Issuu on Google+

POLICY 1/2014


Pääkirjoitus Vastaava päätoimittaja Joonas Aitonurmi @Aitonurmi Pitää hyvästä kahvista, hiihdosta, työmarkkinoista, Pohjoismaista, Bob Dylanista, Serranon perheestä ja futiksesta.

Nieminen lähetti Suomen valtiolle viestin. Kirjeessään hän myönsi olevansa kuluerä. Nieminen kertoi olevansa vakuuttunut, ettei Suomen valtio enää kauaa jaksa, jollei Nieminen itse ryhdistäytyisi. Nieminen oli nimittäin työttömänä ja hän oli kauhuissaan tilanteensa seurauksista. Tällaisia ajatellessaan Niemisellä lorahti aina lusikallinen housuihin. Hän ei enää halunnut saada valtiolta mitään. Muistellessaan vanhoja ajatuksiaan, Niemistä hirvitti. Hän oli rohjennut myöntää olevansa hieman heikossa asemassa, pyytänyt ja saanut tukea elämäänsä. Vaikka hän oli etsinyt töitä, tehnyt pätkiä ja ollut mielestään ihan kelpo kansalainen, niin lopulta Niemisen oli vakuuttanut ajatus, että kyllä hänen täytyi olla syypää. Syypää viennin ongelmiin, syypää ilottomuuteen ja ankeuttamiseen, mutta ei ainakaan syypää yhteenkään hymyyn. Lähettäessään valtiolle viestin, pelokas Nieminen allekirjoitti seuraavan: ”Hyvä Suomen valtio. En enää ole Teille rasite, enkä siis halua ottaa mitään enää vastaan. Kiitos koulutuksestani, viime suvena uusitusta pyörätiestä ja avusta hädän hetkellä, mutta minä en enää tohdi olla Teille kasvava kuluerä. Korjaan ensi viikolla kotitieni sammuneen katulampun

omatoimisesti. Talkoohengessä mukana, Nieminen.” Valtionhallinnossa oli ihmetelty mihin ihmeeseen Niemisen viesti pitäisi lähettää. Kirje lähetettiin ministeri Hissakaiselle. Hissakainen luki kirjeen 14 kertaa. Kirje valvotti ja mietitytti Hissakaista. Yhtäältä hän ajatteli Niemisen olevan vain kaheli. Toivottavasti kovin moni muu ei olisi roikkumassa katulampuissa omatoimisesti. Toisaalta Hissakainen ajatteli Niemisen osuneen ikävään kohtaan. Hissakainen oli vast’ikään puhunut ”Hyvinvointiyhteiskunta 2.0 Beta” -seminaarissa positiivisuudesta, talkoohengestä, lamasta ja leikkauksista - vain yhdessä ja samassa lauseessa. Kuluja on liikaa. Kilpailukyky! Ei työpaikkoja. Kansa masentaa! AAA-maat! Hissakaiselle nousi kylmä hiki. Mitä jos joku saatanan Nieminen on menny aivan sekasin vaikka me vaan puhuttiin politiikkaa. Ihmekään että masennutaan kohta kaikki. Pohdittuaan jonkin aikaa Hissakainen päätti vastata Niemiselle kirjeitse. ”Hyvä Nieminen, kiitos kirjeestänne ja talkoohengestä. Taloudellinen tilan-

teemme on heikompi kuin vanhoina hyvinä vuosina, silloin kun meillä oli vielä varaa Pohjoismainen hyvinvointivaltio™ -malliin. Kilpailukykyn ylläpitämiseksi meidän kuitenkin tulee suorittaa rakenteellisia sopeutustoimia, joissa kaikki kärsivät. Olette todellakin sisäistäneet viestimme. Terveisin, ministeri Hissakainen Ps. Ja jos vain mitenkään sopii, niin jätetään ne lamppujen korjaamiset niistä vastaaville henkilöille.” Nieminen nimitettiin ministeriössä kulueräksi ja Hissakainen julkaisi raportin: ”Hyvinvointiyhteiskunta Oy - omavastuu on solidaarisuutta”.

Policy 1/14 | 3


Policy 1/2014 Pääkirjoitus - 3 Puheenjohtaja - 5 Opintovastaavien tärpit - 6 Hyvinvointitehtaista kaikille - 7 Aktiivisen kansalaisen vaade - 13 Ihmisoikeudet ja vapaa liikkuvuus EU:n etelärajoilla - 14 Haastattelu opinnäytetyöstä - 18 Kansammiäs - 19 VOOlainen kuubausi - 20 Vihainen VOOlainen - 26 Horoskoopit - 27 VOOn vuosijuhlat - 28 Päätoimittajat Joonas Aitonurmi (vastaava pt.) Anniina Hillebrandt Sara Sandström / @sarasandstorm Iiro Toikka Toimittajat Pauli Huotari / @paulihuotari Jesse J. Jääskeläinen / @JesseJaaskelain Aino Lippu Laura Luoto / @LuotoLau Marja Pentikäinen Niko Ruostetsaari / @NRuostetsaari Taitto Max Laihonen / @maxlaihonen

”Jos metsä- ja paperiteollisuus keksittäisiin nyt 2010-luvulla uudelleen, se olisi vihreä teollisuudenala.” Petri Vanhalan haastattelu s. 7

”Viva la revolucion!” Kuubausi s. 20

Kannen kuva Pauli Huotari Valtio-opin opiskelijat ry PL 54 00014 Helsingin Yliopisto Yhteystiedot policy@voo.fi HYY:n järjestölehtituella tuetaan Policy-lehteä. Painos 140 kpl. ISSN 1235-4031 (painettu) ISSN 2323-9468 (verkkojulkaisu)

Policy 1/14 | 4

VOOlaiset juhlivat - kuvat kertovat VOOn vuosijuhlat s. 28


Puheenjohtaja Lukuvuoden viimeinen periodi on jo täällä. Uudet tuutorit on rekrytoitu ja vappuunkin on enää alle kaksi kuukautta. Missä vaiheessa nuo fuksitkin kasvoivat noin isoiksi? Nykyään ne tuntevat jo Weberin ja Beauvoirin salat sekä ponkaisevat vähintään yhtä rehvakkaasti asentoon VOOn laulun aikana kuin vanhempi VOOlainenkin. Myös ilot sekä huolenaiheet ovat fuksilla ja varttuneemmalla opiskelijalla samat. Kesätyöt ja Berndtsonin eläköityminen murehdituttavat. Kaiken keskellä vielä opinnotkin uudistuvat ja joku tietää pelotella jollain akvaariollakin. Kalat kun inhottaa. Ovat limaisia ja haisevat. Toisaalta taas orastava petankkikausi sekä huhut uudesta raviekskursiosta Vermoon pitävät VOOlaista juhlatunnelmaa päällä yöt läpeensä. Fuksivuoden luonnollinen kiertokulku on pian saavuttamassa pääteasemansa. Olo lienee monelle haikea, mutta siirtymä civikseksi on hallitustyöskentelyn ja/tai tuutorointirupeaman myötä huomattavasti kepeämpi. Tuutorointikokemus onkin puheenjohtajan suositus. Mutta kuormasta ei sitten poimita! Kuten ympäröivää maailmaa aktiivisesti tarkkaileva VOOlainen jo varmasti tietää, on yhdistyksen hallituskin vuoden vaihteessa vaihtunut. Uusi hallitus koostuu enimmäkseen juurikin noista ensimmäisen vuoden opiskelijoista, mutta onneksi jokunen vanha jääräkin on jäänyt aloilleen pitämään jöötä. Apuna hallituksella on suorastaan historiallisen laaja virkailijakunta, josta on muodostunut elimellinen osa hallituksen

arkiaskareita. Täksi vuodeksi perustetun Vuosijuhlatoimikunnan panos vuosijuhliemme järjestämisessä osoittautui korvaamattomaksi. Kiitos kaikille järjestäjille ja kanssajuhlijoille. Jäljellä juhlista on enää irvokas kaapillinen enimmäkseen nestemäisiä lahjoja, joiden nauttimiseen viime vuoden hallituksen lanseeraama ”Sosieteeraus ja kaapin tyhjennys iltama” voisi tässä kevään mittaan olla hyvä konsepti. Kannunvalajatkin sai vuosijuhlista osakseen muutakin kuin rähjäisen Klusterin, kun lahjoitimme uuden ystävyysainejärjestömme Polhon nimissä Kannun astiastoon kaksitoista kappaletta vujuilla käyttämiämme lasimaljakoita. Onkin syytä muistaa, että VOO ei ole vain se suurin ja kaunein tai ainoastaan petankin sekä hevosurheilun valtsikalainen edelläkävijä. VOO on myös yhdistyksenä filantropian ja hyväntekeväisyyden horjumaton lipunkantaja. VOOn kevääseen kuuluu toki muutakin kuin hirnuvia heppoja ja metallikuulia. Tietoa tapahtumistamme ja

valppaasta edunvalvonnastamme löydät hallituksen vaihtumisesta huolimatta tutusti sosiaalisesta mediasta ja sähköpostilistaltamme. Tulevaisuudessa tietoa voi rouhia myös uudistuvilta nettisivuiltamme. Internetsivujen uudistus per hallitus kun näyttää olevan jo VOOlainen perinne. Niko Ruostetsaari Puheenjohtaja 2014 Valtio-opin opiskelijat ry.

