Page 1

1


päätoimittajalta Onko olennaisin unohtunut? Puolen vuoden opiskelun jälkeen on tullut selväksi, että kontaktiopetus ei ole valtio-opin vahvuus. Kehno opettaja-oppilas-suhdeluku on jo legenda itsessään. Raha on oppiaineessa tiukalla, ja valoa ei ole tunnelin päässä näkyvissä: tuntiopetusmäärärahoja leikataan ensi lukuvuodeksi. Tällaisessa tilanteessa niukasta henkilöstöstä luulisi pidettävän sitäkin parempaa huolta. Henkilökunnan vaihtuvuus on kuitenkin suurta, mikä itsessään kertoo omaa kieltään. Hallinnon ja organisaatioiden tutkimuksen linjalla on kärsitty professoreiden puutteesta, ja helpotusta tilanteeseen on tulossa vasta muutaman vuoden kuluttua, kun Pertti Ahonen saa itselleen aisaparin. Varsinkin aineopinnoissa luentoja on niukasti. Käytävillä onkin jo vitsailtu kandiseminaarin muuttumisesta tedarissa suoritettavaksi. Myös maailmanpolitiikan puolella tilanne on mielenkiintoinen: toinen professori ryntää tutkimusvapaalle, toinen eduskuntavaaleihin. Ja jos vaalit eivät paina päälle, vierailuprofessuurit Melbournessa tai Kiotossa kutsuvat. Yliopistonlehtori Riikka Kuusisto on mapin linjalla paljon vartijana. On täytynytkin pohtia, ovatko ajatukset osalla henkilökunnasta jossain muualla kuin Unioninkadulla. Lehtoreiden ja professoreiden aktiivista osallistumista sekä tiedemaailmaan että kansalaisyhteiskuntaan ei pidä kuitenkaan tuomita vaan pikemminkin kannustaa – on vain sääli, jos opetus ja sen kehittäminen jäävät priorisointikilpailussa mopen osille. Peiliin katsomisen paikka on kuitenkin myös opiskelijoilla. Olemmeko olleet tarpeeksi aktiivisia, olemmeko pitäneet tarpeeksi puoliamme? Opiskelijat kuuluvat yliopiston tiedeyhteisöön yhtä olennaisesti kuin opetus- ja tutkimushenkilökuntakin. Laadukkaan opetuksen vaatiminen ei ole vain opintovastaavan tai VOO:n hallituksen heiniä; aktiivinen rooli kuuluu meille kaikille. Siihen meillä on oikeus, jota pitää käyttää. Onneksi hyviäkin uutisia on. JOS-opintokokonaisuuden rahoitus ei enää ensi vuonna mene valtio-opin oppiaineen omasta budjetista. Miten vapaaksi jääneet resurssit käytetään? Policyn sivut ovat vapaina debattia varten.

JK.

Tämä on uuden tekijätiimin ensimmäinen Policy. Kulkeeko komppi vai laahaako tempo? Kerro se meille osoitteessa policy@voo.fi

Policy 1/11 LAINATUT ”Jos Nokia irtisanoo tuhansia, perussuomalaiset voittavat vaalit.” Suomen Kuvalehti 18.2.2011 ”Global defence spending has fallen by 35% since the end of the cold war: in sub-Saharan Africa it increased by almost a third. - - Last year American defence spending exceeded the average spent during the cold-war years by 50% (adjusted for inflation), while in the past 10 years it has grown by 67% in real terms.” The Economist 12.2.2011 ”Otetaan esimerkiksi Converse-tennarit. Ihan samalla tavalla kuin McDonalds-ruoka, ne ovat ison amerikkalaisen yhtiön tuotteita. Se ei tunnu haittaavan niitä käyttäviä hipstereitä, anarkisteja ja punkkareita; globalisaatiota vastustavassa mielenosoituksessa suurella osalla on jalassaan Converset. Mutta McDonalds kelpaa viholliseksi, koska se on tarpeeksi junttia ja mautonta. Siellä on töissä ja asiakkaina jopa rumia ihmisiä.” Tuomas Enbuske Uusisuomi.fi 18.2.2011

2


SISÄLLYS

10

2024

2 Päätoimittajalta & lainatut

20 Matkisreportaasi

4 Uutisaukema

23 Vaalivau Islannista

6 Vaalibarometri

24 Demokratia 2.0

10 Ylpeys kuristaa köyhät

26 Vuju-kuvia

12 Policyleaks

28 Ravintolavertailu

14 EU-paneeli

30 Mun Policy & Klixin korvat

16 Vaaliliite

31 Jos olisin

18 Debattiaukeama

32 Tekotaiteellista postmodernismia (paskaa)

päätoimittaja: antti ojala / taitto & ulkoasu: hanna nykänen / katri tuomainen / ville voutilainen / toimituspäällikkö: kaisa laine / toimitus: joel aaltonen / tom henriksson / julia jousilahti / jaakko kalske / antti kirkkala / jenna lähdemäki / mari marttila / jaakko meriläinen / johannes niemeläinen / tuuli nummelin / elina salmu julkaisija: valtio-opin opiskelijat ry pl 54 unioninkatu 37 / painattaja: multiprint / policy saa HYY:n järjestölehtitukea

3


uutisia Peruttujen kurssien taustalla henkilöstömurheet Keväällä peruttiin sekä hot- että map-linjan perusopintojen viimeinen kurssi. Policy selvitti, miksi. Emeritusprofessori Markku Temmes on korvaamaton. Valtio-opin oppiainevastaavan Juri Mykkäsen mukaan perusopintojen H115-kurssi peruttiin, koska Temmes siirtyi eläkkeelle, eikä tilalle saatu korvaavaa opetusta. Mykkänen kuitenkin kiistää oppiaineen kärsivän kroonisesta opettajapulasta. ”Ongelmana ovat olleet lukuisat henkilövaihdokset ja eläköitymiset. Tuntiopetusmäärärahoja leikataan ensilukuvuodeksi. Jos opetusvolyymin nykytaso voidaan säilyttää, olemme hyvin tyytyväisiä”, Mykkänen toteaa. Maailmanpolitiikan puolella professori Teivo Teivaisen kevään kestävä tutkimusvapaa on osasyy perutulle perusopintojen M115-kurssille. Teivaista sijaistavan Riikka Kuusiston mukaan toinen selittävä tekijä on lehtori Mikael Mattlinin lähtö Ulkopoliittiseen instituuttiin. Sijaisetkaan eivät pelastaneet tilannetta. ”Uudelle sijaiselle on vaikea lyödä kylmiltään ihan järkyttävää pakettia”, Kuusisto toteaa. Viime keväänä M115-luentokurssi hoidettiin neljän eri opettajan voimin. Nyt tästä kvartetista on jäljellä vain Kuusisto itse. Kuusiston mukaan jatkossa tavoite on saada opetusta kaikkiin map-linjan yhteisiin jaksoihin. Resurssit ovat kuitenkin tiukalla. ”Lisäksi opettajat liikkuvat jatkossakin, niin en laskisi sen varaan, että opetuksen järjestämisessä tullaan aina onnistumaan.” Antti Ojala

4

Olander: Tutkintouudistus tuo valinnanvapautta Valtio-opin oppiaineen tutkintouudistuksen suuntaviivat lyödään lukkoon maaliskuussa. Uudistus astuu voimaan ennen syksyä. Valtio-opin opiskelijoiden opiskelijaedustaja Tuulikki Olander pitää muutoksia pääasiallisesti onnistuneina. Uudistuksen myötä kandiseminaarista poistetaan yksi opintopiste. JOS-opintokokonaisuus ei ole enää pakollinen hallinnon- ja organisaatioiden tutkimuksen linjalaisille. Vallan tutkimus hajautetaan omaksi kurssikseen jokaiselle valtio-opin linjalle. Myös HOPS2 poistuu. Maailmapolitiikan tutkimuksen ulkopolitiikan ja diplomatian linjan nimi muuttuu ”kansainvälisen yhteiskunnan analyysiksi”. Julkisoikeus ei ole enää ensi syksynä jyrkästi pakollinen yleisopinto. Ensi syksyn fuksit voivat valita julkisoikeuden tilalle työ- ja yritystoimintaoikeuden kurssin tai tilastotieteen johdantokurssin kakkososion. Syynä on tiedekunnan uusi linja järjestää tiedekunnan yhteisiä metodikursseja, joille vaaditaan tilastotieteen johdantokurssin suoritus 10 opintopisteen suuruisena. Maisteriopinnoissakin on hienosäätöä. Graduseminaarin yleinen osa poistuu kokonaan, ja maailmanpolitiikassa eri polkujen opiskelijat jaetaan tulevissa graduseminaareissa kahteen sekaryhmään. ”Uudistukset ovat hyvin perusteltuja, mutta opiskelijoiden mielipidettä esimerkiksi graduseminaa-

rin yleisen osan lopettamisesta olisi voitu tiedustella perusteellisemmin. Toisaalta uudistus tuo joustavuutta ja enemmän valinnanvapautta opintoihin”, Olander toteaa. Oppiaineneuvostossa on keskusteltu mahdollisuudesta saada eri linjoille enemmän yhteisiä kursseja. Valtio-opin oppiainevastaava Juri Mykkänen kertoo, että hot- ja potlinjojen aineopintoihin tulee yksi yhteinen kurssi EU:n integraatiosta ja instituutioista. ”Maailmanpolitiikka jatkaa oman erityisyytensä korostamista”, Mykkänen sanoo. Myös työelämäorientaatio on puhututtanut neuvostoa. Tiedekunta on vaatinut työelämäorientaation opintopistemäärän nostamista kolmeen, mutta valtio-opin henkilökunta onollut eri linjoilla: opintopistemäärä on uusissa tutkintovaatimuksissa 1–2. ”Emme halunneet antaa periksi tiedekunnan painostukselle ja päätimme, ettemme tuhlaa opintopisteitä työelämäorientaatioon. Tiedän, että opiskelijoille on vaikea perustella työelämäorientaation vähäisyyttä, mutta mikä on sen merkitys opiskelijalle siinä vaiheessa, kun hän on siirtymässä työelämään? Työelämävalmiuksia ei opita sormia napsauttamalla”, Mykkänen aprikoi. Instituutiovierailuja kuitenkin jatketaan Suomen poliittinen järjestelmä -kurssin yhteydessä jatkossakin. Antti Ojala


