Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin päätös n:o 19/2008

Page 1

Päätös n:o 19/2008 Dn:o 310/43/08 Dn:o 450/43/08 Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin päätös 1) Timo Pöyhösen kanteluun rovasti Markku Suokonaution Kotimaa-lehdessä esitetyistä mielipiteistä ja 2) Kimmo Jaatilan ja Pekka Ryhäsen kanteluun rovasti Markku Suokonaution haastattelusta Suomen Kuvalehdessä ja Kotimaa-lehden kolumnissa esitetyistä mielipiteistä. Tehty Kuopiossa marraskuun

19. päivänä 2008.

Timo Pöyhönen on lähettänyt sähköpostiviestin tuomiokapituliIle, jossa hän pyytää tuomiokapitulia tutkimaan pastori Suokonaution oppia. Pöyhösen mukaan Suokonautio kiisti Kotimaa-lehdessä olleessa kolumnissa kutakuinkin kaikki kristinuskon kannalta keskeiset ajatukset. Kimmo Jaatila ja Pekka Ryhänen vaativat Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulia tutkimaan, onko rovasti Markku Suokonautio opettanut Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen vastaisesti. Kantelussa viitataan Suomen Kuvalehden tekemään haastatteluun 22.2.2008 sekä Kotimaa-lehdessä olleeseen toimittaja Heli Karhumäen kolumniin 28.2.2008. Kotimaa-lehden juttu, johon Pöyhönen viittaa, on toimittaja Heli Karhumäen kolumni otsikolla Suokonautio yllätti. Se on julkaistu Kotimaa-lehdessä 28.2.2008. Kyseisessä kolumnissa toimittaja Karhumäki kertoo soittaneensa Suokonautiolle. Puhelin keskus- telussa Suokonautio oli todennut seuraavaa: Suokonaution mielestä kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan yhtä, vain sanasto ja kuitit eroavat. Uskontojen ydin on rakkaus, joka antaa armon ja arvon. Kristinuskolla ei ole sanomaa, joka poikkeaisi juutalaisuudesta, hinduismista tai islamista. "Synnistä puhutaan kirkossa aivan liikaa", hän sanoi. Siksi synnintunnustuksen voisi usein jättää jumalanpalveluksesta pois. Jeesus ei ole ruumiillisesti noussut kuolleista, vaan kyseessä on symbolinen myytti. Koko uskontunnustus on symbolinen eikä Suokonautio pidä sitä sellaisenaan totena. Jeesusta hän ei pidä kenenkään syntien sovittajana vaan pikemminkin elämän voimana ja hyvän elämän opettajana. Jeesuksen suuhun pantu lähetyskäsky ei todennäköisesti ole lainkaan hänen lausumansa viesti. Ihminen on okei, vaikka osaakin tehdä pahaa. Anteeksiantoon ei välttämättä tarvita Jeesusta.

-

Istunnossaan 22.5.2008 tuomiokapituli päätti pyytää rovasti Markku Suokonautiolta selvitystä toimittaja Heli Karhumäen kolumnissa esittämistä Markku Suokonaution ajatuksista. Suokonautio on toimittanut pyydetyn selvityksen tuomiokapituliIle 1.7.2008.