Policy 1/14 | 5


Opintovastaavien tärpit VOOn opintovastaavat Jesse Jääskeläinen ja Marja Pentikäinen 1. Tenttiakvaario. Tenttiakvaario on pitkän odotuksen jälkeen vihdoin saatu pilotointivaiheeseen. Tentit suoritetaan kameravalvotussa luokkahuoneessa ja tenttien vastaukset kirjoitetaan tietokoneella, joka arpoo kysymyspankista tenttikysymykset. Tulevaisuudessa tenttiakvaariossa voi tehdä tentin itse varaamanaan ajankohtana, mutta luentokurssien kirjatentit voi joutua suorittamaan ennalta määritetyn ajanjakson sisällä. Tenttiakvaario lähtee pyörimään jo tänä keväänä, mutta on täyspainoisesti toiminnassa vasta ensi syksystä lähtien. 2. Tutkintouudistus. Valtiotieteellisen tiedekunnan tutkintouudistus astuu voimaan ensi lukuvuoden alussa, kun tiedekunta vastaanottaa uudet opiskelijat. Tutkinnonuudistus ei kosketa aiemmin sisään päässeitä opiskelijoita, kunhan tutkinnon suorittaa tietyn ajanjakson sisään, jota ei ole toistaiseksi vielä määritelty. Uudistuksen myötä tietyt perusopintojen kurssit muuttuvat yhteisiksi muiden oppiaineiden kanssa. Lisäksi suuri osa kursseista muuttuu laajuudeltaan viiden opintopisteen kursseiksi. VOOn opiskelijat ovat olleet aktiivisesti mukana tutkintouudistuksen suunnitteluprosessissa. 3. Tiedekuntatentteihin saapumattomat. Tiedekuntatentteihin jättää saapumatta valtsikassa joka kerta 25–30% ilmoittautuneista opiskelijoista. Tästä seuraa ylimääräistä työtä ja vaivaa henkilökunnalle sekä, kuten arvata saattaa, suuri määrä hukkaan mennyttä paperia. Kaikkien on tsempattava tässä! Jos siis olet ilmoittautunut tedariin, aloita lukeminen ajoissa ja muista mennä tenttiin. Jos et syystä tai toisesta kuitenkaan pääse tedariin, muista perua ilmoittautuminen etukäteen sähköpostitse. 4. Toukoessee. Toukokuussa tiedekunnassamme on mahdollisuus suorittaa kursseja esseemuodossa. Kurssin suorittaminen esseellä on oppiaine- ja kurssikohtaista, ja asiasta voi tiedustella kurssin vetäjältä. Myös esseiden työmäärät ja arvosteluperusteet vaihtelevat oppiaineittain, joten varmistathan esseen laajuuden ja arvosteluperusteet ennen suorittamista! Mikäli olet kaivannut vaihtoehtoisia kurssien suoritusmenetelmiä, on tämä oiva tilaisuus! +1 Meitä on nyt kaksi. Aiemmista vuosista poiketen VOOlla on tänä vuonna kaksi opintovastaavaa, jotka ahkeroivat yhdessä kaikkien VOOlaisten parhaaksi opintoasioissa vuoden hamaan loppuun asti. Jesse J. Jääskeläinen & Marja Pentikäinen VOOn opintovastaavat 2014 opintovastaava@voo.fi +358 45 324 5805 (Jesse J. Jääskeläinen) +358 40 525 6890 (Marja Pentikäinen) HUOM! OBS! TÄH! MAP - tenttiakvaarion kultakala Edistyksen ja teknologiauskon airut, valtiotieteellinen tiedekunta on ottanut käyttöönsä tenttiakvaarion. Tentittävistä kursseista kaikki ovat toistaiseksi valtio-opin kursseja, upeaa! Policy kiittää maailmanpolitiikan linjaa uskosta joustaviin tenttimismahdollisuuksiin. Niin tosiaan, kiitämme maailmanpolitiikan linjaa, mutta milloin saapuvat POTin ja HOTin kurssit?

“Kaveri bongasi Paavo Lipposen eilen @Alko:sta. Ostiko hyvää ranskalaista punkkua, kysyin. Oli kuulemma ostanut tequilaa! #CrazyBailaus” Tuomas Enbuske 9.2.2014

Policy 1/14 | 6


Kohtaamisia

Hyvinvointitehtaista kaikille Teksti Joonas Aitonurmi Helmikuinen aamu Hakaniemessä on kirkas ja muutama pilkkijäkin on uskaltautunut vielä Siltavuorensalmelle värjöttelemään. Olen menossa tapaamaan Petri Vanhalaa, Paperiliiton puheenjohtajaa. Helsingin Hakaniemessä, ay-liikkeen ja demareiden valtakeskittymässä aion keskustella Vanhalan kanssa suomalaisen vientiteollisuuden ongelmista ja tarpeista ja miten turvataan suomalaiset työpaikat ja hyvinvointi. ->

Policy 1/14 | 7


Kohtaamisia Liikkeellä Hakaniemessä

Petri Vanhala valittiin Paperiliiton puheenjohtajaksi ensimmäisen kerran vuonna 2011, kun edellinen puheenjohtaja Jouko Ahonen joutui väistymään puolusteltuaan eläkeyhtiöiden johtajien palkkoja ja jouduttuaan pienen kohun keskelle. Ongelmalliseksi muodostui kysymys siitä, voiko ay-liikeen edustaja puolustaa johtajien palkkoja ja mihin rajaan asti. Paperiliittoon Vanhala tuli vuonna 2003, sitä ennen hän oli toiminut 10 vuotta veronotaarina ja sitä ennen 10 vuotta työntekijänä Myllykosken paperitehtaalla ennen opintojaan Tampereen yliopistossa. Ay-toimija Vanhala on ollut aina. ”Olen ollut kiinnostunut politiikasta aina. Ensimmäiset poliittiset vaalini kävin 15-vuotiaana kouluneuvostossa. Tehtaalle töihin mennessäni, ay-toimintaan mukaan meneminen oli minulle luonnollista ja itsestäänselvyys”, kertoo Vanhala, jonka suku on työskennellyt Myllykosken paperitehtaalla, mutta vakuuttaa että ay-toiminta on hänelle paloa ja halua. Tampereen yliopistossa Vanhala ajautui myös yliopistopolitiikkaan. Vanhala on puoluekannaltaan sosiaalidemokraatti, mutta ei koe tarvetta lokeroida ihmisiä puolekannan mukaan: ”Tärkeää on, että ystäviä ja tuttuja löytyy yhtälailla myös puoluepolitiikan ulkopuolelta”. Valtsikakuplassa ay-liikkeeseen suhtaudutaan penseähkösti. Niuhan vastaanoton saa erityisesti teolllisuuden ay-johtajat ja kolmikanta. Viime aikoina oman osansa valtiotieteellisen tiloissa on saanut Sture Fjäderkin. Vanhala tiedostaa kriittisesti kolmikantaan suhtautuvien äänet. ”Voi olla, että ajatellaan maailman olevan helpompi, vapaampi ja parempi ilman työehtosopimuksia. Valtiota, ay-liikettä ja kolmikantaa saatetaan pitää holhoavana, mutta työehtosopimuksia ei ole tarkoitettu hallitsevaksi ja holhoavaksi vaan turvaavaksi. Anarkinen työmarkkinatilanne, missä kukaan ei voi vaikuttaa mihinkään, ei ole työnantajillekaan toivottava vaihtoehto”, Vanhala sanoo ja jatkaa: ”Kuva etenkin teollisuuden alojen ay-liikkeestä valkoisten, keski-ikäisten miesten klaanina saattaa olla hallitseva Policy 1/14 | 8

Pöydistä ei lähdetä rähjäen pois vaan sopimus saadaan aikaan.” –

mielikuva. Tämä jossain määrin pitääkin paikkansa ja kaipaa vaihtelua.” Olen kuullut tuon mielikuvan useasti ja monet tutkimukset vahvistavat mielikuvan todellisuutta. Onko ay-liike muuttunut Vanhalan aikana, jos edelleen valkoiset, keski-ikäiset miehet pitävät edelleenkin valtaa? ”On ehdottomasti muuttunut ja muuttuu koko ajan. Ay-liike on nykyisellään paljon keskustelevampi. Haasteita kuitenkin riittää: minunhan ”pitäisi myydä” ay-liike sinun ikäisellesi sukupolvelle (viittaa haastattelijan ikään). Ay-liikkeen tehtävä ei ole vain katsoa menneeseen, vaan turvata ja parantaa tulevaisuuden rakenteita”, painottaa Vanhala ja korostaa, että ay-liikkeen on haluttava muutosta. Itsestään muutos ei toteudu. Ay-liikkeen on jatkuvasti pysyttävä ajanhermolla ja sopeuduttava muutoksiin työelämässä. Vanhala tunnustaa ay-liikkeen jättäneen reagoimatta globaalisaation ja ay-liikkeen kansainvälistymiseen 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. ”Työelämä on muuttunut ja ay-liikkeen haasteet sen edessä. Ennen töihin mentiin opiskelujen jälkeen, välissä oli intti tai vanhempainloma. Määräaikaisia työntekijöitä on yhä useammin, joiden tarpeet työmarkkinoilla tulee saavuttaa entistä paremmin. Teollisilla aloilla tällainen työelämänmuutos on paljon hitaampaa”. Kolmikannan ja konsensuksen positiivista vaikutusta yhteiskunnassa Petri Vanhala perustelee kokemuksen ja järjestelmän ainutlaatuisuuden kautta. ”Kolmikanta tuo vakautta yhteiskuntaan. Yhteiskunnallinen paine purkautuu kolmikannan kautta. Monesti muualla maailmassa suomalaista järjestelmää pidetään outona. Ihmetellään, miten työnantajat ja työntekijät voivat istua samojen pöytien ääressä. Että kolmikanta voi ylipäänsä olla mahdollista! Tämä voisi

hyvin olla suomalainen high-tec hyvinvointivientituote maailmalle!” innostuu Vanhala. Olen kuitenkin skeptinen, voiko näin lama-aikana työnantajien ja työntekijöiden suhteet olla toisiinsa hyvät? ”Työnantajien ja työntekijöiden edustajien suhteet ovat hyvät ja vaikeina aikoina suhteiden merkitys korostuu. Paperiliitossa on jo pitkään vaihdettu uhittelu diplomatialle. Pöydistä ei lähdetä rähjäen pois vaan sopimus saadaan aikaan.”

