Policy 2/2019

Po l i c y 1 / 1 9

Toive toimettomuudesta - haastattelussa Johannes Ekholm

3

4

Vaalivalvojaiset kuppalassa

8

Kanye West - kohumarkkinointia ja meemimusiikkia

12

Kirje VOO:n ympäristövastaavalta

20

Valtiotieteellisiä elokuvavalintoja

22

24

Pääkirjoitus

Millainen kansanedustaja olet?

Putinin ja ortodoksisen kirkon avioliitto Vihainen VOOlainen

Päätoimitus Eetu Kukila Siiri Luukkanen Marja Silvolahti Aaro Taina Juho-Eeli Tuori Kirjoittajat Inari Gustafsson Anssi Kerttula Eetu Kukila Sofia Leinonen Siiri Luukkanen Marja Silvolahti Linn Sjöholom Aaro Taina Juho-Eeli Tuori

2 | Policy 2/19

Kannen kuvat: Jessica Eerikas Wikimedia Commons Varpu Sairinen Kirjoittajien kuvat: Jessika Eerikas Aaro Taina Eino Taina Inari Gustafsson Varpu Sairinen Taitto Siiri Luukkanen, Aaro Taina, Juho-Eeli Tuori

26

31

Valtio-opin opiskelijat ry PL 54 00014 Helsingin Yliopisto Yhteystiedot voopolicy@gmail.com www.policylehti.com instagram: @policymedia Facebook: policyvoo HYY:n järjestölehtituella tuetaan Policy-lehteä.

Painos 80 kpl.

ISSN 1235-4031 (painettu) ISSN 2323-9468 (verkkojulkaisu)

PÄ Ä K I R J O I T U S

Mitä rakkain lukijamme!

Kevät on saapunut tuoden mukanaan periodinpäättymisstressin ja korkeakoulupaikkakuntien välisen implisiittisen kisailun siitä, kenen vappu alkaa varhaiten. Policyn päätoimitus on tervehtinyt näistä ilmiöistä kumpaakin luottavaisin mielin ja odottanut siman ja rännän juhlaa kieli pitkällä. Yhtäkkiä se onkin täällä, nyt!

Tässä lehdessä tahdomme tarjota sinulle näkökulmia ja ajateltavaa keväänkeveässä muodossa. Valokeilaan tuodaan aineksia niin viihteen mediamaailmasta kuin työelämän suurista linjoistakin. Toisaalla katse kohdistuu itään ja VOOlaisen sydämeen, joka tässäkin numerossa asiaankuuluvasti kuohuu. Koska vaaleja on niin edessä kuin takanakin, päästään niidenkin tiimoilta tunnelmoimaan.

VOOlaiset, on aika. Tiedätte, mistä puhumme.

Hyviä lukuhetkiä ja vielä parempaa vappua lämmöllä toivottaen,

Aaro, Eetu, Juho-Eeli, Marja ja Siiri Policy 2/19 | 3

TOIVE TOIMETTOMUUDESTA - Haastattelussa Johannes Ekholm Teksti: Inari Gustafsson Kuvitus: Eino Taina

vuo-

4 | Policy 2/19

Johannes Ekholm on kirjailija ja näytelmäkirjailija, joka tunnetaan erityisesti kirjoittamastaan teatteriesityksestä Kaspar Hauser (2014) ja romaanista Rakkaus niinku (2016). Viimeisen den aikana Ekholm on kuitenkin esiintynyt mediassa enemmän poliittisena hahmona

kuin pelkkänä kirjailijana. Ekholm on kuluneen vuoden aikana toiminut Työstäkieltäytyjäliitossa, jota on ollut mukana perustamassa. Mitä on työstäkieltäytyminen? ”Työstäkieltäytyminen on sellanen kattotermi. Se tarkottaa kieltäytymistä koko tästä kapitalistisesta yhteiskunnasta ja sen sanelemasta arvonlisäyksen logiikasta jossa kaikki inhimillinen toiminta on alistettua pääoman kasvattamiselle . Eli me kieltäydytään sellasesta ajattelusta ja yhteiskuntamuodosta missä kaikesta inhimillisestä toiminnasta tulee työtä ja kaikesta työstä tulee pääomaa.

Ennen kaikkea sillä halutaan haastaa vanhentunut ajatus

tarkoitetaan kieltäytymistä siitä että omasta elämästä tulee tavaramuotoista.” ”Se liiton nimi on kuitenkin hyvä, koska se pakottaa ajattelemaan. Se johtaa kysymyksiin siitä, että mikä on työtä ja mikä ei, mikä on palkallista työtä ja mikä ei, mikä on näkyvää ja mikä näkymätöntä työtä. Se tuo esiin sen että on paljon sellaista työtä joka koko ajan tapahtuu joka on yhteiskunnallisesti välttämätöntä ja inhimillisesti välttämätöntä, josta ei kuitenkaan saa mitään korvausta.

Sit taas on paljon sellaista työtä josta maksetaan korvausta eli palkka joka on kuitenkin tosi haitallista tai turhaa tai ympäristöä tuhoavaa.”

Työstäkieltäytyjäliitto on vuoden toimintansa aikana ehtinyt tehdä kaikenlaista. Juuri ilmestyneen Työstäkieltäytyjän käsikirjan (Into, 2019) kirjoittamisen lisäksi Ekholm on yhdessä liiton kanssa ollut mm. järjestämässä konsultaatioperformanssia TE-toimistossa.

Performanssissa esitettiin visio TE-toimiston uudesta roolista vapaana tilana, jossa työttömät voivat yhteisen avunannon hengessä tavata toisiaan. Myös kaikista karensseista luopuminen oli esityslistalla.

Tämä sopii tapaan, jolla Työstäkieltäytyjäliitto kuvailee toimintaansa: TKL on tosissaan, mutta ei vakavissaan.

TE-toimistossa konsulttina performointi ei kuulostakaan kovin vakavamieliseltä toiminnalta. Mikä on saanut liiton toimimaan yhteiskunnallisesti performanssin kautta? ”Jos yksin kirjottaa jotain vaikka blogiin, niin harvemmin kukaan sitä lukee. Ja jos 10 tyypillä on joku ajatus sekään ei vielä etene, jos ne ei saa sille huomiota. Ne keinot saada huomiota jollekin, niitä nyt pitää kokeilla mitä ne vois olla. Vastaaville ajatuksille on ennen haettu huomiota vaikka heittämällä pyöräteline korukaupan

“Vaikea kuvitella mitään meidän ajasta tai yhteiskunnasta, mitä ei vois ajatella Temptation Islandin selittävän jotenkin tyhjentävästi.” palkkatyön ihanuudesta.”

Ekholm toteaa, että Työstäkieltäytyjäliiton tarkoitusperiä ymmärretään usein väärin. Osasyynä tähän hän näkee liiton nimen, joka toisaalta kuitenkin on tarkoituksellista provokaatiota ja viittaus Aseistakieltäytyjäliittoon.

Minkälaisesta työstä TKL siis haluaa kieltytyä? ”Ongelma syntyy ehkä siitä että sanalla työ on erilaisia merkityksiä, niitähän on teoretisoinut vaikka Hannah Arendt. Työstäkieltäytymisen ajatuksena ei ole se, että kieltäydytään tekemästä asioita tai huolehtimasta muista tai itsestä tai ympäristöstä, vaan sillä

ikkunasta. Varmasti on tilanteita missä saa mellakoimalla huomiota mutta nyt ihmisillä on muutenkin turvaton ja ahdistunut olo niin huumorin kautta lähteminen koettiin hedelmällisempänä keinona.”

Huomiota liitto on kieltämättä saanut kansallisessa mediassa kiitettävästi. Mutta mihin tällä kaikella pyritään, haluaako Työstäkieltäytyjäliitto mobilisoida ihmisiä lopettamaan työnsä? Pamfletissa Tekstejä Työstäkieltäytyjille vaaditaan mm. vastikkeetonta rahaa kaikille 1500 euron perustulon muodossa sekä ”opiskelijoille lakisääteinen mahdollisuus suorittaa lakon ja muiden Policy 2/19 | 5

työtaistelutoimenpiteiden organisoimista käsitteleviä opintoja osana tutkintoa”. Mihin tämä kaikki siis tähtää? ”Meillä ei ole mitään selvää utopiaa. Ennemmin me pyritään tarjoamaan ihmisille työkaluja, joiden avulla voi mobilisoitua itse kuin saamaan ihmisiä liittymään mihinkään liittoon.”

Liiton perimmäinen tarkoitus tuntuukin tällä hetkellä olevan nimenomaan herättää ihmisiä ajattelemaan, onko kaikki palkkatyö tarpeellista. Tässä se on varmasti osaltaan onnistunut, vaikka lähiaikoina diskurssi työn ympärillä tulee tuskin muuttumaan niin radikaalisti kuin liitto toivoisi. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, mitä pidetään talouden realiteetteina ja pelisääntöinä parlamentaarisen politiikan sisällä.

“Vasemmistoliittokin eduskunnan vasemmistolaisimpana puolueena joutuu tekemään politiikkaa niistä samoista lähtökohdista kuin muut, että pitäisi olla talouskasvua ja lisää töitä ihmisille. Ja tietenkin se on aika lailla mahdoton positio parlamentaarisen politiikan sisällä alkaa ajamaan jotain täystyöttömyyttä ja samalla kahen tonnin kansalaispalkkaa. Ne pelisäännöt yksinkertasesti ei salli sellaisia irtiottoja. Mutta kuten on monesti sanottu, kaikki muutos lähtee liikkeelle röyhkeistä irtiotoista, ja nykyiset edut niinkuin kahden päivän viikonloput tai kahdeksan tunnin työpäivä on aikanaan kuulostaneet mahdottomilta.”

