Issuu on Google+


Yhdessä palvellen – kristillinen johtajuus Gunnar Elstad

PL 15, 02701 Kauniainen www.perussanoma.fi


Alkuteos Sammen i tjenesten: om kristent lederskap Alkuperäiskustantaja Luther Forlag, Oslo Copyright Gunnar Elstad Päällys Heikki O. Jokinen Taitto Taneli Törölä, Leijonamedia Suomennos Pirjo Niinimaa Luokka 23.8 ja 14.8 ISBN 978-951-888-579-8 Painettu EU 2011


SisällysLUETTELO Esipuhe 7 KUTSUMUS, PALVELUTYÖ JA TYÖYHTEISÖ

9 Työtoveri on opetuslapsi 9 Johtaja on palvelija 17 Luonnonlahjat ja armolahjat 19 Jumalan kutsuma? 23 Palvelutyö muuttuu vaikeaksi 24 Elämäntarina ja kypsyminen 28 Narsismi 33 Vastuu 35

IHANTEEN JA TODELLISUUDEN VÄLImaastossa 39 Tärkeät jännitteet 39 Ihanteet ja odotukset 44 Tarpeiden tunnistaminen 48 Julkinen ja yksityinen 50 Sielunhoito 53

MITÄ MEIDÄN VÄLILLÄMME TAPAHTUU?

57 Ahdistus 57 Aggressio 61 Kuka on suurin? 65 Onko sinulla itseluottamusta? 68 Oikea mies tai nainen oikealla paikalla? 69 Kyvykkäät työtoverit – ongelma vai mahdollisuus 77


Arvostelu 81 Yksin huipulla 85

VÄSYNYT OIKEISTA SYISTÄ?

89 Tärkeysjärjestys 90 Tavoite ja osatavoite 91 Motivaatio 96 Palkattu vai vapaaehtoinen? 98 Yrityskulttuuri 102 Väsymys – merkki siitä, että jotakin on tehty 104 Tarpeeton väsymys 110 Hengellinen ulottuvuus 114

RISTIRIITOJA EI VOI VÄLTTÄÄ

119 Kartoitus 122 Kohti ratkaisua 125 Vaikeat ristiriidat 130 Realistinen ihmiskäsitys 132 Ristiriitojen ratkaisustrategiat 135 Ennaltaehkäisy 139 Harhaoppi 140

VAIKEAT TYÖTOVERIT

143 Valta 143 Hankalat käyttäytymismallit 148 Autoritäärinen persoonallisuus 151 Valtaihmiset 152 Antagonisti 154 Puheistaan mies tunnetaan 157 Mitä me voimme tehdä? 159

KIRJALLISUUTTA

163


Esipuhe Olen ensisijaisesti halunnut tämän kirjan avulla a) kertoa lyhyesti, mitä Raamattu sanoo kristillisestä johtamisesta, b) auttaa kristillisiä johtajia oppimaan parempaa itsetuntemusta ja c) tiedostamaan, mitä johtajien välillä tapahtuu.

Olen pyrkinyt ottamaan huomioon sekä kokopäiväisesti kristillistä työtä tekevät että varsinaisen työnsä ohella vapaaehtoisina työskentelevät johtajat. Näillä kahdella ryhmällä on ehkä enemmän yhteistä kuin uskoisikaan. Jokaisen luvun lopussa on kysymyksiä. Otsikon ”Tunne itsesi” alla olevat kysymykset auttavat lukijaa tuntemaan itsensä paremmin, miettimään omia työrutiinejaan ja löytämään ne seikat, joita olisi syytä muuttaa. Kysymyksiin kannattaa vastata kirjallisesti, koska se on tehokkaampaa – erityisesti, jos ne luetaan pari viikkoa myöhemmin. ”Keskustelukysymykset” on tarkoitettu opintoryhmille. Gunnar Elstad 6