Teollisuuden vastuuketju

Petri Vanhala oli yksi osallistuja Jan Vapaavuoren järjestämässä ”Selkärankaseminaarissa”, jossa suomalainen työmarkkinaeliitti kokoontui elinkeinoministerin kanssa pohtimaan suomalaisen teollisuuden tulevaisuutta. Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto totesi seminaarien pitämisen riittävän ja ajan olevan oikeille teoille. ”Selkärankaseminaarissa vallitsi yhteinen näkemys teollisten työpaikkojen säilymiseksi Suomessa. Toinen kysymys on, mitkä ovat toimenpiteet ja minkälainen rooli esimerkiksi työmarkkinaosapuolilla ja valtiolla on mihinkin?”, pohtii Vanhala sitä kenen on vastuu työpaikkojen säilymisessä Suomessa. Konkreettisista keinoista Vanhala korostaa pitkien aikavälien ennustettavuuden merkitystä. Työpaikkojen kannalta olisi tärkeää nähdä noin viiden vuoden ajanjaksolla milloin ja millaisia rasitteita työmarkkinoiden kannalta on tulossa, sillä teollisuuden investoinnit ovat ainakin 20-30 vuoden päähän sijoittuvia. Vanhala pitäisi myös vientiin perehtynyttä teollisuusministeriä hyvänä ratkaisuna laaja-alaisen elinkeinoministerin kumppaniksi. Paine ”kilpailukyvyn ylläpitämisestä” karisee usein työntekijän harteille. Vanhalan näkemys työntekijöiden arjesta jatkuvien lomautusuhkien ja paineiden alla on selkeä: ”Kustannustehokuutta on haettu karsimalla työntekijöistä ja palkoista. Tällaiselle ajattelulle ei työnantaja voi loputtomasti perustaa. Jossain vaiheessa vain yhden työntekijän pitäminen olisi tehtaan tai laitoksen kannalta kannattavaa. Paperialalla työntekijät ovat jo tehneet todella kovan sitoumuksen viimeisim-


UPM:n Rauman paperitehdas on yksi Euroopan suurimmista. Paperikone 3 suljettiin vuonna 2013. Kuva Joonas Aitonurmi. Policy 1/14 | 9


Istutettua mets채채 Pyh채rannan hujakoilla. Kuva Joonas Aitonurmi. Policy 1/14 | 10


Kohtaamisia mässä työehtosopimuksessa”. Viimeisimmässä työllisyys- ja kasvusopimuksessa sovittiin kaikilla aloilla erittäin matalista palkankorotuksista. Vertailukohtaa todellisuudesta kertoo sekin, että eräässä suomalaisessa tehtaassa kustannuksista vain kuusi prosenttia on työntekijäkustannuksia. Ajankohtaisen esimerkin vastuukysymyksestä Vanhala nostaa juuri haastattelua edeltävänä päivänä Ranskan parlamentissa säädetyn lain, jonka mukaan yritys joka aikoo sulkea yli tuhat ihmistä työllistävän taloudellisesti kannattavan tehtaan, joutuu etsimään tehtaalle joko uuden omistajan kolmen kuukauden sisällä tai maksamaan sakkoja 28 000 euroa työntekijää kohti (Taloussanomat, 26.2.). Suomalainen teollisuus, paperi- ja metsäteollisuus elävät rakennemuutoksen aikaa. Paperin kysyntä maailmalla on laskussa, mutta muiden paperituotteiden osuus on noususuhdanteista, kuten sellun, kartongin ja tarrojen. Tehtaiden, jopa laitosten sulkeminen vaikuttaa moniin paikkakuntiin välittömästi ja isolla mittakaavalla. Suomesta on alle kymmenen vuoden aikana suljettu seitsemän paperitehdasta, mikä selittyy myös paperin kysynnän voimakkaasta vähentymisestä. Yritysten vastuuta Vanhala alleviivaa huomauttamalla, miten valtio ja kunnat ovat osallistuneet isoilla panostuksilla kaupunkien ja kuntien infrastruktuurin rakentamiseen ja ylläpitämiseen tehtaiden ympärillä. Vanhala nostaa myös esimerkkejä paperikonsernien vaikutuksista ja vastuuttomuudesta globaalisti. Globaalien sopimusten allekirjoittamisesta kieltäydytään vetoamalla rasitteisiin, vaikka kysymys on yhtiöiden omista ongelmista alipalkkauksessa ja ihmisoikeusrikkomuksissa. Ongelmat vaihtelevat maailmanlaajuisesti, mutta Vanhalan vakava kysymys Suomen tilanteesta on kansainvälinen: ”Jos työntekijä myy 30 vuotta työtään tehtaalle ja eräänä päivänä tehdas suljetaan, niin on selvä kenellä vastuuta on. Ranska sanoo vastuun olevan työnantajan, mutta mitä Suomi sanoo?”. Myös Myllykosken tehdas, jossa Vanhala työskenteli, sammutettiin vuonna 2011.

”Jos metsä- ja paperiteollisuus keksittäisiin nyt 2010-luvulla uudelleen, se olisi vihreä teollisuudenala.” – ”Euroopan unioni liputtaa teollisuutta pois Euroopasta” Keskustelumme aikana palaamme monta kertaa energiapolitiikkaan. Joitakin energiapoliittisia päätöksiä Vanhala pitää todellisina rasitteina. Eurooppalaisen teollisuuden ja energiapolitiikan kannalta Vanhala nostaa esimerkiksi Saksan energiareformin, jota Vanhala pitää ”täysin käsittämättömänä”. Vuoteen 2020 mennessä Saksa aikoo sulkea 9 käynnissä olevaa ydinvoimalaansa ja vuoteen 2050 mennessä Saksa aikoo olla 80-95 prosenttisesti hiilivapaamaa. Millaisia vaikutuksia tällaisella nopeatahtisella ja valtavan isolla energiapoliittisella linjauksella on ensiksikin saksalaiselle teollisuudelle, viennille ja investoinnille, kuinka paljon ja kuka reformin maksaa. ”Tämä tulee muuttamaan koko eurooppalaista teollisuuspolitiikkaa todella paljon”, Vanhala muistuttaa ja on huolissaan siitä, että ehkä jatkossa Saksassa energia tuotetaan hiiltä polttamalla. Vanhala nostaa esille myös suomalaisen energiapolitiikan. ”Suomi ostaa vuodessa yli kahdeksalla miljardilla eurolla energiaa ulkomailta ja ottaa samalla yli seitsemän miljardia euroa velkaa joka vuosi. Omavarainen energiantuotanto ja energiapolitiikka voisivat olla Suomelle todellinen valtti, johon tulisi pyrkiä!”. Haastattelua seuraavana päivänä kymmenkunta suomalaista professoria julkaisee raportin, jossa todetaan, ettei kivihiilen ostaminen Venäjältä ole järkevää, kun suomalaisia metsä- ja jätevarantoja olisi hyödynnettäväksi kuvailee johtaja (Sitra) Mari Pantsar-Kallio Helsingin sanomissa (26.2.). Tämä toiminta on suorassa yhteydessä Suomen

vaihtotaseeseen ja sen ongelmiin. ”Omavaraisesta energiantuotannosta riittäisi myös vientiin, joka olisi Suomelle kannattavaa”, Vanhala sanoo ja jatkaa, että energia jota Suomessa tuotettaisiin omavaraisuuteen asti voisi olla ydinvoimasta vesi-, aurinko- tai tuulivoimaan tuotettua. Vaikka energia on tällä hetkellä halpaa paperiteollisuuden tarpeisiin, tulevien vuosien energiaratkaisuilla on valtava vaikutus vientiteollisuuden tulevaisuuteen. Suomen viennistä 20 prosenttia on metsäteollisuuden osuutta ja paperi vientiteollisuuden kärjessä. Suomessa paperiteollisuuden tuotteisiin kuuluu paperin lisäksi mm. kartonki ja sellu. Perinteisen teollisuuden rinnalla moderni vientiteollisuus, kuten peliteollisuus, ovat vasta ”pieniä” tekijöitä. Vanhala pitää peliteollisuuden menestymistä tärkeänä ja hienona juttuna. Hän kuitenkin huomauttaa ettei peliteollisuuden vienti korvaa esimerkiksi paperiteollisuuden viennin arvoa bruttokansantuotteelle ja yhteiskunnan rahoittamiselle. Vanhala kutsuukin isoja vientiteollisuuden aloja ”hyvinvointitehtaiksi”: peliteollisuuden arvo saattaa osua vain harvoille, mutta hyvinvointitehtaiden vienti kohdistuu ja tuottaa hyvää laajalle. ”Elämme poliitikkojen huumassa Roviosta ja muista pelifirmoista ja aina on hyvä että joku menestyy, mutta Rovion arvo Suomelle on kuitenkin verrattavissa kahteen keskisuureen sahaan. Ja sivuvaikutusten arvo unohtuu usein”, muistuttaa Vanhala. Paperiteollisuus on usein joutunut esimerkiksi saastuttavasta ja vanhentuneesta teollisuudenalasta. ”Jos metsä- ja paperiteollisuus keksittäisiin nyt 2010-luvulla uudelleen, se olisi vihreä teollisuudenala. Suomalaisen paperiteollisuuden raaka-aineet ovat kotimaisia ja nopeasti uusiutuvuia luonnonvaroja. Puunkäyttöaste ja mahdollisuudet ovat rajattomat.”, suitsuttaa Vanhala puun mahdollisuuksia ja kotimaisuusasteen korkeutta. Puun uusiuttuvuutta ja vihreyttä on vaikeaa kiistää. Paperiteollisuuden ja muun vientiteollisuuden arvoa Suomelle ja työpaikkojen määrässä tarkasteltuna on ymmärrettävää, että teollisuuden työmarkkinajärjestöt vastustavat esimerkiksi EU:n rikkidiPolicy 1/14 | 11


Kohtaamisia rektiiviä, joka kohdistuu yhtälailla myös tuontiin. Kysymys ei ole ympäristönsuojelun vastustamisesta. Ei Vanhala eikä Paperiliitto halua ympäristölle tai Itämerelle pahaa, mutta Vanhala korostaa etteivät rasitteet saisi kohdistua vain tietyille aloille ja vain tietyssä osassa maailmaa, kuten rikkidirektiivin osalta voi käydä. Uskoni suomalaiseen vientiteollisuuteen kuitenkin pysyy vahvana. Uskon että Suomi pystyy jatkossakin ylläpitämään laajaa hyvinvointivaltiota teollisuuteen panostamalla, mieluusti ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestävästi. Paperiteollisuuden tuotteiden lisäksi Suomesta viedään tulevaisuudessa huippujalkapalloakin. Voikkaa tuotti joskus sekä paperia että Sami Hyypiän. Vanhala on todellinen futisfanaatikko ja kysyn, mitä mieltä hän on Suomen lohkosijoituksesta EM-karsinnoissa. ”Se on joko nyt tai ei koskaan. Parempaa lohkoa olisi ollut vaikeampi toivoakaan”. Eli liput peleihin Pariisiin voisi jo ostaa? ”Ehdottomasti”, vastaa Vanhala.

