Nuortentuki 2014

Unelmoi, uskalla, onnistu!

Ohjaamon ja Avoimen ammattiopiston matkassa 2010–2014 Nuorten tuki -hankkeen kehittämistyön kuvauksia

Kuvitus: Maria Rissanen | Taitto: Mainostoimisto Fabrik | Hankkeen www-sivut: pkky.fi/kehittamistoiminta | Hankkeesta tehty Ohjaamo-video, lรถytyy Youtubesta hakusanoilla: ohjaamo joensuu tai avoin ammattiopisto joensuu

Sisällysluettelo MATKALLA NUORTEN TUKI -HANKKEESSA – TERVETULOA MATKAAN!..................................... 7 KOORDINAATTEJA JA MATKAOPASTUSTA KANSSAMATKAAJALLE...............................................9 NUORTEN TUKI -HANKE, OHJAAMO JA Avoin ammattiopisto........................................... 11 OHJAAMO.............................................................................................................................................................. 13 Avoin ammattiopisto................................................................................................................................ 13 TYÖOTE......................................................................................................................................... 14 ”EIHÄN NOITA JAKSA, KUN NE ON AINA KEHITTÄMÄSSÄ JOTAKIN”.............................................14 DIALOGINEN TOIMINTAKULTTUURI JA OSAAMINEN.......................................................................... 17 KAIKKEA EI TARVITSE OSATA ITSE.................................................................................................................18 REKRYTOINTI........................................................................................................................................................18 HANKEKAARI........................................................................................................................................................18 OHJAAMO.....................................................................................................................................20 ASIAKASPROFILOINTI........................................................................................................................................21 Itseohjautuva nuori................................................................................................................................. 22 Vähäistä tukea tarvitseva...................................................................................................................... 25 Ajoittaisesti tehostettua tukea tarvitseva.....................................................................................28 Tehostettua tukea tarvitseva............................................................................................................... 32

OHJAUSPROSESSI TERAPEUTTISENA KASVUN TUKENA....................................................................36 Tutustuminen ja yhteisen tilan luominen.....................................................................................39 Alkukartoituksen tekeminen ja asiakkaan itsereflektion kehittyminen........................... 40 Yksilöllisen toimintasuunnitelman rakentaminen yhdessä...................................................44 Elämäntilanteen ja sosiaalisen verkoston vahvistaminen......................................................46 Ammatillisten tavoitteiden selkiyttäminen.................................................................................. 47 Nivelvaihe ja jatkopolutus.....................................................................................................................49 Lopuksi...........................................................................................................................................................49 NUORTEN NÄKÖKULMIA JA TOIVEITA OHJAUKSEEN.........................................................................50 PIENRYHMÄTOIMINTA.................................................................................................................................... 55 Mammaryhmä........................................................................................................................................... 55 Sosiaalisten taitojen ryhmä.................................................................................................................56 Kohti vuorovaikutusta - sosiaalisen vahvistamisen pienryhmä............................................ 57 Avoin ammattiopisto 2010–2014..........................................................................................58 AVOIMEN AMMATTIOPISTON VALMISTAVA KOULUTUS....................................................................63 YKSILÖLLISET AVOIMEN AMMATTIOPISTON KOULUTUSPOLUT.....................................................64 Kenelle yksilölliset koulutuspolut sopivat?....................................................................................64 Mitä yksilöllisten koulutuspolkujen rakentaminen vaatii?.....................................................65 AVOIMEN AMMATTIOPISTON PEDAGOGIIKKA OPETTAJAN NÄKÖKULMASTA........................67 Opeta, Ohjaa ja Osallista!......................................................................................................................67

AVOIMUUDEN MERKITYS AVOIMESSA AMMATTIOPISTOSSA - NONFORMAALI OHJAUS URAOHJAAJAN NÄKÖKULMASTA................................................................. 69 ”Kiva kun tulit” - turvallisuustankkaukset......................................................................................70 ”Ootkos tulossa kouluun tänään?”....................................................................................................70 Havainnointi ja nuoren itsehavainnoinnin lisääminen............................................................. 71 Ryhmän voima............................................................................................................................................ 71 Ohjaushenkilöstön kompetenssit avoimessa ammattiopistossa......................................... 71 OHJAAMO JA Avoin ammattiopisto MAAKUNNASSA........................................................ 72 ASIAKKAAT MAAKUNNASSA........................................................................................................................ 74 MONIKULTTUURINEN OHJAUS MAAKUNNASSA................................................................................ 75 Lieksan tilanteesta...................................................................................................................................76 Keski-Karjalan tilanteesta.....................................................................................................................76 VERKOSTOSSA ON VOIMAA – VERKOSTO JA PALVELUT MAAKUNNASSA................................... 77 MAAKUNNAN HAASTEET..............................................................................................................................79 TOIMINNAN ANALYYSI – TULOKSET JA TULEVAISUUS............................................................... 80 VAIKUTTAVUUS...................................................................................................................................................81 Tilastoja ja tuloksia..................................................................................................................................82 TULEVAISUUS...................................................................................................................................................... 87 PUHEENVUOROJA JA NÄKÖKULMIA.......................................................................................... 90 ERIKOISSAIRAANHOIDON PSYKOLOGIN KANNANOTTO.................................................................. 90 OOPPELI ON OIVA PELI - OHJAUKSEN KAUTTA UUDELLE URALLE................................................. 91 KOKEMUKSENI JOENSUUN OHJAAMOSTA.............................................................................................92 MIE OSSAAN, SIE OSSAAT, MYÖ OSATAAN!.............................................................................................94 OHJAAMON JA AVOIMEN AMMATTIOPISTON PEDAGOGINEN TOIMINTAKULTTUURI ERITYISOPETTAJAOPISKELIJAN NÄKÖKULMASTA....................................94 OHJAAMO = LÄMMÖNJAKOHUONE.........................................................................................................95 LÄHTEET....................................................................................................................................... 96 LIITTEET........................................................................................................................................ 96 Liite 1. Validointi ja itsereflektion kehittyminen.................................................................................. 96 Liite 2: Vastahakoisuuden ymmärtäminen........................................................................................... 96 Liite 3: Elämänkenttä.......................................................................................................................................97 Liite 4: Arvotyöskentely...................................................................................................................................97

Liite 5: Tavoitelomake..................................................................................................................................... 98 Liite 6: Avoimen ammattiopiston opiskelijavalintakriteerit 2010–2014................................... 99 Liite 7: Hankkeesta tehdyt ja aloitetut tutkimukset sekä artikkelit............................................ 99 Liite 8: Hankkeen työntekijät...................................................................................................................... 98

Matkalla nuorten tuki -hankkeessa – Tervetuloa matkaan!

O

hjaamo ja Avoin ammattiopisto ovat tehneet matkaa Nuorten tuki-hankkeen kyydissä vuodesta 2010 lähtien aina näihin päiviin saakka. Matka on kätkenyt sisälleen hienoja ja voimaannuttavia hetkiä sekä oivalluksia. Konseptiltaan hankkeen toiminnat ovat uusia. Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oleville on rakennettu uudenlainen Ohjaamon ja Avoimen ammattiopiston malli, jossa huomioidaan nuoren erilaiset tarpeet kokonaisvaltaisesti sekä tuetaan hänen siirtymistään kohti koulutusta ja työelämää. Konseptin rakentamisessa ensiarvoisen tärkeitä ovat olleet henkilöstön moniosaaminen sekä yhteisöllinen ja työnohjauksellinen työote. Toimintoja on rakennettu pohtien ja kokeillen. Matkan varrella on ollut myös karikoita, joiden kautta toimintaa on saatu kehitettyä ja hiottua sekä hyödynnettyä parhaat käytänteet.

Yksi monista onnistuneen ohjauksen menestystekijöistä hankkeessa on ollut riittävän pit-

käaikainen uraohjaus, minkä aikana nuori on saanut tarvitsemansa ohjauksen ja tuen tarvitsemiinsa asioihin. Olennaista toiminnassa on ollut tarve- ja kysyntälähtöinen lähtötilanteen kartoitus sekä siihen liittyvä tapausjäsentäminen, minkä avulla saadaan selvitettyä nuoren ohjaus- ja palvelutarve. Ohjausprosessissa on olennaista nuoren kohtaaminen, yhteinen alkupiste, josta nuoren kanssa lähdetään liikenteeseen. Onnistunut liikkeellelähtö vaikut-

Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oleville on rakennettu uudenlainen Ohjaamon ja Avoimen ammattiopiston malli, jossa huomioidaan nuoren erilaiset tarpeet kokonaisvaltaisesti sekä tuetaan hänen siirtymistään kohti koulutusta ja työelämää. taa ohjauksen etenemiseen koko matkan ajan.

Näin ollen ohjaushenkilöstön kohtaamis- ja ohjausosaamisen taidot ovat onnistuneen matkan matkalippu, jolla päästään turvallisesti perille matkakohteeseen. Kun matkaan on päästy, muotoutuu ohjausprosessi asiakaslähtöisesti jokaisen asiakkaan tarpeita vastaavaksi. Osalle 7

nuorista on riittänyt lyhytkestoinen tieto- ja neuvontapalvelu- tyyppinen ohjaus, kun taas osa nuorista tarvitsee pitkäkestoista ohjausta, jossa pystytään havainnoimaan asiakkaan elämäntilanteen haasteet ja haitallisten toimintamallien taustalla olevat toimijuuden esteet. Toimijuuden esteiden selvittämisen ohella yhtä tärkeitä ovat myös asiakkaan vahvuuksien sekä positiivisten toimintatapojen tunnistaminen, uusien toimintamallien ja -tapojen opetteleminen sekä mahdollisuuksien hyödyntäminen tukemalla nuorta kohti koulutusta ja työelämää.

Hankkeen aikana henkilöstömme on perehtynyt nuorten asiakaskohtaiseen tapausjäsentämisen käytäntöihin sekä koulutuksen että työnohjauksen myötä. Tämä mahdollistaa tarvelähtöisten ohjaus- ja opintopolkujen ennakoivan hahmottami-

sanoman toivomme kiinnittyvän tulevien Ohjaamoiden ja Avointen ammattiopistojen matkakertomuksiin.

Kiitokset suurelle joukolle, jotka ovat olleet matkamme varrella mukana edistämässä perille pääsyä: yhdessä olemme enemmän. Matkasuunnitelmaa ja matkan eri vaiheita ovat olleet miettimässä Pohjois-Karjalan ELY-Keskus, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä ja Joensuun Nuorisoverstas ry. Kiitokset myös Pohjois-Karjalan TE-palveluille, lukuisille työllistäneille ja harjoitteluun nuoria ottaneille yrityksille ja organisaatioille, kuntien sosiaali- ja terveysalan eri toimijoille, etsiville nuorisotyöntekijöille, Honkalampisäätiölle, Rikosseuraamuslaitokselle, kolmannen sektorin toimijoille, tuetun asumisen palveluille, muille hankkeille, maakuntamme oppilaitoksille, eri alojen opiskelijaharjoittelijoille sekä kaikille hankkeen työntekijöille,

Yksi monista onnistuneen ohjauksen menestystekijöistä hankkeessa on ollut riittävän pitkäaikainen uraohjaus, minkä aikana nuori on saanut tarvitsemansa ohjauksen ja tuen tarvitsemiinsa asioihin. sen. Ennakoivassa hahmottamisessa on tärkeää asiakaskohtaisen tapausjäsentämisen lisäksi tunnistaa palvelu- ja toimijaverkoston aktiiviset osapuolet sekä koulutus- ja työllistymismahdollisuuksien moninainen kirjo osana nuoren työllistymispolkua. Oikea-aikainen, tilanne- ja asiakaskohtainen tuki sekä siihen liittyvän osaamisen ja työotteen kehittäminen ovatkin olleet avainasemassa Ohjaamon ja Avoimen ammattiopiston menestyksekkäällä matkalla. Tämän 8

kumppaneille ja verkostoille. Erityiset kiitokset haluamme osoittaa kaikille hankkeeseen osallistuneille nuorille! Olette tehneet matkasta kulkemisen arvoisen.

Hyvää matkaa!

Joensuussa 27.11.2014 Tero & hankkeen poppoo

koordinaatit Ensimmäinen osa esittelee lukijalle Nuorten tuki -hankkeen perustiedot.

Toisessa osassa kuvataan käytettyä työotetta, työyhteisön toimintakulttuuria ja osaamista.

Kolmas osa avaa ohjausprosessia, sen kulkua ja käytettyjä menetelmiä.

Neljännessä osassa esittelemme Avoimen ammattiopiston toimintamallia, sen pedagogiikkaa ja Ohjaamo-yhteistyötä.

Koordinaatteja ja matkaopastusta kanssamatkaajalle

J

ulkaisu on kirjoitettu joulukuun 2013 – marraskuun 2014 aikana.

Sen tekemiseen ovat aktiivisesti osallistuneet hankkeen kaikki työntekijät, harjoittelijat ja nuoret itse. Julkaisun tarkoituksena on avata hankkeen toimintakulttuuria ja työtapoja.

Julkaisussa sanoitamme ohjausprosesseja ja avoimen ammattiopiston pedagogiikkaa yksittäisen nuoren ja verkoston näkökulmasta. Tavoitteena on myös korostaa moniammatillisen yhteistyön ja toimintakulttuurin merkitystä yhteisen päämäärän ta-

Viidennessä osassa tutustutaan Ohjaamoon ja Avoimeen ammattiopistoon maakunnassa ja kuudennessa osassa analysoidaan toimintaa ja hahmotellaan tulevaisuuden näkymiä. Lopuksi oman näkemyksensä toiminnasta kertovat hankkeen yhteistyökumppani, nuoret itse ja harjoittelijat.

voittamiseksi ja antaa ääni niille nuorille, jotka Nuorten tuki -hanke on tavoittanut.

Yhteiseltä arvopohjalta ponnistaen tämän julkaisun tekemiseen osallistuivat: Maria-Teresa Ikonen, Elli Kauppinen, Anne Lipponen, Hanna Nuutinen, Heli Pesonen, Kristiina Sallinen, Marja Tarvainen, Tiina Venäläinen, Sari Vepsäläinen, Tero Vornanen, Helena Härkönen.

9

Avoimen Ammattiopiston ja Ohjaamon arvot, missio ja visio Arvot

Arvojamme ovat yksilön elämän ja elämäntilanteen kunnioittaminen, yksilöstä välittäminen sekä empaattinen asiakaslähtöisyys ja moniosaajuus. Kunnioitamme nuoren parissa työskentelevien verkostoja ja arvostamme moniammatillista työotetta.

Missio

Ohjaamme nuoria rinnalla kulkien koulutukseen ja työelämään. Kehitämme nuoria tukevia toimintamuotoja yhdessä verkoston kanssa.

Annamme nuorelle aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Valmennamme ohjattaviamme oman elämänsä vastuunottajiksi sekä vastaamaan yhteiskunnan vaatimuksiin ja haasteisiin. Parannamme alueen menestystä tuottamalla palvelua, jonka myötä syntyy taloudellisia säästöjä.

Kehitämme erilaisia innovatiivisia ja joustavia koulutuspolkuja ja opiskelumuotoja huomioiden asiakkaan, koulutuksen, työelämän sekä yhteiskunnan tarpeet.

Visio

Tuemme nuoria toimijoiksi yhteiskuntaan tarjoamalla yksilöllisiä polkuja koulutukseen ja työelämään. Toimintamme on yksilöllisesti ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa, tunnettua ja vakiintunutta niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

Olemme alueen nuorten asioiden osaamiskeskittymän koordinaattori, joka on kansainvälisesti tunnettu innovatiivisten koulutusmuotojen, ohjauksen kehittämisen ja levittämisen erityisosaaja.

10

Nuorten tuki -hanke, Ohjaamo ja Avoin Ammattiopisto Hankeaika: 1.12.2009–31.12.2014 Rahoitus: Hanke on saanut rahoitusta Euroopan sosiaalirahastosta (ESR), ja tuen on myöntänyt Pohjois-Karjalan ELY-keskus (sittemmin Etelä-Savon ELYkeskus).

Toteuttaja: Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä on ollut hankkeen hallinnoija ja vastannut emohankkeesta. Joensuun Nuorisoverstas ry. on ollut hankkeen osatoteuttaja ja vastannut Starttiverstas-toiminnasta.

Kohdealue: Pohjois-Karjala Kohderyhmä ja tavoitteet: Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevat 15–24 -vuotiaat pohjoiskarjalaiset nuoret, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta tai työpaikkaa ja nuorten parissa toimivat viranomaiset ja muut ammattilaiset.

Nuorten tuki -hankkeen tavoitteena on ollut tuottaa matalan kynnyksen ohjaus- ja koulutuspalveluja työelämän ulkopuolella oleville 15-24 -vuotiaille nuorille. Hankkeessa on edistetty nuorten pääsemistä ja kiinnittymistä koulutukseen ja autettu heitä saamaan työelämäkokemuksia. Hankkeessa on tuettu myös nuorten arjen- ja elämänhallintataitoja. Tavoitteena on lisäksi ollut edistää nuorten parissa työskentelevien ohjausosaamista, lisätä heidän verkostoitumistaan ja yhteistyötään. Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän hallinnoiman emohankkeen tavoitteena on ollut kehittää Avoin ammattiopisto- ja Ohjaamo-toimintakonseptit.

Toimintayhteistyö: Hankkeessa on kehitetty työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten palveluverkoston yhteistyötä ja verkostoitumista.

Verkostoituminen edistää kohderyhmän tavoittamista, palveluiden suuntaamista ja saumattomuutta sekä hyvien ohjauskäytänteiden oppimista ja levittämistä. Hanke on järjestänyt myös koulutusta yhteistyökumppaneilleen.

Keskeiset yhteistyötahot: TE-toimistot, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä, Nuorisoverstas ry/Starttiverstas, Pohjois-Karjalan opinto-ohjaajat, kuraattorit, etsivä nuorisotyö, kuntien nuoriso- ja sosiaalitoimet, Nuorten paja Apaja, Honkalampisäätiön nuorten pajat, lukiot, yritykset, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän hankkeet ja muut alueella toimivat hankkeet.

11

Yhteistyöverkostoa Joensuussa Peruskoulu

Ammattikorkeakoulut ja yliopistot

Koulutus

Lukiot

Erityisoppilaitokset

Oppisopimus

Yritykset

Työvoimakoulutus Koulutusneuvon ta Työ- ja koulutuskokeilut Palkkatuettu työ

AIVO

Yksilö

Työvoima-­‐ palvelut

Polkuja yrityksiin

NYT-hanke Kuntouttava työtoiminta

Päihdepalvelut

Terveydenhuoltopalvelut

Ohjaavat/lähettävät tahot (verkostot)

2.Asteen oppilaitokset TE-toimisto, Työvoimanpalvelukeskus Nuorten työpajat, etsivä nuorisotyö Itseohjautunut/ ystävä, vanhemmat

Joustavasti ja tuetusti (nivelohjaus) pitkin vuotta

Saattaen vaihtava

Terveys- ja asumispalvelut Rikosseuraamusvirasto

Rinnalla kulkeva ohjaus

Kulttuurinen nuorisotyö

Lastensuojelu

Sosiaali-­‐ ja terveys-­‐ palvelut

Silta

Nuorisopsykiatria

Psykoterapeutit

(maahanmuuttajap alvelut)

Koulupsykologit, kouluterveydenhuolto

Joustavasti ja tuetusti (nivelohjaus) pitkin vuotta

Ohjaus muihin palveluihin (verkostot)

Palkkatuki työpaikka

Yhteis- / erillishaun kautta omaehtoiseen koulutukseen

Oppisopimus Koulutuskokeilu / työkokeilu

Elämäntilanteen ja sosiaalisen verkoston vahvistaminen Ammatillisten tavoitteiden selkiyttäminen

Järjestö- ja yhdistystoiminta esim.

-Kotikartano -SPR -Martat -Erilaiset oppijat -Kansalaistalo -Tyttöjen talo Ym.

Erityisnuorisotyö

Palveluun tutustuminen

Tavoitteiden asettaminen

Työpajat Nuorisotalot

Tuetun asumisen palvelut

OHJAAMO

Alkukartoituksen tekeminen

Sosiaalitoimi, Nuorisoasema

12

Rikosseuraamusvirasto

Aikuispsykiatria

Avoimen ammattiopiston ja Ohjaamon prosessikaavio

KV-toiminta

Leiritoiminta

Mielenterveyskeskus

Talous- ja velkaneuvonta

Neuron

Nuorisovaltuusto

Nuorisotyö

Nuorisoasema

Aikuissosiaalityö

Kelan kuntouttavat palvelut

Honkalampi -Säätiö Verve

TYP

Starttiverstas

(Ohjaamon tuki ”palveluviidakossa”)

Ammatin -valinnan ohjaus

Ase- ja siviilipalvelus

Etsivä nuorisotyö

Nuorten neuvojat

Maahanmuuttajie n palvelut

Valtone -hanke

Ammattiopistot

Aikuisopisto

Ammatillinen täydennyskoulutus, vapaa sivistystyö ym.

Valmistavat koulutukset -ammattistartti -kymppiluokka -talouskoulu -mava

Joustavasti ja tuetusti (nivelohjaus) pitkin vuotta

Joustavasti ja tuetusti (nivelohjaus) pitkin vuotta

AVOIN AMMATTIOPISTO

Nivelvaihe ja jatkopolutus Dialoginen, osallistava ja rinnalla kulkeva ohjaus

Nuoren aktiivisen osallisuuden tukeminen

• Opiskelu- ja työelämävalmiuksien parantaminen • Alku ammatillisiin opintoihin • Arjen- ja elämänhallintataitojen parantaminen • Tutkinnon loppuun suorittaminen

Toiminnan arviointi ja kehittäminen

OHJAAMO Ohjaamot ovat tarjonneet 15–24 -vuotiaille sekä työelämän ulkopuolella oleville että Avoimen ammattiopiston nuorille matalan kynnyksen ohjauspalveluja koulutukseen ja työelämään liittyvissä kysymyksissä sekä muissa elämäntilanteeseen liittyvissä asioissa. Ohjaukset ovat olleet pääasiassa kasvotusten tapahtuvaa henkilökohtaista yksilö- tai pienryhmäohjausta, mutta välineenä on käytetty myös sosiaalista mediaa. Toimintaa on myös kohdennettu niihin ajankohtiin, jolloin tiedot koulutuspaikoista selviävät ja lisähaut ovat ajankohtaisia. Muun muassa yhteishakujen aikaan on järjestetty nuorille ja yhteistyötahoille erilaisia in-

fo-tapahtumia ja KesäOhjaamo on vastannut täydennys- ja jälkihakuihin liittyviin kysymyksiin. Tavoitteena on ollut löytää nuoren toiveisiin, tilanteeseen ja valmiuksiin parhaiten sopivia vaihtoehtoja. Tärkeintä on ollut, että nuori ei ole jäänyt yksin.

Avoin ammattiopisto Avoin ammattiopisto on tarjonnut ammatilliseen koulutukseen sekä työelämään suuntaaville, 17–24 -vuotiaille pohjoiskarjalaisille nuorille, mahdollisuuden opiskella esimerkiksi opiskeluvalmiuksia lisääviä opintoja sekä ammatillisten perustutkintojen ammattitaitoa täydentäviä tutkinnon osia tai ammatillisia opintoja. Opinnot on suunnattu työttömille työnhakijoille ja ne ovat

olleet työvoimapoliittista koulutusta.

Nuoret ovat hakeutuneet Avoimeen ammattiopistoon Ohjaamon kautta. Tavoitteena on ollut olla mukana suunnittelemassa, toteuttamassa ja vakiinnuttamassa Avoin ammattiopisto-koulutuskonseptia. Lisäksi tavoitteena on ollut kehittää Avoimen ammattiopiston pedagogiikkaa, jossa keskeistä on henkilökohtaistaminen, joustavuus, vaihtoehtoisuus, ohjaus ja toiminnallisuus. Avoimen Ammattiopiston kautta nuori on päässyt tutustumaan kiinnostaviin koulutusaloihin erilaisten opintojen tai työssäoppimisen kautta. Opintojen rinnalla nuori on saanut henkilökohtaista tukea ja ohjausta.

AVOIN AMMATTIOPISTO tvp-koulutusta 1. Koulutukseen hakeutuminen • ohjaus Ohjaamosta • haastattelu, valintakriteerien tarkistaminen • hakemus Te-toimistoon • opiskelijavalinta 2. Valmistavan koulutuksen henkilökohtaistaminen • yksilöllinen kesto, sisältö ja tavoitteet • ammatillisten tavoitteiden lisäksi arjenhallinta, opiskelu- ja työelämävalmiudet • tavoitteiden tarkastelu koulutuksen aikana

Yhteistyötahot: Te-toimisto, KELA, oppilaitokset, terveydenhuolto- ja sosiaaliviranomaiset

3. Ammatilliseen tutkintoon valmistava koulutus • ryhmämuotoinen ops-perusteiseen ammatilliseen koulutukseen ammattiopistossa tähtäävä TAI • ryhmämuotoinen näyttötutkintoon aikuisopistossa tähtäävä TAI • yksilöllinen työvaltainen ja tutkintotavoitteinen koulutus ammatti- tai aikuisopistossa

Ohjaamo: rinnalla kulkeva Ohjaus (verkostot)

4. Jatko-ohjaus • yhteisvalinta • avoin tai joustava haku oppilaitoksiin • ohjaus muihin palveluihin 13

voisiko kuitenkin tehdä niin ja näin ja kokeilla sitä ja tätä?

miten jaksat miettiä tähän aikaan viikosta tuollaisia? ...vaikka, nuohan ovat kyllä hyviä ideoita.

Työote 14

”Eihän noita jaksa, kun ne on aina kehittämässä jotakin”.

T

yypillinen tapahtumarikas viikko ylä- ja alamäkineen on jälleen takana Ohjaamossa ja Avoimen ammattiopiston valmistavassa koulutuksessa. Opiskelijat ovat jo lähteneet viikonlopun viettoon ja henkilöstönkin osalta viikko alkaa olla jo pulkassa.

Juomme kahvia takki tyhjänä ja mietimme viikon tapahtumia, kun joku alkaa hetken istuttuaan jo miettimään, mitä voisi tehdä ja kehittää jatkossa: ”Voisiko kuitenkin tehdä niin ja näin ja kokeilla sitä ja tätä?” Tällöin joku toteaa hymyn vire kasvoilla: ”Miten te vielä jaksatte miettiä tähän aikaan viikosta tuollaisia?” mutta toteaa toisaalta itsekin: ”Nuohan ovat kyllä hyviä ideoita.”.

Asetelma kertoo paljon työotteestamme ja -yhteisöstämme. Vaikka henkilöstö voisi jo lähteä kotiin viikonlopun viettoon, ei kukaan kiirehdi kotiin, vaan istuu rauhassa pöydän ääreen nauttimaan hetkestä työkavereiden seurassa. On tullut aika nollata viikon tapahtumat ja samalla valmistautua viikonlopun viettoon, niin että viikon työrupeama saadaan siirrettyä hallitusti seuraavaa viikkoa var-

ten. Viikkoa puretaan yleensä huumorin, erilaisten kevennysten ja häröilyjen kautta ja samalla käydään läpi viikon haasteellista osuutta yhdessä.

Usein käykin niin, että haasteellinen asia muuttuu toisilta saadun tuen ja jaetun osaamisen kautta kohtuulliseksi ja vähemmän kuormittavaksi. Tätä epävirallista työnohjausta tapahtuu jatkuvasti Ohjaamossa, olipa kyse sitten aamukahvista, lounastauosta tai perjantai-iltapäivän debriefingistä. Jaettu tieto ja yhdessä tekeminen auttavat meitä työnteossa. Henkilöstön erilaiset työ- ja koulutustaustat sekä eri yhteyksissä hankittu osaaminen auttavat löytämään ratkaisuja eri tilanteisiin. Kun oma jaksaminen tai osaaminen on koetuksella, löytyy vastaus usein helposti ja vaivattomasti naapurista: ”Miten tähän kannattaisi reagoida? Mistä löytyy? Tietääkö joku?” ja pian vastaus onkin jo ovella. Yhteiset tapahtumat ja yhdessä tekeminen antavat työyhteisöllemme lisäpotkua, jolloin ilot ja surut saadaan jaettua ja energiaa riittää myös uuden kehittelemiseen.

työote Ohjaamon avoin ilmapiiri ja toimintakulttuuri sekä toimintaa ylläpitävien käytäntöjen jatkuva uudistaminen ja kehittäminen edesauttavat vaativan ohjausja opetustyön tekemistä.

Työntekijöiden jatkuva uusiutumiskyky, luova hulluus seka kehitys-, koulutus- ja kokeilumyönteisyys vaikuttavat työyhteisöömme voimaannuttavasti.

15

Etelä-Savon ammattiopiston projektipäällikkö Marianne Hyttinen-Lilja, Stadin avoin ammattiopiston projektipäällikkö Sanna Husu ja Pohjois-Karjalan ammattiopiston ja Ohjaamon projektipäällikkö Tero Vornanen puhalsivat yhteen hiileen ammattiopistoverkoston perustamiskokouksessa Savonlinnassa. Kuva ja kuvateksti: Petri Liukkonen 16

DIALOGINEN TOIMINTAKULTTUURI JA OSAAMINEN Puheeksi ottamisen helppous on tehty yhteisössämme vuosien varrella vaivattomaksi ja se sujuu luonnostaan vaativissakin asioissa. Ohjaamon avoin ilmapiiri ja toimintakulttuuri sekä toimintaa ylläpitävien käytäntöjen jatkuva uudistaminen ja kehittäminen edesauttavat vaativan ohjaus- ja opetustyön tekemistä. Työntekijöiden jatkuva uusiutumiskyky, luova hulluus sekä kehitys-, koulutus- ja kokeilumyönteisyys vaikuttavat työyhteisöömme voimaannuttavasti. Ohjaamon ja Avoimen ammattiopiston henkilöstöjohtamisessa olennaista on osaamiseen perustuva ei-hierarkinen johtaminen sekä siihen liittyvä vapaus ja itsenäisyys oman työn toteuttamisessa. Myönteisyys uusien asioiden kokeilemiseen, ja reflektoinnin myötä tuleva toimimattomien toimintatapojen muuttaminen, ovat auttaneet meitä pysymään oikealla tiellä matkan varrella. Hankkeessa toteutettava jatkuva itseha-

ja työympäristöissä, joissa paineet ja haasteet ovat arkipäivää.

Ohjaamon menestyksessä keskeisiä ovat henkilöstön hankittu osaaminen, sen tunnistaminen ja kehittämistarpeiden havaitseminen, jotka ovat rakentuneet kehittävän työotteen myötä. Työssäjaksamista tukevaa toimintakulttuuria on edistänyt myös se, että henkilöstömme on päässyt jatkuvasti kouluttautumaan tai kurssittamaan itseään ohjauksessa vaadittavissa taidoissa. Osa henkilöstöstämme on käynyt tai käy parhaillaan kognitiivisanalyyttisen terapiaan liittyvää dialogisen ohjauksen koulutusta ja koko hankehenkilöstö on päässyt nauttimaan psykologian emeritusprofessori Mikael Leimanin vetämistä dialogisen ohjauksen tapausjäsentämisen työpajoista. Työpajoissa on käyty läpi haasteellisia asiakastapauksia, mikä on toiminut työnohjauksellisena instrumenttina koko henkilöstölle ja auttanut yhteneväisen toimintakulttuurin ja työorientaation rakentumisessa.

Kun oma jaksaminen tai osaaminen on koetuksella, löytyy vastaus usein helposti ja vaivattomasti naapurista. vainnointi toiminnan toteuttamisen ja kehittämisen suhteen on auttanut vahvan itsetunnon syntymisessä ja menestyksekkäässä matkan toteuttamisessa. Onnistuneiden ohjausten ja hyvin tehdyn työn tuloksena osataan paukutella sopivasti myös henkseleitä, mutta jalat maassa meiningillä. Toisaalta ”kiviä taskuun” on tuttu hokema silloin, jos joku näyttäisi irtoavan maan pinnasta. Sama fraasi symbolisoi myös selviytymistä vaativassa työssä, erilaisissa tilanteissa

Dialogisen ohjauksen koulutuksen lisäksi Ohjaamon henkilöstöstä on hankkeen aikana valmistunut muun muassa yksi psykoterapeutti, yksi näyttötutkintomestari ja yksi opintoohjaaja. Lisäksi hankkeessa olleesta henkilöstöstä yksi kouluttautuu parhaillaan seksuaaliterapeutiksi, yksi sairaanhoitajaksi ja yksi tekee ylempää amk-tutkintoa sosiaali- ja terveysalalle. Näiden lisäksi henkilöstö on osallistunut moneen muuhun lyhyeen koulutukseen ja hankittu 17

osaaminen on siirtynyt työyhteisöön yhdessä tekevän toimintakulttuurin kautta. Kuten edeltä huomaa, on Ohjaamon henkilöstö ollut erittäin kehitys- ja koulutusmyönteistä, mitä kautta ajanmukaista osaamista on saatu täydennettyä ja kohdistettua Ohjaamon ja Avoimen ammattiopiston kohderyhmän tarpeisiin.

KAIKKEA EI TARVITSE OSATA ITSE Yhteistyöverkostot ovat olleet olennaisia osaamisen ja toimintakulttuurin kehittämisessä. Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa on välttämätöntä ja useat kumppanit kuten TE-toimisto, etsivät nuorisotyöntekijät, työpajat sekä sosiaali- ja terveys-

sa on ollut useita rekrytointeja äitiyslomista ja sijaisuuksista johtuen.

Hankkeen rekrytointeihin on haluttu panostaa, jonka vuoksi ammattitaitoisia ja työhön omistautuneita osaajia on saatu koko hankkeen ajan. Uraohjaajien työtehtäviin on ollut useita hyviä hakijoita ja hankkeen laadukkaan jatkuvuuden pysymiseksi rekrytoinnit on tehty huolella ja monivaiheisesti. Alkuarvioinnin jälkeen hakijat kutsuttiin haastatteluihin ja ohjausnäytteisiin, joissa kiinnitettiin huomiota ohjaus- ja opetusvalmiuksiin, mutta samalla myös nuoren kohtaamisen taitoihin.

Se kuinka uraohjaajakandidaatti kohtasi nuoren ohjausnäytteessä, kertoi

Puheeksi ottamisen helppous on tehty yhteisössämme vuosien varrella vaivattomaksi ja se sujuu luonnostaan vaativissakin asioissa. alan toimijat ovat aktiivisia kumppaneita ja heidän avullaan olemme pystyneet tuomaan osuvuutta nuorten ohjaukseen sekä koulutukseen siirtymiseen ja työllistymiseen. Vuorovaikutus ja työparityöskentely verkoston kanssa ovat edesauttaneet nuorten sujuvia ja osuvia siirtymiä kohti koulutusta ja työelämää. Kun verkosto on ollut vahvasti mukana ohjausprosessissa, on nuorten palveluluukutusta ja toimijoiden päällekkäistä työtä saatu vähennettyä.

Yhteistyö on ollut yhdessä tekemistä ja sitä kautta molempien osapuolten osaaminen ja tietoisuus ohjauksen asiakastyöstä ovat lisääntyneet.

REKRYTOINTI Työntekijöiden vaihtuvuus on ollut vähäistä. Siitä huolimatta hankkees18

samalla paljon myös hänen ohjaustaidoistaan, mutta myös asenteesta nuoria ja tulevaa työtä kohtaan. Ohjaamon rekrytoinnissa oli mukana myös uraohjaajia, jotka olivat arvioimassa ohjausprosessin etenemistä ja henkilön taitoja kohdata nuori.

HANKEKAARI Hankkeen liikkeelle lähtiessä Ohjaamon väki hitsautui yhteen nopeasti ja melko vaivatta. Alun eroavaisuudet näkemyksissä tasoittuivat nopeasti, kun saimme yhdessä aikaa miettiä Ohjaamon pääperiaatteita ja toimintoja. Näitä myös tarkasteltiin jatkuvasti matkan aikana.

Avoimen ammattiopiston toiminnan aloittaminen sen sijaan vaati hiukan enemmän ponnistuksia. Koska kyse oli uudenlaisesta koulutus-

muodosta, täytyi toimintatapojakin hakea ja tarkastella. Kahden toiminnan, Avoimen ammattiopiston ja Ohjaamon, yhteen hitsautuminen ja käytänteiden luominen vei aikaa.