2

Lähettämässään selvityksessä rovasti Suokonautio kertoi Kotimaan kolumnin taustasta. Vastatessaan Heli Karhumäen puheluun hän oli johtamassa seura kunta retkeä Lieksassa. Hän ei tiennyt, että soittaja kirjoittaa puhelusta Kotimaa-lehteen. Puhelun kuuluvuuskin oli heikkoa. Suokonautio painotti, ettei ymmärtänyt kyseessä olevan haastattelu. Tilanne hänen osaltaan oli äärimmäisen huono. Kun hän sitten luki Kotimaasta Karhumäen kirjoituksen, hän ei löytänyt siitä itseään. Kirjallisessa selvityksessään hän kuitenkin toteaa luottavansa siihen, että Karhumäen esittämät lauseet ovat hänen sanomiaan, joskin ne on irrotettu laajemmasta kokonaisuudesta, minkä vuoksi on vaarana, että ne ymmärretään väärin tai yksipuolisesti. Suomen Kuvalehden haastattelussa Markku Suokonautio esittää seuraavaa: "Raamatulla lyödään päähän edelleenkin, vaikka jokainen pappi ymmärtää, mitä Raamattu on. Raamatusta löytää tukea lähes mille tahansa. En ajattele niin, että se on Jumalan sanaa, vaan että se on senaikaisten ihmisten yritystä ymmärtää ja puhua elämästä sekä jumaluudesta. Sitä on vain alettu pitää Jumalan sanana. Jos Raamattu kirjoitettaisiin tänä päivänä uudelleen, tulisi siitä varmasti hyvin erilainen." Kantelun tehneet Jaatila ja Ryhänen esittävät otteita Katekismuksesta, tunnustuskirjoista ja Raamatusta ja toteavat Suokonaution vetävän pohjan pois koko Raamatun merkityksestä kristilliselle kirkolle ja opettavan ihmisille vähättelevää asennetta suhteessa Jumalan sanaan. Suomen Kuvalehden haastattelussa Suokonautio sanoo myös: "Ainaisten synnintunnustusten ja perisynnistä muistuttamisen sijaan olisi suuntauduttava siihen hyvään ja kauniiseen, mitä ympärillämme on, kykyyn nähdä ja ihmetellä arkipäivän elämää ja sen ihmeellisyyttä. Ja yhdessä pohtia, kuinka selviydymme varjopuolemme kanssa." Kantelijoiden mielestä on ilmeistä, että Suokonaution opetus poikkeaa tässä kohdin luterilaisesta tunnustuksesta. Heidän mukaansa "Suokonautiolle ihmisen synti näyttää edustavan vain ihmisen varjopuolta, ei kadottavaa jumalanvastaista taipumusta." Edelleen kantelussa viitataan Suokonaution samassa Suomen Kuvalehden haastattelussa lausumaan, jossa hän sanoo uskovansa taivaaseen ja helvettiin, jotka ovat "todellakin tässä ja nyt, maan päällä". Kantelijat viittaavat tunnustuskirjoihin esittäessään, että taivas ja helvetti toteutuvat vasta Kristuksen tulon yhteydessä ja että Augsburgin tunnustus painokkaasti kieltää opetuksen, jonka mukaan taivas ja helvetti toteutuisivat maan päällä ennen kuolleiden ylösnousemusta. Istunnossaan 27.8.2008 tuomiokapituli päätti kutsua rovasti Suokonaution tuomiokapitulin kuultavaksi 17.9.2008 Pöyhösen sekä Jaatilan ja Ryhäsen kanteluiden johdos-

ta.

Rovasti Markku Suokonautio oli tuomiokapitulin

Tuo

m i 0 kap

kuultavana 17.9.2008.

i t u I i on tutkinut tämän asian.

Kotimaa -lehteen kolumnin kirjoittaneen lestä kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan tojen ydin on rakkaus, joka antaa armon poikkeaisi juutalaisuudesta, hinduismista

Heli Karhumäen mukaan Suokonaution mieyhtä, vain sanasto ja kuitit eroavat. Uskonja arvon. Kristinuskolla ei ole sanomaa, joka tai islamista. Ollessaan tuomiokapitulissa


