Page 1

Uffe Kronborg

Kristusmystiikka


Kristusmystiikka Uffe Kronborg

PL 15, 02701 Kauniainen www.perussanoma.fi


Alkuteos Kristusmystik - Om luthersk spiritualitet og helliggørelse Alkuperäiskustantaja Forlagsgruppen Lohse, Fredericia, Denmark Copyright Forlagsgruppen Lohse Suomennos Pirjo Niinimaa ISBN 978-951-888-581-1 Luokka 23 Päällys ja taitto Taneli Törölä, Leijonamedia Painettu EU 2011


Sisällys Esipuhe 7 Luku1:

Johdanto 9

Luku 2:

Kaiken yläpuolella oleva Jumala

17

Jumalan ilmoitus 22 Inkarnoitunut Jumala 27 Meissä asuva Jumala 33 Luku 3:

Raamatullinen mystiikka

43

Mystiikka raamatullisessa terminologiassa 43 Kristusmystiikan määritelmä 47 Sinä ympäröit minua joka puolelta ja asut sydämessäni 56 Uudestisyntyminen ja Kristuksen hengen inkarnaatio 63 Miten tämä tapahtuu? 65 Luku 4:

Kirkon salainen elämä 77

Yhdistymismystiikka sakramenteissa 77 Sana 82 Kaste 87 Ehtoollinen 96 Ylistys – neljäs armonväline? 103 Luku 5:

Onnellinen yhteys 115

Morsiusmystiikka, suuri salaisuus 115 Rakkaus on Herran liekki ja hengellistä taistelua 123 Häät, joita ei vielä juhlita 127


Luku 6:

Hyvä yksinäisyys 131

Hiljenny Herran eteen, koko maa 131 Jeesus-meditaatio 140 Ignatiaaninen ohjaus 143 Retriitti ja vuororukous 145 Kynttilät ja ikonit 149 Rukoushelmet 150 Jeesus-rukous 152 Kontemplatiivinen vaellus 153 Luku 7:

Rukous ja spiritualiteetti Lutherilla 157

Mietiskely, rukous ja omantunnonvaivat

157

Ihmisen persoonan huomioiva sielunhoito

162

Mystiikan ja sisäisen tien haaste

166

Sanattoman rukouksen ja kontemplaation ihanne

170

Häikäisevä pimeys – Jumalan asuinsija?

175

Ristin teologia 180

Luku 8:

Kristusmystiikan merkitys pyhitykselle 185

Vanhurskauttaminen ja pyhitys

185

Pyhänä Jumalan edessä ja kasvaminen pyhyydessä 191 Kysymys identiteetistä 197 Kolme mallia kasvusta pyhityksessä

204

Kristus asuu meissä 204 Todellisempi synnintunnustus

208

Todellinen kasvu 212

Mortificatio carnis – lihan kuolettaminen Luku 9:

217

Uusi maa, kristusmystiikan kulminaatio 223


Esipuhe – Isä, mistä se kirja oikein kertoo? – Isä, milloin se paksu kirja tulee ulos tietsikasta? – Isä, luuletko, että sinustakin tulee paksu, kun istut aina vain toimistossa? - Uffe, eikö se kirja ole jo pian valmis?

Suurin rikkauteni ja ylpeydenaiheeni on olla perheihminen ja pienten lasten isä – mutta se on myös haasteellista, koska yritän elättää itseni kirjoittamalla! Sen vuoksi haluan tuhannesti kiittää lapsiani Gertrudia, Almaa ja Mariusta. He ovat väsymättä muistuttaneet, että elämäntaitoa ja teologiaa ei voi harjoittaa tietokoneen ääressä, vaan tärkeintä on aito läheisyys, lohdutus, kokemus, leikki ja ilo. Kiitos Trinelle, joka, sen lisäksi että on vaimoni, on edustanut kirjoitusteni kohderyhmää. Kiitos kärsivällisyydestä, käsikirjoituksen lukemisesta, keskusteluista ja juttutuokioista – ja kiitos, että olet ajoittain uskonut projektiini paljon enemmän kuin minä itse. Kiitos Scott Thoelle, joka on antanut Kristus-hahmon hehkua kirjan etukannessa keskellä pimeintä vuodenaikaa ja sen sinisiä sävyjä. Kiitos Peter Techowille käsikirjoituksen lukemisesta, rakentavasta kritiikistä ja jatkuvasta kannustuksesta. Kiitos työnantajalleni Etelä-Hålogalandin hiippakunnalle kahden kuukauden opintovapaasta ja hyvistä työskentelyolosuhteista, joiden avulla olen voinut yhdistää papin kiireisen ja intensiivisen arkipäivän ja tiedollisen syventymisen. 7


