Issuu on Google+

P o l i c y 2 / 2 0 11

1


päätoimittajalta Jymyuutinen, jota kukaan ei huomannut Ensin Sudan halkesi kahtia. Sen jälkeen räjähti Tunisiassa ja Egyptissä. Kohta tulessa oli jo koko arabikatu.Viimeistään 11.3.2011 mediatalojen ulkomaantoimitusten resurssit revittiin äärirajoille, kun maanjäristys, tsunami sekä ydinkatastrofi alkoivat kurittaa Japania. Paniikki oli päällä. Joditabletit loppuivat apteekeista parissa päivässä, vaikka Suomessa kaikki oli hyvin. Vai oliko sittenkään? Kaikessa hiljaisuudessa Suomen Kuvalehti (SK) pudotti perjantaina 18.3. uutispommin, jota ei huomannut kukaan. Sekä Anneli Jäätteenmäen että Matti Vanhasen pääministerikausina valtiosihteerinä toiminut Risto Volanen kertoi haastattelussa SK:lle, että suomalainen yhteiskunta on militarisoitunut kenenkään huomaamatta. Poliitikkojen kiistellessä instituutioiden valtaoikeuksista sotilaat ja poliisijohdon virkamiehet ovat ottaneet vallan. Poliittisesta ohjauksesta ole tietoakaan. Yksi Volasen kertoma esimerkki naurattaisi, ellei se olisi niin karmiva. Kun Arctic Sea -alus kaapattiin kesällä 2009, silloinen pääministeri Vanhanen pyysi saada asiasta tietoa. Poliisihallinto kieltäytyi. Vanhanen joutui soittamaan Naton pääsihteerille päästäkseen tilanteen tasalle. Samalla Volanen haukkui toimittajat. Vallan vahtikoirasta on tullut sylichihuahua. ”Poliisi huoltaa omiaan vinkein ja vuodoin ja sotilaat omiaan kertausharjoituksin ja sotilasarvoin”, Volanen sanoi SK:ssa. Kyllähän tästä nyt sota pitäisi syttyä: jos samassa jutussa pystytään lyttäämään sekä armeija, poliisi, poliitikot että mediakin, luulisi edes jonkun ärähtävän takaisin. Mutta ei. Miksi kukaan ei sano mitään, yksittäisiä pieniä kommentteja lukuun ottamatta? Volanen yritti saada viestiään julki jo vuoden vaihteessa Suomenmaa-lehdessä, mutta tuloksetta. Monta vuotta vallan huipulla olleen Volasen viesti olisi syytä kuunnella tarkasti. Hän voi olla katkeroitunut Mari Kiviniemeltä saamistaan potkuista, mutta väitteiden paikkaansapitävyys on sivuseikka – tällaisten puheenvuorojen tulisi ehdottomasti käynnistää julkinen keskustelu. Vaalit olivat ja menivät. Saatiinko vaalien myötä todellinen uusi suunta Suomelle? Vai hukkuivatko kaikkein tärkeimmät aiheet median kakofoniseen EU- ja persuhuutoon? Median täytyy muistaa vastuunsa uutiskilpailun keskellä, mutta todellinen valta on loppujen lopuksi muualla. Portugalisössinnän myötä on käynyt selväksi, että poliittisen johtajuuden tyhjiö olisi parasta täyttää pian.

JK. 2

Ylioppilaslehden mukaan rehtori Thomas Wilhelmssonin palkka nousi yliopistouudistuksen myötä 61 prosenttia. Myös muut pamput, mukaan lukien laitosjohtajat, ovat saaneet tuntuvat korotukset. Tämän jälkeen pitääkin säästää opetuksessa, myös ensi syksynä.

Policy 2/11 LAINATUT ”Vaalirahasotku on leimannut keskustaa enemmän kuin muita. Suhteettomat mittasuhteet saanut vaalirahoituksen selvittely nosti monet keskustalaiset nimet puheenjohtaja Matti Vanhasesta lähtien tikun nokkaan. Tuskaa lisäsi, että epämääräisen vaalirahoituksen symboliksi kohonnut Kehittyvien Maakuntien Suomi viittasi jo nimeltäänkin keskustaan. Se perustettiinkin keskustan puoluetoimistossa.” Pääkirjoitus Suomenmaa 19.4. ”Vaalitulos on hieman yksipuolisesti nähty vain EU-kriittisten voimien rynnistyksenä. Perussuomalaiset onnistuivat kanavoimaan tämän protestin kannatuksekseensa, mutta siihen purkautui muutakin pahaa mieltä. Eriarvoisuuden monet ilmentymät runsastuivat viime vaalikaudella. Niistä vaalivoittaja ammensi osan menestyksestään.” Pääkirjoitus Uutispäivä Demari 18.4. ”Jutta Urpilainen sanoi ääntenlaskun ollessa vielä kesken ja paikkojen 43-42, että SDP jäi 350 äänen päähän pääministerin paikasta. Hän viittasi Vaasan vaalipiiriin, jossa SDP:n kolmas paikka jäi 350 äänen päähän, ja se olisi ollut pois kokoomukselta. Asian voi kääntää myös niin päin, että kokoomus oli 350 äänen päässä oppositiosta. Suvi Hautanen Nykypäivä 19.4.


SISÄLLYS

10

6

14

2 Päätoimittajalta & lainatut

20 Pitkä kuuma kesä

4 Uutisaukema

22 Valtio-oppia ison maailman malliin

6 Yliopistohuora

24 Vappuhulinaa

10 Stadin monet kasvot

26 Mihin poliittisuus katosi musiikista?

13 SVAL: Aki Reinimäki

28 Kahvilavertailu

14 Japanilainen ei pienestä hätkähdä

30 Jos olisin

18 Debattiaukeama

31 Mun Policy & Klixin korvat

päätoimittaja: antti ojala / taitto & ulkoasu: hanna nykänen / katri tuomainen / ville voutilainen / toimituspäällikkö: kaisa laine / toimitus: ulla heimala / elina huttunen / jaakko kalske / otto kivinen / tuulikki olander / johanna mattinen / kalle nieminen / tuuli nummelin / elina salmu / julkaisija: valtio-opin opiskelijat ry pl 54 00014 helsingin yliopisto / painattaja: multiprint / policy saa HYY:n järjestölehtitukea

3


uutisia Harmittaako, Heikki?

K

ansainvälisen politiikan professorimme Heikki Patomäki (vas) keräsi eduskuntavaaleissa 1311 ääntä. Se ei jakarandatuolille riittänyt, Paavo Arhinmäen huimasta äänisaaliista huolimatta. Terve Heikki, harmittaako? Sanoisin, että kummin tahansa olisi ollut hyvin. Viihdyn yliopistomaailmassa erinomaisesti. Koen vaalityöni myös kontribuutiona vasemmistoliitolle. Tyydyttääkö äänisaalis? Tulin viime tipassa mukaan vaalikampanjaan pienellä budjetilla, joten olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisen hyvä tulos. Arvelin, että 2000 ääntä olisi ollut mahdollista saada. Kuinka suuri vaalibudjettinne oli? 2700 euroa, joista yli puolet olivat yksityisiä lahjoituksia.

4

Mitä vaalikampanjasta jäi käteen? Jan-Magnus Jansson (edesmennyt poliitikko ja valtiotieteilijä) on joskus sanonut, että politiikan tutkija, joka ei ole koskaan ollut ehdolla vaaleissa, on kuin kirurgi, joka ei ole koskaan tehnyt leikkausta. Tämä on avannut erilaisen ikkunan siihen, mitä politiikka ja politikointi on. Kampanjoinnin aikana käymissäni keskusteluissa olin usein oppivalla puolella. Kampanjoitte yhdessä Silvia Modigin kanssa. Miksi Silvia meni läpi ja te ette? Silvia on dynaaminen ja nuori nainen. Luulen, että moni halusi äänestää dynaamista ja nuorta ehdokasta. Riittääkö into vuoden 2012 kunnallisvaaleihin? Olen tehnyt selväksi, että olen jatkossakin mukana vasemmistoliiton työssä, myös vaaleissa. Antti Ojala

Instituutiovierailut lopetetaan sittenkin

V

altio-opin oppiaineen perinteiset instituutiovierailut lopetetaan. Vielä maaliskuun alussa oppiainevastaava Juri Mykkänen kertoi Policylle, että instituutiovierailuja jatketaan ensi syksynä normaaliin tapaan. Mieli kuitenkin muuttui, kun Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos edellytti kaikkien oppiaineen menojen budjetointia. ”Aikaisemmin instituutiovierailun rahoitus otettiin oppiaineen toimintamenoista. Nyt, kun kaikki piti budjetoida, jouduimme katsomaan kokonaiskuvaa. Vierailuihin saatiin uppoamaan tuhansia euroja, ja kun vierailuilla ei ole pedagogisessa mielessä merkitystä, päädyimme luopumaan niistä”, Mykkänen perustelee. Tulevaisuudessa vierailuja on kuitenkin tarkoitus jatkaa yhteistyössä VOO:n senioreiden kanssa. Vierailut kohdistuisivat senioreiden työpaikoille, eikä fokus olisi enää poliittisen järjestelmän instituutioissa. Mykkäsen mukaan vierailut olisivat vapaaehtoisia, eikä niistä saisi osasuoritusta työelämäorientaatioon. Tulevaisuudessa työelämäorientaatio hoituu kokonaisuudessaan tiedekunnan yhteisinä opintoina. Tulevan syksyn ”työpaikkavierailujen” kohtalo on kuitenkin vielä auki, eikä mitään ole sovittu. Antti Ojala


aisituu Kiinnostaisiko akateeminen pätkätyö, Kimmo Kiljunen?