3

kuultavana Suokonautio sai tilaisuuden selvittää, mitä hän tällä tarkoitti ja sanoiko hän ylipäätään näin. Suokonautio totesi, että hänen on - tilanteen mahdottomuus huomioon ottaen - mahdotonta muistaa mitä hän on puhelimessa sanonut. Tuomiokapitulissa hän kuitenkin painotti, että kristinuskolla on oma erityinen sanomansa eikä kristinusko ole samaa kuin muut uskonnot. Kristinuskon ominta sisältöä on Raamattu ja nimenomaan Uusi Testamentti ja kirkon historia. Kaikkein keskeisimpänä kristillisen uskon sisällössä hän pitää Jeesusta. Suokonautio vertasi uskontoja yksilöihin ja totesi kaikkien olevan ainutlaatuisia ja erilaisia, mutta jokaisessa on kuitenkin paljon yhteistä. Ihmiset ovat enemmän samanlaisia kuin erilaisia ja tämä on Suokonaution mielestä samoin myös uskontojen tilanne. Tältä osin Suokonaution ei voi katsoa poikenneen kirkon tunnustuksesta. Toinen Karhumäen kommenteista koski syntiä ja synnintunnustusta. Kysymykseen siitä, jättääkö Suokonautio synnintunnustuksen pois jumalanpalveluksesta, Suokonautio vastasi, että hän on jättänyt sen pois ainoastaan silloin, kun on ollut kyse kastetoimituksesta jumalanpalveluksessa. Hän perustelee synnintunnustuksen poisjättämistä tässä tapauksessa sillä, että jumalanpalveluksesta ei tule liian pitkä ja lapsetkin jaksavat olla paikalla loppuun asti. Kirkkokäsikirjassa annetaan ohjeita tilanteeseen, jossa kaste toimitetaan jumalanpalveluksen yhteydessä. Siihenkin jumalanpalvelukseen sisältyy synnintunnustus. Suokonaution pyrkimys lyhentää kastejumalanpalveluksen kestoa on Kirkollisten toimitusten oppaan mukainen (s. 50). Tuomiokapituli kuitenkin kehottaa häntä huolehtimaan siitä, että myös kastejumalanpalvelus sisältää synnintunnustuksen. Keskustelu siitä, pitäisikö synnintunnustus olla jokaisessa jumalanpalveluksessa ja onko kirkossa puhuttu yleensä synnistä liikaa vai liian vähän, on kirkossa mahdollinen ja tarpeellinenkin. Suokonaution kokemukset muista luterilaisista kirkoista ovat tervetullut lisä tähän keskusteluun. Myös omassa käsikirjauudistuksessamme asiasta keskusteltiin ja voimassa oleva kirkkokäsikirja sisältää joitakin kirkkovuoden kannalta keskeisiin juhlapyhiin kuuluvia messuja, jolloin synnintunnustusta ei käytetä (esim. jouluyön ja pääsiäisyön messut). Heli Karhumäki esitti kolumnissaan Suokonaution sanoneen, ettei Kristus noussut ruumiillisesti kuolleista, vaan kysymyksessä on symbolinen myytti. Tuomiokapitulissa kuultavana ollessaan Suokonautio vastasi tähän olevansa samalla kannalla kuin Paavali, sikäli kuin hän ymmärtää Paavalia oikein. Olennaista ja tärkeää Paavalille on, että Jeesus on ylösnoussut, ei se, miten ylösnousemus on tapahtunut. Myös Suokonautiolle itselleen on kaikkein ratkaisevinta, että Kristus on todellisuutta tänään. Tässä asiassa Suokonautio ei ole poikennut luterilaisen kirkon näkemyksestä. Kysymykseen uskontunnustuksen symbolisuudesta Suokonautio vastasi tuomiokapituliIle, että kysymys siitä, millä tavoin jokin symboli on totta tai ei ole totta, on hyvin moniselitteinen ja vaikea. Hän sanoi arvostavansa uskontunnustuksia kirkkohistoriallisina dokumentteina. Uskontunnustus on totta, mutta on eri asia, onko se, mitä siinä mainitaan, historiallista faktaa vai ei. Uskontunnustuksia kutsutaan teologisessa keskustelussa "symboleiksi". Sana tarkoittaa vertauskuvaa, mutta ennen kaikkea merkkiä, josta kristityt tunnetaan. Suokonaution vastauksesta käy ilmi, ettei hän aseta kyseenalaiseksi uskontunnustusta tällaisena kristittyjen uskon yhteisenä merkkinä. Pohdiskellessaan, millä tavoin uskontunnustuksen lauseet olisi ymmärrettävä, Suokonaution voidaan katsoa liittyvän siihen teologiseen keskusteluun, jota uskontunnustusten ymmärtämisestä käydään. Sen perusteella hänen ei voida katsoa poikenneen luterilaisesta tunnustuksesta.


