Issuu on Google+

nsio siilasvuo enkä minä koskaan viinaa juo ja jos minä joskus juon niin en ole siilasvuo minä olen ensio siilasvuo enkä minä lottia ja jos minä joskus tuon niin en ole siilasvuo minä olen aslak valkeapää enkä minä selvää päivää nää jos minä joskus nään niin en ole minä olen tuomari nurmio naisille taattu hurmio jos en oo hurmio niin ainakin turmio minä olen virolaisen jussi enkä minä kyllikkiä jos minä kyllikkiä humpappaa niin en ole virolaisen jussi minä olen karjalaisen ahti eikä mulle maistu sahti jos mulle maistuu saht karjalaisen ahti minä olen paavo väyrynen lentoemon peppuun koske en jos minä rohkenen niin en ole väyrynen minä olen erkk imoni kanssa pystynen jos minä pysty en niin en ole pystynen minä olen urho kekkonen myllykirjeitä lähettelen vallasta luovu han kekkonen minä olen mauno koivisto enkä minä koskaan jahkaile jos minä jahkailen niin en ole koivisto minä olen ahtisaaren elit minua kartti jos mailiin riittää vartti niin en ole ahtisaaren martti minä olen tarja halonen conan o’brienilta näyttänen jos tv:ssä in en ole halonen minä olen ensio siilasvuo enkä minä koskaan viinaa juo ja jos minä joskus juon niin en ole siilasvuo minä olen vuo enkä minä lottia telttaan tuo ja jos minä joskus tuon niin en ole siilasvuo minä olen aslak valkeapää enkä minä selvää päivää ä joskus nään niin en ole valkeapää minä olen tuomari nurmio naisille taattu hurmio jos en oo hurmio niin ainakin turmio minä olen ussi enkä minä kyllikkiä humpappaa jos minä kyllikkiä humpappaa niin en ole virolaisen jussi minä olen karjalaisen ahti eikä mulle jos mulle maistuu sahti niin en ole karjalaisen ahti minä olen paavo väyrynen lentoemon peppuun koske en jos minä rohkenen väyrynen minä olen erkki pystynen vaimoni kanssa pystynen jos minä pysty en niin en ole pystynen minä olen urho kekkonen mylhettelen vallasta luovu en sillä olenhan kekkonen minä olen mauno koivisto enkä minä koskaan jahkaile jos minä jahkailen niin sto minä olen ahtisaaren martt ja nobelit minua kartti jos mailiin riittää vartti niin en ole ahtisaaren martti minä olen tarja halonen enilta näyttänen jos tv:ssä juontelen niin en ole halonen minä olen ensio siilasvuo enkä minä koskaan viinaa juo ja jos minä joskus ole siilasvuo minä olen ensio siilasvuo enkä minä lottia telttaan tuo ja jos minä joskus tuon niin en ole siilasvuo minä olen aslak nkä minä selvää päivää nää jos minä joskus nään niin en ole valkeapää minä olen tuomari nurmio naisille taattu hurmio jos en oo ainakin turmio minä olen virolaisen jussi enkä minä kyllikkiä humpappaa jos minä kyllikkiä humpappaa niin en ole virolaisen len karjalaisen ahti eikä mulle maistu sahti jos mulle maistuu sahti niin en ole karjalaisen ahti minä olen paavo väyrynen lentoeun koske en jos minä rohkenen niin en ole väyrynen minä olen erkki pystynen vaimoni kanssa pystynen jos minä pysty en niin en n minä olen urho kekkonen myllykirjeitä lähettelen vallasta luovu en sillä olenhan kekkonen minä olen mauno koivisto enkä minä kaile jos minä jahkailen niin en ole koivisto minä olen ahtisaaren martt ja nobelit minua kartti jos mailiin minä olen ensio siilasvuo koskaan viinaa juo ja jos minä joskus juon niin en ole siilasvuo minä olen ensio siilasvuo enkä minä lottia telttaan tuo ja jos minä niin en ole siilasvuo minä olen aslak valkeapää enkä minä selvää päivää nää jos minä joskus nään niin en ole valkeapää minä olen mio naisille taattu hurmio jos en oo hurmio niin ainakin turmio minä olen virolaisen jussi enkä minä kyllikkiä humpappaa jos minä mpappaa niin en ole virolaisen jussi minä olen karjalaisen ahti eikä mulle maistu sahti jos mulle maistuu sahti niin en ole karjalaisen en paavo väyrynen lentoemon peppuun koske en jos minä rohkenen niin en ole väyrynen minä olen erkki pystynen vaimoni kanssa s minä pysty en niin en ole pystynen minä olen urho kekkonen myllykirjeitä lähettelen vallasta luovu en sillä olenhan kekkonen mauno koivisto enkä minä koskaan jahkaile jos minä jahkailen niin en ole koivisto minä olen ahtisaaren martt ja nobelit minua kartt iittää vartti niin en ole ahtisaaren martti minä olen tarja halonen conan o’brienilta näyttänen jos tv:ssä juontelen niin en ole halonen nsio siilasvuo enkä minä koskaan viinaa juo ja jos minä joskus juon niin en ole siilasvuo minä olen ensio siilasvuo enkä minä lottia ja jos minä joskus tuon niin en ole siilasvuo minä olen aslak valkeapää enkä minä selvää päivää nää jos minä joskus nään niin en ole minä olen tuomari nurmio naisille taattu hurmio jos en oo hurmio niin ainakin turmio minä olen virolaisen jussi enkä minä kyllikkiä jos minä kyllikkiä humpappaa niin en ole virolaisen jussi minä olen karjalaisen ahti eikä mulle maistu sahti jos mulle maistuu saht karjalaisen ahti minä olen paavo väyrynen lentoemon peppuun koske en jos minä rohkenen niin en ole väyrynen minä olen erkk imoni kanssa pystynen jos minä pysty en niin en ole pystynen minä olen urho kekkonen myllykirjeitä lähettelen vallasta luovu han kekkonen minä olen mauno koivisto enkä minä koskaan jahkaile jos minä jahkailen niin en ole koivisto minä olen ahtisaaren elit minua kartti jos mailiin riittää vartti niin en ole ahtisaaren martti minä olen tarja halonen Conan o’brienilta näyttänen jos tv:ssä in en ole halonen minä olen ensio siilasvuo enkä minä koskaan viinaa juo ja jos minä joskus juon niin en ole siilasvuo minä olen vuo enkä minä lottia telttaan tuo ja jos minä joskus tuon niin en ole siilasvuo minä olen aslak valkeapää enkä minä selvää päivää ä joskus nään niin en ole valkeapää minä olen tuomari nurmio naisille taattu hurmio jos en oo hurmio niin ainakin turmio minä olen ussi enkä minä kyllikkiä humpappaa jos minä kyllikkiä humpappaa niin en ole virolaisen jussi minä olen karjalaisen ahti eikä mulle jos mulle maistuu sahti niin en ole karjalaisen ahti minä olen paavo väYrynen lentoemon peppuun koske en jos minä rohkenen väyrynen minä olen erkki pystynen vaimoni kanssa pystynen jos minä pysty en niin en ole pystynen minä olen urho kekkonen mylhettelen vallasta luovu en sillä olenhan kekkonen minä olen mauno koivisto enkä minä koskaan jahkaile jos minä jahkailen niin en minä olen ahtisaaren martt ja nobelit minua kartti jos mailiin minä olen ensio siilasvuo enkä minä koskaan viinaa juo ja jos minä niin en ole siilasvuo minä olen ensio siilasvuo enkä minä lottia telttaan tuo ja jos minä joskus tuon niin en ole siilasvuo minä olen apää enkä minä selvää päivää nää jos minä joskus nään niin en ole valkeapää minä olen tuomari nurmio naisille taattu hurmio jos io niin ainakin turmio minä olen virolaisen jussi enkä minä kyllikkiä humpappaa jos minä kyllikkiä humpappaa niin en ole virominä olen karjalaisen ahti eikä mulle maistu sahti jos mulle maistuu sahti niin en ole karjalaisen ahti minä olen paavo väyrynen peppuun koske en jos minä rohkenen niin en ole väyrynen minä olen erkki pystynen vaimOni kanssa pystyole karjalaisen ahti 1 minä väyrynen lentoemon peppuun koske en jos minä rohkenen niIn en ole väyrynen minä olen erkki pystynen vaimoni kanssa pystyn

P

L

1/2012

O

I

C Y


päätoimittajilta § lainatut M

iten siinä nyt niin kävi? Marraskussa hallituksen vaalikokouksessa kahdesta fuksitytöstä tuli sekä Policyn päätoimittajia että hallituksen jäseniä. Muiden kauhistellessa Voon tulevaisuutta aloitimme urakan tammikuussa luottavaisin mielin. Vuosijuhliin oli alle kuukausi aikaa ja Policyn tulisi ilmestyä viiden viikon sisällä. Taittaja puuttui, eikä kameraakaan ollut. Kirjoittajista puhumattakaan. Katastrofin ainekset olivat siis kasassa. Mahdottomastakin voi toisinaan tulla totta. Vuosijuhlat onnistuivat yli odotusten. Taitto hoitui, eikä kaikkia juttuja saatu edes mahtumaan yksiin kansiin. Vaikka päätoimittajista kumpaakaan ei voinut kutsua päteviksi ennen ensimmäisen lehden urakkaa, on tilanne nyt toinen. Pitelet nimittäin käsissäsi ensimmäistä, etkä missään nimessä viimeistä luomustamme. Matka oli raskas, mutta se kannatti. Tarinan opetus: silloin kun tilanne tuntuu epätoivoiselta, usko itseesi. Me todistimme, että motivaatio ja lukuisat työtunnit Aleksandriassa kantavat toisinaan pidemmälle kuin osaisi odottaa. Sitä paitsi saimme huomata, ettei synkimpänäkään hetkenä jää yksin. Policy on voolaisten lehti voolaisille. Tämän takaavat lukuisat kirjoittajamme, jotka ovat tuottaneet juuri heitä kiinnostavia juttuja. Policy kiittää kaikkia, jotka tekivät tämän mahdolliseksi! Toivottavasti tämä lehti tuo osaltaan iloa Sinun muuten niin harmaaseen hiihtolomaasi. Ota siis rento asento nojatuolissa ja nauti - niin mekin tulemme tekemään.

