä Arja Häkkäsen pitkäaikai­ sesta työskentelystä POLLln hal­ lituksessa.

2009


si. Puhun yhteistanssista, jossa voimaa käyttävät, jännittynein lihaksin toteutetut nykäisyt, tarttumi­ set housunkauluksesta tai kainalosta ja kiireen tuntu ovat pannassa. Omaishoitaja liikkuu mu­ kana, tukee koko kämmenellä selästä ja työntää kevyesti eteenpäin, ei ylöspäin. On hyvä muis­ taa, ettemme liikuta perunasäkkiä, vaan elävää ihmistä, joka voi tehdä oman osansa.

Paino ialoille, kevyesti ylös Maan vetovoima on tosiasia numero yksi. Omai­ sen paino on saatava jaloille, jolloin nousu hel­ pottuu heti. Siirtäen pakaroita vuorotellen eteen­ päin omainen siirtyy omin voimin sängyn reunalle {omaishoitaja voi istua vieressä, tehdä samat liik­ keet ja samalla tukea häntä kevyesti koko käm­ menellä selästä}, nojautuu reippaasti eteenpäin painon siirtyessä ja nousee ylös kahvoihin tai pyörätuolin käsinojiin käsillä tukeutuen. Täysin liikuntakyvytönkin omainen voidaan siir­ tää tuoliin yhden hoitajan tuella, syliotteella. Kurssilla nähty video todisti senkin. Omaishoi­ tajan hoitoasennon opin uusiksi. En seiso jalat vierekkäin ja suorana, vaan kävelyasennossa ja nojautuen hoidettavaa kohti. Luovuuden käyttö ei ole kielletty, sillä ei ole samanlaisia omaisia ja omaishoitajia. Oma selkä ja hartiat kertovat, mikä on parasta. Hoidon raskaimpaan osaan eli siirtoihin tarvi­ taan riittävästi tilaa ja myös aikaa. Kinestetiikan liikeradan noudattaminen kestää kymmenkunta

sekuntia pidempään kuin nopea riuhtova nos­ taminen, joka vaarantaa ainakin omaishoitajan selän. Varaa aikaa omaisellesi. Meillä aviomie­ hen pukeminen ja siirtyminen pyörätuoliin vie parikymmentä minuuttia.

lantioluut hyvä tuki Älä tukeudu pehmeisiin kudoksiin on tosiasia numero kaksi. Älä pidä kiinni vyötäröstä, vaan alempaa, lantioluiden päältä. Huonosti rollaat­ torilla kulkeva omainen pääsee eteenpäin, jos tuet häntä lantiosta ja liikut itse mukana liike­ rataa liioitellen. Heijaten vasemmalle ja oikeal­ le, niin liike siirtyy käsien kautta hoidettavaan ja auttaa taas eteenpäin. Jos mies on saatava ylös sohvan uumenista, käytän Kalevala-liikesarjaa. Kun hän on siirtynyt sohvan reunalle, otan kiinni olkapäistä, koukis­ tan polviani ja painan pääni alas. Astun taakse­ päin ja hokkuspokkus: Matti tulee omalla voi­ malla ylös. Yhteistyöllä se sujuu. Hantikaisen mukaan hoitoväki on ollut ällisty­ nyt kinestetiikan eduista, sillä virhe-asennoista on tullut rutiinia, ja nopea työtempo sekä tie­ donpuute ihmisen luonnollisesta liikkumisesta on ajanut tuhansia sairaslomalle selkävaivojen takia. Hoidettavan korkea paino ja spastisuus eivät kinestetiikassa ole enää esteitä. Hentora­ kenteinenkin omaishoitaja pärjää yksin.

Rappuia ylös kesämökillä Pohdiskelin kurssilla, voisimmeko viettää osan kesästä kesäpaikassamme, jossa makuutilat ovat yläkerrassa. Harjoittelimme kurssirakennuksen portaissa ja oikea tapa löytyi lopulta. Matti piti liian lähellä kiinni kaiteesta, jonka seurauksena hän astui jalkansa seuraavalla portaalla ristiin. Minä tuin häntä lantiosta takaapäin ja autoin hänet istumaan polvelleni jokaisella rapulla. Ristiastuminen saatiin korjattua, kun Matti piti kädet ojennettuina kiinni kaiteesta. Näin hänen pitkille jaloilleen jäi portailla riittävästi tilaa. Minulla on hyv ä tilanne, sillä Matti on erittäin hoikka. Nyt omat selkävaivat ovat vähentyneet, yhteinen plastinen liikunta viehättää molempia ja odotamme kesää.

1 -

. - -

Marja Otala

�-- . - --2009 --- 7--


KAIPAATKO

KAHVISEURAA, ULKOILU­ KAVERIA TAI APUA KODIN PIENISSÄ ASKAREISSA? POLLln koulutetut vapaaehtoistyöntekijät voi­ vat toimia mm. omaishoitajan tukihenkilönä. Tukihenkilön kanssa voi rupatella vaikka kah­ vikupin ääressä tai ulkoilla yhdessä kävelyn merkeissä. Tai miksette lähtisi yhdessä liikun­ taharrastuksiin joihin ei tule yksin lähdettyä. Lisäksi vapaaehtoinen voi toimia käytän­ nön apuna kodin pienissä askareissa, ATK­ apuna jne. POLLln vapaaehtoisia tapaat­ te myös keittopäivinä, joulumyyjäisissä sekä muissa tapahtumissa. Vapaaehtoinen ei kor­ vaa omaishoitajan tekemää työtä, eikä voi toimia kotilomittajana. Mikäli tunnet, että vapaaehtoisesta olisi sinulle apua, niin ota yhteyttä Jonnaan.

VAPAAEHTOISEKSI POLLIIN! Haluatko antaa aikaasi toimintaan, joka tu­ kee omaishoitajien jaksamista? Haluatko osallistua toisten vapaaehtoisten kanssa va­ paaehtoistoimintaa tukevaan koulutukseen ja virkistystoimintaan? POLLI etsii vapaaehtoisia toimimaan omais­ hoitoperheissä mm. omaishoitajan tukihen­ kilöinä, käytännön apuna kodin pienissä as­ kareissa, saattaja-apuna kodin ulkopuolella, ulkoiluapuna ja ATK-apuna. Vapaaehtoistoimintaan riittävät tavallisen ih­ misen tiedot ja taidot. Voit toimia vapaaeh­ toisena silloin tällöin tai säännöllisesti, miten sinulle parhaiten sopii. Vapaaehtoistoiminta on palkatonta, luottamuksellista ja asiakkaal­ le maksutonta.

Lisätietoja: Jonna Kilkki (09) 7562 6910, 040 526 1772 jonna.kilkki(at)polli.fi

12

.

-

��

2010

.,,________.a.,����t,�....._ ... � .. ,........_ ... .-v: .... 11______ ............ ,

� �-----·-


Hytillinen tyytyväisi ä matkaajio

päivän lomalla Mies sanoo, että olet niin nuori jo hoikka, että toki minut hoidot, ironisoi 81 -vuotias Aune Ihok­ si, mutta myönsi elämäntilanteensa raskauden.

Apuna lapset ja kaupunki

Järjestelyjä matka vaati. Raija Tuovinen ehti va­ rata ajoissa kaupungin lomittojon, allekirjoitta­ neen miehen intervollijokso osui onneksi mat­ kapäiväksi. Moni pyysi lapsia toi lapsenlapsia apuun. Sitä ei usein tehdä, kun "heillä on omat menonsa jo perheensä". Omaishoitajan ammatti lienee oliorvoste­ tuimpio ja huonoimmin palkattuja koko yhteis­ kunnassa. Tieto avusta on hajallaan jo vie valta­ vasti oikoo jonotusaikoineen. Rakkoon läheisen hiipuminen nakertaa voimia jo omaa terveyttä. Rintasyöpä iskee juuri meihin, tiesi Helena Korjo-loojo. Hän kertoi itse selättäneensä kol­ me syöpää. Uupuneita hoitajia ateria virkisti. Eero Ero­ nen uskoisi nauttia pullon olutta, mutta se vä­ sytti niin, että moissoolooiko meni hytissä nuk­ kuessa.