Työstäkieltäytyjäliitto on kuitenkin selvästi aikansa tuote, sen synnyn osuessa aikaan jolloin moni suomalainen on järkyttynyt aktiivimallin aiheuttamasta työttömien etuuksien leikkaamisesta. Yhteiskunnallinen tilanne on varmasti sellainen, että entistä useampi työelämän ulkopuolella oleva - tai sen ulkopuolelle joutumista pelkäävä - pystyy löytämään samaistumispintaa työn

“2014 kun Kaspar Hauser ilmestyi se tuntui ihan toisenlaiselta poliittiselta todellisuudelta. Ilmastokriisiä, pakolaiskriisiä, äärioikeistoa ei ikään kuin ollut olemassakaan, vaikka siitä on vain viisi vuotta. Keskusteluilmapiiri tuntui paljon vähemmän politisoituneelta silloin, ja sitten yhtäkkiä Hesari kirjoittaa että tää [Kaspar Hauser] on nyt sukupolvikokemus. Vaikka esitys otti vaikutteita Deleuzen ja Guattarin Anti-Oidipuksesta ja kriittisestä teoriasta, se oli kuitenkin aika lailla hauska viihdenäytelmä jossa katsotaan Netflixiä. Ja nyt viisi vuotta myöhemmin se tuntuu kohtuuttoman kapealta että väittäisi, että joku mantelimaitolatte ja Netflix on sukupolvikokemus.”

“Nyt tuntuu että jos jokin on sukupolvikokemus, se on prekaarisuus. Ja sitä prekaarisuutta ei oo keskustelussa liitetty tähän sukupolvikokemus -ajatteluun, vaikka se on ollut keskustelussa jo oli kymmenen vuotta. Mut ehkä just joku ilmastokriisi, äärioikeiston nousu ja köyhyys on sukupolvikokemuksia, ne täyttää sen kriteerin että ne on koko sukupolveen vaikuttavia traumatisoivia, historiallisia tapahtumia, jotka siinä mielessä yhdistää.”

“Mutta kyllä mä sanoisin että työstäkieltäytyminen nimenomaan on sukupolvikokemus.

Ja Työstäkieltäytyjän käsikirja ehkä kuvastaa sitä hyvin: siinä on kymmenen kirjoittajaa. Ehkä se sukupolven ääni on just tommonen monipäinen hirviö, eikä sitä voi

“Työstäkieltäytyjän käsikirja käsittelee myös erilaisia keinoja paeta palkkatyötä. Näihin kuuluvat mm. kannabiskeksien leipominen, seksin myyminen,

pakollisuuden kyseenalaistavasta liikkeestä.

Ekholmia on tituleerattu mediassa kaunokirjallisten teostensa perusteella muun muassa Helsingin sanomissa sukupolvensa ääneksi - tai ainakin yhdeksi niistä.

Edustavatko Ekholmin Työstäkieltäytyjäliitossa esiin nostamat teemat myös jonkinlaista sukupolvikokemusta?

“Mä toivoisin että sanaa sukupolven ääni ei enää tarttis ikinä käyttää”, Ekholm nauraa. “Hyvä tietenkin jos mä oon voinut tuoda tälle jutulle huomiota sillä että mulla on huomiota muualta.”

6 | Policy 2/19

lukita mihinkään yhteen tiettyyn identiteettiin tai positioon, vaan se ennemmin on moninainen kimppu erilaisia ongelmia.”

Työstäkieltäytyjän käsikirja käsittelee myös erilaisia keinoja paeta palkkatyötä. Näihin kuuluvat mm. kannabiskeksien leipominen, seksin myyminen, itsensätyöllistäminen ja lapsen kanssa kotiin jääminen. Myös reppureissaaminen Aasiassa tai opiskelu voidaan nähdä työn välttelynä.

Tänä päivänä voi kuitenkin miettiä myös monenlaisia

modernimpia, nykyteknologian mahdollistamia työn välttelyn muotoja. Onko someinfluensserina uran tekeminen ja siitä rahan saaminen työstäkieltäytymistä? Entä se, että lähtee ilmaisen viinan perässä Thaimaaseen lomailemaan Temptation Island Suomen kustannuksella?

“Temptation Island on mun lempisarja. Se on realistisin kuvaus siitä, mitä työelämä nykyään on: se kuvaa sitä, miten ihmiset on tietyllä tapaa tosi vapaita ja samaan aikaan tosi epävapaita. Tavallaan se, että sä saat lentää johonkin saarelle ja bailata siellä on tietenkin kivempaa kuin olla jossain luolassa ompelukoneen äärellä, mut samaan aikaan se bailaaminenkin on sun työtä ja sekin voi tuhota sut.”

“Tällä kaudella yksi sinkku esittäytyi sanomalla että ‘moi, mä oon se ja se ja mulla on selkäranka ku puutarhaletkulla’. Se on suorapuheisin ja selkein esimerkki siitä,

mitä nykytyöelämä vaatii ja millaisia ihmisiä halutaan töihin: notkeita, joustavia, periksiantavia opportunisteja, jotka on aina valmiita kääntämään takkia. Nimenomaan että ei ole mitään selkärankaa, eli ei mitään jäykkiä mielipiteitä tai ideologiaa vaan on aina valmis vääntäytymään työn tarpeiden mukaan. Ja sitten Temptation Islandin juontajatkin ihailee, että tää on rentoa ja rehellistä asennetta.”

“Temptation Islandin logiikka on että kaiken mikä on kiinteää, pitää liueta ja haihtua savuna ilmaan. Tätä vastaan sinne mennään taistelemaan. Ja vaikka tää on jo ohjelman viides kausi, niin ihmiset edelleen näyttää uskovan että tossa voi jotenkin ‘voittaa’. Tietenkin ainoat voittajat on tuotantoyhtiö ja TV-kanava. Mut toi koko ohjelma perustuu siihen, että jokainen osallistuja kuvittelee että just hän voi selvitä. Se tavallaan paljastaa tän uusliberaalin individualismin onttouden.”

“Vaikea kuvitella mitään meidän ajasta tai yhteiskunnasta, mitä ei vois ajatella Temptation Islandin selittävän jotenkin tyhjentävästi.”

itsensätyöllistäminen ja lapsen kanssa kotiin jääminen. Myös reppureissaaminen Aasiassa tai opiskelu voidaan nähdä työn välttelynä.”

Policy 2/19 | 7

Vaalivalvojaiset Teksti: Siiri Luukkanen ja Juho-Eeli Tuori Kuva: Tuntematon taiteilija

Policyn päätoimitus vieraili 14.4. Kumouksen järjestämässä eduskuntavaalien vaalivalvojaistilaisuudessa. Illan aikana tunnelma Kuppalassa vaihteli aina riipivistä jännityksen hetkistä rauhallisempaan oleskeluun. Keräsimme suurista tunteista ja poleemisista puheenvuoroista mehukkaimmat palat niin televisiolähetyksen kuin kanssayleisönkin puolelta. Haluamme kiittää Kumousta vieraanvaraisuudesta ja kaikkia paikalla olleita hyvästä hengestä. Törmäillään vappuriennoissa!

18.30-19.30: -Keskustelua Wille Rydmanin opintosuoritusten nopeudesta -Kumouksen edustajat esittelevät vaalibingon ja meemikilpailun ”Mikään ei voi satuttaa, kun hyväksyin perjantaina, että Persut voittaa vaalit!” ”Toivoisin, että Rinne muuttuisi joksikin toiseksi ihmiseksi.”

-Helsingin Sanomien Tuomas Niskakankaan väsymystä ihmetellään -Perussuomalaisten ja SDP:n kannatuksen uskotaan olevan prosenttiyksikön päässä toisistaan -Halla-Aho ei myönnä sanoneensa ”tänään ei jytkytellä” – kommenttia; ”En ole mies, joka usein hihkuu.”

-KIITOS MESTARI! -huutelut alkavat ”Oon tosi tyytyväinen Matti Rönkään.”

8 | Policy 2/19

Kuppalassa 19.30-20.30: -Ylen toimittaja: ”Sinisten vaalitilaisuudessa tunnelma on pieni ja tiivis.”

-Terho: ”Kova tilanne olla kahden puolueen jäsen yhden vaalikauden aikana. Meitä ei ole nujerrettu koskaan eikä nujerreta nytkään!”

-Halla-Ahon puhuessa uudestaan MESTARI! -huutelu jatkuu, osa tekee jopa palvomiseleitä.

-Yleisössä tunnelma tiivistyy ja puheen seuraaminen vaikeutuu.

-20.00 ennakkoäänestyksen tulokset julkistetaan ”Sipilähän melkein itkee!”

-Sinisille ei tulossa yhtään paikkaa. EEEEIII!!! -huuto kaikuu Kuppalassa. ”Kokoomus voi vielä kuroa Demarien eron.”

-Rinne: ”Se on vaalivoitto!”

-Terho pienparlamentissa: ”Olemme taistelleet, olemme yrittäneet.” Samaan aikaan Halla-Aho laskeutuu portaita. ”Täs pitäis olla dramaattista musiikkia, niinku Imperiumin vastaiskusta!”’