Teimme erilaisia kokeiluja opetusja ohjausjärjestelyissä, kuten esim. lukujärjestykseen, opetettaviin aineisiin, opetusmenetelmiin ja ryhmäytykseen liittyen. Jälkikäteen voi todeta, että kaksi ensimmäistä vuotta olivat enemmän tai vähemmän harjoittelua asian suhteen. Onneksi kyseessä oli pitkä hanke ja saimme pyörittää Avoimen ammattiopiston työvoimapoliittista koulutusta

lähes neljä vuotta, jolloin parhaat käytännöt ja kokeilut saatiin käyttöön. Kaksi viimeistä vuotta olivatkin toiminnoiltaan vakiintuneempia ja rutinoituneempia alkuun verrattuna. Hankkeen loputtua on hyvä todeta, että vastaavanlaisen toiminnan käynnistäminen vaatii paljon aikaa ja soveltamista. Etuna oli se, että Ohjaamo ja Avoin ammattiopisto olivat saman organisaation, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän alla, mikä edisti joustavien koulutuspolkujen suunnittelua ja toteuttamista. Laadukkaan ohjaustoiminnan ja uuden koulutusmuodon järjestämi-

nen vaativat yhteissuunnittelua ja eri tarpeisiin vastaamista niin kohderyhmän kuin toimintaa ylläpitävän henkilöstönkin osalta. Avoimen ammattiopiston etuna Pohjois-Karjalassa oli se, että Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymällä on monipuolinen koulutustarjonta. Ohjaamon oli helppo neuvotella opiskelijoiden jatkopoluista koulutuksen osalta ja vähentää sitä kautta byrokratiaa.

19

Ohjaamo 20

T

ässä osassa avataan Nuorten tuki -hankkeen Ohjaamo-toimintaa esittelemällä tehtyä asiakastyypittelyä, ohjausprosessin vaiheita, nuorten näkökulmia ohjaukseen sekä Ohjaamon pienryhmätoimintoja. Ohjausprosessia avaavassa osassa kerrotaan, mitä ohjaustyö voi pitää sisällään jättäen kuitenkin tilaa erilaisille variaatioille, sillä ohjausprosesseja on ollut yhtä monta kuin hankkeen asiakkaita. Myös ryhmätoimintoja avataan muutamalla esimerkillä. Näiden esimerkkien lisäksi hankkeen aikana on järjestetty muitakin pienryhmiä, jotka ovat vastanneet nuorten erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin. Prosessien kuvauksissa sivutaan Ohjaamon työntekijöiden käyttämiä työskentelymenetelmiä, jotka kumpuavat työntekijöiden ihmiskäsityksestä sekä erilaisista teoreettisista viitekehyksistä ja moniammatillisuudesta.

ASIAKASPROFILOINTI Nuorten tilanteiden yksilöllisyydestä huolimatta asiakkaita on pyritty profiloimaan neljään eri kategoriaan muuan muassa asiakastyön jäsentämiseksi, osuvan palveluohjauksen toteuttamiseksi sekä asiakastyön kuvaamisen helpottamiseksi. Näitä profilointeja avataan tässä luvussa kaavioin ja case-esimerkein. Kaikki caseesimerkit ovat fiktiivisiä ja yhtäläisyydet tosielämän nuorten tilanteisiin ovat sattumanvaraisia, vaikkakin perustuvat käytännön ohjaustyössä tehtyihin havaintoihin.

Profiloinneissa kuvataan, kuinka kauan nuoren Ohjaamon asiakkuus kestää, millaisista elämäntilanteista asiakkaat ponnistavat ja mihin toimenpiteisiin heidän tarpeensa kohdistuvat. Kaavioissa mallinnetaan, miten ohjauksen sisältö, palveluohjaus ja jatkotoimenpiteet vaihtelevat eri taustaisilla nuorilla. Kohta Asiakkuudet kertoo, missä palveluissa tai toiminnoissa nuoret ovat olleet asiakkaina ennen ohjausta ja ohjauksen aikana. Asiakaskohtaiset tilanteet ja tuen tarpeet voivat vaihdella nuorten välillä suurestikin, vaikka nuoret kuuluisivat samaan kategoriaan. Voi olla, että nuori ei ole vielä minkään palvelun piirissä tullessaan Ohjaamon asiakkaaksi tai nuorella on paljonkin asiakkuuksia eri palveluissa, mutta ne ovat huonosti koordinoituja eikä kukaan ota kokonaisvaltaista vastuuta nuoren tilanteesta. Esimerkiksi tehostetun tuen tarpeessa olevien nuorten välillä voi olla suuria eroja palvelujen käytön ja tarpeen mukaan (vrt. päihdekuntoutuja ja asperger-nuori).

Maakunnan palvelut ja palvelujen saavutettavuus vaikuttavat nuoren ohjausprosessin etenemiseen.

Profiilien neljä kategoriaa ovat: 1. Itseohjautuva nuori 2. Vähäistä tukea tarvitseva 3. Ajoittaisesti tehostettua tukea tarvitseva 4. Tehostettua tukea tarvitseva

ohjaamo Ohjaamo tarjoaa matalan kynnyksen ohjauspalveluita koulutukseen ja työelämään liittyvissä kysymyksissä sekä muissa elämäntilanteisiin liittyvissä asioissa.

Tavoitteena on löytää toiveisiin, tilanteisiin ja valmiuksiin parhaiten sopivia vaihtoehtoja.

21

Itseohjautuva nuori 1. itseohjautuva Hakeutuu omatoimisesti ohjaukseen, ottaa vastaan ohjausta ja osaa hyödyntää sitä. Ohjauksen kesto 0-3 kk

22

Elämäntilanne • Elämänhallintataidot ja toimijuus kunnossa • Säännöllinen elämänrytmi • Hyvät sosiaaliset / vuorovaikutustaidot • Hyvä sosiaalinen verkosto • Työelämäkokemusta ja - valmiuksia • Voi tarvita tietoa ala- ja koulutusvaihtoehdoista • Voi tarvita tietoja työnhaun tavoista • Voi tarvita työnhakutaitojen kehittämistä • Kieli- ja kulttuuriin integroitumisongelmia (maahanmuuttajat)

• Ohjauspalvelut • Ammatinvalinta- ja uraohjaus • Siirtymä- ja alkuvaiheen tuki opinnoissa • Erilaisten työllistymisvaihtoehtojen kartoittaminen ja peilaaminen omiin toiveisiin, tavoitteisiin ja kykyihin

Mitä ohjaamosta • Tieto- ja neuvontapalvelut • Koulutusneuvonta • Työelämätietous • Apua työn ja koulutuspaikan hakemiseen

Jatkopolku • Oppilaitos • Työkokeilu • Työvoimakoulutus • Oppisopimuskoulutus • Palkkatyö • Palkkatukityö

Asiakkuudet • TE-palvelut • Työ- tai opiskelupaikka • Työkokeilu • Työvoimakoulutus (keskimäärin 0-3 asiakkuutta)

TAUSTAA: Martina tuli Ohjaamo-palveluihin joulukuussa 2012. Hän oli lukenut Ohjaamosta netistä ja Facebookista ja otti yhteyttä puhelimitse, jossa sovimme yhteisen tapaamisajan.

Martina oli ulkomailta Suomeen alakouluikäisenä muuttanut, nyt 21-vuotias maahanmuuttajatyttö.

Hän oli muuttanut maahan äitinsä kanssa, sillä täällä heillä olisi tulevaisuus paremmin turvattu. Hän oli suorittanut peruskoulunsa Suomessa ja hakeutunut tämän jälkeen opiskelemaan lukioon. Opinnot olivat kuitenkin keskeytyneet Martinan heikon suomen kielen taidon vuoksi ja hän oli ohjautunut opiskelemaan maahanmuuttajien ohjaavaan ja valmistavaan koulutukseen.

Koulutuksen aikana saatujen työharjoittelukokemusten kautta Martina oli työllistynyt myyntityöhön kaupan alalle. Hänellä ei ollut kuitenkaan ammatillista koulutusta eikä varsinaisia urasuunnitelmia.

Hän kuitenkin tiesi että opintotuella opiskelu ei hänelle olisi mahdollista, sillä hänen täytyi tukea taloudellisesti myös synnyinmaassaan asuvaa sukulaista.

Ajoittaiset vierailut synnyinmaahan vaatisivat myös rahaa. Martina oli miettinyt myös suomen kansalaisuuden hakemista, mutta ei tiennyt, miten menetellä.

pääasiallinen tuen tarve oli ammatinvalinnan ohjauksessa ja koulutuspaikkoihin liittyvässä selvittelyssä. Martina oli hyvin motivoituneen ja toimeliaan oloinen nuori nainen, jolle omien asioiden hoitaminen ja omatoimisuus olivat itsestään selvää. Epävarmuus omista tulevaisuuden suunnitelmista, vierailumahdollisuuksien vähäisyys synnyinmaahan sekä kansalaisuuden hakemiseen liittyvän prosessin eteneminen aiheuttivat hänessä kuitenkin epävarmuutta ja näiden asioiden eteenpäin vieminen auttoi myös vahvistamaan hänen minäkuvaansa.

PROSESSIN ETENEMINEN: Martina saapui jokaiseen sovittuun ohjaukseen ajallaan sekä oli ohjauksien välissä yhteydessä Facebookin kautta ohjaajaan. Aloitimme ohjausprosessin tekemällä elämänkentän,

jauksessa kävimme Martinan kanssa läpi erilaisia koulutusmuotoja ja vaihtoehtoja sekä puhuimme niihin hakeutumisesta ja opiskelusta ylipäätään. Hänen tullessa ohjaukseen sekä nuorten ammatillisten että aikuiskoulutusten hakuajat olivat kuitenkin jo ennättäneet mennä ohi.

Ohjauksen aikana selvittelimmekin hakujen ulkopuolella olevia koulutuspaikkoja ja kävimme tutustumassa mm. aikuisopistolla opintoihin.

Ohjauksessa tärkeää oli myös peilata Martinan vahvuuksia ja kykyjä suhteessa mahdollisiin koulutuksiin. Hänen yhtenä tavoitteenaan oli hakea suomen kansalaisuutta, mihin liittyvää neuvontaa Martina myös sai, sillä Ohjaamossa tunnettiin kansalaisuuden hakuprosessi, siinä vaadittavat toimenpiteet sekä lomakkeet.

Martinan oltua ohjauksessa kaksi kuukautta hänen asiansa olivat

Epävarmuus omista tulevaisuuden suunnitelmista, vierailumahdollisuuksien vähäisyys synnyinmaahan sekä kansalaisuuden hakemiseen liittyvän prosessin eteneminen aiheuttivat hänessä kuitenkin epävarmuutta.

LÄHTÖTILANNE: Martina saapui ensimmäiseen ohjaukseen ennen hänen työpäiväänsä. Martinan elämä näytti olevan tasapainossa ja kävi nopeasti ilmi, että

joka kulki mukana läpi koko ohjaussuhteen ajan. Elämänkenttään kartoitimme Martinan kanssa ammatinvalintaa sekä hänen elämäänsä syntymästä tähän päivään. Hänen tavoitteenaan oli löytää koulutus, jonka aikana myös työnteko olisi mahdollista. Hän oli saanut työharjoittelujen kautta työpaikan kaupan alalta ja viihtyi työssään hyvin. Oh-

liikkuneet hyvin eteenpäin. Hän oli hakenut myynnin ammattitutkintoon ja myös saanut haastattelukutsun pääsykokeisiin. Ohjauksessa Martina oli tehnyt sekä hakemuksen koulutukseen että valmistautui yhdessä ohjaajan kanssa pääsykokeisiin ja harjoitteli pääsykoetilannetta. Martinan saatua opiskelupaikan kyseiseltä alalta olimme muka23

na koulussa suunnittelemassa hänen henkilökohtaista opintopolkuaan ja tukemassa näin opintojen käynnistymistä. Yhteydessä oltiin myös työnantajaan koulun ja työn yhteensovittamiseksi. Työnantaja lähti mielellään tukemaan Martinaa opinnoissa ja työajat saatiin sovitettua teoriaopetukseen hyvin. Ohjausvastuu siirtyi opintojen alettua koululle, mutta opintojen alussa Martina sai vielä tukea alan suomenkielisen termistön haltuun ottamiseen sekä opiskelutehtävien aloittamiseen, sillä ohjaajalla oli myös kaupan alan työkokemusta.

Opiskelussa alkuun pääsemistä tuettiin myös Facebookin kautta. Martinan ohjauksen kesto oli kokonaisuudessaan kolme kuukautta.

OHJAAJAN NÄKÖKULMA: Martinan ohjausprosessissa ominaista oli lyhytkestoisuus ja tuen tarpeen rajoittuminen selkeästi suomalaiseen opiskelu- ja työelämään ohjaukseen ja näiden asioiden selvittelyyn. Martinan opiskeluorientaation selvittyä aikuiskoulutus näyttäytyi hänelle sopivimpana vaihtoehtona, sillä hän tuntui pystyvän tekemään ammattitutkinnon työn ohessa, mikä oli merkityksellistä ajatellen hänen taustatilannettaan. Opiskelupaikka saatiin hakuajan ulkopuolella hyödyntämällä olemassa olevia kontakteja aikuisopistolla. Kulttuuritaustaan liittyvän nöyryyden ja auktoriteettien ja vanhempien ihmisten kunnioittamisen myötä sekä hyvien sosiaalisten taitojen turvin Martina tuntui pärjäävän erinomaisesti myös työelämässä nuoresta iästään huolimatta. Ohjaajana havaitsin hänellä olevan kompetenssia selviytyä sekä työn että opiskelun yhdistämisestä.

Seurasin tilannetta vielä varsinaisen ohjauksen päättymisen jälkeen 24

Martinan saatua opiskelupaikan kyseiseltä alalta olimme mukana koulussa suunnittelemassa hänen henkilökohtaista opintopolkuaan ja tukemassa näin opintojen käynnistymistä. Yhteydessä oltiin myös työnantajaan koulun ja työn yhteensovittamiseksi.

ja kombinaation aiheuttamasta satunnaisesta pienestä väsymyksestä juteltiinkin silloin tällöin Facebookin kautta. Martina onnistui tavoitteessaan kuitenkin erinomaisesti ja valmistui ammattiin vuonna 2014.

Taloudellisen ja muutoinkin hyvän elämäntilanteensa turvin Martinalle mahdollistuivat myös hänelle tärkeät kotimaanvierailut sekä Suomen kansalaisuuden hakeminen.

Martinan ohjaus oli antoisaa, sillä ohjaajana pystyin hyödyntämään ammatillisen koulutuksen tietämystäni ja osaamistani monilta osa-alueilta lyhyen ajanjakson aikana. Pystyin tarjoamaan aiemman työkokemukseni kautta käytännön tietoja ja taitoja kaupan alalla toimimisesta, hyödyntämään aiempia kokemuksiani erilaisesta kulttuuritaustasta tulevan henkilön kohtaamisessa ja ohjaamisessa huomioiden hänen arvonsa ja tarpeensa sekä hyödyntämään kokemusta myös maahanmuuttajien kansalaisuuden hakuprosessista.

Kulttuurilleen ominaisesti Martina osoittikin kiitollisuuttaan saamastaan monipuolisesta tuesta valmistamalla äitinsä kanssa hankkeen työntekijöille maittavan lounaan.

Vähäistä tukea tarvitseva Elämäntilanne • Hyvät selviytymistrategiat eri elämäntilanteiden haasteisiin: •m ielenterveysongelmat • oppimisvaikeudet • toiminnanohjaus • Työelämäkokemuksia • Hieman taitopuutteita • Ajoittaista jaksamisen vaikeutta • Työmotivaatio korkeampi kuin opiskelumotivaatio • Taloudellisia vaikeuksia • Puutteita koulutus- ja työelämätiedoissa sekä paikkojen hakutaidoissa • Voi olla yksi väärä alavalinta ja keskeytys, huimat vuodet jo ohi

• Mielenterveyspalvelut (avo, esim. kuntoutuspsykoterapia, lääkehoito) • Valmistavat koulutukset (ammattistartti, kotitalouskoulu, kymppiluokka) • Työvoimakoulutus • Työkokeilu (keskimäärin 3-5 asiakkuutta) Jatkopolku • Oppilaitokset • Avoin ammattiopisto • Yksilölliset, työvaltaiset koulutuspolut • Oppisopimuskoulutus • Työkokeilu • Palkkatyö • Palkkatukityö

2. vähäinen tuki Ottaa vastaan ohjausta ja hyödyntää sitä (konkreettinen tuki asioiden edistämisessä).

Ohjauksen kesto 3–6 kk.

Mitä ohjaamosta • Tieto- ja neuvontapalvelut • Tietoa ja neuvontaa asioiden hoitamiseen ja hakemusten tekemiseen • Ohjauspalvelut • Ammatinvalinta ja uraohjaus • Työ-ja opiskeluvalmiuksien parantaminen • I tsereflektiotaitojen kehittäminen (taitojen ja vahvuuksien esille tuominen, kannustaminen) • Taitoharjoittelua, motivaatiokeskustelua, tavoitteistamista Asiakkuudet • TE-palvelut • KELA • Sosiaalitoimisto

25

TAUSTAA: Tapasin Samin ensimmäistä kertaa työ- ja elinkeinotoimistossa, jonne hänet oli kutsuttu uusimaan työnhakuaan ja puhumaan tulevaisuuden suunnitelmistaan. Sami oli eronnut kaksi vuotta sitten ammattiopistosta ja oli ollut muutamassa lyhyessä työsuhteessa sekä työharjoittelussa. Hän asui edelleen opiskelupaikkakunnalla tyttöystävänsä kanssa ja suhtautui negatiivisesti paikkakunnalta muuttoon, vaikka tiedosti työllistymisen ilman koulutusta olevan erittäin haastavaa. Sami kertoi myös muun sosiaalisen verkoston olevan hyvin samantyyppisessä ti-

ilman koulutusta hänen olisi vaikea työllistyä, mutta empi kouluun paluuta toimeentuloonsa vedoten.

Sami puhui paljon myös siitä, kuinka aikaisemmin kesken jäänyt koulutus ei vastannut hänen kiinnostuksiaan, mutta uuden tutkinnon aloittaminen ei oman jaksamisen puitteissa ollut mahdollista. Hän kävi säännöllisesti juttelemassa omasta jaksamisestaan mielenterveystoimistossa ja hänellä oli myös sitä tukeva lääkitys.

Samia mietitytti myös oma oppimiskyky ja hän epäili tarvitsevansa opiskelussa erityistukea. Aiemmat koulunsa hän oli kuitenkin suorittanut ilman erityisopetusta. Omaan op-

erityisesti hänen menneisyydestään ja elämään kuuluvista tärkeistä asioista. Sami toi keskusteluissa esille erityisesti kiinnittymisensä opiskelupaikkakuntaan ja sen, kuinka hän haluaa rakentaa elämänsä kyseiselle paikkakunnalle. Myöskään Samin tyttöystävällä ei ollut töitä, mutta lähteminen vieraalle paikkakunnalle tuntui molempien mielestä huonolta ajatukselta. Puhuimme paikkakunnalle jäämisen hyvistä ja huonoista puolista sekä siitä, millaisena Sami näkisi elämänsä viiden vuoden kuluttua.

Kolmannella ohjauskerralla aloimme hahmottamaan Samin uutta ammatillista suuntaan ammattikorttien avulla.

Korttien avulla hän osasi valita kolme itseään kiinnostavaa ammattia ja alaa, joihin liittyviä pieniä tehtäviä annoin hänelle.

Puhuimme myös työharjoittelupaikan hankkimisesta ja siitä, kuinka se voisi tukea Samin ammatillisen suunnan hahmottumista ja elämänhallintaa. Keskustelimme ja kävimme läpi myös koulutusmahdollisuuksia sekä puhuimme opiskelun aloittamisesta pidemmän tauon jälkeen. Ammatinvalintaa ja kouluun paluuta varjosti edelleen Samin ajatus toimeentulon vähenemisestä sekä omasta jaksamisesta. Hän myös empi opiskelun aloittamista kertoen oman oppimiskyvyn olevan puutteellinen. Hän koki omien taitojensa ja tietojensa olevan puutteelliset kuin myös ajattelevansa, että hän ei voisi menestyä opiskelussa. Omien taitojen ja tietojen vähättely näkyi

Jo ensimmäisen ohjauksen aikana Sami toi esille muuttohaluttomuutensa ja kouluun palaamiseen liittyviä ajatuksiaan. Hän tiedosti, että ilman koulutusta hänen olisi vaikea työllistyä, mutta empi kouluun paluuta toimeentuloonsa vedoten. lanteessa; paikkakunnalla ei tuntunut olevan töitä edes pitkän työkokemuksen tai koulutuksen omaaville henkilöille. Kerroin Samille lyhyesti Ohjaamon toiminnasta, jonka jälkeen siirryimme hankkeen toimitiloihin kartoittamaan tarkemmin hänen elämäntilannettaan ja ajatuksiaan tulevaisuudesta.

LÄHTÖTILANNE: Jo ensimmäisen ohjauksen aikana Sami toi esille muuttohaluttomuutensa ja kouluun palaamiseen liittyviä ajatuksiaan. Hän tiedosti, että 26

pimiskykyynsä ja taitoihinsa Sami suhtautui vähättelevästi. Puhuttaessa hänen yleisestä elämäntilanteestaan Sami toi esille myös sosiaalisten tilanteiden jännittämisen.

Hän vetäytyi uusista tilanteista ja suhtautui haluttomasti muutoksiin.

PROSESSIN ETENEMINEN: Aloitimme ohjausprosessin hahmottamalla Samin elämänkenttää. Keskustelu Samin kanssa oli vaivatonta ja helppoa, vaikka hän ei osannutkaan aina perustella omia valintojaan tai mielipiteitään. Puhuimme

myös puhuttaessa Samin aiemmasta kouluhistoriasta. Omien sanojensa mukaan hän ei ollut hyvä koulussa, mutta todistusarvosanat olivat kuitenkin hyvää keskitasoa. Puhuimme pitkään Samin tukiverkostosta ja siitä, millaista palautetta hän sai omasta toiminnastaan arkielämässä. Kirjasimme ensimmäisellä ohjauskerralla aloitettuun elämänkenttään hänen vahvuuksiaan käyttäen apuna vahvuuskortteja.

Ohjausprosessin edetessä sovimme yhteisesti, että Sami hankkii itselleen työharjoittelupaikan tukemaan hänen omaa ammatillista suuntaansa. Kouluun paluu tuntui kuitenkin Samista edelleen haastavalta ja tästä syystä annoinkin hänelle kotitehtäväksi miettiä nykytilan positiivisia ja negatiivisia seurauksia kuin myös mahdollisen muutoksen tuomia positiivisia ja negatiivisia seurauksia. Viikon päästä tavattaessa Sami toi mukaan tehtävän, josta kävimme pitkän keskustelun. Hän oli saanut puettua sanoiksi kouluun paluuseen liittyviä tunteita ja sitä, kuinka suurin este kouluun paluulle oli oma pelko ja suhtautuminen muutoksiin. Kävimme läpi yhdessä Samin edellisiä elämänvaiheita ja toin esille hänen käyttäytymisessään toistuvasti näkyviä seikkoja. Ohjauksen lopuksi hän oli hämillään ja pohtivan oloinen. Sovimme tapaavamme parin viikon päästä uudestaan. Kahden viikon päästä olevaan ohjaukseen Sami saapuu intoa puhkuen ja oli päättänyt hakea kouluun. Keskustelimme kouluun paluusta, siihen liittyvistä haasteista sekä motivaatiota ylläpitävistä tekijöistä. Teimme yhdessä hakemuksen yhteishaussa sekä ammatti- että aikuisopistoon.

Polkua kouluun palaamiseen jatkoimme Samin kanssa seuraavalla kerralla puhumalla erilaisista varavaihtoehdoista. Hän halusi jatkaa työ-

kokeilua kesään saakka ja kerryttää täten arvokasta työkokemusta ajatellen tulevia opintojaan. Yhtenä vaihtoehtona mietimme myös avoimen ammattiopiston opintoja, mikäli opiskelupaikka yhteishaussa ei aukenisi.

Koska Sami oli motivoitunut koulun aloittamisessa ja oli sillä hetkellä työkokeilussa, sovimme hänen kanssaan yhteisesti, että tapaisimme kasvotusten kolmen kuukauden kuluttua, kun yhteishaun tulokset olisivat selvinneet. Sami koki, että ei tarvitse tällä hetkellä ohjausta koska työharjoittelu oli sujunut todella hyvin.

Kesäkuussa Sami sai ilmoituksen, että oli saanut opiskelupaikan haluamaltaan alalta. Sovimme yhteispalaverin Samin ja tulevan koulun opinto-ohjaajan ja kuraattorin kanssa katsoaksemme yhdessä opintojen etenemiseen liittyviä seikkoja sekä tuen tarpeita. Syksyllä Sami aloitti koulun ja varmistelin vielä muutaman kerran puhelimessa ja Facebookissa hänen opintojen aloittamiseen liittyviä ajatuksiaan ja opintojen sujumista. Ohjaamon asiakkuus kesti kaiken kaikkiaan 10 kuukautta. Ohjausvastuu siirtyi opintojen aloittamisen jälkeen oppilaitokselle.

OHJAAJAN NÄKÖKULMA: Samilla oli ensimmäisestä ohjaustapaamisesta lähtien hyvin osallistuva ja avoin asenne ohjaukseen, mikä helpotti työtäni ohjaajana. Hänellä oli kuitenkin ohjauksen alussa hyvinkin varautunut ja negatiivinen asenne muutokseen ja omien valintojen perusteleminen oli ajoittain hyvin vaikeaa. Koinkin, että Sami oli ns. ”jumiutunut” nykyiseen tilanteeseensa ja ulospääsy siitä vei aikaa ja vaati paljon työskentelyä. Mietin myös paljon sitä, mitkä olivat ne todelliset syyt, jotka estivät hänen kouluun paluunsa ja millainen motivaatio Samilla oli muutokseen? Myös se

pohditutti, kuinka voin ohjaajana vähentää ohjattavan pelkoa ja jännitystä muutosvaiheessa?

Samin kanssa käydyn motivaatiohaastattelutehtävän purku auttoi mielestäni merkittävästi siinä, että hän sai rohkeutta ja varmuutta kouluun hakemiseen. Sami alkoi mielestäni tämän ohjauskeskustelun aikana ensimmäisen kerran todella hahmottaa omassa toiminnassaan olevia säännönmukaisuuksia ja tunnistamaan itsessään muutoksen aiheuttamia tunnetiloja. Suuri muutos tapahtui mielestäni myös ammatillisen suunnan löydyttyä, jolloin Sami sai päämäärän, jota kohden aloimme ohjausprosessia viedä.

Asioiden kirjaaminen ja ajan antaminen muutosten tekemiseen toimi erityisen hyvin tässä ohjausprosessissa.

Samin ohjausprosessin päätyttyä olin iloinen hänen kouluun paluustaan ja ennen kaikkea siitä, että hän sai varmuutta omaan tekemiseensä ja alkoi tunnistaa ja muuttaa omia toiminnan esteitään. Sami sai myös motivaatiota ja innokkuutta kouluun paluuseen eikä uuden opettelu tuntunutkaan enää niin pelottavalta. Oli hienoa ohjaajana huomata, kuinka joskus pieni kannustus ja asioiden selvittely voi auttaa ohjattavaa tekemään suuren elämänmuutoksen jo pitkään samanlaisena jatkuneeseen elämäntilanteeseen. Samin kouluun palaamisen alkutaival sujui hyvin ja uskon, että koulutus vastasi Samin toiveita ja ajatuksia työstä ja koulutuksesta.

27

Ajoittaisesti tehostettua tukea tarvitseva 3. AJOITTAINEN TEHOSTETTU TUKI Tarvitsee paljon tukea, ottaa vastaan ohjausta vaihtelevasti → luottamuksen synnyttäminen/ itsetuntemuksen kasvu vaatii aikaa.

Ohjauksen kesto 6–12 kk

Elämäntilanne • Mielenterveysongelmat • elämänhallintaan kytkeytyvät (unihäiriöt, erilaiset mieliala- ja sopeutumishäiriöt) • Ahdistuneisuushäiriöt (sos.tilant. pelko, paniikkihäiriö, traumatausta) • Psykosomaattista oireilua • Ajoittaista päihteiden ongelmakäyttöä • Pieniä rikoksia ja velkaisuutta • Oppimisvaikeudet • Kehitykselliset viivästymät • Taitopuutteita • sosiaaliset/vuorov.taidot • kognitiiviset • toiminnanohjaus • Epärealistinen minäkuva, itseluottamuspula • Kehitystä hidastava sosiaalinen lähiverkosto tai sen puute • Koulukiusaamistausta

Mitä ohjaamosta • Tieto- ja neuvontapalvelut • Asioiden selvittäminen ja hoitaminen rinnalla kulkien, ohjaaja tiiviisti mukana moniammatillisessa yhteistyössä • Koulutus- ja työelämäneuvonta • Apua hakemusten tekemiseen • Ohjauspalvelut • Ammatinvalinta ja uraohjaus • Elämänhallintataitojen kehittäminen • esim. opiskelukuntoisuuden vahvistaminen ja päivärytmin korjaaminen • Itsereflektiotaitojen kehittäminen • Sosiaalisen verkoston ja minän vahvistaminen • Taitoharjoittelua, motivaatiokeskusteluita, tavoitteistamista, kannustamista • Rinnalla kulkeminen Asiakkuudet • TE-palvelut, ammatinvalintapsykologi • KELA, kuntouttavat palvelut • Tuettu asuminen • Mielenterveyspalvelut (avo- ja laitos) • Terveydenhuoltopalvelut • Sosiaalitoimisto • Talous- ja velkaneuvontapalvelut • Rikosseuraamuslaitos • Työpajat, starttiverstas (keskimäärin 5–7 asiakkuutta) Jatkopolku • Kuntoutusselvitykset • Avoin ammattiopisto (pitkäkestoisuus) • Työkokeilu • Oppilaitos, erityisammattioppilaitos • Muut tukitoimet, kuten verstaat, kuntouttava työtoiminta, KELA:n kuntoutuspalvelut

28

TAUSTAA: Sonja ohjautui Ohjaamon palveluihin lokakuussa 2012 työpajatoiminnan kautta. Hän oli ollut työpajassa työharjoittelussa menneen syksyn ja tuli nyt tutustumaan palveluihin yhdessä työpajaohjaajan kanssa. Sonja oli peruskoulun jälkeen opiskellut yhtä ammatillista tutkintoa, mutta siirtynyt suorittamaan vuoden opiskelujen jälkeen toista. Hänen opintonsa olivat sujuneet takkuillen; lähes kolmen vuoden ja 64 suoritetun opintoviikon jälkeen opinnot olivat keskeytyneet elämäntilanteen, masennuksen ja motivaation heikkenemisen vuoksi. Opintojen keskeytymisen jälkeen Sonja oli muuttanut poikaystävänsä luo ulkomaille, jossa oli opiskellut kieli-ja kotoutumiskoulutuksessa. Yksinäisen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen Sonja oli palannut Suomeen ja tulevaisuuden suunnitelmat olivat auki erinäisten psyykkisten haasteiden vuoksi.

LÄHTÖTILANNE: Sonjan ensimmäinen ohjaus sovittiin pidettäväksi työpajalla, jossa hän oli aloittanut aiemmin työharjoittelun. Sonjalla oli jo peruskoulussa alkanut koulukiusaamistausta, joka oli johtanut jännittämiseen ja masennukseen. Aiemmat koulukokemukset ja mielialan lasku olivat tuoneet mukanaan myös paniikkikohtaukset ja sosiaalisten tilanteiden pelon. Sonjan sosiaalinen verkosto olikin hyvin rajoittunut; perheen lisäksi hänellä oli yksi ystävä, jota hän tapasi harvakseltaan. Sosiaalisten tilanteiden pelko aiheutti myös sen, että Sonjan vapaa-ajan viettonsa oli rajoittunut kotiin ja minäkuva oli erittäin negatiivinen ja huono.

Hän suhtautui omiin kykyihinsä, olemukseensa ja sosiaalisiin taitoihinsa vähättelevästi, mikä heikensi elämänlaatua entisestään. Ohjauksen

aikana kävi kuitenkin selväksi, että kyseessä oli visuaalisesti ja kuvalliselta ilmaisultaan äärimmäisen lahjakas nuori nainen, joka halusi saada aiemmin kesken jääneen koulutuksen loppuun. Hän ei kuitenkaan itse uskonut pystyvyyteensä palata ammatillisten opintojen pariin.

PROSESSIN ETENEMINEN: Aloitimme Sonjan ohjausprosessin tekemällä laajan alkukartoituksen hänen elämäntilanteestaan.

Keskustelu ohjaustilanteessa oli alkuun varautunutta, mutta nopeasti hän osasi kertoa omasta tilanteestaan ja haasteistaan. Ohjauksissa Sonja osoittautui erittäin rauhalliseksi, kärsivälliseksi, harkitsevaksi ja asioihin paneutuvaksi nuoreksi naiseksi. Pitkä koulukiusaamistausta oli kuitenkin jättänyt jälkensä häneen ja sosiaalinen vuorovaikutus toisten kanssa oli supistunut olemattomiin. Sonjan minäkuva oli huono ja itseluottamus niin asioiden tekemiseen kuin omiin kykyihin oli heikentynyt. Työskentely muiden nähden oli muuttunut ajan kanssa mahdottomaksi ja se rajoitti niin kirjoittamista, piirtämistä, puhumista kuin myös syömistä ja juomista. Myös keskustelun aloittaminen, jatkaminen ja päättäminen tuntui Sonjasta vaikealta ja tämä rajoitti niin sosiaalisten suhteiden syntymistä ja ylläpitämistä kuin myös koulutyöskentelyä: avun pyytäminen, mielipiteen ilmaiseminen tai pyynnön esittäminen opettajalle aiheutti pelkoa.

Sosiaalisten tilanteiden pelko ulottui myös arkiasioiden hoitamiseen, sosiaalisten suhteiden ylläpitoon ja terveydestä huolehtimiseen. Uudet tai ennalta arvaamattomat tilanteet, joissa oli muita ihmisiä, aiheuttivat Sonjassa vetäytymistä ja sen myötä yksinäisyyttä. Hän olikin olemukseltaan todella arka eikä hän uskaltanut

katsoa ihmisiä silmiin, puhua tai olla läsnä muiden aikana.

Laajan alkukartoituksen jälkeen pystyimme Sonjan kanssa yhdessä tekemään sekä lyhyen että pitkän aikavälin suunnitelmat opintojen loppuun saattamiseksi. Laaja alkukartoitus mahdollisti myös tuen tarpeiden tunnistamisen sekä opiskelussa että muussa elämässä; Sonjalla oli mieliala-ja ahdistuneisuushäiriö, johon hän ei ollut saanut koskaan apua. Ohjauksessa keskityimme myös hänen vahvuuksiensa tunnistamiseen ja niiden käyttöön suunniteltaessa hänen jatkopolkuaan. Sonja oli visuaalisesti erittäin lahjakas ja kuvallisen ilmaisun taidot ja tekniikat, kuten piirtäminen, maalaaminen, geometrinen hahmotuskyky ja luovuus olivat hänen ehdottomia vahvuuksiaan. Hän pelasi vapaa-aikanaan paljon tietokonepelejä ja katsoi elokuvia, joiden käyttö oli harjaannuttanut hänen englannin kielentaitonsa hyväksi.

Oltuaan tiiviissä ohjauksessa lähes kaksi kuukautta, Sonja aloitti Ohjaamon kanssa samoissa tiloissa toimivan ryhmämuotoisen Avoimen ammattiopiston opinnot. Tämän rinnalla hän jatkoi säännöllisiä, viikoittaisia ohjauskeskusteluja saman ohjaajan kanssa koko koulutuksen ajan. Hänen sosiaalisten tilanteiden pelkoaan päätettiin lisäksi purkaa kerran viikossa sosiaalisten taitojen ryhmässä, johon Sonja ohjattiin saamaan terapeuttista lisätukea mieliala- ja ahdistuneisuushäiriölle, opinnoissa selviytymisen tueksi sekä tulevaisuuden suunnitelmien mahdollistumiseksi. Sonja pääsi harjoittelemaan itsensä vakauttamiseen ja hallitsemiseen liittyviä taitoja erilaisin harjoittein (esim. hengitys-, rentoutus- ja tietoisuustaitoharjoitteet, kognitiivinen uudelleen muotoilu, tunnetaidot, al29

tistuksia asteittain) ja työstämään henkilökohtaisia tavoitteitaan liittyen huomion kohteena olemisen pelkoihin (esim. esitelmien pidot, puhelimella soittaminen, avun kysyminen opettajalta, terveydenhoitoon liittyvät käynnit). Ryhmässä käynti opinnollistettiin ja siitä Sonja sai kurssimerkinnän avoimessa ammattiopistossa suoritettujen yhteisten aineiden lisäksi. Sosiaalisten taitojen ryhmän tavoitteet rakennettiin vastaamaan Sonjan tarpeita ja oireita; näitä ryhmässä asetettuja tavoitteita ja harjoitteita hän pääsi harjoittelemaan avoimen ammattiopiston opinnoissa yhdessä henkilökunnan ja muiden opiskelijoiden kanssa.