Rakkaudella, Hannele Tulkki ja Salla Huttunen

2

”Mitä auttaa, että muut rantavaltiot noudattavat sopimusta ja vähentävät päästöjään, kun yksi mistään piittaamatta käyttää Itämerta jatkuvasti kaatopaikkana.” Pekka Pinomaa Karjala 9.2.2012

”Suomi ei tarvitse uutta Kekkosta. Autoritaarisen isähahmon sijaan tarvitaan enemminkin ketterä ulkopolitiikan pelintekijä ja libero: laajalla säteellä liikkuva globaali mestariverkostoituja, joka paikan saatuaan kykenee lataamaan pallon napakasti verkkoon.” Hiski Haukkala UIkopolitiikka 4/2011

”Kuntaliitokset ovat kuin korttipeli. Missä on pakan Musta Pekka ja kenen käteen se lopulta jää?” Seija Holtari Talouselämä 17.2.2012 ”Laiskaa ihmistä ei sanota laiskaksi vaan työelämään sopeutumattomaksi. Juoppo ei ole enää juoppo vaan sosiaalisesti työrajoitteinen. Poliisikaan ei enää kärrää rosvoja linnaan vaan asiakkaita rikosseuraamusviraston tulosohjausyksikköön.” Lauri Kontro Maaseudun tulevaisuus 24.2.2012


sisällys 2 Päätoimittajilta & lainatut 4 Uutisaukeama 6 Kuukauden kurssi 7 Teetä ja politiikkaa 8 Kuuba 10 Napit vastakkain 12 Katsaus journalistin arkipäivään maailmalla 14 Kirjastojen viidakossa 15 Eurokriisin kärkevä kriitikko

18 Vuosijuhlakooste 20 Debatti 22 Vahtikoirana Venäjällä 24 Oma koti kullan kallis? 26 Risteilevää postia 27 Elämän syviä totuuksia 28 Horoskoopit 29 Jos olisin jälleen fuksi päätoimittajat & taitto: Salla Huttunen ja Hannele Tulkki / toimittajat: Pauliina Alanen, Ville Aula, Hanne Dumur-Laanila, Salla Huttunen, Jemima Koli, Tytti Lallo, Aino Lippu, Pessi Marttunen, Kalle Nieminen, Tuuli Nummelin, Antti Ojala, Ville Petäsnoro, Jasmiini Pylkkänen, Iiris Rantanen, Santeri Somervaara, Iiro Toikka, Hannele Tulkki, Iina Vilpponen, Linda Öhman / julkaisija: Valtio-opin opiskelijat ry. PL 54 00014 Helsingin yliopisto / Policy saa HYY:n järjestötukea / palaute ja tilaukset: policy@voo.fi 3


TEKSTIT: HANNELE TULKKI

U U T I s a KUVA: HANNA NYKÄNEN

Voon veikkaus täysosuma jy a t

s

Va T Ä P Ä R Ä T A P P I O

4

Vuosijuhlia edeltävänä perjantaina jännitys tiivistyi Merihaan palloiluhallissa, kun Voo kohtasi KTTO:n salibandyn merkeissä. Jännittävä ottelu pelattiin tunnissa, ja ratkaisu saatiin vasta viimeisillä minuuteilla. Ottelu päättyi KTTO:n voittoon maalein 10–8. Hävinnyt joukkue päivitteli tilannetta muun muassa vetoamalla vastustajan monilukuisuuteen. Revanssia odotellessa!

1

0

! 8

?

y tk

Vaaleja tuskin kannattaa enää jälkiviisastella, mutta Voon vaalivalvojaisissa yritettiin olla edeltä viisaita. Veikkaukseen osallistui kaikkiaan 18 opiskelijaa, joista peräti kuusi veikkasi ensimmäisen kierroksen tuloksen täysin oikein. Veikkaushan sulkeutui ennen ennakkoäänten jukistamista. Oikein veikkasivat Tuuli Tanninen, Jenna Mero, Sakarias Rantala, Viivi Haimi, Salla Huttunen ja Essi Kiiski. Policy onnittelee! Kolme opiskelijaa veikkasivat muuten oikein, mutta laittoivat Lipposen ja Soinin väärinpäin antaen Lipposelle enemmän ääniä kuin Soinille. Peräti kuusi vastaajaa puolestaan uskoi Arhinmäen sijoittuvan Lipposen edelle. Toisin kävi. Yllättäen kaikki vastanneet veikkasivat, että Niinistö saa eniten ääniä. Yhtä lukuun ottamatta myös Haaviston sijoitus ensimmäisellä kierroksella veikattiin oikein.

PA

HV

ISA

UL

I


u k e a m a Vuosijuhlien kohujatkot vetivät ennätysmäärän porukkaa!

KUVA: KAISA ARKKILA

V

altio-opin opiskelijoiden onnistuneet vuosijuhlat päättyivät railakkaisiin jatkoihin. Policyn toimituksen saamien tietojen mukaan jokaisen ilta ei kuitenkaan päättynyt aivan suunnitellusti. Lehden itsesensuurin tähden illan tapahtumia kuvaavat Dopplerin ilmiö, virkamiehet ja ananas.

E

tenkin juhlien jatkoille brändätty ananas herätti ihmisissä odottamatonta fanatismia, joka johti ananaksien käsin kuorimiseen juhlapaikalla. Muistikuvia omaavia silminnäkijöitä kaivataan.

Ville-Pekka Sorsa valioluokkaa

V

uoden 2011 hyvän opetuksen palkinnot on jaettu, ja varsin kovatasoiseen seuraan pääsi myös yliopistonlehtori Ville-Pekka Sorsa. Palkintopallille asti hän ei yltänyt, mutta jo itse ehdokkuus palkinnon saajaksi on kunnioitettavaa! Mistä on hyvä opettaja tehty? Ville-Pekka Sorsan mukaan hyvä opettaja on empaattinen. ”Opettajan tulee kyetä astumaan toisen kenkiin. Se, ettei opiskelija heti ymmärrä jotain ei tee hänestä tyhmää. Itse tykkään panostaa opetukseen, sillä opetustilanne on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan ja tuottaa uutta tietoa.” Vaikka Sorsa itse olikin lähellä palkintoa, luonnehtii hän Hel-

singin yliopiston opetuksen tasoa vaihtelevaksi. ”Eihän sille mitään voi. Toiset ovat huippututkijoita, ja toiset sitten enemmän pedagogeja. On satunnaista, että nämä kaksi ominaisuutta yhdistyvät.” Sorsa rohkaisee opiskelijoita tukemaan toisiaan oppimisessa ja rakentamaan vahvaa opiskelijayhteisöä. ”Teorian voi kyllä oppia, mutta sisäistäminen on aina oma prosessinsa!” Vuoden 2011 hyvän opetuksen palkinnot menivät tänä vuonna yliopistonlehtori Anja Nygrenille ja tutkijakoulutettava Hannu Kivimäelle.

KUVA: HANNELE TULKKI 5


K u u k a u d e n k u r s s i 6

Johdatus monitieteellisiin ympäristöopintoihin syksy 2011

TEKSTI: IIRIS RANTANEN

H

elsingin yliopistossa on mahdollisuus tehdä monitieteisten ympäristöopintojen sivuainekokonaisuus, jonka voi muodostaa mielensä mukaan eri oppiaineiden ympäristökursseista. Ennen kuin pääsee valitsemaan kursseja eri kampuksilta, täytyy kuitenkin ensin suorittaa johdantokurssi. Kaksi periodia kestävä kurssi pidetään puoliksi keskustakampuksella ja puoliksi Viikissä. Jokaviikkoiset kaksi luentoa pidetään yleensä yhteen. Kurssilla ei ole tenttiä, vaan se suoritetaan tekemällä luentotehtäviä sekä laajempi ympäristöraportti yhdessä eri aineiden opiskelijoita sisältävän ryhmän kanssa. Kurssin lopussa järjestetään myös paneelikeskustelu, jossa asiantuntijat väittelevät opiskelijoiden valitsemasta ympäristöaiheesta. Parasta kurssissa on sen monitieteisyys. Kun joka luennolla esitellään eri alan suhdetta ympäristöön, pääsee kurkkaamaan biologien, farmaseuttien

ja filosofien arkipäivään. Myös muiden opiskelijoiden luentotehtävien lukeminen on mielenkiintoista puuhaa, sillä eri opiskelijoilla on samoihin kysymyksiin hyvin erilaisia näkökulmia. Kurssi asettuu muutenkin lohkoon helpot nopat: luentotehtävät ovat lyhyitä, ja mikäpä sen mukavampaa kuin pohtia kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien vastapainoksi Itämeren pelastamista. Ei myöskään haittaa ollenkaan, että viime syksyn luentotehtävien ehdoton takaraja on tämän vuoden elokuussa. Ainoa ongelma kurssilla onkin ehkä valtsikalaisuus. Politiikkapäätösten ja tiedotuksen roolin soveltaminen joka vastaukseen kalpenee pian biotieteilijöiden tietämyksen rinnalla. Varaudu siis identiteettikriisiin.

Onko sinulla mielessä kurssi, joka ansaitsisi esittelyn? Ota yhteyttä Policyn toimitukseen!


TEKSTI JA KUVA: JEMIMA KOLI

Teetä ja politiikkaa Mitä yhteistä on Englannin saarivaltiolla, suomalaisilla teenjuojilla ja vihreiden presidenttiehdokkaan saavuttamalla suosiolla viime vaaleissa?

T

ässä eräänä päivänä Unicafessa huomasin taas pyytäväni lounaskahvikuittia, vaikka aioinkin juoda teetä. Jostain syystä ”lounastee” on sen verran vaisu sanayhdistelmä Unicafen jonossa, että sen saattaa joutua toistamaan usean kerran. Suomessa teen juoja on kuin Iso-Britannian saarivaltio Euroopassa. Suomalaisethan ovat kahvia rakastavaa kansaa ja pysyttelevät maailmanlaajuisesti tilastojen kärjessä kahvinkuluttajamaana. Kahvi on normi ja konsensus, ja kun kuumaa vettä ei olekaan tai teepussit vanhuuttaan hajoavat käsiin, teenjuojan huomautukset hukkuvat kuin Englannin kanaaliin. Toisaalta britit eivät tunnetusti ole äänekkäitä valittelijoita, eivätkä suomalaiset teenjuojatkaan usein uskalla pitää meteliä poikkeavasta piristevalinnastaan. Mutta mitä yhteistä voikaan olla Englannin saarivaltiolla, suomalaisilla teenjuojilla ja vihreiden presidenttiehdokkaan odottamattoman suosion aiheuttamalla kulttuuri- ja Facebook -väen kansalaisliikeboomilla?

J

os mutkat vedetään oikein suoriksi, ja jos maailmanhistorian kehitystä tarkastelee nautintoaineiden vaikutuksen näkökulmasta, voidaan sanoa, että teen suosion nousulla Euroopassa 1700-luvulla oli tärkeä rooli Englannin imperialismin ja teollistumisen kannalta. Näin saarivaltio sai osittain teen ansiosta mahdollisuuden nousta ensimmäiseksi supervallaksi maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Teen saapuessa Eurooppaan 1600-luvulla siihen hurahtivat Englanti ja Alankomaat. Muut siirtomaavallat valitsivat kahvin, vaikka teetä juotiin sielläkin. Teestä tuli osa politiikkaa ja pörssitoimintaa Britanniassa siksi, että sen siirtomaat sijaitsivat teetä tuottavissa maissa, kun taas Ranskan ja Saksan

siirtomaat sijaitsivat kahvista tunnetuilla alueilla Etelä-Amerikassa ja Afrikassa. Nykyään Isossa-Britanniassa kahvin juonti on yleistymässä, mutta teestä puhutaan yhä brittien kansallisjuomana. Englantilaiset olivat teen saapuessa tottuneita juomaan kuumia juomia, jopa lämmitettyä olutta. Teen juonti on muistutus menneestä imperiumin aikakaudesta. Onneksi niin, sillä jos brittien päivittäiset teekupilliset korvattaisiin samalla määrällä kahvia, maailma saisi jännittää minkälaisia tuloksia kokonaisen kansan kofeiininsietolaboratoriossa syntyisi.