HYY:n järjestölehtitukeen muutoksia HYY:n ainejärjestöille myöntämään järjestölehtitukeen on tulossa muutoksia. Euromääristä ei ole vielä tietoa, mutta tuen saamisen perusteet muuttunevat. Lehtituen tarkoitus on ollut korvata lehtien painokuluja. Nettilehdet eivät ole saaneet tukea lainkaan. ”Tukimalli on auttamattoman vanhentunut, sillä lehtikenttä on muuttunut. Uuden mallin työstämistä ei kuitenkaan vielä ole aloitettu”, sanoo Marina Lampinen, HYY:n talousjohtokunnan puheenjohtaja. Nettilehtien tukeminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista, sillä HYY:n periaatteena on ollut, että työstä ei makseta. ”HYY:n avustuksilla ei ole tähän asti ollut luvallista maksaa palkkioita tai palkkoja. Sen vuoksi avustus on painottunut nimenomaan painokulujen tukemiseen”, Lampinen toteaa. Tänä vuonna ainejärjestöjen lehdet saavat HYY:ltä tukea yhteensä 25 000 euron verran. Vuonna 2010 Policy sai tukea yli 400 euroa. Tällä hetkellä HYY:n hallitus on sorvaamassa kehysbudjettia vuodelle 2012. ”Valmisteilla olevat asiakirjat eivät ole julkisia, mutta voisin sanoa, että järjestölehtitukeen ei olla (euromääräisesti) puuttumassa”, Lampinen kertoo. HYY:n budjetista päättää viime kädessä HYY:n edustajisto, joka valitaan vaaleilla aina kahden vuoden välein. Ensi syksynä valittava uusi edustajisto pääsee siis päättämään joulukuun budjettikokouksessa, kuinka järjestölehtituelle käy. Antti Ojala

Mapin kevät on täynnä iloa ja feminismiä! Maailmanpolitiikan tutkimuksen linjalla aloitti vuoden alussa kaksi sijaislehtoria, Marjaana Jauhola ja Elina Penttinen. Keitä he oikein ovat? Elina Penttinen suunnitteli nuorena uraa kuvataiteen parissa, mutta totesi, että voidakseen ilmaista itseänsä riittävä hyvin hänen on tunnettava maailma paremmin. Niinpä hän haki Turun yliopistoon lukemaan yhteiskuntatieteitä ja jäi sille tielle. Penttinen väitteli Tampereen yliopistossa vuonna 2004. Väitöskirja tutki globalisaation ja Venäjältä Suomeen liikkuvan prostituution yhteyttä, ja se oli ensimmäinen väitöskirja, jossa oli selvästi feministinen tarkastelukulma. Lehtorin työssään hän haluaa kehittää luennoitsijoiden ja opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta ja saada lisää iloa opetukseen. Marjaana Jauhola päätyi opiskelemaan yhteiskuntatieteitä lukion äidinkielen opettajan innoittamana. Hän aloitti opiskelut ensin sosiologian parissa, mutta on sittemmin opiskellut sekä kehitysmaatutkimusta, että kansainvälisiä suhteita. Jauhola väitteli Aberystwythin yliopistossa Isossa-Britanniassa, aiheena tsunamin jälkeinen jälleenrakennus ja tasa-arvo Acehissa, Indonesiassa. Samoin kuin Penttisen väitöskirjassa, hänenkin työssään on feministinen näkökulma. Opetuksessa

ja tutkimuksessa Jauhola haluaa painottaa poikkitieteellisyyttä ja asioiden kokonaisvaltaista tarkastelua. Uusien lehtoreiden opetuksesta voi nauttia maailmanpolitiikan teoriasuuntaukset -luennoilla ja maailmanpolitiikan tutkimuksen linjan kevään kandiseminaarissa. Tuuli Nummelin

Marjaana Jauhola

Elina Penttinen

5


vaalibarometri Teksti: Elina Salmu

Policy-gallup: Jyrki-boy pääministeriksi Policy tiedusteli valtio-opin opiskelijoiden ajatuksia tulevista eduskuntavaaleista. Pienimuotoinen vaalibarometri selvitti muun muassa, miltä tulevan hallituksen uskotaan näyttävän.Tulokset ovat tässä.

P

ääministerin suhteen voolaiset olivat kohtalaisen yksimielisiä. Suuri enemmistö, lähes 70 prosenttia vastaajista arveli kokoomuksen Jyrki Kataisen olevan seuraava pääministeri. Keskustan Mari Kiviniemen toiseen hallitukseen uskoi vain 17 prosenttia vastaajista. Muutamia ääniä saivat myös Sdp:n Jutta Urpilainen sekä perussuomalaisten Timo Soini. Yhden äänen sai dildonsa myötä kohumuotoilijaksi noussut Stefan Lindfors – meniköhän jollakin nyt Stefanit sekaisin? Suomen seuraavan valtioneuvoston kokoonpano hajautti voolaisten rivejä pääministerikysymystä enemmän. Merkillepantavaa kuitenkin on,

6

Vaalibarometrissa voolaisilta kysyttiin seuraavaa: 1.Kuka on Suomen seuraava pääministeri? 2. Mitkä puolueet muodostavavat seuraavan valtioneuvoston? 3.Aiotko äänestää huhtikuun eduskuntavaaleissa? 4. Tiedätkö jo, ketä äänestät? 5. Katainen I: kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset?

että jokainen kysymykseen vastannut näki tulevassa valtioneuvostossa ainakin kokoomuksen. Myös keskusta sisällytettiin kolmeen neljästä hallituskokoonpanosta. Rkp:n mukanaoloon uskoi tasan puolet voolaisista, ja vihreät pääsivät lähes samoihin lukemiin. Perussuomalaiset saavat hallituspaikan 39,1 prosentin mielestä, kun taas demareiden mahdollisuuksiin uskoi vain joka kahdeksas. Vajaat yksitoista prosenttia uskoi ministerinsalkkuja jaettavan kristillisdemokraateille. Voolaisten mukaan hallitusakselin muodostavat siis kokoomusja keskusta. Vain ”apupuolueista”on

erilaisia näkemyksiä: 17 prosenttia uskoi perussuomalaisten liittyvän joukkoon. Moni uskoi myös vihreiden (15 %), vihreiden ja Rkp:n (11 %) tai perussuomalaisten ja Rkp:n (11 %) muodostavan tulevan valtioneuvoston yhdessä porvareiden kanssa. Yhteensä erilaisia hallituskokoonpanoja mainittiin 16 erilaista, joista kokoomus oli mukana jokaisessa, keskusta yhdessätoista, SDP kolmessa ja perussuomalaiset kuudessa. Merkillepantavaa on tilanne kolmen suurimman puolueen välillä. Vaikka kokoomuksen, keskustan ja SDP:n kannatus on suuremmissa


Aiotko äänestää huhtikuun eduskuntavaaleissa? 100

100

Kysely toteutettiin kvantitatiivisten menetelmien ja poliittisen ajattelun perusteiden luennoilla, joilla halukkaat saivat vastata vaalibarometrin kysymyksiin. Otos on kohtalaisen pieni, 46 henkilöä, eikä välttämättä edusta tasaisesti kaikkia voolaisia. Kyselyä tuleekin pitää lähinnä suuntaa-antavana, mutta siitä huolimatta se paljastaa jotain valtio-opin opiskelijoiden vaaliasenteista ja -ajatuksista.

80 60

% vastauksista

40 20

0

0 Kyllä

En

Kokoomus mukana lähes kaikissa hallituskoalitioveikkauksissa 97,8

Kokoomus

78,3

Keskusta

50

RKP

45,7

Vihreät

39,1

Perussuomalaiset SDP

13

KD

10,9 2,2

Ei osaa sanoa 0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

% vastauksista

kyselyissä ollut melko samoissa lukemissa, tämän barometrin mukaan kokoomuksen ja keskustan mahdollisuudet hallituspuolueeksi ovat selvästi suuremmat kuin SDP:n.

K

ysymys siitä, aikooko vastaaja osallistua huhtikuun eduskuntavaaleihin, sai yllättävän vastauksen: joka ikinen kyselyyn vastannut kertoi aikovansa äänestää huhtikuun eduskuntavaaleissa. Vaikka täydet 100 prosenttia voolaisista tuskin suuntaakaan vaalipäivänä uurnille, kyselyn tulos kielii keskimääräistä huomattavasti suuremmasta äänestysinnosta.

