Page 1

KRIISITOIMINTAOHJE lippukunnille ja piirin luottamushenkilรถille


Kriisitoimintaohjetta on työstetty yhteistyössä piirien sekä Partioaseman viestintätoimihenkilöiden kanssa. Työstämistä on tehty vuosien 2009-2010 aikana. Pohjanmaan Partiolaisten ohjeen taustalla on osaltaan käytetty Pohjois-Pohjanmaan Partiopiirin vastaavantyyppistä materiaalia. Pohjanmaan Partiolaisten kriisitoimintaohje on suunnattu lippukuntien sekä piirin luottamushenkilöiden käyttöön. Ohjeen sisältö on sovitettu Pohjanmaan Partiolaisten toimintakulttuuriin. Kriisitoimintaohje on hyväksytty Pohjanmaan Partiolaiset ry:n piirihallituksen kokouksessa 20.–22.8.2010. Ulkoasu sekä puhelinnumerot ja linkit päivitetty huhtikuussa 2014.

Kuvitus: Meeri Rasivirta Taitto: Sanna Nygård Julkaisu: www.pohjanmaa.partio.fi-verkkosivuilla sekä painotuotteena

2


Kriisitoimintaohje lippukunnille ja piirin luottamushenkilöille

SISÄLLYSLUETTELO

Johdanto 4 Mitä kriisi ja kriisiviestintä tarkoittavat?

Kriisiin varautuminen 6 Partiojohtajan valmistautuminen kriisiin Aina valmiina - myös kriisiin Toimintaympäristön jatkuva luotaaminen Kartoitus kriisitilanteista Vastuunjako kriisitilanteessa toimimisessa Pohjanmaan Partiolaisten kriisiryhmä Lista toimenpiteistä Miten piirimme toimii erilaisissa kriisitilanteissa? Vaitiolovelvollisuus

Kriisiviestintään valmistautuminen Yhteydenotto ulkopuolisille Malli yhteistyötahoihin yhteydenottamisesta Median luonteesta Haastateltavan oikeudet Sidosryhmätiedot ajan tasalla

Tärkeää taustatietoa Lakitietoa Traumaattiset tilanteet ja kehittyvät kriisit Kriisissä olevan henkilön kohtaaminen 3


Surun kohtaaminen Surureaktioita Fyysinen ja psyykkinen ensiapu Koulutusmateriaali kriiseihin liittyen

Akuuttitilanne kriisin aikana 22 Kriisin hallinta Toimintamallit: partiotoiminnassa tapahtuvat kriisit ja partion ulkopuoliset kriisit Kriisiviestintä ja siihen liittyvä työnjako

Kriisin jälkihoito 27 Purkukeskustelut Defusing-työskentely Debriefing-työskentely Ratkaisukeskeinen lyhytterapia Muistotilaisuus Viestinnällinen jälkihoito Mallikirje ja kertominen vanhemmille Kriisiammattilaisten yhteystietoja

Lähteet ja lisätietoa 37

4


Kriisitoimintaohje luottamushenkilöille ja lippukunnille Johdanto Tämä kriisitoimintaohje on tarkoitettu partiossa toimivien vapaaehtoisten luottamushenkilöiden käyttöön lippukunnissa sekä partiopiirissä. Piirin suuret tapahtumat (esimerkiksi partiotaitokilpailut, leirit, paraati) käyttävät tätä ohjetta pohjana tehdessään oman valmiussuunnitelmansa sekä kriisiviestintäohjeensa. Myös lippukunnat voivat käyttää tätä ohjetta pohtiessaan omia turvallisuuskysymyksiään. Ohje jakautuu kolmeen osaan: kriisiin varautuminen, akuuttitilanne kriisin aikana sekä kriisin jälkihoito. Lippukunnan ja piirin partiotapahtumien tulee laatia kuhunkin tilanteeseen sopiva kriisitoimintaohje, joka sisältää kriisiviestintäohjeen. Toimintaohjeen avulla sovitaan pelisäännöistä yhdessä tekijöiden kesken. Tässä kriisitoimintaohjeessa on kriisiviestintäohjeen linjauksia, joita kaikkien partiokentällä toimijoiden on tärkeää noudattaa, jotta vanhempien ja muiden ulkopuolisten ihmisten luottamus partioon ja esimerkiksi lippukunnan johtajiin säilyy ja jotta haitat partiolaisten maineelle jäävät mahdollisimman vähäisiksi.

Partiotoiminnassa joudutaan toisinaan tilanteeseen, jossa joku loukkaantuu, sairastuu tai kuolee. Silloin on osattava toimia oikein. Kriisitilanteissa monien ihmisten toimintakyky heikkenee järkytyksen ja hätääntymisen vuoksi. Siksi on tarpeen, että on käytettävissä mahdollisimman selkeä ja yksinkertainen, kohta kohdalta etenevä toimintaohje. Tällaiset ohjeet on hyvä laatia aina tilannekohtaisesti (leirit, viikkokokoukset, majareissut, yms.). Näin varmistetaan ennalta valmistautuminen myös mahdollisiin odottamattomiin tilanteisiin ja selviydytään niistä paremmin kuin jos asiaa ei olisi pohjustettu.

Kriisin jälkihoito edellyttää aina riittävää asiantuntemusta. Oman asuinpaikkakunnan terveyskeskuksesta saa tiedon siitä, mistä apua löytyy. Valmista, yhtä ja ainoaa mallia ei kriisistä selviämiseen ole, vaan jälkihoito on aina tilannesidonnaista. Vain yksi sääntö pätee kaikkiin kriiseihin ja niistä selviytymiseen: yksin ei saa jäädä hautomaan vaikeaa kokemusta, vaan kriisistä selviytymiseen tulee etsiä apua ja tukea!

Ennaltaehkäisy on kriisiin varautumisessa tärkein. Ennalta kannattaa kiinnittää huomiota näihin ohjeisiin: • tutustukaa huolella Suomen Partiolaisten turvallisuusohjeisiin (vesillä tapahtuvaan partiotoimintaan on myös oma ohjeensa!), • huolehtikaa aktiivisesta ja jatkuvasta ensiapukoulutuksesta, • tehkää lippukunta-/leiri-/tapahtumakohtainen valmiussuunnitelmapohja, päivittäkää suunnitelmaa tasaisin väliajoin ja • harjoitelkaa tilanteisiin valmentautumista; pelastusharjoitus lippukunnan kämpällä auttaa varmasti toimimaan oikein esim. tulipalotilanteessa ja jo asioiden pohtiminen yhdessä auttaa ajatusmallin luomista esim. lastensuojelutilanteessa. Mitä kriisi ja kriisiviestintä tarkoittavat? Kriisitilanne on äkillinen, ilman ennakkovaroitusta syntyvä tilanne, joka herättää voimakkaita tunnereaktioita ja jossa aiemmat kokemukset ja toimintatavat eivät riitä tilanteen ymmärtämiseen ja hallintaan. Kriisitilanteita voivat olla esimerkiksi äkillinen tai odottamaton piirin/lippukunnan jäsenen kuolema, päihteiden väärinkäyttö, väkivaltatilanne tai onnettomuus, joka koskettaa piirin /lippukunnan ihmisiä tai tapahtuu lähialueella vaikuttaen myös partiotoimintaan. Tällainen tapahtuma saattaa koskettaa koko 5


piiriä, lippukuntaa tai yksittäistä partiolaista tai ryhmää. Kriisitilanteessa pitää toimia ripeästi ja turvata tilanteessa mukanaolevien ja asianosaisten riittävä tiedonsaanti tapahtumasta. On myös huolehdittava siitä, että osallisina olleet ja heidän läheisensä voivat ilmaista tapahtuman herättämät ajatuksensa ja tunteensa ja saavat asianmukaista psykososiaalista tukea.

Kriisiviestintä tarkoittaa tilanteesta tiedottamista tapahtumahetkellä ja sen jälkeen. Kriisiviestintä on aina viestinnän erikoistilanne ja keskeinen osa laajempaa kriisinhallinnan käsitettä. Yksinkertaisimmillaan kriisiviestinnän kuvataan olevan nopeutettua perusviestintää. Kriisiviestinnän vaikutukset eivät jää aina vahingon rajoittamiseen (se voi usein myös lisätä vahinkoa). Erityisen onnistunut kriisiviestintä voi myös nostaa viestijän imagon kriisiä edeltänyttä tilannetta korkeammalle. Äärimmäisessä tapauksessa vuosikymmenien aikana rakennettu yhteisön imago voi murentua yhdessä yössä huonon kriisiviestinnän takia. • Kriisi voi olla onnettomuus tai eksyminen, mutta myös rikos (kuten piirin/lippukunnan rahojen väärinkäyttö, lapsen pahoinpitely, tms.). • Kriisistä viestittäessä vain ennalta sovitut henkilöt kertovat tapahtuneesta esim. medialle. Tällä vältetään turhat huhut ja varmistetaan se, että tapahtuneesta annetaan todenmukaista tietoa. Huhupuheiden korjaaminen jälkikäteen on hyvin vaikeaa ja ne voivat vahingoittaa partiolaisten ja/tai lippukunnan mainetta pitkiksikin ajoiksi. • Ota yhteyttä piiriin aina, kun olet epävarma asian vakavuudesta tai tarvitset apua siitä tiedottamisessa.

Kriisiin varautuminen Partiojohtajan valmistautuminen kriisiin Aina valmiina - myös kriisiin Partiossa tapahtuvat kriisit voivat liittyä monenlaisiin asioihin (ks. myös kartoitus kriisitilanteesta taulukossa 1): • partiolaisille tai henkilöstölle tapahtuvat onnettomuudet, loukkaantumiset tai kuolemantapaukset, • partiotapahtumissa tapahtuneet päihteidenkäytöt, eksymiset tai häiriökäyttäytymiset, kuten pahoinpitelyt, hyväksikäytöt ja kiusaamiset, • toimintaympäristön tuhot (esim. metsäpalot), • rikokset (esim. talouteen liittyvät), • julkisuuteen ja maineeseen liittyvät kriisit, • myös partiolaisten lähiympäristössä (esim. koulussa) tapahtuvat kriisit vaativat usein huomiota, • useimmiten partion kriisit johtuvat ennemmin osaamattomuudesta ja ajattelemattomuudesta kuin pahuudesta. Perusohje lippukunnille ja piirin omille tapahtumille on suuremman kriisin sattuessa ottaa aina yhteyttä piiriin. Tällöin voidaan tiedotusvastuu siirtää piirin tiedottajalle ja/tai toiminnanjohtajalle. Piirin työntekijä voi koordinoida myös kriisin jälkihoitoa. SP:n kriisiviestintäohjeen voi ladata www-sivuilta ja sitä jaetaan aktiivisesti tapahtumien tekijöille. Kriisien käsittely ei kuitenkaan saa jäädä pelkäksi kriisiviestinnän käsittelyksi. Mikäli pienemmissä kriiseissä yhtään epäilyttää tai tarvitsisi apua, myös sellaisissa tilanteissa on lupa olla yhteydessä piiriin ja neuvotella tilanteesta. 6


Lippukunnissa ja piirin tapahtumissa: • Lippukuntien ja tapahtumien johtajisto tuntee Suomen Partiolaisten turvallisuusohjeet sekä piirin kriisiviestintäohjeen ja osaa toimia oikein kriisitilanteessa. Lippukunnan/tapahtuman johtajalla on tarvittava tieto esimerkiksi järjestettävistä retkistä, osallistujamääristä, reiteistä, jne. • Kriisitilanteiden harjoittelu (tarvittaessa apua piiristä) ja mahdollisten kriisien kartoittaminen (riskianalyysi). • Lippukunnissa on tärkeää säännöllinen yhteydenpito lasten vanhempiin ja yhteystietojen päivittäminen (lasten ja vanhempien, lähilippukuntien sekä piirin toiminnanjohtajan/tiedottajan yhteystiedot). • Kämpillä on ajankohtaiset pelastussuunnitelmat ja paikan osoite helposti näkyvillä. • Lippukunnat ilmoittavat leirit ja vaellukset sekä isommat tapahtumat piirin toimistolle. Pelastus- ja turvallisuussuunnitelma laaditaan jokaiselle isommalle tai erikoisemmalle tapahtumalle. Se sisältää olennaisen osan tiedot tapahtumasta, yhteystiedoista, suorituspaikoista, käytettävistä paikoista, osallistujamääristä, vastuualueista ja johtamisjärjestelyistä sekä kriisiviestinnästä, riskikartoituksen ja suunnitelmat mm. ensiapua vaativiin tilanteisiin, evakuointiin ja muihin riskikartoituksen perusteella oleellisiin tilanteisiin varautumiseen.

Ohjeen pelastus- ja turvallisuussuunnitelman tekoon löydät SP:n turvallisuusohjeesta. Linkit SP:n turvallisuusohjeisiin löydät piirin sivulta osoitteesta http://www.pohjanmaa.partio.fi/lippukunnat/lomakkeita.

Kololla, kämpällä, ym. tapahtumapaikalla tiedetään miten toimia erilaisissa taloon liittyvissä kriisitilanteissa. Turvallisuusasioista vastaava johtaja on nimetty (lpkj, leirinjohtaja, tapahtumanjohtaja..). Ohjeet erilaisten tilanteiden, esimerkiksi palohälytysten varalle, ovat selkeästi luettavissa ja saatavilla esimerkiksi kolon tai leiripaikan ilmoitustaululla. Toimintaympäristön jatkuva luotaaminen Kriisitilanteita voi ennakoida muun muassa luotaamalla ja seuraamalla oman toimialan kehitystä ja alan muiden toimijoiden tilannetta. Luotaamisella tarkoitetaan toimintakentällä esiintyvien heikkojenkin signaalien havaitsemista, joiden avulla luetaan muutoksen isoja merkkejä jatkuvasti tällaisia ”tuntosarvia” käyttämällä. Esimerkiksi lainsäädännön muuttuminen vaikuttaa koko toimialan tilanteeseen. Oman alan ammattilehdistä voi saada vinkkejä, miten muut toimijat ovat selvinneet kriisitilanteista. Kriiseihin voi valmentautua järjestämällä suunnittelu- ja keskustelutilaisuuksia, joihin kutsutaan ulkopuolisia eri alojen asiantuntijoita. Lippukunnassa voidaan esimerkiksi järjestää pelastusharjoitus omalle kämpälle yhteistyössä paikallisen pelastustoimen kanssa.

Kartoitus kriisitilanteista Alla olevan taulukon kaltaisen riskianalyysin tekemiseen lippukunta/tapahtumakohtaisesti tulisi käyttää aikaa kriisitilanteisiin varauduttaessa. Apua riskianalyysin laatimiseen löytyy internetistä esimerkiksi työterveyslaitoksen sivuilta http://www.ttl.fi/fi/tyoturvallisuus_ja_riskien_hallinta/riskien_hallinta/ Sivut/default.aspx.

7


Taulukko 1: Kartoitus kriisitilanteista Kriisi

Riski

Miten varautua?

Vastuunjako

Onnettomuudet, loukkaantumiset, kuolemantapaukset

Hyvin todennäköinen. “Läheltä piti” -tilanteita sattuu jokaisella leirillä ja kuolemantapauksiakin lähes vuosittain.