S

uomessa teen juonti on myös muistutus menneistä ajoista, sillä tee tuli Suomeen ennen kahvia ja rajamaasijainnin takia sitä tuotiin niin idästä kuin lännestä. Nykyään monille tee tulee mieleen vain ja ainoastaan vilustuessa, ja silloinkin se tarvitsee kyytipojaksi reilusti maitoa, sokeria tai hunajaa. Kahvinjuojalle tee ei välttämättä maistu oikein millekään, jos sen makua ei osaa etsiä. Vahvempaan makuun tottuneelle tee saattaa tuntua liian vetiseltä ja sen vaikutukset ovat hitaampia kuin kahvin antama nopea herätyspotku. Teen piristävä vaikutus johtuu kofeiinista, kuten kahvinkin, mutta teessä on myös toinen vaikuttaja-aine, L-teaniini. Se rentouttaa lievästi ja lieventää kofeiinin muita vaikutuksia. Teen piristävä vaikutus saavutetaan hitaammin kuin kahvin, mutta teetä usein juova huomaa vaikutuksen ajallaan. Teen juontia onkin yritetty edistää tiedottamalla sen terveysvaikutuksista. Esimerkiksi vihreä tee on muun muassa antioksidanttipitoisuutensa takia tullut eräänlaiseksi muoti-ilmiöksi.

T

eehen liittyy siis samalla sekä nostalgiaa että uutuudenviehätystä, vähän niin kuin vihreään liikkeeseen?

Tee on vanhimpia ihmiskunnan nauttimia juomia. Voidaan ajatella, että vihreiden arvojen edustajat jarruttelevat ja pyytävät meitä muistamaan mistä tulemme. Myös kupillinen teetä kutsuu rauhoittumaan hetkeksi. Samalla vihreät edelleen nähdään melko tuoreena liikkeenä, joka joidenkin mielestä pyrkii katsomaan vähän liian kauas tulevaisuuteen. Myös Ultra Bran nostalgiakonsertissa oli kyse menneestä ja tulevasta. Moni oli varmaan odottanut konserttia jo pitkään ja nyt nostalgialle oli vihdoin myös hyvä syy. Samalla oli kyse uusista tuulista: yhtäkkiä alkoi näyttää siltä, että vihreällä ehdokkaalla olisi mahdollisuus tulla valituksi tasavallan presidentiksi ja ihmiset haluttiin saada liikkeelle. Presidentinvaalien toisen kierroksen äänestysprosentti kuitenkin osoitti, että jokin L-teaniinin tapainen oli ottanut ylivallan äänestäjistä. Jälkikäteen spekuloitiin, että monen äänioikeutetun mielestä kumpikaan ehdokkaista ei ehkä ollut heidän cup of tea. Säätäkin syytettiin, kuten aina. Taisivat kansalaiset mieluummin jäädä pakkassunnuntaina santsikupilliselle. Tarvitaanko jatkossa japanilaista Gyokuroa tai kiinalaista Pu Erhiä herättämään useampi kansalainen äänestämään? Näillä teelaaduilla on erityisen piristävä ja pitkään hereillä pitävä vaikutus. Tea, anyone? Lähteet: Arstila, Pirkko (2011): Teen ystävän kirja. Sammakko, Turku. Petäistö, Helena (2008): Tee teematka! Tammi, Helsinki. Standage, Tom (2006, suom. Jaana IsoMarkku): Kuusi lasillista historiaa. Edita, Helsinki.

7


Voon matkaprojekti suuntasi 19.12.2011 kohti Kuubaa. Miltei kuukauden mittaista matkaa suunniteltiin ja puitiin ¡Cuba! –nimisessä suljetussa Facebook -ryhmässä. Policy sai yksinoikeuden julkaista yhden ryhmän keskusteluista. Vittu mun on vieläki maha sekasin reissusta. Kävin jo viljelyssä.

Mä haluan auringon!

Mä haluan auringonlaskun Maleconilla Voin kertoo et mulla on vieläkin semmonen olo et ”huh” kun tulee kuiva viesti äidiltä. Mut silti mä kuuntelen Buena Vista Social Clubii ja haikailen niiden kaikkein vetisimpienkin mojitojen perään. Huomasitteko te muuten kauppasaartoa mistään muusta ku jenkkituristien vähyydessä? Ehkä siellä landella, missä ei ollu traktoreita tai lannotteita. Muuten vaikuttaa aika sanahelinältä... Castro kyllä näkyi, mut kuuluko? Jengii ei tuntunu paljoo kiinnostelevan. Löysikö kukaan muuten vieläkään sitä cubaton tonkkatonkka biisii missä laulettiin aguasta? Se mikä soi joka amerikanraudassa? P.s Oon tainnu hukata jo mun Santeria simpukan! Mitä siitä seuras? Ikuista huonoa onnea? woops... Muistatteko kun Petäsnoro meinas pyörtyä sikarista! :D Ja kun Tuuli oksensi uutena vuotena kun ”resori paino” :D mikäli mun muistini palvelee oikein ni se olit sinä joka otti lepii nurtsilla sen jälkeen, ku sikariprofiilikuvaussession aikana poltit yhen sikarin liikaa. missä on täydellinen sikariprofiilikuva, missä? ja tuuli.... ei ole hyvä tämä.

8

Ville, vastaus aikaisempaan: Ja siinä, että jenkkiraudat oli vuosimallia <59 ja siit eteen päin varaosakauppojen hyllyt täytty ladan osista. Ei se saarto ole kuin korvien välissä!

Kuuba


TEKSTI: KALLE NIEMINEN, TYTTI LALLO, VILLE PETÄSNORO, TUULI NUMMELIN, IINA VILPPONEN, LINDA ÖHMAN KUVAT: KALLE NIEMINEN

myönnettäköön et sikarineitsyys siellä Marien Playalla oli viedä tajun. kaikilla tasoilla! ne autot<3333 mmmm. haluan havannaan tanssimaan, lopetin jo tanssikurssin täällä koska suomalaisten miesten (lantio) liikkeet ei ole verrattavissa kuubalaisten taitoihin. Sori VilleGalle. Vatsasta puheen ollen: itse jouduin käymään stockan vessassa kun äiti yhtäkkiä halusi puhua. oli sen verran pitkä puhelu että ehdin lukea vähän. ja arvatkaa mitä lukemista laukustani löytyi? no kuuba-matkaesite :) Asia joka mua tähän päivään asti kyllä vähän on häirinnyt on se kuubalainen asiakaspalveluinto. Yhdistykö siinä neukkulainen hällä-väliä- ja eteläinen mañana, mañana -asenne? Vai eikö niitä vaan kiinnostanu muuten vaan :D ”iha sama kuha massii tulee” Toisaalta palvelu kadulla oli ammattitaitoista: Taxi? Restaurantte?, Hotel? Cigars? Rum? Marihuana?, Kokain?... Best cigars! Cohiba! ”My friend works at the factory” voisinpa ite hymyillä töissä yhtä vähän ku kuubalainen kassatäti ! sivuhuomautuksena on pakko sanoa, että vähän huolestuin ku näin unta tästä keskusteluketjusta. alitajunnalta alkaa aiheet loppuu. joo, mutta millä Ché Guevara maksaa taksimatkat?? no CHEkillä! hei mikä on Chén lemppari nylon beat biisi! Chéksi vie ja taksi tuo :DDDDD.. nii huono, anCHEeksi 9


Napit Etelän median airut, Policy, on jälleen kerran kokoontunut oluthuoneeseen lämmittelemään kuumottavien poliittisten perunoiden ympärille. Tällä kertaa tunteita kuumottaa ja verenpainetta nostattaa alkoholipolitiikka...

Iiro: …Ei! Jos Suomessa jotain pyhää on, on se valtion alkoholimonopoli. Siunattu olkoon Alko. Pessi: Sus siunatkoon mitä sosialismia! Verot nollaan, kilpailu vapaaksi ja skaalaedut tulille – kyllä yksilö tietää. Don’t tread on me! Iiro: Armoton anarkokapitalisti! On universaalisti todettu tosiasia, että valitettavasti Perus-Pera lähiöistä ei tiedä omaa parastaan, joten armollisten valtion virkamiesten tulee hienovaraisesti ohjata hänet kohti oikeamielistä elämää. Pessi: Ei loppua näy ylimieliselle vallanhimolle ja kiimaiselle sääntelyvimmalle. Eiköhän saman tien säädetä standardit kukkaruukkujen pehmustamisesta, jottei valtiojohdon terveys vaarannu! Riski övereiden aiheuttamasta terveydellisestä harmageddonista sekä henkisestä ja monetaarisesta alijäämästä on arvon etanolin nauttijalla itsellään. Iiro: Ei ollenkaan huono ajatus tuo ruukkuidea! On kuitenkin niin, että julkinen terveydenhuoltojärjestelmämme ei yksinkertaisesti kestä tuollaista ylenpalttista vapautta. Puhumattakaan kansalaisten maksoista. Ehdottomasti siis: ei vapautta, ei vastuuta. Kuinka vapauttavaa! Pessi: Vapaus schmapaus. Itseaiheutetut vaivat tulisi kustantaa omasta kukkarosta. Kadun miehet kertoivat, että kaikki haluavat elää valtion siivellä, vaikka valtio elää

10

kaikkien kustannuksella. Kontrolli on yksi moraalifilosofinen trolli. Kuuntelisit Kurrea niin löytäisit sinäkin ananaksen pimeästä, ainakin kuuden vuoden välein. Iiro: Muista toki, että valtion alkoholimonopolin säilyttämisessä ei vaakakupissa paina pelkästään kansalaisten terveyden vaaliminen ja joutilas moralisointi, vaan myös mm. Alkon myymälöiden työllistävä efekti. Tempputyöllistäminen kunniaan! Jos alkoholin myynti siirtyisi lähikauppoihin, menisivät nekin työpaikat alta! Ja ananaksen löydän pimeästä useammin kuin kerran kuudessa vuodessa, ja ihan ilman Kurren apua, kiitos vain. Pessi: Laissez-faire! Anna-olla! Kyllä Schumpeterin luova tuho, Darwinin luonnonvalinta sekä Popperin kulttuurievoluutio pitävät huolen ex-alkolaisista. Valinta on vapaa, ja tempputyöllistäminen kallista taikurin leikkiä. Iiro: Senkin eläimellinen nozickisti! Näytät unohtaneen, että pitkällä aikavälillä olemme kaikki keynesiläisiä. Ja kuolleita. Pessi: Katse eteenpäin ja laput silmille, tavarits. Pääoman luonnollisella uudelleenorganisoitumisella sekä porvarillisella edistysuskolla voimme kenties jonain päivänä ylittää kuoleman kahleet. Sci-fi on kivaa ja Keynes aikansa elänyt. Oon mä juonu viinii ja lukenu Hayekii Wienissä...


vastakkain TEKSTI: PESSI MARTTUNEN & IIRO TOIKKA KUVAT: HANNELE TULKKI

Iiro: No humaltuneelta vaikutatkin, siitä ei ole epäilystäkään, ovat juttusi sen verran sekavia. Mutta eihän Hayekin lukemista selvin päin kestä muutenkaan. Mutta palatakseni jälleen maan pinnalle ja tähän maailmaan: valtio saa alkoholimonopolista mukavat tuotot, jotka voidaan mukavasti sitten sijoittaa virkamiesten virkistystoimintaan ja muihin ratkiriemukkaisiin hallintohimmeleihin. Tai jopa kansalaisten hyvinvointiin, jos sattuu olemaan niin inklinoitunut. Ja jos Suomesta saisi viinaa halvemmalla, niin mitä tapahtuisi kukoistavalle risteilybisnekselle? Matkailu avartaa. Suomalaisiakin.

kilö ja kohta uljas uusi Guggenheim museo piirtämässä Suomea maailmankartalle! Mutta palatakseni jälleen alkoholin pariin: ajattele edes lapsia! Jos monopoli lakkautetaan, alkaa kaduilla liikuskella kaikenlaista propanolia, jota pikku kullanmurut voivat erehtyä juomaan. Sitten ei ole kivaa kellään.