20.30-21.30: -Uutistauolla keskustelu porautuu politiikan keskeisimpään olemukseen: ” Politiikassa keskitytään aina naisten ulkonäköön, mutta nyt keskitytään miesten ulkonäköön!” ” Rinne on laihtunut!”, ”Orpo on yllättävän freesin näköinen vaikka on kaksi lasta ja tekee paljon töitä!”, ”Onpa Halla-Ahon hiusraja mennyt taaksepäin!”

-Orpon pituudesta tehdään vertailevaa analyysia suhteessa Staliniin ja Putiniin -Rönkä: ”Tilanne on epämääräinen.”

-Twitterissä muistellaan Sinistä menneisyyttä -Ville Niinistö hihittää: ”Nuoret vei vallan ja se on oikein!” ”Ties monennen kerran, Erkki Tuomioja!”

-Tuomiojaa verrataan vanhaan nojatuoliin, jonka haluaa aina olevan huoneessa ”Ihanan osallistavaa, kun kamerat käännetään hetkeksi vaaleista Imatralaisen lapsiperheen tunteisiin.”

-Kun 58% äänistä on laskettu, Perussuomalaiset menee ensimmäisen kerran ohi Kokoomuksesta ”OU SHIT OU SHIT”, ”EI MENNY EI MENNY” Policy 2/19 | 9

21.30-22.30: -VOOlainen bongattu Keskustan vaalibileissä -VOOlainen bongattu Demarien vaalibileissä -Laura Huhtasaari: ”Kannatus on noussut 100%, eli siis tuplaantunut.”

-21.44 Ylen ennuste lopputuloksesta -Melankolinen kommentointi alkaa lisääntyä -Osa laatii jo vaihtoehtoisia tulevaisuuden suunnitelmia; ”Ollaan maan alla täällä kellarissa, voidaan vaan jäädä tähän bunkkeriin elämään.

Vähän niinku tämmösessä pommisuojassa. Ja meillä on bisseä.”

-Jodelin mukaan Johanna Tukiainen yritti äänestää Päivi Räsästä, mutta äänestikin vahingossa Emma Karia -Sipilän kiitospuhe jaksaa ylläpitää noin kolmen katsojan mielenkiinnon

22.30-23.30: -Make Helsinki Great Again -lippis bongattu Persujen vaalibileissä -Halla-Aho: ”Olen monotoninen ja tylsä luonne.” ”Jussi Niinistö on valtakunnan johtaja” -laulua Kuppalassa -Suomi voittaa naisten jääkiekon maailmanmestaruuden.

-Vaalien kehityskulku on ollut monelle pettymys, mutta naisten ennätyksellinen osuus läpipääsevistä ehdokkaista ilahduttaa -Suomi ei voittanutkaan naisten jääkiekon maailmanmestaruutta.

-Hjallis Harkimo: ”Ainahan sitä toivoisi enemmän ääniä.”

-Rinnettä ei näy missään. ”Nyt kirjoitetaan kovaan tahtiin Antille uutta puhetta!” ”Vantaa päättää eduskunnan suunnan.”

-Rinne löytyy - Rinne uhoaa SDP:n olevan pääministeripuolue ja kannustaa omiaan: ”Hyvä pojat! (ja tytöt)” -Yleisö räjähtää: ”Antti vittu kerää ittes!”

23.30-00.30 -Yksikään vaalimeemi ei ole erityisemmin sytyttänyt valitsijaraatia -Ben Zyskowicz: ”Demarien hulvattomista lupauksista tulee siirtyä piirun verran vastuullisempaan suuntaan.”

-Kiinnostus vaaleihin tuntuu hiipuvan ja kaljan haju voimistuu -Sebastian Tynkkynen vastaa rasismisyytöksiin kertomalla, kuinka hänen mielestään pikkutyttöjä ei saa raiskata. (Kollektiivinen epäusko valtaa Kuppalan) -Halla-Ahosta tulee kaikkien aikojen ääniharava Helsingissä -Studiopaneelissa vaaleja verrataan jääkiekon rankkarikisaan -Yleisöä huvittaa Brother Christmasin läpipääsy -Vaalivalvojaisten keskustelutilaa täyttävät enää yksittäiset mietinnöt: ”Nyt masentaa”, ”Eniten vituttaa kaikki” - Kun ääniä on laskettu 99,5% väsymys voittaa Policyn toimituksen. Siirrymme valtsikalaisten lämpimästä seurasta kohti kotia.

10 | Policy 2/19

KANYE WEST -

Kohumarkkinointia ja meemimusiikkia TEKSTI: Aaro Taina

30. lokakuuta 2018 Kanye West ilmoitti yllättäen

twitterissä, että hän on päättänyt jättää politiikkaan osallistumisen kokonaan ja siirtyä taka-alalle. Hänen tietämättömyyttään oli käytetty hyväksi, ja hänen kasvoillaan oli ajettu politiikkaa, josta hän haluaa irtisanoutua ja pestä kätensä.

Tämän jälkeen Ye on vetäytynyt Afrikkaan tekemään uutta Yandhi-nimeä kantavaa levyään, jonka oli määrä ilmestyä jo marraskuussa 2018. Puoli vuotta on vierähtänyt ja fanit odottavat edelleen epätietoisena albumin julkaisua. West on loppuvuoden käänteestä lähtien elänyt hiljaiseloa sosiaalisessa mediassa.

Käsien pesua politiikasta edelsi yli puoli vuotta kestänyt omituisten tapahtumien ketju, jonka aikana Westin nimi pyöri jenkkimedian otsikoissa päivästä toiseen. Orjuuden kutsumista valinnaksi, Donald Trumpin kanssa kaulailua, omituisia puheenvuoroja mediassa ja poliittinen monologi SNL -ohjelmassa ”MAGA”-hattu päässä. Lista on pitkä. Westin toimintaa selittänee hänen epävakaa mielenterveytensä, mutta monen silmään toiminta on vaikuttanut median lainalaisuuksia nerokkaasti hyödyntävältä markkinoinnilta.

Kohuihin perustuvia PR-kikkoja on nähty aiemminkin, mutta nyky-yhteiskunta tarjoaa ilmiölle entistä laajemman pelikentän ja kasvualustan. Miksi käyttää valtava määrä rahaa mainoksiin, kun ihmiset on helppo saada loukkaantumaan. Kohun synnyttäminen on nopean informaation maailmassa helpompaa kuin koskaan – jos vain osaa vetää oikeista naruista. Mutta missä kulkee raja, jolloin kohusta on enemmän haittaa kuin hyötyä?

12 | Policy 2/19

YEEZUS Kanye Westin musiikki nojaa viimeisen päälle tuotettuihin kappaleisiin, jossa yhdistyy elementtejä eri genreistä. Hän on onnistunut valjastamaan hip hopin, soulin, popin ja elektronisen musiikin parhaat puolet tarttuviksi ja mehukkaiksi stadionanthemeiksi, ja vieläpä saamatta suurta kritiikkiä ”kaupallistumisesta”. West on saanut tunnustusta jatkuvasta musiikillisesta kehittymisestä. Häntä voidaan perustellusti pitää yhtenä 2000-luvun merkittävimmistä musiikin uudistajista.

Musiikin ohella mies on tunnettu myös muotisuunnittelijana ja Kim Kardashianin aviomiehenä.

Kanyen suosio ei perustu ainoastaan musiikillisiin ansioihin.

Miten niin? Palataan kymmenen vuotta taaksepäin.

HOW COULD HE BE SO HEARTLESS? 2008. Kanye West julkaisee 4. studioalbuminsa, 808’s and heartbreak. Levy ei saavuta ilmestyessään toivottua suosiota.

Se oli siihen asti hänen taloudellisesti huonoiten menestynyt albuminsa, vaikka monien mielestä kyseessä on jopa Westin uraauurtavin ja moniulotteisin kokonaisuus. Jälkiviisaana on helppo todeta, että juuri tällä kyseisellä levyllä on ollut valtavan suuri merkitys rap-musiikille. Oivaltava 808:n käyttö, konemainen soundi ja synkät sanoitukset yhdistettynä vahvaan autotunen käyttöön ovat innoittaneet lukuisia muusikoita aina levyn ilmestymisestä lähtien.

Kun pelkkä laadukas substanssi ei riittänyt erottumaan julkaistavan musiikin yltäkylläisyydestä, jotain oli tehtävä myyntilukujen nostamiseksi.

2009. MTV:n VMA-gaalassa kesken Taylor Swiftin palkintopuheen West ryntää lavalle, tarttuu mikkiin ja huutaa, että Beyoncen video oli yksi parhaista videoista ikinä.

Tempauksesta syntyi suuri kohu, jonka avulla West sai valtavan määrän huomiota. Oli huomio sitten positiivista tai negatiivista, Westille sillä ei ollut väliä, sillä hän pystyi muuttamaan valokeilan striimauksiksi. Hänen samana vuonna valmistunut albuminsa My beautiful dark twisted fantasy oli kaupallinen menestys.

Policy 2/19 | 13

FLASHING LIGHTS - KOHUJA KOHUJEN PERÄÄN Sittemmin sama kaava on toistunut monesti.

Vuonna 2011 West vertasi itseään Hitleriin, 2013 Jumalaan ja Jeesukseen, 2016 Pablo Picassoon ja Pablo Escobariin.

Vuonna 2016 kohua herätti myös ”Famous”-kappeleen musiikkivideo, jossa Westin kanssa alastomana sängyllä makaa joukko julkimoita Bill Cosbysta George W. Bushiin.