Muutama tunti kaupungilla

Satamassa muu retkijoukko siirtyi neljäksi tun­ niksi vanhaan kaupunkiin takseilla tai kävellen. Tallinna on aina erilainen ja kesäpäivänä se pursui elämää jo motkoilijo1to. Kukkokouppo ­ jen riville toivoisi vastinetta myös Helsingin kes­ kustaan. Paluumatkalla loivan tox-free täyttyi jo runsas kaksituntinen vierähti myös kahvilassa toi hytis­ sä. Useimmat ostivat viiniä tai väkeviä pullon tai kaksi, makeisia tietty. Emme kuuluneet homst­ raojien joukkoon, jotka kotisatamasso puoli yh­ deksältä kiroilivat kadulle kaatuvia ylilostottotu­ jo rattaita. Yksi vapaapäivä oli ohi. Puolisot soivat illal­ la viereensä virkistyneen hoitajan - ainakin het­ keksi. Kiitokset Pellin vetäjille jo Viking Linelle! Vain toiset omaishoitajat ymmärtävät, miten hyvää teki matka hoitovostuusta vapaana. Mario Otalo omaishoitaja ja toimittaja Helsinki

Satamasta omatoiminen porukkamme lähti kiertelemään kaupungille

2010


r

Mitä on Palveluohiaus? Palveluohjauksessa tarvitaan kiinteää yhteistyö­ tä asiakkaan ja erilaisten viranomaisverkosto­ jen kanssa. Palveluohjaus toimintaa kuvaa hyvin "Rinnalla kulkemisen kuvaus" lainaten Albert Ca­ musia: "Älä kulje edelläni, voi olla etten seuraa. Älä kulje takanani, voi olla etten johda. Kulje rin­ nallani, ole ystäväni." Tekeillä olevassa lakiesityksessä iäkkään henki­ lön sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaa­ miseksi on kantavaksi ajatukseksi kirjattu palvelu­ jen toteuttaminen niin, että iäkkäällä henkilöllä on mahdollisuus elää arvokasta elämää. Lakiesityksen mukaan palvelujen on perustuttava tietoon asiak­ kaan tarpeista, ja toiminnan on oltava asiakaskes­ keistä, laadukasta ja turvallista. Lakiesitykseen on kirjattu myös, että iäkkäälle henkilölle nimettäisiin vastuutyöntekijä, joka koordinoisi koko palveluko­ konaisuutta ja vastaisi yleisesti siitä, että henkilö saa palvelu- ja hoitosuunnitelmaan kirjatut palve­ lut. Nimetyn vastuutyöntekijän tehtävänä esityksen mukaan olisi antaa tarvittaessa sosiaali- ja tervey­ denhuoltoon liittyvää ohjausta ja neuvontaa sekä auttaa palvelujen ja muun sosiaaliturvan saantiin liittyvissä ongelmatilanteissa. (Sosiaali- ja terveys­ ministeriö- lausuntoyhteenveto 2011: 2.) Aiheen ajankohtaisuus sekä kiinnostus ikäihmis­ ten palveluiden kehittämiseen innostivat Gerono­ mi Aila Halosen sekä Marja Ruotsalaisen tekemään opinnäytetyön hyvästä palveluohjaustoiminnasta Vantaalla. He kuvasivat opinnäytetyössään hyvää palveluohjaustoimintaa seuraavasti: ''Tämän hetkisen tiedon mukaisesti hyvä palve­ luohjaus voidaan nähdä kolmiportaisena neuvon­ ta- ja palveluohjausmallina. Palveluohjaus voi siis olla asiakaslähtöistä neuvontaa ja ohjausta, pal­ veluohjauksellista työotetta sekä tarvittaessa yksilö­ kohtaista palveluohjausta. Palveluohjauksella voi­ daan tarjota ikäihmiselle oikeaa tietoa oikeaan aikaan. Palveluohjaus on työmuoto tai työmene­ telmä, jossa kootaan eri palvelut asiakkaan tueksi ja sovitetaan yhteen asiakkaan tarvitsemat palvelut organisaation palvelujärjestelmässä. Hyvin toteu­ tettuna palveluohjauksella voidaan kohdentaa or­ ganisaation henkilöstön resursointi oikein ja välttää tehtävien päällekkäisyyttä organisaatiossa." Aikaisempien tutkimusten sekä kyseisen opin-

näytetyön perusteella hyv ällä palveluohjaus käy­ tännöllä voitaisiin lisätä ikäihmisen oikeutta yhdenvertaiseen palveluohjaukseen iästä, elä­ mäntilanteesta, terveydentilasta, asumismuodos­ ta ja -paikasta riippumatta. Palveluohjauksen tulisi aina toteutua asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Toisin sanoen kun­ nilla tulee olla tarjota ikäihmisille asiakaslähtöistä neuvontaa ja ohjausta, palveluohjauksellista työ­ otetta sekä yksilökohtaista palveluohjausta. Palve­ luohjaus edellyttää työntekijältä vahvaa ammatillis­ ta osaamista; tietoa asiakkuudesta, ikääntymisestä, hyvää palvelujärjestelmän tuntemusta sekä kykyä organisaatiotason työhön. Opinnäytetyö osoitti myös, että palveluohjaukseen nimetty vastuuhen­ kilö, jolla on selkeä palveluohjaajan rooli, edistää palveluohjauksen onnistumista. Palveluohjaustoi­ minnalle ja kotikäynneille tulisi olla selkeät yhteiset periaatteet ja rakenne. Palveluohjaustoiminnan tu­ lisi olla tavoitteellista ja hyvin suunniteltua ja siihen tulee varata riittävästi aikaa. Aila Halosen ja Marja Ruotsalaisen opinnäyte­ työ antaa perusteluja sille, niin kuin Vantaan ikään­ tymispoliittinen ohjelmakin toteaa, että haasteena on ikäihmisten palveluiden tarpeiden nopea kas­ vu suhteessa olemassa oleviin voimavaroihimme. Tämä vaikuttaa siihen, että töiden organisoinnissa tarvitaan uudelleen järjestelyjä. Ikääntyvien kotona asumista voidaan tukea kehittämällä vanhusasiak­ kaiden ja heidän läheistensä riittävää tiedonsaan­ tia ikäihmisille tarkoitetuista palveluista. Tarjoamalla oikeanlaista ohjausta ja neuvontaa oikea-aikaisesti sekä kehittämällä palvelujärjestelmiä paremmin tar­ vetta vastaavaksi voidaan lisätä vanhusten elämän laatua ja tukea itsenäistä elämää. Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että yksilökoh­ taisesta palveluohjauksesta hyötyvät huonokuntoiset iäkkäät asiakkaat, monisairaat ja laitoshoidon ris­ kissä elävät sekä omaishoitajien turvin hoidettavat asiakkaat. Ikääntyvien määrän lisääntyminen pakot­ taa meidät kiinnittämään huomiota myös henkilös­ tön resurssien oikein kohdentamiseen. Palveluohja­ uksella voidaan koordinoida asiakkaan palvelujen tarvetta oikealle osaajalle ja näin säästää ikäihmisen ja työntekijän aikaa sekä voimavaroja. Marja Ruotsalainen

2012 15


Henkisesti kuluttavaa on jatkuva asioista muistuttaminen, toiminnan ohjaaminen ja avustaminen kaikissa arkisissa asioissa kuten hammaspesu, ruokailu, hygienia, pukeutumi­ nen, liikkuminen, wc-käynnit jne. Ne vaativat jatkuvaa seurantaa ja puuttumista. Se aiheut­ taa ärtymystä miehessäni. Kuulemma vahdin häntä koko ajan. Välillä ihmettelen, kuinka itse ehdin hoitaa omia asioitani. Muistini on alkanut pätkiä myös. Lääkehoidon toteutus on turvallisuuskysy­ mys. 7 kertaa vrk 2,5 tunnin välein jaettuna alkaen aamulla klo 7 ja päättyen klo 21-22, se pitää sairauden oireet hallittavina. Tämä on itse asiassa mahdoton toteuttaa esim. ko­ tihoidon turvin. Kukaan ei ehtisi käydä meillä niin usein. Tehtävään kuuluu lääkkeiden jako, annostelu ja lääkkeen oton valvonta, koska mieheni saattaa juoda veden, mutta unohtaa pillerin. Myös lääkevaikutusten seuranta on tarpeen. Esimerkiksi Parkinsonlääke Azilect'in tuoteselosteessa on 33 haittavaikutusta. Turvallisuudesta huolehdin muutenkin, sil­ lä hahmotusongelmista johtuen mieheni saat­ taa istua tuolin tai vuoteen viereen ja kompu­ roida rappusissa. Yöllä voin nukkua puolella silmällä, sillä jos hän pääsee itse ylös vuo­ teesta, hän saattaa juuttua jonnekin kodin nurkkaan torkkumaan ja kaatua. Esperiltä olemme tarvinneet nostoapua useita kertoja. Yöllä mieheni saattaa olla kovin levoton ja haluta usein jalkeille. Parkinsonin taudin ja dementian lisäksi olen joutunut perehtymään seuraavien vai­ vojen ja tautien hoitoon ja ehkäisyyn: kuiva­ silmäisyys, hammaskaries ja proteesin hoito, keuhkofibroosi, aorttaläppävika, reflukstauti yöllisine pulautuksineen, alkoholin liikakäyttö, sappikivet, ummetus ja peräpukamat, inkon­ tinenssi, alaraajojen laskimovajaatoiminta ja säärihaavojen ehkäisy. Lääkkeiden haittavai­ kutuksina on harhaisuutta ja sekavuutta, vä­ symystä ja jatkuvaa nukahtelua. Näiden kaik­ kien vaivojen vuoksi on käyty lääkäreissä ja apteekissa. Huolehdin myös parturi-, jalka­ hoitaja- ja fysioterapeuttiköynnit.