Pessi: Ei kannata keinotekoisesti pitää mitään bisnestä hengissä. Se ei kuitenkaan ole kestävää. Ja risteilyohjukset on kamalia! Jos viisas virkamies ohjastaa ihmiset törsäämään rahansa hassuun paikkaan, on raha pois muusta kivasta, yhtä lailla työllistävästä kulutushurmiosta, ta-daa! Jos suomalaiset saisi pois dokaamasta kansainvälisiltä vesiltä ja vieraan maan alueelta, paranisi maineemme ulkomailla. Eikä tarvittaisi haavistomaisia diplomaatin taitoja Suomibrändin parantamiseen – ja virkamieslogiikalla työllistäisimme takseja, pizzerioita ja rästitentin valvojia, touché!

Toim. huom. Kirjoittajat eivät välttämättä edusta yllä olevia mielipiteitä.

Pessi: Hmmh… Vastusta kaikkea mitä sanot. Tarjoathan silti vielä oluen? Iiro: No toki.

Iiro: Ethän sinä mitään virkamieslogiikasta ymmärräkään, mies parka. Eikä Suomi-brändi tarvitse parantamista! Meillähän on riuska suomalainen työmies/nainen/hen-

11


Katsaus journalistin arkipäivään maailmalla TEKSTI: HANNE DUMUR-LAANILA

Mikä on viestinnän ja viestijän rooli keskellä onnettomuuksia, katastrofeja ja vaikkapa sotaa? Miten trauma vaikuttaa ihmisiin, niin uhreihin kuin ammattilaisiinkin, ja kuinka selviytyä siitä? Sekä näihin että muihin mieltä askarruttaviin kysymyksiin perehdyttiin Helsingin yliopiston viestinnän tutkimuksen CRC:n ja Dart Center Europen yhteistyössä tammikuun lopulla järjestämässä seminaarissa Kriisi, trauma ja journalismi.

T

elevisiota katsellessa ja aamun Hesaria silmät puoliummessa lukiessa ei useinkaan tule pohtineeksi tapaa, jolla aamupöydän uutiset on käytännössä luotu. Perinteisen ja sosiaalisen median solkenaan suoltamien uutisten ja tapahtumien kirjo on asettanut meidät jo vuosien ajan sekä passiivisen katsojan että aktiivisen osallistujan rooliin. Pystymme samaistumaan, tunnemme inhoa, myötätuntoa ja vihaa. Tunteiden kirjo voi heitellä täysin laidasta laitaan, ja syiksi voi luetella niin oman aamumorkkiksen kuin uutissanoman merkittävyyden. Kaiken taustalla on viestijän kyky tuottaa meille sama tunne, jonka tämä itse kokee paikan päällä.

12

N

äin katsojan näkökulmasta toimittajan oma asema ja osallistuminen jäävät hyvin usein toissijaisiksi uhrien rinnalla, kun puhutaan ympäri maailmaa tapahtuvista kriiseistä ja onnettomuuksista. Se ei missään nimessä ole huono asia, mutta yksi seminaarin keskeisimpiä ja silmät avaavimpia keskusteluja käytiin juuri siitä, missä määrin nämä samat tapahtumat vaikuttavat myös ammattilaisiin ihmisinä. Ammattilaisen rooli on muutakin kuin viestiä ulkomaailmalle päivän uutiset. Toimittajan työ vaatii kyvyn samaistua ja tuntea empatiaa, ja se antaa ymmärtämystä ja lopulta myös tietyn asteista itsesuojeluvaistoa. Toimittajalla on aina myös psykologinen rooli eräänlaisena ensiavunantajana tai maailmanparantajana. Tämän lisäksi psyykkistä stressiä

lisää jatkuva valmiustilassa olo. Ei ihme, jos kokeneinkin maailmanmatkaaja voi huomata olevansa yhtäkkiä tilassa, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Kun todistaa päivittäin onnettomuuksia, vaarana on myös totaaliväsyminen ja kyllästyminen. Saman tunteen voi kokea sekä viestinnän ammattilainen että katsoja. Ammattilaisen pakosta yhä uudelleen ja uudelleen kohtaamat psyykkisesti vaativat aiheet nivoutuvat lopulta osaksi omaa arkipäivää, jolloin epänormaali tila muuntuu normaaliksi.

K

uinka moni teistä on uutisia katsoessaan tai niitä lukiessaan tullut koskaan ajatelleeksi toimittajan ikää tai kokemusta? En ainakaan minä, en ainakaan


Kirjeenvaihtajan rooli voi olla hyvinkin anonyymi.

EI IHME, JOS KOKENEINKIN MAAILMANMATKAAJA VOI HUOMATA OLEVANSA YHTÄKKIÄ TILASSA, JOSTA EI TUNNU OLEVAN ULOSPÄÄSYÄ. usein. Tv:n uutistoimittajan ikä on toki useimmiten helppo päätellä, jos kuva näkyy ruudusta puolen tunnin välein. Kokemus taas – noh, olkoon myös se katsojan silmässä. Toista on kirjeenvaihtajan rooli. Se voi olla hyvinkin anonyymi. Dart Centerin johtajan Gavin Reesin mukaan hyvin usein ja varsinkin kesäisin toimittajien virkaa hoitavat myös kesätyöntekijät ja yleensä korkeintaan viiden vuoden kokemuksella. Kyllä, luit ihan oikein. Kesätyöntekijöitä parveilee kentällä siinä mis-

sä muissakin firmoissa, yleensä freelancereina ja ilman kummempaa traumahaastatteluihin perehtymistä.

Y

li kaksikymmentä vuotta Lähi-idän kriisialueita tarponeen freelance-toimittaja Leena Reikon omaa ahdistusta lisäsi aikanaan paitsi kokemattomuus, myös vankan tukiverkoston puuttuminen ja vaikeus saada turvallisuuskoulutusta pelon lievittämiseksi. Vaikka työ oli myös jännittävää haasteista puhumattakaan, saattoi kotiinpaluu lomille olla Reikon mukaan välillä hyvinkin uuvuttavaa – kuin olisi astunut toiseen maailmaan. Ainaisesta väkivallasta piti yrittää palata takaisin normaalielämään ja arkiaskareisiin. Nykypäivänä ollaan onneksi jo muutamaa askelta edempänä kansainvälisten journalistijärjestöjen

kuten International News Safety Instituten kohdentaessa koulutuksia, tietoa ja taitoa kriisialueilla työskenteleville.

H

uomisaamun Hesaria lukiessa taidan sittenkin antaa pienen ajatuksen levähtää hetken verran itse kirjoittajassa, sekä edes hitusen yrittää ymmärtää, mitä kaikkea kahvikupposen ääressä lukemaani uutiseen oikein liittyykään. Teksti: Kriisi, trauma ja journalismi -seminaarin puhujien Gavin Reesin, Ylen toimittajan Leena Reikon sekä Helsingin yliopiston dosentin ja tutkijan Johanna Sumialan ja Åbo Akademin tutkijan Klas Backholmin luentojen pohjalta

13


Valtio-opin opiskelijoilla laukku raahaa maata. Painavat ja paksut kurssikirjat rasittavat joka päivä olkapäitämme, kun urhoollisesti kannamme niitä kodin ja keskustan välillä. Mutta mitä tapahtuukaan, kun valtio-oppinut yrittää siirtyä muille kampuksille sivuainetta vääntämään: kirjoja voi joutua varta vasten noutamaan tai hakemaan. Eikö Helsingin yliopiston pitäisi tukea monitieteellistä koulutusta? Jos sivuainetta käydään Viikissä tai Kumpulassa, pitää kurssikirjat varata, hakea sekä palauttaa kyseiselle kampukselle. Policy selvitti kirjaston perustelut.

Kirjastojen viidakossa TEKSTI: PAULIINA ALANEN

K

eskustakampuksen kirjaston palvelupäällikön Kirsi Luukkasen mukaan kirjojen pakkopalautus tiettyyn kirjastoon johtuu kirjastojen runsaslukuisuudesta. Nykyiset tilat ovat pienet, eikä niissä ole mahdollista pyörittää niin suurta kirjakiertoa. Kirjaa ei siis voi palauttaa lempilukupaikkaan, vaan se täytyy erikseen kiikuttaa sinne, mistä se haettiinkin. Opiskelijan kannalta on raskasta, että haluttu kirja sijaitseekin bussimatkan päässä. Varausta tehdessä noutopisteeksi voi valita vain kirjan ”kotikirjaston”, toisin kuin kunnan kirjastoissa. Luukkasen mukaan kirjastoissa on arvioitu, että opiskelijan on varmempi ja nopeampi saada kirjallisuus nopeasti eteensä. ”Kaupunginkirjastossa yleensä varataan kirjallisuutta, jota on ehkä aikaa odottaa”, Luukkanen täsmentää ja lisää vielä, että opiskelija on varmempi kirjantoimittaja kuin yksikään logistiikkayritys. Oletetaan, että opiskelijalla on aikaa istua 506:ssa kirjanhakumatkalla keskellä pahinta tenttiruuhkaa.

V 14

araus- ja myöhästymismaksut ovat myös asia, joka kismittää voolaista. Ennen yliopistoon

tulemista kaupunkilainen oli tottunut 0,50 euron varausmaksuun, mutta yhtäkkiä summa tuplaantuu ja kirjojen varauskerrat vähintään triplaantuvat. Kirsi Luukkanen selittää korkeahkon varausmaksun sillä, että tällä varmistetaan ”vakava suhtautuminen” varaukseen. Tämä voikin olla perusteltua, kun opiskelijan toiveena on varata kaikki samat kirjat useista kirjastoista saadakseen teoksen mahdollisimman nopeasti. ”Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Vaasan Tritoniassa yölainojen myöhästymismaksu on 12 euroa”, Luukkanen toteaa.

R

iistolta tuntuu myös lyhytlainojen kahden euron myöhästymismaksu vuorokaudessa. Luukkasen mukaan tämä on säädetty opiskelijoilta saadun palautteen perusteella, jotta kirjat vaihtaisivat omistajaa mahdollisimman nopeasti. Toisaalta ei ole varmaa, onko kellään muulla tarvetta saada kyseinen kirja, sillä kirjaa ei voi varata eikä lainaa uusia. Pitääkseen lyhytlainan mahdollisimman pitkään pitää se käydä ”välipalaut”VERTAILUN VUOKSI KERROTTAKOON, ETTÄ VAASAN TRITONIASSA YÖLAINOJEN MYÖHÄSTYMISMAKSU ON 12 EUROA.”

tamassa” eli palauttaa ja lainata saman tien uudelleen. Tämä tosin vie lyhytlainojen pointin. Luukkanen tarkentaa, että kirjaston tavoitteena on saada kirjat kiertoon ja tarjota niitä mahdollisimman monelle, ei rikastua myöhästymismaksuilla. aloisammat ajat ovat palautusten osalta koittamassa: Helsingin yliopiston kirjaston kirjat voitaneen ensi syksystä lähtien palauttaa Viikin, Meilahden, Kumpulan ja keskustakampuksen kirjastoihin (Kaisa-talo ja Minerva) riippumatta siitä, mistä ne on lainattu. ”Tila- ja kiinteistökeskus on luvannut hoitaa kuljetuksen kampusten välillä”, Luukkanen hehkuttaa.

