Issuu on Google+

03_09

PEDUCALEHTI


PEDUCALEHTI ✪ pääkirjoitus_3 japandroids: post-nothing_4 flow//09_8 musiikki kuuluu kaiki"e_12 musiikkiteo"isuuden pelastajat_14 demokratiasta yliopisto"a_16 yliooppilaskunnan vaalit 2009_19 ajatuksia ja tunteita joita koin, kun olin tode"a hyvässä pilvessä_24 helsinki chi" out_29 mieskiintiö hse cha"enge 2009_32 yhteisöt kaupunkitutkimuksen kohteena_35 nainen murtuu_39 fuksikamera_41 kuvareportaasi ghana_42 veden a"e_49 oma koti_50 www_52


PÄÄKIRJOITUS JOONA-HERMANNI MÄKINEN

P

educalehden uusi aalto on seurannut populaarikulttuuria, opiskelijaelämää ja politiikkaa freesein silmin. Lehtemme on ylpeä riippumattomuudestaan ja kirjoittajien vapaudesta ilmaista ajatuksiaan. Toimituskunta toivookin, että

palaute lehden ja juttujen sisällöstä annetaan suoraan niiden tekijöille – vastineet ovat myös tervetulleita. Helsingin Sanomien normeista poiketen emme karsi tai lyhennä julkaistavaa kritiikkiä. Kuluvana vuonna on rikottu yliopistodemokratia uudella lailla ja poljettu opiskelijoiden oikeuksia, mutta myös julkaistu paljon hyvää uutta musiikkia ja nähty varovaista heräämistä opiskelijoiden keskuudessa. Osa-aikaiset työt, laitostuva tiedeyhteisömme ja arjen kiireet painavat monella päälle, mutta ihmisten yhteisessä, hyvässä tekemisen meiningissä on voimaa. Yksi kolmiolääke stressiin on opiskelijoiden yhteiset valtauttavat progikset. Toivotan helvetin lämpimästi jokaisen totuudenetsijän, taiteilijasielun ja maailmanparantajan mukaan lehtemme suunnitteluun.

Peducalehden voi nostaa verkosta. www.lehti.peduca.fi


LEVY_ARVIO [JAPANDROIDS: POST-NOTHING] VALTTERI VÄÄRI teksti COBRACAIT kuva Syksyn puolelle kallistunut kuluva vuosi on ollut musiikkinörteille erittäin antoisa. Uuden musiikin aktiiviset etsijät ovat varmasti kohdanneet lukuisia mukavia yllätyksiä, niin vanhoilta suosikeiltaan, kuin ennestään tuntemattomilta bändeiltä.


Kriitikot ovat kusseet hunajaa vuoroin minkäkin Animal Collectiven, Dirty Projectorsin tai Grizzly Bearin tahtiin. Debyyttilevyistä hehkutusta ovat saaneet osakseen muun muassa The Pains Of Being Pure At Heartin kasarihenkinen voimapop, Wavvesin aurinkoa palvova skeittirock, Fever Rayn elektromaalailu sekä lontoolaisen The xx:n tunnelmallisen tummasävytteinen indie. Kiivaimmin vuoden 2009 debyyttilevyn tittelistä taistelee tällä hetkellä kuitenkin muuan kanadalaisen parivaljakon ihastuttavalla tavalla luulot pois ottava ensimmäinen albumi Post-Nothing. Japandroids nimeä kantavan yhtyeen ensilevyllä kuullaan kahdeksan kappaleen verran iskeviä riffejä ja pyörremyrskyn lailla jyräävää rummutusta. Aluksi levy on jopa liian päällekäyvän oloinen. Tuntuu, ettei missään välissä ehdi hengittää. Kun kuitenkin vähitellen saa juonesta kiinni, voi todeta kyseessä olevan erittäin onnistuneen albumin.


PEDUCALEHTI

turhat vippaskonstit ja tuotannollinen masturbaatio voidaan suosiolla jättää osaamattomammille.

Kitaristi Brian King ja rumpali David Prowse paahtavat 35-minuuttisen levyn läpi ottamalla soittimistaan kaiken irti ja tekevät sen uskomattomalla tyylitajulla. Kun herrat vielä jakavat vastuun lauluosuuksista, voidaan puhua erittäin pätevästä kaksikosta. Ei voi kuin ihailla sitä energiaa, mikä levyltä välittyy. Vaikka melko niukkasanaisesti etäisyyttä, hetken huumaa sekä rakastamisen vaikeutta sivuavat, useimmiten hällä väliä -asennetta huokuvat lyriikat eivät pääosassa levyllä olekaan, on muutama osuva tokaisu niistäkin löydettävissä. Esimerkiksi levyn tarttuvimmassa, upeasti toimivassa Young Hearts Spark Firessa laulettu kertosäe ”We used to dream / Now we worry about dying / I don't wanna worry about dying / I just wanna worry about those sunshine girls” kiteyttää levyn sanomaa hyvin. Musiikillisesti Post-Nothing kumartaa garage/noise/lo-fi rockin suuntaan. Suhisevan ja särökkään kitaran, kuin viimeistä päivää rämisevien rumpujen ja sameaksi miksatun laulun lisäksi levyllä ei muita instrumentteja kuulla. Eikä kaivatakaan. Sävellykset osoittautuvat nimittäin sen verran kestäviksi ja mielenkiintoisiksi, että turhat vippaskonstit ja tuotannollinen masturbaatio voidaan suosiolla jättää osaamattomammille. Levy toimii monessa tilanteessa; matkamusiikkina, pohjien ottamisen taustalla, tanssilattialla tai vaikka vain piristyksenä synkkään syysiltaan. Kyllä tätä paljon mieluummin kuuntelee kuin Musen uutta, väsynyttä rockoopperaa. Livenä en ole Japandroidsia päässyt vielä todistamaan, mutta mikäli sellainen mahdollisuus joskus suodaan, ei varmasti jää käyttämättä. Internet on nimittäin kertonut että bändi toimii myös livenä. Joka tapauksessa hieno pelinavaus kanukeilta ja tällä tarrataan ainakin toistaiseksi kiinni vuoden debyyttilevyn kunniamainintaan. Tästä on hyvä jatkaa ja jääkäämme odottamaan uutta hienoa musiikkia Japandroidsin pojilta.

6


7


flow//09 ANTTI JAUHIAINEN teksti ja kuvat

Sukelsin sampanjatelttojen, mainosgraafikkojen, Diesel garageiden ja viidentoista euron festariruoan Flow-maailmaan. Muoti-idoleilta opittujen apparellien, ympärivuorokautisen näyttäytymisen ja facebook-kavereiden moikkailun, keikalta keikalle juoksemisen ja etukäteen Spotifystä opeteltavien artistien sekamelska onnistui eurooppalaisessa kaupunkifestari-imitaatiossaan hyvin. Aamuöisen Hanasaaren ylle jäi silti maanantaina epäilys siitä, oliko tämä sittenkään niin aitoa kuin kaikki toisilleen olivat uskotelleet?


PEDUCALEHTI

_PINTANDWEFALL

”Esitysten äänittäminen tai taltioiminen videolle on kielletty.”

_LILY ALLEN

”Charolais-sonnin luomupalapaistia, paahdettuja kesävihanneksia ja meiramipolentaa 15,-”


_LADYHAWKE

�Flow Festival saavutti korkealle asetetut tavoitteensa.�

Kaikki lainaukset festivaalien mainosmateriaaleista. Videotaltiointia keikoilta Peducalehden TV-kanavalla: videot.peduca.fi


MUSIIKKI KUULUU KAIKILLE ANTTI JAUHIAINEN teksti ja kuvat

Uskotko että musiikilla voi olla poliittista merkitystä? (Kuti nauraa) Tässä maailmassa? Helvetti, musiikilla pitää olla poliittista merkitystä! Näin sanoo afrobeatin pelastajaksi tituleerattu Oluseun Anikulapo Kuti, tai lyhyemmin Seun Kuti, elokuisena iltana Flow-festivaalien Marimekon kankailla vuoratussa pressinurkassa. Kuti on 70-luvulta musiikin legendaarisuuden raja-aitoja leikiten kaataneen Fela Kutin poika, joka otti laulajan paikan isänsä yhtyeessä tämän kuoltua AIDS:iin 1997. Seun oli tuolloin vasta 14-vuotias, mutta hänen johdollaan Egypt 80 -yhtye on noussut jälleen Nigeriasta maailmanmaineeseen. Aikaa haastattelulle on vähän, ”motherfucking flightcorporation” SAS on kadottanut koko yhtyeen esiintymisvaatteet ja viivästyttänyt keikkaa, ja artistilla on itselläänkin jo kiire seuraamaan illan muita esiintyjiä. Mutta Peducalehti onnistui kuulemaan muutamat tarinat, jotka tislattuina britti-imperiumin virallisesta kielestä ovat nyt, täällä ja tänään. Mikä olisi mielestäsi ihanteellinen kappaleen pituus? Keikkasi aikana kuultiin aika pitkiä vetäisyjä... Ihanteellinen biisi kestäisi ehkä 20-25 minuuttia. Kappale saisi rakentua rauhassa ja viedä mukanaan. Mutta musabisneksessä vuosimallia 2009 äärimmäinen maksimi on seitsemän minuuttia. Teen siis seitsemän minuutin pituisia biisejä. Levy-yhtiöt eivät suostu julkaisemaan muuta, ja määräävät kuitenkin joko vihjailemalla... Tiedätkö: ”Seun etkö voisi tehdä vähän lyhyempää? Tätä on vaikea

12


saada soittoon... Seun, ihmisiä ei kiinnosta tällainen, tämä on mahdotonta”. Niin, joko vihjailemalla tai sitten ihan vain käskemällä. Sitä on bisnes. Sitä nimenomaan on bisnes. Haluaisin kysyä sitten isästäsi - olemme kasvattajien, opettajien ja opiskelijoiden lehti, ja olisi mielenkiintoista kuulla miten isäsi opetti sinulle esimerkiksi musiikkia? Fela ei koskaan opettanut minulle musiikkia...ei juuri lainkaan. Hän vain yritti keskustella kanssani, tehdä minusta fiksun ihmisen, puhua politiikasta ja yhteiskunnasta ja pitää poissa tyhmyyksistä. Ei hän juurikaan opettanut minulle musiikkia. Kun kysyin saanko laulaa hänen yhtyeessään, hän pyysi minua laulamaan vähän itselleen. Lauloin vähän jotain ja hän vain sanoi ok, osaat laulaa, hyvä. Kuinka suosittu olet Nigeriassa? Suosioni Nigeriassa? Olen siellä hankalassa asemassa, ikään kuin persona non grata. Vallanpitäjät tietävät että olen suosittu ulkomailla, ja että vastustan amerikkalaisia suuryrityksiä ja muita tärkeitä rahatyyppejä, mutta vaikka olen suosittu ja siten turvatummassa asemassa niin minun pitää pysyä varovaisena. Olen joutunut pari kertaa vankilaan, ja nigerialaiset vankilat ovat paskaa. Jos meillä Nigeriassa olisi sellaisia vankiloita kuin teillä täällä, porukka tekisi rikoksia heti kun pääsisi pois vankilasta vain päästäkseen vankilaan! Kerran vietin yön seitsemän miehen kanssa pienessä, vessan kokoisessa huoneessa. Siellä ei mahtunut makaamaan, nukuimme sylikkäin valtavana kasana kuin varastoidut tuolit. Laulat paljon Nigeriasta ja maailman tilanteesta. Kuinka paljon musiikistasi oikein on yhteiskunnallista? Kun puhun, 90% ajasta puhun politiikasta. Sama musiikissa. 90% on yhteiskunnasta... 10% sitten muusta, omista fiiliksistä, rakkaudesta. Veilä yksi aihe jossa on vähän molempia musiikkia ja yhteiskuntaa: piratismi. Mitä ajattelet siitä? Hehee... Lataan itse kaiken musiikin mitä kuuntelen, koko ajan. Sitäpaitsi esimerkiksi Nigeriassa todella harvalla on varaa ostaa musiikkia. Joku lataa netistä ja kopioi kasetille, ja sitä sitten soitetaan. Musiikki kuuluu kaikille, ei sitä voi varastaa. Seun Kutin keikasta on katsottavissa elävää kuvaa Peducalehden TV-kanavalla: videot.peduca.fi

