Page 6

Yhteiset arvot, omat luonteet Teksti: Juuso Enala | Kuvat: Robert Seger

Helkamalla sukupolvenvaihdos tehtiin ajan kanssa. Se oli viisasta ja välttämätöntä, sillä 110-vuotiaan perheyhtiön neljäs sukupolvi oli jo ehtinyt rakentaa ammattiuransa kauaksi kaapeleista ja polkupyöristä.

Olen sopinut Saara ja Satu Helkaman tapaamisen Helkama Bican kaapelitehtaalle Kaarinaan. Koko talvi on odotettu pakkasia ja lumipeitettä. Kun pakkaset vihdoin ovat saapuneet, viidenkymmenen metrin matka parkkipaikalta kaapelitehtaan toimistolle tuntuu hyytävältä. Mikroilmasto kokee kuitenkin täyskäännöksen heti ovea avatessa. Aulassa minua vastassa on kaksi hymyilevää nuorta naista. Tunnelma on ensihetkistä lähtien poikkeuksellisen lämminhenkinen ja vilpitön. Nuoret, nauravat siskokset ja jämerät laivakaapelit luovat mielenkiintoisen ristiriidan. Viime vuosituhannen lopulla Jukka Helkama alkoi aktiivisesti miettiä 1905 perustetun perheyhtiönsä sukupolvenvaihdosta neljännelle sukupolvelle. Hän kohtasi kuitenkin niin monelle perheyrittäjälle tutun haasteen: perheen kolme tytärtä olivat

6

kukin tahoillaan opiskelemassa itselleen ammattia ja kenelläkään yrityksen jatkaminen ei ollut ensisijainen tavoite. Sukupolvenvaihdos päätettiin tehdä kaksivaiheisesti. Vuonna 1999 kullekin kolmesta tyttärestä siirrettiin 20 prosentin omistus ja isälle jäi 40 prosenttia. Sovittiin, että katsellaan muutama vuosi ja mikäli yritystoiminnan jatkaminen herättää joissakin lapsista kipinää, omistusta siirretään lisää. Päätös oli viisas, sillä siirtymäaika antoi Sadulle, Outille ja Saaralle mahdollisuuden punnita yrittäjyyttä paineettomasti. Matka perheyrittäjyyteen ei ollut yhdellekään tyttäristä kovin suoraviivainen. Outi oli valinnut fysioterapeutin uran, Saara oli vuosituhannen vaihteessa aloittamassa vaate- ja puvustusalan opintoja ylioppilaskirjoitusten jälkeen ja Satu oli opiskelemassa lääkäriksi.

Profile for Perheyritysten liitto

Perheyritys 1/2014  

Perheyritys 1/2014