Viimeisimpänä mainittakoon vuoden 2018 sekoilut, jotka saivat alkunsa kun West julkaisi kuvan pukeutuneena ”MAGA”-hattuun. Westin kannanotot seuraavien viikkojen aikana keikkuivat jenkkimedian otsikoissa. Kohahduttanein

14 | Policy 2/19

lausunto luultavasti oli kun West totesi, että 400 vuoden orjuus kuulostaa häneltä valinnalta. Tätä seurasi Westin kuukausia kestänyt kaulailu Donald Trumpin kanssa, huipennuksena kutsu Valkoiseen taloon.

SPONTAANIA VAI LASKELMOITUA? Se, ovatko Westin tempaukset spontaania hulluutta vai laskelmoitua markkinointia, jakaa mielipiteitä. Erään teorian mukaan äidin traaginen kuolema Westin kustantaman kauneusleikkauksen seurauksena vuonna 2007 oli Westille henkisesti niin kova paikka, että hän menetti järkensä.

Kaikki sekoilu siitä lähtien menee järkkyneen mielenterveyden piikkiin.

Uskon, että takana on hiven strategisuuttakin.

MIKÄ STRATEGIA? Näkemykseni mukaan strategia nojautuu viiteen keskeiseen pilariin, jotka ovat volyymi, shokeeraus, arvaamattomuus, viraalikikat ja julkaisutapahtumat. Pilarit limittyvät keskenään ja raja on välillä veteen piirretty, mutta nämä viisi ydintä auttavat hahmottamaan perustavat toimintamallit Westin markkinoinnissa.

Volyymilla tarkoitan tapaa, miten West on valittuina ajanjaksoina todella äänekäs ja aktiivinen. Siten hän saa itsensä näkyviin ja onnistuu pysymään ajankohtaisena pitkiäkin aikoja. Twitterissä öykkäröiminen on hyvä tapa pitää ”haippia” yllä. Westin tili onkin yksi maailman luetuimpia.

Hän on paitsi äänekäs, myös niin shokeeraava, että uutiskynnys ylittyy.

Median on pakko uutisoida asiasta, vaikka ei haluaisi. Yksittäisen lehden on vaikeaa kieltäytyä uutisoimasta, sillä aina jokin muu media uutisoi.

Perinteisen median lisäksi shokeeraavat tempaukset leviävät sosiaalisen median kanavia pitkin mielipiteitä jakavina kohuina. Usein tarkoituksenmukaista on saada jokin riittävän suuri ryhmä ihmisiä loukkaantumaan. Osa tuomitsee typeryydet, kun taas osa nauraa. Molemmat silti

kuuntelevat uudet kappaleet, jotka West julkaisee usein juuri kohun aikaan. Salaisuus piilee siinä, ettei kukaan loukkaannu niin pahasti että alkaisi boikotoida Westin musiikkia.

Kyseenalaisia lausuntoja vieläpä seuraa aina median antama tilaisuus selitellä sanomaansa. Selittelyn yhteydessä on jälleen tilaisuus sanoa jotain typerää, jota saa myöhemmin selitellä.

Kuitenkin ihmiset tottuvat äänekkääseen ja shokeeraavaan perseilyyn usein nopeasti. Kun mummo sanoo ruokapöydässä ”Perkele!”, kaikki kohahtavat. Kun teini-ikäinen viljelee ”vittua” jokaisessa lauseessa, painoarvo ei enää ole samanlainen.

Siksi tarvitaan arvaamattomuutta. Kontrastina kuukausia kestäville meuhkausajanjaksoille West saattaa yhtäkkiä hiljetä täysin. Vuonna 2016 West perui Saint Pablo -kiertueensa keikat ja poistui julkisuudesta. Katoamistempun hän teki myös vuonna 2009 Taylor Swift -kohun jälkeen ja jälleen viime vuoden lopussa. Äkillisen häviämisen tarkoitus on myös antaa myrskyn laantua. Ollaan hiljaa kunnes ihmiset unohtavat tapahtuneen.

Yllätyksellisyys ja ajoittaiset katoamiset yhdistettynä hulluihin ja narsistisiin lausuntoihin luovat Westistä myyttisen nerohahmon. Westin suusta kuulee usein ”Name one genious that aint crazy” tapaisia lausuntoja. Retoriikan pyrkimyksenä on ensinnäkin vahvistaa stereotyyppistä kuvaa nerokkaista ja vallankumouksellisista taiteilijoista hulluina hahmoina, ja toiseksi sisällyttää itsensä samaan kategoriaan.

Viraalikikat: vastapainoksi vakavasti otettavalle tuotannolleen West on erityisesti viime vuosina erikoistunut myös ”meemibiisien” julkaisemiseen. Siis kappaleiden, joiden tarkoitus on herättää huomiota ja muodostua meemiksi tai viraali-ilmiöksi.

Meemi onkin ainoita asoita, joka leviää kohun nopeudella, ilman kohuhin sisältyviä negatiivisia sivuvaikutuksia.

Vuonna 2018 julkaistut ”Lift yourself ” ja Lil Pumpin kanssa

Policy 2/19 | 15

tehty ”I love it” ovat parhaita esimerkkejä ”meemibiisistä”.

Molemmat ovat pituudeltaan vain hieman yli 2 minuutin kappaleita, ja nojaavat pitkälti toistoon, tarttuvuuteen sekä ”meemiyteen”. Edellä mainitut elementit lähes pakottavat kuuntelemaan kappaleen uudelleen ja uudelleen sekä jakamaan eteenpäin. Syyn ”I love it”-kappaleen menestymiselle löytää myös kriitikko Tuomas Aflecht rumban verkkojulkaisussa: ”West ja Pump pomppivat käytävällä Robloxin mieleen tuovissa asusteissa, ilmeilevät hassusti ja seuraavat koomikko Adele Givensia kuin koira omistajaansa. Videolla on kaikkine hassutuksineen tähdätty siihen, että videosta tulisi viraali-ilmiö ja niin siitä myös tuli.” ”-kappaletta kuuntelin noin 15 minuutin ajan, joka tarkoittaa tässä tapauksessa seitsemää toistoa. West ei ole tehnyt tätä vahingossa, biisi lähes huutaa toistamaan itseään yhä uudelleen, koska ei tarjoa tyydytystä onnellisella lopulla, vaan menee ikään kuin mainoskatkolle.”

16 | Policy 2/19

West valitsee tarkkaan missä ja milloin musiikkiaan julkaisee.

Usein tapana on järjestää näyttävä pr-tilaisuus, mutta vielä järkevämpää on hyödyntää jonkin muun tapahtuman tarjoama näkyvyys. ”I love it”-musiikkivideo julkaistiin Porn Hubin juhlagaalassa, jossa oli jo valmiiksi valtava määrä mediaa.

Gaalojen ja julkaisutapahtumien järjestäminen ja niiden itsessään saaman huomion hyödyntäminen takaa entistä enemmän palstatilaa, näkyvyyttä ja kuunteluja uudelle musiikille.

ALL OF THE LIGHTS - HUOMIOTALOUDEN LAIT Huomiotaloudella tarkoitetaan lyhyesti sanottuna ilmiötä, jossa informaation yltäkylläisyyden ajassa ihmisten huomio on rajallista. Kilpailua ei enää käydä tuotteiden laadukkuudessa vaan sen saavuttamassa huomiossa.

Thomas H. Davenport ja John C. Beck kuvailevat huomiotalouden logiikkaa kirjassaan The Attention Economy: Understanding the New Currency of Business. “As content has grown increasingly abundant and immediately available, attention becomes the limiting factor in the consumption of information.”

Westin strategia vaikuttaa hyödyntävän huomiotalouden logiikkaa täysin oppikirjan mukaisesti. Siksi on hyvin vaikea uskoa, että Westin toiminta olisi spontaania. Hän vähintään alitajunnassaan tiedostaa huomiotalouden lainalaisuudet.

seuranneen näkyvyyden kääntäminen hyödyksi.

Kaulailu juuri Trumpin kanssa vaikuttaa loppun asti mietityltä, sillä sitä kautta Westin on mahdollista tavoittaa uudenlainen yleisö, Trumpin kannattajat. Afroamerikkalaisen miehen ja Trumpin kaveruudella toki pyrittiin myös kiillottamaan Trumpin julkisuuskuvaa. Win-win.

WHO WILL SURVIVE IN AMERICA? Kanye West on aikaisemmin tottunut siihen, että mitä tahansa hän tekeekin, fanien uskollisuus ei horjahda. ”It’s just so Kanye”, toteavat fanit ja jatkavat ”neron” musiikin luukuttamista. Vuoden 2018 kohuissa merkille pantavaa oli kuitenkin se, että tällä kertaa jopa uskollisimmat fanit alkoivat suuttua.

Kannanottojen poliittisuus oli monille liikaa. Etenkin tummaihoinen väestö Yhdysvalloissa syytti Westiä petturiksi, joka on unohtanut juurensa kun vähättelee orjuutta ja veljeilee maahanmuuttajavihamielisen presidentin kanssa.

