Page 15

Simo Valtti • Syntynyt 1980 • Oikeustieteen kandidaatti • Perheyritysten liiton veroasiantuntija

normaali. Pullonkaula on ennen muuta kilpailukyvyssä. Valtti: Rahoitustilanne ei Suomessa ole huonoimmasta päästä, mutta oman pääoman vaatimukset ovat nousseet. Velallisen maksukykyyn ja taloudelliseen asemaan liittyvät ehdot ovat kiristyneet. Oman pääoman merkitys kasvaa, ja siihen perintövero kohdistuu. Perintövero on hyvä vero, mutta väärään aikaan. On joitakin varallisuuksia, joita on jopa mahdoton realisoida ilman merkittäviä tappioita esimerkiksi perheyrityksen osakkeet. Niskakangas: En kiellä, etteikö rahoitus olisi yksi tekijä, joka vaikuttaa yksin investointeihin, enkä sitä, että osingonjako kasvaa sukupolvenvaihdostilanteessa. Tämän kansantaloudellinen vaikutus vaan on hyvin marginaalinen muihin kansantaloudellisiin haasteisiin verrattuna. Jos merkitys on marginaalinen, eikö veroa voisi sitten poistaa? Niskakangas: Vastustan kaikkia verovapauksia. En tosin myöskään kannata korkeita verokattoja. Kaikista tuloista pitää pyrkiä perimään kohtuullinen vero. Sanoit Simo, että perintövero on hyvä vero, mutta väärään aikaan. Veroa peritään silloin, kun saadaan tuloa. Perintö on lahja – se on tuloa. Jos perit Katajanokalta kolmion, veronmaksukykysi lisääntyy. Voit myydä sen ja pystyt maksamaan veron tai sinulle tulee vakuusarvoa. Saat monin verroin

lainaa. Likviditeetti löytyy joka tapauksessa. Jossain tapauksissa esimerkiksi pienituloinen lapsi perii vanhempien kesäasunnon. Vero-oikeudessa lähdetään kuitenkin siitä, että jos veroa ei muuten pystytä maksamaan, omaisuus voidaan realisoida. Eikä perintöä ole pakko ottaa vastaan. Yhdysvaltalaiset veropoliittiset tutkimustulokset viittaavat yksinkertaistetusti ilmaisten siihen, että ihmisen pitäisi saavuttaa hyvinvointia tekemällä työtä ja perinnön saamista pitäisi verottaa paljon. Jos on laiskana, pitää verottaa. Valtti: Minäkään en kannata laiskuutta. Sille vaan kovat verot. Perintöveron ongelmat liittyvät kuitenkin siihen, että listaamattomille yrityksille ei ole markkinaarvoa eikä niille saa myöskään kunnollista vakuusarvoa. Omistusta ei voi muuttaa perintöveron maksamiseen tarvitavaksi rahaksi. Suurin ongelma on suurilla, omistukseltaan hajauteneilla yrityksillä. Toimiva ratkaisu tähän ongelmaan löytyy vain perintö- ja lahjaveron poistamisella. Entä muut kuin taloudelliset arvot? Onko tavoiteltavaa, että yritys pysyy vuosikymmenestä toiseen saman perheen tai suvun omistuksessa? Niskakangas: Jos lapsi ei ole valmis maksamaan perintöveroa viittaa siihen, ettei hänellä ole tarvittavia yrittäjäominaisuuksia – esimerkiksi riskinottokykyä.

Ulkopuolinen yrityksen ostaja on paljon heikommassa asemassa kuin omistajaperheen lapsi. Hänhän maksaa yrityksestä käyvän hinnan. Joissakin teorioissa esitetään, että yrityksen pitäisi siirtyä sille, joka maksaa eniten, koska sen ostajan laskelmat lähtevät kaikkein menestyksellisimmistä visoista. Yhteiskunnan intressissä ei ole, että lapsi jatkaa. Valtti: Teorian näkökulmasta ei ole ehkä merkitystä, mutta käytännössä on. Ostaja saattaa olla ulkomainen, mikä ei periaatteen tasolla ole ongelma, mutta johtaa usein siihen, että ajan myötä yrityksen toiminta siirtyy pois Suomesta. Vaikka suomalainen perheyrittäjä mutisee veroista, hän ja hänen yrityksensä ovat kuitenkin kovia veronmaksajia. Helkama esimerkiksi toi Jopon tuotannon takaisin Suomeen Kiinasta. Se ei ollut välttämättä yksin bisneslogiikan ohjaama päätös. Kotimaanrakkaudella saattoi olla kuviossa tietty rooli. Ulkomaiselle omistajalle yksittäisen kansantalouden intresseillä ei ole merkitystä. Niskakangas: Se, että yritys pysyy suvussa, on sympaattinen ilmiö. Arvostan sitä. Kaikki eivät siihen pysty. Kansantaloudellisesti erottelu ulkomaisiin ja kotimaisiin omistajiin ei kuitenkaan perustu taloustieteellisiin faktoihin. Valtti: Niinpä. Kaikkea ei voi selittää talousteorioilla.

15

Profile for Perheyritysten liitto

Perheyritys 1/2014  

Perheyritys 1/2014