KUTSUMUS, PALVELUTYÖ JA TYÖYHTEISÖ ”Jos teillä on palvelija kyntötöissä tai paimenessa, niin ettehän te hänen kotiin palatessaan sano: ’Käy pöytään, saat heti ruokaa.’ Ei, te sanotte: ’Laita minulle syötävää, vyötä vaatteesi ja palvele minua sen aikaa kun syön ja juon. Sitten saat sinä syödä ja juoda.’ Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: ’Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.’” (Luuk. 17:7–10)

Työtoveri on opetuslapsi ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni,” sanoi Jeesus Lähetyskäskyssä (Matt. 28:18– 20). Me, jotka haluamme seurata Jeesusta, olemme siis opetuslapsia. Tässä kirjassa käytetään paljon sanaa ”johtaja”. Me emme nimittäin voi paeta sitä tosiseikkaa, että johtajalla on tietty vastuu, oli sitten kyseessä pappi tai julistaja, 7


hallituksen jäsen tai kerhonohjaaja, yhdistyksen puheenjohtaja tai raamattupiirin vetäjä. MIKÄ OPETUSLAPSI ON? Palataan hieman ajassa taaksepäin ja tarkastellaan, mitä opetuslapsena olo oikein tarkoittaa: • Opetuslapsella ei yleensä ollut mitään koulutusta ennen työnteon aloittamista. Päinvastoin, oppilas sai koulutuksen työn ohella. Jeesus lähetti opetuslapsensa matkaan laajoin valtuuksin jo heidän hyvin aikaisessa kehitysvaiheessaan (Matt. 10:1). Tessalonikan vastakäännytetyt olivat levittäneet evankeliumia laajalti jo heti seurakunnan perustamisen jälkeisenä vuonna (1 Tess. 1:8). Filippin kristityt työskentelivät evankeliumin hyväksi ”alusta alkaen” (Fil. 1:5). • Jeesuksen aikana – ja kauan sen jälkeenkin – oli tapana, että opetuslapset asuivat yhdessä mestarinsa kanssa. Nykyajan Jeesuksen opetuslapsien eli meidän tulisi myös elää läheisessä henkilökohtaisessa suhteessa häneen Sanan ja rukouksen avulla, pyrkiä jatkuvasti tuntemaan hänet paremmin, vaikuttua hänen mielenlaadustaan, tulla pyhitetyksi ja hengellisesti hyvin varustetuksi. • Opetuslapsen tulee osata toistaa Mestarin opetukset jättämättä mitään pois. Jeesuksen opetuslapsen tulee osata toistaa Mestarin sanat oikein. Heitä ei ole kutsuttu todistamaan ensisijaisesti omista henkilökohtaisista tunteistaan ja mielipiteistään. • Opetuslapselle ei riitä pelkkä teoriatieto. Tietoa tulee osata soveltaa käytännön elämään.

8


OLLA VAI TEHDÄ? Meidät on kutsuttu ennen kaikkea seuraamaan Jeesusta ja elämään läheisessä henkilökohtaisessa suhteessa häneen. Magnus Malm on kirjoittanut lukemisen arvoisen kirjan kristillisestä johtamisesta ja työyhteisöstä. Teoksen nimi on ”Tiennäyttäjä” (Nye Luther Forlag 1991). Kirjassa käännetään päälaelleen monia vanhoja totuttuja ajatustapoja palvelusta. Sivuilla 25–27 hän kertoo, mitä tapahtuu kun kutsumus on ensisijaisesti jotakin ”mitä minä teen” eikä ”mitä minä olen – Kristuksessa”: • Jumalan etsimisessä on tuolloin enemmänkin kyse inspiraation ja johdatuksen etsinnästä työhön, uusien ajatusten löytämisestä opetukseen ja vastauksien saamisesta rukouksiin, jotka koskevat eri henkilöitä ja ongelmia. Tällaisessa olemisessa ”minä” en niinkään kohtaa ”sinua”, vaan niin kuin työntekijänä kohtaisin työnantajan. • Muut ihmiset jaetaan ryhmiin. Ensimmäinen ryhmä koostuu niistä ihmisistä, joita minun on tarkoitus palvella. Teen sen yleensä siinä ”roolissa”, jonka kutsumus on minulle antanut. Toisen ryhmän ihmiset vastustavat kutsumustani. He ovat tietysti kypsymättömiä eivätkä ymmärrä mitään, koska he ovat uskaltaneet arvostella minua. He ovat minulle uhka. Kolmannessa ryhmässä on ihmisiä, jotka ovat minulle lojaaleja ja seisovat rinnallani. Tukeminen on heidän tärkein funktionsa. Läheisten perheenjäsenten tulisi kuulua tähän ryhmään, mutta ikävä kyllä he kuuluvat usein edelliseen ryhmään. • Rakennan identiteettini paljolti sen varaan, mitä teen työkseni. Yksinkertaisesti olen vain pappi, evankelista tms. Kuka olen tämän roolin ulkopuolella, jäänee epäselväksi. 9