Edellisissä eduskuntavaaleissa 67,9 prosenttia äänioikeutetuista antoi äänensä, ja erityisesti nuorten kohdalla osuus oli vielä huomattavasti pienempi. Vaikka tarkkoja ikäryhmittäisiä osallistumislukuja ei kerätä, on havaittu, että alle kolmikymppisten äänestysosuus jää niukasti 50prosentin yläpuolelle. Vaikka voolaiset aikoivat lähteä äänestämään, harva vastaajista oli vielä selvillä siitä, kenen numero äänestyslipukkeeseen lopulta päätyy: yli kolme neljäsosaa vastaajista ei vielä tiennyt, ketä aikoo äänestää. Moni huomautti kylläkin, että puolue on jo selvillä, mutta henkilö ei.

Valtio-opin opiskelijat ovatkin varmasti ihanteellinen kohderyhmä vaalikampanjaa tekevälle: tiedostavia nuoria aikuisia, jotka eivät vielä ole lyöneet lukkoon äänestysvalintojaan. Lähteet: Sami Borg: Hiljaa hyvä tulee. Puheenvuoro äänestysprosenteista ja vaaliaktivoinnista (2008); www.kansanvalta.fi (luettu 13.2.2011).

7


Kenestä pääministeri?Jyrki Jyrki vahvoilla, kirittävää. Kenestä pääministeri? vahvoillaJutalla Jutalla kirittävää 67,4

Jyrki Katainen

KOMMENTTI VAALIBAROMETRIIN

17,4

Mari Kiviniemi

4,3

Jutta Urpilainen

Arkadianmäki: kovaa, puuskittaista tuulta

2,2

Timo Soini Muu / ei vastausta

8,7 0

20

40

60

% vastauksista

80

Mikäli voolaisia on uskominen, seuraavassa hallituksessa istuvat kokkarit, kepu ja persut. Veikkaus ei ole tuulesta temmattu, sillä demareiden koneessa tuntuu olevan kesädieseliä pakkasillakin, ja Timo Soinin voittokulkua ei näytä pysäyttävän mikään. Kolmen suuren puolueen valtamonopolin rikkoutuminen ei varmasti ilahduta asianosaisia. Jotain tarttis tehdä, mutta mitä? Persujen eliminointi hallituksesta ei voi tulla kyseeseen, mikäli vanhat mahtipuolueet haluavat säilyttää kasvonsa kansanvallan airueina. Ainoa tapa puhkaista paisunut persupallo on panna heidät vastaamaan puheistaan. Ryhmäkurin ylläpitäminen ei varmasti ole vaalien jälkeen Soinille helppoa. Jos puolue ei pysy hallituksen linjoilla, poliittinen kriisi, jopa uudet vaalit ovat lähellä. Ja sehän sopii sekä Jyrkille, Marille että Jutalle.

100

Tiedätkö jo, ketä äänestät? 76,1

80 70 60 50 40 30

23,9

% vastauksista

20 10 0 Kyllä

En

Antti Ojala

Mitkä puolueet muodostavat Suomen seuraavan valtioneuvoston? 17,4

Kok., kesk., PS

15,2

Kok., kesk., vihr. Kok., kesk., vihr.,PS …

10,9 10,9

Kok., kesk., PS., RKP

8,7

Kok., kesk., RKP

6,5

Kok, vihr., RKP, SDP

4,3

Kok., vihr., PS., RKP

26,1

Muut 0

8

5

10 15 % vastauksista

20

25

30


Ylpeys kuristaa köyhät Suomalaisten asenteet köyhiä kohtaan ovat kovat. Köyhyys on ihmisen oma vika. Köyhyys on häpeä. Mutta miljoonavoittoja takovat pikavippifirmat eivät häpeä. Teksti: Joel Aaltonen Kuvat: Hanna Nykänen

H

elmikuu. Toivoton, pimeä, kylmä helmikuu. Olen kusessa. Vuokra vei opintotuet, ja koska päätin pitää tammikuussa pari viikkoa ”lukulomaa”, kovin suurta lahjoitusta ei kannata työnantajalta odottaa. Opettavaisinta, mitä luin lomani aikana taisi olla, että vampyyrit kuolevat tippuessaan juoksevaan veteen. Tämänkin näin ehkä elokuvasta. Siltikään minun ei pitäisi vielä olla lähellekään puilla paljailla. Ei pitäisi. Käytin kaikki loput rahani retron pelikonsolin Super Nintendon ostamiseen. Mutta minkä helvetin takia Super Marion ja Donkey Kon-

gin täytyy syödä koko ajan? Pelaaminen olisi paljon helpompaa, jos joka kerta Marion löytäessä sienen vatsa ei kurnisi nälästä. Banaaneista en edes pidä, mutta nekin rupeavat vaikuttamaan hyvältä idealta. Kolmantena päivänä osoittautuu, että elämä ilman ruokaa on ehkä sittenkin liian vaativaa. Alan pohtia vaihtoehtojani. Laupeudentyö ry on Veikko Hurstin 1960-luvulla perustama kristillinen avustusjärjestö. Nykyään hänen poikansa Heikki Hurstin johtamana se järjestää Helsinginkadulla viikoittaisia ruoka- ja vaatejakeluita. Joka kuukauden viimeisenä tiistaina on

Joka kuukauden viimeisenä tiistaina on erikseen opiskelijoille suunnattu tilaisuus.

erikseen opiskelijoille suunnattu tilaisuus. Olen lievästi yllättynyt jonon pituudesta. Ei tässä sentään Tavastian lauantaidiskoon jonoteta, mutta tilausta tälle näyttää selvästi olevan. Paikalle tulleet eivät kuitenkaan ole kaltaisiani. Eivät rahansa iloisesti hihittäen kaivoon viskoneita idiootteja, vaan suunnitelmallista rahankäyttöä harrastavia säästäväisiä ja älykkäitä ihmisiä. Ja vaihto-oppilaita. Suunnilleen puolet paikallaolijoista puhuu äidinkielenään jotakin muuta kuin suomea. Yritän selvittää mikä köyhiä suomalaisia opiskelijoita estää saapumasta paikalle. Keskuste-

9


luissa toistuu jatkuvasti sama teema, ylpeys.

edelleen olla oma herrani, ja jossa kenenkään ei tarvitse koskaan kuulla vaikeuksistani. Harkitsen pikavipin ottamista.

S

uomalaisten asenteet köyhyyttä kohtaan ovat erittäin kovia. Esimerkiksi Yhteiskuntapolitiikkalehden joulukuussa julkaisema tutkimus paljastaa suomalaisten sosiaalityöntekijöiden asenteiden köyhiä kohtaan olevan monin verroin tylympi kuin muissa Pohjoismaissa. Muissakin vastaavissa tutkimuksissa suomalaiset ovat naapureitaan useammin kallistuneet yksilöllisen syytökseen, eli paikantaneet köyhyyden syyn köyhään itseensä. Tällaisessa kulttuurissa ei olekaan ihme, että apua on vaikea hakea. Kaltaiselleni ylpeälle suomalaiselle miehelle on kova pala nöyrtyä. Se johtaisi valtavaan alemmuudentuntoon niiden finanssinerojen edessä, jotka tasaavat budjettinsa jokaisen oluen jälkeen taskulaskimella. Täten käännyn ratkaisuun, jossa voin

10

S Pikavipeillä voi takoa valtavia voittoja hyväksikäyttämällä hädänalaisessa asemassa olevia.

uomen rikoslaki kieltää koronkiskonnan. Lainaaja syyllistyy koronkiskontaan luoton koron ylittäessä huomattavasti julkisen valvonnan alaisten rahalaitosten vastaavassa luotonannossa ottaman tavallisen koron. Kuitenkaan jopa uskomattomia 1000 prosentin vuosikorkoja kerääviä pikavippifirmoja ei aseteta syytteeseen. Pikavippifirmat ilmestyivät katukuvaan viime vuosikymmenen puolivälissä ja ovat sittemmin lisääntyneet kuin sienet sateella. Bisneksessä pyörivät isot rahat: vuonna 2009 turkulaisen Vipster Oy:n liikevaihto oli 9,5 miljoonaa euroa ja nettovoitto 4,4 miljoonaa. Näillä lukemilla se oli Suomen kuudenneksi kannattavin yritys.

Joulukuussa voimaan astui laki, jonka mukaan pikavippifirmojen tulee olla rekisteröityjä yrityksiä. Tämä vei pohjan monilta pieniltä ja epämääräisiltä pikavippiyrityksiltä, mutta moraalista ongelmaa se ei ratkaissut. Pikavipeillä voi takoa valtavia voittoja hyväksikäyttämällä hädänalaisessa asemassa olevia. Suomessa oli tämän vuoden alussa 320 000 maksuhäiriömerkintäistä. Merkintöjä saaneiden määrä kasvoi viime vuonna 13 prosenttia edeltävään vuoteen verrattuna. Pahin tilanne on nuorilla. Luottotietojen mennessä nuoren voi olla äärimmäisen vaikea saada esimerkiksi puhelinliittymää tai vuokra-asuntoa. Velkojen ja laskujen kasautuessa on helppoa ottaa lainaa aina uudelta pikavippifirmalta. Tällaiselle kierteelle tuskin voi ennustaa muuta kuin tuskallista loppua.