Loppuvuoden selittelevä twiitti tulkittiin heikkona yrityksenä pestä kädet. Monien mielestä West oli mennyt jo liian syvälle ”väärän puolen” leiriin palatakseen sieltä. Missä menee raja, jolloin on vielä ok todeta ”It’s just a prank bro!” niin, että saa kaiken anteeksi? Jäänee nähtäväksi, vaikuttavatko kohut negatiivisesti Westin Yandhi -levyn suosioon. Mikäli levyä koskaan

Laskelmointiin viittaa myös se, että tempaukset usein ajoittuvat juuri ajankohtaan, jolloin West on julkaisemassa tai julkaissut uutta musiikkia. Kesäkuussa 2018 West julkaisi Yenimeä kantaneen soololevynsä, KIDS SEE GHOSTS -yhteisprojektin Kid Cudin kanssa sekä kolme muuta levyä, joiden tuottajana hän toimi. Sensaatiohakuisuus edeltävänä keväänä ei liene sattumaa.

Westin puoliso Kim Kardashian on yksi maailman seuratuimpia henkilöitä, suorastaan Instagramin huomiotalouden kuningatar. Olisi erikoista, ellei Kardashian olisi jakanut tietotaitoaan puolisolleen.

Huomiotaloudesta puhuttaessa Trump mainitaan usein malliesimerkkinä. Viime vuoden outo veljeily Trumpin kanssa vaikuttaa suorastaan itsestään selvältä kun miettii yhtäläisyyksiä toverien markkinointistrategioissa. Aktiivinen twitterin käyttö, oman tuotemerkin (Yeezy, ”MAGA”-lippis) lanseeraaminen, kohahduttavat lausunnot julkisuudessa ja niistä

Policy 2/19 | 17

edes julkaistaan.

I LOVE IT - MEEMIMUSIIKIN AIKAKAUSI Viraalikikkojen ja meemimusiikin hyödyntäminen ei suinkaan ole vain Kanye Westin keksimä tapa markkinoida. Puhumme laajemmasta trendistä, ja kiinnostavaa on seurata, tuleeko West jatkamaan meemilinjalla todettuaan sen toimivaksi.

Meemimusiikista osuvin esimerkki on Draken ”Hotline Bling” vuodelta 2015. Videon tarkoituksellisen iskämäiset tanssiliikkeet joutuivat netti-irvailun kohteeksi. Tuhansien Facebookissa, Instagramissa ja eri uutistalojen nettisivuilla kiertäneiden pilkallisten videoiden jälkeen kappale oli jäänyt koko sukupuolven päähän soimaan ja siirtyi yökerhojen vakiosoittolistoille. Nerokasta, eikö?

Samana vuonna meemimusiikki näytti merkkejä rantautumisesta Suomeenkin. Antti Tuisku julkaisi viraaliksi menneen ”Peto on irti”-musiikkivideonsa. Myöhemmin meemimusiikissa kunnostautui Slim Mill, joka saavutti valtavan underground-suosion meemimusiikkivideoillaan. Nyt hän alkaa olla jo unohdettu, sillä ilman kunnon substanssia meemit kuolevat nopeasti.

Valtsikalaisille viime vuosien kuunnelluin kotimainen meemibiisi on DJ Ibusalin ”Pilalla”. Sama mies toteaa ”Mist sä tuut 2”-kappaleessa ”Teeks mä esseen vai levyllisen memejä”.

Laini kuvastaa erittäin osuvasti kuluvan vuosikymmenen trendiä, jossa kappaleen ja meemin raja tuntuu olevan häilyvä.

Lainiin sisältyy myös monen artistin käymä sisäinen pohdinta siitä, kuinka paljon levyn voi luottaa nojaavan meemeilyyn ja

18 | Policy 2/19

kuinka paljon tueksi tarvitaan syvällisempää substanssia.

KOHUN VOIMA Kohumarkkinointikaan ei rajoitu Westin touhuihin.

Yhdysvalloissa kohujen, kovan volyymin ja shokeerauksen avulla suosiota ovat saavuttaneet xxxtentacion, Lil Pump ja 6ix9nine. Suomessa Cheekin sainaama räppärilupaus Lukas Leon tuli julkisuuteen kun musiikkivideon kuvauksesta vantaalaisen kerrostalon katolla tehtiin rikosilmoitus.

Musiikkivideo levisi ihmisten tietoon näppärästi rikosilmoituksesta kertovan uutisen yhteydessä. Vaikuttaa suunnitellulta kohulta.

Trumpin kampanja nojasi kohujen avulla hankittuun huomioon, ja perussuomalaisten eduskuntavaalikampanja näyttää pyrkivän samaan. Vaalivideossa kaikki tähtäsi siihen, että siitä tulisi viraali-ilmiö ja kohu. Tätä artikkelia kirjoittaessani olen saanut vaalivideoon linkin yli viideltä oletettavasti ei-perussuomalaiselta ystävältäni. Video herättää suuria tunteita siis jokaisessa leirissä. Twitterissä ihmiset päivittelevät videon mauttomuutta ja media kommentoi videon aiheuttamaa kohua. Moni ei videota kritisoidessaan tajua, että tekee juuri sitä, mitä perussuomalaisten markkinointivastaava toivoo – eli kritisoi mainosta, pitää sitä mauttomana, puhuu siitä, jakaa sitä.

Tuskin yksikään perussuomalaisten kannattaja videon takia muuttaisi poliittista kantaansa. Video saa valtavasti näkyvyyttä koko kansan puhuessa siitä, ja se, että ”taas suvakit pahoittivat mielensä” pikemminkin lisää äänestysintoa. Muiden puolueiden vaalimainokset ovat vähemmän mauttomia, mutta kuinka paljon palstatilaa ja ”ilmaista huomiota” ne saivat?

MITÄ SITTEN? West saattaa olla hullu ja spontaani, mutta kuvittelemalla miehen taakse tarkkaan laskelmoivan markkinointikoneiston, hulluuden saa näyttämään huomattavasti loogisemmalta.

Mikäli kyseessä on strategia, se näyttää toimivan erittäin hyvin Westin saadessa jopa helsinkiläisessä opiskelijalehdessä kahdeksan sivun verran näkyvyyttä.

Voiko Kanye Westin tai perussuomalaisten strategialta vetää maton alta? Toimittaja ja politiikan kommentaattori Jussi Lähde on todennut, että media on menettänyt kykynsä todeta ”Mitä sitten?”, kun joku tekee jotain typerää. Hänen mukaansa tulisi löytyä kykyä olla uutisoimatta, jottei media olisi niin helposti valjastettavissa markkinoinnin välineeksi.

Policy 2/19 | 19

Kirje VOO:n ympäristövastaavalta Ilmastomuutos vaikuttaa jokaiseen osa-alueeseen elämässämme ja yhteiskunnassamme. Lämpenemisen vaikutukset tuntuvat arjessamme jo nyt, ja se muuttaa jokaisen maapallolla asuvan elämän puitteita. On karu fakta, että elämä ei tule näyttämään enää samalta kymmenen vuoden kuluttua. Maapallomme resurssit eivät riitä ylläpitämään nykyistä elämäntyyliämme ja jostain on rajoitettava. Tällä hetkellä Suomi kuluttaa 3,8 maapalloa vuodessa, mikä on erittäin hälyttävää ottaen huomioon maamme pienen koon.

Meidän on muutettava elämäntapamme kestävämmäksi ottamalla ilmasto paremmin huomioon kulutusvalinnoissamme. Se on ensiaskel kohti kestävää kehitystä. Kaikkihan me tiedämme, että yksilö voi osallistua ilmastomuutoksen ehkäisyyn ja sen hidastamiseen. Vegaaninen ruokavalio, kierrättäminen, vastuullinen kuluttaminen ja yksityisautoilun vähentäminen ovat keinoja tähän. Monilta kuitenkin unohtuu, että ongelman ydin on tuotannossa. Suurin osa päästöistähän tulee suuryrityksiltä ja teollisuudesta.

Meidän on saatava päätöksentekijät huomioimaan ilmastoasiat politiikassa. Vain siten voimme saada suuret yritykset kantamaan vastuunsa ilmastotalkoissa. Lainsäädäntöä on muutettava niin, että kaikki taloudellinen toiminta olisi kestävämpää kuin tällä hetkellä. Keinoja tähän on monia – esimerkiksi yritystuilla ja oikeanlaisella verotuksella voidaan saada paljon aikaan.

Tässä tavalliset kansalaiset astuvat kuvaan. Me pystymme vaikuttamaan politiikan kulkusuuntaan luomalla painetta päätöksentekoon. Kansalaisvaikuttaminen on äärimmäisen keskeistä, jos haluamme että päättäjät edustavat meitä ja meille tärkeitä aatteita. Jotta saamme äänemme kuuluviin ja mielipiteemme näkyviin, meidän on aktiivisesti osallistuttava politiikkaan ja julkiseen keskusteluun. Ajatuksemme eivät koskaan saavuta poliitikkoja, jos vain istuskelemme kahvipöydän ääressä valittamassa huonoista päätöksistä. Ei ole olemassa näkymätöntä toimijaa, joka pyörittää yhteiskuntaa.

Muutosta saadaan aikaan osoittamalla mieltä julkisesti, eikä jättämällä asioita vain puhumisen tasolle. Myös julkinen keskustelu ja siihen osallistuminen on elintärkeää tavoitteidemme toteutumiselle. Sen merkitys on vain kasvanut nykyisessä yhteiskunnassamme, jossa sosiaalinen media on yksi vaikuttamisen voimakkaimmista aseista. Toisin sanoen meidän täytyy ottaa ohjat käsiimme ja tehdä töitä muutoksen eteen. Emme voi pyöritellä peukaloitamme ja olettaa, että joku toinen hoitaa tämän puolestamme.