• Seurakunta jaetaan A- ja B-joukkueeseen. A-joukkueen jäsenet on kutsuttu ja ”tuottavat” jotakin, ja B-joukkueeseen kuuluvia ei ole kutsuttu, ja he vain ”kuluttavat”.

Siteeraan lisää Magnus Malmia, tällä kertaa kirjan sivuilta 46–47: ”’Seuraa minua, niin teen sinusta ihmisten kalastajan.’ Tätä on kutsumus…Näin Pietarin elämä saa aivan toisen suunnan, samalla se räjäyttää entisen ennustettavissa olevan elämän, johon hän oli matkalla. Nyt ei enää ole tärkeää, mitä Pietari tekee, vaan ketä hän seuraa: Jeesusta.” JUMALA KÄYTTÄÄ KAIKKIA – MUTTA EI KETÄ TAHANSA! Opetuslapsi ei ole arvokkaampi kuin pelastettu syntinen! Kerta toisensa jälkeen Raamattu osoittaa meille, että Jumala ei kutsu täydellisiä ihmisiä. Jesaja tiesi, että hän ansaitsi joutua kadotukseen (Jes. 6:5). Pietari tiesi, että hän ei ole sopiva henkilö seuraamaan Jeesusta (Luuk. 5:8). Paavali piti itseään elävänä esimerkkinä siitä, miten Jumala voi pelastaa suurimmankin syntisen (1 Tim. 1:15–16). Paavali itse oli koulutettu mies, ja hän tiesi myös, että Jumala mieluummin valitsee ihmisiä, jotka eivät ole suuria omissa tai muiden silmissä (1 Kor. 1:26–31). Sen vuoksi me voimme rohkeasti ilmoittautua palveluun – synneistämme ja kelvottomuudestamme huolimatta. Jeesus voi käyttää meitä kaikkia! Mutta siinä on tietty ristiriita. Vaikka Jeesus voi käyttää meitä kaikkia, se ei tarkoita, että hän käyttäisi ketä tahansa! ”Jumala on se, joka toimii, minä olen vain välikappale”, sanoo joku. Tottahan se onkin. Mutta ei se tarkoita 10


sitä, ettei sillä olisi mitään väliä, minkälainen välikappale on! Käsityöläinen ei halua mielellään lainata työkaluaan kokemattomalle tekijälle. Käsityöläinen tietää, miten tärkeä hyvä työkalu on. Jumala haluaa tehdä meistä hyviä työkaluja, jotta olisimme hänen käytettävissään. Paavali käyttää toista kielikuvaa: ”Suuressa taloudessa ei ole vain kultaisia ja hopeisia astioita, vaan myös puusta ja savesta tehtyjä. Toiset on tarkoitettu arvokkaaseen, toiset arkiseen käyttöön. Siitä, joka puhdistaa itsensä kaikesta tuollaisesta, tulee arvokkaaseen käyttöön sopiva astia, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen ja kaikkiin hyviin tarkoituksiin käyttökelpoinen.” (2 Tim. 2:20–21.) Toisin sanoen: ruokaa ei tarjoilla jäteastiasta. Apostolit eivät valinneet ”ketä tahansa” palvelukseen jakamaan ruokaa tarvitseville. He valitsivat avustajiksi ”seitsemän hyvämaineista miestä, jotka ovat Hengen ja viisauden täyttämiä” (Ap.t. 6:3). Nykyään melkein nolostumme, kun näemme että Raamattu asettaa vaatimuksia kristityille johtajille. Katso esim. 1 Tim. 3. Raamattu ei kuitenkaan aseta johtajille eri vaatimuksia kuin muillekaan Jeesuksen opetuslapsille. Mutta johtajan täytyy toimia esikuvana. Johtajan kuuluu olla sekä edelläkävijä että suunnan- ja tiennäyttäjä. Johtajan tulee näyttää, että kristityillä on eri arvojärjestys kuin eikristityillä. ESIKUVA. Viime vuosina olemme alkaneet suhtautua epäluuloisesti esikuviin. Lehdet muistuttavat meitä jatkuvasti johtajien epäluotettavuudesta ja kaksinaismoraalista. Myös Paavali sanoo: ”Kehotan teitä siis noudatta11