Kiitos Credo-kustantajalleni luottamuksesta ja toimittaja Ditte Olsenille ammattitaitoisesta työstä ja onnettomien norjankielisten ilmaisujeni johdonmukaisesta korjaamisesta. Kiitos myös erinomaisesta sekoituksesta ruusuja ja risuja saamissani palautteissa. Kiitos Kustannusyhtiö Lohselle kirjan viimeistelystä. - Isä, mistä sinun kirjasi oikein kertoo?

Vastasin, että kirjani kertoo samasta asiasta kuin lastenlaulu: Olet iloinen, olet iloinen, olet oikein iloinen, kun Jeesus sydämessäs sijan saa. - Isä, miksi sinun pitää kirjoittaa siitä kokonainen kirja?

No, niin minä nyt kuitenkin olen tehnyt! Ja tein sen, koska toivon, että lukijakin saa iloita Jeesuksesta. Todella iloita! Stamsund, talvisena kuutamoyönä 2008

8


Luku 1:

Johdanto Miten rannalla vietetty päivä Hirtshalsissa vuonna 1989, teologian lopputyö Kööpenhaminassa 1998 ja kirjaprojekti Lofooteilla 2008 liittyvät toisiinsa? Useimpien mielestä yhdistävää tekijää on varmasti yhtäkkiä vaikea nähdä! Mutta aivan tietty sitaatti sitoo rannan, kurssin ja kirjoittamisen läheisesti yhteen. Sitaatti käsittelee kristusmystiikkaa. Sitä, että uskossa me olemme Kristuksessa, ja Kristus on meissä. Vietin aurinkoista päivää Vesterhavetin aalloissa kesänä, jona olin juuri suorittanut asevelvollisuuteni. Koin armeijan erityisen vaikeana aikana, koska siihen sisältyi useita huonoja ihmissuhteita ja paljon psyykkisiä paineita. Hengellisessä mielessä olin käynyt läpi monen kuukauden armottoman kuivuuskauden. Jumala jäi varsin nopeasti sivuun. Myös oma vapaamielinen kristillinen vakaumukseni lukiovuosien ja Opiskelijoiden kristillisen yhdistyksen ajoilta katosi. Epäilys, synti ja apaattisuus soittivat tuhoavaa kolmisointua. Ahdistus oli käsin kosketeltavaa: minulla ei ollut vakaumusta tai rauhaa, ja tunsin itseni pikemminkin väsyneeksi ja tyhjäksi. Miten voisin ylipäätään kutsua itseäni kristityksi? Halusin mielelläni uskoa, mutta koska en vähimmässäkään määrin kokenut Jeesuksen läsnäoloa, miten muka voisin olla Jumalan lapsi? Yrittäessäni saada kiinni uskostani ja epäilyksestäni aloin lukea erästä kirjaa, joka käsitteli kysymystä tahdon vapaudesta. Eräänä päivänä rannalla maatessani luin kappaletta ”Evankeliumi vapauttaa”. Silloin törmäsin lauseisiin, 9