- Partiolaisten koulutus: ensiapu- ja kriisiviestintätaidot - Henkilöstön koulutus: miten tukea esim. lippukuntaa, joka on menettänyt jäsenen?

Onnettomuuden suuruudesta riippuen vastuuta kannetaan lpk/piiri/keskusjärjestö -akselilla

Lapseen tai nuoreen kohdistuva teko, kuten kiusaaminen tai rasismi

Hyvin todennäköinen. Jäseniä on paljon, ja luultavasti piirin toimiston tietoon tulee vain jäävuoren huippu.

- Ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen, lippukuntien tukeminen, asian esillä pitäminen mm. koulutuksissa ja jäsenlehdissä

Lpk/Piiri, vaikeimmissa tapauksissa myös SP

Päihteiden käyttö

Hyvin todennäköinen. Moni on ollut ensimmäistä kertaa humalassa partioretkellä.

- Ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen, asiallinen keskustelu ja teeman esillä pitäminen mm. koulutuksissa

Lpk/Piiri SP, mikäli tällainen uhkaa partion imagoa

Häiriökäyttäytyminen esimerkiksi kololla, kämpällä tai leirillä

Hyvin todennäköinen. Liittyy välillä päihteiden käyttöön, välillä silkkaan ajattelemattomuuteen.

- Ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen, asian esillä pitäminen mm. koulutuksissa ja jäsenlehdissä

Lpk/Piiri

Eksymiset

Hyvin todennäköinen. Lähes jokainen eksyy joskus. Vakavia eksymistapauksia sattuu lähes vuosittain.

- Partiolaisten koulutus: suunnistus- ja selviytymistaidot

Lpk/Piiri SP, mikäli tapahtuu esimerksiksi suurleirin yhteydessä tai on vaara imagolle

Rikokset, esimerkiksi talouteen liittyvät

Melko todennäköinen. Esimerkiksi lippukunnan varojen valvonta on melko vähäistä.

- Koulutus, välitön puuttuminen väärinkäytöksiin

Lpk/Piiri SP, mikäli tällainen uhkaa partion imagoa

Sisäiset kriisit, esimerkiksi henkilöstöön tai luottamushenkilöihin liittyvät

Melko todennäköinen. Sisäisiä kriisejä sattuu lähes vuosittain ja niiden hoitaminen sujuu huonoiten. Silti ne saattavat aiheuttaa epäluottamusta organisaation sisällä pitkään.

- Sisäinen luotaus, parempi viestinnän suunnittelu ja toteutus

Lpk/Piiri/SP

Vähitellen kehittyvät, julkisuuteen ja partion maineeseen liittyvät kriisit

Jonkin verran todennäköinen. Partiolla on hyvä ja rehti maine, minkä vuoksi sitä onkin helppo vahingoittaa. Toisaalta luottamuspääomaa on rakennettu vuosikymmeniä, joten partio pudonnee suurenkin kriisin jälkeen jaloilleen.

- Säännöllinen ja ajantasainen ympäristönluotaus ja analysointi

Lpk/Piiri/SP

Omaan toimialaan, kuten muihin nuorisojärjestöihin liittyvät kriisit

Jonkin verran todennäköinen. Näitäkin kriisejä varten on hyvä varautua – miten partioliike reagoi, jos esimerkiksi 4H-kerhossa paljastuu pedofiilitapaus?

- Jatkuva yhteistyö muiden järjestöjen kanssa, mm. yhteiset koulutukset - Säännöllinen ja ajantasainen ympäristönluotaus ja analysointi

Lpk/Piiri/SP

8


Vastuunjako kriisitilanteessa toimimisessa Vastuunjako lippukunnan, piirin ja keskusjärjestön välillä kriisitilanteessa toimimisessa määritetään aina tilanteen suuruusluokan mukaan. Perusajatuksena voidaan pitää mallia, mitä suurempi kriisi, sitä ylemmällä tasolla organisaatiota toimitaan. Mikäli kyseessä on esimerkiksi partioretkellä tapahtuva pienempi loukkaantuminen, tämä luonnollisesti kyetään selvittämään tilanteessa olevien johtajien toimesta. Mikäli kyseessä on suurempi onnettomuus tai partion imagoa uhkaava kriisi, näissä tilanteissa toimijoina voi olla jo keskusjärjestökin. Vastuunjaon määrittäminen kriisitilanteessa toimittaessa tapahtuu maalaisjärjen käyttämisellä. Silti aina voi pyytää apua piiristä, mikäli yhtään tilanteessa siltä tuntuu. Apua vastuunjakotilanteiden hahmottamiseen on pohjustettu edellisen taulukon sarakkeessa vastuunjako.

Pohjanmaan Partiolaisten kriisiryhmä Kriisiryhmän tehtävänä on organisoida toiminta kriisitilanteissa, kutsua tarvittaessa ulkopuolista apua sekä huolehtia kriisitilanteen jatko- ja jälkihoidosta. Ryhmän tulee kokoontua tarvittaessa mahdollisimman nopeasti, mielellään muutaman tunnin kuluessa tapahtuneesta. Kriisitilanteen hoito priorisoidaan ennen muita töitä (toimisto). Kriisitilanteessa ryhmällä tulee olla valmius saada ainakin 2-3 jäsentään heti koolle tekemään ensimmäiset päätökset. Kriisiryhmän kutsuu koolle jäsenistä kuka tahansa, joka ensimmäisenä saa kriisistä tiedon.

Pohjanmaan Partiolaisissa kriisinhallintaryhmään kuuluvat toiminnanjohtaja, piirin puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä viestinnästä piirihallituksessa vastaava luottamushenkilö. Ryhmä (tai osa, jos kaikkia ei tavoiteta) kutsutaan koolle puhelimitse tarvittaessa, jos piirin tai alueen lippukuntien partiotapahtumassa on sattunut vakava vaaratilanne tai onnettomuus tai jos kriisitilanne vaatii jonkinlaista lausuntoa. Toiminnanjohtaja ja viestintäministeri johtavat kriisiviestintää. Kriisinhallintaryhmässä sovitaan tarkemmin kommentointivastuista. Partioaatteeseen liittyvästä kommentoinnista vastaa Suomen Partiolaiset.

Partiopiirin henkilöstö tukee lippukuntia kriisitilanteissa. Henkistä tukea tai keskusteluapua tarvitsevat ohjataan ammattilaisten pariin. Lastensuojelukysymyksissä otetaan tarvittaessa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Tukea tai lisämateriaalia kriisityöhön saa myös esimerkiksi Suomen Mielenterveysseuralta, Suomen Punaiselta Ristiltä ja seurakunnista. Sidosryhmiin voit tutustua taulukon 2 avulla.

9


Lista toimenpiteistä

Askelet tapahtumapaikalla olevalta johtajalta piirin kriisiryhmälle

1. Ennen tapahtumaa tulee laatia turvallisuussuunnitelma tai tutustua esim. kämpän turvallisuussuunnitelmaan 2. Varmista, että pelastustoimet ovat käynnissä, mikäli tilanne niitä vaatii 3. Kysy piiriin ilmoitettavat tiedot (kuten yhteystiedot ja ajo-ohjeet) tapahtumapaikalta 4. Ilmoita tapahtuneesta piirin toiminnanjohtajalle, mikäli kriisin laajuus sitä vaatii tai piirin olisi hyvä tietää asiasta toiminnanjohtaja Marko Miesmaa, puh. 044 - 037 5779. Mikäli lähetät tekstiviestin, odota kuittausta viestiisi! Mikäli kriisitilanteessa lippukunta ei tavoita piirin yhteyshenkilöä, on mahdollista soittaa valtakunnalliseen, jatkuvasti päivystävään kriisinumeroon, joka on (09) 8865 1155. Kerro  mitä: “Liikenneonnettomuus...”  missä: “Kuusamossa...”  milloin: “Tänään noin klo 13.30...”  kuka: “Kyydissä olleet partiolaiset.”  miksi: “Auto suistui ojaan...”  seuraukset: “Kaksi vaeltajaa loukkaantui hengenvaarallisesti...”  toimenpiteet: “Toimitettiin Sepellä Oulun yliopistolliseen sairaalaan..”  lisätiedot: “Lisätietoja antaa NN numerosta...” 5. Ohjeista tapahtumapaikalla olevat, mitä sanotaan ja kenelle 6. Tiedota uhrien vanhemmille (paitsi kuolemantilanteissa viestin vie aina ammattilainen!) 7. Tiedota muiden lasten vanhemmille ja lippukunnan muille johtajille

10


Kriisiviestintäketju tapahtumahetkellä

1. Tilanteessa ollut henkilö tiedottaa vastuulliselle johtajalle 2. Vastuullinen johtaja tiedottaa sisäisesti esim. tapahtumassa olijoille, mitä on tapahtunut sekä tarvittaessa partiolaisten vanhemmille  tarvittaessa tiedottamisen voi hoitaa yhteistyössä kriisiryhmän kanssa  kerro tosiasiat: mitä on tapahtunut, miten asiaa on hoidettu, milloin asiasta tiedotetaan, anna ohjeita jatkoa varten 3. Vastuullinen johtaja arvioi tiedotustarpeen piiriin ja keskusjärjestöön  sovitaan/varmistetaan ulkoisen tiedotuksen vastuunkantaja 4. Mikäli kriisi vaatii ulkoista tiedottamista, vastuullinen johtaja huolehtii tiedottamisesta tiedotusvälineille tai suuremman kriisin kohdalla tiedotusvastuu on siirtynyt piiriin  vammoista tiedottaa sairaala, kuolemantapauksista AINA poliisi/ pappi tai sairaala (myös vanhemmille/omaisille suruviestin vie AINA ammattilainen!).  muutoin onnettomuudesta tiedottaa vastuullinen johtaja. Piirin toiminnanjohtaja tiedottaa julkisuudelle, mikäli asia on saatettu piirin tietoon saakka ja on sovittu piirin huolehtivan ulkoisen tiedotuksen.  Älä kerro - tiedotusvälineille tai muille ulkopuolisille henkilöiden nimiä tai muita - henkilökohtaisia, esimerkiksi terveydentilaan liittyviä tietoja. - poliisitutkintaan liittyviä tietoja – niitä antavat vain viranomaiset. - arvioita tai olettamuksia kriisin syistä. - Lippukunnan johtajisto ei vastaa toimittajien kysymyksiin, jollei niin ole erityisesti sovittu.

11


Miten piirimme toimii erilaisissa kriisitilanteissa? Kriisitilanteessa on arvioitava ainakin seuraavia asioita tilannekohtaisesti: Tilanteen kartoitus o Mitä on tapahtunut, mistä tieto on saatu, onko se tarkistettu? o Onko joitakin tukitoimia jo käynnistetty? o Miten tähän mennessä on toimittu? Mistä asioista tulee vielä huolehtia? Mitkä ovat toiminnan tasot? o Koko piiri, henkilökunta, luottisryhmä, yksittäinen lpk, alue.. o Vanhemmat, muut henkilöt ja sidosryhmät Miten asiasta ilmoitetaan? o Keille kaikille tiedotetaan? o Miten asiasta ilmoitetaan? Tuleeko ilmoittaa koteihin? o Millaisia reaktioita on odotettavissa? o Partiossa tapahtuneesta vakavasta onnettomuudesta/kuolemantapauksesta on ilmoitettava poliisille. Poliisi ilmoittaa kuolemasta omaisille. Millaisia tukitoimia tarvitaan? o Keitä asia koskee läheisesti (sisarukset, muut partiolaiset, ystävät...)? o Henkilöstön/vapaaehtoisten tuen tarve? o Tarvitaanko ulkopuolista apua? Kuka antaa apua, missä, milloin? o Kuinka kauan toimenpiteitä jatketaan? Järjestetäänkö/miten järjestetään muistotilaisuus kuolemantapauksessa? o Tilanteessa mukana olleille vai laajemmin piirissä? o Muistotilaisuuden järjestelyt? Aika ja paikka? o Ketkä osallistuvat hautajaisiin? Miten toimitaan median kanssa? o Kuka tiedottaa? (pääsääntöisesti viestinnästä vastaavat) o Missä laajuudessa tietoja annetaan medialle (asianosaiset suojattava)? Onko piirillä oikeudellista vastuuta tapahtumasta? o Mitä seuraamuksia on mahdollisesti odotettavissa? o Mistä voi saada juridista apua? Partiotoiminnan yhteydessä sattuneessa onnettomuudessa tai muussa kriisitilanteessa toimitaan seuraavien ohjeiden mukaisesti: • Tiedon vastaanottaja tarkistaa tiedonannon o tiedon paikkansapitävyys (lippukunnalta/tapahtumataholta, partion ulkopuolisissa kriisitilanteissa yleisistä tiedotusvälineistä) o tiedon antajan henkilöllisyys ja puhelinnumero o mitä on tapahtunut 12


• • • • • •

o missä ja milloin o kuka, ketkä ovat tapahtuman uhrit o mikä on tilanne juuri nyt o onko joku muu taho jo ryhtynyt toimenpiteisiin Tieto tapahtuneesta välitetään kriisiryhmälle, joka tarvittaessa kokoontuu mahdollisimman pian. Tapahtuneesta tiedotetaan tarvittaessa henkilöstölle sekä Suomen Partiolaisille. Tiedottamisesta vastaa ensisijaisesti viestinnästä vastaavat henkilöt. Mikäli em. henkilöitä ei tavoiteta, nimetään tiedottaja kriisiryhmän sisältä. Tapahtuneesta tiedotetaan tarvittaessa sisäisesti. Tiedottamisesta sovitaan tapauskohtaisesti. Tiedottamisessa voi käyttää apuna ulkopuolisia tukihenkilöitä. Kriisiryhmässä pohditaan tarvittavien tukitoimien järjestämistä ja jatkotoimenpiteitä. Tarvittaessa järjestetään defusing eli purkukokous ja debriefing eli psykologinen jälkipuinti (ks. sivut 32–35) Tiedottaminen partioliikkeen ulkopuolelle (omaiset, media). Tiedottamisesta vastaa ensisijaisesti viestintään nimetyt henkilöt.

Vaitiolovelvollisuus kriisin kohdatessa Partiojärjestöä kohtaavassa kriisissä on hyvä huomata, että kriisin vaiheista ollaan vaitiolovelvollisia tapahtuman ulkopuolisien tahojen suuntaan. Tämä vaitiolovelvollisuus sitoo työntekijöitä ja partiossa toimivia vapaaehtoisia luottamushenkilöitä esimerkiksi siten, ettei tapauksen yksityiskohdista voi keskustella yksityiskohtaisesti tilanteen ulkopuolisten kanssa (kotona, ystävien kanssa..) tai antaa lausuntoja asiasta mediasta soittavalle kyselijälle. Median kanssa noudatetaan kriisiviestintäohjeen mallia; asiasta tiedottavat sovitut tahot (lpk/piiri/joissain tilanteissa myös SP). Ulkopuolisten tahojen kanssa kriisin koskettamista henkilöistä ja kriisin vaiheista voidaan keskustella yleisellä tasolla (=mitä kriisistä on tiedotettu), välttäen turhaa spekulointia tai asioiden edelle menoa (”tiedän tällaisen seikan, muttei se ole vielä julkista”, tms.).