maan omaa esimerkkiäni.” (1 Kor. 4:16), ja ”Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta” (1 Kor. 11:1). Kun Paavali opastaa nuorta opetuslastaan Timoteusta, hän sanoo: ”Kenenkään ei pidä väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi. Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa.” (1 Tim. 4:12). Tämän jakeen ensimmäistä osaa olemme usein käyttäneet lohduttaessamme nuoria työtovereita. Toista osaa emme ole ehkä uskaltaneet korostaa samassa määrin. Titusta kehotettiin samoin: ”Kehota myös nuoria miehiä käyttäytymään joka suhteessa hillitysti ja näytä itse esimerkkiä hyvän tekemisessä.” (Tit. 2: 6-7). REHELLISYYS. Mutta kykeneekö tavallinen ihminen olemaan esikuvana muille olematta tekopyhä? Tarkastelkaamme joitakin keinoja onnistua siinä. • Me emme salaile tai kiellä syntejämme, vaan tunnustamme ne puolustelematta. Kun olemme sanoneet tai tehneet jotakin väärin, tunnustamme tekomme – puolustelematta. Meidän tulee välttää lauseita kuten esim. ”Minähän olen vain ihminen.” tai ”Enhän minäkään ole synnitön.” Sen sijaan meidän tulee sanoa: ”Tein väärin.” Siinä kaikki. • Me emme kiellä syntisiä halujamme, vaan taistelemme pitääksemme ne kurissa. Rehellinen ja reilu taistelu ei ole tekopyhyyttä. Sitä vastoin tekopyhyyttä olisi, jos väittäisimme olevamme niin pitkällä, että meidän ei tarvitse enää taistella. Taistelulla syntiä vastaan ei ole mitään tekemistä lakihenkisyyden kanssa (1 Kor. 9: 24–27; Fil. 3: 12–19), kuten monet kristityt ovat alkaneet uskoa. 12


• Me emme saa antaa synnin ja kelvottomuuden tehdä meistä passiivisia ja vetäytyviä, vaan meidän tulee olla käytettävissä, haluta palvella ja uskaltaa tehdä jotakin muiden hyväksi. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä voidaksemme tehdä jotakin hyvää ja hyödyllistä.

OPETUSLAPSI TEKEE TOISISTA OPETUSLAPSIA. Juuri tähän Lähetyskäsky meitä kehottaa. On erittäin hyvä asia, että kirkolla on laaja kosketuspinta ulospäin, ja että kynnys tulla rukoushuoneeseen on tehty mahdollisimman matalaksi . Meillä on hyvin ylläpidettyjä seurakuntataloja, kuoroja ja musiikkiryhmiä sekä erilaista toimintaa järjestetään aktiivisesti. Ongelmana on vain se, että vaikka kaikki voi olla ulkoisesti hienosti ja järjestyksessä, me emme saa uusia jäseniä! Niin, voimme jopa olla niin keskittyneitä kaikkeen muuhun, ettemme enää edes huomaa, että emme löydä uusia jäseniä. Uskallammeko myöntää lähimmäisenpelkomme olevan niin voimakasta, olevamme niin keskittyneitä oman turvallisuudentunteemme varmistamiseen ja tyydyttämään omia henkilökohtaisia tarpeitamme, että emme aina kykene pääsemään läheiseen, henkilökohtaiseen yhteyteen muiden ihmisten kanssa? Evankeliointikurssilla kysytään joskus osanottajilta, mikä heitä pelottaa eniten ennen ensimmäistä harjoittelujaksoaan. Vastaus on usein: ”Pelkään tapaavani jonkun, joka haluaa kristityksi, koska en tiedä, mitä sanoisin siinä tilanteessa.” OPETUSLAPSI RAKASTAA JEESUSTA. ” Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” kysyi Jeesus Pietarilta ennen kuin antoi 13