Oltuaan avoimessa ammattiopistossa ja sosiaalisten taitojen ryhmässä hieman yli kuusi kuukautta Sonjan tilanne oli edennyt huomattavasti: hän oli kuntoutunut niin sosiaalisissa taidoissaan kuin myös opiskelutaidoissaan siinä määrin, että opinnot avoimessa ammattiopistossa sujuivat jo hyvin. Alkuun arasta, vetäytyvästä opiskelijasta oli tullut vapaaaikanakin kontaktia ottava, pystyvä nuori nainen. Nousujohteista polkua lähdettiin rakentamaan avoimen ammattiopiston ja sosiaalisten taitojen ryhmän loppumisen jälkeen Ohjaamossa Sonjan visuaalisia ja kuvallisia taitoja hyödyntävällä tilaustyöllä. Hänen osaamisensa dokumentoitiin kirjallisesti ja valokuvaamalla ja ne opinnollistettiin hankkeelle tehdyllä työllä. Ennen työskentelyn alkamista olimme yhteydessä ammattiopiston ko. alan vastuuopettajaan saadaksemme ohjeistuksen opinnollistamisen sisällölle, dokumentoinnille sekä siihen, mihin tutkinnon osaan työ olisi opinnollistettavissa. Sonja teki tilaustyössä yhteistyötä sekä Ohjaamon henkilökunnan että ammattiopiston opetta30

Sonjalla oli jo peruskoulussa alkanut koulukiusaamistausta, joka oli johtanut jännittämiseen ja masennukseen.

Aiemmat koulukokemukset ja mielialan lasku olivat tuoneet mukanaan myös paniikkikohtaukset ja sosiaalisten tilanteiden pelon.

jan kanssa ja toteutti sisustustyön lisäksi portfolion, jolla todennettiin tehty työ tulevalle oppilaitokselle.

Kesäaikaan tehty tilaustyö oli tärkeä myös siinä mielessä, että kevään aikana kehitetyt sosiaaliset taidot ja hyvä edistyminen eivät menisi kesän aikana hukkaan.

Syksyllä 2013 Sonja aloitti opiskelun ammattiopistossa Avoimen ammattiopiston yksilöllisellä koulutuspolulla aiemmin kesken jääneen tutkinnon loppuun suorittamiseksi.

Ennen koulutuksen alkua kävimme yhdessä hänen kanssaan tutustumassa oppilaitokseen, sen tiloihin ja henkilökuntaan sekä opiskelusisältöihin. Pidimme opintojen suunnittelemista ja tuen tarpeiden määrittelemistä varten palaverin yhdessä koulun erityisopettajan, opinto-ohjaajan, koulutusjohtajan ja opettajan kanssa. Ohjaamon tuki jatkui tiiviisti yksilöllisen koulutuspolun ajan: alussa Ohjaamon rooli oli suurempi, mutta opintoihin kiinnittymisen myötä tukea tarvittiin vähemmän.

Sonja tapasi Ohjaamon ohjaajaa kahdeksan kertaa vuoden opintojen aikana ja tämän lisäksi he olivat yhteydessä puhelimitse kuukausittain.

Tiivis yhteistyö ammattiopiston henkilökunnan kanssa mahdollisti myös opintojen yksilöllistämisen Sonjan kiinnostuksen ja osaamisen pohjalta. Kuvallisen ilmaisun opinnot sisälsivät vuoden aikana myös opintoja toiselta rinnakkaiselta alalta. Sonja valmistui ammattiin keväällä 2014 ja hänet palkittiin valmistuessaan alan parhaana opiskelijana stipendillä.

Ohjaamon asiakkuuden aikana Sonja teki myös tulevaisuuden varalle uusia suunnitelmia ja päätyi valmistumisen jälkeen hakeutumaan erillishaussa edellä mainitun rinnakkaisen alan perustutkintoon.

Opiskeluinto oli kasvanut niin suureksi, että hän halusi edelleen kehit-

tää ammatillista osaamistaan tuolla saralla. Ohjaamon asiakkuus kesti kaiken kaikkiaan 1 vuoden ja 10 kuukautta ja päättyi Sonjan päästyä uudelleen opiskelemaan syksyllä 2014.

Ohjausvastuu uusista opinnoista siirtyi tulevalle oppilaitokselle.

OHJAAJAN NÄKÖKULMA: Ohjausprosessi Sonjan kanssa oli kovin antoisa ja monisisältöinen. Tutkivan yhteistyösuhteen viriämiselle täytyi antaa tilaa ja aikaa, mutta luottamuksellisen suhteen synnyttyä Sonja uskaltautui avaamaan herkimpiä ja vaikeimpia asioita elämässään. Usein nuo asiat tuntuivat Sonjasta hyvin häpeällisille sekä syyllisyyden tunteita herättäville ja ohjaajana jouduinkin kuuntelemaan herkällä korvalla hänen kertomiaan tarinoita esimerkiksi koulukiusaamisista tai muille kelpaamattomuuden kokemuksistaan.

Ohjaajana aluksi pohdin sitä, kuinka voisin tarjota Sonjalle riittävästi kokemuksellisuuden kautta onnistumisia ja esimerkkejä hallinnan tunteesta, jotta hän alkaisi itsekin uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Olihan hänen elämänsä ollut jo kauan masennuksen ja sosiaalisen fobian värittämä, minkä seuraukset itsetuntoon olivat alkaneet tuntua pikemminkin Sonjasta itsestään jo hänen pysyviltä epämiellyttäviltä ominaisuuksilta, joista muutkaan eivät pidä.

Kokeilimme ohjauksessa kognitiivisen käyttäytymisterapian vakauttamiseen liittyviä harjoitteita, joiden avulla Sonja sai vihiä siitä, miltä

tuntuu itse hallita omaa elämäänsä ja esimerkiksi paniikkikohtausta.

Pikkuhiljaa Sonja vahvistui uusien taitojen turvin, ymmärsi esimerkiksi ketjuanalyysien avuin haasteidensa taustalla vaikuttavia tekijöitä ja uskaltautui kohtaamaan pahimpia pelkojaan sekä työstämään niitä turvallisessa ympäristössä, sosiaalisten taitojen ryhmässä. Taitekohtia lienevätkin olleet se, kun Sonja sai huomata kokevansa hallinnan tunnetta elämässään sekä se, ettei hän olekaan ainut tällaisista haasteista kärsivä nuori, mikä lievensi häpeän ja syyllisyyden tunteita ja mahdollisti voimavarojen valjastamisen uusien taitojen harjoittelemiseen. Hiljalleen taidot alkoivat yleistyä myös opiskeluun sekä Sonjan arkeen ja hänen tavoitteissaan pystyttiin etenemään kohti ammatillisia opintoja

persoonan valjastumista käyttöön.

Sonjan herkän ja ujon puolen ei ollut tarkoitus väistyä, vaan hänen omien voimavarojensa ja taitojensa esiin nostaminen ja uusien taitojen hankkiminen oli ohjauksen keskiössä pitkin yhteistä matkaamme. Sonjan kuntoutuminen jatkui nousujohteisesti läpi opintojen ja hän kykeni hyödyntämään sosiaalisten taitojen ryhmästä saamiaan taitoja itsenäisesti ja luomaan itselleen jatkuvasti uusia tavoitteita altistushoidossakin.

Hänestä oli ohjauksen myötä tullut oman itsensä ohjaaja ja hän koki elämässään ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin hallinnan tunnetta. Yhteistyömme loppusuoralla tytöstä, joka yhteisen polkumme alussa piiloutui käpertyneenä huoneen nurkkaan piirustuslehtiön taakse vältelläkseen katse- ja keskustelukontakteja, oli sa-

Yhteistyömme loppusuoralla tytöstä, joka yhteisen polkumme alussa piiloutui käpertyneenä huoneen nurk-

kaan piirustuslehtiön taakse vältelläkseen katse- ja keskustelukontakteja, oli sananmukaisesti kuoriutunut

esiin ryhdikäs, tyylikkäästi pukeutuva oman arvonsa ja taitonsa tunnistava nuori nainen, joka kokee valtavaa

paloa elämää sekä uusia ammatillisia opintoja kohtaan.

Avoimen ammattiopiston ja Ohjaamo-työskentelyn opinnollistamisten kautta varsinaiseen ammatilliseen oppilaitokseen. Ohjausprosessissa nivottiin toisiaan tukeviksi niin Ohjaamo, Avoin ammattiopisto, sosiaalisten taitojen ryhmä kuin tuleva oppilaitoskin.

Ohjausprosessin aikana ohjaajana oli mahtavaa havainnoida Sonjan puhkeamista kukkaan, oman

nanmukaisesti kuoriutunut esiin ryhdikäs, tyylikkäästi pukeutuva oman arvonsa ja taitonsa tunnistava nuori nainen, joka kokee valtavaa paloa elämää sekä uusia ammatillisia opintoja kohtaan.

31

Tehostettua tukea tarvitseva 4. tehostettu TUKI Pitkäkestoinen asiakkuus, ellei ohjaudu muihin palveluihin pian.

Elämäntilanne • Meneillään olevia rikosselvittelyitä/ seuraamuksia • Akuutit mielenterveysongelmat • Käsittelemättömät traumaattiset kokemukset • Psykosomaattista oireilua • Aktiivista tai passiivista itsetuohoisuutta • Päihteiden väärinkäyttö • Velkaantuminen • Asunnottomuus • Oppimisvaikeudet • Kehitykselliset viivästymät • Taitopuutteita (sosiaaliset, kognitiiviset, toiminnanohjaus) • Kehitystä hidastava sosiaalinen verkosto tai sosiaalisen tuen puute • Epärealistinen minäkuva, itseluottamuspula • Keskeytyneitä koulutuksia (useitakin) tai ei aloitettu ollenkaan

Mitä ohjaamosta • Palvelu- ja ohjaustarpeen arviointi • Tieto- ja neuvontapalvelut • Asioiden selvittäminen ja hoitaminen rinnalla kulkien • Muihin palveluihin ohjaaminen • Elämänhallintataitojen kehittäminen, itsereflektiotaitojen kehittäminen, sosiaalisen verkoston ja minän vahvistaminen, taitoharjoittelu, motivaatiokeskustelut esim. palveluohjaukselle • Tavoitteiden ja urasuunnittelun realistisuuden arviointi, elämänhallinnan ja jaksamisen tuki • Työ- ja opiskelukuntoisuuden vahvistaminen Asiakkuudet • TYP • KELA: työkykyarviointi, kuntoutus palvelut • Rikosseuraamuslaitos • Mielenterveyspalvelut (avo- ja laitos) • Tuetun asumisen palvelut • Päihdepalvelut • Terveydenhuoltopalvelut • Sosiaalitoimisto (lastensuojelu, perhetyö, kuntouttava työtoiminta) • Työpajat, starttiverstas (joko ei ollenkaan tai keskimäärin 8+ asiakkuutta, huom. maakunnissa palveluita vähemmän saatavilla) Jatkopolku • Eri tilanneselvittely- ja tukipalvelujen piirin ohjaaminen • Uraohjaaja mahdollisesti mukana selvittelyprosessissa • Uraohjaaja vahvasti mukana eteenpäin saattelussa • Starttiverstas • Kuntouttavat palvelut • Eritysammattioppilaitos

32

TAUSTAA: Vilhelmiina tuli ohjaukseeni syksyllä 2011 ammattiopiston opinto-ohjaajan saattelemana, kun opinnot ammatillisessa koulutuksessa eivät toisellakaan kertaa ottaneet sujuakseen. Ennen Ohjaamon asiakkuutta Vilhelmiinalle oli kertynyt joitakin kuukausia työharjoittelukokemusta kiinteistöpuolen töistä. Suhde äitiin oli hyvin tiivis, joten opinnot toisella paikkakunnalla olivat käyneet haasteellisiksi. Myös oppilaitoksen asuntolassa asuminen oli tuottanut hänelle hankaluuksia sosiaalisten taitojen puutteiden vuoksi ja lisäksi taloudellinen tilanne vaikeutti matkustamista ja asumista toisella paikkakunnalla. Vilhelmiina oli huolissaan äitinsä voinnista ja hän myös auttoi äitiään taloudellisesti. Toisen ammatillisen koulutuksen Vilhelmiina keskeytti rankkojen koulukiusaamiskokemusten vuoksi.

Hän toi heti ensimmäisellä ohjauskerralla voimakkaasti esille suhteensa muihin nuoriin. Hänen sosiaalinen elämänsä vaikutti kapeutuneelta. Hänellä ei ollut harrastuksia eikä sosiaalisia suhteita kahta kaveria lukuun ottamatta ja koko kouluajan jatkuneet kiusaamiskokemukset olivat saaneet hänet vihaamaan muita nuoria. Vilhelmiinan arjessa ja toiminnassa näkyivät myös sekä oppimisvaikeudet että akuutit mielenterveysongelmat.

kemuksiaan. Hänellä ei ollut aikaisempia asiakkuuksia muualla, eikä hänellä ollut koulussa todettuja oppimisen vaikeuksia. Opinnot peruskoulussa olivat sujuneet Vilhelmiinan mielestä hyvin. Mietimme vielä yhdessä Vilhelmiinan ja hänen opinto-ohjaajansa kanssa, voisiko hän jatkaa tuetusti ammatillisia opintoja. Vilhelmiina itse tuntui olevan väsynyt yrittämään ja halukkuutta opintojen jatkamiseen ei enää ollut. Molemmat koulutukset olivat kestäneet hänen osaltaan noin puoli vuotta, eikä suoritettuja opintoja juurikaan tullut. Koska Vilhelmiina ei ollut ehtinyt olemaan pitkään toimettomana, hänen toiminnallinen valmiutensa lähteä miettimään uusia toimenpiteitä oli suhteellisen hyvä. Jo ohjauksen alussa Vilhelmiinan toiminnassa heijastui erikoi-

vaan koulutukseen ja halusi kokeilla opintojen aloittamista.

PROSESSIN ETENEMINEN: Oltuaan ohjauksessa kaksi kuukautta, Vilhelmiina poluttui Avoimen ammattiopiston valmistavaan koulutukseen. Heti opintojen alussa kävi selväksi, että hänellä oli puutteita sekä arjen- ja elämänhallinnassaan.

Hän tarvitsi vahvaa tukea sosiaalisten taitojen harjoittamiseen sekä ihmisten kohtaamiseen. Hänelle rutiinit ja tieto tulevista tapahtumista olivat erittäin tärkeitä ja päivärytmin ylläpitäminen, epävarmuuden sietäminen sekä uusien tilanteiden ja henkilöiden kohtaaminen oli haasteellista. Vilhelmiina vältteli vaikeita tilanteita katoamalla, eikä häneen välttämättä saatu yhteyttä moneen päivään. Hänen ajatteluaan leima-

Hänellä ei ollut harrastuksia eikä sosiaalisia suhteita kahta kaveria lukuun ottamatta ja koko kouluajan jatkuneet kiusaamiskokemukset olivat saaneet hänet vihaamaan muita nuoria.

LÄHTÖTILANNE: Ensimmäisillä ohjauskerroilla kävimme Vilhelmiinan kanssa läpi muun muassa hänen elämäänsä, vahvuuksiaan ja aikaisempia koulu- ja työko-

nen tapa kertoa ja kuvailla asioita: hän näki asiat hyvin mustavalkoisesti ja suuttui helposti, jos kysyin tarkemmin hänen perheestään. Vilhelmiina myös unohteli välillä asioita (esimerkiksi puhelinnumeron ja syntymäajan) ja taantui kommunikaatiossaan lapsen omaiseen kielen käyttöön. Luottamuksellisen ohjaussuhteen syntyminen vei aikaa, koska Vilhelmiina oli joutunut kokemaan useaan kertaan, ettei kukaan voinut häntä auttaa, eikä mikään paikka ole hänelle oikea. Rankoista koulukokemuksistaan huolimatta hän tutustui Avoimen ammattiopiston valmista-

si ehdottomuus ja tunteiden säätelyssä ja ilmaisussa oli puutteita.

Vilhelmiina ei pystynyt hoitamaan itsenäisesti asioitaan, vaan tarvitsi tukea muun muassa viranomaisten kanssa asiointiin, bussilla kulkemiseen ja lomakkeiden täyttämiseen.

Hän kuitenkin pärjäsi opinnoissa suhteellisen hyvin, mutta haasteita tuottivat tekstin tuottaminen ja ymmärtäminen sekä pitkäjänteinen työskentely ja ohjeiden ymmärtäminen. Epäilimme, että Vilhelmiinalla voisi olla neuropsykiatrisia vaikeuksia, oppimisenvaikeuksia sekä jonkin asteisia mielenterveyden ongelmia.

33

Hän ei kuitenkaan suostunut puhumaan näistä haasteista. Vilhelmiina oli kuitenkin lahjakas esimerkiksi englannin opiskelussa ja erityisesti hän oli kiinnostunut yhteiskuntapoliittisista ja historiallisista henkilöistä ja tapahtumista. Hän muisti erittäin hyvin ja tarkasti yksittäisiä historiallisia tapahtumia.

Vilhelmiina sai tutustua työelämään työssäoppimisjaksolla, jolloin pystyimme vielä tarkemmin tarkkailemaan hänen toimintaansa uudessa ympäristössä. Työssäoppimisjaksolla hän selvisi hyvin selkeistä ja yksinkertaisista tehtävistä, mutta itsenäinen tehtävien suorittaminen ja annettujen ohjeiden noudattaminen tuottivat hankaluuksia. Vilhelmiina opiskeli Avoimen ammattiopiston koulutuksessa noin vuoden ajan ja opintoja hän sai tässä ajassa tehtyä 25 opintoviikon verran. Ammatinvalinnan selkiydyttyä Vilhelmiina siirtyi valmistavasta koulutuksesta ammatilliseen lyhytkoulutukseen, jonne annoimme hänestä niveltiedot. Kävimme läpi vahvuudet ja tuen tarpeet. Tähän päättyi hetkellisesti hänen asiakkuutensa Nuorten tuki -hankkeessa. Saimme kuulla, että opintojen teoriajakso sujui hyvin, mutta työssäoppimisjakson alettua Vilhelmiina oli kadonnut. Työssäoppimispaikan löytäminen itsenäisesti oli ollut haasteellista ja yritimme tukea häntä vielä Ohjaamon asiakkuuden päätyttyä, mutta saimme tiedon opintojen sujumattomuudesta liian myöhään. Vilhelmiina oli jo päättänyt, ettei enää halua jatkaa koulutusta. Hän oli erittäin pettynyt tilanteeseensa. Saimme onneksi tiedon opintojen päättymisestä, jonka jälkeen hän ohjautui uudelleen Ohjaamon asiakkaaksi. Pelko oli suuri, että hän jäisi kotiin, eikä enää pystyisi omin voimin selviytymään arjesta.

34

Tämä nuoren tarina kuvastaa hyvin sitä, että nopea eteenpäin poluttaminen voi vain pahentaa nuoren tilannetta.

Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa on erittäin tärkeää. Oikea-aikainen ja oikeanlainen tuki lisäsivät luottamusta ja veivät Vilhelmiinaa eteenpäin.

Kirjasimme hänet uudelleen Ohjaamon asiakkuuteen ja mietimme, mistä saisimme Vilhelmiinalle parhaan mahdollisen tuen. Saimme kuulla Honkalampisäätiön Valtonehankkeesta, joka on kohdennettu 18–45-vuotiaille pohjoiskarjalaisille neuropsykiatrisista erityisongelmista (asperger, ADHD, ADD, Tourette sekä niihin rinnastettavat erityisvaikeudet) kärsiville aikuisille (Valtone -valmennusta ja toimintaa nepsyaikuisille). Vilhelmiina tuli valituksi hankkeen asiakkaaksi ja pääsi sinne yksilövalmennukseen syksyllä 2013.

Teimme hänelle hakeutumisvaiheessa lausunnot sekä yksilöohjauksessa että valmistavassa koulutuksessa huomaamistamme havainnoista.

Teimme tiivistä yhteistyötä Vilhelmiinan toimintaterapeutin kanssa ja Vilhelmiina on käynyt Valtone-asiakkuuden alettua molempien luona sekä yksin että olemme pitäneet yhteisiä tapaamisia, jotta voisimme parhaalla mahdollisella tavalla tukea häntä elämässä eteenpäin. Toimenpiteet auttoivat häntä eteenpäin ja Vilhelmiina oli motivoitunut käymään molempien luona. Hän haki 2014 keväällä opiskelemaan erityisammattioppilaitos Luoviin. Liitteeksi kirjasimme lausunnot, ja hän kävi sinne tutustumassa, mutta ei tullut valitettavasti sinne valituksi. Olimme molemmat, sekä minä että Valtonen toimitaterapeutti, sitä mieltä, että Vilhelmiina ei tulisi pärjäämään normaalissa ammattiopistossa. Hän toi myös itse vahvasti esille, että hän tarvitsisi pienen opiskeluryhmän ja rauhallisen ympäristön opiskeluun.

Lisäksi hän kertoi, että työskentelyä helpottaa, jos hän tietää keneltä kysyä apua, opettaja ei korota ääntään (aistiyliherkkyys) ja antaa toiminnalle selkeät ohjeet.

Syksyllä 2014 Vilhelmiina aloitti kuntouttavan työtoiminnan Kas-

ki Työvalmennuksessa kahtena päivänä viikossa aina neljän tunnin ajan. Valtone-toimintaterapeutti havannoi Vilhelmiinan työskentelyä työvalmennuksen aikana, mistä saimme tärkeää tietoa esimerkiksi hänen toimintakyvystään. Kuntouttavan työtoiminnan myötä Vilhelmiinan ajatukset suuntautuivat jo hieman itsensä kehittämiseen. Vastoinkäymisten jälkeen häntä oli ollut erittäin vaikeaa motivoida lähtemään mihinkään ryhmämuotoiseen toimintaan. Vihdoin Vilhelmiina toi myös esille sen, että hän tarvitsisi apua jaksamisen ja alakuloisuuden työstämiseen. Tämän asian myöntämiseen kului todella paljon aikaa ja sitä vauhditti hänelle tärkeän lemmikin kuolema. Teimme hänelle lähetteen mielenterveyspalveluihin, johon odotimme asiakkuuteen pääsyä. Molemmat hankkeet olivat määräaikaisia, joten teimme myös hakemuksen Työvoimanpalvelukeskukseen, jossa Vilhelmiina voi jatkaa tulevaisuudessa jatkopolkujen miettimistä.

Näiden kaikkien havaintojen lisäksi toimintaterapeutti huomioi muun muassa seuraavia asioita Vilhelmiinan toiminnasta: tullessaan ohjaukseen, Vilhelmiina ei yleensä riisu hattuaan tai takkiaan, kahdenkeskiset keskustelut sujuvat hyvin, hän on vastavuoroinen ja tuottaa puhetta hyvin. Katsekontakti on avoin. Kieliasu puheessa on värikästä, ja värittyy tapahtumien mukaan. Hän ilmaisee joitakin asioita melko vahvasti ja joskus negatiivissävytteisesti.

Kehonkieli on melko eleetöntä. Viranomaisten kanssa keskusteltaessa hän ei sano mitä haluaa, vaan sanoo kaikkeen "ihan sama, kai". Kellotaulutyöskentelyssä on huomioitavaa, ettei Vilhelmiina osaa laittaa kuvioon pyydettyä aikaa, vaan tekee sen toistuvasti väärin. Prosessuaa-

liset taidot (tiedot, ajoittaminen, järjestäminen, ongelmanratkaisu) sujuvat häneltä pääasiassa hyvin.

Motoriset taidot ovat myös suhteellisen hyvät. Vilhelmiina on mieluummin verkkainen kuin ripeä ja käsiala on melko huonoa. Hänen kanssaan työskentely vaatii pitkää asiakkuutta, pieniä, mutta riittävän haastavia ja mielenkiintoisia tavoitteita ja riittävän hidasta etenemistä. Hän tarvitsee tukea itsetunnon ja sosiaalisten tilanteiden vahvistumiseen sekä asioiden hoitamiseen.

OHJAAJAN NÄKÖKULMA: Vilhelmiinan asiakkuus hankkeessa oli pitkä ja se jatkui hankkeen päättymiseen saakka. Tällainen pitkäjänteinen työskentely oli kuitenkin Vilhelmiinan kohdalla tarpeellinen, koska luottamuksen syntyminen, tilanteen avautuminen ja seuraavan polun löytyminen veivät hänen kohdallaan paljon aikaa. Ohjaustyötä hankaloitti, että juuri siirtymät ja uudet asiat elämässä ovat tuottaneet Vilhelmiinalle todella kovaa stressiä. Ohjauksessa täytyi olla todella sensitiivinen, jotta hän ei olisi kadonnut kokonaan.

Koska Vilhelmiina ei saa tarvittavaa tukea lähipiiristä, oli hänellä todella iso riski jäädä vain kotiin ja tilanne olisi pahentunut nopeasti huonompaan suuntaan. Yhteistyö Valtonehankkeen toimintaterapeutin kanssa auttoi myös työssäjaksamistani.

Mietimme todella paljon yhdessä toimintojen oikea-aikaisuutta ja jaoimme asioiden hoitovastuuta.

Vaikka Vilhelmiinalla ei ollut kuin kaksi kaveria, ja hän kuvasi heitä haisevaksi, epähygieeniseksi ja sotkuiseksi työttömäksi ja tietokonenörtiksi, olivat he hänelle todella tärkeitä.

Pienet reissut ja tapahtumat kavereiden kanssa piristivät hänen arkeaan ja ryhmään kuuluminen oli hänelle tärkeää. Vilhelmiina keskusteli myös

paljon netissä eri maalaisten nuorten kanssa. Oli ilo huomata kuinka hän pikku hiljaa alkoi avautumaan vaikeistakin asioista. Hyvin jyrkästä ja ehdottomasta tytöstä oli alkanut kuoriutumaan välittävä ja itsensä hyväksyvä nuori nainen. Vilhelmiinaa ahdisti aikaisemmin paljon tulevaisuuden miettiminen, mutta pikku hiljaa hän oli valmis ottamaan askelia eteenpäin. Itsetunnon vahvistumiseen ja sosiaalisten pelkojen voittamiseen auttoivat omalta osaltaan Ohjaamon ja Valtone-hankkeen asiakkuudet ja siellä tehnyt harjoitteet sekä Avoimen ammattiopiston ja Aikuisopiston koulutukset. Tämä nuoren tarina kuvastaa hyvin sitä, että nopea eteenpäin poluttaminen voi vain pahentaa nuoren tilannetta.

Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa on erittäin tärkeää. Vilhelmiina ei olisi pystynyt itse tuomaan esille tuen tarpeitaan viranomaisten luona asioidessaan tai ei olisi osannut pyytää tarvittavaa apua, joten yhdessä tehdyt lausunnot ja haetut asiakkuudet olivat tärkeässä osassa tätä työtä. Oikea-aikainen ja oikeanlainen tuki lisäsivät luottamusta ja veivät Vilhelmiinaa eteenpäin. Toivomme hartaasti, että hän saisi tulevaisuudessakin tarvittavan tuen ja löytäisi oman paikkansa tässä yhteiskunnassa.

35

Ohjausprosessi terapeuttisena kasvun tukena

O

hjaamon ohjaus tapahtuu luottamuksellisessa dialogissa, yhteistyössä asiakkaan kanssa. Dialogissa hyödynnetään terapeuttisia, voimaannuttavia menetelmiä - aluksi asiakkaan kannattelemiseksi yhteistoimijuudessa, kohti asiakkaan itsenäistä toimijuutta ja edelleen kohti ammatillisen koulutuksen tavoitteita.

Kunkin asiakkaan ohjausprosessi on yksilöllinen tapahtuma, jossa lähdetään liikenteeseen asiakkaan lähtökodista, tarpeista ja tavoitteista sekä myös edetään yksilöllisin askelin.

Seuraavan sivun kaaviossa sekä kaaviota selittävässä tekstissä avataan ohjausprosessia siitä näkökulmasta, kuinka asiakaslähtöisellä kokonaisvaltaisella ja terapeuttisella

ohjaustyöllä on moninaisia vaikutuksia yksilön kasvamisen prosessissa kohti omaa toimijuutta.

Kunkin yksilölliset tarpeet voivat vaihdella suuresti ja tämä otetaan huomioon ohjauksen sisällöissä ja menetelmissä. Prosessin kuvauksessa asiakastyössä käytettävien menetelmien nimet on kursivoitu.

Menetelmät ovat lähtöisin muun muassa dialogisesta ohjauksesta, opinto-ohjauksesta ja kognitiivisista terapioista (mm. kognitiivinen käyttäytymis-, kognitiivisanalyyttinen- ja ratkaisukeskeinen viitekehys). Julkaisun lopussa liitteissä avataan tarkemmin muutamia työskentelyvälineitä ja lähestymistapoja.

"Jos haluan onnistua johdattelemaan jonkun ihmisen tiettyyn päämäärään, minun on ensin ymmärrettävä hänen tämänhetkinen tilansa ja aloitettava juuri siitä. Jos en sitä osaa, petän itseäni uskoessani pystyväni auttamaan muita. Auttaakseni jotakuta minun on toki ymmärrettävä asiasta enemmän kuin hän, mutta ennen kaikkea minun on ymmärrettävä, mitä hän ymmärtää. Jos en siihen pysty, ei auta, että osaan ja tiedän enemmän kuin hän.

Jos kuitenkin haluan osoittaa oman taitavuuteni, se johtuu turhamaisuudestani ja ylimielisyydestäni ja etsin oikeastaan hänen ihailuaan auttamisen sijaan. Kaikki aito auttaminen alkaa nöyryydellä autettavan edessä. Siksi minun tulee ymmärtää, ettei auttaminen ole hallitsemista vaan palvelemista. Mikäli en tähän pysty, en pysty myöskään auttamaan ketään."

Søren Kierkekaard, tanskalainen filosofi

36

37

Ohjaamo Dialoginen, osallistava ja rinnalla kulkeva ohjaus 1. Tutustuminen • Palvelusta kertominen • Asiakkaan toiveet ja odotukset • Palvelu- ja ohjaustarpeen kartoitus • Muutoshalukkuuden ja -valmiuksien kartoitus • Verkostoyhteistyö, niveltiedot

2. Alkukartoituksen tekeminen • L uottamuksellisen ohjaussuhteen rakentaminen •A siakkaan elämäntilanteen validointi •M uutosvalmiuksien vahvistaminen • Tapausjäsennys, elämänkenttä, elämänviiva

3. Yksilöllisen suunnitelman rakentaminen yhdessä • Väli- ja päätavoitteiden asettaminen ja seuranta pitkin ohjausta • Tavoitelomake, Goaling

4. Elämäntilanteen ja sosiaalisen verkoston vahvistaminen • Vahvuuksien ja osaamisen tukeminen •S osiaalisen verkoston kartoitus • Tilanne- ja taitoharjoittelut • I tsehavannoinnin lisääminen, ketjuanalyysit •P ienryhmätoiminta • Vahvuus- ja elämän tärkeät asiat -kortit

5. Ammatillisten tavoitteiden selkiyttäminen • Opiskelu- ja työelämävalmiuksien parantaminen • Aikaisemmat työelämäkokemukset • Menetelminä ammattikortit, opintoala- ja työpaikkatutustumiset ja vierailut, testit, reflektio

6. Nivelvaihe ja jatkopolutus • Oppilaitosyhteistyö • Muut yhteistyökumppanit • Niveltiedot • Yhteydenpito opiskelijaan ja verkostoihin • Seuranta ja tukeminen

Tarpeen mukaan ohjauksen aikana • Muihin palveluihin ohjaaminen • Kannustaminen ja voimaannuttaminen • Itsenäiset tehtävät ohjausten välissä

• Työ- ja koulutuskokeilut • Verkko-ohjaus (Facebook) • Verkostoyhteistyö

Ohjausprosessin arviointi ja kehittäminen 38

1. Tutustuminen ja yhteisen tilan luominen Ohjaussuhde on turvallinen ja luottamuksellinen ”Ollaan ihmisiä ihmisille”.

O

hjaussuhteen muodostuminen alkaa heti ensikontaktista, olipa se sitten kasvotusten, Facebookin, puhelimen tai vaikkapa kaverilta kuullun välityksellä. Ohjausprosessi lähtee käyntiin molemmin puolisella tutustumisella sekä luoden pohjaa tutkivalle yhteistyösuhteelle. Ohjauksen alkuvaiheessa kiinnitetään erityistä huomiota asiakkaan kohtaamiseen.

Hedelmällisen ja toimivan ohjausprosessin syntymiseksi tarvitaan luottamuksellisuutta, turvallisuutta ja kunnioitusta. Ohjaajan hyväksyvä, arvostava ja empaattinen asenne sekä validoinnin taito (liite 1) vaikuttavat suhteen muodostumiseen.

Näillä tekijöillä on sitä suurempi merkitys, mitä enemmän asiakkaassa on havaittavissa vastustusta, minuutta suojelevia elementtejä. Validoinnilla tarkoitetaan kaikkea sitä ihmisläheistä suhtautumista, myötäelämistä, jolla voidaan edistää asiakkaan kokemusta todeksi otetuksi tulemisesta, vakavasti otettavuudesta ja arvokkuudesta. Ohjaaja osoittaa asiakasta kohtaan aitoa kiinnostusta ja halua ymmärtää tarjoamalla riittävästi aikaa ja tilaa, jotta asia-

kas tulee aidosti kuulluksi ja ymmärretyksi. Ohjaaja ottaa hänet ja hänen tilanteensa todesta ja kykenee erottamaan asiakkaan erillisenä hänen ongelmastaan. Ohjaaja pystyy näkemään asiakkaan mahdollisten diagnoosien tai havaittavan käyttäytymisen taakse. Ongelma, kuten avuttomuus ei ole asiakkaan henkilökohtainen ominaisuus, vaan toimintatapa suhteessa johonkin ongelmalliseksi koettuun tilanteeseen, johon pystytään yhteistyössä kehittämään ratkaisuja. Eteenpäin vievälle prosessille avautuu hyvä pohja, kun ohjaaja ei näe asiakasta vaikeana tai haasteellisena. Se kuinka näemme asiakkaan, vaikuttaa siihen, kuinka myös asiakas itse suhtautuu itseensä ja haasteisiinsa.

Ohjaaja voi tuoda helpotusta asiakkaan oloon normalisoimalla tilannetta, kuitenkaan vähättelemättä sitä ottaen todesta asiakkaan sanoman ja vahvistamalla asiakkaan jo olemassa olevia vahvuuksia ja taitoja. Helpottuneisuuden myötä asiakas saa toivoa tulevaan ja uskaltaa rauhoittua tutkivaan yhteistyösuhteeseen. Prosessin alussa vahvistetaan myös asiakkaan kokemusta sii-

tä, että suhteesta on hänelle jotain hyötyä. Ohjaussuhteen alussa kehitetään myös yhteistä käsitystä ohjauksen tehtävistä ja tavoitteista, asiakkaan toiveista, odotuksista, mutta myös peloista. Ohjaaja uskaltaa ottaa puheeksi myös hankalia asioita sopivassa suhteessa nuoren kykyyn havaita ja käsitellä niitä. Asiakkaalle annetaan tilaa motivoitua yhteistyösuhteeseen loukkaamatta hänen itsemääräämisoikeuttaan antamalla hänelle itselleen päätösvalta Ohjaamon asiakkuuteen sitoutumisesta. Nuoren kehitystehtäviin kuuluu autonomian tunteen kehittäminen ja ohjaajan täytyy ottaa tämä huomioon (liite 2). Esimerkiksi usein asiakasta kehotetaan pohtimaan kotona kiireettä, haluaako hän tulla ensimmäisen käyntikerran jälkeen vielä uudelleen. On hyvin harvinaista, että asiakkaalle olisi jäänyt tunne, ettei häntä olisi ymmärretty oikein tai ettei hän olisi oikeutettu tulemaan uudelleen tai hän muutoin jäisi tulematta.

39

2. Alkukartoituksen tekeminen ja asiakkaan itsereflektion kehittyminen Ohjaussuhde on tutkiva yhteistyösuhde

O

hjaussuhteen alussa muutoshalukkuuden, -vaiheen ja sitä tukevien elementtien havainnoinnin herkkyys ovat ohjaajan valttikortteja validoinnissa ja tutkivan luottamuksellisen yhteistyösuhteen luomisessa. Myönteisen muutoksen mahdollistavia tekijöitä ovat muun muassa asiakkaan kokemus muutoksen tarpeellisuudesta, valmius mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, tietoisuus tai kokonaisvaltainen käsitys tilanteesta tai mahdollisesta ongelmasta, sosiaalinen tuki, toiveikkuus muutoksen suhteen, mahdollisen ongelman haastaminen ja yritys tai tahto muuttua (Hanna 2009, 50–52). Jotta voidaan asettaa sopi40

via tavoitteita työskentelylle, on ensin tehtävä työtä edellä mainittujen edellytysten täydentymiseksi vähintään niiltä osin kuin ne ovat toimijuuden esteinä kulloisenkin tavoitteen kohdalla. Se, kuinka paljon asiakas tarvitsee tähän aikaa, riippuu siitä, mitä tavoitteita hänellä on, missä muutoksen vaiheessa hän on Ohjaamoon tullessaan ja millaisia jo olemassa olevia valmiuksia hänellä on. Ohjausprosessin aloitusvaiheessa validaatiota hyödynnetään positiivisten muutosodotusten aikaansaamiseksi sekä resurssien aktivoimiseksi. Joskus asiakas tarvitsee vain sosiaalista tukea ja tietoa päästäkseen asettamissaan tavoitteissa eteenpäin, toisinaan voi

olla, ettei asiakas vielä uskalla unelmoidakaan tulevaisuudesta. Tuen tarpeet ovat siis hyvin yksilölliset.