”Haavisto-hypeen ja hänen mahdollisuuksiensa räikeään yliarviointiin sortui moni media. Todettakoon, että Ilta-Sanomat ei tehnyt niin.” IS 26.2.2014 ”Tässä vaiheessa täytyy muistaa, että etelän suurten kaupunkien äänet ovat vielä laskematta. #Krim” @KekkonenUKK 16.3.2014

Policy 1/14 | 12


Paul-Erik Korvela ja Jenni Rinne kirjoittivat Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 7.3 uusien vaikuttamistapojen tuomisesta perinteisten edustuksellisen demokratian vaikutuskeinojen rinnalle ja näihin uusiin vaikuttamistapoihin liittyvistä riskeistä. Korvela ja Rinne nostavat esiin monia tärkeitä seikkoja keinoista, joilla nykyistä järjestelmää pyritään legitimoimaan. Hieman avoimeksi kuitenkin jää se, mitä mieltä he ovat demokratian kehittämisestä. Onko tarkoitus vain varoittaa riskeistä, jotka liittyvät uusiin demokraattisiin vaikutuskeinoihin ja niiden suosion nousuun poliittisessa keskustelussa? Valtioneuvoston periaatepäätös demokratian edistämisestä Suomessa vuodelta 2010 nostaa perinteisten edustuksellisen demokratian mekanismien vahvistamisen rinnalle muun muassa seuraavia asioita: Kansalaisyhteiskunnan vahvistamisen, uudet osallistumiskanavat, kansalaiseksi kasvamisen ja demokratiakasvatuksen. Uusille vaikutusmahdollisuuksille näyttääkin olevan kysyntää. Oikeusministeriön ja MTV3:n vuonna 2012 TNS Gallup Oy:llä teettämän Demokratian tila Suomessa –kyselyn mukaan “Yli 60 prosenttia kyselyyn vastanneista haluaa tärkeät yhteiskunnalliset kysymykset useammin päätettäväksi kansanäänestyksellä, sekä enemmän suoria aloitteentekomahdollisuuksia politiikkaan”. Jonkinlaisesta tyytymättömyydestä nykyiseen järjestelmään kielii myös se, että äänestysaktiivisuus Suomessa on ollut laskujohteinen 1960-luvun alusta lähtien. Valtio-opin professori Anne Maria Holli Helsingin yliopistosta (samoin kuin professori Marja Keränen monissa kirjoituksissaan) on nostanut Valtioneuvoston vuoden 2010 periaatepäätöksestä esiin muutamia huomionarvoisia seikkoja. Ensinnäkin periaatepäätös löytää edustuksellisen demokratian kannalta ongelmia äänestämättömyydestä ja erilaisista ihmisryhmistä, joihin ratkaisuna tarjotaan esimerkiksi äänestämisen helpottamista ja demokratiakasvatusta. Ongelmat löytyvät kansalaisista, eivätkä järjestelmän rakenteista. Toiseksi, uusien vaikutusmahdollisuuksien esitteleminen jää hyvin abstraktille tasolle.

Kommentti Aktiivisen kansalaisen vaade teksti Pauli Huotari kuva Joonas Aitonurmi

Jotta demokratian uudistaminen, johon näyttäisi jonkin asteista painetta olevan, ei veisi “harmaalle alueelle”, olisi nyt tärkeää pohtia minkälaisia uudistuksia halutaan ja miten ne voidaan toteuttaa siten, että ne vastaisivat kansalaisten preferenssejä. Julkinen keskustelu ja konkreettisten uudistusehdotusten esittäminen olisi tärkeää, jotta muutokset eivät johtaisi vain pseudodemokraattisiin uudistuksiin ja niiden kautta nykyisten valtarakenteiden legitimiteetin vahvistamiseen enemmistön todellisten preferenssien kustannuksella. Korvela ja Rinne ennakoivat, että Valtioneuvoston valmistelussa olevaan selontekoon liittyy ajatus deliberatiivisen demokratian lisäämisestä. Deliberatiivisen demokratian ideana on käydä mahdollisimman moniäänistä, punnitsevaa julkista keskustelua, joka johtaisi mahdollisesti yksimielisempiin päätöksiin, mutta ainakin nykyisen järjestelmän eksklusiivisuudesta pois pyrkimiseen. Mielestäni esimerkiksi kansalaisaloitteen kehittäminen voisi olla hyvä keino deliberaation lisäämisessä. Viimeaikoina esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolainsäädäntö ja kannabislainsäädäntö, joihin liittyvät kansalaisaloitteet ovat keränneet

suhteellisen paljon allekirjoituksia, ovat herättäneet jonkin verran julkista keskustelua. Vaikkei tässä keskustelussa olisi päädytty yksimielisiin lopputuloksiin, on siitä helppo erottaa kaikkein epärelevanteimmat argumentit ja keskustelu on todennäköisesti vaikuttanut ihmisten mielipiteisiin. Tämän kaltaista deliberatiivista menettelyä voisi vahvistaa esimerkiksi lisäämällä tarpeeksi allekirjoituksia keränneiden kansalaisaloitteiden ehdoksi sitovan kansanäänestyksen. Se voisi lisätä aloitteiden painoarvoa ja vahvistaa niihin liittyvää deliberaatiota ja kansalaiskeskustelua. Suomalaisten asenteita ja asennemuutosta mittaavan RISC Monitor –tutkimusohjelman vuonna 2005 julkaistun tutkimuksen mukaan ”42 prosenttia suomalaisista uskoo kansalaisjärjestöjen toimivan puolueita paremmin yhteisten asioiden puolesta (25% vastaajista on eri mieltä, 33% ei ota asiaan kantaa). Yli kolmannes (36%) suomalaisista olisi myös itse halukas osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan esimerkiksi jossain järjestössä”. Vaikka kiinnostus puoluepolitiikkaan on laskenut, on RISC Monitorin tutkimuksen mukaan kiinnostus yhteiskunnallisia asioita kohtaan kasvussa ja ihmiset ovat myös kiinnostuneempia suoremman vaikuttamisen keinoista. Korvelan ja Rinteen huoli siitä, että järjestöt saattavat edustaa vain kapeita erityisintressejä, ei ole täysin aiheeton, mutta tähänkin olisi tärkeää miettiä ratkaisuja. Ajankohtaisia kysymyksiä ovatkin: Miten saada järjestötoiminnasta avoimempaa? Miten järjestöjen ajamia asioita saadaan mukaan julkiseen keskusteluun? Miten poliittisesta järjestelmästä saadaan ylipäänsä avoimempi, jotta edustuslaitoksen ulkopuolinen informoitu vaikuttaminen olisi mahdollista? Jos suoran ja deliberatiivisen demokratian keinoja kehitetään niin, että ne de facto vaikuttavat poliittiseen päätöksentekoon, saattaa se nostaa poliittisen aktivoitumisen myötä myös vaalien äänestysaktiivisuutta ja parantaa edustuksellisuuden legitimiteettiä. Näiden toimien vaikutuksena voi olla perustuslain mukaisen kansanvaltaisuuden periaatteen tosiasiallinen syventäminen. Policy 1/14 | 13


V채limerell채 kuolee vuosittain satoja siirtolaisia.

Ihmisoikeudet ja vapaa liikkuvuus EU:n etel채rajoilla teksti Anniina Hillebrandt kuva Joonas Aitonurmi

Policy 1/14 | 14


Kolmas lokakuuta 2013 Italian eteläisimmän saaren Lampedusan edustalle hukkui yli 360 siirtolaista. Pakomatkalle lähteneitä, pääosin Eritreasta ja Somaliasta kotoisin olleita siirtolaisia kuljettanut kalastusalus alkoi aamunkoitteessa upota konevian, tulipalon ja yleisen paniikin seurauksena. 20-metrisellä aluksella oli noin 500 henkilöä - hengenvaarallisesti liikaa, kuten yleensä aina ihmissalakuljettajien yrittäessä ahtaa mahdollisimman paljon maksavia matkustajia kuljetusvälineisiinsä. Onnettomuus herätti poikkeuksellisen suurta huomiota eurooppalaisessa mediassa valtavan uhriluvun vuoksi. Hukkumisia tapahtuu kuitenkin jatkuvasti kuljetusalusten pettäessä matkalla Pohjois-Afrikasta kohti EU:n rajoja, yleensä Espanjaan, Kreikkaan tai juuri Italiaan sen eteläisten saarten kautta. Välimeren aaltoihin on raportoitu hukkuneen viimeisen 20 vuoden aikana noin 20 000 siirtolaista - todellinen luku on kuitenkin huomattavasti suurempi, koska usein tapaturmista ei tiedetä tai niitä ei rekisteröidä. Lisäksi Välimeren reittien kautta kulkeva laittomaksi luokiteltu siirtolaisvirta on kansainvälisen siirtolaisjärjestö IOM:n mukaan selvästi kasvussa. Vuonna 2012 Välimeren raportoitiin ylittäneen noin 13 000 henkilöä. Vuonna 2013 luku oli jo 45 000, erityisesti Syyrian eskaloituneen tilanteen vuoksi. EU:n etelärajoilla vastaanottokeskukset ruuhkautuvat, eivätkä resurssit, tai tahto, riitä huolehtimaan kaikista. Esimerkiksi Lampedusan vastaanottokeskus on suunniteltu 250:lle turvapaikanhakijalle, mutta keskus joutuu usein majoittamaan nelin- tai viisinkertaiset määrän. Näin oli myös lokakuun turman aikana. Merimatkaan kuuluvat valtavat riskit ja usein velkavankeuteen johtavat maksut salakuljettajille. Euroopassa odottavat vastaanottokeskukset, tiukat maahanpääsyehdot ja mahdollinen käännytys. Nämä tekijät eivät kuitenkaan vähennä yrityksiä päästä Eurooppaan kun kotimaassa oma tai perheen toimeentulo ja henki on uhattuna, eikä toivoa tilanteen muuttumisesta ole olemassa. EU:n ratkaisu ongelmaan on ollut rajavalvonnan tiukentaminen ja Euroopan maaperälle pääsyn vaikeuttaminen. Välimerellä ta-