4

Heli Karhumäen kolumnissa sanotaan, ettei Suokonautio pidä Jeesusta kenenkään syntien sovittajana, vaan pikemminkin elämän voimana ja hyvän elämän opettajana. Tähän Suokonautio vastasi tuomiokapituliIle, että hänellä on ollut elämässään sellainen vaihe, jossa Jeesus syntien sovittajana oli kaikkein tärkein asia elämässä. Tällä hetkellä hän kuitenkin ajattelee, että Jeesus on hänelle enemmänkin esimerkki, opettaja ja elämän innoittaja. Jumalanpalveluksessa ja ripissä hän kuitenkin julistaa Jeesuksen Kristuksen palvelijana synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Kysyttäessä tunnustautuuko Suokonautio siihen kirkon uskon ymmärrykseen, että Kristus on maailman syntien sovittaja, Suokonautio vastasi, että hän ymmärtää lauseen tarkoittavan sitä, että "Jumalan silmissä sinä olet okei". Luterilaisen uskonnäkemyksen ytimeen kuuluu käsitys siitä, että Jumala hyväksyy ihmisen Kristuksen tähden. Tuomiokapitulin kuulemistilaisuudessa kävi ilmi, ettei Suokonautio kiellä tätä uskon kohtaa. Hän haluaa kuitenkin omasta uskonkokemuksestaan käsin tuoda esiin muitakin puolia Jeesuksen merkityksestä kuin syntien sovituksen. Kuulemisen perusteella Suokonaution ei voida katsoa opetuksessaan ja julistuksessaan poikenneen luterilaisesta tunnustuksesta. Tuomiokapituli kuitenkin muistuttaa Suokonautiota siitä, että vaikka papin oman uskonkokemuksen (fides qua) esiin tuominen on tärkeää, hänen odotetaan tuovan esiin kirkon yhteistä uskoa (fides quae). Karhumäen kolumnissa kerrottiin Suokonaution myös sanoneen, että Jeesuksen suuhun pantu lähetyskäsky ei todennäköisesti ole lainkaan hänen lausumansa viesti. TuomiokapituliIle Suokonautio vastasi tähän viittaamalla eksegeettiseen tutkimukseen, jossa lähetyskäskyn sanotaan heijastavan myöhempää tilannetta eikä sitä pidetä autenttisena Jeesuksen lausumana. Tämä Suokonaution lausuma pitää paikkaansa. Jo Matteuksen evankeliumissa lähetyskäsky esitetään ylösnousseen Jeesuksen puheena. Luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen käyttäminen arviointiperusteena tieteellisen tutkimuksen tuloksille ei ole mahdollista. Eksegetiikan, samoin kuin muidenkin tieteenalojen, asiantuntemus on osoitus papin oppineisuudesta. Sitä ei voi pitää luterilaisen uskontajun vastaisena. Luterilaisuudessa Raamattua ja Jumalan Sanaa ei samaisteta. "Raamattu on evankeliumin lähde ja evankeliumi on Raamatun keskus. Tämä vastavuoroisuus estää luterilaisuutta omaksumasta fundamentalistista raamattunäkemystä. Raamatun arvovalta ei perustu siihen, että se olisi kirjaimellisesti totta tai että sen kaikki tekstit olisivat lähtöisin alkuperä isiltä kirjoittajilta. Raamatun arvovalta perustuu sen antamaan todistukseen evankeliumin totuudesta ja myös siihen tärkeään rooliin, joka Raamatulla on aina ollut kristinuskon määrittelyssä." (Gassmann-Hendrix, Johdatus luterilaisuuteen, s. 74). Varsinaisesti Jumalan Sana kuullaan evankeliumissa, joka on hyvä uutinen Jumalan lupauksesta, joka on tullut lihaksi Jeesuksessa Kristuksessa. Ollessaan tuomiokapitulin kuultavana Suokonautio tarkensi pyynnöstä näkemystään Raamatusta. Hän korosti arvostavansa Raamattua. Raamatusta löytyy myös Jumala, mutta Suokonautio korostaa, että Raamattu on hyvin vahvasti aika- ja kulttuurihistoriallinen tuote ja siinä heijastuu sen ajan ymmärrys Jumalasta, niin kuin sen ajan ihmiset parhaalla tavalla yrittivät ymmärtää ja selittää jotain, mitä ei oikeastaan edes sanoilla voi selittää. Hän sanoi käyttävänsä mieluummin ilmausta "Raamattu on sanaa Jumalasta" kuin "Raamattu on Jumalan Sanaa." Kysyttäessä "ymmärrätkö, että Jumala puhuu Raamatun kautta", Suokonautio vastasi: "Totta kai Jumala puhuu Raamatun kautta. En ole sitä koskaan kyseenalaistanut./f Suokonautiota pyydettiin vielä tarkentamaan, miten Suomen Kuvalehdessä esitetyt mielipiteet sopivat yhteen sen kanssa, että hän nyt sanoo Jumalan puhuvan Raamatun kautta. Suokonautio vastasi, että Ju-