Asiakkaan kehittyvän toimijuuden edellytyksenä ovat itsereflektiotaidot, joita vahvistetaan ohjauksessa.

Luottamuksellisen yhteistyösuhteen syntyessä asiakkaan kanssa päästään tutkivaan yhteistyöhön, jonka avulla ohjaaja ja asiakas saavat ensiarvoisen tärkeää tietoa ja ymmärrystä asiakkaan tilanteesta, toimijuuden tasosta, käyttöön valjastettavista voimavaroista ja vahvuuksista, asiakkaan arvoista, siitä kuinka asiakas näkee itsensä suhteessa tilanteeseensa, huomioitavista haasteista tai toistuvista ongelmallisista toimintatavoista

ja ongelmia ylläpitävistä tekijöistä.

Tähän ohjaaja pääsee käyttämällä erilaisia ohjauksen menetelmiä, kuten sokraattista kyselyä, jolla dialogissa autetaan myös asiakasta itseään näkemään ja oivaltamaan.

Kommunikaatio on kannustavaa ja voimavaroja edistävää. Alkukartoituksessa pyritään hahmottamaan kaikki se tieto, jota tarvitaan asiakkaan tilanteen ymmärtämiseksi ja ohjausprosessin suunnittelemiseksi. Kartoituksen ei ole tarkoitus olla

alussa kaiken kattavaa, vaan se jatkuu koko ohjausprosessin ajan, ohjauksen päättymiseen saakka. Alussa kartoituksen rooli on kuitenkin oleellisempi, jotta asiakkaan kans-

miselle edellytyksiä. Usein ohjaajat lähtevät kartoituksessa liikenteeseen niin sanotusti puhtaalta pöydältä ja laittavat hetkeksi sivuun esimerkiksi asiakkaan diagnoosit ja lausunnot

Ohjaaja osoittaa asiakasta kohtaan aitoa kiinnostusta ja halua ymmärtää tarjoamalla riittävästi aikaa ja tilaa, jotta asiakas tulee aidosti kuulluksi ja ymmärretyksi. sa yhdessä pystytään rakentamaan oikea-aikaisesti oikein mitoitettuja tavoitteita ja näin luotua onnistu-

ymmärtääkseen paremmin nuoren oman kokemuksen tilanteestaan ja toimijuudestaan arjessa. Verkostol41

ta saatu tieto otetaan kuitenkin aina huomioon ja koetaan ensiarvoisen tärkeänä tietona asiakkaan siirtymävaiheissa.

Ohjaamon alkukartoituksessa käytetään kokonaisvaltaisena tiedonkeruunmenetelmänä esimerkiksi elämänkenttätyöskentelyä (liite 3), jossa jäsennetään ja tehdään näkyväksi asiakkaan elämää kokonaisuudessaan sekä eri osa-alueiden vaikutuksia suhteessa toisiinsa.

Tämä auttaa molempia osapuolia hahmottamaan ja muodostamaan holistisen käsityksen asiakkaan elämästä. Elämänkenttätyöskentelyn osa-alueita ovat esimerkiksi elämänviivatyöskentely tai tulevaisuussuunnittelu liittyen vaikkapa aiempiin koulukokemuksiin, ammatinvalintaan tai ajokortin hankintaan. Elämänkenttä toimii myös kotitehtävien ja havaintojen kirjaamis- ja muistiinpanopaikkana. Asiakkaasta kerätään tietoa myös havainnoimalla häntä arjen tilanteissa, esimerkiksi virastoasioinneilla tai pyytämällä häntä tekemään jotain, mistä halutaan saada tarkempaa tietoa, jolloin havainnointia voidaan tehdä yhdessä. Asiakas haastetaan havainnoimaan myös itse omaa toimintaansa.

Hän voi tehdä itsereflektiotehtäviä tai arvioida erilaisia asioita mittarityöskentelyn avulla. Usein muutoksen kohteena olevat asiat ovat muutettavissa mitattavaan tai havainnoitavaankin muotoon, mikä auttaa edistymisen seurannassa.

Ohjaamossa työskentelyn aikana

TILANNE

42

AJATUS

asiakasta voidaan esimerkiksi pyytää arvioimaan epäonnistumisen pelon voimakkuutta suhteessa opiskelujen aloittamiseen asteikolla 0-10, mikä antaa tietoa työskentelyn etenemisestä. Ohjauksessa kiinnitetään erityistä huomiota asiakkaan ongelmia ylläpitäviin tekijöihin, ilmiongelmien taustalla oleviin seikkoihin − vaikkapa sosiaalisten vuorovaikutustaitojen puutteeseen − joista puolestaan saadaan ohjaustyöskentelylle tavoitteita. Kartoitettavissa asioissa heijastuu Ohjaamon työntekijöiden kokonaisvaltainen ihmiskäsitys, jossa huomioidaan asiakkaan fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen, henkisen, seksuaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen toiminnan ulottuvuudet.

Ohjauksen yhdeksi toimivimmista reflektion kehittymisen välineistä on havaittu myös ketjuanalyysien tekeminen asiakkaan kanssa.

Ketjuanalyysin avulla saadaan tarkempaa tietoa asiakkaan yksittäiseen ongelmatilanteeseen liittyvistä seikoista. Analyysillä on asiakkaalle erityinen merkitys, jotta hän voi kokea olevansa erillinen ongelmastaan ja samalla hän saa ohjaajalta konkreettista tietoa, kuinka ongelma on käsiteltävissä. Ketjuanalyysissä pilkotaan ongelmatilanne pienempiin osiin ja tutkitaan osa-alueiden vaikutuksia toisiinsa sekä toiminnan pitkän ja lyhyen aikavälin seurauksia suhteutettuna eri käyttäytymistapoihin. Ketjuun puretaan asiakkaan tilanne – ajatukset – tunteet – kehon tuntemukset sekä reaktio (käyt-

TUNNE & KEHON TUNTEMUS

täytyminen) ja ketjun lyhyen ja pitkän aikavälin seuraukset. Asiakkaan kanssa voidaan harjoitella ketjun eri osa-alueisiin toimintakeinoja, joilla ketjun kulku muuttuu asiakasta eteenpäin vieväksi ja asiakas voimavaraistuu. Asiakas oivaltaa käyttäytymisensä ja ongelmansa eri ulottuvuudet, kuinka hän voi itse niihin vaikuttaa, ja asiakkaalle tulee tuntemus, että hän voi hallita tilannetta, tilanteen ei tarvitse hallita häntä. Ketjuanalyysi auttaa asiakasta esimerkiksi havaitsemaan, kuinka suojaava toimintatapa, välttämiskäyttäytyminen pitää yllä ongelmatilannetta pitkässä juoksussa ja kuinka asiakas voisi haastaa itseään turvallisesti erilaisten menetelmien avulla kohtaamaan pelkäämänsä asian ja kehittymään päästäkseen eteenpäin. Kun asiakas saa kokemuksen siitä, että hän on erillinen ongelmasta, hän siirtyy objektipositiosta subjektipositioon suhteessa tilanteeseen, mikä on toimijuuden oleellinen edellytys. Toisin sanoen, kun asiakas kehittää itsehavainnointitaitoja ohjauksessa, hän saa välineitä omien toimintatapojen tutkimiseen ja mahdolliseen muuttamiseen eikä näe enää itseään avuttomana suhteessa ongelmaan.

REAKTIO

LYHYEN/ PITKÄN AIKAVÄLIN SEURAUS

43

3. Yksilöllisen toimintasuunnitelman rakentaminen yhdessä Tavoitteita asetetaan asiakkaan näkökulmasta käsin

H

yvän alkukartoituksen pohjalta ohjausprosessi etenee kohti tavoitteiden asettamista oikea-aikaisesti ja sopivin kokoisin haastein huomioiden asiakkaan lähikehityksen vyöhyke. Mikäli asiakas ei vielä pysty hahmottamaan toimintansa merkityksiä tavoitteiden ja motivoitumisen työstämisen välineenä, voidaan sekä arvoja että motivaatiota kirkastaa ja konkretisoida arjen elämäntaidollisiin asioihin arvotyöskentelyllä (liite 4) ja motivaatiohaastattelulla. Tavoitteiden asettamisessa on myös huomioitava esimerkiksi asiakkaan epävarmuuteen, turvattomuuteen, aiempiin epäonnistumisen kokemuksiin tai traumaattisiin kokemuksiin, kuten koulukiusaamiseen liittyvät seikat, heikot sosiaaliset taidot, pelot, stressiherkkyys ja käytetyt selviytymisstrategiat. Huomioitava on myös mahdolliset neuropsykiatriset, mielenterveys- ja päihdeongelmat tai muut toimijuuden haasteina

44

olevat tekijät, joista on saatu tietoa alkukartoitusvaiheessa. Tavoitteita asetetaan siis yhdessä asiakkaan kanssa (mikä on asiakkaan tavoite? mikä on ohjaajan näkemys tavoitteesta? mikä on yhteinen näkemys?) suhteessa asiakkaan itsehavainnointiin, käytettävissä oleviin voimavaroihin ja tilannesidonnaisuuteen. Aloitetaan sieltä, mikä on asiakkaan ulottuvilla, mikä on osuvaa ja oikea-aikaista.

Tavoitteeksi voi alkuun asettua myös tilanteen vakauttaminen ja palveluohjaus muihin palveluihin rinnalla kulkien. Oleellista palveluohjauksessakin on oikea-aikaisuus. Esimerkiksi päihdepalveluihin ohjaamista on hankala tehdä, ennen kuin asiakas tulee itse tietoiseksi ongelmastaan. Palveluohjaukseen voi kuulua myös esimerkiksi mielenterveysongelman tunnistaminen, tilanteen vakauttaminen, motivoituminen mielenterveyspalveluiden käyttöön

sekä KELAn kuntoutuspsykoterapiaprosessin hakemiseen ja aloitukseen liittyvien käytänteiden hoitaminen siinä vaiheessa, kun asiakas on kuntoutunut psykoterapiakuntoiseksi.

Tilanteen edistyessä luodaan uusia tavoitteita kohti työ- tai koulutuselämää. Asiakkaat ovat usein kokeneet epäonnistumisia, sillä heille ei ole annettu mahdollisuutta edetä elämässään yksilölliset tarpeet, oikea-aikaisuus ja kyvyt toimijuuteen huomioiden. Tavoitteita asetetaan Ohjaamossa siis aina asiakkaan näkökulmasta käsin.

Tavoitteiden asettamisessa Ohjaamossa käytetään Goaling-menetelmää (Alander, 2010). Menetelmässä on kyse tavoitteiden asettamisesta ja purkamisesta osatavoitteisiin, motivaatiotyöskentelystä sekä opittujen taitojen valitsemisesta ja valjastamisesta käyttöön, mutta myös tuleviin haasteisiin valmistautumisesta ja niihin käytettävien mene-

telmien ja taitojen ennalta määrittelemisestä ja harjoittelemisesta.

Työskentely aloitetaan huomioimalla, mitä asiakas on jo tehnyt päästäkseen tähän saakka ja tästä edetään siihen, mikä on asiakkaan ulottuvilla edelleen haasteita asteittain kasvattaen. Ketjuanalyysi ja taitoharjoittelut voivat kulkea työskentelyn rinnalla. Menetelmä tarjoaa asiakkaalle onnistumisen kokemuksia, joiden avulla hän voi voimaantua etenemään tavoitteissaan uudelle askeleelle. Asiakas saa tilanteen hallinnan tunteen ja päätavoite näyttäytyy saavutettavampana. Tavoite voi olla vaikka bussilla kulkeminen paniikkikohtauksetta, jotta kykenee aloittamaan koulunkäynnin toisella paikkakunnalla, tai vaikkapa hakeutuminen toisen asteen ammatilliseen koulutukseen.

45

4. Elämäntilanteen ja sosiaalisen verkoston vahvistaminen Asiakkaan ei tarvitse suorittaa Ohjaamon asiakkuutta

A

siakas harjoittelee Goalingtyöskentelyssä asetettujen tavoitteiden työstämistä Ohjaamossa yhdessä ohjaajansa kanssa ja taitojen kehityttyä itsenäisesti ohjausten välisinä aikoina. Taitojen kehityttyä ohjauskertojen väli voi olla pidempi. Asiakkaan elämäntilannetta ja sosiaalista verkostoa vahvistetaan monenlaisin eri menetelmin.

Se, millaisia menetelmiä ohjaaja valitsee ohjauksessa käytettäväksi, on sidoksissa asiakkaan toimijuuden kehitysvaiheeseen sekä siihen, millaiset menetelmät tuntuvat asiakkaasta luontevilta työstämistavoilta.

Tavoitteita kohti mennään siis asiakaslähtöisin menetelmin.

Aiemmin mainitun ketjuanalyysin eri osa-alueiden työstämisessä voidaan hyödyntää esimerkiksi, kognitiivista uudelleen muotoilua, tunteiden kanssa työskentelemistä, kehon yli- ja alivireysoireiden säätelemistä rentoutus ja hengitys- tai tietoisen läsnäolon harjoittein sekä vaikkapa sosiaalisten taitojen rooliharjoittelua. Myös asteittaiset mielikuva- ja in vivo -altistukset ovat menetelmiä, joilla vähennetään välttämiskäyttäytymistä sekä saadaan asiakkaalle onnistumisen kokemuksia. Ideana on vaihtoehtoisten kokemus- ja toimintatapojen etsiminen yhteistyössä asiakkaan kanssa tutkivassa yhteistyösuhteessa sekä myötätun-

46

toisen suhtautumistavan löytäminen itseensä.

Toimijuuden tukemista ja elämänhallinnan vahvistamista tuetaan myös esimerkiksi sosiaalisen vahvistamisen avulla. Oleellista on tunnistaa asiakkaan voimavarat, olemassa olevat vahvuudet, taidot ja osaaminen sekä vahvistaa niitä. Sosiaalisessa vahvistamisessa hyödynnetään esimerkiksi pienryhmäohjausta (esim. sosiaalisten taitojen ryhmät, mammaryhmä) tai tilanne- ja taitoharjoitteluja, joissa harjoitellaan vuorovaikutustilanteisiin liittyviä taitoja. Taitoja voidaan harjoitella vaikkapa ohjauksessa ohjaajan kanssa, seuraamalla ja liittymällä Avoimen ammattiopiston ryhmän toimintaan tai työkokeilussa valiten kullekin työkokeiluviikolle oma harjoiteltava taito, jota on ensin mallinnettu yhdessä ohjaajan kanssa. Taidon kehittymistä reflektoidaan ohjauksessa. Sosiaalista vahvistamista voi olla myös vapaaajan viettotapojen laajentaminen, uusien harrastusten keksiminen ja niihin aktivoiminen, ystävyys- ja parisuhteiden merkitysten pohtiminen, oman minäkuvan rakentaminen tai ohjaajan ja asiakkaan välisen suhteen pohtiminen. Usein asiakkaat kertovat koulukiusaamistaustastaan, jonka takia tarvitaan sosiaalista vahvistamista. Tähän esimerkik-

si Avoin ammattiopisto on pystynyt antamaan monelle asiakkaalle korjaavia kokemuksia.

Ohjauksessa käytetään tapaamisten välillä myös kotitehtäviä, joilla voidaan muun muassa varmistaa uusien taitojen yleistymistä käytäntöön.

Muita perusmenetelmiä ovat erilaiset luovat menetelmät, kuten kuvien käyttö, piirtäminen tai erilaiset ohjauskortit. Onnistumisia iloitaan yhdessä ja aina muistetaan ”paukutella henkseleitä”. Ohjauksessa tuetaan asiakkaan etenemistä tavoitteissaan, mutta hänelle ei luoda kuitenkaan pelkoa siitä, että ohjaaja hylkäisi epäonnistumisten myötä. Epäonnistumiset matkan varrella ovat sallittuja ja joskus toivottaviakin. Ne antavat hedelmällisen pohjan asian tarkastelulle yhdessä ja uusien taitojen kehittämiselle. Ohjaus on enemminkin yhteinen matka, tavallista elämää, jossa sattuu ja tapahtuu. Asiakkaan ei tarvitse suorittaa Ohjaamon asiakkuutta! Mikäli jokin menetelmä havaitaan toimimattomaksi, tämä nostetaan yhteiseen keskusteluun tarkastelun kohteeksi ja käyttöön voidaan tarvittaessa valita toisenlaisia menetelmiä.

Asiakas voi itsekin ehdottaa erilaisia työskentelytapoja. Tällöin hän pystyy suoriutumaan haasteista, eikä jätä tehtäviä tekemättä.

5. Ammatillisten tavoitteiden selkiyttäminen Pienten tavoitteiden kautta suuriin tekoihin

T

aitojen, vahvuuksien, kehittämisen paikkojen, ominaisuuksien, kiinnostuksen kohteiden jne. havaitsemisen myötä ammatillisten tavoitteiden selkiyttäminen helpottuu. Ammatillisten tavoitteiden selkiyttämiseksi asiakkaan kanssa tehdään ammatinvalinnan ohjausta, joka nivoutuu yhteen aiempien ohjauksen prosessien kanssa. Ohjaajilla on tietämystä koulutusrakenteista ja toteutusmuodoista sekä erityisesti Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän toisen asteen ammatillisen sekä ammatillisen aikuiskoulutuksen koulutusvaihtoehdoista ja sisällöistä. Asiakkaan kanssa käydään läpi aiempia työ- ja koulukokemuksia sekä vapaa-ajalla kehittyneitä taitoja, jotka voitaisiin opinnollistaa. Tulevaisuudessa puhutaan varmasti yhä enemmän myös jo olemassa olevan osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta osana opinnollistamisprosessia. Ammatinvalinnan ohjauksessa hyödynnetään erilaisia tietolähteitä, ammatinvalintakortteja ja testejä, mutta tärkeimpinä menetelminä nousevat usein esille kokemuksen kautta saatava tieto aloista ja ammateista. Ohjaajan ja asiakkaan sosiaalisia verkostoja hyödynnetään.

Asiakkaan kanssa käydään tutustumassa yrityksissä ja oppilaitoksissa, haastatellaan eri alojen ammattilaisia tai opiskelijoita sekä

Asiakkaan kanssa käydään läpi aiempia työ- ja koulukokemuksia sekä vapaaajalla kehittyneitä taitoja, jotka voitaisiin opinnollistaa.

reflektoidaan kokemuksia peilaten elämänkenttätyöskentelyssä saatuun tietoon asiakkaasta. Ammatillista suuntautumista työstetään peilaten ammattien työnkuvia ja alalla tarvittavia vaatimuksia omiin haaveisiin ja valmiuksiin.

Ammatinvalinnanohjauksessa ja koulutukseen suuntautumisessa voidaan hyödyntää myös TE-toimistojen tarjoamia palveluja, kuten työ- ja koulutuskokeiluja, uravalmennuskursseja tai Avoimen ammattiopiston valmentavaa koulutusta tai yksilöllisiä koulutuspolkuja. Ohjaamossa selvitellään myös lukuvuoden aikana olevia vapaita koulutuspaikkoja suoraan oppilaitoksista. Asiakkaiden kanssa kartoitetaan sopiva koulutusmuoto ja varmistetaan koulukuntoisuus ennen opiskelijaksi siirtymistä. Asiakkaan työ- ja opiskeluvalmiuksia kasvatetaan ja opiskeluvalmiuksia kartoitetaan, huomioiden myös oppimisvaikeudet sekä niihin tarvittavat selvittelyt ja tukitoimenpiteet. Selvittelyissä on saatu apua esimerkiksi TE-palveluiden ammatinvalintapsykologilta tai KELAn kustantamien kuntoutustutkimusten avulla. Asiakkaan kanssa voidaan harjoitella yhdessä myös opiskelutekniikoita.

47

>>

48

6. Nivelvaihe ja jatkopolutus Nuorilla on tarve ”turvallisuustankkauksille”

S

iirtyminen palveluissa varmistetaan rinnalla kulkien; asiakkaan siirtyessä Ohjaamon asiakkuuden aikana lisäksi muiden palvelujen piiriin, ohjaaja välittää yhdessä asiakkaan kanssa tai asiakkaan luvalla tarvittavat niveltiedot eteenpäin. Tämä tarkoittaa palavereita yhteistyötahojen kanssa. Joskus ohjaaja joutuu olemaan palavereissa ”tulkkina” asiakkaalleen sekä mahdollisesti pehmentämään ja validoimaan hänen kokemuksiaan.

Kun asiakkaan suuntautuminen selkenee ja hän on hakeutumassa oppilaitokseen, tarpeen vaatiessa valmistaudutaan hänen kanssaan oppilaitokseen siirtymiseen jo ennakkoon. Asiakkaan kanssa voidaan käydä tutustumassa haettavaan oppilaitokseen, sen tiloihin, opettajiin sekä opiskelijahuollon henkilökuntaan. Toisin sanoen rakennetaan sosiaalista verkostoa jo valmiiksi.

Ohjaaja voi laatia tarvittaessa asiakkaasta lausunnon oppilaitokselle tai olla mukana alussa HOJKS-palavereissa tai vaikkapa olla apuna välittämässä tietoa jo olemassa olevasta osaamisesta tunnistamista ja tunnustamista ajatellen. Oleellista on niveltietojen siirtyminen seuraaville tahoille, jotka vastedes vastaavat asiakkaan ohjauksesta. Asiakkaan aloitettua opinnot, ohjaaja voi olla vielä tukena opintojen aloitusvaiheessa ja tukea opintoihin kiinnittymistä. Asiakkaat käyvätkin usein ”turvallisuustankkauksilla” Ohjaamossa aloitettuaan opiskelut. Yhdessä vietetään hetkittäin aikaa vielä ohjausten päättymisenkin jälkeen kuulumisia vaihtaen. Ovet ovat aina avoinna ja asiakas on tervetullut käymään. Myös Facebook on hyvä yhteydenpitoväline tässä vaiheessa. Facebookin kautta tapahtuva ohjaustyö on koettu face to face ohjauksen rinnalla erinomaiseksi ohjauksen välineeksi nuorten parissa koko ohjausprosessin ajan.

Lopuksi

H

uomioitavaa avatussa ohjauksen prosessissa on asiakkaan lähtötilanne ja toimijuuden taso, käytettävissä oleva aika ja rinnalla kulkevat palvelut. Ohjausprosessista muodostuu hyvin yksilöllinen ja edellä kuvattu prosessi ei välttämättä etene kaikkien kanssa samalla tavalla ja samassa järjestyksessä. Maakunnassa ei myöskään ole ympärillä samanlaisia palvelurakenteita kuin Joensuun kaupunkialueella. Edellä mainitut ohjauksen osa-alueet limittyvät toisiinsa ja päällekkäisyyttäkin esiintyy.

Usein tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että ulkoiset paineet, kuten yhteishakuaika tai maakunnassa palveluiden puute asettavat haasteita prosessille.

Kaiken kaikkiaan asiakkaat kertovat saaneensa prosessista kokemuksia kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisesta (hyvä ja luottamuksellinen suhde korjaavana kokemuksena).

Prosessi on tuonut lisääntynyttä ymmärrystä suhteessa itseen ja ympäröivään maailmaan sekä tulevaisuuteen, uusia taitoja, kyvykkyyttä itsenäisemmin ratkaista ongelmia, tunteiden ja erilaisten oireiden helpottumista sekä uudenlaisia suhtautumistapoja niihin. Ennen kaikkea pitkäkestoinen ohjausprosessi on useimmilla takeena toimijuuden kasvuun sekä esimerkiksi työ- tai opiskelupaikan saamiseen ja niihin onnistuneesti kiinnittymiseen.

49

Nuorten näkökulmia ja toiveita ohjaukseen

Ymmärrä erilaisuuteni ja yksilöllisyyteni!

Minä olen historiani, kulttuurini, seksuaalisuuteni, perheeni, koulutukseni, sosiaalisten suhteitteni, fyysisen ja psyykkisen personalisaatio. Minulla on kokemukseni ja valmiuteni. Minä pidän jostakin muusta kuin sinä. Kuuletko kun kasvan? Kuuntele? Sinä muokkaat minua ja minä sinua, annatko sen tapahtua?

Kuuntele!

Minä puhun paljon ja monia eri asioita. Kuuntele minua. Anna minun puhua, älä keskeytä ennen kuin pystyt kysymään oikean kysymyksen. Älä ehdota ennen kuin tiedät mitä tarvitsen. Osaa yhdistää ja kiteyttää mitä tarkoitan. Kysy tarkentavia kysymyksiä oikeaan aikaan.

Ole ammattilainen ja asiantuntija omassa työssäsi, älä minun elämässäni. Minä itse olen oman elämäni asiantuntija ja tietäjä. Ota minusta selvää, tutustu minuun.

Jousta!

Tänään minä en jaksa. En halua. En ryhmäytyä, en liikkua. Haluan jäädä vain nukkumaan. Tiesitkö, että valvoin koko yön kuunnellen ajatuksiani. Ne huusivat.

Anna minulle jotakin muuta, että jaksaisin juuri tämän hetken. Huomenna minä ryhmäydyn ja huomenna minä teen sen vaadittavan tentin. Jos en uskalla sanoa, anna minun kirjoittaa. Jos en osaa kirjoittaa, anna minun kertoa. Minä en ehdi samassa ajassa kuin muut, anna minulle aikaa. Yksi Lisävuosi minun koulutuspolullani ei muuta yhteiskunnan suuntaa, mutta minun elämääni suunnan se saattaa muuttaa.

50

Tutustu minuun!

Minä olen nuori. Minulla on voimaa. Tiesitkö, että osaan asioita, joista sinä et ole koskaan kuullutkaan? Osaan rakentaa, leikkiä, ajatella, maalata, kasata auton moottorin alusta lähtien ja purkaa sen jälleen kerran uudestaan. Älä katso minun ulkoasuani, vaikka minulla on kovaksi kypsennetty ulkokuori, sisältä minä olen herkkä ja haavoittuvainen. Ei se, että näytän hauraalta tarkoita sitä, että olen särkynyt. Jos minä en lähde mukaasi – kysy miksi. Älä pakota, älä ahdista, älä koskaan sano ”kokeile!” vaan sano kokeillaanko yhdessä.

Ohjaa oikeaan aikaan!

Tänä syksynä minä en halua lähteä opiskelemaan.

En voi. En pysty. Näetkö voimavarani? Minulla ei ole asuntoa, minulla ei ole motivaatiota. Miksi? En voi liikkua ennen kuin tiedän että ne pienet elämäni irralliset rippeet kasataan ehjäksi. Teemmekö sen yhdessä? Jos sinulla on herkkä korva ja silmä, huomaat milloin minä olen valmis astumaan ensimmäisen askeleen. Huomaatko, että jo nyt olen polkuni alkupäässä? Olen menossa – omalla tielläni – sinun kanssa. Kuuntele minun kelloani!

Anna aikaa oppia!

En minä ole tyhmä, jos minulla menee enemmän aikaa kuin sinulla oppia asioita.

Minua voi kiinnostaa jokin asia enemmän kuin joku muu. Minä haluan perehtyä. Minä haluan tutkia. Minä haluan tietää miksi. Minulla tuhansia asioita, joita haluan osata ja oppia. Tiedätkö sinä mitä on minun oppimiseni? Otatko selvää miten minä opin? On niin tuhansia erilaisia tapoja oppia.

51

Nuorten näkökulmia ja toiveita ohjaukseen Kehitä!

Kokeile – ja jos se ei toimi – hylkää se. Minulta vaaditaan, että minä kehityn. Yhteiskunta kehittyy. Miksi et sinä kehittyisi? Minä lupaan, että sinä voit kokeilla erilaisia menetelmiä kanssani yhteistyössä, mutta kuuntele minua ja huomaa, jos ne eivät toimi. Sinä olet paljon lukenut ja osaat käyttää erilaisia teorioita. Ei se riitä. Kehitä oma teoriasi ja hylkää se. Kehitä uusi ja kokeile. Älä pidä minua kuitenkaan koekaniininasi, minä olen ihminen.

Katso diagnoosini, mutta ymmärrä persoonallisuuteni!

Minä olen muutakin kuin se ala-asteella kirjoitettu diagnoosi. Minä olen ihminen ja persoona. Olen temperamenttinen, olen syrjäänvetäytyjä, olen syrjäytetty, olen introvertti, olen ekstrovertti. Minulla on rikosrekisteri, minulla ei ole rikostaustaa, minun luottotietoni ovat menneet, minun luottotietoni ovat kunnossa. Lukihäiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö, autistiset luonteenpiirteet, päihdetausta, diabetes, vakava masennus… Olen oikeesti ihan ihminen! Mutta tunteakseni minut, sinun kannattaa kurkistaa taustaani tapetoituun ja ymmärtää, että silti minä kasvan ja muutun.

Älä tuijota kiintiötä, katso oppijaa!

52

Älä päästä minua läpi armonumerolla. Katso mitä minä osaan ja tarvitsen, että voisin tulla toimeen myös oikeassa työssä. Jos tänä keväänä koulu ei saa päänahastani rahaa, siksi etten valmistunut, ei se maailmaa kaada, minut se voi kaataa. Minä en ole kiintiökoululainen, minä olen oppija. Älä ohjaa minua sille alalle, missä on kiintiöitä vapaana, en ole täyttösoraa, olen ihminen, jolla on tulevaisuus!

Puhu selkosuomea!

Minua ahdistaa, kun en ymmärrä mitä puhut. Yt, at, atto, tvp, dvd, adhd, hojks, hopsaus, hensaus – hepskeikkaa – puheesi on minulle kiinaa. Minä ymmärrän, kun puhut selvin sanoin selvästi ja hitaasti. Mutta minä en ole tyhmä, ei minulle tarvitse huutaa ja minä ymmärrän kyllä. Oletko koskaan yrittänyt puhua minun kieltäni? Minua ahdistaa hälinä ja rauhattomuus. Täällä kaikuu.

Puhut satoja asioita yhtä aikaa. Puhut liian nopeasti. Olen työvoimatoimistossa, olen sosiaalitoimistossa, olen Kelassa, olen terveyskeskuksessa, olen koulussa, käyn terapiassa, olen luonasi – en ymmärrä mitä te puhutte. Puhutteko te koskaan samaa kieltä toisillenne, ymmärrättekö tekään toistenne kieltä?

Opeta taitoja, joilla pärjää yhteiskunnassa!

Tiedätkö, etten koskaan ole syönyt perheeni kanssa? Ymmärrätkö, etten ole koskaan saanut omaa rahaa? Tajuatko että minulla ei ole yhtään ystävää? Tai minulla on ne kaikki taidot kunnossa, mutta jotenkin en vain osaa olla tämän yhteiskunnan jäsen. Auta minua, en minä tee mitään tiedolla, jollen minä osaa elää ja hoitaa itseäni.

Perustele miksi ja mitä varten opetat ja ohjaat Aseta minulle tavoitteita minun kanssani. Ei suuria, ei pieniä, vaan minun kokoisiani. Edetään pienin askelein.

Kerro minulle minun kielelläni miksi minun pitää edetä ja mennä elämässäni eteenpäin. Anna minulle elämälläsi esimerkki. Jos minusta jokin tuntuu tyhjänpäiväiseltä, perustele minulle miksi se on tärkeää. Minä elän tässä ja nyt. Huomaatko, että maailma on muuttunut? Miksi minun pitää perustella kaikki ja kaikille. Miksi minun pitää löytää aina syyt ja ymmärtää seuraukset.

Minä olen kasvanut perusteluyhteiskuntaan. Kun perustelet, minä löydän sen syyn, joka on hukassa.

Vuorovaikutus ei ole sosiaalisuutta – muista sinäkin se!

Minä en ole sosiaalinen. En viihdy joukossa. Minulle riittää vain tämä pieni huone. Mutta minä tiedän kyllä itsekin, että minun pitää oppia elämään toisten kanssa. Mutta pitääkö minun suunapäänä jauhaa vieraassa joukossa. Minulle riittää, että opin sosiaaliset riitit ja uskallan huoneestani ulos. Minulle riittää, että en enää pelkää ihmisiä. Voinko tässäkin edetä omaan tahtiini?

Minun tanssini ei ole rumba.

53

”Mukava tietää, ettei ole yksin” Ohjaamossa ja Avoimessa Ammattiopistossa on kehitetty ja käynnistetty erilaisia pienryhmätoimintoja. Näitä ryhmiä on perustettu tarvelähtöisesti hankkeen elinkaaren aikana. Ryhmään osallistujat ovat olleet Ohjaamon, Avoimen ammattiopiston tai PKKY:n ammattiopistojen nuoria. Seuraavassa esitellään joitakin hankkeen aikana toimineita pienryhmiä.

54

Pienryhmätoiminta Mammaryhmä Ohjaamon asiakkaina on vuosien aikana ollut useita nuoria, jotka ovat tulleet äidiksi tai ovat jo olleet äitejä asiakkuutensa aikana. Olemme pyrkineet tukemaan näitä nuoria uraohjauksen ja koulutuksen ohella myös vanhemmuudessa ja äidiksi tulemisessa. Tukea on annettu yksilöohjauksessa, mutta äidit ovat saaneet tukea myös pienryhmätoiminnan kautta, josta esimerkkinä neljän nuoren naisen mammaryhmä.

Kun Ohjaamon ja Avoimen ammattiopiston asiakkaina oli samanaikaisesti kolme odottavaa äitiä sekä yksi äiti, jolla oli pieni lapsi, perustettiin mammaryhmä. Ryhmän tarkoituksena oli tukea äidiksi tulemista ja vanhemmuutta. Kantavana ajatuksena oli, että nuoret pääsevät keskustelemaan vertaisryhmän kanssa omista ajatuksistaan ja tuntemuksistaan äidiksi tulemisesta ja äitinä olemisesta sekä äitiyteen liittyvistä odotuksista ja haasteista. Ryhmän lähtökohtana oli erityisesti lapsuuteen ja nuoruuteen painottuva kehityspsykologinen näkökulma ihmisen kehityksestä, minkä pohjalta saatiin aikaan vertaiskeskustelua.

Tieto siitä, mitä lapsen kehitysvaiheisiin kuuluu, oli pääosin uutta ryhmään osallistuneille ja tietoisuus varhaislapsuuden eri kehitysvaiheista antoi ymmärrystä siitä, mistä tulevassa äitiydessä oli kysymys. Vertaiskeskustelun sekä lisätiedon avulla nuoret saivat tukea äitiyteen ja sitä koskeviin kysymyksiin ja ryhmässä pystyttiin myös rennosti keskustelemaan mieleen tulevista asioista sekä kysymään neuvoa niin muilta nuorilta kuin ohjaajaltakin.

Ryhmän toiminnassa suuri merkitys oli ryhmään osallistuvalla äidillä, jolla jo oli pieni lapsi, sillä hän kertoi omista kokemuksistaan oman lapsensa varhaislapsuuden ja kehitysvaiheiden etenemisestä sekä kokemuksistaan äitiydestä ja kasvatuksesta.

Ryhmän toiminnassa suuri merkitys oli ryhmään osallistuvalla äidillä, jolla jo oli pieni lapsi, sillä hän kertoi omista kokemuksistaan oman lapsensa varhaislapsuuden ja kehitysvaiheiden etenemisestä sekä kokemuksistaan äitiydestä ja kasvatuksesta. Näin odottavat äidit saivat arvokasta vertaistietoa ja kokemuksia, mikä toi osaltaan helpotusta muille ryhmäläisille äitiyden tulevissa haasteissa. Kun mukana oli tuttu, nuori äiti, oli nuorten helppo lähestyä ja kysyä häneltä erilaisia kysymyksiä ja jakaa kokemuksia äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyen. Nuoret siis tuottivat itse hyvää keskustelua asiasta ja saivat toisiltaan merkittävää tukea tulevaisuutta varten.

Ryhmä järjestettiin Avoimen ammattiopiston opiskelijoille kahden kuukauden ajan kerran viikossa iltapäivisin. Ryhmätapaamiset kestivät noin kaksi tuntia. Ryhmän antina tärkeintä oli nuorten vertaistuki sekä tieto vanhemmuuden ja äitiyden vaatimuksista. Tapaamiskerrat toteutettiin keskustellen alustusten pohjalta. Tällä menetelmällä nuoret pääsivät jakamaan ajatuksiaan ja esittämään kysymyksiä niin ohjaajalle kuin toisilleen. Nuoret osallistuivat aktiivisesti keskusteluun ja esittivät näkökulmia ja kysymyksiä toisilleen. Hedelmällisimmät keskustelut jatkuivat yleensä taukojen aikana ohjaajan siirryttyä syrjään, jolloin nuoret ajattelivat keskenään ääneen ja pohtivat asioita yhdessä.