Opiskelijat värjöttelivät ruokajonossa helmikuisessa pakkasessa

i

tt Kommen

Miksi pikavippifirmat ovat edelleen laillisia? Poliisin mukaan pikavippifirmojen korkoja ei voida verrata pankkien antamiin korkoihin, sillä pikavippiyritykset sisällyttävät perittäviin summiin liiketoiminnan kiinteät kulut, tilavuokrat ja työntekijöiden palkat. Näitä kuluja ei lasketa osaksi korkoa. Tulkinta laista on mielestäni vähintään luova. Vuonna 2009 Taloustutkimuksella teetetyssä tutkimuksessa yli 80 prosenttia suomalaisista halusi kieltää pikavipit. Pikalainoille on kuitenkin selvästi kysyntää, ja tällaisella palvelulla on hyödyllisiäkin käyttötarkoituksia. Eikö olisi jo aika luoda näinkin valtavalle alalle selvät ja asiakkaita kohtaan rehelliset pelisäännöt? En päätynyt ottamaan pikavippiä. Älkää tekään ottako. Ne ovat törkeä kusetus, jonka takana lymyää liuta ihmisiä, joiden tekemiset eivät kestä päivänvaloa. Joskus on parempi vain nöyrtyä ja pyytää rehellisesti apua. Kiitos rahoista äiti, lupaan käyttää ne johonkin fiksumpaan tällä kertaa. Joel Aaltonen

11


Teksti: Antti Ojala Kuvien lähde: Wikileaks

POLICYLEAKS Policyn toimitus on saanut haltuunsa satoja VOO:n hallituksen epävirallisia asiakirjoja. Toimituksemme on työskennellyt uutterasti penkoakseen valtavasta aineistosta oleelliset asiat esiin. Kiittäminen on myös muutamaa syväkurkkua. Vuoto paljastaa merkittäviä yksityiskohtia siitä, miten valtaa käytetään suurvalta-ainejärjestötoiminnan hämärissä kabineteissa. Korruptiokaan ei ole vierasta, kun kähmintä pääsee sisäsiittoisesti valloilleen. Lainauksista on poistettu nimet viattomien yksilöiden suojelemiseksi. Policy pyysi Paavo Lipposta (ex-puhemies, nyk. kaasulobbari) kiikuttamaan sensuroimattoman aineiston USA:n Helsingin suurlähetystöön, minkä hän teki oitis jokapäiväisen vierailunsa yhteydessä.

Tässä ne ovat, for your eyes only. 12


Lainaus <kalle.nieminen@helsinki.fi>: Eso = paska (mielestäni) - - Olen mukana Etelä-Helsingin virkistysmatkalla kelluvalla Varissuolla, oli se sitten kokousmatka, päihteiden hakumatka, Keihäsmatkojen järjestämä reissu Hansakaupungin iloihin (toim. huom. tähän krp on kiinnittänyt esitutkinnassaan huomiota: heppi heiluu VOO:n laskuun?) tai VOOn muutenvaanmatka. Lainaus <kalle.nieminen@helsinki.fi>: Ps. luin ensin että Tuuli ’runkuttaa’ laitokselta jonkun.. heheheh.. Olis saatu koko laitos puhumaan.. heheh. ei vittu Kalle (toim. huom. heppi heiluu taas). Lähettäjä: <Kari-Eerik.Koivisto@helsinki.fi> Tshahahaha Kalle ja sun ”Tuuli runkuttaa”-mielenlaatus. Siinä on voo kapitaalille tunnuslause, toimintasuunnitelma ja budjettikatsanto. - - Edellämainitut tuskin saavat kenenkään vatsaa sekaisin (toisin kuin jo edellä tervehditty unicafen leidi).

Quoting mari.marttila@helsinki.fi: ”VOOlaisilla on niin paska musiikkimaku” Lainaus <ville.petasnoro@helsinki.fi>: ...siksi niitä pankkikytköksiä tässä tiedustelen!

Asiakirjojen joukossa oli myös yksi helmi, jonka julkaisemme kokonaisuudessaan: Päiväys: Fri, 31 Dec 2010 14:44:08 +0200 Lähettäjä: ”Henri Virta” <henri.virta@helsinki.fi> Otsikko: [voo-hallitus] Avoin kirje ainejärjestötoimintaa vastaan Vastaanottaja: voo-hallitus@helsinki.fi Talvi on saapunut: lumihiutaleet värjäävät maan valkoiseksi, autot liukuvat kaduilla ja vanhukset liukastelevat luitaan murtaen. VOO:n hallitus on vaihtumassa ja uusi hallitus tarttumassa vallankahvaan vanhan irrottaessa siitä mietteliäänä otettaan. Tällainen transitiovaihe on otollinen hetki itsereflektoinnille, ja toivoisinkin asianomaisten viettävän kanssani hetken pohtimalla ainejärjestötoiminnan moraalista oikeutusta. Samalla kun yhä useammalla yhteiskunnan saralla valtion sääntelyä ollaan purkamassa ja siirtymässä kohti markkinahenkisempää yhteiskuntaa, joillain aloilla vannotaan edelleen vanhan keskusvaltaisen perinteen ja sääntelyn nimeen. Ehkäpä yllättäen eräs aloista, joilla vanhat sääntelyn tuulet puhaltavat kaikkein voimakkaimmin, on ainejärjestötoiminta. Ainejärjestöt omivat de facto monopolin opiskelijoiden sosiaalisten tapahtumien järjestämisessä ja vääristävät siten perustavanlaatuisesti kilpailua sosiaalisten suhteiden markkinoilla. Tällä tavoin ainejärjestöt vähentävät opiskelijoiden insentiivejä järjestää omaehtoista toimintaa, joka olisi omiaan maksimoimaan yksilöiden kokonaishyötyä. Kaiken lisäksi tätä markkinavääristymää tuetaan yhteisin varoin: ainejärjestöt saavat toimintaansa avustusta ylioppilaskunnalta. Nyt vuoden vaihtuessa on viimeinkin sosiaalisten suhteiden emansipaation aika: vapautukaamme ainejärjestöjen ikeestä ja siirtykäämme laissez faire -hauskanpitoon! Toivonkin, että uusi hallitus tunnustaa edelliseen erheet jättämällä ainejärjestötoiminnan vähemmälle tai ainakin järjestämällä huonompia bileitä kuin väistyvä hallitus, jonka valtakaudella tapahtumien suosio on ollut omiaan aiheuttamaan merkittäviä markkinavääristymiä. Hyvää uuttavuotta ja uutta vuotta niin väistyvälle kuin tuoreellekin hallitukselle toivottaen, Henri

13


Missä poliitikko – siellä innovaatio Teksti ja kuvat: Hanna Nykänen

Keskustelupaneelista toiseen poliitikot näkevät innovaatiot Suomen pelastajina. Uusia lääkkeitä ei ollut tarjolla, kun puoluejohtajat ottivat toisistaan mittaa Helsingin yliopiston juhlasalissa.

14

V

altio-opin opiskelijoiden tieteellisten intressien kannalta tuleva kevät on jännittävämpi kuin pari edellistä, sillä eduskuntavaalien lähestyessä riittää politiikan tutkijoille tekemistä. Suomen Kuvalehti, Eurooppalainen Suomi ja Helsingin yliopiston alumniyhdistys järjestivät helmikuussa yliopiston juhlasalissa vaaleihin liittyvän keskustelupaneelin Suomen ja EU:n tulevaisuudesta. Paneeliin osallistuivat perussuomalaisten Timo Soinia lukuun ottamatta kaikki eduskuntapuolueiden puheenjohtajat. Suomen Kuvalehti oli tiedustellut etukäteen puolueiden kantoja erilaisiin Euroopan unioniin liittyvistä kysymyksistä, ja vastaukset välkkyivät taulukoituna puoluejohtajien taustalla. Pääpaino keskustelussa oli talouspolitiikan teemoissa, kuten


ja kontrollipolitiikkaa luodaan jatkuvasti uusien kriisien minimoimiseksi.

M

euroalueen kriiseissä, yhteismarkkinoissa ja työllisyydessä. Myös kilpailukyky nousi esille monissa kysymyksissä ja vastauksissa.

S

uomen EU-jäsenyyden kannattavuus oli tilaisuuden avauskysymyksenä. Ehdottoman hyödyllisenä jäsenyyttä pitivät kokoomus, Sdp ja Rkp. Jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa ovat vihreät ja keskusta. Vasemmistoliitto sen sijaan ei ollut asiasta samaa eikä eri mieltä, ja skeptisimmin jäsenyyteen suhtautuvat perussuomalaiset. Tärkeimmiksi syiksi ja eduiksi Suomen jäsenyydelle unionissa nostettiin lähes yksimielisesti kyky olla mukana ytimissä tekemässä päätöksiä. Rauha ja vakaus niin työvoimakuin talouspolitiikassa olivat Jyrki Kataisen (kok), Jutta Urpilaisen (sd) sekä Mari Kiviniemen (kesk) mielestä EU-jäsenyyden tarjoamia suurimpia hyötyjä. Paavo Arhinmäki (vas) sitä vastoin nosti esiin EU:n myötä syntyneet ”kahdet työmarkkinat”, joilla harmaa talous rehottaa ja työntekijöiden asema on jäänyt yritysten varjoon. Vuonna 2008 Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt pahamaineinen talouskriisi, joka viime vuonna sai Kreikan ja Irlannin polvilleen, he-

Merkittävimpinä tekijöinä parhaan tulevaisuuden takaamiseksi Kiviniemi ja Katainen tarjosivat neljän k:n pakettia: kilpailukykyä, koordinaatiota, kasvupolitiikkaa ja kuria.

rätti keskustelua puoluejohtajien välillä. Ratkaisuja ongelmien ehkäisyyn ja hoitoon tiedusteltiin puolin ja toisin. Arhinmäen ja perussuomalaisten kansanedustajaehdokkaan VesaMatti Saarakkalan mielestä unioni on ollut liian lepsu syyllisten rankaisemisessa: kontrollin välineitä ei ole saatu aikaan, eikä riittävää tahtoa asian etenemiseen löydy unionin tasolla. Kataisen mukaan sanktioita

erkittävimpinä tekijöinä parhaan tulevaisuuden takaamiseksi Kiviniemi ja Katainen tarjosivat neljän k:n pakettia: kilpailukykyä, koordinaatiota, kasvupolitiikkaa ja kuria. Näistä viimeisin oli paneelin yksimielinen vaatimus EU:n talouspolitiikan hoitoon. Urpilaisen ja Päivi Räsäsen (kd) mielestä talouskysymysten lisäksi pitäisi kiinnittää enemmän huomiota sosiaaliseen ulottuvuuteen, joka keskittyisi sosiaalipolitiikan tarkasteluun ja erityisesti EU:n läheisyyseli subsidiariteettiperiaatteen tehokkaaseen toteuttamiseen. Kuuntelijoita askarruttivat tehoton maatalouspolitiikka, yliopistojen suhde politiikkaan, EU:n budjetin osuus koulutuksesta ja Suomen valttikortit kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Politiikkojen lempilapsi – sana innovaatio - nousi esille lähes jokaisessa vastauksessa. Politiikan tutkijat ja ekonomit haluttiin kutsua mukaan avoimeen keskusteluun, joten osallistumisareenalle olisi nyt meillä opiskelijoillakin vapaa pääsy.