Mitä hyvää omaishoitaiuus on tuonut? Parasta lienee, että mieheni voi vielä olla koto­ na ja että saan lepotaukoja. Koen, että olem­ me jakaneet hoivakodin kanssa hoidon puo­ liksi. En ole enää vastuussa yksin. Olen saanut tietoa ja kokemusta edellä mainituissa sairauk­ sissa. Ja kun hoivatarpeeni on ilmeisesti ollut suuri sairaanhoitajakoulutukseen lähtiessäni, niin nyt saan toteuttaa itseäni. Myös luovuu­ della on käyttöä ja oivallukset ovat palkitsevia. Olen myös vahvistanut itsetuntemustani ja it­ seni hyväksymistä, oman kärsimättömän luon­ teeni hyväksymistä ja myös itsehillintää. Opet­ telen hyväksymään, että parisuhde muuttuu hoitosuhteeksi ja kumppanin avun- ja hoivan tarve kasvaa. Aviopuolison rooli muuttuu. Siinä asiassa olen tehnyt suruyötö jo useita vuosia. Olen löytänyt uusia voimavaroja itsestäni. Harrastan akvarellimaalausta, lasitöitä, lii­ kuntaa. Viihdyn luonnossa ja omissa oloissa­ ni. Saan voimaa musiikista ja kirjallisuudesta. Näihin harrastuksiin on nyt enemmän aikaa, kun viime heinäkuussa mieheni pääsi inter­ vallihoitoon. Nämä intervallijaksot ovat myös parantaneet keskinäistä suhdettamme, koti­ jaksot sujuvat leppoisammin. Olisiko hyvää myös se ansio, jonka saan kahden viikon kotihoitojaksolta: 380 e brutto eli 246 e netto. Se tekee 70 senttiä tunti, kun tehtäväni on ympärivuorokautista ja 16,86 päivö. Viiden vuoden eläkekertymönö saan 22 euroa risäeläkettä kuukaudessa.

Mistä olen saanut tukea? Olen kiitollinen läntisen alueen sosiaaliohjaa­ jien avusta, järjestelyistä ja tuesta. Tarvitsemani vapaapäivät ja nyt intervallijaksot ovat järjes­ tyneet hienosti. Miehelleni on järjestynyt ker­ ran viikossa paikka päivätoimintayksikössä ja silloin olen päässyt maalauskurssilleni. Lisäksi olen saanut kutsun useana keväänä virkistäy­ tymislomalle. Hätäni on siis tullut nähdyksi ja kuulluksi. Saan kotiin silloin tällöin vapaaeh­ toisen sijaistajan, kun asiani vaativat useam­ man löökeajan mittaista poissaoloa.

2012


POLLIN TAPAHTUMAKALENTERI SYKSY 2013 Syyskuu

Ma Ti Ke To To Ti Ti Ke To To Ti Ti Ti To Ti Ke Ke To Ma

2 9. 3.9. 4.9. 5.9. 5.9. 10.9. 10.9. 11.9. 12.9. 12.9. 17.9. 17.9. 17.9. 19.9. 24.9. 25.9. 25.9. 26.9. 30.9.

Miesten ryhmä VoimaHetket, Myyrinkoti Keittokeskiviikko Miesomaishoitajien virkistyspäivä, Kaisankoti Tunnetilkut -ryhmä Teematapaaminen, Myyrinkoti VoimaHetket, Myyrinkoti Omaishoitajien keskusteluryhmä Ilon helmiä -ryhmä, Simonkylä Iloa luovuudesta -ryhmä, Myyrinkoti Violan keittopäivä, Vantaalla Kässäkerho VoimaHetket, Myyrinkoti Omaishoitajien syysretki Kirkkonummelle VoimaHetket, Myyrinkoti Laki-ilta Vantaalla, Korso/LUMO Työikäisten ja etäomaishoitajien ryhmä Tunnetilkut -ryhmä Teematapaaminen, Viola

klo 16:30 -18:00 klo 17:00 - 19:30 klo 12:00 - 14:00 klo 08:00 - 16.30 klo 16:00 - 18:00 klo 15:30-17:00 klo 17:00 - 19:30 klo 13:00 - 15:00 klo 13:00 - 15:00 klo 13:00 -15:00 klo 11:00 - 13:00 klo 16:30- 19:00 klo 17:00 - 19:30 klo 09:15 - 18:00 klo 17:00-19:30 klo 17:00-19:00 klo 17:00 - 19:00 klo 16:00 - 18:00 klo 13:00-15:00

Lokakuu

klo 16:30-19:00 Ti 1.10. Kässäkerho klo 17:00 - 19:30 1.10. VoimaHetket, Töölö Ti klo 12:00-14:00 Ke 2.10. Keittokeskiviikko klo 16:30-18:00 Ma 7.10. Miesten ryhmä Ti 8.10. VoimaHetket, Töölö klo 17:00 - 19:30 klo 13:00 - 15:00 Ke 9.10. Omaishoitajien keskusteluryhmä To 10.1 O. Ilon helmiä -ryhmä, Simonkylä klo 13:00- 15:00 klo 16:00 - 18:00 To 10.10. Tunnetilkut -ryhmä klo 11:00 - 13:00 15.10. Violan keittopäivä, Vantaalla Ti Ti 15.10. Teematapaaminen, Myyrinkoti klo 15:30-17:00 klo 16:30 - 19:00 15.10. Kässäkerho Ti Ti 15.10. VoimaHetket, Töölö klo 17:00 - 19:30 . Pe-su 18.-20.10. Työssäkäyvien vertaisviikonloppu, Vuosaari klo 17:00 - 19:30 Ti 22.10. VoimaHetket, Töölö klo 17:00 - 19:00 Ke 23.10. Työikäisten ja etäomaishoitajien ryhmä To 24.1 O. Iloa luovuudesta -ryhmä, Myyrinkoti klo 13:00 - 15:00 Ma 28.10. Teematapaaminen, Viola klo 13:00-15:00 klo 16:30 - 19:00 Ti 29.10. Kässäkerho

Marraskuu Ma Ke To

4.11 . Miesten ryhmä 6.11. Keittokeskiviikko 7.11. Sääntömääräinen syyskokous

klo 16:30 - 18:00 klo 12:00 - 14:00 klo 18:00

Seuraava jäsenlehti ilmestyy viikolla 44/2013

VALOISAA JA LÄMMINTÄ SYKSYÄ

2013


syyskokous, jossa hyväksytään tulevan vuo­ den toimintasuunnitelma talousarvioineen ja valitaan yhdistyksen hallitus sekä kevät­ kokous, jossa hyväksytään edellisen vuoden toimintakertomus ja tilinpäätös.

POLLI papukaiia

Yhdistyksemme logoksi on muodostunut papukaija POLLI. Siihen sisältyy paljon symboliikkaa. Toki voimme lukea sanasta POLLI yhdistyksemme nimen alkukirjaimet, mutta itse pidän tärkeämpänä niitä mieli­ kuvia, joita papukaija tuo mieleen. Papu­ kaijahan toistaa toistamistaan samaa asiaa esim. "Polli tahtoo keksin, Polli tahtoo kek­ sin...", omaishoitajien aseman parantami­ nen vaatii samaa sitkeyttä ja asian toistoa, niin kauan kun kaikki on kunnossa. Vielä ei ole. Siksi on tärkeää, että mahdollisimman moni omaishoitaja tai omaishoitoasian tär­ keäksi kokeva liittyisi yhdistyksemme jäse­ neksi. Mitä enemmän meitä "papukaijoja" eli pollilaisia on, sitä kovempaa äänemme kuuluu ja sitä vahvempia olemme. Liittyä voi soittamalla toimistoomme tai kätevästi nettisivujemme www.polli.fi kautta, jossa on helppo linkki jäseneksi liittymiseen. Toki voi liittyä myös täyttämällä liittymislo­ makkeen ja lähettämällä sen toimistoomme tai antamalla työntekijöillemme. Jäsenenä saat lehtemme kautta tietoa toiminnastam­ me ja osallistumismahdollisuudesta. Ajan­ kohtaista tietoa löydät myös edellä mainitul­ ta nettisivuiltamme sekä löydät meidät myös Facebookista POLLI nimellä.