Ryhmän tiedollisen puolen pääsisällöt olivat lapsuudessa, mutta samalla saatiin erittäin hyvää keskustelua myös nuoruusvaiheesta, esim. rajo-

55

jen asettamisesta ja omista nuoruuskokemuksista. Ryhmässä jaettiin erilaisia kokemuksia siitä, miten omassa nuoruudessa oltiin ja mentiin ja miten kukin haluaisi omiin kokemuksiinsa peilaten kasvattaa lapsiaan, kun he ovat nuoruusiässä.

Sosiaalisten taitojen ryhmä Sosiaalisten taitojen ryhmä perustettiin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja jännittämisestä kärsivien Ohjaamon, Avoimen ammattiopiston ja Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän Niskalan opiskelijoiden tarpeeseen. Ryhmämuotoisella, kustannustehokkaalla interventiolla pyrittiin pureutumaan nuorten koulutuksen läpäisyyn, takaisin opintojen pariin kuntoutumiseen ja opintojen keskeytymisen ehkäisyyn. Kaiken kaikkiaan järjestettiin kolme 5–8 hengen ryhmää, yksi ryhmä per vuosi.

Ensimmäinen ryhmä toteutettiin uraohjaajan kognitiivisen käyttäytymisterapian YET-tason psykoterapeutin opintoihin kuuluvana hoidollisena ryhmänä ja opinnäytetyönä. Ryhmän osoittauduttua tarpeelliseksi ja tulokselliseksi ryhmiä perustettiin tämän jälkeen lisää.

Tutkitusti sosiaalisten taitojen puute, sosiaalisten tilanteiden pelko ja jännittäminen vaikuttavat nuoren elämään monin tavoin. Ongelmat sosiaalisissa taidoissa

ria paineita suhteessa omiin selviytymiskeinoihin, jotka liittyvät esim. sosiaalisten tilanteiden (esitelmien pito, TOP-jaksot, paineet sosiaalisesta asemasta ja ryhmiin kuulumisesta) haasteisiin. Jännittäminen ja sosiaalisten taitojen puute heijastuvat myös arkipäivän asioiden hoitamiseen ja sosiaalisten suhteiden luomiseen, kuten kauppa-asiointeihin, bussilla kulkemiseen, ruokailemiseen muiden nähden tai koulukiusaamiskokemuksiin. Liitännäisongelmina nuorelle alkaa kasaantua muita kehitystä hidastavia haasteita, kuten muita mielenterveysongelmia, päihteiden käyttöä ja oppimisvaikeuksia.

Sosiaalisten taitojen ryhmän avulla osallistujat saivat ryhmän vertaistuen, psykoedukaatiota oireistaan, paikan harjoitella vahvuuksiensa ja ongelmiensa tunnistamista sekä harjoitella käytännössä selviytymiskeinoja kokemiinsa ongelmatilanteisiin (esim. paniikkikohtaukset, dissosiaatio), kuin myös taitoja sosiaalisiin tilanteisin.

Ryhmä toimi samalla myös tehokkaana, mutta turvallisena altistuksena ja harjoittelun paikkana pelätyille sosiaalisille tilanteille. Ryhmät kokoontuivat 13–15 kertaa kertaviikkoisesti kahden tunnin ajan. Ryhmätyöskentelyn lisäksi nuorille tarjottiin yksilöllisiä ohjauskeskusteluja sekä ennen ryhmätoiminnan alkamista että sen aikana. Ryhmän yhteisten tavoitteiden lisäksi

Ryhmä toimi samalla myös tehokkaana, mutta turvallisena altistuksena ja harjoittelun paikkana pelätyille sosiaalisille tilanteille. liittyvät haasteisiin ihmissuhteissa, vuorovaikutustilanteissa, itsenäisen elämän mahdollistavien taitojen puutteisiin ja erityisesti ammatillisten koulutusten aloittamisiin ja keskeytymisiin alle 24-vuotiailla. Myös sisällä oppilaitoksissa olevat nuoret oireilevat ja monen nuoren opiskelu keskeytyy hänen kokiessa liian suu56

jokaiselle ryhmäläiselle muodostettiin yksilölliset tavoitteet, jotka liitettiin arjessa ja opinnoissa edistymiseen ja niissä tarvittaviin taitoihin. Tavoitteet purettiin osatavoitteiksi ja niihin harjoiteltiin yhdessä sekä sosiaalisia taitoja että itsensä vakauttamisja rauhoittamistaitoja. Ryhmässä käytettiin muun muassa ketjuanalyysejä tilanteiden

selvittämiseksi, kognitiivista uudelleen muotoilua, tunnetyöskentelyn eri muotoja, kehon rauhoittamisen menetelmiä (hengitys- ja rentoutustekniikat, tietoinen läsnäolo) ja taitoharjoitteluja sekä tapaamisten välillä tapahtuvaa omien tavoitteiden mukaista työskentelyä Goaling- ja altistamismenetelmin. Ensimmäisessä ryhmässä kokeiltiin myös Miina Savolaisen voimauttavan valokuvauksen menetelmää.

Poikkeuksetta ryhmäläiset kertoivat saaneensa ryhmästä välitöntä hyötyä jännittämisestä johtuviin oireisiin, helpotusta sosiaalisiin tilanteisiin sekä koulussa että koulun ulkopuolella ja lisäksi taitoja ja rohkeutta hoitaa arkipäivän askareita, jotka ennen ryhmään osallistumista olivat mahdottomia hoitaa. Tulevia haasteita ajatellen ryhmäläiset sanoittivat saaneensa myös taitoja kohdata haastavia tilanteita; enää ei tarvitsisi vältellä niitä, vaan epäonnistumisen pelon madaltumisen myötä uudet haasteet uskalletaan ottaa oppimisen paikkoina. Myös opetushenkilöstö antoi palautetta siitä, että nuori pystyi ryhmään osallistuttuaan esimerkiksi palaamaan opintojen pariin, lähtemään TOP-jaksolle tai selviytymään kouluarjesta poissaoloitta sekä toimimaan vuorovaikutussuhteissaan jämäkämmin.

Sekä nuoret että oppilaitosten henkilökunta ovat kokeneet ryhmät tarpeellisena, joten tulevaisuuden tavoitteena on muodostaa ryhmistä pysyvä malli osaksi Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän oppilaitosten toimintaa koulutusten läpäisyn edistämiseksi.

Kohti vuorovaikutusta sosiaalisen vahvistamisen pienryhmä Humanistisen ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogi-opiskelija Pau-

la Sopanen piti sosiaalisen vahvistamisen pienryhmää Ohjaamon ja Avoimen ammattiopiston nuorille opintoihinsa sisältyvänä projektina.

Hän suunnitteli ja toteutti nuorten itsetuntoa ja sosiaalisia taitoja vahvistavan pienryhmän, joka kokoontui yhteensä kuusi kertaa. Projektin onnistumista arvioivat niin projektin tekijä, ohjaaja kuin myös kohderyhmä ja tuotoksena syntyi menetelmäopas hankkeen käyttöön.

Pienryhmään osallistuneilla nuorilla oli taustallaan keskeytyneitä opintoja, sosiaalisten tilanteiden pelkoja ja tästä johtuvia haasteita vuorovaikutustilanteissa sekä monet nuorista olivat kokeneet aikaisemmissa opinnoissaan koulukiusaamista.

Projektin kohderyhmä pyrittiin valitsemaan niin, että sen toiminta olisi juuri heille tarpeellista.

Nuoret saivat pienryhmässä kehittää ryhmätyöskentely- ja vuorovaikutustaitojaan turvallisessa ympäristössä. Pienryhmässä tehtyjen harjoitusten avulla taattiin nuorille matala kynnys osallistua ryhmässä toimimiseen ja näin annettiin positiivisia, ehkä jopa korjaavia kokemuksia sosiaalisista tilanteista. Menetelmiä pienryhmään etsittiin kattavasti eri lähteistä ja valmiita menetelmiä muokattiin usein vielä jonkin verran soveltumaan paremmin kohderyhmän ja ryhmäläisten yksilöllisiin tarpeisiin. Osassa pienryhmän menetelmistä hyödynnettiin myös kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä. Kognitiivinen käyttäytymisterapia on psykoterapianmuoto, jolla on saatu hyviä tuloksia esimerkiksi ahdistuksen, masennuksen ja stressin hoidossa.

Pienryhmän edetessä myös nuoret toivat avoimemmin ilmi asioitaan koskien muun muassa omaa jännittämistään. Nuoret saivat myös luoda henkilökohtaiset tavoitteet, joi-

den avulla he pystyivät seuraamaan ja arvioimaan omaa edistymistään.

Tavoitteet olivat konkreettisia ja linkittyivät vuorovaikutustaitoihin. Jokainen pienryhmäkerta pyrittiinkin päättämään kannustavalla palautteella ja näin takaamaan nuorille myös onnistumisen kokemuksia, jotka ovat tärkeässä roolissa itsetunnon vahvistumisessa. Myös nuorilta kerätystä palautteesta kävi ilmi, että pienryhmän kokoontumisissa oli mukava ja rento tunnelma ja jokainen vastanneista kertoi myös oppineensa jotain uutta pienryhmässä.

Nuoret kokivat pienryhmän hyödylliseksi ja olisivat valmiita osallistumaan toistekin samanlaiseen toimintaan. On myös huomioitavaa, että kaikki pienryhmän nuoret nostivat mielenkiintoisimmaksi kokoontumiseksi jännittämistä käsittelevän kerran. Vaikka toiminta olikin lyhytaikaista, saivat nuoret kuitenkin kokemuksen siitä, että muutkin painivat samojen ongelmien kanssa.

57

Avoin ammattiopisto 2010–2014

58

T

ässä luvussa esitellään Nuorten tuki -hankkeen Avoimen ammattiopiston toimintaa. Aluksi esitellään Avoimen ammattiopiston toteutustapoja ja pedagogiikan lähtökohtia ja seuraavaksi valmistavaa koulutusta, sen kohderyhmää, koulutuksen sisältöjä ja merkitystä opiskelijoille. Yksilöllisten koulutuspolkujen luvussa avataan tämän koulutusmuodon kohderyhmä, sekä mitä valmiuksia nuorella täytyy olla, jotta tällainen koulutus hänen kohdaltaan onnistuu sekä mitä tällaisen polun rakentaminen kokonaisuudessaan vaatii. Avoimen ammattiopiston pedagogiikkaa avataan opettajan näkökulmasta ja samassa luvussa kuvataan myös ammattiopiston ja Ohjaamon yhteistyötä ja sen merkitystä koulutuksessa. Seuraavaksi kerrotaan, mitä on koulutuksen nonformaaliohjaus ja mikä on sen merkitys koulutuksen onnistumisen kannalta. Nonformaalin ohjauksen luvussa on kuvattu tarkemmin, miten se lisää havainnointia ja itsehavainnointia, mikä on ryhmän merkitys ja millaista kompetenssia opetus- ja ohjaushenkilöstöltä vaaditaan. Luvussa Ohjaamo ja Avoin ammattiopisto maakunnassa kerrotaan palveluiden saatavuuden vaikutuksesta työotteeseen, monikulttuurisesta ohjauksesta, verkostojen merkityksestä ja maakunnan erityispiirteistä.

Avoin ammattiopisto suunniteltiin joustavaksi koulutusmahdollisuudeksi 17–24-vuotiaille nuorille, joilla ei ole toisen asteen koulutusta. Koulutus oli työvoimapoliittista ja ammatilliseen tutkintoon valmistavaa ja siihen valittiin nuoria, joilla oli tuen ja ohjauksen tarpeita (koulutuksen valintakriteerit on kuvattu liitteessä 6). Avoimessa ammattiopistossa on ollut kahdenlaisia väyliä opintojen suorittamiseen: ammatilliseen tutkintoon valmistava koulutus ryhmämuotoisena toteutuksena sekä tutkintotavoitteinen, yksilöllinen koulutuspolku, jota on voinut tehdä sekä työvaltaisena että oppilaitosten tutkintoryhmissä. Eniten opiskelijoita on ollut valmistavassa ryhmämuotoisessa koulutuksessa, jonka pedagogiikkaa, kohderyhmää, koulutuksen sisältöjä ja opiskelijoiden jatkopolkujen suunnittelua on kehitetty matkan varrella useiden opettajien ja ohjaajien voimin.

Avoimen ammattiopiston yksilölliset polut ovat edellyttäneet moniammatillisia yhteistyöverkostoja ja opiskelijan omaa aktiivisuutta. Opinnot vaihtelivat kestoltaan, tavoitteiltaan ja toteutustavoiltaan opiskelijan tarpeiden mukaisesti.

Avoin ammattiopisto Avoimessa Ammattiopistossa on voinut suorittaa ammattiopiston opetussuunnitelman mukaisia opintoja.

Opiskella voi esimerkiksi ammattitaitoa täydentäviä tutkinnon osia ja ammatillisia opintoja tai suorittaa valmiiksi kesken jääneen ammatillisen tutkinnon.

59

Avoimen ammattiopiston valmentavan pedagogiikan lähtökohtia • kokonaisvaltainen ja jatkuva toimijuuden arviointi

• informaalit oppimistilanteet

• joustavuus ja oikea-aikaisuus

• moniammatillinen työyhteisö

• l yhyen ja pitkän aikavälin tavoitteiden asettaminen

• onnistumisen huomioiminen

• oppiainerajat ylittävä opetus ja oppiminen

• yhteisöllisyys

• osallisuuden kasvattaminen • erilaisuuden hyväksyminen ja huomioiminen

• jatkuva toiminnan ja oppimisen reflektointi

• yhteisöllisyys

• työelämälähtöisyys

• tarvelähtöinen opetus

• tunteiden huomioiminen oppimisessa

• autenttiset oppimisympäristöt

60

• nonformaali opetus

Avoimen Ammattiopiston koulutusmuodot Koulutusreitti valmistavana koulutuksena

Sisältö ja toteutus: • at-aineita (ent. yhteiset aineet) • peruskoulun arvosanojen korotuksia • passi-, kortti- ja lupakoulutuksia • ammatinvalinnan ohjausta • kavereita ja vertaistukea ryhmästä

Koulutusreitti ammattiopistoon

Sisältö ja toteutus: • at-aineita (ent. yhteiset aineet) • tutkinnon osaa tai osia yhdestä tai useammasta tutkinnosta • kavereita ja vertaistukea ryhmästä

Koulutusreitti aikuisopistoon

Sisältö ja toteutus: • joustavan opiskelurytmin ja mahdollisuuden itsenäiseen opiskeluun • työvaltaisen opiskelureitin ja kontakteja työelämään

Koulutusreitti työvaltaisena

Sisältö ja toteutus: • mahdollisuuden toiminnalliseen oppimiseen • tutustumista työelämään • työpaikkaohjaajan tukea • vahvistusta ammatinvalintaa

Koulutusreitti oppisopimuskoulutukseen

Sisältö ja toteutus: • työvaltaisen, itsenäisen oppimismuodon työsopimussuhteessa. Työnantajan on mahdollisuus saada palkkatukea oppisopimuskoulutukseen

61

62

Avoimen ammattiopiston valmistava koulutus

A

mmatillisiin tutkintoihin valmistavan koulutuksen opintoihin valittiin opiskelijoita 4–5 kertaa lukuvuoden aikana. Valmistavassa koulutuksessa opiskeli hankkeen aikana yhteensä 266 nuorta, joista lähes jokaisella oli keskeytynyt toisen asteen ammatillinen koulutus.

Valmistavan koulutuksen aikana suoritettiin kaikille ammatillisille perustutkinnoille yhteisiä sisältöjä, korotettiin perusopetuksen arvosanoja, suoritettiin

tiin sisällyttää työssä oppimista, jonka tavoitteena oli selventää ammatinvalintaa ja perehtyä työelämän pelisääntöihin. Ryhmämuotoinen valmistava koulutus tarjosi nuorelle rauhallisen ympäristön opiskella omaan tahtiin ja silti ryhmän mukana, mikä tuki selviytymistä tulevissa ammatillisissa opinnoissa. Valmistava koulutus toimi nuorille erittäin hyvänä väliportaan koulutusmuotona (katso tarkemmin Anna Rotkon puheenvuoro si-

"Yhteishenki on kannustanut ja tietysti opettajat, ne muisti antaa hyvää palautetta. Ilman tätä olisin maannu kotona. Ollaan muuten kokeneempia kuin tavallinen amiskoulukas. Varmasti täältä jää työelämän perustaitoja enemmän kuin amiksesta. Täällä vuorovaikutustaitojen opetus on huippua. Osataan tehdä porukalla ja porukassa ja hyväksyä erilaiset ihmiset. Puhumisen jalo taito – se täältä on opittu. Täällä ollaan yksilöitä. Erilaiset oppijat otetaan huomioon täällä. Mitään valmistumisen pakkoa ei ole. Me ollaan tulevaisuuden tähtiä." lupa- ja korttikoulutuksia, tutustuttiin eri alojen opintoihin sekä saatiin ohjausta ammatinvalintaan, omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen, sosiaalisiin taitoihin ja oppimisstrategioihin.

Valmistavaan koulutukseen voi-

vulta 89–90) ennen siirtymistä ammatilliseen koulutukseen tai työelämään. Koulutuksen vahvuutena oli se, että opiskelijat pystyivät suorittamaan opintoja asteittain edeten voimavarojensa mukaan.

63

Yksilölliset Avoimen ammattiopiston koulutuspolut

T

ärkeä osa Avoimen ammattiopiston toimintaa olivat joustavat yksilölliset koulutuspolut, joita Nuorten tuki -hankkeen toimintakauden aikana rakennettiin ja toteutettiin pitkin maakuntaa 91 nuorelle. Avoimen ammattiopiston kautta valmistui ammattiin yhteensä 17 nuorta. Yksilölliset koulutuspolut tarjosivat nuorelle mahdollisuuden suorittaa joko tutkinnon osia tai kokonaisia tutkintoja sekä ammatti- että aikuisopistossa joustavasti pitkin vuotta. Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä oli tällaiselle toiminnan kehittämiselle otollinen monipuolisen koulutustarjonnan sekä maantieteellisen kattavuuden vuoksi. Koulutuskuntayhtymässä on myös mahdollisuus suorittaa opintoja sekä opetussuunnitelma- että näyttötutkintoperusteisessa koulutuksessa.

Tarve yksilöllisiin koulutuspolkuihin oli ilmeinen: hankkeen alussa myös maakunnassa toteutettiin Avoimen ammattiopiston ryhmämuotoista koulutusta, mutta kohderyhmän tarpeiden heterogeenisuuden ja väestörakenteen vuoksi todettiin nopeasti, että koulutusmuoto ei siellä tulisi toimimaan samoin kuin Joensuussa, jossa kohderyhmään kuuluvaa väestöä on enemmän. Maakuntaan oman piirteensä toi myös nuorten koulutuksellisten ja ohjauksellisten tarpeiden poikkeaminen Joensuun ohjaustarpeista; maakunnassa uraohjaaja työskentelikin usein starttivalmennuksen kaltaisella työotteella ohjaussuhteiden ollessa 64

keskimääräistä pidempiä ennen koulukuntoisuuden saavuttamista.

Avoimen ammattiopiston erilaisia koulutusmalleja rakennettiin maakunnassa joustavasti yhteistyössä pajojen ja ammattiopistojen kanssa, mikä mahdollisti vielä kuntoutumisvaiheessa olevan tai vahvempaa ohjausta ja tukea tarvitsevan nuoren koulutuksen.

Joensuussa yksilölliset koulutuspolut puolestaan mahdollistivat jatko-opintoja sellaisille nuorille, joiden opinnot ryhmämuotoisessa Avoimen ammattiopiston valmistavassa koulutuksessa sujuivat hyvin. Joensuussa mahdollisuus tutkinnon osien ja tutkintojen suorittamiseen toimi usein myös ”laukaisualustana” uusiin opintoihin tai vastaavasti mahdollisti aiemmin kesken jääneen tutkinnon loppuun suorittamisen kesken vuoden oppilaitoksessa, jossa opiskelupaikkojen puuttuminen olisi tämän muuten estänyt. Opintojen aloitus tutkinnon osasta on ollut hyvä asia sekä nuorelle, että oppilaitokselle. Nuorelle tutkinnon osan suorittaminen on madaltanut kynnystä sitoutua opintoihin ja nuori on pystynyt testaamaan vielä jakson aikana koulukuntoisuuttaan sekä alavalintaa. Myös oppilaitokselle määräaikainen opintojakso on antanut mahdollisuuden seurata opiskelijan sitoutumista ja motivaatiota tutkinnon suorittamiseen. Työvaltaisessa koulutuspolussa myös työnantajan on ollut helpompi aloittaa nuoren kanssa yhteistyö, kuin esimerkiksi oppisopimuskoulutuksessa. Uraohjaaja on vastannut yhdessä koulu-

tussuunnittelijan kanssa tarvittavista paperitöistä, huolehtinut yhdessä oppilaitoksen kanssa opinnollisista sisällöistä ja ollut tulkkina nuoren ja oppilaitoksen sekä työnantajan välillä.

Joensuussa tavoitetun kohderyhmän suuruus mahdollisti myös kaksi kokeilua, joissa nuorella oli mahdollisuus suorittaa tutkinnon osa ryhmämuotoisessa Avoimen ammattiopiston koulutuksessa. Tähän mahdollisuuteen tarttui yhteensä 30 nuorta, jotka suorittivat sosiaalija terveysalan perustutkinnon osia.

Osalle ryhmämuotoisen tutkinnon osan suorittaminen toimi starttina ammattiin ja opiskeluun pääsemiselle, osalle kesken jääneiden opintojen loppuun saattamisena, osalle koulutus toi ymmärryksen väärästä ammatin- ja alavalinnasta.

Kenelle yksilölliset koulutuspolut sopivat?

Polku yksilölliseen koulutuspaikkaan Avoimen ammattiopiston kautta ei ollut suoraviivainen yhdenkään nuoren kohdalla. Suurimmalla osalla nuorista oli takanaan pitkä ohjaussuhde Ohjaamoon, väliportaan tavoitteiden täyttymistä edistäviä toimenpiteitä ja usein myös verkoston vahva tuki takanaan. Monella nuorella ammatinvalinta osoittautui haasteelliseksi joko aiempien koulukokemusten, oppimisvaikeuksien tai terveydellisten seikkojen vuoksi. Elämässä oli myös sattunut ja tapahtunut paljon asioita, jotka toivat omalta osaltaan huomioitavia seikkoja koulutuspolun suunnitteluun;

perhesuhteet, kulkeminen kouluun kymmenien kilometrien päästä, katkaisuhoidon järjestämiseen liittyvät järjestelyt, nuoren jaksamisen huomioiminen ja muut opetusta koskevat erityisjärjestelyt. Yksilöllisten koulutuspolkujen nuorilla oli vahvuutena myös työvaltainen tapa oppia ja tehdä asioita; monella saattoi olla työkokemusta alalta tai aiemmissa opinnoissa olleet työharjoittelut olivat sujuneet hyvin, mutta jostakin syystä koulussa oppiminen ja opiskelu eivät ottaneet onnistuakseen.

Aiemmat koulukokemukset olivat usein vahvasti värittämässä sitä kuvaa millaiseen oppilaitokseen, ryhmään tai opiskeluun nuori oli valmis menemään. Myös ryhmässä toimimisen vaikeudet tai huonot kokemukset opettajista tai oppilaitoksesta olivat niitä syitä, minkä vuoksi vaihtoehtoisten tapojen löytäminen tutkinnon suorittamista varten oli tarpeellista.

Joustavat koulutuspolut ovat auttaneet nuoria: • joilla on riski jäädä ilman toisen asteen tutkintoa • jotka palaavat vanhoihin opintoihin tai aloittavat uudella alalla • jotka tarvitsevat opintojen alkuun vahvemman tuen ja työvaltaisemman opiskelumuodon Mitä yksilöllisten koulutuspolkujen rakentaminen vaatii?

Ohjaamon antaman ohjauksen ominaispiirre on ollut tavoitteellisuus, joka on näkynyt myös yksilöllisten

koulutuspolkujen suunnittelussa.

Nuoren koulutuspolun suunnittelu lähti liikkeelle jo Ohjaamon alkukartoitusvaiheessa, jossa ammatinvalintaa selvitettiin laaja-alaisesti yhdessä uraohjaajan kanssa. Polkuun kohti ammattia ja koulutusta kuului usein myös TE-hallinnon järjestämää työkokeilua, jonka aikana nuori sai vahvistusta ja varmuutta alavalinnan tekemiseen. Työkokeilussa nuorella oli myös mahdollisuus näyttää oma sitoutumisensa ja oppimisvalmiutensa työelämässä. Nuorelle yhtä tärkeitä olivat kokemus työnteosta kuin myös työnantajan antama palaute harjoittelun sujumisesta ja työelämätaidosta. Tieto harjoittelun sujumisesta niin nuoren kokemana kuin myös työnantajalta oli tärkeä jatkopolkua suunniteltaessa. Hyvin sujunut työkokeilu pystyi antamaan ohjaukselle ja urasuunnittelulle täysin uuden suunnan tai toisaalta toimi pohjana yksilöllisen koulutuspolun seuraavalle vaiheelle. Nuorelta itseltään yksilölliselle koulutuspolulle hyppääminen vaati ennen kaikkea rohkeutta ja uskallusta. Työelämätaitojen hallinta sekä arkielämän taitojen osaaminen olivat elintärkeitä taitoja jokseenkin itseohjautuvassa opiskelutavassa.

Yksilöllisen koulutuspolun suunnittelun lähtökohta oli aina nuoren ja uraohjaajan yhteinen näkemys siitä, että valmiudet koulutukseen lähtemiselle olivat olemassa. Tässä vaiheessa keskusteluun ja suunnitteluun otettiin mukaan myös Avoimen ammattiopiston koulutussuunnittelija, joka lähti selvittä-

mään mahdollisuuksia nuoren toiveita vastaavaan koulutuspolkuun.

Tiivis yhteistyö koulutuksenjärjestäjiin, rahoittajiin sekä yksilöllisiin opettajiin ja kouluttajiin mahdollisti koulutuspolun eteenpäin viemisen.

Yksi onnistumisen edellytys oli myös se, että Avoimen ammattiopiston alkuvaiheessa suunnittelu oli tehty hyvin. Resurssien jakamisen ja tarvittavien yhteistyösopimusten käytännöt oli ymmärretty ottaa suunnittelussa huomioon ja pääperiaatteista oli yhdessä sovittu ennen toiminnan aloittamista.

Koulutukseen siirtynyt nuori pysyi edelleen Ohjaamon asiakkaana ja ohjaussuhde uraohjaajaan jatkui läpi koulutuksen. Koulutuksessa olevan nuoren ohjauksen luonne, tuen tarve ja tapaamistiheys vaihtelivat paljon nuoren valmiuksien ja muun elämäntilanteen vuoksi. Usealla nuorella tuen tarve jatkui vahvana koko koulutuksen ajan, toiset tarvitsivat alkuun vahvan tuen, kun taas toisilla koulutuksen aloittaminen toi ohjauksessa ja työkokeilussa vielä piilossa olleita tuen tarpeita esille.

Näihin kaikkiin nuoren koulutuksen aikana tuleviin ohjaustarpeisiin ohjaajan tuli pystyä vastaamaan yhdessä koulutuksen järjestäjän kanssa.

Uraohjaajan työskentely yksilöllisissä poluissa vaati osumatarkkuutta nuorelle sopivan opiskelupaikan ja – tavan löytämisessä. Jos nuorella oli vaikeuksia keskittyä opiskeluun luokassa muun ryhmän kanssa, mietittiin työvaltaista tai työpajaympäristöön sijoittuvia opinnollistamisen väyliä. Nuori saattoi tulla kesken 65

opintojen joksikin aikaa myös Ohjaamon ja Avoimen ammattiopiston tiloihin Kirkkokadulle tekemään tuetummin oppilaitoksesta saamiaan tehtäviä. Hanke antoi siis mahdollisuuden kokeilla erilaisia uusia koulutusmuotoja ja hankkeessa on ollut mahdollista reagoida nopeastikin esimerkiksi toimimattomiin opiskelumuotoihin. Uraohjaajalta työskentelymalli on lisäksi vaatinut verkoston tuntemusta sekä liikkumisvalmiutta, uudenlaisen työotteen sisäistämistä, ammatillisten tutkintojen tuntemusta, rohkeutta kohdata sekä verkostotoimijoita että erilaisessa tilanteessa olevia nuoria.

Joissakin tilanteissa nuori halusi palata tekemään samaa keskeytynyttä tutkintoa aikaisempaan oppilaitokseen. Tämä vaati ohjaajan neuvot-

jojen ja ammattiopistojen kanssa on poikinut hyviä esimerkkejä siitä, millaista joustoa ja tarvelähtöistä ajattelua nuoren koulutuspolun suunnittelussa joskus tarvitaan.

Työvoimakoulutuksen onnistumisessa keskeistä on ollut toimiva yhteistyö Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen kanssa, vaikkakin paperisota oli mittava. Aloituspäätökset saatiin nopeasti ja erilaisten mallien kokeiluun suhtauduttiin siellä joustavasti. Lisäksi onnistumiseen on tarvittu opintosihteerin ammattitaitoa joustavien polkujen kirjaamisessa opiskelijatietojärjestelmään. Erilaiset järjestelmät – Primus ja Wilma - eivät ole taipuneet malleihimme suoraan, vaan tässäkin on vaadittu uuden kehittämistä. Ryhmää tai opiskelijaa ohjanneelta opettajalta on vaadit-

Yksilölliset koulutuspolut tarjosivat nuorelle mahdollisuuden suorittaa joko tutkinnon osia tai kokonaisia tutkintoja sekä ammatti- että aikuisopistossa joustavasti pitkin vuotta. telutaitoa ja aikaa etenkin, jos oppilaitokselle oli jäänyt aikanaan huono kuva nuoren sitoutumisesta opintoihin tai nuori oli polttanut siltoja oppilaitokseen.

Yksilöllisten koulutuspolkujen suunnittelussa myös verkostolla on ollut tärkeä rooli. Oikeanaikainen ja oikeansuuntainen koulutusvalinta on tärkeä osa nuoren kuntoutusta ja palaamista takaisin koulutuksen ja työelämän piiriin. Verkoston kanssa tehty työ on tarkoittanut osaltaan myös uudenlaisten koulutusmallien kokeilua ja uudenlaista työotetta.

Etenkin maakunnassa yhteistyö pa66

tu vahvaa ohjauksellista osaamista.

Myös opettajan kokemus ja ymmärrys nuoren ikäkaudesta sekä koulutuksellisista haasteista ovat olleet avaimia onnistumiseen.

Paitsi verkostolle tai hankkeelle niin yksittäiselle opiskelijalle ja nuorelle mahdollisuudella joustaviin koulutuspolkuihin on ollut suuri merkitys. Se antoi lähes sadalle nuorelle mahdollisuuden päästä kiinni ammatillisiin opintoihin.

Avoimen ammattiopiston pedagogiikka opettajan näkökulmasta Opeta, Ohjaa ja Osallista!

Avoin ammattiopisto teki tiivistä yhteistyötä Nuorten tuki -hankkeen Ohjaamon kanssa. Nuoret tulivat ensin Ohjaamon asiakkaiksi. Siellä heidän kanssaan tehtiin alkukartoitus ja heidät ohjattiin joko Avoimeen ammattiopistoon tai muihin palveluihin. Ohjaamosta valmistavaan koulutukseen ohjattiin nuoria, jotka halusivat aloittaa tai jatkaa ammatillisia opintoja ja joilla katsottiin olevan riittävät valmiudet siihen.

Avoimessa ammattiopistossa tavoitteena oli opiskelijan opiskeluvalmiuksien ja elämäntaitojen edistäminen sekä koulutukseen tai työhön sijoittuminen. Tavoitteena oli myös käynnistää nuoren kokonaisvaltaista hyvinvointia edistävä oppimisprosessi, jossa tapahtuu uudelleen oppimista suhteessa omaan itseen, ihmissuhteisiin, opiskeluun ja tulevaisuuden näkymiin. Koulutus ja oppimisympäristö suunniteltiin aktiiviseksi, elämänlähtöiseksi, viihtyisäksi, dialogiseksi ja toiminnalliseksi. Tärkeäksi nähtiin yhteisöllisyys, tulevaisuusorientaatio, ilo ja vertaistuki.

Opintojen alussa yhteistyö Ohjaamon uraohjaajien ja nuoren muun palveluverkoston kanssa oli tiivistä, jotta nuorta pystyttiin tukemaan kokonaisvaltaisesti. Yhteistyö verkoston toimijoiden kanssa jatkui tarpeen mukaan koko opintojen ajan sekä siirryttäessä seuraavaan toimenpiteeseen. Joitakin nuoria ohjattiin muihin palveluihin myös koulutuksen aikana. Yhteistyö oli säännöllistä myös TE-toimistojen asiantuntijoiden kanssa koulutuksiin

valittavien ja jatko-ohjausten osalta.

Asiantuntijoiden kanssa pidettiin lisäksi säännöllisesti yhteistyöpalavereita, joissa käytiin läpi molempien tahojen ajankohtaisia asioita.

Opetus- ja ohjaushenkilökunta oli kouluttautunutta ja monialaista sisältäen opinto-ohjauksen, laaja-alaisen erityisopetuksen, nuoriso-ohjauksen ja yhteisökasvatuksen asiantuntemusta. Nuorten tarvitsema tuen ja ohjauksen tarve vaihteli yksilöllisesti ja oikeiden tuen muotojen löytäminen edellytti sensitiivistä työotetta kaikilta toimijoilta. Nuori teki koulutusjaksolle myös omat henkilökohtaiset tavoitteensa, joita seurattiin säännöllisesti. Tavoitelomake (liite 5) kehitettiin vastaamaan Avoimen ammattiopiston koulutuksen tarpeita muuntamalla Kelan kuntoutuksessa käytettävää GAS-lomaketta. Nuoren itse laatimat tavoitteet koulutuksen ajalle sitouttivat nuoria koulutukseen sekä tukivat nuoren itsereflektiotaitojen kehittymistä.

Osalla nuorista luottamus omaan osaamiseen oli heikkoa ja aikaisemmissa opinnoissa he olivat omaan osaamisensa nähden alisuoriutuneet esimerkiksi runsaiden poissaolojen takia. Opiskelijoina oli nuoria, joiden jatko-opintoihin kuntoutuminen oli kesken ja alavalintakysymykset haastavia. Ohjaamon toiminta madalsi kynnystä opintojen aloittamiseen avoimessa ammattiopistossa. Nuorilla oli mahdollisuus tutustua avoimen ammattiopiston toimintaan, muihin opiskelijoihin ja henkilökuntaan ohjaus- ja tutustumiskäynneillä ja seuraamalla

opetusta, koska Ohjaamo ja Avoin ammattiopisto toimivat samoissa tiloissa.

Monella nuorella oli opiskeluhistoriassa kielteisiä oppimiskokemuksia ja epäonnistumisia. Koulutuksen järjestäminen nuorille, joilla oli negatiivisia koulukokemuksia, vaati koulutuksen toteuttajilta sekä koulutuksen sisällön että sen toteutustapojen kehittämistä. Ryhmäytymiseen käytettiin paljon aikaa ja sen tavoitteena oli, että opiskelijat tutustuvat toisiinsa, koulutuksen toteuttajiin sekä aikaisemmin aloittaneisiin opiskelijoihin. Ryhmäytymisen lisäksi ohjaajien ja opettajien läsnäololla, kiireettömyydellä ja aidolla huomioimisella luotiin luottamuksellista suhdetta nuoriin. Opiskelijoiden tarpeisiin vastattiin myös lisäämällä koulutuksessa rinnalla kulkevaa uraohjausta opettajien tuen lisäksi.

Nuoren uraohjaaja ja Avoimen ammattiopiston opettaja keskustelivat nuoren kanssa opintojen alkaessa. Keskustelun pohjalta opinnot henkilökohtaistettiin. Ohjauskeskustelussa kartoitettiin opiskeluvalmiuksia, elämäntilannetta ja opiskelun tavoitteita sekä palveluohjauksen tarvetta. Tiedot kirjattiin Wilma-ohjelmaan. Opiskelijoiden yksilöllisiä suunnitelmia ja palautteita huomioitiin opetuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Avoimen ammattiopiston päivänaloitusrutiineja olivat uutisten katsominen, puhepiiri sekä yhteydenotot poissaolijoihin. Monille opintojen ensimmäinen tavoite oli sään67

nöllisen opiskelurytmin löytäminen ja ryhmässä toimiminen. Opiskelijoiden poissaolojen syitä kartoitettiin ja säännöllistä osallistumista opiskeluun tuettiin yksilö- ja ryhmäohjauksessa. Opiskelijoiden lähtötilanteiden erilaisuus vaati jatkuvaa arviointia opinnoissa yksilöllisten opiskelutavoitteiden ja sopivan vaatimustason asettamisessa. Lukujärjestys rakennettiin siten, että teoriaopiskelun vastapainona oli toiminnallista oppimista erilaisten työpajojen ja tutustumiskäyntien muodossa.