Kriisitilanteessa mukana olleiden kesken asiasta voidaan keskustella luonnollisesti avoimin kortein, mutta ulkopuolisten tahojen kanssa tulee noudattaa tahdikkuutta. Vaitiolovelvollisuudella - tai oikeammin sanottuna vaitiolo-oikeudella – osoitetaan tilanteen kunnioittamista ja taataan sopeutumis-/työrauha kriisin kohdanneiden ja sitä työstävien kesken.

Kriisiviestintään valmistautuminen Onnistunut viestintä on kriisitilanteessa korvaamatonta. Kriisiin osallisten kannalta on erittäin tärkeää, että juorut ja epäselvyydet korjataan heti, ja että heidän yksityisyyttään kunnioitetaan. Kriisiviestintään tulee siis olla varautunut, ja siihen liittyvät periaatteet ja työnjaot olla selvillä jo ennen kriisitilanteen syntymistä. Kriisiviestintäohjeen on oltava ajan tasalla ja avainhenkilöitä pitää säännöllisesti valmentaa kriisitilanteita varten. Kriisiviestintäharjoituksissa esiin nousseet puutteet ja kehityskohdat on korjattava. Kriisiryhmällä on oltava myös toimiva hälytysjärjestelmä, jonka avulla kaikki avainhenkilöt tavoitetaan nopeasti koska tahansa.

Kriisiviestintäohjeessa sovitaan käytännöistä, kuten kuka ja miten antaa haastatteluja, minkä ajan sisällä annetaan ensimmäiset tiedot ja kommentit tai miten lehdistötilaisuus järjestetään. Organisaatiolle tärkeät tiedotusvälineet ja muut sidosryhmät on kartoitettava, ja media- ja muiden rekisterien on oltava ajan tasalla. Omista ja muiden kriiseistä kannattaa ottaa opiksi.

13


Yhteydenotto ulkopuolisille Pohdittaessa kysymystä, missä tilanteessa otetaan yhteys viranomaisiin, vanhempiin tai mediaan, on hyvä käyttää maalaisjärkeä. Viranomaisiin ja vanhempiin yhteydenotossa kynnyksen tulisi olla alhaisempi kuin median kohdalla. Yhteydenottotilanteet vanhempiin on hyvä pitää ”matalalla” tasolla ja noudattaa avointa kommunikaatiota jopa pienistä poikkeavista tapahtuneista. Tällä avoimuudella lisätään vanhempien luottamusta partioharrastukseen ja vapaaehtoisiin johtajiin. Viranomaisyhteydenotot tulisi määrittää tilannekohtaisesti - mikäli esimerkiksi tapahtumapaikalla annettu ensiapu ei tunnu riittävältä, on hyvä pyytää ammattilainen paikalle. Lastensuojelullisissa kysymyksissä yhteydenottoa viranomaisiin ei pidä pelätä – he voivat olla vapaaehtoisen johtajan tukena tilanteissa, jotka herättävät kysymyksiä. Lastensuojeluviranomaisilta voi siis kysyä apua ja tukea rohkeasti ilman, että tarvitsee pelätä mahdollisia seurauksia.

Malli yhteistyötahoihin yhteydenottamisesta Oheisesta taulukosta 2. voidaan hahmottaa kriisiviestinnän laajuutta sekä vastuullisia tahoja. Vastuullisten tahojen sarakkeessa olevaa merkintää useamman tahon vastuista (lippukunta/piiri) luetaan kriisitilanteen mukaan eli pienemmässä kriisissä asian voi huolehtia myös lippukuntataso, suuremmissa tilanteissa tiedotusvastuuta voidaan myös jakaa erikseen sovittavalla tavalla. Esimerkiksi siis näin: Partioreissulta palatessa on tapahtunut liikenneonnettomuus, jossa on mukana loukkaantuneita partiolaisia. Tilanteessa oleva vastuuhenkilö ei ole itse loukkaantunut ja on voinut antaa ensiapua tovereilleen sekä hälyttää paikalle pelastusviranomaiset. Vastuullinen johtaja huolehtii tiedon tapahtuneesta piiriin sekä mukana olleiden vanhemmille. Tapahtuneesta ei todennäköisesti laadita tiedotetta medialle, asia ei laajemmin kiinnostane. Samainen tilanne tapahtuisi siten, että kysymyksessä olisi linja-auto-onnettomuus, jossa on partiolaisia mukana useammalta paikkakunnalta. Tällöin tiedotusvastuu asiasta siirtyy piirille, joka vastaa ajantasaisesta ja oikeellisesta tiedosta eri tahoille esimerkiksi www-sivujensa kautta, tms. välineitä käyttäen. Tarvittaessa asiasta annetaan myös tietoa medialle.

Median luonteesta Tiedotusvälineet pyrkivät hankkimaan yleistä mielenkiintoa herättävistä tapahtumista mahdollisimman nopeasti yksityiskohtaiset tiedot sekä arvioita tapahtuman syistä ja seurauksista. Viestinnästä vastaavien on varauduttava ennakolta • toimittajien suoraviivaisiin, jopa röyhkeisiin yhteydenottoihin ja tapahtumapaikalle pyrkimiseen • yllättävienkin tiedonhankintakanavien käyttöön • useiden henkilöiden ja organisaatiotasojen samanaikaiseen lähestymiseen Viestinnässä on muistettava hienotunteisuuteen, luottamuksellisuuteen ja salassapitoon liittyvät näkökohdat. Tärkeintä on antaa tosiasioihin perustuvaa tietoa tapahtumasta ja sen syistä. Vasta esim. virallisten tutkimusten valmistuttua on mahdollista antaa arvioita tapahtuman syistä, seurauksista ja siitä, kuinka tapahtuma olisi ehkä mahdollista välttää. Lausuntoja on syytä olla antamatta ennen kuin tieto on välitetty kriisiviestintäketjulle ja viestinnän työnjaosta on sovittu. Kriisiviestintäketjun mukaisessa medialle tiedottamisessa on luvallista ns. ostaa aikaa tilanteen selvittämiseksi ennen lausuntojen antamista. Tällöin on hyvä kiittää yhteydenotosta ja kertoa ajankohta, jolloin asiasta tiedotetaan (”Vastaamme kyselyihin tunnin kuluttua/klo xx”, asiasta annetaan tiedote, yms).

14


Haastateltavan oikeudet Journalistien ohjeen mukaan haastateltavalla on seuraavat oikeudet: • Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useammissa välineissä. Haastateltavan tulee aina saada tietää, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan taustaaineistoksi. • Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on yleensä syytä suostua, jos se toimitusteknisesti on mahdollista. Oikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle. • Haastateltavan kieltoon julkaista lausumansa tulee suostua vain, jos olosuhteet ovat haastattelun antamisen jälkeen muuttuneet niin olennaisesti, että julkaiseminen olisi selvästi kohtuutonta. • Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. Sidosryhmätiedot ajan tasalla Kriisitilanteeseen löytyy apua monelta taholta. Avunsaantikanavat vaihtelevat alueittain ja paikkakunnittain, esimerkiksi Etelä-Suomen ja Pohjois-Suomen välillä on suuria niin alueellisia kuin paikkakuntakohtaisiakin eroja. Tämän vuoksi on hyvä selvittää ennalta oman alueen/paikkakunnan avunsaantikanavat. Kun selvityksen on kerran tehnyt, ei pidä asettua aloilleen, vaan tiedot tulee päivittää tasaisin väliajoin. Internetin kautta on helppo selvittää oman toimintaympäristön kanavat, mistä erilaisiin tilanteisiin saa apua. Kriisin kohdatessa ei välttämättä ole aikaa selvittää perusteellisesti avunsaantikanavia ja valmiiksi koottu, päivitetty lista on tuolloin hyvä työväline, joka saattaa auttaa hädässä sellaisen tahon puoleen, jota ei äkkiseltään olisi tiennyt tai muistanut. Peruslistalle kuuluvat viranomaisten ja paikkakuntakohtaisten sairaalapalvelujen lisäksi muut järjestöt (SPR, A-klinikkasäätiö, auttavat puhelimet, www-palvelut sekä muut valtakunnalliset ja paikalliset järjestöt) sekä kirkot (evankelisluterilainen, ortodoksinen.. toimintaympäristön mukaan) tai muut uskonnolliset yhteisöt. Avunsaantikanavia listatessa on luonnollisesti hyvä selvittää, millaisiin tilanteisiin kultakin taholta apua voi pyytää. Sidosryhmälistan laatimisen voit aloittaa sivujen 32–35 listan (Kriisiammattilaisten yhteystietoja -taulukko) pohjalle.

15


Taulukko 2. Kriisiviestintä eri sidosryhmille ja siihen liittyvä työnjako

Sidosryhmä

Asiasisältö

Keinot ja kanavat

Vastuutaho/-t

Partiotoimihenkilöt piirissä/muussa maassa

Mitä tapahtunut Miten edetään Miten tiedotetaan

Palaveri Sähköposti Tekstiviestit

Piiri/Toiminnanjohtaja

Piirin johto

Mitä tapahtunut Miten edetään Miten tiedotetaan

Suorat yhteydet

Lpk/Piiri (laajemmalle johdolle)

Viestinnästä vastaava luottamushenkilö

Mitä tapahtunut Miten edetään Miten tiedotetaan

Suorat yhteydet

Piiri

Suomen Partiolaisten johto

Mitä tapahtunut Miten edetään Miten tiedotetaan

Suorat yhteydet

Piiri

Suomen Partiolaisten viestintäpäällikkö

Mitä tapahtunut Miten edetään Miten tiedotetaan

Suorat yhteydet

Piiri

Tapahtumajärjestäjä

Mitä tapahtunut Miten edetään Miten tiedotetaan

Suorat yhteydet

Lpk/Piiri

Aluejärjestöt

Tiivistelmä tapahtuneesta ja etenemisestä

Tiedote, www

Piiri

Luottamushenkilöt

Tilannekatsaus

Sähköposti, intranet

Lpk/Piiri

Lippukuntatoimijat

Mistä kysymys Miten toimia Mistä lisätietoa

Sähköposti, www

Lpk/Piiri

Partiolaisten vanhemmat

Tilannekatsaus (tarvittaessa)

Tiedote, www

Lpk/Piiri

Muut piirit

Tiivistelmä tapahtuneesta ja tilanteen etenemisestä

Tiedote, www

Piiri

Media

Tilannekatsaus

Tiedote Valmius haastatteluun Ajankohtaiswebbi – toimittajien palvelu internetissä

Lpk/Piiri - Tilanteen laajuudesta riippuen

Viranomaiset Kaupungit Seurakunnat

Tilannekatsaus Tilannekatsaus Tilannekatsaus

Suorat yhteydet Tiedote, www Tiedote, www

Lpk/Piiri Lpk/Piiri Lpk/Piiri

Muut tukijat

Tilannekatsaus

Suorat yhteydet

Lpk/Piiri

Muut järjestöt

Tilannekatsaus (tarvittaessa)

Tiedote, www

Lpk/Piiri

Lähiseudun asukkaat

Tilannekatsaus (tarvittaessa)

Tiedote, median kautta, jalkautuminen

Lpk/Piiri

16


Tärkeää taustatietoa

Lakitekstit Lastensuojelulaki 1.1.2008 voimaan tullut lastensuojelulaki velvoittaa jokaista lapsen ja nuoren kanssa toimivaa aikuista huolehtimaan lapsen etujen toteutumisesta. Laki asettaa velvoitteen tehdä lastensuojeluilmoitus, mikäli näin ei tapahdu. Lastensuojelulaissa jokainen alle 18-vuotias on lapsi ja oikeutettu turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.

”4§ Lastensuojelun keskeiset periaatteet Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle: 1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet; 2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon; 3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen; 4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden; 5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen; 6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä 7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.” Näiden perusteiden pohjalta lapsen kanssa toimiva partiojohtaja kykenee tekemään arvion, kuinka nämä asiat toteutuvat lapsen kohdalla. Mikäli lapsen kohdalla jokin näistä asioista ei toteudu (esim. ruumiillista koskemattomuutta on loukattu), on partiojohtaja velvollinen tekemään asiasta lastensuojeluilmoituksen. Ilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä.

”25§ Ilmoitusvelvollisuus Sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, nuorisotoimen, poliisitoimen ja seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt sekä muun sosiaalipalvelujen tai terveydenhuollon palvelujen tuottajan, opetuksen tai koulutuksen järjestäjän tai turvapaikan hakijoiden vastaanottotoimintaa tai hätäkeskustoimintaa taikka koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa harjoittavan yksikön palveluksessa olevat henkilöt ja terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia viipymättä ilmoittamaan salassapitosäännösten estämättä kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he tehtävässään ovat saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Myös muu kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö voi tehdä tällaisen ilmoituksen häntä mahdollisesti koskevien salassapitosäännösten estämättä.” Partiojohtaja ei ole salassapitovelvollinen asioistaan tämän lain tarkoittamassa merkityksessä. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen on mahdollista puhelimitse oman asuinpaikkakunnan sosiaaliviranomaisille virka-aikana. Viikonloppuisin akuuteissa tilanteissa voidaan lastensuojelutapauksiin saada apua hätäkeskuksen kautta numerosta 112, jolloin tilanteeseen saadaan esim. poliisi, joka on velvollinen tekemään ilmoituksen ja suojelemaan lasta tilanteen niin vaatiessa. Lastensuojelullisia tilanteita voi partiossa olla esim. lasta tullaan hakemaan kotiin päihtyneenä, lasta ei tulla hakemaan lainkaan tai kotiin ei saada yhteyttä, tiedetään kotiväen käyttävän alkoholia ja/tai pahoinpitelevän lasta, jne.

17


Päihdelainsäädäntö Suomalaisen partioliikkeen keskusjärjestö Suomen Partiolaiset ry on linjannut järjestön suhtautumisen päihteisiin vuonna 2001. Näihin linjauksiin voi tutustua keskusjärjestön www-sivuilla. Linjaus lähtee ajatuksesta, että partiossa johtaja on esikuva lapselle ja nuorelle, joka noudattaa yhteiskunnan lakeja ja asetuksia. ”Partiotoiminnassa noudatetaan muiden viranomaissäädösten ohella tarkasti myös päihteitä koskevaa lainsäädäntöä: Alle 18-vuotiaalle ei saa myydä eikä hän saa pitää hallussaan eikä kuljettaa edes mietoa alkoholijuomaa. Myös tupakkatuotteiden myynti alle 18-vuotiaalle on kielletty. Huumausaineiden käyttäminen ja hallussapito on huumausainerikos. Lain noudattaminen on helppoa: päihteet eivät kuulu partiotoimintaan. Vaikka laki ei kiellä aikuisia nauttimasta alkoholia tai tupakoimasta, partiojohtajan edellytetään kuitenkin lasten ja nuorten kanssa toimiessaan pitäytyvän kaikista päihteistä, myös tupakasta ja alkoholista.”