Ympäristöstä huolehtimista ja hyvinvointivaltion hoitamista voi verrata ryhmätyön tekemiseen. Jos joku ei tee osaansa, työnteko kasaantuu liikaa niille, jotka ovat aktiivisia. Silloin myös tulokset ovat heikkoja. Tekemistä on paljon, ja se on hoidettava yhdessä. Muutoin ongelmasta tulee hallitsematon. On ilmeistä, että ilmastonmuutoksen seuraukset vaikuttavat niin nykyisiin kuin tuleviinkin sukupolviin. Luonnollisesti siis työntaakan tulisi jakautua kaikille, kun ongelma on yhteinen.

Terveisin,

Linn Sjöholm

20 | Policy 2/19

Kuva: Varpu Sairinen

Policy 2/19 | 21

VALTIOTIETEELLISIÄ ELOKUVAVALINTOJA “Representaation rikastuminen on paitsi tervetullutta myös tarpeellista. Harmillisesti Hollywood rakentaa representaation uutta kehystä alistamalla elokuvan kulutushyödykkeeksi.”

Teksti: Anssi Kerttula Kuvat: imbd.com

22 | Policy 2/19

M

oni lukija on varmasti nähnyt Hävityksen Netflixin valikoimassa.

Visuaalinen scifi-jännäri päätyi suoratoistopalveluun, kun tuotantoyhtiö Skydancen johtajasetä koki sen ”liian älylliseksi” menestyäkseen teattereissa.

Studiot näyttävätkin suosivan Green Bookin ja Crazy Rich Asiansin kaltaisia feel good -latteuksia, joista suurten yleisöjen on helppo pitää. Niillä Hollywood kiillottaa kansikuvaansa, kun päärooleihin valitaan aiempaa näkyvämmin naisia, afroamerikkalaisia, aasialaisia ja muita, joita 1900-luvulla harvakseltaan pidettiin kassamagneetteina.

Representaation rikastuminen on paitsi tervetullutta myös tarpeellista. Harmillisesti Hollywood rakentaa representaation uutta kehystä alistamalla elokuvan kulutushyödykkeeksi. Yhteiskunnallisia trendejä näennäisesti heijastavat studioelokuvat rakentavat todellisuudesta harhaista kuvaa, joka pahimmillaan voimistaa käsittelemiään ongelmia ja syventää kuilua ahneiden studioiden ja ajattelevien taitelijoiden välillä.

Kehityksen kulminoituma nähtiin alkuvuoden Oscargaalassa. Jo ehdokaslistat nähdessäni ajattelin, että Yhdysvaltain elokuva-akatemia on taantunut suuryritysten sääli-instituutioksi. Palkintojenjako vahvisti pelkoni: menestyjiä olivat hyväksikäytöstä epäillyn ohjaama Bohemian Rhapsody ja rasismin ratkaiseva Green Book.

Gaalan televisioiva ABC, jonka Disney omistaa, meinasi myös siirtää mainoskatkolle kategoriat, joissa yhtiön elokuvilla oli vähiten ehdokkuuksia. Tästä nousikin sellainen myrsky, ettei Disneyllä ollut muuta mahdollisuutta kuin perua päätös.

Eipä naisohjaajienkaan teoksia huomioitu.

Uraauurtavien tuotosten huomiointi siirtyy pienemmille areenoille – samaan aikaan kun kaupallisten intressien kahlitsemat perinteiset elokuvainstituutiot esittävät mukautuneensa uuteen, inklusiiviseen kulttuuriin.

Koto-Suomessa kurittajana toimii kiinalaisomisteinen Finnkino, jonka ylihinnoitelluissa näytöksissä 20-minuuttiseen mainosralliin voi sisältyä poliittista propagandaa. Onneksi toivoakin on!

Pelkästään Helsingin uumenista löytyy kokonainen kirjo korttelikinoja. Halpa sisäänpääsy, ei snäppääviä teinejä eikä Pirkka-mainoksia. Idyllisten pienteatterien ohjelmistot on suunniteltu sille yleisölle, joka kerryttää kulttuurista pääomaansa jollain muulla kuin synteettisillä jatko-osilla ja rebooteilla.

Esimerkiksi First Reformed, yksi viime vuoden tulisimmista teoksista, ei Kiina-kinossa pyörinyt. Kapitalismin ja ilmastonmuutoksen yhteyttä maalauksellisesti pohtiva elokuva on jäänyt yllättävän vähälle huomiolle.

Rohkeudellaan säväytti myös eteläkorealainen Burning.

Se on kertomus äärimmäisistä luokkaeroista, sukupuolen asettamista ennakko-odotuksista ja varallisuuteen sidonnaisesta vapaudesta. Burning ei kuitenkaan ole

kärsimyskuvastoa – ennemmin se rikkoo stereotypioita ja kertoo aistimellisesti alakulttuurien kohtaamisesta.

Tulkinnanvaraisiksi jätetyt juonenkäänteet rakentuvat katsojan mielessä, eikä katsojaan luottaminen valitettavasti ole itseisarvo.

Haastan valtsikatoverini (ja kaikki muutkin) pohtimaan elokuvissakäynnin etiikkaa. Tuskin haluamme vieraantua omasta inhimillisyydestämme tukemalla Disneyn kaltaisia valkoisia orjuuttajia (kiitos George Lucas tästä termistä). Sisällön palveluksi taannuttava ja asiakkaita sitoutumaan manipuloiva Netflix ei ole paljoa parempi valinta kulutustietoiselle valtiotieteilijälle. Sinne kuitenkin eksyy kohtalainen määrä alkuperäistuotantoa, jonka olemassaolo ei perustu uusliberaaliin rosvoukseen.

Jos suoratoistopalvelu viehättää formaattina enemmän kuin korttelikinoon raahautuminen, kannustan suojelemaan edes katseluelämystä. Sillä David Lynchin sanoin: “On kovin surullista, jos luulet kokeneesi elokuvan puhelimelta katsottuna.

Get real!

Policy 2/19 | 23

Millainen kansanedustaja olet?

Teksti: Marja Silvolahti Kuvat: Wikimedia Commons

Vaalit ovat ohi, ja löydät itsesi Arkadianmäeltä. Selvitä tästä, millainen on sinun kansanedustajaroolisi!

1. Miksi hakeuduit politiikkaan? a) Järjestötoiminta imaisi mukaansa jo nuoresta lähtien, eikä elämäntapakokoustamisesta pääse irti ilman pahoja vieroitusoireita. b) Tahdon tehdä maailmasta paremman paikan. c) En ihan tarkkaan muista, mutta kyllä siinä jotain aatteen paloa taisi olla taustalla ainakin! d) Samanlaisia adrenaliinikiksejä ei muualta saa.

2. Mikä on työssäsi parasta? a) Verkostot! On upeata tuntea monia jo pitkän ajan takaa, ja jatkuvasti pääsee tutustumaan uusiin hienoihin tyyppeihin. b) Kyllä se on ne aidot kohtaamiset ihmisten kanssa. Se, että pääsee oikeasti vaikuttamaan asioihin. c) Se tunne, kun tuntee faktat ja tietää, miten asiat voisi parhaiten järjestää. Siitä on sitten hyvä lähteä keskustelemaan ja tekemään ratkaisuja. d) Se, kun saa peliliikkeillä tahtonsa läpi. Pienet osavoitot. Niin, ja onhan se positiivinen urakehityskin ihan hintansa väärti.

24 | Policy 2/19

3. Mitä teet kokoushuoneessa ensimmäisenä? a) Jään suustani kiinni, koska yleensä tunnen kaikki. b) Käyn vielä kerran läpi muistiinpanoni. Olen onnellinen, että olen valmistautunut hyvin. c) Menen kahvikuppini kanssa vakiopaikalleni istumaan ja juttelen mukavia vierustoverin kanssa siihen asti, kunnes kokous alkaa. d) Tsekkaan koneelta vielä kerran taustajoukkojen kanssa kootun muistion siitä, miten tänään kannattaa toimia.

4. Millainen vaalikampanjasi oli? a) Tuttu, omistautunut posse painoi duunia upealla motivaatiolla. Sekin auttoi, että naamani on kerennyt jo tulla seudulla tutuksi, kun olen ollut aktiivinen paikallispolitiikassa. b) Kampanjoin kellon ympäri. Sain innostettua samanmieliset meille aidosti tärkeiden asioiden ympärille. c) Menin aika perinteisellä linjalla ja luotin omaan suoritukseen. d) Huolella etukäteen kerätty rahoitus siivitti kampanjan ihan mielettömään meininkiin! Näkyvyys on se juttu.

5. Mikä seuraavista sisustustarralauseista kotisi seinällä voisi lukea? a) Good things come to those who wait work their asses off.

6. Millaisia tulevaisuuden uratoiveesi ovat? a) On yksi ylitse muiden: ministeri. Mielellään pää-.

b) Be the difference you want to see in the world.

b) Tahdon tehdä työtä sydäntäni lähellä olevien asioiden eteen.

c) Saako sellaiseen jonkin entisen presidentin viisauden?

c) Ihan mukavastihan tämä menee tässä, eiköhän se ole tämä politiikka edelleen.

d) Embrace your hustle. Embrace the struggle.

Chase the dream.

d) Haen täältä hyödyllistä kokemusta. Myöhemmin voisin hyvin nähdä itseni johtajana jossain, vaikkapa nyt jossain isossa terveysfirmassa.