“Välimeren aaltoihin on raportoitu hukkuneen viimeisen 20 vuoden aikana noin 20 000 siirtolaista todellinen luku on kuitenkin huomattavasti suurempi” – pahtuvan partioinnin tehostaminen ja valvonnan lisääminen ei kuitenkaan ratkaise tarvetta lähteä pakomatkalle, vaan vain siirtää salakuljetusreitit yhä vaarallisemmille vesille kasvattaen kuolonuhrien määrää. Oireen taltuttaminen ei paranna itse ongelmaa. Frontexin toiminta herättää kysymyksiä Euroopan eteläisiä rajoja on vuodesta 2005 asti vartioinut rajaturvallisuusvirasto Frontex. Sen tehtäviksi on asetettu muun muassa massakäännytysten toimeenpano, siirtolaisten reittien määrittely ja EU:n ulkopuolisten rajaturvallisuusviranomaisten koulutus ja yhteistyön kehittäminen. Käytännössä Frontexin päätehtävä on estää venesiirtolaisten pääsy EU:n alueelle hinaamalla havaitut salakuljetusalukset takaisin Afrikkaan, sillä Unionin lainsäädännön mukaan henkilön päästyä EU:n rajojen sisäpuolelle, häntä ei voida enää käännyttää ilman asianmukaista tutkintaa käännytyksen turvallisuudesta. Ilman salakuljettajien apua EU:n rajojen sisäpuolelle pääsee kuitenkin vain passin ja viisumin, tai jo varmistuneen työpaikan turvin. Koska laittoman siirtolaisuuden torjuminen tarkoittaa Frontexille salakuljetusalusten pysäyttämistä ja käännyttämistä, turvapaikanhakumah-

dollisuus jää vain henkilöille, joilla on hallussaan tarvittavat paperit. Mitä keinoja jää heikoimmissa asemissa oleville? Kriisimaissa vain harvoilla on mahdollisuus omistaa henkilöllisyystodistus. Viisumeita ei turvapaikanhakumatkaa varten jaella sisällissodan runtelemassa maassa - saatika poliittisten vainojen kohteille. Epätasa-arvoiset asetelmat säilyvät, koska paperilliset henkilöt ovat yleensä jo valmiiksi etuoikeutussa asemassa asuinmaassaan. Mahdollisuuden lähtemiseen saavat siis vaikeimmin ne, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Kansainvälisen oikeuden ja YK:n pakolaissopimuksen mukaan pakolaisen tulee saada tulla maahan laittomasti, eikä häntä pidä tästä rankaista. Tämä siksi, koska turvapaikanhaku on edellä mainituista syistä johtuen hyvin vaikeaa, ja koska katsotaan että pakenija on kansainvälisen suojelun tarpeessa. Frontexin pääjohtaja, suomalainen prikaatinkenraali Ilkka Laitinen myöntää kuitenkin Voima-lehden tekemässä haastattelussa (12/2013) Frontexin ykköstavoitteen olevan juuri laittoman maahantulon estäminen. Hän sivuuttaa ristiriidan selittämisen toteamalla vastuun Frontexin toiminnasta olevan EU:n jäsenmailla. Laitinen ei myöskään näe ongelmaa ihmisoikeuksien ja Frontexin harjoittaman rajavalvonnan välillä, vaikka toteaakin samassa haastattelussa ettei sotaa ja vainoa pakenevilla ihmisillä ole muuta keinoa kuin turvautua salakuljettajien palveluksiin päästäkseen turvaan toiselle mantereelle. Kansainvälisistä sopimuksista ei pidetä kiinni Useat ihmisoikeusjärjestöt sekä YK:n erityisraportoija siirtolaisten oikeuksista ovatkin kritisoineet Frontexin toiminnan vastuupakoisuutta ja epäeettisyyttä. Lisäksi kysymyksiä on herättänyt yhteistyö Unionin ulkopuolisten maiden kanssa, joiden ihmisoikeutilanteen tiedetään olevan kestämätön. Frontex on esimerkiksi tiiviissä yhteistoiminnassa Libyan kanssa, joka usein toimii ihmissalakuljettajien lähtöpaikkana. Näin ollen Libya toimii myös Frontexin pakkopalautuspaikkana laittomille venesiirtolaisille, vaikka maasta on raportoitu useita vastaanottokeskuksissa tapahtuneita paPolicy 1/14 | 15


hoinpitelyitä ja kidutuksia, sekä siirtolaisten palautuksia maihin, joissa käännytettyjen turvallisuus ei ole mitenkään taattu. Libya ei ole ratifioinut Geneven kansainvälistä pakolaissopimusta, eikä sillä ole kattavaa lainsäädäntöä maahanmuutto- ja turvapaikanhakuasioista. Human Rights Watchin johtaja Bill Frelic onkin kritisoinut EU:ta Libyan käyttämisestä takaporttina, ja siirtolaisongelman todellisen ratkaisemisen välttämisestä. Palataan Lampedusan lokakuisiin taphtumiin. Kaikkia yli 18-vuotiaita turmasta selvinneitä odottaa syyte laittomasta maahantulosta, noin 5000 euron sakot ja käännytys Italiassa vuonna 2002 hyväksytyn Bossi Fini -lain mukaisesti. Samainen laki kriminalisoi laittoman siirtolaisuuden edesauttamisen - käytännössä hukkuvien auttamisen ja rantaan tuomisen. Bossi Fini:stä on Italiassa alettu käymään keskustelua vasta nyt, vaikka sen periaatteet ovat selvästi YK:n yleismerilain 7. osan, 98. artiklan avunantovelvollisuusmääräysten vastaisia. Tämä kävi selvästi ilmi, kun Lampedusan turman aikana useiden todistajalausuntojen mukaan paikalla oli monia kalastusaluksia, joista vain osa ryhtyi noukkimaan hukkuvia merestä. Saaren pormestari Giusi Niccoli toteaa lausunnossaan taustalla olevan pelko syytteseen joutumisesta, kuten Cap Lamur -aluksen miehistölle ja tunisialaiselle kalastajalle tapahtui vuosina 2004 ja 2007 heidän

Policy 1/14 | 16

pelastettuaan veden varaan joutuneita ja tuotuaan heidät maihin. Myös The Guardian-lehden nettisivujen artikkelissa (4.10.2013) paikalliset kalastajat kertovat usein harkitsevansa tarkkaan siirtolaisten pelastamista - yksi heistä toteaakin siirtolaislain tappavan ihmisiä. Kuinka monta ihmishenkeä olisi saatu vuosien saatossa, tai pelkästään Lampedusan turmassa, pelastettua, mikäli silminnäkijöiden ei olisi tarvinnut pelätä oikeudelliseen vastuuseen joutumista humaanin velvollisuutensa toteuttamisesta. Mikä oikeuttaa liikkumisen rajoittamisen? Lain ja moraalin suhteen ei tule koskaan hämärtyä: lainsäädäntö on yhteisössä valtaapitävien luoma järjestelmä, siis täysin moraalisen arvioinnin piirissä. Miten on mahdollista, että valtiollisen lainsäädännön avulla, tai valtioiden yhteisen kuten EU:n tapauksessa, voidaan toteuttaa Frontexin kaltaista epäinhimillistä hädän osittaista huomiotta jättämistä tai jopa pahentamista? Johtavat Unionin viranomaiset kyllä rientävät heti tarpeen tullen antamaan tunteellisia lausuntoja jonkin onnettomuuden saadessa mediahuomiota. Näin tapahtui Lampedusallakin, jonne itse komission puheenjohtaja Jose Manuel Barrosso seurassaan EU:n sisäministeri Cecilia Malmström lensivät kertomaan osanottonsa ja vakuuttivat

“Eurooppalaisilla passeillamme pääsemme pakoon stressiä tai kylmää talvea, ahdistavaa tilannetta parisuhteessa tai vain hakemaan uusia jännittäviä kokemuksia.” –

ryhtyvänsä välittömästi toimiin Välimeren tilanteen parantamiseksi ja vastaavien tapahtumien ehkäisemiseksi. Tilanne ei kuitenkaan muutu. Mitä on tehty, useita kuukausia myöhemmin? Malmström esittää lisäresurssien myöntämistä Frontexille ja valvonnan tehostamista. Rajavalvonnan tiukentaminen ei kuitenkaan tule ihmishenkiä pelastamaan - kasvava kiinnijäämisen pelko vain siirtää salakuljetusreittejä yhä riskialttiimmille alueille. Miksi Eurooppa ei sijoita Fron-


texiin käyttämiä miljooniaan ihmisten tukemiseen lähtömaissaan tai paremmin vastaanottokeskustensa kapasiteetin kasvattamiseen, turvapaikanhakukäsittelyiden nopeuttamiseen ja uusasukkaiden kotouttamiseen? Lähtökohtana näyttää olevan oikeutetuksi katsottu pysyvä jaottelu ihmisten välillä onnekkaisiin ja epäonnekkaisiin. Olemme syntyneet Eurooppaan, jonne on kyetty luomaan valtioita, joissa kaikilla on suurinpiirtein kaikkea mitä elämiseen tarvitaan eikä henkensä edestä tarvitse jatkuvasti pelätä. Vapaa maahanmuutto katsotaan uhkaksi saavutetulle yhteiskuntarakenteelle - miten työt ja asuintila riittäisivät kaikille? Nämä käytännön ongelmat eivät kuitenkaan ole tässä teknologian kehittyneisyyden ja materiaalisen yltäkylläisyyden tilassa mikään pätevä syy ylläpitää järjestelmää, joka asettaa ihmisyydelle maantieteellisiä rajoja toisten hädän ja puutteen kustannuksella. Kuka on sanomaan minkälaisessa ympäristössä kukakin saa elämänsä viettää? EU:n alueella kyllä toteutuu paljon puhuttu vapaan liikkuvuuden periaate ja siinä mielessä ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Nobelin rauhanpalkinnonkin EU sai vuonna 2012, perusteluna rauhan, sovinnon, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Lisäksi korostetaan EU:n vakauttavaa roolia Euroopan alueen rauhoittumisessa ”sodan man-