Traumaattiset tilanteet ja kehittyvät kriisit Kriisit voidaan jakaa kahteen ryhmään: traumaattiset kriisit ja kehityskriisit. Tässä asiakirjassa on keskitytty traumaattisten kriisien kohtaamiseen. Ne ovat tavallisesti äkillisiä, odottamattomia ja epätavallisen voimakkaista tapahtumista johtuvia kriisejä. Niiden tunnusmerkkejä ovat ennustamattomuus, kontrolloimattomuus, ne uhkaavat keskeisiä elämänarvoja ja niiden aiheuttama muutos on suuri. On normaalia reagoida epänormaaliin tilanteeseen! Ihmiset reagoivat kriiseihin hyvin eri tavoin, eikä ”oikeita tapoja” ole. Traumaattinen kriisi Traumaattinen kriisi voidaan jakaa neljään vaiheeseen (J. Cullberg): 1. Sokkivaihe suojaa ihmistä sellaiselta kokemukselta ja tunteilta, joita hän ei kestä tai pysty käsittelemään – ihminen näkee mitä tapahtuu, mutta ei saa tunnesidettä tapahtumaan. Kuin katsoisi elokuvaa. Sokkivaiheessa • ei ymmärretä mitä tapahtuu • käsitys ajasta muuttuu – jälkikäteen on vaikea arvioida ajan kulua • traumaattiset muistikuvat tallentuvat mieleen esim. hajuina, ääninä, kuvina, fyysisinä tuntemuksina, ahdistavina tunteina. • Tavallisimmat reaktiot sokissa ovat: o lamaantuminen, ei pystytä toimimaan tai ajattelemaan selkeästi (tavallisin) o rationaalinen käytös, pystytään toimimaan johdonmukaisesti o ahdistuminen, tarraudutaan toiseen, haetaan apua itselle, ei pystytä auttamaan muita o paniikki (harvoin) 2. Reaktiovaiheessa ihminen alkaa ymmärtää mitä on tapahtunut ja alkaa reagoida tapahtuneeseen fyysisesti ja psyykkisesti. • Tavallisia psyykkisiä reaktioita ovat mm. tunteiden ailahtelevuus, itku, pelko, ahdistus, häpeä, itsesyytökset, viha, tarve etsiä syyllistä, kova tarve puhumiseen. • Tavallisia fyysisiä reaktioita ovat vapina, univaikeudet, pahoinvointi, ruokahaluttomuus, sydänoireet, huimaus, väsymys, lihassäryt, säpsähdykset. 3. Työstämis- ja käsittelyvaiheessa ihminen saa etäisyyttä tapahtuneeseen. Hän alkaa käsitellä traumaattista kokemusta ja sen aiheuttamia seurauksia. Tässä vaiheessa: 18


• • • •

on tavallista, että mieli alkaa sulkeutua, ihminen ei halua/jaksa enää puhua tapahtuneesta moni kärsii muisti- ja keskittymisvaikeuksista ihminen voi olla kärsimätön ja herkkä suuttumaan tunnekokemukset alkavat normalisoitua, mikä voi aiheuttaa syyllisyyttä suhteessa menetykseen. Tunteiden ailahtelevuus on myös normaalia.

4. Uudelleen orientoitumisvaiheessa ihminen sopeutuu tilanteeseen, kiinnostuu uudelleen arjesta ja tulevaisuudesta. Traumaattiset muistikuvat muistuvat välillä mieleen ja niistä voi taas puhua. Muisti- ja keskittymisvaikeudet sekä tunnekuohut vähenevät ja tasoittuvat. Kehityskriisi Kehityskriisit ovat siirtymäkausia ihmisen elämänkaaressa ja ne kuuluvat luonnollisesti ihmiseksi kehittymisen ja kypsymisen vaiheisiin. Kasvuun ja vanhenemiseen liittyvät elämänmuutokset tuovat mukanaan kehityskriisejä (murrosikä, kotoa pois muuttaminen, opiskelijaelämästä siirtyminen työhön, lapsen syntymä…). Kehityskriisien hallinta johtaa persoonallisuuden kasvuun ja edelleen parempiin mahdollisuuksiin kohdata uusia ongelmatilanteita. Kehityskriisien kohdalla voidaan puhua myös elämänkriiseistä. Nämä elämänkriisit ovat tilanteita, joissa ihmisen siirtymäkaudet voivat olla liian raskaita.

Kehityskriiseistä puhuttaessa tulee muistaa, että ihmiset ovat yksilöllisiä. Yksilöllisyys vaikuttaa kehityskriisien kokemiseen siten, että toinen kokee elämään kuuluvan siirtymävaiheen ilman huomattavia muutoksia ja toinen tuntee tilanteen kriisinä. Elämänkriisit ovat vaikeammin rajattavissa ja monipuolisempia kuin traumaattiset kriisit.

Kriisissä olevan henkilön kohtaaminen • • • • • • • • • • • •

Rauhoita tilanne ja huolehdi turvallisesta ympäristöstä. Tarjoa apua aktiivisesti, kriisissä oleva ei aina jaksa hakea apua itsenäisesti. Ole läsnä ja kuuntele aktiivisesti Käy läpi tapahtunut. Ole rehellinen, älä välttele tai salaile totuutta. Kerro, mitä on tapahtunut ja katkaise huhuilta siivet. Kannusta puhumaan tapahtuneesta ja sen aiheuttamista tunteista sekä autetaan jäsentämään sitä. Rauhoittele kertomalla, että lähes kaikki reaktiot ovat normaaleja, eikä ihminen ole tulossa hulluksi. Näytä omat tunteesi, mutta vältä menemästä mukaan toisen ahdistukseen. Ole järkevä ja luonnollinen. Lohduta tavalla, joka tulee itseltäsi luonnostaan. Varaa aikaa, mutta varaudu myös siihen, että keskustelu saattaa olla hyvinkin lyhyt. Vältä fraaseja kuten ”voi sinua raukkaa”, ”kyllä kaikki järjestyy”, ”tiedän miltä sinusta tuntuu” tai ”parempi näin”. Järjestä tarvittaessa mahdollisuus soittaa kotiin. Muista myös mukana oleva ystävä, hänelläkin voi olla hätä, vaikkei kriisi koskisikaan suoraan häntä. Rutiinit ovat hyviä, kouluun ja muihin harrastuksiin on hyvä palata heti kun se on mahdollista. Sovi jatkotoimenpiteistä ja ohjaa kriisityön pariin (ks. keskeisten kriisiammattilaisten yhteystietoja)

19


Surun kohtaaminen Ihminen kokee surua esimerkiksi jonkin menetyksen tai pettymyksen yhteydessä. Surun kokeminen on terveen ihmisen normaali tapa reagoida elämässä eteen tuleviin ikäviin asioihin. Surun voimakkuus vaihtelee yleensä sen mukaan, kuinka tärkeänä olemme kokeneet menetyksen tai pettymyksen aiheuttaneen asian. Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa ja aikaa surra, vaan sureminen on aina yksilökohtaista ja ilmenee kunkin ihmisen kohdalla eri tavoin. Yhdistävä ajatus surun kokemisessa on, että surusta selvitäkseen tulee tehdä surutyötä. Surutyössä voi olla avuksi, jos ympärillä on välittäviä ihmisiä olemassa läsnä. Surun kohtaaminen lähimmäisenä voi olla äärettömän vaikeaa – sanojen löytäminen ei ole helppoa, jolloin on hyvä muistaa, että surevaa lohduttaa usein sanoja enemmän teot, kosketus, pelkkä kuuntelu ja läsnä oleminen. Partiokentällä toimiessamme kohtaamme monenlaisista syistä johtuvaa surua. Surun kohtaamisessa on tarpeen: • selvittää tapahtunut ymmärrettävästi, ota huomioon partiolaisen ikä ja kehitystaso • selvittää mahdolliset väärinkäsitykset heti • välttää abstrakteja selityksiä; esimerkiksi lapsen kysymykseen, missä kuollut on, voi vastata omantunnon mukaan lempeän konkreettisesti sen, ettei kukaan tiedä, mutta näin uskotaan, tms. • olla kaunistelematta asiaa; älä vertaa kuolemaa uneen tai matkaan, vaan käytä rohkeasti sanoja kuolema ja kuollut. Anna partiolaiselle aikaa ymmärtää. • Ole avoin kysymyksille ja valmis juttelemaan, kun partiolainen haluaa. • Älä odota juttutuokiosta kovin pitkää. • Katselkaa kuvia, käykää haudalla.. • Älä rajaa partiolaisen leikkejä/piirroksia.. Tee menetyksestä todellinen. • Näytä omat tunteesi. • Vie mahdollisuuden/harkinnan mukaan partiolaiset hautajaisiin. • Pidä muistoesineitä esillä. Tue emotionaalista hallintaa. • Jatkuvuus ja tutut rituaalit partion toiminnassa tukevat surutyötä tekevää. • Vältä turhia ihmissuhteiden katkeamisia. • Kerro surureaktiosta, kuolemanpelosta, syyllisyydentunteista. Partiolaisen osallistuminen hautajaisiin edellyttää: • Henkistä valmentamista; partiolainen tietää, mitä odottaa. • Omainen tai muu saattaja koko ajan lähellä, mukana. • Jälkipuinti tapahtuu aina partiolaisen ehdoilla. Surureaktioita Välittömät surureaktiot: • shokki, epäily, kieltäminen • pelko ja vastustus (kauhistuminen, voimakas protestointi) • apatia, lamaannus • kaikki jatkuu entisellään; sureva hakee turvaa tavallisista ja tutuista asioista

20


Tavallisia surureaktioita: • ahdistus • voimakkaat muistot • unihäiriöt • masennus, kaipaus, ikävä • syyllisyys, itsesyytökset, häpeä • keskittymisvaikeudet, kouluvaikeudet • ruumiilliset oireet • traumaattiset leikit • suru ei ole mielessä koko ajan Muita mahdollisia reaktioita: • regressiivinen käyttäytyminen (taantuminen) • muiden välttely • kuvitelmat • persoonallisuuden muutokset • tulevaisuuspessimismi • syyn ja tarkoituksen pohtiminen • kehittyminen ja kypsyminen Kuolemasta ja lapsen surusta on kirjoitettu paljon. Johtajan kannattaa tutustua alan kirjallisuuteen näiden ohjeiden tueksi.

Fyysinen ja psyykkinen ensiapu Akuutissa kriisitilanteessa on tärkeä tunnistaa ja osata antaa fyysisen ensiavun lisäksi myös psyykkistä. Psyykkisen ensiavun antamisen perustaitoja auttaa tieto esim. kriisin eri muodoista, sokkivaiheen kulusta, yms. Psyykkistä ensiapua akuuttiin tilanteeseen on esimerkiksi shokkipotilaan hoitaminen sanoin ja läsnäolon voimalla sekä keskustelu tilanteessa olleiden kesken tapahtumahetken mentyä ohi – puhuminen, kuunteleminen, tapahtuman läpikäynti. Psyykkistä ensiavun antamista ei tule pelätä – usein riittää jo läsnäolo ja tiukemmissa tilanteissa kysymys ”haluaisitko puhua jonkun kanssa?” ja hoitoon ohjaaminen, hoidon etsiminen yhdessä. Viranomaisverkoston ylläpitämät jälkipuinti-/kriisiryhmät auttavat avun ja ohjaamisen merkeissä mm. seuraavissa tilanteissa: • onnettomuus (tulipalo, liikenneonnettomuus..) • kuolemaan johtanut onnettomuus, itsemurha tai murha, jonka kohteena on ollut partiossa oleva lapsi/johtaja tai heidän perheensä jäsen Kuolemantapauksissa asiantuntemus tilanteen käsittelyyn löytyy aina kirkosta. Kuolemantapauksissa on kuitenkin hyvä tiedostaa, että jotain voi tehdä tilanteessa välittömästi ja sen jälkeen auttaakseen. Näistä toimenpiteistä voit lukea sivuilta 20-21.

Koulutusmateriaali kriiseihin liittyen Kriiseihin on hyvä varautua pohtimalla ennalta niin toimintamalleja kuin mahdollisia kriisin aiheuttavia tilanteitakin. Paras tapa selvitä kriiseistä on varautuminen ja kouluttautuminen tilanteisiin ennalta. Kriisitoimintaohjetta on hyvä pitää esillä niin piirin kuin lippukuntienkin johtajiston kesken.

21


Kriisitoimintaohjeen (= tämä dokumentti) lisäksi toiminnassa on hyvä jatkuvasti olla tekemisissä SP:n turvallisuusohjeiden kanssa, joiden pohjalta tulee suunnitella mm. leirien turvallisuus. Kriisitoimintaohje on laajempi paketti, joka antaa valmiudet varautua mahdolliseen äkilliseen poikkeukseen, joka vaatii erityisiä toimenpiteitä. Nämä molemmat dokumentit on hyvä käydä läpi johtajiston kanssa säännöllisesti ja käsitellä myös esimerkiksi ryhmänohjaajakoulutuksessa.

Turvallisuusohjeet sekä jatkossa kriisitoimintaohje on esillä piirin koulutuksissa mm. partiojohtajaperuskurssilla. Näin poikkeuksiin voidaan varautua yhdessä. Lippukunta voi turvallisuuskysymyksiin ja kriisitoimintaohjeeseen liittyvien asioiden koulutukseen pyytää tarvittaessa apua piiristä.

Akuuttitilanne kriisin aikana Kriisin hallinta Toimintamallit: partiotoiminnassa tapahtuvat kriisit ja partion ulkopuoliset kriisit (Sisältää lainauksia Jibbon kriisivihosta, Suomen Mielenterveysseuran koulutusmateriaalista ja Koulukiusaamiseen puuttuminen -kirjasta, pienin partiomaustein) Partiossa on kaikkien hyvä olla. Tämän varmistamiseksi on pyrittävä toimintakulttuuriin, jossa epäkohtiin puututaan epäröimättä ja selkeästi. Poiskatsominen ja vähättely ovat laiminlyöntejä, jotka voivat yksilötasolla johtaa hyvinkin suureen ahdistukseen. Partiolaisen kuolema Partiossa nuoren kuolema vaikuttaa lippukunta-/toimikuntakavereihin. Tällaisen yhteydenoton tullessa toimistolle asiaa hoitaa ensisijaisesti tapahtuman parhaiten tunteva työntekijä. Mikäli hän ei ole paikalla tai tilanne on kovasti päällä, asiaa hoitaa se työntekijä, johon ensiyhteys on otettu. Ihmiseen, joka on ottanut yhteyttä, luodaan keskustelukontakti, häntä lohdutetaan tarvittaessa ja arvioidaan avun tarve ja ohjataan sen pariin. Hyvä tapa on ollut järjestää toimintaryhmän kokoukseen kriisityöntekijä, joka käsittelee tapahtunutta ryhmän kanssa. On hyvä muistaa, että usein kriisiapua annetaan myös koulussa. Lapsiryhmien kohdalla on hyvä varmistaa, että ryhmän johtaja on itse saanut tukea tapahtumaan, jotta hän pystyy käsittelemään asiaa lasten kanssa kokouksissa.

Partiolaisen lähiomaisen kuolema Kun lapsi tai nuori saa suruviestin esimerkiksi retkelle, on tärkeää, ettei häntä jätetä yksin. Lasta tai nuorta ei päästetä yksin kotiin, vaan varmistetaan, että hänellä on tukenaan turvallinen aikuinen tai muu henkilö, ja että kotona on joku ottamassa vastaan. Piirin puolelta huolehditaan myös siitä, että lohtua antanut johtaja voi hyvin.