5

mala puhuu Raamatun kautta, mutta myös muulla tavalla. Jumalan puhe ei rajoitu pelkästään Raamattuun. Tuomiokapitulissa Suokonautiolta kysyttiin, tunnustautuuko hän sellaiseen tunnustuskirjojen käsitykseen, että Raamattu on siinä mielessä Jumalan sanaa, että evankeliumia Kristuksesta ihmiset eivät voi mistään muualta saada. Tämä evankeliumi on Jumalan sanan ydin, jonka vain Raamattu voi välittää kaikille ihmisille kaikkialla. Suokonautio vastasi, että evankeliumia Kristuksesta on muuallakin kuin Raamatussa, esimerkiksi virsikirjassa, hengellisessä kirjallisuudessa, maallikkojen ja pappien puheissa ja monessa muussa. Se ei rajoitu pelkästään siihen, mikä on Raamattu, vaan on laajempi käsite, jonka alkulähde on Raamattu. Sanoessaan, että Raamattu on ihmisten kirjoittama, Suokonautio ei siis poikkea luterilaisesta tunnustuksesta. Luterilaisuudessa uskotaan Jumalan toimivan ihmisten ja inhimillisen sanan kautta. Jumalan Sana on läsnä ihmisten kirjoittamassa Raamatussa, mutta aivan niin kuin Suokonautio haastattelussa antaa ymmärtää, näitä kahta ei pidä samaistaa. Toki olisi toivonut, että Suokonautio luterilaisena pappina olisi haastattelussa enemmän painottanut Raamatun luonnetta evankeliumin lähteenä. Suomen Kuvalehden haastattelussa Suokonautio ei kiellä luterilaista syntioppia, vaan tahtoo ihmisten kääntävän katseensa synnin todellisuudesta kohti "hyvää ja kaunista". Näin myös Luther toistuvasti esitti, että ihmisen ei pidä jäädä omien syntiensä vangiksi, vaan luottaa rohkeasti Jumalan anteeksiantoon ja hyvyyteen. Luterilaisessa traditiossa Kristus on synnin vallan voittaja. Sen vuoksi ihmisen ei tule jäädä rypemään synnin vallan alla, josta Kristus on hänet vapauttanut, vaan katsoa Kristukseen. Suokonaution mielipide tässä kohdin on arvostettava ja oikea. Hän ottaa synnin todellisuuden huomioon, mutta haluaa Lutherin tavoin kääntää ihmisten katseen pois synnistä kohti Jumalan hyvyyttä tässä maailmassa. "Meidän on sen vuoksi opittava ensimmäinen käsky hyvin nähdäksemme, ettei Jumala voi sietää minkäänlaista ylimielisyyttä eikä luottamista mihinkään muuhun ja ettei Jumala vaadi meiltä mitään enempää, kuin että sydän uskoo saavansa häneltä kaikkea hyvää." (Iso Katekismus, 1. käskyn selitys). Suokonaution viittaus ihmisen varjopuoleen osoittaa, että hän näkee synnin todellisuuden vaikuttavan jatkuvasti myös kristityn elämässä. Juuri siksi tarvitaan evankeliumin julistusta ja ihmisten johdattamista iloon ja luottamukseen. Se on luterilaisen kirkon keskeisin tehtävä. Kantelussa viitattiin Suokonaution Suomen Kuvalehden haastattelussa olleeseen mainintaan taivaan ja helvetin olevan todellisuutta jo tässä ajassa. Kantelijoiden esille ottamassa Augsburgin tunnustuksen kohdassa (CA XVII) vastustetaan universaalia pelastusta ja millenialismia eli kiliasmia. Suokonaution lyhyestä maininnasta ei voi tulkita hänen kannattavan 1500-luvun kiliasmia tai universaalia pelastusta. Tarkkaan ottaen Suokonautio ei ole ottanut kantaa taivaaseen ja helvettiin tuonpuoleisena asiana vaan korostanut molempien läsnäoloa jo tässä ajassa. Myös luterilaiset tunnustuskirjat tuntevat tämän korostuksen. Luther viittaa Isä meidän -rukouksen selityksessään siihen, että uskonpuhdistajat korostivat kristittyjen nykyisen elämän merkitystä: "Jumalan valtakunta näet tulee luoksemme kahdella tavalla. Ensiksi se toteutuu täällä ajassa sanan ja uskon välityksellä. Toiseksi se toteutuu ikuisesti Kristuksen ilmestyessä tuomiolle." (Iso Katekismus, Isä meidän -rukouksen selityksen selitys 3,53). Perkeleen valtakunnan todellisuus on myös läsnä jo tässä ajassa, missä se kukistetaan sanalla ja Pyhällä Hengellä, vaikka se lopullisesti tuhotaankin vasta aikojen lopussa.