V

Lopuksi Kirsi Luukkasen vastakysymys lukijoillemme: ”Onko neljä viikkoa sopiva laina-aika, vai olisiko tarvetta puolittaa se ja nopeuttaa kirjojen kiertoa useammalle opiskelijalle? Kommentteja otetaan vastaan Helsingin yliopiston kirjaston kehittäjäyhteisössä.” 
 http://helsinginyliopisto.ning.com/profiles/blogs/kurssikirjat


KUVA & TEKSTI: ANTTI OJALA

Harva suomalainen tuntee hänet nimeltä.Valtamedia ei noteeraa eikä siteeraa Taloussanomien toimittajan Jan Hurrin kriittisiä eurokriisianalyysejä, mutta se ei Hurria harmita. Hänellä on vain yksi tavoite: palvella lukijaa ja nähdä virkamiesten sekä poliitikkojen julistaman virallisen totuuden läpi. Mutta mitä talousjournalismin raskaaseen sarjaan vaivihkaa noussut Jan Hurri kuiskaisi Olli Rehnille?

Y

ksi päivä ei pörssimeklareilta unohdu. Mustana maanantaina 19. lokakuuta 1987 Dow Jones -indeksi romahti Yhdysvalloissa 23 prosenttia. Sijoittajat panikoivat, moni menetti rahansa. Samoihin aikoihin nuori taloustoimittaja Jan Hurri oli aloittanut työnsä Turun Sanomien Helsingintoimituksessa. ”Ensimmäisiä työtehtäviäni oli selvittää, miksi Yhdysvaltojen pörssien epävakaisuus aiheutti hermostuneisuutta myös Helsingin pörssissä. Mitkä ovat makrotalouden ja pääomamarkkinoiden toimintamekanismit?” Se selvitys on Hurrilta edelleen kesken. Nyt 52-vuotias Jan Hurri yrittää ottaa rennosti. Hän on Policyn haastateltavana Sanomatalon kahvilassa. Roolinvaihdos hämmentää

kokenutta journalistia. ”En yleensä ole kovinkaan innostunut puhumaan itsestäni”, hän vastasi haastattelupyyntöön. Yritetään nyt kuitenkin, sillä haastattelulle on syynsä – Hurri on suomalaisen talousjournalismin todellinen outolintu. Hän on jo lähes kahden vuoden ajan kritisoinut eurokriisin huonoa hoitoa analyyseissään, kahdesti viikossa. Erään jutun otsikko Nyt kaikki huijaavat kaikkia ja varsinkin Suomea kertonee kaiken. Lähes kaikki muut suomalaistoimittajat ovat lähinnä myötäilleet tukitoimia.

E

uron pelastusyritykset ovat olleet hänen mielestään taistelua luonnonvoimia vastaan. ”Jos tavoite on nöyryyttää kreikkalaisia, niin ookoo. Mutta jos tavoite on ratkais-

ta eurokriisi, niin toimet ovat järjettömiä. Pelkään, että tämä riistäytyy kokonaan viranomaisten käsistä.” Hurri ei silti ota kunniaa johtavana europropagandan kesyttäjänä. ”Toimittajahan on yhtä hyvä kuin lähteensä.” Ja lähteet Hurrilla ovat huippuluokkaa. Hänellä on suomalaiseksi toimittajaksi poikkeuksellinen mahdollisuus seurata maailman johtavia talousanalyysejä. Makrotalouden huippuanalyysit ovat kalliita, ja ne on suunnattu pääasiassa suursijoittajille. Muun muassa Capital Economics -konsulttiyhtiö laskuttaa materiaaliensa käytöstä yli 7000 euroa vuodessa. ”Poimin analyyseistä aina mielenkiintoisia näkökulmia ja siirrän ne sivuun odottamaan otollista

15


hetkeä. Että heti, kun jotain tapahtuu, on jotain kättä pidempää, jolla analysoida tilannetta.” Hurrin raflaavat tekstit eivät ole nousseet valtamedian puheenaiheiksi, mutta lukijoihin Hurrin tyyli on pudonnut: eurokriisin aikana Taloussanomien lukijamäärät ovat kasvaneet, ja Hurrin jutut ovat poikkeuksetta kommentoidumpien joukossa. Facebookiin on jopa perustettu Jan Hurrin faniryhmä. Esimiehetkin ovat olleet tyytyväisiä: Hurri sai viime vuonna 5000 euron journalistipalkinnon työnantajaltaan.

P

oikkeavista näkökulmistaan huolimatta Hurri ei koe käyvänsä yhden miehen sotaa tavanomaista talousuutisointia vastaan. Hän yrittää vain tehdä sitä, mitä kukaan muu ei ole vielä tehnyt. ”Enemmistöltä jää aina jotain katveeseen.” Hurrin mielestä Suomella on taipumus olla yhden totuuden maa, ja erilaiset mielipiteet leimataan toisinajatteluksi. ”Eurokriisin aikana on tullut mieleen, että onko käyty keskustelu ollut uusi versio suomettumisesta. Parin vuoden ajan keskustelu oli todella erikoista, vasta viime aikoina on alkanut kuulua kriittisempiä äänenpainoja.” Keskustelu vakuuksista ja muista teknisluontoisista asioista on peittänyt alleen todelliset suuret kysymykset, Hurri väittää. ”Lipuvatko EU-maat kriisin varjolla liittovaltioon? Siitä ei keskustella, aihetta jopa vältellään. Se on demokratian kannalta halpamaista.” Nettikommentoijat ovat haukkuneet turkulaislähtöistä toimittajaa niin persuksi kuin pankkien nuoleskelijaksikin. ”Moni on kysynyt, vastustanko euroa. En vas-

16

tusta euroa, mutta vastustan typeryyttä.” Kollegoitaan Hurri ei lähde liiemmin arvostelemaan. ”Suomalainen talousjournalismi on yleisesti ottaen tehtäviensä tasalla. Tavallinen uutisvirta hoidetaan hyvin. Taustoittaminen ja analyyttinen käsittely ovat ehkä jääneet katveeseen. Onko asia juuri niin kuin viranomainen sanoo? Onko asia todellakin musta vai sittenkin valkoinen?” Hän ei itse ole kovin innokas virkamiesten ja poliitikkojen haastattelemisesta, sillä ”muut tekevät sen paremmin”. Lisäksi talouspolitiikan päättäjät ja toteuttajat ovat jäävejä tutkiskelemaan omia toimiaan. Edes Euroopan keskuspankilta e ole ilmestynyt yhtäkään itsekriittistä julkaisua, jossa käsiteltäisiin kriisiä edeltäneen rahapolitiikan virheitä. Lukijan ei pidä ymmärtää väärin: Hurri kokee valtavasti sympatiaa esimerkiksi talouskomissaaria kohtaan. Hänen mukaansa kyseessä lienee Euroopan keljuin työtehtävä. ”Jos kriisin hoito menee pieleen, moni alkaa arvostella Rehniä ja muita talouspoliittisia johtajia. Mielestäni sekin on väärin. Sivustaseuraajien on hankala arvioida, mikä on poliittisesti mahdollista, poliitikoilla on aina edessään jotkin vaalit.”

N

iinpä. Sarkozy on ottamassa Ranskan kevään presidentinvaaleissa pahasti takkiin. Merkelillä edessä ovat vaikeat parlamenttivaalit vuonna 2013. Hurri on useaan otteeseen todennut kirjoituksissaan, etteivät poliitikot ole ymmärtäneet eu-

rokriisin syitä. ”Se on ehkä vähän kärkevästi kirjoitettu. Täytyy muistaa, että poliittiset realiteetit painavat päälle joka suunnasta. En usko, että kaikki poliitikot ovat niin hölmöjä, miltä vaikuttaa.” Hurrin mielestä päätöksentekijät eivät voi pohdiskella mediassa kriisin todellisia uhkia, sillä kauhuskenaariot toteuttaisivat itse itsensä. ”Jos euroalueen johtajat sanoisivat, että euroalue voi hajota, seuraavana päivänä se olisi tosiasia. Eurokriisistä on tullut kuin koski, joka vie vääjäämättä kohti putousta.”

M

utta mitä, jos Jan Hurri pääsisi kuiskaamaan neuvoja talouskomissaarin korvaan? ”Jos kyseessä olisi painajainen, tuo hetki olisi juuri se kun herään kylmä hiki päällä. Toivottavasti en joudu koskaan tuollaiseen tilanteeseen.” ”En halua toimia besserwisserinä. En minä tiedä, eikä minun kuulukaan tietää, mitä eurolle pitäisi tehdä. Työni on analysoida talouspoliittisia päätöksiä ja kertoa, mitä niistä mahdollisesti seuraa.” Toimittajan pyynnöstä Hurri suostuu ennustamaan euroalueen tulevaisuutta vuoden päähän. Kreikka on vararikon kaltaisessa tilanteessa ja se on saattanut erota eurosta. Samassa jamassa voivat olla myös Irlanti ja Portugali. ”Ennen pitkää koko soppa kaatuu EKP:n käsiin. Mitä sitten tapahtuu, en osaa sanoa.” Hurri ei kuitenkaan valita. ”Toimittajalle riittää kirjoitettavaa.”


Jan Hurri: 52-vuotias Espoossa asuva taloustoimittaja. Perhe: vaimo ja kaksi lasta Koulutus: Tiedotusopin opintoja Tampereen yliopistossa 1980-luvulla, tutkinto edelleen kesken. Työ: Taloussanomien toimittajana vuodesta 1997. Aikaisemmin työskennellyt Turun Sanomissa ja Talouselämä-lehdessä. Seurannut pitkään makrotaloutta ja pääomamarkkinoita. Motto: “Älä usko mitään.”

17


t a l h u j i s o u v . n 2 a 5 n n n i 채 l o s s o n i V uome ersen S F n o v i j l a n e T

KUVAT: SUSAN HEIKKINEN

18


Juhlapuhujana Roman Schatz

19


20


Jatkot Casa Academicalla

21


K O L U

22

Vihainen voolainen Kirjoittaja on anonyymi voolainen, jonka eräät asiat elämässä saavat tuohtumaan.