22


Työntekijän kuolema tai vakava tapaturma Kriisin kohdatessa työyhteisöä hoidetaan se sisäisesti ja käytetään tarvittaessa kriisiammattilaisten apua. Mikäli tilanne on hankala, ottaa Suomen Partiolaiset vetovastuun tilanteen tiedottamisesta ulospäin.

Toimenpiteet kuolemantilanteisiin Välittömät toimenpiteet Jos tieto esim. läheisen kuolemasta tulee partiotapahtuman aikana, partiolaiselle kertomisen tilanteessa tulee tehdä yhteistyötä kodin kanssa. Pyydä paikalle perheenjäsen kertomaan tieto partiolaiselle. Tarvittaessa viestin kertominen voidaan tehdä yhteistyössä kriisiryhmän tai ammattilaisen kanssa. Partiolaisen kotiuttaminen kuolemantilanteessa vaatii aina aikuisen saattajan. Kerro ryhmän muille jäsenille erikseen heidän ystävänsä surusta ja surureaktiosta. Anna tilaa myös heidän kokemilleen tunteille. Pyri luomaan tilanteeseen tarvittava erityinen turvallisuuden ja läheisyyden tunne.

Jälkitoimenpiteet Kuolemantapauksen jälkeistä seurantaa ei tule sivuuttaa tai unohtaa. Riittävästä levosta, ravinnosta ja ulkoilusta (päivärytmi) huolehtiminen kuuluu surutyöhön ja partiossa johtaja voi olla seuraamassa tämän toteutumista omalta osaltaan. Toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa on varattava aikaa partiolaisen omalle tilanteen käsittelylle ja hyväksyttävä näin myös se, jos partiolainen ei hetkeen ole mukana toiminnassa – silti voi olla partiosta yhteydessä lähimmäisenä halutessaan. Anna surijan itse päättää milloin ja minkä verran hän puhuu tapahtuneesta. Tuttujen rituaalien säilyttäminen on tärkeää ryhmässä ja koko yhteisössä. Rituaalien lomaan on hyvä antaa partiolaiselle tilaa ja aikaa ilmaista tunteitaan eri tavoin (piirtäminen, puhuminen, kynttilät, valokuvat..). Johtaja voi myös osaltaan olla selvittämässä mahdollisen jatkohoidon tarvetta (miten tapahtuman kokenut selviytyy, onko havaittavissa avun tarvetta..). Hautajaisiin osallistuminen, surunvalittelut ja muunlainen muistaminen tapahtuu aina oman harkinnan mukaan. Hautajaisiin liittyvistä kysymyksistä voidaan keskustella tarvittaessa. Hautajaisiin valmistauduttaessa on hyvä kertoa, mitä odottaa. Hautajaistilanteessa tulee varmistaa, että omainen tai muu saattaja koko ajan lähellä, mukana. Kuolemantapauksissa, kuten muissakin kriiseissä jälkipuinti tapahtuu aina partiolaisen ehdoilla.

Lapseen tai nuoreen kohdistuva väkivalta tai seksuaalinen hyväksikäyttö Lapseen tai nuoreen kohdistuvan väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäyttötilanteen tullessa ilmi on siihen reagoitava välittömästi. Tilanne pyritään selvittämään ja mahdolliset väärinkäsitykset tai juorut rajaamaan pois. Silloin kun väkivalta tapahtuu lapsen kotona, tehdään lastensuojeluviranomaisille ilmoitus. Toimiston työntekijän on helpompi tehdä ilmoitus ”viran puolesta” kuin esimerkiksi lippukuntatoimijan. Ilmoituksen tekemistä ei kannata viivytellä eikä pelätä. Sosiaalityöntekijöiden tehtävä on arvioida avun tarve. Jos vapaaehtoisena luottamushenkilönä tai työntekijänä on vaikea arvioida, onko lapsesta herännyt huoli riittävää lastensuojeluilmoituksen tekemiseksi, voi asiaa kysellä yleisellä tasolla esimerkiksi oman kunnan sosiaalipäivystyksestä. Lapsen henkilöllisyyttä ei tällöin tarvitse paljastaa. Partiossa tapahtuneeseen väkivaltaan reagoidaan tekemällä rikosilmoitus tai tutkintapyyntö rikoksen 23


tekijästä ja varmistamalla, ettei tilanne jatku, ja ettei kyseinen henkilö ole enää lasten ja nuorten kanssa tekemisissä. Pj-valtakirja voidaan mitätöidä. Asia on syytä käsitellä huolellisesti sekä lapsen vanhempien kanssa että lippukunnassa. Täysi-ikäiseen kohdistuvassa väkivaltatilanteessa voidaan rikosilmoitus tai tutkintapyyntö tehdä itse tai rohkaista henkilöä itse tekemään ilmoitus.

Kiusaamistapaukset Kiusaamistapauksia tulee ilmi melko usein. Osa on puhtaasti partiossa tapahtuvia kiusaamisia, ja osa siirtyy esimerkiksi koulumaailmasta myös partioon. Kaikkiin kiusaamistapauksiin on suhtauduttava vakavasti ja niihin(kin) tulee puuttua välittömästi. Oma johtaja tai lippukunnanjohtaja on yleensä ensisijainen ja luontaisin kiusaamiskeskustelun vetäjä, mutta erityisesti vaikeissa tapauksissa tai johtajien ollessa hyvin nuoria ja/tai epävarmoja on hyvä ottaa mukaan keskusteluun piirin työntekijä tai esimerkiksi alueohjaaja. Keskustelun vetäjän ei tarvitse olla kasvatuksen ammattilainen, mutta pieni valmistautuminen etukäteen on varmasti hyvä, sillä kiusaamistapaukset ovat usein hyvin tunnepitoisia. Olennaista on se, ettei partiossa suvaita kiusaamista ja että yhdessä asianosaisten kanssa pohditaan ratkaisua tilanteeseen. Syyttely ja painostus eivät useinkaan ole kovin toimivia, vaan ratkaisukeskeisyys ja tilanteen systemaattinen seuranta ovat hyviä avainsanoja kiusaamistapauksiin. Silloin, kun kiusaaminen ei tapahdu vain partiossa, voi olla hyvä ottaa yhteys myös (vanhempien kautta) kouluun, ja koordinoida yhdessä opettajan kanssa tilanteen selvittämistä.

Christina Salmivalli on kirjoittanut hyvän oppaan nimeltä Koulukiusaamiseen puuttuminen. Kirjassa esitellään mm. erilaisia käytännöllisiä menetelmiä kiusaamiskeskustelun käymiseen, joista kukin voi valita itselleen ja tilanteeseen sopivimman. Salmivalli tiivistää keinot yksilötason kiusaamisen vähentämiseksi näin: • välitön puuttuminen • tuki kiusatulle • keskustelut kiusaamiseen osallistuneiden kanssa • keskittyminen ratkaisun löytämiseen • vanhemmat mukaan tarvittaessa • seurantakeskustelut! Myös Mannerheimin Lastensuojeluliitolta löytyy julkaisu ”Huomaan. Tukioppilastoiminnan koulutusmateriaali koulukiusaamisen ehkäisyyn”, josta löytyy hyviä vinkkejä kiusaamistapauksiin.

Metsäpalo tai muu toimintaympäristön tuhoa aiheuttanut partiotapahtuma Mikäli partiolaisten toiminnan seurauksena tuhoutuu esimerkiksi metsää tai rakennuksia, huolehditaan ensin paikalla olijoiden turvallisuudesta, hälytyksen tekemisestä ja lisäonnettomuuksien estämisestä. Viestinnässä noudatetaan kriisiviestintäohjetta. Paikalla olleiden partiolaisten kriisiavun tarvetta arvioidaan tilannekohtaisesti. Mikäli tilanne edellyttää jälkityötä, voidaan järjestää esimerkiksi väijy estämään uusia metsäpaloja. Myös partiolaisista johtumattomat luonnonkatastrofit saattavat aiheuttaa haasteita/kriisejä partiotoiminnalle. Niihin tulee varautua ja toimia tilanteen mukaan.

24


Päihteiden väärinkäyttö partiotapahtumassa Mikäli partiossa tapahtuu päihteiden väärinkäyttöä johtajien tai nuorten taholta, on johtajiston heti puututtava asiaan. Johtajiston tulee puuttua asiaan myös, mikäli tietää tai havaitsee partiolaisen vanhempien alkoholin väärinkäyttöä. Varhaisen puuttumisen menetelmän merkeissä lasten ja perheiden parissa toimivilla on yhteinen tavoite: varhainen avun tarpeen tunnistaminen ja varhaisen tuen järjestäminen lapselle ja perheelle. Myös partiojärjestö voi osaltaan olla palana varhaisen puuttumisen verkostossa. Ensimmäinen askel kaikessa päihteiden väärinkäytössä on huolen puheeksi ottaminen, asiaa ei missään tilanteessa saa ohittaa. Suomen Partiolaiset on linjannut järjestön suhtautumisen päihteisiin vuonna 2001. Linjaukseen voit tutustua sivulla 16.

Rikokset partiotoiminnassa Partiotoiminnassa, kuten muussakin arjessa, tulee noudattaa Suomen lakia. Lainvastaista toimintaa havaitessaan partiojohtajan tulee puuttua tilanteeseen (itseään vahingoittamatta, lain suomin keinoin) sekä ilmoittaa viranomaisille rikkomuksesta. Partiotoiminnassa saattaa kohdata esim. henkilöön, omaisuuteen tai ympäristöön kohdistuvia rikoksia, joihin tulee puuttua asianmukaisella tavalla. Havaittu rikos voi olla esim. äärimmilleen viety kiusaaminen (henkinen tai fyysinen), näpistely, kololle tai kämpälle murtautuminen, henkilön yksilöön kohdistuva loukkaaminen (pahoinpitely, uhkailu, ilkivalta..) tai ympäristörikosesimerkkeinä laittoman kaatopaikan löytäminen, vesien pilaaminen, suojelukohteiden tärveleminen. Partiolaisen tulee toiminnassaan osoittaa esimerkillisyyttä myös rikoksiin puuttumisen ja niiden välttämisen suhteen. Rikoksen koskettaessa partiolaisia jollain tapaa, tulee jälkihoidosta huolehtia tilanteen vaatimin keinoin (esim. ohjata uhri rikosuhripäivystykseen, tm. avun lähteille). Rikoksen kohdatessa partiossa tai partiolaista tulee tilanne huomioida toiminnassa.

Imagolliset kriisit Aina kriisin syntymiseksi ei tarvita mitään erikoista tapahtumaa, vaan kriisi voi syntyä toimintaan kohdistuvan yleensä negatiivisen keskustelun kasvaessa. Partiotoiminnan imagoon, maineeseen kohdistuva kriisi voi syntyä jonkin yksittäisen partiolaisen toiminnan johdosta (esimerkkinä nuoreen kohdistuva hyväksikäyttö) tai jonkin yhteisön toimesta. Imagolliseen kriisiin ei välttämättä tarvitse edes tapahtumaa, vaan tällainen kriisi voi syntyä ihmisten mielissä. Ensisijaisesti tulee välttää imagollisia kriisejä ja pyrkiä pitämään partiotoiminnan julkisivu hyvänä. Imagollisen kriisin kohdatessa tulee keskittyä hyvään viestintään sekä perustoiminnan sujumiseen moitteetta. Imagollinen kriisi ei saa päästä kasvamaan toiminnasta johtuen suuremmaksi. Jo pienempäänkin imagolliseen kriisiin tulee kiinnittää huomiota ja tehdä tarpeelliset toimenpiteet kriisin laannuttamiseksi.

Tautiepidemiat Kriisin aiheuttajana voi toimia myös liikkeellä oleva kulkutauti, joka herättää keskustelua. Tällaisten tautiepidemioiden tiedostaminen ja niihin varautuminen partiotoiminnan sisällä varmistavat epidemiasta aiheutuvan haitan minimoinnin. Parhaimmillaan hyvä varautuminen voi estää epidemioiden haitallisen vaikutuksen partiotoimintaan (esimerkiksi siten, että hyvällä tiedottamisella vältetään osallistujakato leirille influenssaepidemian aikana). Partiossa tulee varautua toimintaa suunnitellessa mahdol25


listen tautiepidemioiden kohtaamiseen ja niiden leviämisen välttämiseen (esim. hygieniatoimenpitein). Varsinkin hyvään tiedottamiseen kannattaa panostaa tällaisten tautiepidemioiden aikana, jolloin voidaan jopa välttää epidemian aiheuttama kriisi partiotoiminnassa.

Nuorisokentän kriisit Nuorisokentän kriiseihin voidaan ajatella kuuluvaksi millaisia kriisejä tahansa – pienemmistä (jokin paikkakunnan nuorten keskuudessa tapahtuva asia) aina laajempiin, koko maan nuoria koskettaviin tapahtumiin (esim. kouluampumiset). Ovatpa nuorisokentällä ilmenevät kriisit kokoluokaltaan mitä vain, tulee aikuisen aina suhtautua niihin vakavasti eikä sivuuttaa asiaa. Näin tulee toimia myös partiossa – mikäli jokin nuorten keskuudessa elävä asia keskusteluttaa, tulee sen läpikäymiselle antaa tarvittava aika tapahtuneen painoarvon mukaan. Luonnollisesti myös partiossa tulee käsitellä tilanteen mukaan koko yhteiskuntaamme koskevia nuorisokentän kriisejä kunkin paikkakunnan/toimintaryhmän/tms. tarpeiden mukaan. Partiojohtajan tehtävä nuorisokentän kriisejä käsitellessä on toimia aikuisena nuorille sekä osaltaan tarjota kuuntelijaa/keskustelijaa tilanteessa, jossa nuoret kaipaavat lähimmäistä. Ammattilainen ei tarvitse olla, tarvittaessa voi ohjata sellaisen luo. Nuorisokentän kriisien suhteuttaminen aikuisuuden kautta saattaa osaltaan olla laimentamassa jotain pienempää jonkin yhteisön keskuudessa vellovaa kriisiä (esim. jonkin ystäväryhmän välisten suhteiden käsittely).