jotka sen jälkeen ovat seuranneet mukanani eräänlaisena hengellisen ja teologisen näkökulman kulminaationa: ”Jumala itse asuu minussa, kun tunnustan hänet ulkopuolellani; hän vaikuttaa minussa Sanan kautta, joka on ulkopuolellani; uskoni elää ulkopuolisesta Sanasta. Hän ja minä yhdistymme salaiseksi ja hengelliseksi kokonaisuudeksi, koska näen hänet aina minusta erillisenä.”1 Rantalukemiseni ilahdutti minua. Se auttoi minua lepäämään uudella tavalla, kun tunnustin sen perusasian, että Kristus on minun ulkopuolellani ja minusta erillinen. Uskoni ja kristillinen elämäni perustuvat Vapahtajaan liittyviin objektiivisiin tosiasioihin eikä minun vaihteleviin tunnetiloihini. Minun täytyy kirjaimellisesti ymmärtää rakentaa Kristukselle, kalliolle, eikä omaan hiekkaani. Vapahtajani, vanhurskauteni, niin, jopa kykyni uskoa johtuvat vain yhdestä asiasta: Jumala on armelias ja laupias ja antaa minulle kaiken lahjaksi. Opin siis lepäämään uudella tavalla vanhurskauttamisessa. Opin, että Jeesuksen tähden Jumala julistaa minut vanhurskaaksi. Se, että Kristus on minun ulkopuolellani, on vanhurskauttamisen ja kristinuskon salaisuus. Noin kymmenen vuotta myöhemmin luin samat lauseet ja koin niiden kiteyttävän eräänlaisen esikuvan tavoin akateemisen ymmärrykseni siitä, mitä Luther opettaa vanhurskauttamisen ja pyhityksen yhteydestä. Olin tehnyt yli vuoden ajan kiihkeästi työtä useiden Lutherin kirjoitusten parissa teologista lopputyötäni varten Kööpenhaminan yliopistossa. Tavoitteenani oli selvittää vanhurskauttamisopin ja kristityn uudistumisen ja pyhityksen välinen yhteys.2 1

Olav Valen-Sendstad: Drømmen on den frie vilje, København 1982, s. 16.

2

Uffe Kronborg: Lutherin uskonpuhdistus – erityisesti uudistumisen näkökulmasta, DBI, København 1999.

10


Loppupäätelmäni mukaan Lutherin avain tämän yhteyden ymmärtämiseen on juuri se, että Kristus on asettunut uskovan sisimpään. Kristus, joka kuoli ja nousi ylös minun vuokseni, ei ole pelkästään Jumalan valtakunnassa taivaassa. Hän on myös minun sydämessäni. Uskon kautta en ole vain ristiinnaulittu yhdessä Jeesuksen kanssa, vaan minä myös elän hänen kanssaan. Kun Luther opettaa, mitä tämä todellisuus merkitsee kristitylle, hän siteeraa monta kertaa: ”Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.” (Gal. 2:19–20). Lopputyöni avulla ymmärsin syvällisemmin, että elän kristittynä aivan uutta elämää. Risti ja kaste ovat Jumalan objektiivisia ja ulkonaisia pelastustekoja, mutta pelastuksessa on myös subjektiivinen ja sisäinen todellisuus: ylösnoussut Kristus on tullut asumaan minuun! Keskellä heikkouttani minusta tehdään pyhempi, ja se on Jeesuksen oma projekti. Uusi elämä voi kasvaa vain, jos unohdan oman jumalisuuteni tai jumalattomuuteni ja suuntaan huomioni vain häneen, joka riippui ristillä, nousi ylös haudasta ja on nyt Jumalan oikealla puolella. Sen vuoksi saatoin selittää Lutheria mm. näin: ”Jumala itse asuu minussa, kun tunnustan hänet ulkopuolellani. Hän vaikuttaa minussa Sanan kautta, joka on ulkopuolellani. Uskoni elää Sanasta, joka on ulkopuolellani. Hän ja minä yhdistymme salaiseksi ja hengelliseksi kokonaisuudeksi, koska näen hänet aina minusta erillisenä.” Luther-lopputyöni avulla sain rohkeutta puhua uudella ja positiivisella tavalla uudistumisesta ja pyhityksestä. Saan taistella ja levätä samaan aikaan, koska Kristus elää minussa. Se, että Kristus on minussa, on pyhityksen ja kristillisen elämän salaisuus. Noin kymmenen vuotta myöhemmin toimin pappina pohjoisnorjalaisessa merimaisemassa Lofoottien villeillä tuntureilla, kaamoksen ja keskiyön auringon leikkauspis11