Y

mpäri maapalloa reissannut Kimmo Kiljunen (sd) tippui eduskunnasta, mutta vielä ei ole heittoistuimen aika: Kiljunen on nimittäin yleisen valtio-opin dosentti. Kiljusen kansanedustajuus alkoi 1995, ja ennen sitä hän toimi Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuslaitoksen johtajana. Tervehdys Kimmo Kiljunen! Kiinnostaisiko tulla heittämään keikkaa valtio-opin oppiaineeseen? ”En voi missään tapauksessa sulkea pois vaihtoehtoa, että pitäisin dosenttiluentosarjan. Muutama vuosi sitten luennoin globalisaatiosta ja globaalista hallinnosta, ja samalla teemalla voisi jatkaa, olettaen, että jään Suomeen. Kirjoita sinne, että Kiljunen harkitsee.” Joko tulevaisuudensuunnitelmat ovat selkiytyneet? Kaikki on aivan auki. Tällä hetkellä olen Kirgisiassa istumassa raportin jälkilöylyissä (Kiljunen johti kansainvälistä komissiota, joka tutki Etelä-Kirgisian viime kesän levottomuuksia. Komission raportti julkaistiin 3. toukokuuta.). Palaan huomenna Suomeen, eikä tosiaan ole tietoa tulevasta. Voi olla, että siirryn jonkin kansainvälisen järjestön palvelukseen. Antti Ojala

VOO:n virallisen PES-turnauksessa tehtiin tänä vuonna historiaa, sillä voittajaksi nousi kaikista ennakko-odotuksista huolimatta fuksien joukkue. Policy onnittelee voittajia!

Miksi valtiolippu liehuu vieläkin?

Y

liopistouudistuksen suuri linjaus oli irrottaa yliopistot valtiosta. Yliopistoista muodostettiin joko itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia tai säätiölain mukaisia säätiöitä. Symbolitasolle laki ei kuitenkaan näytä ulottuvan, sillä esimerkiksi vappuna Helsingin yliopisto ulkoilutti leijonallista lippua. Sisäasiainministeriön hallintoneuvos Ismo Atosuo, miksi yliopistot käyttävät edelleen valtiolippua? ”Kun uusi yliopistolaki astui voimaan, lippulakia muutettiin siten että, julkisoikeudelliset yliopistot käyttävät jatkossakin valtiolippua ja yksityisoikeudelliset säätiöyliopistot kansallislippua. Asia oli selkeä: julkisoikeudellisten yliopistojen kohdalla mikään syy ei painanut niin, että valtiolipun käytöstä olisi pitänyt luopua.”

JOS uudistuu tutkareiden mukana

J

ohtamisen sivuainekokonaisuutta pohtinut työryhmä on antanut ehdotuksensa tiedekunnalle.Tavoitteena on uudistaa JOS:in sisältöä ja luoda selkeämpi perus- ja aineopintorakenne. Myös kokonaisuuden laajuutta tarkistetaan. Jatkossa JOS ei ole enää pakollinen sivuaine hottilaisille. ”Kokonaisuuden laajuus säilyy entisellään, mutta vaihtoehtoisten jaksojen määrää kavennetaan. Keskeneräiset JOS-jakson olisi hyvä suorittaa loppuun vielä tämän lukuvuoden aikana, jotta siirtymä menisi jouhevammin”, yliopistonlehtori Tero Erkkilä kertoo. Aikaisemmin päävastuu kursseista on ollut valtio-opilla. Nyt työryhmä on ehdottanut, että aikaisemmin sivuroolissa olleet oppiaineet – viestintä, yhteiskuntahistoria ja sosiaalipsykologia – ottaisivat suurempaa roolia JOS:in järjestämisessä. Tutkintovaatimus uudistukset lyödään lukkoon vasta loppukeväästä aikana, joten viime hetken muutoksia voi tulla. Tuulikki Olander

5


Teksti: Kalle Nieminen Kuvat: Hanna Nykänen

Yliopistohuora ”Mies hikoili voimakkaasti. Hikipisaroiden tipahdellessa kasvoilleni yritin hienovaraisesti ehdottaa, josko hän haluaisi kokeilla takaapäin...Vain lähetyssaarnaaja kelpasi.” Näin kirjoittaa naapurintyttoanaidaan-blogissa nainen, jonka kanssa olin sopinut haastattelun myöhäiseen maanantai-iltaan.

6


Moi, kuka olet? Oon Iina, 28-vuotias opiskelija Jyväskylästä. Mitä opiskelet? Opiskelen Jyväskylän yliopistossa. Pääainettani en halua sanoa. Teetkö töitä opiskelun ohessa? Teen. Missä olet töissä? Oon kassalla ja teen kouluprojektia. Ja sitten mulla on tämä mun harrastus. Mikä harrastus? No huoraamiseksi tätä voi sanoa. Onko termi ’huora’ loukkaava? Saanko sanoa sinua huoraksi? Ei ole loukkaava. Totta kai saat!

Puhelu katkeaa. Yritän soittaa uudelleen, mutta puhelimeen ei saada yhteyttä. Onneksi blogin kautta onnistuu. Blogissaan Iina kirjoittaa ajatuksia asiakkaistaan sekä tunteistaan. Sitten puhelin soi. Iina soittaa prepaid-liittymästään ja pahoittelee puhelun katkeamista. Missä on työpaikkasi? Kotona. Mistä löydät asiakkaat? Netistä deittipalstoilta. En ilmoittele palstoilla, jotka on tarkoitettu maksullisille naisille. Paljonko saat yhdestä keikasta ja kuinka usein teet keikkaa? 150–300 euroa yhdestä kerrasta. Keikkojen määrä vaihtelee kovasti, koska olen vasta aloittanut tämän. Nyt on ollut parikymmentä keikkaa puolentoista kuukauden sisällä. Tietävätkö ystäväsi sinun olevan prostituoitu? Ei, kukaan ei tiedä. Jos tietäisivät, mitä ajattelisivat? Osa ei hyväksyisi ja osalle tällä ei olisi mitään merkitystä.

Iina haluaa asiakkaikseen 35–55-vuotiaita varattuja miehiä, jotka haluavat tavata keskellä päivää. Kyselyjä tulee useita päivittäin. Iina kertoo, ettei suostu ryhmäseksiin. Moneen muuhun hän kuitenkin suostuu. Blogissaan Iina kertoo, kuinka odotti asiakasta mustat Nokian kumisaappaat jalassaan. Kerran hän oli kontallaan ruokapöydällä suriseva sauva pepussaan miehen katsellessa kauempaa. Parin kuukauden palkakseen Iida ilmoittaa 5250 euroa. 7


Mitä mieltä olet asiakkaistasi? Vaihtelevaa mieltä. Jotkut ovat tosi kivoja ja ihania. Toiset taas vähän vähemmän kivoja ja ihania. Miten suhtaudut siihen, että monet asiakkaistasi pettävät vaimoaan? Kysymys on outo. Miten se liittyy muhun, siis se pettäminen? Mun mielestä pettäminen on väärin, ja parisuhteessa kuuluisi olla uskollinen. Mutta uskollisuus ei kuulu kenellekään muulle kuin asianosaisille. Tuleeko paljon ehdotuksia joihin et suostu? Tulee toki. Millaisia? Monesti jotain kimppajuttuja on kysytty. Tai sitten sellaista, että miehet pyytävät toisella paikkakunnalle luokseen kokonaiseksi yöksi. Etkö pelkää terveytesi tai henkesi puolesta? Kyllä pelkään mun fyysisen terveyden puolesta. Kyllähän tähän liittyy riskejä. Suurin pelkoni on väkivallanpelko. Oletko kohdannut väkivaltaa? En ole kohdannut. Olen kohdannut enemmän väkivaltaa tuolla kassalla.

i

tt Kommen

”olen kohdannut enemmän väkivaltaa tuolla kassalla.”