13


MUSIIKKITEOLLISUUDEN_PELASTAJAT JOONA-HERMANNI MÄKINEN teksti CARL-JOHAN SVENINGSSON kuva

Musiikin verkkolevitys alkoi Napsterista, jonka Metallica asianajajineen ajoi alas. Sitten länsimaiden teinit latasivat Pirate Baysta pikkutiedostoja, jotka auttoivat jakamaan ja lataamaan musiikkia. Valikoima kattoi kaiken Ihmebantusta Beatlesiin, latausyhteydet olivat nopeita ja levy-yhtiöillä pyöri sukat jalassa – miten samaan aikaan voi lobata uuden tekijänoikeuslain pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon, sakottaa miljoonia keskiluokkaisia piraatteja ja edelleen näyttäytyä taiteentekijöiden suuntaan välttämättömänä musiikin jakelijana ja tuottajana? Levy-yhtiöiden paranoia alkoi muuttua todeksi, kun ihmiset vielä tuottelivat ja jakelivat MySpacen ja Mikserin avulla itse musiikkiansa, joten jotain oli tehtävä. Vuosia siinä meni, mutta nyt ylimieliset Pirate Bayn ylläpitäjät näyttävät olevan vaikeuksissa, ja kuluttajat ovat vihdoin suostuneet maksamaan musiikista omistamatta sitä. Pirate Bayn joutsenlaulun lähtiessä soimaan lanseerattiin Spotify, musiikin kuuntelupalvelu, joka kehiteltiin Tukholmassa design-huonekalujen keskellä jokunen vuosi sitten. Kympillä

14


kuussa tämä trendikäs palvelu päästää kuuntelemaan isoa kappalekatalogia, ilmainen versio tosin sisältää tunkeilevia mainoksia. Ohjelma on helppo käyttää, suunniteltu Ruotsissa ja levy-yhtiötkin ovat innoissaan, mutta Bob Dylan on vetänyt lähes koko tuotantonsa pois palvelusta. Dylan on aika ajoin leimattu tekijänoikeusparanoidiksi, mutta kiinnostukseni ehti jo herätä. Kuinka artisti tienaa Spotifylla? Neljä suurta levy-yhtiötä ovat kaikessa hiljaisuudessa saaneet edullisesti, joidenkin lähteiden mukaan ilmaiseksi, noin 18 prosentin omistusosuuden Spotifysta ja yhtiö on arvioitu noin 250 miljoonan dollarin arvoiseksi. Menestyvät ohjelmistopalvelut myydään lähes poikkeuksetta eteenpäin Youtuben tavoin, joten levy-yhtiöiden vinkkelistä kuvio alkaa hahmottua. Jos Spotify myydään, yritykset saavat merkitä liikevoittosarakkeeseen suoraan ison kourallisen dollareita. Näihin tuloihin artisteilla ei nykyisellään ole pääsyä. Yllätyin, etten vieläkään löytänyt artistien osuudesta pienintäkään vihjettä, vaikka Spotifyn ”We love music”-noste ratsastaa muusikkoystävällisellä imagollaan. Lopulta sain eteeni synkkää luettavaa, jossa oli päästy selville rahan jakomallista. Guardianin mukaan pienet levy-yhtiöt joutuvat jakamaan musiikkinsa reilusti huonommilla ehdoilla samalla, kun neljä suurta saavat katalogistaan muun muassa korvauksia etukäteen. Itsenäiset artistit eivät saa musiikkiaan ollenkaan palveluun, toisin kuin esimerkiksi Applen iTunes-kauppaan, ja mainospohjainen rahoitusmalli ei tuota tällä hetkellä levy-yhtiöidenkään sopimusartisteille juurikaan tuloja. Kotimaassaan menestynyt artisti, Ruotsin Anssi Kela, Magnus Uggla kirjoitti blogissaan, että kuudessa kuukaudessa Spotifysta kertyi hänelle yhden katusoittoillan verran tuloja. Uggla arvioi nettisivuillaan levy-yhtiötään, kun sai kuulla Spotifyn omistustaustasta. "I would rather be raped by Pirate Bay than fucked up the ass by (Sony boss) Hasse Breitholtz and Sony Music and will remove all of my songs from Spotify pending an honest service."

Valikoima kattoi kaiken Ihmebantusta Beatlesiin, latausyhteydet olivat nopeita ja levy-yhtiöillä pyöri sukat jalassa.

15


DEMOKRATIASTA YLIOPISTOLLA SUVI PULKKINEN teksti ANTTI JAUHIAINEN kuva

Viimeisen vuoden yliopistolla on ollut tiukkaa keskustelua yliopistodemokratian häviämisestä. Uusi yliopistolaki on tuonut yliopiston konsistoriin yliopiston ulkopuolisia jäseniä, uusi johtosääntö uhkaa romuttaa tasakolmikannan yliopiston kaikissa hallintoelimissä. Konkreettisten muutosten lisäksi on noussut myös huoli siitä, tulevatko kaikki ryhmät tasapuolisesti kuulluksi päätöksenteossa ”Demokratia merkitsee kansan valtaa kansan parhaaksi ja kansan toimesta” Abraham Lincoln Lincolnia mukaillen voitaisiin demokratia yliopistolla määritellä yliopistoyhteisön vallaksi yliopistoyhteisön parhaaksi ja yliopistoyhteisön toimesta. Jotta yhteisöllä olisi valta, on siltä kysyttävä ja sen osallistuttava. Sen on tunnettava mistä on kysymys ja muodostettava näkemys siitä, mikä sen parhaaksi on. Liian demokraattisuuden kritiikki ei ole suinkaan tuulesta temmattu. Demokraattisuus on byrokraattista ja jähmeää. Se edellyttää suurta valveutuneisuutta ja halua olla toimijana demokraattisessa yhteisössä. Yhteiskunnalliset muutokset ovat nopeita ja ne heijastuvat jokaisen ihmisen henkilökohtaiseen elämään entistä yllättävämmin. Asioihin pitäisi reagoida yhä jouhevammin ja nopeammin, jotta juna ei jättäisi jälkeensä – ja jotta kriisit voitaisiin ehkäistä. Onko meillä resursseja toteuttaa yhteisön valtaa yliopistolla? Olisiko järjestelmän kuitenkin uudistuttava? Tampereen yliopiston rehtori Holli totesikin, että koulu uudistuu hitaammin kuin hautausmaa. Viimeinen todellinen rakenteellinen uudistus koululle on 1970-luvulla tehty peruskoulu-uudistus. Edellistä nykyisen suuruista yliopistouudistusta voimmekin hakea vielä kauempaa. Nyt kun muutoksia tehdään nopealla aikataululla liike-elämän konstein, yliopistomaailma vapisee. Missä on autonomia, missä demokratia, missä yhteisö? Yliopisto onkin ollut pitkään yksi harvoista vaikutusvaltaisista instituutioista, jossa ei ole luovuttu moraalisista ja poliittisista tasa-arvon, vapauden ja solidaarisuuden ihanteista.

16


Ajankohtainen kysymys yliopistolla onkin, miten tehokkuus, demokratia ja moraaliset ihanteet pystyisivät toteutumaan samanaikaisesti. Nyt olisi etsittävä vastauksia tähän vitaaliin kysymykseen, jotta yliopiston ei tarvitse lähteä seuraamaan vain sumuista, toisten johdattelemaa tietä. Turha kitinä saisikin jo loppua ja rakentava toiminta alkaa. Ylioppilaskunta ajaa opiskelijan asiaa yliopistolla. Sen rooli on osallistua päätöksen tekoon ja yhdessä muiden tahojen kanssa etsiä tulevaisuuden suuntaviivoja. Edustajistovaaleissa ratkaistaan, ketkä sinua edustavat vai edustaako kukaan. Toimitaanko siellä yliopiston ja sinun etusi nimissä vai myötäilläänkö muita tahoja. HYY:n edustajistovaalien lähestyessä on opiskelijoita ja opiskelijamediaa puhuttanut edustajiston ”edustuksellisuus”. Kenen mielipiteitä edustajisto edustaa? Huolena on, tulevatko kaikki tiedekunnat tasapuoliseksi kuulluksi ja missä määrin poliittinen aate menee opiskelijan äänen ohi. Tässä aine- ja tiedekuntajärjestöt ovatkin keskeisessä asemassa. Niiden tehtävänä on toimia alansa opiskelijoiden äänenkantajina, ja tuoda opiskelijoiden ääni ylös päättäviin elimiin. Aine- ja tiedekuntajärjestöt määrittelevät poliittisen kantansa opiskelijamielipiteen perusteella. Edaattori, joka edustaa ainejärjestöjä, edustaa samalla satoja opiskelijoita, ei vain aatetta tai itseään. Ylioppilaskunnan demokraattisuuden kannalta onkin tärkeää turvata ainejärjestöjen resurssit ja huolehdittava, että hallitus todella ajaa yhteistä asiaamme.

siis...

mitä?

konsistori

Helsingin yliopiston hallitus

tasakolmikanta

tasapuolinen edustus professoreita, keskiryhmää, eli laitoksella muuta työskentelevää väkeä, ja opiskelijoita

HYY

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta

edustajisto

60 henkinen edustajisto valitaan vaaleilla kahden vuoden välein päättämään ylioppilaskunnan asioista. Edustajisto valitsee keskuudestaan hallituksen, jolla on toimeenpanovalta.

edaattori

HYY:n edustajiston jäsen

ainejärjestö

saman oppiaineen tai alan opiskelijoiden etujärjestö (Peduca)

tiedekuntajärjestö

tiedekunnassa toimivien ainejärjestöjen kattojärjestö (Condus)


Life is like Sanskrit read to a pony.


Ylioppilaskunnan vaalit 2009 ANTTI JAUHIAINEN teksti

24

%. Se oli äänestysprosentti käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa kun Helsingin

yliopiston ylioppilaskunta (HYY) edellisen kerran äänestytti opiskelijoita edustajistostaan. Koko vaaleissa prosentit kipusivat 33,2%:iin, alhaisin äänestysprosentti oli omassa tiedekunnassamme. Pistää miettimään, miksi tiedekunnassamme 76% äänestää voimallisesti jaloillaan. Edustajisto kun on, HYY:n mukaan, "ylioppilaskunnan ylintä päätösvaltaa" käyttävä elin - ja HYY on maailman rikkaimpia oppilaskuntia ja vaikutusvaltainen tekijä niin yliopiston kuin kaupunginkin politiikassa. Ajattelin antaa vaaleissa tänä vuonna ehdolla oleville ryhmittymille (ryhmittymät ovat ne porukat, joiden listoille suurin osa ehdokkaista asettuu ja joiden ehdokkaat valitaan suhteellisen vaalitavan mukaisesti edustajistoon) tuhannen taalan paikan mainostaa itseään Peducalehden lukijoille. Yksinkertainen kysymys pöytään ja palstatilaa lehdessämme vastata nasevasti mutta asiapitoisesti. Kaikki saisivat mainostaa itseään ja haukkua muita, ja kertoa miksi ovat mukana vaaleissa ja mihin suuntaan viemässä asioita. Vastauksia taittopohjaan yömyöhään latoessani pohdin lisää, Outkastin B.O.B:n soidessa rauhoittavasti taustalla. Jokainen annettu ääni on ääni myös nykyisen järjestelmän vahvistamiselle, ja jokainen ääni joka jää käyttämättä on askel suurempaa kriisiä ja järjestelmän suurta muutosta, "vallankumousta", kohti - ainakin järjestelmän omien pelurien mielestä jälkimmäinen olisi tietysti katastrofi, mutta voisiko HYY muuntua itse itsensä sisältäpäin perustavanlaatuisesti uudistavaksi instituutioksi? Nykyinen jämähtäneisyys ei anna ainakaan odottaa liikoja. Valtakunnallista politiikkaa, parlamentteja ja hallituksia matkiessaan HYY on apinoinut tuttujen ja turvallisten päätöksentekorakenteiden lisäksi koko nipun ongelmia - ja aloin ajatella että samalla on tosiaan tultu ottaneeksi pölyttyneen edustuksellisen demokratiamme keskeiset ongelmat mukaan fiksuun ja vauhdikkaaseen opiskelijakuvioomme. Näitä ovat alhaiset äänestysprosentit, uusien avausten puute, hidas, raskas ja liian kauas ajautunut päätöksenteko ja koko kuvion samentuminen epäselväksi mössöksi suurelle osalle opiskelijoista - nopean ja valtauttavan, rakenteellisesti lähidemokratiasta ponnistavan päätöksenteon sijaan. Summattuna: jos on tyytyväinen "business as usual" tilanteeseen, jossa vastuulliset ja keskiluokkaiset nuoret pyörittävät perusvarmasti ja kompromissinhakuisesti vuodesta toiseen loppujen lopuksi samaa kuviota ja ajavat omasta mielestään opiskelijoiden etua, käyt äänestämässä. Jos edustajisto ja HYY jää kaukaiseksi, eikä sen toiminnasta ja päätöksistä ota tolkkua, on vähintäänkin ymmärrettävää ettei vaaliluukulla ole mielenkiintoa käydä - systeemi ei ole todistanut tarpeellisuuttaan, eikä ole vienyt asioita eteenpäin tavalla, joka osallistaisi ihmiset jatkuvaan, nälkäiseen ja edistykselliseen demokratiaan jossa jokainen näkisi oman kädenjälkensä. Ryhmittymien vastaukset ovat seuraavilla sivuilla siinä järjestyksessä kuin ne Peducalehden toimitukseen saapuivat. Jokainen voi pohtia itsekseen: ketä näistä äänestäisin - vai äänestäisinkö sittenkään ketään?