15


Sävyt eivät säväytä, vaan teot Nyt on aika toimia ja tehdä muutoksia. Meitä täytyy olla entistä enemmän, ei vain katsomassa, vaan vaatimassa kauaskantoisempia ratkaisuja. Olen Verna Castrén, 21-vuotias helsinkiläinen sosiologian opiskelija ja Helsingin Vihreiden Nuorten puheenjohtaja 2010 ja 2011. Ihmisillä pitää olla kansalaisuudesta, sukupuolesta, iästä, uskonnosta, vammaisuudesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta samat mahdollisuudet ja edellytykset elää Suomessa. Koulutuksen pitää olla jatkossakin maksutonta, työelämän on joustettava elämäntilanteiden mukaan ja silpputyöläisten asemaa on parannettava. Kaupungeissa asukkaiden, kulttuurin ja taiteen pitää voida näkyä, tarvitsemme uudenlaista kaupunkikulttuuria. Suomella on mahdollisuus olla ympäristönja ilmastonsuojelun edelläkävijä. Ympäristöteknologian ja uusien energianlähteiden tukeminen tuo valtavasti uusia mahdollisuuksia, myös työpaikkoja. Meidän on säädettävä ilmastolaki, joka määrittää vuosittaiset sitovat päästötavoitteet. Verna Castrén, Vihreät www.vernacastren.fi

Fillaroiva feministi Vaaliteemani rakentuvat vapauden ja voimaantumisen ajatusten ympärille. Toimeentulo on perusasia, edellytys elämiselle ja osallitumiselle, siksi vaadin vastikkeetonta perustuloa. Opiskelijoiden vapautta ja tasavertaista pääsyä opiskeluun pyritään rajoittamaan, sille on sanottava ei! Oikeudet kuuluvat myös eläimille ja ympäristölle. Ilmastolaki nyt ja loppu turkistarhaukselle! Katri Immonen, Vasemmistoliitto www.katriimmonen.fi

16


H

ei! Olen Te ppo Säkkinen, 20-vuotias helsinkiläistynyt ylioppilas, kotoisin Rovaniemeltä. Viime vuonna toimin Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtajana. Parikymppisen itsenäisen elämän alku on täynnä nivelvaiheita - opintoasteelta toiselle, omaan asuntoon ja työelämään. Haluan, että eteenpäin kulkeminen on sujuvaa ja käy nuoren omilla ehdoilla, ja että toimeentulo sekä hyvinvointi on turvattu. Syrjäytymiseen ei meillä ole varaa, vaan kaikille on löydettävä paikkansa yhteisössä. Tärkeitä teemoja minulle ovat myös suvaitsevaisuus ja Suomi osana maailmaa.

Teppo Säkkinen, Keskusta www.tepposakkinen.fi

KAIKKI HYVINVOINTI RAKENTUU TYÖNTEON VARAAN.

Työnteon tulee olla joka tilanteessa kannattavaa, sillä hyvinvointia ei turvata veronkorotuksilla.

YRITTÄJYYS KANTAA SUOMEA.

Verotuksen on kannustettava yrittäjyyteen ja tuettava yritysten kasvua.

METROPOLIALUE ON SUOMEN VETURI.

Suomen kilpailukykyä ja menestystä rakennetaan vahvalla metropolipolitiikalla; pääkaupunkiseutu tulee yhdistää yhdeksi metropolikaupungiksi.

VELKAANTUMINEN KURIIN JA PALVELUT KUNTOON. NYT.

Niemi muuttaa kaiken Haluan muuttaa tavan, jolla politiikkaa tehdään. Haluan muuttaa putkitutkintoja ilman työllistysmismahdollisuuksia tarjoavat korkeakoulut. Haluan muuttaa Suomen ilmasto- ja kehityspolitiikan kunnianhimoisempaan suuntaan. Näissä vaaleissa tarvitaan hyvinvointivaltion puolustajia. Minulle sosiaalinen oikedenmukaisuus ja sen lisääminen on perimmäinen syy olla mukana politiikassa vaikuttamassa.

Julkisen sektorin on pakko uudistua ja karsia rönsyjä.

Matti Niemi, Sosiaalidemokraattinen puolue Lasse Männistö, Kokoomus

www.mattiniemi.fi

www.lassemannisto.fi

17


Kolumni

Oikeudenmukaisuus kysyy luovuutta

T

oimin tammi- ja helmikuun ajan Mitro Revon avustajana Euroopan parlamentissa. Kiitos Mitron ilmiömäisen kyvyn luottaa avustajatiiminsä sain mahdollisuuden toimia työssäni mahdollisimman luovasti. Valmistelin Mitrolle useita puhe- ja kirjoituspohjia yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ydinaseriisuntaan. Lisäksi suosittelin kannanottoa kansallisen ilmastolain sekä maailmanparlamentin perustamisen puolesta. Parlamentin täysistuntoon valmistelin Mitrolle puheenvuoron Valko-Venäjän tilanteesta ja suosittelin äänestysratkaisuja reilun globaalin banaanikaupan takaamiseksi. Loin työnantajalleni myös Facebook- ja Twitter-tilit. Niistä ensimmäiseen kehitin obamamaisen kuva- ja videoblogin. Vaikuttavin harjoittelukokemukseni ei kuitenkaan sijoittunut Brysseliin tai Strasbourgiin, vaan Dakariin. Osallistuin Mitron edustajana Maailman sosiaalifoorumiin Senegalissa, jonne kokoontui kymmeniätuhansia osallistujia 120 eri maasta. Siellä sain tavata katolisen aktivistin ja yhden sosiaalifoorumin

Vieraskynä

märsimme heti toisiamme, kun pohdimme, miten maailman murheelliset voisivat saada lohdutuksen. Mielestäni on sääli, kuinka mediassa uskontoa käsitellään lähinnä konservatiivisten ja väkivaltaisen poliittisten voimien edistäjänä. Sekin rooli uskonnolla varmasti on. Uskonto voi kuitenkin antaa paljon voimavaroja vaihtoehtoiseen ja luovaan politiikkaan sekä ihmisarvoisen yhteiskunnan rakentamiseen. Sekä Euroopan unioni että Maailman sosiaalifoorumi voivat mielestäni parhaimmillaan olla rohkeita ja luovia rauhanhankkeita markkinavoimien ja imperialistisen politiikan hallitsemaa globalisaatiota vastaan. Chicon mukaan ei olekaan vain ihmisen oikeus vaan myös pyhä velvollisuus kysyä, miten me voisimme yhdessä luoda toisenlaisen maailman, jota jälkipolvet voisivat aikanaan ihailla.

Kilpailevat puolueet saattavat tietysti vaalilupauksillaan kääntää tilanteen sittenkin edukseen. Poliittisesta elämästä tulee erityisen mielenkiintoista, jos vajaamielisiä lupauksia ryhdytään oikeasti toteuttamaan. Hallitsevien puolueiden ääntenostamiskäytöksellä on seurauksensa: budjetin ali- ja ylijäämän vuorotteluja vaalien tahdittamana. Kun ennen vaaleja valmistaudutaan kilpaan aggressiivisella talouspolitiikalla, vaalien jälkeen pitää vähän kiristää. Empiiristä tukea budjettisykliväitteelle löytyy roppakaupalla, vaikkakin ne painottuvat nykyisin lähinnä kehittyviin maihin. Jotkin tutkimukset tosin osoittavat, että heikko budjettitasapainon ylläpitäminen ennen vaaleja laskee uudelleenvalinnan todennäköisyyttä.

Tuoreimmat empiiriset tarkastelut keskittyvätkin etenkin tuhlauskohteiden selvittämiseen – liikeneekö ylimääräistä näyttäviin infrastruktuurihankkeisiin, ajetaanko jonkin pienen kansanosan tukia alas? Jos budjettisyklejä alkaa olla riesaksi asti, mitä asialle pitää sitten oikein tehdä? Istuntokausien määrän rajoittaminen on kiinnostava ajatus, mutta oikeudenmukaisuuden lisäksi se tappaa viimeisetkin kannustimet hyvän talouspolitiikan tekemiselle. Parasta lienee vain keskittyä talouspoliittisen päätöksenteon läpinäkyvyyden sekä median vapauden lisäämiseen.

Tom Henriksson Kirjoittaja opiskelee sekä maailmanpolitiikkaa että teologiaa.