Ihmisiä mekin ollaan

Olipa kerran eräs keskiviikko-ilta ja suunnitelmissa sivistynyt kokous valtsikalaisten olohuoneessa Kuppalassa. Varttia ennen kuukautta etukäteen sovitun tapaamisen alkua kävi kuitenkin ilmi, että yliopiston byrokraattinen elin oli evännyt kaikkien opiskelijoiden pääsyn tiloihin ennen tilavastaavien pakollisen Kuppala-kurssin suorittamista. Ymmärrettävää sinänsä, kun ottaa huomioon miten älynystyröitä koettelevaa on Kuppalan oven avaaminen tai ikkunoiden sulkeminen. Sääntöjä ja päätelmiä on noudatettava selvähän se. Sen sijaan, että väärinymmärrystä olisi kuitenkaan pahoiteltu tai tilaisuudelle tarjottu minkäänlaista vaihtoehtoista tilaa, vahtimestari toimi äkäisellä kädet ilmaan periaatteella. Ei ole minun ongelmani. Menkää jo muualle siitä. Oli kyseessä sitten lääkäri, jolle yrität selittää tarvitsevasi jatkotutkimusta, tai putkimies, joka jo kerran kävi “korjaamassa” patterisi, niin aina opiskelijat poljetaan maanrakoon. Et sinä mitään jatkotutkimusta tarvitse, tuo on ihan selvä flunssa vain. Kyllä ne patterit nyt toimii en minä sinne enää uudestaan tule. Vai että flunssa kuudetta kuukautta? Enkä tiennytkään, että patterien kuuluu olla kautaaltaan jääkylmät. En vaadi punaisia mattoja tai kuohuviinipulloja vastaan, kun astun kaupan ovesta sisään, vaadin vain, että minua kohdellaan kuten sitä keski-ikäistä liikemiestäkin. Tuskin yksikään vahtimestari käskisi tätä jollain tasolla parem-

paa kansalaista jäämään pakkaseen seisoskelemaan, koska heidän varaamaansa tilaa nyt ei vain yksinkertaisesti saa avata ja piste. Opiskelijaa kohdellaan kuin yhteiskunnan loista, mikä on kyllä sinänsä ymmärrettävää. Kuka nyt tällaisille korkealle tähtääville tulevaisuuden rahattomille toivoille haluaisi ylimääräisiä kohteliaisuuksia jaella? Opiskelijoista puhuttaessa ei voi olla ottamatta esiin jälleen yhtä työttömän elämää surkuttelevaa artikkelia Helsingin Sanomista. Vuokran maksun jälkeen toimeentulotukien varassa elävälle jää omaan käyttöön käteen vaivaiset 400 euroa kuukaudessa. Ja sillä sitten pitäisi elää koko kuukausi. Viimeistään siinä vaiheessa, kun haastateltu toteaa, ettei enää edes muista milloin viimeksi osti uusia vaatteita, ovat lukijan sympatiat työttömän puolella. Samalla opiskelija-asuntola nostaa vuokria muutamalla prosentilla ja opiskelijan aiemmasta 200 eurosta kuukaudessa katoaa jälleen osa jonkun muun pankkitilille. Onnekkaitahan me Suomessa ollaan, kun opiskelusta maksetaan. Vielä onnekkaampia ovat kuitenkin työttömät, jotka saavat tästä mieltäylentävästä hengailustaan enemmän kuin tuplasti suuremman kuukausipalkan opiskelijoihin verrattuna!

Tunnustan, minulla on heikkous. Ylioppilasaukion kyljessä sijaitsee kirjakauppa, jossa kaikki kirjat on asetettu houkuttelevasti keskelle käytävää ulkoilmaan. Tiettävästi useista ihmisistä on miellyttävää hypistellä kaupassa vaatteita, mutta minulle on nautinto hypistellä kirjoja. Olisin tyytyväinen, jos tämä nautiskelu jäisi vain hypistelyyn, mutta reilu vuosi ravaamista tuossa käytävässä on aiheuttanut jo akuutin hyllytilan puutteen asunnossani. Onnekseni viileät säät ovat ajaneet kaupustelijat sisätiloihin, sillä muuten joutuisin selailemaan Vantaan bussien aikatauluja jo hyvinkin kiinnostuneena. Vuoden aikana kertyneistä kirjoista mieleenpainuvin on ollut kirjailija ja kulttuurivaikuttaja Paavo Haavikosta kertova ”haavikko niminen mies”. Ristiriitaisen persoonan ja kärkkään kommentoijan harteille on usein aseteltu yhteiskunnallisen ennustajan viittaa. Sanottavaa ja ajatuksia yhteiskunnasta Haavikolla riitti, vaikkei herra ole U37:n käytäviä koskaan kuluttanutkaan. Itselleni tieteeseen kuuluu olennaisena osana eri mieltä oleminen, ja valtiotieteilijän sydäntä lämmittääkin tapa, jolla Haavikko suomi niin poliitikkoja kuin muita julkisuuden henkilöitä. Haavikon rohkeita mielipiteitä ja linjauksia lukiessa hiipii mieleen pieni kateuden juopa, kun ei itse osaa sanailla yhtä sukkelasti tai tehdä yhtä oivaltavia havaintoja. Ei siis tarvitse olla tieteilijä tehdäkseen havaintoja ympäröivästä. Tiede kuitenkin luo uusia näkökulmia asioihin ja on eittämätön fakta,


M N I T

Kirjoittaja opiskelee valtio-oppia toista vuotta.

Kaikki sai alkunsa yhdeksännen luokan luokkaretkellä. Kävelimme luokkalaisten ja opettajien kanssa Liettuan katuja, kun vastaan tuli hätääntynyt mies. Hän oli nukkunut yönsä ulkona kovassa pakkasessa, ja täten saanut palovammoja jalkoihinsa ja käsiinsä. Vain yksi opettaja ja minä päätimme antaa hänelle hieman rahaa, jotta hän pääsisi takaisin Moskovaan. Muut nauroivat. Heidän mielestään olin kusipää, koska suostuin huiputettavaksi. Siitä asti olen käynyt kamppailua itseni kanssa siitä, olisiko parempi olla itsekäs vai välittää tuntemattomistakin. Maailmantuska on usein vienyt voiton. En koskaan saanut tietää, mihin tämä mies ne kolikot käytti; ehkä paikalliseen kapakkaan, ehkä todella siihen bussiin. En kuitenkaan välitä, koska se ei koskaan ollut minulta paljon pois. Minusta ei tullut yhtään huono-osaisempi. On selvä, että olisi usein helppoa olla itsekäs, tavoitella omaa etuaan ja keskittyä omiin suorituksiinsa. Itsekin tunnustan lukeutuvani niihin kunnianhimoisiin suorittajiin, jotka hetkessä täyttävät kalenterinsa. Kuitenkin olen käyttänyt melko paljon aikaa vähäosaisten parissa työskentelyyn. Nämä hetket ovat olleet ehkä elämäni rankimpia, mutta samalla kauneimpia. Olen saanut pitää vanhusta kädestä tämän kuolinvuoteella, ja kertonut vilpittömästi kunnioittavani hänen asemaansa. Nuoruus voi olla täynnä vaihtoehtoja, vapautta ja itsensä toteuttamista, mutta vanhuudessa piilee elämänviisaus, postformaa-

li ajattelu ja kokemukset, joita vain vuodet voivat antaa. On helppoa sulkea silmänsä vastoinkäymisiltä, etenkin kun ne eivät kosketa itseä. Itse kuitenkin rohkenen väittää, että vasta vastoinkäymiset todella tekevät meistä ihmisiä. Me valtiotieteilijät olemme etuoikeutetussa asemassa, monessakin suhteessa. Mutta ennen kaikkea meille aktiivisesti yritetään antaa niitä monipuolisen ajattelun avaimia, joilla viimeistään kuolinvuoteellamme on jotain merkitystä – jos silloinkaan. Kyky nähdä maailman epäkohdat ja autuudet taloudellisina lukuina, vaihtoehtoisina teorioina ja lopulta yksittäisen ihmisen tarpomisena on hienoa. Suhteellisuus on oivallista, vaikka se tekeekin asioiden välisistä rajapinnoista kovin häilyviä. Altruismin syvä haava jääköön selvittämättömäksi, mutta olen silti tullut siihen tulokseen, että muiden asemaan kannattaa asettua päivittäin. Vasta silloin voi myös ymmärtää muita. Vaikka muiden kuunteleminen ei ole sitä, että vastaa peilaamalla omiin kokemuksiinsa, voi muiden auttamisessa olla jotain itsekästäkin. En tiedä, miksi olen aina pitänyt naiiviutta hieman negatiivisena asiana. Vasta viime aikoina olen oppinut näkemään sen voimavarana. Toisinaan on naiivia tehdä pieniä tekoja, mutta vielä enemmän paheksun kyynisyyttä. Silloin tästä elämästä vasta jääkin kaikki näkemättä.

Altruismin syvä haava

Ville Aula

Harmaus hyökkää

että valtiotieteilijöillä on melkoisen hyvä pohja tehdä yhteiskunnallisia päätelmiä. Viime Policyssä Salla Huttunen loi Suomesta kuvaa harmaana yhteiskuntana ja harmitteli myös opiskelijoiden tilannetta. Kun tuntee asioiden eri näkökulmat, on usein haluton ottamaan tiukasti kantaa. Edes vannominen uskon, Teivon ja rakkauden nimiin ei yksin johda paloon pitää omista näkemyksistä ääntä. Paavo Väyrysen kuuluisa kiemurtelu ”en ole puolesta enkä vastaan, pikemminkin päinvastoin” sopisi sloganiksi monelle valtiotieteilijälle, itseni mukaan lukien. En kuitenkaan nyt käske kaikkia ihmisiä olemaan enemmän mieltä asioista tai tuomaan mielipiteitään jyrkemmin esiin. En myöskään käske ketään ”avaamaan silmiään todellisuuteen”. Haavikkoa voisin ehkä suositella lukemaan, ainakin kokeilemaan. Ihmiset, jotka vaatimalla vaativat keskustelua jostakin tietystä aiheesta, yleensä vaativat sitä vain tuodakseen oman mielipiteensä esiin. Välillä kuulee kaihoisia huokailuja 60-luvun radikaalista autuudesta, joka on iäksi menetetty kuoliaaksi ymmärtäjien ja tuulipukujen vuoksi. Usein nämä huokailijat kaipaavat vain kuopattuja ideologioitaan todellisen keskustelun sijaan. Vöyhöttämisen sijaan jatkan harmaasävytteistä kirjojen ostelua ja lueskelua sen verran kuin muilta töiltä ehdin. Tuulipuvun lupaan edelleen jättää urheilukauppaan.

Hannele Tulkki Kirjoittaja on ensimmäisen vuoden voolainen.

23


Vahtikoirana Ven채j채ll채 TEKSTI: AINO LIPPU KUVAT: HANNELE TULKKI

24


Mitä kummaa sanan ”Venäjä” taakse oikein piiloutuu? Se herättää epävarmuutta, pelkoa, tietämättömyyttä ja varovaisuutta. Tuntuu, että Suomessa keskustellaan enemmän siitä, miten itänaapuristamme pitäisi puhua, kuin siitä, mitä siitä on puhuttavaa. Nyt kun Neuvostoliiton hajoamisesta on kulunut yli kaksikymmentä vuotta, on tullut aika puhua ääneen.