Kysymys: Miksi ryhmänne on olemassa? Mikä tekee juuri teidän ryhmästänne äänestämisen arvoisen? Mainitkaa kaksi konkreettista aloitetta, joissa ryhmänne kykenee ajamaan tavoitteiden toteutumista paremmin kuin muut ryhmät.

[Helsingin Keskustaopiskelijat (HeKO)] on osasto valtakunnallisessa Keskustan Opiskelijaliitossa (KOL). Toimimme aktiivisesti HYY:ssä sekä sen alaisissa valiokunnissa ja hallintoelimissä. Liittomme kautta meillä on hyvät yhteydet suoraan Suomen pääministeripuolueen päättäviin elimiin. HeKO:ssa toimii ja vaikuttaa opiskelijoita eri tiedekunnista. Puhumme savvoo että pohojanmaata ja kaikkea siltä väliltä. Helsingin Keskustaopiskelijoiden ihanteena on omatoimisuuteen, työhön ja yrittäjyyteen kannustava yhteiskunta, joka pitää vähäosaisistaan huolta. Korostamme ihmisläheisyyttä kaikessa päätöksenteossa. Ihmisen valinnanvapauden ja ihmisten välisen tasa-arvon korostaminen on perikeskustalainen arvo kuten ympäristön huomioon ottaminen. Korkeakouluopiskelijoina pidämme ensisijaisena Suomen menestymiselle korkeaa tietotaidon tasoa. Emme ole kuppikuntaisia, vaan näemme Suomen tehtävän globaalisti aktiivisena ja rakentavana toimijana. Opiskelijoina haluamme Helsingissä vaikuttaa opiskelija-asuntotuotannon tehostamiseen ja opetuksen laadun kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Työllistymisemme on ajankohtainen haaste. YTHS:n toiminta on liian keskitettyä. Siksipä taistelemme kampuksien tasa-arvon puolesta. Vaadimme Unicafeiden aukioloaikoja pidemmäksi. Lapsiparkki ja tenttiakvaario jokaiselle kampukselle! Lapsiparkin hoitoaikoja pitää myös pidentää ja satunnaiskäyttäjät ottaa paremmin huomioon.

[Jaakko Lohenoja] Ajan kaikkien opiskelijoiden asemaa perusjärjellä ja ilman sitouttavia taustavaikuttajia. Minua saattaa haluta äänestää henkilö, joka ei ole kovin aktiivinen opiskelijatoiminnassa ja omaa rationaalisen maailmankuvan. Ajan HYY:n omistuksen myymistä ja vuokralle antamista niiden kohteiden osalta, jotka eivät ole nykyisellään kaikkien opiskelijoiden ulottuvissa. Taloudellisesti haastava aloitteeni koskee opiskelijaliikkeen kustantaman tukiopetuksen aloittamista.

[HYAL eli Helsingin yliopiston ainejärjestöläiset] tuo yhteen laajan joukon opiskelijoita kahdeksasta eri tiedekunnasta. HYAL ajaa asioita eteenpäin ylioppilaskunnassa järjestöaktiivien sisulla ja tarmolla. Samalla HYAL toimii parhaana linkkinä ainejärjestöjen ja ylioppilaskunnan välillä. Me HYALissa uskomme, että HYYn kaltainen iso ylioppilaskunta tavoittaa jäsenensä parhaiten tukemalla ja mahdollistamalla opiskelijajärjestöjen toimintaa. Käyttisläisen opiskelijan näkökulmasta tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ainejärjestöillämme on nyt oma olohuoneensa HYYn uusimmassa ylioppilastalossa Leppäsuolla. Syksyllä voi vaikka koota joukkueen Conduksen Amazing Raceen, lähteä ainejärjestön hallitukseen ja keväällä mukaan HYYn ympäristövaliokuntaan. HYAL:n tavoitteena on edistää sitä, että ylioppilaskunnan toimintaan voi osallistua jokainen opiskelija omalla tavallaan. Me HYALissa olemme myös väsymättömiä opiskelijan oikeuksien puolustajia. Uskomme, että parasta opiskelijoiden edunvalvontaa on edunvalvonta yliopistolla. Kuinka moni on tuskastunut hengiltä massaluennolla, vaikka opetusohjelmassa puhutaan korulauseita tutkivasta oppimisesta? HYALissa toimii suuri määrä hallinnon opiskelijaedustajia, joiden mielestä tällaisia juttuja ei vain pidä hyväksyä. Siksi HYAL:n koulutuspolitiikka onkin ennen kaikkea jatkuvaa opiskelijoiden edunvalvontaa yliopistohallinnossa, ja sen me osaamme.

[HYYn Vihreät] on puoluepoliittisesti sitoutumaton ryhmä. Meille tärkeitä arvoja ja teemoja ovat ekologisuus, tasa-arvo, yhteisöllisyys, avoimuus, sivistys ja kulttuuri. Pidämme aktiivisesti esillä esimerkiksi ympäristöön ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä ylioppilaskunnassa, sillä on tärkeää etteivät nämä asiat unohdu säästöpaineiden alle. HYYn tehtävänä on jäsentensä eduista ja hyvinvoinnista huolehtiminen, mutta on tärkeää huomioida myös tekojen ja päätösten seuraukset laajemmassa mittakaavassa, ja pitkälle HYYn Vihreiden ansiosta ylioppilaskunta

20


onkin muuttanut toimintaansa monessa suhteessa vastuullisemmaksi ja ympäristöystävällisemmäksi. Meille on hyvin tärkeää, että HYY osallistuu myös yhteiskunnalliseen keskusteluun. Jäsenpalveluiden karsimisen sijaan hakisimme säästöjä esimerkiksi Domus Gaudiumin Pohjanhovi-salin ulosvuokraamisella. Näin ylioppilaskunnalla voisi olla varaa esimerkiksi lapsiparkkitoiminnan ulottamiseen myös muille kampuksille keskustan lisäksi. Jäsenpalveluista on jo säästetty niin paljon, että voidaan kysyä saako opiskelija jäsenmaksulleen vastinetta. Lisäksi haluamme, että sotateollisuuskonserni Patrian vuokrasopimusta ei jatketa, kun nykyinen päättyy 2011. Tilojen vuokraaminen Patrialle sotii HYYn vastuullisuutta ja arvoja vastaan. Lisää tietoa HYYn Vihreistä löytyy nettisivuiltamme hyvi.org.

[Kokoomusopiskelijat] Tehdään HYY:stä opiskelijaystävällisempi ylioppilaskunta! HYY:n on keskityttävä olennaiseen eli opiskelijoiden etujen ajamiseen. Äänestämällä poliittista ryhmittymää äänesi menee ryhmälle jonka sisällä arvot ovat yhtenäisemmät kuin epäpoliittisessa joukossa. Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. HYY:n toiminta on poliittista ja siellä tehdyt päätökset ovat arvovalintoja. Kokoomusopiskelijat vaikuttavat niin HYY:ssä kuin sen ulkopuolellakin. Haluamme pitää huolta HYY:stä ja opiskelijoista laajassa mittakaavassa. Kokoomusopiskelijoilla on hyvät suhteet niin alueellisiin kuin valtakunnallisiinkin päättäjiin. Sanoma päättäjille on helpompaa saada perille, kun joku todella kuulee viestin. Kokoomusopiskelijat haluavat luoda pysyvää turvaa opiskelijalle. Kaikille on löydyttävä lämmitetty asunto ja rahaa ”parasta ennen” -ruokaan. Myös sosiaalisen ympäristön on oltava kunnossa. Ylioppilaskunta on opiskelijan verkosto, jonka toiminta ja jatkuvuus on varmistettava. Tähän tartumme erityisesti talousosaamisellamme: HYY on pelastettava taloudellisesta ahdingostaan, jotta ylioppilaskunta säilyisi toimintakykyisenä myös tuleville opiskelijasukupolville. Poliittisen ryhmittymän listoilla on ehdokkaita tiedekuntarajoihin katsomatta. Meiltä löytyy osaamista monelta alalta ja haluamme kanavoida sen ylioppilaskunnan hyväksi kaikkien opiskelijoiden puolesta. Me haluamme pitää huolta siitä että Sinun etujasi ajetaan HYY:ssä. Antamalla meille äänesi saat sen myös kuuluviin

[Akateemiset piraatit] Miksi ryhmänne on olemassa?: Piraatit ovat kaikkialla siellä, missä tiedon vapaus on tärkeä kysymys. Yliopistot ovat keskeisiä tiedon tuottajia ja opiskelijat sekä tiedon tuottajia, että vastaanottajia. Se, miten tietoa on saatavilla ja miten se on hyödynnettävissä, on opiskelijan kannalta olennainen kysymys. Tieto vapaaksi! Mikä tekee juuri teidän ryhmästänne äänestämisen arvoisen?: Pohdimme niitä kysymyksiä, joita muut ryhmät eivät vielä tunnu pohtivan. Millaista opetusta pitäisi tietoyhteiskunnassa saada? HYY:n edustajisto on hyvä paikka sen miettimiseen, millaista opetusta me opiskelijat haluaisimme. Juuri siitä opetushenkilökunta ja valtiovaltakin haluavat meitä kuulla. Hyödyttäisikö opiskelijaa, että tekijänoikeuksiin takertumisesta vähän luovuttaisiin, ja tuotaisiin opetusmateriaalia enemmän kaikkien saataville nettiin? Yliopiston opetus on lain mukaan julkista, joten tehdään siitä oikeasti julkista! Tällä vuosituhannella opiskelijan ei pitäisi joutua valokopioimaan tenttikirjoja. Mainitkaa kaksi konkreettista aloitetta, joissa ryhmänne kykenee ajamaan tavoitteiden toteutumista paremmin kuin muut ryhmät: HYY:n pitäisi edistää avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöä, jotta yliopistolla päästäisiin pois isojen ohjelmistotalojen kalliiksi käyvästä orjuudesta. HYY:n pitäisi vaatia, ettei yliopisto ota käyttöön Lex Nokian suomia oikeuksia opiskelijoiden verkkoviestinnän kyttäämiseen. Esimerkiksi nämä tavoitteet ovat lähellä piraattien sydäntä, ja sellaisia kysymyksiä, joista juuri piraatit pitävät ääntä.

[HELP] edustaa ylioppilaskunnassa kaivattua toisaalta sekä aidosti poliittisesti sitoutumatonta ryhmää että myös konkreettisesti HYY:n tilojen tuomasta taloudellisesta riippuvuussuhteesta vapaata tahoa. Haluamme HYY:ssä keskityttävän ydinasioihin eli jäsenpalveluihin, jotta jäsenmaksuille saataisiin kunnolla vastinetta!