Omaishoito lisääntyy ia toimintamme iatkuu Omaishoito tulee Suomessa lähitulevaisuu­ dessa lisääntymään entistä enemmän, mi­ käli Sosiaali- ja terveysministeriön sekä kun­ tien linjaukset jatkuvat samansuuntaisina, mitä ne nyt ovat ja mitä esim. Kansallisen Omaishoidon kehittämisohjelman välira­ portti esitti. Se tietää sitä, että liiton ja paikal­ lisyhdistysten rooli tulee myös tulevaisuudes­ sa kasvamaan. Me POLLlssa olemme tästä tietoisia ja pyrimme pysymään muutoksessa mukana. Pyrimme jatkossakin vaikuttamaan päättäjiin, mutta myös hankkeittemme avul­ la ja kautta kehittämään omaishoitajien jak­ samista tukevia toimintamuotoja. Ensi vuon­ na meillä jatkuvat molemmat Rayn tukemat hankkeemme, Kolmipyöränen ja Iloa arkeen -hanke, joista molemmista on tässä lehdes­ sämme pieni mainos. Näin vuoden viimeisessä jäsenlehdes­ sämme haluan kiittää teitä kaikkia jäse­ niämme, yhteistyökumppaneita ja toimin­ taamme tänä vuonna osallistuneita sekä tukeneita itseni ja POLLin työntekijöiden Soi­ lin, Leon, Tiinan ja Lauran puolesta. Toivo­ tamme teille rauhallista, tunnelmallista jou­ lunaikaa ja hyvää uutta vuotta 2014, mutta sitä ennen meillä on vielä paljon toimintaa, johon toivomme teidän osallistuvan. Sinikka Salomaa

2013


Läheisen ihmisen hoitaminen on maailman luonnollisin asia

Läheisestä omaishoitajaksi

lkäinstituutin läheisestä omoishoitojoksi - tu­ kea hyvinvointiin, toimintakykyyn jo orkiselviyty­ miseen -hankkeessa (RAY 2012 - 2014) keskity­ tään iäkkäisiin omaishoitajiin, jotka huolehtivat läheisestä ihmisestä ilman omaishoidon tukea. Hankkeen tavoitteena on tuottoa uutta tietoa elämäntilanteisto, tunnistaa voimoonnuttovio ja hyvinvointia heikentäviä tekijöitä. Tämän lisäksi kehitetään yksilöllisiin tarpeisiin soveltuvia toi­ mintamuotoja. Hankkeessa on haastateltu 23 läheistään hoitavaa iäkästä ihmistä. läheisestä omaiseksi -hankkeen tutkija Eija Kaskiharju ja POllln projektivostoovo Soili Hyvärinen keskustelevat iäkkäiden omoishoi­ totilonteisto.

Eiia: Olemme havainneet, että omoishoitojil­ lo on paljon voimavaroja, mutta he eivät itse välttämättä niistä ole tietoisia. Oletko sinä tehnyt saman havainnon? Soili: Totta. Omoishoitojilla on paljon voi­ mavaroja jo luovuutta hoivan järjestämises­ sä. On hyvä kuitenkin muistoa, että voimavarat saattavat ehtyä, jos niitä ei välillä päästä myös "lataamaan". Omasta jaksamisesta ja voima­ varoista kannattaa pitää huolta. T ärkeää on, ettei jää yksin hoivatilanteensa kanssa, vaan kertoo siitä läheisille sekä ammattilaisille. Eiia: Yhtenä monista voimavaroista tulee esille elämänkokemus. Oletko pannut mer­ kille, mitä kaikkea elämänkokemus tuo muka­ naan rakkaan ihmisen hoivaan? Soili: Yhteinen eletty elämä lisää toisen tuntemista ja sitä kautta tiedetään esimerkiksi, miten toinen kokee tai ajattelee jostakin asi­ asta. Se auttaa erityisesti silloin, jos toisella on itsensä ilmaisuun tai puheentuottamiseen liit­ tyviä ongelmia. Omaishoitajat toimivat muu­ toinkin hoivan torvitsijan puolestapuhujana ja toisen tuntemus tukee tätä tehtävää. Eija: Myös psyykkisiä voimavaroja tuntuu olevan, kuten stressaavien tunteiden hallin­ ta, kyky sopeutua ja itsetuntemus, jotka myö­ tävaikuttavat jaksamiseen omaishoitotilan­ teesso. Miten voisimme auttaa omaishoitajaa huomaamaan nämä ja muut voimavarat itses-

sään ja rakkaassa läheisessään? Soili: Usein omaishoitajien elämä kietou­ tuu hyvin tiiviisti arjen toimiin ja hoivaan, ettei jää aikaa pohtia omia vahvuuksiaan. Olem­ me huomanneet, että vertoistuki - toisten omaishoitajien tapaaminen - auttaa oman elämän jäsentämisessä ja juuri näiden omien voimavarojen huomaamisessa. Ryhmässä voi peilata omaa elämäntilannettaan toisten vas­ taaviin. Ryhmästä saa niin henkistä tukea kuin käytännön vinkkejä arkeen. Eiia: Havaitsimme, että myös hoivan vas­ taanottajalla, jos häntä niin voi kutsua, on voimavaroja, jotka edistävät yhteistä elämää. Hänen elämänasenteensa auttaa myös omaishoitajan jaksamista. Millaisia voimava­ roja olet huomannut hoidettavalla olevan? Soili: Hoivan tarvitsevuus ei välttämättä muuta ihmistä niin, ettei entinen elämänasenne säilyisi. Jos on ollut sosiaalinen aiemmin, sosi­ aalisuus säilyy jne. Toki kaikki tilanteet ovat eri­ laisia. Myös kotona tapahtuvassa hoivassa olisi tärkeää tukea hoidettavan omia voimavaroja, toimintakykyä jo sitä kautta onnistumisen koke­ muksia. Se lisää elämän mielekkyyttä. Hoivan tarvitsijoita tulisi huomioida enemmän jo heidän voimavarojensa tukemiseen tulisi kehittää uusia toimintamalleja. Erityisen tärkeä voimavara hoi­ vessa on yhteinen huumori. Joskus se voi olla omaishoivan kannatteleva voima. Eija: Hankkeessamme pohditaan sitä, miksi hoitaja ja hoidettavp eivät hakeudu omaishoi­ don tuen piiriin. Syitä on va maan yhtä mon­ t,o kuin omoishoitotilannettakin. Miten avun hakemisen kynnystä voisi madaltaa, jotta molemmat voisivat halutessaan asua kotona? Soili: Ensimmäisenö tulee mieleen, ettö aina omaistoan hoitavat eivät tunnista edes olevansa omaishoitajia ja nöin palveluja ei osata hakea. Samoin puuttuu ietoo siitä, mis­ tä palveluja tai apua voisi saada. Sen vuoksi olisikin tärkeää, että niin löhipiiri sekä hoito­ alan ammattilaiset lähihoitajista löököreihin tunnistaisivat omaishoitajuuden. Mitä aikai­ semmin omoishoitoperhe saa tukea ja palve1 uja sitä kauemmin kotona pörjätään.

