Page 45

perintö

Perintö- palstalla ihmiset kertovat, millaisen henkisen perinnön ovat saaneet edelliseltä sukupolvelta ja minkälaisen haluavat luovuttaa seuraavalle.

Mitä olen saanut vanhemmiltani: Noin kymmenvuotinen jakso isän kanssa yrityksen johdossa oli todella hienoa ja opettavaista kasvun aikaa. Mikä tahansa pienikin asia saattoi hetkessä jalostua strategiakeskusteluksi. Tästä minulle on jäänyt tapa hoitaa asioita mahdollisimman pitkälle heti silloin, kun ne nousevat esiin. Joskus se tarkoittaa sitä, että kalenteri muuttuu kesken päivän, kun uppoudun esille nousseeseen asiaan. Koen, että näin toimien pystyn kuitenkin saamaan aikaan enemmän ja laadukkaammin. Isä myös salli aikanaan minulle virheiden tekemisen, mistä olen oppinut erittäin paljon ja olen siitä hyvin kiitollinen. ”Asioilla on tapana järjestyä”, on isälleni tyypillinen sanonta. Olen luonteeltani turvallisuushakuinen, mutta isältä peritty oppi ja luottamus siihen, että lopulta kaikki järjestyy, tasapainottaa hyvin ja auttaa sietämään epävarmuutta. Huomaan arvostavani myös joka päivä enemmän ja enemmän vanhemmiltani oppimaani säästäväistä ja tarkkaa suhdetta rahaan ja rahankäyttöön. Arkipäiväisenä asiana arvostan myös erityisesti äidiltäni perittyä suhdetta ruokaan ja sen monipuolisuuteen. Ruuhkavuosia eläessäni en tietenkään pysty tekemään ruokaa alusta pitäen itse niin kuin äitini, mutta terveellisyys ja monipuolisuus näkyvät silti valinnoissamme. Raha ja ruoka liittyvät arkeen, jota haluan elää niin, että sitä voi rakastaa – en osaisi elää vain lomia tai juhlaa odottaen.

Mitä haluan välittää lapsilleni: On tärkeää, että lapset uskovat sen, että omiin läheisiin voi luottaa - siihen, että perhe on aina tukena. Joskus tyttäreni ikävistä asioista keskustellessamme toteaakin: ”Mutta tiedätkö mitä, äiti? Minä tiedän, että sinä kuitenkin aina rakastat minua.” Niin ikään haluan heidän ymmärtävän, että arki on elämää parhaimmillaan. Arjesta pitää nauttia: päiväkotiarjesta, koulusta, opiskelusta ja ennen kaikkea työstä. Teen kaikkeni, että lapset löytävät aikanaan itselleen sopivan paikan työelämästä. Olennaista on myös sisäistää, että vastuu omasta elämästä on ilo. Muiden auttaminen on myös meillä paljon esillä ja haluan viestittää, että vastuuta voi kantaa myös muista ja saada siitä iloa. Viime jouluna tyttäreni halusinkin omien lelulahjojen sijaan lahjoittaa Joulupuu –keräykseen itse ostamansa paketit. Lelukaupassa äiti kuitenkin heltyi eikä antanut neidin maksaa niitä omasta lompakostaan. Olen ehkä siis saanut siemenen kylvettyä tässä asiassa.

45

Profile for Perheyritysten liitto

Perheyritys 1/2014  

Perheyritys 1/2014