Avoimen ammattiopiston opiskelijoista osalla oli hyvät valmiudet itseohjautuvaan opiskeluun, mutta osalla oli tarvetta jatkuvalle henkilökohtaiselle avustamiselle ja ohjaukselle. Henkilökohtaista ohjausta ja valmentautumista tarvittiin opintoihin kiinnittymiseen, toimintaan osallistumiseen ja opiskelutekniikoiden oppimiseen. Opintojen ja ryhmäytymisen edetessä opiskelijoiden vertaistuen merkitys opintoihin kiinnittymisessä lisääntyi. Opiskeluilmapiiri muotoutui avoimeksi ja toisia kannattelevaksi.

Koulutuksessa sovellettiin perinteisen luokkaopetuksen lisäksi erilaisia yhteistoiminnallisia, oppiainerajat ylittäviä ja asiakokonaisuuksia integroivia menetelmiä, joita opiskelijat olivat omien valmiuksiensa mukaisesti suunnittelemassa, toteuttamassa ja arvioimassa. Opiskeluissa hyödynnettiin mahdollisimman paljon opiskelijoiden, työssäoppijoiden sekä harjoittelijoiden osaamista ja vahvuuksia sekä vertaistukea. Opintojen suunnittelussa huomioitiin erityisen tuen tarpeita järjestämällä yksilöllistä ohjausta, samanaikaisopetusta ja pienryhmäopetusta.

Avoimessa ammattiopistossa suoritetut ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat (AT-opinnot) olivat ammatillisiin perustutkintoi68

hin tunnustettavia, millä oli motivoiva merkitys opintoihin osallistumiselle. Opiskelijat arvostivat myös mahdollisuutta korottaa peruskoulun arvosanoja ja suorittaa erilaisia korttikoulutuksia. AT-aineiden (esimerkkinä ruotsi, englanti, matematiikka, fysiikka) sisältöjen toteutuksessa huomiotiin opiskelijoiden kokemusmaailma, arjessa toimimisen haasteet ja työelämän vaatimukset. Opiskelijat olivat mukana suunnittelemassa opetuksen sisältöjä mahdollisimman käytännönläheisiksi ja työelämälähtöisiksi sekä tuottamassa omien vahvuuksien mukaista opiskelumateriaalia.

Avoimessa ammattiopistossa kasvatukselliset ja koulutukselliset sisällöt toteutettiin osin läpäisyperiaatteella yli oppiainerajojen. Näitä teemoja olivat yhteiskunta- ja työelämätieto, hyvinvointiosaaminen, vuorovaikutus- ja tunnetaitojen oppiminen, oppimaan oppimisen taidot ja aktiiviseen kansalaisuuteen kasvaminen sekä ammatinvalinta.

Opetuksessa ja oppimisen arvioinnissa korostettiin ulkoa opettelemisen sijaan ymmärtämistä, tilannesidonnaisuutta ja ratkaisukeskeisyyttä sekä opiskeltavien asioiden liittymistä omaan elämänkenttään. Opiskelijoille järjestettiin monenlaisia ja joustavia tapoja osoittaa osaamistaan esimerkiksi opintoihin kuuluvassa yhteisessä toiminnassa harrastusten tai muun vapaa-ajalla tapahtuneen oppimisen kautta.

Lyhyetkin koulun ulkopuoliset oppimiskäynnit tarjosivat tilaisuuksia kohdata uusia asioita ”oman mukavuusalueen ulkopuolella”, ja näin tunnistaa oman persoonan vahvuuksia ja kehittämisalueita. Opintojaksojen tavoitteiden saavuttamista tuki omaan tahtiin eteneminen, mahdollisuus lisä- ja tukiopetukseen ja rästitehtävien suoritusmahdol-

lisuudet. Opiskelijoille järjestettiin teoriaoppimisen ja kirjallisten tuotosten lisäksi mahdollisuus vaihtoehtoisiin ja toiminnallisiin suoritustapoihin.

Avoimessa ammattiopistossa alavalintaan liittyvien jatkosuunnitelmien lisäksi opetuksen rinnalla oli palveluohjausta ja moniammatillista yhteistyötä koulun ulkopuolisten verkostojen kanssa. Tavoitteena oli, että jokaisella opiskelijalla on opintojen päättyessä jatko-opintoja ja arjessa toimimista tukevat palveluverkostot. Tämä edellytti opettajilta ja uraohjaajilta laajaa palveluverkoston sekä ammatillisen että aikuiskoulutuksen tuntemusta.

Opiskelijoiden jatko-opinto- ja työelämävalmiuksia edistettiin muun muassa yksilöllisillä koulutuksiin tutustumisilla, valmistautumalla pääsykokeisiin ja avustamalla kesätöiden hakemisessa. Jatko-opintoihin valmentautumisessa hyödynnettiin aikaisemmin avoimessa ammattiopistossa opiskelleiden kokemuksia.

Opiskelijoiden toimijuutta vahvistettiin erilaisten harrastusten ja muun vapaa-ajan toiminnan esittelyllä. Jos jatko-opintoihin hakeutuminen ei ollut vielä ajankohtaista, ohjauksessa kartoitettiin vaihtoehtoisia suunnitelmia.

Nuorten palautteen perusteella koulutus edisti heidän: • vuorovaikutustaitojaan • luottamusta muihin ihmisiin • elämänhallintataitojaan • henkistä ja fyysistä hyvinvointia • itsetuntoa ja itsensä tuntemista • ystävyyssuhteita • uskoa elämään ja tulevaisuuteen • tulevaisuuden tavoitteiden realistista arviointia ja konkretisoinut sitä, mitä pitää tehdä saavuttaakseen tavoitteet.

Avoimuuden merkitys Avoimessa ammattiopistossa - nonformaali ohjaus uraohjaajan näkökulmasta

”Onkos vielä kahvia… Olipahan taas viikonloppu…”

V

apaamuotoinen ohjaus oli keskeinen toimintatapa Avoimen ammattiopiston arjessa. Keskustelu lähtee etenemään spontaanisti useimmiten nuoren aloitteesta ajasta ja paikasta riippumatta. Ohjaajat ja opettajat viettävät aikaa paljon nuorten kanssa myös tauoilla, koska erillisiä taukotiloja ei ole, joten tilaisuuksia tällaisille keskusteluille on paljon. Kysymys: ”Onko kahvia?” tai kommentti sanomalehdessä olevaan juttuun, saattavat viedä keskustelun aivan eri ulottuvuuksiin tai sellaisiin asioihin, joita ei ole vielä muissa ohjauskeskusteluissa päästy käsittelemään. Nämä keskustelut ovat jokapäiväisiä ja niihin osallistuu tilanteen mukaan koko avoimen ammattiopiston ja Ohjaamon henkilökunta sekä muut nuoret. Vapaamuotoisen keskustelun ylläpitäviä teemoja ovat henkilökunnan läsnäolo, aito kiinnostus ja välittäminen nuoren elämästä sekä taito tarttua nuoren tarjoamiin heikkoihinkin signaaleihin, jotka saattavat mietityttää omassa tai lähipiirin elämässä.

69

Keskustelun tarve ei katso paikkaa tai aikaa. On tärkeää, että sillä hetkellä, kun nuori on valmis puhumaan, hänellä on kuuntelija. Avoimessa ammattiopistossa keskusteluja on käyty keittiössä ruokapöydän ääressä, kävelylenkillä, automatkoilla, ohjausaikoja odotellessa, Facebookissa ja tupakkapaikalla. Toimintatapaa on ollut mahdollista toteuttaa usean uraohjaajan ja opettajien voimin.

Henkilökuntaa on koko ajan paikalla, joten kuuntelijoita ja havaintojen tekijöitä on koko ajan läsnä. Nonformaali ohjaus on luonteeltaan hyvin löyhästi strukturoitua, se vaatii ohjaajalta kykyä antaa tilanteiden edetä omalla painollaan, ja olla itse ohjaamatta liikaa ryhmässä tapahtuvien keskustelujen suuntaa. On annettava tilaa ja aikaa nuorelle. Usein myös muut nuoret liittyvät keskusteluun mukaan, joten nuori huomaa, ettei ole asian tai ajatuk

sen kanssa yksin. Useat nuoret kärsivät sosiaalisten tilanteiden peloista, joten tällaiset nonformaalit keskustelutilanteet ovat oiva paikka siedättää nuoria keskustelulle.

Joskus luottamuksen syntyminen ohjaussuhteessa vaatii runsaasti aikaa ja läsnäoloa. Tähän työhön eli nuorisotyölliseen ”hengailuohjaukseen” avoimessa ammattiopistossa on ollut hyvin mahdollisuuksia ja se on koettu erittäin toimivana tapana saada kontakti niihin nuoriin, jotka eivät välttämättä kahden kesken tapahtuvissa ennalta sovituissa ohjauskeskusteluissa osaa tai pysty kertomaan asioistaan. Usein nuorelle voi olla luontevampaa puhua vaikeista ja paljon mietityttävistä asioista tekemisen ja toiminnan ohessa. Tarpeen tullen aiheesta voidaan siirtyä myös keskustelemaan johonkin rauhallisempaan tilaan, jos nuori niin haluaa. Joskus keskusteltavat aiheet ja tilanteet ovat luonteeltaan sellaisia, että niihin täytyy reagoida heti.

Nuorten elä

mäntilanteet saattavat muuttua päivittäin ja he tarvitsevat vahvaakin tukea arjen erilaisiin käänteisiin, jotta tilanne ei menisi huonompaan suuntaan. Tällaista tukea nuori ei välttämättä saa muulta lähiverkostoltaan.

Luotettavalle ohjaajalle on helppo puhua ahdistavistakin asioista. ”Kiva kun tulit” - turvallisuustankkaukset Vapaamuotoinen ohjaus asettaa omat vaatimuksensa työntekijöiden tehtäviin asennoitumiselle. Täytyy osata asennoitua siihen, että omat työt keskeytyvät, kun nuori tarvitsee kuuntelijaa tai apua johonkin akuuttiin pulmaan. Muut työt voivat yleensä odottaa, ja on tärkeää, että nuoret kokevat olevansa tärkeitä ja että he tulevat kuulluksi. Tapa, jolla nuori otetaan vastaan, on hyvin tärkeä. Olipa tilanne minkälainen hyvänsä, ohjaajien ensimmäinen repliikki on yleensä: ”Kiva kun tulit!”

Asioiden ja nuorten itsensä moraalinen arviointi tulee unohtaa. Sen sijaan voi kertoa miksi jokin toiminta, tapa tai käyttäytyminen ei ole kannattavaa. Tämä asenne ja avointen ovien periaate mahdollistavat myös sen, että nuorten on helppo tulla käymään ns. turvallisuustankkauksilla, vaikka eivät enää olisikaan virallisesti kirjoilla toiminnassa. Usein nämä nuoret ovat päässeet opiskelemaan oppilaitoksiin tai töihin, mutta haluavat vielä tulla juttelemaan kuulumisiaan tai kysymään asioista. Ohjaajilla on kyky nähdä tuttujen nuorten mahdollinen avun tarve ja reagoida siihen. ”Ootkos tulossa kouluun tänään?”

Avoimessa ammattiopistossa kartoitettiin aamuisin sekä läsnä- että poissaolijat. Erityistä aamurutiineissa oli se, että kaikki poissaolijat pyri-

70

tään tavoittamaan joko puhelun tai tekstiviestin välityksellä. Välillä yhteyttä pyrittiin saamaan myös Facebookin tai Whatsappin kautta. Nämä ovat olleet erittäin hyviä keinoja tavoittaa poissaoleva opiskelija, saada selville syy poissaoloon sekä tieto siitä, onko nuori tulossa kouluun ollenkaan. Mikäli nuoreen ei saatu yhteyttä muutamaan päivään, voitiin käydä nuoren kotona. Poissaoloihin siis reagoitiin välittömästi, mistä johtuen myös puuttuminen poissaolojen taustalla oleviin tekijöihin oli tehokasta. Nuoret omaksuivat toimintamallin niin hyvin, että soittivat itsekin poissaoleville kavereilleen.

Esimerkin näyttäminen ja mallioppiminen ovat siis tärkeässä asemassa.

Havainnointi ja nuoren itsehavainnoinnin lisääminen ”…joo, joo, joo…huomasin sen, tiijeetään, tiijettään – vaan älysin sen vähän myöhään…”

Nuorten kokonaisvaltaisessa ohjauksessa arjessa toimimisen havainnointi tuottaa tärkeää tietoa toimijuudesta. Avoimessa ammattiopistossa voitiin rinnalla kulkevan työotteen ja dialogisen ohjauksen hahmotustavan avulla havainnoida hyvin nuoren toimintaa esimerkiksi ryhmätilanteissa tai virastoissa asioimisessa. Tilanteen mukaan joihinkin asioihin puututtiin heti, mutta joihinkin huomioihin palattiin tarkemmin yksilöohjauksissa. Ryhmän mukana oleva uraohjaaja teki myös ohjauskeskustelujen esivalmistelua nuoren kanssa. Havainnoinnin päämääränä oli nuoren itsehavainnoinnin lisääminen ja vahvistaminen ohjauksessa. Itsehavainnoinnin lisäämiselle tunnusomaista on tavoitteellisuus ja konkreettisuus.

Havainnoinnin tuottama tieto pystytään hyödyntämään, kun tieto jae-

taan saumattomasti henkilökunnan ja sidosryhmien kanssa.

Ryhmän voima ”…Miulla on muuten nettikauppoihin kolme tonnia velkaa…” ”No oho! Aika paljon, mulla vaan viissataa…”

Avoimen ammattiopiston ohjauksessa hyvin tärkeässä asemassa oli myös nuorten keskinäisen vuorovaikutuksen ja ryhmädynamiikan huomioiminen ja tukeminen. Vertaisuudella on suuri merkitys nuorten elämässä – muut nuoret ovat hyvinkin rehellisiä oman elämän peilejä.

Omaa toimintaa, tunteita ja ajatuksia on hyvä käsitellä suhteessa muihin, tuttu tila ja tutut ohjaajat luovat tilanteesta turvallisen vaikeidenkin asioiden läpikäymiseen yhdessä.

Vertaisilta saatu palaute on yleensä paljon tehokkaampaa kuin aikuisilta saadut neuvot. Ohjauksellisia ja kasvatuksellisia näistä keskusteluista tekevät ohjaajien läsnäolo ja tarvittaessa tilanteeseen puuttuminen.

Ryhmän merkitys korostuu nuorilta saaduissa palautteissa. Avoin ammattiopisto on ollut monelle paikka, jossa on voinut kokea kuuluvansa ryhmään – ehkä ensimmäistä kertaa täysivaltaisena, kuulluksi tulleena jäsenenä. Monilla nuorilla on taustallaan vähintäänkin negatiivisia kokemuksia ryhmässä toimimisesta, kiusatuksi tulemisen kokemuksia sekä sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Avoimen ammattiopiston tuottamat ryhmäkokemukset ovat monelle olleet korjaavia, jopa terapeuttisia.

Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman tietoista positiivisen ilmapiirin rakentamista. Ryhmäyttämisen ja ohjaajien antaman esimerkin merkitys on tässä nähty tärkeänä. Erään nuoren lausahdus: ”Täällä opettajat ja ohjaajat sentään katsovat ja tervehtivät” on hyvin kuvaava. Jokaiselle

meistä on tärkeää kokea tulevansa kohdatuksi, oli tilanne mikä hyvänsä. Nuoret erityisesti ovat erittäin herkkiä aistimaan sen, kuinka kiinnostunut kohtaamansa ihminen hänen asioistaan on, ja tekemään johtopäätöksiä omasta itsestään sen perusteella. Suuren oppilaitoksen opettaja, joka kulkee ajatuksissaan tutun oppilaansa ohi tervehtimättä, voi tahtomattaan tuottaa tälle torjutuksi tulemisen kokemuksen: ”minä en ole tärkeä”. On ensiarvoisen tärkeää, että nuorten kanssa toimivat aikuiset jaksavat huomioida ja kuunnella aidosti kohtaamiaan nuoria.

Ohjaushenkilöstön kompetenssit avoimessa ammattiopistossa ”Avaa ovi ja laskeudu portaita pitkin ohjattavien tasolle” Ohjaus on matalan kynnyksen toimintaa. Tämä tarkoittaa paitsi helppoa saavutettavuutta, myös henkilökunnalta tietynlaista itsensä, asemansa ja tietotaitonsa korostamisen unohtamista. Täytyy olla valmis jakamaan asiantuntijuutensa asiakkaan ja muiden toimijoiden kanssa tai ohjauksella ei ole kovin hyvät lähtökohdat. On myös muistettava, että asiantuntijuus ei ole pelkästään ohjaajan asiantuntemusta: myös ohjattava on asiantuntija, joka tietää ja tuntee oman elämänsä paremmin kuin ohjaaja. Neuvomisen ja käskyttämisen sijaan ohjattavalle on annettava aikaa, huomiota ja kunnioitusta.

71

Ohjaamo ja Avoin ammattiopisto maakunnassa

72

P

ohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymällä on maakunnassa viisi ammattiopistoa Kiteellä, Outokummussa, Nurmeksessa, Lieksassa ja Valtimolla. Myös Ohjaamo ja Avoin ammattiopisto ovat toimineet maakunnallisesti tarjoten ohjaus- ja koulutuspalveluita paikallisesti jokaisen alueen omien tarpeiden mukaisesti. Ohjaamon toimipisteet ovat sijainneet Joensuun lisäksi Kiteellä, Lieksassa, Nurmeksessa ja Outokummussa ja näiden paikkakuntien lisäksi uraoh-

jaajat ovat ohjanneet nuoria lähes koko maakunnan alueella, jolloin myös syrjäseutujen nuoret ovat saaneet tarvittavaa ohjausta ja tukea. Esimerkiksi Outokummun uraohjaaja on ohjannut myös Kontiolahden, Liperin ja Polvijärven nuoria. Eri paikkakunnilla tehtävään ohjaustyöhön ovat vaikuttaneet muun muassa erot yhteistyöverkostoissa ja saatavilla olevissa palveluissa.

Tässä luvussa esitellään paikkakuntien välisiä eroja asiakastyössä.

Ohjaamo ja Avoin ammattiopisto maakunnassa Uraohjaajat ovat ohjanneet nuoria lähes koko maakunnan alueella, jolloin myös syrjäseutujen nuoret ovat saaneet tarvittavaa ohjausta ja tukea. Jotkut maakunnan nuorista ovat olleet ilman palveluiden tukea jopa vuosia, joten ensimmäisen askeleen ottaminen tulee ottaa oikeassa ymparistössä, oikeaaikaisesti, tuetusti ja hallitusti.

73

Asiakkaat maakunnassa Ohjausprosessissa ei ole eroja, oli nuori joensuulainen tai tohmajärveläinen, vaan kaikki nuoret kohdataan yksilöinä. Alkukartoituksen jälkeen polku määräytyy aina yksilöllisesti tuen tarpeen ja elämäntilanteen mukaan. Ohjauksessa käytettävään työotteeseen maakunnassa saatavilla palveluilla on vaikutuksensa. Nuorten tuki -hankkeen osahankkeena toiminut Joensuun nuorisoverstas ry:n hallinnoima Starttiverstas-hanke on toiminut Joensuun lisäksi Outokumpu-Liperi-Polvijärvi-alueella, mutta muualla ei starttivalmennuspalvelua ole ollut saatavilla. Starttiverstaan yksilövalmentajat ovat työskennelleet alueella niiden nuorten parissa, jotka ovat tarvinneet hieman enemmän tukea elämänhallinnassaan kuin Ohjaamon nuoret. Työotteen tarkoituksena on muun muassa saada nuoria aktivoitumaan, herättää nuorten osallisuutta ja saada heidät vaikuttamaan oman elämänsä ta-

jaajat ovat työskennelleet starttivalmennus-tyyppisellä työotteella maakunnassa niiden nuorten kanssa, jotka ovat tarvinneet hieman enemmän apua elämänhallinnan tueksi ja muiden elämän haasteiden selvittämiseksi. Tämä on tarkoittanut esimerkiksi heterogeenisempää ohjattavien joukkoa, liikkuvampaa työotetta ja ohjauksia esimerkiksi nuoren kotona, pidempiä ohjausprosesseja, hyvin pienin askelin etenemistä, tiivistä työskentelyä muiden palveluntarjoajien kanssa ja nuoren ohjaamista tuen piiriin. Esimerkiksi Keski-Karjalassa työskentelevän uraohjaajan toimipiste on Kiteellä, mutta hän on käynyt ohjaamassa nuoria myös Tohmajärvellä, Kesälahdella sekä Rääkkylässä. Tämän vuoksi uraohjaaja on voinut tehdä ohjauksia muun muassa omassa autossaan, Työvoiman palvelukeskuksen, oppilaitoksen tai huoltoaseman tiloissa riippuen ohjauksen

Työotteen tarkoituksena on muun muassa saada nuoria aktivoitumaan, herättää nuorten osallisuutta ja saada heidät vaikuttamaan oman elämänsä tapahtumiin ja tulevaisuuden suunnitteluun, antaa nuorelle realistinen kuva hänen elämäntilanteestaan ja mahdollisuuksistaan sekä kohentaa hänen arjenhallintataitojaan. pahtumiin ja tulevaisuuden suunnitteluun, antaa nuorelle realistinen kuva hänen elämäntilanteestaan ja mahdollisuuksistaan sekä kohentaa hänen arjenhallintataitojaan (Starttiverstas-hanke). Yksilövalmentajille ohjautuikin enemmistö nuorista sosiaalitoimen kautta.

Starttiverstaan palvelujen puute on vaikuttanut siihen, että Ohjaamon uraoh74

luonteesta. Nonformaalit ohjausympäristöt ovat vaikuttaneet positiivisesti luottamuksen syntymiseen, nuorten avautumiseen ja sitä kautta ohjauksen onnistumiseen. Jotkut maakunnan nuorista ovat olleet ilman palveluiden tukea jopa vuosia, joten ensimmäisen askelen ottaminen tulee ottaa oikeassa ympäristössä, oikea-aikaisesti, tuetusti ja hallitusti.

Monikulttuurinen ohjaus maakunnassa Ohjaamon ja Avoimen ammattiopiston nuorten taustoissa ja heidän tilanteissaan on eroja paikkakunnittain, jolloin ohjauksessa täytyi huomioida eri asiakasryhmien erityispiirteitä. Esimerkiksi joillakin paikkakunnilla on suhteessa enemmän maahanmuuttajia kuten Lieksassa somaleja, Kiteellä venäläistaustaisia ja Liperissä Kiteen ohella romanitaustaisia.

Ohjaamossa ja Avoimessa ammattiopistossa on havaittu maahanmuuttajien ohjaus- ja opetustyössä olevan omat erityispiirteensä. Työhön tarvitaan riittävän ajan lisäksi erityisiä ohjauksen kompetensseja liittyen tietoon erilaisista kulttuureista, kykyä kohdata ja kommunikoida kielivaikeuksista, näkemysristiriidoista ja elämäntilanteista huolimatta sekä tietoa maahanmuuttajien paikallisista palveluista.

Maahanmuutt a j a - a s i a ka s tarvitsee kokonaisvaltaista tukea sopeutuakseen uuteen kulttuuriin. Psykologisen, sosiologisen ja ammatillisen sopeutumisen

prosessi vaatii pitkäkestoista ohjausta, joten ohjauksesta voi tulla hyvinkin kokonaisvaltainen ja kestoltaan pitkä prosessi.

Ohjauksessa ja opetuksessa otetaan huomioon maahanmuuttajan aikaisemmat tiedot, taidot sekä tämänhetkinen suomenkielen osaaminen, mutta myös tieto harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista, vahvuuksista ja

kehittämisen paikoista. Työskentelyssä asiakkaan kanssa käytetään aikaa keskusteluun ja hänen näkemyksiinsä esimerkiksi kotoutumisesta, kotimaan tavoista, hänen kokemuksistaan, peloistaan ja ihmissuhdeverkostoistaan. Luottamuksellisen ohjaussuhteen synnyttyä ohjauksessa pystytään ottamaan puheeksi myös hankalia toimijuuden esteinä olevia asioita (esimerkiksi erilaisia elämänkriisejä) ilman että vastapuoli menettää kasvojaan. Sosiaalisen syrjäytymisen uhan alla olevien maahanmuuttajien tarpeet ovat usein niin moninaisia, että mikään ammattiryhmä ei voi vastata niihin yksin. Ohjaustyöhön Ohjaamossa ja Avoimessa ammattiopistossa liittyy siis vahvasti myös palveluohjaus sekä verkostoissa rinnalla kulkeminen. Maahanmuuttaja nuori tarvitsee ”tulkin” osatakseen käyttää yhteiskunnan palveluita ja täyttääkseen omat velvollisuutensa.

Erilaiset kulttuuritaustat luovat haasteita esimerkiksi ammatinvalinnan oh75

jaukseen, sillä erilaiset säännöt ja arvot (uskonto, traditiot) voivat estää työskentelyn erilaisissa ammateissa. Joskus ohjaustyö on näyttäytynyt kaoottisena, sillä pakolaistaustainen maahanmuuttaja on voinut tottua liikkuvaan elämäntapaan ja paikalleen pysähtymisen yhteen opiskelupaikkaan hän on kokenut psyykkisesti uhkaavana. Mielenterveyteen liittyvien asioiden käsittelemisen hankaluudet tulevat näkyväksi, sillä maahanmuuttajan omassa kulttuurissa tällaiset ongelmat voidaan mieltää ”hulluudeksi”. Tällöin tilanne vaatii pitkäkestoista työskentelyä, jotta ohjaustyössä päästään purkamaan näitä toimijuuden esteinä olevia asioita ja voidaan saattaa asiakas esimerkiksi mielenterveyspalveluiden piiriin. Oppimisen vaikeuksien selvittely ei ole myöskään ollut helppoa: on haastavaa tunnistaa, mikä osa vaikeudesta on traumojen tuottamaa, mikä puolestaan kulttuurieroista johtuvaa tai jotain muuta.

Hankaluuksia on ollut myös maassa oleskeluun liittyvissä lupa-asioissa ja rikostaustan vaikutuksessa suunnitelmien tekemiseen ja maassaoloon.

Myös maahanmuuttajan transnationaaliset suhteet ovat näkyneet siinä, että ohjattavalla voi olla velvollisuuksia vielä kotimaahansakin esimerkiksi taloudellisesti tai mielessä ovat olleet perheen yhdistämisiin liittyvät huolet. Jatkosuunnitelmia kouluttautumisen osalta vaikeuttavat myös todistusten vertailuvaikeudet.

Lieksan tilanteesta Lieksassa on koko väestöpohjaan verrattuna eniten maahanmuuttajia maakunnassa. Vuoden 2012–2013 aikana sekä työvoimapalvelut että sosiaalitoimi lähettivät liki 20 nuorta Ohjaamoon asiakkuuteen. Kaikki eivät pystyneet kiinnittymään tai

76

eivät halunneet palvelua. Tyypillinen lähettämisen syy oli yhteishaun tekeminen Ohjaamossa. Ohjauksen ja ammatinvalinnan tarvetta oli kuitenkin enemmänkin. Ammatinvalinta oli jo tehty ystävien ja erilaisten olettamusten perusteella.

Varsinaisesti ammatteja, työtehtäviä, koulutusrakennetta tai ammattitaitovaatimuksia ei tunnettu. Niillä maahanmuuttajanuorilla, jotka kiinnittyivät ohjaukseen, oli pitkäkestoisen ja kokonaisvaltaisen ohjauksen tarve. Ohjaajaa tarvittiin muun muassa lääkärikäynneille, virastoasiointiin ja kulttuuritulkiksi erilaisiin ongelmatilanteisiin sekä maahanmuuttajanuorten omassa yhteisössä että myös paikallisten nuorten kanssa. Lieksassa on tarve Ohjaamon kaltaisille palveluille, koska maahanmuuttajille suunnatut Mokulija Pop -hankkeet ovat päättyneet.

Lieksan ammattiopisto on resursoinut hyvin maahanmuuttajien opetukseen, mutta ilman koulupaikkaa olevat nuoret tarvitsevat lisää palveluita.

Case-esimerkki, Lieksa Lieksassa on avoimen ammattiopiston kautta opiskellut maahanmuuttajataustainen nuori Lieksan ammattiopistolla. Hän opiskeli muun ryhmän mukana ammatillisia opintoja, ja hänelle järjestettiin lisäresurssina suomen kielen koulutusta yksityisopetuksena. Kouluttajana toimi Aikuisopiston suomen kielen kouluttaja. Tällä pyrittiin edesauttamaan hänen kiinnittymistään ammatillisiin opintoihin. Uraohjaaja kulki ennen opintoja ja opintojen ajan nuoren rinnalla auttaen käytännön asioissa, kuten työmarkkinatukihakemuksissa ja suomalaisen työja koulutuskulttuurin avaamisessa nuorelle.

Keski-Karjalan tilanteesta Kiteellä suurin osa Ohjaamon maahanmuuttaja-asiakkaista oli venäläistaustaisia nuoria, joiden haasteena on ollut ohjaukseen, muihin palveluihin sekä koulutukseen kiinnittyminen. Venäjän raja on lähellä, mikä tarkoittaa, että nuoret liikkuvat paljon maiden välillä. Monella näistä ohjaukseen hakeutuneista oli päihdeongelmaa sekä rikostaustaa.

Useilla venäläistaustaisilla nuorilla on kuitenkin vahvuutena hyvä suomen kielen taito, he ovat sosiaalisia, rohkeita ja puheliaita. Kiteellä kokeilimme Avoimen ammattiopiston ryhmämuotoista koulutusta yhtenä päivänä viikossa. Ryhmässä oli kolme venäläistaustaista nuorta, jotka hyötyivät tällaisesta koulutuksesta.

Keski-Karjalassa toiminut Helppi+ -hanke vastasi kuitenkin paremmin maahanmuuttajanuorten ohjaustarpeisiin, sillä siinä toimi venäläistaustainen ohjaaja.

Verkostossa on voimaa – Verkosto ja palvelut maakunnassa Yhteistyöverkostoa Keski-Karjala Erityisoppilaitokset Amma9korkeakoulut ja yliopistot

Oppisopimus

Koulutus Kiteen evankelinen kansanopisto

Lukiot Aikuisopisto

Amma9-­‐ opistot

Yritykset Helppi + Akseli-­‐ hanke Kajo-­‐Keskus Polkuja yrityksiin AmmaEn-­‐ valinnan ohjaus Palkkatue@u työ Kelan kuntou@a-­‐ vat palvelut

Työvoima-­‐ palvelut

Nuorten neuvojat Reimari-­‐ hanke

Kuntou@ava työtoiminta Talous-­‐ ja velkaneuvonta

Kaaviossa on kuvattu Keski-Karjalan yhteistyöverkostoa. Verkosto on lähes samanlainen suhteessa muihin maakunnan Ohjaamoihin, mutta Joensuuhun verrattuna verkostotoimijoita on vähemmän, ja yhteistyön tiiviys toimijoiden kesken vaihtelee.

Nuoret myös ohjautuvat Ohjaamon palveluihin hieman eri tahojen saat-

Aikuissosi-­‐ aalityö

Kul@uurinen nuorisotyö Leiritoiminta

Avoin amma)opisto ja Ohjaamo

Nuorisotyö Etsivä nuorisotyö

TYP NYT-­‐hanke

Peruskoulut Honkalam-­‐ pisääEö

Työvoimakoulutus Työ-­‐ ja koulut uskok eilut

Ase-­‐ ja siviilipalvelus

Mielenter-­‐ veyspalvelut

Sosiaali-­‐ ja terveys-­‐ palvelut

Lasten-­‐ suojelu Tuetun asumisen palvelut

Nuorisotyö Nuorisotalot

Kouluterveydenhuolto

Päihdepalvelut

Terveydenhuoltopalvelut

PsykoterapeuEt

tamana. Lähettävinä tahoina Pielisen Karjalassa ovat olleet pääasiassa sosiaalitoimisto, TE-palvelut, työpajat sekä etsivä nuorisotyö. KeskiKarjalassa on näiden lisäksi nuoria ohjautunut paljon Kiteen ammattiopiston opinto-ohjaajan kautta. Outokummun suunnalla nuoret tulevat Ohjaamon asiakkaiksi pääasiassa

Outokummun ammattiopiston ja etsivän nuorisotyön kautta. Ohjautumiseen etsivän nuorisotyön kautta vaikuttaa se, missä etsivät työskentelevät ja millaisia palveluita etsivillä on omassa organisaatiossaan.

Asiakkaiden ohjautuvuuteen on vaikuttanut maakunnassa myös muut saatavilla olevat palvelut. Joissakin 77

tilanteissa nuori on ollut asiakkaana eri palveluissa jo useamman vuoden ajan, jolloin Ohjaamon uraohjaaja on toiminut nuoren rinnalla näiden tahojen linkkinä, jotta nuoren ja eri tahojen suunnitelmat kulkisivat samansuuntaisesti nuoren tilanteeseen nähden. Uraohjaajat voivat olla apuna ajan varaamisessa (tätä voidaan myös harjoitella etukäteen) ja lähteä myös mukaan varatulle ajalle, jos nuorella on epävarmuutta pärjäämisestään. Yhteistyö eri tahojen kanssa on hyvin tiivistä ja nuoria ohjataan tarpeen mukaan palveluiden piiriin. Yhteistyötä helpottaa se, että toimijoita ja toimijoiden vaihtuvuutta on vähemmän kuin Joensuussa.

Kaikki toimijat ovat toisilleen tuttuja ja yhteistyö on välitöntä. Tämä on mahdollistanut myös erilaisten ryhmien tiiviimmän yhteistyön, jossa esimerkiksi työllisyyttä edistävät palvelut kokoontuvat säännöllisesti pohtimaan alueen tilannetta. Toimijoiden vähäinen määrä mahdollistaa kaikkien toimijoiden osallistumisen kokouksiin ruohonjuuritason työntekijöistä päättäjiin.

Nuorten työpajojen vaikutus työttömien ja koulutuksessa olevien nuorten elämään sekä Ohjaamon ja Avoimen ammattiopiston toimintaan on suurta. Työpajoja on erilaisia ja nämä antavan nuorille erilaisia palveluja aina etsivän työstä valmentaviin koulutuksiin. Ylä-Karjalassa toimii nuortenpaja Apaja, jonka toiminnasta vastaa Hyvärilän nuorisokeskus ja joka järjestää nuorille muun muassa kuntouttavaa työtoimintaa.

Keski-Karjalassa ja Lieksassa nuorille suunnattua pajatoimintaa tarjoaa Honkalampisäätiö, kuten myös Polvijärvi-Outokumpu -alueella.

Avoimen ammattiopiston yksilölliset ammatilliset polut koko maakunnan alueella ovat toimineet hyvin ja niiden kautta moni nuori on joko val78

mistunut ammattiin tai aloittanut opinnot, suorittanut osatutkintoja tai yksittäisiä kursseja. Maakunnallisten Ohjaamoiden ohjausosaaminen, koulutuksen suunnittelu ja verkostotyöskentely ovat merkittävässä asemassa yksilöllisten polkujen toteuttamisessa. Ohjaamon uraohjaajalla täytyy olla herkkyyttä nähdä, millainen opintopolku kullekin nuorelle on sopiva, kenen kanssa tällainen yhteistyömuoto luonnistuu parhaiten ja mikä on paras ajankohta opintojen aloittamiselle. Ohjaamon uraohjaaja kulkee nuoren rinnalla koko Avoimen ammattiopiston opintojen ajan tukien, neuvoen ja kannustaen.

Outokummussa, Kiteellä ja Lieksassa on kokeiltu Avoimen ammattiopiston ryhmämuotoista valmistavaa koulutusta, mutta alueen nuorten heterogeenisuuden vuoksi ryhmämuotoisen koulutuksen järjestäminen on ollut haasteellista.

Valmistavissa ryhmissä nuoret ovat voineet suorittaa ammattitaitoa täydentäviä tutkinnon osia ja jatkoopintoihin ja työelämään valmistavia oppisisältöjä. Yksilölliset koulutuspolut yhteistyössä ammatti- ja aikuisopistojen, pajojen sekä työelämän kanssa ovatkin osoittautuneet sopivimmiksi koulutusmuodoiksi maakunnan nuorille.