23

..►


Eiia: Tuota olemme pohtineet hankkees­ samme. Olen ajatellut niin, että omaishoitaja­ roolin hyväksyminen omalla kohdalla saattaa olla pitkäkestoinen ja monimuotoinen proses­ si. Voiko olla myös niin, että sopimuksen teke­ minen koetaan liian suurelta sitoumukselta? Soili: Kyllä. Omaishoitajaksi ei välttämättä uskalleta ryhtyä, koska pelätään, ettei tämän jälkeen saakaan läheistään esimerkiksi hoiva­ paikkaan, jos läheisen tilanne huononee. Eiia: Tulee mieleen myös, että sana omaishoitaja ei vastaa kuvaa itsestä, toisin sanoen minäkuvaa. Kenties haluamme olla mieluummin puolisoita, tyttäriä, äitejä jne. eli haluamme määritellä itse keskinäiset suh­ teemme. Miten sovitamme eri roolit yhteen? Soili: Omaishoitajaksi hakeutuminen ei vä­ hennä hoivan antajan roolia puolisona, tyttä­ renä jne. Ihmissuhde on kuitenkin se perusta, joka on ollut ennen hoivatilanteen syntymistä. Virallisen omaishoidon tuen piiriin päästyään omaishoitajalla on mahdollisuus saada (jos hoito luokitellaan sitovaksi ja vaativaksi) muun muassa omaa vapaata hoivasta. Tämä puoles­ taan auttaa omaishoitajan jaksamisessa. Eiia: Joku saattaa ehkä pelätä, että nyt se kaupunki tulee tänne meidän kotiimme mää­ räämään, miten täällä ollaan, kun solmitaan sopimus omaishoidosta. Onko syytä tällaiseen pelkoon? Soili: Omaishoidon tukea sovittaessa teh­ dään hoito- ja palvelusuunnitelma, jossa mää­ ritellään, mitä kuuluu omaishoitajan tehtäviin ja mitä ulkopuolisia palveluja voi saada ko­ tiin. En usko, että kukaan tulee suoranaisesti määräämään kotiin, mutta kyllä kodin yksityi­ syys muuttuu, jos tarvitaan ulkopuolista apua ja sitä kautta kotona tulee käymään eri alojen työntekijöitä esimerkiksi kotisairaanhoitaja tai aterian tuoja jne. Eiia: Nykyään puhutaan etäomaishoitajis­ ta. Luultavasti moni ikäihminen on etäomais­ hoidettava, mutta onko etäomaishoitajissa myös iäkkäitä hoitajia? Soili: Etäomaishoivan tutkimus on vielä varsin vähäistä ja on vaikea sanoa, minkä ver-

ran iäkkäitä hoitajia kuuluu tähän ryhmään. Mutta yhtä lailla kuin omaishoivassa, on eläk­ keellä olevia tyttäriä ja poikia, jotka hoitavat iäkkäitä vanhempiaan. Eiia: Olen kysynyt haastatteluissa, mikä saa iäkkään ihmisen hoitamaan läheistään ihan uupumukseen saakka. He ovat kerto­ neet, että se on maailman luonnollisin asia. Mistä tämä sinulle kertoo? Soili: Tämän päivän ikääntyneille toisistaan huolenpitäminen koetaan itsestään selvänä, luonnollisena tehtävänä. Erityisesti pitkissä, kymmeniä vuosia kestäneissä parisuhteissa, ajatus toisen puolison joutumisesta kodin ul­ kopuoliseen hoivaan ja yksin jääminen kotiin, saattaa myös olla pelottavaa. Siksi hoidetaan omaista yli omien voimavarojen. Eiia: Olen tämän hankkeen aikana mietti­ nyt, millainen omaishoitaja minä olisin. Heti ensimmäiseksi olen ajatellut, että sellaises­ sa elämäntilanteessa viikko tai kaksikin viik­ koa kuukaudesta pitäisi saada omaa aikaa. Voisin käydä teatterissa ja muissa riennoissa, ehkä matkustaakin. Mutta olen miettinyt sitä­ kin, entä jos minusta tulee se, jota joku hoitaa kotona. Millainen hoidettava minä olisin? Sii­ hen en ole saanut vielä vastausta. Oletko sinä miettinyt näitä rooleja? Soili: Useimpia meistä omaishoito kosket­ taa jossakin elämän vaiheessa. Annamme tai saamme hoivaa. Harva vain tulee pohtineek­ si asiaa. Eräs omaishoitaja kertoi oman tari­ nansa yhteydessä, että "sitä aina ajatteli, ettei meille tapahdu näin." Tässä työssä on huo­ mannut, että elämä on arvaamaton. Kukaan ei voi tuudittautua siihen, ettei minulle tai meil­ le synny hoivan ja avun tarvetta. Sen lisäksi näyttää siltä, että läheisistä huolehtiminen tu­ lee lisääntymään väestön vanhenemisen sekä yhteiskunnallisten resurssien niukkenemisen myötä. Joka tarkoittaa sitä, että omaishpivan merkitys kasvaa ja tulee koskettamaan tavalla tai toisella meitä jokaista. Eiia: Kiitos Soili! Projekti ryhmä kiittää ja toivottaa Sinulle ja Pollille tähtihetkiö työssä omaishoitajien parissa.

Lue lisää hankkeestamme osoitteessa: http://www.ikainstituutti.fi/tutkimus+ia+kehlttamlnen/ laheisesta+omaishoitaiaksi/

2014


Tervetuloa tekemään yhdessä Floristi Kaisa Haapasen opastuksella

Maanantaina 7.12. klo 13.00 - 16.00 Vapaaehtoistalo Violassa, Orvokkirinne 4 Voit ottaa hoidettavan mukaan tai ennakkoilmoittau­ tumisella järjestetään mahdollisuuksien mukaan hoito vantaalaisille omaishoidettaville Simonkylän päivä­ toimintakeskuksessa tapaamisen ajaksi. Ilmoittautumi­ set Karoliina Vesilahti, puhelin 040 735 0895

Tiistaina 8.12. klo 15.30 - 18.00 Myyrinkodissa, Ruukkukuia 5 Keskiviikkona 9.12. klo 14.00 - 16.00 Helsingissä POLLln olkkarissa, Pasilan puistotie 8 Hankimme puolestasi kukka-asetelmiin tarveaineet tu­ kusta. Voit tuoda myös omia materiaaleja. Materiaali­ maj<_su on 3 - 7 €/asetelma riippuen kukkien mää­ rästä ja muusta materiaalista. Ota mukaan oma ruukku tai jokin muu astia, johon hÖluat koota asetelman. Ota mukaasi myös sanomalehtipaperia, jolla voit suojata kukka-asetelmasi kotiin viedessäsi. Päiväön mahtuu mukaan l O henkilöä. Kerro ilmoittautuessasi, montako asetelmaa aiot tehdä, jotta tiedämme varata riittävästi materiaalia.

KAHVITARJOILU

Mukana ryhmissä Lea.

llmoittm:itumiset tiistaista 3.11. alkaen ja viimeistään 2.12. mennessä POLLln toimistoon puh. 040 5332 710 tai tiina.sirkia@polli.fi

2015


,

,

� omaishoitajan arjessa jaksamiseen, hoivaan, ...... palveluihin ja läheisestä luopumiseen. Se on �ttyä elämää, omaishoitajan arkea, jota ei opi oppikirjoista. Opiskelijat koskettivat tarinoillaan koulu­ ' tuksen aikana lukuisia ihmisiä. Palautteissa koettiin esitykset ja kertomukset arvokkaak­ si, tärkeäksi, rohkeiksi, avoimiksi, ajatuksia ja tunteita herättäviksi, mielenkiintoiseksi, kos­ kettavaksi, tärkeäksi tiedoksi sosiaalialan am­ mattilaisille. "Oikean elämän anti tärkeintä. Kun keskustelu lähtee omista kokemuksista, se tekee oppimisesta helpompaa, henkilö­ kohtaisempaa ja ihmislähtöistä."

Olemme ylpeitä ja kiitollisia siitä, että olem­ me saaneet olla mukana tällä "opintomatkal­ la" loistavan ryhmän kanssa. Edelleen toivo­ tamme teille, Susannalle, Dorotalle, Kirsille, lenille, Hannulle, Tiinalle, Kaisalle, Sarille, Annelle ja Minnalle, Onnea ja menestystä myös tulevaisuudessa! Toivomme, että teille löytyy paljon tilaisuuksia päästä vaikuttamaan palveluiden ja koulutuksen kehittämistyöhön! lisäksi kiitämme kaikkia yhteistyötahoja ja henkilöitä, jotka olivat koulutuksessa muka­ na. Tältä pohjalta on hyvä jatkoa suunnittele­ maan ensi vuoden toista KAT-koulutusto.