S

uomalaisten suhteet itänaapuriin ja länsinaapuriin vaikuttavat sangen erilaisilta. Suhde Ruotsiin on avoin ja kunnioittava, kun taas mahtavan Neuvostoliiton pelko on saanut pienen suomalaisen vaikenemaan, jotta saisimme olla rauhassa. Venäjä on niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Tuntevatko suomalaiset oikeasti venäläistä yhteiskuntaa ja poliittisia käytäntöjä? Onko venäläinen demokratia vain muodollinen kulissi, jonka takana vallitsee autoritaarinen järjestelmä? Suomalaisten lehtien sivuilla Venäjän poliittisista muutoksista on useimmiten uutisoitu pintapuolisesti, mutta sitäkin enemmän käsitelty Allegroa, venäläisturistien tuomia rahavirtoja, Tarja Haloselle luvattua siperiankissaa ja muuta vastaavaa. Viime aikoina naapuristamme on tosin levinnyt myös uutisia mielenosoituksista ja häivähdyksiä jonkinlaisesta arabikevät-ilmiöstä tai suomalaisittain sisäpoliittisesta ”jytkystä”. Kansalaisaktiivisuuden sanotaan palanneen Venäjän politiikkaan. Venäläistä järjestelmää voidaan kuvata eräänlaiseksi valtiokapitalismin ja mafiajohtamisen sekoitukseksi. Lisäksi maan sisäpolitiikkaa on leimannut ilmiö nimeltä ”putinismi”. Sen mukaan entinen presidentti ja nykyinen pääministeri Vladimir Putin yhdessä lähipiirinsä kanssa muodostaa oligarkkiryhmän, joka hallitsee taloutta, luonnonvaroja ja yhteiskunnallista vapautta. Perustuslain mukaan presidentti ei saa jatkaa kahta kautta pidempään, mutta huhut liikkuvat, että

Putin vain vaihtoi paikkaa ystävänsä Medvedevin kanssa yhdeksi kaudeksi. Hän vahti sivusta pääministerin roolissa ja palaa paikalleen, kun säännöt sen sallivat. Mikäli sisäpolitiikan vanha tuttu linja jatkuu, hallintoa voidaan kyllä kutsua vakaaksi, kun aina samat naamat istuvat valtaistuimella ja käytännöt pysyvät ennallaan. Mutta voiko tällaisella ”vakaudella” olla jotakin tekemistä demokratian tai legitiimin vallan kanssa? Viime joulukuussa pidetyissä duuman vaaleissa Putinin johtama Yhtenäinen Venäjä sai noin puolet paikoista, kommunistinen puolue 19 %, Oikeudenmukainen Venäjä 13 % sekä liberaalidemokraatit 12 % paikoista. Kaikkiaan noin 60 prosenttia kansalaisista antoivat äänensä. Edellisiin vuoden 2007 vaaleihin nähden valtapuolueen äänimäärä putosi selkeästi. Silti vaalit saivat osakseen kritiikkiä paitsi kansalaisilta myös muilta mailta. Tämä on askel eteenpäin, sillä vaikkei tilanteeseen menisikään väliin, niin eihän kaikkea voi katsoa sormien välistä. Tuorein vaalisotku oli luultavasti monille kansalaisille viimeinen naula arkkuun. Jo pitkään pinnan alla on ollut epäluottamusta paitsi ylimpään johtoon myös koko poliittiseen järjestelmään ja yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen. Jopa selvästi yli puolet venäläisistä kokee poliisin, puolustusvoimat, lääkärit ja veroviranomaiset korruptoituneeksi. Selvä enemmistö on vakuuttunut myös lehdistön ja television korruptoituneisuudesta. Suuret rahat liikkuvat vain tietyissä piireissä, mutta toisaalla kaupunkien laitamilla on

ONKO VENÄLÄINEN DEMOKRATIA VAIN MUODOLLINEN KULISSI, JONKA TAKANA VALLITSEE AUTORITAARINEN JÄRJESTELMÄ?

sellaista köyhyyttä ja kurjuutta, jota ei suomalaisissa leipäjonoissa kohtaa. Sitten epäilyttävien duumanvaalien Venäjällä on ollut useita mielenosoituksia. Jopa satatuhatta kansalaista kerääntyi kaduille paukkupakkaseen 4. helmikuuta osoittamaan mieltään. Tietolähteestä riippuen mielenosoittajat joko vaativat rehellisiä vaaleja tai tukivat nykyistä järjestelmää ja Putinia. Riippumattomat tiedonlähteet arvioivat suurimman osan kansalaisista olleen vatimassa muutosta ja vain pieni osa kannattamassa Putinia, mutta Kremlin oma sanomalehti ja poliisi ovat kääntäneet luvut päinvastoin. Venäläisviestimissä on kuiskittu, että julkisen alan työntekijöitä ja yrityksiä on painostettu ja lahjottu tukemaan Putinia. Pian nähdään, mitä tuleva kevät tuo tullessaan, sillä 4. maaliskuuta on Venäjän presidentinvaalit. Ennakkotietojen mukaan liki puolet venäläisistä on Putinin kannalla. Toisena oleva kommunistisen puolueen Gennadi Zyganov nauttii vain noin kymmenen prosentin kannatusta ja muut laahaavat perässä muutaman prosentin turvin. On kuitenkin syytä miettiä, mistä tyytymättömyys kumpuaa, jos Putin on yhä selvä ykkössuosikki. Nähtäväksi jää, kuinka kauan vääristely, manipulointi ja lahjonta pitävät pintansa. Nyt, kun venäläinen kansalainen uskaltautuu kadulle kyltti kädessä, voisimme mekin rajan tällä puolen uskaltaa avata suumme.

25


Oma koti

TEKSTI: SALLA HUTTUNEN KUVAT: HANNELE TULKKI

Tässä juttusarjassa opimme tuntemaan opiskelutoverimme pintaa syvemmältä, kun he avaavat ovensa Policyn lukijoille. Eero Lantto Kuka sä oot, mistä sä tuut, ootko sinkku? Oon Eero, tuun Oulusta, oon pottilainen ja fuksi ja kyllä, olen sinkku. Miten sait tän kämpän? Mulla oli ilmotus yliopiston ilmoitustorilla, vuokranantaja otti yhteyttä, koska Lantto oli tuttu sukunimi. Ketä muita täällä asuu? Vuokranantajat hallitsee talon toista puolta. Lisäks mulla on kämppiksenä tamperelaine insinööri, joka on Helsingissä töissä. Hyvin me tullaan toimeen, vaikka se onkin aika hiljanen jätkä.Se on kyllä kadonnut johonkin kun se on niin harvoin täällä. Mikä on parasta asunnossasi? On mulla kylpyamme, muuta parasta tässä ei sitten ookaan. Tää on kans aika kivan kokonen, hyvä kun ei oo keittiö ja kaikki samassa huoneessa. No jos saisit muuttaa tasan yhden asian, mikä se olisi? Kämppis saisi muuttaa pois, niin koko yläkerta ois omassa käytössä. Säilytystilaa on kanssa liian vähän.

Kuinka usein kokkaat? Yliopiston alottamisen jälkeen oon laittanu täällä ruokaa kerran, että laske siitä. Mitä sä sitten syöt? Unicafessa tietysti. Ennen kokkasin kyllä, oon hyvä kokki! Onko jääkaapissa ruokaa vai viinaa? Ei viinaa ainakaan, on siellä yks olut mut ei sekään oo mun. Pekonia ja maitorahkaa. Mikä on rakkain tavarasi? No ei mulla oikein oo. (Toimitus päätti valita hienoimmaksi esineeksi Italiasta ostetun Dali-kellon) Näkyykö asunnostasi, että kämpässä asuu voolainen? (Tähän vastaukseksi riitti huoneeseen käveleminen. Työpöydällä tönötti nätisti Verkottunut ihmiskunta.) Lopuksi saat vielä jättää terveiset lukijoille! Kämppä ois kohta saatavilla! Muutto varmaankin Krunaan tiedossa lähiaikoina. Veera Vilokkinen

Jos pyytäisit naapureita kuvailemaan itseäsi kahdella sanalla, mitä he sanoisivat? No ensinnäkin mä en tunne mun naapureita. No miten ite kuvailisit itseäsi asukkaana? Kunnollinen nuori opiskelijamies, tämmönen luotettava kaveri.

26

Kuka sä oot, mistä sä tuut, ootko sinkku? Oon neljännen vuoden mapin opiskelija, oon Savosta Mansikkapitäjästä eli maalta. Olen sinkku, mutten kyllä etsi mitään suhdetta! Susta ei kyllä yhtään kuule, että olisit savolainen? Joo se murre on tainnut jäädä, ei kyllä tarkoituksella.


kullan kallis? Miten sait tän kämpän? Tää on HOAS:in soluasunto, oon asunut tässä ekan vuoden joulusta asti. Asumisoikeus loppuu elokuussa, sitten pitää ettiä uutta kämppää. Soluasunto, montako kämppistä sulla siis on? Tässä on kaks kämppistä, jotka on vaihtunu aika usein. Kaikki jotka on muuttanu pois tästä, on muuttanu poikaystävien kanssa yhteen, minä en. Onko mukavia kämppiksiä? Yleisesti ottaen ollaan tultu hyvin toimeen, siivousvuoroista tulee joskus kinaa. Tärkeintä on perusavoin asenne, jos haluaa soluasunnossa asua. Jos on tosi herkkä, eikä oo tajunnu, että ihmiset asuu erilailla, voi soluasuminen olla vähän vaikeeta. Mikä on parasta kämpässäs? Se, että tää on halpa. On kätevää, kun kaikki sopimukset on samassa, eikä tarvi erikseen kilpailuttaa mitään sähköjä tai vettä. Onhan tää aika huoletonta, mutta aikansa kutakin. Mitä muuttaisit? Friikit kämppikset. Joillain on tosi huonot asenteet, mutta mulla on kyllä ollu tosi erilaisia kämppiksiä. Miten kämppikset kuvailis sua kahdella sanalla? Rento ja semmonen, joka ei oo kauheesti kotona. Milloin pyyhit viimeks pölyt? Eilen, koska tiesin, et ootte tulossa! Hyvä muutenkin et tulitte, tuli kerrankin siivottua.

Kuka kokkaa teillä ja kuinka usein? Mä tai mun bulgarialainen kämppis, se toinen ei kokkaa. Teen lähinnä pastakastiketta tai fetasalaattia. Koitan olla ostamatta hirveesti kaikkee, kun sit ärsyttää jos ne menee vanhaks. Mulla ei muuten oo ikinä alkoholia huvikseen himassa! Huvikseen himassa? Niin siis jos tarvin, niin ostan ja sit ne juodaan pois. Kertoo musta ehkä aika paljon, ettei mulla ikinä oo viiniä tai viinoja kaapissa. Miten oot täällä sisustanu? Osa tavaroista on ollu täällä, osa on jääny joiltain entisiltä kämppiksiltä. Ei yleistä tilaa jaksa laittaa hienoks, mutta tärkeintä on, että täällä on kodikasta eikä mitenkään laitosmaista. Kuinka usein on likasia sukkia lattialla? Musta on tullut paljon siistimpi, olin ennen tosi suurpiirteinen. Mulla on pyykkikori ja sinne menee kaikki sukat. Koen olevani jopa aika siisti ihminen nykyään. Tarina tavarasta: Oltiin kaverin (Hennan) kanssa toisen kaverin (Iinan) luona Berliinissa uutena vuotena ja tää horoskooppikalenteri on ainoo matkamuisto sieltä. Tää on ilmaislahja jostain ravintolasta lohikäärmeen vuoden kunniaks, kun ollaan kaikki -88 syntyneitä. Lähetä vielä terveisiä lukijoille! Pitäkää huolta kurssi-ilmoittautumisista, että valmistutte ajoissa!

27


Risteilevää postia ”Postcrossing” takaa paperipostin tipahtelemisen postilaatikkoon Policyn postituksen loputtuakin.