Blogista selviää, että Iina on oikeasti miettinyt asiaa. ”Mielestäni suurin turvallisuuteen liittyvä valttini on se, se että valikoin asiakkaani. Naimisissa olevat miehet ovat tietysti mieleisimpiä. Olen myös ottanut käytännöksi kirjata kaikkien luokseni saapuvien asiakkaiden autojen rekisterinumerot muistiin.”

Rikotko lakia? No tavallaan kyllä. Ainoastaan sillä tavalla, että en ilmoita näitä huoraamistuloja verottajalle. Uskotko jumalaan? En. Teetkö syntiä? En todellakaan. Mitä haluaisit sanoa henkilölle, joka pohtii aloittavansa huoraamisen? Käy sen pohdinta tarkkaan läpi, mieti omia arvojasi ja punnitse riskejä. En kuitenkaan suosittelisi kenellekään.

”Kuka vie kukkia spermaviemärille?” Iinan blogilla on laskurin mukaan vierailtu hurjat 125 000 kertaa. Postauksia voi kommentoida kuka tahansa, ja nimimerkin takaa on helppo heittää herjaa. ”Kuka vie ylipäätään kukkia spermaviemärille? Sama tyyppi varmaan juttelee mukavia wc-istuimellekin...” ”Välillä tuntuu, että joidenkin mielestä perseenmyyminen on ihan oikeasti ammatti siinä missä joku muukin!” ”Tulevaisuudessa suhteesi ovat vaikeampia kuin muilla, koska ihmisillä joilla on ollut paljon kumppaneita, on vaikeampaa pysyä uskollisena suhteessa. Tämä siis jos et mene sekaisin ja ala vetämään huumeita unohtaaksesi menneisyytesi virheet, joka on huo-

8

rilla yleistä (väitä vastaan vaan).” Tsemppiä vaan Iinalle. Nettiaikakautena ihmisten viha purkautuu virtuaalitodellisuudessa, jossa ei tarvitse ottaa vastuuta käytännössä yhtään mistään. Mutta koskaan ei voi tietää, mikä on netissä totta ja mikä ei. Onko blogi kevyestä opiskelijatytön osa-aikahuorauksesta vain suuri, kirjoittajan tietoinen illuusio, joka iskee vaimojaan pettäville miehille kuin tuhat volttia? Antti Ojala


Iina haluaa joskus mennä naimisiin ja saada lapsia. Tulevan miehen tai lasten ei kuitenkaan ole tarpeellista tietää, mitä äiti on tehnyt työkseen opiskelujen ohessa. Menneisyydellä ei Iinan mukaan ole merkitystä. Mitä jos tulevaisuuden työnantajasi onkin käynyt asiakkaanasi? Se on mahdollista. Olen sitä miettinytkin, mutta en usko sen vaikuttavan millään tavalla työnsaantiini. Tai voi olla, että vaikuttaakin, mutta en koe sitä isoksi jutuksi. Voi vaikuttaa myös positiivisesti? Aivan [naurahtaa]!

Kello on 22.20. Olen jutellut prostituoidulle 20 minuuttia. Jännitin aluksi niin, että puhelin ei meinannut pysyä hikisissä ja tärisevissä käsissäni. Nyt keskustelumme on luontevaa ja sujuvaa, aivan kuin keskustelisin kenen tahansa opiskelukaverini kanssa. Iina ei ole vielä päättänyt ketä äänestäisi. Hän ei pidä opintotuen sitomista indeksiin välttämättömänä, eikä kannata maksullista yliopistoa.

Anna Kontulakin myy itseään

S

osiologi Anna Kontulan mukaan poliitikko voi myydä itseään, mutta prostituoitu myy seksiä tai seksipalveluja. ”Käsite ’myydä itseään’ on sovinistinen ja loukkaava. Se periytyy aikaan, jolloin naisen ’itsen’ ajateltiin olevan yhtä kuin immenkalvo”, Kontula sanoo Policylle. Kontula oli ehdolla kevään eduskuntavaaleissa, ilmeisesti myymässä itseään. Kauppa kävi hyvin, sillä hänet valittiin eduskuntaan Pirkanmaan vaalipiiristä. Kontula ei halunnut kommentoida opiskelijoiden huorausilmiötä tarkemmin, vaikka hän on tehnyt väitöskirjansa seksityöstä. ”Olen lopettanut nämä kommentointihommat.” Kalle Nieminen

Mitä mieltä olet perussuomalaisten kannatuksesta? Se on hassua. Mitä meinaat tehdä kesällä? En tiedä, joko olen kassalla, tai sitten vietän oikein ihanan kesäloman huorarahoilla. Iinan mietteitä voi lukea lisää blogisivulta http://naapurintyttoanaidaan. blogspot.com.

9


Stadin monet kasvot Politiikka on kompromisseja, mutta mitä, jos ei olisikaan? Jos Helsingin äänestysalueet toimisivat itsenäisinä suoran aluedemokratian vyöhykkeinä, seurauksena olisi varmasti kasa poliittisia jytkyjä. Lähinnä kadettien ja sotakoirien asuttamaan Santahaminaan ei olisi maahanmuuttajilla asiaa, eipä tosin taida olla nykyisinkään. Jakomäessä Timo Soinin syntymäpäivästä tehtäisiin kansallinen liputus- ja peruskarnevaalipäivä.

Jakomäki A Heikki Patomäki 3

vs.

Matti Niemi 1

Äänestysprosentti: 56,8 % Ääniä annettu: 969 Äänioikeutettuja: 1730 (miehiä 46,8 %, naisia 53,2 %)

TOP 5 Kokoomus 8,9% Vasemmistoliitto 11,0%

1 Elo Timo PS 101

Vihreät 8,7% Muut 13,1%

2 Halla-aho Jussi PS 63 3 Arhinmäki Paavo VAS 56

SDP 23,6%

4 Heinäluoma Eero SDP 52 5 Tuomioja Erkki SDP 34

Perussuomalaiset 34,7%

Santahamina Äänestysprosentti: 80,8 % Ääniä annettu: 267 Äänioikeutettuja: 334 (miehiä 57,5 %, naisia 42,5 %)

TOP 5

Heikki Patomäki 0

1 Nieminen Jarmo KOK 75 2 Halla-aho Jussi PS 31

vs. SDP 7,5%

Keskusta 6,4%

Perussuomalaiset 30,3%

Muut 10,1%

3 Packalén Tom PS 15 4 Hakola Juha KOK 10 5 Kiviniemi Mari KESK 10 Kokoomus 45,7%

10

Matti Niemi 0


Stadin monet kasvot Kalliossa vallitsisi tuhannen euron perustulo ja pakollinen kasvisruokadieetti. Osinkotuloille mätkäistäisiin 67 prosentin vero. Eirassa kuljettaisiin kohti tasaveroa, på svenska naturligtvis. Mutta yksi ei muutu, vaikka alue vaihtuu: hommafoorumilaisten messias Jussi Halla-aho kerää äänet kaikkialla. Ja Meidän Matti ja Heikki jäävät joka paikassa rannalle ruikuttamaan.

Eira Äänestysprosentti: 79,9 % Ääniä annettu: 2218 Äänioikeutettuja: 2789 (miehiä 47,9 %, naisia 52,1 %)

Heikki Patomäki 9

vs.

Matti Niemi 2

TOP 5 RKP 11,8%

1 Vapaavuori Jan KOK 136 2 Zyskowicz Ben KOK 108 3 Arhinmäki Paavo VAS 84

SDP 8,3%

Vasemmistoliitto 8,1% Perussuomalaiset 6,6%

Vihreät 20,0%

Muut 4%

4 Halla-aho Jussi PS 71 5 Haavisto Pekka VIHR 68 Kokoomus 41,2%

Kallio A

Äänestysprosentti: 76,9 % Ääniä annettu: 2099 Äänioikeutettuja: 2746 (miehiä 45,1 %, naisia 54,9 %)

TOP 5 1 Arhinmäki Paavo VAS 174

Heikki Patomäki 16

2 Halla-aho Jussi PS 86 3 Modig Silvia VAS 71

Kokoomus 15,7% SDP 16,3%

vs.

Matti Niemi 16 Perussuomalaiset 10,2% Muut 10,7%

4 Haavisto Pekka VIHR 66 5 Sinnemäki Anni VIHR 65

Vasemmistoliitto 20,4%

Vihreät 26,7%

11


Accelerate your career from day one

12

Join McKinsey as a management consultant (Junior Associate) and you become part of the world’s most influential leadership network: our collegues, clients and alumni. You will have unrivalled choice to shape your career and future.

To learn more about our work, people, and career options visit www.mckinsey.fi. With any questions, please contact

The McKinsey Helsinki office is looking for outstanding Master’s degree candidates for permanent positions. We hire exceptional people with excellent capabilities and great potential in problem solving, leadership, drive, and interpersonal skills.

You can send your application anytime, already before graduation, by filling in an online application at www.mckinsey.fi.