21


Ryhmästämme tekee äänestämisen arvoisen avoimuus, jota noudatamme kaikessa toiminnassamme. Olemme erittäin aktiivisia tälläkin hetkellä ajankohtaisissa talouskysymyksissä. Käytämme paljon aikaa ja resursseja valmisteluun ja mm. viime keväänä HELP:in vastaehdotus kahden euron jäsenmaksusta voitti hallituksen viiden euron pohjaehdotuksen äänin 30-29. Jäsenmaksukorotusten tie on loputon, mikäli taloutta lähdetään sitä kautta paikkaamaan! HYY:n talouden ollessa kriisissä tarvitaan paljon taloutta tasapainottavia säästöjä. HELP on kykeneväinen vaikeisiinkin päätöksiin, joilla talous saadaan takaisin kestävälle pohjalle. Järjestöpalvelujen menot ovat kasvaneet viimevuosina pullataikinan lailla ja siltä suunnalta löytyykin eväät 800.000 euroa alijäämäisen budjetin korjaamiseksi (vrt. jäsenmaksun tulisi nousta 30 eurolla eli 75%, jotta aukko saataisiin sitä kautta kurottua umpeen). Meillä on tahtoa viedä painopistettä 29.000 opiskelijan palveluiden kuten edunvalvonnan parantamiseen. HYY:n toimintaa on järkevöitettävä. Keskitytään siis opiskelijaan näissä vaaleissa!

[Sitoutumaton vasemmisto (SIT-VAS)] Miksi ryhmänne on olemassa? Helsingin yliopistossa on opiskelijoita, jotka mieltävät itsensä vasemmistolaisiksi. Sitvas on olemassa näiden ihmisten aloitteesta ja tarpeesta vaikuttaa maailmaan, ja HYY:aan osana maailmaa, punavihrein arvoin. Koemme, että ylioppilaskunnan jäseninä meillä on vastuu vaikuttaa ylioppilaskunnassa, mutta toisaalta koemme, ettei tämä pelkästään riitä, ja siksi toimimme myös laajemmin kansalaisjärjestönä. Mikä tekee juuri teidän ryhmästänne äänestämisen arvoisen? Näemme ylioppilaskunnan osana yhteiskuntaa ja tahdomme vaikuttaa laajemminkin kuin vain opiskelijoiden asioihin. Meillä on päteviä ehdokkaita, asiantuntemusta ja visio siitä, mihin suuntaan ylioppilaskuntaa ja yliopistoa tulee kehittää. Olemme arvoiltamme sekä vihreitä että vasemmistolaisia. Meitä äänestäessään tietää minkälaista politiikkaa ja mitä arvoja äänestää. Mainitkaa kaksi konkreettista aloitetta, joissa ryhmänne kykenee ajamaan tavoitteiden toteutumista paremmin kuin muut ryhmät. Ajamme Kaivopihan elävöittämistä, se voi muodostaa opiskelijoiden kohtauspaikan täynnä tapahtumia, bileitä ja kulttuuria – Kuhisevan Kaivopihan. Aloitetaan elävän kaupunkitilan luominen omalta pihalta! Heikoimmassa asemassa olevien opiskelijoiden toimeentulo on meille tärkeä asia. Näemme, että opiskelijat ovat osa taloudellisesti epävakaassa tilanteessa elävien ihmisten joukkoa. Perustulo on ratkaisu tämän ihmisryhmän ongelmiin. HYYn kautta ajatus perustulosta on mahdollista tuoda valtavirtaan ja toisaalta vaatia välittömästi parannusta opiskelijan toimeentuloon.

[KD Helsingin] opiskelijoiden tavoite on opiskelijoiden hyvinvoinnin edistäminen ja ylioppilaskunnan kehittäminen kestävien kristillisdemokraattisten arvojen pohjalta. HYYn edustajistossa keskeisin päämäärämme on tärkeiden jäsenpalvelujen turvaaminen: hätämajoitusta tarvitsevan opiskelijan oikeus saada katto p��änsä päälle tai perheellisen opiskelijan oikeus saada lastenhoitoapua vaikkapa tentin ajaksi tulee taata lamankin aikana. Toimivan opiskelijaterveydenhuollon on oltava jokaisen saatavilla kukkaroon katsomatta.Tahdomme rakentaa ylioppilaskunnan toimintaa kestävälle pohjalle niin eettisesti, taloudellisesti kuin ekologisestikin. Katsomme, että HYYn tulee tehostaa yhteiskunnallista vaikuttamistyötään keskittymällä jatkossa nimenomaan opiskelijoita koskeviin keskeisiin kysymyksiin kuten opiskelija-asuntojen saatavuuteen, opintotuen kehittämiseen sekä yliopisto-opiskelun maksuttomuuden puolustamiseen opiskelijan kansalaisuuteen katsomatta. Jäsenpalvelut, opiskelijoiden henkinen hyvinvointi ja perheellisten opiskelijoiden oikeudet ovat meille erityisen tärkeitä asioita, joita olemme tähänkin asti pitäneet ylioppilaskunnassa esillä. Niinpä ääni KD Helsingin opiskelijoille on ääni esimerkiksi Nyytin ja lapsiparkin riittävien resurssien turvaamisen puolesta.

22


PEDUCALEHTI

Kasvatustieteilijöiden ääni kuuluu Speciassa MIKKO LEHTONEN Specia ry opiskelijavastaava, Akavan Erityisalojen opiskelijatoimikunnan pj

Syksy on SPECIAssakin kiireistä aikaa. Hallitus ja työryhmät valmistelevat jo tulevaa vuotta ja toimintasuunnitelma kirjoitetaan syyskokoukselle esiteltäväksi. SPECIA työsti uuden yhdistysstrategian alkuvuodesta 2009 ja sitä alkoi ensimmäisenä toteuttaa viestintätyöryhmä. Keihäänkärjeksi valittiin aiempaa selkeämpi ja kohdistetumpi viestintä, mikä motivoi yhdistyksen uudistamaan verkkosivunsa sisältöineen. Loppusyksyllä 2009 avattaville www.specia.fi -sivuille on annettu uusi ulkoasu. Jäsenpalveluiden räätälöinti ja kehittäminen sekä sidosryhmäyhteistyö ovat strategiaan kirjattuja seuraavan vuoden haasteita, joista kuulemme mielellämme peducalaistenkin toiveet ja terveiset. Keskustelin Joensuun kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen sekä kasvatussosiologian ainejärjestö Kassoksen SPECIA-vastaava Tero Juutin kanssa siitä, millaista toimintaa joensuulaiset odottavat SPECIAlta yhdistyksen 25-juhlavuotena 2010. ”Opiskelijatapaamisia, jäsenkoulutusta ja ammattiyhdistysmielikuvien avartamista”, Tero kiteyttää. Hän toivoisi SPECIAn järjestävän opiskelijajäsenkampanjan, jota toteutettaisiin asiantuntijaluennoin, ainejärjestötapaamisin ja sosiaalisissa medioissa. ’Näkyvyyttä ja näyttämöjä ammattiyhdistykselle’ -kampanjan tunnusmerkiksi sopisi specialaisten ainejärjestöjen yhteinen haalarimerkki ja sen tarkoituksena olisi tarjota foorumi työelämätietouden kehittämiseksi. Tero toivoo myös tutustuvansa yhdistyksemme humanistiopiskelijajärjestöihin. Välitän Teron terveiset SPECIAn toimistolle. Idea on hieno päänavaus suunniteltaessa jäsenpalveluja jäsenille ja jäsenten ehdoilla. Tero heittääkin pallon Peducalle. Millaisia mielikuvia ammattiyhdistys teissä herättää, entä millaista opiskelijatoimintaa haluaisitte olla mukana järjestämässä? Kuulisin mielelläni ehdotuksianne ja odotuksianne vuodelle 2010 ja ajatuksianne pian neljännesvuosisadan täyttävästä SPECIAsta. Odotan myös kysymyksiänne opiskelijatoiminnastamme ja välitän toiveenne, terveisenne ja kehitysehdotuksenne eteenpäin. Ole hyvä ja tutustu sähköiseen SPECIA-historiikkiin yhdistyksen verkossa. Syksy on uudistusten aikaa myös Akavan Erityisaloissa. Keväistä opiskelijastrategiatyötä jatketaan. Opiskelijatoimikunnan kummit kiertävät opiskelijajärjestöjä yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa, minkä lisäksi liitto avasi uudet opiskelijasivunsa osoitteeseen www.aivanerityinen.fi. Ja, jos et ole vielä ehtinyt tutustua liiton uuteen opiskelija-asiamieheen, löydät myös hänen terveisensä ja yhteistietonsa aivanerityisiltä verkkosivuilta. Lisätietoa verkosta: www.specia.fi, www.akavanerityisalat.fi, www.aivanerityinen.fi


Ajatuksia ja tunteita joita koin, kun olin todella hyvässä pilvessä TUOMAS SALONEN teksti AAPO HUHTA kuvat

U

llakohuoneisto, kallistuvan katon ja puisten kattopalkkien lomassa oleva pieni ikkuna antaa juuri ja juuri kuunvalon paistaa sisään. Vieno jazz soi taustalla. Lämmin yöilma tuntuu rakastavan musiikkia ja kantaa viekoittelevan trumpetin säestämän Billie

Holidayn elegantin ja sielukkaan laulun mukanaan yli kattojen ja alas aina kadulle asti. Kädet rapistelevat paksua, ruskeaa, kermaisen karamellin tuoksuista sätkäpaperia, joka kohtaa sulkee syleilyynsä myskisen tupakkaseoksen. Paperi päästää pehmeän, rapisevan äänen liekin nuolaistessa sen reunaa ja kohta paksu, makea savu täyttää keuhkoni, leijaillen sitten kiehkuroina trumpetin säestämänä ulos avoimesta ikkunasta kohti kuuta, jonka säteiden kanssa savukiehkurat luovat säihkyvän leikittelevän tanssin kohti yötaivasta. Hetken päästä lievä turtunut kuivuuden tunne valtaa suuni ja silmissäni tuntuu hymyilevä, juuri sopivan ärtynyt sumeus. Suupielet kääntyvät huomaamatta virneeseen hyvänolontunteen vallatessa kehoni. Tuijotan taivaalla mollottavaa kuuta ja musiikki taustalla kuulostaa taivaallisen hyvältä. Tuntuu kuin Billie, trumpetti ja piano laulaisivat suoraan jokaikiseen kehoni reseptoriin räjäyttäen tajuntani miellyttävämmin kuin koskaan. Suuren yleisön tietoisuuteen marijuana tuli 1900-luvun alussa jazz-kulttuurin myötä. Jazz-piireissä polttaminen oli niihin aikoihin verraten yleistä, jopa olennainen osa kulttuuria, musiikkia ja ympäristöä. Savuisten luolien jamisessiot tapahtuivat jointit tuhkakuppien reunoilla ja Reefer Manille ja itse tytölle omistettiin jopa kappaleita. Rotuerottelun vielä ollessa avoimempaa ja jyrkempää, savuiset jazz-kapakat näyttäytyivät konservatiiviselle valkoiselle enemmistölle paheen luolina, mutta tunnelma ja meininki puhuivat puolestaan. Jazz ja myös marijuana alkoivat tavoittaa yhä laajemman valkoisen yleisön ja myös klubit alkoivat houkutella vierailuja. Alistetulla mustalla vähemmistöllä oli jotakin mistä valkoinen kulttuuri ei tiennytkään mutta mitä se janosi yhä enemmän ja enemmän. Jopa niin paljon, että oltiin valmiita ylittämään ennakkoluulojen värittämiä kulttuurien raja-aitoja. Ja se jokin ei ollut pelkästään marijuana. Marijuana taas tarjosi valtaapitävälle, konservatiiviselle, pelokkaalle valkoiselle miehelle keinon kriminalisoida tuon eläimellisen vähemmistön kulttuuri ja elämäntapa ja yrittää täten estää tätä syöpää murentamasta periamerikkalaista elämäntapaa ja arvokulttuuria leviämällä lastensa keskuuteen.

