Page 40

40

Tiistai 20. eloKUUTA 2019

Honkosen Topi on ollut diskomies jo puoli vuosisataa Kun esiintyvä taiteilija viettää vuosikymmeniä kestäneen uran merkkipaalua, tavataan siitä puhua sen ja sen mittaisena taiteilijajuhlana. Sen verran perushämäläistä vaatimattomuutta Honkosen Topi lienee imenyt äidinmaidossa, että hänen tapauksessaan juhlakutsun otsakkeena on ”Neulapoikana 50 vuotta”. Niitä juhlitaan Tampereella kolmeen otteeseen. Mistään jäähyväiskeikasta ei ole kyse, vaan samoja hommia mies aikoo paiskia jatkossakin.

V

anhemman polven manselaisille Topi Honkosta tuskin tarvitsisi sen kummemmin esitellä, mutta koska lukemaasi aviisia tehdään runsaalla levikillä ja junantuomia Tampereellekin on piisannut viimeisen puolen vuosisadan aikana reippaanpuoleisesti, lienee parasta kertoa, että edellä mainitulla neulapoikatermillä viitataan miehen tekemään tiskijukan uraan. Honkonen kun on DJ-kulttuurin osalta eräs paitsi Tampereen myös koko Suomen pioneereista.

Ei ollut MTV vielä edes olemassa

Topi huomauttaa, että vaikka hänen ikäluokkansa lasketaan tiskijukkakulttuurin pioneereihin, aivan näin yksiselitteinen asia ei ole. – Kyllähän niitä levyjä soitettiin jo korsuissa, ja savikiekot olivat kovassa suosiossa jo 40-luvulla. Ehkä kuitenkin vasta meidän aikanamme tuli se, että näitä levyjä soitettiin peräkkäin ja systemaattisesti, hän kertoo. Yksi esikuva olivat aikansa niin sanotut piraattiradiot. Niiden radiolähetykset antoivat maailman makuja vielä 60-luvulla nykyistä impivaaraisemmassa Suomessa. Taivaskanavat ja Music Television, Spotifysta ja YouTubeista puhumattakaan loistivat vielä poissaolollaan parin vuosikymmenen ajan. Luovuus oli muutenkin valttia, ja etenkin uran alkumetreillä kyseiselle piirteelle oli tarvetta hyvästä syystä. – Esikuvia ei pahemmin ollut, hän perustelee.

HONKOSEN TOPIN komeata uraa musiikin parissa aiotaan juhlia kolmeen otteeseen, ja totta kai ”Neulapoikana 50 vuotta”- teemaan sopivasti DJ Topi on itse bileissä työn merkeissä. Juhlailtoja hän suosittelee eritoten ihmisille, jotka ovat aiemmin elämässään käyneet tampeella discottelemassa. – Aika varmasti silloin tapaat juhlissa ainakin joitakin vanhoja tuttujasi. Hyviä muistojakin täällä siis pääsee virkistämään, hän lupaa. Kuva: Topi Honkosen arkisto

Eräänlaisen rakkauden musiikkia kohtaan Topi on saanut jo kotoa, sillä hänen isänsä oli paitsi keikkamuusikko myös säveltäjä. – Kai se sitä myötä on, että pieni syke minulla on aina ollut musiikkiin, hän kertoo. Kävi Topi alakouluikäisenä pianotunneillakin useamman vuoden. Soittamaan hän kertoo oppineensa, mutta ei se pianonpimputtelu kuitenkaan mitenkään erityisesti kolahtanut. – Kyllä minä Bachin yhdeksännestä tykkään edelleen, mutta ei se ihan minun juttuni ollut, Topi tuumaa.

vahvasti urheilu. Jääkiekkoa Topi pelasi Ilveksessä aina C-junioreihin asti, mutta sitäkin tutummaksi kävi Pyynikin uimahalli. Topi nimittäin ylsi uinnissa aina Pohjoismaiden mestariksi saakka, ja Suomen ennätyksiä plakkariin kertyi vuosien saatossa useita. Urheilu-ura kävi täyspäivätyöstä, sillä ensimmäinen allasvuoro oli jo aamukuudelta ja seuraava heti koulupäivän jälkeen kolmelta. Tavoitteet olivat kovat, jopa pääsy olympialaisiin. Siihen olisi kuitenkin luultavasti tarvittu ulkomaista valmennusoppia. Ympärivuotinen uintiharjoittelu oli Tampereella mahdollista vasta vuonna 1956 Pyynikin uimahallin valmistuttua, ja muutenkin koko valmennusosaaminen sen suhteen oli kivikautista verrattuna sen ajan uintijättiläisiin kuten Yhdysvaltoihin ja Australiaan. – Yksi ongelma oli, että rasituksen ja levon tasapaino ei ollut tiedossa. Monestihan päivänä aikana tuli uitua kymmenenkin kilometriä. Ei ihme, että 190-senttinen äijä painoi 72 kiloa, Topi kertoo. Uintiharrastusta Topi on jatkanut edelleen ja oikein kilpatasolla saakka. Esimerkiksi viime syksynä, tasan 50 vuotta sen jälkeen, kun mies voitti Pohjoismaiden mestaruutensa, uitiin samainen laji eli 200 metrin perhonen seniorikisoissa Ruotsin Malmössa. – Uinnista on tullut sellainen tapa, että pää alkaa voivotella, jos viikkoon en käy altaassa, Topi myöntää.