Vaalibudjeteista

K

un vaalit lähestyvät, istuva hallitus pistää uudelleenvalintaa tavoitellen budjettiin pientä vaalilisää. Erityisesti rahaa tuntuu liikenevän näkyviin kohteisiin. Vähemmän kansalaisten arjessa näkyvistä menoeristä sen sijaan voi mainiosti supistaa hieman. Tuoreimmissa poliittisen taloustieteen malleissa vaalibudjetteja lähestytään niin sanotun signaaliongelman muodossa: kun vaalit lähestyvät, istuva hallitus haluaa viestittää äänestäjille olevansa kyvykäs päätöksentekijä. Tällöin rahaa liikenee kaikenmoisiin hankkeisiin, ja verojakin voidaan alentaa. Äänestäjät vastaanottavat signaalin poliitikkojen hallinnollisesta älykkyydestä, ja ääni vilahtaa uurnaan istuvan hallituksen hyväksi.

18

perustajista, jo 80-vuotiaan Francisco ”Chico” Whitaker Ferreiran. Oli vaikuttavaa kuulla, kuinka tämä solidaarisen, ekologisen ja demokraattisen globalisaation grand old man kertoi tarinan papista, jonka saarna muutti vasta kouluikäisen pojan elämän. Pappi oli kertonut Chicolle, että maailmassa oli kaksi suurta syntiä: köyhyys sekä – sitäkin enemmän – välinpitämättömyys kaiken inhimillisen kurjuuden edessä. Nämä ajatukset innoittivat Chicoa tarttumaan toimeen paremman maailman puolesta kauan ennen kuin Gustavo Gutiérrez, Leonardo Boff, Ivone Gebara ja muut Latinalaisen Amerikan vapautuksen teologit kehittivät teorioitaan yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta oleellisena osana kristillistä pelastusta. Ehkä parasta harjoittelussani olivat lounaskeskustelut, joita kävin Mitron kanssa. Kerran kerroin Mitrolle, miten Chicon tapaaminen minuun oli vaikuttanut. Me – protestantti, ortodoksi ja katolinen – ym-

Jaakko Meriläinen Kirjoittaja toimii Kapitaalin päätoimittajana.


Puheenjohtajalta

Ei se järjestö, vaan ihmiset

E

räs ystäväni kysyi kerran minulta illanvieton ohessa, että ”eläksä Jaakko VOO:lle?”. Tätä kysymystä hiukan pohdin rapakon takana ja tulin siihen tulokseen, ettei VOO sinänsä ole minulle muuta kuin järjestö, tyhjä kuori. Totesin, että minulle VOO:ta enemmän merkitsevät voolaiset: ihmiset, jotka muodostavat VOO:n. Tämä tuli huomattua palattuani aurinkoparatiisista takaisin räntäsateiseen, pimeään ja harmaaseen Suomeen. Ja huomattuani tornilogolla varustetun virallisen kirjeen oveni edessä odottamassa. Näiden tapahtumien yhdistämisestä johtuvan maailmanvihan määrää ei voi millään mitata, mutta kuitenkin huomasin muutamaa päivää myöhemmin olevani taas ihan hyvällä tuulella, kun olin päässyt jälleen kerran jauhamaan puuta heinää Klixillä ja kuuntelemaan muiden jauhantaa. Ei se järjestö, vaan ihmiset. Mutta sitten asiaan. Kevät on kiireitä täynnä, ja välissä pitäisi opiskellakin. Vuoden 2010 Toton Africa -hallitus hoiti asiansa hyvin, olosuhteet huomioon ottaen. Saappaat, joihin itse astun Tuomaksen jälkeen, eivät ole pienimmästä päästä. Kuitenkin olen luottavainen siihen, että vuoden 2011 hallitus hoitaa asiat vähintäänkin yhtä hyvin kuin edeltäjänsä. Näin tapahtuukin, jos alkuvuoden toiminnan taso säilyy millään lailla.

Toivotan kaikille antoisaa ja tapahtumarikasta vuotta 2011. Tapahtumia ei ainakaan tule olemaan pulaa.

Jaakko Kalske Kirjoittaja on VOO:n puheenjohtaja.

Analyysi

Obama edelleen ennakkosuosikki

D

emokraattien kärsittyä rökäletappion marraskuun kongressin välivaaleissa ehti moni poliittinen kommentaattori julistaa presidentti Barack Obaman poliittiseksi ruumiiksi. Varsinkin Obaman lainsäädännöllisen agendan nähtiin olevan vaakalaudalla. Yhdysvaltain sisäpolitiikassa tuulet kuitenkin kääntyvät nopeasti: joulukuun loppuun mennessä väistyvä kongressi oli saanut ajettua läpi lyhyessä ajassa harvinaisen paljon merkittäviä lakipaketteja. Yksi näistä oli homojen ja lesbojen asepalveluksen salliva laki, joka oli ollut eräs Obaman vaalilupauksista. Vuodenvaiheessa Obaman kannatus oli korkeimmillaan yli vuoteen, mikä sai samaiset kommentaattorit antamaan hänelle lempinimen ”Comeback Kid”. Kestääkö noste, vai asteleeko Valkoiseen taloon seuraavaksi republikaani? Yhdysvalloissa huomio on pikkuhiljaa alkanut siirtyä Obamasta kohti ensi keväänä pidettäviä republikaanisen puolueen esivaaleja. Spekulointi potentiaalisista ehdokkaista on ollut jo pitkään käynnissä, joskin median arvioihin on syytä suhtautua toistaiseksi suurella varauksella. Ennustivathan analyytikot vuoden 2007 alkupuolella, että presidentinvaaleissa vastakkain olisivat ”lähes varmasti” republikaanien Rudy Giuliani ja demokraattien Hillary Clinton. Republikaanien mahdollisista ehdokkaista eniten esillä on ollut Tea Party -liikkeen yhtenä keulakuvana toiminut Sarah Palin. Palin on suosittu puolueaktiivien – varsinkin äärikonservatiivien – parissa, mutta kansallisella tasolla hän olisi heikko ehdokas. Gallupien mukaan noin 55%:lla amerikkalaisista on negatiivinen mielikuva Palinista, ja varsinkin liikkuvat äänestäjät eivät pidä häntä uskottavana ehdokkaana. Itse esivaaleihin osallistuu suhteellises-

ti suuri määrä puolueaktiiveja, mikä suosii nimenomaan Palinin kaltaisia, ideologisesti ”puhtaita” ehdokkaita. Jos Palinista todella tulee republikaanien presidenttiehdokas, Obaman toinen virkakausi on käytännössä varma.

K

ankeasta kongressista huolimatta Obama on saanut aikaan ensimmäisellä kaudellaan vaikuttavan määrän tärkeitä yhteiskunnallisia uudistuksia. Silti taloustilanteen kehittyminen määrittelee pitkälti Obaman hallinnosta muodostettavan poliittisen narratiivin: nostiko Obaman elvytyspaketti Yhdysvaltain talouden uuteen nousukauteen, vai ovatko terveydenhuollon ja finanssisektorin säätelyn uudistukset kasvattaneet valtion roolia liikaa? Jälkimmäinen, republikaanien narratiivi tulee voittamaan, jos työttömyysluvut eivät putoa seuraavan vuoden aikana nykyisestä yhdeksän prosentin tuntumasta reilusti alaspäin. Toisaalta esimerkiksi terveydenhuoltouudistuksen kohtalo on tällä hetkellä epäselvä, sillä lain perustuslaillisuus on haastettu osavaltiotasolla. Jos asia päätyy korkeimman oikeuden käsiteltäväksi, ja laki todetaan perustuslain vastaiseksi, kaatuu yksi Obaman tärkeimmistä lainsäädännöllisistä saavutuksista. Vaikka vuoden 2012 vaalit ovatkin vielä pitkälti hämärän peitossa, löytyy Yhdysvaltain lähihistoriasta yksi yleispätevä sääntö: istuva presidentti on yleensä vahvoilla, jos taloudella menee hyvin. Vaalien tulos tuleekin olemaan entistä riippuvaisempi maailmantalouden kehityksestä – ei niinkään päivänpolttavista sisäpoliittisista kiistoista. Antti Kirkkala Kirjoittaja opiskelee politiikan tutkimusta.

19


To: VOO Tämän takia kannatti reissata 24 tuntia bussissa. Auringonlasku Puerto Escondidossa. Teksti ja kuvat: Jenna Lähdemäki

Matkis 2010

suuntautui Meksikoon ja Guatemalaan.

Ohessa paloja reissun varrelta!

Hedonismia halpoja

Pitkät välimatkat uuvuttivat.

20


Erään reissussa mukana olleen viestinvaihto kotijoukkojensa kanssa (01.01.2011): -A: Mua puri rausku. -Isä: Tulenko sinne helikopterilla?

Mexico City parhaimmillaan.

a ja

Eräs valtio-oppinut uros viettämässä jouluaattoa Lake Atitlanilla Guatemalassa.

a hostelleja 21


Kuva se vissiin sitten kertoo enemm채n, kuin tuhat sanaa.

El Paredon surf camp, Guatemala ja jokap채iv채inen rutiinimme.

Ammattimaisia otteita Tyynen valtameren rannalla Guatemalassa.

Ilkka fiilistelee.