” 24

Savukiehkurat luovat säihkyvän leikittelevän tanssin kohti yötaivasta


PEDUCALEHTI Tämä onkin yksinkertaistaen se, mistä pohjimmiltaan lähihistorian kannabis- ja marijuana- sekä jopa huumepolitiikassa on kyse – Yhdysvaltain vähemmistöpolitiikasta. Kannabis tehtiin laittomaksi häikäilemättömän propagandakampanjan siivittämänä. Marijuanapropagandakampanjan klassikkoa Reefer Madness:iä edeltävä, samaa nimeä kantava lyhytelokuva kiteyttää kaiken mistä oli kyse. Valkoisten, naapurinpoikien ja –tyttöjen näköisten nuorten kotibileet. Tanssitaan hyvin alleviivaavan villisti jazzin tahtiin. Amerikan propagandakoneisto oli jo 1930-luvulla mestari luomaan “hienovaraisesti” juuri oikeita mielleyhtymiä. Villihkö tyttö, klassinen tapaus, jota äiti pitäisi pojalleen “huonona seurana”, tyrkyttää sohvalla geneerisen näköiselle naapurinpojalle jointtia, jotta tämäkin pääsisi mukaan tunnelmaan. Poika epäröi ja vastustelee hieman pelokkaasti, tyttö työntää sätkän pojan suuhun ja sytyttää sen lähes väkisin ja poikaa antautuu hermostuneena, pelokkaasta vastustelusta huolimatta. Ja loppu on historiaa. Tapellaan ja lopulta puukotetaan toisia hullunkiilto silmissä, joku tyttö tekee itsemurhasyöksyn alas ikkunasta, päähenkilötyttö nauraa kuin riivattuna katsoessan kaaosta vierestä. Myöhemmin propagandaan tulivat mukaan hullut tappajameksikolaiset ja marihuanasta käytetty nimi vakiintui alleviivaavasti marijuanaksi, painottaen sen meksikolaista alkuperaa ja yhteyttä sekä kytköstä hulluihin tappajameksikaaneihin. Nykyisen empiirisen ja kliinisen tutkimuksen jäljiltä tiedostetaan marijuanan vaikutusten olevan jotakuinkin päinvastaisia. Propagandakampanjan ansiosta Yhdysvalloissa kannabis tehtiin kuitenkin “laittomaksi” 1937 velvoittamalla halukkaat käyttäjät, tuottajat ja myyjät hakemaan valtiolta eräänlaisen lisenssin, kannabisveromerkin. Lupia ei tosiasiassa ollut nimeksikään saatavilla ja jo luvanhakuprosessi paradoksaalisesti teki luvanhakijan rikolliseksi, koska saadakseen luvan oli tuotava mukanaan kannabista, jonka hallussapito ilman lupaa oli laitonta. Suuri osa kannabiksen laittomaksi tekemistä puoltavista argumenteista on sittemmin osoitettu täysin

25


PEDUCALEHTI

paikkaansapitämättömiksi. Kuitenkin USA tavoilleen uskollisena teki kansallisesta politiikastaan kansainvälistä ja runnoi kannabiksen YK:n vuoden 1961 huumausainesopimukseen, joka teki kannabiksen käytöstä käytännössä laitonta maailmanlaajuisesti. Kieltolakikampanjan taustalla on myös nähty olevan lääke- ja kemikaali yhtiöiden vaikutusta johtuen kannabiskasvin lääkekäytöllisestä potentiaalista, sekä myös paperiteollisuuden vaikutusta. Kannabiksen laittomuus ja arkaluontoinen maine on hankaloittanut merkittävästi kuituhampun viljelemistä ja hyödyntämistä ja jopa tehnyt niistä suhteettoman hankalaa. Tämä on vaikeuttanut, joidenkin näkemysten mukaan jopa estänyt hamppukuituun perustuvan paperiteollisuuden synnyn. Tästä taas voidaan johtaa merkittävät ekologiset seuraamukset, etenkin metsien suojelulle, koska hamppupelto on tuottavuudeltaan ja uusiutumiskyvyltään huomattavasti puupeltoa vahvempi. Kuitenkin yleisesti hyväksytty näkemys kannabiksen kriminalisoinnin historiasta painottaa nimenomaan sosiaalista selitysmallia, vähemmistön kulttuurin ja elämäntavan kriminalisointia sitä demonisoivan propagandakampanjan siivittämänä. Ristiretki kannabiksen kriminalisoimiseksi juontaa kuitenkin juurensa paljon kauemmaksi kuin lähihistoriaan. Kokemaani on äärettömän vaikea kuvailla sanoin. Vaivun syvään, miellyttävään pohdiskelun tilaan. Mielessäni oleva ajatusten vyyhti rupeaa purkautumaan kuin itsestään. Tuntuu kuin ajatukseni olisivat vapaat itseni kahleista ja totutuista skeemoista. Päällisin puolin sekavasta tilastani huolimatta yleisesti ottaen minut täyttää intensiivinen selkeyden tunne. Asioissa on järkeä. Asiat ovat merkityksellisiä. Pikemminkin, asiat ovat kyllästettyjä merkityksellisyydellä ja totuudella. Ajatukseni tuntuvat ikään kuin kulkevan juuri sitä rataa mitä niiden kuuluisikin kulkea. Tuntuu, että päädyn kysymyksineni juuri niihin vastauksiin, joihin minun kuuluukin päätyä. Tuntuu kuin näkymätön käsi ohjaisi ajatusteni kulkua kohti merkityksellisiä totuuksia. Koen pieniä valaistumisen hetkiä, ja nämä kokemukset ovat euforisuudessan hyvin voimakkaita ja jättävät jälkeensä kuin taivaallisen kirkkauden sävyttämän syvällisen ymmärryksen tunteen. Kokemusta luonnehtii syvä objektiivisen ymmärryksen tuntu. Näen asioissa totuuksia. Totuuksia, jotka ovat perinpohjaisen merkityksellisiä elämän ymmärtämiselle. Asiat näyttäytyvät kirkkaina kaikessa yksinkertaisuudessan, osana monimutkaista, mutta nyt hyvinkin “loogisen” selkeää, syy- ja seuraussuhteiden kontekstia, lopulta saumattomasti kuuluen, juuri oman paikkansa täyttäen, tähän kokonaisuuteen, jota kutsumme elämäksi, todellisuudeksi, luonnoksi tai jumalaksi. Olen ikään kuin etäisyyden päässä itsestäni ja täältä etäältä näyttäydyn itselleni läpinäkyvänä ja sitä mukaa maailma tuntuu näyttäytyvän omana itsenään läpinäkyvän itseni läpi. Kannabiksen uskonnollinen käyttö juontaa juurensa vuosituhansien taakse, nykytiedon mukaan aina 3000-luvulle ekr. asti. Viitteitä tästä on löydetty Aasiasta aina välimeren ympäristöön ja Lähi-itään. Kannabiksella on ollut merkittävä rooli shamanistisessä perinteessä aina hinduista assyrialaisiin. Antiikin kreikan Dionysuksen palvojien sanotaan käyttäneen kannabista niin kuin persialaisten Sufi-mystikoidenkin. Joidenkin lähteiden mukaan jopa muinaisten juutalaisten ja varhaiskristittyjen sanotaan pitäneen sitä pyhänä sakramenttina. Katolisen kirkon väsymätön taisto ihmisten mielten herruudesta kansojen hallitsemiseksi otti kuitenkin 1400-luvulla inkvisition ja noitavainojen kautta merkittävän askeleen eteenpäin. Uhriksi tälle taistelulle joutui myös kannabis. 1484 paavi julisti kannabiksen pannaan ties minkä muun noituuden ja harhauskoisuuden ohella. Mainiten kuitenkin julkilausumassaan erityisesti kannabiksen kieltäen sen käytön viinin sijaan uskonnollisissa seremonioissa.

26


PEDUCALEHTI


PEDUCALEHTI

Kautta historian kannabis inspiraation lähteenä ei ole ollut vieras eikä vähäinen monille merkittäville filosofeille, tiedemiehille, taiteilijoille ja kirjailijoille, mukaanlukien William Shakespeare. Mutta myös kannabiksen käytön uskonnollinen tai hengellinen perinne elää yhä. Ehkä näkyvimmin se on läsnä Rastafari-uskonnossa. Marijuanalla on pyhä sakramentaalinen rooli rastafarien reasoning-sessioissa, jotka voivat olla myös henkilökohtaisia meditaatiosessioita mutta yleensä eräänlainen sosiaalinen uskonnollinen riitti, jossa kokoonnutaan yhteen polttamaan marijuanaa ja pohdiskelemaan todellisuuden ja jumalan olemusta. Marijuanan polttaminen on pyhä toimitus, jonka avulla pyritään pääsemään lähemmäksi totuutta ja jumalaa – Jah:ta. Marijuana on rastoille eräänlainen silmien avaaja, tajunnan avartaja, joka auttaa heitä nousemaan arkitodellisuuden yläpuolelle tai näkemään sen taakse. Carlos Castanedan oppi-isän, yaqui-intiaani shamaanin Don Juanin mukaan luonnosta on löydettävissä kasveja, jotka omaavat erityisiä voimia. Nämä voivat toimia eräänlaisina liittolaisina tiedonetsijän polulla. Niiden avulla saavutettavissa oleva tietämys on ennen kaikkea kokemuksellista ymmärtämystä. Liittolaisten voima perustuu niiden ominaisuuteen avartaa ihmisen tajuntaa ja täten auttaa tätä näkemään arkitodellisuuden taakse tai näkemään tämä todellisuus uusin silmin tai uudesta näkökulmasta. Don Juanin mukaan nämä liittolaiset ovat ensiarvoisen tärkeitä matkalla kohti tietämystä eikä kenenkään totuudenetsijän pitäisi väheksymän niiden tarjoamaa apua. Toinen puoli liittolaisen tarjoamassa avussa on se, että se opettaa etsijälle tästä itsestään. Auttaa ottamaan etäisyyttä omaan itseen ja näkemään itsensä läpi. Totuuden etsijän tiellä ensiarvoisen tärkeää on oppia tuntemaan itsensä läpikotaisin, näkemään itsensä läpi. Itsensä tunteminen on avain niin ihmisyyden kuin koko todellisuudenkin ymmärtämiseen. Laskujen saapumisen hetkellä oloni on todella raukea. Mieli on paradoksaalisesti kirkas huomattavasta sumeudesta huolimatta. Oloni on henkisesti hyvin ravittu, joskin hieman väsynyt. Mielessä pyörii löytämiäni vastauksia ja niiden nostattamia uusia kysymyksiä, mutta pääosin mieleni on astraalisen tyyni. Maistelen vielä pienten valaistumisen hetkien aiheuttaman euforian jälkimakua. Silmissä tuntuu vielä vieno kirvellys ja suuta kuivaa. On jano ja nälkä. Nykypäivän hektinen ja suorituspainotteinen elämä jättää monesti vain vähän tilaa pysähtymiselle ja ajan ottamiselle syvälle pohdiskelulle elämän ja oman itsen luonteesta. Näin elämän mysteeri ja pyhyys pääsee monesti unohtumaan. Monelle itse ajatuskin on jo ennakkoasetelmallisesti vieras. Kiirehtiessä ehtimättä pysähtyä katsomaan maisemia ja miettimään, unohtuu monesti kysyä: kuka oikein olen, minne olen menossa ja miksi. Tämän lisäksi mieli ja alitajunta pakkautuvat täyteen käsittelemättömistä asioista ja kysymyksistä. Tällaisessa mielentilassa selkeä, seesteinen ja elämän pyhyyden tiedostava elämä on aika kaukainen ajatus. Siksi suosittelenkin ottamaan uuden alun pimenevään syksyyn. Ota itsellesi aikaa ja etäisyyttä elämästäsi. Lähde joko kävelylle kaupungille, merenrantaan tai metsään tai vietä vain rauhallinen kotihetki todella hyvän musiikin kanssa. Ota lasi viiniä tai olut, polta pienet pajautukset ja anna ajatuksen lentää. Puhdista mielesi ja löydä uudestaan joko itsesi tai ympäröivä maailma.