teessä, ja kirjoitan tätä kirjaa kristusmystiikasta. Kirjoitan aikana, jona tanskalaista ja norjalaista kirkollista todellisuutta leimaa postmoderni hengellisyys: avoimuus, hengellinen etsintä sekä elämysten ja kokemusten kaipuu. Totuus halutaan mieluummin maistaa ja tuntea kuin selittää ajatuksin. Myös perinteisissä, konservatiivisissa luterilaisissa piireissä kristityt etsivät tänä päivänä innoitusta monista muista kirkkoyhteisöistä. Katolilainen hurskaus leviää etelästä, ortodoksiset mystiikan tuulet puhaltavat idästä, kelttiläinen hengellisyys leijailee lännestä ja ekumeeniset viestit välittyvät kaikista ilmansuunnista. Haluan sanoa seuraavat kaksi asiaa näistä ajalle tyypillisistä piirteistä: Ensinnäkin: kirkkohistoriallisesti katsoen rationalististen ja pietististen suuntausten välillä on aina esiintynyt liikettä ja vuorovaikutusta. Kun vuosien ajan on painotettu vahvasti opillista ja tunnuksellista luterilaista tietoisuutta, heiluri on nyt kääntynyt avoimempaan vapaakirkolliseen ja kokonaiskirkolliseen perinteeseen. Mutta kokonaiskirkko on myös Lutherin perintöä. Kirkkohistoria ei ole mikään musta jakso Uuden testamentin ajoista reformaatioon – tai reformaatiosta lähetysliikkeeseen ja Kristillisten opiskelijoiden yhdistykseen! On tietenkin hyödyllistä löytää ja tuntea omat hengelliset juurensa kirkkohistoriassa ja kasvaa niiden kanssa. Sen vuoksi on oikein hakea inspiraatiota myös muista kirkkoyhteisöistä. Ehkä joskus on hyvä mennä merta edemmäksi kalaan saadakseen kuulla saman sanoman puettuna eri muotoon ja kielikuviin. Kunhan vain pysymme raamatullisina! Avoimuuden, viisauden ja arviointikyvyn avulla yritämme käytännössä noudattaa Paavalin sääntöä: ”Kokeile kaikkea, pidä kiinni hyvästä.” Samalla tavalla meidän tulee yrittää käytännössä pitää kiinni uskonpuhdistuksen tuomasta erosta Raamatun – joka on normatiivinen normi – ja tunnustuksen normatiivisen normin välillä.3 Voimme 12


tässä yhteydessä mielihyvin laskea hurskauden perinteen ja perinteisen luterilaisuuden mukaan viimeksi mainittuun. Toisin sanoen: jos me opimme jotakin uutta, joka on sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa, se on totta! Silloinkin, kun se on vierasta omalle hurskauden perinteellemme. Toiseksi: meidän ei tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan! Suurin osa viimeaikaisista puheenaiheista kuten spiritualiteetista, mystiikasta ja mietiskelystä, löytyvät jo Lutherilta, vaikka niistä hänen aikanaan ehkä käytettiinkin eri sanoja. Mutta ei ole totta, että kyseessä olisi jokin aivan uusi ja jännittävä hengellinen ulottuvuus, joka valitettavasti meni Lutherilta sivu suun. Omalta kannaltani juuri työskentely Lutherin tekstien parissa avasi silmäni tälle löydölle. Lutherin tekstit sisältävät paljon enemmän tervettä mystiikkaa, kokemuksen teologiaa ja hengellisyyttä kuin ortodoksisuudessa ja ”meidän luterilaisuudessamme” on perinteisesti ajateltu. Taistelkaamme siksi rohkeasti ja valloittakaamme ja uudistakaamme Raamatun, Lutherin ja kirkon vanhoja käsityksiä näistä asioista! Ensisijainen tarkoitukseni ei siis ole sanoa jotakin uutta. Yritän pikemminkin löytää ja muotoilla uudelleen tavan ymmärtää ”unio mystica” -käsitettä – mystistä yhdistymistä Jumalan kanssa. Tässä kristusmystiikan käsite muuttuu aivan keskeiseksi. Aloitetaan laulamalla vanhaa kunnon Brorsonia: Usko näkee ja kuulee näkymättömät ja kaukaisetkin asiat ja kesken huokauksen riemuiten rientää kohti armon aurinkoa. Jumala on minun Jumalani, ja hänen Hengessään minulla on koko Taivas kädessäin, koska Jeesus elää minussa.4 3

Latina: ”norma normans” ja ”norma normata” ero.