Merja Kolehmainen, merja@mckinsey.com or +358 40 508 1094.


Tunne osaamisesi K

esätyöpaikan saaminen on parina viime vuotena ollut vaikeaa. Moni on lähettänyt kymmeniä hakemuksia tuloksetta. Joskus tuntuu, ettei edes maisterivaiheessa saa koulutusta vastaavaa työpaikkaa vaikka miten hakisi. Harjoittelupaikkoja kyllä löytyy, ainakin pääkaupunkiseudulta, mutta niihinkään ei aina työllisty harjoittelun jälkeen. Isoin ongelma taitaa kuitenkin olla se, ettemme aina tiedä, mihin hakisimme – mikä itse asiassa on minulle sopivin työpaikka ja miten sinne pääsee? Ja mitä minä oikeastaan osaankaan. Yhteiskuntatieteellisellä alalla aivan keskeistä on oman osaamisen tunnistaminen. Lisäksi työnhakutaidot on syytä olla kunnossa. Koska opintoihimme ei kuulu kuin vähän harjoittelua, ja koulutusta vastaavaa työkokemusta on melko vaikea saada, on erittäin tärkeää oppia tunnistamaan niitä taitoja, joita esimerkiksi harrastukset, ainejärjestötoiminta ja aiemmat työtehtävät ovat tuoneet. Karusti yleistäen meidän on pystyttävä myymään itsemme sekä osaamisemme ensin CV:n ja työhakemuksen avulla, sitten haastattelussa. Työnantajan on nähtävä meidät kannattavana sijoituksena. Onneksi apua tähän on tarjolla. Käytä yliopiston uraneuvojia ja osallistu heidän järjestämiinsä tapahtumiin! Lisäksi kaikki SVAL:n jäsenet saavat maksutta käyttää Urapalveluitamme, joihin kuuluvat muun muassa uravalmentajan kanssa tehtävä oman osaamisen kartoitus, CV:n ja hakemuksen hiominen sekä haastatteluun valmistautuminen. Liitolta saat myös apua palkkatoiveen laatimisessa ja työsopimuksen kiemuroiden selvittämisessä.

Aki Reinimäki Kirjoittaja on VTM ja toimii asiamiehenä Suomen Valtiotieteilijöiden Liitossa SVAL ry:ssä.

Investoi itseesi, tunne osaamisesi!

Lisätietoja ja jäsenhakemus: www.sval.fi 13


Pakina

Kadunmiesten kevät

A

rabikatu näytti voimansa! Pohjois-Afrikan tavallinen kansa on osoittanut tänä keväänä poliittisen tahtonsa nousemalla barrikadeille. Vanhat puolueet ja vallanpitäjät ovat murtuneet ensin Tunisiassa sitten Egyptissä, Libanonissa, Jemenissä, Syyriassa ja herra ties missä. Mitä tekee yliopistoväki? Kädet hakkaavat toisiaan vasten ja suusta pulppuaa jos jonkinlaista riemun kiljahdusta. ”Eläköön vapaus! Vihdoinkin demokratia! Valta kuuluu kansalle! Kyllä kansa tietää!” Eikun? Samaan aikaan kotosuomessa on Hämeenkatu kokenut poliittisen herätyksensä. Kotoisat kadunmiehemme ovat könynneet ylös kapakoista ja autokorjaamoistaan uskoen täysmuutokseen politiikassa. Irti EU:sta, ulos ulkomaalaiset, kyllä suomalaiselle työlle! Messiaan-

sa johdolla he ovat päättäneet murtaa vanhan vallan ja saattaa kansan äänen kuultavaksi. Mutta mitä tekee yliopistoväki? Kauhistuu, alkaa hyperventiloida ja keksiä selityksiä sille miksi kansa äänestää väärin. Olisiko mahdollista, että me yliopistojen akateeminen väki olisimmekin oman maamme mellakkapoliisi. Päättämme siitä kuka saa keskustella uskottavasti mistäkin aiheesta ja kenen sanaa tulee kuunnella. Meidän on parasta olla varuillamme. Hämeenkadunmiehet voivat suuttuessaan viedä meiltä kynämme, tärkeimmän vaikutusvälineemme! Pidetään siis kansa tyytyväisenä ottamalla se mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, niin saamme mekin rauhassa jatkaa maailman parannusta.

Otto Kivinen Kirjoittaja opiskelee politiikan tutkimusta.

Puheenjohtajalta

Kirkkaasti läpinäkyvää

K

evät tuli ja lumi suli. Yksi varma kevään merkki, eduskuntavaalit, oli ja meni. Äänestämällä mielestäni ostaa itselleen oikeuden jauhaa politiikasta. Sekä oikeuden aukoa päätä ja valittaa. Jos ei äänestä, niin turha aukoa, kun ei asialle mitään tehnyt. Ja jauhaminen on aivan älyttömän kivaa, sitähän me opiskelemme. Pohjois-Afrikassa tapahtuneet kansannousut ovat virkistäviä esimerkkejä poliittisesta toiminnasta vietynä äärimmilleen. Suomessa tyytymättömyys poliittiseen tilanteeseen on näkynyt lähinnä gallupeissa, jotka ennustavat persujen kannatuksen melkoista kasvua. Mielenkiintoista on se, että eräässä vaaliväittelyssä väitettiin, että Suomen hallitus on antanut nihkeästi tietoja eduskunnalle ja kan-

14

salaisille, esimerkiksi turvatakuista. Sen takia monet ovat niitä vastaan. Rupesin tätä pohtimaan ja totesin itselleni, että tämähän on kaiken päätöstoiminnan ongelma. On helppoa vastustaa spontaanisti, jos ei tiedä faktoja, ja pahimmillaan tietoja kärjistetään. Tämä ei suoranaisesti liity VOO:hon mitenkään, mutta asiasta valaistuneena olen entistä vakuuttuneempi siitä, että avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen tärkeissä asioissa – myös ainejärjestötoiminnassa – on vain ja ainoastaan oikein. Kannun viime vuoden hallitus ei saanut vastuuvapautta siitä syystä, että he eivät tiedottaneet kunnolla eräästä asiasta, eivätkä avanneet sitä jäsenistölle. Pieni virhe, mutta ratkaisevan merkittävä periaatteellisesti. Pyrin-

kin tästä innoittuneena siihen, että VOO ei tule tekemään samaa virhettä, vaan VOO toimii jäsenistönsä eduksi avoimesti ja läpinäkyvästi. Jaakko Kalske Kirjoittaja on VOO:n puheenjohtaja.


vieraskynä

Au revoir, Sarkozy!

R Johanna Mattinen Kirjoittaja opiskelee tiedotusoppia Tampereen yliopistossa, ja on parhaillaan vaihto-oppilaana Pariisissa.

anskan presidentin Nicolas Sarkozyn kannatus on pohjalukemissa. Yli 70 prosenttia ranskalaisista on tyytymättömiä Sarkozyyn, mikä näkyy puolueiden levottomuudessa tulevien presidentinvaalien suhteen. Sarkozy ei ole vielä paljastanut, asettuuko hän ehdolle toiselle presidenttikaudelle, joten muut oikeistopuolueet ovat jo alkaneet pohtia muita ehdokkaita vuoden päässä siintäviin vaaleihin. Useiden eri mittausten mukaan Sarkozy karsiutuisi pois jo presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Yhtenä merkittävänä yleisen mielipiteen mittarina voidaan pitää myös maaliskuun lopussa järjestettyjä Ranskan paikallisvaaleja, joissa vasemmisto jyräsi presidenttipuolueen. Vielä alkukeväänä kukaan oikeiston kannattaja ei kyseenalaistanut Sarkozyn ehdokkuutta vuoden 2012 vaaleihin. Pikkuhiljaa oikeistolaisten rivit alkavat kuitenkin rakoilla, eikä Sarkozy olekaan enää mieluisin presidenttiehdokas.

K

atseet kääntyvät pääministeri François Filloniin. Keskustaoikeustolaisen UMP-puolueen Fillon on menestynyt hyvin kevään gallupeissa, välillä paremmin kuin istuva presidentti. Tällä hetkellä Sarkozylla on kuitenkin vielä takanaan yksi oleellinen asia: oman UMP-puolueensa tuki. Tämä ei ole silti hidastanut muita oikeistopuolueita, jotka ovat jo alkaneet ehdotella omia presidenttiehdokkaitaan. UMP:n pääsihteeri JeanFrançois Copé ärähti vastikään ja to-

tesi, että useampi presidenttiehdokas oikeistolta olisi poliittinen itsemurha. Copé on myös syyttänyt Fillonia siitä, ettei tämä ole tiimipelaaja ollessaan eri mieltä poliittisista linjauksista Sarkozyn kanssa. Sarkozy ei ole ainoa, joka panttaa tietoa ehdokkuudestaan, sillä sosialistipuoluekaan ei ole julkistanut presidenttiehdokastaan. Tällä hetkellä suosituin kandidaatti on kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n johtaja Dominique Strauss-Kahn. Myös puolueen nykyinen puheenjohtaja Martine Aubry sekä hänen edeltäjänsä François Hollande ovat mukana spekulaatioissa.