Verkkoyhteisöt kriisissä Verkkoyhteisöissäkin voi piillä kriisi. Nykypartiolainen liikkuu sujuvasti myös sähköisessä ympäristössä hyvinkin nuoresta alkaen. Oikeassa elämässä tapahtuvat asiat siirtyvät nopeasti myös verkkoyhteisöihin, joissa nuoret puivat asiaa. Verkossa liikkumiseen liittyy myös mahdollisuuksia kriisin syntymiseen – sen kautta voi altistua/syyllistyä henkilöön kohdistuvaan rikokseen (uhkailu, identiteettivarkaus, tms.) tai verkossa voi törmätä tietoturvarikokseen. Jokin pienempi kriisi voi ilmetä verkossa ja nousta sitä kautta arkeen. Nykyisten verkkoyhteisöjen nopeus on huimaa – kun jotain hätkähdyttävää tapahtuu reaalielämässä, aika lasketaan muutamissa minuuteissa, kun asiasta on jo verkossa. Verkkoyhteisöistä voi kriisin tullen saada myös apua, esimerkiksi vertaistukea voi löytyä keskustelemalla tapahtuneesta verkossa. Verkkoyhteisö voi myös osaltaan olla tukemassa kriisin jälkeisen yhteisöllisyyden vahvistumisen kokemusta, muttei tietysti kokonaan korvaa ns. fyysistä yhteisöllisyyttä. Partiojohtajalle voi olla hyötyä tutustua nuorten suosimiin verkkoyhteisöihin ennalta ja olla mukana siellä aikuisena, näin hädän hetkellä hän voi osaltaan olla auttamassa verkon kautta esim. leirillä sattuneen onnettomuuden jälkeen. Yhteisöissä mukana oleminen saattaa myös auttaa suhteuttamaan mahdollisia verkon kautta syntyviä kriisejä. Kriisiviestintä ja siihen liittyvä työnjako Kriisin ensi hetkestä lähtien sovitaan selkeästi ulkoisen viestinnän työnjaosta: kuka tiedottaa julkisuuteen. Sovitusta pidetään kiinni kaikissa olosuhteissa. Sopiminen tapahtuu olemassa olevan suunnitelman pohjalle tai perustellusti toisin. Yhteydenotot ohjataan suoraan oikealle sovitulle henkilölle. Muut eivät tiedota.

Sisäisestä viestinnästä vastaa yhdessä sovitun mukaisesti lippukunta ja piiri (jäsenilleen) ja SP (valtakunnallisesti). Partiotoimijoiden tulee hyvällä valmiussuunnitelmalla ja kriisiviestintäohjeella luoda kullekin tapahtumalle tapahtuman kokoon ja luonteeseen sopiva käytäntö kriiseihin valmentautuen. 26


Kaiken viestinnän pääperiaatteena on, että se taho tiedottaa, joka parhaiten tuntee tapauksen. Jos toisin sovitaan, on päätöksen oltava selkeä ja kaikkien tahojen siitä tietoisia. On huomattava, että esimerkiksi onnettomuuksien seuraukset vaikuttavat myös piirin ja SP:n toimijoihin, jolloin on myös tärkeää, että he saavat tiedon asiallisesti. Yleensä tapahtuman tai lippukunnanjohtaja kertoo tapahtuneesta ylemmälle johtajalleen, piirin toiminnanjohtajalle, lasten vanhemmille ja lippukunnan muille johtajille. Piirin toiminnanjohtaja ja/tai tiedottaja tiedottavat asiasta piirinjohtajalle, muille lippukunnille, Suomen Partiolaisille ja tarvittaessa medialle. Mikäli kriisitilanteesta ilmoitetaan piirin toiminnanjohtajalle, tiedottamisen yleissääntönä voidaan pitää sitä, että tapahtuman järjestäjä tiedottaa kriisitilanteessa vain sisäisesti, ulkoinen tiedottaminen huolehditaan piiristä. Kriisitilanteen laajuuden mukaan sovitaan tiedottaminen lippukunnan ja piirin kesken. Tiedustelut ohjataan eteenpäin oikealle, sovitulle henkilölle. Muut eivät tiedota. Kysyjille voi vastata, että meillä tästä asiasta tiedottavat piirin toiminnanjohtaja ja/tai tiedottaja - älä siis selittele tapahtunutta tai sano: “me ei saada kertoa tästä”. Aina voi sanoa, ettei tiedä ja pyytää ottamaan yhteyttä oikeaan henkilöön.

Kriisin jälkihoito Tilanteen jälkihoito on usein juuri sitä apua, jota partiotoimijoilta (lippukunta/piiri) kaivataan. Akuutin kriisiavun saamisen jälkeenkään tilannetta ei voi jättää sikseen. Kriisin jälkihoidosta puhuttaessa tulee muistaa, että ensisijaisen jälkihoidon antavat aina ammattilaiset. Purkukeskustelut Tilanteesta riippuen on tärkeää pitää esimerkiksi johtajiston kokous, toimintaryhmän kokous sekä vanhempainilta, jossa tilanne käydään läpi. Lippukunnan johtajisto voi tarvita paljonkin tuke kriisin käsittelyyn lippukunnassa ja vanhempien kanssa. Purkukeskusteluja käydessä voi olla apua ammattilaisten käyttämistä defusing- ja debriefingmalleista, joita voi soveltaen käyttää myös ei-ammattilainen, mikäli ammattiapu ei ulotu kaikille tasoille. Defusing eli purkukeskustelu

Defusing on asian purkamista, vaarattomaksi tekemistä ja tilanteen aiheuttamien hait­tojen lievittämistä. Defusing on ryhmäprosessi, jossa asianosaiset/ auttajat itse purkavat kokemuksiaan psyykkisesti kuormittavasta tilanteesta. Auttajat auttavat itseään ja toisiaan (stressinhallinta).

Tarkoitus • nopea posttraumaattisten reaktioiden purku • kokemusten ja mielikuvien normalisointi sekä rauhoittuminen ja paluu arkirutiineihin • sosiaalisen verkoston vahvistaminen (samankaltaiset kokemukset, tuki, ei eristäy­dytä) • debriefing-tarpeen arviointi Istunnon vaiheet • johdanto (lyhyt): tarkoitus • läpikäynti: faktat, ajatukset ja tunteet tapahtuneeseen liittyen • informaatio: yhteenveto, normalisointi, hallinto, jatko 27


Istunnon periaatteita • Istunto pidetään nopeasti järkyttävän tilanteen jälkeen. • Istunto kestää 20 - 45 min. • Vetäjä/ koollekutsuja on esimies tai valitaan ryhmän keskuudesta. • Keskustellaan, rohkaistaan puhumaan, kaikille mahdollisuus puhua. • Ei sovelleta hierarkiaa. • Muistetaan luottamuksellisuus. • Kartoitetaan lisäavun tarve. • Eri auttajaryhmille voidaan pitää oma purkutilanne. Eroaa debriefing-menetelmästä seuraavasti: • Defusing ei vaadi debriefing-henkilöstöä eli ulkopuolisia asiantuntijoita. • Defusing on tarkoitettu yhdessä työskenteleville ammattiryhmille. • Defusing on lyhytkestoinen. • Defusing ei noudata debriefingiin verrattavaa rakennetta. Debriefing-työskentely

Debriefing eli psykologinen jälkipuinti on eräs kriisi-intervention muoto, ammattilaisten vetämä ryhmämenetelmä osallisten aistimusten, kokemusten ja reaktioiden seikkaperäistä käsittelyä varten. Se järjestetään yksilöllisesti tai ryhmäistuntona kaikille traumaattiseen tapahtumaan osallistuneille kahden tai kolmen päivän kuluessa traumaattisesta tapahtumasta. Ryhmän vetäjä kannustaa osallistujia kuvailemaan kokemuksensa tapahtumista sekä niiden herättämiä ajatuksia ja tunteita. Tarkoituksena on, että osallistujille muodostuu tapahtuneesta tarina, johon he voivat ripustaa omia hajanaisia muistikuviaan. Tällaisen jäsentämisen katsotaan ehkäisevän myöhempää psyykkistä oireilua ja varsinaisen traumaperäisen stressihäiriön kehittymistä.

Debriefing-työn lähtökohtana on tapahtuman äkillisyys, traumaattisuus ja järkyttävyys, eivät ihmisten fyysiset ja psyykkiset reaktiot. Yleensä tilanteessa kyse on siitä, että tavalliset ihmiset ovat joutuneet tilanteeseen (äkillinen loukkaantuminen, onnettomuus, väkivallan kohteeksi joutuminen, läheisen äkillinen kuolema…), jossa heidän selviytymiskeinonsa ovat tilapäisesti riittämättömät. Joskus apua tarvitaan, vaikka henkilö olisi vain joutunut traumaattisen tilanteen silminnäkijäksi tai auttajaksi johonkin tilanteeseen. Menetelmän tehokkuudesta on hyviä kokemuksia jo useista maista. Suomessa menetelmää on käytetty useita vuosia monilla paikkakunnilla.

Debriefingissä on perimmiltään kysymys tapahtuneen käsittelystä seuraavien kysymysten avulla: • Mitä on tapahtunut? • Miten ja mitä kukin on saanut tietää tapahtumasta? • Mitä kukin ajatteli? o On tärkeää puida ajatukset tapahtuman/tiedon saamisen hetkellä, jokaisen on hyvä sanoa jotain! • Miltä tuntui? o On tärkeää hahmottaa, että tunteita tapahtuneesta syntyy myöhemminkin, myös tunteista olisi jokaisen hyvä kertoa edes vähän. • Miten keho reagoi? o Kehossa voi tapahtua muutoksia (jännittymistä, kipuja, levottomuutta..) huomaamatta. o Nämä on hyvä tiedostaa ja ymmärtää normaaliksi tapahtuneen hetkellä. • Miten voi auttaa itseään/toista eteenpäin? o puhuminen, muistelu, arki, liikunta.. 28


• Mitä tapahtuneen jälkeen? Debriefing-työskentelyn kautta pyritään myös voittamaan tapahtuneen torjuminen ja tukea nor­maalin surutyön käynnistymistä. Istunto helpottaa ryhmän keskinäisen sosiaalisen tuen käynnistymistä. Debriefing-istunnon periaatteita • Istuntoa johtaa ammattilainen. • Istunto on luottamuksellinen. • Istuntoon osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. • Istuntoon osallistujat ovat yhdenvertaisia. • Istunnossa jokainen puhuu vain omasta puolestaan. • Kyse on jokaisen läsnäolijan auttamisesta. • Ei ole kyse kritiikkipalaverista eikä vastuiden selvittelystä. Nämä asiat saa silti tuoda esille, mutta palaveri ei pureudu näiden käsittelyyn. Debriefing-työskentelyssä on tavoitteena saada osalliset kantamaan yhdessä traumaattisen tilanteen vaikutukset sekä tukea toinen toisiaan. Istunnon kulku • Kestää yleensä 2 - 3 tuntia. • Aloituksessa kerrotaan säännöt; tarkoitus on olla koko istuntoaika yhdessä. • Aluksi kerrotaan faktat eli mitä on tapahtunut. • Istunnossa käsitellään vaiheittain tapahtumaan liittyviä aistimuksia, kokemuksia, reaktioita, ajatuksia ja tuntemuksia. • Istunnon lopussa tarkastellaan kokemusten yhtäläisyyttä ja normaalisuutta, hahmotel­laan mitä edessä on (arkeen palaaminen), vaihdetaan yhteystiedot sekä sovitaan mahdollisista jatkotoimista (esim. seurantakokous, hoitoon ohjaus). Piirin työntekijän tai partiossa toimivan vapaaehtoisen ei tarvitse olla kriisiammattilainen. Siksi sivuille 32–35 on kerätty yhteystietoja, joista voi saada apua kriisin jälkihoitoon. Siksi myös paikkakuntakohtaiset avuntarjoajat on hyvä koota vastaavaan taulukkoon.

Ratkaisukeskeinen lyhytterapia

Yhtenä kriisin jälkihoitomuotona on ammattilaisten käyttämä ratkaisukeskeinen lyhytterapia. Ei-ammattilaisena emme luonnollisesti voi alkaa terapoimaan toisiamme, mutta kriisin hetkellä voi olla hyvä tietää toimintamalleista, joita voi soveltaa lähimmäisenä avun hetkellä toimiessaan. Ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa kutsutaan myös voimavarakeskeiseksi terapiaksi, voimavarasuuntautuneeksi terapiaksi tai tavoitesuuntautuneeksi terapiaksi. Tämän otsikon alla olevassa tekstissä puhutaan asiakkaasta, jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan apua tarvitsevaa henkilöä sekä terapeutista, jonka voidaan arkielämässä ajatella olevan avun tarvitsijan auttaja, lähimmäinen, joka on avun hetkellä läsnä auttamassa. Ratkaisukeskeisyyden periaatteita voidaan soveltaa kaikessa inhimillisessä vuorovaikutuksessa ja terapia on vain osa sen sovellutusalueista. Ratkaisukeskeinen lyhytterapia on lyhytterapiasuuntaus, jossa pääpaino on ongelmien ratkaisussa, ei ongelmissa ja niiden syiden etsimisessä. Nimensä mukaisesti keskusteluissa pyritään ratkaisemaan kulloinkin tavoitteeksi asetetut päämäärät mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. Ratkaisujen avaimet ovat asiakkailla; jokainen ihminen kantaa mukanaan myös oman muutoksensa avainta. Suomessa tätä terapiasuuntausta ovat tehneet tunnetuksi erityisesti psykiatri Ben Furman ja valtiotieteiden kandidaatti Tapani Ahola 1980-luvun lopulta lähtien. 29


Ratkaisukeskeisyydessä keskitytään ongelmien sijaan ratkaisuihin ja tavoitteisiin. Avun tarvitsijassa, asiakkaassa pyritään herättämään oivalluksia ja aktivoimaan hänen resurssejaan. Tavoiteseurannassa keskitytään onnistumisiin ja mahdollisista ”takapakeista” mallitetaan oppimiskokemukset ja näin määritetään myös ne kasvukokemuksiksi. Ratkaisukeskeisyydessä ymmärretään, että jokaiseen asiaan on useampia näkökulmia ja mielipiteitä, joita ei voida arvottaa oikea-väärä-ajattelulla. Muutoinkin ratkaisukeskeisyydessä pyritään löytämään oivallus, että elämän luonne ei ole joko-tai -luonne, vaan että useammin se on sekä-että -ilmiötä. Ratkaisukeskeisellä ohjaajalla/terapeutilla on lukuisia ”reseptinomaisia” malleja ohjata asiakastaan oivalluksiin - kuitenkin tavoite on olla mahdollisimman luova ja rakentaa ohjaaminen ”tähän hetkeen”, siten, että ratkaisut ja oivallukset syntyvät mahdollisimman täydellisesti asiakkaan omina prosesseina. Kaikki ohjaaminen tapahtuu asiakkaan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen ja hänen arvomaailmaansa ja maailmankuvaansa arvostaen. Ratkaisukeskeinen ajattelu- ja työtapa on maanläheinen ja myönteinen tapa kohdata erilaisia inhimillisen elämän haasteita ja pulmatilanteita. Ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneelle työlle on ominaista: • Asiakaslähtöisyys. Asiakas voi olla esim. yksilö, perhe, ryhmä tai työyhteisö. Asiakas asettaa itse omat tavoitteensa sen sijaan, että joutuisi hyväksymään asiantuntijoiden määrittelemät tavoitteet. • Tavoitelähtöisyys ja tulevaisuussuuntautuneisuus. Keskusteluissa painopiste on tavoitteissa ja siinä miten asiakas voi ne saavuttaa. Esimerkiksi kriisitilanteessa siis asetetaan tavoite kriisistä selviämisen jälkeiseen elämään (”Kun olen selvinnyt tästä, niin..”) ja pyritään tuota tavoitetta kohden. • Voimavarakeskeisyys. Tutkitaan ja hyödynnetään asiakkaan kykyjä, taitoja ja osaamista käsillä olevan pulman ratkaisemisessa tai tavoitteiden saavuttamisessa. Menneisyyttä tarkastellaan pikemminkin voimavarana. • Poikkeuksien ja edistyksen huomioiminen. Tutkitaan erityisesti niitä aikoja ja hetkiä, jolloin vaikeudet ovat paremmin hallinnassa tai jokin tavoite toteutuu vaikka osaksikin. Tärkeää on kartoittaa tavoitteen suuntaan tapahtuvaa edistystä. • Myönteisyys, luovuus, leikillisyys ja huumori. Tämä työmuoto tukee asiakkaan vahvoja puolia. Uusien näkökulmien syntymisen lisäksi oleellista on ideoida ja testata vuorovaikutussuhteessa erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. • Hyödyntäminen ja konstruktiivinen näkemys. Ratkaisukeskeinen työtapa on salliva ja siinä voidaan vapaasti liittää muista työmuodoista lainattuja ideoita, kuten kognitiivisen terapian harjoituksia, narratiivisen terapian ulkoistamista, NLP-tekniikoita, tarinoita, paradoksaalisia kotitehtäviä, sopimuksia, jne. • Yhteistyö ja kannustus. Asiakkaan verkostot ja läheiset nähdään voimavarana ja pulmia voidaan ratkoa yhteistyössä heidän kanssaan. Tärkeä osa työtä on aito myönteinen palaute sekä ansion ja kiitosten jakaminen edistyksestä eri osapuolille. Walter ja Peller (1992) ovat keränneet ratkaisukeskeiseen terapiaan liittyviä perusajatuksia: 1. Positiivisen näkökulman korostaminen; keskitytään siihen mikä on myönteistä sekä ratkaisuun. 2. Poikkeukset kertovat ratkaisusta. Ratkaisua ongelmaan voidaan etsiä hetkestä, jolloin ongelmaa ei esiinny. 3. Mikään ei pysy samanlaisena. Muutosta tapahtuu jatkuvasti. 4. Pieni muutos saa liikkeelle suuremman. 5. Yhteistyö on väistämätöntä, asiakkaat toimivat aina yhteistyössä, he päättävät muutoksista. Kun terapeutti ymmärtää heidän ajatuksiaan ja toimii niiden mukaisesti, yhteistyö lujittuu. 6. Ihmisillä on voimavaroja. Heillä on kaikki tarvittava ongelmien ratkaisemiseen. 7. Tarkoitus on vastaus. Vastaanottaja tulkitsee ja määrittelee viestin merkityksen ja toimii sen perusteella. 8. Asiakas on asiantuntija. Hän määrittelee tavoitteen ja toimii oman elämänsä asiantuntijana tulevaisuuden tapahtumiin.

