Elinkeinoelämän yhteinen linjaus kantavat aidosti huolta siitä, että päätöksenteko pysyy kohtuullisessa määrin Suomessa. Erityisesti taloudellisesti huonoina aikoina vaarana on, että tytäryhtiötalous vahvistuu liikaa. Suomi on pääomaköyhä maa. Edes vauraat eläkeyhtiöt eivät sijoita Suomeen. Laitisen visiossa pääomien kertymistä olisi tärkeää avittaa ja uudenlainen SONK voisi ottaa tämän agendalleen. Kokonaisuudessa voisi pitkäjänteisesti yritysten toimintaa kehittävien omistajien lisäksi olla myös esimerkiksi enkelisijoittajia - kunhan yhteisenä päämääränä on suomalaisen pääoman kartuttaminen. Kasvun mahdollisuudet ovat Laitisen mukaan Suomessa turhan rajalliset pääomamarkkinoiden kehittymättömyyden takia. Yli 10 miljoonan pääomaa on miltei mahdotonta saada Suomesta – se pitää hakea ulkomailta. -Jos pääomia ainoastaan tasataan, pääomat eivät kerry koskaan ja kasvu tyrehtyy. Sen sijaan, että varjellaan ginikertoimia, pitäisi vahvistaa edellytyksiä yritysten kehittymiselle. -Suomi on juuttunut rooliinsa mallioppilaana, Laitinen harmittelee. Oman roolinsa Perheyritysten liiton väistyvä puheenjohtaja näkee liittyneen vahvimmin järjestön sisäisen harmonian vahvistamiseen. Ulkoisesta näkyvyydestä on vastannut ennen muuta liiton toimitusjohtaja. Roolit tehtiin heti puheenjohtajuuskauden alussa selväksi. Edunvalvontaan liittyvissä asioissa Laitinen halusi vaikuttaa ennen muuta taustalla. -Yksin ei kannata kaikkea yrittää hoitaa. Silloin rupeaa kone yskimään. Edunvalvontatyöryhmän puheenjohtaja Alexander Bargum on ollut muun muassa aktiivisesti mukana vaikuttamassa. Olen halunnut antaa hänelle tilaa. Delegoiminen saattaa olla yksi vahvuuksistani, Laitinen naurahtaa. Viimeisen puheenjohtajavuotensa huippuhetkeksi Laitinen nimeää elinkeinoelämän neljän järjestön (PL, EK, SY ja K3) puheenjohtajien, niin sanotun ”neljän koplan” yhteisesiintyminen, jossa julkistettiin järjestöjen yhteinen kannanotto. Kannanottoa hiottiin puoli vuotta ja yhteistyö oli antoisaa. -Se oli upea kokemus ja antoi toivoa. Perheyritysten liitto ei ole yksin ajamassa omistajuuden ja perheyrittäjyyden asiaa. Nyt kun yhteinen tahtotila on määritelty ja tuotu julki, poliittiset päätöksentekijät eivät voi enää sivuuttaa jatkuvuuden ja sukupolvenvaihdosten merkitystä.
Pekka Laitinen puhui Elinkeinoelämän keskusliiton ja Perheyritysten liiton yhteisessä valtuuskunnassa 19. marraskuuta. ”Perheyritysten liiton agendan ydintä ovat jatkuvuus, omistajuus ja sukupolvenvaihdokset. Useimmat jäsenemme ovat jäseninä myös EK:n toimialaliitoissa ja huolehtivat sen kautta työnantajarooliin ja liiketoiminnan yksityiskohtiin liittyvästä edunvalvonnasta. Nyt voimat on yhdistettävä lähikuukausiksi siten, että välttämätön kokonaissanoma menee läpi. Perheyritysten liitto on määritellyt, että tärkein edunvalvontahankkeemme on sukupolvenvaihdosten edistäminen ja siihen liittyen perintö- ja lahjaveron korvaaminen luovutusvoittoverolla. Nyt me järjestöt olemme päässeet yhteisymmärrykseen muotoilusta, joka edellyttää pääsyä kilpailijamaidemme tasolle. Kaikissa naapurimaissamme taso on nolla. Tällä hetkellä osa parhaista menestyjistämme lähes pakotetaan myyntiin. Nykyinen verojärjestelmä ei todellakaan ole neutraali ja kaiken lisäksi se on äärimmäisen sattumanvarainen. Yhden prosenttiyksikön ero omistussuhteessa tai jatkajan alaikäisyys saattavat johtaa veron moninkertaistumiseen. Jos me haluamme Suomeen laajalla pohjalla Saksan mittelstandt – tyyppisiä vahvoja yrityksiä kannattaa muistaa, että noin 80 prosenttia Saksassa niistä on perhe- ja sukuyrityksiä, joilla on ollut aikaa useamman sukupolven ajan kasvaa ja vaurastua. Tämä pitää meilläkin olla tavoitteena. Haluan korostaa myös sitä, että jos tyydymme vain veroprosentin laskemiseen emmekä tee rakenteellista uudistusta jäljelle jää kaksi nykyjärjestelmän seurausta. Nykyinen järjestelmä kannustaa sukupolvenvaihdokseen hetkellä, jolloin yrityksen arvo on alimmillaan. Se ei ole hyvä lähtökohta sukupolvenvaihdokselle – tavoitteena pitää olla yrityksen menestys. Toinen epäkohta on se, että yrityksissä, joissa saadaan sukupolvenvaihdoshuojennus, päädytään yleensä nimittämään hallitukseen sellaisiakin perheenjäseniä, joiden paras paikka ei ole olla siellä vaan osaavina omistajina. Näistäkin kahdesta epäkohdasta eroon pääseminen edellyttää koko järjestelmän reformointia. Monet veron puolustajat perustelevat kantaansa sillä, että ulkopuolelta löytyy parempi yrityksen johto. Sukupolvenvaihdos koskee omistuksen vaihtumista – toimitusjohtajan valinta on aina eri asia. Näitä kahta asiaa ei pitäisi tässä verokeskustelussa sekoittaa toisiinsa. Toinen asia, jolla on vaikutusta yrityksen ja omistajan kannalta on yhteisö- ja osinkoveron kokonaisvaikutus ja tähän liittyen luonnollisesti kulloisenkin pääomaverotuksen taso ja rakenne. Tämä kokonaisuus on myös elänyt viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana todella paljon. Viimeksi tehty uudistus määräytyi yhteisöveron alentamisen tavoitteesta. Yhteisöveroa alennettiin, mutta kotimaisten omistajien kohdalla hyöty otettiin osinkoveron kiristyksellä pois. Tämä keinulauta oli voimakas. Ulkomaiset omistajat saivat yhteisöveron alennuksen kokonaan hyödykseen, mutta kotimaisilta omistajilta se perittiin eriasteisilla osinkoverojen kiristyksellä pois. Jos halua tämän järjestelmän uudistamiseen on, olemme valmiita tähän keskusteluun, mutta se ei korvaa perintö- ja lahjaveron uudistustarvetta. Ne eivät saa kilpailla keskenään. Halua hakea selkeää ja neutraalia veromallia on nyt ilmassa, mutta nyt olisi syytä keskenämme linjata selkeästi se, että mitä sitten tehdäänkään, ratkaisuja ei pidä tehdä taas kasvollisia kotimaisia omistajia rokottamalla.”
· Perheyritys 4 / 2014 ·
41