Ä

ärioikeistolaisen Front Nationalin presidenttiehdokas on sen sijaan tiedossa. Isänsä paikan puolueen johtajana perinyt Marine Le Pen näyttää saattaneen äärioikeiston uuteen nousuun. Joidenkin teorioiden mukaan Sarkozy olisi suosinut äärioikeiston nousua, jotta todellinen vastustaja eli sosialistit tippuisivat kisasta presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Tällöin kyse olisi uusinta vuoden 2002 presidentinvaaleista. Tuolloin skandaaleissa ryvettynyt presidentti Jacques Chirac murskasi toisella kierroksella FN:n Jean-Marie Le Penin. Chirac voitti hurjasta epäsuosiostaan huolimatta, sillä ainoa vaihtoehto äärioikeistolaisuudelle oli äänestää Chiracia. Sarkozy voi voittaa vain, jos toisella kierroksella on vastassa joku vielä epäsuositumpi.

15


Teksti: Ulla Heimala Kuvat: Eetu Lampsijärvi

”MTV3:n toimittaja Japanissa: Täällä on todellakin pian kuoleman vaara” – MTV3 18.3.

Y

llä oleva otsikko on yksi esimerkki äärimmillään viedystä uutisoinnista, joka seurasi Japanin 11.3. maanjäristystä, tsunamia ja ydinvoimalaonnettomuutta. Mutta ovatko Japanin tapahtumat siltikään niin järisyttäviä, pysäyttäviä tai koko maan lamaannuttavia? Kauan odotettu reppumatkani Japaniin yhdessä Japanissa vaihtooppilaana opiskelleen poikaystäväni kanssa osui maaliskuulle. En matkaan lähtiessäni kuvitellutkaan kohtaavani myöhässä olevia lentoja suurempia ongelmia, ja ydinvoimalaonnettomuudet sun muut olivat täysin mielikuvitukseni ulottumattomissa. Aluksi kiertelimme ympäri Honshun saarta ja sen jälkeen käänsimme nokan kohti pohjoista. Hyppäsimme 10.3. Sapporoon matkaavaan junaan, jolla matkasimme sittemmin surullisenkuuluisaa itärannikkoa pitkin. Reittimme kulki muun muassa Sendain ja Fukushiman kautta. Maisemat kiitivät ohi luotijunassa torkkuessamme, eikä mistään olisi voinut aavistaa, että 24 tuntia myöhemmin olisi näkymä täysin erilainen. Seuraava päivä koitti kirkkaana. Olimme jo saapuneet Sapporoon,

16

tuonne Japanin Rovaniemelle. Kun maanjäristys iski, olimme suuntaamassa kohti kaupungin keskustaa lähijunalla. Juna pysäytettiin maanjäristyksen takia, mutta emme tunteneet minkäänlaista tärinää. Sapporon tienoilla maanjäristyksen voimakkuus olikin hyvin heikko verrattuna Sendaihin. Niinpä Sapporosta käsin ei olisi voinut arvata, että mitään katastrofaalista olisi koskaan tapahtunutkaan.

I

hmisvilinä kaduilla jatkui entiseen tapaansa ilman näkyviä merkkejä huolesta tai järkytyksestä. Tapahtuman vakavuus alkoikin kunnolla hahmottua Suomesta saapuneiden huolestuneiden tekstiviestien tulvan kautta. Vasta myöhemmin istuessamme iltaa japanilaisten kavereidemme kanssa paikallisessa izakayassa, ravintolan ja baarin yhdistelmässä, alkoi tilanne valjeta täysin. Japanilaiseen tapaan päiviteltiin taihen desu ne, ’onpas ikävää’, ja sitten siirryttiin muihin puheenaiheisiin. Vielä samana yönä istuimme matkakumppanini entisen isäntäperheen kotisohvalla ja tuijotim-

me tv:n ruudulta kuvia liekehtivästä kaupungista ja ajelehtivista autoista. Sapporon rauhallisuuteen verrattuna tilanne tuntui hyvin absurdilta. Katastrofialueiden kontrasti muuhun Japaniin oli järjettömän suuri, sillä yksinkertaistettuna mitä kauemmas kyseisistä alueista mentiin, sitä vähemmän ongelmia esiintyi. Sapporossa ei esimerkiksi sähkökatkoja esiintynyt, joskin tietoliikennehäiriöitä kuulemma oli.

V

iikon päästä koitti paluu Tokioon, jossa vietimme lomamme viimeiset kolme päivää ennen kotiinpaluuta. En tiennyt mitä odottaa, sillä Suomen uutisoinnin perusteella ei kaupungissa olisi varmaankaan pitänyt olla ristin sielua. Ahdistuneiden tokiolaisten sijaan kohtasimme kuitenkin lähinnä vain hymyileviä, keväästä nauttivia ”Tokio on paikoin aavekaupunki, lentokentille ruuhka” – HS 16.3.


Takeshita-doori myöhään iltapäivällä.

pukumiehiä ja muita kaupunkilaisia, eikä Tokiota olisi voinut edes vitsillä kutsua aavekaupungiksi. Mieleen pulpahti useammin kuin kerran ajatus siitä, että media on hieman liioitellut otsikoissaan. Tietenkin pieniä eroja Tokion arkeen löytyi. Lyhyehköjen japanilaisten keskeltä helposti silmiinpistävät länsimaalaiset ihmiset olivat vielä harvemmassa kuin pari viikkoa sit-

ten. Japanilaisia puolestaan näkyi hieman vähemmän kuin yleensä vapaa-ajanviettopaikoissa. Esimerkiksi kuuluisalla Takeshita doori -ostoskadulla saattoi liikkua jopa ripeällä kävelyvauhdilla tavallisen matelun sijaan. Syynä tähän olivat luultavasti junien harvennetut aikataulut ja sähkökatkot, jolloin ihmisten oli pakko palata aikaisemmin kotiin kuin

yleensä. Ja ne Suomen uutisista tutuksi tulleet tyhjät ruokakaupat eivät ainakaan meidän tiellemme osuneet kertaakaan, vaikka useammassa kuin yhdessä kaupassa kävimme. Kuppinuudeleita löytyi kaikkialta. Todellisuus taisi siis taas vaihteeksi olla hieman lehtikirjoittelua tylsempää, mutta toisaalta tässä tapauksessa se lienee vain positiivinen asia.

17


Hyllyiltä löytyi yhä kuppinuudeleita.

Maailman vilkkaimpiin kuuluva risteys Shibuyassa.

18


Teksti: Kaisa Laine

SHOW YOUR HEART M

issä katastrofi, siellä rocktähtiä ja muita julkkiksia vaikka muille jakaa. Näin myös Japanin maaliskuisen maanjäristyksen kohdalla. Twilight-vampyyrina tunnettu Robert Pattison lahjoitti nimikirjoituksella varustetun tpaidan hyväntekeväisyyshuutokauppaan, Lady Gaga suunniteli myyntiin rannekorun ja Linkin Park lanseerasi myyntiin tpaidan Not Alone-tekstillä. Sympatiaa ja lahjoituksia on muutenkin satanut tavallisilta ihmisiltä ympäri maailmaa; Japanin Punainen Risti pohtii kuinka parhaiten jakaa yli miljardiin dollariin nousseen avustuspotin apua tarvitseville. Maailman, ja erityisesti länsimaiden aatteita ei tarvitse juuri arvailla. Haitin katastrofi oli toki ikävä juttu, mutta kehitysmaassa asuminen on muutenkin kurjaa. Japanin kohdalla taas voimme hyvin kuvitella itsemme ja läheisemme pienen henkilöauton kyytiin, joka epätoivoisesti kaahaa karkuun kaikennielevää jät-

tiaaltoa. Mutta mitäs ne japanilaiset tästä kaikesta oikein ajattelevat? Mediassa on pyöritelty jos jonkinlaista näkemystä japanilaisesta luonteenlaadusta. Asiaa voisi lähestyä vaikka maailmaa parantavien rokkikukkojen kautta. Toki Japanissakin on nähty muutamia näyttäviä hyväntahdon eleitä, kuten vaikkapa Yoshikin, japanilaisen kasarirokin pioneerin, ilmoitus huutokaupata legendaarinen “kristalliflyygelinsä”. Kuvaavampaa on kuitenkin ehkä rocktähti Gacktin käynnistämä Show your heart -kampanja, jossa julkkikset voivat jättää tsemppausviestinsä ja samalla kannustaa ihmisiä lahjoittamaan. Gackt itse sanoi: “Emme ehkä voi tehdä mitään yksin, mutta jos toimimme yhdessä, syntyy suuri voima.” Tällainen ”me olemme yhtä” -henki kaikuu läpi kaikkien sivustolle jätettyjen viestien. Japanilaisten kohdalla tämä kaikenkarvaisissa hyväntekeväisyyskampanjoissa puhkikulutettu latteus on kuitenkin totta. Japanilaisten ajattelumallin keskeisiä rakennuspalikoita ovat käsitteet me / sisäryhmä ja muut / ulko-