Eniten a-vastauksia: Olet poliittinen broileri. Pitkäjänteinen kipuaminen suurempiin ympyröihin on nostanut sinut valtakunnanpolitiikkaan. Näissä eväissä on hyvän ja varman uran ainekset.

c-vastauksia: Olet konkari. Arkadianmäen käytännöt, niin viralliset kuin epävirallisetkin, ovat juurtuneet sinuun syvälle. Opastat mieluusti niiden saloihin myös uudet, nuoret tulijat.

b-vastauksia: Olet ensimmäisen kauden kansanedustaja! Onneksi olkoon, tästä se lähtee. Pidä kiinni innostasi ja uskostasi hyvään.

d-vastauksia: Olet sydämessäsi lobbari. Pelaat politiikkaa läpi, kunnes jotkin mehevämmät apajat kutsuvat. Ehkä hyvin järjestetyillä erobonuksilla.

Policy 2/19 | 25

Putinin ja ortodoksisen kirkon avioliitto Teksti: Sofia Leinonen Kuvitus: Jessica Eerikas

”

Kaikesta voidaan keskustella maan ja taivaan välillä, kunhan ei oteta aiheeksi politiikkaa ja uskontoa”, oli äitini vastaus, kun kysyin hänen suhteestaan venäläiseen äitiinsä. 25 vuotta sitten Suomeen muuttaneena äitini suhtautuminen Venäjän poliittiseen tilanteeseen on yhä kriittisempi vuosi vuodelta. Myös minut on kasvatettu suhtautumaan siis varauksella kaikkeen, mitä itänaapurissamme tapahtuu – joskus jopa kriittisemmin kuin täysin suomalaiset ikätoverini.

26 | Policy 2/19

Olen kuitenkin vasta viime aikoina oppinut ymmärtämään, miksi isoäitini vahva uskonnollisuus on äitini näkökulmasta ongelmallista. Sillä ei nimittäin ole mitään tekemistä itse uskonnon kanssa, vaan sen, miten uskonnollista retoriikkaa hyödynnetään Venäjän poliittisessa diskurssissa. Äitini liberaalit arvot sekä sekularistinen käsitys politiikasta sotivat yhä enemmän isoäitini arvoja vastaan. Poliittiset jännitteet voivat sulautua siis salakavalasti myös tavallisten ihmisten arkeen – jopa läheisiin perhesuhteisiin.

V

eera Laine sekä Iiris Saarelainen pohjustavat Ulkopoliittisen instituutin julkaisussa Spirituality as a political instrument: The Church, the Kremlin, and the creation of the ’Russian World’ (09/2017) ilmiötä, joka on vaikuttanut piilevästi monien poliittisten tapahtumien taustalla. Venäjän poliittisessa retoriikassa tapahtui nimittäin vuonna 2012 käännös selvästi konservatiivisempaan suuntaan, kun poliittinen johto alkoi korostaa perinteisiä venäläisiä sekä hengellisiä arvoja liberaalien arvojen sijasta.

Presidentti Vladimir Putinin kolmannelta kaudelta lähtien uskonnosta on tullut yhä keskeisempi osa poliittista diskurssia.

uskonnollisten arvojen korostamisesta ”lännen moraalista eroosiota” vastaan, jonka puolesta Venäjän ortodoksisen kirkon olisi toimittava aktiivisemmin kansainvälisessä politiikassa. ”Kehityksemme ei ole mahdollista ilman henkistä, kulttuurillista ja kansallista identiteettiä, joita ilman emme kykene vastustamaan kohtaamiamme sisäisiä ja ulkoisia haasteita”, lausui Putin vuonna 2013, eli vuotta ennen Ukrainan sodan

Valtion ja kirkon yhteinen retoriikka kulminoituu kahteen toisiinsa vahvasti linkittyneeseen termiin - ”venäläiseen maailmaan” ja ”Pyhään Venäjään”, jotka yhdistävät venäjänkieliset kansallisuudet ympäri maailman. Venäläisellä maailmalla tarkoitetaan Laineen ja Saarelaisen mukaan mekanismia, joka symboloi Venäjän vaikutusvaltaa ulkomailla yhteisen kulttuurin ja historian kautta. Sen sijaan Pyhä Venäjä kuvastaa puolestaan henkistä yhteyttä kaikkien venäläisten keskuudessa. Termiä käytetään kuitenkin useimmiten kuvaamaan Venäjän, Ukrainan sekä Valkovenäjän tiivistä uskonnollista sidosta. Erityisesti Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov sekä Moskovan ortodoksisen kirkon johtaja patriarkka Kirill ovat käyttäneet termejä aktiivisesti retoriikassaan – osin päällekkäinkin. Kirill on puhunut muun muassa ”venäläisen henkisen yhteyden tiivistämisestä” ja

Policy 2/19 | 27

itsenäisiä etujaan Ukrainassa, vaikka valtio näkeekin asian toisin. Sota on kuitenkin näyttänyt, etteivät ulkopoliittiset toimintalinjat valtion ja kirkon toimesta käy aina yksi yhteen, mikä käy ilmi Laineen tuoreemmassa raportissa helmikuulta 2019. Esimerkiksi Pyhän Venäjän ja venäläisen maailman käsitteiden poliittinen yhteensovittaminen on kirkon näkökulmasta ongelmallista, sillä Pyhä Venäjä edustaa rauhanomaisuutta venäläisten kansojen välillä. Laineen mukaan Ukrainan sota voidaan siis tulkita kirkon näkökulmasta sisällissodaksi.

V

aikka Ukrainan suhteen Venäjän valtion ja kirkon intressit osittain eriävätkin, on joka tapauksessa kummankin osapuolen etujen mukaista pitää Ukraina tiukasti Venäjän vaikutusvallan alaisuudessa. Tämän vuoksi Ukrainan ortodoksisen kirkon itsenäisyyspyrkimyksiä ei katsottu Moskovassa hyvällä. Pitkään kestänyt kamppailu päättyi lopulta joulukuussa 2018, kun itsenäisyys venäläisestä ortodoksisesta kirkosta ja Moskovan patriarkaatista myönnettiin virallisesti. ”Tämä päivä menee historian kirjoihin pyhänä päivänä, jona olemme viimein itsenäisiä Venäjästä”, julisti Ukrainan presidentti Petro Porošenko Helsingin Sanomien mukaan päivänä, jona irtaantuminen tapahtui. Julistukseen viitaten lienee sanomattakin selvää, että kyseessä oli sekä Venäjän kirkon että valtion kannalta suuri arvovaltatappio.

puhkeamista. Venäläisen maailman korostamisessa ei siis ole kyse vain kauniista sanoista, vaan sen käytöllä on ollut hyvin konkreettisia, näkyviä ja vakaviakin seurauksia.

Kun Ukrainan sota puhkesi helmikuussa 2014 ja Krimin niemimaa liitettiin Venäjään, Venäjän poliittinen johto käytti venäläisen maailman turvallisuuden takaamista oikeutuksena hyökkäykselle. Sodan puhkeamisen jälkeen venäläisen maailman konsepti on liitetty myös laajemmin Neuvostoliitosta irtautuneisiin valtioihin, ja maiden välisen henkisen yhtenäisyyden korostamiseen; Pyhän Venäjän yhtenäisyys on sekä Venäjän ortodoksisen kirkon että valtiollisen johdon mukaan tärkeämpää kuin kansallinen itsenäisyys.

Venäjän ja Ukrainan ortodoksisten kirkkojen jännitteet ovat puolestaan saaneet alkunsa jo kauan ennen poliittisia jännitteitä. Venäjän ortodoksinen kirkko on vuosia yrittänyt vahvistaa asemaansa ortodoksisessa maailmassa samanaikaisesti Ukrainan ortodoksisen kirkon kamppaillessa siitä irtautumisen puolesta. Venäjän ortodoksinen kirkko on kuitenkin koko Ukrainan konfliktin ajan yrittänyt korostaa ajavansa poliittisesta tilanteesta riippumattomia,

”Putinin ja ortodoksisen kirkon solmima avioliitto on hyödyttänyt kumpaakin erityisesti Venäjällä, ja kuherruskuukaudet ovat vaihtuneet kuherrusvuosiksi. ” Länsimaisten arvojen vastustaminen on puolestaan yhä tärkeä yhteinen sävel, jota sekä valtio että kirkko toistamiseen painottavat ja osoittavat näin ulkopoliittisen yhtenäisyytensä. ”Ortodoksiset arvot muodostavat venäläisen kulttuurin perustan ja kirkko osallistuu samojen haasteiden ylittämiseen kuin diplomatiakin”, ulkoministeri Lavrov totesi vuonna 2007 viitaten ulkoministeriön ja kirkon väliseen yhteistyöhön. Lavrov korosti niin ikään vuonna 2017, että länsi edustaa ”kristinuskonvastaisia ja kaiken hyväksyviä arvoja”, jotka sotivat venäläisiä arvoja vastaan. Täten Venäjä taistelee siis Lavrovin mukaan yksin kristittyjen puolesta Euroopassa.

Patriarkka Kirill liittää puolestaan lännenvastaisen retoriikan historialliseen kontekstiin toteamalla lännen tuhonneen Bysantin imperiumin, jota pidetään ortodoksisen kirkon tyyssijana. Hän vertaa tilannetta nykyiseen lännen ja idän vastaiseen asetelmaan, jossa länsi on hylännyt kristilliset arvot liberaalien ja sekularististen arvojen tieltä.