4

DDS nro 577: Vor tro er den forvisning på, v. 3.

13


Kristus syntyy meissä, uskon kautta hän asettuu sydämiimme ja elää meissä. Tämä on sekä pelastuksen todellisuutta että sitä dynamiikkaa, joka välittää Jumalan läsnäoloa, elämää, kokemusta ja uskon muutosvoimaa; yhteyttä Jeesukseen uskossa, sakramenteissa, rukouksessa ja arkielämässä. Ja tämä dynamiikka ja liike kristusmystiikassa on ollut johtotähteni ja motivaationi tämän kirjan kirjoittamisessa. En voisi ilmaista ohjelmanjulistustani paremmin kuin siteeraamalla vielä kerran: ”Jumala itse asuu minussa, kun tunnustan hänet ulkopuolellani; hän vaikuttaa minussa Sanan kautta, joka on ulkopuolellani. Uskoni elää ulkopuolisesta Sanasta; hän ja minä yhdistymme salaiseksi ja hengelliseksi kokonaisuudeksi, koska näen hänet aina minusta erillisenä.” Me hänessä ja hän meissä! Tässä on pelastuksen riemu ja uskon syke. Siinä on syvyyttä ja ulottuvuuksia niin paljon, että päätä huimaa. Kristusmystiikka on arvoituksellista yhdistymistä pyhään Jumalaan. Se on selittämätön salaisuus siinä, miten vanhurskauttaminen ja pyhityksen kasvu liittyvät toisiinsa. Mutta tarkasteluni kohteena ei ole ensisijaisesti mystinen elementti tai sen ihasteleminen, mitä Jumala voi saada meissä aikaan. Tähtäyspisteeni ja rukousaiheeni on, että Jumala itse antaisi rakkautensa ja ristin lahjan sydämiimme. Silloin kirjoittamani sanat saisivat muodostaa sydämiimme sen ”kaiverruksen”, joka sisältää kaikkein suurimman mystiikan: Jeesus Nasaretilainen, ristiinnaulittu, kunniani ja autuuteni ikuisesti!5

5

DDS nro 208: Skriv dig Jesus på mit hjerte.

14


Kristuksessa Herra Jeesus Kristus, seisot siinä edessäni, olet myös takanani, olet oikealla puolellani, olet vasemmalla puolellani, olet ylläni, olet allani, ympäröit minua joka puolelta, asut sydämessäni, täytät minut kokonaan, ja sinä rakastat minua, Herra Jeesus. Opetuslapsirukous Sandomin Retriittikeskuksesta, Norjasta


Uffe Kronborg on kirjoittanut loistavan kirjan huimaavasta mysteeristä, jota jokainen kristitty kantaa: Kristus asuu uskon kautta meidän sydämissämme! Yhteys Kristukseen on mysteeri. Vain Jumala tuntee perin pohjin sen salaisuudet ja syvyydet. Hän on kuitenkin ilmoittanut niistä meille sanassaan, jotta uskoisimme − ja jotta lähtisimme löytöretkelle kristusmystiikan maailmaan. Tämä kirja sopii mainiosti matkaoppaaksi.

Kristusmystiikka on tiivis paketti raamattuteologiaa. Kronborg yhdistää tarkastelunsa kohteet: mitä Kristus on meille sekä Kristus meissä. Koko pelastuksen todellisuus käydään läpi sielunhoidollisella viisaudella ja terveen, käytännöllisen ja hengellisen ohjauksen näkökulmasta. Ennen muuta tämä kirja on täynnä Kristusta. Hän asuu uskon kautta meidän sydämissämme ja on koko kristillisen elämän syvällinen salaisuus. Kristusmystiikka on tuleva klassikko.

Uffe Kronborg (s. 1969) on tanskalainen teologi, joka on toiminut mm. opiskelijatyössä sekä asiantuntijana Tanskan sisälähetyksessä. Pappina hän on vaikuttanut myös Norjassa, mm. Lofooteilla.

ISBN 978-951-888-581-1

9 789518 88581 1

Luokka 23

Kristusmystiikka, Uffe Kronborg  

Sisällysluettelo, esipuhe, johdanto ja takakansi kirjasta Kristusmystiikka (Uffe Kronborg)