pisaroita
DROPPAR
KOONNEET SEPPO IISALO, REIJA KOKKOLA
Taksissa jutellaan
Onni-hinaajaa
kunnostetaan
Laivasillan komistuksen Onni-hinaajan kunnostustyöt ovat edistyneet syksyn mittaan. Kolmivuotiseksi suunniteltua projektia vetää työryhmä Antti Muuronen – Tapio Lehmuskallio Loviisan Merenkulkuhistorian Säätiöstä. – Aloitimme hinaajan ruosteisten kylkien korjaamisen syyskuussa, ja työ jatkuu ensi keväänä. Apunamme on ollut lappeenrantalainen ammattihitsari Pekka Väisänen apumiehensä kanssa. Töitä tehdään lähinnä viikonloppuisin vähitellen sen mukaan, mihin säätiön rahat riittävät, Antti Muuronen kertoo. Suurena apuna on ollut Reino Es-
NISSE FIXAA KAIKEN Loviisan yritystalolla on paja, Nissefix, jossa paikkaillaan ja maalataan autoja. Nisse eli Joni Nilsson on töissä satamassa ahtaajana. Mutta koska hänen intohimonaan on aina olleet autot, lähes koko vapaa-aika kuluu verstaalla autoja maalaten ja korjaten. Aika paljon on ruostekorjauksia, autonkiillotuksia ja -vahauksia. Nisse tuunaa myös itselleen. Hänen oma kaksivärinen Volvo PV:nsä on osittain hilemaalilla maalattu. Nissen erityisosaamista on myös äänentoistolaitteiden asentaminen autoihin. Äiti on kuulemma kertonut, että poika jo pienenä purki lelut osiin ja taas takaisin. Sama sitten myöhemmin mopojen kanssa. Fixaaminen on verissä. Nissefix, Pohjoinen Tullitie 16
12
konen Valkon Metallista Oy:stä. – Häneltä olemme saaneet työssä käytettäviä tarvikkeita ja työkaluja. Työtä ovat tukeneet Loviisan kaupunki, Fortum ja Nordström Group. Onni-hinaajan kylkien ja pohjan korjauksien toivotaan valmistuvan ensi vuoden loppuun mennessä. – Sen jälkeen vuorossa ovatkin hiekkapuhallus- ja maalaustyöt, Muuronen toteaa. Pietarissa vuonna 1907 rakennettu Onni lahjoitettiin Loviisan Merenkulkuhistorian Säätiölle vuonna 1998. Laivasillalle hinaaja siirrettiin vuonna 2000.
KUVA REIJA KOKKOLA
KUVA VIRPI LEHTINEN
Taksiyrittäjä Kai Lehto on ajanut taksia Loviisan seudulla 16 vuotta. Aamuisin hän lähtee seitsemän aikaan kyydittämään lapsia kouluihin. Lapsetkin juttelevat hänen kanssaan. Mistä he puhuvat? – Kaikenlaista. Lapset ovat lapsia, Lehto kuittaa naurahtaen. Aikuisten kyyditettävien kanssa yleinen keskustelun aloitus on – kuinkas muuten – sää. Sää on Lehdon mielestä turvallinen aihe. Se ei ainakaan liippaa liian läheltä politiikkaa tai uskontoa. – Niistä aiheista en keskustele asiakkaiden kanssa. Kaikesta muusta kylläkin. Jos vaikka Loviisassa on tapahtumassa jotain mielenkiintoista. Tai muista päivänpolttavista aiheista. Monet kertovat omasta elämästään. Aina Lehto ei keskustele mitään asiakkaan kanssa. Hän ei itse tee aloitetta, sillä joskus asiakas haluaa uppoutua omiin ajatuksiinsa. – Mennään pitkiä matkoja hiljaisuuden vallitessa. Kuljettajan kiireisiin vaikuttavat Loviisan seudulla ennen kaikkea vuodenajat ja säätila. Kesällä on huomattavasti kiireisempää kuin muina vuodenaikoina. Mutta jos aurinko paistaa, ihmiset kävelevät mieluummin. Sateella hypätään pirssin kyytiin. Lisääkö pikkujoulukausi hilpeitä kyytiläisiä? – Pikkujouluja järjestetään aikaisempaa vähemmän. Muutenkin ravintolameininki on hiljentynyt. Mutta pidän ihmisistä ja viihdyn työssäni oikein hyvin. Olen periaatteessa valmiuksissa läpi vuorokauden joka päivä.
KUVA TOIVO WIIKARI
– TAI SITTEN OLLAAN HILJAA