(IK 3,54).


6

On ilmeistä, että Kotimaa-lehdessä 28.2.2008 ollut toimittaja Heli Karhumäen kolumni on herättänyt kantelijoissa hämmennystä ja kysymyksiä sen suhteen, onko rovasti Markku Suokonautio pysynyt luterilaisessa tunnustuksessa. Tuomiokapitulin tutkinnassa kävi ilmi, että kyseinen kolumni yksinkertaistaa Markku Suokonaution ajatuksia sillä tavoin, että Suokonautio näyttäisi poikkeavan luterilaisesta tunnustuksesta. Toimittaja Karhumäen kirjoittaman kolumnin johdosta ei vielä voi tehdä päätelmiä rovasti Suokonaution pysymisestä kirkkomme tunnustuksessa eikä siitä, onko hän julistanut ja opettanut kirkkomme tunnustuksen vastaisesti. Suokonaution lähettämässä kirjallisessa selvityksessä sekä hänen ollessaan kuultavana tuomiokapitulissa todettiin puhelinkeskustelun perusteella laaditun kolumnin olevan riittämätön kuvaamaan Suokonaution ajattelua ja hänen julkisuudessa olleita puheenvuorojaan. Siksi oli tarpeellista kuulla häntä itseään. Jaatilan ja Ryhäsen kantelussa viitataan myös rovasti Markku Suokonaution haastatteluun, joka julkaistiin Suomen Kuvalehdessä 22.2.2008. Haastattelun ja siitä tehdyn kantelun perusteella tuomiokapituli päätti kuulla Suokonautiota myös hänen haastattelussa käyttämiensä puheenvuorojen osalta. Suokonaution kuulemistilaisuudessa ei tullut ilmi sellaisia asioita, joiden perusteella hänen voisi todeta poikenneen kirkon tunnustuksesta niin, että häneen tulisi soveltaa kirkkolain 5 luvun 3 §:n 2 momentin mukaista menettelyä. Tuomiokapituli

toteaa, etteivät kantelut anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Hallintolainkäyttölain tamalIa muutosta .

5 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen ei voi hakea valit-

.~~~q

Tuija Alatalo

Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet piispa Wille Riekkinen, tuomiorovasti Ilpo Rannankari, pappisasessori Lauri Oikarinen, lakimiesasessori Tuija Alatalo, hiippakuntadekaani Sakari Häkkinen, tuomiokapitulin maallikkojäsen Toivo Remes ja varajäsen ~ Hannu Savinainen.