Puheenjohtajalta
Ei se järjestö, vaan ihmiset
E
räs ystäväni kysyi kerran minulta illanvieton ohessa, että ”eläksä Jaakko VOO:lle?”. Tätä kysymystä hiukan pohdin rapakon takana ja tulin siihen tulokseen, ettei VOO sinänsä ole minulle muuta kuin järjestö, tyhjä kuori. Totesin, että minulle VOO:ta enemmän merkitsevät voolaiset: ihmiset, jotka muodostavat VOO:n. Tämä tuli huomattua palattuani aurinkoparatiisista takaisin räntäsateiseen, pimeään ja harmaaseen Suomeen. Ja huomattuani tornilogolla varustetun virallisen kirjeen oveni edessä odottamassa. Näiden tapahtumien yhdistämisestä johtuvan maailmanvihan määrää ei voi millään mitata, mutta kuitenkin huomasin muutamaa päivää myöhemmin olevani taas ihan hyvällä tuulella, kun olin päässyt jälleen kerran jauhamaan puuta heinää Klixillä ja kuuntelemaan muiden jauhantaa. Ei se järjestö, vaan ihmiset. Mutta sitten asiaan. Kevät on kiireitä täynnä, ja välissä pitäisi opiskellakin. Vuoden 2010 Toton Africa -hallitus hoiti asiansa hyvin, olosuhteet huomioon ottaen. Saappaat, joihin itse astun Tuomaksen jälkeen, eivät ole pienimmästä päästä. Kuitenkin olen luottavainen siihen, että vuoden 2011 hallitus hoitaa asiat vähintäänkin yhtä hyvin kuin edeltäjänsä. Näin tapahtuukin, jos alkuvuoden toiminnan taso säilyy millään lailla.
Toivotan kaikille antoisaa ja tapahtumarikasta vuotta 2011. Tapahtumia ei ainakaan tule olemaan pulaa.
Jaakko Kalske Kirjoittaja on VOO:n puheenjohtaja.
Analyysi
Obama edelleen ennakkosuosikki
D
emokraattien kärsittyä rökäletappion marraskuun kongressin välivaaleissa ehti moni poliittinen kommentaattori julistaa presidentti Barack Obaman poliittiseksi ruumiiksi. Varsinkin Obaman lainsäädännöllisen agendan nähtiin olevan vaakalaudalla. Yhdysvaltain sisäpolitiikassa tuulet kuitenkin kääntyvät nopeasti: joulukuun loppuun mennessä väistyvä kongressi oli saanut ajettua läpi lyhyessä ajassa harvinaisen paljon merkittäviä lakipaketteja. Yksi näistä oli homojen ja lesbojen asepalveluksen salliva laki, joka oli ollut eräs Obaman vaalilupauksista. Vuodenvaiheessa Obaman kannatus oli korkeimmillaan yli vuoteen, mikä sai samaiset kommentaattorit antamaan hänelle lempinimen ”Comeback Kid”. Kestääkö noste, vai asteleeko Valkoiseen taloon seuraavaksi republikaani? Yhdysvalloissa huomio on pikkuhiljaa alkanut siirtyä Obamasta kohti ensi keväänä pidettäviä republikaanisen puolueen esivaaleja. Spekulointi potentiaalisista ehdokkaista on ollut jo pitkään käynnissä, joskin median arvioihin on syytä suhtautua toistaiseksi suurella varauksella. Ennustivathan analyytikot vuoden 2007 alkupuolella, että presidentinvaaleissa vastakkain olisivat ”lähes varmasti” republikaanien Rudy Giuliani ja demokraattien Hillary Clinton. Republikaanien mahdollisista ehdokkaista eniten esillä on ollut Tea Party -liikkeen yhtenä keulakuvana toiminut Sarah Palin. Palin on suosittu puolueaktiivien – varsinkin äärikonservatiivien – parissa, mutta kansallisella tasolla hän olisi heikko ehdokas. Gallupien mukaan noin 55%:lla amerikkalaisista on negatiivinen mielikuva Palinista, ja varsinkin liikkuvat äänestäjät eivät pidä häntä uskottavana ehdokkaana. Itse esivaaleihin osallistuu suhteellises-
ti suuri määrä puolueaktiiveja, mikä suosii nimenomaan Palinin kaltaisia, ideologisesti ”puhtaita” ehdokkaita. Jos Palinista todella tulee republikaanien presidenttiehdokas, Obaman toinen virkakausi on käytännössä varma.
K
ankeasta kongressista huolimatta Obama on saanut aikaan ensimmäisellä kaudellaan vaikuttavan määrän tärkeitä yhteiskunnallisia uudistuksia. Silti taloustilanteen kehittyminen määrittelee pitkälti Obaman hallinnosta muodostettavan poliittisen narratiivin: nostiko Obaman elvytyspaketti Yhdysvaltain talouden uuteen nousukauteen, vai ovatko terveydenhuollon ja finanssisektorin säätelyn uudistukset kasvattaneet valtion roolia liikaa? Jälkimmäinen, republikaanien narratiivi tulee voittamaan, jos työttömyysluvut eivät putoa seuraavan vuoden aikana nykyisestä yhdeksän prosentin tuntumasta reilusti alaspäin. Toisaalta esimerkiksi terveydenhuoltouudistuksen kohtalo on tällä hetkellä epäselvä, sillä lain perustuslaillisuus on haastettu osavaltiotasolla. Jos asia päätyy korkeimman oikeuden käsiteltäväksi, ja laki todetaan perustuslain vastaiseksi, kaatuu yksi Obaman tärkeimmistä lainsäädännöllisistä saavutuksista. Vaikka vuoden 2012 vaalit ovatkin vielä pitkälti hämärän peitossa, löytyy Yhdysvaltain lähihistoriasta yksi yleispätevä sääntö: istuva presidentti on yleensä vahvoilla, jos taloudella menee hyvin. Vaalien tulos tuleekin olemaan entistä riippuvaisempi maailmantalouden kehityksestä – ei niinkään päivänpolttavista sisäpoliittisista kiistoista. Antti Kirkkala Kirjoittaja opiskelee politiikan tutkimusta.
19