TEKSTI JA KUVA: JASMIINI PYLKKÄNEN

Y

ksi aikakausi on päättynyt, sillä painotuoreet Policyn numerot eivät enää kolahtele voolaisten postiluukuista ilman erillistä tilausta. Voidaan jopa sanoa, että ”internet killed the snailmail star”. Policy on loistanut pitkään ja urheasti ainoana koteihin kannettavana valtsikan ainejärjestölehtenä mutta siirtyy nyt tuikkimaan pääasiassa nettiin ja Klixille. Uudistuksen seurauksena monen voolaisen mieltä saattaa kaihertaa pelko siitä, että jatkossa postiluukusta virtaa lähinnä laskuja ja kebab-ravintoloiden mainoksia. Vaikka muutaman onnellisen tädit, sedät, kaverit ja kumminkaimat lähettävätkin edelleen postikortteja kanarianmatkoiltaan, suurin osa meistä saa nykyään tyytyä pelkkiin naamakirjan kautta välitettyihin terveisiin. Onneksi ratkaisua voi näin globaaleina aikoina etsiä oman lähipiirin ulkopuolelta. Tästä hyvä esimerkki on portugalilainen Paulo Magalhãesin keksi28

mä ajatus ”risteilevästä postista”, eli tarkemmin sanottuna maksuttomasta nettiyhteisöstä nimeltään ”Postcrossing”. Postcrossingin idea on hyvin yksinkertainen: jos haluaa mukaan, tarvitsee vain rekisteröityä ja luoda profiili nettiosoitteessa postcrossing. com. Sen jälkeen järjestelmän kautta ”tilataan” omalle ensimmäiselle postikortille satunnainen vastaanottaja jostain päin maailmaa. Kortinsaajan profiiliasetuksista riippuen osoitetiedon mukana voi tulla myös lyhyt kuvaus siitä, millaisia kortteja kyseinen henkilö mielellään vastaanottaa. Lyhyen viestin tai tervehdyksen lisäksi korttiin tulee laittaa järjestelmän arpoma tunnistekoodi (”postcard-ID”), jonka kortinsaaja rekisteröi sivustolle sitten kun lähetys on saapunut perille. Postcrossingin lisäjuju on siinä, että korttien lähettäminen on vain välillisesti vastavuoroista. Kun on itse ensin lähettänyt kortin esimerkiksi Kiinaan, palvelin saattaa seuraavaksi arpoa oman osoitteen

vaikkapa australialaisen kortin vastaanottajaksi. Postcrossingissa ei siis tarvitse huolehtia lainkaan korttien lähettäjille vastaamisesta. Erittäin hienoista korteista voi sen sijaan toki halutessaan kiittää sivuston kautta samalla kun rekisteröi tunnistekoodin. Itse olen tähän mennessä lähettänyt kortteja muun muassa Hollantiin ja Venäjälle sekä useampiin Yhdysvaltojen osavaltioihin, esimerkiksi Washingtoniin ja Kansasiin. Kortteja olen puolestaan saanut muun muassa suurten järvien alueelta Kanadasta, Miamin seudulta Jenkeistä ja Ukrainan rajaseudulta Venäjältä. Oma ”postcrossaamiseni” on kuitenkin varsin alkutekijöissä verrattuna moniin muihin; systeemin kautta on lähetetty kaiken kaikkiaan jo yli 10 miljoonaa postikorttia 202:n eri maan välillä, eikä tahti tunnu olevan ainakaan hiipumaan päin.


Elämän syviä totuuksia TEKSTI JA KUVAT: POLICYN ANONYYMIT WC-VASTAAVAT

Policy julkaisee WC-kirjoitusten helmiä piristämään lukijoidemme harmaata arkea. ”Oletus on, että vain humanistit nussii pilkkua.” ”Ja tän takia vessoissa on aina jumalattomat jonot.” ”Jos ei löydy kumii, voit vaan nähdä unii.” ”The story of my life...” ”Respect carrots - don’t eat them.”

”Täällä sosialismin laitoksella on melkein yhtä mukavat vessat kuin kotona Otaniemessäkin!” ”Kirjastojemme veteraanit: KIITOS 2006-2011” ”Eipä kestä” ”Kirjasto kestää” ”Eipä tainnut kestää” ”Kylläpä kestää”… ”Mulla ei seiso, koska vihaan naisia. Vihaan naisia koska mulla ei seiso”

”Jes! Olen eläkkeellä!!” ”Oon hengaillu täällä vuodesta 1973 asti ja vasta nyt tajusin, että tää on mun juttu mutta eri tavalla” ”No eihän siinä menny ku 40 vuotta” ”If God had loved me, he wouldn’t have given me an unibrown.” ”Ha hó sárga ne edd meg”, Google translate tunnisti kielen unkariksi, ja suomensi sen ”Jos et syö keltaista lunta” Tälle tekstille ei kuitenkaan löytynyt jatkoa, joten ei saada tietää, mitä käy jos syö keltaista lunta. Ehkä jonkun toisen vessan ovesta löytyy vastaus?

”Mun tyttökaveri muuttaa työn vuoksi Saksaan. Pitäiskö valmistua eka (n. 2v) vai lähtee heti mukaan? Sydän vai järki? Neuvoja! – 3 v. yhdessä” ”Jätä se horatsu!” ”Sillä oli hyvä pillu”, johon oli lisätty allekirjoitus: ”- Hegel” ”Ajelen fixillä, käyn Biiffissä, harrastan seksiä. Tuomisetteko minut?” ”En käy kuin täällä paskalla, ajelen kolisevalla maastopyörällä, runkkaan. Rakastatteko minua?” Kaikkien karkeuksien, poliittisten kannanottojen ja yleisen nihilismin keskeltä löytyi myös jotain kaunista:

”I don’t know you. You don’t know me. We will probably never meet. Yet by realizing this you will realize that we have used the same toilet. This is the one thing we’ll always have in common. Let us cherish it.” ”What a beautiful thought! Through the medium of the plastic seat of the toilet our naked buttocks have – albeit indirectly – touched. The warmth of the seat is a product of your butt and it warms my cheeks on this cold autumn evening. You truly are my butt-brother!” Ja vielä vessavastaavan note-to-self: Jos olet kiireessä, ja haluat kerätä niin paljon juttumateriaalia kerralla kuin mahdollista ottamalla kuvan vessan ovesta, tarkista ettei puhelimesi kamerassa ole salama päällä. Vessakopista ulos tuleminen, varsinkin ruuhkaisessa päärakennuksen ensimmäisen kerroksen vessassa, on tämän jälkeen, noh, vähintäänkin noloa.

29


Horoskooppi Kokeneet näkijät Ipe ja Santtu kertovat, mitä tulevaisuus tuo sinulle tullessaan…

Kalat

Rapu

Skorpioni

Olet taas ohittanut lähtöruudun saamatta ansaitsemaasi palkkiota. Vaadi oitis asianmukaiselta taholta sinulle kuuluvaa poliittista pääomaa ja kunnon kilometrikorvaukset. Vastustusta kohdatessasi murskaa vihollisesi sääliä tuntematta.

Pienet medialaiset ovat nyt parasta herkkua elämässäsi. Älä kuitenkaan anna näiden seireenien hämätä itseäsi keinottelevalla ja viehkeällä viestinnällään, vaan pidä tiukasti kiinni omanarvontunteestasi ja muista kuka olet.

Oinas

Leijona

Vaalien jälkeinen poliittinen yltäkylläisyys on saanut sinut aivan ähkyyn. Eikä aikaakaan, kun jo ulkomaailman saatanat kuiskuttelevat korviisi sekä Yhdysvaltain esivaaleista että euron kohtalokkaasta kamppailusta. Eikö kähmintä pääty koskaan? Onneksi Eduskunta pääsee kohta taas lomille.

Pieni puuhastelu on nyt paikallaan. Nautit tenttikirjallisuuden tuomasta seesteisestä tiedon tulvasta. Muista silti laskeutua ajoittain rahvaanomaisuuksien pimeille kujille ja nauttia eläimellisten himojen toteuttamisesta.

Poliittinen ajattelusi on vallan hukassa. Mutta älä silti vaivu epätoivoon. Mikäli Edmund Burke ja hänen kaltaisensa voidaan kanonisoida poliittisen ajattelun Pantheoniin, voit sinäkin loistaa näinä poliittisesti pimeinä aikoina.

Härkä

Neitsyt

KTTO:laiset eivät tunnu ymmärtävän sinua ja yltiöpäisen kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiäsi. Älä kuitenkaan lannistu, vaan näytä niille derivoijille, kylmän matemaattisille laskelmoijille, että sosiaalitieteissäkin on JYTKYÄ, ja että ilman numeroitakin voi olla hauskaa.

Ryyppyputken jälkeen jopa filosofit tuntuvat järkeviltä. Sosiaalisen spektrumisi rajat voivat potentiaalisesti kokea ekspansionistista liikehdintää. Tartu siis hetkeen, ja tutustu myös vähemmän substanssirikkaiden oppiainejärjestöjen jäsenistöön.

Kaksonen Tulet saamaan utuisen ja enigmaattisen viestin henkimaailmasta. Ota riski ja tartu mahdollisuuteen laajentaa tajuntaasi kosmisille tasoille. Teologit kokoontuvat Uudella ylioppilastalolla torstaina 11.03.2012.

30

Vaaka Loppuunpalaminen on nyt lähempänä kuin koskaan ennen. Harkitse vapauttavaa pitkää viikonloppua. Kaiva vilttisi esiin naftaliinista ja valmistaudu mystiseen möllötykseen. Älä unohda pehmustettua joukkoistuinta. Hae kaupasta mikropitsaa.

Jousimies Yksinäisyys kalvaa sisintäsi. Ole huoleti. Keripukki ei ole vienyt ystäviäsi. He eivät vain halua nähdä sinua. Tie ulos ahdistuksen kourista on kuitenkin puhelimen ulottuvilla. Hanki rakkauden ammattilainen. Puh. 05030xxxxx. Lisätietoja Policyn toimituksesta. Kauris Olet saanut turmiollisia vaikutteita huhhuli-humanisteilta. Ylenpalttinen huolesi huolesi sosiaalisen ympäristösi kärsimyksestä on saamassa sinut hulluuden hurmiolliseen hekumaan. Lisäksi ystäväsi ovat kyllästyneet kirppari-lookiisi. Mene siis Stockalle. Vesimies Mars ja Jupiter ovat epäsuotuisassa asennossa Venukseen nähden, povaten sinulle epämiellyttävää vuosineljännestä. Heitä siis hanskasi suosiolla naulakkoon. Ei se tiedekuntatentti kuitenkaan mene läpi, eikä niistä ensiviikon juhlista kuitenkaan ketään löydy. Sulkeudu kotiin itkemään.


HANNELE TULKKI

Fukseista puhuttaessa helposti ajatellaan liian energisiä nuoria, joita ei ole kova opiskelu vielä kovettanut. Fukseja me kaikki olemme kuitenkin vähintään kerran opiskelujemme taipaleella!

jos olisin jälleen fuksi...

”Notkuisin Uuden ylioppilastalon riehakkaissa kemuissa ja nillittäisin opiskelijajärjestöjen sikariportaalle pönötysjuhlien pukukoodista.”

”Tekisin paremmin selkeäksi itselleni, mitä en tiedä.” Matias Koriseva, kotimainen kirjallisuus, fuksi -09

Teivo Teivainen, valtio-oppi, fuksi -86

”Eläisin uudelleen aika hemmetin hienoa vuotta ja pyörisin valiokunnissa, jotka kiinnostavat.” Antti Reinsalo, valtio-oppi, n:nnen vuoden opiskelija

”Olisin fiksumpi ja vähemmän kusipäinen. Pitäisin opiskelua normaalina olotilana enkä mihinkään erityisryhmään kuulumisena. Lisäksi vaatisin opettajia opettamaan enemmän isoja kokonaisuuksia.” Jarmo Rinne, valtio-oppi, fuksi -85

31


32


Policy 1/2012