28


Helsinki Chill Out JANICA NIIRONEN teksti NIKLAS SJÖBLOM kuva

Cafe Regatta Fantastinen paikka Töölön Kesäkatu kasissa, rantatontilla. Auki auringon noususta auringon laskuun, säävarauksella. Pullantuoksu tulee tielle vastaan, joten paikkaa on vaikea ohittaa. Kesäisin kahvilan edustalta löytyy peruna- ja porkkanamaa ja talvisin jäälle asennetaan hoijakka (kannattaa testata!). Paikka on tunnettu reiluudestaan, jota kuvastaa hyvin se, että santsatessa kahvila maksaa asiakkaalle 5 senttiä takaisin. Maksuvälineenä käy ainoastaan käteinen, mutta jos satut olemaan liikenteessä vain visa electronin voimin, ei huolta, saat pistää ostoksesi piikkiin. Löytyykö tällaista "maksat sitten ensi kerralla" -asennetta enää mistään muualta!? Hietaniemen hautausmaa Henkeäsalpaavan kaunis milloin vain. Kesäisin paikka on pullollaan kauniita kukkaistutuksia ja talvisin havut ja kynttilät luovat tunnelman. Hautausmaa on todella iso, joten varaa aikaa eri alueiden ihailuun. Vieraile ainakin taiteilijoiden kukkulalla ja vanhalla puolella, joka muistuttaa jo enemmän EteläEurooppalaista hautausmaata enkelipatsaineen. Sankarihauta-alueella ja uurnalehdossa kannattaa käydä myös. Julkkisten haudoista löytyy jopa kartta hautausmaan nettisivuilta. Tuiki tuntemattomien haudat ovat kuitenkin itselleni ne kaikkein kauneimmat. Kukkaistutukset Töölönlahdella Finlandia-talon takana ja Töölönlahden kupeessa on kaunis kukkapuutarha. Vierustalla on penkkejä, joissa vielä syksyn aurinkoisina päivinä istuu porukkaa kirjat sylissä. Muutama romanttinen siltakin alueelta löytyy. Vielä syyskuun lopussa kukat kukoistivat, mutta yöpakkaset ovat varmasti tehneet tehtävänsä lokakuun aikana. Paikka on kuitenkin hyvä muistaa ensi kevättä varten. Puutarhasta löytyy myös aidattu alue, joka on "suojattu kaupungistumiselta" eli täynnä horsmaa.

29


Happiness is when what you think, what you say, and what you do are in harmony. //Mahatma Gandhi


PEDUCALEHTI

Mieskiintiö on opiskelijoiden kerho, joka raportoi toiminnastaan myös Peducalehdessä.

Mieskiintiö HSE Challenge 2009 KARRI MEHTÄLÄ ja ERIK LINDROOS teksti ja kuvat Tommyhan (nimi muutettu) sen ajatuksen keksi. Pitkään oli luokanopettajaopiskelijoiden keskuudessa kaikunut joutsenlaulu. Teemat työttömyys, pieni palkka, lyhyet lomat, opetussuunnitelma ja uusi kaunokirjoitus olivat jatkuvasti läsnä arjen pienissä kahvihetkissä. Tuleva monivalintakokeeton kevät synnytti henkisen ja fyysisen tyhjiön. Samalla ajatus stressivapaasta porvarin arjesta dollaripinoineen alkoi vasten loogista päättelyä kiinnostamaan. Kukapa ei unelmoisi rahanteon opiskelusta kun arki on täynnä polttopalloharjoituksia? ”Tuhdisti massia”, totesi Juuso (ääni muutettu). Naurettavan helppoa Vastoin yleistä käsitystä hakuprosessi luonnistui osaavalta joukoltamme kepeästi. Ihan ensiksi istuimme alas. Tämän onnistuttua menimme exploreriin, vai olikohan se sittenkin se netti. Joka tapauksessa viisi minuuttia myöhemmin olimme kaikki toistakymmentä kokelasta ilmoittautuneet pääsykokeisiin. Koko iloinen joukkomme oli yhtä suurta kysymysmerkkiä; tässäkö tämä oli? Varmana voitostaan Karri Mehtälä (sukunimi muutettu) päätti sijoittaa 50 euroa eli puolet maallisesta omaisuudestaan valuuttarahastoihin. ”Tämä on WIN-WIN -tilanne, tässä ei voi hävitä”, julisti Karri suunpielet vaahdossa.

30


meistä oli hyvää vauhtia tulossa yhteiskunnan kermaa

Via Dolorosa Alkueuforian jälkeen käsitimme vasta todella mihin olimme ryhtyneet: meistä oli hyvää vauhtia tulossa yhteiskunnan kermaa ja ylellisyyksistä ei enää koskaan tulisi pulaa. Ajatus lämmitti kovasti Siltavuorenpenkereen ahdistavassa yhteisöllisyyden ilmapiirissä. ”Koko ajan pitää jotain ventovieraita halailla, hyi saatana.”, jupisi Erik (sukupuoli muutettu) puistatusten vallassa ja jatkoi samaan hengenvetoon: ”En malta odottaa että pääsen verhoamaan yksityisyyteni setelinvihreään haalariin”. Vaikka uhkuimme itseluottamusta, olisi ollut naivia olettaa pääsevänsä sisään lukematta. Erityisesti seuraavat Wikipedian sivut kuluivat hiirenkorville: Rahan kvantiteettiteoria, BMW, WTO, eurokolikot, natsien kätketty kulta, Chamonix sekä pääoma. Viimeinen rutistus Koetta edeltävänä iltana iski paniikki. Olimmeko todella valmistautuneet tarpeeksi? Uudenkarheat lyijykynät ja pyyhekumit koristivat jo penaaleitamme, mutta kuinka oli henkisen pääoman laita? Loppukertauksessa Petri (mieli muutettu) murtui ensimmäisenä: ”En enää muista onko Slovenian yksisenttisen kansallisella puolella kurki vai näätä!” Tilanteen vakavuus pakotti meidät ottamaan kylmän suihkun. Lyhyestä varoitusajasta huolimatta saimme paineesta tärisevän veljeskuntamme koottua uuden ylioppilastalon konferenssitiloihin viimeistä lukupiiriä varten. Aikaa oli 12 tuntia, ja meitä pelotti. Ennen aamua oli imettävä viimeiset pisarat kyltymättömään tiedonjanoomme, ja peseytyäkin piti. Illan edetessä sai saunan lämpö kuitenkin jääsydämemme sulamaan. Uupumukseemme nauttimiemme virvoitusjuomien jälkeen oli olomme omnipotentti. Mikään ei enää seisonut meidän ja El Doradon välissä. Minuutit muuttuivat hetkiksi. Taistelumme Aamulla puhelin soi. Olo oli varsin peseytynyt. Käyttämämme pesuliuos taisi olla turhan väkevää katsoimme toistemme toinen toistaan punaisempia silmiä. Viimeinen lukupiiri kaikessa intensiivisyydessään oli ollut rankka, ja rivimme olivat huvenneet kolmeen valioyksilöön. Usean soiton jälkeen tirehtöörimme (titteli muutettu) vihdoin vastasi. Taistelu oli vaatinut veronsa. Puhelimen kaiuttimesta saattoi aistia kaikkensa antaneen miehen, joka kuitenkin sai aikaan kaksi sanaa: ”Ei pysty”.

31


Runeberginkadulla voitiin lopulta havaita ajattoman elegantteihin mustiin peliasuihinsa sonnustautunut valiojoukko, jonka ulkoasu suorastaan huusi heidän olevan liikkeellä tositarkoituksella. ”Mikä ryhti! Mikä tahti!” huudahti ohikulkija (kommentti muutettu). Vailla jännityksen häivääkään nämä urheat pohjoisen miehet astelivat kohti sukunimiensä määrittelemää koesalia. Luentosaleja ei ollut vaikea löytää. Ihastelimme helppoa sponsorointiin perustuvaa koesalien nimeämistapaa saapuessamme Stockmann-, Tokmanni- ja Dressman-auditorioihin. Itse kokeessa aika lensi kuin siivillä. Varmoina oikeasta vastausrivistä sovimme jo ennen saliin astumista 3600 sekunnin riittävän suoritukseen mainiosti. Heti oven sulkeuduttua alkoi tiukka kontrolli. Pipot tarkistettiin foliovuorausten varalta, omat laskimet kerättiin pois ja korvattiin opinahjon omilla. Muutenkin palvelu sujui kuin lentokoneessa ikään. Kevätnuhaisen niiskutuksen häiritessä muita kokelaita tuotiin välittömän kohteliaasti oppilaitoksen tunnuksella varustettuja nenäliinoja. ”Saisinko myös yhden oluen?”, kysyi Tommy (ikä muutettu) tilaisuuden luonteesta erehtyen. Määräajan umpeutuessa Tommy ja Karri (sanajärjestys muutettu) kohtasivat pihan suihkulähteellä mutta Erikistä (kaikki muutettu) ei näkynyt jälkeäkään. Pelko hiipi hameeseen – oliko jokin mennyt pieleen valmistautumisessamme? Piinaavan kahdenkymmenen minuutin odottamisen jälkeen kolmaskin kokelas vihdoin saapui. ”Antakaa anteeksi jätkät, oli pakko jättää yksi kohta tyhjäksi kun en vaan muistanut oikeaa vastausta.”, joutui hän myöntämään häpeissään. Voisimme vaikka vannoa, että juuri tuolla hetkellä juoksi näätä pihan poikki kala suussaan! Odotuksen kesä Kuten arvata saattaa, kesä oli yhtä piinaa paksua kirjekuorta odotellessa. Mahtuisiko se postiluukusta sisään? Lopulta tuo kirje kuitenkin kolahti jokaisen postiluukkuun. Suuri kuortenavajaistilaisuus ja sisäänpääsyjuhlat järjestettiin Suomenlinnan silmiähivelevässä kulttuurimiljöössä. ”Pian tämä kaikki on minun.”, huokaisi Karri (todellisuudentaju muutettu). Ympäristötietoisuus oli selvästi päivän sana. Ylimääräinen paperijäte oli tänä vuonna karsittu minimiin ohuissa hyväksymiskirjekuorissamme. ”Kaikkihan on nykyään interneteissä.”, järkeili Erik (sotilasarvo muutettu). Pyrimme sopeutumaan tulevaan yhteiskuntaluokkaamme siemailemalla pientilatuontantona valmistettua kuplajuomaa. Nk. KPS-metodiin perustuvassa avaamisjärjestyksessä luimme kirjeet ääneen tuleville kanssakyltereillemme. Yhtäkkiä synkät pilvet varjostivat taivaan. ”Kenen kirjeet nää oikein on? -1.25, 2.5 ja 4 pistettä? Tässä on tapahtunut jokin väärinkäsitys. Ettekö te tiedä kuka minä olen?”, puuskahti Tommy (lääkkeet muutettu) osakesalkkuaan puristaen. Tämän odottamattoman käänteen vuoksi kaviaari meni väärään kurkkuun ja hanhenmaksapallerot vierivät pitkin nurmea. Tilanne alkoi muistuttamaan saksalaista taide-elokuvaa. Mikä julkeus! Kaikki tämä vaiva vain joutuaksemme teknisen virheen uhreiksi. Pystyimme kuitenkin lopulta ajattelemaan rationaalisesti: tosiasioiden myöntäminen on viisauden alku. Ryhdyimme toimeen välittömästi. Korjauspyyntöä kirjoittaessamme yksi asia oli selviö. Mieskiintiö HSE Challenge tultaisiin järjestämään myös vuonna 2010.