30


Nämä ennakko-oletukset toimivat vuorovaikutuksen perustana asiakastilanteissa. Terapeutin uskomus siitä, mitä voidaan saavuttaa, on ratkaisevan tärkeä tekijä, kun luodaan muutoksen odotusta (Coe & Zimpfer 1996.) Tällä viitataan siihen, että terapeutin käyttämä kieli ja nonverbaaliviestintä heijastuvat terapiatilanteeseen. Terapeutin käyttämät kysymykset vaikuttavat siihen, mitä asiakas ajattelee mahdollisuuksistaan ja siihen miten hän määrittelee ongelmansa ratkaisun. Avaimen löytymistä edesauttaa hyvä, vaihtoehtoja näkevä mieli. Keskusteluissa ideana on etsiä yhdessä asiakkaan kanssa toimivia asioita hänen elämästään ja tilanteita, jolloin tätä ongelmaa ei esiinny eli poikkeuksia (Asiakas: ”Jännitän aina esiintymisiä” Terapeutti/kuuntelija: ”Ihanko AINA?”). Terapeutti pyrkii vahvistamaan näitä toimivia puolia ja auttaa ihmistä löytämään vaihtoehtoisia tapoja tarkastella elämää ja vuorovaikutussuhteita, on asiakkaan apuna muutos- ja pulmatilanteissa sekä uuden oppimisen prosessissa asiakkaan rinnalla. Oleellista on kartoittaa ja lisätä kaikkea sitä mikä toimii kohti asetettua tavoitetta. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa ei ole kiinnostunut menneisyyden kuprujen poistyöstämisestä (psykodynaaminen terapia) vaan ottaa lähtökohdakseen seikat ja asiat jotka tukevat asiakasta tässä hetkessä kohti tavoitetta. Tässä lähestymistavassa ongelmien ytimenä, syynä nähdään se, että pulmiinsa uppoutuneen ihmisen tavoitteet ja tulevaisuuden näkymät ovat epäselvät. Ja kun tulevaisuuden näkymät näyttävät harmailta, niin jokainen ajatus ja idea alkaa näin toimia itseään toteuttavana ennusteena rakentaen siten tulevaisuutta, jossa on jatkuvasti pulmia ja vastoinkäymisiä. - On todettu, että ihmiset muuttavat elämäänsä siltä pohjalta mitä he odottavat tulevaisuudelta ja näin ratkaisevia suunnanmuutoksia alkaa tapahtua jatkuvasti ja joka tasolla. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa, jolla on sovellutuksia myös kasvatuksen, koulutuksen, opetuksen ja terveydenhuollon alueella, perustuu osittain amerikkalaisen psykiatrin ja lääkärin Milton H. Ericksonin ideoille ja ajatuksille. Hänen työssään ja lähestymistavassaan korostui asiakkaan omien voimavarojen ja kykyjen merkitys, perusolettamuksena voidaan pitää sitä, että asiakkaalla itsellään on oman elämänsä ratkaisun avaimet taskussaan. Motto: Jos jokin ei toimi, tee jotain muuta.

Jos partiojohtajana käytät defusing-, debriefing- tai ratkaisukeskeistä lyhytterapia -menetelmistä tuttuja ominaisuuksia, muistathan, ettei edes aikuisen tarvitse osata vastata kaikkeen. Tärkeintä tällaisissa tilanteissa on turvallinen, omat tunteensa näyttävä, välittävä aikuinen, joka herättää käytöksellään luottamuksen siihen, että tapahtuneesta selvitään kaikkien tunteidenkin kanssa. Vältäthän kuitenkin kaikessa kriisinpurkamisessa ”Tiedän kyllä, miltä sinusta tuntuu” -tyyppistä vuorovaikutusta – vaikka tietäisitkin tilanteen, tämä lausahdus ”nollaa” kriisissä olevan tuntemukset, jotka hän kokee yksilöllisiksi sillä hetkellä.

Muistotilaisuudet Kuolemantapausten yhteydessä lippukunnassa tai muussa toimintaryhmässä halutaan usein pitää muistotilaisuus. Muistotilaisuus voi olla esim. iltanuotio-tyyppinen tai tavallinen kokous, jossa tehdään tutut alkuseremoniat ja joka päättyy sisaruspiiriin. Muistotilaisuuteen voi tuoda valokuvia ja kuollutta ja häneen liittyviä tarinoita ja sattumuksia voidaan muistella. Muistotilaisuus voi sisältää myös esim. iltapiirin tai kynttiläpolun, ja kuolleelle voidaan kirjoittaa esimerkiksi kortti tai kirje, johon kaikki voivat kirjoittaa tervehdyksensä. Kortin voi toimittaa kuolleen perheelle tai antaa hautajaisissa kukkien mukana. Tilaisuuksissa kannattaa välttää itkuhysteriaan lietsomista ja keskittyä hyviin muistoihin ja ajatuksiin. On tärkeää, että jokainen, jolla on jotain sanottavaa saa puhua, ja että itkua ei katsota pahalla. Erityisesti lasten kanssa on tärkeää, että paikalla on tarpeeksi turvallisia aikuisia, mikäli sylintarvetta ilmenee. Nuoret lohduttavat usein toisiaan, mutta silloinkin on hyvä, että paikalla on rauhallinen aikuinen. Pyydettäessä seurakunnasta voidaan järjestää tällaisissa tilanteissa myös requiem- muistomessu, johon nuoret voivat halutessaan osallistua messuntekijöinä (tekstinluku, virsivalinnat, jne.).

31


Viestinnällinen jälkihoito Kriisin jälkihoidossa on hyvä huomioida myös sen viestinnässä tapahtuvat seikat. Kriisin lauettua lehdistö saattaa kirjoitella kriisistä edelleen ja on hyvä pitäytyä ajan tasalla siitä, mitä mediassa tapahtuneesta kerrotaan. Kriisin jälkeenkään ei saa unohtaa lehtien tai tv/radiouutisten kommentointia asiaan. Mikäli tarve vaatii, tulee kirjoittaa vastine tai muutoin ottaa kantaa kriisin käsittelyyn tapahtuneen jälkeenkin. Vastineen tai mielipiteenilmaisun tulee olla linjassa toteutuneen kriisiviestintäohjeen kanssa ja myös tässä vaiheessa on tärkeää, että se taho tiedottaa/kommentoi, joka parhaiten tuntee tapauksen. Jos toisin sovitaan, on päätöksen oltava selkeä ja kaikkien tahojen siitä tietoisia myös kommentointitilanteissa.

Mallikirje ja kertominen vanhemmille Myös pienemmistä onnettomuuksista on hyvä kertoa oikeille tahoille, esimerkiksi leirillä tapahtuneesta onnettomuudesta tulee kertoa partiolaisen vanhemmille. On parempi, että vanhempia informoidaan tapahtuneesta leirinjohdon toimesta kuin että vanhemmat kuulevat huhuja osallistujilta jälkikäteen. Kertominen tulee suhteuttaa tapahtuneeseen ja toteuttaa tapahtuneen luonteeseen sopivalla tavalla. Oheisen mallikirjeen tyyppisellä tiedonannolla voidaan lähestyä useampia vanhempia, mikäli kirje tilanteeseen sopii.

Partiolaisen kotiin PÄIVÄYS, LPK Kesäleirimme aikana xx.xx-xx.xx. sattui onnettomuus, jossa yksi leirille osallistuja putosi kiivetessään vuorelle. Pojan partioystävät kutsuivat tilanteeseen heti johtajan, joka aloitti ensiavun välittömästi. Ilman lupaa leirialueelta kiipeämään poistuneella pojalla todettiin putoamisen aiheuttama aivotärähdys ja hänet toimitettiin lähimpään sairaalaan tarkkailtavaksi yön yli. Hän on saanut poistua sairaalasta ja voi nyt hyvin. Tilanteessa mukana olleet leiriläiset säikähtivät tapahtunutta, mutta seurasivat turvallisuusohjeita esimerkillisesti kutsuen paikalle johtajan. Ensiapua harjoitellaan lippukunnassa säännöllisesti ja ensiaputaitoinen johtaja on aina paikalla leiriolosuhteissa. Leirinjohtamiseen liittyvät ohjeet edellyttävät huolehtimaan osallistujien turvallisuudesta päivittäin leirin aikana myös niin, että painotetaan turvallisuusohjeiden noudattamista leiriläisten keskuudessa. Jos sinulla on kysymyksiä tapahtunutta koskien, soita lippukunnanjohtaja Y:lle, numeroon xxx-xxx xxxx.

32


Taulukko 3: Kriisiammattilaisten yhteystietoja Tilanne

Avunsaantikanava

Avun muoto

Yhteystiedot

Onnettomuus, tms. tilanne, johon tarvitaan apua heti

Hätäkeskus

Apua kiireesti! Hälytysvalmiudessa poliisi, palokunta, ambulanssi, sosiaalipäivystys (joissain hätäkeskuksissa myös virka-ajan ulkopuolinen sosiaalipäivystys)

112

Rikoksen uhriksi joutuminen

Rikosuhripäivystys

Tukipalvelu rikoksen uhreille. Mm. auttava puhelin, juristin puhelinneuvonta, todistajan tuki..

http://www.riku.fi/fi/etusivu/

Huoma - Henkirikoksen uhrien läheiset ry tukee jäseniään heidän traumaattisten menetystensä jälkeen. Tavoitteena on edistää selviytymistä ja eheytymistä sekä ehkäistä syrjäytymistä.

http://www.huoma.fi/

Henkirikoksen uhrien läheiset ry

Yhdistys toimii ylläpitämällä vertaistukipuhelinta ja järjestämällä jäsenilleen sopeutumisvalmennusta kahdesti vuodessa. Useilla paikkakunnilla toimii yhdistyksen jäsenten vetämiä vertaisryhmiä, ja jäsenemme voivat käyttää salasanasuojattuja keskustelusivuja. Keskusteluapua kriisin jälkeen ja muutenkin

http://www.112.fi

Auttava puhelin 0203 16116; ma-ti klo 13-21 ja ke-pe klo 17-21.

Vertaistukipuhelin 050 - 576 3311; puhelimen vastaajaan voi jättää soittopyynnön tai lähettää siihen tekstiviestin. Myös info@huoma.fi-osoitteella voi ottaa yhteyttä.

Palveleva Netti

Palveleva netti on evankelis-luterilaisen kirkon ylläpitämä verkkoauttamispalvelu.

https://www.verkkoauttaminen.fi/palvelevanetti

Palveleva Puhelin

Palveleva puhelin tarjoaa mahdollisuuden purkaa mieltä painavia asioita.

Palvelevan puhelimen numero on kaikkialla Suomessa 01019-0071 suomenkielisille 01019-0072 ruotsinkielisille Suomenkielinen päivystys on su-to klo 18-01, pe-la klo 18-03.

Rikosuhripäivystys nuorille

Tukipalvelu rikoksen uhreille. Mm. auttava puhelin, juristin puhelinneuvonta, todistajan tuki, chat nuorille..

Ruotsinkielinen Samtalstjänst päivystää joka ilta klo 20-24. http://nuoret.riku.fi/ Kahdenkeskinen chat on auki torstaisin klo 14.30 - 17.30 ja muina arkipäivinä klo 9-15 aina työntekjän ollessa online. Auttava puhelin 0203 16116; ma-ti klo 13-21 ja ke-pe klo 17-21.

Kriisiapua

Suomen Punainen risti (SPR)

Nuorten turvatalot, henkinen tuki, hiv- ja aidstuki, ystäväpalvelu, henkilötiedustelu.. Suomen Punaisen Ristin psykologien valmiusryhmä päivystää suuronnettomuuksissa ja erityistilanteissa. Päivystyksistä tiedotetaan valtakunnallisessa mediassa.

http://www.redcross.fi http://www.redcross.fi/help-and-support oman paikkakunnan/SPR:n piirin yhteystiedot http://www.punainenristi.fi/hae-tukeaja-apua

Tukiasema

Tukiasema.net tarjoaa asiatietoa ja apua elämän eri tilanteisiin asiantuntevalla otteella.

http://www.tukiasema.net/

Tukinet.net

Tukinetissä toimii auttamis- ja tukipalvelujen hakemisto, keskusteluryhmiä erilaisista, vaikeistakin aiheista sekä Net-tuki -palvelu, jonka välityksellä voit saada yksityisen, luottamuksellisen ja halutessasi nimettömän yhteyden kriisikeskuksen koulutettuihin tukihenkilöihin ja ammattiauttajiin.

https://www.secure-tukinet.net/

Tukinetistä vastaavat Tukinet-kriisikeskukset. Seurakunnat

Lippukuntatapauksissa voi olla kiva käyttää tuttua seurakunnan työntekijää, jonka on helppo myös seurata tilannetta läheltä.