tälle tehtäväksi ”kaitsea lampaitaan” (Joh. 21: 15–-17. Katso myös Fil. 1:21). Tänä päivänä johtajan halutaan olevan mahdollisimman ”tehokas”, kykenevän ”vaikuttamaan” muihin ja tekemään hyvän ”vaikutelman”, kun taas Raamattu keskittyy enemmän sisäiseen laatuun kuin ulkoisiin taitoihin. OPETUSLAPSI LIIKKUU KOHTI TAVOITETTA. Joitakin vuosia sitten eräs tunnettu puhuja sanoi: ”Mikäli haluat tietää, oletko johtaja, sinun tarvitsee vain nousta ylös ja lähteä kävelemään. Jos sitten hetken päästä käännyt katsomaan taaksesi ja näet jonkun seuraavan sinua, olet johtaja.” Puheessa oli järkeä, vaikka hän sanoikin sen vahvasti yksinkertaistaen. Kristitty johtaja on paljon muutakin kuin kokouksen puheenjohtaja, hallinnon asiantuntija tai ympäristötyöntekijäpiirityöntekijä. Kristitty johtaja vie toiset mukanaan taivaaseen peläten samalla, että joku eksyy matkalla! OPETUSLAPSELLA ON OIKEA ARVOJÄRJESTYS. Opetuslapsen tulee luopua jostakin (2 Tim. 2:3-7). Ei voi sanoa ”kyllä” jollekin sanomatta ”ei” jollekin muulle. Jos sanoo ”kyllä” Jeesukselle, täytyy sanoa ”ei” synnille. Jos sanoo ”kyllä” palvelulle, täytyy ehkä sanoa ”ei” sekä sivutuloille, harrastustoiminnalle että mukavuudenhalulle. Tavoitteen tulee nimittäin olla niin arvokas, että on valmis uhraamaan kaiken saadakseen sen (Matt. 13: 44–45). Urheilija, lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrkijä ja oman talon rakentaja tietävät, että jotakin on uhrattava, mikäli haluaa päästä tavoitteeseensa. 14


Johtaja on palvelija Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Mark. 10: 42–45).

Tämä oli täysin yleisen ajattelun vastaista Jeesuksen aikana. Palvelemista väheksyttiin. Platon esim. kysyi: ”Kuinka ihminen voisi olla onnellinen palvellessaan muita?” Eikä ajatusta hyväksytä niin helposti nykyäänkään. Olemme keskittyneet toteuttamaan itseämme työmme kautta. Raamatussa käytetään monia eri sanoja ”palvelijasta”. DIAKONI palvelee muita, esimerkiksi huolehtimalla vanhusten aterioista tai muista tarpeista. Tämä sana on suhteellisen neutraali (Ap..t. 6). ORJA on täysin isäntänsä alamainen ja tämän omaisuutta päästä varpaisiin –- sekä hyvässä että pahassa. Jeesus käyttää tätä sanaa sekä itsestään että opetuslapsistaan. Emme oikeastaan voi sanoa, että ”Jumala on Herramme”, mikäli emme halua olla hänen orjiaan (Joh. 15: 20; 2 Kor. 4:5). KALEERIORJA on kiinnitetty alukseen, jota hänen 15


Yhdessä palvellen - Kristillinen johtajuus, Gunnar Elstad