ryhmä. Eri tilanteissa sisäryhmä käsittää yksilön kannalta eri henkilöitä, mutta se voi olla mitä vain perheestä ylä-asteen luokkakaverien kautta koko Japaniin kansakuntana. Toinen japanilaisten erikoisuus on gaman, joka vertautuu ehkä jollain tavoin suomalaiseen sisuun. Siinä missä meillä on Saarijärven Paavo, joka ei luovuttanut peltonsa kanssa, japanilaisilla on karppi. Karppi vaeltaa lohen lailla vastavirtaan synnyinseudulleen kutemaan, eikä anna periksi. Gaman sisältää kuitenkin ajatuksen siitä, että omaa kärsimystä ei saa näyttää. Yksityiset tunteet ovat yksityisiä, ja kenties siksi raunioiden keskellä kotiaan siivoavat japanilaiset hymyilevät iloisesti länsimaiselle medialle. Mutta toisaalta kuka tietää: ehkäpä he oikeasti japanilaiseen tapaan aktiivisesti tsemppaavat, gambaru. Oli syy sitten halu pitää epätoivo yksityisasiana, me-henki tai yltiöpositiivinen periksi antamattomuus , ei voi muuta kuin lainata Show your heart -sivustolla vilissyttä toivotusta Gambare! ja toivottaa japanilaisille voimia.

19


Kesä - eik ä mitään tekemistä? Aina se iskee: kesätekemisen puute. Olkapäät on poltettu biitsillä jo kolmanteen kertaan, jäätelöä syöty vatsataudin partaalle ja mökkimaisemia tuijoteltu parinkin kesän tarpeiksi. Mikä neuvoksi?

Teksti ja piirrokset: Elina Salmu

Kotiseutumatkailu avartaa!

Matka mummolaan

Vaihda festarimaisemaa

Anna kotikonnuillesi tilaisuus näyttää parhaat puolensa. Muistele nuoruuden hulluja kesiä, kävele vanhalle koululle tai paikalliskirjastoon, treffaa teinivuosien tuttuja. Paikallisen kesäjuhlan kaljateltassa on tunnelmaa, jota et muualta löydä.

Ihan rehellisesti: milloin viimeksi olet viipynyt sukulaisten luona päiväkahveja kauemmin? Jätä sään päivittelyt kerrankin vähemmälle ja kerro, mitä oikeasti kuuluu. Isovanhemmiltakin saattaa yllättäen löytyä huikeita kuva-albumeita tai hurjia nuoruusmuistoja.

Jossain vaiheessa provinssit, ilosaaret ja flow’t alkavat olla nähty. Suuntaa katse rohkeasti kauemmas: miten olisi Interlakenin Greenfield Festival, Budapestin Sziget tai legendaarinen Roskilde? Kuhmon Kamarimusiikkifestarit? Itämaisen tanssin kesäfestivaali Jyväskylässä?

Turistina kotimaassa Selaa Finland-oppaita ja tutustu Suomen suveen vierailijan silmin. Räpsi rauhassa lomaotoksia järvimaisemista ja Senaatintorilta. Muista ihmetellä suopotkupalloa, eukonkantoa ja saunavihtaa. Totea kirkkaassa kesäyössä nukkumisen mahdottomaksi. Äläkä unohda Padasjoen Nakukymppiä!

20


merkintöjä? Onko puhelin aivan välttämätön kapistus juoksulenkillä, uimarannalla ja sukujuhlissa? Ihmissuhteisiinkin tulee aivan uutta jännitystä, kun tökit ovisummeria alaovella ja arvuuttelet, sattuuko kaveri olemaan kotona.

Järjestä puutarhakekkerit! Kohteena kisakatsomo Lähde seuraamaan urheilua! Ei haittaa, vaikka pesäpallon säännöt olisivat päässeet unohtumaan. Suosikkijoukkueenkin voit valita vaikka paikan päällä: kellä on parhaimmannäköiset pelaajat? Katsomon kuluneilla penkeillä tunnelma tiivistyy aivan toisella tapaa kuin televisiossa.

Verkoton viikko Kaatuuko maailmasi ilman tuoreimpia statuspäivityksiä ja blogi-

Kun ulkona pärjää kerrankin ilman kolmen kerroksen toppavarustusta, miksi juhlia neljän seinän sisällä? Kutsu kaverit koolle ja pidä kunnon pihakekkerit! Nyyttäriperiaate pitää budjetin kurissa ja kaveritkin valmistelujen touhussa.

Sivistä itseäsi! Älä kuitenkaan tenttikirjoilla. Uppoudu sen sijaan klassikkoteoksiin – ne eivät ole sellaisia aivan turhaan – tai tutustu bändeihin, joiden nimen olet kuullut mutta musiikkia et. Jos intoa riittää, opettele vaikkapa venäjän alkeet tai opettele säestämään kitaralla suosikkibiisisi. Ignooraa naapurisi vihjailevat koputtelut, se on vain kade.

Tee kunnon roadtrip Tien päällä kokee ja näkee! Autokaan ei ole välttämätön: satulan selästä näkee enemmän, ja ehtii tutkia tienvarren pikkukahvilat ja mansikkatilat. Jalkalihaksetkin kiittävät! Jos kaipaat uutta nähtävää, hyppää ensin junaan ja suuntaa toisiin maisemiin. Saariston Rengastie Turun suunnalla tarjoaa loistavat pyöräilypuitteet ensikertalaisellekin.

Lähde luontoon! Pakkaa rinkka ja lähde vaeltamaan, vuokraa kanootti ja mene melomaan tai kisko kumpparit jalkaan ja mene mustikkaan. Alkuun pääsee jo päivän nuotioretkellä. Ikuisen makkaranmussutuksen sijasta voit testata vaikkapa nuotiopullia tai trangiatortilloja!

VOO:n kesäsitsit Ettei opiskelijaelämä pääsisi unholaan, suuntaa VOO:n kesäsitseille! Seura on taatusti hyvää, ja Alinasalikin vaihtuu muihin maisemiin. Sääksi on tilattu taivaan täydeltä aurinkoa ja hellettä.

Ole ja nauti! Kesällä on lupa laiskotella. Kun viikonpäivät menettävät merkityksensä, etkä osaa sanoa, mitä oikeastaan teit eilen tai viime viikolla, voit onnitella itseäsi: olet saavuttanut kesänirvanan.

21


”Suomen

pääsykoejärjestelmä

ei toimi”

Tarkoituksenani oli viettää maaliskuun perioditauko nollaamalla rankka jakso totaalisesti Amsterdmissa. Lomallani oleskelin ystäväni hoivissa ja sain kutsun mennä tutustumaan paikalliseen yliopistoon.

Teksti ja kuvat: Hanna Nykänen

O

Political Thinkersin sijasta luettavina on pino artikkeleita

22

li kulunut vasta muutama päivä Poliittisen ajattelun perusteiden tentistä. En meinannut ehtiä alas istua, kun professori alkoi tentata vierailijoiden käsityksiä demokratiasta. Onneksi de Tocquevillen ja Habermasin lausuntoja oli tullut vilkuiltua edellisviikkoina. Tunnelma haagilaisessa luokkahuoneessa oli samanlainen kollektiivisen hermostunut kuin kotona konsanaan, joten menoa oli mielenkiintoista seurata. Valtio-opilla on myös Erasmus-vaihtopaikka Leidenin yliopiston kanssa, joten pienimuotoinen haastattelu yliopiston opiskelijasta oli paikallaan. Leidenin yliopiston Haagin toimipisteessä opiskeleva Nitin Sood on varsinainen kosmopoliitti. Intialaisten vanhempien esikoinen omistaa Suomen passin, mutta on opiskellut viimeiset kuusi vuotta englanniksi kolmella eri mantereella. Lukiosta hän lähti UWC-stipendin avulla Swasimaahan, ja maailmalle on jääty.


Swasimaassa lukiossa oli kansainvälinen ilmapiiri ja monet lähtivät yliopistoihin Yhdysvaltoihin. Niin lähti Soodkin saatuaan stipendin. Eurooppa kuitenkin kutsui takaisin ja tällä hetkellä politiikan tutkimusta päntätään viime vuonna avatussa opinahjossa.