Nurmeksessa toimivaksi malliksi osoittautui syksyllä 2012 aloitetut nuorten pajan kanssa toteutetut yksilölliset valmistavan koulutuksen polut. Nurmeksen nuorten pajalla yksilöllisillä valmistavilla opintopoluilla on opiskellut viisi nuorta. Opintojen ohjauksesta ja etenemisestä on vastannut nuorten paja Apaja yhdessä Ohjaamon uraohjaaja kanssa.

Ammattiopisto Nurmes on toiminut opintojen arvioijana. Myös Kiteellä on tehty Avoimen ammattiopiston opintoja yhteistyössä Honkalampisäätiön pajan, Kiteen ammattiopis-

ton ja Pohjois-Karjalan Aikuisopiston kanssa. Pielisen Karjalassa Avoimen ammattiopiston yksilöllisille joustaville opintopoluille on lähtenyt opiskelemaan 15 nuorta, joista kaksi on suorittanut tutkinnon ja muut ovat suorittaneet osatutkintoja. KeskiKarjalassa vastaavia polkuja on kulkenut seitsemän nuorta, joista neljä on valmistunut ammattiin ja Outokummussa viisi nuorta, joista kaksi on valmistunut ammattiin.

Ohjaamo ja Avoin ammattiopisto ovat siis tehneet tiivistä yhteistyötä eri maakunnan pajojen kanssa sekä ohjauksellisesti että suunnitellen erilaisia polkuja ammatilliseen koulutukseen. Avoimen ammattiopiston kautta nuori on voinut myös, alavalinnan osuttua kohdalleen, aloittaa ammatilliset opinnot maakunnan ammattiopistoissa. Tämä on vaatinut nuorelta rohkeutta hypätä ammatilliseen oppilaitokseen kesken lukuvuoden, mutta se on mahdollistanut opintojen aloittamisen varhaisemmin ennen yhteishakua.

Nuoren ei ole siis tarvinnut odottaa opintojen alkua syksylle, vaan hän on tehnyt kevään aikana opintoja ja hakeutunut yhteishaun kautta opiskelemaan varsinaiseksi opiskelijaksi.

Ohjaamon ja Avoimen ammattiopiston toiminnasta tiedottaminen on ollut tärkeää maakunnan eri foorumeissa. Uraohjaajat ovat olleet mukana erilaisissa tilaisuuksissa ja kokouksissa, mutta Ohjaamoissa on käynyt myös erilaisia ryhmiä tutustumassa. Esimerkiksi Kiteellä Arppen koulun kaikki yhdeksäsluokkalaiset ovat käyneet joka kevät tutustumassa Ohjaamon toimintaan.

Tällaiset tutustumiset ovat madaltaneet kynnystä kysyä apua ja omalta osaltaan ennalta ehkäissyt ongelmien kasaantumista nuoren elämässä.

Maakunnan haasteet

O

hjaamon uraohjaajat ovat työskennelleet koko maakunnassa, ja toiminnassa on pitänyt ottaa huomioon maakunnan erityispiirteet. Myös alueiden ja toimijoiden erilainen suhtautuminen näkyy yhteistyössä ja sen laadussa.

Työllisyyttä edistäviä ja syrjäytymistä ehkäiseviä hankkeita on paljon, eikä näiden olemassa oloa aina katsota suopeasti. Määräaikaisten hankkeiden katsotaan joskus vain sotkevan maakunnassa jo tehtyä hyvää työtä, eikä hyviä käytäntöjä ole aina pystytty vakinaistamaan alueen palveluihin.

Maakunnan eri alueiden erot näkyvät Ohjaamoiden toiminnassa ja tarjolla olevia palveluja on vähemmän suhteessa Joensuuhun. Esimerkiksi ammattiopistojen koulutustarjonta ja alavaihtoehtojen määrä on niukempaa. Aikuisopiston palveluita ei ole, paria koulutusta lukuun ottamatta, vaikka monelle aikuisopiston näyttötutkintoperustainen koulutus olisi osuvampi vaihtoehto. Paikkakunnan ammattiopiston tarjonta ei välttämättä vastaa nuoren alahaaveisiin, eikä nuorella aina ole valmiuksia lähteä kouluttautumaan toiselle paikkakunnalle. Alueen työmarkkinat myös vaikuttavat alueen koulutustarjontaan. Työpaikkoja vähyys ja lomautukset ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, etteivät nuoret ole päässet työkokeiluun työpaikoille. Työkokeilu on hyvä väliporras esimerkiksi alavalinnan tai vuorokausirytmin pitämisen tueksi.

Työmarkkinoiden tilanne vaikuttaa myös nuorten uskoon omaa tulevaisuuttaan kohtaan. Miksi valmistua ammattiin, jos alalla ei ole töitä?

Myös muita jatkopolutusvaihtoehtoja on vähemmän kuin Joensuus-

sa. Nuorten pajoja on lähes jokaisella paikkakunnalla, mutta myöskään niiden tarjoamat sisällöt eivät välttämättä vastaa nuoren omiin kiinnostuksen kohteisiin. Nurmeksessa ja Juuassa toimii nuortenpaja Apaja, jonka toiminnasta vastaa nuorisomatkailukeskus Hyvärilä ja joka järjestää alueen muutkin nuorisopalvelut. Keski-Karjalassa nuorille suunnattua pajatoimintaa tarjoaa Honkalampisäätiö, kuten myös Lieksassa sekä Polvijärvi-Outokumpu -alueella.

Useat nuoret ovat tulleet Ohjaamoon kokeiltuaan jo paikkakunnan muita palveluita, eivätkä ne ole aina antaneet nuorelle eväitä sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Pitkään jatkunut työttömyys on vaikuttanut siihen, että tuen tarpeet ovat olleet suuria. Kuten aikaisemmin jo mainittiin, ohjaajat ovat käyttäneet starttiverstastyyppistä työotetta tehdessään esimerkiksi kotikäyntejä ohjattavien luo. Sosiaalisten pelkojen tai palvelujen vähyyden vuoksi nuori ei ole pystynyt lähtemään kotoaan tarvitsemiinsa palveluihin.

Joillekin saattaa jo kaupassa asiointi olla liian haasteellista, joten ohjauksessa on täytynyt edetä hyvin pienin askelin. Joskus myös avun hakeminen ja haasteiden myöntäminen on nuorelle vaikeaa. Myös sukupolvelta toiselle jatkuneen työttömyyden ketju on haasteellista saada katkaistua.

Koska toimijoita on alueella vähemmän, jotkut nuoret kokevat tulleensa leimatuiksi, eivätkä välttämättä uskalla hakea apua, jos työntekijä on esimerkiksi sukulaissuhteiden vuoksi tuttu. Nuorilla on suhteessa saman verran mielenterveysongelmia kuin Joensuussa, mutta tuen

hakemiseen on korkeampi kynnys ja nuoren mentaliteetti on usein "kyllä minä pärjään, kun oon ennenki pärjänny". Joillakin paikkakunnilla haasteena on ollut pätevien työntekijöiden pysyminen paikkakunnalla, muun muassa TE-palveluihin ei ole saatu hankkeen aikana pysyvää ammatinvalintapsykologia. Myös työvoimanpalvelukeskuksen puuttuminen joiltakin paikkakunnilta, on vaikeuttanut pitkäkestoisen ja kokonaisvaltaisen avun saamista.

Myös pitkät välimatkat ovat vaikeuttaneet Ohjaamon työskentelyä, joskin se on ollut samalla työn rikkaus. Jokaisella nuorella tulisi olla mahdollisuus avun saamiseen eli ja oli hän missä päin Pohjois-Karjalaa tahansa. Pitkien välimatkojen vuoksi nuori ei välttämättä ole pystynyt saamaan apua tilanteeseensa välittömästi, eikä paikkakunnalla ole tarvittavaa apua tai viranomaista saatavilla. Palvelujen sähköistyminen on helpottanut jossakin määrin asiointia muun muassa TE-palveluissa, mutta kaikilla nuorilla ei ole tietokonetta käytettävissä ja sähköistyminen on toisaalta passivoittanut edelleen syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Kaikilla nuorilla ei ole omaa autoa käytettävissä, eikä linja-autovuoroja jokaiselle paikkakunnalle ole. Tämän vuoksi uraohjaajat ovat ajaneet nuoren luo selvittämään tilannetta. Välimatkat ovat pitkiä, joten nuoren luona käynti tai nuoren kanssa esimerkiksi Joensuun velkaneuvojalla käynti on vienyt useamman työtunnin. Matkojen aikana on kuitenkin pystynyt selvittämään nuoren kanssa monia muita asioita ja autossa keskustelut ovat olleet hyvinkin hedelmällisiä.

79

n a n n i t m e i s o k T o l u T – i s y y l a n a s u u s i a v e l u t a j

80

VAIKUTTAVUUS Ohjaamo ja Avoin ammattiopisto ovat saaneet aikaan erinomaisen toimintamallin, jolla tuetaan nuorten siirtymistä kohti koulutusta ja työelämää sekä autetaan haastavassa tilanteessa olevia nuoria. Hankkeen aikana on ohjattu n. 1100 nuorta, joista 615 on ollut pitkäkestoisessa ohjauksessa (ohjauksen kesto on enemmän kuin seitsemän tuntia). Näistä ohjattavista tietoja on tilastoitu tarkemmin. Heistä 428 on siirtynyt koulutukseen tai työelä-

mään. Lisäksi toimeentulotukea, terveys-, mielenterveys- ja kuntoutuspalveluita saaneiden nuorten määrä on laskenut huomattavasti hankkeen asiakkuuden ja vaikuttavuuden myötä.

Oikea-aikaisen ja osuvan tuen ja ohjauksen avulla nuoren toimijuus on parantunut huomattavasti ja sitä myötä myös kalliita hoito- ja kuntoutuskuluja on saatu pienemmäksi. Myös sosiaalitoimen, päihde- ja mielenterveyspalvelujen tarve on vähentynyt hankkeen toiminnan myötä.

toiminnan analyysi Hankkeen aikana on ohjattu n. 1100 nuorta.

Oikea-aikaisella ohjauksella ja oikein kohdistetuilla osaavilla toimenpiteillä on saatu aikaan pysyviä muutoksia yksilön elämänkulkuun, mikä vaikuttaa myös kansantalouteen merkittävästi.

81

Ohjaamo ja Avoin ammattiopisto ovat saaneet aikaan erinomaisen toimintamallin, jolla tuetaan nuorten siirtymistä kohti koulutusta ja työelämää sekä autetaan haastavassa tilanteessa olevia nuoria. Hankkeen aikana on ohjattu n. 1100 nuorta, joista 428 on siirtynyt koulutukseen tai työelämään. Lisäksi toimeentulotukea, terveys-, mielenterveys- ja kuntoutuspalveluita saaneiden nuorten määrä on laskenut huomattavasti hankkeen asiakkuuden ja vaikuttavuuden myötä. Oikea-aikaisen ja osuvan tuen sekä ohjauksen avulla nuoren toimijuus on parantunut huomattavasti ja sitä myötä myös kalliita hoito- ja kuntoutuskuluja on saatu pienemmäksi. Alla olevista tilastois-

elämänhallinnan parantaminen ja tasapainoisemman elämän saavuttaminen. Hankkeella on ollut asiakkailleen erittäin suuria terveydellisiä, taloudellisia, sosiaalisia ja inhimillisiä vaikutuksia, jotka ovat siten vaikuttaneet myös yhteiskuntaan samoilla osa-alueilla. Oikea-aikaisella ohjauksella ja oikein kohdistetuilla osaavilla toimenpiteillä on saatu aikaan pysyviä muutoksia yksilön elämänkulkuun, mikä vaikuttaa myös kansantalouteen merkittävästi. Syrjäytymisestä johtuvat kustannukset ovat erittäin suuria esim. kalliiden sosiaali- ja terveysmenojen sekä koulutuksen keskeyttämisestä johtuvien kulujen takia ja juuri näitä kustannuksia on saatu vähennettyä merkit-

Oikea-aikaisen ja osuvan tuen ja ohjauksen avulla nuoren toimijuus on parantunut huomattavasti ja sitä myötä myös kalliita hoitoja kuntoutuskuluja on saatu pienemmäksi. ta voi myös nähdä miten sosiaalitoimen, päihde- ja mielenterveyspalvelujen tarve on vähentynyt hankkeen toiminnan myötä. Tilastoista näkyvät lisäksi alueelliset luvut Ohjaamon toiminnassa nuorten määrän ja taustatekijöiden suhteen. Tilastoseurannan lisäksi hankkeen toiminnasta on tehty ja on myös parhaillaan tekeillä useita tutkimuksia, jotka tarkastelevat toimenpiteiden vaikutuksia eri näkökulmista. Luettelo näistä tutkimuksista löytyy julkaisun lopusta (liite 7).

Hanke on tuonut monipuolista vaikuttavuutta niin yksilö kuin yhteiskunnallisella tasollakin. Yksilön kannalta merkittävimmät edistysaskeleet ovat koulutukseen tai työelämään pääseminen sekä oman 82

tävästi osuvan ohjaustyön ja joustavan koulutusmallin avulla.

Tilastoja ja tuloksia Hankkeen aikana on ohjattu n. 1100 nuorta, joista 615 on ollut pitkäkestoisessa ohjauksessa. Nämä ovat niitä, joille kertyi ohjaustunteja enemmän kuin seitsemän ja näistä ohjattavista on myös taustatietojatietoja kerätty tarkemmin. Osassa taulukoista on tietoja myös lyhytkestoisessa ohjauksessa olleista nuorista. Näistä on poistettu ne, jotka ovat käyneet Joensuun Ohjaamon neuvontapisteessä ja joista ei ole saatavissa mitään taustatietoja. Lyhytkestoisista ovat mukana kuitenkin kaikki uraohjaajan tavanneet nuoret.

Ohjaamon asiakkuudet 1104

1200 1000

838

800 416422

/V al tim o

Lie ks a

Ou

Nu

rm

es

Jo

Ki te e

en su u

0

Lyhytkestoinen

4 50 54

14 21 35

Yh te en sä

35 48 83

/L ip er i

94 20 74

200

pu

400

615 489

to ku m

600

Pitkäkestoinen

Yhteensä

Ohjaamon asiakkuudet: Ohjattavien määrät on esitetty Ohjaamoiden sijaintipaikkakuntien mukaan. Joensuun tilastoihin sisältyvät sekä Joensuussa että Kontiolahdessa asuvat nuoret. Lisäksi Joensuun luvuissa on mukana osa Liperissä asuvista. Muista poiketen tässä taulukossa lyhytkestoisiin sisältyvät myös Joensuun neuvontapisteessä opastusta saaneet nuoret.

Ohjattavien sukupuoli Outokumpu/Liperi Nurmes/Valtimo Lieksa

Naiset Miehet

Kitee Joensuu 0%

20 %

40 %

60 %

80 %

100 %

Pitkäkestoinen (n=615)

Ohjattavien sukupuoli: Hanketta aloitettaessa oletettiin, että Ohjaamon asiakkaista valtaosa olisi miehiä, koska heidän osuutensa alle 25-vuotiaissa työttömissä oli tuolloin suurempi. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan molempia sukupuolia kävi ohjattavina lähes yhtä paljon. Ainoastaan Keski-Karjalassa miesten osuus nousi suuremmaksi noin 65 prosenttiin.

83

Ohjattavien ikäjakauma paikkakunnittain 300 258 250 214 200 15-16 v 17-19 v

150

20-22 v 23-24 v

100

25-44 v

69 50

46

40 13

0

5

Joensuu

32

31 29

16 1 Kitee

16

1

6

Lieksa

1

11

24

19 3

4

1

Nurmes/Valtimo

17

9

0

Outokumpu/Liperi

Pitkä- ja lyhytkestoinen (n=866)

Ohjattavien ikäjakauma paikkakunnittain: Ohjattavista suurin osa, lähes 80 prosenttia, kuului ikäluokkaan 17-22 vuotta. Tämän ikäluokan osuus oli pienin Nurmes/Valtimo-alueella 72 prosenttia ja suurin Outokumpu/Liperi-alueella 86 prosenttia.

Työttömyyden kesto Outokumpu/Liperi

0-1 kk

Nurmes/Valtimo

2-3 kk

Lieksa

3-6 kk 6-12 kk

Kitee

13-24 kk

Joensuu

25- kk 0

0,2

0,4

0,6

0,8

1

1,2

ei tietoa

Pitkäkestoinen (n=615)

Työttömyyden kesto: Suurimmalla osalla ohjattavista nuorista työttömyysjakso ennen Ohjaamon asiakkuuteen hakeutumista oli kestänyt enintään kuukauden ja lähes 60 prosentilla enintään kolme kuukautta. Työttömyysjakson kestossa oli kuitenkin jonkin verran vaihtelua paikkakunnittain. Maakunnassa yli 25 kuukautta työttöminä olleiden nuorten osuus oli selvästi Joensuuta suurempi lukuun ottamatta Outokumpu/Liperi-aluetta, jossa yhdelläkään nuorista työttömyysjakson pituus ei ylittänyt vuotta.

84

Keskeytyneiden koulutusten määrä 350

318

300 250 200

152

150

109

100 29

50 0

0

1

2

3

5

1

1

4

5

6

Pitkäkestoinen (n=615)

Keskeytyneet koulutukset: Noin 75 prosentilla ohjaamon asiakkaista oli taustalla keskeytynyt koulutus. Useimmiten ohjattavat kertoivat syyksi motivaation puutteen, väärän alavalinnan ja elämäntilanteen hankaluudet. Seuraaviksi yleisimpiä olivat mielenterveyden ongelmat, tuen puute oppilaitoksessa ja oppimisvaikeudet. Harvoin haasteet opiskelussa johtuivat yhdestä syystä vaan yhdellä ohjattavalla niitä oli useita.

Keskeytysten syitä: Motivaation puute, väärä alavalinta, elämäntilanteen hankaluudet, mielenterveysongelmat, tuen puute oppilaitoksessa, oppimisvaikeudet, ulkopuolisuuden/erilaisuuden tunne, sairaus tai muu opiskelun estävä vamma, riitautunut opettajan kanssa, sosiaalisten verkostojen puute, koulukiusaaminen, päihteet, taloudelliset vaikeudet, alavalinta ei ollut oma päätös, opiskeluvaikeudet, äitiysloma.

Jatkosijoittuminen 188

200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0

178

77

75

52

36

25

24

20

46 17

17

12

Nu

or

iso

as

te en

Ai Ei t ie Pa ku t lk ka isko oa Ty /pa ulu t öe lk ka us Nu läm tu ä k or iso valm ityö ve en r n Ty sta s/ us/ öv ty o Ta ima öp ku po aja Ku u l t nt od iitti ou ne ek tt n av si -h a a ty nk öt oi e m Äi inta tiy slo m a Lu ki Ar o M uu mei ko ja ul ut us M uu t

99

Pitkä- ja lyhytkestoinen (n=866)

Jatkosijoittuminen: Noin 40 prosenttia nuorista jatkoi Ohjaamon asiakkuuden jälkeen koulutukseen ja näistä yli puolet nuorisoasteen ammatilliseen koulutukseen. Yhteen laskettuna nuorisoasteen ammatilliseen ja aikuiskoulutukseen siirtyi 75 prosenttia nuorista. Kaiken kaikkiaan erilaisille koulutuspoluille tai työelämään suoraan siirtyi 428 nuorta. Suurin osa niistä, joista tietoa jatkosijoittumisesta ei ole tilastoitu, kävi lyhytkestoisessa ohjauksessa.

85

Tuen tarve 60 %

49 %

50 %

39 %

40 %

25 % 17 %

30 % 20 %

27 %

23 %

18 % 15 %

16 % 3%

10 %

Päättäessä

0% -10 %

Muutos %-yksikköä

-9 %

-20 %

Aloittaessa

-22 %

-30 %

Ajoi0aises1 tehostetun tuen tarve

Tehostetun tuen tarve

Vähäisen tuen tarve

Itseohjautuva

Pitkäkestoinen (n=607)

Tuen tarve: Siirtymät asiakasprofiloinnin mukaisista kategorioista toiseen olivat nuorten enemmistön kohdalla positiivisia. Vain vajaat parikymmentä nuorta siirtyi vähemmän tukea tarvitsevista enemmän tukea tarvitsevien ryhmään. Tehostetun tuen kategoriasta oli ohjauksen päätyttyä siirtynyt vähemmän tukea tarvitseviin yli 40 prosenttia. Suurin siirtymä, 157 nuorta, oli ajoittaisesti tukea tarvitsevista vähäisen tuen tarvitsijoiden kategoriaan. Muista ryhmistä itseohjautuviin siirtyi 91 nuorta, joista suurin osa vähäistä tukea tarvitsevista. Kahdeksan nuorta on jätetty tästä tilastosta pois, koska heidän tuen tarpeensa hankkeen asiakkuuden päättyessä ei ole tiedossa. Nämä nuoret siirtyivät Starttiverstas-osahankkeeseen ja siellä asiakasprofilointi ei ollut käytössä.

Asiakkuudet 218229

114

139139 80

100 50

18 19 8

Ennen Ohjaamon asiakkuutta Ohjaamon asiakkuuden aikana Ohjaamon asiakkuuden päättyessä

Ri

ko s

se ur aa m us

al ve lu t Pä ih de p

ve l al rv ey sp

ie le nt e

M

So

sia al ip

al ve lu

t

ut

0

4 10 2 s

150

ito

200

la

250

Pitkäkestoinen (n=607) Asiakkuudet: Tässä on tarkasteltu muutamaa nuorten käyttämää palvelua Ohjaamon asiakkuuden eri vaiheissa. Sosiaalipalveluja käyttävien määrä on noussut jonkin verran ohjauksen aikana, mutta asiakkuuden päätyttyä hankkeessa näiden nuorten määrä on pienentynyt lähes puolella. Samoin mielenterveyspalvelujen käyttö on vähentynyt hankkeen asiakkuuden jälkeen huomattavasti, noin 40 prosenttia ja päihdepalvelujen käyttö yli 50 prosenttia. Myös tästä tilastosta kahdeksan nuorta on jätetty pois heidän siirryttyä Starttiverstas-hankkeeseen.

86

TULEVAISUUS Ohjaamon ja Avoimen ammattiopiston tulokset ja vaikuttavuus ovat olleet erittäin hyvät ja jatko näyttää vieläkin valoisammalta. Ohjaamo-mallin idea leviää ympäri Suomea ja Ohjaamoita käynnistyy maanlaajuisesti vuodesta 2015 alkaen, toivottavasti jatkossa myös maailmanlaajuisesti. Valtakunnallisen Ohjaamo-mallin ideana on luoda monitoimijaisia matalan kynnyksen ohjauspalvelupisteitä, Ohjaamoita, joista nuori saa oikea-aikaisen, moniammatillisen tuen.

Pohjois-Karjalassa hankkeen hyvät mallit ovat siirtyneet Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän käytänteisiin.

Vaikka Avoimen ammattiopiston työvoimapoliittinen koulutus loppuikin jo keväällä 2014 Avoin ammattiopisto jatkaa vielä toimintaansa yhteistyössä oppisopimuksen ennakkojakson kanssa, mikä tarjoaa hyvien käytäntöjen pohjalta kehitetyn palvelukokonaisuuden sekä ilman opiskelupaikkaa jääneille että opintojen keskeyttämistä pohtiville. Koulutuspalvelua voidaan hyödyntää myös silloin, kun opiskelijan elämäntilanne on haastava ja hän tarvitsee vahvasti tuetun ja joustavoitetun opintojakson. Tavoitteena on opintojen läpäisyn edistäminen ja työnjaon tehostaminen. Oppilaitokset voivat lähettää yksittäisiä opiskelijoita näihin palveluihin silloin, kun tarve ilmenee ja paikkoja on jäljellä. Lähettävän oppilaitoksen opiskeluhuoltohenkilöstö sopii Avoimen ammattiopiston uraohjaajan kanssa palvelun keston ja sisällön.

Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän opiskelijoille suunnattu palvelukokonaisuus rakentuu yksilöllisesti toteutettavasta: • henkilökohtaistamisesta • uraohjauksesta • opiskelu- ja työelämävalmiuksien kehittämisestä

• mahdollisuuksista suorittaa at-aineita ja ammatillisten tutkintojen valinnaisia opintokokonaisuuksia ammatillisen erityisopetuksen menetelmin pienryhmässä • vahvasti tuetusta työssäoppimisesta ja vertaisryhmän tuesta.

Lisäksi Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä ja Joensuun kaupunki suunnittelevat valmistavien koulutusten yhteistyötä lukion ja ammatillisen koulutuksen osalta. Uudessa mallissa on tarkoituksena hyödyntää Ohjaamon ja Avoi-

men ammattiopiston hyviä kokemuksia etenkin ohjauksen ja joustavien opintopolkujen suhteen.

Tavoitteena on myös edistää toisen asteen koulutuksen läpäisyä ja sujuvoittaa hallittuja siirtymiä sekä toisen asteen koulutuksen sisällä että koulutuksen ulkopuolelta toisen asteen koulutukseen.

87

Ohjaamon toiminnan periaatteet Edellä mainittua toimintaa on jo otettu ja ollaan ottamassa vaiheittain laajemmin käyttöön PohjoisKarjalan koulutuskuntayhtymän ammatillisen koulutukseen läpäisyn edistämiseksi ja joustavuuden lisäämiseksi. Lisäksi Avoimen ammattiopiston ja Ohjaamon hyvät käytänteet on huomattu hyväksi keinoksi tukea siirtymiä sekä oppilaitoksen sisällä että työttömyydestä koulutukseen tai työhön. Ohjaamo-mallin tulevassa suunnittelussa ja toteutuksessa on tärkeää pohtia mitkä ovat olemassa olevat mallit ja verkostot ja miten toimijoiden väliset toimintamallit ja palvelunohjaus on toteutettu. Se millaista osaamista tarvelähtöisten asiakaskohtaisten ohjauspolkujen toteuttamiseen kullakin Ohjaamo-toimijalla on, vaikuttaa siihen miten Ohjaamoa kannattaa lähteä rakentamaan ja mitä täydentävää ohjausosaamisen koulutusta ja työnohjausta toimijoiden on mahdollista saada. Tulevien Ohjaamoiden tehtävänä on ohjata ja tukea heterogeenista asiakaskuntaa, jolloin tarvitaan erittäin monipuolista ja kattavaa osaamista sekä yhdessä tekevää toimintakulttuuria.

Pohjois-Karjan Avoimen ammattiopiston ja Ohjaamo-kokemusten perusteella toiminnassa on keskeistä Mikael Leimanin mukaan: • Asiakaskohtainen toimijuuden esteiden ja edellytysten arviointi • Palveluohjauksen yhdistäminen terapeuttiseen työotteeseen • Yksilö- ja ryhmätyöskentelyn joustava integrointi • Yhteistyö toimijaverkon muiden toimijoiden kanssa ajoitettuna ohjattavan edellytysten mukaisesti • Ohjaamon kannatteleva ilmapiiri, joka mahdollistaa ohjattavien toimijuutta edistäviä korjaavia kokemuksia.

88

(Mikael Leiman, Toimijuuden tuki -hankkeen käytännön tutkimusseminaari 10.10.2014) Edellä oleva Leimanin arvio koskettaa asiakkaita, joilla on työllistymistä tai kouluttautumista estäviä tai hidastavia toimijuuden esteitä.

Toimijuuden tason arviointiin tarvitaan laadukasta ja usein myös pitkäkestoista tapausjäsentämistyöskentelyä. Ohjauksessa on olennaista asiakkaan toimijuuden tunnistaminen sekä ohjausta, ryhmätoimintoja ja koulutusta tukevan kannattelevan toimintamallin ja niihin liittyvän hyvän ilmapiirin muodostuminen. Se kuinka nämä toiminnat saadaan kullakin alueella ja kussakin toimintaympäristössä rakennettua pysyväksi toimintamalliksi, vaatii pitkäjänteistä ja sitkeää juurruttamistyötä. Valtakunnallisten Ohjaamoiden ideana on palvella laajaa asiakaskuntaa, joilla on heterogeeniset ohjaustarpeet, siksi on tärkeää, että Ohjaamoista ja Ohjaamotoiminnoista löytyy monipuolista osaamista sekä yhteinen näkemys nuorten ohjauksesta. Yhteisen näkemyksen ja osaamisen muodostamiseen on tarpeellista varata riittävästi aikaa, valmistelua ja mallin auki purkamista alueelliset lähtökohdat huomioiden.

Leimanin mukaan Ohjaamo-konseptin implementointi on mutkikas prosessi, johon vaikuttavat: • Sijoittuminen organisaatioon • Toimijaverkon paikalliset olosuhteet ja yhteistoiminnan rakentaminen • Henkilöstön kompetenssit ja uuden käytännön omaksuminen (Mikael Leiman, Toimijuuden tuki -hankkeen käytännön tutkimusseminaari 10.10.2014) Joensuun alueella ja Pohjois-Karjalassa etuna on se, että täällä on hankittu toimijoille dialogisen oh-

jaukseen ja tapausjäsentämisen koulutusta ja ohjausverkostossa työskentelevä henkilöstö on muutenkin hyvin koulutettua. Osaaminen ja kouluttautuminen näkyvät hyvänä toimijoiden välisenä yhteistyönä. Työotteet ovat ajan myötä lähentyneet toisiaan ja samalla myös tietoisuus toistensa tekemisestä ja yhdessä tekevä toimintakulttuuri on edistynyt. Näin ollen Ohjaamon ja nuorten palveluiden tulevaisuus näyttää maakunnassamme erittäin lupaavalta. Olemassa olevien signaalien ja hyvin tehdyn pohjatyön perusteella saamme jatkossa yhteistoimintaa vieläkin tiiviimmäksi ja työotetta entistä yhtenäisemmäksi. Tästä on hyvä jatkaa!

Toivottavasti olette viihtyneet matkassamme! Hankkeemme on ollut viihtyisä, haastava, työntäyteinen ja tapahtumarikas matka, jossa polkujen ja matkantaittovälineiden variaatiot ovat olleet lukuisat. Nuorten tuki-hanke on nyt lopussa, mikä tarkoittaa, että kulkuneuvo vaihtuu.

Nyt olemme väliasemalla, jonka jälkeen matka jatkuu edelleen uusilla reiteillä uusien ja vanhojen matkustajien sekä matkaoppaiden parissa.

Matkan varrella kertyneille reiteille ja reiteiltä tarttuneille kokemuksille on jatkossakin käyttöä. Toivottavasti kokemusten avulla saadaan luotua entistä parempia reittejä ja matkantekovälineitä, jotka auttavat nuoret ja nuorten parissa toimivat ohjaustoimijat yhdessä perille tuleviin matkakohteisiin.

89

Puheenvuoroja ja näkökulmia ERIKOISSAIRAANHOIDON PSYKOLOGIN KANNANOTTO nuorten mielenterveyskuntoutujien ammatillisten ”väliportaan palveluiden” tarpeeseen Nuoret mielenterveyskuntoutujat ovat olleet yhteiskunnallisen keskustelun kohteena viime vuosina mm. nuorten lisääntyneiden työkyvyttömyyseläkkeiden näkökulmasta. On kauhisteltu mm. työkyvyttömyyseläkkeiden määrää – usein toki varsin yksioikoisesta näkökulmasta. Lisäksi on puhuttu nuorten syrjäytymisestä, ammatillisen koulutuksen estymisestä ja väliin tipahtamisesta terveidenkin nuorten kohdalla.

Tarkastelen asiaa erikoissairaanhoidon psykologina. Nuorten mielenterveyskuntoutujien hankaluudet ovat usein pitkäkestoisia ja moninaisia. Heillä on psykiatrinen sairaus ja sen liitännäisongelmat. Usein sairastuminen katkaisee opinnot. Toipuminen ei ole suoraviivaista ja kuntoutuspolku on usein pitkä. Yksilöllinen hoito- ja kuntoutussuunnitelma on välttämätön. Parhaimmillaan hoitoverkosto on yhteistyöverkosto, johon on integroituna eri tahoja nuoren tarpeiden mukaan.

Verkostoja mielenterveyskuntoutujanuorelle ei ole aivan helppo löytää. He ovat monien tukitoimien suhteen väliinputoajia. Vuosien varrella olemme joutuneet luovimaan, jopa taistelemaan, nuorille reittejä erinäisten aktivoivien toimenpiteiden pariin. Usein kuitenkin ongelmana on se, että nuo toimenpiteet, kuten terapeuttinen työtoiminta, eivät välttämättä vie nuorta kohti ammatillista kuntoutusta: ne ovat enemmän ylläpitäviä kuin eteenpäin vieviä; pyritään säilyttämään jotakin, mitä on saavutettu, kuten tasainen psyykkinen vointi, mutta seuraavaa askelta ei ole tarjota.

90

Paikoin on vaikuttanut siltä, että nuoret mielenterveyskuntoutujat pakotetaan yhteiskunnassamme keinotekoiseen joko – tai -asetelmaan: nuori on joko Kelan kuntoutuksen piirissä tai TE-toimiston asiakkuudessa.

Käytännössä psykiatrisesti sairastavien nuorten kohdalla työ- ja opiskelukyky ei ole joko - tai, vaan sekä - että. Nuorilla on monia vahvuuksia ja he ovat kenties jo toipumisessaan pitkällä. Tästä huolimatta työmarkkinoiden tai täysipainoisen opiskelun haasteet saattavat vielä olla liialliset. Kun nuorelle ei ole tarjota hänen senhetkiset voimavaransa huomioivaa väliporrasta, hän joutuu joko liian vähäisten tai liiallisten haasteiden eteen eikä korjaavia / voimaannuttavia kokemuksia pääse syntymään. Pahimmillaan tuloksena on passivoituminen tai liiallinen kuormittuminen ja sairauden oireiden vaikeutuminen.

Suurin haaste opiskeluun kuntoutumisen tiellä on väliportaiden uupuminen. Psykoosista, vakavasta masennuksesta tai vaikeasta pakko-oireilusta ei ole suoraa polkua täysipainoiseen opiskeluelämään. Niin kuin hoidossa ja kuntoutuksessa yleensä, myös opintoasioissa on edettävä porras kerrallaan, opiskelun haasteita ja vaativuutta asteittain lisäten.

Löysimme, ammatillisia väliportaan vaihtoehtoja kuumeisesti potilaillemme etsiessämme, Ohjaamon ja Avoimen ammattiopiston. Kuulimme Ohjaamosta Pohjois-Karjalan ammattiopiston opinto-ohjaajalta.

Muutaman nuoren kontakti käynnistyi ”pilottina”, Kelan ja TE-toimiston kanssa neuvotellen: voiko nuori tulla valituksi Avoimeen ammattiopistoon siitä huolimatta, että hänet on sairausvakuutuksellisesti arvioitu määräaikaisesti työkyvyttömäksi (kuntoutustuki)? Alkoi monta puhelinsoittoa, sähköpostia ja virastoissa

vierailua kestänyt prosessi, jonka tuloksena muutama nuori aloitti asiakkuuden ensin Ohjaamossa, sitten opinnot Avoimessa ammattiopistossa. Kyseisten nuorten kohdalla sekä Ohjaamo että Avoin ammattiopisto osoittautuivat menestykseksi.

Nuoren opiskeluvalmiudet, ajankohtaiset vahvuudet ja haasteet, ovat asioita, joista on lähes mahdotonta saada selvyyttä ilman Ohjaamon / Avoimen ammattiopiston kaltaista palvelua. Voimme tutkia nuorta psykologisin testein ja arvioida hänen psyykkistä vointiaan psykiatrisesti, mutta vain käytäntö kertoo käytännöstä. Lisäksi Ohjaamon / Avoimen ammattiopiston kaltainen palvelu tukee nuoren vuorokausirytmiä sekä vahvistaa sosiaalisia, arjen ja opiskelun taitoja sekä antaa nuorelle itsetuntoa tukevaa vahvistusta, joka näkyy positiivisella tavalla myös muilla elämänalueilla sekä toipumisessa.

Tämänkaltaiselle väliportaalle on ehdottomasti tarvetta ja mikäli siitä syntyisi yleistynyt palvelumalli, nuoria kuntoutujia olisi ohjata palvelun piiriin vuosittain varmasti enemmän kuin mitä sisäänotto on – niin pitkään on ammatillisen opiskelun kenttä ollut vailla vastaavaa palvelua.

Ohjaamon ja Avoimen ammattiopiston toimintamallien jatkamisen puolesta rummuttaen ja hyvin alkaneen yhteistyön jatkoa toivoen, Psykologi Anna Rotko PKSSK / Tikkamäen a ikuispsykiatrian poliklinikka OOPPELI ON OIVA PELI - OHJAUKSEN KAUTTA UUDELLE URALLE Minun tarinani: matka mieheksi oli helvetin pitkä ja yhtä monimutkainen kuin Opelin käyttöopas Synnyin pienelle paikkakunnalle, kärsin pienen paikkakunnan ongelmis-

ta koko kouluajan. Minulla todettiin jo alakoulussa oppimiseen liittyviä ongelmia, jouduin pienryhmäopetukseen. Minua kiusattiin jopa opettajien taholta. Olin sitten tyhmä! – kun ne muut niin sano. Minulla on useita sisaruksia ja kotiolot ovat aina olleet hyvät, kotona ymmärrettiin ja tuettiin, siskot ja heidän lapset ovat minulle läheisiä ja rakkaita. Autot ovat kiinnostaneet minua pienestä pitäen. Ensimmäisen kerran avasin auton konepellin alle kouluikäisenä.

