Pikkukaupunki talvi 2015-16

”SUURIN HAAVEENI OLI OMA PONI” Maria Roimolan hurahtamisesta hevoshulluuteen on jo vierähtänyt tovi, mutta into ja palo säihkyvät silmissä, kun hän ryhtyy kertomaan tarinaansa.

Teksti Anna Palasmaa Kuva Kati Rapia

Tarinan ja Marian juuret ovat Pyhtäällä.

Koulukaupunki oli Loviisassa, jonne Maria on palannut muutaman värikkään ja työntäyteisen vuosikymmenen jälkeen. Kuten monien muidenkin pienten tyttöjen myös Marian suurin haave oli oma poni.

Vuodet kuluivat, mutta aina lahjalistan kärjessä oli sama toive, olipa kyseessä syntymäpäivä tai joulu.

Loviisa ja kouluvuodet jäivät taakse, ja Maria opiskeli agrologiksi. 70-luvun lopulla Marian tie vei Korppooseen, jossa hän työskenteli maataloussihteerinä. Kodikseen perhe osti Hagelundin kalastajatorpan tilan.

– Samalla tilalla sain viimein palkinnon sinnikkyydestäni: hankin ensimmäisen oman ponin, Maria kertoo.

Korppoossa tapahtui muutakin merkittävää.

– Hagelundin tilalla syntyivät kasvattajanurani ensimmäiset varsat. Niin, ja tyttäreni Mikaelina ja Magdalena.

Turun seudun saaristo vaihtui Kymenlaaksoon, kun Maria muutti Elimäelle syksyllä 1984. Kasvattajanimi Hagelund seurasi mukana.

Elimäellä perheeseen syntyi kolmas lapsi, Staffan.

kennukset ovat niin ikään Marian heikkous.

Hän on vastikään muuttanut tilan suurimmasta asuintalosta satumaiseen metsästysmajaan Sylvi-koiransa kanssa.

Säteritilan metsästysmajana toiminut hir-

Maria on asunut Pernajassa sijaitsevalla hevostilallaan 15 vuotta.

Koti on koristeltu hevosaiheisin figuurein

Kaksikielisen perheen lasten kasvettua yläkouluikään tuli ajankohtaiseksi tutkailla lähiseutuja uudella silmällä. Onnellisen sattuman vuoksi Mariasta tulikin Sarfbackan hevostilan uusi omistaja.

Pohjois-Sarvilahden kartanoon aiemmin kuuluneella Sarfbackan tilalla on hevostallin lisäksi lukuisia asuinrakennuksia. Vanhat ra-

edes päässeet esille, Maria naurahtaa.

Ennen muuttoa Maria ehti kunnostaa ja laajentaa tilan huvikumpumaisen päätalon.

Nyt taloa asuttavat Marian aikuiset tyttäret.

Vanhempi tytöistä myös työskentelee tilalla.

Toinen tytöistä opiskelee eläinlääkäriksi, toinen on valjasseppä.

sirakennus on selvästi asukkaansa näköinen – värikäs ja persoonallinen. Pienessä tuvassa on komea tulisija ja kaikki kalusteet ovat ajan patinoimia, jykeviä puusepän taidonnäytteitä. Marian koti on koristeltu hevosaiheisin figuurein ja esineitä on mitä mielikuvituksellisimmissa paikoissa.

– Läheskään kaikki esineet eivät ole vielä

Ikihipin ranteessa on tatuoitu rauhanmerkki

Jokin aika sitten Marian lapset toteuttivat äitinsä toisen pitkäaikaisen unelman: Maria sai heiltä merkkipäivälahjaksi matkan San Franciscoon. Pilke silmäkulmassa Maria tunnustautuu ikihipiksi ja nostaa hihaansa. Ranteeseen tatuoitu rauhanmerkki hehkuu kaikissa sateenkaaren väreissä.

– Tällä hetkellä Stall Hagelund kasvattaa pääasiassa connemaroja ja suomenpienhevosia. Ratsastustoiminnassa on käytössä myös muutama torinhevonen ja puoliverinen. Kasvattivarsoja on tähän mennessä syntynyt jo kaikkiaan yli sata.

Yksi Marian suurimmista ylpeydenaiheista on siitosori Finnegan, uljas valkoinen connemara.

– Connemarat ovat poneja, mutta ne ovat sen verran suurikokoisia, että hevosiin perehtymätön erehtyy helposti, hän toteaa.

Nämä tervesukuiset ja hyväluontoiset ponit saavat Stall Hagelundissa ansaitsemansa lempeän kohtelun: Maria on myös hevosystävällisen eli kuolaimettoman ratsastuksen puolestapuhuja.

Maria Roimolan omistamasta ratsastustilasta voit lukea lisää sivuilta www.stallhagelund.net

57