S

ood haluaa opiskella Suomen sijaan ulkomailla yliopistojen erilaisen rakenteen vuoksi. Hänen mielestään järjestelmä, jossa hakijan motivaatiota ja soveltuvuutta mitataan esseenä sekä suosituksina on parempi kuin Suomen pääsykokeisiin perustuva systeemi. Myös esimerkiksi harrastukset otetaan hakuprosessissa huomioon. Heti ensimmäisenä vuonna ei myöskään tarvitse päättää pääai-

nettaan, mikä antaa mahdollisuuden kokeilla eri aloja. Pakollisia kursseja järjestetään geografiasta oikeustieteeseen, joskin kaikki liittyvät jollain tapaa politiikan tutkimukseen. Täten kokonaiskuvasta muodostuu laajempi ja on helpompi päättää ensimmäisen vuoden jälkeen oma erikoistumisala. Yliopiston pienemmän koon ja lukuvuosimaksujen vuoksi opetus on pitkälti seminaarityyppistä, ja side professoreihin on kiinteämpi. Jokaisella opiskelijalla on oma tutor-opettaja, joka seuraa etenemistä ja antaa palautetta. Haagissa Sood viihtyy omien sanojensa mukaan siksi, että kaupunkiin on sijoittunut paljon eri organisaatioita, jotka tarjoavat työharjoittelumahdollisuuksia. Myös selkeä

kampusalue ja muiden opiskelijoiden kanssa jaettava asuinrakennus ovat Soodin mieleen. Ulkomailla opiskelun eduiksi hän katsoo kommunikaatiotaitojen kehittymisen ja kansainvälisten kontaktien luomisen. Opiskelijaelämää tulee luonnollisesti vietettyä tiiviissä asuntolassa, ja pienessä yliopistossa melkein kaikki opiskelijat tietävät toisensa. Lyhyiden etäisyyksien vuoksi Amsterdamiinkin voi piipahtaa illaksi.

23


Kuvat: Hanna Nyk채nen

24


25


Jatkuuko 70-luvun jälkeensä jättämä krapula edelleen? Siinä missä vuonna 1971 John Lennon haikaili rauhallista elämää ilman omaisuutta, tämän päivän muusikot maalaavat kuvaa hienoista autoista, yksityislentokoneista, koruista ja merkkivaatteista. Siinä missä 70luvulla Vietnamin sodan vastaiset kappaleet, kuten Edwin Starrin War, myivät, onko nyt niin, että ainoa, mikä musiikin kuluttajiin vetoaa, on kuulla laulajan seksifetisseistä. Ja seksihän myy.

T

ällaista väitettä minut haastettiin tutkimaan. Olisi aivan luonnollista, että 1970-luvun poliittisen kukoistuskauden jälkeen musiikki olisi kokenut poliittisen krapulan. Eikö olisi täysin ymmärrettävää, että sen jälkeen kun musiikki on pursunnut Lennonin, Marleyn, Springsteenin ja Suomessa Chydeniuksen poliittisia kannanottoja kuuntelijat alkaisivat kokea päänsärkyä vastaavista aiheista ja suorastaan kaipaisivat keveämpää tuotantoa. Musiikkia, joka koostuisi pelkästä ihmissuhdesotkujen puimisesta. Ja naisista, jotka heiluvat mahdollisimman vähissä vaatteissa.

26

Teksti: Elina Huttunen Kuvitus: Hanna Nykänen

Kun Dixie Chicks ilmaisi kantansa Irakin sotaan, yhtye sai vastaansa vyöryvän kasan kritiikkiä, boikotointia ja jopa tappouhkauksia. On surullista ajatella, että demokraattinen järjestelmämme on niin heikko, ettei siinä sallita täydellistä mielipiteen ja ilmaisun vapautta. Onneksi kuitenkin on huomattavissa, ettei tällainen kritiikki ole estänyt politiikan sekoittumista musiikkibisnekseen. Todennäköisempää on, että kyseisen yhtyeen saama kritiikki johtui sen taustasta teksasilaisena kantrimusiikkiyhtyeenä. Pop- ja rock-piireissä esimerkiksi juuri Irakin sota on inspiroinut monia kappaleita. Tästä voimme päätellä, ettei

poliittisuus katoa musiikista, vain ajankohtaiset aiheet ja sodat muuttuvat.

demokraattinen järjestelmämme on niin heikko, ettei siinä sallita täydellistä mielipiteen ja ilmaisun vapautta.

I

rakin sota inspiroi Pinkin laulamaan avoimen kirjeen ”rakkaalle” presidentille. Myös Madonna on ottanut kantaa sotaan American life -kappaleellaan, tosin muuttaen musiikkivideon loppua Dixie Chicksin kohtalon jälkeen. Black Eyed Peasissa sota puolestaan herätti kysymyksen ”Where Is the Love?”. Myös esimerkiksi Green Day, Linkin Park, the Offspring, Kanye West, Michael Jackson ja Iron Maden laulaneet lyriikoita aiheeseen liittyen.


Olisi kuitenkin älyllisesti köyhää rajata poliittinen musiikki pelkästään sodan vastaisiin kappaleisiin.

M

ikäli tuemme laajempaa käsitystä politiikasta, voimme tulkita myös esimerkiksi seksististen kappaleiden välittävän jotain tiettyä poliittista kantaa. Näille kappaleille on myös vastavoimansa feministisessä musiikissa, jota ovat tuottaneet esimerkiksi Pink kappaleillaan Stupid Girls, U+Ur Hand ja Christina Aquilera kappaleellaan Can’t Hold Us Down. Aivan kuin jokaisen naisartistin tulisi tehdä ainakin yksi feministinen kappale. Harmi vain, että yleensä he kumoavat laulujensa sanoman keikistelemällä puolialasti promokuvissaan. Tehdäänpäs kuitenkin heti selväksi: on naisen oikeus saada olla seksikäs. Mutta siinä vaiheessa, kun julkisuudessa olevat naiset hyväksyvät kuvien retusoinnin, kauneusleikkaukset ja kuvat, jotka suoraan sanottuna muistuttavat enemmän pornoa kuin tyylikästä seksikkyyttä, he itse luovat kuvaa naisesta seksiobjektina. Näin naisjulkkiksia voidaan pitää osasyyllisinä monien nuorien tyttöjen epärealistisiin mielikuviin siitä, miltä heidän kuuluisi näyttää. Ja mikäs olisi enemmän feminismin vastaista.

On naisen oikeus saada olla seksikäs.

Myös erityisesti amerikkalaista musiikkimaailmaa hallitsevat sanoitukset rahasta ja rikkaasta elämästä kuvastaa lähinnä kapitalistista kuvaa maailmasta. Musiikilla on siis valta vakiinnuttaa tiettyjä diskursseja ja maailmankuvia ottamatta suoraan kantaa mihinkään ajankohtaiseen poliittiseen kysymykseen.

S

uomessa työväen musiikki on kukoistanut jo 1800-luvun lopusta asti. 70-luku oli vasemmistolaisen musiikin renessanssiaikaa. Musiikkikenttää hallitsivat säveltäjä Kaj Chydeniuksen ja lauluyhtye Agit Propin kaltaiset kommunistiset voimat. Irwin Goodman puolestaan haistatti musiikissaan paskat koko valtiovallalle. Toisaalta esimerkiksi tuon ajan suuri tähti, Hector, tekee musiikkia edelleen. Tämä perinne ei kuitenkaan sinänsä ole kadonnut Suomesta vielä mihinkään. Se on pikemminkin vain siirtynyt Suomi-rapin piiriin. Kapasiteettiyksikkö, Paleface ja Asa pitävät kyllä huolen siitä, että yleisö tietää, kuinka hyvinvointivaltio ei toimi, isoveli valvoo ja kansa vain kärsii ja ryyppää. Oleellisempi kysymys Suomen kohdalla voisikin olla, miksei kapitalistinen, rahanahne maailmankuva ole rantautunut meidän muusi-

koidemme musiikkiin. Vastaus tähän on ehkäpä se, että Suomi on synkkä, masentunut maa, joka rakastaa kuulla, kuinka ihmisillä menee huonosti, eikä hyväksy ollenkaan menestyksen hehkutusta. Toisaalta, ottaen huomioon amerikkalaisen musiikin suosion, parempi vastaus voisi olla, että Suomessa muusikot vain ovat köyhiä juoppoja.

O

lisi tietenkin toivottavaa, näin politiikan tutkimuksen näkökulmasta, että musiikki pystyisi välittämään monipuolisesti erilaisia poliittisia näkemyksiä ja saamaan tällä tavalla nuoret innostumaan poliittisista kysymyksistä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä muusikoiden päätarkoitus on viihdyttää ja sitä kautta myydä. Siksi mahdollinen poliittisuus heijastaa lähinnä aikansa muoti-ilmiöitä. 70-luvulla vallitseva hippikulttuuri vaikutti aikakautensa musiikkiin. Ajan kanssa poliittisuus musiikissa on kehittynyt sopiakseen paremmin tämän hetken muoti-ilmiöihin. Toisaalta voidaan myös ajatella, että erityisesti amerikkalaisella viihdeteollisuudella on suuri merkitys siinä, mitkä muoti-ilmiöt ovat kulloinkin hallitsevia. Joka tapauksessa ei voi ainakaan väittää, että poliittisuus olisi täysin kadonnut musiikista.

