Page 29

Miten kaikki oikein meni? Tokmanni on yksi viime vuosikymmenten huikeista kasvutarinoista suomalaisessa talouselämässä. Minimiosakepääomalla käynnistetty yhtiö kasvoi parissa vuosikymmenessä 600 miljoonan euron liikevaihtoa tekeväksi ja 144 myymälää operoivaksi kauppakonserniksi. Miten kaikki oikein meni – sen kertoo maaliskuun alussa ilmestyvä kirja Jos se firma olis mun – tarinoita yrittäjistä ja CapManista (Otava). Tokmannin lisäksi kirjassa on tarinoita parinkymmenen muu yrityksen, kuten Finndomon, Lumenen, Mehiläisen ja MatchONSportsin, yhteistyöstä Suomen johtavan pääomasijoitusyhtiön CapManin kanssa. -Punainen lanka oli ennakkoluulottomuus, tahto, rohkeus, hauskuus sekä yrittäjän ja organisaation itsensä haastaminen. Tämä on ihan hyvä juttu, mutta eiköhän tehdä vielä lisää. Riskinottokykyä pitää olla mutta ei mitään samuraihommaa vaan harkittua, Kakkonen kiteyttää Tokmannin tarinan. Tokmannin myyminen ei tarkoittanut Kakkoselle yrittämisen loppumista. Hän on mukana noin 30 yrityksessä 10–100 prosentin omistuksella, ja hänen paljon julkisuutta saanut taideharrastuksensa käy jo työstä.

Karin vaimokin oli meillä töissä. Lapset olivat silloin vasta koululaisia, joten heitä ei sillä tavalla mietytty yrityksen jatkajiksi. Oli koko ajan selvää, että kasvuun tarvittaisiin ulkopuolista kumppania”, Kakkonen sanoo. Kakkosen tyttäret ovat suuntautuneet aivan eri aloille kuin isänsä. Toinen on hoitoalalla ja toinen opiskelee teatteriohjaajaksi. CapManin rahoittamana itäsuomalaisesta Tokmannista tuli valtakunnallinen toimija. Yhtiö osti nopeaa tahtia muun muassa Vapaa Valinnan, Säästökuopan, Tarjousmaxin, Tarjoustalon, Robinhoodin ja Säästöpörssin. Sitten heinäkuussa 2012 Kakkonen ja CapMan myivät Tokmannin ruotsalaiselle pääomasijoitusyhtiö Nordic Capitalille.Yhteistyötä pääomasijoittajien kanssa miettivien yrittäjien on Kakkosen mielestä oltava henkisesti valmiita. Pääomasijoittajat haluavat määräävän omistuksen yrityksestä, ja heidän tuottotavoitteensa on sellainen, että muutoksia tulee paljon ja nopeasti. -Heiltä saa arvokkaita kontakteja ja osaamista erityisesti hallitustyöhön. Se on sitten toinen asia, ymmärtääkö pääomasijoittaja yrittäjyyttä ja hyväksyykö yrittäjyyden kasvot, Kakkonen sanoo ja jatkaa. -Suurin virhe pääomasijoittajalta on tuoda hallitukseen puhtaasti numeroiden ja teorioiden kanssa pelanneita. On oltava ainakin kokemusta riittävän ison yrityksen

johtoryhmästä, jotta ymmärtää teorian ja käytännön eron. Ojan kaivamisesta pitää olla näyttöjä. Kauppiaana Kakkonen oli poikkeuksellisen paljon julkisuudessa. Hän keskusteli sunnuntaiaukioloista, bonuskorteista ja milloin mistäkin. Media rakasti räiskyvää Kakkosta, jonka persoonaan lisäväriä antaa intohimoinen taide- ja design-harrastus. Nyt Kakkonen on vähemmän esillä, mutta teesit ovat ennallaan: työpäivää on pidennettävä puolella tunnilla, arkipyhät on poistettava, sunnuntaityön hintaa on laskettava, paikallista sopimista on lisättävä ja yrittämisen byrokratiaa on karsittava. Kakkonen haluaa ryhtiliikkeen, koska valtio velkaantuu, kilpailukyky rapautuu ja julkinen sektori maksaa liikaa. Hänestä asioihin olisi pitänyt puuttua kauan sitten, mutta vuoteen 2008 asti tarve ei ollut tarpeeksi pakottava. Nyt on. -Ongelmat tiedostetaan, mutta poliittista yhteistä tahtoa rakenteellisiin toimiin ei näytä löytyvän. Suuren vastuun muutosvastarinnasta kantaa Kakkosen mielestä taantumuksellinen ammattiyhdistysliike, joka ”kivikautisin argumentein” keskustelemalla ”museoi Suomea”.

-Ay-liike ei enää toteuta sitä hyvää tehtävää, jota varten se on perustettu. Kakkonen ei kehota vain ay-liikettä katsomaan peiliin. Hän soisi eläkeläisten, ”historiamme itsekkäimmän sukupolven”, sekä nuorten aikuisten, ”työttömyydellä ylpeilevän prekariaatin”, ottavan vastuun itsestään, läheisistään ja yhteiskunnasta. -Halutaanko syödä leipä lastenlastensa suusta? Ollaan eläkkeellä 30 vuotta ja nautitaan indeksoitua eläkettä, niin onhan se väärin. Tulisi esimerkiksi harkita leikkuria yli 3000 euron eläkkeisiin ja vanhushoivaan lähimmäisvastuuta yhteiskunnan piikin kasvattamisen sijaan. Vaikka hänen toimenpidelistassaan monta kohtaa, ne kaikki ovat Kakkosen mielestä saman asennevamman ilmentymiä: työtä ei kunnioiteta. Hän haluaisi lisää kunnioittavaa suhtautumista mihin tahansa tehtyyn työhön. -Ei tässä ole kysymys mahdottomista. Kysymys on suomalaisen työn ja ahkeruuden arvostamisesta. Otetaan pikkuisen itseämme niskasta kiinni, säästetään vähän, eletään vastuullisesti ja kääritään vähän enemmän hihoja, niin saamme kilpailukyvyn kohdalleen. Olemme vauras ja osaava kansa, mitä me oikein itkemme.

29

Profile for Perheyritysten liitto

Perheyritys 1/2014  

Perheyritys 1/2014