Tuula Mikkola, Metropolian yliopettaja kertoi, että "Täytyy todeta, että harvoin näkee niin intensiivisesti opetukseen keskittyvää opiskeli­ jaryhmää. Oman kokemuksen tuottamaa voi­ maa ei voita mikään tutkimus- ja asiatieto, jota opetuksessa myös annetaan. Omaishoi­ toperheiden kanssa työskentelevien pitäisi edes jollain tasolla kyetä katsomaan asioi­ ta omaishoitajan näkökulmasta, ei vain pal­ velujen järjestämisen näkökulmasta. Kaikilla työntekijöillä ei ole henkilökohtaista koke­ musta omaishoidosta, mutta omaishoitajuu­ den samaistumista voi auttaa myös yhteistyö kokemusasiantuntijan kanssa. Kokemusasi­ antuntija voi välittää omaishoitajien arjen to­ dellisuutta tuottamalla aidon ja tosielämän kuvauksen omaishoitajuudesta."

omaishoidon kokemusasiantuntijatoiminnan, KAT-toiminnon kehittämisestä ja koulutetuisto kokemusasiantuntijoista:

Lisätieto;a

Lea Lindqvist 040 544 0311 lea.lindqvist@polli.fi Laura Liikanen 040 526 1772

Opiskelijoilla ei varmasti aina ollut helppoa sitoutua koulutukseen haasteellisen omais­ hoidon arjen ja myös osalla työssäkäynnin ohella. Silti he olivat aktiivisia ja opiskeluun sitoutuneita. Opiskelijat kokivat koulutuksen voimaannuttavana ja he kokivat saaneensa toisiltaan tukea myös psyykkisesti vaativassa omaishoitajan arjessaan. Valmistujaisjuhlamme palautteisso kiitel­ tiin lämminhenkisestä, hienosta jo hyvin jär­ jestetystä valmistujoistilaisuudesta. Erityisesti koulutettujen puheenvuorot koettiin koskettaviksi, tärkeimmäksi koettii aanlähein ja kokemusasiantuntijuuden ää esille tuominen.

2017


POLLln keittotoiminta

I

\L

Keittopäivämme ovat vapaaehtoisvoimin toteutettavaa KAIKILLE jäsenillemme, omaishoi­ tajille ja hoidettaville tarkoitettuja tapahtumia. Voit tulla silloin, kun sinulle sopii sekä Hel­ sinkiin että Vantaalle. Keiton lomassa pääset juttelemaan toisten jäsentemme, omaishoi­ tajien, vapaaehtoisten ja POLLln työntekijöiden kanssa. Tule rohkeasti tutustumaan! Keiton hinta on 4 €/henkilö ja se sisältää keiton lisäksi leivän ja ruokajuoman sekä jälki­ ruoan ja kahvin. Jos syötävää jää keitolta, sitä voi ostaa kotiin. MUISTA OMA ASTIA! Keiton lo­ massa kuulet infoa kotiin tarjottavista palveluista - eri yritykset tulevat paikan päälle kertomaan toiminnastaan ja vastaamaan kysymyksiin. Keitot ja vierailijat selviävät alla olevasta listasta. MUISTATHAN ilmoittautua viimeistään keittoa edeltävänä päivänä Tiinalle toimistoon,

jotta vapaaehtoiset osaavat valmistaa oikean määrän keittoa, KIITOS. Keittokeskiviikot - soppaa siullekkii!

POLL/n toimistolla keitto tarjolla klo 12 alkaen. Ke 1.2. Ke 1.3. Ke 5.4.

Makkarakeitto ja pannari/Pohjois-Haagan palvelukeskus Hernekeitto ja laskiaispulla/Podopoli Lohisoppa ja korvapuusti/LR Health & Beauty

POLLln sopat Vantaalla yhteistyössä Hyvät Tuulet ry:n kanssa

Kansalaistoiminnan keskus Leinikissä (Leinikkitie 22, Hiekkaharju). Soppa tarjolla klo 11 alkaen. Ti 14.2. YSTÄVÄNPÄIVÄJUHLAT (kts. mainos sivulla 17) Ti 21.3. Lohisoppa, sämpylät ja laskiaispulla/Hyvät Tuulet ry esittelee omaa toimintaansa Ti 25.4. Kanakeitto, sämpylät ja rahkapulla/ohjelma varmistuu myöhemmin

"Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen." TommyTabermann

'

·I

r -·

Olen Ritva ja toimin POLLlssa vapaaehtoisena sopan keittäjänä ja leipojana. POLLln toimin­ nan pariin tulin vuonna 2007. POLLlsta alun perin kuulin naapurilta, joka kertoi omaishoi­ tajien ryhmästä. Itse toimin silloin omaishoitajana. Myöhemmin ryhmän vetäjän jäätyä pois, minua pyydettiin jatkamaan ryhmän vetämistä. Vuonna 2008 jatkoin vapaaehtoisena. Luontevaa oli alkaa sopan keittä­ jäksi, olinhan nuorena tyttönä käynyt kotitalouskurssin ja myöhemmin opis­ kellut myös kahvilakokin ammatin. Aluksi olin kerran kuukaudessa POLLln Pasilan toimistolla keittämässä soppaa, sitten myös Vantaalla Vapaaehtois­ talo Violassa, kun keittotoiminta käynnistyi siellä. Nykyisin Vantaan soppa on Leinikissä Hiekkaharjussa. Ennen sopan keittoa käyn hakemassa kaupasta tarvittavat ainekset. Sopan keittopuuhiin menen aamulla klo 8-9 ja soppa valmis klo 11. Yleensä teen myös jälkiruoan keiton lisäksi. Monesti leivon myös pullat ja sämpylät itse. Olen leiponut laki-iltoihin pullat ja joskus käväisi POLLlssa vieraita Virostakin, silloin olin myös keittiössä ja tein heille ruoan. Kokemusta minulla on pidemmältä ajalta vapaaehtoistehtävistä muun muassa vanhusten parista. Vapaaehtoistoiminta sopii mielestäni kaikille. Jokainen voi itse miettiä, missä haluaisi auttaa ja mitä itse tykkää tehdä. POLLlssakin on monia erilaisia vapaaehtoistyön muotoja. Meitä vapaa­ ehtoisia myös huomioidaan ja tuetaan POLLlssa todella hyvin. Aina voi kysyä neuvoa ja joka kerta olen saanut vastauksen kysymyksiini, olivatpa ne koskeneet vapaaehtoistyötä tai muita asioita. POLLln vapaaehtoisten tapaamiset ja erilaiset virkistykset ovat olleet myös kiitettävä asia.

2017


Olavi seuraa aikaansa ja on hyvinkin tietoinen maailman tapahtumista. Hänellä on positiivi­ nen elämänasenne ja sosiaalinen mieli. Luotta­ mus tulevaisuuteen kantaa. - En murehdi tulevaa enkä mennyttä. Jo on semmoinen sanonta, että annetaan hevosen surra, sillä on suurempi pää. Oleville on myönnetty omaishoidontuki. Li­ säksi molemmille on myönnetty kuljetuspalve­ luna 18 matkaa kuukaudessa, ja myös ilmainen seutulippu olisi käytössä. Siivooja käy kaksi kertaa kuukaudessa ja ko­ dinhoitaja kerran viikossa suihkuttamassa. Sii­ vooja ja kodinhoitaja ovat ilmaisia veteraaneille. Lisäksi pojanpoika jo tytär käyvät säännöllisesti auttamassa pyykinpesusso jo siivouksessa. Olavi ja Laila käyvät yhdessä kuntoutuksessa Ou­ lunkylän kuntoutussoiraalasso kerran vuodessa.

'

"Kaikkihan Olavin tuntevat"

Jo 20 vuotta Olavi Siitonen on toiminut Oulun­ kylän kuntoutussairaalassa vapaaehtoistyönte­ kijänä sotainvalideille ja -veteraaneille. Hän on tuttu näky kuntoutussairaalan käytävillä. - Kaikkihan Olovin tuntevat! Hän on pyyteetön ja auttavainen. Hän keksii koko ajon jotain mu­ kovåa ohjelmaa asiakkaille, työntekijät kertovat. Olavi nauttii esiintymisestä jo siitä, että on saanut tuottaa muille ihmisille hyvää mieltä. Hän ymmärtää oman ikäluokkansa sielunmai­ semaa ja pystyy tarjoamaan selloista virikettä, mikä antaa paljon veteraaneille. - Kun taas tulee kesä, kerään niittykukkio. Sit­ ten kun on jokin tilaisuus, missä on paljon tyttö­ jä, sanon heille näin: "Arvoisat kirkassilmäiset tytöt, yli 70 vuotta sitten meillä pojilla ei ollut tilaisuutta kerätä kukkia, koska olimme puolus­ tamassa isänmaata. Mutta nyt minä kävin tuolla Luojan kauniissa puutarhassa keräämässä teille vähän kukkia.