22


Pavel (24), englanti,Tšekki Kristin (21), politiikan tutkimus, Islanti Jyrki: Elehtii kireästi ja levottomasti. Epäluotettava mies, jota ei voi ottaa vakavasti. Poliitikko ilman periaatteita. Puhuu roskaa. Mari: Epäystävällinen ja epärehellinen. Ei ole lainkaan avoin tai halukas kommunikoimaan. Hänestä saa huonoimman kuvan. Hän salaa jotakin. Jutta: Tunteikas ja empaattinen puhuja. Ainoa poliitikko, joka todella välittää siitä, mistä puhuu. Miellyttävä puhetapa. Timo: Itsevarma, hän tietää mistä puhuu. En hyppäisi kaivoon hänen perässään, mutta kuuntelisin mielelläni, mitä hänellä on sanottavaa. Vaikuttaa nationalistilta.

Patrick (22), filosofia, Saksa Jyrki: Tietää jotain, jota me emme tiedä - eikä kerro mitä, koska se on osa hänen suurta suunnitelmaansa.

Jyrki: Erittäin siisti ja hyvä pukeutuja. Muodollinen ja itsevarma. Hyvin oikeistolainen ja konservatiivinen.

Maria (23), ympäristötiede, Espanja (Katalonia)

Mari: Kiltti ja rehellinen, mutta ei kovin itsevarma. Hän on viehättävä ja helposti lähestyttävä.

Jyrki: Täysin varma omasta oikeellisuudestaan. Liian tiukka, pitää aina oman päänsä. Ei lainkaan miellyttävä.

Jutta: Vahva nainen, jolla on vahvat mielipiteet. Hän on todella itsevarma ja ehkä jopa hieman radikaali.

Mari: Hieman sulkeutunut. Hän on hiljainen, mutta itsevarma.

Timo: Ei kovin järjestelmällinen. Hänellä ei joko ole tarpeeksi itsekuria tai hän ei pidä kovin hyvää huolta itsestään, minkä huomaa muun muassa hänen hiuksistaan, fysiikastaan ja vaatteistaan.

Jutta: Aluksi vaikutti itsevarmalta, mutta mielikuva karisi nopeasti. Ei usko sanomaansa. Epäluotettava.

Vaalivau!

Timo: Luotettava! Taitava sanattomassa itseilmaisussa. Miellyttävä ja yhteistyökykyinen persoona.

Teksti ja kuvat: Mari Marttila

Valtiovarainministeri Katainen totesi helmikuun puolivälissä, että Suomessa Jyrki Katainen on nyt neljä potentiaalista pääministehttp://www.youtube.com/watch?v=PDKBt6XxCbs riehdokasta. Meillä kaikilla on varmasti Mari Kiviniemi http://www.youtube.com/watch?v=8RVAuVWMsIY heistä omat enemmän ja vähemmän rationaalisesti muodostetut mielipiteemJutta Urpilainen http://www.youtube.com/watch?v=fcVDtRNeuQM me, mutta mitä mieltä heistä ollaan Timo Soini Suomen ulkopuolella? http://www.youtube.com/watch?v=zC1Ss_ Kyselyssä käytetyt videot:

QnbuQ&feature=related

Mari: Luotettava ja ammattitaitoinen. Hän on selvästi valmistautunut kaikkiin kysymyksiin, koska hänen vastauksensa tulevat nopeasti ilman sen suurempaa pohdintaa. Jutta: Feikki! (äksdee) Hän pitää puhetta, mutta näyttää siltä, ettei usko asiaansa. Jäinen. Timo: Hänellä on periaate ja hän seisoo sen takana. Hän tietää, mistä puhuu.

Joukolle eurooppalaisia, suomen kieltä taitamattomia yliopisto-opiskelijoita näytettiin neljä youtube-videota, yksi kustakin ehdokkaasta. Kukaan opiskelijoista ei myöntänyt tuntevansa Suomen poliittista kenttää tai tunnistavansa etukäteen yhtäkään ehdokkaista. Heitä pyydettiin kuvailemaan ehdokkaita ihmisinä ja poliitikkoina. Opiskelijoille ei kerrottu, että analysoitavana ovat mahdolliset pääministeriehdokkaat. Ohessa viiltävän analyysin tulokset. 23


Teksti ja kuva: Johannes Niemeläinen ja Julia Jousilahti

DEMOKRATIA Vaalien alla on taas aika valittaa edustuksellisen demokratian ongelmista. Ryhmä valtsikalaisia ei tyytynyt marisemiseen vaan kääri hihansa kansanvallan pelastamiseksi. ”Demokratia 2.0” -hankkeessa mukana oleva Juho Korhonen kertoo, mistä on kyse.

I

2.0

nformaation määrä on räjähtänyt käsiin nykymaailmassa”, Korhonen aloittaa. ”Yksittäiset kansanedustajat eivät pysty mitenkään hallitsemaan kaikkia lakialoitteita ja päätöksien vaatimaa taustatietoa.” Korhosen mukaan valloittamaton tietovuori yhdistettynä suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin on johtanut tilanteeseen, jossa erityisesti hallituspuolueiden kansanedustajat leikkivät seuraa johtajaa -leikkiä. Kansanedustajat ovat ”hallituksen sotureita”, kuten Sirpa Asko-Seljavaara (kok) taannoin totesi. ”Virkamiehilläkään ei ole kunnolla aikaa valmistella lakeja. La-

24

kialoitteista on tullut yhä herkempiä ideologioiden vaikutuksille, kun aloitteiden kokonaisvaltainen tarkastelu on vaikeaa informaatiotulvan ja ajanpuutteen vuoksi”, Korhonen kuvailee puoluedemokratian nykytilaa. ”Demokratian suurin hyve, keskustelu päätöksistä ja laeista, on katoamassa politiikan ulkopuolelle.”

K

uulostaa perusvaltsikalaisen jargonilta. Demokratia 2.0 on kuitenkin kerännyt kehuja esimerkiksi julkisen hallinnon konsulttitoimisto Net Effectin asiantuntijoilta ja ajatushautomo Demos

Helsingin Roope Mokalta. Miksi? ”Keskeinen ongelma on ajanpuute,” tiivistää Korhonen. ”Ongelman ratkaisuksi tarjoamme uutta käsitettä edustukselliseen demokratiaan - osa-aikaedustajuutta. Osa-aikaedustaja on viiden hengen ryhmä kansanedustajia, jotka valitaan edustamaan yhtä paikkaa eduskunnassa. Osa-aikaedustajuus on demokraattinen elin ja päätökset tehdään yksinkertaisen enemmistön turvin.” Korhonen kertoo, että viiden hengen ryhmä keskustelee ja tarvittaessa äänestää osa-aikaedustajan mielipiteestä ennen kuin osa-aikaedusta-


ja ottaa kantaa tai tekee päätöksiä. Ryhmän edustaja noudattaa vain ryhmässä sovittua päätöstä. Äänestykset ryhmän sisällä ovat avoimia kaikille, jolloin osa-aikaedustajan päätöksenteko on läpinäkyvää. Mutta hetkinen? Läpinäkyvyyttä lukuun ottamatta toiminta vaikuttaa vain uuden portaan lisäämiseltä edustukselliseen demokratiaan. ”Niin on tarkoituskin. Viisi ihmistä kykenee nousemaan tietovuorelle ja paneutumaan eri lakialoitteisiin yksittäistä kansanedustajaa paremmin.” Eikö ryhmän sisällä voi vallita informaatioepätasapaino samalla

tavalla kuin nyt eduskuntaryhmien sisällä? ”Kyllä, mutta koska ryhmän sisällä päätökset tehdään enemmistöpäätöksellä, voivat muut torpata ryhmän jäsenen huonosti perustellun mielipiteen”, Korhonen vastaa. ”Koska ryhmän päätös on osa-aikaedustajaa sitova, ei osa-aikaedustaja voi äänestää minkään muun kannan puolesta. Tällöin ryhmäkurin vaikutus heikkenee.”

K

orhosen kärkevin kritiikki osuu toisaalta kohti ryhmäkuria, toisaalta kansanedustajien yhteiskunnasta vieraantumista koh-

taan. Hän ei säästä myöskään prekariaattikorttia. ”Osa-aikaedustajat edustavat kasvavaa joukkoa vakituisesta työpaikasta epävarmoina olevia kansalaisia. Pätkä- ja silpputyöläisiä.” Ammattipolitikoituminen ei Korhosen mukaan uhkaa osa-aikaedustajaa. ”Palkka ja työt jaetaan. Osa-aikaedustajahan on vain osan ajastaan edustajan työssä ja näin myös jatkuvasti osa kansalaisyhteiskuntaa.” ”Kyseessä onkin paluu aikaan, jolloin eduskuntaan todella valittiin kansalaisista eikä ammattipoliitikkoja vielä tunnettu.” Korhonen korostaa myös sitä hyötyä, mikä muodostuu laittaessa viiden ihmisen tiedot ja kyvyt yhteen. Idea osa-aikaedustajuudesta on kiinnostanut asiantuntijoita. Kysytään mielipidettä vielä oikeusministeriön demokratiayksikön erikoissuunnittelijalta Niklas Wilhelmssonilta. ”Demokratia kaipaa innovaatioita ja uusia näkemyksiä”, Wilhelmsson vastaa. ”En jaksa uskoa, että kovin lyhyellä aikavälillä tähän siirrytään. Hyöty jää epäselväksi, ja jo tällä hetkellä suoraa demokratiaa ollaan tuomassa mukaan kansalaisaloitteen muodossa. Parasta ideassa on deliberatiivisen keskustelun vahvistaminen, ja kaikkihan on mahdollista.” Wilhelmsson suhtautuu ideaan skeptisesti, mutta Korhosen projekti on vasta alussa. ”Tällä hetkellä kerään neljän kaverini kanssa allekirjoituksia listaa varten. Tarkoituksena on osallistua huhtikuun vaaleihin.” ”Vaikka läpipääsystä ei vielä kannata haaveilla, osallistumalla vaaleihin pystymme ravistelemaan jämähtäneitä käsityksiä edustuksellisesta demokratiasta.”