32


KAJAHDUS

YHTEISÖT KAUPUNKITUTKIMUKSEN KOHTEENA ANNE HAILA teksti SOLARNU kuva

Peducalehti on aloittanut yhteistyön opiskelijalehti Kajahduksen kanssa. Ensimmäinen lainajuttumme on Anne Hailan, kaupunkitutkimuksen professorin, luotaus kaupungin syvyyksiin ja Oscar-ahneen Slummien miljonäärin taustoihin. New Yorkin yliopiston historian professori Thomas Bender kuvaa yhteiskuntatieteiden erilaistumista erillisiksi taloustieteen, sosiologian ja historian tieteenaloiksi käyttämällä ilmausta järjen esikaupungistuminen. Ammatillistuneet tieteenalat, joita erottaa teoria ja metodi ja jotka pyrkivät kysymään yhä vaikeampia opillisia kysymyksiä, voivat paremmin yhden tehtävän homogeenisessa esikaupungissa kuin kaupungin levottomuudessa, joka haastaa tutkijan vastaamaan yhä uudestaan julkisiin kysymyksiin ja osallistumaan yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuun. Kaupunkitutkimus ei pääse eroon kaupungista. On totuttu sanomaan, että kaupunkikysymykset ovat niin monimutkaisia, että niitä ei voida tutkia muuten kuin monitieteisesti, käyttäen hyväksi taloustieteen, sosiologian ja historian tutkimuksen teorioita, käsitteitä ja menetelmiä. Kyseessä on kuitenkin enemmän. Kaupunkitutkimus on yhteiskunnallisista kysymyksistä kiinnostunut ala ja kaupunkitutkija puolestaan on häpeilemätön reformisti, joka ei vain osallistu suunnittelukeskusteluun, vaan ottaa riskin eikä jätä kaupunkia ja sen sosiaalisia ongelmia. Kaupunkilaisia koskettava kysymys, johon kaupunkitutkijoiden sukupolvi toisensa jälkeen on joutunut vastaamaan, on kysymys siitä, mikä on kaupunki.

33


PEDUCALEHTI

Kun laitoksemme ensimmäinen professori ja Suomen ensimmäinen chicagolainen kaupunkisosiologi Heikki Waris kirjoitti väitöskirjansa, Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle (193), 1900-luvun alun Helsingin Kallio oli työläisten yhteisö. Chicagon sosiologeille yhteisö oli etninen yhteisö, Chicagon jakautuessa italialaisten, puolalaisten, saksalaisten, irlantilaisten ja mustien asuinalueisiin, Warikselle yhteisö oli työväen yhteisö. Työläisiä yhdisti samanlainen elämäntapa ja yhteiset arvot. Kalliossa naapuri tunsi naapurin ja auttoi naapuria. Chicagolaisten kaupunkisosiologien tapaan Waris oli yhteiskunnallinen reformisti tai kuten nykyisellä yliopistobyrokraattisella kielellä sanottaisiin: Waris toimi vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa ja suoritti yliopistomiehen yhteiskunnallista palvelutehtävää. Hän arvosteli Helsingin kaupungin politiikkaa pikkukaupunkimaisuudesta. Helsinki Wariksen mielestä oli kasvanut suurkaupungiksi, mikä oli jäänyt kaupungin päättäjiltä huomaamatta. Pikkukaupunkimietiskely Wariksen mukaan oli aikansa elänyttä. Tarvittiin suurkaupunkipolitiikkaa. Yhteisöstä kaupungissa tuli arvoitus kaupunkitutkijoille. Siinä missä chicagolainen Louis Wirth ja saksalainen Georg Simmel pitivät suurkaupunkilaista laskelmoivana, välinpitämättömänä ja anonyymisyyteen pakenevana, Herbert Gans ja Jane Jacobs puolestaan löysivät kylämäisiä yhteisöjä suurkaupungin sisältä, jopa New Yorkin Manhattanilta. Greenwich Village ei ollut Chicagon sosiologien tutkima etninen yhteisö, vaan heterogeeninen yhteisö, jossa ihmiset oppivat kohtaamaan ja suvaitsemaan erilaisia ihmisiä. Kylä kaupungissa, kaupunkikylä, näytti ratkaisevan kaupungin ongelman ja siitä tuli suosittu kaupunkisuunnittelun malli. Esimerkiksi Yhdysvalloista alkunsa saaneessa ”uuden urbanismin” mukaisissa design-suunnitelmissa tavoitteena on luoda katuelämä ja urbaani syke jalkakäytävättömille esikaupunkialueille. Espoon Säterinmetsä ja Vantaan Kartanonkoski ovat tämän suunnittelumuodin suomalaisia sovelluksia, amerikkalaista esikaupunkiurbanismia suomalaisessa kunnassa. Toisenlainen kaupunkisuunnitteluratkaisu kuin kylä kaupungissa oli ylhäältä suunniteltu yhteiseen etuun perustuva kaupunki. Kaupunkisuunnittelun kulta-aikana 1960-luvulla aina 1980-luvulle saakka, jolloin modernin kaupunkisuunnittelun kritiikki kyseenalaisti kaupunkisuunnittelijoiden roolin kaupunkilaisten yhteisen edun edustajana, kaupunkisuunnittelijat pyrkivät puolustamaan kaupunkilaisten etua ahneita keinottelijoita ja häikäilemättömiä gryndereitä vastaan. Yhteisö oli yhteisten intressien yhteisö ja yhteisöllisyys luotiin tuottamalla julkisia palveluita ja julkista hyvää. Nykyiset kalliolaiset tuskin tuntevat toisiaan. Heitä ei yhdistä samanlainen elämäntapa tai samanlaiset arvot tai intressit. Heillä ei varmaankaan ole yhteistä mielipidettä kaupunkisuunnittelijoiden uusista visioista ja strategioista tai Kallion uusista rakennushankkeista. Samanlaisen elämäntavan ja arvojen tai yhteisten intressien sijasta, jos Kallion asukkaita jokin yhdistää se on, kuten kaupunkitutkija Kurt Iveson (Publics and the City, 00) sanoisi, jaettu kohtalo olla kalliolaisia tai helsinkiläisiä, tai kuten iranilais-amerikkalainen kaupunkitutkija Kian Tajbakhsh (The Promise of the City: Space, Identity and Politics in Contemporary Thought, 001) sanoisi, lupaus kaupungista, kaupungin avoimuus ja sen tuomat mahdollisuudet, kaupunkien hybrideissä tiloissa syntyvä kunnioitus ja ymmärrys muita kohtaan. Tällaisesta yhteisöstä kaupunkitutkijat ovat käyttäneet nimitystä yhteisö jaettuna kohtalona.

34


Köyhien yhteisöstä kertoo brittiläisen ohjaajan Danny Boylen globaali Bollywood-elokuva Slumdog Millionaire. Elokuvassa Aasian suurimman, miljoonan asukkaan slummin Mumbain Dharavin kasvatti Jamal Malik oppii juoksemaan pakoon; poliisia joka ajaa takaa kaatopaikkoja penkovia ja kaupustelevia slummilapsia, slummigangsteria joka silpoo slummilapsia paremmiksi kerjäläisiksi ja taistelevia muslimeja ja hinduja, jotka Dharavin mellakassa tappoivat Jamalin ja hänen veljensä Salimin äidin. Pojat jäivät orvoiksi. Dharavissa Jamal oppii tulemaan toimeen: hän varastaa moskeijassa vierailevien kenkiä ja myy ne kadunkulmassa, hän opastaa turisteja Taj Mahalissa kertoen että palatsin rakennuttajan lempivaimo kuoli liikenneonnettomuudessa, hän vastailee call centerissä eri englannin aksenteilla. Veli Salim ryhtyy slummigangsterin apuriksi ja avustaa Dharavin, Mumbain kuumimpien kiinteistömarkkinoiden, uudelleenrakentamista. Hyvää Jamalia ajaa eteenpäin yksi tavoite: hän haluaa löytää pakomatkojen melskeissä kadonneen lapsirakkautensa, Latikan. Jamal osallistuu suosittuun televisio-visailuun Haluatko miljonääriksi?, koska tietää Latikan katsovan ohjelmaa. Jamalin oikeat vastaukset saavat ohjelman järjestäjän ja poliisin epäilemään petosta, slummikoira ei voi tietää oikeita vastauksia. He haluavat selvittää miten Jamal petkuttaa ja kuulustelevat Jamalia ankaria kuulustelumenetelmiä käyttäen. Slummissa kestäväksi karaistunut Jamal ei murru kuulustelijoiden lyönteihin, vaan kertoo elämäntarinansa, miten oikeat vastaukset syntyivät elämänkokemuksesta. Elokuva on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Se on mukaansatempaava melodraama, kertomus slummielämän inhimillisestä puolesta, kuvaus ihmisistä jotka ovat elämässä kiinni; toisaalta elokuvaa on syytetty köyhyyspornoksi, kurjuudella rahastamisesta ja tietysti täysin epärealistiseksi. Kertomuksella on kuitenkin merkitystä.

BART POGODA kuva


PEDUCALEHTI

Kun Charles Dickens, Benjamin Disraeli ja Friedrich Engels kirjoittivat teollisuuskaupunkien köyhyydestä ja ongelmista, heitä ei syytetty kurjuudella rahastamisesta, vaan heidän kirjoituksensa herättivät huomaamaan kaupunkien ongelmat ja synnyttivät halun tehdä jotakin epäkohtien poistamiseksi. Tämä johti kaupunkisuunnittelun syntyyn, julkisiin toimiin kaupunkikysymyksen ratkaisemiseksi. Elokuvat kuten Slumdog Millionaire vaikuttavat henkilökohtaisella tasolla ja saavat kaupunkisosiaalityöntekijät ottamaan henkilökohtaisen riskin ja osallistumaan. Minkälaisia toimia ja tutkimusta tarvitaan uusliberaalin yksityistämispolitiikan aikana hybridien kohtaloyhteisöjen ongelmien ratkaisemiseksi: naapuriapua, yhteisöjen parantamista vai julkisia palveluita ja julkista säätelyä? John Deweyn pragmatismista vaikutteita saanut Thomas Bender kirjoittaa, että kaupunkielämä sinänsä haastaa vapaiden markkinoiden individualismin. Kaupungit kollektiivisina toimijoina, kollektiivisessa kokemuksessaan ja hengessään asettavat kyseenalaiseksi yltiöindividualismin. Tämä ei tarkoita vain sitä että naapuri haluaa auttaa naapuria, vaan että kaupungin julkiset palvelut ja niiden puolustaminen synnyttävät yhteisöllisyyden tai kuten kaupunkitutkimuksen klassikko Manuel Castells sanoisi, auttavat pitämään kiinni kaupunkisopimuksesta. Kaupunkitutkimuksen järki ei todellakaan esikaupungistu.

36


Nainen murtuu JUHO HOIKKA novelli

N

ainen on kiihtynyt. Hän seisoo keittiössä ja puristaa kätensä nyrkkiin. Tiskikone on täynnä likaisia astioita. Ne oli laitettu sinne jo edellisenä päivänä. Keittiö haisee vanhoilta lihanrippeiltä ja

käyneeltä maidolta. Vaikka vasta muutama päivä aikaisemmin oli koko talo siivottu, oli keittiö naisen sanojen mukaan ehtinyt jo saada helvetillisen kuosin. Ennen työmatkaansa nainen ohjeisti 17-vuotiasta poikaansa pitämään huushollin siistinä, tapahtui mitä tahansa. Nyt hän ei voinut käsittää miten poika oli onnistunut, kokematta näin jälkeenpäin sen suurempaa katumusta, tuhoamaan kotona vallinneen harmonian. Naisen sisimpään oli isketty tapparalla. Hän antaa sanojen tulvia suustaan painavana vyörynä. Kiihkopäissään nainen kiroaa elämänsä. Vuodet nuorenmiehen kotiorjana olivat katkeroittaneet keski-ikäisen mielen. Niistä vuosista ei ollut hänen mielestään jäänyt käteen mitään kovin suurenmoista - korkeintaan pölynimuri ja kasa suuttimia. Suuttimet olivatkin jo pitkään olleet naisen kirotun elämän suurin sisältö. Ne olivat totisesti jotain sellaista, mitä miehet eivät ymmärtäneet. Niillä saattoi imeä kapeimmiltakin ikkunalaudoilta pölyn pois niin, että suhahti. Oli ankannokan mallisia suuttimia ja suuttimia jotka olivat niin kapeita, etteivät ahtaimmissakaan nurkissa eläneet pölypunkit säästyneet niiltä. Mutta nyt nainen ei oikeastaan välitä edes imuritarpeistaan. Hän ratkeaa. Nainen on tyhjiin imetty. Hän laittaa kenkänsä takaisin jalkaan. Poika katselee turvallisen välimatkan päästä ihmeissään tätä ihmisimielen kummallista tapahtumaa. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt kuinka ihminen murtuu. Nyt se iski hänen eteensä varoituksetta ja kohtalokkain seurauksin. Nainen astuu ovesta ulos. Hän kävelee autonsa luo. Se on vuosi sitten hankittu tilava ja turvallinen saksalainen farmari. Hän käynnistää moottorin ja kaasuttaa pois pihasta. Hiekka lentää. Ratin takana ei istu enää pelokas naiskuski vaan riivattu, murtunut nainen. Hän puristaa vaihdekeppiä ja suuntaa maantielle. Farmari kaartaa liittymään. Nainen kiihdyttää nopeuden sataan kilometriin tunnissa. Nyt valuvat kyyneleet pehmeille, ryppyisille poskipäille. Oikealla puolella tietä, naisen näkökentän ulkopuolella, astuu metsästä esiin suuri riistaeläin. Jokin on hämmentänyt sen, ja se aikoo ylittää tien, vaikka liikenne on tähän aikaan päivästä vilkas. Äkkijarrutus on voimakas. 700 kiloa lihaa ja luuta iskee tuulilasin läpi. Niin jäi naiselta 17-vuotias poika ja tiskit.