Kiinnostus autoihin karkasi käsistä, kännipäissäni ollessani ajoin ojaan ja jäin kiinni. No, nyt voi sanoa ettei onneksi käynyt pahempaa.

Tuon jälkeen elämääni astui rikosseuraamusvirasto ja eihän kaikki jäänyt känniajeluun, lisäksi tuli tehdyksi muutamia – nyt jälkeenpäin ajatellen – tyhmiä automurtoja. Menetin tietysti ajokortin ja sain useiden tonnien sakot ja korvausvaatimukset. Naisten kanssa en ikinä ole tullut toimeen ja sen aikaiset tyttöystävät pettivät ja käyttivät hyväkseen kokoajan. Kaveripiirini oli sellainen, jota kotona ei esitelty. Olin kyllä paska tyyppi.

Tuossa vaiheessa yritin opiskella – autoalaa – kuinka sitä muuta. Kiusaaminen jatkui amiksessa ja jätin sen heti kesken. Tuolloin elämääni tuli Ohjaamosta Anne. Mie olin silloin kuin se helvetin ooppeli, jakohihna laahasi ja akussa oli liikaa virtaa.

Kytkin luisti. Pohdittiin, että menisin opiskelemaan oppisopimuksella paikallisen huoltamoon. Onneksi se ei toteutunut ja jouduin Avoimeen ammattiopistoon Joensuuhun keväällä 2013. Kuljin linja-autolla pari tuntia päivässä, korttihan oli kuivumassa. Eka kertaa pääsin ”katsastushuoltoon”. Minulla oli oma ohjaaja ja opettajat jaksoivat vittuiluani. Tyttöystäväni Jenna tuli elämääni samana syksynä.

91

Avoimessa ammattiopistossa sain opiskella omaan tahtiini ja vaikka välillä ote tunneilla herpaantui, jaksoin olla aktiivisesti paikalla. Oman ohjaajani kanssa asetettiin lyhyen aikavälin tavoitteita, aluksi en tajunnut miksi pitää oppia ensiksi käyttäytymään muiden ryhmäläisten kanssa.

Kiusaamattomuus Avoimessa ammattiopistossa hämmensi myös.

Aiemmin koulussa kyllästyin ja pitkästyin ja aloin vittuilla opettajille ja kavereille. Minulla oli lyhyt matka kiusatusta kiusaajaan. Sanna-opettajan ja Anu-ohjaajan kanssa opin sen, että sisäistä kytkintä ei voi ulkopäin säätää. Kun moottori alkaa käydä ylikierroksilla, on ihan itse käytävä konepellin alla. ”Oskari aloitti avoimen ammattiopiston valmistavassa koulutuksessa 7.1.2013 tavoitteena ammattia tukevien aineiden suorittaminen ja peruskoulun arvosanojen korottaminen.

Koulutus päättyi 14.6.2013 ja Oskari oli suorittanut 15,5 opintoviikkoa.

Uuden jakson Oskari aloitti 21.8.2013 ja jatkaa koko kevään 2014. Uuden jakson tavoitteiksi asetettiin ruotsin, kemian ja fysiikan suorittaminen ja oman toimintatapojen ja käyttäytymisen havainnoinnin lisääminen. Oskari sitoutui Avoimen ammattiopiston opiskeluun ja toimintaan alusta alkaen hienosti. Hän kävi Avoimessa ammattiopistossa säännöllisesti vaikka joutui kulkemaan pitkän matkan bussilla. Ohjauksessa keskusteltiin tulevaisuuden pohdinnan rinnalla paljon oman toiminnan ohjaamisesta ja vuorovaikutuksesta toisten kanssa.

Ryhmässä oleminen ja yhdessä toimiminen olikin aluksi haasteellista, mutta Oskari löysi oman persoonallisen tavan olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Oskari oli motivoitunut muutokseen ja asetti omaan käyttäytymiseen ja vuorovaikutukseen liittyviä tavoitteita omin käsit92

tein. Tavoitteita saavutettiin yksi toisensa jälkeen. Työskentely Oskarin kanssa oli aitoa ja luottamuksellista.

Oskari suhtautui ohjaajiin ja opettajiin myönteisesti, joskus rankallakin huumorilla höystettynä. Me ohjaajat huomasimme pian, että kovan roolin rinnalla on myös herkkä ja haavoittuvainen Oskari. Oli upeaa kulkea hetki Oskarin mukana ja seurata kuinka elämä alkoi kantaa ja tulevaisuus rakentua. Niin kuin autotkin, ihminen kaipaa välillä oikea-aikaista huoltoa ja uusien reittien valitsemista. Yhdessä opimme, että kaikkia mutkia ei tarvitse ajaa suoriksi. Joskus kiertotie ja hitaampi nopeus voikin viedä varmimmin perille. Toivomme Oskarille suotuisia reittivalintoja tulevaisuuteen.” (Ohjaava opettaja Sanna ja uraohjaaja Anu 2012-2013) Minulla on nyt hyvä suhde itseeni ja muihin ihmisiin. Tunnen, että tulevaisuudessa minunkin konepellin alle uskaltaa katsoa. Toisen avoamon-opiskeluvuoden aikana minua alkoi kiinnostaa nuorisotyö. Luulen, että minulla on jotain annettavaa.

Viimeistään koulutuskokeilun aikana tuo ala varmistui omaksi. Sain tehdä työkokeilua uudella alalla opintojen rinnalla. Autot, tietysti, ovat aina lähellä minua. Vaan ne jääköön oman auton rakenteluksi. ”Aloitin Oskarin uraohjaajana marraskuussa 2013. Oskari on hyvin sitoutunut Avoimen ammattiopiston koulutukseen, ja poissaoloja on todella vähän. Hän on mennyt valtavasti eteenpäin: jo puolen vuoden aikana on tapahtunut selkeää kehitystä muun muassa keskittymiskyvyssä. Lisäksi Oskari huomioi muut ihmiset aikaisempaa paremmin. Kehittämisenkin kohteita löytyy vielä, mutta suunta on hyvää vauhtia eteenpäin!

Uusi unelma-ammatti on löytynyt: Oskari on käynyt tutustumassa pariinkin otteeseen alan oppilaitokses-

sa. Lisäksi Oskari on päässyt Avoimessa ammattiopistossa harjoittelemaan ryhmänohjaajan taitoja. Oskari oli myös keväällä 2014 noin kuukauden ajan työssä oppimassa päiväkodissa.”

(Maija, uraohjaaja 2013–2014.)

Opettajista ja ohjaajista opin sen, että nekin ovat ihmisiä, jotka oikeasti haluavat minulle hyvää. No, välillä kyllä painoivat jarrua puolestani.

Opiskelu oli sitä, että henkilökunta oli koko ajan läsnä. Oppilaitokseen tutustumisjakson aikana minulla oli kaverina Ohjaamon harjoittelija, mikä oli hyvä asia, sillä olin eka kertaa ihan vieraassa ympäristössä ja porukassa.

Iso juttu oli Jenna, tutustuin häneen toisen vuoden aikana. Nyt asutaan yhdessä ja opetellaan elämään. Syksyllä minua odottaa opiskelupaikka Nuoriso- ja vapaa-ajan koulutuksessa. Autoja en kuitenkaan jätä koskaan – uusi peli on ostettu ja se on ooppeli.

Oskari 20 v.

Kokemukseni Joensuun ohjaamosta Olin opiskellut ensimmäisen vuoden lastentarhanopettajaksi Savonlinnassa. Ala ei kuitenkaan tuntunut omalta, joten harkitsin alanvaihtoa.

Olin kiinnostunut pintakäsittelyalasta, mutta en tuntenut ketään, joka olisi kyseisen koulutuksen käynyt, joten ei ollut ketään, jolta kysyä apua.

Perhe ja suku olivat alanvaihtoa vastaan ja sanoivat, että pilaisin elämäni jos keskeytän koulutukseni. Ystävät ja muut ikätoverit olivat toista mieltä.

He halusivat, että tekisin niin kuin itse parhaaksi kokisin. En uskaltanut tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen, ja halusin puolueettoman mielipiteen siitä, mitä minun kannattaisi tehdä.

Isosiskoni kertoi Joensuun Ohjaamosta ja ehdotti, että kävisin siellä juttelemassa asiasta, toivoen ehkä samalla että muuttaisin mieleni. Kävin ensin Ohjaamon nettisivuilla tutkis-

kelemassa. Tiesin, että täältä saisin myös tarvitsemaani tietoa pintakäsittelyalasta, joten päätin ottaa paikkaan yhteyttä.

Ennen Ohjaamoa sain apua vain lähipiiriltä, kuten ystäviltä ja perheeltä. Pieni osa lähipiiristä työskenteli tavallaan asioiden tiimoilla, joten he antoivat myös ammatillista näkökulmaa, mutta näissä

näkökulmissa oli aina mukana höystettynä heidän henkilökohtainen mielipiteensä, joka usein kuului ”älä keskeytä nykyistä koulutustasi”. Eri koulutuksista ja ammateista sain tietoa lähinnä internetin kautta, ja mikäli joku tietty ammatti alkoi kiinnostaa, otin selvää, onko lähipiirissäni ketään alan kouluttautujia ja kyseli heiltä enemmän.

Ohjaukseni kesti noin pari kuukautta. Aloin käydä ohjauksessa ensimmäistä kertaa kesä-heinäkuussa, ja viimeiset tapaamiset sijoittuivat syksyyn. Tapasimme noin kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa. Kävimme ensin läpi omaa elämänhistoriaani; mitä olin opiskellut ja missä, mitä harrastin, millaisia ihmissuhteita elämässäni on ollut ja kävimme myös läpi muutaman kivuliaan kokemuksen. Minulta kysyttiin, miksi olen harkinnut alanvaihtoa ja miksi juuri pintakäsittely. Sain usein kotiläksyjä, muun muassa tehdä netissä ammatinvalintatestejä. Eräällä tapaamiskerralla otimme käyttöön ammattikortit, joissa oli listattuna eri alojen ammatteja, ja kuvaus niistä. Minun piti lajitella ammatit ”kiinnostaa paljon”, ”ehkä kiinnostaa” ja ”ei kiinnosta yhtään” –osioihin. Kotiläksyjä sain ottaa ammateista enemmän selvää ja kirjoittaa niistä hyvät ja huonot puolet ylös. Näin saimme rajattua pois paljon ammatteja, jotka eivät minulle sopineet, ja keskityimme niihin, jotka kiinnostivat paljon.

Kun olimme saaneet kiinnostavimmat ammatit esiin, kävimme kahdessa eri koulussa tutustumassa ja jut-

telemassa opettajien kanssa. Ensin kävimme pintakäsittelyalalla. Pidin paikasta, mutta juteltuani alan opettajan kanssa, työllistymistilanne alkoi pelottaa minua, joten päätin haudata ajatuksen. Sitten pääsin juttelemaan ammattikorkeakoulun edustajan kanssa tradenomikoulutuksesta, mutta jostain syystä pieni ääni päässäni hoki ”mieluummin merkonomi, mieluummin merkonomi”. Pääsin tutustumaan myös Otsolan ammattiopistoon liiketalouden puolelle, jonne Ohjaamon rohkaisun ja neuvonnan avulla päädyin lopulta laittamaan avoimen hakemuksen. Yllätykseni oli suuri, kun sain tiedon, että minut on hyväksytty opiskelemaan liiketalouden perustutkintoa. Olen nyt opiskellut alalla muutaman kuukauden, ja olen todella nauttinut opiskelusta.

Tällä hetkellä olen työssäoppimisjaksolla kirjakaupassa, ja nautin työskentelystä todella paljon.

Ilman ohjausta olisin mahdollisesti vain jatkanut samaa vanhaa koulutusta, ja huomata vain enemmän ja enemmän, että ala ei tunnu oikealta. Koulutuksen jälkeen olisin mahdollisesti joutunut pakon edestä hakemaan töitä alalta, jossa en viihtyisi ollenkaan. Toinen mahdollisuus on se, että olisin omin päin vaihtanut alaa suoraan pintakäsittelyyn, ja huomata sitten myöhemmin, että olin tehnyt virheen. Ohjauksen avulla löysin liiketalouden perustutkinnon, joka tuntui enemmän omalta jutultani.

Ohjaamo antoi monenlaista tukea.

Tärkein tuki oli antaa ulkopuolinen, puolueeton mielipide, joka ei tuntunut latistavalta, vaan päinvastoin kannustavalta. Sen lisäksi, että sain tietoa ammateista, sain myös henkistä tukea. Olin hyvin ahdistunut ja sekaisin omista ajatuksistani, ja Ohjaamo auttoi minua pääsemään yli vaikeista tunteista, joita kävin läpi. Tunsin, että kerrankin minua kuunnellaan, ja mi93

nua kannustetaan eteenpäin ja uskotaan, että pystyn mihin vain. Olen Ohjaamolle ikuisesti kiitollinen siitä, että he auttoivat minua tekemään ison päätöksen. Uskon, että olisin loppuelämäni katunut, jos en olisi uskaltanut tehdä sitä.

Sirpa MIE OSSAAN, SIE OSSAAT, MYÖ OSATAAN! Kirkkokadulla on kova tohina päällä.

Opiskelijat puurtavat kovasti tehtäviensä parissa ja välillä joku huikkaa: ’’Saisko vähän apua?’’. Tällöin joku lukuisista harjoittelijoista juoksee ennakkoluulottomasti auttamaan, oli sitten kyse matikan tehtävistä tai KELAn hakemuksista. Tällä hetkellä meitä on täällä kuusi, ja jos henkilökunnasta löytyy monniammatillisuutta, niin samalla tavalla sitä löytyy meistä harjoittelijoistakin. On opinto-ohjaajaa, yhteisöpedagogia ja sitten minä, nuoriso-ohjaaja, joka päivittää osaamistaan mielenterveys- ja päihdetyön osaamisalalla.

Avoin ammattiopisto eroaa todella paljon muista harjoittelupaikoista.

Täällä työyhteisön osaksi tuleminen on helppoa, harjoittelijoiden osaamista arvostetaan ja meidän tuomat ideat otetaan ilolla vastaan. Täällä harjoittelijat eivät ole ’’yksi homma muiden joukossa’’, vaan saamme tehdä oikeasti töitä ja ohjausta on saatavilla oikeastaan aina kun sitä tarvitsee. Myös työtehtävät ovat monipuolisia. Joskus tuntuu, että olet saanut poljettua jo kokonaisen polun Kirkkokadun ja työkkärin välille, mutta välillä voit vain istahtaa nuorten kanssa kahvikupin ääreen ja puhua kaikesta maan ja taivaan välillä.

Yksikään päivä ei ole samanlainen, joka on todellinen rikkaus! Olemme myös saaneet pitää pienryhmiä, joiden sisältöön ja toteutukseen meillä on aika lailla vapaat kädet. Täällä on 94

helppo kokeilla uusia toimintatapoja ja sitä nimenomaan toivotaankin.

Avoimessa ammattiopistossa pyritään vahvistamaan nuorten omia vahvuuksia, mutta täällä vahvistetaan myös meitä alan tulevia ammattilaisia. Täältä saa paljon ammatillista itsevarmuutta, sillä sinuun ja ammattitaitoosi luotetaan. Me ei olla pelkästään harjoittelijoita, vaan jotain enemmän. Parasta kuitenkin Avoimella ammattiopistolla ja Ohjaamolla on se, että ei olla vaan mie ja sie, vaan ollaan myö, ja se on jotain, mitä ei joka paikasta löydy!

Me haluamme kaikki kiittää tästä mahdollisuudesta ja toivotamme kaikkea hyvää, ihanaa ja kaunista, ylä- ja alamäkiä sekä kesäisiä tuulia, räntäsateita ja ukkoskuuroja, kaikkea mitä tähän elämään kuuluu. Ja muistakaa; jokaisessa päivässä on jotain hyvää.

Mari Ikonen, nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja, sosionomiopiskelija Karelia-ammattikorkeakoulu OHJAAMON JA AVOIMEN AMMATTIOPISTON PEDAGOGINEN TOIMINTAKULTTUURI ERITYISOPETTAJAOPISKELIJAN NÄKÖKULMASTA Opiskelen neljättä vuotta Itä-Suomen yliopistossa, pääaineenani on erityispedagogiikka, sivuaineena olen tehnyt opinto-ohjaajan opinnot.

Tällä hetkellä suoritan erityisopettajaopintojen maisterivaiheeseen kuuluvaa harjoittelua Avoimessa ammattiopistossa ja Ohjaamossa. Tässä harjoittelussa tavoitteenani on erityisesti sosioemotionaalisen käyttäytymisen pedagoginen tukeminen nuorten ja aikuisten kanssa työskenneltäessä. Harjoittelupaikkana Avoin ammattiopisto ja Ohjaamo tarjoavat tähän erinomaiset puitteet, lisäksi saan ainutlaatuisen mahdollisuuden yhdistää erityisopettajan ja

opinto-ohjaajan opintoni.

Erityispedagogiikan näkökulmasta Avoimessa ammattiopistossa toteutetaan monipuolisella tavalla erityisopetuksen ja erilaisten tukikeinojen järjestämistä erilaisiin syihin vedoten (Laki ammatillisesta peruskoulutuksesta 20 §, 13.6.2003/479).

Avoimessa ammattiopistossa opiskeluryhmä on pieni, jokainen kohdataan yksilönä ja mahdollisuudet eriyttämiseen ja yksilöllistämiseen ovat poikkeuksellisen hyvät. Harjoittelupaikkana Avoin ammattiopistoja Ohjaamo tarjoavatkin mahdollisuuden päästä osallistumaan hyvin monipuolisesti laaja-alaisen erityisopetuksen järjestämiseen ja toteuttamiseen, kehittämään ja kokeilemaan yksilöllisiä menetelmiä useiden eri aineiden opetukseen sekä toimimaan niin samanaikaisopettajana kuin itsenäisenäkin opettajana. Opiskelijoilla on vaihtelevia ja moninaisia tuen tarpeita, joita pääsee harjoittelussa tarkastelemaan ja arvioimaan monien eri alojen ammattilaisen kanssa. Tämä on omalta osaltani laajentanut perspektiiviäni koskien erityisopetuksen toteuttamista, kehittänyt ja monipuolistanut pedagogisia taitojani erityisopettajana sekä antanut runsaasti uusia ideoita ja näkökulmia. Lisäksi Avoimessa ammattiopistossa ja Ohjaamossa olen harjoittelijana päässyt osaksi poikkeuksellisen tiivistä ja monitoimijaista, toimivaa moniammatillista yhteistyötä.

Opetusmuotojen vaihtelevuus kehittää opiskelu- ja tiedonetsintätaitoja monipuolisesti, lisäksi tiiviissä ryhmässä työskenteleminen ja ryhmätyöt lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kehittävät sosiaalisia taitoja. Hienoa Avoimessa ammattiopistossa onkin, että nuorten hyvin vaihtelevista ja rankoistakin taustoista huolimatta opiskeluryhmä on

ilmapiiriltään erittäin avoin, hyväksyvä ja kannustava ja sen myötä myös oppimistulokset ovat olleet hyviä.

Tämä on mielestäni suurelta osin onnistuneiden pedagogisten tukitoimien ansiota. Sama välittömyys ja avoimuus näkyy vahvasti myös harjoittelijoiden mukaan ottamisessa ja ohjaamisessa. Harjoittelijana olenkin alusta saakka tuntenut olevani osa ammattilaisten yhteisöä.

Fiia Söderholm opiskelija, erityispedagogiikka Itä-Suomen yliopisto OHJAAMO=LÄMMÖNJAKOHUONE Ohjaamolla tarjotaan matalan kynnyksen ohjausta. Sisään astuminen onkin tehty mahdollisimman helpoksi nuorelle, mutta ohjauksen harjoittelijalle Ohjaamo voi näyttäytyä suurelta haasteelta. Osaanko minä auttaa? Mitä taitoja minulla olisi oltava, jotta voisin kohdata ongelmiin joutuneita ihmisiä? Rimakauhu kuitenkin karisee välittömästi toimintaan sukellettaessa; riittää, että olet aidosti läsnä ja avoin oma itsesi.

Ensimmäinen opetus Ohjaamossa on, että ketään ei leimata, lokeroida tai aseteta toisen ylä- tai alapuolelle. Kaikkiin suhtaudutaan avoimella mielellä ja ystävyydellä olipa kyse sitten vierailijoista, ohjattavista tai harjoittelijoista. Minäpystyvyyden vahvistaminen ja onnistumiskokemusten kartuttaminen, jotka ovat Ohjaamossa kollektiivisia tavoitteita, luovat hyvää yhteishenkeä. On mahtavaa, että minä olen saanut olla mukana puhaltamassa tähän samaan hiileen ja lämmitellä sen hehkussa. Ohjaamossa tehdään korvaamattoman arvokasta työtä. Tyytyväisyys, joka ohjattavien ja opiskelijoiden kasvoilta loistaa, kun he ovat saaneet jakaa ajatuksiaan ja tulleet huomioiduiksi, löytäneet elämälleen suunnan tai vain paikan, jossa maail-

man myrskyissä voi levähtää, ei välttämättä näy tilastoissa, mutta vaikuttaa niin monessa sydämessä.

Olen yksi niistä monista ohjausharjoittelijoista, joka lähtee Ohjaamosta mukanaan reppu täynnä hyvää mieltä, mahtavia kokemuksia ja uusia ohjausvälineitä. Parasta antia on ollut ihmisiin tutustuminen; olen päässyt pitämään ohjauskeskusteluita, vetämään pienryhmää sekä osallistumaan verkostotoimintaan ja viikkopalavereihin. Lopuksi täytyy vielä kertoa mahtavasta TYHY-päivästä. Kävimme virkistäytymässä pohjoiskarjalaisessa luonnossa ja vaikka maa olikin jo luminen, niin huumorinkukka oli voimissaan ja muistot retkestä lämmit- t ä v ä t mieltä vielä pitkään.

Niin ISO KIITOS kaikesta!

Annu-Riina Laine, FM, ohjausalan opiskelija Itä-Suomen yliopisto

95

Lähteet

• Alander J. (2012). Lasten ja nuorten psyykkiset ongelmat. Goaling –menetelmä. Luento 1.10.2012.

• Hanna, F. J. (2009). Vaikeat asiakkaat terapiatyössä. Miten edistää myönteistä muutosta. H elsinki: Edita.

• Maslow, A. H. (1970). Motivation and Personality. (2nd ed.). New York, NY: Harper and Row. • Pietikäinen, A. (2009). Joustava mieli. Kustannus Oy Duodecim.

• Starttiverstas-hanke. 2010. Starttivalmennus starttiverstas-hankkeessa. http://tpy-fi-bin.directo.fi/@Bin/34e492 16e9fefb4d47b438ceb9fde15a/1412246139/application/pdf/156597/Starttiverstas_Joensuu.pdf [luettu 2.10.2014] • Valtone - valmennusta ja toimintaa nepsyaikuisille • http://www.honkalampisaatio.fi/fi/projektit/valtone/ [luettu 28.10.2014]

Liitteet Liite 1. Validointi ja itsereflektion kehittyminen Validointityylejä, joilla kasvatetaan asiakkaan itsereflektiota sekä voidaan voimistaa muutoshalukkuutta: Avoimet kysymykset, hyväksyvät kommentit, reflektiivinen kuuntelu, asiakkaan kertomuksen tiivistäminen, yksinkertainen ja laajennettu reflektio, kaksipuolinen reflektio, keskustelun aiheen vaihtaminen, vastarinnan myöntäminen ja sen tutkiminen, kognitiivinen uudelleen muotoilu.

Validoinnin tasoja ohjaajalla, jotta siitä tulisi luonteva osa keskustelua: Aktiivinen kuuntelu ja havainnointi (ajatukset, tunteet, kehon tuntemukset, käyttäytyminen), havaitun reflektointi, ei-havaitun ilmaisu, aiempaan historiaan ja biologisiin tekijöihin liittyvä validointi, nykyhetkeen liittyvä validointi, tasa-arvoinen kohtelu, yhteisen ja yleisen kokemisen välittäminen (ohjaaja kertoo omista/muiden kokemuksista) Mitä validoidaan: Kognitioita, emootioita, käyttäytymistä. Autetaan asiakasta havaitsemaan, nimeämään, kuvailemaan kokemuksiaan. Validoidaan koettujen tunteiden pätevyyttä, hyväksytään asiakkaan käyttäytyminen ei-arvioivalla tavalla ja validoidaan hänen oma mahdollinen tyytymättömyyden kokeminen omaa käyttäytymistä kohtaan, hyväksytään asiakkaan näkökulmat itsestään, mutta autetaan näkemään laajemmin, kunnioitetaan asiakkaan arvomaailmaa, annetaan tukea uskomalla, että asiakas tekee parhaansa, palkitaan (rohkaisu, tuki..) ja kohdennetaan huomiota asiakkaan valmiuksiin, tarjotaan apua, kun hän kokee joutuvansa vaikeuksiin Ohjaaja auttaa asiakasta ymmärtämään omaa tilannettaan ja tukee asiakkaan rakentavia ratkaisuideoita, mutta tuo myös omia ratkaisuideoitaan esille silloin, kun asiakkaan omat taidot eivät riitä.

Liite 2: Vastahakoisuuden ymmärtäminen Nuorilla on haavoittuva autonomia eli itsemääräämisen tunteen uhka. Nuori hakee ikävaiheensa kehitystehtäviin liittyen itsemääräämisoikeutta ja kontrolloiva vuorovaikutus lisää autonomian haavoittuvuutta. Ohjaajan on kyettävä sopivassa suhteessa vahvistamaan nuoren itsemääräämisoikeutta, mutta samalla tarjottava tilaa tutkia omaa arvomaailmaa ja tilannetta, johon muutoshalukkuus perustuu. Nuorelle on tarjottava tilaa pohtia omia motiiveja, tavoitteita, muutoksen hyötyjä ja haittoja sekä esimerkiksi ongelmallista tilannetta ylläpitäviä mekanismeja, aiempia epäonnistumisen tai ei pystyvyyden kokemuksia, voidakseen rakentaa uutta suhteessa ympäröivän maailman odotuksiin ja omaan autonomiaan. Itsestä lähtevä sisäinen motivaatio kantaa ohjauksessa ja asiakkaan elämässä pidemmälle. Asiakas pystyy pitkäjännitteisempään työskentelyyn ja uskaltautuu astumaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle sekä sietää vaikeuksiakin paremmin. Ohjaamossa asiakkaan sisäisen mo-

96

tivaation ja itsemääräämisoikeuden tärkeys huomioidaan esimerkiksi antamalla asiakkaalle valinnan kokemus, ei tehdä pakon edessä, vaan asiakas saa itse valita. Tätä tukee myös tavoitteiden optimaalisuus eli yhdessä asetetuista tavoitteista tehdään sopivan haasteellisia sekä ne pilkotaan hallittavissa oleviin osatavoitteisiin. Asiakkaiden kanssa keskustellaan myös muutokseen liittyvien ristiriitojen tiedostamisesta ja hyväksymisestä. Keskustellaan epävarmuudesta, peloista, mutta myös luodaan mielikuvia onnistumisesta.

Liite 3: Elämänkenttä

Liite 4: Arvotyöskentely Maslowin (1970) tarvehierarkian mukaan ihmisen toimintakyvyn katsotaan saavuttavan yhä itsenäisempiä ulottuvuuksia erilaisten tarpeiden täyttymisen kautta. Mikäli asiakkaan perustarpeissa on puutteita, näitä joudutaan usein korjaamaan päästäkseen etenemään kohti esimerkiksi ammatillisen koulutuksen tavoitteita. Näistä muodostuu hyvin konkreettisia elämäntaitoihin liittyviä tavoitteita ohjaukselle. Maslowin tarvehierarkiamallissa tarpeiden täyttyminen lähtee liikenteeseen fyysisistä tarpeista (ruoka, juoma, lepo, kehon tasapaino jne.), seuraava tarve on turvallisuus (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja moraalinen), sitten rakastetuksi ja pidetyksi tulemisen tarve (ystävyyssuhteet, perhe..), arvostuksen tunne (luottamus itseen, muiden kunnioitus ja kunnioittaminen, itsetunto..) sekä korkeimpana tasona omatoimivuus (moraalinen, eettinen toiminta, ongelmanratkaisukyky, ennakkoluulojen vähyys, hyväksyntä, luovuus jne.). Toimintakyvyn saavutettua omatoimivuuden piirteitä, ihminen voi Maslowin mukaan kokea lisääntynyttä vapautta ja omaan elämäänsä vaikuttamisen mahdollisuuksia. Päästäkseen tähän kokemisen tilaan, on tarvehierarkian muiden alempien osien oltava tasapainossa.

Yksi tapa tarkastella ohjauksessa näitä asioita on arvotyöskentely. Arvotyöskentelyssä huomioidaan elämän kokonaisvaltaisuus ja se kuinka ihminen voisi elää omien arvojensa mukaista elämää. Arvoja kirkastetaan määritte97

lemällä itselle tärkeitä asioita elämässä sekä kuinka ne toteutuvat konkreettisin toimenpitein sekä mitä asiakas on itse valmis jo tänä päivänä tekemään elääkseen omien arvojen mukaista elämää. Tehdään konkreettisia suunnitelmia ja toimenpiteitä. Tämä ei suinkaan tarkoita aina pelkästään mielekkäitä kokemuksia, sillä joskus on kyettävä näkemään mitä hyvää elämälle seuraa menemällä hetkeksi oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Näin asiakas motivoituu sisäisesti tekemään myös epämieluisille tuntuvia asioita elääkseen omien arvojen mukaista, mielekästä ja tyydyttävää elämää. Esimerkkinä arvotyöskentelystä Ohjaamossa käytetään Arto Pietikäisen (psykoterapeutti, kognitiivinen käyttäytymisterapia (2009) Joustava mieli – kirjasta löytyvää arvokompassia, jossa osa-alueina ovat terveys ja keho, ystävyyssuhteet, yhteisöllisyys, ympäristö- ja luonto, perhesuhteet, työ, parisuhde, harrastukset/ huvittelut/vapaa-aika, oppiminen ja itsensä kehittäminen sekä hengellisyys/henkisyys.

Liite 5: Tavoitelomake Tavoitteeni koulutusjaksolle __/__/____ - __/__/_____ NIMI: __________________________________

1. Tavoite koulutukselle: __________________________________________________ TAVOITTEEN TOTEUTUMINEN: 1) Melko hyvin: 2) Hyvin: 3) Todella hyvin: KEINOT, joilla pääsen tavoitteeseeni:       

SEURANTA PVM

ARVIO

2. Muu tavoite__________________________________________________________ TAVOITTEEN TOTEUTUMINEN: 1) Melko hyvin: 2) Hyvin: 3) Todella hyvin: KEINOT, joilla pääsen tavoitteeseeni:       

SEURANTA PVM

Aika ja paikka: _________________________________________________ ________________________________ opiskelija: ________________________________ ohjaaja:

98

ARVIO

Liite 6: Avoimen ammattiopiston opiskelijavalintakriteerit 2010 - 2014 Tullakseen valituksi Avoimeen ammattiopistoon asiakkaan tulee täyttää jokin seuraavista: 1. Oppimisen vaikeudet • peruskoulussa tai muissa aiemmissa opinnoissa havaitut oppimisvaikeudet lukemisessa, kirjoittamisessa, matematiikassa • henkilön oma kokemus arjessa selviytymistä haittaavista oppimisvaikeuksista 2. Elämäntilanteen vaikeudet • velkaantuminen, merkittävät taloudelliset vaikeudet • päihteiden väärinkäyttö • syrjäytyminen koulutuksesta ja työstä (useiden vuosien kotonaolo peruskoulun jälkeen) 3. Vuorovaikutuksen vaikeudet • sosiaalisten tilanteiden pelko (jonka taustalla usein koulukiusaaminen) 4. Muut toiminnan rajoitteet ja pitkäaikaissairaudet • mielenterveysongelmat • ammatinvalintaa ja opiskelua rajoittava sairaus tai vamma Valmentavan koulutuksen opiskelijavalintakriteerinä lisäksi: • ammatinvalinnan vaikeudet: tarve eri koulutusaloihin ja/tai työpaikkoihin tutustumiseen • vertaistuen tarve • tarve oppimisvalmennukseen • tarve peruskoulun arvosanojen korottamiseen ja/tai AT-aineiden suorittamiseen pienryhmässä, erityisopettajan tuella

Liite 7: Hankkeesta tehdyt ja aloitetut tutkimukset sekä artikkelit Aalto, Arja (2013) Imagine, desire, act - succesful counselling : a case study of the youth support project Humanistinen ammattikorkeakoulu http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303012821 (27.11.2014) Ikonen, Jonne & Sopanen, Paula (2014) "On kahvit ja pullat, ja ei oo niin virallista" Sosiaalinen vaikuttavuus Nuorten tuki -hankkeen Ohjaamossa nuoren silmin Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma (210 op) 9 / 2014 http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014092514212 (27.11.2014) Kemppi, Noora (2011) Koulutuksellinen syrjäytyminen osana toisen asteen keskeyttäneiden nuorten elämää, kasvatustieteen kandidaatin tutkielma, Itä-Suomen yliopisto Mäkinen, Sanna UEF (2013-2016): "Nuorten elämänsuuntia – elämänsuuntia nuorille. Koulutuksen ja työelämän marginaalissa olevan nuoren toimijuuden mahdollisuudet ja rajat”.

Määttä, Mirja (2013) UEF, Avoin ammattiopisto nuorten opiskeluyhteisönä Suomen akatemian rahoittama tutkimus Rusila, Maija UEF (2013-2014): työnimi: Luokka- ja ohjaustilojen ulkopuolinen ohjaus Pohjois-Karjalan Avoimessa ammattiopistossa ja Ohjaamossa.

Souto, Anne-Mari (2013) Toiselta asteelta pudonneet vai pudotetut? Näkökulmia ammatillisen koulutuksen keskeyttämiseen ja Nuorisotakuun toteuttamiseen. Teoksessa Jussi Ronkainen & Marika Punamäki (toim.) Nuoret ja syrjäytyminen Itä-Suomessa. Mikkeli: Mikkelin ammattikorkeakoulu, 107–130.

Souto, Anne-Mari (2014) Kukaan ei kysy, mitä mulle kuuluu. Koulutuksen keskeyttäjät ja ammatilliseen koulutukseen kuulumisen ehdot. Nuorisotutkimus 3/ 2014.

99

Liite 8: Hankkeen työntekijät • Tero Vornanen, hankepäällikkö 2012–2014, uraohjaaja 2010 - 2012, KM • Anne-Mari Souto, hankepäällikkö 2010–2012, YTT • Kristiina Sallinen, koulutussuunnittelija 2011–2014, KM, • Riina Leppänen, hankeassistentti 2010–2011, KM • Helena Härkönen, hankeassistentti, 2011–2014, artenomi (amk) • Hanna Surakka, uraohjaaja 2/2010–7/2010, KM • Tiina Venäläinen, uraohjaaja 2010–2014, yhteisöpedagogi (amk) • Juha Vänskä, uraohjaaja 2010–2014, nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja • Anne Lipponen, uraohjaaja 2010–2014, yhteisöpedagogi (amk) • Hanna Nuutinen, 2010–2014, uraohjaaja, KM • Heli Pesonen, uraohjaaja 2011–2014, KM • Maria-Teresa Ikonen, uraohjaaja 2012–2014, KM, psykoterapeutti • Marja Tarvainen, uraohjaaja/hankejulkaisija 2012–2014, FM • Johanna Erola, uraohjaaja 2013–2014, muotoilija (amk) • Maija Rusila, uraohjaaja 2013–2014, KK • Anu Kotilainen, uraohjaaja 2013, KM • Lotta Seppänen, ohjaava opettaja 2011–2012, KM • Juha Kinnunen, ohjaava opettaja 2011–2012, KM • Sanna Turunen, ohjaava opettaja 2012–2013, KM • Sari Vepsäläinen, ohjaava opettaja 2013–2014, KM • Tuula Karjalainen, ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien opettaja 2011–2013, KM • Elli Kauppinen, ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien opettaja 2013–2014, FM • Lisäksi Avoimessa ammattiopistossa on käynyt opettamassa useita tuntiopettajia.

100

Helsingin, Etel채-Savon ja Pohjois-Karjalan avointen ammattiopistojen toimijoita.

OHJAAMO