Sotiemme veteraaneia tulisi arvostaa enemmän Olavi Siitonen on päässyt yli vaikeista sotako­ kemuksista ja katsoo tulevaisuuteen luottavas­ ti. Hän haluaa nähdä positiiviset asiat, tukea muita ihmisiä ja tuoda heidän elämäänsä iloa ja huumoria. - No, oli se kovaa aikaa. Sota hävittiin mutta taistelu voitettiin, ja sen seurauksena meillä on vapaa isänmaa ja me olemme nyt vapaita. Se on hieno asia, mutta uhriluku oli suuri. Meitä on enää 17 000 elossa, jo puoli miljoonaa veljeä on tuolla yläkerrassa. Enää Olevilla ei ole sotatraumojo. - Kävin minä kolmekymmentä vuotta aina unissani vielä sotaa. Mutta siellä Oulunkylässä kun käyn katsomassa niitä miehiä, jotka ovat vielä elossa, niin kyllä siellä moni on vieläkin sodassa, vaikka siitä on kulunut jo seitsemän­ kymmentä vuotta. Kyllä se semmoinen souvi oli. Olavi kokee, että veteraaneja muistetaan vain juhlapuheissa. Veteraaneja pitäisi kuitenkin ar­ vostaa enemmän antamalla konkreettista apua jo kuntoutusta.

• •

Olavi kertoo, että Erkki Junkkarisen Nuoruus­ muistoja tuo monelle ikätoverille kyyneleet sil­ miin. On arkea elomme tää Ja kaikki mi jäljelle jää Päivät sen nuoruuden Usein muistoissa kimaltelee Ei aina se ruusuja suo Ei aina se onnea tuo Kuitenkin tiedän sen Nuoruuden aika on rakkauden

Sitten soi Reiio Taipaleen laulu Niittykukkia. Liian hienoja ruusut on mulle niiden tuoksu niin hempeä on niittykukkia poimin voin sulle väri niiden niin lempeä on niin kuin lemmikit silmäsi on katse kaunis ja vaatimaton niittykukkia poimin vain sulle väri niiden niin lempeä on Siitosen perheen arvomaailmaa leimaa vahvasti yli 66 vuotta us sitten annettu aviolup� 1° n da so n ne sekä yhtei evakuoimisen kokemus.

23 2017


Etäomaishoitaia on myös työelämän voimavara Etäomaishoitaiat ovat merkittävä hoivaa antava ryhmä, ia tulevaisuudessa etä­ omaishoito vain lisääntyy. Suomessa on tällä hetkellä yli 65 000 etäomaishoitajaa. Annamari Salmi-Vilhunen on yksi heistä. Annamari Salmi-Vilhunen työskentelee Helsingissä sosiaalialalla, joten omaishoito oli asiana tuttu jo ennen kuin oma äiti Poh­ jois-Pohjanmaalla tarvitsi hoivaa. Omoishoitotilonne syntyi vähitellen, ja nyt Annamari on toiminut äitinsä etäomoishoi­ tajana vuosia. - Ketään ei voi velvoittaa omaishoitojoksi, mutta kannattaa miettiä, mikä elämässä on tärkeää. Minulle tärkeitä ovat läheiset ihmiseni.

Annamari Salmi-Vilhunen on tyypillinen etä­ omaishoitaja: korkeasti koulutettu ja työssä­ kä yvä nainen, joka hoitaa omaa vanhem­ paansa. Työelämässä etäomaishoitajat tulisi vihdoin ottaa huomioon. - Avoimuus ja yhteisesti sovitut pelisään­ nöt ovat tärkeitä. Silloin omaishoitaja on työelämän joustava voimavara. Työpaikan oikeilla asenteilla ja työaikajärjestelyillä etä­ omaishoitajasta saadaan sitoutunut ja moti­ voitunut työntekijä.

Etäomaishoivo vaatii jatkuvaa sitoutumista ja on usein sekä taloudellisesti että henkisesti raskasta. Omainen asuu toisella paikkakun­ nalla jo etäomaishoitaja matkustaa autta­ maan läheistään varmistaakseen hänen pär­ jäämisensä. - On hienoa, että saan hoitoa äitiäni. Toi­ saalta olen joutunut luopumaan joistain omista jutuistani. Lisäksi me työikäiset omaishoitajat menetämme sekä työtuloja että eläkettämme, eikä omaishoitojana ole helppoa tehdä uraa.

,,

Omaishoitaia on motivoitunut työntekiiä Kun Annamari Salmi-Vilhunen matkustaa äi­ tinsä luokse Iin kuntoon, hän lentää ensin Ou­ luun. Siitä matka jatkuu bussilla ja taksilla. - Lentäminen on tietoinen valinta, sillä ha­ luan olla hyvässä terässä, kun menen äidin luokse. Jo koneessa listaan tehtäviä, ja tietyt rutiinit käynnille ovat syntyneet tässä vuosien aikana. Perillä siivotaan ensin jo sitten juo­ daan kahvit. Annamari pystyy hoitamaan lissä myös joi­ tain työasioita, mutta tärkeintä on olla läsnä äidin elämässä. - Kun olen lissä, mieli on levollinen siitä, että äiti on tässä jo näen, miten hän voi. Toisaal­ ta äidin asiat ovat aina mielessä, olen sitten omassa kodissani Helsingissä tai äidin luona.

23 2017


”Kun vierellä on toinen, elämällä on tarkoitus” Sirkka-Liisa Kivelä kannustaa omaishoitajia olemaan rohkeita Emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä pitää omaishoitoa käytännössä ainoana tapana saada turvallista hoivaa nyky-Suomessa. Omaishoidossa on runsaasti epäkohtia, mutta siihen liittyy hyvin paljon positiivisia asioita. Geriatrian erikoislääkäri Sirkka-Liisa Kivelä on toiminut omaishoitajana viisi vuotta. Puolison muistisairaus ja syöpä muuttivat eläkepäivien suunnitelmat perin pohjin. Eläminen on aivan erilaista kuin työvuosina, mutta elämä on joka tapauksessa rattoisaa ja merkityksellistä. − Rakkaus vain syvenee omaishoidon myötä, enkä suurin surminkaan voisi kuvitella muuta ratkaisua. Omaishoitajan elämä tuntuu usein raskaalta, mutta onhan tämmöinen yhteiselo viihtyisämpää meidän molempien näkökulmasta. Kun kotona vierellä on toinen, elämällä on tarkoitus.

Vaikka ihmissuhde olisi kotona kunnossa, omaishoitaja ei pärjää yksin. Hänen on saatava tukea niin läheisiltä kuin järjestöistä ja yhteiskunnalta.

Sirkka-Liisa Kivelä on sitä mieltä, että omaishoitoa kannattaa kehittää tarmokkaasti sen myönteisten puolien takia. Nykyisen kaltaiset kärkihankkeet eivät riitä alkuunkaan.

− Omaishoitajan on oltava rohkea ja uskallettava pyytää rinnalle ihmisiä, jotta pääsee itse ulkoilemaan ja hoitamaan asioita. Ystävät ja tutut ovat korvaamattomia. Omaishoito on aivan ihanaa, kun saa riittävästi ulkopuolista apua.

− Nyky-yhteiskunnassa omaishoito on ainoa tapa saada turvallista hoivaa. Tosin suurten ikäluokkien lapset eivät ole kovin halukkaita omaishoitajiksi, ja se on hälytysmerkki, joka poliitikkojen on syytä huomata. Omaishoidon edellytysten parantamiseksi on tehtävä töitä määrätietoisesti, sillä kun nämä ikäluokat ovat 85–90-vuotiaita, hoivaa tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Omien lasten saattaa olla vaikea ymmärtää isän tai äidin sairautta, haurastumista ja vanhenemista. Vanha ja raihnainen ihminen pelottaa, ja iäkäs puoliso jää hoivaamaan toista ilman aikuisten lasten tukea.

Tilanne, jossa lakia omaishoidon tuesta tulkitaan lähes mielivaltaisesti, on Kivelän mukaan kaiken kaikkiaan kestämätön. Myös kotihoito on saatava kuntoon, sillä se kulkee käsi kädessä onnistuneen omaishoidon kanssa.

− Tarvitsemme entistä enemmän keskustelua vanhenemisesta, koska olisi tärkeä ymmärtää ihmisen elämänkaari jo kouluiässä. Talous ja kiire ovat nyky-yhteiskunnassa niin läpitunkevia teemoja, että inhimillisyys ja ihmisen psykologia unohtuvat täysin.

− Omaishoitajat eivät käytä vapaapäiviä, koska apua ei saa kotiin ja lakisääteiset vapaat pätkitään epäkäytännöllisiksi. Koordinointi on kaiken kaikkiaan löperöä, ja kotihoidosta lappaa väkeä mitä erilaisimmilla taustoilla ja pätevyyksillä.

Maarit Tastula ja Sirkka-Liisa Kivelä keskustelevat suomalaisesta vanhustenhoidosta Flinkkilä & Tastula -ohjelmassa. Kivelä toteaa, että vanhenemisesta voi myös iloita. ”Enää ei tarvitse miettiä, mitä muut ajattelevat.” Ohjelman voi katsoa Yle Areenasta.