Kirkko huomautti lisäksi vuonna 2012 lännen pehmeiden vallankäytön muotojen olevan osa vaarallista dominointiin pyrkivää laajentumispolitiikkaa. Nojaamalla esimerkiksi universaaleihin ihmisoikeuksiin länsi perustelee interventioitaan idässä, ja ”humanitaarisella itsenäisyydellä” sekä ortodoksisella uskonnolla venäläinen maailma pyrkii puolestaan suojelemaan itseään kyseiseltä voimankäytöltä. Paradoksaalisesti lännen ja idän vastakkainasettelun painottaminen on ollut kuitenkin tärkeä työkalu Venäjän vaikutusvallan kasvattamisessa niin Ukrainassa kuin esimerkiksi Syyriаssakin.

Kirkko ja valtio hyötyvät yhteisestä retoriikasta myös sisäpolitiikassa. Venäjän johtavat poliitikot työskentelevät esimerkiksi tiiviisti ortodoksisen kirkon kanssa lainsäädännön sekä propagandakampanjoiden suunnittelussa.

Ortodoksisen kirkon aktiivisuuden tuloksena esimerkiksi

seksuaalivähemmistöjen oikeuksia sekä aborttilakia on tiukennettu Venäjällä huomattavasti viime vuosina. Vuonna 2013 Putin allekirjoitti puolestaan lain, jonka mukaan uskonnon loukkaus johtaa vankilatuomioon. Lakimuutos oli seurausta vuonna 2012 tapahtuneesta mellakasta, jossa Pussy riot -niminen feministinen rock punk -yhtye ja aktivistiryhmä järjesti kantaaottavan esityksen Moskovan Kristus vapahtajan katedraalissa ihmisoikeuksien ja seksuaalivähemmistöjen puolesta. Vähemmistöjen oikeuksien kaventaminen jatkui vuonna 2017, kun Jehovan todistajien toiminta kiellettiin Venäjällä. Halusi kirkko sitä tai ei, on kirkosta joka tapauksessa tullut merkittävä sisä- ja ulkopoliittinen toimija valtion rinnalla, jolloin kirkon ja valtion agendojen erottamisesta on tullut yhä hankalampaa.

P

erustuslain mukaan Venäjä on sekularistinen valtio, jossa vallitsee uskonnonvapaus. Tässä vaiheessa uskallan kuitenkin väittää toisin – niin Venäjän viimeaikaisten poliittisten toimien, kirkon vaikutusvallan lisääntymisen kuin oman lähipiirinikin vuoksi. Äitini puoleinen suku, isoäitini mukaan lukien, on Ukrainasta kotoisin, mutta tämäkään ei ole muuttanut isoäitini käsitystä Venäjän politiikan turmeltuneisuudesta. Venäläinen maailma, jota Venäjän

poliittinen johto väittää suojelevansa on samalla alue, jota vastaan se on sotinut eniten – vuonna 2008 Georgiassa ja vuodesta 2014 alkaen Ukrainassa.

Onko siis sattumaa, että uskonnollinen isoäitini sattuu olemaan myös Putinin johtaman politiikan vahva kannattaja? En usko. Arvioiden mukaan 41-74% venäläisistä mieltää itsensä ortodokseiksi, mutta Laineen ja Saarelaisen mukaan konservatiiviset arvot kasvattavat suosiotaan myös epäuskonnollisten joukossa. Kun poliittista propagandaa iskostetaan ihmisiin päivittäin niin kirkossa kuin uutisissakin, ei ole ihme, että Putin on vakiinnuttanut asemansa Venäjällä miltei horjumattomaksi.

Kirkon ollessa vahvin auktoriteetti myös mummini elämässä, ei olekaan ihme, että Putinin nimen kohdalta löytyi ruksi myös mummini äänestyskupongissa edellisissä presidentinvaaleissa.

Dynamiikkaan on tuskin tulossa muutosta myöskään tulevaisuudessa. Ukrainan ortodoksisen kirkon itsenäistymistä lukuun ottamatta Putinin ja ortodoksisen kirkon solmima avioliitto on hyödyttänyt kumpaakin erityisesti Venäjällä, ja kuherruskuukaudet ovat vaihtuneet kuherrusvuosiksi. Tukemalla toinen toistaan kumpikin osapuoli vahvistaa asemaansa ja vaikutusvaltaansa niin

30 | Policy 2/19

sisä- kuin ulkopolitiikassakin. Venäjällä kahdesta vahvasta yhteiskunnallisesta auktoriteetista on tullut yksi, eivätkä haastajat ole toistaiseksi kyenneet tarjoamaan vaihtoehtoa yhtä vahvalle dynamiikalle. Laineen ja Saarelaisen mukaan dynamiikka on lisäksi vakiinnuttanut asemansa niin poliittisessa retoriikassa kuin kansalaisten mielissäkin jo niin vahvasti, että sen vaikutukset tulevat näkymään vielä kauan Putinin hallinnon väistyttyä.

Mitä tulee omaan lähipiiriini, äitini mukaan hän kuuluu marginaaliin kriittisen suhtautumistapansa vuoksi jopa omien ystävien ja sukulaistensa keskuudessa. ”Saat kertoa mielipiteeni asiasta, kunhan et kerro sitten mummille mitään tästä jutusta”, äitini huomauttaa kertoessani kirjoittavani jutun kyseisestä aiheesta. Niin kauan, kun avoimuus on omien sukulaistenkin kanssa tätä luokkaa, en pysty pysymään optimistisena Venäjän politiikan suhteen.

Seuraavan kerran, kun mummi tulee kylään, tulemme kahvipöydässä puhumaan todennäköisesti mummin jokakeväisestä matkasta kotiseudulleen Ukrainan eteläosaan, jossa ihmiset köyhtyvät eläkkeiden laskiessa ja korruption kasvaessa. Se, mistä tämä elintason lasku pohjimmiltaan johtuu, tulee todennäköisesti pysymään elefanttina huoneessa vielä pitkään.

VIHAINEN VOOLAINEN VOIKO VITUTUKSEEN KUOLLA!?

L

öysin alaotsikossa esitettyyn legendaariseen kysymykseen vihdoinkin vastauksen. Vastaus kuuluu, että ei. Vitutukseen ei voi kuolla, vaan sen voi ylittää.

Asia on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Vieläpä näin kevään korvilla, jolloin allergiaoireet piinaavat ja pitäisi jaksaa taiteilla luentopäiväkirjojen, kesätyöhausta koituneiden pettymyksen tunteiden ja viikonlopun jälkeisen krapulan viitoittamalla rankalla polulla.

Kokeilin muuttaa asennettani ja muokata sisäisiä näköaloja. Käännyin kirjaimellisesti antiikin aikaiseen self-helppiin: stoalaisuuteen. Kivikasvoisen tyyneen filosofiaan. Eräs kaverini oli aikoinaan varoitellut stoalaisuudesta, sanoen sen olevan haastava elämänohje seurattavaksi. Akateemisuuteni takia en kuitenkaan voinut uskoa väitettä ilman empiiristä kokeilua.

Ensi töikseni hankin kirjastosta käsiini todellisen filosofikeisarin Marcus Aureliuksen teoksen Itselleni. Luin elämäntapaoppaassa esiintyviä viisauksiksi puettuja toteamuksia elämän merkityksettömyydestä ja ankaruudesta. Porttiteorian tapaisesti ajauduin yhä syvemmälle kaninkoloon lukemalla stoalaisuudesta Filosofia.fi- sivustolta ja kuuntelemalla podcastia

Senecasta. Kaverini oli ehdottanut sinistä pilleriä, mutta olin Neon lailla valinnut punaisen.

Seurasin myös turhautumiseen asti pinnallisia Youtube- videoita, joissa listataan antiikin (all male)filosofien teoksiin pohjautuvia arkielämän neuvoja.

Ohjeissa kehotettiin mielikuvaharjoittelulla pohtimaan kaikkia tulevan päivän vastoinkäymisiä etukäteen. En kuitenkaan halunnut aloittaa jokaista päivää miettimällä kaikkia mahdollisia negatiivisia skenaarioita. En nimittäin halunnut muuttua tosielämän Petyr Baelishiksi, seitsemän kuningaskunnan kovimmaksi peliteorian harrastajaksi, jolle mikään tapahtuma ei tule yllätyksenä.

Päätin siis olla seuraamatta moista elämänoppia. En kuitenkaan tyhjin käsin poistunut stoalaisuuden syövereistä, vaan yksi Aureliuksen tunnustus teki itseeni lähtemättömän vaikutuksen, jonka pidän mielessä kevään beerpong ja lätkäkisojen koittaessa: ”Kasvattajaltani, ettei minusta tullut vihreiden tai sinisten kannattajaa eikä kevyiden tai raskaiden kilpien”.

Ei, Marcus Aurelius ei ennakoinut vuoden 2019 eduskuntavaaleja, vaan tarkoittaa puolueiden sijaan roomalaisten rakastamia valjakkoajoja, joissa vihreät ja siniset olivat

kilpailevia joukkueita valkoisten ja punaisten ohella. Kevyet ja raskaat kilvet puolestaan viittaavat gladiaattoritaisteluihin.

Tämän ohjeen pidän mielessä hurratessani muuhun joukkoon sulautuneena prewapun pingisbissetournamentissa.

Policy 2/19 | 31

32 | Policy 2/19