25


Policyn toimittajat testasivat neljää kiinalaista ravintolaa Helsingissä.

Nanking Kalevankatu 28 (Kamppi) maanantai–perjantai 11–23 lauantai 12–23 sunnuntai 12–22

Aivan keskustan tuntumassa majaa pitävä Nanking on sijainnut Kalevankadulla jo yli kaksikymmentä vuotta. Ravintola yrittää erottua tusinakinkkilöistä laadullaan, tässä mainiosti onnistuen. Vaikka sali ei ole suuren suuri, sisällä on avaran intiimi tunnelma. Sisustus on perinteisen kiinalaisen ravintolan tuntuinen, punaista on kaikkialla. Lohikäärmeet ja muut koristeet eivät kuitenkaan lipsahda kitschin puolelle. À la carte -hinnat pyörivät 11 ja

15 euron kieppeillä. Mukaan annokset lähtevät 7-9 eurolla. Take away osoittautui erinomaiseksi vaihtoehdoksi: ruoka maistui erittäin tuoreelta, ja annokset olivat isoja. Ruokaa odottaessa sympaattinen kiinalaistarjoilija rupatteli ystävällisesti ja tarjosi suklaata! Sekä seuralaisen Kantonin porsas että oma chilihärkäni kustansivat kumpikin 8,7 euroa. Ainoa miinus oli porsasannoksessa käytetty säilykeananas, joka ei tuntunut sopivan muuten tuoreiden raaka-aineiden joukkoon. Nanking on viihtyisä ja laadukas ravintola, jota voi suositella astetta hienompaan illanviettoon. Nankingssa tarjotaan myös lounasta 8,5 euron hintaan. Antti Ojala

China Man Päivöläntie 21 (Tapanila) maanantai–perjantai 10–21 lauantai–sunnuntai 12–21 Kuljetuksien tilaukset viimeistään klo 20.30 mennessä

Tapanilassa vanhassa puutalossa sijaitseva China Man on tunnettu lähinnä kotiinkuljetuspalvelustaan ja annoksista, jotka ovat sellaisissa pahvisissa boxeissa, joita newyorkilaiset saavat kotiovelleen tilatessaan kiinalaista. Ravintola poikkeaa sisustukseltaan ja sijainniltaan peruskiinalaisista ja tuntuukin astuneensa ravintolan sijasta Ikean mallikeittiöön, jossa raikaa bambuhuilumusiikin si-

26


Annoksilla ei kuitenkaan sudennälkä lähde. Lihaa on suhteessa kovin vähän, vaikka annos itsessään onkin kohtuullisen iso. Juuri tämän takia kannattaa suosia lounasaikoja, jolloin hinta-laatusuhde on selkeästi parempi. Itse menisinkin mieluummin syömään esimerkiksi Kaisaniemen metroaseman Thai Buffetiin, joka kenties ei ole aivan yhtä laadukas, mutta jossa saa kahdeksalla eurolla syödä sydämensä kyllyydestä. Myös sijainti on käytännöllisempi luentojen välissä ruokailuun. Elina Huttunen jasta Eppu Normaali. Tilat ovat pienet, mutta pointtina ei olekaan jäädä paikan päälle syömään, vaan ottaa sapuskat mukaan kotisohvalle. Ravintolalla on myös kotisivut, joiden kautta tilaaminen näyttää sujuvan vaivattomasti. Itse ruoka on normaalia tasoa. Testattu kana-annos oli sellaisenaan mieto, mutta lisämausteena tullut soijakastike (maltillisesti) annosteltuna antoi lisäpotkua makuun. Hintataso on myös maltillinen: suurin osa annoksista maksaa seitsemisen euroa ja kotiinkuljetus 2,50. Annoskoot olivat verrattain suurempia muiden ravintoloiden à la carte -annoksiin. Huhujen mukaan kotiinkuljetus kuitenkin on melko hidas varsinkin ruuhka-aikaan, joten kovin pikaisesti ruokansa haluavan ei kannata China Maniin soitella. Hanna Nykänen

Dragon Spring

New Bamboo Center

New Bamboo Centerin suurimmat ansiot sen mainioissa malesialaisissa curryannoksissa. Ensimmäistä kertaa paikalle saapuvat hämmästyvät usein ravintolan persoonallista palvelua. Varsinkin lounasaikaan kiire on valtavaa, ja ihmisiä lappaa edestakaisin hirvittävällä vauhdilla. Ravintola on useimmiten täpötäynnä, mutta ongelmia paikan saamisessa ei ole koskaan: tarjoilijoiden sympaattinen ravaaminen ympäri ravintolaa vapauttaa kyllä tarvittavan tilan. Annosten vahvuuksien kanssa on suositeltavaa olla lievästi varovainen. Ensikertalaisen ei ehkä kannata hypätä suoraan syvään päätyyn, vaan valita kolmesta vaihtoehdosta mieto tai keskivahva. Tämä Kampin helmi on kuitenkin pakollinen vierailukohde kaikille helsinkiläisille itämaisen ruoan ystäville. Joel Aaltonen

Annankatu 29 (Kamppi) maanantai-perjantai 11–22 lauantai 12–22 sunnuntai 12–22

Jo vuodesta 1997 Annankadulla sijainnut New Bamboo Center nauttii kulttisuosiota varsinkin Helsingin kasvissyöjien keskuudessa. Vaikka sitä mainostetaan usein nimenomaan kiinalaisena ravintola, ovat

Urho Kekkosen katu 4-6 (Kamppi) maanantai-torstai 11–22 perjantai 11–23 lauantai 12–23 sunnuntai 12–22

Tavastian vieressä sijaitseva Dragon Spring sopii hyvin lounastamista varten. Lounas tarjoillaan kello 11–18. Ennen neljää saa aterian yhteydessä päivän keiton eurolla, ja friteeratut banaanit vaniljajäätelön kera puolellatoista eurolla. Lounashinnat pyörivät noin seitsemän euron paikkeilla ja à la carte -hinnat 10 ja 15 euron väillä. Ainakin perjantaiiltana palvelu oli erittäin nopeaa, joskin turhia hymyjä tai kohteliaisuuksia ei tuhlattu. Ruoka oli hyvää ja terveellistä kaikkine kasviksineen.

27


V 28

Valtio-opin opiskelijoiden vuosijuhlat pidettiin helmikuussa 2011 Hotelli Arthurissa.

t a l h u j i s uo 2011


29


Mun Policy Palstalla historian merkkihenkilöt kertovat suhteestaan Policyyn.

“The

policy of being too cautious is the greatest risk of all“ Jawaharlal Nehru

Itsenäisen Intian ensimmäinen pääministeri

Klixin korvat – Nykypäivänä ei politiikassa muusta puhutakaan kuin leikkauslistoista. – Jep. Tämähän muistuttaa jo askartelukerhoa. Leikkaa, liimaa, juustohöylää… – Askarrellaan sielu! – Ai valtiontalouden ylijäämäsilpusta? Meillähän on jo Raimo Sailas.

– Näitkö Alex Stubbin vaalimainokset? Meillä on ilmeisesti vihdoinkin kreisibailaava ulkoministeri. – Ironialla kyllästettyä kiiltokuvaa on mahdoton kritisoida: jos kritisoit, olet huumoritajuton kusipää. – Mutta mitä jos nauran makeasti ja taputtelet selkään? – Huumorintajusi on ihan perseestä.

– Onko tämä sitten sitä äänestäjien aliarviointia? – Ei, se on äänestäjien arviointia. – Jep. Kansa tietää, mutta äänestäjistä en olisi niin varma. – Nimeltä mainitsematon mieshenkilö on kuulemma saastuttanut voolaisten koneita viruksilla.

– Sun diskurssit on suoraan jostain 60-luvulta. Et vaan voi puhua nykypäivänä naisista tolleen!

30


Jos olisin...

Teksti: Antti Ojala Kuvat: Hanna Nykänen

... Suomen seuraava pääministeri Timo Soini

Persujen gallupsuosion kasvaessa on suorastaan todennäköistä, että Timo Soinista kuoriutuu ministerismies. Ja jos ei nyt ihan pääministeri, niin joku herrahissin kerros kuitenkin. Miten olisi maahanmuutto- ja eurooppaministeri? Kompetenssia kyllä löytyy: onhan Soini kotimaassaan marginaalisen uskontokunnan edustaja, jolla on kokemusta eurooppalaisesta päätöksenteosta. Vaviskaa somalit sekä muut mosulit ja homolit, kyllä kansa tietää!

”En mä tiedä ! Sa no lik sellä (jonne to n sulle sil im ka an selvinnyt to ittaja ei kosim. huom.).” Ty tti Lallo Politiikan tutkim

us

ivat, kun kseni harmaantuis ”Ensimmäisenä hiu ntar yhmäni. Miettisin, ku näkisin oman edus htia: hallituk sen ja oppo ä ka helvettiä jakautuuko ryhm ten pohtisin, mitä sition tukijoihin. Sit .” ille ks au alilup tekisin kaikille va Pekka Ha avisto VOO:n juhlapuhuja

vuosimallia 2011

”Karka

isin Ku

Valtio op

uba an.”

Juha La pi ( Tur

urila

ku ! )

”Eroaisin.” Ville Aula Hallinnon mu s

ja organisa

atioiden tu

tki-

31


Uusin Policy myös netissä: www.issuu.com/policy2011 32

Policy nro. 1/2011  

Numero 1/2011

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you