37


PEDUCALEHTI julkaisee klassikkojuttuja vuosikymmenien takaa.


fuksikamera GERISSA LYYRA teksti

Etsi kuvasta tuutori. Ennakkopiknik kokosi hyvän joukon tulevia opettajia tutustumaan toisiinsa.

Voittajien oli hyvä hymyillä Hietsun Hiekkakakkiaisten palkintojen jaossa. Risteilylle lähdettiin Ramin työvuorojen mukaan. Risteylyesiintyjän, Kurren, tosin peittosi luokanopettajien oma Onni.

LO-FUKSIT


KUVAREPORTAASI

GHANA IINA SOHLO teksti IINA SOHLO ja SINI MIKKONEN kuvat


Kumasi – puolentoista miljoonan ihmisen kaupunki Ghanassa, Länsi-Afrikassa. Kahden nuoren ghanalaisen, Nanan ja Douglasin, pyörittämä vasta vuoden rekisteröityneenä ollut vapaaehtoistyöjärjestö saa uusia tulijoita. Järjestön ensimmäiset suomalaiset vapaaehtoiset, minä sekä kaksi ystävääni, saavumme erääseen Kumasin lähiöistä pää pyörällä kuumuudesta, ihmispaljoudesta sekä ihmettelystä. Elina ja Sini ovat matkustaneet edeltä, minä saavun kuukauden myöhemmin. Tarkoituksenamme on osallistua samaan vapaaehtoistyöprojektiin, puolentoista tunnin ajomatkan päässä Kumasista sijaitsevan Adwumam -kylän Children House School kouluprojektiin. Sini ja Elina aikovat suorittaa 6 viikon aikana opiskeluihinsa liittyvän opetusharjoittelun kyseisessä koulussa.

44


Children House School on perustettu tarjoamaan koulutusta lähikylien lapsille. Koulussa on sääntönä, että puhutaan englantia oman äidinkielen twin sijaan. Kuitenkin useimpien lasten kielitaito on tasoltaan hyvin heikko, kirjoittamisesta puhumattakaan. Tavoitteita itse opettamiselle täytyy siis hieman laskea suunnitellusta. Ensimmäinen tavoite on saada rakennettua oppilaille kunnolliset luokkahuoneet entisten lautahökkeleiden tilalle. Maalatessa 20 lapsen kanssa koulun betonisia seiniä tajuaa tosiaan olevansa perusasioiden äärellä.

45


Ghana on Afrikan maista yksi kehittyneimmistä, ja sen taloudellinen tilanne on jatkuvasti paranemassa. Silti vaikeuksia luovat suuret alueelliset erot sekä korkea työttömyys. Elämä suurissa kaupungeissa poikkeaa selvästi pienempien kylien maanviljelykulttuurista. Kaupungeissa kadut täyttyvät kaupittelijoista, joiden bisnes on myydä päänsä päällä mahdollisuuksien mukaan kaikkea lihapiirakoista puhelinliittymiin. Toisaalta taas maaseudulla elää perheitä, jotka tulevat toimeen oman viljelymaan antimilla, kuten meistä huolta pitänyt Nsian perhe.


Vähemmistönä oleminen tuntuu välillä hämmentävältä. Vaalea iho herättää suurta uteliaisuutta minne tahansa maan kolkkaan matkaamme. Ilahtunut Obruni (joka tarkoittaa twin kielellä yleisesti valkoihoista) –huudahdus lasten suusta tervehtii meitä joka puolella. Ihmisten vastaanotto on todella ystävällistä ja monia kiinnostaa tietää mistä ja miksi olemme tulleet Ghanaan. Vapaaehtoistyöprojektissa kiitollisuus vähäisistäkin ponnisteluista ylittää oman ymmärryksen. Perjantaisin liikuntatunneilla lasten kasvoilta välittyvää onnellisuutta ei helposti unohda. Myös vetäessä kolmen tunnin kestoista Hiv-kasvatusprojektia 10–14vuotiaille ymmärtää, että on todella tekemässä jotain tärkeää. Nuoren vapaaehtoistyöjärjestön toimintaperiaate on avoin ja reilu. Järjestelyt sovitaan yhteisymmärryksellä ja kädenpuristuksella. Jokainen yksittäinen vapaaehtoinen otetaan vastaan ystävänä ja kastetaan sekä nimetään seremoniallisesti ghanalaiseksi sen päivän mukaan, jolloin on syntynyt.

Loszughana -vapaaehtoistyöjärjestön kotisivut: www.ghanavolunteer.co.uk


Veden alle JOONA-HERMANNI MÄKINEN teksti

_Mäkelänrinteen uintikeskus Märsky on turvallinen, mutta ehkä hieman persoonaton uimarin valinta. Hallissa on normaalisti käytössä 50 metrin sekä 25 metrin ratoja, ja päiväsaikaan tilaa on kunnolla. Vesi on mukavat +27 astetta, hierovassa porekylpyskenessä ylelliset +32. Pesutilojen yhteydessä on kaareva höyrysauna ja pieni kylmäallas, jossa saa joka varpaan veren kiertämään. Mäkelänrinteen ainoa heikkous on hinta, sillä kloorikokemus kustantaa opiskelijalle 3 euroa.

_Yrjönkadun uimahalli Yrjönkadun uimahallissa on Rooman valtakunnan meininki. Klassinen arkkitehtuuri, voittopuolisesti alastomat kanssauimarit ja yläkerran sopivan snobi pöytiintarjoilu Aoikeuksineen nostaa uimahallin omiin sfääreihinsä. Ainoa miinus on ratojen pituus, 25 metriä. Naiset ja miehet käyttävät hallia vuoropäivin, naisten vuorot ovat ma-ke-pe-su. Alakerran peruskaappi maksaa opiskelijalle 2,20e ja yläkerran loossiin pääsee kylpytakin kera kuudella eurolla. Uima-asun saa nykyään ottaa mukaan ja pukea päälle.

_Uimastadionin maauimala Stadikka on klassikko, mutta hankala sellainen. Keväällä se on upea uintimesta: kolea ilma, höyryävä allas ja hiljainen frisbeenurmikko vain odottavat arvokkaasti ottajaansa. Kesällä lippuautomaatit räjähtelevät, altaat ovat täynnä röyhkeitä kroolaajia ja frisbee lentää suoraan Summerin kameroihin. Uintikerta maksaa 1,70e ja hintaan sisältyy pöytätennis vuokramailoineen.

49


Peducalehti on kaikkialla. Oma huone kertoo lehtemme lukijoista ja siit채, miten jengi asuu. T채ss채 numerossa Iina kertoo omasta huoneestaan.

omaHUONE

IINA SOHLO teksti ANTTI JAUHIAINEN kuvat


PEDUCALEHTI Kokonaisuudessaan lähes sadan neliömetrin kokoisesta kodista minun huoneeni rajaa noin parikymmentä sisältäen yksityiseteisen ja salaisen ulospääsyn rappukäytävään. Sijainti kolmiollamme on Kampissa, 1920-luvun korkeiden huoneiden kerrostalossa, joissa kattolampun ympäri kulkee koristeellinen rosetti. Näkymä ikkunastani on Runeberginkadun hiljentyneelle pätkälle. Viime syksynä nimittäin lähes kymmenen Helsingin kaupungin bussilinjaa siirtyi sopivasti kulkemaan Arkadiankatua pitkin. Vielä autot voisi mielellään kieltää meluamasta ikkunani alla! Joskus iltaisin raitiovaunun vaimea kirskunta muistuttaa kuitenkin miellyttävällä tavalla kaupungin pysähtymättömästä sykkeestä. Kolmen ihmisen yhteiselossa parasta ovat asumisen äänet: viereisestä huoneesta usein kantautuva kokeileva sävellystyö, kommentointi kenkäkaaoksesta eteisessä, ruuanlaiton hälinä sekä radion pauhu keittiössä tai vain tuttu kasvo oven suussa, joka innoissaan kertoo päivänsä kohokohdista. Välillä asunnon täyttää vangitseva ja pulppuileva puheensorina, kun tuttava jos toinenkin on päättänyt tulla vierailulle liikkuessaan lähistöllä. Miellyttävä yllätys saa kiireisimmänkin opiskelutehtävien puurtajan havahtumaan tietokoneen ääreltä ja unohtumaan keittiöön teekupin äärelle. Oma huone on jokaisen oma rauhoittumisen tyyssija. Ovi on joskus saatava sulkea muulta maailmalta ja aikaa täytyy olla uppoutua omaan mieleen ja omiin ajatuksiin. Olenkin rakentanut huoneestani mieluisen kauniilla elementeillä ja mielenkiintoisilla yksityiskohdilla: kuvilla, väreillä sekä pehmeillä käpertymiseen kutsuvilla paikoilla, jotta tulisi usein oltua vain kotona. Yksityiskohdat ikkunalaudalla tai hyllyjen päällä muistuttavat hyvistä hetkistä ja reissuista, ja runsaat värit samalla herättelevät mielikuvitusta sekä upottavat mielenrauhaan. Välillä naurattaa, kun vaikuttaa ihan siltä kuin sateenkaari olisi sinkoutunut huoneeseeni. Voimakkaimmin huoneeni kuitenkin väreilee lämpimän punaisen eri sävyissä. Tärkeintä on tunnelma!

51


www


kuvat.peduca.fi Bileiden, keikkojen, julkkareiden & mielenosoitusten meininki tallennetaan muistikorteille. Peducan kuvagalleriasta näkee tunnelmat myös vuosien takaa.

peduca.fi Peducan etusivulta pääset LEDvalonnopeudella varaamaan tenttikirjoja, lukemaan sähköpostit ja seuraamaan opintopisteiden kertymistä.

blogi.peduca.fi Blogi kohotti kasvonsa syksyllä! Peducan cybertoimittajat naputtavat tapahtumista, ilmiöistä, fiiliksistä ja päräyttävästä popkulttuurista. Lue, kommentoi & tule toimittajaksi!

53


PEDUCALEHTI 03_09

JULKAISIJA PEDUCA RY (SILTAVUORENPENGER 20 R HELSINGIN YLIOPISTO) PEDUCALEHTI@GMAIL.CO M

VIESTINTÄVASTAAVA JOONA-HERMANNI MÄKINEN TOIMITUS IINA SOHLO KARRI MEHTÄLÄ ERIK LINDROOS ANTTI JAUHIAINEN TUOMAS SALONEN JOONAHERMANNI MÄKINEN VALTTERI VÄÄRI JANICA NIIRONEN SUVI

PULKKINEN JUHO HOIKKA TAITTO ANTTI JAUHIAINEN

JOONA-HERMANNI MÄKINEN

KUVAT AAPO HUHTA ANTTI JAUHIAINEN IINA SOHLO SINI MIKKONEN PAINOPAIKKA DOMUS PRINT OY 2009 TAMPERE INTERNET WWW.LEHTI.PEDUCA.FI FACEBOOK-SIVU WWW.FACEBOOK.COM/ PEDUCALEHTI TWITTER-SIVU WWW.TWITTER.COM/ PEDUCALEHTI TÄMÄ NUMERO VERKOSSA ISSUU.COM/PEDUCALEHTI/DOCS/ 0309



PEDUCALEHTI

"Meidän tulee viljellä ja puolustaa erityisyyttä, yksilöllisyyttä ja epäsäännöllisyyttä - siis elämää"


Peducalehti 03_09