33

Kotiseurakunnan yhteystiedot ja omat tutut työntekijät siellä


Apua päihdeongelmaan

Akuutissa tilanteessa voit olla yhteydessä oman paikkakuntasi terveyskeskukseen tai Hätäkeskukseen.

Apu voi olla toimenpideohjeita tilanteeseen tai ambulanssin/sosiaalipäivystäjän tuleminen paikalle

Oman paikkakunnan terveyskeskus / 112

A-Klinikkasäätiö

Apua päihteiden väärinkäyttötilanteisiin. Sisältää myös listauksen paikkakuntakohtaisista avunsaantipaikoista.

http://www.a-klinikka.fi/

Sininauhaliitto

Kristillisten päihdejärjestöjen keskusliitto, jolla on 98 jäsenyhteisöä.

http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/ kaikki.html http://www.sininauhaliitto.fi/

Työtä päihdeongelmaisten, huumeriippuvaisten, asunnottomien ja vankien parissa. Ehkäisevää työtä lasten, nuorten ja perheiden parissa. Päiväkeskuksia, asumisyksiköitä, hoitokoteja ja kuntouttavaa toimintaa. Jos kotona vastaanottajat eivät ole kunnossa tai ketään luotettavaa aikuista ei tavoiteta

Oman kunnan sosiaalityöntekijät ja virka-ajan ulkopuolella Hätäkeskus

Hätäkeskuksissa on viikonloppuisin ja juhlaaikoina mahdollisuus sosiaalipäivystäjän kanssa keskustelemiseen. Tällaisessa tilanteessa HäKeen soitettaessa selvitetään tilanne ja pyydetään sosiaalipäivystyksen apua. Sosiaalipäivystäjä soittaa avuntarvitsijalle.

Oman kunnan sosiaalityö / 112

Nettiturvakoti

Nettiturvakoti on Ensi- ja turvakotien liiton ylläpitämä verkkopalvelu, joka huomioi erityisesti lasten ja nuorten asemaa perheessä. Sivuilla myös lisää avunsaantikanavia paikkakuntakohtaisesti.

https://www.turvakoti.net/site/ Oman paikkakunnan turvakotien yhteystiedot

- Täältä kannattaa selvittää oman toimintaympäristön auttamismahdollisuudet tällaisessa tilanteessa (missä turvakodit sijaitsevat, yhteystiedot, yms.) Raiskauskriisikeskus Tukinainen

Tukea ja ohjausta seksuaalisen väkivallan ja/ tai hyväksikäytön kohteeksi joutuneille sekä heidän läheisilleen. Tarjoaa yhteistyötä, konsultaatioapua ja koulutusta eri alojen ammattilaisille, viranomaisille, järjestöille ja oppilaitoksille.

http://www.tukinainen.fi/

Lastensuojelun Keskusliitto

Tietopankin tarkoituksena on tarjota perustietoa lapsesta, lapsen oikeuksista ja lastensuojelusta.

www.lskl.fi

https://www.nettitukinainen.fi/

Tietoa ja neuvoja erilaisiin pulmatilanteisiin, joita lasten ja perheiden elämässä saattaa syntyä. Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL)

Monipuolista tukea vanhemmuuteen.

http://www.mll.fi

Suomen Mielenterveysseura

Suomen Mielenterveysseura tarjoaa luotettavaa tietoa mielenterveydestä, keinoja ja tapoja mielenterveyden ylläpitämiseen ja elämäntaitojen kehittämiseen sekä antaa apua erilaisiin ongelmatilanteisiin.

http://www.mielenterveysseura.fi/ http://www.sos-keskus.fi/sos-kriisikeskus Valtakunnallinen kriisipuhelin 01019 5202; arkisin 9-07, viikonloppuisin ja juhlapyhinä 15-07

Tukea opiskeluelämään

Mielenterveyden Keskusliitto

Tietoa hoitoon hakeutumisesta, terapioista ja lääkkeistä, kuntoutuskursseista ja vertaistuesta.

http://www.mtkl.fi/

Vanhempainpuhelin

MLL:n tukipuhelin vanhemmille

Vanhempainpuhelin 0600 12277

Vanhempainnetti

MLL:n tukisivusto vanhemmille.

ma 10-13 ja 17-20, ti 10-13 ja 17-20, ke 10-13, to 14-20 http://www.mll.fi/vanhempainnetti/

Nyyti ry

Nyytin palvelut on tarkoitettu tiede- ja taidekorkeakouluopiskelijoille. Opiskelijoiden oma mielen hyvinvointia edistävä yhteisö.

34

http://www.nyyti.fi/


Apua ennaltaehkäisyä vaativiin tilanteisiin

Päihdeongelmat

Päihdelinkki-sivusto

Faktaa päihteistä.

http://www.paihdelinkki.fi/tietopankki

Elämä on parasta huumetta -sivusto Youth Against Drugs

Päihdetietoutta sekä myös tekemistä nuorelle itselleen. (sivustoa ei enää päivitetä) Päihdetietoutta.

http://www.eoph.fi/toiminta/sosiaalinen-media/ http://www.yad.fi

Stakes.fi/Terveyden ja hyvinvoinnin laitoa

Huolen vyöhykkeet voivat olla avuksi päihteiden väärinkäyttötilanteessa, varhaisen puuttumisen apuna.

http://www.thl.fi/fi_FI/web/kasvunkumppanit-fi/tyon/menetelmat/verkostodialogiset_menetelmat/huolen_vyohykkeisto

Informaatiota päihdehoidosta ammattilaisille.

http://www.thl.fi/fi_FI/web/neuvoa-antavat-fi/etusivu http://www.varjomaailma.fi/

Varjomaailma / A-Klinikkasäätiö

Varjomaailma on paikka kaikille niille, joiden vanhemmat käyttävät liikaa alkoholia tai muita päihteitä.

Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry

EHYT ry toimii koko maassa ja koko väestön parissa terveiden elämäntapojen edistämiseksi. Työ ulottuu lapsista ja nuorista työ- ja eläkeikäisiin. Alkoholiin, tupakkaan ja huumeisiin liittyvän ehkäisevän työn ohella EHYT ry ehkäisee pelaamisesta syntyviä haittoja sekä edistää päihteetöntä liikennettä. Väestöliitto tukee toiminnallaan perheitä, vanhemmuutta ja parisuhteita sekä nuorten tasapainoista kasvua. Mm. miesten ja nuorten netti, tukea ammattilaisille..

http://www.ehyt.fi/

Vanhemmuus ja perhe

Väestöliitto

Avun etsintä

Apua.info

Apua.info on hyvinvoinnin nettikirjasto jokaisen arkeen. Apua.info toimii myös luotettavana opetus-, neuvonta- ja asiakastyön työvälineenä ja tukiaineistona.

http://www.apua.info/

Apua.fi

Linkkipalvelu avunetsintään.

http://apua.fi

35

http://www.vaestoliitto.fi/


TILAA OMILLE MUISTIINPANOILLE

36


Lähteet ja lisätietoa Lähteet Christina Salmivalli: Koulukiusaamiseen puuttuminen ISBN 952-451-062-6 PS-kustannus WS Bookwell Oy Juva 2003

https://www.journalistiliitto.fi/Resource.phx/sivut/sivutjournalistiliitto/pelisaannot/journalistinohjeet/uudet.htx luettu 4.9.2009 http://www.terveysportti.fi/terveysportti/ekirjat.Naytaartikkeli?p_artikkeli=ttl00139 luettu 26.6.2009 http://www.introspekt.fi/ps_kriisii.html luettu 26.6.2009 http://www.introspekt.fi/ps_debrie.html luettu 26.6.2009 http://www.traumaterapiakeskus.com/trauma.htm#reaktio luettu 26.6.2009 Tampereen Yliopisto/Opettajankoulutulaitos, Hämeenlinna Kriisitoimintakansio Asiakirja löytyi googlaamalla, muttei selvinnyt dokumentin suoraa osoitetta, kun aina vain avautui suoraan dokumenttiin – väittää olevansa www.yths.fi:n alla, muttei löytynyt sivuilta suoraa linkkiä lähteeseen. luettu kesäkuu 2009 http://www.kolumbus.fi/michel.segerberg/ratkaisukeskeisyys.html luettu 15.6.2009 http://www.saunalahti.fi/kup/kunt/lyhytterapia.htm luettu 15.6.2009 http://www.ratkes.fi/tietoa-ratkaisukeskeisyydestae/artikkeleita/ratkaisukeskeisyys-paehkinaenkuoressa/ luettu 15.6.2009 http://www.ilosofia.fi/ratkaisu.htm ja sama teksti osoitteessa http://www.tukiasema.net/terapiat/ratkaisukeskeinen.asp luettu 15.6.2009 http://www.a-klinikka.fi/tiimi/arkisto/2000/200/ahola.html luettu 15.6.2009 http://gallia.kajak.fi/opmateriaalit/yleinen/ahorai/mielentervvehto/kriisityo.htm#kehityskriisit luettu 9.9.2009 37


Lisätietoa Ben Furman & Tapani Ahola: Ratkaisukeskeinen itsensä kehittäminen. Lyhytterapiainstituutti, 1999. Ben Furman & Tapani Ahola: Taskuvarkaat nudistileirillä. Kumous terapiamaailmassa. ai-ai, 1998. Ben Furman & Tapani Ahola: Muuttuset - terapiasta ratkaisuihin. Lyhytterapiainstituutti, 1993. Ben Furman & Tapani Ahola: Juonia juopoille. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa päihdeongelmiin. Lyhytterapiainstituutti, 1990. Paul Watzlawick & John Weakland & Richard Fisch: Muutoksen avaimet. Gummerus, 1979. John E. Walter & Jane E. Peller: Becoming solution-focused in brief therapy. New York: Brunner/Mazel, 1992 Pro Gradu Terveyskasvatuksen pro gradu-tutkielma / Jyväskylän yliopisto / Terveystieteiden laitos Iris von Harpe: Ratkaisukeskeinen tavoitehaastattelu ja mielikuvaoppiminen yksilöllisessä terveyskasvatuksessa Jyväskylän yliopisto, kevät 2003 luettavissa verkossa: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/12228/G0000304.pdf?sequence=1 luettu 18.6.2009 Artikkeli Auli Mauriala: Kun lyhytterapia Suomeen tuli A-klinikkasäätiö - Tiimi 2/2000 luettavissa osoitteessa http://www.a-klinikka.fi/tiimi/arkisto/2000/200/ahola.html luettu 18.6.2009

38


Linkkejä http://www.ratkes.fi/ RATKES – ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneiden menetelmien edistämisyhdistys ry http://www.tukiasema.net/terapiat/ratkaisukeskeinen.asp Tukiasema.net - Tukiasema.net tarjoaa asiatietoa ja apua elämän eri tilanteisiin asiantuntevalla otteella. luettu kesäkuussa 2009 http://www.ttl.fi/NR/rdonlyres/D7D8537C-C025-4F5D-B0CF-A9488E7583D6/0/ Riskinarviointitpperuskäsitt.pdf Apua riskianalyysin laatimiseen. luettu 4.9.2009

39


KRIISITOIMINTAOHJE LIPPUKUNNILLE JA PIIRIN LUOTTAMUSHENKILÖILLE Kriisi on tapahtumaketju, joka uhkaa organisaation toimintaa tai olemassaoloa. Jos joudut tällaiseen tilanteeseen, ota välittömästi yhteyttä lähimpään aikuiseen partiojohtajaan (lippukunnan-, leirin-, kurssin- tai tapahtumanjohtajaan). Sopikaa heti yhdessä, kuka ottaa vastuulleen tilannetiedotuksen.

Välitön toiminta äkillisessä kriisitilanteessa Tapahtumapaikalla: 1. Tutki, pelasta, ota tilanne haltuun. 2. Hälytä apua, anna tarvittaessa ensiapua. • Yleinen hätänumero 112 • Meripelastus (24 h) 0294 1000 • Myrkytystietokeskus 09 - 471 977 3. Varoita tarvittaessa muita ja ehkäise lisäonnettomuudet. 4. Ilmoita tapahtuneesta lippukunnanjohtajalle tai tapahtumasta vastaavalle partiojohtajalle. Yhteystiedot kannattaa selvittää ennen tapahtumaan lähtöä! 5. Pysy itse rauhallisena ja rauhoittele myös muita. 6. Lähetä opastajia vastaanottamaan apua. Lippukunnan- tai tapahtumanjohtaja: 1. Varmista, että pelastustoimet ovat käynnissä. 2. Kysy tapahtumapaikalta piiriin ilmoitettavat tiedot, kuten yhteystiedot ja ajo-ohjeet. 3. Ilmoita tapahtuneesta tunnin kuluessa piirin kriisipäivystysnumeroon 044 - 037 5779. Ilmoita: • MITÄ ”Liikenneonnettomuus...” • MISSÄ ”Kuusamossa...” • MILLOIN ”Tänään noin kello 20.30...” • KETKÄ ”Kyydissä olleet partiolaiset...” • MIKSI ”Auto suistui ojaan...” • SEURAUKSET ”Kaksi vaeltajaa loukkaantui hengenvaarallisesti...” • TOIMENPITEET ”Toimitettiin Sepellä Oulun keskussairaalaan...” • LISÄTIEDOT ”Lisätietoja antaa NN numerosta...” Piirin kriisinumerosta 044 - 037 5779, saatte lisäohjeita siitä, kuinka tulee menetellä. Soiton jälkeen tieto tapahtuneesta välitetään piirin toimesta piirinjohtajalle, piirihallitukselle ja tarvittaessa Suomen Partiolaisille. Joskus kriisin tunnistaminen voi olla vaikeaa. Kriisi voi myös kehittyä vähitellen. Pienestäkin kriisistä kannattaa olla yhteydessä piiriin, jossa voidaan arvioida tilanteen vakavuus ja tarvittavat toimenpiteet. Tiedotusvälineet haluavat tietää mitä on tapahtunut, missä, milloin, ketkä ovat olleet osallisina, miksi näin on tapahtunut, mitä siitä seuraa ja mihin toimenpiteisiin on ryhdytty. Näihin kysymyksiin on oltava valmis vastaamaan mahdollisimman nopeasti kriisin tapahduttua. Sopikaa piirin edustajan kanssa kuka vastaa tiedotuksesta tiedotusvälineille. On tärkeää, että tiedottaminen keskitetään yhdelle henkilölle ja että muut eivät anna asiasta tietoja, vaan ohjaavat kyselyt tälle sovitulle henkilölle. Ensimmäinen tiedote asiasta olisi saatava liikkeelle tunnin kuluessa tapahtumista. Jos kaikille ei anneta nopeasti asiallista ja oikeaa tietoa, alkavat huhut levitä. Kolmen tunnin kuluessa paikalle olisi jo saatava asiaa tunteva tiedottaja huolehtimaan juuri tämän kriisin viestinnästä. Piirin kriisitoimintaohjeessa kuvataan erilaisia kriisitilanteita, niihin valmistautumista ja niissä toimimista. Kriisitoimintaohjeeseen kannattaa tutustua jo ennen kriisiin ajautumista.

Kriistioimintaohje  

Kriisitoimintaohje lippukunnille ja luottamushenkilöille

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you