tereesta rauhan mantereeksi”. Itse kuitenkin näen erityisesti tunnustukset ihmisoikeuksien edistämisestä ja Unionin esimerkillisestä ”kansojen veljeydestä” kovin surullisina, sillä puheilla ja periaatteeilla ei näytä olevan juurikaan käytönnön vaikutusta suhteessa Euroopan ulkopuolisiin maihin. Uusin ja irvokkain esimerkki tapahtui 6. helmikuuta, kun joukko ihmisiä yritti ylittää Marokon ja Espanjan välisen rajan uimalla. Rajapoliisien toimesta Espanjan puolelta ammuttiin kumiluoteja uimareihin maihinpääsyn vaikeuttamiseksi. Yhteensä 14 ihmistä hukkui, 23 pääsi rannalle asti. EU:n maaperälle päässeet kuitenkin käännytettiin välittömästi ja luovutettiin Marokon viranomaisille, mikä oli vastoin edellä mainittua EU:n turvapaikanhakua koskevaa lakia. Syyksi Espanjan sisäasiainministeri toteaa etteivät uimarit olleet virallisesti Espanjan alueella, koska he eivät olleet päässeet rannalla odottavan rajavartijarivistön läpi. Miksi ihmiset joutuvat kohtaamaan tällaisia seikkailuvideopelejä muistuttavia tilanteita yrittäessään vaihtaa asuinpaikkaansa? Reetta Räty kirjoittaa vallitsevasta tilanteesta osuvasti tekstissään ”Ranneke koko maailmaan” (Image 2/2014). Eurooppalaisilla passeillamme pääsemme pakoon stressiä tai kylmää talvea, ahdistavaa tilannetta parisuhteessa tai vain hakemaan uusia jännittäviä kokemuksia. Viisumeita saa anomalla lähes minne

haluaa, eikä kukaan ei syytä meitä kun matkustamme rahoinemme ulkomaille käyttämään hyväksi paikallista halpaa hintatasoa, työvoimaa ja yhteisön riippuvuutta turismista. Ja vaikka syyttäisikin, voi aina lähteä seuraavaan kohteeseen. Meille kaikki on sallittua vain siksi, että olemme sattuneet syntymään tiettyyn osaan maailmaa. Meillä on etuoikeus liikkua miten haluamme ilman erityistä syytä - minkä vuoksi ei kaikilla? Valtiojärjestelmä lakeineen ja käytäntöineen on ihmisten keksintö, ei luonnostaan annettu ehdoton olotila. Kolonialismin aika ja heikoimmassa asemassa olevien valtioiden riistoon perustuva talousjärjestelmä ovat myös molemmat ihmisen tietoisen toiminnan tulosta, joka on tuottanut nykyisen kahtiajakautuneen maailman. Toiminnan seurauksista tulisi kantaa vastuu: valtava eriarvoisuus ei korjaannu sulkemalla rajoja, vaan systeemiä muuttamalla, tasaamalla varallisuuden jakoa ja takaamalla kaikille vapaus liikkua. Politiikkaa ja yhteiskuntarakenteita voi aina muuttaa, mutta ihmisyyden samanlaisuus maailman joka kolkassa puolestaan on muuttumaton asia - jokainen tuntee nälkää, pelkoa ja iloa, eikä se muutu kartan punaisia viivoja ylitettäessä.

Policy 1/14 | 17


Haastattelu opinnäytetyöstä Hanne Dumur-Laanila, maailmanpolitiikan tutkimus Teksti Aino Lippu Maailmanpolitiikan tutkimuksen opiskelija Hanne Dumur-Laanila koki helpotuksen hetken tammikuussa. Loppukesästä alkanut uurastus tuli päätökseensä, kun hän pudotti kandidaatin tutkielmansa palautuslaatikkoon. Haastattelin Hannea liittyen tutkielman tekoprosessiin ja itse tutkielman sisältöön. Tutkielman aiheena on kansainvälinen huumepolitiikka ja siihen liittyvä globaali yhteistyö Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Aihe kuulostaa laajalta, mutta tavoitteeksi muotoutuikin yleisemmän tason analyysi ja ”keskustelun herättäminen” tuomalla esiin erilaisia näkökulmia. Tarkoituksena oli tutkia, millaista globaalia yhteistyötä huumeiden laillistamiseen ja ylipäänsä huumepolitiikkaan liittyy, mitä vaikutuksia ja seurauksia huumausaineiden laillistamisella nähdään olevan, mitä muita toimenpiteitä laillistamisen ohella pitäisi tehdä, jotta siitä koituisi mahdollisimman vähän haittavaikutuksia sekä millaisia eettisiä ja moraalisia näkökulmia aiheeseen kytkeytyy. Mistä sait idean aiheeseen? ”Aihe oli ollut mielessä jo pidemmän aikaa. Taustalla oli, terveydenhuollon ammattilaisena, halu ymmärtää huumeiden käytön ja seurausten näkökulmasta kansainvälisen huumepolitiikan kiemuroita ja sen perustana olevan yhteistyön luonnetta. Tarkempi tutkimuskysymys muotoutui muutaman kerran prosessin aikana. Tämä nimenomaan siksi, että aihetta piti rajata. ” Millaista aineistoa käytit? ”Aineistoni oli laaja ja englanninkielinen, viitteitä tuli useampi sivu. Käytin esimerkiksi Euroopan unionin huumausainestrategiaa, muita kansainvälisiä huumausaineiden laillistamiseen liittyviä dokumentteja sekä useita tieteellisiä artikkeleita. Aineiston analyysi tapahtui laadullisilla menetelmillä”

Policy 1/14 | 18

Monelle opiskelijalle on hämärän peitossa, miten paljon itsenäistä työtä tutkielman teko vaatii. Saitko paljon hyötyä irti kandiseminaarista ja ohjauksesta? ”Yleiseltä osalta jäin kaipaamaan enemmän ohjeita tutkielman rakenteeseen ja ulkoasuun liittyen. Hieman yllätyin siitä, miten paljon itsenäistä työskentelyä alkuvaiheen ja seminaariesitelmien pitämisen välillä oli. Toki ohjaaja oli tarvittaessa tavattavissa ja muiden seminaarin osallistujien vertaistuesta oli apua” Entä sen, joillekin hankalan, teorian osuus tutkielmassasi? ”Teoria ei ollut pääosassa, joskin tietty teoreettinen näkemys ohjasi tutkielmaa.” Millaisia eettisiä tai moraalisia ulottuvuuksia tutkielmaasi liittyy? ”Aiheeseen liittyy paljon eettisiä kysymyksiä, joita käsittelin jonkin verran. Huumausaineiden käytön sallimiseen liittyy muun muassa kysymys yksilön vapaudesta ja yhteiskunnan tai valtion oikeudesta rajoittaa tätä vapautta.” Keskustelumme edetessä alkoi hahmottua, ettei tunti riittäisi mitenkään käsittelemään kaikkia tutkielman ulottuvuuksia. Aiheesta saisi rakennettua useita erillisiä tutkimuksia! Hanne käsittelee tutkielmassaan huumeiden laillistamiseen liittyviä seurauksia esimerkiksi harmaan talouden, huumausaineverotuksen ja mahdollisten geeniperimämuutoksien osalta. Huumausaineiden laillistaminen tuskin kitkee ”pimeätä kauppaa” ja harmaata taloutta. Huumausaineverotus on käytössä Alankomaissa, mutta saman mallin siirtäminen esimerkiksi korruptioherkälle alueelle ei liene yksinkertaista. Entäpä mikä on huumeiden vaikutus geeniperimään sukupolvien saatossa? Tästä ei ole yksimielisyyttä, mutta spekulointia kylläkin. Ja spekulointi jatkui myös meidän kes-

ken. Yksilön valinnanvapautta puolustavat saattavat todeta, että ihmiset, jotka haluavat polttaa kannabista, tekevät sen joka tapauksessa oli se laillista tai laitonta. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että valtion pitäisi hyväksyä aineet, jotka taas toisille ovat erittäin tuhoisia ja saattavat johdattaa kovien aineiden käyttöön? Joissakin maissa huumeiden käyttö on riistäytynyt niin käsistä, että etenkin mietojen huumausaineiden laillistaminen alkaa olla se kääntämisen arvoinen kortti; vankilat täyttyvät kannabiksen käyttäjistä eivätkä viranomaisresurssitkaan riitä enää ilmiön suitsemiseen. Lisäksi asioita hankaloittaa se, mikä määritellään huumeeksi ja mikä ei. Lääkärit määräävät laillisia lääkkeitä, joilla saattaa olla huomattavasti koukuttavampi vaikutus kuin esimerkiksi kannabiksella. Missä menee rajat? Lopulta oli aika summata keskustelua. Mitkä olivat merkittävimmät johtopäätökset tutkielmassasi? - Globaalia yhteistyötä ei ole tehty kovin aktiivisesti huumausaineiden laillistamiseen liittyvissä asioissa. On paljon paikallisia ja kansallisia toimijoita, mutta niiden toiminta on usein erillään varsinaisesta kansainvälisestä yhteistyöstä. Laillistamisessa ei ole kyse vain yksinkertaisesta sääntömuutoksesta, vaan se tulee vaatimaan yhteiskunnilta muun muassa terveydenhuollon resursseja. Lisäksi on ongelmallista, jos oletetaan jonkin valtion huumepolitiikan mallin toimivan saumattomasti, kun sitä sovelletaan toisiin valtioihin huomioimatta taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia eroja. Länsimainen näkemys toimivasta huumepolitiikasta ei ole ongelmitta sovellettavissa esimerkiksi Latinalaisen Amerikan valtioihin. Huumeet ja rikollisuus muodostavat monimutkaisen vyyhdin, jossa syitä ja seurauksia on hankala hahmottaa. Erääseen tutkimuslähteeseeni nojaten, yksi kansainvälistä huumepolitiikkaa rajoittava tekijä on se, ettei