Entinen huippu-uimari polskii edelleen kisoja myöten

Syksyllä Topista tulee kolminkertainen hovimuusikko

Musikaalisuus geenipoolissa

Topin ykkösharrastuksen asemassa oli ennen tiskijukkatouhua hyvin

Osittain uinti- ja tiskihommatouhut menivät päällekkäin, ja välillä kei-

kalta loikattiin altaaseen miltei samoilla silmillä. DJ-touhuissa alkuun auttoi musiikista tykkäämisen lisäksi se, että Topi oli jo vuosia ollut innokas levyjen kuuntelija ja keräilijä. Miehen ensikeikoista on nyt kulunut jo hyvä tovi, sillä taiteilijanimellä DJ Topi tunnettu Honkonen viettää virallista puolen vuosisadan merkkipaaluaan tiskijukkana kolmena syksyisenä keikkana. Ne on isketty kalenteriin syys-, loka- ja marraskuulle. Juhlapaikaksi Topin pirskeille on valittu itseoikeutetusti Juhlatila Hovi, joka on taatusti Topille ja hänen aikalaisilleen tuttu kokoontumispaikka.

Ei se raha siinä tärkein pointsi ollut, vaan enemmän merkitsi arvostus ja muu sellainen. Veteen piirretty viiva

Mitään yksittäistä tiettyä kalenteripäivää Topin uran merkkipäivälle on hänen mukaansa mahdotonta sanoa, sillä ei Topin eikä kenenkään muistissa ole, mikä olisi ollut se ihka ensimmäinen levynpyörityskeikka – Aloituspäivä on aikalailla veteen piirretty viiva. Joitakin kouluhippojen soittokeikkoja on varmaan ollut aiemminkin, mutta ensimmäistä kertaa varsinaista korvausta näistä töistä maksettiin muistini mukaan minulle Teekkariklubilla

Automuseon yläkerrassa tai Naulakadulla sijainneella I-Klubilla. Koko illan soittamisesta maksettiin tiskijukalle kuulemma 19,90 markkaa, joka on nykyrahassa kuulemma aika lähellä sataa euroa. – Eihän siinä toki tuntipalkalle oikein päässyt, mutta hyvä puoli siinä oli, että korvauksen sai verottomana. Joskin ei se raha siinä tärkein pointsi ollut, vaan enemmän merkitsi arvostus ja muu sellainen, hän pohtii. Ja korvauskin aikojen saatossa vähän siitä nousi.

Alkuun vuokravehkeillä

Omat soittovehkeet Topi hankki vasta myöhemmin, sillä ensi alkuun mies keikkaili vielä vuokravehkeillä. – Helsingistä Sarapaltio sekä täältä Paateron Jukka Hallituskadulta vuokrasivat äänentoistolaitteita, mutta sitten Linnasalille tilasin Seinäjoelta omat laitteet, siellä kun tehtiin diskopöytiä, hän kertoo. Sen verran uudenkarheaa diskoilu Suomessa oli, että iso osa laitetilauksista piti tehdä ulkomailta, mikä käytännössä tarkoitti noihin aikoihin Englantia. – Sieltä piti tilata efektit ja muut. Ja toki levyjäkin tuli haettua kauempaa Tukholmasta ja Euroopasta etenkin ennen kuin Epe Helenius avasi tänne levykauppansa, Topi kertoo. Diskon tunnettuus nousi tietoisuuden lisääntyessä, ja tiskijukan palveluksista alkoi kiinnostua yhä useampi taho. Oppilaskuntien lisäksi myös ravintolat olivat kiinnostuneita hyvin asiakkaita paikalle tuovien tilaisuuksien järjestämisestä. – Aika monen ravintolapäällikön kanssa käytiin suunnittelemassa sitä, mitä missäkin voi tehdä, hän kertoo.

KUVA MUUTAMAN vuoden takaa. Näinkin näyttävässä naamiossa Topi on aikanaan keikkaillut.

Sitten tuli Doris

70-luvun diskovillitys oli viilenemään päin seuraavalla vuosikymmenellä, kun rap ja hiphop alkoivat saada entistä enemmän suosiota, joskaan Topi ei niistä sen enempää innostunut. Keikkatyöläiselle syntyi vuonna 1986 myös kiinteä esiintymispaikka, kun Topi yhdessä useamman ystävänsä kanssa perusti Tampereelle Doris-ravintolan. Se luonnehti itseään ”Suomen ensimmäiseksi rock-henkiseksi yökerhoksi aikuisille”. Topi soitti levyjä säännöllisesti ravintolassa sekä 80- että 90-luvuilla. Yrittäjyys ei ollut Topille mikään uusi juttu, sillä hän on yrittäjäperheen vesa. Yrittäminen Honkosten osalta alkoi jo 20-luvulla, jolloin Topin isoisä Toivo Ananias vei myyntikärrynsä Laukontorille. Sittemmin vaate-

Profile for Pirkanmaan Yrittäjät

Pirkanmaan Yrittäjä -lehti 6/2019  

Pirkanmaan Yrittäjä -lehti 6/2019