27


Minne

työntäisin

Teksti & kuvat: Hanna Nykänen

La Torrefazione Aleksanterinkatu 50 (2. krs) maanantai–perjantai 7.30–20 lauantai 9–19 sunnuntai 11.30–17.30 Jos et ole vielä poikennut La Torrefazionessa, häpeä. Kahvila sijaitsee aivan keskellä kaikkea, mutta kuitenkin vähän piilossa. Ikkunoista on hauska katsella ohi kiitäviä ihmisiä – mikäli onnistuu ikkunapaikan tai paikan ylipäänsä kahvilasta saamaan. Tilat ovat melko pienet ja Torre on lähes aina täynnä. Parasta Torressa ovat ehdottomasti espressojuomat. Laatu on ensiluokkaista ja juomat maistuvat ja myös näyttävät hyviltä. Hintataso

28

on kohtuullinen juomien kohdalla, leivonnaiset sen sijaan ovat hinnakkaita. Baristat ovat asialleen omistautuneita ammattilaisia, jotka ovat voittaneet myös palkintoja alan kilpailuissa. Asiakaspalvelu voi alkuun vaikuttaa hieman jäätävältä, mutta jos ravaa tiskillä yhtä usein kuin toimittaja, voi saada kaupan päälle harvinaislaatuisen, mutta hurmaavan hymyn. Aamupäivällä ennen kello 11 mukaan otetuista kahveista saa alennusta 25%.

Espresso Edge Liisankatu 29 maanantai–torstai 8–19 perjantai 8–18 lauantai 11–17 sunnuntaina suljettu Valtsikan vieressä oleva sympaattinen Espresso Edge sopii hyvin opiskelijan kantakahvilaksi sijaintinsa vuoksi. Parasta Edgessä on sisustus, joka piristää ankeimmankin räntäpäivän. Kesäisin on mahdollista istuskella myös ulkona. Kahvila tarjoaa itse tehtyjä leivonnaisia, joista kaikki ovat kokeilemisen arvoisia. Erityisesti porkkanakakku ansaitsee erityismaininnan! Erikoiskahvit ovat hyvää perustasoa, mutta toisinaan tavallinen suodatinkahvi maistuu vähän seisseeltä. Jos Unicafen lounaslista ei inspiroi, tarjoaa kahvila myös oivallista lounasta kohtuuhintaan. Mikäli ei osu kahvilaan ruuhkaisaan lounasaikaan, voi viipyillä pidempäänkin lukemassa lehtiä ja nautiskelemassa tunnelmasta. Palvelu on lähes poikkeuksetta ystävällistä huolimatta ajoittaisesta kiireestä.


kahvilusikkani? Gran Delicato Kalevankatu 34 maanantai–perjantai 8–20 lauantai 10–18 sunnuntai 12–18 Jos johonkin paikkaan sopii sanonta, jonka mukaan kirjaa ei kannata tuomita kantensa perusteella, niin Gran Delicatoon. Kahvila ei näytä ulkopuolelta mitenkään houkuttelevalta visuaalista ilmettä arvostavalle espressohifistelijälle. Sisään kannattaa kuitenkin astua, sillä kahvien ja palvelun taso paikassa on erinomainen. Gran Delicato on sisältä hämmentävän suuri ja koostuu kolmesta eri tavoin sisustetusta tilasta, jotka kaikki noudattelevat kreikkalaista tyyliä omistajan makuun. Tilaus tehdään kassalle ja se tuodaan pöytiin - maksu hoidetaan vasta lähtiessä. Palvelu on nopeaa ja todella hyväntuulista riippumatta siitä onko paikka täyteen ammuttu vai ei. Kahvivalikoima on runsas ja tarjolla on myös perinteistä kreikkalaista kahvia, joka ei makuelämyksenä välttämättä säväytä, mutta kokemuksena kyllä. Lounassalaatit ja leivät ovat maukkaita ja tuoreita. Ainoa miinus on kaukainen sijainti kampusalueeseen nähden, mutta kävelymatka on vaivan arvoinen. Plussaa myös aukioloajoista.

Cafe Eepos Runeberginkatu 29 maanantai–torstai 10–18 perjantai 10–17 lauantaina ja sunnuntaina suljettu Laskivatko verensokerit kansiksen luennoilla huolestuttavan alas? Ei hätää, sillä Cafe Eepos Töölössä tarjoaa alueen parhaimmat leivonnaiset ja sijaitsee aivan Economicumin liepeillä. Kahvilan yleisilme muistuttaa hiukan mummolan olo-

huonetta vanhoine raamattuineen ja itse niine mummoineen, mutta tarjoiltavat tuotteet ovat varsin kelpoja. Erikoiskahvit eivät vastaa Torren versioita esteettisyyden tai maun puolesta, mutta usein pullan kanssa maistuu muutenkin rehellinen suomalainen sumppi. Hintataso ei ole päätähuimaava ja suhteessa siihen, että leivonnaiset ovat itse leivottuja, voisi sanoa niiden olevan jopa halpoja. Kahvila on harvemmin täynnä, joten voi istuskella rauhassa ilman paikkaasi väijyviä muita asiakkaita. Valtava kirjahylly luo myös rauhallista tunnelmaa ja kahvilassa voi huoletta kaivaa esiin myös oman kirjan.

29


Mun Policy “My policy was open and sincere, a policy aimed at using democracy and not spilling blood. But this cost me very dear, I can tell you that.” Mihail Gorbatshov

KLIXIN KORVAT – Fuksivuoden mielenkiintoisin anti, instituutiovierailut, lakkautetaan säästösyistä. – Mitä? Tarjotaanko kahvia ja pullaa sitten johdantokurssilla? Vai julkisoikeudessa? – Ehkä Patomäeltä jää ylimääräisiä vaalikarkkeja. – Epäilen, sillä Heikki ei ole vaalien alla tarjonnut henkilökunnalle edes kakkukahveja. – Ja joidenkin opiskelijoiden pettymykseksi Patomäki ei ole myöskään mainostanut itseään luennoilla. – Meille se kyllä jakoi luentokalvot valmiiksi tulostettuna ja nidottuna! – Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos hakee professoria politiikan tutkimuksen linjalle. – Pitäiskö hakea? – Hakemuksia ei ainakaan ollut saapunut huhtikuun alussa vielä yhtään. Mistä lienee johtuvan. – Myös kehitysmaatutkimukseen haetaan professoria. – No nyt on kyllä yhteiskuntatieteilijöiden kevät kukkeimmillaan! – Huhujen mukaan dekaanikin olisi hakenut. Ja Pakkasvirran Jussi. – Hurja juttu. Teivosta sitten uusi dekaani! – Vai oisko tuo kuitenkin paremmin dokaani?

30


Teksti: Antti Ojala Kuvat: Hanna Nykänen

Jos olisin nuori! Nuoruus on tauti, jonka aika parantaa. Lisäksi vanheneminen on taidetta. Mutta mitä, jos kaiken saisikin aloittaa uudelleen, mittavan kokemuksen turvin? Katugallupista selviää, että voolaiset ovat oikealla tiellä: opiskelu kannattaa aina.

“Opiskelisin! Nuorena luin itseni kemistiksi, mutta nyt kauppakorkeakoulu kiinnostaisi. Siinä oli jo silloin jotain, mikä veti puoleensa. Parasta olisi se, että ymmärtäisi taloudesta.”

“Vaikea sanoa. Ihan tavallista, opiskelisin ja tekisin työtä. Kaikki on hyödyksi! Olisin sekä ulkomailla että kotimaassa.” Kalevi Kiukkola, 86 vuotta

Birgitta Lundell

“Voi siitä on niin kauan! Saattaisin kävellä Espalla, niin kuin nytkin. Tapasin kävellä täällä jo 30-luvulla, etenkin keväällä ja kesällä.” Veikko Koskinen, 90 vuotta

“Opiskelisin niin pitkälle kuin pystyisi. Lastenhoito kiinnostaisi. Meillä meni sota-aikana kuusi vuotta ihan ohi elämän. Emme pystyneet nauttimaan elämästä niin kuin nykyajan nuoret. Joten, opiskelijat: lakki päähän ja juhlikaa vappua!” Raili Tukia, yli 80 vuotta

31


it r a n u t n a n a t a a S

!

Tilatkaa

edes

Po l i c y .

15 e / vuosi

Tilaukset osoitteeseen policy@voo.fi

32


Policy 2/2011