Kansammiäs myöskään tutkimuskentällä ole vahvaa yhteistyötä. Useita eri tutkimuksia tehdään erillään toisistaan, joten kokonaiskuva jää puutteelliseksi. Tuliko vastaan joitakin odottamattomia tuloksia? ”Asteittaista asennemuutosta on näkyvissä, etenkin pienempien toimijoiden keskuudessa. Sen sijaan, että huumepolitiikan sisältö keskittyisi lähinnä kovempiin rajoituksiin ja rangaistuksiin, on alettu kiinnittää huomiota syihin, seurauksiin ja hoitotoimenpiteisiin. Tosin globaali yhteistyö vaatii vielä selkeämpää asennemuutosta ja tehokkaampaa eri viranomaisten välistä yhteistyötä. Pelkkä yhteistyön tunnustaminen ei riitä, vaan sen toteuttaminen vaatii aitojen keinojen löytämistä ja kulttuurista suvaitsevaisuutta” Millaista jatkotutkimusta aiheesta voisi tehdä? ”Aihetta voisi käsitellä moneltakin kantilta. Tutkielmani liikkuu sen verran yleisellä tasolla, että laajentamisen sijaan voisi syventyä esimerkiksi tiettyjen valtioiden välisiin vertailuihin tai tiettyjen globaalien toimijoiden tavoitteisiin huumepolitiikan saralla” Mitä neuvoja antaisit tutkielman tekemiseen? ”Valitse aihe, joka kiinnostaa ja tee valinta mielellään ennen seminaarin alkua. Pyri rajaamaan tutkimuskysymystä jo varhaisessa vaiheessa. Erilaisten näkökulmien esiintuominen on olennaista, koska tutkielmassa ei ole tarkoitus asettua puolustamaan tiettyä kantaa” Olisin voinut tentata Hannea vielä pitkään. Tällaiset keskustelut osoittavat sen, että suoritusmerkinnän ja arvosanan ohella, tärkeintä ovat ne kokemukset ja kaikki sen ”ylimääräisen” tiedon ja taustatyön tuomat oivallukset, joita tutkimusprosessi tuo tullessaan.

Minä tässä taas yksi päivä mietin tuota maailman menoa seuratessani että kyllä on Suomella vakava paikka! Meinaan ei ole luomakunnan korkein meidän Suomen katajaista kansakuntaa liiemmin hyvällä paikalla kartalla katsoen siunannut. Vanha juttuhan se on, jos vaikkapa meidän historiaa katsoo, mutta tulipahan tässä taas mieleen kun noita Ukrainan ja Krimin touhuja seurailee. Mikäs se Venäjää estää tekemästä samoin meitillekin. Kaverini Rampe tuossa viikko sitten kertoi nähneensä panssaroidun ajoneuvon Vuosaaressa. Kyllähän sitten Iltalehti uutisoi että ihan Suomalainen vehje oli kyseessä, mutta kyllähän tuo miettimään pistää. Olisi voinut vieraankin vallan olla. Ei voi tietää. On kuule kuumat paikat kun Venäjän asevoimat tulee oveen kolkuttelemaan. Iltasanomat tuossa vähän aikaa sitten ohjeisti, että Venäjällä on sodanajan reservissä 20 000 000 miestä. Kakskytä miljoonaa! Kyllä siinä isänmaallisen kansammiehenkin puntit tutisee kun iivana vyöryy rajan yli. Mutta ei meikäläinenkään mikään NATO-intoilija ole. Meikäläisen mielipide on että ollaan nyt vaan hissukseen eikä ärsytetä ketään. Sillä tavalla ne puutullitkin pitäytyy kohtuullisina. Varakas karhu meillä naapurissa, jolta aika ajoin hinajata tippuu meidänkin kuistille, mutta kyllä on arvaamaton peto se! Eikä se EU meitä mitään auta, Suomi on etelän hulttiovalloille pelkkä lypsylehmä. Ja kohta on meitin utareet kuivat, sanokaa meikän sanoneen. Ei ole helppoa tämä maailmanpolitiikka. Kansammies Ipe pohtii kotimaan ja maailman asioita epäkoherentisti poliittisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta vinkkelistä. Kyseessä on heikkotasoinen pastissi maamme nettikeskusteluista ja Metro-lehden tekstiviestiosiosta.

“Iltasanomat tuossa vähän aikaa sitten ohjeisti, että Venäjällä on sodanajan reservissä 20 000 000 miestä. Kakskytä miljoonaa!” – ”LinkedIn invites you to join in wondering what the fuck LinkedIn is for.” @NeinQuarterly 7.2.2014

Policy 1/14 | 19


VOOlainen kuubausi (heh.)

Joulu-tammikuussa 2013-14 joukko pääosin toisen vuoden valtio-opin opiskelijoita lähti matkikselle Kuubaan kuukaudeksi. Kuubassa VOOlaiset tutustuivat realisosialismin ulkoilmamuseoon mm. Havannassa, Santiago de Cubassa, Trinidadissa ja Viñalesissa. Tutuiksi tulivat propaganda, salsa, upea luonto ja Havana Club.

Kvantitatiivinen Kuubamme Teksti Laura Luoto Empiirisesti havaittuja eksakteja lukuja sekä karkeita arvioita: 47 nautittua rommipulloa 13 majapaikkaa 3 euroa salsa-tunnista 1 palamaan syttynyt bussi 2 kolibria 2 merisiilinpistoa 8 kilometriä kävelyä Malecón-rantakatua pitkin aamuyöllä 1 euroa CD:stä viimeisimpiä latinohittejä katukojusta 43 perättäistä heittoa vesipallossa 387 vallankumousaiheista propagandakylttiä ja patsasta 9 kierrosta ihmissusipeliä 5 kokonaista kanaa jouluaterialla (“¡Cinco pollos!”) Satoja soittokertoja Marc Anthonyn Vivir mi vidaa Tuhansia ötökänpuremia Policy 1/14 | 20


Kuuban moderni historia Teksti Laura Luoto

Pienen saarivaltion historiaa kannattelevat suurmiehet. Itsenäistymissotien sankari Jose Martín patsaita voi bongailla paljon yleisimpien Che Guevaran, Camilo Cienfuegosin ja Fidel Castron patsaiden seasta. Kuuban itsenäistymisen aikaa ja siihen johtaneita sotia pidetäänkin yhtä kunnioitettavana aikakautena kuin Suomessa talvisotaa. Kansallissankari Martí taisteli ja kuoli Kuuban puolesta, mutta hänen kirjoituksensa ja runonsa elävät yhä. Itsenäistymistä seuranneet alistuksen vuosikymmenet Fulgencio Batistan ja sittemmin myös Fidel Castron vallan alla ovat kiistanalaisemmat. Kyllästyttyään Espanjan raskaaseen verotukseen ja hallintoon kuubalaiset alkoivat kapinoida 1800-luvun loppupuolella. Amerikkalaiset puuttuivat itsenäistymistaisteluihin yrittämällä ostaa Kuuban Espanjalta: nämä pelkäsivät itsenäistymisen haittaavan sokerikauppaa tai aiheuttavan orjakapinan. Monet kuubalaiset puolestaan pitivät liittymistä Yhdysvaltoihin kannatettavana ideana. Ensimmäinen itsenäistymissotaa käytiin vuosina 1868-1878, ja toistaiseksi Espanja voitti.Toisen itsenäisyyssodan käynnisti maanpaosta palannut Jose Martí vuonna 1895. Sekään ei kuitenkaan johtanut itsenäisyyteen, mutta Martísta tuli kansallissankari. 1800-luvun lopulla Espanja menetti

saaren Yhdysvalloille näiden välisessä sodassa. Kuuba itsenäistyi vuonna 1902, mutta rauhallista maasta ei tullut. Se oli tiukasti Yhdysvaltain hallinnassa - maan yliote Kuubaan oli kirjattu jopa perustuslakiin, mikä oli ainoa keino säilyttää Kuuba täysin valloittamattomana. Yhdysvaltain hallintokautta leimasivat nukkehallitukset, mafia, korruptio, diktaattorit ja rikollisuus. Vuonna 1933 Fulgencio Batista nousi valtaan yleislakon siivittämänä ja hallitsi vuoteen 1959 asti, viimeiset seitsemän vuotta diktaattorina Batistan hirmuhallintoon tyytymätön Fidel Castro alkoi kerätä kapinajoukkoja 50-luvun lopulla. Yhdessä Che Guevaran ja Camilo Cienfuegosin kanssa hän suunnitteli ja toteutti vuosia kestäneen sissisodan ja sen lopputuloksena saavutetun vallankumouksen. Castron valtakausi alkoi lupaavasti, mutta toivo hiipui pian. Castro panosti paljon sosiaalisiin parannuksiin: lapsia rokotettiin, kouluja perustettiin ja teitä rakennettiin. Tänä päivänä kuubalainen terveydenhuoltosysteemi on maailman parhaimmistoa ja 99 % kuubalaisista osaa lukea ja kirjoittaa. Kuitenkin kansantalous kärsi, mitä pahensi edelleen Yhdysvaltojen julistama kauppasaarto, joka on yhä voimassa. Vuoden 1991 Neuvostoliiton romahdus oli valtava shokki Kuuban taloudelle.