4

Omaishoitoa on kehitettävä

Sirkka-Liisa Kivelän mukaan kotihoidon nykyinen taso täyttää yhteiskunnallisen kaltoinkohtelun tunnusmerkit. Hän pelkää, että sote- ja maakuntauudistuksessa omaishoito ja sosiaalitoimi jäävät kaiken kaikkiaan lapsipuolen asemaan.

− Omaishoitajaliiton ja järjestöjen rooli on uudistuksessa keskeinen. Näiden on tuotava omaishoitajien ääni kuuluviin, ja viranomaisen tulee tehdä yhteistyötä järjestöjen kanssa.

Digitalisaatio huolettaa Omaishoitajan hoitotehtävää tukevien palvelujen siirtyminen internetiin huolettaa Sirkka-Liisa Kivelää. Sähköinen toisen puolesta asiointi on käytännössä mahdotonta. − On ihan absurdia, että omaishoitaja tekee hyvinvointi- ja terveystarkastuksen itse jollain omahoitosivuilla. Lain tarkoitus on tuskin ollut tämä. Ylipäätään on vastuutonta siirtää omaishoitajien asiointia, valmennusta ja koulutusta nettiin, koska kansalaisten yhdenvertaisuus ei silloin toteudu. Iäkkäimmät omaishoitajat tarvitsevat erityistukea, kun digitalisaatio vie vähätkin palvelut. Kivelä kehottaa omaishoitajia huolehtimaan omasta jaksamisestaan. Omaishoitajan on ymmärrettävä ja osattava arjessa paljon asioita, mutta on tärkeää varautua etukäteen myös tilanteeseen, jossa ei yhtäkkiä pysty tai jaksa. − Omaishoitaja voi sairastua tai loukata itsensä. On yksi huolenaihe vähemmän, kun odottamattomia tapahtumia varten on olemassa varasuunnitelma, jonka tietävät myös läheiset ja viranomaiset.

Lue Sirkka-Liisa Kivelän ohjeet iäkkäiden turvallisesta lääkehoidosta s. 10 − 11.

5


”Kun vierellä on toinen, elämällä on tarkoitus”

Omaishoitoa on kehitettävä

Sirkka-Liisa Kivelä kannustaa omaishoitajia olemaan rohkeita Emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä pitää omaishoitoa käytännössä ainoana tapana saada turvallista hoivaa nyky-Suomessa. Omaishoidossa on runsaasti epäkohtia, mutta siihen liittyy hyvin paljon positiivisia asioita. Geriatrian erikoislääkäri Sirkka-Liisa Kivelä on toiminut omaishoitajana viisi vuotta. Puolison muistisairaus ja syöpä muuttivat eläkepäivien suunnitelmat perin pohjin. Eläminen on aivan erilaista kuin työvuosina, mutta elämä on joka tapauksessa rattoisaa ja merkityksellistä. − Rakkaus vain syvenee omaishoidon myötä, enkä suurin surminkaan voisi kuvitella muuta ratkaisua. Omaishoitajan elämä tuntuu usein raskaalta, mutta onhan tämmöinen yhteiselo viihtyisämpää meidän molempien näkökulmasta. Kun kotona vierellä on toinen, elämällä on tarkoitus.

Vaikka ihmissuhde olisi kotona kunnossa, omaishoitaja ei pärjää yksin. Hänen on saatava tukea niin läheisiltä kuin järjestöistä ja yhteiskunnalta. − Omaishoitajan on oltava rohkea ja uskallettava pyytää rinnalle ihmisiä, jotta pääsee itse ulkoilemaan ja hoitamaan asioita. Ystävät ja tutut ovat korvaamattomia. Omaishoito on aivan ihanaa, kun saa riittävästi ulkopuolista apua.

− Nyky-yhteiskunnassa omaishoito on ainoa tapa saada turvallista hoivaa. Tosin suurten ikäluokkien lapset eivät ole kovin halukkaita omaishoitajiksi, ja se on hälytysmerkki, joka poliitikkojen on syytä huomata. Omaishoidon edellytysten parantamiseksi on tehtävä töitä määrätietoisesti, sillä kun nämä ikäluokat ovat 85–90-vuotiaita, hoivaa tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Omien lasten saattaa olla vaikea ymmärtää isän tai äidin sairautta, haurastumista ja vanhenemista. Vanha ja raihnainen ihminen pelottaa, ja iäkäs puoliso jää hoivaamaan toista ilman aikuisten lasten tukea.

Tilanne, jossa lakia omaishoidon tuesta tulkitaan lähes mielivaltaisesti, on Kivelän mukaan kaiken kaikkiaan kestämätön. Myös kotihoito on saatava kuntoon, sillä se kulkee käsi kädessä onnistuneen omaishoidon kanssa.

− Tarvitsemme entistä enemmän keskustelua vanhenemisesta, koska olisi tärkeä ymmärtää ihmisen elämänkaari jo kouluiässä. Talous ja kiire ovat nyky-yhteiskunnassa niin läpitunkevia teemoja, että inhimillisyys ja ihmisen psykologia unohtuvat täysin.

− Omaishoitajat eivät käytä vapaapäiviä, koska apua ei saa kotiin ja lakisääteiset vapaat pätkitään epäkäytännöllisiksi. Koordinointi on kaiken kaikkiaan löperöä, ja kotihoidosta lappaa väkeä mitä erilaisimmilla taustoilla ja pätevyyksillä.

Maarit Tastula ja Sirkka-Liisa Kivelä keskustelevat suomalaisesta vanhustenhoidosta Flinkkilä & Tastula -ohjelmassa. Kivelä toteaa, että vanhenemisesta voi myös iloita. ”Enää ei tarvitse miettiä, mitä muut ajattelevat.” Ohjelman voi katsoa Yle Areenasta.

4

Sirkka-Liisa Kivelä on sitä mieltä, että omaishoitoa kannattaa kehittää tarmokkaasti sen myönteisten puolien takia. Nykyisen kaltaiset kärkihankkeet eivät riitä alkuunkaan.

2317 2002 20

Sirkka-Liisa Kivelän mukaan kotihoidon nykyinen taso täyttää yhteiskunnallisen kaltoinkohtelun tunnusmerkit. Hän pelkää, että sote- ja maakuntauudistuksessa omaishoito ja sosiaalitoimi jäävät kaiken kaikkiaan lapsipuolen asemaan.

− Omaishoitajaliiton ja järjestöjen rooli on uudistuksessa keskeinen. Näiden on tuotava omaishoitajien ääni kuuluviin, ja viranomaisen tulee tehdä yhteistyötä järjestöjen kanssa.

Digitalisaatio huolettaa Omaishoitajan hoitotehtävää tukevien palvelujen siirtyminen internetiin huolettaa Sirkka-Liisa Kivelää. Sähköinen toisen puolesta asiointi on käytännössä mahdotonta. − On ihan absurdia, että omaishoitaja tekee hyvinvointi- ja terveystarkastuksen itse jollain omahoitosivuilla. Lain tarkoitus on tuskin ollut tämä. Ylipäätään on vastuutonta siirtää omaishoitajien asiointia, valmennusta ja koulutusta nettiin, koska kansalaisten yhdenvertaisuus ei silloin toteudu. Iäkkäimmät omaishoitajat tarvitsevat erityistukea, kun digitalisaatio vie vähätkin palvelut. Kivelä kehottaa omaishoitajia huolehtimaan omasta jaksamisestaan. Omaishoitajan on ymmärrettävä ja osattava arjessa paljon asioita, mutta on tärkeää varautua etukäteen myös tilanteeseen, jossa ei yhtäkkiä pysty tai jaksa. − Omaishoitaja voi sairastua tai loukata itsensä. On yksi huolenaihe vähemmän, kun odottamattomia tapahtumia varten on olemassa varasuunnitelma, jonka tietävät myös läheiset ja viranomaiset.

Lue Sirkka-Liisa Kivelän ohjeet iäkkäiden turvallisesta lääkehoidosta s. 10 − 11.

2018 5


20 vuotta omaishoitajien tukena Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry on omaishoitajien tuki- ja edunvalvontajärjestö. Neuvomme omaistaan hoitavia, kehitämme omaishoidon tukitoimia ja järjestämme vertaistoimintaa.

www.polli.fi

Profile for Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry

Polli-jäsenlehti 1998 - 2018  

Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry | Fullscreen-painikkeella saat lehden koko näytön kokoiseksi.

Polli-jäsenlehti 1998 - 2018  

Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry | Fullscreen-painikkeella saat lehden koko näytön kokoiseksi.

Profile for polli.fi
Advertisement