Castro julisti maan elävän “erityistä ajanjaksoa”, jota leimasi öljyn tuonnin tyssääminen. Pula oli maalle myös hyväksi, sillä kestävämpää maanviljelyä oli sen takia pakko kehittää. Toisaalta ruoanpuutteesta seurasi nälänhätiä ja kansalaiset nousivat Castron hallintoa vastaan mielenosoituksissa. Vuoden 1959 vallankumous on yhä näkyvä osa kuubalaista arkea. Teiden varsia koristavat propaganda-kyltit, jotka julistavat “Yhdessä voitamme!” “Eläköön vallankumous!” ja “Eläköön vapaus!”. Joukkotiedotusvälineet ylistävät Kuuban valtion erinomaisuutta, mikä näkyy niin sen lapsikuolleisuuslukujen mataluutena kuin maatalouden kehityksenä. Etenkin nuoriso on kuitenkin varsin välinpitämätön politiikkaa kohtaan, ja Raul Castron perinteisen uudenvuodenpuheen yleisössäkin osa nuokkui. Pystyvätkö Castrot legitimoimaan hallintojärjestelmäänsä siihen asti kun heistä aika jättää, eikä hallinnon mullistaminen ole enää arvovaltakysymys?

Seuraavien aukeamien kuvatekstit Pauli Huotari ja Joonas Aitonurmi Policy 1/14 | 21


Vallankumoussankari-ideologi Jose Marti. Kuva Pauli Huotari

Kuva Pauli Huotari

Kuva Alviina Alamets채 Policy 1/14 | 22


Köyhyydestään huolimatta Kuuban terveydenhuolto on huipputasoa, lukutaito korkea ja lapsikuolleisuus pientä. Kuva Alviina Alametsä.

Ihmisoikeustilanne on Kuubassa kehno. Kansalaisyhteiskunnan toiminta on lähes kokonaan tukahdetutettu, eikä toisinajattelijoita sallita. Maassa on yksipuoluejärjestelmä ja media on täysin valtion ohjauksessa ja valtion propaganda näyttää ulkopuolisen silmään jopa koomiselta. Kuva Pauli Huotari.

Siirtomaa-aika, Batistan kasinoaika, vallankumous, keskusjohtoinen kommunismi ja kauppasaarto, uskonnot kuten Afrikasta peräisin oleva synkretistinen santeria ja katolisuus ja moni muu piirre antavat saarelle ainutlaatuisen ilmeen. Kuva Pauli Huotari. Policy 1/14 | 23


Policy 1/14 | 24

Yhdysvaltain kauppasaarto on ollut voimassa vuodesta 1962. YK:n yleiskokous on tuominnut kauppasaarron 22 kertaa. Viime vuonna Yhdysvallat ja Israel olivat ainoat kauppasaarron purkua vastustaneet maat. Barack Obama on ennen virkakauttaan sanonut, että haluaa normalisoida Yhdysvaltain ja Kuuban välit. Kuvassa Yhdysvaltain Kuuban intressitoimisto, joka on saarrettu Kuuban lipuilla. Kuva Joonas Aitonurmi.

Kuvassa joukko valtio-opin opiskelijoita vallankumouksen aukiolla Havannassa. Kuva Pauli Huotari.

Kuuban presidentti Raul “Fidelin pikkuveikka” Castro. Kuva Jaakko Kalske.

Musiikki on monen kuubalaisen ylpeyden aihe ja se soi kaikkialla. Tuntuu myös siltä, että lähes kaikki kuubalaiset osaavat tanssia. Arkiruoka on hyvin vaatimatonta, pääasiassa riisiä, papuja ja lihaa. Kuuba maahantuo yli 60 prosenttia elintarvikkeistaan. Kuva Pauli Huotari.


Policy 1/14 | 25

Kuva Joonas Aitonurmi.

Kuva Joonas Aitonurmi.

Kuvassa tupakkaa, joka yhdessä sokeriruo’on ja rommin kanssa on Kuuban tunnetuimpia vientituotteita. Kuva Pauli Huotari.

Kuuballa on vielä toistaiseksi käytössä kaksi valuuttaa, paikallinen peso ja turisteille tarkoitettu vaihdettava kalliimpi peso. Turismin parissa työskentelevät voivat tienata hyvin paljon enemmän kuin keskiverto kuubalainen. Turistipesolla saa myös tuotteita joita paikallisella valuutalla ei saa, kuten sikareja. Turisteja kuljettavan Viazul-yhtiön bussi syttyi tuleen kahdeksan aikaan aamulla. Matka oli jo tässä vaiheessa kaksi tuntia myöhässä ja kesti lopulta 16 tuntia. Kuva Pauli Huotari.


Vihainen VOOlainen Olin tänään taas syömässä Unicafessa. Minusta on perin hurmaavaa, että opiskelijakunnalla on oma ravintolaketju, jossa syödä edullista, Kelan tukemaa, ravintoarvollisesti pätevää, konstailematonta ruokaa. Valitettavasti ruoka maistui kamalalta. Katsoin tapani mukaan aamulla varjocafe.fi:stä mitä gastronomisia ekskursioita HYY Ravintolat Oy minulle tänään tarjoaisi. Päädyin selittämättömistä syistä Porthanian Unicafen lohilasagnetteen. Portsussa jonottaminen kesti jälleen kerran pienen ikuisuuden (oikeasti, koulutetut ihmiset, kuinka vaikeaa on tajuta, että kun ravintolassa on kaksi ruokalinjastoa, niin molempia saa käyttää!?). Päästyäni rehuosastolle, minua tervehti sangen lohduton näky; tarjolla oli kurkkusuikaleita avec jäätyneet salaatinlehdet. À votre goût, silvuplee. Salaattitiskiltä jono spurttasi puolen kilometrin tuntivauhdilla lämpimän ruoanpoimimispisteeseen. Kauhoin reilun kauhallisen substanssia, joka näytti Vantaanjoen pohjamudalta, tuoksui keitetylle paperille, ja jota luulin lohilasagneteksi. Pöytään päästyäni, hetken aikaa mätättyäni, ja makuja etsittyäni tajusin valinneeni

vesieliön sijaan siipikarjaa. Ei niin että sillä mitään merkitystä olisi. Sama safka, eri tekstyyri. Isona VOOlaisena kuitenkin kestin pettymyksen kuin aikuinen. Ensi kerralla sitten. Valistuneena ihmisenä toki tiedän, ettei ruoan laadusta saisi liikaa valittaa. Se on edullista ja (joskus) ravitsevaa. Ja tietenkin Afrikan lapset ja sitä rataa. Mutta entäpä Ylioppilasaukion raflan uusi Starbucks Corner Cafe? Missä HYYn liiketoiminnan vastuullisuus? Missä avoimuus? Ei minulta kysytty. Unicafen johtoportaalle tiedoksi, että MINUN lempipaikkani oli juuri siinä, missä nykyään komeilee tuo globaalin riistokapitalismin epäpyhä porttolehmä. Tai jos ei minun, niin varmasti ainakin jonkun muun lempipaikka siinä oli. Ja taas nostaa syyläistä päätään keskustelu kasviseksklusiivisesta Unicafesta. Ei jumalauta! Erilaisuutta tavoitteleville kasvishipeille on jo tarjolla vihertököttiä jokaisessa ravintolassa aivan yllinkyllin! Eikö niille mikään riitä? Jos kasvisravintolahanke toteutuu, niin vaadin, että siellä cateroidaan myös lihansyöjille. Vä-

“Toista oli ennen. Kekkonen ryyppäsi kuin Arhinmäki ja kuntoili kuin Stubb. Nyt tarvitaan kaksi ministeriä samaan.” @heikkivalkama 24.2.2014

Policy 1/14 | 26

hintään yksi lihavaihtoehto joka päivä, se nyt on minimivaatimus. Koska mesoaminen on uuvuttavaa, täytyy tankata. Nälkäisenä ei ole kiva olla. Lähin Unicafe lienee Metsiksellä... Kirjoittaja on vihainen VOOlainen

”Vähintään yksi lihavaihtoehto joka päivä, se nyt on minimivaatimus.” –


Horoskoopit Horoskoopit mankelista löysivät ”Marccu” ja ”Jartsa”.

Oinas Kevään kynnyksellä saatat löytää vintiltäsi ryijyn. Polta se ja vilkaise teelehtiisi.

Vaaka Jahvat tulloo! Piukenna helmojasi, parsi sukkasi, löydä etsimäsi. Ikäihminenkin kykenee petankkiin.

Härkä Rahahuolesi kaikki heitä, sillä Kuustosen Mikko lentää sun uniin. Naura muille! Mars on kääntynyt radallesi.

Skorpioni Pystymetsästä päivää! Herran pelko on viisauden alku. Suurikokoinen kirje odottaa sinua Ähtärin Itellassa.

Kaksoset Puuttuva porras vie sinut kallonkutistajalle. Ole oman elämäsi timpuri, käy Ikeassa. Kunhan et Vantaalla. Kohtaat myymälässä viekkaan Reijon.

Jousimies Serkkupojallasi on sinulle asiaa. Älä piiloudu sohvan taakse, vaikka konservatiivisilla arvoillasi on terävä kärki. Löydät yllätyksen vedenkeittimestäsi.

Rapu Poltteleeko näppejäsi? Mittari näyttää 90:ää, jarrut ovat epäkunnossa. Varo vihaista miestä. Pajunen kasaa esteitä tiellesi.

Kauris Käyttöarvosi on plussan puolella. Mutta, suo siellä, vetelä täällä! VM vaihtaa mielellään periaatteesi vähän käytettyihin arvoihin.

Leijona Pikajuna Ouluun lähtee raiteeltasi. DuettoPlus-ravintolavaunussa sinua odottaa elämäsi Ronn Moss. Älä kieltäydy mustikasta.

Vesimies Osta Bulevardi, mutta varmista rahojen riittävyys Erottajaan. Vaihda Ysiin, mutta poistu kyydistä viimeistään Huutokonttorilla. Varmista tulorajasi.

Neitsyt Ruskeasuon veijari saa sinut syttymään. Lähde täysillä mukaan, sillä Venus korvaa Saturnuksen epäotollisen aseman.

Kalat Tyyntä myrskyn edellä? Vie Tyyne treffeille puhurin jälkeenkin. Kyykkyviini ei hurmaa ketään. Näytät hyvältä! Policy 1/14 | 27


VOOn 54. vuosijuhla 15.2. G18:ssa Juhlapuhuja Raimo Sailas Kuvat Pauli Huotari

Policy 1/14 | 28


Policy 1/2014